Mustikka (Vaccinium myrtillus) on puolukoiden sukuun (Vaccinium) kuuluva kanervakasvi (Ericaceae).
Yleiskuvaus
Mustikka on 10 - 50 cm korkea kesävihanta varpu. Marjat ovat tavallisesti harmaansinisen vahan peittämiä, mutta toisinaan näkee myös tummia vahattomia marjoja. Mustikka on tuoreiden kangasmetsien laji. Mustikka kukkii toukokuusta heinäkuuhun ja marjoo heinäkuusta jopa lokakuulle kasvupaikasta riippuvasti. Marjominen riippuu suuresti ilmasto-olosuhteista: pölyttäjistä sekä alkukesän pakkasista. Kukat ovat kellomaisia sinertävän punaisia ja hallanarkoja. Mustikka pudottaa soikeat lehtensä talveksi.
Mustikan marjoissa on hyvin vähän hedelmähappoja. Sen sijaan niissä on runsaasti A- ja B-vitamiinia, mangaania, kuituja sekä flavonoideja. Ne ovat myös hyviä C-vitamiinin, magnesiumin ja kalsiumin lähteitä. Mustikan marjoissa on myös runsaasti sakkaroideja. Mustikanlehti on oivallinen teeaines. Mustikoista voi valmistaa myös mustikkapiirakkaa.
Mustikka on jo makunsa, värinsä ja muiden ominaisuuksiensa vuoksi Suomen tärkeimpiä luonnonvientituotteita. Mustikkaa voi Suomessa poimia verottomasti myyntiin. Mustikanpoimintaan on kehitetty erilaisia keruuvälineitä kuten poimureita ja haravia. Mustikkaa on jalostettu myös puutarhakasviksi pensasmuotoisena. Tämän taloudellinen merkitys on kuitenkin vähäinen.
Marja on hedelmä, joka syntyy emiöstä hedelmöityksen jälkeen. Mansikka ei kasvitieteellisesti ole marja vaan paisunut kukkapohjus. Vadelma ja lakka ovat kerrottuja luumarjoja, mutta hedelmiksi luettavia. Mustikka, puolukka ja tomaatti ovat sananmukaisesti marjoja biologiassa.
Luokka:KasvianatomiaLuokka:Marjatsimple:Berry
Ilmasto
Ilmasto tarkoittaa tietyn alueen keskimääräistäsäätä pitkän ajanjakson aikana. Määritelmää kuvaa sanonta "ilmasto on se mitä odotetaan, sää mitä saadaan". Ilmaston muodostavia säämuuttujia ovat muun muassa lämpötila, sademäärä, tuulen nopeus ja suunta sekä ilmankosteus. Tyypillisesti vertailujakso on 30 vuoden mittainen. Ilmastoa tutkiva tiede on klimatologia.
Ilmaston ja sään välistä rajaa ei ole määritelty tarkasti. Esimerkiksi tietyssä mielessä yksittäistä El Niño -ilmiötä voidaan pitää ilmastollisena ilmiönä, mutta toisaalta myös sääilmiönä.
Kun käsitys ilmastosta pitkäaikaisena keskiarvona syntyi 1800-luvun loppupuolella, ajatus ilmastonmuutoksesta oli tuntematon ja 30 vuoden keskiarvoistusaikaa pidettiin riittävänä. Nykyään kun ilmaston tiedetään muuttuvan pitkän ajan kuluessa, on termin ilmasto tarkka ristiriidaton määrittely vaikeaa: keskiarvot saattavat siirtyä, ja lyhyellä ajanjaksolla tilastot eivät ole vakaita.
Tietyllä maantieteellisellä alueella ilmasto ei yleensä muutu ihmisen elinajan aikana. Kuitenkin geologisessa ajassa ilmasto voi vaihdella samassa paikassa huomattavasti. Esimerkiksi Skandinaviassa on ollut useita jääkausia kymmenien tuhansien vuosien aikana (edellinen loppui noin 10 000 vuotta sitten). Paleoklimatologia eli muinaisilmastotiede tutkii historiallisia ilmastoja.
Kukka on suvulliseen lisääntymiseen erilaistunut kasvinosa, verso. Pituuskasvu rajallinen. Ehjään kukkaan kuuluu kukkapohjus ja kolmenlaisia lehtiä: emilehtiä, heteitä ja kehälehtiä (verholehdet ja terälehdet). Jollei kukalla ole kehälehtiä, sitä sanotaan kehättömäksi. Kukkalehdet ovat kiinni kierteisesti tai kiehkuraisesti kukkapohjuksessa.
Luokka:Kasvianatomiazh-min-nan:Hoeko:꽃ja:花simple:Flower
Aasia
Aasia on osa Euraasian jättimannerta, joka sisältää myös Euroopan. Aasian pinta-ala on noin 44 miljoonaa neliökilometriä.
Aasiassa asuu suurin osa maailman väestöstä. Aasian väkiluku on noin 4 miljardia. Aasian asukasluvultaan suurimmissa valtioissa, Kiinassa ja Intiassa, asuu kummassakin yli miljardi ihmistä.
Rodultaan Aasian väestö on enimmäkseen mongolidista tai europidistä (valkoinen rotu).
Aasian valtauskonnot ovat islam, buddhalaisuus ja hindulaisuus.
Aasian olot olivat pitkään valtaosin köyhät, vaikka nyttemmin useat Aasian maat ovat onnistuneet pääsemään kehitykseen mukaan, ja ns. "Tiikeritalous-maat" ovat jopa ohittaneet länsimaisen talouskasvun.
Mangaani on alkuaine, jonka symboli on Mn ja järjestysluku 25. Mangaani kuuluu siirtymämetalleihin. Mangaani on ulkonäöltään rautaa muistuttava harmaanvalkoinen metalli. Se on hyvin haurasta ja hapettuu helposti.
Mangaania käytetään raudan ja teräksen valmistukseen se rikkiä sitovien ja deoksidoivien ominaisuuksien vuoksi. 85–90 % mangaanin tuotannosta käytetään teräksen valmistukseen. Sitä käytetään myös alumiiniseoksissa.
Mangaani IV-oksidia käytettiin paristoissa, sitä käytetään myös katalyyttina. Mangaania käytetään lasin puhdistukseen, poistamaan raudan aiheuttaman vihreän sävyn lasista. Korkeilla pitoisuuksilla saadaan aikaan violettia lasia. Mangaanioksidi on myös maaleissa käytettävä ruskeapigmentti. Sitä esiintyy luonnossa umbrassa.
Tämän raudan näköisen, harmahtavan tai punertavan valkoisen, kovan ja hauraan metallin elektronegatiivisuus on 1,5 ja ensimmäinen ionisoitumisenergia 716 kJ/mol. Mangaani on raskaista metalleista elektropositiivisin ja siltä puuttuvat vain hapetusluvut +I ja -I. Mangaani reagoi laimeidenkin happojen kanssa ja peittyy ilmassa oksidikerroksella sekä yhtyy typpeen 12000 °C:ssa. Yhdessä rikkihapon kanssa permangaatit ovat voimakkaita räjähteitä. Mangaani on tärkeä osatekijä monissa aineenvaihduntaan osallistuvissa entsyymeissä sekä B1-vitamiinin muodostuksessa ja edistää mm. aivojen, hermojen ja lihasten yhteistoimintaa.
Tärkeimmät ja tunnetuimmat mangaania sisältävistä metalliseoksista ovat monet erikoisteräkset, joita käytetään vaadittaessa kulutuksen kestoa ja sitkeyttä, ja joihin kelpaa hiilipitoinenkin mangaani. Mangaania käytetään sitkeyttämään alumiini-magnesiumseoksia sekä seosmetallina lisäämässä korroosion kestävyyttä. Kupariin ja/tai nikkeliin lisättynä mangaani muodostaa seoksen, jolla on suuri sähkönvastus ja joka kestää hyvin korroosiota. Mangaania sisältäviä metalliseoksia käytetään pumpuissa, hammaspyörissä ja monissa merenkulkuun liittyvissä laitteissa, mm. laivojen potkureissa.
Tunnetuin mangaaniyhdiste lienee kaliumpermanganaatti KMnO4, joka on tehokas hapetin ja antiseptinen aine. Sitä käytetään paljon hapetus-pelkistystitrauksiin. Mangaani muistuttaa esiintymistavoiltaan rautaa. Monia mangaaniyhdisteitä käytetään väriaineina.
väriaineTärkeimmät mangaanimineraalit ovat ruskokivi eli pyrolusiitti (MnO2), jota esiintyy usein rautamineraalien seassa, hausmanniitti (Mn3O4), brauniitti (Mn2O3), manganiitti (MnO(OH)) ja mangaanisälpä eli rodokrosiitti (MnCO3). Suurimmat mangaanivarat ovat seuraavilla mailla: Venäjä, Etelä-Afrikka, Gabon, Intia, Kiina, Australia ja Brasilia. Maankuoressa mangaania on 950 g/t.
C-vitamiini on yksi ihmisen tarvitsemista vesiliukoisista vitamiineista. C-vitamiini tunnetaan myös nimellä askorbiinihappo. Askorbiinihappo on optisesti aktiivinen yhdiste. C-vitamiini on askorbiinihapon L-enantiomeeri.
Ihminen on yksi harvoista eläimistä, joille askorbiinihappo on vitamiini; monet eläinlajit (esim. koirat) pystyvät itse syntetisoimaan C-vitamiinia. C-vitamiinin tarve ja puutostaudit on ollut tunnettua jo kauan ennen itse vitamiinin tunnistamista. Löytöretkien aikaan 1700-luvulla alettiin tuntea tuoreiden vihannesten ja hedelmien hyödyt keripukin ehkäisyssä.
C-vitamiini elimistössä
C-vitamiinilla on elimistössä useita eri tehtäviä, joista monet liittyvät sen kykyyn pelkistää muita aineita (eli toimia antioksidanttina). Se edistää mm. kalsiumin ja ei-hemiraudan (kasviksista ja maitotuotteista saatavan raudan) imeytymistä, ehkäisee rasvahappojen sekä A- ja E-vitamiinin hapettumista, on välttämätön B12-vitamiinin ja foolihapon imeytymisessä, vaikuttaa steroidihormonien synteesiin ja sappisuolojen muodostumiseen kolesterolista ja ehkäisee nitrosoamiinien muodostusta.
Kudokset tarvitsevat C-vitamiinia kollageenin muodostamiseen, josta riippuu mm. verisuonten, luiden, hampaiden ja kaikkien sidekudosten lujuus.
Puute aiheuttaa vakavana keripukkia, jota ei Suomessa enää yleensä esiinny. Lieviä puutosoireita esiintyy henkilöillä, jotka syövät liian vähän tai liian yksipuolisesti. Oireisiin ovat epäspesifisiä kuten haluttomuus, väsymys, heikkous, hengästyminen ja nivelkivut.
C-vitamiinin tarve ja saanti
kollageeni
Hyvin pienetkin määrät, jopa 10 mg, C-vitamiinia päivittäin riittää estämään puutosoireet. Optimaalisen terveydentilan saavuttamiseksi suositellaan kuitenkin huomattavasti suurempia määriä. Ravitsemusneuvottelukunnan suositus on 7 mg / MJ.
Tiedeyhteisössä kiistellään edelleenkin siitä, mikä on suositeltava C-vitamiinin päivittäinen saanti ja ovatko hyvin suuret annokset C-vitamiinia eduksi vai haitaksi.
Suomalaisten tärkeimpiä C-vitamiinin lähteitä ovat peruna, hedelmät, marjat ja kasvikset. Keskimäärin suomalaisten C-vitamiinin saanti lienee juuri ja juuri riittävää. Tupakointi, runsas kahvin ja alkoholin juominen sekä ehkäisypillereiden käyttö lisäävät C-vitamiinin tarvetta.
Kemia
L-askorbiinihappo on kuusi hiiliatomia sisältävä monosakkaridijohdannainen. Puhtaana yhdiste on valkea kiteinen aine, jonka sulamispiste on 190 - 192 °C. Askorbiinihappo hajoaa helposti ruoanvalmistuksessa.
Useiden eläinten elimistössä L-askorbiinihappoa syntyy glukoosista, mutta ihmiseltä ja muilta kädellisiltä puuttuu tähän tarvittava entsyymi.
Askorbiinihapon fysiologisesti vaikuttavat muodot ovat L-askorbiinihappo ja sen hapetustuote dehydroaskorbiinihappo (dehydroaskorbaatti). Kaupalliset vitamiinivalmisteet sisältävät yleensä L-askorbiinihappoa ja sen suolaa (askorbaattia).
Elintarviketeollisuus käyttää askorbiinihappoa ja sen suoloja lisäaineina, mm. E300 (askorbiinihappo), E301 (natriumaskorbaatti) ja E302 (kalsiumaskorbaatti). Näitä yhdisteitä käytetään harvemmin elintarvikkeiden vitaminointiin, enimmäkseen niitä lisätään hapetuksenestoaineiksi eli antioksidanteiksi. Antioksidanttina käytetään myös D-askorbiinihappoa, jota ei esiinny luonnossa ja jolla ei ole varsinaista vitamiinivaikutusta.
Lähteet
- Leena Peltosaari, Hilkka Raukola: Ravitsemustieto. Otava 1995. ISBN 951-1-13655-0
- Englanninkielisen Wikipedian arikkelit, Vitamin C ja Ascorbic acid
Aiheesta muualla
- [http://www.medicina.fi/fato/48.pdf] C-vitamiini, artikkelista J.-J. Himberg, Vitamiinit (pdf)
- [http://www.medicina.fi/fato.php] Teoksesta, Koulu, Tuomisto (toim.): Farmakologia ja toksikologia, Medicina Oy, 6. painos, verkkoversio
- [http://www.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/Suositus98_vit_vertailu.htm] Vitamiinien saantisuositukset vuosina 1987 ja 1998, Valtion ravitsemusneuvottelukunta
- [http://www.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/Suositus98_vit_kiv.htm] Vitamiinien ja kivennäisaineiden suositeltava saanti henkilöä ja päivää kohti
- [http://www.saunalahti.fi/arnoldus/c_vitam.html] Arno Forsius: C-vitamiini ja keripukki
Luokka:Vitamiinitja:ビタミンCsimple:Vitamin C
Magnesium
Magnesium on alkuaine, jonka järjestysluku on 12 ja kemiallinen merkki Mg. Se on kevyt, kirkkaan hopeanvalkoinen maa-alkalimetalli, jota käytetään esimerkiksi alumiini-magnesium-seosmetallin valmistukseen. Magnesium on kahdeksanneksi yleisin alkuaine maankuoressa, ja sitä on paljon myös ionimuodossa mereen liuenneena.
Ominaisuudet
Magnesium on pehmeä ja kevyin yleisessä käytössä oleva metalli. Magnesium on aktiivinen – se reagoi helposti heikkojenkin happojen, jopa veden, muttei fluorivetyhappojen eikä emästen kanssa. Ilmassa magnesium peittyy oksidikerroksella. Sen elektronegatiivisuus on 1,31 ja ensimmäinen ionisoitumisenergia 736 kJ/mol. Magnesiumia on yhteyttämisen kannalta tärkeässä klorofyllissä ja se on tärkeä myös ihmisen elintoiminnoille. Magnesiumia tarvitaan erityisesti sydän- ja verenkiertoelimistössä ja se edistää A- ja E-vitamiinien sekä muiden mineraalien ja hivenaineiden hyväksikäyttöä.
Käyttö
Magnesiumia käytetään pelkistimenä valmistettaessa muita metalleja (titaani, zirkonium, hafnium, beryllium). Lisäksi se on ainesosana monissa metalliseoksissa kuten duraluminiumissa, magnaliumissa ja elektronissa. Magnesium kestää korroosiota hyvin bensiinissä ja monissa öljyissä, muttei kloridipitoisissa liuoksissa eikä mineraalihapoissa. Myös magnesiumlejeerinkien korroosionkesto on heikko, joten ne on suojattava pinnoitteella. Muiden metallien rinnalla magnesiummetallit toimivat anodeina. Seostamalla magnesiumin sekaan muita metalleja saadaan parannettua sen lujuusominaisuuksia. Hyvin magnesiumpitoiset metalliseokset yhdistävät keveyden lujuuteen ja ovat siten tärkeitä lentokoneteollisuudessa, monissa instrumenteissa jne.
Sitä on käytetty keveyttä ja lujuutta vaativissa rakenteissa, etenkin 1950-luvun jälkeen nopeat sotilaslentokoneet ja ohjukset. Alkuaikanaan magnesiumia käytettiin valokuvauksessa salamavalona, koska palaessaan nopeasti tuotti hetkeksi suuren valotehon. Tämän vuoksi sitä käytetään ilotulitusvälineissä. Magnesiumin yhdisteistä tärkeimpiä ovat sulfaatit, oksidit ja karbonaatit. Kidevedellisistä magnesium- ja kalsiumkarbonaateista muodostuvaa dolomiittia käytetään jossain määrin ainakin maataloudessa. Kidevedellistä magnesiumsulfaattia, magnesiumoksidin vesilietettä ja magnesiumhydroksidia käytetään lääkeaineina. Asbesti sekä talkki ovat myös magnesiumin yhdisteitä. Maankuoressa magnesiumia on 23,3 kg/t ja merivedessä lähinnä sulfaatteina ja klorideina 1,35 kg/m3.
Väri on fysiikan kannalta jokin sähkömagneettisen säteilyn aallonpituus väliltä 400 - 700 nm. Se on siis valoa, jota havaitaan näköaistilla.
Värejä on periaatteessa äärettömän paljon. Käytännössä samankaltaisia sävyjä ei voi rajattomasti erottaa toisistaan, ja isokin sävyalue voidaan niputtaa yhden värin nimiin. Musta ja valkoinen eivät periaatteessa ole värejä, vaan musta pinta ei heijasta minkään väristä valoa ja valkoinen on kaikkien värien sekoitus. Eli musta imee kaikki värit ja valkoinen taas heijastaa kaikki värit.
Julkisen sektorin toiminnan rahoittaminen eli verojen fiskaalinen tavoite on verotuksessa tärkeintä. Veroilla voidaan vaikuttaa myös sosiaalipoliittisesti, esimerkiksi tulonsiirtoina kotitalouksille (lapsilisä). Progressiivisella verotuksella pyritään tasaamaan ihmisten välisiä tuloeroja. Veroilla voidaan vaikuttaa taloudelliseen toimintaan joko suhdanteiden tai muiden syiden takia (avustukset yrityksille ja maataloudelle). Niillä voi olla aluepoliittisia tavoitteita tai tarkoitus ohjata ihmisten toimintaa haluttuun suuntaan terveyden (tupakkavero) tai ympäristön (ympäristövero) vuoksi.
Verot voivat yrittää ehkäistä jotakin toimintaa (investointivero) tai ne voivat kannustaa johonkin toimintaan (vähennykset, veronhuojennus). Ne ovat hienovaraisempi yhteiskunnan ohjauskeino kuin suorat käskyt tai kiellot. Erilaisten tavoitteiden tarkka kohdistaminen haluttuun ryhmään, ja vain siihen, tekee verolait kuitenkin helposti kovin monimutkaisiksi.
Verolait
Perustuslain mukaan valtion ja kuntien veroista säädetään aina lailla. Verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteiden tulee yksiselitteisesti ilmetä laista, ettei hallinnollisilla määräyksillä voida tehdä tärkeitä ratkaisuja lakia käytäntöön sovellettaessa. Lisäksi laissa on oltava säännökset muutoksenhausta verotuspäätökseen, jotta verovelvollisen oikeusturva toteutuisi.
Nykyinen perustuslaki kumosi vuoden 1928 valtiopäiväjärjestyksen, jonka mukaan vuotta pidemmältä ajalta kannettava uusi tai lisätty vero tuli hyväksytyksi, jos sitä kannatti kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Siksi verolait säädettiin yleensä yhtä kalenterivuotta koskevina, koska siihen riitti äänten enemmistö. Nykyisin verolait tulevat hyväksytyiksi muiden lakien tapaan annettujen äänten enemmistöllä.
Jotkut ihmiset ja yritykset jättävät verot maksamatta. Tällaisia laittomia verottomia markkinoita kutsutaan harmaaksi taloudeksi ja tällainen työ on ns. pimeää työtä.
Kokonaisveroaste
Verojen kaltaisia ovat erilaiset laajasti käytetyt veroluonteiset maksut, joita ei aina lueta veroiksi, joten ne eivät välttämättä ole mukana laskennallisessa kokonaisveroasteessa. Joissakin maissa esim. pakolliset lakisääteiset eläkemaksut eivät kuulu tilastolliseen kokonaisveroasteeseen, vaikka Suomessa ne on laskettu siihen mukaan. Tämä hankaloittaa verotuksen tilastollista vertailua eri maiden välillä.
Suomessa kokonaisveroaste on valtiovarainministeriön mukaan 44 % vuonna 2004. Tämä on koko maailman kolmanneksi korkein kokonaisveroaste. Kireämpää verotus on vain Ruotsissa ja Tanskassa.
Kunnallinen tuloveroprosentti
Veroäyri, nyk. kunnallinen tuloveroprosentti, on kunnallisveron veroyksikkö. Nimitys muuttui vuonna 1997.
The Journey of Ibn Fattouma is a novel written and published by Nobel Prize-winning author Naguib Mahfouz in 1983. It was translated from Arabic into English in 1992 by Denys Johnson-Davies and published by Doubleday ISBN 0385423233.
Ibn Fattouma, also known by his birth name Qindil Muhammad al-Innabi, is a Muslim man disillusioned by the corruption in his home city. When he asks one of his teachers why a land whose people obeys the tenets of Islam suffers so, Ibn Fattouma is told the answer he seeks lies far away from the city. Since travel broadens one's horizons, the teacher encourages Ibn Fattouma to seek the land of Gebel, where such problems have been solved. The teacher tried to travel there himself, but civil war in neighboring lands and the demands of family ultimately prevented him from completing the journey. Also, no documents exist about Gebel and no one is known to have traveled there and come back.
Ibn Fattouma says farewell to his mother and proceeds with a caravan out of his home city to the land of Mashriq. In this sexually liberated society (by Ibn Fattouma's standards), the women hold power over their families. Nevertheless, Ibn Fattouma settles in Mashriq, marries, and has a son. War with the neighboring land of Haira separates Ibn Fattouma from them, but at the next stop on his journey, he is reunited with Arousa and their son Ram. The chamberlain of the god-king of Haira wants Arousa as his wife and arranges for Ibn Fattouma to be jailed. Twenty years pass in Haira before the god-king is overthrown, and the chamberlain (who was also jailed) tells Ibn Fattouma to look in the neighboring land of Halba for his wife and son.
In Halba, the freedom of the individual is the greatest good. All religions peacefully coexist and openly encourage freedom of inquiry. The Halbans are also aggressive promoters of their philosophy of life in other nations; preparations are underway as Ibn Fattouma arrives for a war with neighboring Aman. Ibn Fattouma is reunited with Arousa, who thought him lost and had since remarried. There Ibn Fattouma meets and marries Samia, a nurse in Halba's hospital. With his wife's reluctant approval, Ibn Fattouma decides to continue his journey before war makes such travel impossible.
In the land of Aman, Ibn Fattouma sees that justice is the greatest good, and every citizen is encouraged to spy on every other to maintain order. He leaves just as Aman and Halba prepare to fight. His next stop, the land of Ghuroub, finds Ibn Fattouma questioned to the depths of his being. Does he earnestly desire to go to Gebel, and why? Ibn Fattouma states as he has many times before that he seeks to learn Gebel's secret of perfection in life and share it with the people of his homeland. He and the other seekers of Gebel are driven from Ghuroub and after months of travel sight Gebel itself from a mountain peak. As Ibn Fattouma descends to continue his journey, the story ends without the reader learning whether he finds the perfection he seeks.
Journey of Ibn Fattouma, The
Salzer
Salzer ist ein Papierhersteller aus Österreich.
Die "Obere Papiermühle" in St. Pölten Stattersdorf wurde 1579 gegründet. Nur einige hundert Meter entfernt lag die "Untere Papiermühle", die als älteste Papiermühle Österreichs bereits 1469 urkundlich ewrwähnt ist.
1798 wurde die "Obere Papiermühle" vom Wiener
Lederer besuchte in Wien die Privatschule von Eugènie Schwarzwald, wechselte aber nach dem Tod ihres Vaters auf eine öffentliche Handelschule. Nebenbei nahm sie priva
Qinghai-Tibet-Bahn
Die Lhasa-Bahn, die die chinesischeProvinzQinghai mit der tibetanischen HauptstadtLhasa verbindet, ist mit einem Scheitelpunkt von 5.231 Metern die höchstgelegene Eisenbahnstrecke der Erde. Nahezu 90 Prozent der 1.125 Kilometer lange
Red dot design museum
Das Red dot design museum ist ein Museum des Design Zentrum Nordrhein Westfalen in der Stadt Essen.
Essen
Mit über 4.000 Anmeldungen aus insgesamt 40 Ländern zählt der red dot design award zu den größten Designwettbewerben weltweit. Der Preis wird jährlich vergeben. Der Wettbewerb besteht aus drei Bereichen, die unabhängig voneinander ausgeschrieben und juriert werden: product design, comm
Studio 89
Studio 89 war eine hauptsächlich mit Disco-Medleys angereicherte Radiosendung des Berliner Rundfunksenders RIAS Berlin, die jeweils Samstags von 23:35 Uhr (bis 1:30 Uhr) ausgestrahlt wurde.
Die Sendung trug bezeichnenderweise den Untertitel: "Die RIAS Dance Show". Die in die Zeit passenden neuen, aus dem Computer stammenden Soundeffekte wurden passend ei
