Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Murmanskin Alue

Murmanskin alue

Murmanskin alue (venäjäksi Murmanskaja oblast) on Venäjän federaation hallinnollinen alue (subjekti) Pohjois-Euroopassa. Se käsittää Kuolan niemimaan, Petsamon ja Kantalahden ympäristön. Murmanskin alue rajoittuu pohjoisessa ja koillisessa Barentsinmereen, etelässä Vienanmereen ja Karjalan tasavaltaan, lännessä Suomeen sekä luoteessa Norjaan. Alueen pääkaupunki on Murmansk (1916-1917 nimenä Romanov-na-Murmane). Alueen pinta-ala on 144 900 km².

Maantiede

Murmanskin alue sijaitsee lähes kokonaan napapiirin pohjoispuolella. Golf-virran ansiosta alueen ilmasto on kuitenkin melko leuto. Keskilämpötila on tammikuussa rannikolla -8 °C ja sisämaassa -13 °C ja heinäkuussa rannikolla +8 °C ja sisämaassa +13 °C. Keskimääräinen sademäärä vuodessa on noin 400 mm. Alueella on monia tuntureita, joista korkein on Hiipinä (1 191 m). Vesistöistä mainittakoon Paatsjoki Norjan vastaisella rajalla, Tuulomajoki, Luttojoki ja Nuortijärvi. Merkittävimmät vuonot ovat Kuolavuono ja Petsamonvuono.

Väestö

Murmanskin alueen asukasluku on 1 018 000 (1999) ja väentiheys on 7,0 as./km². Vakituisten asukkaiden lisäksi alueelle on sijoitettu noin 200 000 sotilasta. Väestön keski-ikä on vain 31 vuotta. Väestöstä asuu kaupungeissa 93 %. Suurimmat kaupungit ovat Murmansk (381 800 as. vuonna 1999), Apatity (69 000 as.) ja Kantalahti (45 000 as.). Enemmistö väestöstä on nykyisin venäläisiä, mutta alueella asuu myös runsaasti muita kansallisuuksia. Vuonna 1992 väestöstä oli venäläisiä 80,6 %, ukrainalaisia 7,9 %, valkovenäläisiä 3,4 %, tataareja 1,0 %, mordvalaisia 0,4 %, komeja 0,3 %, kolttasaamelaisia 0,2 %, mareja 0,1 %, suomalaisia 0,1 %, virolaisia 0,1 %, nenetsejä 0,01 % ja vepsiä 0,01 %. Alueen alkuperäisiä asukkaita ovat kolttasaamelaiset.

Hallinto

Murmanskin alue on yksi Venäjän federaation alueista (subjekti) ja sen pääkaupunki on Murmansk. Paikallishallinnon johdossa ovat kuvernööri ja alueduuma. Murmanskin alueen autojen rekisterikilven subjektinumero on 51.

Talous

Murmanskin alueella on runsaasti luonnonrikkauksia. Alueen kaivosteollisuus tuottaa kuparia, alumiinia, fosfaattia, wolframia, nikkeliä, rautaa, kobolttia, apatiittia, nefeliinia, lopariittia, kiillettä, vermikuliittia ja kvartsimaasälpää. Suurin osa raaka-aineista kuitenkin kuljetetaan muualle Venäjälle, eikä alueelle ole kehittynyt niihin perustuvaa teollisuutta. Kaivosteollisuuden ohella merkittävin elinkeino on kalastus ja kalanjalostusteollisuus. Tärkeimmät teollisuudenalat ovat vuoriteollisuus-, konepaja-, telakka- ja elintarviketeollisuus. Myös kalastus on merkittävä elinkeino. Lisäksi on energiantuotantoa. Kolttasaamelaiset harjoittavat porotaloutta. Alueelta johtaa etelään Muurmannin rata. Lisäksi Kantalahdesta johtaa rata Suomen puolelle Sallaan. Murmansk on yksi Venäjän merkittävimpiä laivastotukikohtia.

Hallintopiirit

Murmanskin alueella on 5 hallintopiiriä, 8 kaupunkia ja 7 suljettua kaupunkia.
- Kouteron piiri (Kovdor) Ковдорский район
- Kuolan piiri Кольский район
- Lovjärven piiri (Lovozero) Ловозерский район
- Petsamon piiri Печенгский район
- Turjan piiri Терский район

Kaupungit


- Apatiitti (Apatity), Апатиты
- Kantalahti, Кандалакша
- Hiipinä, Кировск
- Kuola, Кола
- Montsegorsk Мончегорск
- Murmansk Мурманск
- Olenogorsk Оленегорск
- Umba Умба

"Suljetut kaupungit"


- Ostrovnoy (Островной)
- Polarnie Zori (Полярный)
- Severomorsk (Североморск)
- Skalisty (Скалистый)
- Snezhnogorsk (Снежногорск)
- Vidyayevo (Видяево)
- Zaozyorsk (Заозёрск)
- Nikkeli
- Zapoljarnyi

Historia

Kolttasaamelaiset ovat alueen alkuperäisasukkaita. Venäläisiä ”pomoreita” mainitaan olleen Kuolan rannikolla jo 1300-luvulla. He harjoittivat kalastusta ja turkiskauppaa. Alueen verotus- ja kauppaoikeudet kiinnostivat monia valtioita. Vuosisatojen saatossa siitä ovat kiistelleet Venäjä, Ruotsi-Suomi, Norja sekä hollantilaiset ja englantilaiset. Venäjä ryhtyi vahvistamaan valtaansa alueella 1500-luvulla. Venäjä perusti Kuolavuonon suulle puulinnoituksen vuonna 1565 ja Petsamon yläluostarin vuonna 1533. Suomalaiset hävittivät Petsamon Yläluostarin 1589. Alueelle muutti 1900-luvun alussa porotaloutta harrastavia komeja ja nenetsejä. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Kuolavuonon jäätymättömän sataman merkitys Venäjälle kasvoi. Alueelle johtavaa Muurmannin rataa ryhdyttiin rakentamaan 1915 ja seuraavana vuonna vuonon rannalle perustettiin kaupunki nimeltä Romanov-na-Murmane (nykyinen Murmansk). Vuonna 1918 kaupungissa puhkesi bolševikkivallankumous, jonka ”valkoiset” joukot tukahduttivat. Vuosina 1918-20 alue oli Ison-Britannian. Sen jälkeen alue siirtyi Neuvostoliitolle. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset valloittivat alueen läntisimmän osan, mutta eivät onnistuneet valtaamaan Murmanskia eivätkä Muurmannin rataa, jotka olivat Neuvostoliitolle tärkeä huoltoreitti. Talvisodan jälkeen Suomen luovuttama Kalastajansaarennon länsiosa liitettiin Murmanskin alueeseen ja jatkosodan jälkeen kävi samoin koko Petsamolle. Toisen maailmansodan jälkeen Kantalahden piiri ja siihen liitetty osa Suomen luovuttamaa Sallan-Kuusamon aluetta liitettiin Murmanskin alueeseen. Luokka:Venäjän alueet ja:ムルマンスク州

Venäjä

Venäjän federaatio (Россия, Rossija) on pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka ulottuu sekä Euroopan että Aasian alueelle. Venäjän naapurimaita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia, Pohjois-Korea ja Japani (ei maarajaa). Venäjällä on rantaviivaa Pohjoiselle jäämerelle, Tyynellemerelle, Itämerelle, Mustallemerelle ja Kaspianmerelle.

Historia

Pääartikkeli: Venäjän historia Nestorin kronikan mukaan Venäjän perusti Skandinaviasta tullut varjagi, Rurik. Ensimmäinen Venäjä perustettiin Kiovaan ja se oli Ukraina. Toinen Venäjä on Moskovan suuriruhtinaskunnan ympärille mongolimiehityksen aikana muodostunut auktokraattinen valtio. Venäjä on Suomen itänaapuri, mistä johtuen Suomella ja Venäjällä on pitkä yhteinen historia. Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa vuosina 1809–1917. Keisarikunta lakkasi vuoden 1917 vallankumouksissa eikä väliaikainen hallitus kyennyt säilyttämään kokonaisuutta. Bolšekivit muodostivat Venäjän federaation johdolla Neuvostoliiton 1922, mikä oli alueiltaan pienempi kuin Venäjän keisarikunta. Vuonna 1991, Neuvostoliiton purkautuessa ja korvautuessa entisten neuvostotasavaltojen välisten suhteiden osalta Itsenäisten valtioiden yhteisöllä, Venäjästä tuli jälleen oma valtionsa, Venäjän federaatio.

Politiikka

Pääartikkeli: Venäjän politiikka Venäjän valtiomuoto on federaatio eli liittovaltio. Venäjän valtionpäämies on presidentti, joka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Presidentin toimikausien määrä on rajoitettu kahteen peräkkäiseen kauteen. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin, jonka duuma hyväksyy. Lainsäädäntövalta Venäjällä kuuluu kaksikamariselle parlamentille eli liittokokoukselle. Parlamentin ylähuoneeseen, liittoneuvostoon, valitaan 178 edustajaa, kaksi kultakin 89 alueelta. Alahuone eli duuma koostuu 450 edustajasta. Näistä puolet valitaan yksittäisistä vaalipiireistä suoralla kansanvaalilla ja puolet maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia.

Ihmisoikeusrikokset

Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet Venäjää Tšetšeniassa ja Ingušiassa tehdyistä ihmisoikeurikoksista. Amnestyn mukaan räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin kuuluu muun muassa Venäjän viranomaisten harjoittama kidutus, sieppaukset ja salaiset pidätykset. Ihmisiä kerrotaan pidätetyn mielivaltaisesti ja pidetyn eristettyinä, jotta heiltä saataisiin tunnustus rikoksiin, joita he eivät ole tehneet.

Venäjän federaation subjektit

Pääartikkeli: Venäjän osat Venäjän federaation koostuu 88 liittovaltiosubjektista. Niitä pyritään hallinnoimaan seitsemän liittovaltiopiirin (федеральный округ, federal'nyj okrug) ryhmissä. Jako liittovaltiopiireihin ei perustu Venäjän federaation perustuslakiin ja on siksi hallinnon itsensä luoma tapa koordinoida alueita. Liittovaltiopiirit eivät ole Venäjän federaation yhdessä muodostavia osia, liittovaltiosubjekteja. Vastaavanlainen tapa Neuvostoliitossa perustui neuvostotasavaltojen rajat ylittäviin taloussuunnittelualueisiin, mikä ei sekään perustunut perustuslakiin, vaan koordinaation vuoksi kansantalouden keskussuunnittelun kautta omaksuttuun hallintokäytäntöön. Näistä laajin itsehallinto on 21 tasavallalla (республика, respublika), joilla on muun muassa omat perustuslakinsa, minkä tulee olla sopusoinnussa Venäjän federaation perustuslain kanssa. Tasavaltojen lisäksi federaatiossa on 7 aluepiiriä (край, kraj) sekä 48 aluetta (область, oblast'). Eräiden aluepiirien ja alueiden sisällä sijaitsevat vielä 9 autonomista piirikuntaa (автономный округ, avtonomnyj okrug) sekä yksi autonominen alue (автономная область, avtonomnaja oblast'). Kaksi kaupunkia, Pietari ja Moskova, ovat itsessään liittovaltiosubjekteja ilman ympäröiviä oblasteja, Leningradin oblastia tai Moskovan oblastia. Muissa suurissa kaupungeissa oblastiin kuuluu sekä itse kaupunki että sitä ympäröivä seutu.

Maantiede

Pääartikkeli Venäjän maantiede Venäjän korkein kohta on Mt. Elbrus (Gora El-brus) 5 633 m. Venäjän suurimmat, yli miljoonan asukkaan kaupungit asukaslukuineen:
- Moskova (Москва), 10,1 milj.
- Pietari (Санкт-Петербург), 4,6 milj.
- Novosibirsk (Новосибирск), 1,4 milj.
- Nižni Novgorod (Нижний Новгород), 1,3 milj.
- Jekaterinburg (Екатеринбург), 1,3 milj.
- Samara (Самара), 1,2 milj.
- Omsk (Омск), 1,1 milj.
- Kazan (Казань), 1,1 milj.
- Tšeljabinsk (Челябинск), 1,1 milj.
- Rostov-na-Donu (Ростов-на-Дону), 1,1 milj.
- Ufa (Уфа), 1,0 milj.
- Volgograd (Волгоград), 1,0 milj.
- Perm (Пермь), 1,0 milj. Katso myös: Luettelo Venäjän kaupungeista

Venäjän alueet

Tasavallat

Luettelo Venäjän kaupungeista Luettelo Venäjän kaupungeista #Adygeia (Адыгея) #Altai (Алтай) #Baškortostan, Baškiria (Башкортостан) #Burjatia (Бурятия) #Dagestan (Дагестан) #Ingušia (Ингушская) #Kabardi-Balkaria (Кабардино-Балкарская) #Kalmukia (Калмыкия) #Karatšai-Tšerkessia (Карачаево-Черкессия) #Karjala (Карелия) #Komi (Коми) #Mari (Марий-Эл) #Mordva (Мордовия) #Saha (Jakutia) (Саха (Якутия)) #Pohjois-Ossetia (Северная Осетия) #Tatarstan (Tataria) (Татарстан) #Tuva (Тува) #Udmurtia (Удмуртия) #Hakassia (Хакасия) #Tšetšenia (Чечня) #Tšuvassia (Чувашия)

Aluepiirit


- Altai (Алтайский)
- Habarovsk (Хабаровский)
- Krasnodar (Краснодарский)
- Krasnojarsk (Красноярский)
- Perm
- Primorje (Приморский)
- Stavropol (Ставропольский)

Alueet


- Amur
- Arkangeli
- Astrahan
- Belgorod
- Brjansk
- Irkutsk
- Ivanovo
- Jaroslavl
- Kaliningrad
- Kaluga
- Kamtšatka
- Kemerovo
- Kirov
- Kostroma
- Kurgan
- Kursk
- Leningrad
- Lipetsk
- Magadan
- Moskova
- Murmansk
- Nižni Novgorod
- Novgorod
- Novosibirsk
- Omsk
- Orenburg
- Orel
- Penza
- Pihkova (Pskov)
- Rjazan
- Rostov
- Samara
- Sahalin
- Saratov
- Smolensk
- Sverdlovsk
- Tambov
- Tjumen
- Tomsk
- Tšeljabinsk
- Tšita
- Tula
- Tver
- Uljanovsk
- Vladimir
- Volgograd
- Vologda
- Voronež

Liittovaltion kaupungit


- Moskova
- Pietari

Autonominen alue


- Juutalaisten autonominen alue (Еврейская автономная область)

Autonomiset piirikunnat


- Agin-Burjatia (Агин-Бурятия, Агинский-Бурятский автономный округ)
- Evenkia (Эвенкия, Эвенкийский автономный округ)
- Hanti-Mansia (Ханты-Мансия, Ханты-Мансийский автономный округ)
- Jamalin Nenetsia (Ямало-Ненеция, Ямало-Ненецкий автономный округ)
- Korjakia (Корякия, Корякский автономный округ)
- Nenetsia (Ненеция, Ненецкий автономный округ)
- Taimyr (Таймырия (Долгано-Ненеция), Таймырский (Долгано-Ненецкий) автономный округ)
- Tšukotka (Чукотка, Чукотский автономный округ)
- Ust-Ordan Burjatia (Усть-Ордин-Бурятия, Усть-Ордынский Бурятский автономный округ)

Talous

Pääartikkeli Venäjän talous Venäjän bruttokansantuote on ostovoimalla korjattuna maailman 10. suurin, mutta suuren väkiluvun takia se on henkilöä kohden melko alhainen. Bruttokansantuote romahti 45 % Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1991. Vuosina 1999-2002 kasvu on ollut 6 % vuodessa ja sitä on siivittänyt korkea öljyn hinta. Öljyn, kaasun, metallien ja puutavaran vienti tuo 80 % vientituloista. Venäjällä on runsaasti luonnonvaroja, korkeasti koulutettu väestö ja laaja teollisuuspohja. Venäjä on lähes velaton. Maan ulkomaanvelka on vain 28% BKT:sta, kun se vielä 1998 oli 90%. Venäjän tärkeitä viljelyskasveja ovat vehnä, ruis, kaura, peruna ja pellava. Mustanmeren koilispuolella viljellään tupakkaa, viiniä, puuvillaa, teetä ja hedelmiä. Kuivilla alueilla laidunnetaan lampaita, ja pohjoisella tundralla harjoitetaan poronhoitoa. Siperian taigalla metsätalous on tärkeä toimeentulon lähde. Venäjä on merkittävä kalastusvaltio. Tärkeitä kalastussatamia ovat Murmansk, Arkangeli, sekä Kaukoidän satamat Tyynenmeren rannalla.

Väestö

Pääartikkeli: Venäjän väestö Venäjä on valtavan pinta-alansa vuoksi verrattain harvaan asuttu maa, vaikka sen väkiluku on maailman 7. suurin. Väestö on keskittynyt maan länsi- ja lounaisosaan. Yleisesti ottaen 60. leveyspiirin pohjoispuolelle jäävä osa Siperiasta on erittäin harvaan asuttua. Vuonna 2002 toimitetun väestölaskennan mukaan venäjän väestöstä 79,8 % on venäläisiä. Muita kansallisuusryhmiä ovat tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2 %), baškiirit (1,2 %), tšuvassit (1,1%), mordvalaiset, valkovenäläiset. Alle 0,5 % väestönosuuden muodostavia kansallisuuksia ovat lisäksi muun muassa armenialaiset, avaarit, tšetšeenit, saksalaiset, juutalaiset, kazakit, marit ja udmurtit. Venäjän väestöstä 73 % asuu kaupungeissa.

Kulttuuri

Venäjällä sekä muissa entisen Neuvostoliiton maissa on varsin edistynyt kulttuuri Neuvostoliiton romahduksesta ja talouden lama-ajoista huolimatta. Sekä kirjallisuus että teatteri ovat Venäjällä suosittuja kulttuurimuotoja, mutta venäläinen musiikki ei ole merkittävästi menestynyt maan rajojen ulkopuolella hitiksi noussutta tyttöbändi t.A.T.u.:a lukuun ottamatta. Venäjän syrjäisemmillä alueilla kansanmusiikki on yhä voimissaan. Venäläinen kirjallisuus, teatteri, baletti sekä runous on maailmallakin arvostettua. Katso myös venäläinen keittiö.

Merkittävimmät luonnonvarat


- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- timantit
- useat mineraalit
- puu

Merkittävimmät vientituotteet


- öljy
- maakaasu
- puutavara
Juhlapäivät
PvmSuomalainen nimiPaikallinen nimiHuomautuksia
1. tammikuuta & 2. tammikuutauusivuosiНовый годvaltiollinen juhlapäivä
7. tammikuutaortodoksinen jouluРождествоvaltiollinen juhlapäivä
23. helmikuutaisänmaan puolustajan päiväДень защитника отечестваvaltiollinen juhlapäivä
8. maaliskuutakansainvälinen naistenpäiväМеждународный женский деньvaltiollinen juhlapäivä
1. & 2. toukokuutakevään ja työn juhlaПраздник весны и трудаvaltiollinen juhlapäivä
9. toukokuutavoitonpäiväДень Победыvaltiollinen juhlapäivä
12. kesäkuutaVenäjän Federaation kansallispäiväДень независимостиvaltiollinen juhlapäivä
4. marraskuutakansallisen yhtenäisyyden päivävaltiollinen juhlapäivä
12. joulukuutaperustuslain päiväДень конституцииvaltiollinen juhlapäivä

Aiheesta muualla


- [http://www.rusembassy.fi/IndexFinl.htm Venäjän federaation suurlähetystö Suomessa]
- [http://www.venajaseura.com/linkit/alaotsikko10.htm Venäjä-aiheita ja -yhteyksiä]
- [http://maps.google.com/maps?ll=64.014496,90.527344&spn=33.827367,123.240234&t=h&hl=en Venäjä Google Mapsissa]
- [http://www.archive.org/details/VenajanHistoria Venäjän Historia 1878-1918] e-kirja Internet Archivessa
- Luokka:Entiset neuvostotasavallat als:Russland roa-rup:Rusii ms:Russia zh-min-nan:Lō·-se-a ko:러시아 ja:ロシア simple:Russia th:สหพันธรัฐรัสเซีย

Kuolan niemimaa

Kuolan niemimaa sijaitsee luoteis-Venäjällä. Niemimaan pohjoispuolella on Barentsin meri, etelä ja itäpuolella on taas Vienanmeri. Niemimaa kuuluu Murmanskin alueeseen ja on pinta-alaltaan noin 100 000 km². Alueen keskeisenä kaupunki on Murmansk Luokka:Venäjä Luokka:Niemimaat ja:コラ半島

Kantalahti

Kantalahti on:
- kaupunki Murmanskin alueella Venäjällä.
- Vienanmeren pohjoisin lahti
- piirikunta Murmanskin alueella Venäjällä.
- Luonnonsuojelualue Vienameren pohjoisosassa ja rannikolla.

Barentsinmeri

Barentsinmeri on osa Pohjoista jäämerta. Se sijaitsee Norjasta ja Venäjästä pohjoiseen. Meri on nimetty hollantilaisen Willem Barentsin mukaan. Meressä sijaitsevia saaria ovat muun muassa Frans Joosefin maa ja Novaja Zemlja. Luokka:Meret ja:バレンツ海 nb:Barentshavet

Vienanmeri

Vienanmeri (venäjäksi Бе́лое мо́ре, Valkoinen meri, nenetsiksi Сэрако ямʼ) on Pohjoisen jäämeren lahti Venäjän luoteisrannikolla. Sitä ympäröi Karjala lännessä ja Kuolan niemimaa pohjoisessa. Vienanjoki laskee Vienanmereen. Vienanmeren tärkein satamakaupunki on Arkangeli. Satama jäätyy Golfvirrasta huolimatta talvella, mutta sitä pidetään auki jäänmurtajilla. Kesäaikaan Vienanmerelle tulevat valkeat maitovalaat. Koko Vienanmeren alue kuuluu hallinnollisesti Venäjälle eli se lasketaan Venäjän sisävesialueeksi. Meren ympäristössä on venäjän murretta puhuvan pomoriväestön vanha asuma-alue. Lännessä on myös karjalaisasutusta ja pohjoisessa Kuolan niemimaalla kiltinän- ja turjansaamelaisia. Luokka:Karjalan tasavalta Luokka:Meret ko:백해 ja:白海

Suomi

Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.

Historia

:Pääartikkeli: Suomen historia Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina. Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä. Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917. Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä. Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.

Hallinto ja politiikka

:Pääartikkeli: Suomen politiikka Suomen politiikka Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä. Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin. Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.

Valtion aluehallinto

:Pääartikkeli: Suomen läänit Suomen läänit Suomen läänit Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi. Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.

Paikallishallinto

: Pääartikkeli: Suomen kunnat Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen. Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.

Paikallinen aluehallinto

: Pääartikkeli: Suomen maakunnat Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein. Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä. Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.

Maantiede

:Pääartikkeli: Suomen maantiede

Metsät

Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.

Vesistöt

Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne. Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.

Maastonmuodot

Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.

Talous

Haltitunturi Pääartikkeli: Suomen talous Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi. Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.

Matkailu

Yhdysvallat Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.

Väestö

Pääartikkeli: Suomen väestö Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.

Etniset ryhmät


- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 % :Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä

Maahanmuutto ja maastamuutto

Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

Väestön kielet

Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5  % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin. Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää: (lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])

Uskonnot

Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan. Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

Terveys

Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.

Koulutus

Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua. Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.

Kulttuuri

Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi. Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia. savolaiset]]

Urheilu

Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo. 1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.

Kirjallisuus

jalkapalloilijoista :Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.

Musiikki

:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.

Taide

:Pääartikkeli: Suomen taide Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.

Juhlapäivät

Katso myös


- Liikenne Suomessa
- Luettelo suomalaisista
- Luettelo suomalaisista yhtyeistä
- Puolustusvoimat
- Suomalainen keittiö
- Suomalaiset eurokolikot
- Suomen Rajavartiolaitos
- Suomi-neito

Aiheesta muualla


- [http://agricola.utu.fi/ Agricola – Suomen historiaverkko]
- [http://www.defmin.fi/ Puolustusministeriö]
- [http://www3.intermin.fi/PPA/PPA Suomi-tietokanta]
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Suomi Google Mapsissa]

Lähteet


- [http://www.stat.fi/ Tilastokeskus] Luokka:Suomi ms:Finland zh-min-nan:Suomi [[got:

Murmansk

Murmansk (suomeksi myös Muurmanni) (Мурманск), vuoteen 1917 asti Romanov-na-Murmane. Murmansk on Venäjän pohjoisin kaupunki ja maailman suurin pohjoisen napapiirin pohjoispuolella oleva kaupunki. Se sijaitsee Kuolan niemimaalla Kuolavuonon pohjukassa ja on Murmanskin alueen hallinnollinen keskus. Kaupungissa on 337 000 (2002) asukasta. Kaupungin suojainen satama on jäätön ympäri vuoden Golf-virran ansiosta ja siksi alueella on ydinkäyttöisten alusten ja sukellusveneiden tärkeä laivastotukikohta. 1990-luvulla on alkanut muuttoliike pois kaupungista mm. työttömyyden takia. Koboltti- ja nikkeliesiintymien takia alueella raskasta jalostusteollisuutta, joiden myötä on syntynyt huomattavia ympäristöongelmia ja saastumista

Historia

Murmansk oli liittoutuneiden sotasatamana 1. ja 2. maailmansodassa. Luokka:Venäjän kaupungit ja:ムルマンスク

Golf-virta

Golf-virta on suuri lämmin Atlantin valtameren merivirta, joka jatkaa päiväntasaajavirtoja ja kulkee Meksikonlahdelta Floridan niemimaan kautta Kuuban ja Bahamasaarten välitse ja jatkaa koillissuunnassa Eurooppaa kohti. Kulkee myös Skandinavian niemimaan ohitse ja vaikuttaa huomattavasti myös Suomen ilmastoon. Golf-virta lämmittää huomattavasti ilmastoa Länsi- ja Pohjois-Euroopassa, erityisesti mm. Norjassa, Iso-Britanniassa, Irlannissa ja Ranskassa. Golfvirta on voimakas, lämmin Pohjois-Atlantin merivirta, joka alkaa Meksikonlahdelta ja vie Atlantilla kohti Islantia. Golfvirta lämmittää Länsi-Eurooppaa noin 9 astetta muuttaen huomattavasti mm. Islannin, Englannin ja Norjan ilmastoja. Golfvirta saa alkunsa Pohjoisesta päiväntasaajavirrasta, johon yhdistyy pienempiä virtauksia. Golfvirta kuljettaa päiväntasaajalta 30 miljoonaa kuutiometriä vettä sekunnissa ja Cape Hatterasin ohi 80 miljoonaa kuutiometriä. Golfvirta luo osaltaan valtameren polaaririntamaa, jossa navoilta tuleva kylmä vesi ja päiväntasaajalta tuleva lämmin vesi kohtaavat. Golfvirrasta haihtuu virtauksen aikana vettä ja poistuu lämpöä. Kasvaneen suolapitoisuuden takia osa vedestä laskeutuu alemmaksi. Näin Golfvirta toimii kylmän valtamerten syväveden lähteenä. Golfvirta on merkittävä osa valtamerten termohaliinikiertoa. Golfvirta on aluksi Pohjois-Atlantilla talvella melko lämmin, 12-15 astetta. Vettä kulkee talvisin noin 1300 km³ päivässä jäähtyen 1-4 astetta, jolloin vesi uppoaa alas syvävedeksi. Vesi vapauttaa silloin päivässä noin 6
- 10 potenssiin 19 joulea energiaa.

Golf-virta ja ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksen aiheuttaman napajäätiköiden sulamisen on arveltu mahdollisesti hidastavan tai jopa pysäyttävän Golf-virran. 1. joulukuuta 2005 Nature-lehdessä julkaistun brittitutkimuksen mukaan Golf-virta olisi hidastunut viimeisen 12 vuoden aikana peräti 30%, mutta vielä ei osata sanoa, onko ilmiö pysyvä tai johtuuko se ilmastonmuutoksesta. Golf-virran pysähtymisellä olisi dramaattiset viilentävät vaikutukset Euroopan ilmastoon. [http://www.newscientist.com/article.ns?id=dn8398] Luokka:Merivirrat ja:メキシコ湾流

Tunturi

Tunturi on Fennoskandiassa puurajan yläpuolelle ulottuva pehmeämuotoinen vuori.

Luettelo suomalaisista tuntureista


- Aakenustunturi
- Ailigas
- Halti (Haltiatunturi)
- Iso-Syöte
- Korvatunturi
- Levi
- Luosto
- Olostunturi
- Ounastunturi
- Pallastunturi
- Pyhätunturi
- Rukatunturi
- Ropi
- Saana
- Sokosti
- Sorsatunturi
- Ylläs Luokka:Tunturit

Murmansk

Murmansk (suomeksi myös Muurmanni) (Мурманск), vuoteen 1917 asti Romanov-na-Murmane. Murmansk on Venäjän pohjoisin kaupunki ja maailman suurin pohjoisen napapiirin pohjoispuolella oleva kaupunki. Se sijaitsee Kuolan niemimaalla Kuolavuonon pohjukassa ja on Murmanskin alueen hallinnollinen keskus. Kaupungissa on 337 000 (2002) asukasta. Kaupungin suojainen satama on jäätön ympäri vuoden Golf-virran ansiosta ja siksi alueella on ydinkäyttöisten alusten ja sukellusveneiden tärkeä laivastotukikohta. 1990-luvulla on alkanut muuttoliike pois kaupungista mm. työttömyyden takia. Koboltti- ja nikkeliesiintymien takia alueella raskasta jalostusteollisuutta, joiden myötä on syntynyt huomattavia ympäristöongelmia ja saastumista

Historia

Murmansk oli liittoutuneiden sotasatamana 1. ja 2. maailmansodassa. Luokka:Venäjän kaupungit ja:ムルマンスク

Kantalahti

Kantalahti on:
- kaupunki Murmanskin alueella Venäjällä.
- Vienanmeren pohjoisin lahti
- piirikunta Murmanskin alueella Venäjällä.
- Luonnonsuojelualue Vienameren pohjoisosassa ja rannikolla.

Ukrainalaiset

Ukrainalaiset (vanh. nimitys vähävenäläiset) ovat itäslaavilainen kansa, johon luetaan 42-45 miljoonaa henkilöä. Ukrainalaiset puhuvat kielenään sekä ukrainaa että sille hyvin läheistä sukua olevaa venäjän kieltä. Uskonnoltaan pääosa ukrainalaisista on ortodokseja.

Ukrainalaisten jakautuminen valtioittain


- Ukraina: 36 000 000
- Venäjän federaatio: 2 860 000
- Kanada: 1 071 060
- Yhdysvallat: 890 000
- Kazakstan: 500 000
- Moldova: 450 000
- Puola: 300 000
- Slovakia: 200 000
- Argentiina: 100 000

Alkuperä

Ukrainalaisilla on yhteinen alkuperä muiden itäslaavien eli venäläisten, valkovenäläisten sekä nykyajan ruteenien kanssa. Ukrainalaisten esi-isät, muinaiset slaavilaisheimot elivät Mustanmeren pohjoispuolella nykyisen itäisen Euroopan alueella, ja siihen sekoittui monia ei-saavilaisia väestönaineksia, muun muassa skyyttejä, germaanisia gootteja, viikinkejä (varjageja), sekä kasaareita. 400-luvulla muinaiset itäslaavit perustivat Kiovan kaupungin, jonka ympärille kehittyi mahtava muinaisvenäläinen valtakunta Kiovan Venäjä. Luokka:Kansat Luokka:Etniset ryhmät ko:우크라이나인 ja:ウクライナ人

Tataarit

Tataarit on yhteisnimitys itäisen Euroopan ja Keski-Aasian turkinsukuisia kieliä puhuville ihmisille. Useimmat tataarit elävät Tatarstanin lisäksi muualla Venäjän, Ukrainan ja Puolan keski- ja eteläosissa sekä Bulgariassa, Kiinassa, Kazakstanissa, Romaniassa, Turkissa ja Uzbekistanissa. Yhtensä heitä on noin 8 miljoonaa. Useimmat tataarit ovat muslimeita. Pääosa tataareista - Venäjän Euroopan-puoleisissa osissa - ovat Volgan bulgaarien jälkeläisiä. Nämän joutuivat mongolien valloittamiksi 1200-luvulla, ja ottivat valloittajiensa nimen. Siperian tataarit ovat jäänteitä ennen paljon runsaslukuisemmasta uralilais-altalaisesta kansasta, joka sekottui suomensukuisten ja samojedien samoin kuin mongoliheimojen kassa. Sana tataari tulee ta-ta-mongoleista, jotka 400-luvulla asuivan Gobin autiomaan koilliosissa ja hiittiläisten tunkeuduttua alueelle 800-luvulla vaelsivat etelään ja olivat eräs mongolivaltakunnan perustaneista heimoista. Mongolit tunkeutuivat Tsingis-kaanin pojanpojan Batun johdolla Venäjälle ja perustivat sinne Kultaisen ordan valtakunnan. Tataarit-nimitys laajeni koskemaan alueen alkuperäisiä lähinnä turkinsukuisia asukkaita, jotka sulauttivat pian mongolivalloittajat ja lopulta kaikkia turkkilais-mongolilaisia kansoja. Tunnetuimpia tataariryhmiä ovat Krimin tataarit ja Kazanin eli Volgan tataarit. Tatarstanissa asuu Kazanin tataareja. Krimin tataarit hajotettiin Stalinin aikana, kun Stalin 1944 syytti koko kansaa vehkeilystä saksalaisten kanssa ja karkoitti heidät Krimiltä Keski-Aasiaan. Neuvostoliiton hajottua Krimin tataarit ovat yrittäneet palata kanta-alueelleen joka on nykyisin osa Ukrainaa. Alueella on poliittista liikehdintää, viimeksi vuoden 2005 presidentinvaalien yhteydessä.

Tataarit Suomessa

Suomessa on asunut tataariperheitä jo 1800-luvun alkupuolelta asti. Heistä ensimmäiset muuttivat Suomeen kauppiaiksi pian Suomen sodan jälkeen Venäjältä. Helsingin tataarit perustivat maamme enimmäisen Islam-yhdistyksen 1830 ja seurakunnan 1925. Tataarimiehet osallistuivat toiseen maailmansotaan Suomen armeijan riveissä. Nykyisin Suomessa on noin 700 tataaria, joilla on moskeija myös Järvenpäässä ja Tampereella. He ovat pysyneet erossa myöhemmin tulleista muslimeista, eikä seurakuntiinkaan oteta jäseniksi muita kieliä puhuvia. Tataarit ovat integroituneet erittäin hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kuuluisia tataareja


- Alsou, poplaulaja
- Marat Safin, tennispelaaja Luokka:Tatarstan Luokka:Turkkilais-tataarilaiset kansat ja:タタール

Komit

Komit eli syrjäänit ja komipermjakit ovat Jäämereen laskevien suurten jokien varsilla Ural-vuoriston länsipuolella eläviä suomalais-ugrilaisia ihmisiä. Komisyrjäänit elävät pääasiassa Komin tasavallassa, mutta myös Kuolan niemimaalla, Arkangelin alueella ja Uralin itäpuolella Länsi-Siperiassa. Komisyrjäänejä on noin 345 000 henkeä. Omaa kieltään puhuvat komipermjakkeja on noin 152 000 henkeä. He asuvat pääasiassa Komin tasavallan eteläpuolella Permin Komin piirikunnassa. Permi-nimitys liittyy käsitteesen Perman alue. Usein on spekuloitu, että skandinaavissa saagoissa mainitulla Bjarmlannilla ja sen bjarmeiksi kutsutuilla asukkailla oli jokin yhteys Permaan ja permiläisiin. Komin eli syrjäänin kieltä puhuu äidinkielenään 242 000 ja komipermjakkia 106 000 ihmistä, joista osa myös muihin kansallisuuksiin kuuluvia, muun muassa venäläisiä. Luokka:Kansat Luokka:Komin tasavalta

Marit

Marit eli tšeremissit on suomensukuinen kansa Venäjällä. Noin puolet mareista asuu Marin tasavallassa Volgan mutkan tienoilla ja nykyään heitä asuu vainojen seurauksena myös Baškiriassa, Tatarstanissa, Udmurtiassa sekä Perminin ja Sverdlovskin alueilla. Marit jakautuvat kolmeen ryhmään asuinpaikkansa perusteella. Volgan pohjoispuolella asuvat niittymarit, Volgan etelärannalla vuorimarit, ja itämarit Belajajoen alajuoksulla Baškiriassa. Marien kielet ovat sukua suomen kielelle. Vielä nykyaikana suurin osa mareista asuu pienissä, noin 200 asukkaan kylissä. Kansalliskiihkoisen venäläisen Leonid Markelovin noustua Kremlin tukemana Marin tasavallan presidentiksi, on mareihin kohdistuva syrjintä ja väkivalta kiihtynyt.

Ulkoisia linkkejä


- [http://www.ugri.info/mari/index.fi.html Vetoomus Marin kansan puolesta] Luokka:Venäjä Luokka:Kansat Luokka:Etniset ryhmät

Suomalaiset

Tämä artikkeli käsittelee etnistä ryhmää. Sana 'suomalainen' voi tarkoittaa myös Suomen kansalaista yleisesti, Suomeen rekisteröityä tai esimerkiksi Suomesta peräisin olevia elintarvikkeita. Suomalaiset ovat itämerensuomalainen kansa, jonka luontainen asuma-alue sijaitsee pääosin nykyisen Suomen valtion alueella. Etninen suomalaisuus voidaan määritellä suomen kieleen ja Suomen kansallisvaltioon kohdistuvaan samaistumiseen perustuvaksi etniseksi identiteetiksi eli kansallisuudeksi. Suomalaiset katsovat omaavansa oman erityisolemuksen ja muodostavat siten kansan eli etnisen ryhmän. Suomen sisällä suurella osalla ihmisistä on myös erityinen pääasiassa asuinpaikan, murteen ja syntyperän mukaan määräytyvä paikallis- tai kotiseutuidentiteetti sen sijaan, että he kokisivat itsensä vain yleisesti suomalaisiksi. Näistä alueellisista ryhmistä ja murreryhmistä on 1800-luvulta lähtien monesti käytetty romantisoivaa nimitystä "heimo". Suomalaisiksi kutsuttuja tai sellaisiksi itseään kutsuvia ihmisiä asuu myös Suomen ulkopuolella. Merkittäviä ulkosuomalaisryhmiä asuu muun muassa:
- Ruotsin Länsipohjassa ja Tukholman läänissä (ruotsinsuomalaiset)
- Venäjän federaation alueella Inkerissä (inkerinsuomalaiset) ja Karjalassa
- Norjan Ruijassa (kveenit)
- Pohjois-Amerikassa (amerikansuomalaiset)
- Australiassa. Ulkosuomalaiset mukaan lukien suomalaisia sanotaan olevan noin kuusi miljoonaa. Valtaosa näistä puhuu äidinkielenään suomea. Lisäksi Suomessa elää noin 300 000 ruotsia äidinkielenään puhuvaa suomenruotsalaista. Suuri osa ulkosuomalaisista on kuitenkin omaksunut jonkin muun kielen (esimerkiksi ruotsin, englannin tai venäjän), mikä usein on johtanut suomalaisen identiteetin hälvenemiseen ja valtaväestöön sulautumiseen. Suomalaisten lähimpiä sukulaiskansoja ovat itämerensuomalaisen kielisukulaisuuden perusteella karjalaiset, inkerikot, liiviläiset, vatjalaiset, vepsäläiset ja virolaiset. Geneettisesti suomalaiset ovat läheisempää sukua luoteiseurooppalaisille kuin etäisille uralilaisille kielisukulaisilleen, joita ovat esimerkiksi unkarilaiset, samojedit tai Pohjois- ja Itä-Venäjän suomensukuiset kansat. Suomalaisten perimässä on yhteyttä myös virolaisiin, balttilaisiin ja vähäisessä määrin saamelaisiinkin populaatioihin. Eräiden tutkimusten mukaan suomalaisten keskuudessa vaalehiusksisten osuus väestöstä on korkein kaikista maailman maista. [http://news.bbc.co.uk/1/hi/health/2284783.stm].

Suomalainen kansallistunne ja sen perusteet

samojedit 1800-luvulla merkittävin poliittinen aate oli nationalismi eli kansallisuusaate. Suomessa poliittisen kansallismielisyyden johtohahmo oli J. V. Snellman. Ideologia edellytti kielellisesti, kulttuurisesti ja kansallisesti yhtenäistä ryhmää, joka synnyttää yhtenäisen kansakunnan. Synnytettyyn suomalaiseen identiteettiin yhdistyy usein ajatus suomalaisten erityisestä ja omalaatuisesta mielenlaadusta, kulttuurista ja niihin perustuvasta yhteenkuuluvuudesta. Suomalaista kansallisylpeyttä pönkittää nykyisin käsitys Suomesta kehittyneenä korkean teknologian, hyvän koulutuksen ja vauraan elintason yhteiskuntana. Toisaalta suomalaisten sanotaan kärsivän heikosta kansallisesta itsetunnosta. Tämän syitä lienevät ainakin maan pieni koko ja tunne avuttomuudesta suurempien ja vahvempien naapurien, erityisesti Venäjän, rinnalla. Toiseen maailmansotaan (1939–1945) yhdistetyt sankarilliset ja traagiset muistot vaikuttavat yhä melko voimakkaasti suomalaisten kansallistunteeseen. Suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyvä kollektiivisen muistamisen kulttuuri on kiinnittänyt erittäin suuren huomion sota-aikaan. Varsinkin menneinä aikoina menestys urheilu- ja kauneuskilpailuissa lujitti suomalaisten käsitystä itsestään "miehekkäiden miesten" ja "vahvojen, mutta kauniiden naisten" kansana. Myös luterilaisella uskonnolla on ollut suuri merkitys suomalaiselle identiteetille, joskin se on jossain määrin hiipunut. Kansallisromanttisessa ajattelussa suomalaisuuteen on yhdistetty mielikuvia jonkinlaiseksi sankariajaksi mielletystä "kalevalaisesta" muinaisuudesta, josta joidenkin suomalaisen mentaliteetin ja elämäntavan peruspiirteiden on kuviteltu juontuvan.

Suomalaisten historia

kalevala Suomen kielen ja suomalaisten geneettisten esivanhempien alkuperä on hämärän peitossa, eikä siitä olla päästy yksimielisyyteen. On kuitenkin jokseenkin varmaa, että suomen kielen esimuotoja puhuttiin Suomessa ja sen lähialueilla jo esihistoriallisena aikana. Muinaisuudessa eläneitä ihmisiä voidaan kuitenkin nimittää suomalaisiksi vain kielitieteellisessä merkityksessä. "Suomalaisuus" tuskin oli hallitseva osa heidän identiteettiään eivätkä he välttämättä tunteneet koko käsitettä. Ensimmäiset maininnat, joiden uskotaan koskevan suomen tai saamen kielten varhaisten muotojen puhujia, löytyvät antiikin kirjallisuudesta. 100-luvulla Tacitus kertoo Germania-teoksessa pohjoisesta ja alkeellisesta fennit-heimosta: nimi tarkoittaa ilmeisesti Fennoskandian metsästyksen ja kalastuksen varassa elävää väestöä, jonka voinee yhdistää lähinnä saamelaisten esivanhempiin. Vuonna 551 Jordanes mainitsee fennit ja skrerefennit, joiden merkitys on epäselvä. 600-luvulta peräisin oleva anglosaksinen tekstikatkelma Widsith kertoo Caelicin hallitsevan "finnejä". Koska tällaiset hämärät kirjalliset maininnat eivät kerro Suomen tuolloisista oloista oikeastaan yhtään mitään, Suomen esihistoriaa tutkitaan ennen kaikkea arkeologian keinoin. Rautakauden loppuvaiheessa Suomen alueen asukkaat jaetaan karkeasti kolmeen pääryhmään. Lounaissuomalaiset asuivat Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa, hämäläiset Hämeessä ja karjalaiset Laatokan Karjalassa. Väliin jäi Etelä-Savon asutusalue sekä erämaa-alueita, joiden väestö on perinteisesti ja ehkä liiankin kaavamaisesti yhdistetty saamelaisiin. Heitä kutsuttiin kansanperinteessä lappalaisiksi. On mahdollista, että asutusalueiden maantieteellinen ero, joka ristiretkiajalla yhdistyy myös tiettyihin esinekulttuurin eroihin, oli yhteydessä jonkinlaisten "heimoidentiteettien" muodostumiseen. Tästä on kuitenkin vaikea saada varmuutta. Suomalaisten jako (varsinais)suomalaiseen, hämäläiseen ja karjalaiseen kantaheimoon on viime kädessä historiantutkijoiden ja kielitieteilijöiden tekemä luokitus, jonka suhde luokiteltujen ihmisten omiin identiteetteihin on ollut mutkikas. Alun perin sukulaisia tarkoittanut sana "heimo" on saanut nykyisen merkityksensä vasta 1800-luvulla saksan kielen Stamm-sanan käännöksenä. Suomi- ja suomalaisuuskäsitteiden kehitystä voidaan seurata historiallisissa lähteissä keskiajalta lähtien. Suomi-nimen varhaisin tunnettu merkitys oli suunnilleen nykyistä Varsinais-Suomea vastaava alue. Nimi laajeni vähitellen tarkoittamaan maantieteellistä ja kirkkohallinnollista kokonaisuutta, joka vastasi karkeasti nykyisen Suomen aluetta. Suomen alueen poliittinen, taloudellinen ja kirkollinen eliitti saattoi toisinaan olla oppositioasemassa Ruotsiin nähden. Tällöin kyse oli kuitenkin luultavasti eliitin yhteisiin intresseihin perustuvasta regionalismista, ei kansallistunteesta tai suomenkieliseen rahvaaseen samaistumisesta. 1700-luvulta lähtien alettiin yhä useammin tehdä käsitteellinen ero Suomen alueen suomen- ja ruotsinkielisen rahvaan välillä, mutta eron merkitystä ei pidä liioitella. Suomenkielisen kansanosan tapoihin, kieleen ja historiaan kohdistuva tieteellinen mielenkiinto kasvoi, mutta suomalaisuuteen ei vielä yhdistetty samanlaisia kulttuurisia ja poliittisia merkityksiä kuin nykyisin. Suomenkielisen talonpojan identiteetille kotipitäjä, sosiaalinen asema ja uskonto olivat merkittäviä, "suomalaisuus" tuskin niinkään. Suomen kielen puhuminen määritti puhujansa yhteiskunnallisen aseman, mutta kieleen ei suhtauduttu ideologisesti tai tunteikkaasti kuten myöhemmässä nationalismissa. Karjalassa luterilaiset suomalaiset ja ortodoksiset karjalaiset talonpojat nimittivät toisiaan "ruotseiksi" ja "ryssiksi" kielisukulaisuudesta huolimatta. 1700-luvun suomalainen separatismi oli ruotsinkielisen upseeriston ajama hanke, jonka kannatus jäi mitättömäksi. Kaksikielisyys oli melko yleistä ja ruotsin kieli jatkoi yleistymistään 1800-luvun puolelle saakka. Varsinkin sosiaalista nousua kokeneet ihmiset siirtyivät säännönmukaisesti suomesta ruotsiin. Tämä kehitys jatkui vielä Suomen jouduttua Venäjän keisarikunnan alaisuuteen. Nykyistä merkitystään suomalaisuus alkoi saada 1800-luvun keskivaiheilla nationalismin myötä. Alettiin puhua suomalaisesta kansasta ja sen erityispiirteistä, suomalaisten yhteenkuuluvuudesta, suomenkielisen kulttuurin kehittämisestä, suomalaisten kansallisesta historiasta, veljeydestä sukulaiskansojen kanssa ja jopa suomalaisten oman valtion perustamisesta. Yksi osa tätä prosessia oli suomalaisten jakaminen eri "heimoihin" lähinnä kielitieteellisin ja maantieteellisin perustein. Heimoista synnytettiin nopeasti stereotyyppiset mielikuvat, jotka elävät jossain määrin vielä tänäkin päivänä. Suomen valtakulttuuri kuitenkin luotiin länsisuomalaisuuden ja hämäläisyyden pohjalta ja suomen yleiskieli kehitettiin pääasiassa läntisistä murteista. Itäsuomalaisuus saattoi tällöin jäädä jopa syrjittyyn asemaan, vaikka Kalevalan synnyttämä Karjala-innostus eli karelianismi olikin tärkeä osa suomalaisen kansallistunteen kehitystä. Taiteen puolella kansallisromanttista suuntausta edustivat muun muassa Suomen kansalliskirjailijat J. L. Runeberg ja Sakari Topelius, säveltäjä Jean Sibelius ja kuvataiteilija Akseli Gallen-Kallela. Suomalaisuuden vastapainona syntyi suomenruotsalainen identiteetti. Alkuvaiheessaan nationalismi oli liberaalin porvarillisen sivistyneistön ideologiaa, mutta 1900-luvun alkuun tultaessa kansallistunne oli saanut huomattavaa merkitystä myös muiden sosiaaliryhmien keskuudessa. Nationalistisen ideologian mukaisesti suomalaisen kansallistunteen muodostuminen on nähty "kansallisena heräämisenä" tai "itsensä löytämisenä". Toisenlaisen ajatustavan mukaan suomalaisuutta ei ollut olemassa ennen kuin se keksittiin. Kirjallisuutta: Rautakauden lopun kulttuurialueet:
- J.-P. Taavitsainen: Ancient Hill-forts of Finland. Helsinki 1990. Kansallisuuskäsitteet keskiajalla ja uuden ajan alussa:
- Kimmo Katajala: Suurvallan rajalla. Ihmisiä Ruotsin ajan Karjalassa. Helsinki 2005.
- Jukka Korpela: Viipurin linnaläänin synty. Jyväskylä 2004.

Suomalaisten heimot

Ennen yhtenäisen suomalaisen kansakunnan syntyä suomenkielinen väestö oli jakautunut kielellisesti eri murteiden puhujiin. 1800-luvulla näitä murreryhmiä alettiin ulkomaisten esikuvien perusteella kutsua romantisoivasti "heimoiksi", mikä johti erityisten heimoidentiteettien syntyyn. Nykyaikana heimorajat ovat kaventuneet ja heimoidentiteetin merkitys vähentynyt suuresti, joidenkin kohdalla jopa täysin kadonnut. Myös heimojen tyypilliset murteet ovat katoamassa, joskin myös merkkejä murteiden uudesta arvostuksesta on ilmennyt varsinkin 1990-luvulta lähtien. Ominaislaatuisia suomalaisryhmiä on syntynyt myös maan rajojen ulkopuolelle Länsipohjaan, Ruijaan ja Inkerinmaalle. Suomenruotsalaisuuden ja etnisen suomalaisuuden suhdetta ei voi määritellä yksiselitteisesti. Osa suomenruotsalaisista kokee kuuluvansa suomalaiseen kansaan, osa taas korostaa omaa erillisidentiteettiään eikä mielellään nimitä itseään suomalaisiksi. Useimmissa yhteyksissä suomenruotsalaisten ja etnisten suomalaisten välille ei tehdä eroa, koska kielivähemmistö on vanha ja vakiintunut osa suomalaista yhteiskuntaa eikä sen ja valtaväestön välillä ole kovin selkeitä kulttuurieroja. Suomenruotsalaisen väestön juuret juontuvat osittain kielensä vaihtaneeseen suomalaiseen väestöön, osittain ruotsalaisiin ja muunkinmaalaisiin maahanmuuttajiin. Keskeisiä suomenkielisiä ryhmiä:
- Hämäläiset
- Inkerinsuomalaiset
- Karjalaiset
- Kveenit
- Länsipohjalaiset eli meänkieliset
- Pohjalaiset
- Metsäsuomalaiset ja ruotsinsuomalaiset
- Savolaiset Luokka:Etniset ryhmät Luokka:Itämerensuomalaiset kansat

Kupari

K (2562 °C) |- | Moolitilavuus || -- · 10-6 m3/mol |- | Höyrystymislämpö || 300.4 kJ/mol |- | Sulamislämpö || 13.26 kJ/mol |- | Höyrynpaine || -- Pa K:ssa |- | Äänen nopeus || 3810 m/s K:ssa |- bgcolor=#E7E7E7 | colspan=2 align=center | Muuta |- | Elektronegatiivisuus || 1,90 (Paulingin asteikko) |- | Ominaislämpökapasiteetti || 24.440 J/(kg·K) |- | Sähkönjohtavuus || -- S/m |- | Lämmönjohtavuus || 401 W/(m·K) |- bgcolor=#E7E7E7 | colspan=2 align=center | Tiedot SI-yksiköissä ja NTP-olosuhteissa jollei toisin mainita. |- |{{

Upsidaisium

Fictional chemical substances are compounds or minerals that exist only in works of fiction (usually fantasy or science fiction). Some of the materials listed as elements below may indeed be elements, but fictional works are often vague on such distinctions. Grouping is done by what seems most likely. Other fictional chemical substances can be found in the following lists:
- Fictional elements, isotopes and atomic particles
- Fictional applications of real materials
- List of fictional medicines and drugs

Fictional compounds and alloys

See also


- Archive of fictional things
- Fictional elements, isotopes and atomic particles
- Fictional applications of real materials
- List of discredited substances
- List of fictional medicines and drugs

To be added


- Allotropic Iron: (used for power generation? in E E Doc Smith's Lensman series)
- Basidumite (from Eleanor Cameron's "Mushroom Planet" series)
- Bio-Metal: an alien metallic alloy from the Battle Zone PC-game, containing human DNA. Bio-metal is easy to shape and is self-powered.
- Cavorite, a material with anti-gravity properties from H.G. Wells' The First Men in the Moon (also A Deepness in the Sky, derived from Wells)
- Charichalcum: Stronger than Orichalcum, a dark metal from Traci Harding's The Ancient Future Series.
- Daelren: A crystal capable of holding memories, found in the d20 game Arcana Unearthed.
- Dalekenium: The metal with which the Daleks built their "Bodies"
- DATURA: A chemical from the book "Coin Locker Babies" by Ryu Murakami with military applications. No relation to the real-world psychedelic drug, Datura aka Jimson weed.
- Deutronium: The power source used in "Lost in Space" for the Jupiter II.
- Dureum - E. E. Smith's Lensman series
- Durium: A sapphire blue super-alloy made of ultra elements with a nucleus of neutrons and negatrons (and orbital protons instead of electrons) from the "Mightiest Machine"/"Incredible Planet" series by John W. Campbell, Jr. Resistium was the "hydrogen" of the ultra elements.
- Dust (from His Dark Materials trilogy by Philip Pullman)
- Elementium: a metallic alloy in World of Warcraft comprised of Elementium Ore, found in Blackwing Lair, arcanite bars and elemental flux.
- Eonite: indestructible material in Little Orphan Annie series; Saran polyvinylidene chloride (used in Saranwrap) by Dow Chemical Company was originally dubbed "eonite"
- GC-161: A mutagenic chemical responsible for giving Alex Mack superpowers on The Secret World of Alex Mack. A recurring plot device.
- Ghost Rock: From Pinnacle's Deadlands RPG. Super Powered coal seemingly discovered as a byproduct of California's falling into the ocean. It can burn indefinitely, although it releases ghostly vapors and an ominous whine, hence the term, 'ghost rock.'
- Imponderal (from Lewis Carroll's Sylvie and Bruno)
- Krell Metal (from Forbidden Planet) A dense metal capable of absorbing and dissopating huge amounts of energy, including neutron radation. Not suitable for structural construction, as the Krell built their towers of Adamantine steel instead.
- Lanthanil, from Steven R. Lawhead's Dragon King series
- Marvellium: a gray compound used the building of life-like super robots in the Fawcett Comics (pre-DC) version of Shazam! comics.
- Metatron: An ore used in the Zone of the Enders series. Nearly indestructable, it is used in the construction of Orbital Frames and most computer systems.
- Plattnerite: from Stephen Baxter's The Time Ships, it is green, radioactive, and powers time machines.
- Red Steel: Byproduct of Cinnabryl, from Mystara's Savage Coast (a Dungeons and Dragons world). Asides being red and lighter than steel, I know nothing of it.
- Soulsteel: Five Magic Materials. A black metal alloyed with souls. Forged into weapons and Artefacts by the denizens of the Underworld. The souls used to create this alloy can be seen in the surface of items made from it. (From the Roleplaying game "Exalted")
- Synthium: A ultra strong, lightweight super-metal used to construct the Jovian exploration ship "Mercury" in "Marooned" by John W. Campbell, Jr. Synthium construction kept the ships from being crushed while floating in the dense atmosphere of Jupiter.
- Tachyonium: Element used as fuel to travel space fastest than light, when accelerated in a cyclotron. (From "Captain Future" 1978 anime)
- Transmetal: metal from Beast Wars Transformers. At one point in the series, some of the Transformers started to "mutate" into Transmetal Transformers, which granted them invulnerability to energon-poisoning.
- Trisilicate: (From Doctor Who, on Peladon, in the war against Galaxy5) Significant Element which was either (used in computers), or (as fuel)...
- Turbinium: Source of energy found in Mars (Total Recall)
- Tylonian Crystal: Light grey crystal capable of forming a psychic bond with its user and morphing to fit that user's desires. Found in the d20 game Arcana Unearthed.
- Wraithbone: A Complex Pyscho-plastic used by the Eldar in Warhammer: 40,000 to create almost anything, most notably the Wraithguard and Wraithlords. Wraithbone is ceramic in appearance, but can be moulded and shaped by sound vibrations, a skill learnt by the Eldar Bonesingers.
- Xynothium: a dangerous but powerful substance in the Teen Titans animated series, used to power Red X
- Zrbite: another alloy from the X-Com universe, Zrbite is the main power source for the Alien Submarines in X-COM: Terror from the Deep (PC-Game). It contains gold and some sort of bio-metal. Chemical substances Category:Fictional materials Category:Chemical substances

Biuro Rachunkowe Kielce download sitemap cheap tickets realplayer kalorie










































:: RELATED NEWS ::
Lysander Cutler
Lysander Cutler (February 16, 1807 – July 30, 1866) was a businessman, educator, politician, and a Union Army general during the American Civil War. Cutler was born in Arbitron, Chicago is America's 3rd largest radio market, trailing New York and Los Angeles.





List of Chicago Radio Stations In Chicago By Format
This is a list of radio stations in Chicago by format. According to Arbitron, Chicago is America's 3rd largest radio market, trailing New York and Los Angeles. Format categories are taken directly from Arbitron and as such are considered the commonly accepted standard.