:: wikimiki.org ::
| Muonio |
Muonio
Muonio (aikaisemmin Muonionniska) on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnassa, Lapin läänissä. Kunnassa asuu 2474 ihmistä ja sen pinta-ala on vuoden 2004 alusta lähtien 2014 km², josta 124 km² on vesistöjä. Kunnan pinta-ala kasvoi noin 7,5 prosenttia, kun osa Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta liitettiin Muonion kuntaan. Väestötiheys on 1,2284 asukasta/km².
Kyliä
Kätkäsuvanto, Ylimuonio, Särkijärvi, Torassieppi, Kerässieppi, Kangosjärvi
Katso myös
- Muoniovaara
- Muonion kirkko
- Olostunturi
- Tunturi-Lapin kunta
- Katri Vala (muoniolaissyntyinen runoilija)
- Yrjö Kokko (kirjailija, Muonion piirieläinlääkäri 1945-50)
Aiheesta muualla
- [http://www.muonio.fi/ Muonion kunnan kotisivut]
- [http://www.oulu.fi/taida/arkeologia/labra/PDF/meteli/meteli17.pdf H. Oksala: Muinainen Muonio - inventointituloksia vuodelta 1995]
- [http://www.muonio.fi/kylat/liepima/paulasieppi.html Paula Sieppi]
Luokka:Muonio
Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista
Tässä on aakkostettu luettelo Suomen nykyisistä kaupungeista ja kunnista. Kuntaliitosten yhteydessä hävinneet kunnat ovat sivulla Luettelo Suomen entisistä kunnista. Suomessa on 444 kuntaa, joista 113 on kaupunkeja. Kaupungit on merkitty vahvennetulla tekstillä.
Huomaa, että vuoden 2005 ja 2006 kuntamuutokset eivät ole mukana tässä listassa - niiden jälkeen Suomessa on 431 kuntaa.
__NOTOC__
A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å
Ä Ö
A
Alahärmä - Alajärvi - Alastaro - Alavieska - Alavus - Anjalankoski - Artjärvi - Asikkala - Askainen - Askola - Aura
B
Brandö
D
Dragsfjärd
E
Eckerö - Elimäki - Eno - Enonkoski - Enontekiö - Espoo - Eura - Eurajoki - Evijärvi
F
Finström - Forssa - Föglö
G
Geta
H
Haapajärvi - Haapavesi - Hailuoto - Halikko - Halsua - Hamina - Hammarland - Hankasalmi - Hanko - Harjavalta - Hartola - Hattula - Hauho - Haukipudas - Haukivuori - Hausjärvi - Heinola - Heinävesi - Helsinki - Himanka - Hirvensalmi - Hollola - Honkajoki - Houtskari - Huittinen - Humppila - Hyrynsalmi - Hyvinkää - Hämeenkoski - Hämeenkyrö - Hämeenlinna
I
Ii - Iisalmi - Iitti - Ikaalinen - Ilmajoki - Ilomantsi - Imatra- Inari - Iniö - Inkoo - Isojoki - Isokyrö
J
Jaala - Jalasjärvi - Janakkala - Joensuu - Jokioinen - Jomala - Joroinen - Joutsa - Joutseno - Juankoski - Jurva - Juuka - Juupajoki - Juva - Jyväskylä - Jyväskylän maalaiskunta - Jämijärvi - Jämsä - Jämsänkoski - Järvenpää
K
Kaarina - Kaavi - Kajaani - Kalajoki - Kalvola - Kangasala - Kangasniemi - Kankaanpää - Kannonkoski - Kannus - Karijoki - Karjaa - Karjalohja - Karkkila - Karstula - Karttula - Karvia - Kaskinen - Kauhajoki - Kauhava - Kauniainen - Kaustinen - Keitele - Kemi - Kemijärvi - Keminmaa - Kemiö - Kempele - Kerava - Kerimäki - Kestilä - Kesälahti - Keuruu - Kihniö - Kiikala - Kiikoinen - Kiiminki - Kinnula - Kirkkonummi - Kisko - Kitee - Kittilä - Kiukainen - Kiuruvesi - Kivijärvi - Kodisjoki - Kokemäki - Kokkola - Kolari - Konnevesi - Kontiolahti - Korpilahti - Korppoo - Korsnäs - Kortesjärvi - Koski Tl - Kotka - Kouvola - Kristiinankaupunki - Kruunupyy - Kuhmalahti - Kuhmo - Kuhmoinen - Kuivaniemi - Kumlinge - Kuopio - Kuortane - Kurikka - Kuru - Kustavi - Kuusamo - Kuusankoski - Kuusjoki - Kylmäkoski - Kyyjärvi - Kälviä - Kärkölä - Kärsämäki - Kökar - Köyliö
L
Lahti - Laihia - Laitila - Lammi - Lapinjärvi - Lapinlahti - Lappajärvi - Lappeenranta - Lappi - Lapua - Laukaa - Lavia - Lehtimäki - Leivonmäki - Lemi - Lemland - Lempäälä - Lemu - Leppävirta - Lestijärvi - Lieksa - Lieto - Liljendal - Liminka - Liperi - Lohja - Lohtaja - Loimaa - Loppi - Loviisa - Luhanka - Lumijoki - Lumparland - Luopioinen - Luoto - Luumäki - Luvia - Längelmäki
M
Maalahti - Maaninka - Maarianhamina - Maksamaa - Marttila - Masku - Mellilä - Merijärvi - Merikarvia - Merimasku - Miehikkälä - Mietoinen - Mikkeli - Mouhijärvi - Muhos - Multia - Muonio - Mustasaari - Muurame - Muurla - Mynämäki - Myrskylä - Mäntsälä - Mänttä - Mäntyharju
N
Naantali - Nakkila - Nastola - Nauvo - Nilsiä - Nivala - Nokia - Noormarkku - Nousiainen - Nummi-Pusula - Nurmes - Nurmijärvi - Nurmo - Närpiö
O
Oravainen - Orimattila - Oripää - Orivesi - Oulainen - Oulu - Oulunsalo - Outokumpu
P
Padasjoki - Paimio - Paltamo - Parainen - Parikkala - Parkano - Pedersöre - Pelkosenniemi - Pello - Perho - Pernaja - Perniö - Pertteli - Pertunmaa - Petäjävesi - Pieksämäki - Pieksänmaa - Pielavesi - Pietarsaari - Pihtipudas - Piikkiö - Piippola - Pirkkala - Pohja - Polvijärvi - Pomarkku - Pori - Pornainen - Porvoo - Posio - Pudasjärvi - Pukkila - Pulkkila - Punkaharju - Punkalaidun - Puolanka - Puumala - Pyhtää - Pyhäjoki - Pyhäjärvi - Pyhäntä - Pyhäranta - Pyhäselkä - Pylkönmäki - Pälkäne - Pöytyä
R
Raahe - Raisio - Rantasalmi - Rantsila - Ranua - Rauma - Rautalampi - Rautavaara - Rautjärvi - Reisjärvi - Renko - Riihimäki - Ristiina - Ristijärvi - Rovaniemen maalaiskunta - Rovaniemi - Ruokolahti - Ruotsinpyhtää - Ruovesi - Rusko - Ruukki - Rymättylä - Rääkkylä
S
Saarijärvi - Salla - Salo - Saltvik - Sammatti - Sauvo - Savitaipale - Savonlinna - Savonranta - Savukoski - Seinäjoki - Sievi - Siikainen - Siikajoki - Siilinjärvi - Simo - Sipoo - Siuntio - Sodankylä Soini - Somero - Sonkajärvi - Sotkamo - Sottunga - Sulkava - Sumiainen - Sund - Suodenniemi - Suolahti - Suomenniemi - Suomusjärvi - Suomussalmi - Suonenjoki - Sysmä - Säkylä - Särkisalo
T
Taipalsaari - Taivalkoski - Taivassalo - Tammela - Tammisaari - Tampere - Tarvasjoki - Tervo - Tervola - Teuva - Tohmajärvi - Toholampi - Toijala - Toivakka - Tornio - Turku - Tuulos - Tuusniemi - Tuusula - Tyrnävä - Töysä
U
Ullava - Ulvila - Urjala - Utajärvi - Utsjoki - Uurainen - Uusikaarlepyy - Uusikaupunki
V
Vaala - Vaasa - Vahto - Valkeakoski - Valkeala - Valtimo - Vammala - Vampula - Vantaa - Varkaus - Varpaisjärvi - Vehmaa - Velkua - Vesanto - Vesilahti - Veteli - Vieremä - Vihanti - Vihti - Viiala - Viitasaari - Viljakkala - Vilppula - Vimpeli - Virolahti - Virrat - Vuolijoki - Vårdö - Vähäkyrö - Västanfjärd - Vöyri
Y
Ylihärmä - Yli-Ii - Ylikiiminki - Ylistaro - Ylitornio - Ylivieska - Ylämaa - Yläne - Ylöjärvi - Ypäjä
Ä
Äetsä - Ähtäri - Äänekoski
Katso myös
- Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan
- Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan
Aiheesta muualla
- [http://www.kuntaliitto.fi/ Kuntaliitto]
- [http://www.kunnat.net Kunnat.net]
-
Kaupungeista ja kunnista
Suomen kaupungeista ja kunnista
Lapin lääni
Lapin lääni, samalla myös Lapin maakunta, sijaitsee Pohjoiskalotilla ja Barentsin alueella ja rajoittuu idässä Venäjään, pohjoisessa Norjaan, lännessä Ruotsiin ja etelässä Oulun lääniin. Läänin pinta-ala on 98 947 km² eli se on pinta-alaltaan Suomen lääneistä suurin kattaen 29 prosenttia koko maan pinta-alasta. Lapin lääni muodostuu 22 kunnasta. Lapin maakunta on alueeltaan identtinen läänin kanssa.
Pohjoinen napapiiri kulkee läänin läpi hieman Rovaniemen pohjoispuolella. Ilmastoon vaikuttavat pohjoisen sijainnin lisäksi suuret korkeusvaihtelut, Golf-virta sekä lähellä sijaitsevat merialueet Pohjoinen jäämeri ja Perämeri. Vuodenajat erottuvat selvästi toisistaan. Lapin ja Suomen korkein kohta Enontekiön kunnassa sijaitseva Halti kohoaa 1 328 metrin korkeuteen merenpinnasta. Alavimmat seudut puolestaan löytyvät Lounais-Lapista Perämeren rannikolta. Lapin suurin ja Suomen kolmanneksi suurin järvi on Inarijärvi, jonka pinta-ala on 1 040 km². Lapissa sijaitsee myös kaksi suurta tekojärveä, Lokka ja Porttipahta, sekä Suomen pisin joki, 483 kilometrin mittainen Kemijoki.
Lapin läänin väkiluku oli vuoden 2002 lopussa 187 777 henkeä, joka on 3,6 prosenttia koko maan väestöstä. Lapin lääni on erittäin harvaan asuttu. Väestöntiheys on ainoastaan kaksi asukasta maaneliökilometriä kohti, kun koko maassa asuu 17 henkeä maaneliökilometrillä. Suurimmat väestökeskittymät ovat läänin pääkaupunki Rovaniemi ympäristöineen ja Kemi-Tornio-alue, joissa molemmissa asuu noin kolmannes läänin väestöstä.
Lapin maakunnan nimikkolajit ovat poro, sinirinta, kullero, lohi ja kulta.
Lapin kunnat
Historiallisesti Lapin alueeseen kuuluvat Enontekiön, Utsjoen, Inarin, Kittilän, Sodankylän, Savukosken ja Pelkosenniemen alueet. Esimerkiksi Rovaniemi oli osa Pohjois-Pohjanmaata ja Peräpohjolaa. Nykykäsitys Lapista muodostuu läänin nimestä, joka annettiin pohjoisimmalle läänille vuonna 1936.
Lapin läänissä ja maakunnassa on 22 kuntaa, joista 4 on kaupunkeja (lihavoituja).
Katso myös
- Pirkkamies
Linkki
- [http://www.laaninhallitus.fi/lh/lappi/home.nsf Lapin lääninhallitus]
-
ko:라피 주
VäkilukuVäkiluku eli asukasluku merkitsee asukkaiden määrää tietyllä maantieteellisellä alueella.
Väkiluku suhteutetaan usein alueen pinta-alaan jakamalla asukkaiden määrä alueen koolla, tavallisesti neliökilometreinä mitattuna. Täten saadaan väestöntiheys.
Katso myös
- Luettelo valtioista väkiluvun mukaan
Luokka:Väestötiede
ja:人口
simple:Population
th:ประชากร
zh-min-nan:Jîn-kháu
Pallas-Yllästunturin kansallispuistoPallas-Yllästunturin kansallispuisto on Suomen kolmanneksi suurin kansallispuisto, joka sijaitsee Länsi-Lapissa Enontekiön, Kittilän, Kolarin ja Muonion kuntien alueella. Se on perustettu muodollisesti vasta vuonna 2005, jolloin Pallas-Ounastunturin kansallispuistoon liitettiin Ylläs-Aakenuksen suojelualue. Varsinainen Yllästunturin laskettelukeskus ei kuulu kansallispuistoon. Puiston korkein kohta on Taivaskero. Yhteenlaskettu pinta-ala on nyt 1020 km2.
Aiheesta muualla
[http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=4440 Luontoon.fi | Pallas-Yllästunturin kansallispuisto]
Luokka:Suomen kansallispuistot
VäestötiheysVäestötiheys eli asukastiheys on suure, joka kuvaa väestön alueellista jakaantumista. Alueen väestötiheys saadaan seuraavasti:
.
Yleisin mittayksikkö väestötiheydelle on asukkaita per neliökilometri (as./km² tai hlö/km²).
Pinta-alaksi voidaan katsoa alueen kokonaispinta-ala, tai asumiskelpoista alaa voidaan pyrkiä rajaamaan jättämällä laskennasta vesistöt pois, jolloin huomioidaan pelkkä maapinta-ala. Silti laskettu väestötiheys saattaa olla harhainen, jos käytetty pinta-ala sisältää esimerkiksi asumiskelvotonta vuoristoa.
Suomen väestötiheys on noin 17,1 asukasta maapinta-alan neliökilometriä kohden, joten kansainvälisessä ja jopa pohjoismaisessa vertailussa Suomi on varsin harvaan asuttu maa. Paikkakunnittain väestötiheys vaihtelee Helsingin kolmestatuhannesta asukkaasta Savukosken 0,22 asukkaaseen neliökilometrillä.
Väestötiheys vaikuttaa siihen, miten paljon käytetään henkilöautoa ja miten paljon joukkoliikennettä tai kevyttä liikennettä. Mitä suurempi väestötiheys on, sitä vähäisempää on auton käyttö, kävelymatkat ovat lyhyitä, joukkoliikennettä voidaan järjestää kattavasti ja palveluja tiheästi. Pienellä väestötiheydellä kävelymatkat ovat pitkät eikä kunnollista joukkoliikennettä ole, matkat vaativat auton käyttöä ja palvelut ovat harvassa.
Lähteet
#[http://www.stat.fi/tk/tp/verkkokoulu/vk/vt/oppitunnit/vt05/vt05_06/view.html Johdatus väestötieteen perusteisiin] – Tilastokeskus
Luokka:Väestötiede
als:Bevölkerungsdichte
ms:Kepadatan
zh-min-nan:Jîn-kháu bi̍t-tō·
ko:인구 밀도
ja:人口密度
th:ความหนาแน่นประชากร
MuoniovaaraMuoniovaara on kylä Ruotsissa Pajalan kunnassa. Kylä sijaitsee Muonionjoen länsirannalla vastapäätä Muonion kirkonkylää. Muoniovaarassa sijaitsi aikanaan Ruotsin pohjoisin kauppakartano.
Samuli Paulaharjun mukaan Muoniovaaran ensimmäisen talon rakensi Norjan Hammerfestista kotoisin ollut Fredrik Wilhelm Knobloch (s. 12.1.1806 Kristiansund, Norja, k. 17.7.1874 Muoniovaara). Knobloch oli avioitunut 1. toukokuuta 1833 muoniolaissyntyisen Mathilda Adolfina Kolströmin (s. 1798) kanssa.
Knoblochin liiketoimet eivät kuitenkaan ilmeisestikään riittävästi määrin menestyneet, sillä jo 1840-luvulla hän myi talonsa kirjanpitäjälleen Frans Bernard 'Benjamin' Forsströmille ja muutti itse Tornioon, jossa hän toimi seppänä.
Frans Bernard 'Benjamin' Forsström (17.9.1815-2.3.1883) oli vihitty 2.8.1844 Eteläkalixin Innanbäckenistä kotoisin olleen Carin Bergdahlin (s. 1819) kanssa. Muoniovaaraan Forsström rakennutti suuren kauppakartanon, jossa hän harjoitti laajamittaista kauppaa myyden mm. siirtomaatavaroita ja kotipolttoista viinaa alueen saamelaisille.
Benjamin Forsströmin vaimo Carin ei ilmeisesti elänyt pitkään, sillä kauppias Forsströmin vuonna 1846 syntyneen tyttären Hilda Sofia Forsströmin ja tätä nuorempien lapsien äidiksi mainitaan Gustava Mathilda Holmström (s. Suomessa 1821).
1850-luvun alussa Muoniovaaran kauppias Frans B. Forsström, teollisuusmies Karl Sohlberg, konstaapeli Israel Stenudd ja neljä muuta henkilöä tekivät hiippakunnan konsistorille valituksen vuonna 1849 Pajalan kirkkoherraksi tulleen
Lars Levi Laestadiuksen (1800-1861) käynnistämän herätysliikkeen hurmoshenkisistä vaikutuksista ja luterilaisen doktriinin vastaisuudesta. Forsströmin osalta valituksen taustalla lienevät olleet Laestadiuksen herätysliikkeen
kielteiset vaikutukset hänen harjoittamaansa kotipolttoisen viinan myyntiin. Valituksen johdosta Härnosandin piispa Israel Bergman suoritti heinäkuussa 1853 Pajalan seurakunnassa piispantarkastuksen. Piispa Bergman ei kuitenkaan löytänyt Laestadiuksen toiminnasta mitään huomautettavaa.
10. kesäkuuta 1853 saapui Muoniovaaraan englantilainen ornitologi, linnunmunien tutkija ja keräilijä John Wolley. Hän asettui asumaan kauppias Benjamin Forsströmin luokse neljän vuoden ajaksi voidakseen tutkia alueen linnustoa. John Wolleyn apulaisena laajamittaisessa linnunmunien keräilyssä toimi muoniovaaralainen Ludvig Knobloch. Vuosia jatkuneen keräilyn tuloksena John Wolleyn linnunmunien kokoelma käsitti kaikkiaan 6076 munaa.
"Muoniovaaran munaherra", kuten John Wolleytä kutsuttiin, teki yhden Forsströmin piioista (Yliniemi Muoniosta) raskaaksi. Piika synnytti kaksoset ja muutti myöhemmin toisen miehen kanssa Amerikkaan.
John Wolleyn uskotaan hakanneen Muoniovaaran alueella sijaitsevaan seitakiveen
ruotsalais-englantilaisen tekstin: "Vi ar i lant of Oskar friat of Viktoria of Inklant
This holi saita vith olt sint morak stil har lat Ion Wolli of Matlok rit runs afthir Sevastovols fal". Suomeksi tämä Krimin sodan aikaan kirjoitettu teksti kuuluisi suunnilleen seuraavasti: "Olemme Englannin Viktorian vapauttamalla Oskarin maalla. Tämä pyhä seita hiljaisine ympäristöineen on opettanut Matlockista kotoisin olevan John Wolleyn kirjoittamaan nämä riimit Sefastopolin antautumisen
kunniaksi."
Alkuvuodesta 1857 Frans Bernard Forsströmin ja John Wolleyn luona Muoniovaarassa vieraili amerikkalainen matkakirjailija Bayard Taylor matkallaan kohti pohjoista. Hänen kuvauksensa Muoniovaaran vierailustaan on luettavissa kirjasta Bayard Taylor: Northern Travel, joka on ilmestynyt myös ruotsin kielellä.
Saapuessaan Muoniovaaraan John Wolley oli 30-vuotias ja lähtiessään 34 vuoden ikäinen. Hän kuoli pian Englantiin paluunsa jälkeen, vain 36 vuoden ikäisenä. John Wolleyn Välimeren ja Skandinavian alueelta keräämien lintuhavaintojen perusteella hänen ystävänsä Alfred Newton (1829-1907) laati hänen kuolemansa jälkeen teoksen "Ootheca Wolleyana."
Frans Benjamin Forsströmin kuoltua vuonna 1883 Muoniovaaran kauppakartanon otti hoitoonsa hänen poikansa Johan Gustav Forsström (s. 1850). Gustav Forsströmin liiketoimet eivät kuitenkaan menestyneet, sillä Tornionlaakson kauppiaat olivat saaneet vaarallisen kilpailijan Ruotsin puolelle rakennetusta malmirautatiestä. Vuonna 1894 Gustav Forsström katsoikin
olevansa pakotettu tekemään vararikon.
Gustav Forsströmin jälkeen kartanon isännäksi tuli Johan Oskar Tornberg (1858-1947). Johan 'Janne' Tornberg oli avioitunut Skogskäristä kotoisin olleen Brita Kaisa Harjukankaan
(1857-1938) kanssa.
Vuosisadan vaihteen tienoilla alkuperäinen kartanorakennus oli siinä määrin ikääntynyt, että kartanon pihapiiriin rakennettiin uusi punainen pirttirakennus, johon Janne ja Brita muuttivat asumaan kahdeksan lapsensa kanssa. Vuonna 1912 tapahtui kuitenkin onnettomuus, uusi pirttirakennus paloi maan tasalle. Johan Oskar oli tuolloin liikematkalla Kiirunassa ja perheen pojat heinänteossa. Palossa tuhoutui kymmenhenkisen perheen koko omaisuus. Ystävällisten ihmisten huonekalu- ja sänkyvaatelahjoitusten avulla suuri kartanorakennus sisustettiin jälleen talviasuttavaan kuntoon ja elämä kartanossa jatkui.
Kartanossa asuttiin vuoteen 1970 asti, jolloin viimeiset asukkaat muuttivat talosta pois. Nykyisellään Muoniovaaran kauppakartano, joka Muonion kirkon ohella on yksi alueen vanhimpia ja historiallisesti merkittävimpiä rakennuksia, on pahasti raunioitunut. Kartanon mukana häviää merkittävä osa alueen kulttuurihistoriaa.
Nykyisin Muoniovaarasta avautuu edelleen upea maisemallinen näkymä kohti Suomen puolen tunturilappia. Vasemmalla puolella avautuu näkymä Pallastunturille ja oikealla Olokselle. Maiseman keskellä kukkulan huipulla sijaitsee v. 1817 valmistunut Charles Bassin suunnittelema Muonion kirkko. Toisaalta Muoniovaaran kauppakartanon valkeaksi kalkittuine rakennuksineen on täytynyt varsinkin 1800-luvulla tehdä vaikutus Muonion kirkolle saapuneisiin matkailijoihin.
Aiheesta muualla
- [http://www.algonet.se/~lb-utv5/muoniovaara/index.html Muoniovaara (Ruotsinkielinen kotisivu)]
- [http://www.lib.uidaho.edu/special-collections/dm/dm2002/ootheca.htm Ootheca Wolleyana]
- [http://en.wikipedia.org/wiki/Alfred_Newton Alfred Newton (englanninkielinen Wikipedia)]
- [http://en.wikipedia.org/wiki/Bayard_Taylor Bayard Taylor (engl. Wikipedia)]
OlostunturiOlostunturi on Muonion kunnassa Suomen ns. käsivarren kainalossa sijaitseva tunturi, joka kohoaa 509 metrin korkeuteen merenpinnasta.
Olostunturi on tullut tunnetuksi hiihto- ja laskettelukeskuksestaan, johon mm. Suomen maastohiihdon huiput kokoontuvat syksyisin kisailemaan ns. ensilumen kisoihin.
Tunturin huipulle on rakennettu puolenkymmentä tuulivoimalaa. Näiden viiden 600 kW:n voimalan kokonaistuotantokapasiteetti on 3 MW. Vertailun vuoksi todettakoon, että vuoden 2004 lopussa Suomen tuulivoiman kokonaistuotantokapasiteetti oli 82 MW.
Oloksen alueella sijaitsee saksalaisten autotehtaiden talvitestausasema, joka tarjoaa paikallisille asukkaille työpaikkoja talvisin.
Alueella sijaitsee myös Madeojan lehtosuojelualue.
Aiheesta muualla
[http://www.vtt.fi/pro/pro2/tuulitilastot/vuosirap04.pdf Tuulivoiman tuotantotilastot, Vuosiraportti 2004]
Katri ValaRunoilija Katri Vala (oikealta nimeltään Karin Alice Heikel os. Wadenström) syntyi 11. syyskuuta 1901 Muoniossa metsänhoitaja Robert Waldemar Wadenströmin (s. Porvoo 26.8.1873) ja hänen muoniolaissyntyisen vaimonsa Alexandra Fredrika Mäen perheeseen. Perhe muutti seuraavana vuonna Porvooseen ja vuonna 1905 Ilomantsiin, missä Vala vietti lapsuutensa. Porvoossa syntyi Katri Valan pikkuveli Erkki Vala (Porvoo 17.12.1902 - Helsinki 14.2.1991), vuoteen 1928 Wadenström. Robert Wadenströmin kuoltua 1911 perhe muutti takaisin Porvooseen. Katri Vala kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1919 ja suoritti kansakoulunopettajan tutkinnon Heinolan seminaarissa vuonna 1922. Vuosina 1922-28 Vala työskenteli kansakoulunopettajana Kuopion maalaiskunnassa, Valkealassa, Askolassa ja Ilomantsissa. Vuonna 1928 Vala sairastui tuberkuloosiin, josta hän ei koskaan täysin parantunut ja joka johti lopulta hänen ennenaikaiseen kuolemaansa vain 42 vuoden iässä. Toivuttuaan kuitenkin sairaudestaan riittävästi hän teki matkan Rivieralle ja Pariisiin. Matkan jälkeen Vala asettui asumaan Helsinkiin, jossa hän vuonna 1930 solmi avioliiton kemistin koulutuksen saaneen Armas Heikelin kanssa. Vuonna 1931 Katri Vala synnytti ensimmäisen lapsensa. Hänen saamansa tyttövauva eli kuitenkin vain pari tuntia. Tämä menetys aiheutti runoilijalle syvän masennuskauden, joka näkyy myös hänen tuotannossaan. Hänen toinen lapsensa Mauri Henrik Heikel syntyi vuonna 1934. Vuosina 1935-1937 Katri Vala toimi opettajana Lauritsalassa. Pahenevan tuberkuloosin ja taloudellisten ongelmien vuoksi Katri Vala muutti vuonna 1940 Ruotsiin, missä asui hänen veljensä Erkki. Katri Vala kuoli 28.5.1944 Eksjön parantolassa Ruotsissa.
Esikoiskokoelmansa Tulenkantajat-ryhmän tunnetuimpiin nimiin kuulunut Katri Vala julkaisi vuonna 1924. Hänen vapaamittainen lyriikkansa herätti myös kiivasta keskustelua.
Katri Vala oli 1930-luvulla mukana perustamassa myös vasemmistolaista kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilaa. Hänen kirjallisessa tuotannossaan tältä ajalta näkyvät pasifismin ja fasisminvastaisuuden teemat. Suuren maailmanpalon ennakointi hallitsi vuonna 1942 ilmestynyttä jäähyväiskokoelmaa ”Pesäpuu palaa”, joka oli suurimmalta osin kirjoitettu jo ennen maailmansotaa.
Kokoelmat
- Kaukainen puutarha, 1924
- Sininen ovi, 1926
- Maan laiturilla, 1930
- Paluu, 1934
- Pesäpuu palaa, 1942
- Kootut runot, 1945 (postuumisti)
- Henki ja aine eli yksinäisen naisen pölynimuri, 1945 (pakinoita, postuumisti)
Mukana antologioissa
- Nuoret runoilijat, 1924
- Hurmoituneet kasvot, 1925
- Kolme, 1930 (Elina Vaaran ja Katri Suorannan kanssa)
Suomennoksia Heinrich Heinen, comtesse de Noaillesin ja Ernst Tollerin runoista löytyy kokoelmasta Paluu. Katri Vala käänsi myös klassista kiinalaista runoutta.
Vala, Katri
Vala, Katri
Yrjö KokkoYrjö Olavi Samuli Kokko (s. 16. lokakuuta 1903, Sortavala, k. 6. syyskuuta 1977, Helsinki) oli suomalainen eläinlääkäri ja kirjailija. Hänet tunnetaan parhaiten sadustaan Pessi ja Illusia, Lapin kuvauksistaan ja toiminnastaan Suomen laulujoutsenten pelastamiseksi. Kokko harrasti myös valokuvausta ja kuvitti itse suurimman osan kirjoistaan.
Yrjö Kokko valmistui ylioppilaaksi Viipurin Suomalaisesta lyseosta vuonna 1923. Hän opiskeli eläinlääkäriksi Hannoverin, Tarton ja Wienin korkeakouluissa 1923-1930. Rahoitusta opinnoilleen hän sai toimimalla Suomen Kuvalehden kirjeenvaihtajana
vuosina 1924-1930. Vuosina 1932-1945 hän toimi Sysmän kunnan kunnaneläinlääkärinä ja Muonion kunnan piirieläinlääkärinä 1945-1950. Vapaaksi kirjailijaksi hän heittäytyi vuonna 1950.
Rahapulassa ollut nuori mies aloitti jo opiskeluaikanaan 1920-luvulla lehtiin kirjoittamisen. Ensimmäiset tarinat olivat jännityskertomuksia. Suomen kirjallisuus ei ole osannut sijoittaa Yrjö Kokkoa kirjailijana oikein mihinkään ryhmään. Häntä ei pidetä varsinaisena kaunokirjailijana, mutta ei hän ole eräkirjailijakaan, esseisti tai tietokirjailija. Kokon faktan ja fiktion sekä erilaisten kerrontatapojen yhdistämistä pidettiin oikeastaan heikkoutensa. Hän loi oman ilmaisutapansa ja tyylinsä, ”kokkolaisen” kirjallisuuden, joka kyllä löysi vastakaikua lukijoissa, mutta jätti kirjallisuustieteilijät kylmiksi – Pessi ja Illusia–romaania lukuun ottamatta.
Pessistä ja Illusiasta tuli heti osa suomalaisen kulttuurin klassikkosatuja. Sen ensimmäinen ja ehdottomasti kaunein kuvitus koostuu Yrjö Kokon omista valokuvista. Kokko kirjoitti satuaan, joka oli tarkoitettu hänen lapsilleen, kolmen vuoden ajan keskellä sotaa. Tarinassa utelias keijukainen Illusia tulee tutkimusmatkalle metsään sateenkaarelta, joutuu Ristilukin uhriksi ja menettää siipensä. Illusian on selvittävä metsässä, jossa uhkaavat luonnon ankaruus ja vihamieliset olennot sekä ihmisen aiheuttama vaara: sota. Illusia kohtaa maassa urhean ja miehekkään peikon Pessin, jonka kanssa hän kasvaa ja kokee monenlaisia seikkailuja. Tarina päättyy onnellisesti Pessin ja Illusian lapsen, hännättömän ja siivettömän, siis ihmisen syntymiseen.
Pessi ja Illusia ilmestyi huhtikuussa 1944, juuri ennen Kannaksen suurhyökkäystä.Huolestuva, etukäteen murehtiva Pessi-menninkäinen ja aina toivon löytävä Illusia-keiju heijastelivat suomalaisten tuntoja pitkän sodan aikana, ja kirjasta tuli heti suosittu. Vuonna 1952 valmistui satuun perustuva, säveltäjä Ahti Sonnisen satubaletti Pessi ja Illusia, joka on tunnetuimpia suomalaisia kokoillan baletteja. Yrjö Kokon satu on elänyt ja elää myös näytelmänä ja elokuvana sekä tanssiteatterissa.
Teosluettelo
- Kotieläin - Anatomia ja fysiologia kouluja ja itseopiskelua vasten (1932)
- Pitäkää tulta vireillä (1941, näytelmä)
- Miglin joutsenet (1941, näytelmä)
- Pessi ja Illusia (1944)
- Neljän tuulen tie (1946)
- Laulujoutsen (1950)
- Sudenhampainen kaulanauha (1951)
- Hyvän tahdon saaret (1953)
- Ne tulevat takaisin (1954)
- Ungelon torppa (1957)
- Tunturi (1961)
- Täydennysmies (1962)
- Perheen jumppakirja (1963)
- Sota ja satu (1964)
- Molli, maailman viisain koira (1965)
- Alli, jäänreunan lintu (1966)
- Poro - Muistelus (1969)
- Parhaat ystäväni - Valikoima Yrjö Kokon eläinkuvauksia (1970)
Kirjallisuutta
Jukka Parkkinen: Yrjö Kokko - sadun ja luonnon runoilija (2003) ISBN 951-28407-6
Kokko, Yrjö
Kokko, Yrjö
Linkit
- Anna Korhonen : Pessi ja Illusia http://www.yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=186 - 18k
- J.Parkkinen :Yrjö Kokko jännityskirjailijana http://www.parkkinen.org/kokko2.html Alarm im Weltall
Alarm im Weltall ist ein US-amerikanischer Sciencefiction-Film aus dem Jahr 1956. Der Film kam im Jahr 1957 in die deutschen Kinos.
Die Besatzung des Raumschiffs C57D findet auf dem Planeten Altair 4 die Überlebenden des vor 20 Jahren verschwundenen Raumschiffs Bellerophon.
Handlung
Der Kommandant des Raumkreuzers C57D ist mit seiner Crew auf einer Such- und Rettungsmission unterwegs zum vierten Planeten des Zentralsterns Altair. Dort ist vor zwanzig Jahren das Raumschiff Bellerophon mit Kolonisten verschwunden. Als der Kreuzer das System erreicht, ist auf dem erdähnlichen Planeten Altair 4 kein Anzeichen von Zivilisation zu entdecken. Das Raumschiff wird jedoch mit Radar gescannt. Kurz darauf meldet sich Dr. Morbius, der dem Kapitän rät, nicht auf dem Planeten zu landen. Kapitän Adams zwingt Morbius jedoch, ihm Landekoordinaten durchzugeben. Nach der Landung erscheint Morbius' Roboter Robby mit einem Fahrzeug und bringt den Kapitän, den Schiffsarzt Dr. Ostrow und den 1. Offizier Leutnant Farmann zu Dr. Morbius' Domizil.
Morbius und seine Tochter Altaira, die auf dem Planeten geboren wurde, sind die einzigen Überlebenden der ursprünglichen Kolonisten. Dr. Morbius, ein Philologe, erklärt Adams, dass die Anwesenheit der Rettungsmannschaft nicht erwünscht ist, da er und seine Tochter durch den von Morbius selbst konstruierten Robby mit allem versorgt werden, was sie brauchen. Die Kolonisten seien alle durch eine unerklärliche Kraft getötet worden. Nur Morbius und seine Frau seien gegen diese Kraft immun gewesen, jedoch starb Morbius' Frau wenige Monate nach der Geburt der Tochter Altaira.
Die Besatzung von C57D kann vorerst nicht abreisen, so sehr Morbius auch darauf drängt. Adams vermutet hinter dem seltsamen Auftreten des Doktors ein Geheimnis. Während sich Adams und Altaira näherkommen und sich in einander verlieben, geschehen merkwürdige Dinge. Ohne dass die Besatzung etwas merkt, werden wichtige Teile des Raumschiffs zerstört. Adams will den verdächtigten Morbius zur Rede stellen und entdeckt dabei dessen Forschungsunterlagen und einen Geheimgang, aus dem Morbius erscheint. Widerstrebend gibt Morbius eine Erklärung. Vor mehreren hunderttausend Jahren lebte auf dem Planeten eine den Menschen technologisch und ethisch überlegene Rasse, die Krell. Die Krell sind vor langer Zeit untergegangen, auf der Oberfläche sind keine Zeichen ihrer Zivilisation zurückgeblieben. Unter der Oberfläche befinden sich jedoch noch riesige funktionierende Maschinenanlagen. Morbius ist es gelungen, sich einiges Wissen der Krell anzueignen und die Maschinen zu bedienen. Während Adams Morbius drängt, seine Erkenntnisse mit anderen zu teilen, wird die Crew des Raumkreuzers von einem unsichtbaren Lebewesen angegriffen, das Besatzungsmitglied Quinn ermordet. Admas und der Schiffsarzt rätseln über das Wesen, dessen Spuren man gefunden hat. Bei der Beerdigung Quinns erscheint Morbius und warnt Adams vor einem weiteren Angriff auf das Schiff, der auch prompt erfolgt. Das Schiff wird von einem Energiewesen angegriffen und die Mannschaft kann sich nur mit Mühe des Angriffs erwehren; weitere Besatzungsmitglieder sterben.
Adams entschließt sich Morbius und seine Tochter zu evakuieren und Altair 4 zu verlassen.
Dr. Ostrow findet das Geheimnis der Krell und zugleich das Geheimnis Morbius' heraus. Bevor er Adams davon berichten kann, stirbt er jedoch. Der einzige Hinweis ist das Wort „Id“. Adams spricht Morbius darauf an, der erklärt nur widerstrebend, dass das Id die Struktur des Unterbewussten beschreibt. Es stellt sich heraus, dass die Krell durch ihre unterdrückten aggressiven Gefühle mit Hilfe der riesigen Maschinen Lebewesen manifestierten, durch die sie schließlich ausgerottet wurden. Morbius, der mit diesen Maschinen experimentierte, hat durch seinen unterbewussten Hass die Phantome und Energie-Lebensformen geschaffen, die nicht nur die Kolonisten töteten, sondern auch fortwährend Kapitän Adams' Raumschiff angreifen. Morbius wird bald darauf von seinem eigenen Monstrum bedroht. Erst jetzt erkennt er die verdrängte Wahrheit, gesteht seine Schuld ein und besiegt so sein eigenes Monster. Geschwächt und verzweifelt sieht er die Gefahr, die in den Maschinen der Krell steckt, und aktiviert deren Selbstzerstörung. Es kommt zu einer Kettenreaktion und Altair 4 verglüht. Das Raumschiff, mit der verbliebenen Mannschaft, Altaira und Robby an Bord, wird in sichere Entfernung gebracht.
Kritiken
Alarm im Weltall war in kommerzieller Hinsicht kein Erfolg, doch bei Science-Fiction Fans äußerst beliebt. Die Spezialeffekte waren für die 1950er Jahre sensationell und die Geschichte glaubwürdig. In Deutschland wurde der Film zwar als „phantasievolles utopisches Abenteuer“ bezeichnet, aber auch gleichzeitig als „naiv“ und „anspruchslos“ abgetan.
Frederik Pohl schrieb über Alarm im Weltall: „Der erste originelle Science-Fiction-Film“, und ärgerte sich später darüber, dass er nicht das Angebot zum Schreiben des Drehbuchs angenommen hatte.
(Zusammenfassung aus Filmdienst und Frederik Pohl: Science Fiction Studies in Film.)
Auszeichnungen
1956 Oscarnominierung (Beste Spezialeffekte) für Arnold A. Gillespie, Irving G. Ries, Wesley C. Miller
Anmerkungen
Irving Block schrieb die Originalstory zu Alarm im Weltall. Wie er selbst ankündigte, bediente er sich hemmungslos bei Shakespeares Der Sturm. Aus der Insel wurde Altair 4, Prospero wurde Morbius, Miranda wurde Altaira und Ariel mutierte zum Roboter Robby. Alarm im Weltall hatte großen Einfluss auf die Science-Fiction, insbesondere auf Star Trek (dt. Raumschiff Enterprise). Dessen Schöpfer Gene Roddenberry hat zugegeben, vom Film inspiriert gewesen zu sein. Nur ein Bespiel ist die synthetische Herstellung von Nahrungsmitteln und Gebrauchsgegenständen. War in Alarm im Weltall noch Robby, der Roboter dafür zuständig, gibt es bei Star Trek sogenannte Replikatoren. Dazu kommen unter anderem die Kommunikatoren, die „einfachen Strahlenwaffen“ und die „vereinten Planeten“. Auffallend ist zudem, dass hier wie dort der Captain, der Schiffsarzt und der erste Offizier an Außenmissionen teilnehmen; und die Geschichte mit der untergegangenen außerirdischen Zivilisation, bedrohlichen Energiewesen und der obligatorischen Liebschaft des Captains hätte auch eine typische Star Trek-Folge bilden können.
Auch eine leise Kritik am Militarismus ist in Alarm im Weltall zu spüren, zumindest in der deutschen Synchronfassung, wenn Dr. Morbius sagt: „Nehmen sie es nicht so tragisch, ein kommandierender Offizier braucht ja nicht soviel Verstand, nur eine laute und kräftige Stimme“.
(Quellen: u.a. The New York Times.)
Der im Film erstmalig auftretende Roboter Robby wurde zu einer eigenen Kultfigur und hatte noch Jahre später Gastauftritte in Filmen und Serien, u.a. Love Boat. Im Jahr 2004 wurde er in die Robot Hall of Fame aufgenommen.
Weblinks
-
Kategorie:US-amerikanischer Film
Alarm im Weltall
ja:禁断の惑星
warsaw map Sepsa gry zawory metalowe opisy gg
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Rahel Varnhagen von Ense
Rahel Varnhagen von Ense (auch: Rahel Levin (Geburtsname), Rahel Robert bzw. Robert-Tornow (angenommener Familienname ab Mitte der 1790er Jahre), Friedericke Antonie (Taufname, ab 1814), die Rahel) (
- 19. Mai 1771 in Berlin; † 7. März 1833) war eine Read More... |
Das Urteil
siehe
- Das Urteil (Grisham), ein 1996 erschienener Roman von John Grisham
- Ein Film aus dem Jahre 2003 mit Dustin Hoffman; siehe Das Urteil (Film)
- Das Urteil (Kafka), eine Read More... |
Hutzelfeuer
Rund um Fulda existiert die Tradition am Wochenende nach Aschermittwoch ein Hutzelfeuer abzubrennen. Dieser Brauch geht bis ins Mittelalter zurück und symbolisiert das Ende des Winters. Der Begriff Hutzelfeuer leitet sich von den Hutzeln ab, eine regionale Bezeichnung für
|
Don Davis
Don Davis (
- 4. Februar 1957 in Anaheim, Kalifornien, USA) ist ein US-amerikanischer Komponist von Filmmusiken. Bekannt wurde er vor allem durch seine Soundtracks für die Matrix-Spielfilme, für die er mit Wikipedia:Taxoboxen. -->
Die Elsterdohle (Corvus dauricus) ist mit ca. 32 cm einer der kleinsten Vertreter
aus der Gattung der Raben und Krähen (Corvus). Sie ist eng verwandt mit der Dohle (C. monedula) und gleicht dieser in den Proportion und Verhalten.
|
Java 2 Platform Standard Edition
Die Java 2 Platform, Standard Edition (dt.: Java-Plattform, Standardausgabe), abgekürzt J2SE [], ist eine Sammlung von Java-APIs. Die J2SE dient als Grundlage für die J2EE und J2ME-Technologien, mit denen Unternehmensanwendung bzw. Anwendungen für mobile Geräte erstellt werden können.
Versionsbezeichnungen
|
Schwarzbach (Sachsen)
Der Schwarzbach entspringt nördlich von Eilenburg (Sachsen) und durchfließt die Gemarkungen Sprotta, Doberschütz, Battaune, Wöllnau, Pressel, Authausen, Görschlitz und
|
Schweizerische Südostbahn
Die Schweizerische Südostbahn AG (SOB) ist eine normalspurige Eisenbahngesellschaft in der Schweiz. Sie entstand 2001 aus einer Fusion der ehemaligen Südostbahn und der Bodensee-Toggenburg-Bahn.
Geschichte
1877 wurde die erste der beiden Vorläuferinnen der Südostbahn ge
|
Südostbahn
Die Schweizerische Südostbahn AG (SOB) ist eine normalspurige Eisenbahngesellschaft in der Schweiz. Sie entstand 2001 aus einer Fusion der ehemaligen Südostbahn und der Bodensee-Toggenburg-Bahn.
Geschichte
1877 wurde die erste der beiden Vorläuferinnen der Südostbahn ge
|
|
