:: wikimiki.org ::
| Messierin Luettelo |
Messierin luettelo
Messierin luettelo on 110 syvän taivaan kohdetta käsittävä luettelo, jonka laati ranskalainen tähtitieteilijä Charles Messier 1700-luvulla. Luettelo julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1774. Se sisältää lähinnä näennäisen sumumaisia kohteita, kuten avoimia ja pallomaisia tähtijoukkoja, galakseja ja kaasusumuja. Se on yhä nykyään tähtitieteen harrastajien suosiossa. Messier-maratonilla tarkoitetaan kaikkien 110 kohteen havaitsemista yhdessä yössä.
Messierin varsinainen tehtävä oli etsiä komeettoja, mutta hän turhautui löytäessään sumumaisia kohteita, jotka muistuttivat komeettoja, mutta eivät niitä kuitenkaan olleet. Näistä kohteista hän muodosti luettelon, joka tunnetaan nykyisellä nimellään. Luettelon ensimmäinen versio sisälsi vain kohteet M1–M45. Valmis luettelo julkaistiin 1781. Vuonna 1967 luetteloon lisättiin vielä M110. Useat kohteista tunnetaan yhä Messierin numeron mukaan, mikäli niille ei ole syntynyt erityistä omaa nimeä.
Nimen oikeaoppinen kirjoitusasu on Messier'n luettelo (lausutaan [messieen]), mutta tässäkin artikkelissa käytetty nimi on hyvin vakiintunut suomenkieliseen kirjallisuuteen. Usein Messier lyhennetään pelkäksi M-kirjaimeksi kohteen nimessä.
Messierin luettelon kohteet
1–20
- M1 eli Rapusumu on supernovajäänne Härän tähdistössä. NGC 1952
- M2 on pallomainen tähtijoukko Vesimiehessä. NGC 7089
- M3 on pallomainen tähtijoukko Ajokoirien tähdistössä. NGC 5272
- M4 on kirkas pallomainen tähtijoukko Skorpionissa, aivan Antareksen vieressä. NGC 6121.
- M5 on myös pallomainen tähtijoukko Käärmeessä. NGC 5904.
- M6 eli Perhosjoukko on avoin joukko, joka sijaitsee Skorpionissa. NGC 6405.
- M7 on avoin tähtijoukko Skorpionissa. NGC 6475.
- M8 eli Laguunisumu sijaitsee Jousimiehessä. NGC 6523.
- M9 on pallomainen tähtijoukko Käärmeenkantajassa. NGC 6333.
- M10 on toinen pallomainen tähtijoukko Käärmeenkantajassa. NGC 6254.
- M11 on avoin joukko Kilvessä. NGC 6705.
- M12 on avoin tähtijoukko Käärmeenkantajassa. NGC 6218.
- M13 on suuri ja kirkas pallomainen tähtijoukko Herkuleessa. NGC 6205.
- M14 on pallomainen tähtijoukko Käärmeenkantajassa. NGC 6402.
- M15 on pallomainen tähtijoukko Pegasuksessa. NGC 7078
- M16 eli Kotkasumu on avoin tähtijoukko ja emissiosumu Käärmeen tähdistössä. NGC 6611.
- M17 eli Omegasumu on Jousimiehessä sijaitseva kaasusumu. NGC 6618
- M18 on avoin tähtijoukko Jousimiehessä. NGC 6613
- M19 on pallomainen tähtijoukko Käärmeenkantajassa. NGC 6273.
- M20 eli Trifidsumu sijaitsee Jousimiehessä. NGC 6514.
21–40
Trifidsumu
- M21 on avoin joukko, joka sijaitsee Jousimiehessä. NGC 6531.
- M22 on kirkas pallomainen tähtijoukko Jousimiehessä. NGC 6656.
- M23 on myös kirkas avoin joukko Jousimiehessä. NGC 6494.
- M24 eli Jousimiehen tähtipilvi on poikkeuksellisen silmiinpistävänä näkyvä Linnunradan osa Jousimiehessä. Cr 374.
- M25 on suuri ja avonainen tähtijoukko Jousimiehessä. IC 4725.
- M26 on Kilvessä sijaitseva avoin joukko. NGC 6694.
- M27 eli Nostopainosumu on Ketussa sijaitseva planetaarinen sumu. NGC 6853.
- M28 on pallomainen tähtijoukko Joutsenen tähdistössä. NGC 6626.
- M29 on pieni avoin tähtijoukko Joutsenessa. NGC 6913.
- M30 on pallomainen tähtijoukko Kauriissa. NGC 7099.
- M31 eli Andromedan galaksi on pohjoisen tähtitaivaan kirkkain galaksi. NGC 224.
- M32 on M31:n elliptinen seuralaisgalaksi Andromedassa. NGC 221.
- M33 eli Kolmion galaksi on päältäpäin näkyvä spiraaligalaksi Kolmiossa. NGC 598.
- M34 on laaja avoin tähtijoukko Perseuksessa. NGC 1039.
- M35 on jo paljain silmin erottuva avoin tähtijoukko Kaksosissa. NGC 2168.
- M36 on avoin tähtijoukko Ajomiehessä. NGC 1960.
- M37 on myöskin avoin tähtijoukko Ajomiehen tähdistössä. NGC 2099.
- M38 on kolmas avoin joukko Ajomiehessä. NGC 1912.
- M39 on avoin tähtijoukko Joutsenen tähdistössä. NGC 7092.
- M40 eli Winnecke 4 on yksi luettelon virheistä – kaksoistähti Isossa karhussa.
41–60
Isossa karhussa
- M41 on laaja avoin tähtijoukko Isossa koirassa juuri Siriuksen eteläpuolella. NGC 2287
- M42 eli Orionin suuri kaasusumu sijaitsee nimensä mukaisesti Orionissa. NGC 1976.
- M43 on M42:n "pikkuveli" sijaiten sen pohjoispuolella. NGC 1982.
- M44 eli Praesepe tai Seimi on kirkas avoin tähtijoukko Kravussa. NGC 2632.
- M45 eli Plejadit tai Seulaset on tunnettu avoin tähtijoukko Härässä. Cr 42.
- M46 on Peräkeulassa sijaitseva avoin joukko, jossa on myös planetaarinen sumu. NGC 2437.
- M47 on avoin tähtijoukko Peräkeulan alueella. NGC 2422.
- M48 on Vesikäärmeen länsiosissa sijaitseva avoin joukko. NGC 2548.
- M49 on elliptinen galaksi Virgon galaksijoukossa. NGC 4472.
- M50 avoin tähtijoukko Yksisarvisessa. NGC 2323.
- M51 eli Pyörregalaksi on spiraaligalaksi Ajokoirissa. NGC 5194.
- M52 on avonainen tähtijoukkko Kassiopeiassa. NGC 7652.
- M53 on Bereniken hiuksissa sijaitseva pallomainen tähtijoukko. NGC 5024.
- M54 on Jousimiehen tähdistössä sijaitseva pallomainen joukko. NGC 6715.
- M55 on myöskin Jousimiehessä sijaitseva pallomainen tähtijoukko. NGC 6809.
- M56 sijaitsee Lyyrassa. Se on pallomainen joukko. NGC 6779.
- M57 eli Lyyran rengassumu on planetaarinen sumu Lyyrassa. NGC 6720.
- M58 on spiraaligalaksi Neitsyessä. NGC 4579.
- M59 on ellipsigalaksi Neitsyessä. NGC 4621.
- M60 sijaitsee M59:n lähellä ja on myös galaksi. NGC 4649.
61–80
galaksi
- M61 on suoraan päältäpäin näkyvä spiraaligaksi Neitsyen tähdistössä. NGC 4303.
- M62 on Käärmeenkantajassa sijaitseva pallomainen joukko. NGC 6266.
- M63 eli Auringonkukkagalaksi sijaitsee Ajokoirissa. NGC 5055.
- M64 eli Mustasilmägalaksi on galaksi Bereniken hiuksissa. NGC 4826.
- M65 on galaksi Leijonassa. NGC 3623.
- M66 on myös galaksi Leijonassa. NGC 3627.
- M67 on vanha avoin tähtijoukko. NGC 2682.
- M68 on tyypillinen pallomainen tähtijoukko Vesikäärmeessä. NGC 4590.
- M69 sijaitsee Jousimiehessä ja on pallomainen joukko. NGC 6637.
- M70 on pieni pallomainen tähtijoukko Jousimiehessä. NGC 6681.
- M71 on toistaiseksi määrittelemätön tähtijoukko Nuolessa. NGC 6838.
- M72 on pallomainen tähtijoukko Vesimiehessä. NGC 6981.
- M73 on neljän tähden muodostama asterismi Vesimiehessä. NGC 6994.
- M74 on galaksi Kaloissa. NGC 628.
- M75 on Jousimiehessä sijaitseva pallomainen joukko. NGC 6864.
- M76 eli Pieni nostopainosumu on planetaarinen sumu Perseuksessa. NGC 650-651.
- M77 on Seyfert-galaksi Valaassa. NGC 1068.
- M78 on Orionissa sijaitseva heijastusumu. NGC 2068.
- M79 on Jäniksen tähdistössä sijaitseva pallomainen tähtijoukko. NGC 1904.
- M80 on komea pallomainen tähtijoukko, joka sijaitsee Skorpionissa. NGC 6093.
81–100
M80
- M81 on galaksi, joka sijaitsee Isossa Karhussa. Kaukaisin koskaan paljain silmin nähty kohde taivaalla. NGC 3031.
- M82 sijaitsee edellisen lähellä ja on epäsäännöllinen galaksi. NGC 3034.
- M83 on komea, suoraan päältäpäin näkyvä spiraaligalaksi Vesikäärmeessä. NGC 5236.
- M84 on galaksi rikkaalla alueella Neitsyessä. NGC 4374.
- M85 on linssigalaksi Bereniken hiuksissa. NGC 4382.
- M86 on galaksi Neitsyen tähdistössä. NGC 4406.
- M87 on myös galaksi Neitsyessä. NGC 4486.
- M88 on spiraaligalaksi Bereniken hiuksissa. NGC 4501.
- M89 on Neitsyessä sijaitseva pyöreä galaksi. NGC 4552.
- M90 on päältäpäin näkyvä spiraaligalaksi Neitsyessä. NGC 4569.
- M91 on todennäköisesti kaksoishavainto M58:sta.
- M92 on pallomainen tähtijoukko Herkuleessa. NGC 6341.
- M93 on avoin tähtijoukko Peräkeulan tähdistössä. NGC 2447.
- M94 on Ajokoirissa sijaitseva spiraaligalaksi. NGC 4736.
- M95 muodostaa galaksiparin yhdessä M96:n kanssa. NGC 3351.
- M96 muodostaa galaksiparin yhdessä M95:n kanssa. NGC 3368.
- M97 eli Pöllösumu sijaitsee Isossa Karhussa. NGC 3587.
- M98 on melkein suoraan sivultapäin näkyvä spiraaligalaksi Bereniken hiuksissa. NGC 4192.
- M99 on suoraan päältäpäin näkyvä spiraaligalaksi Bereniken hiuksissa. NGC 4254.
- M100 on avoin spiraaligalaksi Bereniken hiuksissa. NGC 4321.
101–110
M100
- M101 eli Tuulimyllygalaksi on Isossa Karhussa sijaitseva spiraaligalaksi. NGC 5457.
- M102 on kaksoishavainto M101:sta.
- M103 on avonainen tähtijoukko Kassiopeiassa. NGC 581.
- M104 eli Sombrerogalaksi on sivultapäin näkyvä spiraaligalaksi Neitsyessä. NGC 4594.
- M105 on ellipsigalaksi Leijonassa. NGC 3379.
- M106 on spiraaligalaksi Ajokoirissa. NGC 4258.
- M107 on Käärmeenkantajassa sijaitseva pallomainen tähtijoukko. NGC 6171.
- M108 on epäsäännöllisen muotoinen galaksi Isossa karhussa. NGC 3556.
- M109 on galaksi Isossa karhussa. NGC 3992.
- M110 lisättiin luetteloon vasta vuonna 1967. Se on Andromedassa sijaitseva M31:n seuralaisgalaksi. NGC 205.
Messierin luettelon kohteet tyypeittäin
Osassa kohteista luokitus voi olla häilyvä.
Avoimet tähtijoukot
- 6, 7, 11, 18, 21, 23, 25, 26, 29, 34, 35, 36, 37. 38, 39, 41, 44, 45, 46, 47, 48, 50, 52, 67, 93, 103
Pallomaiset tähtijoukot
- 2, 3, 4, 5, 9, 10, 12, 13, 14, 15, 19, 22, 28, 30, 53, 54, 55, 56, 62, 68, 69, 70, 71, 72, 75, 79, 80, 92, 107
Kaasusumut
- 43, 78
Kaasusumun ja avoimen tähtijoukon yhdistelmät
- 8, 16, 17, 20, 42
Planetaariset sumut
- 27, 57, 76, 97,
Supernovajäänteet
- 1
Elliptiset galaksit
- 32, 49, 59, 60, 84, 86, 87, 89, 105, 110
Spiraaligalaksit
- 31, 33, 51, 58, 61, 63, 64, 65, 66, 74, 77, 81, 83, 85, 88, 90, 91, 94, 95, 96, 98, 99, 100, 101, 104, 106, 108, 109
Epäsäännölliset galaksit
- 82
Kaksoistähdet
- 40
Asterismit
- 24, 73
Katso myös
- New General Catalogue (NGC)
Luokka:Messierin luettelo
Luokka:Tähtitiede
ja:メシエ天体
Ranska
Ranska on länsieurooppalainen valtio. Euroopan mittakaavassa Ranska on suuri valtio – sen pinta-ala on yli puoli miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku yli 60 miljoonaa. Ranskan naapurimaita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Monaco, Espanja ja Andorra.
Ranskan pääkaupunki on Pariisi. Ranska on tasavalta, jossa presidentillä on melko paljon valtaa suhteessa pääministeriin. 17. toukokuuta 1995 lähtien presidenttinä on ollut Jacques Chirac.
Historia
:Pääartikkeli: Ranskan historia
Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, joka oli Rooman valtakunnan provinssi.
Keskiajalla Ranskan paikalla oli mahtava Kaarle Suuren valtakunta, jonka hajottua alueella oli monia pieniä ruhtinaskuntia, joista tärkeimpiä olivat Ranska, Burgundi, Provence ja Savoiji.
Ranskan vallankumoukseen 1789 saakka maa oli kuningaskunta, tosin se oli sitä vallankumouksenkin jälkeen vuodesta 1814–1848. Kuuluisin Ranskan kuningas lienee aurinkokuningas Ludvig XIV (1638–1715).
1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa Ranskaa hallitsi keisari Napoléon Bonaparte, joka sai haltuunsa suuren osan Eurooppaa, mutta karkotettiin sittemmin Atlantin valtameressä sijaitsevalle St. Helenan saarelle. Napoleonin jälkeen monarkia palautettiin, mutta Euroopan "hulluna vuotena" 1848 kuningas Ludvig Filip syrjäytettiin ja maasta tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän tosin muutaman vuoden päästä julistautui keisariksi nimellä Napoleon III. Keisarikunta kaatui myöhemmin, ja Ranska julistettiin taas tasavallaksi.
Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltain puolella. Toisessa maailmansodassa maa joutui Saksan miehittämäksi. Ranskaa hallitsi marsalkka Philippe Pétainin niin sanottu Vichyn hallitus.
Nykyinen Ranskan valtio on nk. viides tasavalta, joka syntyi kansanäänestyksellä 1958.
Politiikka
Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä syyskuun 28. päivänä 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa suhteessa parlamenttiin. Peruslain mukaan, presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi (ennen uudistusta virkakauden pituus oli 7 vuotta). Presidentti vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset.
Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous ja senaatti. Ranskan kansalliskokous (Assemblée Nationale) on ylin lainsäädäntöelin. Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi. Kansalliskokouksella on veto-oikeus hallituksen päätöksiin, mistä johtuen vaaleissa enemmistön edustajanpaikoista saaneella puolueella on yleensä myös enemmistö paikoista hallituksessa. Senaattorit (yhteensä 331) valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Kuitenkin puolesta senaatin paikoista on äänestettävä uudelleen joka kolmas vuosi (alkaen 2007). Senaatilla on rajattu lainsäädäntövalta ja kansalliskokouksella on mahdollisuus kumota senaatin säätämiä lakeja, lukuun ottamatta perustuslakiin tehtäviä lisäyksiä ja ns. elollisia lakeja (lois organiques). Hallituksella on huomattava vaikutusvalta parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin.
Viimeisten vuosikymmenten ajan, ranskalainen politiikka on ollut valtataistelua kahden puolueen välillä: vasemmistolaisen Parti Socialiste'n (lyhenne PS) ja oikeistolaisen Union pour un Mouvement Populaire'n (lyhenne UMP).
Ranska on maailmanpolitiikassa merkittävä valtio. Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, ja maalla on oma ydinase.
- Lista Ranskan presidenteistä
Maantiede
Ranskan presidenteistä
Manner-Ranska on jaettu 22 alueeseen (ranskaksi région, mukaan lukien Korsika, vaikkakaan se ei tarkkaan ottaen ole Manner-Ranskaa), jotka on edelleen jaettu 96 numeroituun departementtiin (département). Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa sekä autojen rekisterikilvissä. Departementit on jaettu 329 arrondissementiin (arrondissement), jotka on jaettu edelleen 3 879 kantoniin (cantones) ja kantonit 36 568 kuntaan (communes) (tilanne 1. tammikuussa 2004).
Ranskan eurooppalaiset alueet
rekisterikilvissä
Ranskan merentakaiset osat
Ranskan mertentakaiset departementit kuuluvat Euroopan unioniiin ja ne käyttävät euroa valuuttanaan, mutta muut alueet eivät. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuuttana on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).
- Départements d'outre-mer, DOM (Merentakaiset departementit)
- Guadeloupe
- Martinique
- Ranskan Guayana
- Réunion
- Collectivités territoriales, COM (Alueelliset yhteisöt)
- Mayotte
- Saint-Pierre ja Miquelon
- Wallis ja Futuna
- Pays d'outre-mer, POM (Merentakaiset maat)
- Ranskan Polynesia
- Collectivité sui generis
- Uusi-Kaledonia
- Territoire d'outre-mer, TOM (Merentakainen territorio)
- Ranskan eteläiset alueet
- Ranskan vaatimus Antarktiksella
- Îles Éparses de l'Océan Indien (Intian valtameren erillissaaret)
- Viisi saarta Intian valtameressä, joissa ei ole pysyvää asutusta ja joita hallinoidaan Réunionilta:
- Bassas da India
- Europa
- Juan de Nova
- Gloriososaaret
- Tromelin
Väestö
Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa. Perinteisiä vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien saksa, Perpignanin seudun katalaani sekä Biarritzin ympäristössä jonkin verran puhuttu baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka on muistuttaa enemmän italian kieltä kuin ranskaa. Perinteisiin kielivähemmistöihin on kuitenkin vallankumouksen jälkeisinä vuosisatoina suhtauduttu hyvin kielteisesti, ja ne ovat pääsääntöisesti häviämässä. Tärkein uskonto on katolilaisuus. Ranskassa on kuitenkin melko suuri muslimivähemmistö, sillä suuri osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Siirtomaamenneisyyden muistona Ranskalla on edelleen jonkin verran omistuksia Euroopan ulkopuolelta.
Kulttuuri
- Ranskan akatemia
- Ranskan kirjallisuus
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- potaska
- puu
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- kemikaalit
- viini
Katso myös
- Luettelo ranskalaisista
- Luettelo Ranskan kuninkaista
- Ranskan ympäriajo
Aiheesta muualla
- [http://maps.google.com/maps?ll=46.619261,2.307129&spn=6.701194,16.215820&z=11&t=h&hl=en Ranska Google Mapsissa]
- [http://www.france.fi/ Ranskan Suomen suurlähetystö]
Luokka:Ranska
als:Frankreich
ms:Perancis
zh-min-nan:Hoat-kok
ko:프랑스
ja:フランス
simple:France
th:ประเทศฝรั่งเศส
fiu-vro:Prantsusmaa
Charles Messier
Charles Messier (26. kesäkuuta 1730–12. huhtikuuta 1817) oli ranskalainen tähtitieteilijä.
Messier syntyi Badouvillier'ssa, Lorrainessa, mutta hänen nuoruutensa on hämärän peitossa aina vuoteen 1751 saakka, jolloin hän saapui Pariisiin ja pääsi töihin kuuluisalle tähtitieteilijälle Joseph Nicolas Delislelle.
Messier'n mielenkiinto suuntautui ajan tyylin mukaisesti komeettoihin. Komeettojen etsimisen helpottamiseksi hän laati luettelon sumumaisista kohteista, joihin komeetan saattoi helposti sekoittaa silloisilla kaukoputkilla. Komeettojen löytämisen sijaa Messier'n nimen teki kuolemattomaksi tämä Messierin luettelo, jossa on 110 syvän taivaan kohdetta.
Luettelonsa ensimmäisen kohteen, Rapusumun eli Messier 1:n, hän näki hieman Härän eteläisen sarven yläpuolella 28. elokuuta 1758.
Messier kuoli 12. huhtikuuta 1817 ollessaan 86 vuoden ikäinen.
Linkkejä
- http://www.seds.org/messier/xtra/history/CMessier.html
Messier, Charles
Messier, Charles
ja:シャルル・メシエ
Avoin tähtijoukko
Avoin tähtijoukko on löyhä joukko tähtiä, jotka ovat syntyneet samalla alueella tähtienvälisestä kaasu- ja pölypilvestä. Tähdet ovat yleensä nuoria ja sinisiä, ja niiden lähettyvillä on usein vielä tähtienvälistä kaasua jäljellä. Avoimet joukot tiettävästi hajaantuvat muutaman sadan tuhannen vuoden kuluessa.
Tunnetuimpia avoimia tähtijoukkoja
- Plejadit (Messier 45)
- Hyadit
- Praesepe (Messier 44)
- Perseuksen kaksoistähtijoukko
Katso myös
- pallomainen tähtijoukko
Luokka:Avoimet tähtijoukot
ja:散開星団
Pallomainen tähtijoukko
Pallomainen tähtijoukko on nimensä mukaisesti tähtien pallomainen keskittymä, joka kiertää galaksia kiertolaisena. Pallomaiset tähtijoukot muodostuvat erittäin tiiviistä ytimestä, jonka painovoima pitää joukkoa kasassa. Tästä voimasta johtuu myös joukon pyöreä muoto.
Yleistä
Pallomaiset tähtijoukot muodostuvat yleensä sadoista tuhansista vanhoista tähdistä. Joukko muistuttaa spiraaligalaksin ydintä, mutta on tilavuudeltaan vain muutaman kuutioparsekin. Pallomaisia tähtijoukkoja on suhteellisen paljon. Linnunradan kiertolaisina niitä tunnetaan noin 150 ja arvioidaan, että löytämättä on vielä 30–50 joukkoa. Suuremmilla galakseilla, kuten Andromedan galaksilla, niitä on enemmän, mahdollisesti jopa 500. Joillakin suurilla elliptisillä galakseilla (kuten Messier 87) arvioidaan olevan peräti 13 000–15 000 pallomaista tähtijoukkoa.
Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jokaisella joukolla näyttäisi olevan selkeä ikä. Tämä tarkoittaa sitä, että joukko muodostui suurin piirtein samaan aikaan. Tämän tiedon havaitseminen johti ensimmäisiin tuloksiin maailmankaikkeuden kehityksen ymmärtämisessä.
Joillakin pallomaisilla tähtijoukoilla, kuten Linnunratamme Omega Centaurilla ja M31:n G1:llä on useita miljoonia kertoja Auringon massa. Nämä joukot ovat todella massiivisen suuria. Tällaiset joukot voivat olla entisiä galakseja, joista on jäljellä vain tiivis ydin. Muu osa galaksista on mahdollisesti liittynyt toiseen galaksiin, jota jäljelle jäänyt ydin nyt kiertää. Suurin osa pallomaisista tähtijoukoista on kuitenkin huomattavasti pienempiä, eli "vain" n. sadan tuhannen tähden joukkoja.
Pallomaisten tähtijoukkojen katsotaan kuuluvan galaksin haloon. Galaksin halo kiertää galaksin ydintä jopa sadan tuhannen parsekin etäisyydellä. Toisin kuin suurin osa muista tähdistä, joukkojen liikerata ei ole rajoittunut galaksin kiekon akselille.
Auringon sijainti Linnunradalla selvitettiin tutkimalla pallomaisia tähtijoukkoja. Aina 1930-luvulle saakka kuviteltiin Auringon sijaitsevan lähellä galaksin keskustaa, koska tähtien jakautuminen havaittavissa olevalla Linnunradalla näytti olevan tasainen. Pallomaisten tähtijoukkojen sijoittuminen oli kuitenkin huomattavan asymmetrinen. Jos oletetaan, että pallomaiset muodostavat suunnilleen pyöreän pallomaisen kehän galaksin keskustan ympärille, voidaan arvioida Auringon suunta galaksin keskustasta. Edelleen, arvioimalla joukkojen etäisyyksiä, voidaan arvioida myös Auringon etäisyys galaksin ytimestä. Tällöin havaittiin, että Linnunradasta voidaan havaita Maasta katsottuna vain pieni osa, ja suurin osa on peittynyt kaasuun ja pölyyn.
Useimmat pallomaiset tähtijoukot ovat hyvin vanhoja, vanhimpia tunnettuja kappaleita. On arvioitu, että ne muodostuivat samaan aikaan isäntägalaksinsa kanssa. Joissakin galakseissa on havaittu sinisiä pallomaisia tähtijoukkoja. Sininen väri tarkoittaa kuumia, nuoria, melko vastikään syntyneitä tähtiä. Vielä ei tiedetä, voivatko pallomaiset tähtijoukot muodostua galaksin syntyä myöhemmin, mutta on todennäköistä, että niiden muodostuminen liittyy katastrofisiin tapahtumiin kuten galaksien törmäyksiin. Joistakin elliptisistä galakseista (joiden uskotaan syntyneen kahden spiraaligalaksin törmäyksestä ja yhteensulautumisesta) on löydetty sekä vanhoja että nuoria pallomaisia tähtijoukkoja. Vanhemmat ovat todennäköisesti tulleet spiraaligalaksien mukana ja nuoret syntyneet törmäyksessä.
Pallomaisissa tähtijoukoissa tähtien esiintymistiheys on varsin suuri, ja siksi läheistä vuorovaikutusta (esimerkiksi tähdet lähes törmäävät toisiinsa) tähtien välillä esiintyy paljon. Jotkin eksoottisemmat tähtityypit ovat huomattavasti yleisempiä pallomaisissa joukoissa kuin muualla. Esimerkkeinä näistä ovat millisekuntipulsarit.
Linkkejä
- [http://www.seds.org/messier/glob.html Pallomaiset tähtijoukot], SEDSin Messier -sivut (englanniksi)
- [http://www.seds.org/~spider/spider/MWGC/mwgc.html Linnunradan pallomaiset tähtijoukot] (englanniksi)
- [http://physun.physics.mcmaster.ca/Globular.html Linnunradan pallomaisten tähtijoukkojen parametrit], William E. Harris, McMaster University, Ontario, Kanada (englanniksi)
- [http://www.mporzio.astro.it/~marco/gc/ Pallomaisten tähtijoukkojen tietokanta], Marco Castellani, Rooman Astronominen Observatorio, Italia (englanniksi)
Luokka:Pallomaiset tähtijoukot
ja:球状星団
Galaksi
Galaksi on tähtien, planeettojen, kaasu- ja pölypilvien sekä pimeän aineen muodostama järjestelmä, joka pysyy koossa painovoiman vaikutuksesta. Galaksit ovat eräänlaisia saarekkeita muuten lähes tyhjässä avaruudessa. Ne esiintyvät yleensä joukoissa, jotka muodostavat maailmankaikkeuden suurimmat rakenteet. Linnunrata on oma kotigalaksimme. Galaksi-sana tulee kreikankielisestä maitoa tarkoittavasta sanasta galaktos, joka viittaa Linnunradan maitovanaa muistuttavaan ulkonäköön yötaivaalla.
Galaksien koko vaihtelee tuhannesta satoihin tuhansiin valovuosiin ja niiden tähtien määrä sadoista miljoonista muutamiin biljooniin. Galaksien määräksi maailmankaikkeudessamme on arvioitu noin 125 miljardia. Suurin osa niistä on elliptisiä kääpiögalakseja ja epäsäännöllisiä galakseja, noin 30 prosenttia spiraaligalakseja ja 10 prosenttia elliptisiä galakseja.
Etäisyydet
Galaksit täyttävät koko tunnetun maailmankaikkeuden. Paikallista galaksiryhmäämme lukuun ottamatta suurin osa galakseista etääntyy meistä sitä nopeammin, mitä kauempana ne ovat johtuen maailmankaikkeuden laajenemisesta. Kyseistä ilmiötä sanotaan punasiirtymäksi, ja sen avulla voidaan arvioida kaukaisten galaksien etäisyys. Kaukaisimmat tunnetut galaksit sijaitsevat yli 13 miljardin valovuoden päässä. Koska valo on matkannut yhtä monta vuotta kohteesta meidän havaittavaksemme, näemme sen sellaisena kuin se oli maailmankaikkeuden alkuaikoina.
Toisin kuin tähdet, joiden suhteelliset etäisyydet ovat valtavia, galaksit sijaitsevat melko lähekkäin suhteessa niiden kokoon. Monilla suurilla galakseilla on pienempiä seuralaisgalakseja, jotka sijaitsevat lähes kiinni emägalakseissaan. Linnunradan ja lähimmän toisen suuren galaksin, Andromedan galaksin etäisyys on sekin vain 20–30-kertainen galaksien läpimittaan nähden.
Galaksijoukot ja niiden muodostamat superjoukot ovat suurimpia tunnettuja rakenteita. Niiden väliin jää valtavia "kuplia", joissa ei ole juurikaan materiaa. Galaksienvälinen avaruus vastaa lähes täydellistä tyhjiötä: se sisältää keskimäärin alle yhden atomin kuutiometrillä. Siellä ajelehtii vain harvoja galaksienvälisiä kaasupilviä ja yksittäisiä tähtiä, jotka ovat joutuneet pois galaksin painovoimakentästä esimerkiksi kahden galaksin törmäyksen seurauksena.
Synty ja kehitys
Galakseja alkoi syntyä jo hyvin varhaisessa vaiheessa maailmankaikkeuden ollessa noin 470–600 miljoonan vuoden ikäinen. Niiden synnyn mahdollistivat todennäköisesti kosmisessa taustasäteilyssä näkyvät pienet epäsäännöllisyydet, jotka painovoiman vaikutuksesta voimistuivat ja tiivistyivät vähitellen erillisiksi kaasupilviksi, joissa tähdet puolestaan alkoivat muodostua. Useimmat galaksit ovat hyvin vanhoja, eikä uusia galakseja juuri enää muodostu lukuun ottamatta törmäyksissä syntyviä galakseja.
Spiraaligalaksit ovat syntyneet, kun valtava kaasupilvi on alkanut pyöriä ja tiivistyä kiekkomaiseksi, jonka jälkeen tähdet ovat kehittyneet ja alkaneet kiertää galaksin keskusta. Tähtien kiertoaika on hyvin pitkä, jopa satoja miiljoonia vuosia; useimmat galaksit ovat siis ehtineet olemassaolonsa aikana kiertää itsensä ympäri vain muutamia kymmeniä kertoja. On mahdollista, että lähes kaikki galaksit ovat olleet alun perin spiraalimaisia. Elliptisissä galakseissa tähdet kiertävät galaksin keskusta satunnaisilla radoilla niin, että galaksi itsessään ei kierrä lainkaan. Tämä viittaa siihen, että ne sisältävät tähtiä kahdesta tai useammasta galaksista, jotka ovat törmänneet ja sulautuneet toisiinsa. Epäsäännölliset galaksit puolestaan ovat saattaneet olla alun perin spiraaligalakseja, joiden herkkä rakenne on kuitenkin tuhoutunut lähikontaktin seurauksena toisen galaksin kanssa, mutta jotka ovat ainakin toistaiseksi välttäneet sulautumisen.
Galaksien törmäykset eivät ole tavattomia. Varsinaisesta törmäyksestä ei tässä tapauksessa ole kyse, sillä tähdet ovat galakseissa niin harvassa, että galaksit käytännössä liukuvat toistensa läpi ja alkavat mahdollisesti taas lähestyä toisiaan, kunnes lopulta yhdistyvät täysin. Niiden rakenne vääristyy ja lopulta muuttuu kokonaan toisenlaiseksi painovoiman vaikutuksesta. Usein toinen törmäyksen osapuoli on kääpiögalaksi, jolloin se sulautuu isompaan galaksiin aiheuttamatta siihen suuria häiriöitä. Myös Linnunrata on parhaillaan imemässä kääpiögalakseja itseensä, kuten Jousimiehen elliptisen kääpiogalaksin. Lisäksi Linnunrata ja Andromedan galaksi lähestyvät toisiaan noin 140 kilometrin sekuntinopeudella, ja noin kolmen miljardin vuoden kuluttua ne todennäköisesti muodostavat suuren elliptisen galaksin.
Galaksien luokittelu
kosmisessa taustasäteilyssä
Galaksit voidaan jakaa rakenteen mukaan karkeasti kolmeen tyyppiin: kiekkomaiset kierteis- eli spiraaligalaksit, elliptiset galaksit ja epäsäännölliset galaksit. Edwin Hubblen vuonna 1936 esittelemä Hubblen luokittelu on yhä käytössä. Se jakaa galaksit seuraavalla tavalla:
Elliptiset galaksit (E)
- ellipsoidin muotoisia galakseja, jotka koostuvat lähes yksinomaan vanhoista niin sanotun toisen populaation tähdistä
- jaetaan litistymisasteen mukaan luokkiin E0–E7, jossa E0 on täysin pallomainen ja E7 kaikkein littein ellipsoidi
- luokittelu perustuu näennäiseen muotoon; todellisuudessa useimmat elliptiset galaksit ovat litteämpiä, mutta emme näe niitä suoraan sivultapäin, jolloin ne vaikuttavat pallomaisemmilta
Linssimäiset galaksit (S0 tai SB0)
- elliptisen ja spiraaligalaksin välimuotoja, jotka ovat kiekkomaisia mutta joilta puuttuvat spiraalihaarat
Tavalliset spiraaligalaksit (S)
- kiekkomaisia galakseja, joilla on lähinnä vanhoista tähdistä koostuva kirkas keskuspullistuma ja nuoremmista tähdistä koostuvat spiraalihaarat
- jaetaan keskuspullistuman suhteellisen koon ja haarojen tiiviyden mukaan luokkiin Sa–Sd: Sa-galaksin keskuspullistuma on kirkas suhteessa kierteishaaroihin ja haarat sijoittuvat hyvin tiiviisti; Sd-galaksilla ei ole selkeästi erottuvaa keskuspullistumaa ja sen haarat ovat hyvin väljät
Sauvaspiraaligalaksit (SB)
- spiraaligalakseja, joiden keskuspullistuman on sauvan muotoinen ja kierteishaarat alkavat "sauvan" molemmista päistä
- jaetaan luokkiin SBa–SBd samoin perustein kuin tavalliset spiraaligalaksitkin
Epäsäännölliset galaksit (Irr)
- galakseja, joiden rakenne on häiriintynyt esimerkiksi vuorovaikutuksen seurauksena jonkin toisen galaksin kanssa
- jaetaan luokkiin Irr-I (jälkiä spiraalirakenteesta) ja Irr-II (täysin epäsäännöllinen)
- kaikki edellisiin luokkiin kuulumattomat galaksit
Tämän lisäksi on joukko erilaisia galaksityyppejä, jotka eivät kuulu Hubblen luokitteluun ja jotka saattavat erota toisistaan myös esimerkiksi niiden lähettämän säteilyn perusteella.
Kääpiögalaksit
Kääpiögalaksit muodostavat merkittävän osan galaksien kokonaismäärästä. Ne ovat usein suurten galaksien seuralaisgalakseja, jolloin niitä saattaa olla jopa kymmeniä yhden emägalaksin ympärillä. Niiden tähtien lukumäärä vaihtelee muutamista sadoista miljoonista kymmeneen miljardiin.
Radiogalaksit
Radiogalaksit ovat poikkeuksellisen aktiivisia galakseja. Ne lähettävät voimakasta radiosäteilyä. Säteilyn alkuperä on todennäköisesti galaksin ytimessä olevan mustan aukon ympäristössä.
Seyfertin galaksit
Seydertin galaksit ovat epäsäännöllisiä tai spiraaligalakseja. Niillä on poikkeuksellisen kirkas ydin, joka saattaa peittää koko muun galaksin loistollaan.
Kvasaarit
Kvasaarien arvellaan olevan aktiivisten galaksien kirkkaita ytimiä, joissa mustaan aukkoon imeytyvä materia kuumenee ja alkaa hehkua. Kaikki havaitsemamme kvasaarit ovat hyvin kaukaisia, mikä viittaa siihen, ettei niitä ole ollut olemassa enää useisiin miljardeihin vuosiin. Blasaarit ovat kvasaarien kaltaisia kohteita.
Historia
Linnunradan vaalea juova taivaalla on varmasti ollut tunnettu jo esihistoriallisella ajalla. Magalhãesin pilvet ovat myös hyvin nähätävissä paljain silmin eteläisellä pallonpuoliskolla. Ensimmäiset muistiin merkityt havainnot muista galakseista ovat peräisin Persiasta, jossa tähtitieteilijä Al-Sufi merkitsi luetteloonsa Andromedan galaksin ja Suuren Magalhãesin pilven. Vuonna 1521 portugalilainen Fernão de Magalhães havaitsi ensimmäisellä maailmanympäripurjehduksella Suuren ja Pienen Magalhãesin pilven, jotka nimettiin hänen mukaansa.
Kaukoputken keksimisen aikoihin vuonna 1610 Galileo Galilei havaitsi, että Linnunrata koostuu lukemattomista himmeistä tähdistä. Vuonna 1755 filosofi Immanuel Kant esitti Thomas Wrightin ajatusten pohjalta, että eräät sumumaiset kohteet taivaalla olivat "saariuniversumeja", Linnunradan kaltaisia pyöriviä tähtikiekkoja. Ajatus sai sitä tukevat todisteet vasta paljon myöhemmin. Vuonna 1855 lordi Rosse havaitsi suurella kaukoputkellaan spiraalirakenteen Messier 51:llä, jota nykyäänkin kutsutaan Pyörregalaksiksi.
Vuonna 1918 Harlow Shapley havaitsi, että pallomaiset tähtijoukot sijaitsevat Linnunradan halossa, jonka keskus oli kaukana Aurinkokunnan sijainnista. Siten ymmärrettiin, ettemme sijaitse galaksimme keskuksessa. Vuonna 1923 Hubble löysi Andromedan galaksista kefeidejä, joiden perusteella hän sai galaksille niin suuren etäisyyden, ettei se voinut sijaita Linnunradan sisällä. Galaksien todellinen luonne alkoi vihdoin selvitä. 1900-luvun kuluessa kaukoputkien kehittyessä havaittiin yhä kaukaisempia galakseja ja valtavia galaksijoukkoja.
-
ms:Galaksi
ko:은하
ja:銀河
simple:Galaxy
th:กาแล็กซี
Komeetta
Komeetta eli pyrstötähti on pienehkö Aurinkokunnan kappale, joka muistuttaa asteroidia mutta koostuu pääasiassa jäästä ja jonka ympärillä on Auringon säteilyn irrottaman kaasun ja pölyn muodostama koma. Komeettojen radat ovat usein hyvin elliptisiä, ja saapuessaan lähelle Aurinkoa niiden taakse muodostuu miljoonien kilometrien mittainen pyrstö.
Rakenne
Aurinko
Ydin
Komeetan ydin on yleensä halkaisijaltaan muutamia kilometrejä, korkeintaan 50 kilometriä. Se on rakenteeltaan varsin löyhä ja koostuu keskimäärin 75-prosenttisesti hiilidioksidi-, metaani- ja vesijäästä. Vettä on näistä suhteellisesti eniten. Loput 25 prosenttia koostuvat erilaisten mineraalien muodostamasta sorasta ja pölystä, jota on jään seassa. Ytimen pinta on mahdollisesti orgaanisten yhdisteiden peitossa, jotka raskaampina ovat jääneet jäljelle jään haihduttua pois muodostaen tervamaisen kerroksen. Orgaaniset yhdisteet ovat hyvin tummia, ja niinpä komeettaytimet ovat yllättäen eräitä Aurinkokunnan tummimmista kappaleista. Esimerkiksi Halleyn komeetan albedo on 0,04 ja Barrellyn komeetan vain 0,024–0,03, kun asfaltilla se on 0,07. Fred Whipple on kuvannut komeetan ydintä ”likaiseksi lumipalloksi”.
Ytimen koossapitävät voimat ovat siinä määrin heikot, että kaasun ja pölyn irtoaminen, valtavat lämpötilanvaihtelut komeetan kulkiessa radallaan ja planeettojen aiheuttamat vuorovesivoimat saavat ytimen usein hajoamaan pienempiin osiin komeetan saapuessa lähelle periheliään. Esimerkiksi Westin komeetan nähtiin hajoavan neljään tai viiteen osaan pian perihelinsä jälkeen vuonna 1975; Shoemaker-Levy 9 puolestaan ohitti Jupiterin vain 21 000 kilometrin päästä vuonna 1992 hajoten sadoiksi kappaleiksi, ja kaksi vuotta myöhemmin se törmäsi planeettaan. Tapaus oli ensimmäinen tähtitieteilijöiden havaitsema taivaankappaleiden välinen törmäys. Myös Siperiassa vuonna 1908 tapahtunut Tunguskan räjähdys saattoi olla komeetan aiheuttama.
Koma
Auringon säteily aiheuttaa ytimen pinnalla olevan lumen ja jään sulamisen ja höyrystymisen tai sublimoitumisen suoraan höyryksi, ja sen mukana vapautuu myös pölyä ja soraa. Halleyn komeetalla kaasua irtosi perihelin aikaan 10–40 tonnia sekunnissa ja lisäksi useita tonneja pölyä. Irtautuneesta aineksesta muodostuu ytimen ympärille koma, ohut kaasuhuntu, joka lähellä Aurinkoa saattaa kasvaa jopa itse tähteä suuremmaksi ja hyvin harvaksi. Aineiden irtaantuminen saa koman kirkastumaan huomattavasti; kaasupurkaukset ovat kuitenkin hyvin epäsäännöllisiä, ja niinpä komeettojen kirkkautta on vaikea ennustaa etukäteen. Kauempana Auringosta komeetta on ulkoisesti erotettavissa muista pikkuplaneetoista ainoastaan heikon komansa perusteella; Oortin pilvessä komeetat ovat pelkkiä jäälohkareita.
Pyrstö
Komeetan saapuessa Aurinkokunnan sisäosiin Auringon säteilypaine sekä aurinkotuuli saavat hiukkaset irtautumaan ytimen pinnasta. Ne venyvät likimain Auringosta poispäin osoittavaksi pyrstöksi, joka voi pisimmillään olla jopa 150 miljoonaa kilometriä – sama kuin Maan ja Auringon välinen etäisyys. Pyrstö on usein jakautunut kahteen osaan, pölypyrstöön ja kaasu- eli plasmapyrstöön. Pölypyrstö on syntynyt säteilypaineen irrottamasta pölystä, jonka hiukkasten nopeudet ovat suhteellisen pieniä aiheuttaen pyrstön kaareutumisen komeetan kiertorataa kohden. Väriltään pölypyrstö on kellertävä, ja se heijastaa suoraan auringonvaloa. Joskus pölypyrstö on kaareutunut niin paljon, että sopivassa kulmassa Maasta katsottuna se näyttää osoittavan Aurinkoon päin; tällöin sitä kutsutaan harhaanjohtavasti vastapyrstöksi.
Plasmapyrstö koostuu aurinkotuulen irrottamasta osittain ionisoituneesta kaasusta sekä erittäin hienojakoisesta pölystä, ja se osoittaa suoraan Auringosta poispäin. Pyrstö on väriltään sinertävä, ja sen väri syntyy ultraviolettisäteilyn virittämistä atomeista. Myös plasmapyrstö heijastaa hieman auringonvaloa. Pyrstössä joskus havaittavat teräväpiirteiset mutkittelevat kuviot ovat seurausta Auringon magneettikentän kuvioista, joita aurinkotuuli seuraa.
Alkuperä
Komeettojen uskotaan olevan jäänne Aurinkokunnan alkuajoilta, jolloin ne tiivistyivät muiden kappaleiden tavoin protoplanetaarisesta kiekosta ja sinkoutuivat kaukaisille kiertoradoille nuorten kaasujättiläisplaneettojen painovoiman vaikutuksesta. Ne muodostivat Oortin pilven 50 000–100 000 AU:n päähän Auringosta, jossa niiden kiertoradat vähitellen vakiintuivat ympyrämäisemmiksi lähitähtien vaikutuksesta. Radat eivät kuitenkaan enää sijainneet Aurinkokunnan tasossa vaan olivat hajaantuneet ympäröimään Aurinkokuntaa kaikkialta. Vuorovaikutukset muiden tähtien vastaavien vyöhykkeiden kanssa ovat yksi mahdollinen syy sille, miksi osa komeetoista sinkoutuu uudelleen elliptiselle radalle lähelle Aurinkoa.
Kiertorata
AU
Kiertoratojensa perusteella komeetat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Pitkäperiodisten komeettojen aphelit sijaitsevat suureksi osaksi noin 50 000 AU:n etäisyydellä Oortin pilvessä, jossa niitä arvellaan olevan jopa satoja miljardeja eli jopa useiden kymmenien Maan massojen verran. Keskittymän pitkäperiodisten komeettojen apheleissä huomasi ensimmäisenä Jan Oort vuonna 1950. Lyhytperiodisten komeettojen kiertoaika on alle 200 vuotta, ja ne ovat iältään varsin nuoria. Gerard Kuiper osoitti 1951, että ne ovat peräisin eri komeettapopulaatiosta kuin pitkäperiodiset: niiden kiertoradan kaltevuus on alle 40° ja ne kiertävät Aurinkoa samaan suuntaan kuin Planeetat. Hänen mukaansa ne tulivat aivan Neptunuksen radan takaa vyöhykkeeltä, jota nykyisin kutsutaan Kuiperin vyöhykkeeksi.
Eräiden komeettojen kiertorata on poikkeava. Encken komeetta kiertää Aurinkoa lähimmillään Merkuriuksen radan sisäpuolella ja kauimmillaankin Jupiterin radan sisällä. Komeetta 29P/Schwassmann-Wachmann puolestaan pysyttelee jatkuvasti Jupiterin ja Saturnuksen ratojen välissä, kun taas aiemmin asteroidiksi luokiteltu komeetta 2060 Chiron kiertää Saturnuksen ja Uranuksen välissä. Sillä on havaittavissa vähäinen koma, joka erottaa sen asteroideista. Eräät komeetat saapuvat kiertoradallaan äärimmäisen lähelle Aurinkoa ja saattavat jopa iskeytyä siihen. Toisaalta Jupiterin ja Saturnuksen voimakas painovoima saattaa sinkauttaa komeetan kokonaan ulos Aurinkokunnasta vievälle radalle. Toistaiseksi ainuttakaan Aurinkokunnan ulkopuolelta tullutta komeettaa ei ole havaittu.
Komeettoja havaitaan nykyisin vuosittain noin kymmenkunta, joista useimmat ovat havaittavissa vain kaukoputkella ja osa myös kiikarilla. Suuria komeettoja, jotka näkyvät kirkkaana paljain silminkin, ilmestyy keskimäärin kerran tai kaksi vuosikymmenessä. Edelliset kirkkaat komeetat olivat Hale-Bopp vuonna 1997 ja Hyakutake vuotta aiemmin.
Tunnettuja komeettoja
- Halleyn komeetta
- Kohoutek
- Shoemaker-Levy 9
- Hale-Bopp
- Hyakutake
Uskomuksia
Pyrstötähtiä on jo muinoin pidetty merkittävinä ennusmerkkeinä. Keskiajalla Euroopassa pyrstötähtiä on pidetty pahojen aikojen enteinä. Tällä ei ole kuitenkaan ollut mitään tekemistä sen kanssa, että nykyisin komeettojen tiedetään voivan periaatteessa törmätä maahan. Myös suomenkielinen nimi pyrstötähti kertoo, miksi sitä on luultu; tähdeksi jolla on pyrstö. Tähdet ja planeetat (joita niitäkin kutsuttiin tähdiksi, kiertotähdiksi) on kuviteltu osiksi kiinteää tai kiinteistä osista muodostunutta taivaankantta tai muuta jumalallista näyttämöä, jolla kaikki kulkee vääjäämättömän kellon tarkkuudella ennalta säädettyä rataa. Kaikki poikkeuksellinen on käsitetty tätä taustaa vasten merkeiksi, jotka jumalallinen voima on tarkoituksella tehnyt ihmisten nähtäväksi. Siksi sen on oltava jotain hyvin tärkeää.
Katso myös
- Luettelo komeetoista
Luokka:Komeetat
ms:Komet
ko:혜성
ja:彗星
simple:Comet
th:ดาวหาง
Messier 1
| Messier 1 |
|---|
250px
Messier 1 |
| Historia |
|---|
|
|
| Ominaisuudet |
|---|
|
|
| Havaitseminen |
|---|
|
|
Rapusumu on Messierin luettelon ensimmäinen kohde, Messier 1. Se on supernovajäänne Härän tähdistössä. Supernova havaittiin 4. heinäkuuta 1054.
Supernova oli aluksi nähtävissä jopa päivänvalossa. Sen kirkkaus vastasi suunnilleen neljä kertaa Venuksen kirkkautta, ja kiinalaiset kirjasivat havainnon ylös. Sumu sijaitsee noin 6 500 valovuoden päässä, joten itse räjähdys on tapahtunut n. vuonna 5 400 eaa.
Sumu on yli 6 valovuotta halkaisijaltaan ja laajenee koko ajan noin 1000 km/s nopeudella. Räjähdyksen pois sinkoama massa vastaa suunnilleen 10 prosenttia Auringon massasta.
Rapusumun nimesi William Parsons (paremmin tunnettu Lordi Rossena), irlantilainen astronomi. Hän tutki kohdetta 0,9 metrin kaukoputkellaan, ja piirsi siitä hahmotelman, joka sitten muistutti selvästi rapua. Muutamia vuosia myöhemmin hän tutki samaa kohdetta suuremmalla kaukoputkella (noin 1,8 m), eikä kohde enää ollut ravun kaltainen – mutta nimi ei siitä muuttunut.
Sumun keskustassa pyörii pulsari, neutronitähti, jonka halkaisija on noin 10 km ja jonka massa on suurin piirtein sama kuin meidän Auringollamme. Itse sumun massaksi on laskettu noin 0,1 Auringon massaa. Vuonna 1969 löydetty pulsari pyörii kerran 33 millisekunnissa, eli noin 30 kierrosta sekunnissa.
Katso myös
- Messierin luettelo
- New General Catalogue
- Tähtitiede
Linkkejä
- [http://www.seds.org/messier/m/m001.html SEDSin Messier -sivu M1:stä (englanniksi)]
Luokka:Messierin luettelo
ja:かに星雲
1781 Tapahtumia
- 13. maaliskuuta - William Herschel löytää Uranuksen.
- Immanuel Kantin kuuluisin kirja Puhtaan järjen kritiikki ilmestyi
- Messierin luettelo julkaistaan
Syntyneitä
- 21. kesäkuuta - Simeon Poisson, matemaatikko
Kuolleita
-
Luokka:1700-luku
ms:1781
ko:1781년
Rapusumu
| Messier 1 |
|---|
250px
Messier 1 |
| Historia |
|---|
|
|
| Ominaisuudet |
|---|
|
|
| Havaitseminen |
|---|
|
|
Rapusumu on Messierin luettelon ensimmäinen kohde, Messier 1. Se on supernovajäänne Härän tähdistössä. Supernova havaittiin 4. heinäkuuta 1054.
Supernova oli aluksi nähtävissä jopa päivänvalossa. Sen kirkkaus vastasi suunnilleen neljä kertaa Venuksen kirkkautta, ja kiinalaiset kirjasivat havainnon ylös. Sumu sijaitsee noin 6 500 valovuoden päässä, joten itse räjähdys on tapahtunut n. vuonna 5 400 eaa.
Sumu on yli 6 valovuotta halkaisijaltaan ja laajenee koko ajan noin 1000 km/s nopeudella. Räjähdyksen pois sinkoama massa vastaa suunnilleen 10 prosenttia Auringon massasta.
Rapusumun nimesi William Parsons (paremmin tunnettu Lordi Rossena), irlantilainen astronomi. Hän tutki kohdetta 0,9 metrin kaukoputkellaan, ja piirsi siitä hahmotelman, joka sitten muistutti selvästi rapua. Muutamia vuosia myöhemmin hän tutki samaa kohdetta suuremmalla kaukoputkella (noin 1,8 m), eikä kohde enää ollut ravun kaltainen – mutta nimi ei siitä muuttunut.
Sumun keskustassa pyörii pulsari, neutronitähti, jonka halkaisija on noin 10 km ja jonka massa on suurin piirtein sama kuin meidän Auringollamme. Itse sumun massaksi on laskettu noin 0,1 Auringon massaa. Vuonna 1969 löydetty pulsari pyörii kerran 33 millisekunnissa, eli noin 30 kierrosta sekunnissa.
Katso myös
- Messierin luettelo
- New General Catalogue
- Tähtitiede
Linkkejä
- [http://www.seds.org/messier/m/m001.html SEDSin Messier -sivu M1:stä (englanniksi)]
Luokka:Messierin luettelo
ja:かに星雲
Härkä (tähdistö):Tämä artikkeli käsittelee tähdistöä nimeltä Härkä. Jos etsit tietoa eläimestä härkä, ks. nauta. Härkä on myös horoskooppimerkki.
horoskooppimerkki
Härkä (latinaksi Taurus, genetiivi Tauri, lyhenne Tau) on yksi eläinradan tähdistöistä. Sen tunnus on20px.
Se sijaitsee Orionin, Kaksosten ja Ajomiehen tähdistöjen lähellä. Tähtikuvio on härän päätä muistuttava muodostelma, jossa kirkkain tähti Aldebaran (α Tauri) on härän silmä.
Härän tähdistössä sijaitsevat Seulasten ja Hyadien avoimet tähtijoukot. Hyadit ovat aldebaranin lähellä, muttei Aldebaran itse kuulu Hyadeihin.
Härän tähdistössä räjähti vuonna 1054 tähti, supernova, jonka jäänne tunnetaan nykyisin Messierin kohteena M1 nimellä Rapusumu eli Äyriäissumu.
Tietoja Härän tähdistöstä
- näkyy leveysasteilla +90° -- −65°
- deklinaatio 15°
- rektaskensio 4h
- pinta-ala 797 neliöastetta, 17:s suurin
Härän tähdistön tähtiä
Luokka:Tähdistöt
ko:황소자리
ja:おうし座
th:กลุ่มดาววัว
NGC
NGC eli New General Catalogue on luettelo syvän taivaan kohteista. Sisältäen miltei 8 000 kohdetta, se on yksi suurimpia ja kattavimpia luetteloista, jotka eivät ole erikoistuneet esimerkiksi vain galakseihin, vaan kaikentyyppisiin syvän taivaan kohteisiin.
NGC-luettelo (The New General Catalogue of Nebulae and Clusters of Stars) koottiin 1880-luvulla J.L.E. Dreyerin toimesta, käyttäen hyväkseen useimmiten Herschelin havainnointeja ja myöhemmin laajensi sitä kahdella lisäluettelolla, IC (Index Catalogue), lisäten noin 5 000 kohdetta.
Eteläisen taivaan kohteet olivat jossain määrin huonommin luetteloitu.
Alkuperäinen NGC sisälsi monia virheitä, joista useimmat on saatu korjatuksi uudistetussa NGC:n laitoksessa (1973)
Esimerkkejä
- NGC 224 - M31, Andromedan galaksi
- NGC 1976 - M42, Orionin suuri kaasusumu
Katso myös
- Messierin luettelo
Aiheesta muualla
- [http://cdsweb.u-strasbg.fr/viz-bin/Cat?VII/1B The Revised New General Catalogue] (englanniksi)
Luokka:Tähtitiede
ja:ニュージェネラルカタログ
Messier 2
| Messier 2 |
|---|
250px
Messier 2 on näyttävä pallomainen tähtijoukko. (Kuva:Doug Williams, REU Program/NOAO/AURA/NSF) |
| Historia |
|---|
|
|
| Ominaisuudet |
|---|
|
|
| Havaitseminen |
|---|
|
|
Messier 2 (tai M2 tai NGC 7089) on Vesimiehen tähdistössä sijaitseva pallomainen tähtijoukko. Sen löysi Jean-Dominique Maraldi vuonna 1746 ja Charles Messier – tietämättä Maraldista – löysi kohteen tasan 14 vuotta myöhemmin. William Herschel oli ensimmäinen, joka havaitsi kohteen muodostuvan yksittäisistä tähdistä.
M2 on halkaisijaltaan noin 175 valovuotta, siinä on noin 150 000 tähteä ja on yksi rikkaimmista ja tiiviimmistä pallomaisista tähtijoukoista. Kohteen kirkkaimmat tähdet ovat punaisia ja keltaisia jättiläisiä, +13.1m. Joukosta on löydetty tähän mennessä 21 muuttuvaa tähteä, joista yhden kirkkaus vaihtelee välillä +12.5m...+14.0m.
M2 on vaikea löytää paljain silmin keskiverto-olosuhteissa, mutta kiikareilla tai pienellä kaukoputkella se on jo mahdollista nähdä.
Katso myös:
- Messierin luettelo
Linkkejä
- [http://www.seds.org/messier/m/m002.html SEDSin Messier -sivut M2:sta (englanniksi)]
Luokka:Messierin luettelo
Luokka:Pallomaiset tähtijoukot
ja:M2 (天体)
Vesimies:Vesimies on myös horoskooppimerkki.
horoskooppimerkki
Vesimies (latinaksi Aquarius, genetiivi Aquarii) on laajahko eteläinen ekvaattoria sivuava tähdistö Pegasuksen alla Kotkan itäpuolella. Itäpuolella tähdistöä on tähtien jonoista tunnistettavissa vesiruukku, johon vesimies kaataa vettä.
Messierin kohteista Vesimiehessä ovat pallomaiset tähtijoukot M2 ja M72 sekä avoin tähtijoukko M73. Tunnettuja kohteita ovat myös Helix-sumu (NGC 7293) sekä Saturnus-sumu (NGC 7009).
Luokka:Tähdistöt
ko:물병자리
ja:みずがめ座
th:กลุ่มดาวคนแบกหม้อน้ำ
Ajokoirat
Ajokoirat on tähdistö, jonka latinankielinen nimi on Canes Venatici ja nimen genetiivi Canum Venaticorum ja lyhenne CVn. Itse tähdistö koostuu lähinnä himmeistä tähdistä, joista kirkkain on muuttuja Cor Caroli eli Kaarlen Sydän. Taivaalla tähdistö sijaitsee Otavan 'kauhan' vastakkaisella puolella kuin Pohjantähti.
Ajokoirissa on viisi Messierin kohdetta: Pallomainen joukko M3 sekä galaksit M51 (pyörregalaksi), M64, M94, M106.
Huomattavia piirteitä
Ajokoirat on yksi kolmesta tähdistöstä, Ison koiran ja Pikku koiran lisäksi, jotka esittävät koiria. Tähdistön kirkkain tähti on α CVn, jonka oikea nimi on Cor Caroli Edmund Halleyn nimeämä Englannin Kuninkaan Kaarle I:n mukaan. Sen magnitudi on 2.90.
Y CVn, toisinaan myös "La Superba":na tunnettu, on muuttuva tähti jonka magnitudi muuttuu välillä 4.7 - 6.2 158 päivän jaksossa. Se on erittäin punainen tähti.
Huomattavia syväntaivaankohteita
Ajokoirat sisältää viisi Messierin kohdetta, sisältäen viisi galaksia. Yksi huomattavimmista galakseista ajokoirissa on Pyörregalaksi, M51 (NGC 5194 ja NGC 5195), spiraaligalaksi joka on päälipuoli maan suuntaan. Tämä oli ensimmäinen galaksi jonka huomattiin olevan spiraalin muotoinen, jonka huomasi Jaarli Rosse vuonna 1845.
M51:n lähellä oleva galaksi on M51:n gravitaatiovoimien revittävänä.
Muita Ajokoiran tähdistössä olevia galakseja ovat Auringonkukkagalaksi (M63 tai NGC 5055), Spiraaligalaksi M94 ja Spiraaligalaksi M106,
Messier 3 (M3 tai NGC 5272) on pallomainen joukko. Se on 18′ halkaisijaltaan ja magnitudiltaan 6.3, joten sen voi helposti nähdä kiikareilla.
Luokka:Tähdistöt
ko:사냥개자리
ja:りょうけん座
th:กลุ่มดาวหมาล่าเนื้อ
Messier 4
| Messier 4 |
|---|
Kuvaa ei saatavilla
Kuvateksti |
| Historia |
|---|
|
|
| Ominaisuudet |
|---|
|
|
| Havaitseminen |
|---|
|
|
Messier 4 on pallomainen tähtijoukko Skorpionin tähdistössä, Antareksen lähellä. Messier 4 sijaitsee aivan Antares-tähden vieressä, ja se on mahdollista nähdä paljain silmin.
Kohteen löysi Philippe Loys de Chéseaux, ja Charles Messier lisäsi sen luetteloonsa 8. toukokuuta 1764. Messier oli myös ensimmäinen, joka havaitsi kohteen koostuvan yksittäisistä tähdistä — kohteen ollessa näin ainoa pallomainen joukko josta hän havaitsi yksittäisiä tähtiä.
Kohde saattaa hyvinkin olla kaikkein pienin pallomainen tähtijoukko, ja ilmeisesti se on myös kaikkein lähimpänä aurinkokuntaamme. Seuraavaksi lähin on ilmeisesti NGC 6397. M4 on myös yksi kaikkein harvimmista tai hajanaisimmista joukoista, ja se kulkee meistä pois päin n. 70,4 km/s. Kohteesta on löydetty 43 muuttuvaa tähteä.
Vuonna 1987 kohteesta löydettiin kaikkien aikojen ensimmäinen millisekuntiluokan pulsari. Pulsari pyörii kerran kolmessa millisekunnissa, eli 300 kertaa sekunnissa. Tämä on 10 kertaa nopeammin kuin Rapusumun keskustassa oleva pulsari.
Elokuussa 1995 Hubble-avaruusteleskooppi valokuvasi kohteessa olevia valkoisia kääpiöitä, jotka ovat Linnunratamme vanhimpia tähtiä. Heinäkuussa 2003 Hubble kohteesta planeetan, joka kiertää yhtä näistä valkoisista kääpiöistä.
Tähtienvälinen pöly himmentää tätä kohdetta paljon, ilman pölyä se olisi yksi komeimmista joukoista taivaalla. Valokuvista on voitu mitata sen halkaisija, joka vastaa suunnilleen täysikuun kokoa. Kaukoputkella kohde vaikuttaa pienemmältä, n. 14 kaariminuutin kokoiselta.
Linkkejä
- [http://www.seds.org/messier/m/m004.html SEDSin Messier -sivu M4:stä (englanniksi)]
Luokka:Messierin luettelo
Luokka:Pallomaiset tähtijoukot
ja:M4
Skorpioni (tähdistö):Skorpioni on myös horoskooppimerkki.
horoskooppimerkki
Skorpioni (latinaksi Scorpius, genetiivi Scorpii, lyhenne Sco, tunnus
20px ) on eläinradan tähdistö eteläisellä tähtitaivaalla. Skorpionin kautta kautta kulkee Linnunrata. Siksi siinä on runsaasti syvän taivaan kohteita eli tähtijoukkoja ja tähtisumuja. Tähdistö todella muistuttaa skorpionia pistimineen. Tähdistön kirkkain tähti on punainen Antares. Skorpioni näkyy varsin huonosti Suomessa, sillä maassamme on kesä silloin, kun tähdistö on korkeimmillaan etelässä keskiyöllä. Antares näkyy
joskus horisontissa Etelä-Suomessa.
Numerotietoja Skorpionista
- näkyy leveyksillä +40° -- −90°
- rektaskensio 17 h
- deklinaatio −40°
- ala 497 neliöastetta, 33:s suurin tähdistö
Joitain Skorpionin tähtiä
Antares, Alfa (α) Scorpii, on miljardin kilometrin kokoinen punainen jättiläinen ja 9000 kertaa Aurinkoa kirkkaampi. Se sijaitsee noin 500 valovuoden päässä. Auringon paikalla se nielaisisi Maan ja Marsin ratoineen.
Beta (β) Scorpii on kaksoistähti, jonka komponenteilla on 13,7 kaarisekunnin väli. Argentiinalainen harrastaja Sebastian Otero huomasi Delta (δ) Scorpiin kirkkauden kasvaneen muutaman kymmenyksen muutama vuosi sitten.
Skorpionissa sijaitsee vuoden 2005 "aurinkomaisin" tähti 18 Scorpii.
Muita merkittäviä tähtiä ovat δ Sco (Dschubba), θ Sco (Sargas), λ Sco (Shaula), ν Sco (Jabbah), ξ Sco (Grafias), σ Sco (Alniyat), τ Sco (myös Alniyat) ja υ Sco (Lesath).
Tähti jota aikoinaan kutsuttiin nimellä γ Sco
on nykyään nimetty oikeammin nimelle σ Lib.
Skorpionin tähtisumuja
Skorpioni on rikas tähdistö, jossa on useita Messierin kohteita, kuten pallomainen tähtijoukko M4, Perhosjoukko M6, laaja avonainen tähtijoukko M7 ja pieni pallomainen tähtijoukko M80.
Skorpionin tähdistön tähtiä
Luokka:Tähdistöt
ko:전갈자리
ja:さそり座
th:กลุ่มดาวแมงป่อง
Messier 5
| Messier 5 |
|---|
250px
Messier 5 on pallomainen tähtijoukko. |
| Historia |
|---|
|
|
| Ominaisuudet |
|---|
|
|
| Havaitseminen |
|---|
|
|
Messier 5 on pallomainen tähtijoukko Käärmeen tähdistössä. Sen löysi Gottfried Kirch yhdessä vaimonsa Maria Margarethen kanssa vuonna 1702. Charles Messier löysi kohteen itsenäisesti 23. toukokuuta 1764. William Herschel oli ensimmäinen, joka havaitsi kohteen muodostuvan yksittäisistä tähdistä.
M5:n etäisyys Aurinkokunnastamme on noin 24 500 valovuotta. Siinä on yli 100 000 tähteä, joista yli sadan tiedetään olevan muuttuvia tähtiä. Kohteen arvioidaan olevan yksi vanhimmista ja suurimmista pallomaisista tähtijoukoista. M5 kulkee aurinkokunnastamme pois päin n. 52 km/s nopeudella.
M5:stä on toistaiseksi löydetty 105 muuttuvaa tähteä, joista ensimmäiset löydettiin jo 1890. Kohteen kirkkaimmaimpien tähtien suhteellinen kirkkaus on 12.2m.
Katso myös
- Messierin luettelo
Linkkejä
- [http://www.seds.org/messier/m/m005.html SEDSin Messier -sivu M5:stä]
Luokka:Messierin luettelo
Luokka:Pallomaiset tähtijoukot
ja:M5
Perhosjoukko
| Messier 6 |
|---|
250px
Perhosjoukon kirkkain tähti on jättiläistähti BM Scorpii (Kuva: N.A.Sharp, Mark Hanna, REU program/NOAO/AURA/NSF). |
| Historia |
|---|
|
|
| Ominaisuudet |
|---|
|
|
| Havaitseminen |
|---|
|
|
Messier 6 on kaunis avonainen tähtijoukko Skorpionin tähdistössä keskellä Linnunrataa. Joukossa on melko runsaasti kirkkaampia tähtiä, joista kirkkain on erittäin punainen muuttuva tähti BM Scorpii (kirkkaus vaihtelee välillä 5,5m - 7,0m). Kohde ei näy Suomessa.
Kohteen löysi Giovanni Batista Hodierna ennen vuotta 1654. Charles Messier lisäsi kohteen luetteloonsa 23. toukokuuta 1764.
Katso myös
- Messierin luettelo
Linkkejä
- [http://www.seds.org/messier/m/m006.html SEDSin Messier -sivu M6:sta (englanniksi)]
Luokka:Messierin luettelo
Luokka:Avoimet tähtijoukot
ja:M6
Messier 7
| Messier 7 |
|---|
Avoin tähtijoukko M7 |
| Historia |
|---|
|
|
| Ominaisuudet |
|---|
|
|
| Havaitseminen |
|---|
|
|
Messier 7 on avoin tähtijoukko Skorpionin tähdistössä. Ptolemaios tunsi sen jo vuonna 130. Charles Messier lisäsi sen luetteloonsa 23. toukokuuta 1764.
M7 on suuri ja kirkas joukko, joka on helppo havaita paljainkin silmin. M7 on Messierin luettelon eteläisin kohde, eikä näy Suomessa.
Katso myös
- Messierin luettelo
Linkkejä
- [http://www.seds.org/messier/m/m007.html SEDSin Messier -sivu M7:stä (englanniksi)]
Luokka:Messierin luettelo
Luokka:Avoimet tähtijoukot
ja:M7
Laguunisumu
| Messier 8 |
|---|
Laguunisumu |
| Historia |
|---|
| Löytäjä: | Joukko: Flamsteed
Sumu: Le Gentil |
| Milloin: | 1680/1747 |
| Muut nimet: | M8, NGC 6523, Laguunisumu |
|
| Ominaisuudet |
|---|
|
|
| Havaitseminen |
|---|
|
| | | |
