:: wikimiki.org ::

Max Von Baden

Max von Baden

Prinssi Maximilian von Baden (1. heinäkuuta 1867 - 6. marraskuuta 1929) oli arkkiherttua Fredrik II:n serkku ja perijä. Hän oli naimisissa Maria Luise von Hanoverin kanssa, joka oli Ison-Britannian ja Irlannin kuningashuoneen prinsessa ja Braunscweig-Lüneburgin herttuatar. Von Badenia pidettiin jo ennen ensimmäistä maailmansotaa liberaalina. Sodan aikana hänet nimitettiin valtakunnankansleriksi lokakuussa 1918 ja hänen tehtävänsä oli neuvotella aselepo liittoutuneiden kanssa sodan viime päivinä. Vaikka Max von Badenilla oli ennakkoluulonsa kenraalikunnan innokkuudesta rauhaan, hän hyväksyi tehtävän ja nimitti hallituksen, johon ensi kertaa kuului sosiaalidemokraattien edustajia (esimerkiksi Friedrich Ebert ja Philipp Scheidemann. Hallituksen työskentelyn aselevon saavuttamiseksi keskeytti vallankumouksen syttyminen Saksassa marraskuun ensi päivinä. Max von Baden ymmärsi, ettei keisari voisi enää säilyttää kruunuaan ja painosti häntä luopumaan vallastaan pelastaakseen monarkian. Keisari ei kuitenkaan suostunut kunnes viimein Paul von Hindenburg ja Wilhelm Groener ilmoittivat, että keisarin oli luovuttava vallasta. Monarkian päätyttyä myös Max von Baden erosi virastaan Ebertin hyväksi 9. marraskuuta 1918. Eroa seurasi välittömästi Saksan tasavallan (ns. Weimarin tasavalta) perustamisilmoitus. Max von Baden vietti lopun elämäänsä eläkkeellä. Baden, Max von

1867

Tapahtumia

- 17. helmikuuta - ensimmäinen alus kulki Suezin kanavan läpi
- 9. marraskuuta - Meiji-restauraatio Japanissa: Shogun Tokugawa Yoshinobu luopui vallasta.
- syksyllä - Liedon ensimmäinen kuntakokous

Muuta

- Koko Suomessa ennätysmäinen katovuosi.

Syntyneitä

- 7. helmikuuta - Laura Ingalls Wilder, kirjailija
- 16. huhtikuuta - Wilbur Wright, toinen Wrightin veljeksistä
- 4. kesäkuuta - Carl Gustaf Emil Mannerheim, vapaaherra, Suomen Marsalkka ja Suomen tasavallan kuudes presidentti
- 7. marraskuuta - Marie Curie, fyysikko ja nobel-voittaja

Kuolleita

- 25. elokuuta - Michael Faraday, brittiläinen fyysikko ja kemisti.
- 24. kesäkuuta – Gabriel Rein, historiantutkija, professori, Helsingin yliopiston rehtori Luokka:1800-luku ms:1867 ko:1867년 ja:1867年 simple:1867 th:พ.ศ. 2410

6. marraskuuta

6. marraskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 310. päivä (311. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 55 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Kustaa Aadolf :- suomenruotsalainen kalenteri: Gustav Adolf :- ortodoksinen kalenteri: Paavali, Paavo, Pauli :- saamenkielinen kalenteri: Gustu Ádolfe :- vanhemmissa kalentereissa: Adolphus, Amantius, Engelbrecht, Gustaf, Gustaf Adolph, Leonhard, Leonhardus

Tapahtumia

- 1844 - Dominikaaninen tasavalta itsenäistyi Haitista.
- 1860 - Abraham Lincoln valittiin Yhdysvaltojen 16. presidentiksi ensimmäisenä republikaanisen puolueen ehdokkaana.
- 1888 - Yhdysvaltain istuva presidentti Grover Cleveland voitti enemmistön äänistä, mutta joutui luopumaan virastaan, sillä demokraattisen puolueen valitsijamiehet valitsivat presidenttiehdokas Benjamin Harrisonin virkaan.
- 1900 - Presidentti William McKinley valittiin uudelle kaudelle voitolla demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaasta William Jennings Bryanista.
- 1913 - Mahatma Gandhi pidätettiin hänen johtaessaan intialaisten kaivostyöläisten marssia Etelä-Afrikassa.
- 1928 - Republikaani Herbert Hoover voitti ylivoimaisesti Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa semokraattien Alfred E. Smithin.
- 1935 - Yhdysvaltalainen Edwin Armstrong esitteli tutkimuksensa taajuusmodulaation käytöstä radiolähetyksessä: "A Method of Reducing Disturbances in Radio Signaling by a System of Frequency Modulation", mikä johti ULA-radion syntyyn.
- 1956 - Presidentti Dwight D. Eisenhower valittiin jatkokaudelle Yhdysvaltain presidentinvaaleissa hänen kukistettuaan demokraattien presidenttiehdokkaan Adlai E. Stevensonin, joka oli hänen vastaehdokkaanaan myös neljä vuotta aikaisemmin.
- 1957 - Félix Gaillardista tuli Ranskan pääministeri.
- 1962 - Apartheid: YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman, joka tuomitsi Etelä-Afrikan rasistisen apartheid-politiikan ja kehotti kaikkia YK:n jäsenmaita lakkauttamaan sotilas- ja taloussuhteet Etelä-Afrikan kanssa.
- 1963 - Vietnamin sota: jatkona 1. marraskuuta tapahtuneelle vallankaappaukselle ja presidentti Ngo Dinh Diemin murhalle, vallankaappauksen johtaja kenraali Duong Van Minh nousi Etelä-Vietnamin johtoon.
- 1965 - Kuuba ja Yhdysvallat sopivat aloittavansa lentokuljetukset (ns. "Freedom Flights") niille kuubalaisille, jotka halusivat lähteä Yhdysvaltoihin (vuoteen 1971 mennessä 250 000 otti osaa tähän ohjelmaan).
- 1971 - Yhdysvaltain atomienergiakomissio (United States Atomic Energy Commission - AEC) räjäytti voimakkaimman yhdysvaltalaisen vetypommin, koodinimeltään Cannikin, Amchitkan saarella Aleuteilla.
- 1975 - Vihreä marssi alkoi: 300 000 aseetonta marokkolaista kokoontui Tarfayan kaupunkiin odottamaan Marokon kuningas Hassan II:n merkkiä siirtyä Länsi-Saharaan.
- 1985 - Kolumbiassa vasemmistolainen sissiliike Huhtikuun 19. päivän liike valtasi Bogotán oikeustalon surmaten lopuksi 115 ihmistä, joista 11 oli Kolumbian korkeimman oikeuden tuomareita.
- 1999 - Australialaiset äänestäjät kannattivat Ison-Britannian hallitsijan olevan jatkossakin Australian valtionpäämies.

Syntyneitä

- 15 tai 16 - Agrippina (nuorempi), Rooman keisarinna († 59)
- 1814 - Adolphe Sax, saksofonin keksijä
- 1833 - Jonas Lie, norjalainen kirjailija
- 1851 - Charles Dow, journalisti ja taloustieteilijä
- 1854 - John Philip Sousa, säveltäjä († 1932)
- 1860 - Ignace Paderewski, puolalainen pianisti, säveltäjä ja poliitikko
- 1861 - James Naismith, koripallon sääntöjen kehittäjä († 1939)
- 1868 - Alfred Kordelin, suomalainen mesenaatti (surmattiin 7.11.1917)
- 1880 - Robert Musil, itävaltalainen kirjailija ("Mies ilman ominaisuuksia") († 1942)
- 1900 - Harri Eljanko, suomalainen urheilukirjailija ja sosiaalineuvos († 13.7.2001)
- 1910 - Lea Joutseno, suomalainen elokuvanäyttelijä († 20.6.1977)
- 1921 - James Jones, yhdysvaltalainen kirjailija, toista maailmansotaa käsitteleviä suurteoksia (kirjoista elokuviksi mm: Täältä ikuisuuteen, The Thin Red Line) († 9.5.1977)
- 1928 - Fredrik Castrén, suomalainen vuorineuvos († 9.12.1998)
- 1931 - Mike Nichols, elokuvaohjaaja ja Oscar-voittaja (Working Girl - tieni huipulle, Tapaus Silkwood, Miehuuskoe, Kuka pelkää Virginia Woolfia?)
- 1941 - Erik Vikström, Porvoon piispa
- 1941 - Matti Keinonen, jääkiekkoilija ("Mölli")
- 1946 - Sally Field, yhdysvaltalainen näyttelijä, kaksinkertainen Oscar-voittaja
- 1955 - Maria Shriver, journalisti ja Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzeneggerin puoliso
- 1957 - Saara Karhu, kansanedustaja
- 1957 - Astrid Thors, suomalainen europarlamentaarikko
- 1965 - Greg Graffin, laulaja ja Bad Religion -yhtyeen perustaja
- 1967 - Rebecca Schaeffer, näyttelijä (murhattiin 18.7.1989)
- 1970 - Ethan Hawke, näyttelijä (Kuolleiden runoilijoiden seura; Gattaca)
- 1972 - Rebecca Romijn, malli

Kuolleita

- 1003 - Paavi Johannes XVII
- 1406 - Paavi Innocentius VII
- 1632 - Kustaa II Aadolf, Ruotsin kuningas (kuolinpäivän muistoksi marraskuun kuudes on Ruotsissa liputuspäivä)
- 1672 - Heinrich Schütz, säveltäjä
- 1796 - Katariina Suuri, Venäjän keisarinna
- 1836 - Kaarle X, Ranskan kuningas
- 1893 - Pjotr Tšaikovski, venäläinen säveltäjä (itsemurha)
- 1965 - Edgar Varèse, ranskalais-yhdysvaltalainen säveltäjä (s. 1883)
- 1965 - Clarence Williams, jazz-muusikko (s. 1893)
- 2000 - L. Sprague de Camp, tieteiskirjailija

Juhlapäiviä

- Dominikaaninen tasavalta: Perustuslain päivä ("Constitution Day"). Itsenäistyi Haitista 1844.
- Marokko: Vihreän marssin vuosipäivä.
- Ruotsi: Kuningas Kustaa II Aadolfin kuolinpäivä. Virallinen liputuspäivä Ruotsissa.
- Suomi: Ruotsalaisuuden päivä. Liputuspäivä Suomessa. Myös hakkapeliittain päivä. ---- Katso myös: kalenteri ~ 5. marraskuuta, 7. marraskuuta Luokka:Marraskuu -11-06 Luokka:Suomen liputuspäivät ms:6 November ko:11월 6일 ja:11月6日 simple:November 6 th:6 พฤศจิกายน

1929

Tapahtumia

- 6. tammikuuta - Kuningas Aleksandar I hajotti parlamentin ja nimesi Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnan uudelleen Jugoslavian kuningaskunnaksi. Mitään muuta kansallisuutta ei tunnustettu kuin "jugoslaavi".
- 10. tammikuuta - Hergén sarjakuvahahmo Tintti teki ensiesiintymisensä sarjakuvassa Tintti neuvostojen maassa.
- 17. tammikuuta - Elzie Crisler Segarin Kippari-Kalle teki ensiesiintymisensä.
- 18. tammikuuta - Trotski karkoitettiin Neuvostoliitosta. Hän pakeni Turkkiin ja anoi turvapaikkaa Ranskasta ja Saksasta.
- 11. helmikuuta - Italia ja Pyhä istuin solmivat sopimuksen Vatikaanivaltiosta.
- 14. helmikuuta - Ystävänpäivän verilöyly: Seitsemän Al Caponen kanssa kilpailevaa gansteria murhattiin Chicagossa.
- 18. helmikuuta - Ensimmäiset Oscar-palkinnot jaettiin.
- 3. maaliskuuta - Jesus Aguirren vallankaappausyritys Meksikossa.
- 31. toukokuuta - Britannian vaalit johtavat umpikujaan, liberaalipuolueesta tulee ratkaisija vallanjaossa.
- 8. kesäkuuta - Ramsay MacDonald perustaa Labour-hallituksen.
- 5. heinäkuuta - Scotland Yard takavarikoi kaksitoista D.H. Lawrencen alastonmaalausta siveettöminä.
- 24. heinäkuuta - Ranskan pääministeri Raymond Poincaré eroaa terveyssyistä, Aristide Briand tulee hänen seuraajakseen.
- 24. heinäkuuta - Kellogg-Briandin sopimus kielsi sodan ulkopolitiikan välineenä. Se allekirjoitettiin Pariisissa 27. elokuuta 1928 ja kaikkiaan 62 valtiota liittyi siihen. Nürnbergin oikeudenkäynnissä nostettiin se nojalla syytteitä rikoksista rauhaa vastaan.
- 8. elokuuta - Saksalainen ilmalaiva Graf Zeppelin aloitti maailmanympärilennon (päättyi 29. elokuuta).
- 5. syyskuuta - Aristide Briand esittelee suunnitelman "Euroopan yhdysvalloista".
- 7. syyskuuta - Höyrylaiva Kuru kaatui ja upposi Näsijärvellä Tampereen edustalla, 133-138 kuollutta.
- 17. syyskuuta - Liettuan presidentti Augustinas Voldemaras syrjätettiin vallankaappauksessa, johtoon Antas Smetona.
- 22. lokakuuta - Aristide Briandin hallitus kaatui Ranskassa.
- 24. lokakuuta - Suuri lama alkaa: Musta torstai, jota seuraa Musta tiistai (20. lokakuuta) – New Yorkin pörssi romahtaa ja maailmanlaajuinen talouskriisi alkaa.
- 18. marraskuuta - 7,2 richterin maanjäristys Newfoundlandin etelärannikolla rikkoi 12 merenalaista lennätinkaapelia ja laukaisi tsunamin, joka surmasi 28 Burin niemimaan alueella.
- 29. marraskuuta - Amiraali Richard Byrd lensi ensimmäisenä etelänavan yli.
- 2. joulukuuta - Ensimmäinen puhelinkioski otettiin käyttöön Lontoossa.
- Lapuan liike muodostettiin.
- Suomen itsenäisyyspäivä säädettiin palkalliseksi vapaapäiväksi.
- Edwin Hubble osoitti galaksien liikkuvan poispäin (Hubblen laki)

Syntyneitä

- 3. tammikuuta - Gordon Moore, Intelin perustaja
- 3. tammikuuta - Sergio Leone, elokuvaohjaaja (k. 1989)
- 15. tammikuuta - Martin Luther King Jr., amerikkalainen ihmisoikeusaktivisti (k. 1968)
- 10. helmikuuta - Jerry Goldsmith, elokuvamusiikin säveltäjä (k. 2004)
- 15. helmikuuta - Graham Hill, Formula 1 -ajaja (k. 1975)
- 1. huhtikuuta - Milan Kundera, kirjailija
- 10. huhtikuuta - Max von Sydow
- 4. toukokuuta - Audrey Hepburn, näyttelijä (k. 1993)
- 12. kesäkuuta - Anne Frank
- 2. heinäkuuta - Imelda Marcos, Filippiinien diktaattorin Ferdinand Marcosin vaimo.
- 24. elokuuta - Jasser Arafat (k. 2004)
- 21. lokakuuta - Ursula K. Le Guin, tieteis- ja fantasiakirjailija
- 15. marraskuuta - Erkki Lahdes, kasvatustieteen professori
- 16. marraskuuta - Aarne Laurila, professori

Kuolleita

- 13. tammikuuta - Wyatt Earp, sheriffi ja saluunanpitäjä
- 4. huhtikuuta - Carl Benz, autoinsinööri
- 20. maaliskuuta - Ferdinand Foch, ranskalainen marsalkka, länsirintaman ylipäällikkö ensimmäisessä maailmansodassa.
- 29. joulukuuta - Wilhelm Maybach, saksalainen autotehtailija Luokka:1929 ms:1929 ko:1929년 ja:1929年 simple:1929 th:พ.ศ. 2472

Fredrik II

Fredrik II (26. joulukuuta 1194 - 13. joulukuuta 1250) oli Sisilian kuningas (1198-), Saksan kuningas (1212/1215-), Rooman keisari vuodesta 1220, Jerusalemin kuningas 1225-1228. Fredrik II:n nuoruusvuosia leimasivat kiistat Saksan kuninkuudesta, myöhempiä vaiheita kiistat paavi Gregorius IX:n kanssa. Fredrik II kuului viidennen ristiretken johtajiin. Hänet tunnetaan myös oppineisuudestaan ja laajasta kielitaidostaan. Fredrik valittiin ensi kerran 1196 isänsä Henrik VI:n toiveesta Rooman kuninkaaksi. Saksalaisruhtinaat valitsivat hänet Nürnbergissä 1211 uudestaan kuninkaaksi. Hänet kruunattiin 1212 ja toistamiseen 1215 vastakuninkaana Saksan kuninkaaksi. Keisari Otto IV:n kuoltua 1218 ei Fredrikillä enää ollut haastajia ja myös Welfien suku tunnusti hänet kuninkaaksi.

Nuoruus

Fredrik II syntyi 1194 isänsä kruunausta Sisilian kuninkaaksi seuranneena päivänä. Joulukuussa 1195 Wormsin valtakunnanpäivillä Henrik VI nimesi poikansa seuraajakseen Saksan kuningaskunnan valtaistuimella. Seuraavan vuoden tammikuussa kuningas esitti Mainzin hovipäivillä ruhtinaille perintövaltakuntasuunnitelmansa. Suunnitelman mukaan ruhtinaat olisivat menettäneet oikeutensa kuninkaanvaaliin ja kuninkuudesta olisi tehty perinnöllinen. Vastineeksi ruhtinaiden suosiosta heidän suoraan valtakunnan alaisista läänityksistään olisi tehty niin ikään perinnöllisiä. Aluksi ruhtinaat vastustivat suunnitelmaa, mutta hyväksyivät sen huhtikuussa Würzburgin valtakunnanpäivillä. Samanaikaisesti Henrik neuvotteli paavi Coelestinus III:n kanssa saadakseen tämän luopumaan perinteisestä oikeudesta keisarin kruunaamiseksi. Paavi ei kuitenkaan suostunut tähän. Joulupäivänä 1196, kaksivuotispäiväänsä edeltäneenä päivänä Fredrik valittiin Frankfurtissa roomalais-saksalaisen kuningaskunnan kuninkaaksi. Henrik kuoli 1197 kesken ristiretkisuunnitelmien valmistelua. Tuolloin nuorta Fredrikiä ei ikänsä perusteella tunnustettu valtakunnan hallitsijaksi. Ainoastaan eräät Pyhällä Maalla oleskelevat ruhtinaat uudistivat uskollisuudenvalansa Fredrikille. Henrik VI:n veli, Filip Schwabenilainen ei aluksi osallistunut kamppailuun kuninkuudesta, vaan halusi pitää kuninkuutta veljenpojalleen varattuna. Hän oli yrittänyt noutaa Fredrikin Italiasta Saksaan, mikä ei kuitenkaan onnistunut. Welf-sukuinen Otto IV onnistui saamaan samoihin aikoihin kannatusta kuninkaaksi. Tällöin myös Filip antoi maaliskuussa 1198 valita itsensä kuninkaaksi. Pian tämän jälkeen myös Otto valittiin kuninkaaksi: näin Saksan kuningaskunnassa oli kaksi kilpailevaa kuningasta, joista kumpikaan ei aluksi pystynyt vakiinnuttamaan asemaansa. Sisilian kuningaskunnassa Fredrikin äiti Constanza otti vallan käsiinsä, vannoi läänitysvalan paaville ja luopui poikansa oikeudesta Saksan kuninkuuteen. Näin Sisilian ja Saksan kuningaskunnat erosivat jälleen toisistaan. Toukokuussa 1198 Fredrik kruunattiin Palermossa Sisilian kuninkaaksi. Saman vuoden marraskuussa kuningatar kuoli. Testamentin määräyksen mukaisesti paavi Innocentius III määrättiin Fredrikin holhoojaksi. Innocentius käytti 1208 säilynyttä asemaansa rajoittaakseen keisarin oikeuksia Italiassa ja vahvistaakseen paavin valta-asemaa. 1208 paavi toimi myös välittäjänä tuolloin 14-vuotiaan kuninkaan ja 25-vuotiaan Constanzan avioliiton solmimiseksi. Constanza oli Aragonian kuninkaan sisar ja Unkarin kuninkaan leski. Fredrikin tuli tässä yhteydessä vakuuttaa, että Sisilia liitettäisiin Aragoniaan, mikäli hän ei saisi miespuolista perillistä. 1209 solmitusta avioliitosta syntyi jo 1211 Fredrikin ensimäinen poika Henrik. 1208 saavutettuaan itsenäisyytensä Fredrik pyrki katalonialaisten ritareiden avulla saamaan haltuunsa jälleen kuninkaanmaat Sisiliassa. Holhoojakaudella paikalliset aateliset olivat ottaneet nämä haltuunsa. Seurauksena oli sisilialaisaateliston kapina. Samanaikaisesti Saksassa Otto IV oli vakiinnuttanut asemansa kuninkaana Filipin kuoltua 1208. Paavin mielipide Saksan kuninkuuden suhteen vaihteli Oton ja Fredrikin välillä. Hänen tavoitteen oli kuitenkin erottaa Sisilia pysyvästi Saksan kuningaskunnasta. Hän kruunasikin Oton 1209 keisariksi tämän luvattua valtakuntien pysyvän erillisinä. Otto rikkoi kuitenkin lupauksensa ja alkoi valmistella maihinnousua Sisiliaan. Tällöin Innocentius III julisti keisarin kirkonkiroukseen ja siirtyi kannattamaan entistä holhokkiaan Fredrikiä.

Apulian pojasta keisariksi

Kun Filip IV oli kuollut ja Otto IV julistettu kirkonkiroukseen, valitsivat Welfien vastaiset ruhtinaat Fredrikin Bambergissa paavin vaikutuksesta keisariksi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vaalissa valittiin tuleva keisari, eikä saksalais-roomalaisen valtakunnan kuningasta, kuten tavallista. Fredrik hyväksyi valintansa huolimatta monien liittolaistensa vastakkaisista suosituksista. Oletettavasti hän pyrki ensi sijassa estämään Oton suunnitteleman maihinnousun Sisiliaan. Näytti epätodennäköiseltä, että Fredrik kuitenkaan kykenisi saamaan tosiasiallisesti haltuunsa Oton hallitsemaa valtakuntaa. Myös paavi suhtautui Fredrikin mahdollisuuksiin epäillen. Tämän vuoksi paavi myös halusi, että Fredrikin poika Henrik kruunattiin helmikuussa 1212 Sisilian kuninkaaksi, ennen Fredrikin lähtöä Saksaan. Roomassa hänet otettiin juhlallisesti vastaan. Ranskalaisista lähteistä peräisin olevien rahojen avulla Fredrik jatkoi matkaansa kohti pohjoista ilman suuria joukkoja. Vasta Churista alkaen hänellä oli sotilasseurue mukanaan. Ylitettyään Alpit hän vihdoin saapui Konstanziin Bodenseen rannalla. Kaupunki valmistautui tuolloin ottamaan Otto IV:n vastaan, eikä Fredrikiä haluttu päästää kaupunkiin. Vasta kun paavin legaatti, Barin arkkipiispa Berard luki paavin ekskommunikaatiobullan, avattiin Fredrikille kaupungin portit. Kolme tuntia myöhemmin Otto IV saapui läheisestä Überlingenistä Konstanziin, jonne häntä ei kuitenkaan päästetty. Konstanzista alkoi Fredrikin menestyksekäs eteneminen Reinin yläjuoksulla. Anteliain lupauksin ja lahjoituksin hän varmisti valtakunnan eteläosien ylimystön tuen. Loppukesästä 1212 Otto vetäytyi Kölniin keräämään lisävoimia. 5.12. 1212 suuri joukko ruhtinaita uudisti Frankfurtissa Fredrikin valinnan kuninkaaksi. Neljä päivää myöhemmin hänet kruunattiin Mainzin tuomiokirkossa - kuitenkin ilman aitoja kuninkaallisia insignioita. Jatkossa Fredrikiä pidettiin paavista riippuvaisena hallitsijana, olihan hän myös luvannut paaville palauttavansa ja säilyttävänsä kirkon oikeudet. Vastineeksi paavi lupasi tukea Fredrikin valtapyrkimyksiä alueilla, jotka olivat vielä Welfien kannalla. Bouvinesin taistelu 1214 oli ratkaiseva valtataistelun kannalta. Tuolloin Welfien ja englantilaisten sotajoukot hävisivät ranskalaisjoukkoja vastaan käymänsä taistelun. Englantilaisten ja ranskalaisten sekaantuminen tilanteeseen johtui Innocentius III:n ja Englannin kuningas Juhana Maattoman välisestä kiistasta. Paavi oli antanut Ranskan kuninkaalle tehtäväksi valloittaa Englanti, minkä vuoksi Juhana liittoutui Welfien kanssa lyödäkseen Ranskan kuninkaan kanssa liittoutuneen Fredrikin. Oton tappion jälkeen Fredrik jatkoi valtapiirinsä laajentamista käymällä Reinin laakson kaupunkeja vastaan. Osa näistä ei vieläkään tunnustanut Fredrikiä hallitsijaksi. Heinäkuun 23. 1215 Fredrik kruunattiin jälleen, tällä kertaa Aachenissa. Tässä yhteydessä Fredrik lupasi myös lähteä ristiretkelle alkuvuodesta 1219. 1215 neljännen lateraanikonsiilin yhteydessä paavi vahvisti Fredrikin valinnan keisariksi. Fredrik haki vaimonsa ja poikansa Saksaan sekä otti itselleen Sisilian kuninkaan arvon. Tuolloin viisivuotias Henrik (VII.) sai Schwabenin herttuakunnakseen sekä Burgundin rektoraatin. 1219 paavi Honorius III alkoi neuvottelut Fredrikin kanssa tämän lykkäytyneestä ristiretkihankkeesta. Toimeen päätettiin ryhtyä 21. maaliskuuta 1220. Fredrik ei kuitenkaan pysynyt aikataulussa, mihin vaikuttivat pitkäksi venyneet neuvottelut Sisilian kuningaskunnan asemasta. Huhtikuussa 1220 Fredrik valitutti poikansa Henrikin Frankfurtissa ruhtinasopposition vastustuksesta huolimatta Rooman kuninkaaksi. Vastineeksi hänen täytyi myöntää Saksan piispoille joukko kuninkaalle kuuluvia etuoikeuksia (regalia). Honorius III ei kuitenkaan hyväksynyt vaalia ja kielsi Henrikiltä myös aseman Sisilian kuninkaana. Saman vuoden elokuussa Fredrik lähti Italiaan. Keisariksi kruunauksen hän saavutti lupaamalla, että hän hallitsisi Sisiliaa ainoastaan perintöoikeutensa perusteella, eikä osana keisarikuntaa. Kruunajaiset pidettiin 22. marraskuuta 1220 Roomassa. Fredrikin oleskellessa pitkään Italiassa, huolehtivat valtakunnan hallinnosta Saksassa hänen poikansa, tämän holhoojat sekä keisarin epävapaat palvelusmiehet (ns. ministeriaalit). Jo ensimmäisen Saksan kautensa aikana Fredrik II pyrki palauttamaan valtakunnan maat kruunun haltuun. Nämä olivat merkittävästi kutistuneet monivuotisten valtataisteluiden aikana. Tätä politiikkaa hän jatkoi myös myöhemmin. Hän saikin suuria alueita haltuunsa, erityisesti merkittävän eteläsaksalaisen Zähringer-aatelissuvun katkettua miesjohdossa. Tällöin kuninkaan haltuun tulivat merkittävät Italian ja Saksan väliset alppisolat. Lisäksi Fredrik perusti 39 kaupunkia, erityisesti Lounais-Saksassa. Perustamalla kaupunkeja myös kirkon hallitsemille alueille hän pyrki samalla heikentämään hengelliseen säätyyn kuuluvien maanherrojen asemaa.

Sisilian kuningaskunnan uudelleenjärjestely

Fredrik II vietti suurimman osan elämästään valtakuntansa eteläosissa, Apuliassa ja Sisiliassa (1221-1235, 1237-1250). Tuolloin hänen poikansa edustivat keisaria Saksassa. Sisiliassa ja Apuliassa Fredrik organisoi ensimmäisen modernin virkamiehistön avulla hallitun valtion, jonka hallinto keskitettiin Bysantin esikuvan mukaisesti. Sisilia Välittömästi keisariksi kruunauksen jälkeen Fredrik II siirtyi pienen seurueen kanssa Sisiliaan. Mukanaan hänellä oli vain pieni seurue. Näin hän piti lupauksensa olla tuomatta vierasperäisiä ylimyksiä kuningaskunnan johtoasemiin. Capuassa hän antoi asetuksia, joiden tuli lopettaa aatelisten väliset vihanpidot (yksityissodat) ja palauttaa maanrauha. Lisäksi hän julisti kaikki 1189 jälkeen annetut lahjoitukset ja erioikeudet pätemättömiksi. Kaikki muut etuoikeudet tuli niin ikään vahvistuttaa uudelleen kuninkaan kansliassa. Kaikki kahden vuosikymmenen aikana rakennetut linnat siirrettiin kuninkaan haltuun. Näin Fredrik sai haltuunsa joukon linnoitettuja tukikohtia ympäri kuningaskuntaansa sekä hyvän käsityksen kruunun oikeuksista eri puolilla Sisiliaa. Aatelisten vastarinta kukistui seuraavien kahden vuoden aikana maalaisaateliston tuella. Seuraavassa vaiheessa keisari rajoitti myös tämän alemman aateliston oikeuksia. Paavi Honorius III protestoi Fredrikin toimia vastaan, mutta ei voinut tosiasiallisesti vaikuttaa tilanteeseen. Toukokuussa 1221 Fredrik antoi lisää asetuksia, joissa kiellettiin ulkomaalaisten kauppiaiden suosiminen. Nämä määräykset kohdistuivat varsinkin Genovan ja Pisan merivaltoja kohtaan. Hän käynnisti laivastonrakennusohjelman ja laajensi kuninkaan kontrollia kaupankäyntiin nähden. Seuraavien vuosien aikana hän kukisti viimeiset saarella vielä oleskelevat saraseenit. Nämä siirrettiin Pohjois-Apuliaan, jossa heitä käytettiin kruunun mailla työvoimana ja otettiin armeijan palvelukseen paavia vastaan käydyissä konflikteissa. Pohjois-Apuliassa Fredrik rakennutti kuuluisan Castel del Monte -linnan ja perusti 1224 Napolin yliopiston (nykyinen Università Federico II), jonka tehtävä oli kouluttaa viranomaisia valtiokoneiston käyttöön. Kuningaskunnan asukkaat määrättiin opiskelemaan yksinomaan Napolin yliopistossa. 1226 perustettiin myös Salernon lääketieteellinen yliopisto. Fredrik osoitti myös omaa kiinnostusta luonnontieteisiin: hän laati teoksen haukkametsästyksestä. Keisarin pyrkimykset saada myös kirkko valtansa alaisuuteen jäivät vaille suurempaa menestystä. Siten hän epäonnistui myös pyrkimyksessään saada oikeus nimetä Sisilian 150 hiippakunnan piispat. Seuranneet vastakkainasettelut kärjistyivät jatkuvasti. Samoihin aikoihin osui myös riita ristiretken järjestämisestä. Lopulta Fredrik II julistettiin kirkonkiroukseen.

Ristiretkeilijä kirkonkirouksessa

Saksassa yksi Fredrikin toiminnan painopisteistä oli pohjoisessa. Tanskan kuningas Knut oli onnistunut laajentamaan valtapiiriään Baltian suunnalla. 1223 Schwerinin Henrik vangitsi Tanskan kuningas Valdemar II:n. Tämän jälkeen Fredrik II liittoutui Bremenin ja alueen aatelisten kanssa Tanskaa vastaan. Lisäksi hän otti 1224 vasta kristinuskoon kääntyneet baltit suojelukseensa huolimatta siitä, että myös paavi Honorius III vaati itselleen Baltian suojaherruutta. 1226 Fredrik valtuutti Saksalaisen ritarikunnan toimimaan Baltiassa ja taistelemaan preussilaisia vastaan. Näin Fredrikin ja paavin tarkoitusperät Itämeren alueella olivat vastakkaisia. Fredrik oli myös lupautunut lähtemään ristiretkelle Pyhälle Maalle. Marraskuussa 1225 hän oli avioitunut Brinisissä Jerusalemin kuningatar Isabella (Jolanda) II:n kanssa. Samana päivänä hän julkistautui myös Jerusalemin kuninkaaksi. Isabella kuoli jo 1228 tulevan Konrad IV:n syntymän yhteydessä. Avioliiton myötä Hohenstaufien suvulle siirtyi kuitenkin Jerusalemin kuningaskunnan valtaistuin. 1227 Fredrik lykkäsi jälleen kerran lähtöään ristiretkelle. Tuolloin paavi Gregorius IX julisti hänet kirkonkiroukseen. Kirkonkirouksen taustalla vaikutti paitsi ristiretken lykkäytyminen ja ristiriidat Itämeren alueella, myös keisarin pyrkimys hallita Sisilian kirkollisorganisaatiota. Lisäksi Fredrik pyrki ottamaan haltuunsa paavin hallitsemia alueita julistamalla ne valtakunnalta saaduiksi läänityksiksi. Myös hänen armeijansa toimivat Pohjois-Italiassa. 1227 Kirkonkirouksesta huolimatta Fredrik käynnisti 1228 viidennen ristiretken, mikä periaatteessa oli kirkonkiroukseen julistetulle kiellettyä. Paavi kiristi tällöin kirkonkirousta vapauttamalla Sisilian ja valtakunnan aateliston keisarille annetusta uskollisuudenvalasta. Kesällä 1228 Kyproksesta tuli jälleen valtakunnan läänitys. Pyhällä Maalla Fredrik ei juurikaan saanut tukea. Samaan aikaan paavi valmistautui sotaretkeen Pohjois-Italiassa, mikä teki keisarille välttämättömäksi palata takaisin Italiaan. Fredrik ei näytä varsinaisesti pyrkineenkään sotilaalliseen yhteenottoon islaminuskoisten kanssa, vaan diplomaattisiin yhteyksiin sulttaani Al-Kamilin kanssa. Viisi kuukautta kestäneiden neuvottelujen jälkeen Fredrik ja sulttaani solmivat Jaffan rauhansopimuksen, joka takasi kristittyjen vallan suuressa osassa Jerusalemia. Myös Nasaret ja Bethlehem siirtyivät kristityille. Lisäksi sovittiin kymmenvuotisesta aselevosta. Rauhansopimuksen kummallakin puolella sopimusta vastustettiin laajasti. Maaliskuussa 1229 Fredrik II kruunasi itsensä Jerusalemin kuninkaaksi patriarkka Geroldin kieltäydyttyä kruunaamasta häntä. Paikalliset paronitkaan eivät pitäneet kruunausta pätevänä, he pitivät Fredrikiä korkeintaan poikansa Konradin sijaishallitsijana. Keisari jätti kaupungin ja Pyhän Maan pian kruunajaisten jälkeen ja lähti Brindisiin. Palattuaan Palestiinasta Fredrik kävi sotaa paavin sotajoukkoja vastaan. Nämä olivat tunkeutuneet Sisilian kuningaskuntaan. Suhteellisen pian keisari kyukeni varmistamaan alueen hallinnan. Vielä taistelujen ollessa käynnissä alkoivat myös neuvottelut kirkonkirouksen kumoamiseksi. Kesällä 1230 Fredrik II tekikin paaville joukon myönnytyksiä, jotka koskivat kirkollisten vaalien vapautta, kirkollisten virkojenhaltijoiden palauttamista toimiinsa, hengellisen säädyn vapauttamista maallisten tuomioistuimien alaisuudesta, kirkon verovapaudetta ja luopumista vaatimuksistaan kirkkovaltion alueella. Vastineeksi Gregorius IX myöntyi kirkonkirouksen peruuttamiseen, mikä tapahtui vuonna 1231. Fredrik ei kuitenkaan noudattanut jatkossa lupauksiaan, mikä tuli johtamaan uuteen konfliktiin paavin kanssa.

Konfliktit Saksassa ja uudet kiistat paavin kanssa

1231 alkaen Fredrikin ja hänen poikansa Henrikin näkemyserot Saksassa noudatettavasta politiikasta voimistuivat. Henrik oli jatkanut isänsä jäljillä ruhtinaita vastaan. Nyt keisari tarvitsi kuitenkin liittolaisia paavia vastaan - siksi hän julisti usein poikansa antamia määräyksiä pätemättömiksi. Lopulta Henrik liittoutui Lombardian kaupunkien sekä useiden keisarinvastaisten saksalaisylimysten kanssa. Näiden joukossa merkittävimpiä olivat Augsburgin, Würzburgin, Wormsin, Speyerin ja Strassburgin piispat sekä Fuldan apotti. Paavi Gregorius IX julisti keisarin pojan kirkonkiroukseen ja keisari lähti Saksaan. Heti hänen saavuttuaan maahan keisarinvastainen nousu talttui lähes taisteluitta. 1235 Wormsissa Henrik joutui tuomiolle. Hänen liittolaisensa armahdettiin, kuninkaan poika sen sijaan tuomittiim viralta ja vankeuteen Sisiliassa. Saman vuoden elokuussa Fredrik julisti Mainzin valtakunnanpäivillä yleisen maanrauhan. Valtakunnanpäivien päätöksissä korostettiin kuninkaan asemaa ns. regalioiden, kuninkaallisten etuoikeuksien, haltijana. Lisäksi painotettiin Fredrikin asemaa ylimpänä tuomioherrana ja perustettiin valtakunnan hovituomarin virka. Uudelleenjärjestelyjen esikuvana olivat Fredrikin uudistukset Sisiliassa. Kuitenkin Fredrikin tavoitteet olivat vain osin toteutettavissa asemastaan tietoisten ruhtinaiden vastustuksen vuoksi. Seuraavana vuonna suunniteltua keskitettyä taloushallintoa ei koskaan saatu toteutettua. 1237 Fredrik valitutti poikansa Konrad IV:n Wienissä uudeksi kuninkaaksi ja tulevaksi keisariksi epäonnistuttuaan Mainzin valtakunnanpäivillä tässä suhteessa. Saksassa Fredrikin ja paavin intressit olivat yhteneväisiä - näkemykset joutuivat kuitenkin ristiriitaan etelässä. Gregorius IX suunnitteli yleisen asetuskokoelman laatimista Sisiliaa varten. Fredrik pyrki toimimaan nopeammin vahvistaakseen omaa asemaansa Sisiliassa ja profiloituakseen lainsäätäjänä. Siksi hänen aloitteestaan laadittiin pikaisesti lakikokoelma, joka tunnetaan Melfin konstituutioiden nimellä. Lainsäätäjänä Fredrik näki itsensä antiikin roomalaisen tradition jatkajana. Fredrikin vaatimukset Lombardian ja Milanon suhteen käynnistivät konfliktin viimeisen kuuman vaiheen, johon yhdistyi voimakkaita eskatologisia piirteitä. 1236 keisari julisti sodan valtakunnan ja itsenäisten kaupunkien välille. Lombardialaiset eivät halunneet purkaa kaupunkiliittoaan, mitä keisari vaati. Syksyyn 1237 mennessä kumpikaan osapuolista ei kyennyt ratkaisemaan konfliktia sotilaallisesti. Vasta marraskuussa 1237 keisari ratkaisi Cortenuovan taistelussa sodan hyväkseen. Hän vaati Milanoa antautumaan ehdoitta, mihin ei suostuttu. Edes palkkasotilain vahvistettu armeija ei kyennytkään lopullisesti pakottamaan Milanoa ja muita kaupunkeja tahtoonsa. Samanaikaisesti kiista paavin kanssa kiristyi edelleen. Enzio, Fredrikin vanhin avioton poika, avioitui lokakuussa 1238 Sardinian perijättären kanssa ja otti itselleen saaren kuninkaan arvonimen. Pyhä istuin piti itseään Sardinian lääninherrana eikä paavi tunnustanut Enzion asemaa. Vielä merkittävämpi oli kuitenkin eturistiriita Bysantin suunnalla. Paavin toiminta tähtäsi 1237 ristiretkeen, jonka oli tarkoitus tukea latinalaisen keisari Balduin II:n taistelua Bysantin keisari Johannes III:tta vastaan. Italian sodissa Fredrikillä oli ollut käytössään bysanttilaisia palkkasotilaita. Vastineeksi hän sulki useita satamia, mikä hankaloitti ristiretkelle lähtemistä. Paavi ryhtyi vastaiskuun: propagandakampanjassa Fredrik samastettiin Antikristukseen, hän välitti Genovan ja Venetsian välille liittosopimuksen. Liitto loi laivaston, jolle olisi mahdollista uhata myös Sisiliaa. Paavi onnistui myös kukistamaan Rooman kaupungissa keisarimielisen aateliston ghibelliinipuolueen. Tässä jännittyneessä tilanteessa kuolivat alkuvuonna 1239 sekä saksalaisen ritarikunnan Hermann Salzalainen sekä kardinaali Tuomas Capualainen, jotka olivat toimineet välittäjinä keisarin ja paavin välisissä neuvotteluissa. Vastakkainasettelu kiristyi vielä, kun Fredrik osoitti maaliskuussa 1239 kardinaalikollegiolle kirjeen, jossa hän syytti Gregorius IX:n liittoutuneen kapinallisten lombardikaupunkien kanssa. Paavi vastasi uudella pannajulistuksella kymmenen päivää myöhemmin. Keisaria suosittiin harhaoppisuudesta.

Paavin ja keisarin kamppailun loppuvaiheet

Fredrik reagoi ekskommunikaatioon jättämällä kaikki paavin Sisiliaa koskevat vaatimukset huomioimatta. Hän kokosi suuren armeijan ja antoi organisoida hallinnon perusteellisesti uudestaan sekä siviili- että sotilashallinnon osalta. Keisari sulki rajat ja karkotti paavia lähellä olevat kerjäläisveljestöt maasta. Kotimaista papistoa kiellettiin noudattamasta interdiktiä. Lisäksi Fredrik päätti itse piispanistuimien täyttämisestä. Myös keisarille kuuluvat alueet Manner-Italiassa organisoitiin Sisilian mallin mukaisesti jakamalla ne kymmeneen kenraalivikariaattiin. Enzio nimitettiin käskynhaltijaksi. Hallinnosta vastasivat ensi sijassa eteläitalialaiset virkamiehet. Keisarin kanslia toimi tässä tilanteessa poikkeuksellisen aktiivisesti ottaen yhteyttä kardinaaleihin, Rooman porvaristoon ja ennen kaikkea kristikunnan ruhtinaihin. Näissä yhteydenotoissa korostettiin toistuvasti keisarin pyrkimystä rauhaan. Kirjeissä käytettiin raamatullista kieltä ja esimerkiksi valtakunnan ylimystölle 1239 paavia syytetään konfliktista. Paavi puolestaan käytti vastineessaan Ilmestyskirjasta peräisin olevia ilmaisuja esittäen Fredrikin todellisena Antikristuksena, merestä nousevana raivoavana petona. Tämänkaltaiset kirjeet ovat selitettävissä ajan kiliastisten käsitysten valossa. Joakim Fiorelainen on oli ennustanut Antikristuksen edeltäjien tuloa maan päälle ennen vuotta 1260, jolloin itse Antikristus tulisi ilmestymään maailmaan. Toisaalta Fredrik esitettiin näissä kirjeissä messiaanisena keisarina ja paavi Babylonin huorana; paavillisissa kirjeissä konflikti esitettiin Antikristuksen ja enkelipaavin välisenä kamppailuna. 1241 Fredrik otti vangiksi useita piispoja, mikä esti Roomaan koollekutsuttua konsiilia tuomitsemasta hänet. Paavi Gregorius IX kuoli elokuussa 1241, mikä keskeytti konfliktin joksikin aikaa Fredrikin odottaessa uuden paavin valintaa. Paavin vaali lykkääntyi kesään 1243 saakka. Ghibelliiniperheeseen kuulunut uusi paavi Innocentius IV oli maineeltaan keisarillismielinen, mutta virkaan noustuaan hänestä tuli päättäväinen paavin valtapyyteiden edistäjä. Rauhanneuvotteluja kuitenkin jatkettiin, ja maaliskuussa 1244 ne johtivat alustavaan sopimukseen. Tällöin Fredrik lupasi vetäytyä kirkkovaltiosta, paavi puolestaan lupasi peruuttaa kirkonkirouksen. Lopullinen rauhansopimus jäi kuitenkin solmimatta, sillä kiista lääninherruudesta Sisiliassa ja Lombardiassa sekä kysymys lombardialaiskaupunkien asemasta rauhassa osoittautuivat ratkaisemattomiksi. Siten Innocentius IV uudisti pannajulistuksen pääsiäisenä 1245. Mongolien lähestyminen 1245 johti vielä lyhytaikaiseen välien lämpenemiseen ennen kuin paavi julisti Lyonin kirkolliskokouksessa saman vuoden heinäkuussa keisarin ja Enzion viraltapannuiksi. Perusteluina olivat Fredrikin uskottomuus paavillisen läänityksen haltijana, rauhan rikkominen, jumalanpilkka sekä kerettiläisyys. Keisari ei luonnollisestikaan tunnustanut viraltapanoa. Saksassa keisari pyrki parantamaan 1232 alkaen jännittynyttä suhdetta Wittelsbach-aatelissuvun kanssa. Samalla hän loukkasi Mainzin arkkipiispan territoriaali-intressejä. Aiemmin keisarimielinen arkkipiispa Siegfried III siirtyikin paavin kannattajaksi. Yhdessä Kölnin arkkipiispa Konrad Hochstadenilaisen kanssa hänestä tuli merkittävin paavin politiikan edustaja Saksassa.

Viimeiset vuodet: takaiskuja ja menestyksiä

Keisarin viraltapanon jälkeen valittiin 1246 Saksassa Henrik Raspe kuninkaaksi. Vastakuningas kuoli kuitenkin jo seuraavana vuonna. Tämän jälkeen oppositio valitsi kuninkaaksi Wilhelm Hollantilaisen. Valinta merkitsi samalla Reinin alajuoksun ruhtinaiden siirtymistä Hohenstaufien vastustajien leiriin. Toisaalta Baijerin Otto II antoi tyttärensä Konrad IV:lle, näin hänestä tuli keisarisuvun mahtavin tukija Saksassa. Italiassa Fredrik jatkoi jälleen sotaretkiä kapinoivia kaupunkeja vastaan käyden samanaikaisesti neuvotteluja paavin kanssa. Oli ilmeistä, että keisaria ei voinut kukistaa sotilaallisesti. Keskitetty Sisilian hallintokoneisto tuotti keisarille tasaisesti tuloja ja kaupungit olivat keskenään kiistoissa jakautuen keisarin kannattajiin ja vastustajiin. Tässä tilanteessa keisarin vastustajat yrittivät 1246 attentaattia, joka kuitenkin epäonnistui. Tämän jälkeen useita keisarin luottomiehiä teloitettiin. Enzio puolestaan joutui toukokuussa 1249 bolognalaisten vangiksi. Kun kaikki näytti viittaavan keisarin tappioon, muuttui tilanne jälleen alkuvuodesta 1250. Saksassa Konrad jatkoi sotaretkeä vastakuningas Wilhelm Hollantilaista vastaan. Useat pohjoisitalialaiset kaupungit siirtyivät puolestaan keisarin puolelelle. Paavi joutui ahdinkoon ja tarjosi Ranskan Ludvig IX:n ehdotuksesta keisarille neuvotteluja. Fredrik kuitenkin kuoli joulukuussa 1250 Castel Fiorentinossa Apuliassa. Kuolinvuoteellaan hän avioitui Biancan kanssa tehdäkseen heidän yhteisestä pojastaan Manfredista legitiimin vallanperijän. Fredrikin porfyyrikivestä tehty sarkofagi sijaitsee nykyään Palermon tuomiokirkossa, jonne myös hänen vanhempansa Henrik VI ja Constanza sekä isoisä, normannikuningas Roger II on haudattu.

Kirjallisuutta

- Wolfgang Stürner, Friedrich II. (I-II). Wissenschaftliche Buchgesellschaft, Darmstadt 1992, 2000. Luokka:Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijat ja:フリードリヒ2世 (神聖ローマ皇帝)

Serkku

Serkkuja ovat keskenään henkilöt, joilla on yhteiset isovanhemmat. Pikkuserkkuja ovat keskenään henkilöt, joilla on yhteiset isoisovanhemmat. Serkkujen lapset ovat siis keskenään pikkuserkkuja. Pikkuserkkuja ovat keskenään myös serkku ja serkun lapsi. Luokka:Sukututkimus

Irlanti

Irlanti (epävirallisesti Irlannin tasavalta) käsittää suurimman osan Irlannin saaresta. Pohjois-Irlanti, johon kuuluu suurin osa perinteisestä Ulsterin maakunnasta, on kuitenkin Yhdistyneen kuningaskunnan hallussa. Irlannin kokonaispinta-ala on 70 280 neliökilometriä ja väkiluku noin 4,1 miljoonaa.

Historia

:Pääartikkeli Irlannin historia

Politiikka

Irlanti kuuluu Euroopan unioniin, mutta ei Natoon.

Maantiede

Natoon

Kreivikunnat maakunnittain

Irlanti jakautuu neljään maakuntaan. Maakunnan iirinkielinen nimitys cúige tarkoittaa oikeastaan viidennestä (cúig = viisi), ja alkujaan maakuntiakin oli viisi - viides oli Meath eli iiriksi An Mhí. Nykyään Meathin maakunta lasketaan osaksi Leinsteriä ja on jakaantuneena kahdeksi kreivikunnaksi, varsinaisen Meathin lisäksi Westmeathiksi (An Iarmhí). Maakuntajaolla ei ole hallinnollista merkitystä, mutta esimerkiksi urheilujärjestöt ja monet kulttuurijärjestöt ovat organisoituneet maakunnittain, ja otteluita pelataan maakuntamestaruuksista sekä maakuntien välillä. Useimmat maakuntajaot noudattavat alla olevaa kaavaa, mutta ainakin iirinkielisyystyössä Louthin kreivikunta lasketaan osaksi Ulsteria. Maakuntien englanninkielisissä nimissä esiintyy pääte -ster. Tämä on yhdistelmä englannin- tai muinaisskandinaavinkielisestä genetiivinpäätteestä -s, 's ja iirin kielen sanasta tír "maa". Esimerkiksi Leinster on siis "Laighean's tír".

Ulster (Uladh)

- Cavan/An Cabhán
- Donegal/Dún na nGall
- Monaghan/Muineachán Ulsterin kuusi muuta kreivikuntaa kuuluvat Pohjois-Irlantiin.

Munster (An Mhumhain)

- Clare/An Clár
- Cork/Corcaigh
- Kerry/Ciarraí
- Limerick/Luimneach
- Tipperary/Tiobraid Árann
- Waterford/Port Láirge

Connacht (Chonnacht)

- Galway/Gaillimh
- Leitrim/Liatroim
- Mayo/Maigh Eo
- Roscommon/Ros Comáin
- Sligo/Sligeach

Leinster (Laighean)

- Carlow/Ceatharlach
- Dublin/Áth Cliath
- Kildare/Cill Dara
- Kilkenny/Cill Chainnigh
- Laois
- Longford/An Longphort
- Louth/Lú
- Meath/An Mhí
- Offaly/Uíbh Fhailí
- Westmeath/An Iarmhí
- Wexford/Loch Garman

Väestöjakauma

Väestö puhuu pääosin englantia, pieni vähemmistö alkuperäiskieltä iiriä. Valtauskontona on katolisuus. Irlannin protestantit kuuluvat Irlannin anglikaaniseen kirkkoon (Church of Ireland) tai presbyteerikirkkoon.

Kulttuuri

Kevyen musiikin alalla Irlanti on suurvalta. Irlannin edustaja on voittanut Euroviisut seitsemän kertaa. Irlannin symboleita ovat apila sekä kelttiläinen harppu, joka esiintyy myös kaikissa Irlannin eurokolikoissa.

Merkittävimmät luonnonvarat

- sinkki
- lyijy
- maakaasu
- öljy
- kupari
- kipsi
- turve
- kalkkikivi

Merkittävimmät vientituotteet

- kemikaalit
- karjataloustuotteet

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=53.159947,-8.217773&spn=5.851427,16.215820&z=11&t=h&hl=en Irlanti Google Mapsissa] ms:Ireland ja:アイルランド Luokka:Irlanti Luokka:Britteinsaaret

1918

Tapahtumia

- 27. tammikuuta - Suomen sisällissota alkaa.
- 14. helmikuuta - Neuvosto-Venäjä siirtyi gregoriaaniseen ajanlaskuun, edellinen päivä oli 1. helmikuuta juliaanisen kalenterin mukaan
- 16. helmikuuta - Liettua julistautui itsenäiseksi Saksasta ja Venäjästä
- 24. helmikuuta - Viro julistautuu itsenäiseksi.
- 3. maaliskuuta - Ensimmäinen maailmansota: Saksan keisarikunta, Itävalta-Unkari ja Neuvosto-Venäjä solmivat Brest-Litovskin rauhan. Venäjä vetäytyy sodasta.
- 5. maaliskuuta - Venäjän pääkaupunki siirretään Petrogradista Moskovaan.
- 6. maaliskuuta - Suomen (valkoiset) ilmavoimat perustetaan. Se sai ensimmäisen koneensa ruotsalaiselta Eric von Rosenilta.
- 7. maaliskuuta - Suomi liittoutui Saksan kanssa.
- 21. maaliskuuta - Toinen Sommen taistelu alkaa länsirintamalla.
- 25. maaliskuuta - Valko-Venäjä julistautuu itsenäiseksi.
- 1. huhtikuuta - Royal Air Force perustettiin Britanniassa yhdistämällä Royal Flying Corps ja Royal Naval Air Service.
- 26. toukokuuta - Demokraattinen Georgian tasavalta perustettiin.
- 28. toukokuuta - Armenia sai itsenäisyynsä Osmanien valtakunnasta.
- 1. kesäkuuta - Ensimmäinen maailmansota: Belleaun metsän taistelu alkaa.
- heinäkuu - Venäjän sisällissota: Bolševikit pyrkivät riisumaan Tšekki-slovakilegioonan aseista.
- 1. elokuuta - Brittijoukot miehittävät Arkangelin. Komentaja käsketään tukemaan valkoisia joukkoja.
- 8. elokuuta - Amiensin taistelu, kanadalais- ja australialaisjoukot aloittavat hyökkäyksen Saksan linjoja vastaan. Kenraali Erich Ludendorff kutsuu päivää myöhemmin "Mustaksi päiväksi Saksan armeijalle".
- 30. elokuuta - SR Fanja Kaplan ampuu Leniniä. Petrogradin Tšekan päällikkö murhataan samana päivänä.
- 3. lokakuuta - Keisari nimitti Max von Badenin Saksan kansleriksi.
- 28. lokakuuta - Tšekkoslovakia sai itsenäisyyden Itävalta-Unkarista.
- 3. marraskuuta - Itävalta-Unkari solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa.
- 6. marraskuuta - Uusi Puolan hallitus perusttiin Lublinissa.
- 8. marraskuuta - Saksan armeija veti uskollisuutensa keisarilta.
- 9. marraskuuta - Saksan keisari Wilhelm II luopui kruunusta.
- 11. marraskuuta - Saksa solmii solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa.
- 11. marraskuuta - Itävallan keisari Kaarle I luopui kruunusta.
- 16. marraskuuta - Unkari julistautui itsenäiseksi Itävallasta.
- 18. marraskuuta - Latvia julistautui itsenäiseksi Venäjästä.
- 1. joulukuuta - Islannista tuli autonominen kuningaskunta Tanskan alaisuudessa.
- 1. joulukuuta - Transilvania liittyi Romaniaan liitettyään itseensä maaliskuussa Bessarabian ja Bukovinan.
- 1. joulukuuta - Serbien, kroaatien ja sloveenien kuningaskunta julistettiin perustetuksi (myöhemmin Jugoslavian kuningaskunta).
- 1. joulukuuta - Ruotsissa siirryttiin mies ja ääni -periaatteeseen.
- 27. joulukuuta - Poznańin suurherttuakunnan puolaiset nousevat saksalaisia vastaan liittyäkseen Puolaan.

Suomi

- 27. tammikuuta - Suomen sisällissota alkaa.
- 29. tammikuuta - Tampere punaisten hallintaan Suomen sisällissodassa.
- 31. tammikuuta - Suinulan verilöyly Kangasalla liittyen Suomen sisällissodan tapahtumiin.
- 26. maaliskuuta - Antautumistarjous punaisille Suomen sisällissodassa ennen Tampereen valtausta.
- 6. huhtikuuta - Punainen Tampere hävisi Suomen sisällissodassa ja 11 000 punakaartilaista kerättiin keskustorille.
- 29. huhtikuuta - Viipuri valkoisten hallintaan Suomen sisällissodassa.
- 1. huhtikuuta - Helsinki saatiin vallattua punaisilta Suomen sisällissodassa.
- 1. syyskuuta - Repolan kunta ilmoitti irtautuvansa Venäjästä ja liittyi Suomeen.
- 1. lokakuuta - Hyvinkään yhteiskoulu aloitti toimintansa.
- 9. joulukuuta - Kansallinen Kokoomus perustetaan Suomessa.
- Suomen kommunistinen puolue perustetaan Moskovassa.

Syntyneitä

- 15. tammikuuta - Gamal Abdal Nasser, Egyptin presidentti
- 26. tammikuuta - Nicolae Ceauşescu, Romanian diktaattori
- 26. helmikuuta - Theodore Sturgeon, scifi-kirjailija
- 5. maaliskuuta - James Tobin, ekonomisti (k. 2002)
- 11. toukokuuta - Richard Feynman, fyysikko (k. 1988)
- 14. heinäkuuta - Ingmar Bergman, elokuvaohjaaja
- 18. heinäkuuta - Nelson Mandela, Etelä-Afrikan presidentti, Nobelin rauhanpalkinnon saaja.
- 11. joulukuuta - Aleksandr Solženitsyn, kirjailija
- 25. joulukuuta - Anwar Sadat, Egyptin presidentti (k. 1981)

Kuolleita

- 3. heinäkuuta - Mehmed V, osmanien sulttaani
- 17. heinäkuuta - Keisari Nikolai II ja tsaariperhe (teloitettuna)
- 19. marraskuuta - Joseph Smith Myöhempien aikojen Pyhien Jeesuksen kristuksen kirkon perustaja ms:1918 ko:1918년 ja:1918年 simple:1918 th:พ.ศ. 2461

Wilhelm Groener

Wilhelm Groener (22. marraskuuta 1867 - 3. toukokuuta 1939 oli saksalainen sotilas ja poliitikko. Hänet nimitettiin 1916 marraskuussa Preussin sotilasministeriöön varasotaministeriksi. Seuraavan vuoden elokuussa hän otti kenttäkomennon Ukrainassa. Erich Ludendorffin erottua hänestä tuli yleisesikunnan varapäällikkö Hindenburgin alaisuuteen. Tässä virassa hän kehoitti keisari Vilhelm II:sta luopumaan kruunusta Saksan tappion uhatessa. Hän myös valvoi vetäytymis- ja demobilisaatioprosessia ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

1918

Tapahtumia

Suomi

Syntyneitä

Kuolleita

Luokka:Prinssit

Prinssejä käsitteleviä artikkeleja. Luokka:Kuninkaalliset

Andromimeza

Andromimeza czyli transgenderyzm typu K/M, występuje u kobiet. Jest to niezadowolenie z posiadanej płci, nieprzyjmowanie jej do wiadomości, upodabnianie się do osoby płci męskiej przez strój, uczesanie, sposób bycia, a często także przez zmianę niektórych cech cielesnych wskutek przyjmowania męskich hormonów płciowych. Nie występuje potrzeba operacyjnej zmiany narządu płciowego z kobiecego na męski. Występuje natomiast dążenie do urzędowego uznania za mężczyznę (zmiana imienia, dokumentów). Upodabnianie się do mężczyzny nie powoduje w andromimezie podniecenia seksualnego. Zobacz też:
- transgenderyzm,
- transseksualizm,
- gynemimeza,
- transwestytyzm,
- crossdressing Kategoria:Psychologia płci Kategoria:Psychiatria Kategoria:Seksuologia Na podstawie artykułu [http://www.crossdressing.pl/main.php?lv3_id=7&lv1_id=9&lv2_id=6 Transgenderyzm], autorstwa Laury X, z portalu http://www.crossdressing.pl (tekst na licencji GNU FDL)

cytaty online casinos prace magisterskie WARSAW gry zr�czno�ciowe

:: RELATED NEWS ::

Équilibre de marché
En économie, un équilibre de marché est un vecteur de prix tel que, pour ce vecteur, l'offre de chaque bien est égale à la demande pour chaque bien. Si les biens considérés représentent l'ensemble des biens disponibles dans l'économie étudiée, on parle d'équilibre général. Sinon, il s'agit d'un équilibre partiel. Il faut prendre garde au fait