:: wikimiki.org ::

Mohandas Gandhi

Mohandas Gandhi

Mohandas Karamchand Gandhi (Devanāgarī: मोहनदास करमचन्द गांधी ; s. 2. lokakuuta 1869, Porbandar - k. 30. tammikuuta 1948, New Delhi), tavallisesti kutsuttu nimellä Mahatma Gandhi (mahatma, sanskritiksi "suuri sielu") oli yksi modernin Intian perustajahahmoista. Hänet tunnetaan väkivallattoman vastarinnan (satyagraha) kannattajana. Gandhin yhteiskunnallinen aktiivisuus alkoi Etelä-Afrikassa missä hän vastusti intialaisten siirtolaisten syrjintää. Intiassa Gandhi vaati brittiholhouksen lopettamista ja maan vapauttamista. Hän järjesti mm. brittiläisten tuontitavaroiden boikotteja ja kuuluisan "suolamarssin" - keräämällä suolaa meren rannalta ja kieltäytymällä siten maksamasta suolaveroa aiheutettiin valtion kassaan suuri vaje. Gandhi vastusti myös kastittomien syrjintää. Gandhin arvovalta oli lopulta niin suuri, että hän saattoi paastoamalla vaatia siirtomaahallitukselta myönnytyksiä. Hänen suurimpana saavutuksenaan voidaan pitää Intian itsenäistymistä ilman sotaa siirtomaaisäntä Isoa-Britannia vastaan. Gandhi ei kuitenkaan kyennyt estämään Pakistanin irrottautumista Intiasta eikä tästä seurannutta muslimien ja hindujen välistä sisällissotaa. Hinduradikaali Nathuram Godse ampui Gandhin Birla Housessa New Delhissä tammikuun lopussa 1948.

Aiheesta muualla

- [http://www.demokratiafoorumi.fi/suolamarssi.html Hind Swaraj -suomennoshanke]
- [http://www.demokratiafoorumi.fi/Hind_Swaraj_suomennos_050408.htm HTML, 238 kb]
- [http://www.demokratiafoorumi.fi/Hind_Swaraj_suomennos_050408.pdf Taitettu PDF, 705 kb] Gandhi, Mohandas ja:%E3%83%9E%E3%83%8F%E3%83%88%E3%83%9E%E3%83%BB%E3%82%AC%E3%83%B3%E3%82%B8%E3%83%BC simple:Mohandas_Gandhi

Devanagari

Devanāgarī (देवनागरी), kirjaimellisesti "jumalten kaupunki", on aakkosto, jolla Intian muinaista kieltä, sanskritia, kirjoitettiin. Valtaosa maan vanhasta klassisesta kirjallisuudesta onkin sanskritinkielistä. Nykyisin muun muassa hindiä, Intian kansalliskieltä, sekä marathia, kashmiria, biharia ja monia muita kieliä kirjoitetaan tätä aakkostoa käyttäen. Luokka:Kirjoitusjärjestelmät ko:데바나가리 문자 ja:デーヴァナーガリー

1869

Tapahtumia

- Alajärven, Eurajoen, Säkylän, Ylöjärven, Heinäveden kunnat perustettiin.
- 5. maaliskuuta - Kemin kaupunki perustettiin.
- Suomen vanhin ammattiyhdistys, Helsingin kirjatyöntekijöiden yhdistys, perustettiin.
- Konventikkeliplakaatti kumottiin Suomessa.

Syntyneitä

- 27. kesäkuuta – Emma Goldman, anarkisti ja feministi.
- 14. elokuuta – Armas Järnefelt, säveltäjä, kapellimestari.
- 31. joulukuuta – Henri Matisse, ranskalainen kuvataitelija.
- Mohandas Gandhi.

Kuolleita

- 22. kesäkuuta - Leopold Ferdinand Elie Victor Albert Marie, Belgian kuningas Leopold II:n poika
- 8. lokakuuta – Franklin Pierce, Yhdysvaltain 14. presidentti Luokka:1800-luku ko:1869년 simple:1869

30. tammikuuta

30. tammikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 30. päivä. Vuodesta on jäljellä 335 päivää (karkausvuonna 336). ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Irja :- suomenruotsalainen kalenteri: Gunnel, Gunilla :- ortodoksinen kalenteri: Vasili, Vilho, Riiko, Johannes, Ilpo :- saamenkielinen kalenteri: Gunná :- vanhemmissa kalentereissa: Adelgund, Adelgunda, Alexander, Gunnila, Hillervo, Ludowika

Tapahtumia

- 1820 - Edward Bransfield löysi Etelämantereen.
- 1847 - Kalifornialainen Yerba Buena nimettiin San Franciscoksi.
- 1900 - Buureja vastaan taistelleet Iso-Britannian joukot Etelä-Afrikassa pyysivät lisävoimia.
- 1969 - Beatlesien viimeinen konsertti pidettiin Apple Records -toimiston katolla. Poliisi keskeytti ex tempore -järjestetyn konsertin.

Syntyneitä

- 1882 - Franklin Delano Roosevelt, Yhdysvaltain presidentti († 1945)
- 1894 - Bulgarian kuningas Boris III († 1943)
- 1927 - Olof Palme, Ruotsin pääministeri († 1986)
- 1937 - Boris Spasski, šakin maailmanmestari
- 1941 - Dick Cheney, yhdysvaltalainen poliitikko ja varapresidentti
- 1951 - Cisse Häkkinen, muusikko
- 1951 - Phil Collins, muusikko

Kuolleita

- 1649 - Englannin kuningas Kaarle I (mestattiin)
- 1948 - Mohandas Gandhi (murhattiin)
- 1948 - Orville Wright ---- Katso myös: kalenteri ~ 29. tammikuuta, 31. tammikuuta Luokka:Tammikuu -01-30 ms:30 Januari ko:1월 30일 ja:1月30日 simple:January 30 th:30 มกราคม

New Delhi

New Delhi on Intian pääkaupunki ja Delhin kaupunkialueen uusi osa. Asukkaita New Delhissä on 292 300. Luokka:Intian kaupungit Luokka:Pääkaupungit

Sanskritin kieli

Sanskrit (myös sanskriitti) on eräs indoeurooppalaisten kielten indoiranilaiseen ryhmään kuuluva kieli, joka muotoutui lopullisesti 300-luvulla eaa. Sanskrit on Intian klassinen sivistyskieli, jonka asema vastaa suunnilleen latinan ja kreikan asemaa Euroopassa. Se on myös yksi Intian virallisista kielistä, ja siihen luodaan jatkuvasti uudissanoja nyky-yhteiskunnan tarpeita varten. Sana saṃskṛta- tarkoittaa "hyvin kokoonpantua" tai "täydellisesti muotoutunutta". Sanskrit-sanalla on siis aina tarkoitettu oppineiden käyttämää huoliteltua ja täsmällistä kielimuotoa, kun taas tavallisen kansan puhumista murteista on käytetty nimitystä prakrit. Kielitieteessä sanskritista ja prakriteista käytetään joskus yhteisnimitystä muinaisintia.

Historia

Euroopassa Ensimmäinen kirjoitettu sanskritin muoto oli 1000-luvun eaa tietämillä veedoissa käytetty veedinen sanskrit, joka on varsin lähellä indoeurooppalaista kantakieltä. Mahābhāratassa ja muissa hindueepoksissa käytettyä kielimuotoa kutsutaan eeppiseksi sanskritiksi, jonka aikaan sanskrit oli jo kadonnut varsinaisena puhekielenä. Varhaisin sanskritin kielioppi on Pạ̄ninin 400-luvun tienoilla eaa kirjoittama Ạṣtādhyāyī, joka kuvaa sanskritin rakenteen matemaattisen täsmällisesti 3.959 säännön avulla. Pạ̄ninin kielioppia pidetään edelleen korkeimpana auktoriteettina kielen suhteen, ja myöhemmät kieliopit ovat lähes yksinomaan sen kommentaareja. Kielioppi sisältää oivalluksia, jotka länsimainen kielitiede teki vasta 1900-luvulla, ja esimerkiksi sen säännöt vastaavat täsmällisyydeltään tietokoneiden ohjelmointikielten kuvaukseen käytettyä Backus-Naur-muotoa (BNF). Koska sanskrit määriteltiin jo varhain niin aukottomasti ja sen käytön oikeellisuutta on vaalittu huolellisesti, on sanskrit nykyään käyttötavaltaan, sanastoltaan ja ääntämykseltään melko tarkalleen samaa kuin yli 2000 vuotta sitten.

Merkitys

Sanskrit on vaikuttanut useimpiin intialaisiin kieliin samalla tavoin kuin latina on vaikuttanut eurooppalaisiin. Suuri osa nykyisistä indoiranilaisista kielistä (mm. hindi, urdu ja bengali) on kehittynyt prakriteista samaan tapaan kuin romaaniset kielet kehittyivät vulgaarilatinasta. Sanskritinkielisiä sivistyssanoja ja kieliopillisia malleja käytetään etenkin indoiranilaisissa kielissä, mutta myös dravidakielissä, jotka eivät ole edes sukua sanskritille. Suurin osa Intian klassisesta kirjallisuudesta on kirjoitettu sanskritiksi. Nykyään sanskrit on etenkin hindulaisuuden ja siihen liittyvän filosofian, tieteen ja kirjallisuuden kieli, ja sitä käytetään myös buddhalaisuudessa. Monet uskonnonharjoittajat osaavat ulkoa lukemattomia sanskritinkielisiä mantroja vaikka eivät varsinaisesti osaisi kieltä lainkaan. Suomessa sanskritinkieliseen tekstiin törmännee todennäköisimmin uushindulaisen Krishna-liikkeen kirjoissa. Tunnettuja eurooppalaisiin kieliin otettuja sanskritin sanoja ovat muun muassa arya (arjalainen, "oma heimolainen", myöhemmin "jalosukuinen"), avatāra, buddha, guru, karma, mantra, nirvāna, pippali (pippuri), śarkarā (sokeri), svastika ja yoga (jooga). Myös kielitiede on omaksunut sanskritista monia termejä kuten sandhi. Suomen kielessä on vanhoja indoiranilaisia lainasanoja, jotka ovat lähellä sanskritinkielisiä muotoja: sata (śatam), orja (arya, "oma heimolainen"), viha (viśa, myrkky).

Kirjoitus ja ääntäminen

Sanskritia on historiansa aikana kirjoitettu useilla eri kirjoitusjärjestelmillä. Varhaisimmat säilyneet tekstit käyttävät brāhmī- ja kharoṣṭhī-järjestelmiä, mutta 1100-luvulta alkaen on käytetty pääasiassa devanāgarī-aakkostoa. Oli käytetty kirjoitusjärjestelmä mikä hyvänsä, sanskritia kirjoitetaan joka tapauksessa muutamaa vähäistä poikkeusta lukuun ottamatta täysin äänteenmukaisesti. Klassisessa sanskritissa ei ole varsinaista sanojen painotusta, vaan puhe rytmittyy vokaalien pituuseroilla. Latinalaisessa transkriptiossa pitkät a-, i- ja u-äänteet merkitään yläviivalla, ja e- ja o-äänteet ovat aina pitkiä. Vokaaleiksi lasketaan myös tavua kannattavat ṛ ja ḷ, jotka monissa ääntämisohjeissa neuvotaan lausuttavaksi "ri" ja "li". Konsonanttipuolella erikoisia äänteitä ovat retrofleksiset ṭ, ṭh, ḍ, ḍh, ṇ ja ṣ, jotka lausutaan kuten t, th, d, dh, n ja s, mutta kieli taempana. Jokaisesta klusiilista on aspiroitu versio, joka transkriptiossa merkitään h-kirjaimella (esim. dh, kh, bh). C ääntyy "tš", j "dž", ś "š" ja y "j". V on samankaltainen puolivokaali kuin englannin w. Merkintä ṃ vastaa anusvāraa, joka nasalisoi sitä edeltävän vokaalin tai sopeutuu seuraavaan konsonanttiin (esim. saṃskṛtā ääntyy "sanskritaa").

Kielioppi

Vanhana indoeurooppalaisena kielenä sanskritin kielioppi muistuttaa yleisolemukseltaan latinaa ja kreikkaa. Substantiiveilla on kolme sukua (maskuliini, feminiini ja neutri), ja nominit taipuvat kahdeksassa sijamuodossa. Yksikön ja monikon lisäksi on käytössä kaksikko eli duaali. Verbimuodot ja sanojen johto-oppi ovat monimutkaisia. Tunnusomainen piirre on sandhi eli äänteiden yhteensulautuminen, joka aiheuttaa usein harjaantuneillekin lukijoille ongelmia. Esimerkiksi a-loppuisen sanan loppu-a ja sitä seuraavan sanan alku-i sulautuvat yhteen e-äänteeksi, mikä samalla häivyttää sanarajan. Sanskritissa on muutenkin paljon pitkiä yhdyssanoja ja johdoksia, ja sandhin aikaansaama sanarajojen häviäminen antaa usein vaikutelman lähes käsittämättömän pitkistä sanoista. Lauseopissa sanajärjestys on hyvin vapaa. Yleisin perussanajärjestys on subjekti-objekti-predikaatti.

Linkkejä

- विकिपीडिया. मुखपृष्ठं Sanskritinkielinen Wikipedia Luokka:Kielet ms:Bahasa Sanskrit ko:산스크리트어 ja:サンスクリット th:ภาษาสันสกฤต

Pakistan

Pakistan, virallisesti Pakistanin islamilainen tasavalta, on valtio Etelä-Aasiassa. Naapurivaltioita ovat Intia, Iran, Afganistan sekä Kiina. Pakistan rajoittuu Arabianmereen.

Historia

Pakistan itsenäistyi 14. elokuuta 1947 brittien alaisuudesta. Bangladesh kuului vuoteen 1971 Pakistaniin. Se tunnettiin nimellä Itä-Pakistan. Bangladesh erosi Intian joukkojen tukemana Pakistanista, koska uskonnot ja kulttuurit erosivat niin paljon. Intia ja Pakistan (sekä osin Kiina) ovat vuosia kiistelleet Kashmirista. Intia ja Pakistan kävivät vuosina 1947, 1965 ja 1971 sotaa alueesta. Maan politiikassa ovat vaihdelleet sotilasdiktatuurin ja siviilihallinnon kaudet. Vuodesta 1977 vuoteen 1988 sotilasdiktaattorina oli kenraali Muhammad Zia ul-Haq. 12. lokakuuta 1999 maan armeijan ylipäällikkö Pervez Musharraf anasti verettömällä sotilasvallankaappauksella vallan. 20. kesäkuuta 2001 hänestä tuli muodollisesti presidentti. Sekä Pakistanilla että Intialla on ydinaseita.

Maantiede

Kiinasta alkava Indusjoki kulkee Pakistanin halki, laskien Arabianmereen. Suurista joista johdettu vesi muodostaa maailman suurimman kastelujärjestelmän. Pakistanin pohjoiset ja läntiset alueet ovat vuoristoisia. Pakistanin halussa olevat alueet Kashmirissa sisältävät osan maailman korkeimmista vuorista, mukaan lukien K2. Kaakossa Pakistanin raja Intian kanssa kulkee Thalin autiomaan halki. Läntinen Balochistan Iranin ja Afganistanin rajalla on aavikkoylänköä, jota ympäröivät matalat vuorijonot. Punjabin maakunta ja osa Sindhiä on hedelmällistä ja tärkeää maatalousmaata. Afganistan

Uskonto

Pakistanin virallinen uskonto on islam.

Merkittävimmät luonnonvarat

islam
- maakaasu
- hedelmällinen maaperä
- rautamalmi
- kupari
- suola

Merkittävimmät vientituotteet

- öljy
- koneet
- tekstiilit tekstiili tekstiili Luokka:Pakistan ms:Pakistan zh-min-nan:Pakistan ko:파키스탄 ja:パキスタン simple:Pakistan th:ประเทศปากีสถาน

Luokka:Intialaiset poliitikot

Luokka:Intia

Philadelphia, Reading and New England Railroad

:This article is about the former railroad company, merged into the New York, New Haven and Hartford Railroad in 1927. For the current company, see Central New England Railroad. Central New England Railroad The Central New England Railway was a railroad from Hartford, Connecticut and Springfield, Massachusetts west across northern Connecticut and across the Hudson River on the Poughkeepsie Bridge to Maybrook, New York. It was part of the Poughkeepsie Bridge Route, an alliance between railroads for a passenger route from Washington to Boston, and was acquired by the New York, New Haven and Hartford Railroad in 1904.

History

Hartford west: 1868-1889

The Connecticut Western Railroad was chartered June 25, 1868 to run from Hartford, Connecticut west to the New York state line, where it would meet the Dutchess and Columbia Railroad just east of Millerton, New York. The line was completed December 21, 1871; the previous month the company had leased the easternmost bit of the D&C to gain access to the New York and Harlem Railroad at Millerton. The company also bought the short Tariffville Branch of the New Haven and Northampton Railroad, from Simsbury, Connecticut northeast to Tariffville, and incorporated it into its main line. The only branch was a very short one south into Collinsville. The Connecticut Western went bankrupt on April 27, 1880, and on March 31, 1881 it was reorganized as the Hartford and Connecticut Western Railroad. In the meantime, the Rhinebeck and Connecticut Railroad was organized in New York on June 29, 1870 to build from Rhinecliff on the Hudson River east to the Connecticut state line to join the Connecticut Western. The line opened to the public on April 14, 1875, running from Rhinecliff east to Boston Corners, New York. From Boston Corners to the state line, the R&C obtained trackage rights over the track of the Poughkeepsie and Eastern Railroad, which junctioned with the Connecticut Western and Dutchess and Columbia at the state line. On July 1, 1882 the Hartford and Connecticut Western bought the Rhinebeck and Connecticut Railroad, giving it a line from Hartford to the Hudson River. The Poughkeepsie, Hartford and Boston Railroad, the successor to the Poughkeepsie and Eastern, went bankrupt in the 1880s, and on January 26, 1884 the H&CW outright bought the line east of Boston Corners that it had operated under trackage rights.

Poughkeepsie Bridge: 1871-1899

Over the years, many plans had been made for a fixed span across the Hudson River south of Albany to replace the numerous car float operations. One of the most persistent was originally chartered in 1868 as the Hudson Highland Suspension Bridge Company, and would have crossed from Anthony's Nose to Fort Clinton, now roughly the site of the Bear Mountain Bridge. The proposal that ended up being built was the Poughkeepsie Bridge at Poughkeepsie. The Poughkeepsie Bridge Company was chartered in June 1871 to build the bridge, and the first train crossed the bridge on December 29, 1888. The Hudson Connecting Railroad was chartered in 1887 to build southwest from the bridge, and around the same time the Poughkeepsie and Connecticut Railroad was chartered to continue the line northeast from Poughkeepsie. The bridge company had hoped to acquire the Poughkeepsie, Hartford and Boston Railroad, but was unable to, and so chartered the P&C to run parallel, ending at the Hartford and Connecticut Western Railroad at Silvernails. The connections were not completed until 1889, and on July 22 the two approaches merged to form the Central New England and Western Railroad. That same year the CNE&W leased the Hartford and Connecticut Western, giving it a route from Hartford all the way across the Hudson River to Maybrook and Campbell Hall, New York. Maybrook/Campbell Hall soon became a major junction point for many railroads transferring cars to the CNE&W. The Delaware and New England Railroad was also formed in 1889 as a holding company to own the CNE&W and Poughkeepsie Bridge Company. In April 1890 the CNE&W chartered the Dutchess County Railroad to run southeast from the east end of the bridge in Poughkeepsie to Hopewell Junction, the west end of the New York and New England Railroad at the Newburg, Dutchess and Connecticut Railroad. The line opened May 8, 1892, giving the NY&NE a route to the bridge. Between 1910 and 1915 the CNE would acquire trackage rights east over the former NY&NE to Danbury, Connecticut. The Philadelphia and Reading Railway bought the CNE&W and Poughkeepsie Bridge Company from the D&NE in January 1892, momentarily extending the Reading's influence to New England via the Pennsylvania, Poughkeepsie and Boston Railroad. The two companies merged on August 1, 1892 to form the Philadelphia, Reading and New England Railroad. However, the Reading couldn't handle its new acquisitions, and the PR&NE defaulted on its interest payments in May 1893. The final reorganization came on January 12, 1899 with the formation of the Central New England Railway.

Central New England Railway: 1899-1927

The East Granby and Suffield Railroad was incorporated in 1901 to build a branch from Tariffville, Connecticut north to the Boston and Albany Railroad at Agawam Junction in West Springfield, Massachusetts. From West Springfield to Springfield, trackage rights were obtained over the B&A. The branch opened in 1903 and was leased to the CNE. (The part in Massachusetts had previously been incorporated May 16, 1856 as the Springfield and Farmington Valley Railroad.) In 1904 the New York, New Haven and Hartford Railroad acquired control of the CNE, but continued to operate it separately, but the lease of the Dutchess County Railroad was assigned to the NYNH&H on December 1. The Newburg, Dutchess and Connecticut Railroad and Poughkeepsie and Eastern Railway, acquired by the NYNH&H in 1905 and 1907, were both assigned to the CNE and merged into it June 25, 1907 (along with the Dutchess County Railroad). The ND&C gave the CNE a route from Millerton southwest to the Hudson River at Beacon, intersecting the Dutchess County at Hopewell Junction, and the P&E ran parallel to the main line from Boston Corners southwest to Poughkeepsie. In 1910 the main line was abandoned in favor of the parallel Poughkeepsie and Eastern Railway from Pine Plains, New York southwest to Salt Point (where the two lines had crossed). The P&E used trackage of the Newburg, Dutchess and Connecticut Railroad (also merged into the CNE in 1907) from Pine Plains southwest to Stissing. Connections were built at both ends of the abandonment. In 1921 the Massachusetts part of the Springfield Branch (the East Granby and Suffield Railroad) was abandoned after less than 20 years of operation. The former Poughkeepsie and Eastern Railway was abandoned from Ancram Lead Mines northeast to Boston Corners in 1925; along with the concurrent abandonment of part of the former Newburg, Dutchess and Connecticut Railroad to the south, the old Poughkeepsie and Connecticut Railroad and Rhinebeck and Connecticut Railroad was the only remaining route of three from Pine Plains to Connecticut. On January 1, 1927 the CNE was finally merged into the New York, New Haven and Hartford Railroad, ending its independent operation.

New York, New Haven and Hartford Railroad and successors: 1927-

The CNE had the steepest grades of the various east-west routes of the NYNH&H, and most bridge traffic was routed via the former New York and New England Railroad to Hopewell Junction. In 1932 the former Rhinebeck and Connecticut Railroad was abandoned from Copake (north of Boston Corners) southeast to the state line, cutting the CNE in two. In 1938 came many more abandonments. The main line was closed from East Canaan east to Tariffville, along with the rest of the Springfield Branch (the East Granby and Suffield Railroad). The whole main line and former Rhinebeck and Connecticut Railroad were abandoned northeast and east from Poughkeepsie and Rhinecliff, as well as the parallel Poughkeepsie and Eastern Railway, and the main line from the state line east to Lakeville. In 1940 the main line from East Canaan to Canaan was closed, and in 1965 abandonment came to the line between Lakeville and Canaan. The Hartford and Connecticut Western Railroad was owned by the NYNH&H through the CNE, but was not merged into the NYNH&H by the mid-1930s when the NYNH&H went bankrupt. On December 31, 1937 the H&CW filed a reorganization plan. After a long reorganization, the H&CW was merged into the NYNH&H on September 18, 1947 (along with the Providence, Warren and Bristol Railroad and Old Colony Railroad); by then all of the H&CW but the easternmost section had been abandoned. At the time of the 1969 merger of the NYNH&H into Penn Central, all that was left of the CNE was the westernmost section, from Maybrook over the Poughkeepsie Bridge and southeast along the Dutchess County Railroad to the former New York and New England Railroad, as well as the easternmost portion, turned into an industrial spur (the Griffins Secondary Track) to the northern part of Bloomfield from Hartford. The westernmost section was part of the Maybrook Branch, continuing east over the former NY&NE and other lines to Derby. With the 1974 closure of the Poughkeepsie Bridge, the Maybrook Branch was abandoned west of Hopewell Junction. In 1976 the remaining line became part of Conrail. The Connecticut Department of Transportation acquired it at some point, and in January 1999 the Central New England Railroad acquired the 8.7 mile (14 km) Griffins Industrial Track.

References

- [http://www.earlpleasants.com/search_1.asp Railroad History Database]
- Philip C. Blakeslee, [http://www.catskillarchive.com/rrextra/abnere2.Html A Brief History Lines West Of The New York, New Haven and Hartford Railroad Co.] (1953)
- Lyndon A. Haight, [http://www.rootsweb.com/~nylnphs/V4/index.htm Pine Plains and the Railroads] (1976)
- [http://stb.dot.gov/Decisions/readingroom.nsf/d6b2272fe36fd2ad8525706d00329687/fdf2930fc229e87e85256700005b8c37?OpenDocument Surface Transportation Board - Central New England Railroad, Inc.--operation exemption--line owned by State of Connecticut Department of Transportation]
- [http://www.prrths.com/PRR_hagley_intro.htm PRR Chronology]

tablice webmaster poker anemia litera h

:: RELATED NEWS ::

Abel Meeropol
Abel Meeropol (1903 - 1986) plus connu sous le pseudonyme Lewis Allan, est l'auteur de la chanson « Strange Fruit » brillamment popularisée par Billie Holiday. Cette chanson poignante évoquant les lynchages dans le Sud des États-Unis devint bientôt l'

Alberto Cavalcanti
Alberto Cavalcanti, scénariste, directeur-producteur et réalisateur Brésilien, de son vrai nom Alberto de Almeida Cavalcanti est né le 6 février 1897 à Rio de Janeiro (Brésil), et est décédé le

Lukaya
La Lukaya est une rivière de la République démocratique du Congo. Elle prend sa source dans les Montagnes de Cristal, coule vers l'est à travers le Bas-Congo, puis va se jeter en rive gauche de la rivière Ndjili, un peu avant que celle-ci ne se jette dans le fleuve Congo (11 juin 1889 à Los Angeles, Californie et décédé le 8 janvier 1972 à Santa Monica, Californie.

Filmographie partielle

Réalisateur

Occator
Dans la mythologie romaine, Occator (du latin «occatio», hersage) était le dieu du hersage (action de briser les mottes). Ce dieu, associé à Cérès, est célèbré dans les flamen céréalis. Catégorie:divinité romaine Catégorie:mythologie romaine

Medina Azahara
Medina Azahara est un groupe de rock espagnol andalou apparu sur la scène musicale en 1979. Le groupe se compose de :
- Manuel Martínez (voix)
- Miguel Galán (guitare)
- José Antonio Molina (batterie)
- Manuel S. Molina (guitare basse)
- Pablo Rabadán (claviers) C'est en 1979 qu'est édité le premier album de ce groupe, Medina Azahara, produit par Gonzalo García Pelayo, le même producteur que le groupe phare