:: wikimiki.org ::
| Meilahti |
Meilahti
Meilahti (ruots. Mejlans) on kaupunginosa Helsingin läntisessä kantakaupungissa. Siellä on suuri sairaala-alue, jossa sijaitsevat nykyisen HUSin useat klinikat.
Meilahdessa ovat myös Helsingin taidemuseo sekä Urho Kekkosen museo Tamminiemi, presidentin asunto Mäntyniemi ja pääministerin virka-asunto Kesäranta.
Alue on alun perin perustettu helsinkiläisten kesähuvila-alueeksi 1880-luvulla. Senaikaisia huviloita on edelleen yksityisomistuksessa, nyt jo talviasuttuina, jotkut kolmannella sukupolvella. Niitä on myös kahviloina ja muun muassa Lastenklinikan potilaiden perheiden käytössä.
Liitettiin Helsinkiin 1906.
Aiheesta muualla
- [http://www.kaupunginosat.net/meilahti/sivut/kehys.htm Asukasyhdistys]
Helsinki
Helsinki (ruotsiksi Helsingfors) on Suomen pääkaupunki. Se sijaitsee Etelä-Suomessa Suomenlahden rannalla. Helsingissä on noin 560 000 asukasta. Helsinki muodostaa osan yhteen kasvanutta pääkaupunkiseutua, jossa asuu yhteensä noin miljoona ihmistä. Se on myös Helsingin seutukunnan keskus.
Maantiede
Helsingin tarkka sijainti on 60°10'24" pohjoinen, 24°56'55" itä (60.173333, 24.948667). Kaupungin pinta-ala on 686 km², josta 186 km² on maata ja loput 500 km² vesialueita. Helsingissä on yli 300 saarta. Kaupungin maa-alueista metsää on 3800 hehtaaria, puistoja 1800 hehtaaria ja viljapeltoa noin 1000 hehtaaria. Puistojakauma vaihtelee klassisista muotopuistoista ydinkeskustasta alkavaan 10 neliökilometrin laajuiseen Keskuspuistoon. Suomen pääkaupunki sisältää 38 luonnonsuojelualuetta, pinta-alaltaan 420 hehtaaria.
Helsingin maantieteellinen keskipiste on Viikissä Vanhankaupunginlahdella suunnilleen Kuusiluoto-nimisellä saarella. Korkeimmalla Helsingissä asutaan Jakomäenkalliolla, jonka korkeus on 59,5 metriä meren pinnasta. Jakomäenkalliolla on kerrostaloja.
Helsingin korkein maastokohta on Malminkartanon huippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka tehtiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976-96. Se nousee merenpinnasta 90 m korkeuteen. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos "Tuulet ja suunnat".
Helsingin korkein luonnollinen kukkula puolestaan sijaitsee Kivikon ulkoilupuiston pohjoisosassa, Porvoonväylän eteläpuolella, luontopolun varrella. Kukkulan korkeus on 62 metriä merenpinnasta.
Pisin katu on Mannerheimintie 5 420 metrillään. Toiseksi tulee Hämeentie, 4820 metriä. Lyhyydessä voiton vie Välikatu Kruununhaassa: 30 metriä.
Historia
Ruotsin vallan aika
Ruotsi.]]
Nykyisen Helsingin alue oli keskiajalta lähtien ruotsinkielisen väestön asuttamaa maaseutua: näkyvin muisto näiltä ajoilta on Vartioharjun linnavuori. Kaupunki perustettiin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan käskystä 12. kesäkuuta 1550, pääasiallisesti lahden toisella puolella sijaitsevan Tallinnan vastapainoksi. Päivää on sittemmin alettu viettää Helsinki-päivänä. Asukkaat kaupunkiin saatiin, kun Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan (Porin edeltäjä) kaupunkien porvarit määrättiin muuttamaan uuteen kaupunkiin. Kasvu oli kuitenkin kituliasta; kuninkaankaan mahtikäsky ei noin vain murtanut keskiaikaisia kauppaperinteitä.
Ruotsi kuitenkin valloitti Pohjois-Viron vuonna 1561, mikä vähensi Helsingin kaavailtua tärkeyttä. Itämeren alueella käytyjen sotien vuoksi kaupungista tuli kuitenkin sotilaallinen keskus: laivaston talvehtimispaikka ja sotaväen lastauspaikka.
Helsinki perustettiin alun perin Töölön kylän alueelle Vantaanjoen suulle, nykyisen Arabianrannan lähettyville Vanhankaupunginlahden viereen. Nopeasti huomattiin kuitenkin, ettei kaupunki vastannut odotuksia, lähinnä Vanhankaupunginlahden mataluuden takia. Kaupunki päätettiin kenraalikuvernööri Pietari Brahen toimesta siirtää paremmalle satamapaikalle tuuliselle Vironniemelle vuonna 1640, nykyisen Kruununhaan kohdalle.
Venäjän voimistuminen ja Pietarin kaupungin perustaminen 1703 vaikuttivat merkittävästi Helsinkiin. Isovihan aikana venäläiset sotajoukot miehittivät Helsingin vuosina 1713–1721.
Sodan jälkeen kaupungin kehitys pysyi heikkona. Ruotsin menetettyä hattujen sodassa (pikkuviha) 1741–1743 Venäjälle Haminan rajalinnoituksensa Helsingin edustalle ryhdyttiin rakentamaan uutta merilinnoitusta Sveaborgia (Suomenlinna). "Viaporin" suunnitelmat laati ruotsalainen kreivi ja linnoitusupseeri Augustin Ehrensvärd. Linnoitustyömaa kasvatti kaupungin asukaslukua runsaasti ja kaupunkiin perustettiin useita tiilitehtaita ja kartanoita.
Napoleonin ja Aleksanteri I:n valtapolitiikan vuoksi Ruotsi vedettiin sotaan Venäjää vastaan 1808. Suomen sodassa 1808–1809 venäläiset valloittivat Helsingin kaupungin 1808. Viaporin piirityksen aikana kaupungissa syttyi tulipalo, joka tuhosi lähes koko kaupungin.
Venäjän vallan aika
Venäjä]
Pääkaupunki siirrettiin Turusta Helsinkiin vuonna 1812 Suomen siirryttyä Venäjän valtaan. Samassa yhteydessä Carl Engel valittiin suunnittelemaan Helsingin keskusta uusiksi, enemmän keisarikunnan hallintokaupungin näköiseksi. Rakennustöiden toinen johtaja oli helsinkiläinen Johan Albrecht Ehrenström. Monet Helsingin uusklassisista rakennuksista, erityisesti Senaatintorin ympäristö ja Tuomiokirkko, ovat Engelin käsialaa. Helsingin kantakaupungin monien kaupunginosien katukuvaa dominoivat tyyliltään jugendia edustavat rakennukset ovat kuitenkin peräisin 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilta.
Vuonna 1827 yliopisto muutti Turusta Helsinkiin. Helsingistä kehkeytyi hallinto-, yliopisto- ja varuskuntakaupunki ja se kasvoi maan todelliseksi teollisuuskeskukseksi. Tärkeät rautatieyhteydet rakennettiin Hämeenlinnaan 1862 ja Pietariin 1870. 100 000 asukkaan rajan väkiluku ylitti 1900-luvun alkuun mennessä.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin ympärille rakennettiin kolme linnoitusvyöhykettä osana Pietarin puolustusta.
Helsingin kehitys 1900-luvun alusta 2000-luvulle
Helsingistä tuli itsenäisen Suomen pääkaupunki Suomen julistauduttua itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Suomen sisällissota kuitenkin alkoi jo seuraavassa kuussa, 27. tammikuuta 1918, kun Hakaniemessä Helsingin työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi. Punakaarti valtasi pian kaupungin, ja senaatti eli hallitus joutui lähtemään evakkoon Vaasaan. Saksalaiskenraali Rüdiger von der Goltzin joukot valtasivat Helsingin 14. huhtikuuta ja Mannerheimin johtama Suomen armeija saapui Helsinkiin 16. toukokuuta. Kansalaissodan jälkeen Viaporin linnoitus toimi punavankien vankileirinä. Vuonna 1918 Viaporin linnoituksen nimeksi vaihdettiin Suomenlinna.
Toisen maailmansodan aikana kaupunkia pommitettiin useaan otteeseen. Suurinta tuhoa aiheuttivat Helsingin suurpommitukset (1944) jatkosodan aikana , mutta tuhot jäivät suhteellisen vähäisiksi, jos niitä vertaa muiden sotaan käyneiden maiden kaupunkeihin. Lontoon ja Moskovan ohella Helsinki jäi ainoaksi sotaan osallistuneen eurooppalaisen maan pääkaupungiksi, jota ei valloitettu sodan aikana.
Helsingille myönnettiin vuoden 1940 olympialaiset, jotka jäivät toisen maailmansodan takia pitämättä. Vuoden 1940 olympialaisia varten kaupunkia rakennettiin paljon funkis arkkitehtuurin hengessä. Tältä ajalta ovat esimerkiksi Olympiastadion, Tennispalatsi, Käpylän olympiakylä ja Lasipalatsi. Vuonna 1952 Helsinki sai vihdoin omat olympialaisensa.
1960-luvulla alkanut kaupungistumisen aalto eli "pako maalta" kaksinkertaisti Helsingin väkiluvun 20 vuoden aikana. Kasvutahti hidastui 1980-luvulla ja kääntyi jopa hetkelliseen laskuun asukkaiden muuttaessa pois naapurikuntiin, mutta 1990-luvun jälkeen kasvu on taas ollut positiivista, kunnes kääntyi hiljalleen laskuun 2000-luvun alussa. Todennäköinen syy tähän on asuntojen korkea hinta, jolloin perheelliset muuttavat muualle pääkaupunkiseudulle ja ympäristökuntiin.
Helsingin väestö poikkeaa merkittävällä tavalla muusta Suomesta, sillä kaupungin asukkaista maahanmuuttajia on jo yli 40 000, eli enemmän kuin suomenruotsalaisia. Kaupunki työllistää 40 000 ihmistä ja koko kaupungissa on 375 000 työpaikkaa.
Väkiluvun kehitys
Palvelut
Helsingissä sijaitsee seitsemän tiede- tai taidekorkeakoulua: Helsingin yliopisto, Helsingin kauppakorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Sibelius-akatemia, Svenska handelshögskolan, Taideteollinen korkeakoulu sekä Teatterikorkeakoulu. Helsingissä toimii myös puolustusministeriön alainen Maanpuolustuskorkeakoulu, jossa tohtorintutkinnon suorittaminen niin ikään on mahdollista, ja joka luetaan yliopistojen joukkoon.
Lisäksi toiminnassa on neljä ammattikorkeakoulua kuten Stadia, Helia ja ruotsinkielinen Arcada. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee yli 10 000 opiskelijaa; tarjolla on ainakin 30 eri perustutkintoa. Yleissivistävästä aikuiskoulutuksesta huolehtivat aikuislukiot sekä kansalais- ja työväenopistot. Suomenkielisellä työväenopistolla toimintaa on 90 pisteessä.
Kaupungissa on 189 peruskoulua, lukiota tai aikuislukiota ja niissä runsaat 70 000 oppilasta. Opinahjoista 30 on ruotsinkielisiä. Lisäksi on englannin-, saksan-, ranskan- ja venäjänkielisiä kouluja. Oman äidinkielen opetusta annetaan kaikkiaan 40 kielellä.
Muita oppilaitoksia pääkaupungissa ovat esimerkiksi Kriittinen korkeakoulu ja Snellman-korkeakoulu.
Helsingissä on kattava terveydenhuoltoverkosto. Terveysasemia on yhteensä 31. Päivystäviä sairaaloita ovat Malmin ja Marian sairaalat, sekä alle 16-vuotiaiden kohdalla HYKS Lasten ja nuorten sairaala. Terveyskeskussairaaloita on 8 eri puolilla kaupunkia. Hampaidenhuoltoa hoitaa 46 yksikköä. Psykiatrian poliklinikoita on 16. Kaupungin erikoisyksikköjä ovat ehkäisyneuvonta, merimiesterveydenhuolto, potilasasiamies, puheterapia, rintasyövän seulonta, sukupuolitautien poliklinikka, tartuntatautiyksikkö, työterveyshuolto yrityksille ja vammaisneuvola.
Liikenne
sukupuolitautien- että metrojärjestelmä.]]
metrojärjestelmä.]
Helsingissä on HKL:n alaisuudessa toimiva kattava julkinen liikenne, joka koostuu busseista, raitiovaunuista, Helsingin metrosta ja VR:n paikallisjunista sekä takseista. Yhteyksiä muualle pääkaupunkiseudulle hoitaa YTV. Joukkoliikennematkoja tehdään vuodessa noin 210 miljoonaa ja niiden osuus kaikista ajoneuvomatkoista on Suomen suurin. Niistä lähes puolet taitetaan busseilla, yli neljännes raitiovaunuilla ja vajaa neljännes metrolla.
Lentoliikennettä palvelee Helsinki-Vantaan lentoasema sekä Malmin lentokenttä.
Helsingin satama on Euroopan suosituimpia risteilysatamia. Kesäsesongin aikana siellä vierailee noin 200 risteilyalusta ja ne tuovat 150 000 päiväkävijää. Veneilijöitä varten kaupungin rannoilla on runsaat 9000 laituripaikkaa. Helsingin edustan ulkoilusaariin on järjestetty vesibussiliikennettä. Viking Line, Silja Line, Tallink ynnä muut tarjoavat myös laivayhteyksiä Tallinnaan, Tukholmaan ja pohjoisen Saksan kaupunkeihin.
Autoliikennettä kaupungissa yritetään vähentää tarjoamalla hyvä joukkoliikenteen palvelutaso ja säätelemällä pysäköintipaikkojen määrää varsinkin kantakaupungissa. Autoilu on kuitenkin kaupungissa tehty sujuvaksi mahdollisuuksien mukaan rakentamalla moottoriteitä ja muilla toimenpiteillä. Kantakaupungissa vilkasliikenteisin tie on Sörnäisten rantatie. Tuhatta asukasta kohti Helsingissä on 336 henkilöautoa, joka on alhainen luku.
Muut palvelut
Helsingissä sijaitsevat Suomen suurimmat sairaalat, mukaan lukien HYKS. Lisäksi Stadin skoudet eli poliisi ja Stadin brankkari eli palokunta palvelevat kaupunkilaisia.
Helsingin työssäkäyntialue
Helsingin työssäkäyntialueeseen, eli paikkakuntiin joista käydään paljon Helsingissä töissä, kuuluvat Tilastokeskuksen mukaan (2004) pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi seuraavat kunnat. Tiehallinnon laskurin antamat luvut kertovat etäisyyden paikkakuntien keskustoista Erottajalle.
Vihtissa]]
Vihti
Vihti]
Vihti]
Nähtävyydet
Pääartikkeli: Helsingin nähtävyydet
Helsingissä on paljon nähtävyyksiä. Tässä muutamia niistä:
- Korkeasaaren eläintarha.
- Linnanmäen huvipuisto.
- Seurasaaren virkistysalue ja ulkoilmamuseo.
- Suomenlinnan linnake.
- Tuomiokirkko hallitsee empiretyylistä Senaatintoria.
- Kiasma, nykytaiteen museo, avattiin vuonna 1999.
- Kansallismuseo esittelee Suomen historiaa kivikaudelta 2000-luvulle.
Kulttuuri
Tapahtumia
Helsingin ehkä tunnetuin kulttuuritapahtuma on loppukesällä alkava Helsingin Juhlaviikot, joka on useamman viikon kestävä musiikkia, teatteria, taidenäyttelyitä ja performansseja eri puolilla kaupunkia esittelevä tapahtuma. Juhlaviikkojen suosituin yksittäinen tapahtuma on Taiteiden yö, jonka aikana ydinkeskustassa on useassa paikassa esitteillä erilaisia taideteoksia tilataiteesta ja performansseista taidenäyttelyihin puolille öin ja pitempäänkin. Vuonna 2004 Helsingin juhlaviikoilla oli noin 245 000 kävijää.
Elokuvan puolelta merkittävin tapahtuma on [http://www.hiff.fi/ Rakkautta ja Anarkiaa], joka runsaan viikon aikana näyttää sadoissa näytöksissä useita kymmeniä elokuvia, jotka eivät ole ikinä päätyneet tahi tule päätymään laajempaan levitykseen poikkitaiteellisuutensa tai muiden syiden takia. Vuonna 2004 Rakkautta ja Anarkiaa keräsi 44 000 katsojaa. Dokumenttiin keskittyvä DocPoint on vakiinnuttanut asemansa muutamassa vuodessa lajityypin tärkeimpänä katselmuksena Suomessa.
Kulttuurin järjestäjät
Kulttuuria Helsingissä tuottaa ja järjestää etupäässä [http://kulttuuri.hel.fi/index_fi.html Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus], joka hallinnoi Helsingissä kulttuurikeskuksia, joissa järjestetään vuosittain useita kymmeniä konsertteja ja muita esityksiä.
Suomen elokuva-arkiston teatteri Orion ja muut toimitilat sijaitsevat nekin pääkaupungissa.
Urheilu
Helsingin suurin säännöllinen urheilutapahtuma on lasten ja nuorten jalkapalloturnaus Helsinki Cup. Sen osanottajaennätys tehtiin 2002, kun mukana oli 819 joukkuetta. Laajat massat kerää myös Helsinki City Marathon [http://www.helsinkicitymarathon.com/]. Elokuisen City Marathonin reitti kiertää Helsinkiä rantaviivaa seuraillen. Suomen suurin juoksutapahtuma kerää vuosittain noin 6000 osanottajaa. Suuri liikuntakarnevaali on myös Naisten Kymppi [http://www.naistenkymppi.fi/], joka on juoksutapahtuma pelkästään naisille.
Helsingissä on järjestetty lukuisia kansainvälisestikin hyvin merkittäviä arvokilpailuja. Näistä omassa luokassaan ovat vuoden 1952 Helsingin olympialaiset. Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin vuonna 1983 ja uudestaan vuonna 2005. 1971 ja 1994 olivat vuorossa yleisurheilun EM-kilpailut. Jääkiekon maailmanmestaruudesta Helsingissä on turnattu vuosina 1974, 1982, 1991, 1997 ja 2003.
Ystävyyskaupungit
- Sendai (Japani)
Tilastot
Asukasluku (29.12. 2003) on 559 753. Vuoden 2001 (1.1. 2001) asukasluvusta (555 474) oli ruotsinkielisiä 6,5 % ja ulkomaiden kansalaisia 4,7 %. Helsingin asukkaista on huomattavasti suurempi osa naisia kuin muualla Suomessa.
Keskilämpötila (2001) +5,9 °C
Lämpimin kuukausi heinäkuu, keskilämpötila +20,2 °C
Kylmin kuukausi helmikuu, keskilämpötila -6,8 °C
Katso myös
- Hitas
- Pääkaupunkiseudun lähiliikenne
- Helsingin alueellinen jako
- Helsingin kaupunginjohtaja
Aiheesta muualla
- [http://www.hel.fi/ Helsingin kaupungin kotisivut]
- [http://www.ytv.fi/reittiopas Reittiopas joukkoliikenteeseen]
- [http://www.hepo.fi/ Helsingin Polkupyöräilijät ry HePo] - näe Helsinkiä pyörän satulasta käsin
- [http://www.nba.fi/helsinginarkeologiaa/ Helsingin arkeologisia tutkimuksia] - Museoviraston aikaansaannoksia
- [http://www.museokatu.net/large_refresh.html Museokadun liikenne] - näe elävää kuvaa liikenteestä
- [http://www.korttelit.fi Korttelit.fi] kuvitettu kävelykierros keskustan kortteleissa
Luokka:Suomen kaupungit
Luokka:Pääkaupungit
-
ko:헬싱키
ja:ヘルシンキ
simple:Helsinki
Urho KekkonenUrho Kaleva Kekkonen (3. syyskuuta 1900 Pielavesi–31. elokuuta 1986 Helsinki) oli Suomen 8. tasavallan presidentti. Hän toimi tehtävässä yhtäjaksoisesti vuodesta 1956 vuoteen 1982, ollen siten pitkäaikaisin tasavallan presidentti Suomen historiassa.
Nuori UKK
Nuoruudessaan Kekkonen osallistui Suomen sisällissotaan 1918 valkoisten puolella Kajaanin sissinä, työskenteli etsivälle keskuspoliisille lakitieteen ylioppilaana ja varatuomarina sekä oli heimoaatetta kannattavan Akateemisen Karjala-Seuran jäsen. Urho Kekkonen voitti myös Suomen mestaruuden korkeushypyssä 1924 ja hänen hallussaan oli myös vauhdittoman kolmiloikan epävirallinen maailmanennätys (974 cm). Myös Kekkosen aika sadan metrin juoksussa oli varsin hyvätasoinen: 11,0 sekuntia. Korkeus 185cm ja kolmiloikka yli 14m. Myöhemmin hän toimi myös Suomen Olympiakomitean ja Suomen Urheiluliiton johdossa. Kekkosen urheiluansioiden innoittamana perustettiin vuonna 1980 UKK-instituutti, jonka tarkoituksena on edistää kansalaisten terveyttä ja fyysistä kuntoa.
Siirtyminen politiikkaan
Kekkonen vieraili Saksassa 1932 ja todisti Adolf Hitlerin valtaannousua. Näiden kokemusten vavahduttamana Kekkonen lähti mukaan päivänpolitiikkaan ja liittyi Saksan vierailunsa jälkeisenä vuonna Maalaisliittoon sekä julkaisi poliittisen pamflettinsa "Demokratian itsepuolustus", jossa hän varoitti äärioikeiston noususta ja esitti keinoja ilmiön torjuntaan. Hän mm. esitti, että valtiovallan on tarpeellista rajoittaa sananvapautta tietyssä määrin voidakseen estää demokratian luhistumisen. Tätä ohjetta noudatetaan nykyäänkin useimmissa Euroopan valtioissa, kuten Saksassa. Vuonna 1936 Kekkonen valittiin eduskuntaan ja nimitettiin apulaissisäministeriksi (1936-1937).
Presidentiksi
Pääministeri Kekkonen valittiin tasavallan presidentiksi dramaattisessa valitsijamiesvaalissa 1956. Ratkaisevassa äänestyksessä hän voitti SDP:n ehdokkaan, eduskunnan puhemies Karl-August Fagerholmin mahdollisimman niukasti 151–149. Ratkaisevan äänen antajasta on keskusteltu siitä lähtien ja hyvinkin mahdollista on, että useita valitsijamiehiä siirtyi molempiin suuntiin pääehdokkaiden ajateltujen "leirien" välillä. Suurista puolueista maalaisliittolaiset ja kansandemokraatit olivat Kekkosen kannalla, kun taas Fagerholm voitti puolelleen sosiaalidemokraattien lisäksi valtaosan kokoomuksen valitsijamiehistä.
Noottikriisi
Kekkosen ajalta mieleen jäi myös ns. noottikriisi. Noottikriisissä oli kysymys Neuvostoliiton 30. lokakuuta 1961 lähettämästä nootista. Nootissa ehdotettiin keskusteluja "toimenpiteistä molempien maiden rajojen puolustuksen turvaamiseksi Länsi-Saksan ja sen kanssa liitossa olevien valtioiden taholta ilmenevän sotilaallisen hyökkäyksen uhkan johdosta". Nykyään arvellaan, että nootin todellinen tarkoitus oli vaikuttaa Suomen presidentinvaaleihin ja varmistaa siten Kekkosen uudelleenvalinta, joskaan varmaa näyttöä tästä ei ole. Aihetta epäilyyn kuitenkin antavat Kekkosen erinomaiset henkilökohtaiset idänsuhteet. Toisaalta Kekkonen toimi taitavasti luodessaan nämä henkilösuhteet. Kekkosen ulkopolitiikan ansiosta Suomi kävi ainoana länsimaana kauppaa sekä idän että lännen kanssa, mistä oli Suomelle valtavasti hyötyä. Suomen talous kasvoi vahvasti juuri kauppasuhteiden monipuolisuuden ansiosta.
1970-luku ja viimeiset kaksi kautta
1974 Urho Kekkonen valittiin neljäksi vuodeksi uudelleen poikkeuslain turvin. Täten vanha valtionpäämies vältti vaalitaistelun ETY-kokouksen alla. Poikkeuslaki on yksi Kekkosen eniten arvostelluista toimista ja johti poliittisessa elämässä muun muassa perustuslaillisen puolueen syntyyn. Kun Kekkonen valittiin viimeiselle kaudelleen tasavallan presidentiksi vuonna 1978, olivat vaalit enää näytöstä – Kekkonen sai peräti 82% äänistä ja 260 valitsijamiestä 300:sta. Kaikki merkittävimmät puolueet olivat presidentti Kekkosen takana.
Huhut Kekkosen heikentyneestä terveydestä alkoivat liikkua 1970-luvulla, ja ne kiihdyttivät puolueiden presidenttipeliä seuraajan valitsemiseksi. Julkisuudelta presidentin kunnon rapistuminen onnistuttiin salaamaan erittäin pitkälle. Lopulta lempinimillä UKK ja "Urkki" tunnettu valtionpäämies joutui kuitenkin jäämään sairaslomalle ja lopulta eroamaan 1981. Hänen seuraajakseen valittiin pääministerinä siihen asti toiminut Mauno Koivisto.
Kekkosen aika Suomen tasavallan presidenttinä
Hänen suurimpana ansionaan on pidetty Suomen idänsuhteiden ansiokasta hoitamista maailmanpoliittisesti vaikealla aikakaudella. Poliitikkona Kekkonen ei tyytynyt vain hakemaan kompromisseja, vaan myös lopulta nujersi monet sisäpoliittiset kilpailijansa, osan kovinkin ottein. Hän osasi hyödyntää erinomaisia henkilökohtaisia idänsuhteitaan sisäpolitiikassa siten, että jopa monet poliittiset vastustajat alkoivat pitää häntä korvaamattomana. Presidentti Kekkosta on sittemmin kritisoitu tästä Suomen hankalan aseman hyödyntämisestä henkilökohtaisen edun tavoittelussa. Politiikan strategisessa valtapelissä Kekkonen oli oman aikansa suvereeni taituri.
Läntisissä demokratioissa Kekkosen presidenttikausi oli poikkeuksellisen pitkä. Tätä on selitetty Kekkosen voimakkaalla karismalla, häikäilemättömän suvereenilla taktisella taituruudella, kansansuosiolla ja kylmän sodan aikakauden poliittisella herkkyydellä. Suomen politiikkaa varjosti miltei koko Kekkosen aikakauden ajan suurvaltojen valtapeli, jossa Suomen sijainti ainoana länsimielisenä valtiona Neuvostoliiton rajanaapurina oli strategisesti herkkä. Kekkonen onnistui säilyttämään suurvaltojen painostuksenkin alla asemansa arvostettuna valtiomiehenä sekä idässä että lännessä. Hänen poliittisen uransa suurimpana yksittäisenä kansainvälisenä tunnustuksena voidaan pitää Euroopan Turvallisuus ja Yhteistyökonferenssin ETYKin järjestämistä Helsingissä 1975, jossa Kekkonen isännöi suurvaltojen huippukokousta kylmän sodan lievittämiseksi.
Kekkosen aikana suomalaiseen poliittiseen termistöön lisättiin "Paasikiven–Kekkosen-linja" ja "suomettuminen".
Kekkonen kirjoitti useilla nimimerkeillä: Homo Ludens, K.Y., Känä, Laaksonen, Liimatainen, Mies Suomalainen, Pekka Peitsi, R.Y., Seppo Järvinen, Tampio, U.K., Veljenpoika.
Kekkosen aviopuoliso oli kirjailija Sylvi Kekkonen os. Uino.
Kekkosen hallitukset
- Kekkosen I hallitus
- Kekkosen II hallitus
- Kekkosen III hallitus
- Kekkosen IV hallitus
- Kekkosen V hallitus
Katso myös
- Suuret suomalaiset
- [http://www.helsinki.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/4-2005/18-13-15-04.html Urho Kekkosen kirjoitukset 1914-1981]
- [http://haku.kansallisbiografia.fi/FMPro?-db=kbnet.fp5&-format=kb%2fkbartikkeli.htm&-lay=www&-sortfield=lajittelukentt%e4&zz=zet5rr342uu5556v&-max=2147483647&-recid=32974&-find= Kansallisbiografia]
Kekkonen, Urho
Kekkonen
Kekkonen, Urho
Kekkonen, Urho
ko:우르호 케코넨
MäntyniemiMäntyniemi on vuonna 1991 valmistunut Suomen tasavallan presidentin virka-asunto. Mäntyniemi sijaisee Helsingin Meilahdessa. Sen suunnittelivat arkkitehdit Reima ja Raili Pietilä.
Aiheesta muualla
[http://www.presidentti.fi/fin/Instituutio/mantyniemi.html Mäntyniemen esittely tasavallan presidentin sivustolla]
Luokka:Reima Pietilä
Luokka:Virka-asunnot
1880-luku Tapahtui vuosikymmenen aikana
- NGC-luettelo sai alkunsa
Tekniikka
- Ensimmäiset pilvenpiirtäjät
- Sähkövaloa kehitetään ja tuotetaan teollisesti
- Ensimmäiset autot
- Radio keksitään
Luokka:1800-luku
ja:1880年代
1906
Tapahtumia
- 6. toukokuuta - Nikolai II perusti Venäjän kansallisen duuman. Se kokoontui heinäkuussa ja hajotettiin kymmenessä viikossa.
- 1. kesäkuuta - Suomessa säätyvaltiopäivät hyväksyivät uuden valtiopäiväjärjestyksen ja vaalilain. Valtiopäivät korvattiin yksikamarisella eduskunnalla. Sekä miehet että naiset saavat yleisen äänioikeuden (naisille Suomessa Euroopan ensimmäisenä maana).
- 3. lokakuuta - SOS:sta tuli virallinen hätämerkki.
- Roald Amundsen purjehtii Luoteisväylän läpi.
- Kommunistinen manifesti käännettiin suomeksi.
Syntyneitä
- 7. helmikuuta - Henry Pu-Ji, 1908–1912 ja 1917 Kiinan keisari.
- 18. helmikuuta - Hans Asperger, itävaltalainen lastenlääkäri
- 22. huhtikuuta - Ruotsin prinssi Gustaf Adolf (k. 1947)
- 28. huhtikuuta - Kurt Gödel, matemaatikko (k. 1978)
- 25. syyskuuta - Dmitri Šostakovitš, säveltäjä (k. 1975)
- marraskuu - Faisal ibn Abd al-Aziz, Saudi-Arabian kuningas
- 16. joulukuuta - Leonid Brežnev, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri
- 25. joulukuuta - Ernst Ruska, fyysikko, Nobel-voittaja
Kuolleita
- 29. tammikuuta - Tanskan kuningas Kristian IX
- 19. huhtikuuta - Pierre Curie, fyysikko
- 23. toukokuuta - Henrik Ibsen, näytelmäkirjailija
ms:1906
ko:1906년
ja:1906年
simple:1906
th:พ.ศ. 2449
Mafaldaright
Mafalda es el nombre de una historieta creada por Quino en 1964, cuyo personaje principal es una niña de clase media argentina con una particular visión del mundo.
Mafalda, una pequeña niña preocupada por la humanidad y la paz mundial, que se rebela contra la forma en que es el mundo, apareció en tiras cómicas en diarios argentinos de 1964 a 1973, y fue también muy popular en Latinoamérica, España y otros países europeos.
Personajes
En orden de aparición:
- Mafalda
Al comenzar la historieta tiene 5 años y en marzo siguiente ingresa al jardín de infantes. En los 10 años de la historia aparentemente llega hasta el tercer o cuarto grado. A Mafalda le gustan Los Beatles y el Pájaro Loco y odia la sopa.
- Papá
Es un ingeniero que trabaja en una compañía de seguros en la era previa a los computadores. Su hobby son las plantas de interior, ya que viven en un departamento.
- Mamá (Raquel)
Es una típica dueña de casa argentina de clase media de la década de los 60. Cocina, lava, plancha, hace las compras y (aparentemente) no maneja el auto. Fue a la universidad y abandonó la carrera porque se casó.
- Felipe
Felipe es un buen amigo de Mafalda, Manolito y Susanita, y va un curso más arriba que ellos. Vive eternamente agobiado por sus tareas escolares y su dificultad para mantener la atención en ellas. Ve la vida de forma más sencilla que Mafalda, más como el niño que es.
- Manolito (Manuel Goreiro)
Manolito es un amigo de Mafalda, Susanita y Miguelito, hijo de un tendero (el propietario del Almacén Don Manolo), y representa a las ideas capitalistas y conservadoras dentro de la historieta. Este personaje también es el más basto, poco cultivado y al que le va peor en los estudios. Físicamente, lleva el pelo cortado a lo cepillo y tiene la cabeza más cuadrada que los demás. Salvo por el vello facial, se parece mucho a su padre. Su hermano trabaja en un supermercado de Estados Unidos y posee auto propio, algo que admira Manolito.
- Susanita (Susana Clotilde Chirusi; según el libro “Viva Mafalda” se llama Susana Beatriz, lo que es un error)
Susanita es una amiga de Mafalda cuya máxima aspiración es ser madre y tener muchos hijos, asumiendo el rol clásicamente femenino. Esto contrasta fuertemente con la actitud de Mafalda, más intelectual y concienciada de la liberación de la mujer, de la igualdad entre sexos. Físicamente, Susanita es rubia y tiene tirabuzones, lo que le da un aspecto similar al de su madre. Como ella dice en clase, el futuro perfecto del verbo amar es “hijitos”.
- Miguelito (Miguel Pitti)
Miguelito es un amigo de Mafalda, más pequeño y más inocente que el resto de la pandilla, y también más egocéntrico. Su pelo recuerda a hojas de lechuga.
- Guille
Guille es el hermano pequeño de Mafalda y a pesar de su inocencia le gusta Brigitte Bardot y una vez le gritó a una nube que tuvo la mala educación de taparle el sol.
- Libertad
Libertad es muy bajita (“chiquitita”), y ello es motivo recurrente de comentario, haciendo un obvio guiño político. Es un poco más izquierdista que Mafalda, en contraste con los más conservadores Manolito y Susanita.
- Burocracia
Tortuga regalona de Mafalda y Guille. Apareció muy poco tiempo.
Cronología
- 15 de marzo de 1962: Quino dibuja Mafalda como parte de una campaña para las lavadoras Mansfield, pero ésta no se realizó.
- 1964. En el suplemento humorístico Gregorio de la revista Leoplán aparecen tres tiras de Mafalda.
- 29 de septiembre de 1964: La tira Mafalda comienza a publicarse (a razón de dos por semana) en la revista “Primera Plana”. Aparecen como personajes Mafalda y su papá.
- 6 de octubre de 1964: aparece la mamá de Mafalda.
- 19 de enero de 1965: aparece Felipe
- 15 de marzo de 1965: Quino se traslada al diario “El Mundo” y Mafalda se apresta a ir al jardín de infantes.
- 29 de marzo de 1965: aparece Manolito.
- 6 de junio de 1965: aparece Susanita
- Febrero de 1966: aparece Miguelito
- Agosto de 1967: la madre de Mafalda sabe que está embarazada
- 22 de diciembre de 1967: cierra el diario “El Mundo” y Mafalda deja de aparecer por cinco meses.
- 21 de marzo de 1968: nace Guille cuando la tira no se publicaba.
- 2 de junio de 1968: Mafalda vuelve a publicarse, esta vez en el semanario “Siete Días Ilustrados” y con cuatro tiras por semana.
- Fines de 1969: el papá de Mafalda se compra un auto.
- Febrero de 1970: aparece Libertad.
- 25 de junio de 1973: Aparece la última tira cómica de Mafalda.
- 1976: Quino realiza un afiche que ilustra los principios de la Declaración de los Derechos del Niño con los personajes de Mafalda.
Publicaciones
- Mafalda, Editorial Jorge Álvarez, (1966)
- Así es la cosa, Mafalda, Editorial Jorge Álvarez, (1967)
- Mafalda 3, Editorial Jorge Álvarez, (1968)
- Mafalda 4, Editorial Jorge Álvarez, (1968)
- Mafalda 5, Editorial Jorge Álvarez, (1969)
- Mafalda 1, Ediciones de la Flor
- Mafalda 2, Ediciones de la Flor
- Mafalda 3, Ediciones de la Flor
- Mafalda 4, Ediciones de la Flor
- Mafalda 5, Ediciones de la Flor
- Mafalda 6, Ediciones de la Flor, (1970)
- Mafalda 7, Ediciones de la Flor, (1971)
- Mafalda 8, Ediciones de la Flor, (1972)
- Mafalda 9, Ediciones de la Flor, (1973)
- Mafalda 10, Ediciones de la Flor, (1974)
- Mafalda 1 al 12, Ediciones Nueva Imagen, México, (1977)
- Mafalda 1 al 12, Tusquets Editores México
- Mafalda 0 al 10, Editorial Lumen
- Mafalda Inédita. Sylvina Walger, Ediciones de la Flor, 1989
- Mafalda Inédita. Editorial Lumen
- 10 Años con Mafalda, Antología realizada por Esteban Busquets, Ediciones de la Flor, (1974). Nota: Mafalda se publicó durante poco menos de 9 años.
- 10 Años con Mafalda, Editorial Lumen
- 10 Años con Mafalda, Tusquets Editores México
- Toda Mafalda, Ediciones de la Flor, (1992)
- Todo Mafalda, Editorial Lumen
Dibujos animados
- El Mundo de Mafalda (1981)
Véase también
- Tira cómica
Enlaces externos
- [http://www.clubcultura.com/clubhumor/quino/espanol/ Página oficial de Quino]
- [http://mafalda.dreamers.com/ El Mundo de Mafalda]
Categoría:Mafalda
Categoría: Personajes de historieta
penisy gry zrcznociowe liczniki miadyca spielautomaten
|
|
|
|
