Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Marshall-apu

Marshall-apu

Marshall-apu, kenraali George C. Marshallin idea, oli tarkoitettu auttamaan toisen maailmansodan jälkeen taloudellisissa vaikeuksissa ollutta Eurooppaa, mistä olikin suurimmille avunsaajille merkitystä. Muun muassa Iso-Britannia pääsi jo vuonna 1946 samoihin tuottavuuslukuihin kuin mitä sillä oli ollut ennen sotaa. Ulkopoliittisesti merkittävintä oli Kreikan Marshall-apu, koska siellä pyrittiin vakauttamaan maan tilannetta kommunistien ja länsimielisten käymän sisällissodan jälkeen jälkimmäisten eduksi. Neuvostoliitto liittolaisineen kieltäytyi avusta. Suomi kieltäytyi myös, koska pelkäsi sen vaurioittavan suhteitaan Neuvostoliittoon sen jälkeen kun Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Nikita Hrutshev oli Marshall-avun julkisesti tuominnut. Suomen tilannearvioon vaikutti myös se, että Suomen piti maksaa samaan aikaan sotakorvauksia. Neuvostoliitolle oli tärkeää osoittaa, että rauhanomainen rinnakkaiselo kapitalististen ja sosialististen maiden kesken on mahdollista, minkä korostamiseksi se kävi valtioiden välistä bilateraalikauppaa Suomen kanssa osoittaen tukevansa metalliteollisuuden kehitystä ja työllisyyttä. Vuosien 1948 ja 1951 aikana Yhdysvallat lahjoitti enemmän kuin 13 miljardia dollaria (noin 100 miljardia dollaria nykyisillä vaihtoarvoilla) taloudellista ja teknistä apua 16 Euroopan maan uudelleenrakentamiseen, jotka olivat liittyneet OEEC:een (Organization for European Economic Cooperation, nykyisen OECD:n edeltäjä) vastauksena Marshallin kehoitukseen yhteisen suunnitelman muodostamiseksi. Ulkoministeri George C. Marshallin puheessa Harvardin yliopistossa 5. kesäkuuta 1947. Hän sanoi: "On luonnollista, että USA tekee kaiken voitavan auttaakseen palauttamaan normaalit ja terveet taloudelliset olosuhteet maailmaan, sillä tämä on poliittisen vakavuuden ja turvallisuuden rauhan edellytys". Kesäkuun 17. Pariisissa päätettiin avun järjestämisestä Ranskan ulkoministerin Georges Bidault ja Iso-Brtannian Bevinin kanssa. Lyhyen aikaa myös Neuvostoliito oli kiinnostunut Marshallin avusta. Neuvostoliitto muutti kantaansa kesken Pariisin kokouksen joka oli alkanut kesäkuun 27. päivänä. Neuvostoliitto perusteli kantaansa, että USA sekaantui Euroopan maiden asioihin ja merkitsisi Euroopan joutumista USA:n hallinon alaiseksi. Neuvostoliitto vetääntyi yhteistyöstä. Tämä ja myös Berliinin saartoon joulukuussa 1947 johtanut kehitys johti Euroopan pysyvään kahtiajakoon, NATO:n perustamiseen sekä kylmään sotaan. Marshallin suunnitelma nopeutti sodasta kärsineitä maita pääsemään jaloilleen taloudellisesti. Marshall-apuun liittyvä OEEC oli pohjana Euroopan taloudellisen yhteistyön kehittymiseen ensiksi EEC:ksi, sitten EC:Ksi ja loputa EU:Ksi sekä Euroopan unionin sisämarkkinoiden muodostumiselle. Luokka:Kylmä sota ja:マーシャルプラン

Toinen maailmansota

Toinen maailmansota käytiin vuosina 1939-1945. Sota käytiin pääasiassa Saksan, Italian ja Japanin johtamien akselivaltojen ja Yhdistyneen Kuningaskunnan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton, johtamien liittoutuneiden välillä. Saksan itärintaman sota tunnettiin Neuvostoliitossa ja nykyään Venäjällä nimellä Suuri isänmaallinen sota. Toinen maailmansota on tuhoisin sota ihmiskunnan historiassa ja se vaati yli 50 miljoonan ihmisen hengen.

Sotaa edeltäneet vuodet

Saksan häviö ensimmäisessä maailmansodassa ja sotakorvausten aiheuttamat taloudelliset ongelmat avasivat tien valtaan vuonna 1919 perustetulle, sittemmin Adolf Hitlerin johtamalle NSDAP-puolueelle. Vuonna 1932 NSDAP sai eniten paikkoja vaaleissa ja 1933 Saksan presidentti Paul von Hindenburg nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi. Päästyään valtaan Hitler kielsi muut puolueet ja von Hinderburgin kuoltua yhdisti presidentin ja valtakunnankanslerin virat, nousten Saksan diktaattoriksi. Saksan koko hallintojärjestelmä uudistettiin ja perustettiin ensimmäiset keskitysleirit jotka oli tarkoitettu poliittisille toisinajattelijoille ja rikollisille. Noustuaan führeriksi Hitler rikkoi Versaillesin rauhansopimuksessa määrättyä Saksan demilitarisointia. Armeijan kehittäminen uudelleen alkoi Geneven aseriisuntakongressien epäonnistuttua vuonna 1932–1934. Koska muut vallat eivät vähentäneet aseitaan Saksan tasolle, Hitler ilmoitti aseistavansa Saksan niiden tasolle. Vuoteen 1935 mennessä asevarustelu oli jo hyvässä käynnissä. Asevarustelu huolestutti Ranskaa, joka varusti uudelleen vuosina 1929–1934 rakennetun Maginot-linjan. Puolustuslinja ulottui Belgian rajalta Sveitsin rajalle, mutta Saksa oli jo ensimmäisessä maailmansodassa kiertänyt linjan hyökkäämäällä Belgian kautta. Ilman Britannian tukea Ranska seurasi vierestä Saksan varustautumista. Britannia kannatti aluksi Saksan varustautumista ja allekirjoitti kesäkuussa 1935 Anglo-saksalaisen laivastosopimuksen, jossa Saksan laivaston koko sallittiin lisättäväksi 35 % Kuninkaallisen laivaston koosta. Hitler kokeili uusia aseitaan Espanjan sisällissodassa 1936–1939 lähettäen Francon avuksi Luftwaffen Condor-legioonan. Myös Italiassa oli vuonna 1922 noussut valtaan Benito Mussolinin johtama fasistinen puolue. Italian ja Saksan hallitsevien ryhmien samankaltaiset aatteet johtivat vuonna 1936 ystävyyssopimuksen solmiseen ja 1939 sotilasliittoon. Sopimusta nimitettiin Rooman-Berliinin akseliksi ja maita akselivalloiksi. Myöhemmin liittoon liittyi vielä Japani 1940. Versaillesin sopimusta Hitler rikkoi toistamiseen miehittämällä Reininmaan vuonna 1936, marssittaen 30000 miestä Kölniin 7. maaliskuuta 1936. Ranska seurasi jälleen vierestä Britannian hyväksyessä Saksan marssin "omalle takapihalleen". Remilitarisoinnin jälkeen Hitler järjesti kansanäänestyksen, jossa 98,8 % äänestäjistä tuki hänen toimiaan. Tämä jälkeen hän rakensi oman puolustuslinjansa, Westwallin Ranskaa vastaan. Kun Neville Chamberlainista tuli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri 28. toukokuuta 1937, hän jatkoi Saksan toimet hyväksyvää politiikkaa, uskoen Hitlerin aikeena olevan vain yhdistää saksankieliset kansat. Chamberlain ei uskonut Saksan ryhtyvän sotaan, vaikka Churchill siteerasi Mein Kampfia, jossa Hitler oli kirjoittanut hankkivansa lisäalueista idästä – miekan voimalla. Itävallan fasistit halusivat liittyä Saksaan, vaikka Itävallan kansleri Kurt von Schuschnigg halusikin pitää maan itsenäisenä. Ilman ulkovaltojen tukea hän tapasi Hitlerin Berliinissä ja hyväksyi Hitlerin tukijan Arthur Seyss-Inquartin sisäministeriksi. Mellakointi Wienissä yltyi, ja Schuschnigg pakotettiin eroamaan. Seyss-Inquart kutsui Hitlerin joukot apuun, ja 13. maaliskuuta 1938 Wehrmachtin joukot ylittävät rajan. Kansanäänestyksessä Itävallan liittäminen Saksaan, nk. Anschluss, sai 99,75 % tuen. Itävalta oli menettänyt kolmen miljoonan saksankielisen asuttamat sudeettialueet Saint-Germainin sopimuksessa 1919 Tšekkoslovakialle. Anschlussin jälkeen sudeettisaksalaisten johtaja Konrad Henlein vaati liittoa Saksan kanssa. Tšekkoslovakia oli yksin, mutta se varautui sotaan. Sodan välttämiseksi Chamberlain neuvotteli Hitlerin kanssa kolme kertaa Berchtesgadenissa, Godesburgissa ja Münchenissä. Münchenin sopimus allekirjoitettiin 29. syyskuuta 1938 Hitlerin, Mussolinin, Chamberlainin ja Ranskan Edouard Daladierin kesken. Tšekkoslovakian pääministeri Edvard Beneš ei ollut läsnä. Sopimuksessa sovittiin Saksan saavan sudeettialueet kansanäänestyksen jälkeen, Unkarin ja Puolan saavan alueita Tšekkoslovakialta, ja Britannian ja Saksan solmivan luottamussopimuksen. Chamberlainin palattua Lontooseen hän julisti saavuttaneensa "rauhan meidän aikanamme". Hitler oli tyytymätön ja julisti Chamberlainin pilanneen hänen marssinsa Prahaan. Maaliskuussa 1939 Hitler pakotti Liettuan luovuttamaan saksankielisen Memelin Saksalle. Seuraavaksi hän uhkasi pommittaa Prahaa, jolloin Tšekkoslovakia antautui. Chamberlain tajusi sopimuksen epäonnistuneen. Britannia antoi Puolalle takuut tuestaan ja aloitti varustautumisen. Hitler kohdisti nyt katseensa Puolaan ja alueisiin, jotka se oli saanut rauhansopimuksessa. Hitlerin useista vaatimuksista huolimatta Puola ei suostunut alueluovutuksiin ja turvautui Ranskan ja Britannian kanssa solmimaansa puolustusliittoon.

Sodan alku

Puolassa 1940.]] Elokuussa 1939 Saksa solmi Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen (Molotov-Ribbentrop-sopimus). Näin Hitler pystyi ilman Neuvostoliiton uhkaa hyökkäämään Puolaan. Saksa hyökkäsi 1. syyskuuta 1939 Puolaan ja aloitti toisen maailmansodan. Saksa kukisti Puolan muutamassa viikossa Neuvostoliiton miehittäessä Puolan itäosat. Puolan jälkeen Neuvostoliitto pyrki vahvistamaan vaikutusvaltaansa ja solmi Baltian maiden kanssa turvallisuussopimukset joka antoi Neuvostoliitolle luvan sijoittaa sotilastukikohtia niiden alueille. Suomen kanssa käydyt neuvottelut epäonnistuivat, kun suomalaiset eivät suostuneet rajamuutoksiin ja tukikohdan vuokraamiseen Hangossa. Neuvotteluiden epäonnistuttua Neuvostoliiton ja Suomen välillä käytiin talvisota 1939-1940. Sodan päätteeksi Neuvostoliitto sai vaatimansa alueet ja enemmänkin, eikä se antanut alun perin lupaamiaan kompensaatioalueita. Länsirintamalla liittoutuneet eivät uskaltaneet käynnistää suuria operaatioita. Saksa miehitti huhtikuussa 1940 Tanskan ja Norjan, koska Britannia ja Ranska tiettävästi suunnittelivat jo Suomen talvisodan aikana Norjan satamien valloittamista ja aluevesien miinoittamista sekä Narvik - Kiruna - Luleå -rautatien valloittamista edetäkseen sieltä etelään kohti Saksaa. Toukokuussa Saksa käynnisti hyökkäyksen länsirintamalla. Alankomaat antautui 15. toukokuuta, Belgia 28. toukokuuta ja Ranska 22. kesäkuuta. Britit onnistuivat kuitenkin evakuoimaan suuren osan joukkojaan Dunkerquessa. Itä-Euroopassa Neuvostoliitto miehitti Baltian 15. kesäkuuta-17. kesäkuuta ja Romanian Bessarabian 28. kesäkuuta. Ranskan sotaretken jälkeen Hitler alkoi valmistella hyökkäystä Neuvostoliittoon. Saksan Luftwaffe pommitti rajusti Britanniaa ja yritti lamaannuttaa Kuninkaalliset ilmavoimat, mutta ei kuitenkaan onnistunut siinä. Taistelu Britanniasta oli hävitty ja Hitler siirsi Englannin miehityksen tulevaisuuteen.

Balkan

Vuoden 1940 lopulla Italia hyökkäsi Kreikkaan Albaniasta, mutta sotamenestys jäi keskinkertaiseksi. Keväällä 1941 Jugoslaviassa tapahtunut Saksalle vihamielinen vallankaappaus provosoi Hitlerin toimimaan. Saksa, Italia, Unkari, Romania ja Bulgaria hyökkäsivät Jugoslaviaan, jonka puolustus romahti hetkessä. Jugoslavian sotavoimia ei kuitenkaan onnistuttu tuhoamaan, vaan kommunistit ja kansallismieliset serbit muodostivat sissiosastoja, jotka ahdistelivat miehittäjiä sodan loppuun asti. Sissien lukumäärä on arvioitu yli sadaksituhanneksi. Balkanin miehittäminen sitoi runsaasti Saksan joukkoja. Osia Jugoslaviasta liitettiin naapurimaihin, ja lopuista muodostettiin Kroatian ja Serbian valtiot. Kroatiaa hallitsivat kiihkokansalliset kroaatit Ante Pavelicin johdolla. Kroatian alueella asuvia serbejä murhattiin joukoittain keskitysleireissä. Myös Kreikka vallattiin maalis-huhtikuussa 1941. Raskaimmat taistelut käytiin Kreetan hallinnasta.

Itärintama

Kreetan Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon (Operaatio Barbarossa) 22. kesäkuuta. 1941. Saksan liittolaisina sotaa kävivät Romania, Unkari ja Italia. Myös Suomi kävi sotaa Neuvostoliittoa vastaan, antoi Saksalle luvan hyökätä Pohjois-Suomesta ja sai sotamateriaaleja Saksalta. Virallisen linjauksensa mukaan Suomi kuitenkin kävi erillistä sotaa eikä ollut Saksan liittolainen. Saksan tarkoituksena oli vallata Neuvostoliiton Euroopan puoleinen osa Astrakanin-Arkangelin linjalle asti. Hyökkäyksen alkuvaihe sujui hyvin ja paljon puna-armeijan joukkoja joutui vangeiksi. Saksan joukot saartoivat Leningradin ja etenivät lähelle Moskovaa, mutta eivät pystyneet valloittamaan kaupunkia ja talven 1941-1942 aikana puna-armeija pystyi lukuisiin vastahyökkäyksiin. Länsivaltojen sotamateriaaliapu auttoi Neuvostoliittoa kestämään pahimman pulan yli. Kesällä 1942 Saksan hyökkäyksen painopiste siirtyi etelään kohti Kaukasuksen öljykenttiä. Syksyllä eteminen päättyi veriseen kolmen kuukauden taisteluun Stalingradin kaupungista Volgan varrella. Kun taistelu kaupungista oli käynnissä, Neuvostoarmeija keräsi joukkoja saartaen saksalaisen 6. Armeijan Stalingradin alueelle. Tätä sotatoimea kutsuttiin peitenimellä "Operaatio Uranus" ja se oli ensimmäinen muun kuin Stalinin itsensä suunnittelema taistelutoimi sodan alettua. Von Pauluksen 300 000 miehen armeijan henkiinjääneet antautuivat 2. helmikuuta 1943. Keväällä saksalaiset hyökkäsivät jälleen ja valtasivat takaisin Harkovan kaupungin. Heinäkuussa 1943 Kurskin kaupungin lähellä käytiin historian suurin panssaritaistelu saksalaisten hyökätessä Neuvostoliiton linnoitettua rintamaa vastaan. Maihinnousu Italiaan ja Neuvostoliiton vastahyökkäys pakottivat saksalaiset keskeyttämään hyökkäyksen saavuttamatta tavoitteitaan. Aloite itärintamalla siirtyi lopullisesti Neuvostoliitolle. Vuoden lopulla puna-armeija oli jo edennyt Smolenskiin ja Kiovaan. Vuoden 1944 alussa Neuvostoliiton joukot saavuttivat jo Puolan rajan ja päättivät Leningradin saarron. Kesäkuussa alkoi hyökkäys Karjalankannaksella joka sai lopulta Suomen solmimaan erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa syyskuussa. 22. kesäkuuta alkoi Neuvostoliiton Operaatio Bagration; 2,5 miljoonan sotilaan ja 6 000 panssarivaunun hyökkäys 1 000 km pituisella rintamalinjalla. Saksan 500 000 sotilaan Keskinen armeijaryhmä tuhottiin täysin ja 350 000 sotilasta jäi vangeiksi. Romania antautui elokuussa ja akselivaltoihin kuulunut Bulgaria syyskuussa. Saksalaiset vetäytyivät Balkanilta ja onnistuivat säilyttämään asemansa Unkarissa helmikuuhun 1945 asti. 14. huhtikuuta 1945 Neuvostojoukot valtasivat Wienin. Lopullinen hyökkäys Berliiniin alkoi 16. huhtikuuta päättyen Berliinin valtaukseen 2. toukokuuta 1945.

Pohjois-Afrikka

2. toukokuuta Pohjois-Afrikassa 1940 britit olivat torjuneet Italian hyökkäykset Egyptiin. Akselivallat kävivät välillä menetyksellistäkin sotaa vuoteen 1942 asti Erwin Rommelin johdolla, kunnes brittijoukot löivät saksalaisen Afrikan armeijakunnan El Alameinin taistelussa loka-marraskuussa 1942. Tunisiassa vastarinta päättyi toukokuussa 1943. Vuoden 1941 lopulla Yhdysvallat oli tullut mukaan sodankäyntiin. Josif Stalin vaati länsivaltoja avaamaan Euroopassa toisen rintaman. Eteneminen aloitettiin kuitenkin ensiksi Pohjois-Afrikassa maihinnousulla 8. marraskuuta 1942. Saksa päätti vallata Ranskan miehittämättömätkin osat ranskalaisiin kohdistuneen epäluulon takia. Pohjois-Afrikassa saksan sotaonni kääntyi El Alameinin taistelussa. Kun saksalaiset oli karkoitettu Pohjois-Afrikassa seurasi maihinnousu Sisiliaan 10. heinäkuuta 1943. Italiassa oltiin oltu tyytymättömiä sotaan ja Italia vetäytyi sodasta. Mussolini pakotettiin eroamaan ja Italia solmi aselevon 3. syyskuuta 1943. Liittoutuneet pääsivät Roomaan 4. kesäkuuta 1944, mutta Pohjois-Italiaa saksalaiset pitivät hallussaan toukokuuhun 1945 asti.

Länsirintama

6. kesäkuuta 1944 liittoutuneet tekivät maihinnousun Normandiassa, joka yllätti saksalaisten puolustuksen. Elokuussa 1944 liittoutuneet tekivät maihinnousun Rivieralle. Liittoutuneet pääsivät Pariisiin 25. elokuuta 1944. Vuoden 1944 lopulla taisteluja käytiin jo Alankomaissa ja Elsass-Lothringenissa Vastoinkäymisten takia Saksassa oli syntynyt salaliitto, joka yritti surmata Hitlerin pommilla 20. heinäkuuta 1944. Vastarintaliike murskattiin ja saksalaiset kokosivat joukkonsa ja tekivät vastahyökkäyksen länsirintamalla Ardenneilla. Alkumenestyksestä huolimatta huolto-ongelmat ja polttoainepula pysäyttivät Wehrmachtin panssarikärjen ja hyökkäys tyrehtyi. Päämäärä Antwerpen jäi vain 100 kilometrin päähän. Liittouneiden painaessa päälle Saksalla ei enää ollut voimia pitää saavuttamiaan asemia, vaan se joutui aloittamaan lopullisen perääntymisen Reinin ylitse. Saksan alueen puolustus murtui tammi-huhtikuussa 1945. Liittoutuneet olivat sopineet miehitysrajaksi Elbe-joen ja puna-armeija ja länsiliittoutuneiden joukot kohtasivat siellä 25. huhtikuuta 1945. Hitler teki itsemurhan 30. huhtikuuta ja Mussolini surmattiin 28. huhtikuuta. Saksa antautui lopullisesti 8. toukokuuta. Sota Euroopassa oli päättynyt liittoutuneiden voittoon. Saksa jaettiin Ranskan, Iso-Britannian, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kesken miehitysalueisiin. Myös Saksan pääkaupunki Berliini, joka jäi Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle jaettiin kolmen voittajavallan ja Ranskan välillä vyöhykkeiksi. Liittoutuneet jakoivat Itävallan neljäksi miehitysalueeksi, jotka myöhemmin itsenäistyivät Itävallan valtiona. Myöhemmin Neuvostoliiton ja länsiliittoutuneiden välit kiristyivät, mikä johti kylmään sotaan.

Sota Aasiassa

kylmään sotaan Japani oli hyökännyt Kiinaan jo vuonna 1937, ennen toisen maailmansodan alkua. Toisen maailmansodan aloituspäiväksi Aasiassa lasketaankin yleensä 7. joulukuuta 1941, jolloin Japanin ilmavoimat pommitti Yhdysvaltojen laivastotukikohtaa Pearl Harborissa, tuhoten suuren osan Tyynen valtameren laivastosta ja aiheuttaen Yhdysvaltojen liittymisen sotaan liittoutuneiden puolella. Japanin hyökkäyksen alkaessa sodanjulistus oli jo perillä Yhdysvaltojen valtiokoneistossa, mutta koska viestin tärkeyteen ei oltu kiinnitetty huomiota, se avattiin liian myöhään. Samanaikaisesti Japani aloitti suurhyökkäyksen Malesiaan, Borneoon ja Filippiineille, vallaten mm. Singaporen briteiltä. Japanilaisen voittokulku jatkui toukokuuhun 1942, jolloin Port Moresbyn valtaus epäonnistui Yhdysvaltojen laivaston ansiosta. Kuukautta myöhemmin neljä japanilaista lentotukialusta upotettiin Midway-saaren taistelussa, siirtäen Japanin puolustuskannalle. Pitkän ja raskaan kampanjan avulla liittoutuneet valtasivat takaisin Japanin valtaamia alueita. Vuonna 1945 myös Neuvostoliitto julisti sodan Japania vastaan, vallaten takaisin Mantšurian. 15. elokuuta 1945, viikko Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommitusten jälkeen, Japani antautui ja miehitettiin.

Katso myös


- Luettelo sotilasoperaatioista
- Nürnbergin oikeudenkäynnit
- Salamasota
- Stalingradin taistelu
- Sota
- Varsovan kansannousu
- Enigma
- Kamikaze Luokka:Toinen maailmansota als:Zweiter Weltkrieg ms:Perang Dunia II ko:제2차 세계 대전 ja:第二次世界大戦 simple:World War II th:สงครามโลกครั้งที่สอง

Eurooppa

Eurooppa on maanosa, jonka rajaavat Atlantin valtameri lännessä, Pohjoinen jäämeri pohjoisessa, Uralvuoret ja Uraljoki idässä, Kaspianmeri, Kaukasus-vuoret ja Mustameri kaakossa ja Välimeri etelärajalla. Eurooppa muodostaa Aasian kanssa supermaanosan Euraasia: Eurooppa on läntinen viidennes Euraasian maamassasta. Kokonsa (noin 10,3 miljoonaa neliökilometriä) puolesta Eurooppa on maailman toiseksi pienin maanosa, hieman suurempi kuin Oseania. Euroopassa asuu hieman yli 700 miljoonaa ihmistä, täten se on asukasluvultaan toiseksi suurin maanosa Aasian jälkeen ja myöskin tiheimmin asuttu maanosa. Aasian

Etymologia

Nimi Eurooppa on mahdollisesti peräisin kreikkalaisen mytologian prinsessa Europasta, joka joutui härän hahmon ottaneen Zeuksen sieppaamaksi. Nimen etymologia on epävarma, sille on esitetty sekä kreikkalaista, että seemiläistä etymologiaa (ereb, auringonlasku).

Historia

Katso pääartikkeli Euroopan historia. Euroopalla on pitkä historia suurien kulttuurillisten ja taloudellisten saavutusten muodossa aina pronssikaudelta alkaen. 15. vuosisadalta lähtien eurooppalaiset valtiot, erityisesti Espanja, Portugali, Ranska ja Iso-Britannia, rakensivat suuria kolonistisia imperiumeja Afrikkaan, Amerikkaan ja Aasiaan. Teollinen vallankumous alkoi Euroopassa 18. vuosisadalla. Toisen maailmansodan jälkeen ja ennen kylmän sodan loppua Eurooppa oli jaettu kahteen suureen poliittiseen ja taloudelliseen blokkiin: kommunistisiin valtioihin Itä-Euroopassa ja kapitalistisiin valtioihin Länsi-Euroopassa. Vuoden 1990 tietämillä itäblokki hajosi.

Euroopan määritelmä

Usein Euroopalle piirretään muita rajoja, jotka perustuvat poliittisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin tai käytännöllisiin näkökohtiin. Tämä on johtanut siihen, että on monta eri "Eurooppaa", jotka eivät ole identtisiä keskenään. Eri maita on luettu mukaan tai jätetty pois sen mukaan, minkä piirteiden on katsottu olevan keskeisiä Euroopan määrittelyn kannalta. Nykyään termiä "Eurooppa" käytetään lisääntyvässä määrin tarkoitettaessa Euroopan unionin jäsenmaita. Tällä hetkellä liitossa on 25 maata (joista Kypros on osa maantieteellistä Aasiaa). Lisäksi muutamat maat neuvottelevat jäsenyydestä. Useiden muiden maiden uskotaan aloittavan neuvottelut jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Lähes kaikki Euroopan maat ovat Euroopan neuvoston jäseniä; yksittäiset poikkeukset ovat Valko-Venäjä ja Vatikaanivaltio. Vatikaanivaltio Nykyisellään maantieteellinen Eurooppa koostuu seuraavista 44 maasta (aakkosjärjestyksessä):

- Alankomaat
- Albania
- Andorra
- Belgia
- Bosnia ja Hertsegovina
- Bulgaria
- Espanja
- Irlanti
- Islanti
- Italia
- Itävalta
- Kreikka
- Kroatia
- Latvia
- Liechtenstein
- Liettua
- Luxemburg
- Makedonia
- Malta
- Moldova
- Monaco
- Norja
- Portugali
- Puola
- Ranska
- Romania
- Ruotsi
- Saksa
- San Marino
- Serbia ja Montenegro
- Slovakia
- Slovenia
- Suomi
- Sveitsi
- Tanska
- Tšekki
- Turkki
- Ukraina
- Unkari
- Valko-Venäjä
- Vatikaanivaltio
- Venäjä
- Viro
- Yhdistynyt kuningaskunta
Ennen vuotta 2004 liittyneet EU-maat merkitty lihavoidulla tekstillä. 1. toukokuuta 2004 liittyneet uudet EU-maat merkitty kursivoidulla tekstillä. 2004 Euroopan alaryhmittymiä:
- Euroopan unioni
- Schengen-alue
- Euroalue
- Balkan
- Baltian maat
- Benelux
- Britteinsaaret
- Keski-Eurooppa
- Itä-Eurooppa
- Iberian niemimaa
- Pohjoismaat
- Skandinavia
- Visegrad-ryhmä

Euroopan valtioiden ja maa-alueiden vertailua

Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet väkiluvun mukaisessa suuruusjärjestyksessä

Tiedoista puuttuu Turkin Euroopan puoleinen osa.

Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet pinta-alan mukaisessa suuruusjärjestyksessä

Tiedoista puuttuu Turkin euroopanpuoleinen osa. Luokka:Mantereet Luokka:Eurooppa als:Europa roa-rup:Evropa ms:Eropah zh-min-nan:Europa ko:유럽 ja:ヨーロッパ simple:Europe th:ทวีปยุโรป

1946

Tapahtumia


- 1. tammikuuta - Helsingin pinta-ala viisinkertaistui suuressa alueliitoksessa
- 7. tammikuuta - Itävalta palautettiin vuoden 1937 rajoihin ja jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen.
- 10. tammikuuta - Yhdistyneiden kansakuntien ensimmäinen kokous.
- 11. tammikuuta - Enver Hoxha julisti Albanian kansantasavallan perustuksi.
- 20. tammikuuta - Charles de Gaulle erosi Ranskan presidentin virasta.
- 31. tammikuuta - Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan uusi perustuslaki teki siitä kuuden tasavallan liiton Neuvostoliiton tapaan.
- 1. helmikuuta - Trygve Lie valittiin ensimmäiseksi YK:n pääsihteeriksi.
- 2. helmikuuta - Unkarista tuli tasavalta.
- 14. helmikuuta - Englannin pankki kansallistettiin.
- 24. helmikuuta - Herakles-laiva tuo 2. maailmansodan jälkeen ensimmäisen kahvilastin Turun satamaan.
- 2. maaliskuuta - Britit vetäytyivät Iranista sopimuksen mukaan, neuvostojoukot jäivät.
- 2. maaliskuuta - Ho Chi Minh valittiin Pohjois-Vietnamin presidentiksi.
- 4. maaliskuuta - C.G.E. Mannerheim erosi Suomen presidentin virasta.
- 5. maaliskuuta - Winston Churchill käytti puheessaan kielikuvaa "rautaesiripusta" (engl. Iron curtain), joka eristi Neuvostoliiton miehitysalueet lännestä.
- 6. maaliskuuta - Ho Chi Minh allekirjoitti sopimuksen Ranskan kanssa, joka tunnusti Vietnamin autonomisena valtiona Indokiinan liitossa Ranskan alaisuudessa.
- 9. maaliskuuta - Juho Kusti Paasikivi Suomen presidentiksi.
- 10. maaliskuuta - Britit aloittivat vetäytymisen Libanonista.
- 15. maaliskuuta - Pääministeri Clement Attlee lupasi Intialle itsenäisyyden heti perustuslain muotoilun jälkeen.
- 19. maaliskuuta - Ranskan Guyanasta, Guadeloupesta, Martiniquesta ja Réunionista tuli Ranskan merentakaisia departementteja.
- 22. maaliskuuta - Transjordan sai itsenäisyyden.
- 1. huhtikuuta - Singaporesta tuli Britannian kruununsiirtomaa.
- 18. huhtikuuta - USA tunnusti Titon hallituksen Jugoslaviassa.
- 18. huhtikuuta - Kansainliiton viimeinen kokous, se siirsi päätösvaltansa YK:lle ja purki itsensä.
- 29. huhtikuuta - Sotasyyllisyysoikeudenkäynti alkoi Tokiossa, syytettyinä mm. Hideki Tojo, Shegenori Togo ja Hiroshi Oshima.
- 9. toukokuuta - Italian Viktor Emanuel III luopui kruunusta, hänen poikansa Umberto II seurasi häntä.
- 10. toukokuuta - Jawaharlal Nehru valittiin Intian kongressipuolueen johtoon.
- 20. toukokuuta - Britanniassa parlamentti päätti kansallistaa kaivokset.
- 25. toukokuuta - Transjordanin parlamentti valitsi Abdullah I:n kuninkaaksi.
- 31. toukokuuta - Kreikassa kansanäänestys kannatti paluuta monarkiaan.
- 2. kesäkuuta - Italialaiset päättivät luopua monarkiasta. Italia julistettii tasavallaksi 10. kesäkuuta ja kuningas Humbert II karkoitetaan. Naisilla ensi kertaa äänioikeus.
- 8. kesäkuuta - Indonesian Sukarno yllyttää kannattajiaan kapinoimaan Alankomaiden siirtomaavaltaa vastaan.
- 22. heinäkuuta - Siionistien Irgun räjäytti pommilla brittien hallintorakennuksen, King David -hotellin Jerusalemissa. 90 kuoli.
- 25. heinäkuuta - Ensimmäisessä vedenalaisessa ydinkokeessa lentotukialus USS Saratoga upotettiin Bikiniatollilla.
- 19. elokuuta - Muslimien ja hindujen välisiä levottomuuksia Kalkutassa, 3000 kuollutta.
- 8. syyskuuta - Bulgaria julistettiin kansantasavallaksi kansanäänestyksen jälkeen. Kuningas Simeon II jättää maan.
- 10. lokakuuta - Mäkkylän kummitus aloitti kummittelunsa
- 16. lokakuuta - Saksan sotarikollisille Nürnbergin oikeudenkäynnissä langetetut kuolemantuomiot pannaan täytäntöön hirttämällä.
- 8. marraskuuta - Vietnamilaiset mellakoivat Haiphongissa ja ottavat yhteen ranskalaisjoukkojen kanssa, 6000 kuollutta.
- 12. marraskuuta - Aselepo indonesian nationalistien ja alankomaalaisten joukkojen välillä. Alankomaat tunnusti Indonesian 15. marraskuuta.
- 19. marraskuuta - Afganistan, Islanti ja Ruotsi liittyivät YK:hon.
- 27. marraskuuta - Intian pääministeri Jawaharlal Nehru vetosi Yhdysvaltoihin ja Neuvostoliittoon ydinkokeiden lopettamiseksi ja aseriisunnan aloittamiseksi, "ihmiskunnan pelastamiseksi äärimmäiseltä katastrofilta."
- 12. joulukuuta - YK katkaisi suhteet Francon Espanjaan ja kehotti jäsenmaita tekemään samoin.
- 24. joulukuuta - Ranskan neljäs tasavalta.

Syntyneitä


- 19. tammikuuta - Dolly Parton, laulaja ja näyttelijä
- 20. tammikuuta - David Lynch, elokuvaohjaaja
- 27. helmikuuta - José Carreras, tenori
- 8. huhtikuuta - Heikki Kinnunen, näyttelijä
- 30. huhtikuuta - Kaarle XVI Kustaa, Ruotsin kuningas
- 20. toukokuuta - Cher, näyttelijä, laulaja
- 14. kesäkuuta - Donald Trump, liikemies
- 22. kesäkuuta - Kaarina Helakisa, kirjailija
- 1. heinäkuuta - Erkki Tuomioja, poliitikko
- 6. heinäkuuta - George W. Bush, Yhdysvaltain presidentti
- 6. heinäkuuta - Peter Singer, filosofi
- 9. heinäkuuta - Bon Scott, rock-muusikko, AC/DC-yhtyeen jäsen
- 3. elokuuta - Jack Straw, brittipolitiikko
- 19. elokuuta - Bill Clinton, 42. Yhdysvaltain presidentti
- 5. syyskuuta - Freddie Mercury, muusikko
- 15. syyskuuta - Tommy Lee Jones, näyttelijä
- 15. syyskuuta - Oliver Stone, elokuvaohjaaja
- 29. marraskuuta - Seppo Hovi, muusikko
- 12. joulukuuta - Emerson Fittipaldi, kilpa-autoilija
- 18. joulukuuta - Steven Spielberg, elokuvaohjaaja
- 29. joulukuuta - Marianne Faithfull, laulaja

Kuolleita


- 28. tammikuuta - Helene Schjerfbeck, suomalainen taidemaalari
- 18. helmikuuta - Sigurd Wettenhovi-Aspa, suomalainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja kirjailija
- 24. maaliskuuta - Alexander Alekhine, venäläinen šakin maailmanmestari
- 1. kesäkuuta - Ion Antonescu, Romanian diktaattori, teloitettu
- 13. elokuuta - H.G. Wells, kirjailija
- 6. syyskuuta - Lucina Hagman, Martta-järjestön perustaja
- 11. lokakuuta - Rudolf Koivu, lastenkirjojen kuvittaja
- 15. lokakuuta - Hermann Göring, kansallissosialistisen Saksan johtohenkilö ja ilmavoimien päällikkö, itsemurha
- 16. lokakuuta - Wilhelm Keitel, Natsi-Saksan kenraalisotamarsalkka
- 16. lokakuuta - Alfred Rosenberg, kansallissosialistien ideologi ja poliitikko
- 16. lokakuuta - Joachim von Ribbentrop, kansallissosialistisen Saksan ulkoministeri
- 16. lokakuuta - Ernst Kaltenbrunner, natsijohtaja, RSHA:n päällikkö
- 16. lokakuuta - Hans Frank, natsijohtaja, miehitetyn Puolan kenraalikuvernööri
- 16. lokakuuta - Wilhelm Frick, Kansallissosialistisen saksan sisäministeri
- 16. lokakuuta - Julius Streicher, Der Stürmer -lehden päätoimittaja ja perustaja
- 16. lokakuuta - Fritz Sauckel
- 16. lokakuuta - Alfred Jodl
- 16. lokakuuta - Arthur Seyss-Inquart, Itävallan sisäministeri ja kuvernööri, Alankomaiden valtakunnankomissaari
- 25. lokakuuta - Rudolf Walden, teollisuusmies ja sotilas
- 25. joulukuuta - W.C. Fields, näyttelijä ms:1946 ko:1946년 ja:1946年 simple:1946 th:พ.ศ. 2489

Suomi

Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.

Historia

:Pääartikkeli: Suomen historia Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina. Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä. Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917. Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä. Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.

Hallinto ja politiikka

:Pääartikkeli: Suomen politiikka Suomen politiikka Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä. Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin. Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.

Valtion aluehallinto

:Pääartikkeli: Suomen läänit Suomen läänit Suomen läänit Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi. Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.

Paikallishallinto

: Pääartikkeli: Suomen kunnat Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen. Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.

Paikallinen aluehallinto

: Pääartikkeli: Suomen maakunnat Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein. Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä. Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.

Maantiede

:Pääartikkeli: Suomen maantiede

Metsät

Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.

Vesistöt

Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne. Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.

Maastonmuodot

Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.

Talous

Haltitunturi Pääartikkeli: Suomen talous Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi. Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.

Matkailu

Yhdysvallat Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.

Väestö

Pääartikkeli: Suomen väestö Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.

Etniset ryhmät


- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 % :Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä

Maahanmuutto ja maastamuutto

Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

Väestön kielet

Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5  % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin. Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää: (lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])

Uskonnot

Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan. Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

Terveys

Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.

Koulutus

Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua. Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.

Kulttuuri

Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi. Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia. savolaiset]]

Urheilu

Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo. 1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.

Kirjallisuus

jalkapalloilijoista :Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.

Musiikki

:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.

Taide

:Pääartikkeli: Suomen taide Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.

Juhlapäivät

Katso myös


- Liikenne Suomessa
- Luettelo suomalaisista
- Luettelo suomalaisista yhtyeistä
- Puolustusvoimat
- Suomalainen keittiö
- Suomalaiset eurokolikot
- Suomen Rajavartiolaitos
- Suomi-neito

Aiheesta muualla


- [http://agricola.utu.fi/ Agricola – Suomen historiaverkko]
- [http://www.defmin.fi/ Puolustusministeriö]
- [http://www3.intermin.fi/PPA/PPA Suomi-tietokanta]
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Suomi Google Mapsissa]

Lähteet


- [http://www.stat.fi/ Tilastokeskus] Luokka:Suomi ms:Finland zh-min-nan:Suomi [[got:

Nikita Hrutshev

Nikita Sergejevitš Hruštšov (Никита Сергеевич Хрущёв; usein myös Nikita Hruštšev) (17. huhtikuuta 1894–11. syyskuuta 1971) oli neuvostoliittolainen poliitikko ja kommunistisen puolueen pääsihteeri 1953–1964. Hän saavutti Neuvostoliiton johtajuuden Josif Stalinin kuoleman jälkeisessä valtakamppailussa puolueen sisällä. Hän oli Neuvostoliiton valtion päämies 1958–1964.

Nuoruus

Nikita Hruštšov syntyi 17. huhtikuuta 1894 Kalinovkan kylässä, Kurskin kuvernementin alueella (nykyinen Kurskin oblasti). Vuonna 1908 hänen vanhempansa muuttivat Juzovkaan (myöh. Stalino, nyk. Donetsk), joka on nykyisen Ukrainan alueella. Kolme vuotta Hruštšov opetteli Bossen tehtaassa asentajaoppilaana ja toimi eri kaivoksissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän tutustui ammattiyhdistysliikeeseen ja bolsevikkien vallankumouksen jälkeen hän liittyi Puna-armeijaan osallistuen sisällissodan taisteluihin. Hän liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1918 ja toimi sen eri toimissa Donbassissa ja Kiovassa. Sodasta sekavan nuoren Neuvosto-Venäjän kansa eli vuosia nälänhädässä, ja myös Hruštšovin ensimmäinen vaimo Galina kuoli nälkään. Lapset Leonid ja Julina jäivät isän yksinhuollettaviksi, kunnes hän 1924 meni naimisiin Nina Petrovnan kanssa. Vuonna 1931 hän sai siirron Moskovaan ja vuonna 1935 hänestä tuli puolueen Moskovan kaupungin komitean (gorkom) pääsihteeri. Vuonna 1938 hänestä tuli Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteeri. Vuodesta 1934 hän oli kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen ja politbyroon jäseneksi hän nousi vuonna 1939. Hän vietti runsaasti aikaa Ukrainassa ja näytti ja pyrki näyttämään ukrainalaiselta. Tämä rooli on voinut olla hänelle avuksi noustessaan hierarkiassa ylöspäin aikana, jolloin Stalinin puhdistukset koskettivat monia.

Toinen maailmansota

Toisen maailmansodan aikana Hruštšov toimi kenraaliluutnantin arvoisena poliittisena upseerina. Tässä roolissaan hän loi suhteita Neuvostoliiton armeijan kenraaleihin kuten seuraajansa Leonid Brežnev, joka toimi samanarvoisena poliittisena upseerina. Kesällä 1941 Hruštšov koordinoi omalla tasollaan paikallisena puoluejohtajana Ukrainan puolustusta. Hänet kutsuttiin Kiovan antautumisen jälkeen Moskovaan. Hän palasi rintamalle Stalingradin taistelussa ja sen jälkeen hän toimi eteläisen rintaman johtavana poliittisena upseerina. Kiovan vapautuksen jälkeen hän osallistui niiden ukrainalaisten likvidointiin, jotka olivat toimineet saksalaisten puolella.

Valtaannousu

Stalin kuoleman jälkeen vallasta kamppailtiin Neuvostoliitossa. Ministerineuvoston puheenjohtajana (pääministerinä) toimi Georgi Malenkov ja korkeimman neuvoston puheenjohtajaksi (presidentti) valittiin marsalkka Kliment Vorošilov. Malenkon luopui paikastaan puolueen sihteeristössä vallan jakamiseksi. Molotov oli edelleen ulkoministeri ja Berija sisäministeri. Presidiumissa alkoi kuitenkin pian valtataistelu ja Berija vangittiin kesäkuussa ja teloitettiin pian. Pian vangittiin muitakin tiedustelupalvelun johtajia. Valtiollisen poliisin valtaa vähennettiin ja se alennettiin komiteaksi (KGB). Malenkov astui alas helmikuussa 1955 syytettynä virheistä. Hän joutui sähkölaitosministeriksi. Pääministeriksi tuli marsalkka Nikolai Bulganin. Hruštšov tuki puolueen jäsenistöön ja XX puoluekokous kutsuttiin koolle helmikuussa 1956. Puolueen keskuskomitean jäsenistöstä vaihdettiin puolet. Puoluekokouksessa Hruštšov kritisoi voimakkaasti Stalinia nelituntisessa puheessaan "henkilökultista ja sen seurauksista". Lehdistö ei julkaissut puhetta, mutta sen sisältö levisi pian kansan tietoon. Samalla hän pönkitti omaa valtaansa. Vuoden 1956 kuluessa vapautumisesta kuitenkin seurasi reaktioita, kuten Unkarin kansannousu ("Imperialististen fasistien organisoima vastavallankumousyritys"). Hruštšovin ja Bulganinin palattua Suomesta kesäkuussa 1957 heidät yritettiin syrjäyttää. Presidiumi vaati ensimmäisen puoluesihteerin, Hruštšovin vaihtamista. Hän kutsui nopeasti koolle koko keskuskomitean ja teki yrityksen tyhjäksi. Malenkov, Kaganovitš ja Šepilov menettivät ministerin paikkansa. Heidän tilalleen keskuskomiteaan nousivat Leonid Brežnev ja ehdokasjäsen Aleksei Kosygin. Stalinin kuoltua kenraali Žukov oli noussut apulaispuolustusministeriksi (1953) ja sitten puolustusministeriksi (1955). Hän tuki Hruštšovia "puolueen vastaisen ryhmän" hyökkäystä vastaan. Kesäkuussa 1957 Žukovista tuli kommunistisen puolueen keskuskomitean täysjäsen. Lokakuussa 1957 Hruštšov kuitenkin vapautti hänet ministerin tehtävistä ja erotti keskuskomiteasta. Kun Hruštšov siirrettiin, Žukov palasi julkisuuteen (1964). Hruštšov otti maaliskuussa 1957 myös ministerineuvoston puheenjohtajuuden Bulganinilta, jolloin hänellä oli sama valta-asema kuin Stalinilla sekä puolueen että valtion johdossa.

Talous

Talonpoikainen Hruštšov piti itseään maatalouden asiantuntijana. Hän käynnisti ns. neitseellisen maan ohjelman, jonka puitteissa raivattiin valtava määrä viljelyalaa Kazakstanissa ja Siperiassa. Muutamassa vuodessa raivattiin 42 miljoonaa hehtaaria peltoalaa. Kazakstaniin perustettiin jättimäisiä kolhooseja, joiden keskikoko oli 100 000 ha. Tuotanto nousikin, mutta jo vuoden 1963 kadon jälkeen jouduttiin turvautumaan viljan tuontiin, eikä maatalouden ongelmista päästy eroon. Taloutta pyrittiin jälleen muutenkin keskittämään ja teollisuuteen perustettiin maanlaajuinen korkein suunnitteluneuvosto. Lisääntynyt byrokratia tosin leikkasi talouskasvua. Erityisesti asuntojen rakentamiseen käytettiin resursseja. Massamainen asuntotuotanto tuotti valtavia määriä viisikerroksisia kerrostaloja ympäri koko Neuvostoliiton, taloja kutsutaan nimellä hruštšovka. Sanotaan Hruštšovin saaneen idean nähtyään vastaavanlaista asuntotuotantoa Pariisin vierailullaan. Asunnoissa oli suihku pienessä keittiössä ja ne olivat kevytrakenteisempia kuin Stalinin ajan asunnot, missä seinäpaksuus on erittäin suuri. Armenian maanjäristyksessä joulukuussa 1988 Stalinin ajan talot pysyivät tämän vuoksi hruštšovkia paremmin pystyssä. Vuonna 1961 puoluekokous julisti silloisen neuvostosukupolven tulevan elämään kommunismissa vuodesta 1980, jolloin ohjelman mukaan piti saavuttaa kommunismin aineellinen ja tekninen perusta. Käyttöön otettiin termi "kehittynyt sosialismi".

Kulttuuri

Kulttuuripolitiikassa otettiin kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin. Mm. Aleksandr Solženitsynin Ivan Denisovitšin päivä sai julkaisuluvan ja Dostojevski tuli jälleen sallituksi. Tieteessä sallittiin jälleen Stalinin aikana kielletyt tutkimusalat ja tiedemiehet saivat mahdollisuuden kansainvälisiin suhteisiin. Vuonna 1953 Neuvostoliitto oli räjäyttänyt ensimmäisen vetypommin. Avaruusaika alkoi vuonna 1957 Sputnik 1:n lennolla, jota seurasivat Laika-koiran lento, Gagarinin lento ja Kuun "pimeän puolen" kuvaaminen avaruusluotaimella.

Ulkopolitiikka

Kapitalismin ja sosialismin taistelu siirtyi kolmanteen maailmaan. Hruštšov kannatti kuitenkin "rauhanomaista rinnakkaiseloa". Kilpailu lännen kanssa jatkui ideologisena ja taloudellisena. Merkittävä muutos oli välien katkeaminen Kiinaan. Itä-Eurooppa pysyi tyytymättömänä. Jo kesällä 1953 panssarit kukistivat Itä-Saksan kansannousun ja 1956 Puolan Poznańissa syntyi levottomuuksia. Stalinin syrjäyttämä Wladyslaw Gomulka nousi taas maan johtoon. Unkarissa johtoon nousi Imre Nagy, jonka uudistukset uhkasivat kommunistipuolueen yksinvaltaa ja vetää maan Varsovan liitosta. Varsovan liiton joukot valtasivat maan ja Imre Nagy vangittiin ja teloitettiin. Suezin kriisi vei Hruštšovin onneksi huomion pois Itä-Euroopasta. Kesällä 1955 Bulganin ja Hruštšov tapasivat Eisenhowerin Genevessä liennytyksen hengessä. Liittoutuneet olivat vain pari kuukautta aikaisemmin päättäneet Itävallan miehityksen. Neuvostoliitto esitti ulkomaalaisista sotilastukikohdista luopumista, ja luopui hyvän tahdon eleenä Porkkalasta Suomessa. Vuonna 1955 Neuvostoliitto sopi myös välinsä Titon Jugoslavian kanssa. Vuonna 1959 Hruštšov vieraili ensimmäisenä neuvostojohtajana Yhdysvalloissa. Liennytyksen kuitenkin päätti Gary Powersin ohjaaman U-2-vakoilukoneen alasampuminen 1. toukokuuta 1960 Neuvostoliiton yllä. Pariisin kokouksen aikana 16. toukokuuta 1960 Hruštšov vaati Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhowerilta anteeksipyyntöä U-2-vakoilulennoista Neuvostoliiton yllä. Tapaus päätti konferenssin. Poliittiset vastustajat pitivät Hruštšovia sivistymättömänä moukkana, jolla oli tapa keskeyttää puhujat pilkatakseen heitä. Kuuluisin tapaus saattui YK:n kokouksessa 12. lokakuuta 1960, jolloin filippiiniläinen edustaja Lorenzo Sumulong kysyi Hruštšovilta miten tämä voi protestoida länsimaista kapitalistista imperialismia vastaan, kun Neuvostoliitto samaan aikaan piti Itä-Euroopan valtioita hallussaan. Hruštšov raivostui ja haukkui kokousedustajan imperialistien kätyriksi ja syljennuolijaksi, otti kengän jalastaan aikoen lyödä sen pöytään. Tapauksesta ei ilmeisesti ole olemassa alkuperäistä valokuvaa, vain jälkeenpäin tehtyjä manipulaatioita. Elokuussa 1961 Hruštšovin ja Kennedyn tuloksettoman tapaamisen jälkeen pystytettiin Berliinin muuri. Vuonna 1962 Hruštšov pyrki asettamaan ohjuksia Kuubaan, mikä johti maailman sodan partaalle.

Syrjäyttäminen

Hruštšovin kilpailijat puolueessa syrjäyttivät hänet keskuskomitean tapaamisessa 14. lokakuuta 1964 Kuuban ohjuskriisin jälkeen. Hruštšovin käyttäytymistä ja ulkopolitiikkaa pidettiin kiusallisena Neuvostoliitolle. Hän kuoli Moskovassa 11. syyskuuta 1971 seitsemän vuoden kotiarestin jälkeen ja haudattiin Novodevitšin hautausmaalle Moskovassa ilman valtionpäämiehelle kuuluvia kunnianosoituksia. NKP:n pää-äänenkannattaja Pravda julkaisi kuolemasta pienen ilmoituksen ilman kuvaa.

Muuta

Hruštšov tunnettiin maanläheisestä kielenkäytöstään, joka saatettiin ymmärtää väärin. Marraskuussa 1956 hän ilmoitti Moskovassa lännen lähettiläille: "Me hautaamme teidät" ("Мы вас похороним!"). Ilmaisu ei niinkään uhannut ydinsodalla, kuten lännessä asia ymmärrettiin, vaan ilmaisi vain kannan että sosialismi voittaisi kapitalismin. Berliinin asemaa hän kuvaili: "Berliini on ruoto Euroopan kurkussa" ja "Berliini on lännen kivekset: jos niistä puristaa, saa lännen kirkumaan". YK:ssa hän uhosi että "Neuvostoliiton asetehtaat sylkevät mannertenvälisiä ohjuksia kuin makkarakoneet nakkeja". Suomen ja Neuvostoliiton välien viileminen sai nimen: yöpakkaset. ja:%E3%83%8B%E3%82%AD%E3%83%BC%E3%82%BF%E3%83%BB%E3%83%95%E3%83%AB%E3%82%B7%E3%83%81%E3%83%A7%E3%83%95 Hruštšev, Nikita

1948

Tapahtumia


- 1. tammikuuta - Yhdistyneen kuningaskunnan rautatiet kansallistettiin.
- 1. tammikuuta - Arabimilitantit piirittivät Jerusalemin vanhan kaupungin juutalaisalueen.
- 1. tammikuuta - Italian tasavaltainen perustuslaki voimaan.
- 4. tammikuuta - Burma sai itsenäisyyden Britanniasta.
- 17. tammikuuta - Aselepo Indonesian nationalistien ja alankomaalaisten joukkojen välillä Jaavalla.
- 30. tammikuuta - Intian pasifistijohtaja Mahatma Gandhin salamurha.
- 4. helmikuuta - Ceylon, myöhemmin Sri Lanka, sai itsenäisyyden. Kuningas Yrjö VI jäi Ceylonin kuninkaaksi ja valtion päämieheksi.
- 24. helmikuuta - Kommunistipuolue otti vallan Tšekkoslovakiassa.
- 10. maaliskuuta - Tšekkoslovakian ulkoministeri Jan Masaryk kuoli pudottuaan toimistonsa ikkunasta. Tapaus leimattiin itsemurhaksi.
- 3. huhtikuuta - Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman allekirjoitti viiden miljardin dollarin Marshall-avun 16 maalle.
- 9. huhtikuuta - Populistisen presidenttiehdokkaan Jorge Eliécer Gaitánin salamurha aloitti väkivaltaiset mellakat Bogotássa (Bogotazo) ja kymmenvuotisen väkivallan aallon koko Kolumbiassa (La violencia), jossa yli 300 000 tapettiin.
- 9. huhtikuuta - Deir Yassinin verilöyly Palestiinassa, juutalaisten Irgun ja Lehi hyökkäsivät arabisiviilejä vastaan, 107–120 sai surmansa.
- 1. toukokuuta - 213 kommunistia teloitettiin Kreikassa.
- 11. toukokuuta - Luigi Einaudista Italian presidentti.
- 14. toukokuuta - Israelin valtio julistettiin perustetuksi.
- 15. toukokuuta - Egypti, Transjordan, Libanon, Syyria, Irak ja Saudi-Arabia aloittivat sodan Israelia vastaan.
- 18. toukokuuta - Ensimmäinen Kiinan tasavallan lakiasäätävä kokous kokoontui Nanjingissa.
- 21. kesäkuuta - Deutsche Mark Saksan liittotasavallan viralliseksi valuutaksi.
- 24. kesäkuuta - Berliinin saarto alkoi Neuvostoliiton katkaistua tiet ja rautatiet Länsi-Berliiniin.
- 28. kesäkuuta - Kominform syytti Jugoslavian kommunistipuoluetta marxism-leninismin hylkäämisestä ja neuvostovastaisesta asenteesta. Välirikko Jugoslavian ja Neuvostoliiton suhteissa.
- 28. kesäkuuta - Yhdysvallat, Britannia ja Ranska aloittivat kaikkiaan 324 päivää kestäneet ilmakuljetukset Länsi-Berliinin huoltamiseksi.
- 15. heinäkuuta - Palmiro Togliattin, Italin kommunistipuolueen pääsihteerin, murhayritys aloitti lakkoja ympäri maata.
- 20. heinäkuuta - Kylmä sota: Presidentti Harry S. Truman määräsi ensimmäisen rauhanajan sotaväenoton Yhdysvalloissa välien viilentyessä Neuvostoliittoon.
- 24. heinäkuuta - Suuri öljypalo Naantalin satamassa.
- 26. heinäkuuta - Rotusyrjintä lopetettiin Yhdysvaltain armeijassa.
- 12. elokuuta - USA tunnusti Etelä-Korean hallituksen.
- 19. elokuuta - Neuvostojoukot ampuivat saksalaisia Berliinin saartoa vastustaneista mielenosoittajia.
- 6. syyskuuta - Julianasta tuli Alankomaiden kuningatar Wilhelminan erottua terveyssyistä.
- 17. syyskuuta - Lehi murhasi kreivi Folke Bernadotten.
- 28. lokakuuta - Neuvostoliitto veti lähettiläänsä Jugoslaviasta, monet muut kommunistimaat seuraavat päätöstä.
- 2. marraskuuta - Harry S. Truman voitti presidentinvaalin Thomas E. Deweyia vastaan Yhdysvalloissa.
- 12. marraskuuta - Tokiossa sotasyyllisyysoikeudenkäynti tuomitsi seitsemän kuolemaan, mukaan lukien kenraali Hideki Tojon.
- 10. joulukuuta - Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi Yleisen ihmisoikeuksien julistuksen.
- 28. joulukuuta - Egyptin pääministerin Mahmud Fahmi Nokrashin salamurha.

Syntyneitä


- 1. tammikuuta - Henry "Remu" Aaltonen, muusikko
- 4. helmikuuta - Alice Cooper, muusikko
- 15. maaliskuuta - Sérgio Vieira de Mello, diplomaatti
- 17. maaliskuuta - William Gibson, kirjailija
- 22. maaliskuuta - Andrew Lloyd Webber, säveltäjä
- 31. maaliskuuta - Al Gore, Yhdysvaltain varapresidentti
- 3. huhtikuuta - Jaap de Hoop Scheffer, alankomaalainen poliitikko, NATOn 11. pääsihteeri
- 20. huhtikuuta - Terry Pratchett, kirjailija
- 2. kesäkuuta - Pentti Arajärvi, Suomen tasavallan presidentti Tarja Halosen puoliso
- 24. elokuuta - Jean Michel Jarre, muusikko
- 15. lokakuuta - Kari Rajamäki, ministeri, kansanedustaja (SDP)
- 14. marraskuuta - Walesin prinssi Charles
- 3. joulukuuta - Ozzy Osbourne, muusikko
- 6. joulukuuta - Keijo "Keke" Rosberg, formulakuljettaja

Kuolleita


- 30. tammikuuta - Mohandas Gandhi, salamurha
- 30. tammikuuta - Orville Wright, lentokoneen keksijä
- 11. helmikuuta - Sergei Eisenstein, elokuvaohjaaja
- 10. maaliskuuta - Jan Masaryk, Tšekkoslovakian ulkoministeri
- 9. huhtikuuta - Jorge Eliécer Gaitán, kolumbialainen poliitikko (s. 1903)
- 17. huhtikuuta - Suzuki Kantaro, japanilainen amiraali ja ulkoministeri
- 4. elokuuta - Mileva Marić-Einstein, matemaatikko
- 12. elokuuta - Harry Brearley, ruostumattoman teräksen keksijä
- 11. syyskuuta - Muhammed Ali Jinnah, ensimmäinen Pakistanin kenraalikuvernööri
- 17. syyskuuta - Folke Bernadotte, diplomaatti
- 24. lokakuuta - Franz Lehár, säveltäjä
- 23. joulukuuta - Doihara Kenji, Hirota Koki, Itagaki Seishiro, Kimura Heitaro, Matsui Iwane, Muto Akira ja Tojo Hideki, hirtetty Luokka:1948 als:1948 ms:1948 ko:1948년 ja:1948年 simple:1948 th:พ.ศ. 2491

1951

Tapahtumia


- 1. tammikuuta - Itä-Saksan ensimmäisen viisivuotissuunnitelman alku.
- 9. tammikuuta - Yhdistyneiden kansakuntien päärakennus otettiin käyttöön New Yorkissa.
- 17. tammikuuta - Kiinalaiset ja pohjoiskorealaiset joukot valloittivat jälleen Soulin.
- 20. tammikuuta - Lumivyöryjä Alpeilla, 240 kuoli ja 45 000 jäi lumen alle Sveitsissä, Itävallassa ja Italiassa.
- 1. helmikuuta - YK:n yleiskokous tuomitsi Kiinan hyökkääjäksi Korean sodassa.
- 27. helmikuuta - Yhdysvaltain perustuslain 22. lisäys rajoitti presidentin toimikaudet kahteen.
- 14. maaliskuuta - YK:n joukot valloittivat Soulin toisen kerran Korean sodassa.
- 29. maaliskuuta - Ethel ja Julius Rosenberg tuomittiin Yhdysvalloissa vakoilun suunnittelusta. He saivat kuolemantuomiot 5. huhtikuuta.
- 18. huhtikuuta - Pariisin sopimus Euroopan hiili- ja teräsunionin perustamiseksi.
- 15. toukokuuta - Sotilasvallankaappaus Boliviassa.
- 7. heinäkuuta - Ensimmäinen väri-TV-lähetys Yhdysvalloissa.
- 10. heinäkuuta - Korean sodan aseleponeuvottelut alkoivat Kaesongissa.
- 16. heinäkuuta - Belgian Leopold III allekirjoitti kruunustaluopumisen poikansa Baudouinin eduksi.
- 20. heinäkuuta - Jordanian Abdullah I salamurhattiin Jerusalemissa.
- 18. elokuuta - Ruotsissa lopetettiin kahvin säännöstely.
- 1. syyskuuta - ANZUS-puolustusliitto Yhdysvaltain, Australian ja Uuden-Seelannin välillä.
- 8. syyskuuta - San Franciscon rauhansopimus Japanin ja 48 muun maan välillä päätti toisen maailmansodan Tyynellämerellä.
- 20. syyskuuta - NATO hyväksyi Kreikan ja Turkin jäsenikseen.
- 2. lokakuuta - Tanskassa aloitettiin ensimmäisen pohjoismaana TV-lähetykset.
- 7. lokakuuta - Malesian sisällissota ja kansannousu: kommunistikapinalliset surmasivat brittikomentaja Sir Henry Gurneyn.
- 16. lokakuuta - Pakistanin presidentti Liaquat Ali Khanin salamurha.
- 26. lokakuuta -