:: wikimiki.org ::
| Mata Hari |
Mata Hari
Mata Hari (s. 7. elokuuta 1876, Leeuwarden, Alankomaat - k. 15. lokakuuta 1917, Pariisi) oli tanssija ja ensimmäisen maailmansodan aikana vakoilusta tuomitun ja teloitetun Margaretha Geertruida Zellen taiteilijanimi.
Aikaisemmat vaiheet
Zellen isä oli hollantilainen liikemies ja hänen äitinsä oli jaavalaista alkuperää. Zelle muutti Pariisiin vuonna 1903 vietettyään sitä ennen muutamia vuosia Indonesiassa, joka oli silloin Alankomaiden siirtomaa. Zellen elämä ennen Pariisiin muuttoa oli tapahtumarikasta: Zelle epäonnistui pyrkiessään opettajaksi, sai kaksi lasta ja erosi aviomiehestään.
Muutettuaan Pariisiin Zelle elätti itsensä eksoottisena tanssijana sittenmin maailmankuuluksi tulleella taiteilijanimellään Mata Hari. Zelle oli myös ilotyttö ja pidetään mahdollisena, että hänen asiakaskuntaansa kuului Pariisissa vaikuttavia poliittikkoja, diplomaatteja sekä upseereja.
Oikeudenkäynti ja teloitus
Zelle pidätyksen aiheutti ranskalaisten sieppaama Saksan sotilasattasean Espanjasta lähettämä koodikielinen radioviesti, jossa Zelle nimettiin saksalaiseksi vakoojaksi. Väitetään, että viesti oli tarkoituksella lähettetty käyttäen sellaista koodikieltä, jonka saksalaiset uskoivat ranskalaisten pystyvän purkamaan. Pidätystä seuranneessa oikeudenkäynnissä Zelle todettiin syylliseksi maanpetokseen ja hänet teloitettiin ampumalla 15.10.1917. Zellen oikeudenkäyntiä käytettiin laajasti ranskalaisten sotapropagandassa: sota ei ollut sujunut Ranskan kannalta erityisen hyvin, ja Ranskan poliittinen johto sai Zellestä sopivan syntipukin huonolle sotamenestykselleen. Todellisuudessa Zelle oli luultavasti verraten matalassa asemassa oleva vakooja, joka toimi sekä Ranskan että Saksan hyväksi. Mitään todisteita siitä, että Zelle olisi luovuttanut mitään merkityksellisiä tietoja millekään sodan osapuolista ei ole koskaan esitetty.
Teloituksen jälkeen kukaan ei noutanut Zellen ruumista ja se lahjoitettiin lääketieteellisiin tutkimuksiin. Zellen balsamoitua päätä säilytettiin Ranskan Rikollismuseossa vuoteen 1958.
Kuten koko hänen elämäänsä, myös Mata Harin teloitukseen liittyy useita myyttejä, joiden todenperäisyys on vähintäänkin kyseenalaista. Erään huhun mukaan teloitusryhmän jäsenten silmät piti sitoa, jotta Mata Hari ei voisi vietellä heitä. Toinen huhu väittää, että Mata Hari lähetti teloittajilleen lentosuudelman ennen kuolemaansa. Kolmas huhu kertoo, että lentosuudelman lähettämisen lisäksi Mata Hari olisi avannut pitkän takkinsa ja paljatanut teloittajilleen alastoman vartalonsa.
Yksi tunnetuimmista (ja luultavasti epätodennäköisin) Mata Harin teloitukseen liittyvä huhu kertoo, että ennen teloitustaan Mata Hari olisi ollut erityisen rauhallinen ja kieltäytynyt silmiensä sitomisesta. Tarinan mukaan Pierre de Morrisac niminen mies olisi lahjonut teloitusryhmän lataamaan aseensa paukkupanoksilla ja lavastamaan teloituksen. Jostain syystä aseet kuitenkin ladattiin kovilla, ja de Morrisacin juoni epäonnistui. Tarinan todenperäisyyttä vastaan puhuu se, että tarinan juoni muistuttaa läheisesti Puccinin Tosca-oopperan juonta.
Zelle esiintyi ajoittain myös nimellä Lady MacLeod.
Mata Hari elokuvissa
Zelleä käsittelevistä elokuvista tunnetuin on vuonna 1931 valmistunut Mata Hari, jonka nimiroolissa esiintyy Greta Garbo. Vuonna 1985 Sylvia Kristel näytteli Mata Haria samannimisessä Curtis Harringtonin ohjaamassa elokuvassa.
Aiheesta muualla
- [http://www.fembio.org/women/mata-hari.shtml Mata Harin elämäkerta FemBio-sivuilla]
- [http://www.crimelibrary.com/terrorists_spies/spies/hari/1.html?sect=23 Mata Harin elämäkerta Court TV:n Crime Library -sivuilla]
Hari, Mata
ko:마타 하리
ja:マタ・ハリ
7. elokuuta7. elokuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 219. päivä (220. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 146 päivää.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Lahja
:- suomenruotsalainen kalenteri: Yrsa
:- ortodoksinen kalenteri: Tarmo
:- saamenkielinen kalenteri: Álgen
:- vanhemmissa kalentereissa: Arnold, Asra, Dettlof, Donatus, Gunhilda, Gunilla, Gunnila
Tapahtumia
- 1743 - Turun rauha päätti Hattujen sodan.
- 1947 - Thor Heyerdahlin balsalautta Kon-Tiki päätyi Tuamotu-saarille ylitettyään Tyynenmeren 101 päivässä.
- 1998 - Pommi-iskut Yhdysvaltojen lähetystöissä Dar Es Salaamissa ja Nairobissa tappoivat tuhansia.
Syntyneitä
- 1560 - Elizabeth Bathory, sarjamurhaaja
- 1876 - Mata Hari (Margaretha Zelle), vakoojana teloitettu hollantilainen tanssijatar
- 1928 - James Randi, taikuri ja skeptikko
- 1945 - Asko Sarkola, näyttelijä ja teatterinjohtaja
- 1958 - Bruce Dickinson, muusikko
- 1960 - David Duchovny, amerikkalainen näyttelijä ("X-Files")
- 1975 - Charlize Theron, eteläafrikkalainen näyttelijä
- 1982 - Jasmin Mäntylä, malli ja laulaja
Kuolleita
- 1957 - Oliver Hardy, näyttelijä ("Paksukainen")
----
Katso myös: kalenteri ~ 6. elokuuta, 8. elokuuta
Luokka:Elokuu
-08-07
ms:7 Ogos
ko:8월 7일
ja:8月7日
simple:August 7
th:7 สิงหาคม
Alankomaat
Alankomaat, viralliselta nimeltään Alankomaiden kuningaskunta, on perustuslaillinen kuningaskunta Länsi-Euroopassa. Sen naapurimaita ovat Saksa ja Belgia. Pinta-ala on 41 526 km² ja väkiluku noin 16 miljoonaa. Alankomaita kutsutaan myös nimellä Hollanti, joka varsinaisesti tarkoittaa vanhaa Hollannin provinssia, joka nykyään on jaettu Etelä- ja Pohjois-Hollannin provinsseihin. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ohjeiden mukaan Hollanti on käypä nimitys samaan tapaan kuin Alankomaat.
Alankomaiden pääkaupunki on Amsterdam, mutta hallitus sijaitsee Haagissa, joka on maan kolmanneksi suurin kaupunki. Maan toiseksi suurimmassa kaupungissa, Rotterdamissa, on maailman suurin satama. Maan neljänneksi suurin kaupunki on Utrecht. Maan tiheimmin asuttua aluetta (Etelä- ja Pohjois-Hollannin, Utrechtin ja Flevolandin provinssit) kutsutaan Randstadiksi.
Alankomaiden kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä alankomaalainen tai hollantilainen. Nimitys hollantilainen saattaa kuitenkin loukata ihmisiä, jotka eivät ole hollantilaisia, esimerkiksi limburgilaisia tai pojoisbrabantilaisia.
Historia
Alankomaat itsenäistyi vuonna 1648. 1600-luvulla Alankomaista tuli suurimpia merenkävijämaita ja kaupankäynnin ansiosta siitä kehittyi taloudellinen suurvalta.
Napoleon valloitti Alankomaat ja liitti sen kuningaskunnaksi nykyisen Belgian ja Luxemburgin kanssa vuonna 1815. Belgia itsenäistyi vuonna 1830 ja Luxemburg erosi liitosta kuningas William III:n kuoltua.
Alankomaat oli neutraali Ensimmäisessä maailmansodassa, mutta Saksa valloitti sen toukokuussa 1940 Toisen maailmansodan aikana. Alankomaat vapautettiin vasta vuonna 1945.
Sodan jälkeen Alankomaat liittyi Natoon ja oli Euroopan unionin edeltäjän, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustajajäseniä.
Nyk. Alankomaiden alue oli aik. kelttien asuttama, mutta 100-luvulla eKr. he joutuivat väistymään germaanikansojen (friisit, bataavit) tieltä. Alue liitettiin 50-luvulla eKr. Rooman valtakuntaan, ja kansainvaellusten myötä se tuli frankkien hallintaan, kuen nyk. Belgiakin. Frankkien valtakunnan jaon (843) jälkeen alue pirstoutui vähitellen pieniksi ruhtinaskunniksi, jotka myöh. joutuivat Burgundin alaisuuteen ja tulivat Maksimilian I:n avioliiton myötä 1477 Habsburgien omistukseen. Kaarle V antoi alueen perintönä Espanjan kuninkaalle Filip II:lle, jonka kiihkokatolinen politiikka julmine uskonvainoineen johti vapausssotaan reformoidun opin omaksuneissa Alankomaiden pohj. maakunnissa. Ne julistautuivat itsenäisiksi Alankomaiden tasavallaksi 1581, kun taas et.maakunnat (nyk.Belgia)jäivät Espanjan yhteyteen. Saksa ja Espanja tunnustivat Alankomaiden itsenäisyyden Westfalenin rauhassa 1648. Alankomaat oli vallannut jo vapausssodan aikana siirtomaa-alueita Itä-Intiassa ja laajensi myöh. siirtomaitaan mm. Etelä-Afrikassa. Samalla Alankomaista tuli tärkeä merenkulku- ja kauppavaltio. Se puolusti asemaansa kahdessa sodassa Englantia vastaan 1652-54 ja 1665-67 ja Ranskaa vastaan 1672. Vallankumoussodissa ranskalaiset kuitenkin valtasivat Alankomaat, josta tuli Ranskan alainen Batavian tasavalta. 1806 se muutettiin Napoleonin veljen Ludvigin hallitsemaksi Hollannin kuningaskunnaksi ja 1810 viimein liitettiin kokonaan Ranskaan. Wienin kongressissa 1815 muodostettiin Alankomaiden kuningaskunta, jonka hallitsijaksi tuli Oranian suvun Vilhelm I. Kuningaskuntaan liitettiin myös nyk. Belgia, joka kuitenkin irrottautui itsenäiseksi kuningaskunnaksi 1830. Vilhelm I luopui kruunusta 1840 poikansa Vilhelm II:n hyväksi. Tämän seuraajaksi tuli 1849 Vilhelm III, jonka jälkeen valtaistuimelle nousi 1890 kuningatar Vilhelmiina. Alankomaat pysyi puolueettomana 1. maailmansodassa ja julistautui puolueettomaksi myös 2. maailmansodan puhjetessa.
Politiikka
Alankomaat on ollut perustuslaillinen kuningaskunta vuodesta 1815. Monarkki nimittää hallituksen, jota johtaa pääministeri (Minister President).
Parlamentti on kaksikamarinen. Alahuoneessa on 150 jäsentä, ja heidät valitaan vaaleilla joka neljäs vuosi. Senaatilla on vähemmän vaikutusvaltaa, ja sen jäsenet valitsevat Alankomaiden provinssien parlamenttien jäsenet aina provinssi-parlamenttivaalin jälkeen.
Provinssit
Alankomaat jaetaan 12 provinssiin (provincies):
Provinssit jaetaan kuntiin (gemeenten), joita on 483.
Alankomaihin kuuluu saaria Karibianmeressä: Alankomaiden Antillit ja Aruba.
Aruba
Aruba
Väestöjakauma
Alankomaissa puhutaan hollantia. Väestö on uskonnoltaan pääosin kristittyjä, joko reformoituja protestantteja tai katolisia.
Talouselämä
Alankomaat lähti toisen maailmansodan jälkeen Euroopan yhdentymisen edelläkävijöiksi. Se oli mukana mm. hiili- ja teräsunionissa.
Luopuessaan siirtomaastaan Indonesiasta hollantilais-brittiläinen öljy-yhtiö Royal Dutch/Shell joutui uuteen asetelmaan raakaöljyn ostajana.
Alankomaat on ollut elektroniikkateollisuuden edelläkävijä Philipsin toimesta, mm. CD-levy on Philipsin lanseeraama.
1990-luvulla Hollannin 1920-luvulta asti menestyksellinen lentokonetehdas Fokker meni konkurssiin etenkin brasilialaisen Embraer-yhtiön vallatessa sen markkinat.
Merkittävimmät luonnonvarat
- Pohjanmeren maakaasu ja öljy
- hedelmällinen maaperä
Merkittävimmät vientituotteet
- elintarvikkeet
- koneet
- kulkuneuvot
Linkit
- [http://europa.eu.int/abc/governments/netherlands/index_fi.htm EU Portaali]
- [http://www.finlandsite.nl/foorumi Alankomaat Foorumi]
- [http://www.alankomaat.info Alankomaat Info]
- [http://www.holland.com Matkailutoimisto]
- [http://maps.google.com/maps?ll=52.173932,5.603027&spn=2.991694,8.107910&z=10&t=h&hl=en Alankomaat Google Mapsissa]
- [http://www.blogs.fi/main/index.php/hollannikkaat Hollannikkaat]: Suomi-yhteisö Hollannissa
Luokka:Alankomaat
[[got:
15. lokakuuta15. lokakuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 288. päivä (289. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 77 päivää.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Helvi, Heta
:- suomenruotsalainen kalenteri: Hedvig, Hedda
:- ortodoksinen kalenteri: Jehki
:- saamenkielinen kalenteri: Helve
:- vanhemmissa kalentereissa: Hedevig, Hedewig, Hermes, Theresia
Tapahtumia
- 533 - Bysantin valtakunnan kenraali Belisarios saapui Karthagoon valloitettuaan sen vandaaleilta.
- 1552 - Venäjän tsaari Iivana Julman joukot valloittivat Kasanin kaanikunnan.
- 1582 - Paavi Gregorius XIII otti käyttöön gregoriaanisen kalenterin. Italiassa, Puolassa, Portugalissa ja Espanjassa vuoden 1582 4. lokakuuta seurasi suoraan 15. lokakuuta, ts. hypättiin kalenterissa yli 10 päivää eteenpäin. Muut maat ottivat uuden kalenterin käyttöön myöhemmin.
- 1764 - Vieraillessaan Roomassa Edward Gibbon havaitsi paljasjalkaisten munkkiveljien laulavan iltahartaudessa Jupiterin temppelin raunioissa. Näky, josta hän sai inspiraation teoksensa Rooman valtakunnan rappio ja tuho (engl. "The History of the Decline and Fall of the Roman Empire") aloittamiseen.
- 1815 - Ranskan keisarin Napoleon I:n karkotus alkoi Saint Helenan saarella Atlantin valtameressä.
- 1863 - Yhdysvaltojen sisällissota: CSS Hunley, Etelävaltioiden haltuunottama maailman ensimmäinen sukellusvene, joka upotti vihollisaluksen sodassa, upposi koeajossa tappaen Horace Lawson Hunleyn (sukellusveneen keksijän) ja seitsenhenkisen miehistön.
- 1938 - Kansallissosialistinen Saksa miehitti Tšekkoslovakian sudeettialueet.
- 1962 - Kuuban ohjuskriisi puhkesi.
- 1997 - Maailman nopein maakulkuneuvo, Thrust SSC, rikkoi äänivallin.
- 2003 - Kiina lähetti avaruuteen ensimmäisen taikonauttinsa.
- 2003 - Yleisradion uutistoimittaja Arvi Lind jäi eläkkeelle.
Syntyneitä
- 70 eaa - Publius Vergilius, roomalainen runoilija
- 1608 - Evangelista Torricelli, fyysikko ja matemaatikko
- 1814 - Mihail Lermontov, venäläinen kirjailija (Aikamme sankari) († 1841)
- 1829 - Asaph Hall, yhdysvaltalainen tähtitieteilijä, löysi Marsin kuut Phoboksen ja Deimoksen
- 1844 - Friedrich Nietzsche, saksalainen filosofi († 25.8.1900)
- 1858 - John L. Sullivan, nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari
- 1881 - P. G. Wodehouse, brittiläinen kirjailija ja humoristi (mm. Jeeves-kirjoja, kuten Antaa Jeevesin hoitaa) († 1975)
- 1894 - Moshe Sharett, Israelin toinen pääministeri († 1965)
- 1900 - Mervyn LeRoy, yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja ja tuottaja († 1987)
- 1908 - John Kenneth Galbraith, kanadalainen taloustieteilijä
- 1911 - Rauni Luoma, näyttelijä († 12.1.1996)
- 1913 - Klaus Barbie, Gestapon paikallisjohtaja (Lyonin teurastaja), sotarikollinen
- 1915 - Yitzhak Shamir, Israelin pääministeri
- 1920 - Mario Puzo, yhdysvaltalainen kirjailija (kuvitteellisia mafiakirjoja, mm. Kummisetä) († 2.7.1999)
- 1920 - Kari Suomalainen, pilapiirtäjä, kirjailija ja kuvataiteilija († 10.8.1999)
- 1923 - Italo Calvino, italialainen kirjailija († 19.9.1985)
- 1924 - Lee Iacocca, yhdysvaltalainen teollisuusjohtaja ("Chryslerin pelastaja")
- 1924 - Mark Lenard, yhdysvaltalainen näyttelijä (Star Trek) († 22.11.1996)
- 1926 - Michel Foucault, filosofi († 1984)
- 1926 - Ed McBain (oik. Evan Hunter), amerikkalainen kirjailija († 6.7.2005)
- 1936 - Kari Rydman, muusikko, säveltäjä
- 1944 - Sali Berisha, Albanian presidentti
- 1944 - David Trimble, brittiläinen poliitikko (Nobelin rauhanpalkinto)
- 1946 - Richard Carpenter, amerikkalainen laulaja (The Carpenters)
- 1948 - Chris De Burgh (oik. Christopher John Davidson), brittiläinen muusikko
- 1948 - Kari Rajamäki, poliitikko
- 1950 - Pentti Matikainen, jääkiekkovalmentaja
- 1959 - Sarah Ferguson, Yorkin herttuatar
- 1963 - Jarmo Virtanen, voimanostaja
- 1970 - Pernilla Wiberg, ruotsalainen alppihiihtäjä
- 1980 - Siiri Nordin, laulaja
- 1982 - Saif Saaeed Shaheen, estejuoksun maailmanmestari ja maailmanennätysmies
Kuolleita
- 1389 - Paavi Urbanus VI
- 1811 - Sir Nathaniel Dance-Holland, brittiläinen taidemaalari (lähinnä muotokuvamaalari) ja poliitikko
- 1900 - Zdeněk Fibich, tšekkiläinen säveltäjä (s. 1850)
- 1917 - Mata Hari, hollantilainen eksoottinen tanssija (vakoojana kuolemaan tuomittu)
- 1945 - Pierre Laval, Vichyn Ranskan entinen pääministeri
- 1946 - Hermann Göring, Luftwaffen komentaja
- 1954 - Paul Ludwig Ewald von Kleist, saksalainen sotilas
- 1964 - Cole Porter, yhdysvaltalainen säveltäjä
- 2000 - Konrad Emil Bloch, saksalais-amerikkalainen biokemisti, vuoden 1964 (jaetun) Nobelin lääketieteen palkinnon saaja (ansioistaan mm. kolesterolin tutkimuksessa)
- 2005 - Matti Wuori, asianajaja, europarlamentaarikko
----
Katso myös: kalenteri ~ 14. lokakuuta, 16. lokakuuta
Luokka:Lokakuu
-10-15
ko:10월 15일
ja:10月15日
simple:October 15
th:15 ตุลาคม
Pariisi
Pariisi (ranskaksi Paris) on Ranskan ja Île-de-Francen alueen pääkaupunki. Ilman esikaupunkejaan ja satelliittikaupunkejaan se muodostaa Pariisin departementin.
Varsinaisessa Pariisissa asuu noin 2,1 miljoonaa ihmistä (2 142 800 helmikuun 2004 arvio) ja Suur-Pariisin alueella 11,5 miljoonaa ihmistä 14 518 km²:n alueella. Suur-Pariisi on yhdessä Lontoon kanssa Euroopan toiseksi suurin suurkaupunkialue Moskovan jälkeen. Koko maailmassa se on 20. suurin kaupunki.
Maantiede
Moskova
Pariisin sijaitsee pohjoisessa Ranskassa Seinen varrella ns. Pariisin altaassa, 65 metriä merenpinnan yläpuolella. Korkein maastonkohta kaupungin rajojen sisäpuolella on Moulin Rougesta tuttu Montmartren kukkula, joka on 130 metriä korkea. Kaupungin keskustassa sijaitsevat kaksi saarta, Île de la Cité ja Île Saint-Louis.
Esikaupunkeja ovat mm. Boulogne-Billancourt, Argenteuil, Versailles, Montreuil, Saint-Denis, Nanterre ja Vitry-sur-Seine. Varsinaisen Pariisin kaupungin pinta-ala on 105,4 km². Jos ei lasketa mukaan kaupungin laitaman suuria Bois de Boulognen ja Bois de Vincennesin puistoja, kaupungin pinta-ala on vain 86,9 km². Pariisin pieni pinta-ala johtuu siitä, että sen rajoja ei ole puistoalueita lukuun ottamatta laajennettu vuoden 1860 jälkeen. Kaupungin asukkaat käyttävät ympäröiviä suuria metsiä virkistysalueina. Pariisin asukastiheys on noin 20 000 asukasta neliökilometriä kohden.
Vuotuinen keskilämpötila on 10,6 °C ja sademäärä 639 mm. Lämpimin kuukausi on heinäkuu, jonka keskilämpötila 18,4 °C, ja kylmin tammikuu, 3,4 °C. Sateisinta on kesäkuussa (65 mm), kuivinta helmi- ja huhtikuussa (45 mm).
Historia
Pariisi on syntynyt Île de la Citén saarella alun perin sijainneen kelttiläisen kalastajakylän paikalle. Kaupungin nimi tulee kelttiläisestä heimosta (pariisit), joka hallitsi aluetta ennen kuin Rooman valtakunta otti sen haltuunsa vuonna 52 eaa. Aluksi roomalaiset kutsuivat kaupunkia nimellä Lutetia Parisiorum tai pelkästään Lutetia, joka tarkoittaa soista paikkaa, ja sen asukkaita nimellä Parisii. 50 vuodessa kaupunki oli laajentunut joen kummallekin puolelle.
Pariisin ensimmäisenä piispana pidetty Pyhä Denis toi kristinuskon kaupunkiin 200-luvulla. Vuonna 212 sen nimeksi tuli Paris. Roomalaisten valta oli päättynyt vuoteen 508 mennessä, kun frankkien kuningas Klodvig asettui kaupunkiin ja teki siitä Merovinki-dynastian pääkaupungin. 400-luvulla Pariisia uhkasivat Attilan johtamat hunnit, myöhemmin viikingit, joiden hyökkäykset 800-luvulla pakottivat pariisilaiset rakentamaan linnoituksen Île de la Citélle. Merovingihallintoa seurasivat karolinkikuninkaat, joiden heikkous vahvisti Pariisin kreivien asemaa, ja vuodesta 987 alkaen kapetingit, jotka suojasivat kaupungin muureilla 1190–1210 ja aloittivat sen nousukauden.
viikingit
1000-luvun alkupuolella kaupunki kasvoi voimakkaasti. Se levisi joen oikealle rannalle, Notre-Damen tuomiokirkko rakennettiin ja Sorbonnen yliopisto perustettiin. Filip II Augustin hallituskaudella alettiin rakentaa laajaa muuria levinneen asutuksen ympärille; myös Bastilji saatiin valmiiksi vuonna 1381. Satavuotisen sodan aikana (1337–1453) Pariisi oli englantilaisten miehittämä. Vuonna 1429 ranskalaiset piirittivät kaupunkia Jeanne d'Arcin johdolla, mutta englantilaisten häätäminen onnistui vasta vuonna 1436.
Keskiajalla Pariisi oli kukoistava sivistyskeskus ja kaupankäynnin solmukohta. Uskonsotien aika oli verinen ja tuolloin (1562–98) kaupunki oli katolilaisten tukikohta. Aurinkokuningas Ludvig XIV:n aikana puhkesi Fronde-kapina, jossa aateliset ja porvaristo nousivat vastustamaan kuninkaanvaltaa. Tämän vuoksi kuninkaanpalatsi siirrettiin läheiseen Versaillesin kaupunkiin.
Ranskan vallankumous alkoi Pariisissa hyökkäyksellä Bastiljiin 14. heinäkuuta 1789. Muutenkin 1800-luvulla Pariisin poliittinen merkitys korostui mm. Napoleon Bonaparten vallankaappauksissa ja lukuisissa vallankumouksissa. Väkiluku kasvoi voimakkaasti ja huolimatta Napoleon III:n toteuttamista laajoista uudistuksista esimerkiksi katuverkoston kehittämisessä tyytymättömyys kasvoi. Saksan-Ranskan sodassa 1870–1871 perustettiin Pariisin kommuuni, joka antautui vasta nälänhädän ja taistelujen täyttämän talven jälkeen.
Eiffelin torni rakennettiin vuonna 1889. Suuret maailmannäyttelyt vuosina 1855, 1867, 1878, 1889, 1900 ja 1937, joiden tulosta myös torni oli, osoittivat Pariisin kasvaneen yhdeksi maailman tärkeimmistä kaupungeista. Olympialaiset Pariisi on järjestänyt vuosina 1900 ja 1924.
Ensimmäisessä maailmansodassa saksalaiset tykit ja zeppeliinit vaurioittivat kaupunkia. Marnen ihmeen, Marne-joella saavutetun torjuntavoiton ansiosta saksalaisten eteneminen pysähtyi aivan Pariisin lähellä. Toisessa maailmansodassa Ranskan hallitus julisti Pariisin avoimeksi kaupungiksi, poistui sieltä ja jätti sen saksalaisten miehitettäväksi. Vuonna 1944, kun Yhdysvaltain joukot olivat lähestymässä, alettiin kaupungissa kapinoida saksalaisia vastaan. 26. elokuuta Charles de Gaulle otti sen haltuunsa.
Poliittisen opiskelijakuohunnan vuonna 1968 maineikkaimmat mielenosoitukset ja mellakat koettiin Pariisissa. Syksyllä 2005 syrjäytyneet siirtolaisnuoret polttivat autoja ja rakennuksia Pariisin esikaupungeissa, ja levottomuuksien aalto levisi muihinkin Ranskan kaupunkeihin.
Viime aikoina Pariisi ei juurikaan ole menettänyt merkitystään "maailman pääkaupunkina". Erilaisten muistomerkkien ja rakennusten puhdistus- ja kunnostustyöhön on panostettu, mikä on vaikuttanut kaupunkikuvaan myönteisesti. Pariisi on maailman eniten vierailtu kaupunki.
Väestö
Charles de Gaulle
Vuoden 1999 väestönlaskennassa Pariisin väkiluku oli 2 125 246 (poislukien esikaupungit). Suur-Pariisin asukasluku oli 11 174 743. Pariisin väkiluku on ollut suurimmillaan vuonna 1921, jolloin se ylitti 2,9 miljoonaa. Sen jälkeen väestö on kuitenkin siirtynyt pois keskustasta asumaan lähiöissä ja esikaupungeissa ja keskusta-alueen vapaat tontit on rakennettu toimistoiksi eikä asuintaloiksi. Nykyinen hallinto pyrkii muuttamaan tätä suuntausta ja itse asiassa helmikuussa 2004 väkiluku oli kasvanut ensi kertaa sitten vuoden 1954.
Pariisi on aina ollut maahanmuuttajille houkutteleva kaupunki. Vuoden 1999 väestönlaskennassa 19,4 prosenttia asukkaista oli syntynyt Ranskan ulkopuolella ja 4,2 % väestöstä oli muuttanut maahan vuoden 1990 jälkeen. Suurin ulkomailla syntyneiden ryhmä on portugalilaiset. Nyt portugalilaisten tulo on kuitenkin miltei kokonaan lakannut, ja vuoden 1990 jälkeen saapuneiden joukossa suurimmat ryhmät ovat kiinalaiset ja arabit.
Asukasmäärän kehitys
Hallinto
arabit
Pariisi jakaantuu kahteenkymmeneen hallinnolliseen alueeseen eli kaupunginosaan (arrondissements), jotka on numeroitu spiraalinmuotoisesti sisältä ulospäin, pienimmät numerot sijaitsevat siis kaupungin keskustassa. Kullakin on oma alipormestarinsa (Maire d'Arrondissement). Järjestyksessä alueet ovat Louvre, Bourse, Temple, l'Hôtel de Ville, Panthéon, Luxembourg, Palais Bourbon, l'Élysée, l'Opéra, l'Entrepôt, Popincourt, Reuilly, Gobelins, l'Observatoire, Vaugirard, Passy, Batignolles-Monceaux, Butte-Montmartre, Buttes-Chaumont ja Ménilmontant. Jokainen arrondissement on jaettu neljään osaan (Quartiers), jotka on numeroitu yhdestä kahdeksaankymmeneen. Numerot 1-4 kuuluvat siis ensimmäiseen piiriin, 5-8 toiseen ja niin edelleen.
Pariisin kaupunki on oma departementtinsa, osa Île-de-Francen aluetta. Vuoteen 1964 asti Pariisi kuului esikaupunkeineen Seinen departementtiin, muu osa Pariisin alueesta Seine-et-Marnen ja Seine-et-Oisen departementteihin. Uudistuksessa nämä jaettiin pienempiin osiin, ja nykyään Pariisi koostuu kahdeksasta hallinnollisesta alueesta. Jako on pikemminkin kasvattanut kuin poistanut hallinnon ongelmia. Kolme departementtia (Hauts-de-Seine, Seine-Saint-Denis ja Val-de-Marne) muodostavat renkaan Pariisin departementin ympärille. Tätä kutsutaan usein nimellä "pieni rengas", kun etäisemmät esikaupungit muodostavat vastaavasti "suuren renkaan".
Bertrand Delanoë on ollut Pariisin pormestari vuodesta 2001.
Talous
Suur-Pariisi on Lontoon ohella Euroopan suurin talouskeskus. Sen bruttokansantuote 430 miljardia euroa (38 700 euroa/as.) (2002). Kaupungin talouden keskus (La Défense) on Euroopan suurin talouskeskus ja Pariisin pörssi (Euronext) on Euroopan toiseksi suurin pörssi. 40% ranskalaisten yhtiöiden pääkonttoreista sijaitsee Pariisissa. Työttömyysaste alueella on 9,8 % (2004).
Pariisin departementin merkittävimmät toimialat ovat yrityspalvelut, kauppa ja yksityispalvelut, jotka muodostavat 2/3 Pariisin taloudesta. Teollisuuden osuus on vain 7 %. Turismi on Pariisille merkittävä tulonlähde. Se tuo 3,1 miljardia euroa vuodessa ja luo 50 000 työpaikkaa.
Liikenne
La Défense
Pariisin liikenne on pahamaineisen hidasta ja ruuhkautunutta. Kaupunkia ympäröi kehätie Périphérique. Kaupunginjohtaja Delanoën kaudella kaupunkiin on rakennettu satoja kilometrejä bussikaistoja ja yksityisautoilun määrää on huomattavasti vähennetty. Myös Seine -joen varrella kulkevia autoteitä on yhä enemmän otettu virkistyskäyttöön, muun muassa sunnuntaisin. Kesällä rantakadulla on ollut vuodesta 2003 alkaen keinotekoinen hiekkaranta.
Pariisi on Ranskan moottori-, rauta- ja maantieverkoston keskus. Sen jokisatama on Marseillen ja Le Havren jälkeen Ranskan kolmanneksi tärkein satama.
Pariisissa on kaksi merkittävää lentokenttää: Orlyn kenttä (Pariisin eteläpuolella) ja Aéroport de Roissy-Charles de Gaulle (lähellä Roissy-en-Francea). Kolmas ja paljon pienempi kenttä on 70 km pohjoiseen Pariisista Beauvais'n kaupungissa. Vanhaa Le Bourgetin kenttää käyttävät yksityiskoneet ja ilmailunäytökset. Siellä on myös ilmailumuseo.
Kaupungissa on tiheä metroverkko Métro, joka avattiin maailmannäyttelyssä vuonna 1900, ja suuri määrä bussilinjoja. Asukkaita palvelevat myös nopeat RER-lähijunat. Raitiovaunu tulee takaisin kaupunkikuvaan vuonna 2006, kun Pariisia ympäröivän kehän ensimmäinen vaihe valmistuu. Julkista liikennettä koordinoi Syndicat de transports d'Île-de-France (STIF).
Pyöräilyn merkitys Pariisissa on lisääntynyt viime vuosina. Keskustan alueella on satoja kilometreja pyöräteitä, jotka osittain on yhdistetty bussikaistojen kanssa. Pyöriä on tarjolla myös turisteille, esimerkiksi RATP:illa on pyörävuokraamo Boulevard Bourdonilla.
Pariisin yhdistää Lontooseen kanaalin tunnelin kautta liikennöivä Eurostar-juna.
Kaupunkikuva ja nähtävyydet
Eurostar
Eurostar
Eurostar
"Valon kaupunki" Pariisi on jo kauan ollut maailman suosituin matkailukohde. Sen asema monien kansainvälisten järjestöjen pääpaikkana sekä taloudellisen, poliittisen ja matkailullisen elämän keskuksena on tehnyt siitä yhden maailman tärkeimmistä kaupungeista. Se on tunnettu kauniista arkkitehtuuristaan, puistokaduistaan ja museoidensa runsaudesta. Monet rakennukset ovat hyvin vanhoja. Kadut ovat leveitä puistokatuja lukuun ottamatta yleensä kapeita, ja niitä reunustavat kaupat ja pikkuliikkeet.
Seine-joki kulkee kaupungin läpi muodostaen kaaren lounaasta kaakkoon ja jakaa kaupungin kahteen osaan: "oikeaan" rantaan pohjoisessa ja "vasempaan" etelässä. Joen ylittää yli kolmekymmentä siltaa, joista vanhin on Pont neuf, joka yhdistää mantereen Île de la Citén saareen. Pariisi sisältää myös kaksi suurta viheraluetta: Bois de Boulogne, jonka pinta-ala on 846 hehtaaria, sijaitsee lännessä, Bois de Vincennes (995 hehtaaria) idässä. Muista puistoista kuuluisimmat ovat Tuileries'n puisto (Jardin des Tuileries) ja Luxembourgin puisto (Jardin du Luxembourg). Lisäksi on useita pienempiä puistoja ja viheralueita.
Pariisin tärkeimmät nähtävyydet keskittyvät ydinkeskustaan. Kaupungin sydämessä Île de la Citén saarella sijaitsevat Notre Damen katedraali (Notre-Dame de Paris), kirkko Sainte-Chapelle, oikeuspalatsi (Palais de Justice) sekä Pariisin vanhin sairaala Hôtel-Dieu. Muista Pariisin kirkoista tärkeimpiä ovat Saint-Germain-des-Prés, Montmartren Sacré-Coeur, Saint-Sulpice, Saint-Eustache ja La Madeleine.
Louvre taidekokoelmineen on itseoikeutetusti Pariisin palatseista tunnetuin. Se on toiminut taidemuseona vuodesta 1791. Muita palatseja ovat Palais Royal, presidentin virka-asunto Palais de l'Élysée, parlamentti Palais-Bourbon, Palais du Luxembourg ja 1900 maailmannäyttelyyn rakennettu Petit palais. Napoleonin hauta sijaitsee Invalidikirkossa Hôtel des Invalides'ssa. Pääkatu Avenue des Champs-Élysées kulkee kahden aukion välillä: Place Charles de Gaullen ja Place de la Concorden, joista edellisellä kohoaa Riemukaari ja jälkimmäisellä Luxorin obeliski. Lukemattomista museoista on Louvren lisäksi mainittava taidemuseo Musée d'Orsay, nykytaiteen museo Centre Georges-Pompidou, Musée du Montparnasse, keskiaikaisen taiteen museo Musée de Cluny sekä Musée Picasso.
Pariisin maamerkki on tietysti Eiffelin torni. Se rakennettiin maailmannäyttelyä varten vuonna 1889 ja sen huipulta on mahdollista nähdä jopa 80 kilometrin päähän. Taiteilijoiden alueina on perinteisesti pidetty Montparnassen ja Montmartren ohella Latinalaiskorttelia (Quartier Latin), jossa sijaitsevat suurmiesten hautapaikkana tunnettu Panthéon sekä Pariisin yliopiston La Sorbonnen rakennukset. Oikeastaan yliopisto on jaettu kolmeksitoista itsenäiseksi yliopistoksi, ja opiskelijoita siellä on noin 300 000.
Pariisissa on myös maailman toiseksi suurin kirjasto Bibliothèque nationale de France.
Monumentteja ja rakennuksia
- Eiffelin torni
- Riemukaari (Arc de Triomphe)
- Notre Damen katedraali
- Sainte-Chapelle
- Église de la Madeleine
- Vapaudenpatsas – Eiffelin suunnittelema pieni prototyyppi New Yorkin patsaasta, jonka Ranska lahjoitti Yhdysvalloille
- Sacré-Coeur -basilika
- Palais Garnier – Pariisin ooppera
- Hôtel des Invalides
- Panthéon
- La Sorbonne – Pariisin yliopisto
Museoita
- Louvre
- Musée d'Orsay
- Pompidou-keskus
- Musée Rodin
- Musée du Montparnasse
- Musée de Cluny
- Musée Picasso
- Ilmailumuseo Musée de l'Air et de l'Espace Le Bourget'n lentokentällä
Katuja, kaupunginosia ja muita paikkoja
- Montmartre
- Montparnasse
- Pariisin katakombit
- Champs-Élysées
- Père-Lachaisen hautausmaa
- Cimetière de Montmartre
- Cimetière du Montparnasse
- Cimetière de Passy
- Latinalaiskortteli
- Le Marais
- Pariisin metro
- Place de la Concorde
- Place de la Bastille – Bastilji
- Rue de Rivoli -kauppakatu
- Samaritaine-tavaratalo
- Pigalle
- Moulin Rouge -kabaree
Pariisin liepeillä
- Versaillesin palatsi, aurinkokuningas Ludvig XIV:n rakennuttama loistelias palatsi Pariisin ulkopuolella
- Disneyland Paris, Pariisista noin 30 km
- Parc Astérix Pariisista pohjoiseen
- Fontainebleau, François I:n muokkaama linna sekä eriskummalliset hiekkakivimuodostelmat ympäröivässä metsässä, Pariisista noin 60 km
- Barbizon, Fontainebleaun lähettyvillä sijaitseva impressionistien suosima kylä
- La Défense – liikekaupunginosa
Urheilu
Pariisissa pidetään vuosittain Ranskan avoin tennisturnaus joka kestää toukokuun puolivälistä kesäkuun alkuun. Pariisi on myös Ranskan ympäriajon eli Tour de France-pyöräilykilpailun maali. Olympialaiset järjestettiin kaupungissa vuosina 1900 ja 1924.
Tunnettuja urheiluseuroja
- Paris Saint-Germain, jalkapallo
- Stade Français, rugby
Kansainvälisiä järjestöjä
Pariisi on useiden kansainvälisten järjestöjen päämajan kotikaupunki, esim.
- Euroopan avaruusjärjestö (ESA)
- YK:n alajärjestö UNESCO
- OECD
- Interpol
Suomen suurlähetystö, Pariisi
Suomen suurlähetystö sijaitsee Pariisissa osoitteessa 1, Place de Finlande, 75007 Paris. Suurlähettiläänä toimii Charles Murto.
- [http://www.amb-finlande.fr/ Suomen suurlähetystö, Pariisi]
Aiheesta muualla
- [http://www.paris.fr/ Paris.fr] - kaupungin viralliset sivut
- [http://wikitravel.org/en/Paris Pariisi Wikitravelissa]
Luokka:Pääkaupungit
Luokka:Ranskan kaupungit
Luokka:Pariisi
als:Paris (Stadt)
ko:파리 시
ja:パリ
simple:Paris
th:ปารีส
Jaava (saari)
Jaava on myös Jaavan saarella puhuttu kieli, katso jaavan kieli.
Jaava on suuri Indonesiassa sijaitseva saari. Kooltaan se on 132 000 neliökilometriä, asukkaita on 114 miljoonaa. Jaava on puoleksi vuoristoa ja puoleksi riisipeltoja. Indonesian pääkaupunki, Jakarta sijaitsee Jaavalla, Jakartassa asuu 10 miljoonaa ihmistä. Entinen pääkaupunki oli Yogjakarta. Jaavan saari jakautuu neljään provinssiin, jotka ovat Banten, Länsi-Jaava, Keski-Jaava ja Itä-Jaava. Lisäksi saarella on yksi erityisalue (Yogyakarta) sekä Jakartan pääkaupunkialue.
Jaavassa sijaitsee maailman suurin temppeli, Borobudurin buddhalaistemppeli. Eniten Jaavalla puhuttu kieli on jaava.
Luokka:Indonesian saaret
ms:Jawa
ko:자와 섬
ja:ジャワ島
1903
Tapahtumia
- 17.-20. elokuuta - Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (aluksi Sosialidemokraattinen Puolue Suomessa) syntyy Suomen Työväenpuolueen 2. kokouksessa Forssassa.
- 17. joulukuuta - Wrightin veljesten lentokoneen ensilento.
Syntyneitä
- 11. syyskuuta - Theodor Adorno, saksalainen filosofi ja säveltäjä
- 17. syyskuuta - Olavi Paavolainen, kirjailija
- 4. lokakuuta - Ernst Kaltenbrunner, natsijohtaja
- 16. lokakuuta - Yrjö Kokko, kirjailija
Kuolleita
- 13. marraskuuta – Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, historiantutkija, lehtimies, poliitikko.
Luokka:1900-vuosikymmen
ms:1903
ko:1903년
ja:1903年
simple:1903
th:พ.ศ. 2446
Indonesia
Indonesia on Kaakkois-Aasian suurin valtio, johon kuuluu 18 108 saarta Filippiinien, Australian ja Indokiinan välillä. Saarista noin 6 000 on asuttuja. Indonesian väkiluku on noin 230 miljoonaa ja pinta-ala 1,9 miljoonaa neliökilometriä.
Historia
Pääartikkeli: Indonesian historia.
Indonesia oli Alankomaiden siirtomaa ennen julistautumistaan itsenäiseksi 17. elokuuta 1945. Presidentti Sukarnon ja varapresidentti sekä pääministeri Mohammed Hattan johtamana Indonesia kävi useita vuosia kestäneen itsenäisyyssodan, kunnes Alankomaat luopui Indonesiasta 1949.
Itsenäistymisen jälkeen Sukarno pyrki sulauttamaan maan nationalistiset, kommunistiset ja islamilaiset poliittiset voimat konsensukseksi omaperäisellä Nasakom-ideologiallaan. (Nasionalism-Agama-Kommunism eli nationalismi-uskonto-kommunismi). Sukarnon "ohjattu demokratia" sai vähitellen yhä diktatorisempia piirteitä ja toisaalta Sukarnon uhittelu "uuskolonialistis-imperialistisille valloille" sai Yhdysvallat pyrkimään Sukarnon kaatamiseen.
Armeijan sisäiset ristiriidat käynnistivät lopulta hämäräperäisen kaappausyrityksen 1965 jonka jälkeen vallan otti haltuunsa Yhdysvaltain tukema kenraali Suharto. Suharto syytti maan suurta kommunistipuoluetta kaappausyrityksestä järjestäen maanlaajuisen verilöylyn jossa surmattiin satojatuhansia kommunisteja ja heidän kannattajikseen syytettyjä.
Verilöylyn jälkeen Suharto saattoi rakentaa totalitaarisen sotilasdiktatuurin jonka ideologiaksi nostettiin kansallinen Pancasila-ideologia.
1990-luvulla Indonesiassa alkoi kyteä yhä laajempi tyytymättömyys Suharton korruptoitunutta hallintoa kohtaan ja Aasian talouskriisin syöstyä maan talouden lamaan laajat mielenosoitukset ja väkivaltaiset mellakat johtivat Suharton eroon toukokuussa 1998.
Suharton jälkeen presidenttinä toimi alkuun hänen nimittämänsä Habibie ja kesäkuussa 1999 pidettyjen ensimmäisten vapaiden vaalien jälkeen presidentiksi nousi maltillisen islamilaisen PKB-puolueen johtaja Abdurrahman Wahid ("Gus Dur"). Wahidin jouduttua korruptiosyytösten takia eroamaan presidentiksi nousi nationalistisen PDI-P-puolueen Megawati Sukarnoputri, ex-presidentti Sukarnon tytär.
Syksyllä 2004 uudeksi presidentiksi valittiin Susilo Bambang Yudhoyono.
Itsenäistymisen jälkeen maan heterogeenisyys on johtanut huomattaviin jännitteisiin, ja keskushallitus on käynyt sotaa erilaisia itsenäistymistä ajavia liikkeitä vastaan milloin milläkin maan kolkalla (mm. Aceh, Papua ja Länsi-Irian Jaya) ovat olleet jatkuvasti levottomia alueita). Kun Itä-Timor irrottautui Portugalista 1975, Indonesia miehitti sen, mutta joutui luopumaan siitä 2002.
Politiikka
Pääartikkeli: Indonesian politiikka.
Suharton kaatumisen jälkeen 1998 maa on siirtynyt parlamentaariseen demokratiaan, jossa presidentillä on vahva rooli. Asevoimilla on kuitenkin edelleen sekä virallisesti että käytännössä suuri rooli maan politiikassa.
Viimeisimmät parlamenttivaalit järjestettiin 5. huhtikuuta 2004. Äänestysprosentti oli 84,5%. Äänet ja paikat jakautuivat seuraavasti:
- Golkar (konservatiivinen) 21.6%, 128 paikkaa
- PDI-P (nationalistinen) 18.5%, 109 paikkaa
- PKB (maltil. islamilainen) 10.6%, 52 paikkaa
- PPP (islamilainen) 8.2%, 58 paikkaa
- PD 7.5%, 57 paikkaa
- PKS (islamilainen) 7.3%, 45 paikkaa
- PAN (maltil. islamilainen) 6.4%, 52 paikkaa
- PBB 2.6% 11 paikkaa
- PBR 2.4% 13 paikkaa
- PDS 2.1% 12 paikkaa
- PKPB 2.1% 2 paikkaa
- PKPI 1.3% 1 paikkaa
- PNBK 1.1% 1 paikkaa
- PPDK 1.2% 5 paikkaa
- PNIM 0.8% 1 paikkaa
- PPDI 0.8% 1 paikkaa
- PP 0.8% 2 paikkaa
Yhteensä parlamentissa on 550 paikkaa.
Talous
Pääartikkeli: Indonesian talous.
Vaikka Indonesia on rikas luonnonvaroissaan, maassa on vielä paljon köyhyyttä muun muassa hallituksen virkamiesten korruptioneisuuden takia. Indonesian tärkeimmät kauppakumppanit ovat Japani, Yhdysvallat, Singapore, Malesia ja Australia. Indonesian rahayksikkö on rupia. Aasian talouskriisin vuoksi Indonesiassa oli 1990-luvulla lama.
Väestö
Pääartikkeli: Indonesian väestö.
Indonesian väestö
Maan väestöstä 87 % on muslimeja, joten Indonesia on väestöltään maailman suurin muslimivaltio. Maassa on kuitenkin myös merkittäviä kristillisiä (katolisia 3%, protestantteja 5%), hindulaisia (2%) ja buddhalaisia (1%) vähemmistöjä. Lisäksi monilla alueilla harjoitetaan yhä perinteistä animistista uskoa. Maassa vaikuttavat ääri-islamilaiset järjestöt, joista suurimpia on Laskar Jihad, ovat 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa hyökänneet voimakkaasti vähemmistöuskontoja vastaan. Väkivaltaisuuksia on ollut erityisesti Keski-Sulawesin ja Ambonin alueilla.
Noin puolet väestöstä asuu Jaavan saarella, jolla on myös pääkaupunki Jakarta.
Etnisesti väestö jakautuu satoihin ryhmiin joista merkittävimpiä (vuoden 2000 väestönlaskennan tiedoilla) ovat:
- jaavalaiset 41,7% (pääosin Jaavan keski- ja itäosissa)
- sundalaiset 15,4% (pääosin Jaavan länsiosissa)
- malaijit 3,5% (Sumatralla ja Riaun provinssissa)
- kiinalaiset 1,5%
Kielet
Pääartikkeli: Indonesian kielet.
Indonesiassa puhutaan satoja eri kieliä. Sen puhutuimpiin kieliin kuuluvat muun muassa indonesia, jaava ja sunda. Maan virallinen kieli ja lingua franca on austronesialaisten kielten kielikuntaan kuuluva indonesian kieli. Vaikka suurin osa Indonesian asukkaista puhuvat äidinkielenään jotain muuta, lähes kaikki puhuvat indonesiaa toisena kielenään.
Muihin maassa puhuttuihin kieliin kuuluvat muun muassa aceh, adonara, bali, bugi, buru, sumbawa ja saparua.
Maantiede
Pääartikkeli: Indonesian maantiede.
Indonesia on maailman suurin saaristo ja Kaakkois-Aasian suurin valtio. Sen 18 108 saaresta noin 6 000 on asuttuja. Suurimmat saaret ovat Borneo, Celebes, Sumatra, Uusi-Guinea ja Jaava. Kaikista asutetuin saari on Jaava, jolla elää noin puolet koko Indonesian asukkaista. Indonesian naapurimaat ovat Malesia, Papua-Uusi-Guinea ja Itä-Timor. Maa sijaitsee päiväntasaajalla. Siellä on myös lukuisia tulivuoria. Niistä tunnetuin on Krakatau, joka purkautui vuonna 1883 surmaten noin 36 000 ihmistä.
Indonesian suurin kaupunki on sen pääkaupunki Jakarta, joka sijaitsee Jaavan saarella. Toiseksi suurin kaupunki on niin ikään Jaavalla sijaitseva Surabaya.
Provinssit
Pääartikkeli: Indonesian provinssit.
Indonesia jakautuu 30 provinssiin. Lisäksi siellä on kaksi erityisaluetta (Aceh ja Yogyakarta) ja Jakartan pääkaupunkialue.
Itä-Timor oli itsenäistymiseensä vuonna 2002 saakka Indonesian provinssi. Provinsseista pinta-alaltaan suurin on Länsi-Papua ja asukasluvultaan Länsi-Jaava.
Ohessa Indonesian tämänhetkiset provinssit. Pääkaupungit ovat merkittynä sulkeissa:
- Bali (Denpasar)
- Bangka-Belitung (Pangkalpinang)
- Banten (Serang)
- Bengkulu (Bengkulu)
- Etelä-Kalimantan (Banjarmasin)
- Etelä-Sulawesi (Makassar)
- Etelä-Sumatra (Palembang)
- Gorontalo (Gorontalo)
- Itä-Jaava (Surabaya)
- Itä-Kalimantan (Samarinda)
- Itä-Nusa Tenggara (Kupang)
- Jambi (Jambi)
- Kaakkois-Sulawesi (Kendari)
- Keski-Jaava (Semarang)
- Keski-Kalimantan (Palangkaraya)
- Keski-Sulawesi (Palu)
- Lampung (Bandar Lampung)
- Länsi-Irian Jaya (Manokwari)
- Länsi-Jaava (Bandung)
- Länsi-Kalimantan (Pontianak)
- Länsi-Nusa Tenggara (Mataram)
- Länsi-Sulawesi (Mamuju)
- Länsi-Sumatra (Padang)
- Molukit eli Maluku (Ambon)
- Papua (Jayapura)
- Pohjois-Molukit (Sofifi)
- Pohjois-Sulawesi (Manado)
- Pohjois-Sumatra (Medan)
- Riau (Pekanbaru)
- Riau-saaret (Tanjungpinang)
Kulttuuri
Pääartikkeli: Indonesian kulttuuri.
Indonesialaiset taidemuodot ovat saaneet vaikutteita useista muista kulttuureista. Tärkeimpinä kulttuurikeskuksina pidetään Jaavaa ja Balia.
Musiikki
Indonesiasta on kotoisin satoja eri musiikin tyylilajeja. Niistä tunnetuimpiin kuuluu Jaavalta ja Balilta kotoisin oleva gamelan -musiikki.
Indonesialaisen populaarimusiikin suosituimpiin tyylilajeihin kuuluu dangdut, jonka tunnetuimpia esittäjiä ovat muun muassa Rhoma Irama ja Elvy Sukaesih.
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- tina
- maakaasu
- puu
- nikkeli
- bauksiitti
- kupari
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- tina
- maakaasu
- palmuöljy
Katso myös
- Luettelo Indonesian kaupungeista
- Luettelo Indonesian saarista
Tiedotusvälineitä
- [http://www.thejakartapost.com/headlines.asp The Jakarta Post]
- [http://indonesia.elga.net.id/news.html Indonesialaisia on-line -medioita]
Aiheesta muualla
- [http://www.lonelyplanet.com/destinations/south_east_asia/indonesia/ Lonely Planet -matkaohjeet]
Luokka:Kaakkois-Aasia
Luokka:Indonesia
ms:Indonesia
zh-min-nan:Ìn-nî
ko:인도네시아
ja:インドネシア
simple:Indonesia
th:ประเทศอินโดนีเซีย
DiplomatiaDiplomatia (kreik.) on kansainvälisten suhteiden alalla liikkuva valtiotaito, jonkun valtiomiehen toimintatapa, valtioviisaus.
Valtioiden välisiä suhteita ylläpidetään yleensä diplomaattien välityksellä. Tilanteessa, missä mailla ei ole diplomaattisuhteita siksi, että maiden välit ovat kireät, käytetään välttämättömässä juoksevassa asiainhoidossa suojeluvaltion diplomaattisia suhteita kyseiseen maahan. Esimerkiksi Yhdysvaltain suojeluvaltio Korean demokraattisessa kansantasavallassa on Ruotsi siksi, koska Yhdysvalloilla ei ole diplomaattisia suhteita Korean demokraattiseen kansantasavaltaan, kun taas Ruotsilla on.
Diplomatian alaan kuuluvat rauhasta sopiminen, sota, talouselämä, kauppa ja kulttuurivaihto. Kansainväliset sopimukset ovat yleensä diplomaattien neuvottelemia, ennen kuin poliitikot allekirjoittavat ne. Diplomaattien tehtäviin kuuluu asemamaan tai asemamaiden poliittisen ja kauppapoliittisen tilanteen seuraaminen sekä raportointi samoin kuin myös valtiosopimusten toimeenpanon valvonta asemamaissa sekä laiminlyönneistä tiedottaminen ulkoasiainministeriölle ulkopoliittiselle johdolle ilmoittamiseksi.
Diplomaatti on vierasta valtiota edustava lähettiläs tai yleensä diplomaattikunnan jäsen; myös henkilö, joka taitavalla, jyrkkyyttä välttävällä esiintymisellä saavuttaa tarkoituksensa. Diplomaatin tehtävänä on ylläpitää kontaktipintaa ja keskusteluyhteyttä, kun taas voimakkaat reaktiot ovat poliittisen päätöksenteon alaisia ratkaisuja. Diplomaattiseen käytäntöön kuuluu erityisesti suurvaltojen osalta ajoittain myös diplomaattinen painostus tai diplomatian ylittävä voimankäytöllä uhkaaminen. Diplomatian ja sodankäynnin välillä keinovalikoimaan voivat kuulua mm. kaupan esteen muodostamat tullitariffien jyrkät korostukset, kauppasaarrot ja taloudellisen avun tai periaatteessa myönnetyn turvallisuutakuun julkinen kieltäminen.
Diplomaattikunnaksi kutsutaan jossakin valtiossa toimivia ulkovaltojen lähettiläitä, toisinaan myös lähetystöjen virkamiehiä. Diplomaattikunnan vanhin eli esimies (ransk. doyen) on se korkeimman arvoluokan lähettiläs, joka on pisimmän ajan ollut asianomaisessa valtiossa, katolisissa maissa tavallisesti paavin lähettiläs (nuntius).
Puhekielessä diplomatialla tarkoitetaan tahdikkuutta strategisen edun saavuttamiseksi. Diplomaattiseen käytökseen kuuluu asioiden muotoilu niin, että vastakkainasettelut vältetään.
Diplomatia Länsi-Euroopassa alkoi kehittyä uudella ajalla 30-vuotisen sodan päätteeksi 1648 solmitun Westfalenin rauhansopimusta koskevissa neuvotteluissa, missä lukuisat valtiot sopivat keskenään uudenlaisesta järjestelystä. Diplomaattiset muodot ovat peräisin Napoleonin ajoilta, jolloin vahvistettiin mm. diplomaattinen koskemattomuus. Klassinen diplomatian kieli on ranska. Suurlähettiläs on valtionpäämiehen edustaja asemamaassaan, minkä vuoksi häntä puhutellaan hänen ylhäisyydekseen (your Exellency). Hänen ylhäisyydekseen kutsutaan myös valtionpäämiestä tai häntä edustavaa ulkoasiainministeriä tai pääministeriä.
Tehokas lentomatkustaminen ja tietoliikenne ovat mahdollistaneet yhteydenpidon laajentamista ulkoasiainministeriöitä ja lähetystöjä laajemmalti, minkä vuoksi perinteisen diplomatian merkitys ainoana mahdollisena välittäjänä on vähentynyt. Esimerkiksi EU-maiden kesken myös muut hallinnot kuin ulkoasiainhallinnot valmistelevat valtioiden valisiä asioita sekä laativat sopimusehdotuksia.
Hallinnollisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti toisistaan jyrkästi poikkeavien maiden kesken suhteita hoidettaessa kuitenkin noudatetaan perinteisiä muotoja.
Katso myös
- Suurlähetystö
- Suurlähettiläs
- Konsuli
- Diplomaattinen koskemattomuus
- Corps Diplomatique
Aiheesta muualla
- [http://www.ediplomat.com/ eDiplomat.com]
Luokka:Politiikka
ja:外交
UpseeriUpseeri on armeijan tai muun sotilaallisesti organisoituneen järjestön päällystöön kuuluva sotilas/henkilö. Suomen Puolustusvoimissa upseerien sotilasarvoja ovat vänrikki ja tätä ylemmät sotilasarvot aina kenraaliin asti. Upseerit voidaan lisäksi jakaa nuorempiin upseereihin vänrikistä kapteeniin asti, esiupseereihin majurista everstiin asti sekä kenraaleihin. Näiden luokkien lisäksi on olemassa historiallinen yliluutnantin ja kapteenin sisältävä yliupseerin käsite. Joskus nuorempia upseereita kutsutaan myös komppaniaupseereiksi.
Suomessa on tällä hetkellä kolmenlaisia upseereita: varsinaiset kadettikoulun käyneet upseerit, opistoupseerit ja reservin upseerit.
Itsenäisyyden alkuaikoina oli paljon eritaustaisia upseeriryhmiä: Vanhan Suomen väen upseerit, Venäjän armeijan upseerit, kadettiupseerit, reservin upseerit, jääkäriupseerit ja muut Saksassa tai muissa länsivalloissa koulutuksensa saaneet upseerit.
Asema
Upseerin tehtävä on toteuttaa hallinnon asettamia määräyksiä ja hänellä on usein valta päättää mm. sotilaallisten voimakeinojen käytöstä tehtävien suorittamiseksi. Sotilasorganisaatiossa upseerit käyttävät ylintä käskyvaltaa ja heidän käskyjään toteuttavat aliupseerit ja miehistö. Suomessa jako upseerien, aliupseerien ja miehistön välillä ei ole niin jyrkkä kuin vaikkapa angloamerikkalaisessa sotilaskulttuurissa, jossa aikaisemmin upseerit olivat perinteisesti aatelisia tai muuten korkeammasta yhteiskuntaluokasta.
Koulutus
Tavallisesti upseerit opiskelevat sotatiedettä korkeakouluissa tai sotilasakatemioissa. Pitkästä koulutuksesta johtuen upseerit myös työskentelevät ammattisotilaina. Suomen Puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluvien upseerien koulutuksesta vastaa Maanpuolustuskorkeakoulu. Lisäksi Puolustusvoimat kouluttaa varusmiehistä tietyn määrän reservin upseereja, jotka vastaavat kriisitilanteessa lisääntyneeseen upseeritarpeeseen. Näiden upseerien koulutus tapahtuu Reserviupseerikoulussa sekä erillisillä reserviupseerikursseilla.
Upseerien arvot puolustusvoimissa
Maavoimien ja ilmavoimien sotilasarvot:
- Kenraali
- Kenraaliluutnantti
- Kenraalimajuri
- Prikaatikenraali
- Eversti
- Everstiluutnantti
- Majuri
- Kapteeni
- Yliluutnantti
- Luutnantti
- Vänrikki
Merivoimien sotilasarvot:
- Merivoimat
- Amiraali
- Vara-amiraali
- Kontra-amiraali
- Lippueamiraali
- Kommodori
- Komentaja
- Komentajakapteeni
- Kapteeniluutnantti
- Yliluutnantti
- Luutnantti
- Aliluutnantti
Luokka:Sotilasarvot
Saksa
Saksan liittotasavalta (Bundesrepublik Deutschland) on noin 82 miljoonalla asukkaallaan Länsi-Euroopan suurin valtio ja yksi maailman johtavista teollisuusmaista. Saksan naapurimaita ovat Tanska, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska, Sveitsi, Itävalta, Tšekki ja Puola. Saksa on yksi Euroopan unionin perustajavaltioita ja sijaitsee lähes sen keskellä.
Historia
Saksa ja saksalaisuus lähti kehittymään Kaarle Suuren valtakunnan jaosta vuonna 843, jolloin tämän pojat Lothar ja Ludvig Saksalainen saivat Verdunin sopimuksella hallintaansa suuren, nykyisestä Pohjois-Saksasta Keski-Italiaan ulottuvan alueen. Tästä kehittyi Pyhä roomalainen keisarikunta, jota 1500-luvulla alettiin nimittää Pyhäksi saksalais-roomalaiseksi keisarikunnaksi. Keisarikunnan yhtenäisyys oli kuitenkin rajallista; se koostui lukuisista pienistä hyvin pitkälle itsenäisistä ruhtinaskunnista ja kaupungeista. Saksalaisten vaikutus ulottui jo sydänkeskiajalta alkaen ns. pohjoisten ristiretkien, kaupankäynnin ja hansaliiton mukanaan tuoman muuttoliikkeen myötä koko Itämeren alueelle.
Ensimmäinen valtakunta kukistui Napoleonin edessä 1806. Vuonna 1815 Wienin kongressin jälkeen perustettiin Saksan liitto, johon kuului joukko ruhtinaskuntia Itävallan ja Preussin johtamina.
18. tammikuuta 1871 Preussin kuningas Vilhelm I kruunattiin keisariksi Versailles'ssa Ranskan häviön jälkeen ja perustettiin toinen Saksan keisarikunta. Samana vuonna nimitettiin Saksan valtakunnankansleriksi Otto von Bismarck. Keisarikunta kesti ensimmäisen maailmansodan loppuun 9. marraskuuta 1918 asti, jolloin Vilhelm II luopui kruunusta ja Saksa julistettiin tasavallaksi (Weimarin tasavalta).
Weimarin tasavallan aika oli lopussa, kun 1932 Adolf Hitlerin NSDAP-puolue sai vaalivoiton ja 1933 siitä tuli ainoa puolue. Saksasta tuli kansallissosialistinen. Vuonna 1939 Saksa julisti sodan Puolalle ja aloitti toisen maailmansodan. Sotaa kesti Euroopassa toukokuuhun 1945, jolloin Saksa antautui.
Sodan jälkeen voittajavaltiot ja Ranska jakoivat Saksan neljään miehitysvyöhykkeeseen. Neuvostoliiton vyöhykkeestä muodostui Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) ja USA:n, Ranskan ja Yhdistyneiden kuningaskuntien vyöhykkeestä Saksan liittotasavalta (BRD). Ne yhdistyivät jälleen vuonna 1990 DDR:n lakatessa olemasta ja siitä muodostettujen uusien osavaltioiden liittyessä Saksan liittotasavaltaan ja samalla Euroopan unioniin.
Saksan historia -artikkelit
- Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta (843–1806)
- Saksan liitto (1815–1866)
- Saksan keisarikunta (1871–1918)
- Weimarin tasavalta (1919–1933)
- Kansallissosialistinen Saksa (1933–1945)
- Saksan demokraattinen tasavalta (1949–1990)
Politiikka
Saksa on liittovaltio. Se koostuu laajaa autonomista päätösvaltaa käyttävistä osavaltioista (Bundesländer) sekä Hampurin ja Bremenin vapaakaupungeista.
Muodollinen valtion pää on liittopresidentti. Presidentin valitsee liittokokous, johon kuuluvat kaikki liittopäivien edustajat ja sama määrä osavaltioiden edustajia. Liittokokouksella ei ole muuta tehtävää kuin valita presidentti viiden vuoden välein.
Saksan parlamentti, eli liittopäivät (Bundestag) on kokoontunut vuodesta 1999 jälleen valtiopäivätalossa Berliinissä. Edustajat valitaan neljän vuoden välein, puolet edustajista valitaan tietystä vaalipiiristä, ja puolet puolueiden listoilta. Tämän lisäksi puolueiden on ylitettävä 5 % äänikynnys, tai saatava vähintään kolme suoraan valittua edustajaa. Vuoden 2002 vaaleissa valittiin 603 edustajaa.
Liittopäivät valitsee liittopresidentin ehdotuksesta liittokanslerin, joka on käytännössä suurimman puolueen puheenjohtaja. Liittokansleri nimittää ministerit, tähän hän ei tarvitse liittopäivien hyväksyntää. Ministerien määrä vaihtelee hallituksesta toiseen. Päinvastoin kun useimmissa parlamentaarisissa järjestelmissä, liittokokous ei voi suoraan erottaa kansleria valitsematta hänen seuraajaansa.
Saksassa on myös liittoneuvosto (Bundesrat), joka on osavaltioiden edustajien kokous. Liittoneuvosto ei ole varsinaisesti parlamentin ylähuone, vaan aivan oma instituutionsa. Liittoneuvostossa on 69 paikkaa, jotka on jaettu osavaltioiden asukasluvuilla painotettuina. Puheenjohtajuus on kiertävä, ja liittoneuvoston puheenjohtaja on liittopresidentin varamies. Osavaltioiden edustajilla on velvollisuus äänestää hallituksensa tahdon mukaan, eikä ryhmien ääniä voi jakaa. Edustajien suhteet vaihtelevat osavaltioiden vaalien mukaan, joita on yleensä 3–4 vuodessa.
Puoluejärjestelmältään Saksassa vallitsee monipuoluejärjestelmä, joka kuitenkin on toistaiseksi ollut selkeän kaksinapainen. Sosiaalidemokraatit (SPD) ja Kristillisdemokraatit (CDU/CSU, missä CDU edustaa lähinnä protestantteja, ja CSU on Baijerin katolilaisten puolue) vuorottelevat vallassa ja käyttävät apupuolueita – SPD Vihreitä (Die Grünen) ja CDU Liberaaleja (FDP). Osavaltio- ja paikallistasolla erilaisetkin liittoumat ovat olleet mahdollisia.
23. toukokuuta 2004 järjestetyissä presidentinvaaleissa valittiin Johannes Raun seuraajaksi Horst Köhler (CDU/CSU) 604 äänellä. Vastaehdokas, sosiaalidemokraattien Gesine Schwan sai 1205-jäsenisessä liittokokouksessa 589 ääntä.
Liittokanslerina toimi vuodesta 1998 Gerhard Schröder (SPD), jonka hallitus sai 1. heinäkuuta 2005 liittopäivien äänestyksessä epäluottamuslauseen. Ennenaikaiset vaalit järjestettiin 18. syyskuuta. CDU/CSU sai Bundestagin vaaleissa 226 paikkaa, SPD 222, FDP 61, die Linke (entinen PDS) 54 ja Vihreät 51. Tuloksen perusteella kristillisdemokraattien Angela Merkelillä on parempi mahdollisuus kanslerin toimeen.
Osavaltiot
Saksan osat
Saksan 16 osavaltiota ovat:
#Baden-Württemberg
#Baijeri (vapaavaltio)
#Berliini
#Brandenburg
#Bremen (vapaakaupunki)
#Hampuri (vapaakaupunki)
#Hessen
#Mecklenburg-Vorpommern
#Niedersachsen
#Nordrhein-Westfalen
#Rheinland-Pfalz
#Saarland
#Sachsen (vapaavaltio)
#Sachsen-Anhalt
#Schleswig-Holstein
#Thüringen
Saksan maantieteellisistä alueista ja vanhoista maakunnista käytetään nykyisinkin suomalaistettuja nimiasuja, etenkin nimiä Saksi, Ala-Saksi, Etu-Pommeri ja Reininmaa. Osavaltioiden virallisissa nimissä on kuitenkin selkeintä pysytellä saksalaisissa asuissa. Poikkeuksena ovat yksinkertaiset ja täysin vakiintuneet Baijeri, Berliini ja Hampuri.
Osavaltiot on edelleen jaettu 438 piiriin (Kreise).
Maantiede
Saksan maantiede
Saksan ulottuu Itämeren ja Pohjanmeren rannoilta Alpeilla asti (korkein huippu Zugspitze 2962 m), maan keskiosat ovat metsäistä ylänköä. Maata halkovat Euroopan suurimmat joet: Rein, Tonava ja Elbe.
Ilmasto on leuto ja merellinen, kosteat, pilviset ja viileät talvet ja kesät. Föhn-tuulet Alpeilta voivat nostaa lämpötilaa 30 °C tunneissa.
Saksan Pääkaupunki on Berliini, mutta taloudellinen keskus Frankfurt am Main.
Talous
Saksan talous on maailman kolmanneksi suurin Yhdysvaltain ja Japanin jälkeen. Saksa on suurin teollisuusmaa Euroopassa. Korkea työttömyys on ollut ongelma jo vuosia, ja sitä myötä kohonneet sosiaalimenot. Saksan yhdistyminen on maksanut jo 1500 miljardia euroa, eikä talous ole parantunut idässä 50 miljardin vuosittaisista tulonsiirroista huolimatta (4 % lännen BKT:sta).
Vienti tuo joka kolmanneksen kansatulosta. Suurimmat vientituotteet ovat koneet, ajoneuvot, kemikaalit, metallit, ruokatuotteet ja tekstiilit.
Väestöjakauma
Saksassa on 7,3 miljoonaa ulkomaalaista, sisältäen pakolaiset, vierastyöläiset ja heidän perheensä. 2/3 heistä on ollut maassa yli 8 vuotta ja 1/5 on syntynyt Saksassa. Turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut viime vuosina, 2003 hakijoita oli 50 000.
Saksassa on 50 000 hengen tanskalainen vähemmistö Schleswigissa lähellä Tanskan rajaa, ja pieni sorbin kieltä puhuva vähemmistö, 40 000 Saksissa ja 20 000 Brandenburgissa. Friisin kieltä puhuu 12 000. Ala-saksa on myös käytössä Pohjois-Saksan maaseudulla. Vähemmistökielet ovat Euroopan neuvoston suojelemia.
Maahanmuuttajista merkittävimmät ryhmät ovat turkkilaiset ja kurdit (1,9 miljoonaa). Pienempiä ryhmiä ovat italialaiset (0,6 miljoonaa), serbit (0,6 miljoonaa), kreikkalaiset (0,4 miljoonaa), puolalaiset (0,3 miljoonaa) ja kroaatit (0,2 miljoonaa) (luvut vuodelta 2002).
Saksalaiset paluumuuttajat entisen Neuvostoliiton alueilta (yhteensä 1,7 miljoonaa vuosina 1980—1999), Puolasta (0,7 miljoonaa) ja Romaniasta (0,3 miljoonaa) saavat automaattisesti kansalaisuuden, eivätkä siten näy tilastoissa.
Kulttuuri
Saksan kieli oli ennen lingua franca keski-, itä-, ja Pohjois-Euroopassa ja on edelleen opetelluin vieras kieli englannin jälkeen Euroopassa. Monet historialliset henkilöt, jotka eivät varsinaisesti olleet saksalaisia, elivät saksalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä ja jättivät siihen jälkensä, kuten: Wolfgang Amadeus Mozart, Franz Kafka ja Stefan Zweig.
Säveltäjiä: Beethoven, Bach, Brahms, Schumann ja Wagner
Runoilijoita: Goethe, Schiller ja Heine
Filosofeja: Gottfried Wilhelm Leibniz, Kant, Hegel, Marx, Arthur Schopenhauer, Nietzsche ja Martin Heidegger
Teologeja: Martin Luther, Albert Schweitzer
Kirjailijoita: Hermann Hesse, Thomas Mann, Heinrich Böll ja Günter Grass
Tiedemiehiä: Johannes Kepler, Ernst Haeckel, Albert Einstein, Max Born, Max Planck, Werner Heisenberg, Heinrich Rudolf Hertz ja Robert Bunsen
Keksijöitä: Johann Gutenberg, Nikolaus August Otto, Werner von Siemens, Wernher von Braun, Gottlieb Daimler, Carl Benz, Rudolf Diesel ja Carl von Linde
Taiteilijoita, kuten renensanssin Albrecht Dürer, surrealisti Max Ernst, ekspressionisti Franz Marc, konseptitaitelija Joseph Beuys ja neo-ekspressionisti Georg Baselitz.
Merkittävimmät luonnonvarat
- rautamalmi
- kivihiili
- kupari
- ligniitti
- potaska
- uraani
- maakaasu
- nikkeli
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- kulkuneuvot
- kemikaalit
Aiheesta muualla
- [http://maps.google.com/maps?ll=51.138001,9.052734&spn=6.122846,16.215820&z=11&t=h&hl=en Saksa Google Mapsissa]
Luokka:Saksa
fiu-vro:S'aksamaa
als:Deutschland
roa-rup:Ghirmânii
ms:Jerman
zh-min-nan:Tek-kok
ko:독일
ja:ドイツ
simple:Germany
th:สหพันธ์สาธารณรัฐเยอรมนี
Espanja
Espanjan kuningaskunta on maa, joka sijaitsee lounais-Euroopassa. Se jakaa Iberian niemimaan Portugalin kanssa. Koillisessa rajan takana on Ranska ja pieni ruhtinaskunta Andorra Pyreneiden vuoriston ohella. Maahan kuuluvat myös Baleaarit Välimerellä, Kanariansaaret Atlantilla, Ceutan ja Melillan kaupungit Pohjois-Afrikassa sekä muutama asumaton saari Marokon rannikolla. Espanjan pääkaupunki on Madrid. Toiseksi suurimmat ovat Barcelona ja Valencia.
Historia
Nykyisen Espanjan historia alkaa 1000-luvulla, jolloin kristityt kuningaskunnat alkoivat Iberian niemimaan takaisinvaltauksen (Reconquista) islaminuskoisilta maureilta.
Vuonna 1479 Aragonian ja Kastilian kuningaskunnat virallisesti yhdistyivät, kun hallitsijat kuningas Ferdinand ja kuningatar Isabella avioituivat. Yhdessä katoliset kuningaskunnat kukistivat viimeiset maurihallitsijat Iberian niemimaalla 2. tammikuuta 1492, samana vuonna kun Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan. Vuonna 1512 kuningas Ferdinand valloitti Navarran kuningaskunnan ja koko Espanja yhdistyi. Kirkon tueksi perustettiin Inkvisitio ja juutalaiset ja muslimit käännytettiin tai karkoitettiin maasta.
1500-luvun lopussa ja 1600-luvulla Espanjasta tuli Euroopan mahtavin valtio sen Amerikkojen valloitusten takia.
Osmanien laivasto lyötiin 1571 Lepanton meritaistelussa. Valtakuntaan liitettiin Filippiinit 1564 ja Portugali 1580, mutta Englannin valloitus epäonnistui 1588 Espanjan Voittamattoman armadan hävittyä Englannin laivastolle.
Huolimatta Amerikoista tuodusta kullasta Filip II:n aikana 1556—1578 valtiontalous romahti lukuisien sotien ja suunnattomien rakennushankkeiden vuoksi. Seuraavien hallitsijoiden aikana rappeutuminen jatkui ja lukuisia alueita menetettiin. Portugali irtosi unionista 1640 ja katalonialaiset kapinoivat.
Vuosina 1701—1714 sodittiin | | |
