:: wikimiki.org ::

NKVD

NKVD

NKVD (Народный комиссариат внутренних дел; Narodnyj kommisariat vnutrennih del ) oli 1918 sisällissodan aikana Neuvosto-Venäjälle muodostettu sisäasiainkansankomissariaatti, joka vastasi sisäministeriötä. Sen tehtäviin kuului aluksi poliisitoimi ja sisäiset asiat. Venäjän SFNTL:n NKVD lakkautettiin 1934, jolloin perustettiin yleisliittolainen NKVD, joka sai myös valtiollisen turvallisuuden tehtäviä se sai, kun OGPU (Tšeka vuoteen 1922) sulautettiin siihen nimellä GUGB. Muita NKVD:n vastuualueita olivat mm. (rautatie)liikenne, palokunnat ja rajavartio. (Jeltsinin aikana tapahtunutta lyhyttä poikkeusta lukuun ottamatta ovat Venäjän rajavartiojoukot edelleen turvallisuuspoliisin alaisia.) Toisen maailmansodan aikana 1941 NKVD:sta erotettiin sotilaallista turvallisuutta varjeleva osa, joka alistettiin armeijalle ja laivastolle (RKKA ja RKKF). Valtiollinen turvallisuus (GUGB) erotettiin omaksi elimekseen nimeltä NKGB. Sodan alkaessa ne kuitenkin liitettiin takaisin. Vuonna 1943 nämä elimet erotettiin jälleen NKVD:sta ja nimettiin NKGB:ksi ja SMERŠ:ksi (Smert špionam - Kuolema vakoojille). Vuonna 1946 kansankomissaarit nimettiin jälleen ministereiksi ja NKVD:sta tuli MVD (ministeriö) ja NKGB:sta MGB. Ne liitettiin jälleen yhteen 1953 ja erotettiin lopullisesti 1954, jolloin valtion turvallisuudesta tuli komitea (KGB) ministeriön sijaan. Sisäministeriölle, MVD:lle jäivät rikospoliisi, rangaistuslaitokset ja palokunnat. Nykyisin NKVD:hen liitetään lähinnä sen hirmuteot. 1930-luvulla Josif Stalinin Suuren terrorin aikana NKVD nousi valtioksi valtion sisällä. Stalin käytti NKVD:tä terrorin työvälineenä ja se passitti vankileireille ja teloitti miljoonia ihmisiä. Suuresta vankimäärästä johtuen NKVD saattoi ryhtyä suuriin julkisiin rakennushankkeisiin urakoitsijana, kuten Stalinin kanavan rakentamiseen. Rakentamisen tarkoituksena ei ollut pelkästään tuottaa pakkotyöllä halpaa perusrakennetta kansantalouteen, vaan myös tappaa vankeja. Työllä tappamista kokeiltiin yhtenä menetelmänä myöhemmin myös kansallissosialistisessa Saksassa mm. keskitysleirivangeilla ja neuvostoliittolaisilla sotavangeilla urakoissa, mitä hallinnoi työpalveluorganisaatio Todt- Sodan aikana Stalin käytti NKVD:n yksiköitä rintamakarkureiden sekä vihollisen kaukopartiomiesten pysäyttämiseen (ja teloittamiseen) sekä laajojen kansansiirtojen toteuttamiseen. NKVD toimi myös aktiivisesti ulkomailla. NKVD:n agentit kidnappasivat venäläisemigranttien valkoisen armeijan komentajan, kenraali Jevgeni K. Millerin Pariisissa vuonna 1937. Miller teloitettiin myöhemmin Moskovassa. NKVD:n agentti murhasi marxilaisen toisinajattelijan Lev Trotskin Meksikossa vuonna 1940. Luokka:Neuvostoliitto luokka:tiedustelu

1918

Tapahtumia

- 27. tammikuuta - Suomen sisällissota alkaa.
- 14. helmikuuta - Neuvosto-Venäjä siirtyi gregoriaaniseen ajanlaskuun, edellinen päivä oli 1. helmikuuta juliaanisen kalenterin mukaan
- 16. helmikuuta - Liettua julistautui itsenäiseksi Saksasta ja Venäjästä
- 24. helmikuuta - Viro julistautuu itsenäiseksi.
- 3. maaliskuuta - Ensimmäinen maailmansota: Saksan keisarikunta, Itävalta-Unkari ja Neuvosto-Venäjä solmivat Brest-Litovskin rauhan. Venäjä vetäytyy sodasta.
- 5. maaliskuuta - Venäjän pääkaupunki siirretään Petrogradista Moskovaan.
- 6. maaliskuuta - Suomen (valkoiset) ilmavoimat perustetaan. Se sai ensimmäisen koneensa ruotsalaiselta Eric von Rosenilta.
- 7. maaliskuuta - Suomi liittoutui Saksan kanssa.
- 21. maaliskuuta - Toinen Sommen taistelu alkaa länsirintamalla.
- 25. maaliskuuta - Valko-Venäjä julistautuu itsenäiseksi.
- 1. huhtikuuta - Royal Air Force perustettiin Britanniassa yhdistämällä Royal Flying Corps ja Royal Naval Air Service.
- 26. toukokuuta - Demokraattinen Georgian tasavalta perustettiin.
- 28. toukokuuta - Armenia sai itsenäisyynsä Osmanien valtakunnasta.
- 1. kesäkuuta - Ensimmäinen maailmansota: Belleaun metsän taistelu alkaa.
- heinäkuu - Venäjän sisällissota: Bolševikit pyrkivät riisumaan Tšekki-slovakilegioonan aseista.
- 1. elokuuta - Brittijoukot miehittävät Arkangelin. Komentaja käsketään tukemaan valkoisia joukkoja.
- 8. elokuuta - Amiensin taistelu, kanadalais- ja australialaisjoukot aloittavat hyökkäyksen Saksan linjoja vastaan. Kenraali Erich Ludendorff kutsuu päivää myöhemmin "Mustaksi päiväksi Saksan armeijalle".
- 30. elokuuta - SR Fanja Kaplan ampuu Leniniä. Petrogradin Tšekan päällikkö murhataan samana päivänä.
- 3. lokakuuta - Keisari nimitti Max von Badenin Saksan kansleriksi.
- 28. lokakuuta - Tšekkoslovakia sai itsenäisyyden Itävalta-Unkarista.
- 3. marraskuuta - Itävalta-Unkari solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa.
- 6. marraskuuta - Uusi Puolan hallitus perusttiin Lublinissa.
- 8. marraskuuta - Saksan armeija veti uskollisuutensa keisarilta.
- 9. marraskuuta - Saksan keisari Wilhelm II luopui kruunusta.
- 11. marraskuuta - Saksa solmii solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa.
- 11. marraskuuta - Itävallan keisari Kaarle I luopui kruunusta.
- 16. marraskuuta - Unkari julistautui itsenäiseksi Itävallasta.
- 18. marraskuuta - Latvia julistautui itsenäiseksi Venäjästä.
- 1. joulukuuta - Islannista tuli autonominen kuningaskunta Tanskan alaisuudessa.
- 1. joulukuuta - Transilvania liittyi Romaniaan liitettyään itseensä maaliskuussa Bessarabian ja Bukovinan.
- 1. joulukuuta - Serbien, kroaatien ja sloveenien kuningaskunta julistettiin perustetuksi (myöhemmin Jugoslavian kuningaskunta).
- 1. joulukuuta - Ruotsissa siirryttiin mies ja ääni -periaatteeseen.
- 27. joulukuuta - Poznańin suurherttuakunnan puolaiset nousevat saksalaisia vastaan liittyäkseen Puolaan.

Suomi

- 27. tammikuuta - Suomen sisällissota alkaa.
- 29. tammikuuta - Tampere punaisten hallintaan Suomen sisällissodassa.
- 31. tammikuuta - Suinulan verilöyly Kangasalla liittyen Suomen sisällissodan tapahtumiin.
- 26. maaliskuuta - Antautumistarjous punaisille Suomen sisällissodassa ennen Tampereen valtausta.
- 6. huhtikuuta - Punainen Tampere hävisi Suomen sisällissodassa ja 11 000 punakaartilaista kerättiin keskustorille.
- 29. huhtikuuta - Viipuri valkoisten hallintaan Suomen sisällissodassa.
- 1. huhtikuuta - Helsinki saatiin vallattua punaisilta Suomen sisällissodassa.
- 1. syyskuuta - Repolan kunta ilmoitti irtautuvansa Venäjästä ja liittyi Suomeen.
- 1. lokakuuta - Hyvinkään yhteiskoulu aloitti toimintansa.
- 9. joulukuuta - Kansallinen Kokoomus perustetaan Suomessa.
- Suomen kommunistinen puolue perustetaan Moskovassa.

Syntyneitä

- 15. tammikuuta - Gamal Abdal Nasser, Egyptin presidentti
- 26. tammikuuta - Nicolae Ceauşescu, Romanian diktaattori
- 26. helmikuuta - Theodore Sturgeon, scifi-kirjailija
- 5. maaliskuuta - James Tobin, ekonomisti (k. 2002)
- 11. toukokuuta - Richard Feynman, fyysikko (k. 1988)
- 14. heinäkuuta - Ingmar Bergman, elokuvaohjaaja
- 18. heinäkuuta - Nelson Mandela, Etelä-Afrikan presidentti, Nobelin rauhanpalkinnon saaja.
- 11. joulukuuta - Aleksandr Solženitsyn, kirjailija
- 25. joulukuuta - Anwar Sadat, Egyptin presidentti (k. 1981)

Kuolleita

- 3. heinäkuuta - Mehmed V, osmanien sulttaani
- 17. heinäkuuta - Keisari Nikolai II ja tsaariperhe (teloitettuna)
- 19. marraskuuta - Joseph Smith Myöhempien aikojen Pyhien Jeesuksen kristuksen kirkon perustaja ms:1918 ko:1918년 ja:1918年 simple:1918 th:พ.ศ. 2461

Venäjän sisällissota

Venäjän sisällissota käytiin 1918–1920 Venäjän vallankumousten jälkeen, uuden bolševikkihallituksen tehtyä 6. maaliskuuta 1918 voimaan astuneen Brest-Litovskin rauhan Saksan keisarikunnan kanssa. Tämä oli luultavasti ainoa vaihtoehto Venäjän armeijan ajauduttua kaaokseen ja kurittomuuteen Saksan helmikuun 1918 hyökkäyksen jälkeen. Armeija järjestettiin 15. tammikuuta kansankomissaarien määräyksellä uudelleen työläisten ja talonpoikien punaiseksi armeijaksi olemassa olevien punakaartien pohjalle ja 23. helmikuuta aloitettiin joukkovärväykset Petrogradissa (Pietari) ja Moskovassa. Rauhanteko Saksan kanssa sai bolševikkien vastaiset ryhmät nousemaan uutta hallintoa vastaa, ja Winston Churchillkin julisti: ”Bolševismi on kuristettava kehtoonsa.”

Yleistä

Sota taisteltiin ”punaisten” kommunistien ja vallankumouksellisten, ”valkoisten” monarkistien, nationalistien, konservatiivien ja liberaalien, kommunistista vallankumousta vastustavien välillä. Taisteluihin osallistui myös anarkistien joukkoja, jotka taistelivat kumpaakin osapuolta vastaan, mutta heidän osuutensa oli vähäinen. Oman lisänsä antoi myös "Vihreä liike", lähinnä spontaani talonpoikien kansannousu, joka myös taisteli kumpaakin osapuolta vastaan. Venäjän, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan muodostaman Triple Ententen muut maat liittyivät valkoisten puolelle. Sota jakautui kolmeen eri rintamaan, itäiseen, eteläiseen ja luoteiseen, joka sijaitsi Baltiassa. Ensimmäinen vaihe kesti vallankumouksesta aselepoon, taistelut alkoivat erimielisyyksistä eri ryhmien välillä. Pääjoukko oli Donin alueen vapaaehtoisarmeija, johon liittyi myöhemmin Venäjän puolella Itävalta-Unkaria vastaan taistellut tšekkien ja slovakien legioona Siperiassa. Idässä oli myös kaksi muuta bolševikkivastaista aluetta, Komutš Samarassa ja Siperian kansallismielinen hallitus Omskissa. Taistelut alkoivat hajanaisesti valkoisten tšekkien ja punaisten latvialaisten tarkk’ampujien välillä. Sota puhkesi käyntiin maaliskuussa 1919, ja valkoiset armeijat etenivät etelästä Anton Denikinin johdolla, Baltiassa Nikolai Judenitšin johdolla ja idässä Aleksandr Koltšakin johdolla kohti Petrogradia ja Moskovaa. Lev Trotskin muodostama Puna-armeija sai kuitenkin torjuttua Koltšakin joukot kesäkuussa, Judenitšin johtama armeija ei saanut kaipaamansa tukea Suomen valkoiselta hallitukselta, ja se lyötiin lokakuussa. Suomen asenteeseen vaikutti mm. se, että Venäjän valkoiset kieltäytyivät hyväksymästä Suomen itsenäisyyttä, minkä bolševikit olivat jo tunnustaneet. Puna-armeijan vastahyökkäyksen lähestyessä Viron rajaa, Viron hallitus julisti Luoteis-Venäjän hallituksen oleskelun Viron alueella ei-toivotuksi 11. marraskuuta ja Judenitšin joukot internoitiin Viroon. Koltšakin alaiset tšekkijoukot luovuttivat Judenitšin bolševikeille, jotka ampuivat hänet 7. helmikuuta 1920 Irkutskissa. Viimevaiheessa sota huipentui viimeisten valkoisten joukkojen piiritykseen Krimillä. Pjotr Wrangel oli koonnut Denikin armeijoiden jäänteet ja linnoittautunut Krimille, jossa ne pitivät asemansa kunnes Puna-armeija palasi Puolasta, jossa se oli taistellut Puolan– Neuvosto-Venäjän sodan 1919. Puna-armeijan käännettyä koko voimansa viimeisiä valkoisia vastaan, he murtuivat, ja viimeiset joukot evakuoitiin Konstantinopoliin marraskuussa 1920. Sodalle oli luonteenomaista ns. "sisäiset rintamat" eli lähinnä talonpoikien ja maalaisväestön nostamat kapinat joiden tukahduttamiseen sekä punainen, sekä valkoinen puoli joutui sitomaan paljon joukkoja. Punaisten salainen ja poliittinen poliisi Tšeka kohteli hyvin julmasti kapinaan nousseita alueita ja se oli yksi monista syistä, joiden takia sisällissota sai raa'an luonteen.

Sodan tapahtumat

Sisällissodassa Britannia, Ranska, Yhdysvallat ja 18 muuta maata tukivat valkoisia joukkoja. Toimenpidettä kutsuttiin interventioksi. Ympärysvaltojen voitettua keskusvallat marraskuussa 1918, operaatiota jatkettiin kommunisteja vastaan, koska pelättiin vallankumouksen leviävän muihin maihin. Lenin oli yllättynyt sisällissodan syttymisestä, ja aliarvioi vastaansa nousseet joukot. Alkumenestys sai hänet liian luottavaiseksi. Ensimmäiset kommunisteja vastaan nouseet joukot olivat vastavallankumouksellisia kenraaleita ja paikallisia kasakoita, jotka olivat vannoneet uskollisuutta helmikuun jälkeen muodostetulle väliaikaishallitukselle. Merkittävimpiä näistä olivat Donin kasakkojen Aleksei Maksimovitš Kaledin, Orenburgin kasakkojen Aleksander Dutov ja Baikalin kasakkojen Grigory Mihailovitš Semenov. Ensimmäiset taistelut bolševikkien ja kasakkajoukkojen välillä käytiin jo joulukuussa 1917. Marraskuussa 1917 entinen tsaarin armeijan ylipäällikkö, Mihail Vasilevitš Alekseev alkoi koota vapaaehtoisarmeijaa (Добровольческая Армия) Novotšerkasskissa, häneen liittyivät joulukuussa Lavr Georgevitš Kornilov, Denikin ja joukko muita. Kaledinin avustamina he valtasiva Rostovin joulukuussa. Kasakat eivät kuitenkaan olleet valmiita jatkamaan taistelua, ja Puna-armeijan vastahyökkäys tammikuussa Vladimir Aleksandrovitš Antonov-Ovseenkon johtamana sai heidät hylkäämään Kaledinin, joka teki itsemurhan. Antonovin joukot valtasivat takaisin Rostoviin ja maaliskuussa 1918 Donin neuvostotasavalta julistettiin perustetuksi. Vapaaehtoisarmeija evakuoitiin helmikuussa Kubaniin, missä se liittyi Kubanin kasakoihin hyökätäkseen Jekaterinodariin (nyk. Krasnodar). Kornilov kuoli 13. huhtikuuta ja komento siirtyi Denikille, joka perääntyi takaisin Donille, jossa vapaaehtoisarmeija ei saanut enää uusia jäseniä. Keväällä 1918 menševikit ja sosialistis-vallankumouksellinen puolue (ER) liittyivät taisteluun bolševikkeja vastaan. Alussa he olivat vastustaneet aseellista taistelua, mutta rauhanteko Saksan kanssa ja bolševikkien perustama diktatuuri saivat tilanteen muuttumaan. Molemmilla puolueilla oli kansan keskuudessa jonkin verran kannatusta, ainakin perustuslakia säätävän kokouksen vaalivoiton perusteella vuonna 1918. ER:n yritys värvätä joukkoja Latviasta heinäkuussa 1918 ei onnistunut, mutta tšekki-slovakkilegioona oli vastavallankumouksen tukena. Tšekki-slovakilegioona oli ollut osa entistä keisarillista Venäjän armeijaa taistelussa Itävalta-Unkaria vastaan, ja siinä oli lokakuussa 1917 ollut 30000 vapaaehtoista sotavangeista värvättyä ja puolta vaihtanutta. Tomáš Masarykin, sittemmin Tšekkoslovakian presidentin innoittamana legioona oli nimetty Tšekko-slovakialaiseksi armeijakunnaksi, ja he olivat valmiit jatkamaan taistelua saksalaisia vastaan Venäjän rauhateosta huolimatta. Ainut reitti rintamalle oli kuitenkin kiertää Vladivostokin ja Panaman kanavan kautta, josta oli jo sovittu Neuvostohallituksen kanssa. Sopimus kuitenkin raukesi bolševikkien yritykseen riisua joukko aseista, ja joukko kapinoi kesäkuussa 1918 vallaten Tšeljabinskin rautatieaseman Volgan itäpuolella, koko kaupungin ja kahdeksan junavaunullista kultaa keisarillisesta reservistä. Kuukauden kuluessa tšekki-slovakit hallitsivat suurinta osaa länsi-Siperiasta, osaa Volgasta ja Uralin aluetta. Elokuussa koko Siperia viljavaroineen eli eristetty muusta maasta. Menševikit ja ER:t tukivat talonpoikia, jotka vastustivat bolševikkien maatalouskontrollia. Toukokuussa 1918 he valtasivat tšekkien tukemina Samaran ja Saratovin perustaen perustuslakia säätävän kokouksen jäsenten neuvoston (Комитет членов Учредительного собрания (Комуч); Komutš). Heinäkuussa Komutš-hallinto käsitti paljolti tšekki-slovakkijoukkojen hallussaan pitämät alueet. Uusi hallinto aikoi jatkaa Saksan vastaista taistelua, ja alkoi koota omaa kansanarmeijaansa. He järjestivät myös uudistusohjelman, mutta ilman bolševikkien epäsuosittuja talousuudistuksia. Syyskuussa 1918 bolševikkien vastaiset hallitukset kokoontuivat Ufassa ja perustivat uuden Venäjän väliaikaishallituksen Omskiin, viisihenkisen johtokunnan johtamina. Kolme jäsentä (Avksentiev, Boldirev ja Zenzinov) valittiin ER:ista ja kaksi perustuslaillisesta demokraattisesta puolueesta (K-D; lyhenteestä nimitys kadettipuolue) (Vinogradov ja Volgogodski). Uusi hallitus kuitenkin kaatui nopeasti Siperian paikallishallituksen sotaministerin, vara-amiraali Aleksandr Vasilevitš Koltšakin suorittamassa kaappauksessa 18. marraskuuta, ja ylennettyä itsensä amiraaliksi ja diktaattoriksi ja ”Ylimmäksi Johtajaksi”. Bolševikeille tämä oli propagandavoitto, koska vastustaja oli nyt antidemokraattinen diktaattori. Koltšak osoittautui kuitenkin osaavaksi komentajaksi ja kansanarmeijan järjestämisen jälkeen valtasi Permin Puna-armeijalta.

Ulkovaltojen reaktio

Triple Ententen, jonka muodostivat Venäjän lisäksi Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska, muut maat Yhdysvaltojen tukemana liittyivät sotaan interventiopolitiikkansa nojalla. Länsivaltojen laivasto saapui Murmanskin rannikolle maaliskuussa 1918 ja kesäkuussa brittiläis–ranskalais–yhdysvaltalaisjoukot ottivat haltuunsa Murmanskin ja elokuussa Arkangelin. Virallinen selitys oli suojella länsivaltojen varusvarastoja näissä satamakaupungeissa, mutta samalla myös estää niiden joutuminen bolševikkien käsiin ja pakottaa puna-armeija jakamaan joukkonsa myös pohjoiseen. Brittijoukot toimivat myös Itämerellä, jossa ne tukivat valkoista armeijaa ja Baltian maiden itsenäisyyssotaa. Japanilaiset miehittivät Itä-Siperiasta laajoja alueita. Suomalaiset valkoiset joukot tekivät kaksi sotaretkeä Venäjälle Itä-Karjaan sisällissodan aikana, Vienan retkikunta maalis–lokakuussa 1918 ja Aunuksen retkikunta 1919. Suomalaisia joukkoja olivat vastassa Suomen sisällissodan jälkeen Venäjälle paenneista punakaartilaisista muodostettu brittien kanssa yhteistoiminnassa ollut Muurmannin legioona. Baškiirit, kirgiisit ja tataarit perustuvat myös omia konservatiivisia ja kansallismielisiä hallituksiaan, samoin Siperian paikallishallinto Omskissa. Tataarien, baškiirien ja tšuvassien Idel-Uralin tasavalta perustettiin joulukuussa 1917, mutta se joutui puna-armeijan valloittamaksi huhtikuussa 1918, tšekkilegioona palautti sen heinäkuussa ja se purettiin lopullisesti vuoden lopussa. Presidentti Sadrí Maqsudí Arsal pakeni Suomeen. Etelässä Gruusia, Armenia ja Azerbaidžan julistautuivat itsenäisiksi.

Terrori ja salamurhat

Neuvostoliiton puolella kaksi ER:n jäsentä Jakov Bljumkin ja Nikolai Andrejev murhasivat Saksan lähettilään heinäkuussa pyrkien aloittamaan vihollisuudet uudelleen. Toiset ER:t sieppasivat bolševikkijohtajia ja usuttivat Puna-armeijaa nousevaan hallitustaan vastaan. ER:ien ja anarkistien järjestämät paikalliset kapinat saatiin kuitenkin tukahdutettua, ja Lenin pyysi henkilökohtaisesti saksalaisilta anteeksi. Saksan väliintulo oli kuitenkin tässä vaiheessa jo epätodennäköinen länsirintaman tilanteen johdosta. Seuraavan kahden terrori-iskun 30. elokuuta, Petrogradin Tšekan puhemiehen Moisei Uritskin ja Leninin murhayrityksen jälkeen vastauksena oli punainen terrori: menševikit ja ER-puolueen jäsenet erotettiin neuvostoista ja 800 epäiltyä teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä. Kommunistinen puolue oli Leninin painostuksesta antanut Tšekalle käytännöllisesti katsoen vapaat kädet ja Punainen Terrori sai riehua vapaasti. Kaikenlaiset kapinayritykset tukahdutettiin erittäin julmasti ja usein vangiksi jääneitä, varsinkin valkosia upseereita kidutettiin ennen teloitusta. "Vallankumouksen rautainen käsivarsi" rankaisi armottomasti kaikkia jotka Tšekan logiikan mukaan uhmasivat vallankumousta. Tšeka julkaisi jopa omia viikkosanomiaan missä kerrottiin kuinka paljon oli ammuttu eri alueilla ja kuinka paljon tullaan vielä ampumaan, tulevia uhreja mainittiin jopa lehdessä nimeltä. Lehti nostatti kuitenkin puoleessa sellaisen myrskyn että se lakkautettiin ilmestyttyään vain muutaman numeron verran. Tunnetuin Punaisen Terrorin murha oli tsaariperheen murha, Jekaterinbrgin Tšeka murhasi heinäkuisena yönä 1918 tsaarin, tämän vaimon ja kaikki viisi lasta. Murhalla haluttiin estää tsaarin vapauttaminen valkoisten toimesta ja hänen nostamisensa vastavallankumouksen symboliksi.

Puna-armeijan uudelleenorganisointi

Puna-armeija uudelleenorganisoitiin huonon saksalaisia vastaa saadun menestyksen vuoksi uuden Lev Trotskin johtaman ylimmän sotilasneuvoston alaisuuteen, ja entiset armeijan upseerit tuotiin takaisin sotilasneuvonantajina. Toukokuussa 1918 asevelvollisuus otettiin jälleen käytöön armeijan kutistuneen koon vuoksi. Heinäkuussa armeijan komentajat puhdistettiin, mutta nyt tavoitteena ei ollut tuoda johtoon kommunisteja, vaan tuoda takaisin kokeneet johtajat vallankumousta edeltäneeltä ajalta. Syyskuussa Trotski asetettiin tasavallan vallankumouksellisen sotilasneuvoston johtoon suurin valtuuksin.

Jälkipeli

Sisällisodan jälkeen Neuvostoliitto oli raunioina. Vuosien 1920 ja 1921 kadot ja 1921 nälänhätä vain pahensivat katastrofia. Sisällissodassa oli kuollut yhdeksän miljoonaa lähes verettömän lokakuun vallankumouksen jälkeen. Miljoonia muita kuoli vielä nälkään. Miljoona pakeni maasta, kuten kenraali Wrangel kaukoidän kautta tai muita reittejä paetakseen sotaa ja puutetta. Suurin osa paenneista oli yläluokkaa. Tiukka sotakommunismi pelasti Neuvostohallituksen sisällissodan aikana, mutta sen seurauksena talous hyytyi paikalleen. Yksityisen teollisuuden ja kaupan takavarikointi ja kielto ja hallituksen kyvyttömyys pyörittää taloutta riittävän tehokkaasti. Kaivosten ja tehtaiden tuotanto putosi 20 %:iin sotaa edeltäneestä tasosta ja monien tuotteiden vieläkin enemmän, puuvillan tuotanto putosi 5 %:iin ja raudan 2 %:iin. Talonpojat vastustivat jyrkästi maan takavarikointia, ja viljelypinta-ala supistui 62 % ja sadot 37 % sotaa edeltäneistä. Hevosia oli 1916 35 miljoonaa, ja 1920 24 miljoonaa ja karjaa vastaavasti 58 ja 37 miljoonaa. Ruplan kurssi dollariin nähden tippui kahdesta ruplasta 1914 1200:n 1920. Luokka:Sisällissodat Luokka:Venäjän historia ja:ロシア内戦

Jeltsin

Boris Nikolajevitš Jeltsin (Бори́с Никола́евич Е́льцин) (syntynyt 1. helmikuuta 1931) oli Venäjän presidentti vuosina 1991 - 1999. Boris Jeltsin syntyi 1. helmikuuta 1931 Sverdlovskissa (nykyinen Jekaterinburg), Venäjällä, Neuvostoliitossa. Hän kävi Pushkinin keskikoulun viimeisiä luokkia Bereznikissä, Permin alueella sekä Uralin polyteknistä instituuttia Sverdlovskissa opiskellen rakennusalaa. 12- tai 13-vuotiaana hän leikki armeijan varastosta viemällään kranaatilla, joka räjähti vieden mukanaan kaksi sormea hänen vasemmasta kädestään. Jeltsin oli NKP:n jäsen vuodesta 1961 heinäkuuhun 1990. Hän alkoi työskennellä puolueen hallinnossa vuodesta 1969 lähtien. Vuonna 1977 hän määräsi Sverdlovskin puoluejohtajana Venäjän viimeisen tsaarin murhapaikan (Ipatievin talon) purettavaksi. Mihail Gorbatšov nimitti Jeltsinin politbyroon jäseneksi. Jeltsin oli myös Moskovan "pormestari" (NKP:n Moskovan kaupunkikomitean ensimmäinen sihteeri) 24. joulukuuta 1985 - 1987, jolloin hänet erotettiin politbyroosta ja pormestarin virasta hänen kritisoituaan Gorbatšovia ja uudistusten tahtia. Hänet alennettiin rakentamisesta vastaavan valtionkomitean ensimmäiseksi apulaiskomissaariksi. Maaliskussa 1989 Jeltsin valittiin kansanedustajaksi. Hänet valittiin Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan korkeimman neuvoston puheenjohtajaksi toukokuussa 1990. Venäjän julistettua itsenäisyytensä Jeltsin erosi Neuvostoliiton kommunistipuolueesta heinäkuussa 1990. 12. kesäkuuta 1991 järjestetyissä presidentinvaaleissa Jeltsin sai 57% äänistä ja hänestä tuli Venäjän ensimmäinen presidentti 10. heinäkuuta 1991. Epäonnistunut vallankaappausyritys 18. elokuuta 1991 pyrki Mihail Gorbatšovin ja Jeltsinin syrjäyttämiseen, mutta vapaalle jalalle jäänyt Jeltsin oli mukana käännyttämässä armeijan joukkoja vallankaappaajia vastaan. Kaappausyrityksen päätyttyä Jeltsiniä pidettiin sankarina. Gorbatšov erosi 25. joulukuuta 1991 ja Neuvostoliitto virallisesti lakkasi olemasta. Jeltsinin ajan politiikkaa leimasi vapautuminen, lehdistön vahvistaminen demokratian apuvälineeksi vapauttamalla se säädetystä arvonlisäverosta, yksityistäminen sekä yksityistämisen myötä syntynyt oligarkkien välinen kilpailu myös lehdistössä ja televisiossa, minkä he vähitellen yksityistivät itselleen. Inflaatio ja teollisuuden sekä erityisesti koneenrakennusteollisuuden kuin myös vahvan ruplan politiikan aiheuttama kollektiivisen maatalouden kriisi aiheuttivat talouden uudelleen suuntautumisen kevyeeseen teollisuuteen sekä samalla maahantuontiin. Nämä vaikuttivat Venäjän federaation neuvostomielisten elementtien voiman heikkenemiseen. 1993 alkoi parlamentti vastustamaan Jeltsinin uudistuksia ja pyrki lakiin vedoten syrjäyttämään Jeltsinin. Jeltsin lähetti armeijan Moskovan valkoiseen taloon kukistamaan vastustajat. Venäjän uusi perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksen yksinkertaisella enemmistöllä, mikä toimi perustana myös muulle uudenlaisen Venäjän federaation lainsäädännölle, kuten esimerkiksi siviilikoodeksille, mikä loi perustan markkinasuhteille. Jeltsinin aikana käytiin myös ensimmäinen Tšetšenian sota, missä Venäjä pyrki lopulta rauhanomaiseen ratkaisuun. Alkoholismista ja muista terveysongelmista kärsinyt Jeltsin erosi 31. joulukuuta 1999, nimittäen pääministeri Vladimir Putinin virkaatekeväksi presidentiksi seuraaviin vaaleihin asti. Jeltsin, Boris ko:보리스 옐친 ja:ボリス・エリツィン

1941

Tapahtumia

- 19. tammikuuta - Britit ja australialaiset hyökkäsivät Italian joukkoja vastaan Eritreassa.
- 21. tammikuuta - Britit ja australialaiset hyökkäsivät Tobrukiin Libyassa.
- 23. tammikuuta - Charles Lindbergh puhuu Yhdysvaltain kongressin edessä ja suosittelee pysymistä neutraalina sodassa.
- 3. helmikuuta - Pierre Laval nostettiin Vichyn Ranskan johtoon.
- 11. helmikuuta - Kenraaliluutnantti Erwin Rommel saapui Tripoliin.
- 1. maaliskuuta - Bulgaria liittyi akselivaltoihin.
- 1. maaliskuuta - Ensimmäinen FM-radioasema, W47NV, avattiin Nashvillessä, Tennesseessä.
- 1. maaliskuuta - Arthur L. Bristol nimitettiin USA:n merivoimien Atlantin laivaston johtoon.
- 11. maaliskuuta - Franklin Delano Roosevelt allekirjoitti Lend-Lease Actin, joka salli yhdysvaltalaisvalmisteisen sotamateriaalin myynnin liittoutuneille.
- 25. maaliskuuta - Jugoslavian kuningaskunta liittyi Wienissä akselivaltoihin.
- 27. maaliskuuta - Prinssi Pavlen palatessa, armeijan upseerit kapinoivat ja asettivat 17-vuotiaan prinssi Petarin Jugoslavian kuninkaaksi ja ilmoittivat kolmisopimuksen mitättömäksi.
- 27. maaliskuuta–29. maaliskuuta - Matapanin niemen taistelu, brittien laivasto upotti viisi italialaista sotalaivaa Peloponnesoksen rannikolla.
- 6. huhtikuuta - Saksa hyökkäsi Jugoslaviaan ja Kreikkaan.
- 17. huhtikuuta - Jugoslavia antautui.
- 21. huhtikuuta - Kreikka antautui. Britit vetäytyvät Kreetalle.
- 27. huhtikuuta - Saksalaiset saapuivat Ateenaan.
- Huhtikuu - Neuvostoliitto ja Japani solmivat puolueettomuussopimuksen.
- 1. toukokuuta - Orson Wellesin Citizen Kane ensi-iltaan New Yorkissa.
- 9. toukokuuta - Kuninkaallinen laivasto kaappasi U-110:n Atlantilla. Sukellusveneessä oli mukana viimeisin Enigma, jota liittoutuneet käyttivät saksalaisten koodin murtamiseen.
- 10. toukokuuta - Rudolf Hess hyppää laskuvarjolla Skotlantiin väittäen olevansa rauhan asialla.
- 12. toukokuuta - Konrad Zuse sai valmiiksi Z3-tietokoneen.
- 20. toukokuuta - Saksalaisjoukot hyökkäsivät Kreetalle.
- 24. toukokuuta - Saksalainen taistelulaiva Bismarck upotti brittien taisteluristeilijä HMS Hoodin. Kolme merimiestä 1300:sta pelastuu.
- 26. toukokuuta - Bismarck sai osuman torpedosta ja menetti ohjattavuutensa.
- 27. toukokuuta - Bismarck upotetaan Atlantilla, 2300 merimiestä kuolee.
- 27. toukokuuta - Presidentti Roosevelt julisti rajoittamattoman kansallisen hätätilan.
- 1. kesäkuuta - Kreeta antautui.
- 8. kesäkuuta - Liittoutuneet valtaavat Syyrian ja Libanonin.
- 9. kesäkuuta - Suomessa liikekannallepano, joukkoja asetettiin saksalaiskomentoon.
- 14. kesäkuuta - Pakkoväestönsiirtoja Virossa, Latviass ja Liettuassa. Liettuasta siirretään 40 000 Siperiaan.
- 22. kesäkuuta - Operaatio Barbarossa: Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon.
- 25. kesäkuuta - Neuvostoilmavoimat pommittaa Suomen kaupunkeja, jatkosota alkaa.
- 5. heinäkuuta - Saksan joukot saavuttivat Dneprjoen.
- 5. heinäkuuta–19. heinäkuuta - Perun ja Ecuadorin välinen sota.
- 7. heinäkuuta - Yhdysvaltalaisjoukot miehittävät Islannin.
- 26. heinäkuuta - Japanin vallattua Ranskan Indokiinan, Roosevelt määräsi kaikki japanilaisen omaisuuden takavarikoitavaksi Yhdysvalloissa.
- 31. heinäkuuta - Hermann Göring määräsi SS-kenraali Reinhard Heydrichin toimittamaan suunnitelman juutalaisongelman lopulliseksi ratkaisuksi.
- 18. elokuuta - Saksassa lopetetaan mielisairaiden ja vammaisten järjestelmällinen eutanasia protestien vuoksi.
- 8. syyskuuta - Saksan joukot saavuttavat Leningradin, kaupungin saarto alkoi.
- 16. syyskuuta - Neuvostoliitto ja Britannian painostuksesta Iranin šaahi Reza Pahlavi jättää valtaistuimen pojalleen Mohammad Reza Pahlaville.
- 2. lokakuuta - Operaatio Taifun Moskovan valtaamiseksi käynnistyy.
- 8. lokakuuta - Saksan joukot saavuttivat Asovanmeren ja valtasivat Mariupolin.
- 23. lokakuuta - Walt Disneyn animaatioelokuva Dumbo on ensi-illassa.
- 30. lokakuuta - Roosevelt hyväksyi miljardin dollarin Lend-Lease-avun Neuvostoliitolle.
- 6. marraskuuta - Josif Stalin pitää toisen puheensa valtakaudellaan. Hän sanoo, että vaikka 350 000 sotilasta on kaatunut, saksalaisten tappiot ovat 4,5 miljoonaa ja voitto on lähellä.
- 14. marraskuuta - Lentotukialus HMS Ark Royal kaatuu ja uppoaa U-81:n torpedoimana.
- 24. marraskuuta - Yhdysvallat myöntää Lend-Leasen myös Vapaan Ranskan joukoille (Forces Françaises Libres).
- 26. marraskuuta - Yhdysvallat jätti Hullin nootin Japanille vaatien vetäytymistä Kiinasta.
- 26. marraskuuta - Vara-amiraali Chuichi Nagumon komentama kuuden lentotukialuksen saattue lähti kohti Pearl Harboria.
- 27. marraskuuta - Saksalaiset pääsivät lähimmäs Moskovaa. Kylmä sää ja vastahyökkäykset pysäyttivät etenemisen.
- 7. joulukuuta - Japani teki yllätyshyökkäyksen Yhdysvaltain laivastotukikohtaan Pearl Harboriin Havaijilla, vetäen Yhdysvallat mukaan toiseen maailmansotaan.
- 8. joulukuuta - Yhdysvallat julisti sodan Japanille.
- 11. joulukuuta - Saksa julisti sodan Yhdysvalloille.
- 19. joulukuuta - Adolf Hitler syrjäytti Walther von Brauchitschin ja otti itse armeijan johdon.
- 25. joulukuuta - Japanilaiset valtasivat Hong Kongin.
- 27. joulukuuta - Brittikommandot tekivät iskun Vaagson satamaan Norjassa.

Syntyneitä

- 5. tammikuuta - Hayao Miyazaki
- 14. tammikuuta - Faye Dunaway, näyttelijätär
- 22. tammikuuta - Jaan Kaplinski; runoilija, filosofi ja kulttuurikriitikko
- 30. tammikuuta - Dick Cheney, amerikkalainen poliitikko
- 31. tammikuuta - Plácido Domingo, operalaulaja
- 14. maaliskuuta - Wolfgang Petersen, elokuvaohjaaja
- 16. maaliskuuta - Bernardo Bertolucci, elokuvaohjaaja
- 3. huhtikuuta - Jorma Hynninen, oopperalaulaja
- 23. huhtikuuta - Paavo Lipponen, Suomen pääministeri
- 24. toukokuuta - Bob Dylan
- 2. kesäkuuta - Charlie Watts, rock-muusikko (The Rolling Stones)
- 27. kesäkuuta - Krzysztof Kieslowski, elokuvaohjaaja
- 3. elokuuta - Martha Stewart
- 20. elokuuta - Slobodan Milošević, Jugoslavian presidentti 1989–2000
- 9. syyskuuta - Otis Redding, muusikko
- 9. syyskuuta - Dennis Ritchie
- 4. lokakuuta - Anne Rice, kirjailija
- 6. marraskuuta - Erik Vikström, Porvoon piispa

Kuolleita

- 13. tammikuuta - James Joyce, kirjailija
- 28. helmikuuta - Espanjan Alfonso XIII
- 28. maaliskuuta - Virginia Woolf, kirjailija
- 6. kesäkuuta - Louis Chevrolet, autotehtailuja (s. 1878)
- 10. kesäkuuta - Jelly Roll Morton, jazzmuusikko
- 14. elokuuta - Maximilian Kolbe, munkki ja pyhimys

Nobelin palkinnot

- Ei jaettu ko:1941년 ja:1941年 simple:1941 th:พ.ศ. 2484

SMERŠ

SMERŠ (СМЕРШ) oli Neuvostoliiton sisäministeriön alainen salainen järjestö toisen maailmansodan aikana. Nimi on lyhenne sanoista СМЕРть Шпионам, kuolema vakoojille. SMERŠ perustettiin Saksan tiedustelu- ja vakoilujärjestön Abwehrin vastustajaksi 19. huhtikuuta 1943.

Toiminta

SMERŠ oli itsenäinen järjestö, se oli NKVD:stä muodostettu omaksi yksikökseen. NKVD:n tapaan SMERŠ oli organisoitu valtion salainen poliisijärjestö. SMERŠ toimi myös Kansankomissariaatissa ja Neuvostoliiton laivastossa. Sen tehtävänä oli etsiä, pidättää ja teloittaa kaikki epäilyttävät henkilöt puna-armeijassa. SMERŠ keskittyi rintamakarkureiden ja sotavankien kuulusteluun ja teloittamiseen kenttäoikeudessa tai lähetettäväksi pakkotyöhön. Sen johtaja Viktor Abakumov raportoi toiminnasta suoraan Stalinille. Tehtävänä oli myös sodanjälkeisen Itä-Euroopan väestön seulonta, näytösoikeudenkäyntien järjestäminen ja teloitukset. Järjestön erityistehtävänä oli Adolf Hitlerin löytäminen, jos mahdollista elävänä vangitseminen tai ruumiin löytäminen. Puna-armeijan upseerit ja SMERŠ:n agentit löysivät Hitlerin osittain palaneen ruumiin läheltä Hitlerin bunkkeria. SMERŠ muutettiin Sotavoimien Kansankomissariaattiksi maaliskuussa vuonna 1946. Myöhemmin se muutettiin Sotavoimien ministeriöksi toukokuussa vuonna 1946. SMERŠ on myöhemmin etsinyt KGB:n alaisuudessa "kansanvihollisia" Neuvostoliiton ulkopuolelta. Luokka:Neuvostoliitto

1946

Tapahtumia

- 1. tammikuuta - Helsingin pinta-ala viisinkertaistui suuressa alueliitoksessa
- 7. tammikuuta - Itävalta palautettiin vuoden 1937 rajoihin ja jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen.
- 10. tammikuuta - Yhdistyneiden kansakuntien ensimmäinen kokous.
- 11. tammikuuta - Enver Hoxha julisti Albanian kansantasavallan perustuksi.
- 20. tammikuuta - Charles de Gaulle erosi Ranskan presidentin virasta.
- 31. tammikuuta - Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan uusi perustuslaki teki siitä kuuden tasavallan liiton Neuvostoliiton tapaan.
- 1. helmikuuta - Trygve Lie valittiin ensimmäiseksi YK:n pääsihteeriksi.
- 2. helmikuuta - Unkarista tuli tasavalta.
- 14. helmikuuta - Englannin pankki kansallistettiin.
- 24. helmikuuta - Herakles-laiva tuo 2. maailmansodan jälkeen ensimmäisen kahvilastin Turun satamaan.
- 2. maaliskuuta - Britit vetäytyivät Iranista sopimuksen mukaan, neuvostojoukot jäivät.
- 2. maaliskuuta - Ho Chi Minh valittiin Pohjois-Vietnamin presidentiksi.
- 4. maaliskuuta - C.G.E. Mannerheim erosi Suomen presidentin virasta.
- 5. maaliskuuta - Winston Churchill käytti puheessaan kielikuvaa "rautaesiripusta" (engl. Iron curtain), joka eristi Neuvostoliiton miehitysalueet lännestä.
- 6. maaliskuuta - Ho Chi Minh allekirjoitti sopimuksen Ranskan kanssa, joka tunnusti Vietnamin autonomisena valtiona Indokiinan liitossa Ranskan alaisuudessa.
- 9. maaliskuuta - Juho Kusti Paasikivi Suomen presidentiksi.
- 10. maaliskuuta - Britit aloittivat vetäytymisen Libanonista.
- 15. maaliskuuta - Pääministeri Clement Attlee lupasi Intialle itsenäisyyden heti perustuslain muotoilun jälkeen.
- 19. maaliskuuta - Ranskan Guyanasta, Guadeloupesta, Martiniquesta ja Réunionista tuli Ranskan merentakaisia departementteja.
- 22. maaliskuuta - Transjordan sai itsenäisyyden.
- 1. huhtikuuta - Singaporesta tuli Britannian kruununsiirtomaa.
- 18. huhtikuuta - USA tunnusti Titon hallituksen Jugoslaviassa.
- 18. huhtikuuta - Kansainliiton viimeinen kokous, se siirsi päätösvaltansa YK:lle ja purki itsensä.
- 29. huhtikuuta - Sotasyyllisyysoikeudenkäynti alkoi Tokiossa, syytettyinä mm. Hideki Tojo, Shegenori Togo ja Hiroshi Oshima.
- 9. toukokuuta - Italian Viktor Emanuel III luopui kruunusta, hänen poikansa Umberto II seurasi häntä.
- 10. toukokuuta - Jawaharlal Nehru valittiin Intian kongressipuolueen johtoon.
- 20. toukokuuta - Britanniassa parlamentti päätti kansallistaa kaivokset.
- 25. toukokuuta - Transjordanin parlamentti valitsi Abdullah I:n kuninkaaksi.
- 31. toukokuuta - Kreikassa kansanäänestys kannatti paluuta monarkiaan.
- 2. kesäkuuta - Italialaiset päättivät luopua monarkiasta. Italia julistettii tasavallaksi 10. kesäkuuta ja kuningas Humbert II karkoitetaan. Naisilla ensi kertaa äänioikeus.
- 8. kesäkuuta - Indonesian Sukarno yllyttää kannattajiaan kapinoimaan Alankomaiden siirtomaavaltaa vastaan.
- 22. heinäkuuta - Siionistien Irgun räjäytti pommilla brittien hallintorakennuksen, King David -hotellin Jerusalemissa. 90 kuoli.
- 25. heinäkuuta - Ensimmäisessä vedenalaisessa ydinkokeessa lentotukialus USS Saratoga upotettiin Bikiniatollilla.
- 19. elokuuta - Muslimien ja hindujen välisiä levottomuuksia Kalkutassa, 3000 kuollutta.
- 8. syyskuuta - Bulgaria julistettiin kansantasavallaksi kansanäänestyksen jälkeen. Kuningas Simeon II jättää maan.
- 10. lokakuuta - Mäkkylän kummitus aloitti kummittelunsa
- 16. lokakuuta - Saksan sotarikollisille Nürnbergin oikeudenkäynnissä langetetut kuolemantuomiot pannaan täytäntöön hirttämällä.
- 8. marraskuuta - Vietnamilaiset mellakoivat Haiphongissa ja ottavat yhteen ranskalaisjoukkojen kanssa, 6000 kuollutta.
- 12. marraskuuta - Aselepo indonesian nationalistien ja alankomaalaisten joukkojen välillä. Alankomaat tunnusti Indonesian 15. marraskuuta.
- 19. marraskuuta - Afganistan, Islanti ja Ruotsi liittyivät YK:hon.
- 27. marraskuuta - Intian pääministeri Jawaharlal Nehru vetosi Yhdysvaltoihin ja Neuvostoliittoon ydinkokeiden lopettamiseksi ja aseriisunnan aloittamiseksi, "ihmiskunnan pelastamiseksi äärimmäiseltä katastrofilta."
- 12. joulukuuta - YK katkaisi suhteet Francon Espanjaan ja kehotti jäsenmaita tekemään samoin.
- 24. joulukuuta - Ranskan neljäs tasavalta.

Syntyneitä

- 19. tammikuuta - Dolly Parton, laulaja ja näyttelijä
- 20. tammikuuta - David Lynch, elokuvaohjaaja
- 27. helmikuuta - José Carreras, tenori
- 8. huhtikuuta - Heikki Kinnunen, näyttelijä
- 30. huhtikuuta - Kaarle XVI Kustaa, Ruotsin kuningas
- 20. toukokuuta - Cher, näyttelijä, laulaja
- 14. kesäkuuta - Donald Trump, liikemies
- 22. kesäkuuta - Kaarina Helakisa, kirjailija
- 1. heinäkuuta - Erkki Tuomioja, poliitikko
- 6. heinäkuuta - George W. Bush, Yhdysvaltain presidentti
- 6. heinäkuuta - Peter Singer, filosofi
- 9. heinäkuuta - Bon Scott, rock-muusikko, AC/DC-yhtyeen jäsen
- 3. elokuuta - Jack Straw, brittipolitiikko
- 19. elokuuta - Bill Clinton, 42. Yhdysvaltain presidentti
- 5. syyskuuta - Freddie Mercury, muusikko
- 15. syyskuuta - Tommy Lee Jones, näyttelijä
- 15. syyskuuta - Oliver Stone, elokuvaohjaaja
- 29. marraskuuta - Seppo Hovi, muusikko
- 12. joulukuuta - Emerson Fittipaldi, kilpa-autoilija
- 18. joulukuuta - Steven Spielberg, elokuvaohjaaja
- 29. joulukuuta - Marianne Faithfull, laulaja

Kuolleita

- 28. tammikuuta - Helene Schjerfbeck, suomalainen taidemaalari
- 18. helmikuuta - Sigurd Wettenhovi-Aspa, suomalainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja kirjailija
- 24. maaliskuuta - Alexander Alekhine, venäläinen šakin maailmanmestari
- 1. kesäkuuta - Ion Antonescu, Romanian diktaattori, teloitettu
- 13. elokuuta - H.G. Wells, kirjailija
- 6. syyskuuta - Lucina Hagman, Martta-järjestön perustaja
- 11. lokakuuta - Rudolf Koivu, lastenkirjojen kuvittaja
- 15. lokakuuta - Hermann Göring, kansallissosialistisen Saksan johtohenkilö ja ilmavoimien päällikkö, itsemurha
- 16. lokakuuta - Wilhelm Keitel, Natsi-Saksan kenraalisotamarsalkka
- 16. lokakuuta - Alfred Rosenberg, kansallissosialistien ideologi ja poliitikko
- 16. lokakuuta - Joachim von Ribbentrop, kansallissosialistisen Saksan ulkoministeri
- 16. lokakuuta - Ernst Kaltenbrunner, natsijohtaja, RSHA:n päällikkö
- 16. lokakuuta - Hans Frank, natsijohtaja, miehitetyn Puolan kenraalikuvernööri
- 16. lokakuuta - Wilhelm Frick, Kansallissosialistisen saksan sisäministeri
- 16. lokakuuta - Julius Streicher, Der Stürmer -lehden päätoimittaja ja perustaja
- 16. lokakuuta - Fritz Sauckel
- 16. lokakuuta - Alfred Jodl
- 16. lokakuuta - Arthur Seyss-Inquart, Itävallan sisäministeri ja kuvernööri, Alankomaiden valtakunnankomissaari
- 25. lokakuuta - Rudolf Walden, teollisuusmies ja sotilas
- 25. joulukuuta - W.C. Fields, näyttelijä ms:1946 ko:1946년 ja:1946年 simple:1946 th:พ.ศ. 2489

1954

Tapahtumia

- 14. tammikuuta - Marilyn Monroe meni naimisiin Joe DiMaggion kanssa.
- 15. tammikuuta - Mau Mau -johtaja Waruhiu Itote vangittiin Keniassa.
- 21. tammikuuta - Maailman ensimmäinen ydinsukellusvene, USS Nautilus, laskettiin vesille Grotonissa, Connecticutissa.
- 25. tammikuuta - Yhdysvaltain, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Neuvostoliiton ulkoministerit tapasivat Berliinin konferenssissa.
- 3. helmikuuta - Kuningatar Elisabet II vieraili ensimmäisenä hallitsijana Australiassa.
- 10. helmikuuta - Yhdysvaltain presidentti Dwight Eisenhower varoitti Yhdysvaltoja interventiosta Vietnamissa.
- 25. helmikuuta - Everstiluutnantti Gamal Abdel Nasserista tuli Egyptin päämies.
- 23. maaliskuuta - Dien Bien Phun taistelu: Viet Minh valtasi Dien Bien Phun lentokentän Ranskan laskuvarjojoukoilta ja muukalaislegioonalta.
- 7. huhtikuuta - Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhower esitteli "dominoteorian" puheessaan lehdistötilaisuudessa.
- 7. toukokuuta - Dien Bien Phun taistelun päättyi ranskalaisten häviöön (taistelu alkoi 13. maaliskuuta). 20 000 ranskalaisesta 3 300 vapautui vankeudesta 1958. Indokiinan sota päättyy Ranskan vetäytymiseen Vietnamista, Laosista ja Kamputseasta.
- 29. toukokuuta - Ensimmäinen Bilderberg-kokous Alankomaissa, ilmeisesti Joseph Retingerin ideasta.
- 18. kesäkuuta - Pierre Mendes-Francesta Ranskan pääministeri.
- 27. kesäkuuta - Guatemalan presidentti Jacobo Arbenz Guzmán syrjäytettiin CIAn masinoimassa sotilasvallankaappauksessa (Operaatio PBSUCCESS). Vallankaappausta seurasi 35-vuotinen verinen sisällissota.
- 27. kesäkuuta - kello 17:30 Obninskin ydinvoimalan ydinreaktori saavutti ensi kerran kriittisyyden. Obninskin voimala oli maailman ensimmäinen ydinvoimala ja se toimi miltei keskeytyksettä 48 vuotta kunnes se viimein sammutettiin 30. huhtikuuta 2002.
- 3. heinäkuuta - Lihan säännöstely päättyi Britanniassa.
- 7. heinäkuuta - WHBQ, Memphisissa, Tennesseessa oli ensimmäinen radioasema, joka esitti Elvis Presleyn kappaleen levyltä: That's all right.
- 21. heinäkuuta - Geneven konferenssi päätti Vietnamin jakamisesta Etelä-Vietnamiin ja Pohjois-Vietnamiin.
- 31. heinäkuuta - Italialainen tutkimusryhmä valloitti ensimmäisenä K2:n huipun.
- 11. lokakuuta - Viet Minh otti vallan Pohjois-Vietnamissa.
- 31. lokakuuta - Algerian kansallinen vapautusrintama aloitti kapinan ranskalaisvaltaa vastaan.
- 3. marraskuuta - Ensimmäinen Godzilla-elokuva Gojira julkaistiin Japanissa.
- 26. marraskuuta - Väinö Linnan romaani Tuntematon sotilas julkaistiin.
- 2. joulukuuta - Yhdysvaltain senaatti päätti äänin 67 vastaan 22 tuomita Joseph McCarthyn senaatin häpäisemisestä ja sen maineen lokaamisesta.
- 24. joulukuuta - Laos itsenäistyi.

Syntyneitä

- 12. tammikuuta - Howard Stern, radiojuontaja
- 29. tammikuuta - Oprah Winfrey, keskusteluohjelman juontaja
- 10. helmikuuta - Iain M. Banks, kirjailija
- 12. helmikuuta - Philip Zimmermann, salakirjoituksen asiantuntija (PGP)
- 15. helmikuuta - Matt Groening, Simpsonien luoja
- 18. helmikuuta - John Travolta, näyttelijä
- 23. helmikuuta - Viktor Juštšenko, Ukrainan pääministeri ja kiistanalainen presidentti
- 26. helmikuuta - Recep Tayyip Erdogan, Turkin pääministeri
- 21. maaliskuuta - Arja Alho, kansanedustaja (SDP)
- 1. huhtikuuta - Jeff Porcaro, Toton rumpali
- 7. huhtikuuta - Jackie Chan, näyttelijä
- 23. huhtikuuta - Michael Moore, dokumentaristi ja kirjailija
- 29. huhtikuuta - Jerry Seinfeld, koomikko
- 20. toukokuuta - Esko Aho, Suomen pääministeri 1991–1995
- 26. toukokuuta - Danny Rolling, sarjamurhaaja
- 10. heinäkuuta - Neil Tennant, muusikko
- 17. heinäkuuta - Angela Merkel, saksalainen politiikko (CDU)
- 28. heinäkuuta - Hugo Chávez, Venezuelan presidentti
- 16. elokuuta - James Cameron, ohjaaja
- 22. elokuuta - Risto Autio, näyttelijä
- 30. elokuuta - Aleksandr Lukašenko, Valko-Venäjän diktaattori 1994–
- 9. lokakuuta - Scott Bakula, näyttelijä
- 4. marraskuuta - Martin Scheinin, professori
- 8. marraskuuta - Tapio Liinoja, näyttelijä
- 14. marraskuuta - Condoleezza Rice, yhdysvaltalaispolitiikko
- 15. marraskuuta - Aleksander Kwasniewski, Puolan presidentti

Kuolleita

- 14. toukokuuta - Heinz Guderian, panssarikenraali
- 7. kesäkuuta - Alan Turing, matemaatikko, itsemurha
- 24. elokuuta - Getúlio Vargas, Brasilian presidentti, itsemurha
- 3. marraskuuta - Henri Matisse, taidemaalari
- 29. marraskuuta - Enrico Fermi, fyysikko

Nobelin palkinnot

- Fysiikka: Max Born, Walther Bothe
- Kemia: Linus Carl Pauling
- Lääketiede: John Franklin Enders, Thomas Huckle Weller, Frederick Chapman Robbins
- Kirjallisuus: Ernest Hemingway
- Rauha: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisavun komissio (UNHCR) ms:1954 ko:1954년 ja:1954年 simple:1954 th:พ.ศ. 2497

Josif Stalin

23. elokuuta 1939 Moskovassa. Joachim von Ribbentrop ja Stalin seisovat hänen takanaan.]] Joachim von Ribbentrop ja Josif Stalin istuvat kuvassa keskellä.]] :Josif Stalin on myös panssarivaunu. Josif Vissarionovitš Džugašvili (s. 21. joulukuuta 1879 [oikea syntymäaika 6. joulukuuta 1878], Gori, Gruusia; k. 5. maaliskuuta 1953, Neuvostoliitto), vallankumousnimeltään Josif Stalin (Иосиф Сталин ) oli Vladimir Iljitš Leninin seuraaja Neuvostoliiton johdossa.

Nousu valtaan

Stalin syntyi Gorin kaupungissa Gruusiassa (nyk. Georgia) Vissarion (Beso) Ivanovitš Džugašvili -nimiselle suutarille ja Jekaterina Georgijevnalle. Stalinin lapsuus oli rankka ja hän joutui usein näkemään nälkää. Stalin lähetettiin 11-vuotiaana opiskelemaan ortodoksisen kirkon papiksi, mutta sosialistinen vallankumouksellisuus vei miehen pois uralta. (Kun Stalin myöhemmin Neuvostoliiton johtajana vieraili synnyinkodissaan ja tapasi äitinsä, tämä oli edelleen sitä mieltä että parempi olisi ollut jos "sinusta olisi tullut pappi.") Vuonna 1899 Stalin erotettiin pappisseminaarista ja hän siirtyi toimimaan Leninin bolševikkipuolueen tehtävissä Kaukasuksella. Vuosien 1902 ja 1917 välillä hänet vangittiin ja karkotettiin Siperiaan useaan otteeseen. Hänen olennaisin kirjallinen tuotoksensa tältä ajalta on Marxismi ja kansallisuuskysymys. Bolševikkipuolueessa häntä pidettiinkin kansallisten vähemmistöjen (lyh. natsmen) kysymyksiin erikoistuneena henkilönä ja 1912 hänet valittiin puolueen keskuskomiteaan. Venäjän sisällissodassa Stalin toimi bolševikkihallinnon kansallisuusasian kansankomissaarina ja bolševikkipuolueen hallinnollisissa tehtävissä. 1922 Stalin nousi bolševikkipuolueen pääsihteeriksi, virkaan, jota tuolloin pidettiin lähinnä rutiininomaisena hallinnollisena tehtävänä, mutta josta Stalin muokkasi Neuvostoliiton tärkeimmän johtotehtävän. Neuvostovallan vakiinnuttua Venäjällä ja Leninin kuollessa 1924 puolueen sisällä käynnistyi valtataistelu Stalinin ja Lev Trotskin välillä. Vastapainoksi Trotskin näkemyksille Stalin kehitti oman teoriansa sosialismin rakentamisesta yhdessä maassa, Neuvostoliitossa, hyläten siihenastisen ja Trotskin kannattajineen kehittämänn ajatuksen vallankumouksen levittämisestä maailmalle. Trotski aliarvioi Stalinia todetessaan, että Stalin oli "mitätön keskinkertaisuus". Stalin osasi myös peittää valtapyrkimyksensä. Kaikessa hiljaisuudessa rakentamansa hallintokoneiston kontrollin avulla Stalinin onnistui voittaa Trotski kannattajineen ja nousta sekä Neuvostoliiton että Kominternin johtoon.

Valtakausi

Stalinin johdolla 1920-luvun markkinahenkisempi NEP-talouspolitiikka korvattiin talousuudistusohjelmalla, joka muutti Neuvostoliiton talouden viisivuotissuunnitelmiin perustuvaksi, investoi huomattavasti raskaan teollisuuden rakentamiseen ja pakkokollektivisoi maatalouden pienistä yksityisviljelmistä suuriksi kolhooseiksi 1929. Kollektivisointi aiheutti laajaa vastarintaa ja nälänhädän, joista Stalin syytti kulakkeja eli ”varakkaita talonpoikia”, joita ammuttiin ja lähetettiin Gulagiin kapitalistisina pettureina. Samaan aikaan toteutettiin "kulttuurivallankumous", suuri propaganda-kampanja. Nuoret komsomolilaiset vallankumoukselliset lähetettiin maaseudulle julistamaan sosialismia paikallisille. Stalinin väkivaltainen diktatuuri ja poliittisiin vastustajiin suunnattu terrori sai huippunsa 1930-luvun puolivälissä aloitetuissa puhdistuksissa. Erityisen vainoharhaiseksi Stalin muuttui Leningradin puoluesihteerin Sergei Kirovin murhan jälkeen vuonna 1934. Stalin alkoi nähdä kaikkialla vihollisia, sabotöörejä ja vakoojia. Stalin puhdisti puoluekoneistoa ja yhteiskuntaa ideologisista – todellisista ja kuvitelluista – vihollisista. Näytösoikeudenkäynneissä lukuisille vanhoille puna-armeijan upseereille ja vanhoille bolševikeille langetettiin kuolemantuomioita. Miljoonia tavallisia ihmisiä ammuttiin, salamurhattiin, lähetettiin vankileireille Siperiaan tai katosi yksinkertaisesti jäljettömiin. Pelkästään maatalouden pakkokollektivisointia seuranneessa nälänhädässä kuoli noin seitsemän miljoonaa ihmistä vuosina 1930-1933. Eri arvioiden mukaan vuosien 1929-1939 kokonaisväestönmenetys on noin 15-20 miljoonaa henkeä. Myös tuhannet Neuvostoliittoon paenneet tai muuttaneet suomalaiset kommunistit menettivät henkensä, yleensä "suomalaisen porvariston vakoojiksi" syytettyinä (jopa kansalaissodan aikainen kansanvaltuuskunnan johtaja, punaisen Suomen diktaattori Kullervo Manner katosi 1930-luvulla, julistettiin kuolleeksi v. 1971). Puhdistuksiin liittyivät laajat väestönsiirrot, joissa Neuvostoliiton etnisiä väestöjä siirreltiin maan osista toisiin (vähemmistöt oli luokiteltu luotettavuutensa perusteella) – siirrettyihin kuuluivat muun muassa tataarit, kalmukit, ingušit, tšetšeenit, Volgan saksalaiset, inkeriläiset, Karjalan työkansan kommuunin suomalaiset ja monet muut kansat. Stalin myös rakensi ympärilleen valtavan henkilökultin. Toisessa maailmansodassa Stalin onnistui kuitenkin mobilisoimaan äärimmilleen Neuvostoliiton voimavarat ja selviytyi lopulta suureksi voittajaksi laajentamalla Neuvostoliiton valtapiirin Itä-Eurooppaan. Stalinin kuoltua 1953 Neuvostoliiton johtajaksi nousseeen Georgi Malenkovin seuraaja Nikita Hruštšov kumosi monien Stalinin ajan terrorista kärsineiden tuomiot ja käynnisti NKP:n XX puoluekokouksessa 1956 puolueen sisäisen kritiikin, jossa Stalinin ympärille rakennettu henkilökultti purettiin.

Kirjallisuutta

- Isaac Deutscher: Stalin
- Edvard Radzinski: Stalin Stalin, Josif Stalin, Josif Stalin, Josif ko:이오시프 스탈린 ja:ヨシフ・スターリン simple:Josef Stalin th:โจเซฟ สตาลิน http://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Kahvihuone

Jevgeni K. Miller

Jevgeni Karlovitš Miller (Евгений Карлович Миллер) (s. 1867 - 11. toukokuuta 1939 Moskova) oli vastavallankumouksellinen venäläinen kenraali. Miller syntyi Baltiassa. Häin toimi muun muassa Venäjän Hollannin sotilasasiamiehenä. Ensimmäisessä maailmansodassa hän yleni kenraaliluutnantiksi 1915. Miller toimi Arkangelissa vastavallankumouksellisen valkoisen armeijan komentajana vuonna 1919. 1930-luvulla Miller nimitettiin Venäjän valkoisen emigranttiarmeijan (Русский общевоинский союз; ROVS) komentajaksi. 22. syyskuuta 1937 NKVD:n agentit kidnappasivat Millerin Pariisissa. Hänet kuljetetaan Le Havreen ja sieltä eteenpäin Neuvostoliittoon rahtialuksella. Hän istui lähes kaksi vuotta vankilassa Moskovan keskustassa. Hänen henkilöllisyytensä pidettiin salassa. 11. toukokuuta 1939 hänet teloitettiin ampumalla moskovalaisessa krematoriossa. Miller, Jevgeni

Moskova

Moskova (venäjäksi Москва, translitteroituna Moskva ) on Venäjän federaation pääkaupunki ja Euroopan suurin kaupunki. Moskovan asukasluku on noin kymmenen miljoonaa. Moskova on myös Venäjän tärkein teollisuuskaupunki ja liikenteen solmukohta.

Maantiede

asukasluku Moskova on itsessään yksi Venäjän federaation subjekti ja erillinen sitä ympäröivästä Moskovan alueesta. Moskova sijaitsee Venäjän euroopanpuoleisessa osassa, 55.75 N ja 37.62 E. Kaupunki on keskimäärin 156 metriä merenpinnan tasoa ylempänä tasangolla Oka- ja Volga-jokien välissä, Moskova-joen varrella. Kaupungin rajan muodostaa, paria poikkeusta lukuun ottamatta, vuonna 1962 valmistunut 109 kilometriä pitkä kehätie. Sen sisään jäävästä noin tuhannesta neliökilometrista kolmannes on puistoa ja viheraluetta.

Hallinnolliset alueet

Pääartikkeli: Moskovan hallinnolliset alueet Kaupunki on jaettu kymmeneen hallinnolliseen piirikuntaan (административные округа), jotka jakautuvat kaikkiaan 124 kaupunkiseutuun eli piiriin (районы). Kymmenen piirikuntaa on esitetty oheisessa kartassa:
- 1. Zelenogradin kaupunki (город Зеленоград)
- 2. Pohjoinen (Северный)
- 3. Koillinen (Северо-Восточный)
- 4. Luoteinen (Северо-Западный)
- 5. Keskusta (Центральный)
- 6. Itäinen (Восточный)
- 7. Eteläinen (Южный)
- 8. Kaakkoinen (Юго-Восточный)
- 9. Lounainen (Юго-Западный)

Historia

Moskova on saanut nimensä alueen läpi virtaavasta saman nimisestä joesta, joka taas on vanha suomalais-ugrilainen hydronyymi. Paikalle muodostui jo varhaisena aikana kaupan keskus, johon sittemmin asettui asumaan slaaveja. Moskovan ruhtinaskunta nousi 1400-luvulla Venäjän valtioiden johtoasemaan ja siten siitä muodostui tsaarin Venäjän pääkaupunki 1400-luvulta 1700-luvun alkuun. 1700-luvulla pääkaupunki siirrettiin keisari Pietari Suuren perustamaan Pietariin. Moskova kärsi pahoja vaurioita kaupungin palaessa Napoleonin sodassa vuonna 1812. Tsaarinvallan kaatumisen jälkeen maaliskuussa 1918 Lenin ja hallitus siirtyivät Moskovaan, josta tuli näin taas käytännössä pääkaupunki. Moskovan pääkaupungin asema vahvistettiin Neuvostoliittoa perustettaessa joulukuussa 1922.

Ilmasto

Moskovassa vallitsee mannerilmasto: talvet ovat kylmiä, kesät lämpimiä. Vuoden keskilämpötila on +5 C ja keskimääräinen vuosisademäärä 688 mm. Sateisin kuukausi on heinäkuu, jolloin saadaan keskimäärin 92 mm sadetta. Moskovan lämpötila on talvella yleensä 12-15 pakkasasteen välillä, joskus jopa -20C, mutta tuuli ei lisää pakkasen purevuutta siinä määrin kuin rannikkoseuduilla. Moskva-joen jää lähtee tyypillisesti 12. huhtikuuta. Pysyvä lumipeite vallitsee 23. marraskuuta - 16. maaliskuuta.

Väestö

1922

Koulutus

Moskovassa sijaitsee useita suuria yliopistoja. Suurin ja vanhin on Moskovan valtiollinen yliopisto. Sen päärakennus on 240 metriä korkea 36-kerroksinen tornitalo. Valtiollisessa yliopistossa opiskelee yli 30 000 opiskelijaa. Tekniikan alan yliopistoista suurin on Moskovan valtiollinen teknillinen yliopisto.

Liikenne

Moskovassa on viisi lentokenttää. Päivittäisiä junayhteyksiä on niin Suomeen, Vladivostokiin kuin Brysseliinkin. Paikallisliikenteen ydin on Moskovan metro, jonka vanhimmat juhlavat asemat ovat vuodelta 1935. metrolinjoja on 11, asemia 171 ja matkustajia päivittäin 9 miljoonaa. Metroliikennettä täydentää linja-autojen ja johdinautojen verkko. Henkilöautoja käy kaupungissa päivittäin 2½ miljoonaa, mikä saa aikaan pahoja ruuhkia.

Kaupunkikuva ja nähtävyydet

Moskovassa sijaitsee kuuluisa Kreml elegantteine sipulikupoleineen, mikä tarjoaa paikan kansalliselle hallitukselle. Moskovan patriarkka on Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja. Kremlin läheisyydessä Moskovan historiallisessa keskustassa ovat kuuluisa Punainen tori, jolla on myös Leninin mausoleumi sekä Pyhän Vasilin katedraali.

Urheilu

Ylivoimaisesti suosituin urheilulaji on jalkapallo, ja Moskovan kaupungista pelaa Venäjän pääsarjassa peräti kuusi joukkuetta: FC Moskova, TsSKA, Dynamo, Lokomotiv, Torpedo ja Spartak. Lisäksi Moskovan esikaupungissa Ramenskojessa pelaa kotiottelunsa virallisesti Moskovan aluetta edustava Saturn.

Kulttuuri

Moskova on Venäjän taide-elämän keskus. Se tunnetaan erityisesti baletista ja Bolšoi-teatterista.

Aiheesta muualla

- [http://www.mos.ru Kaupungin kotisivu]
- [http://www.themoscowtimes.com/indexes/01.html Moscow Times] - englanninkielinen sanomalehti
- [http://www.moscowout.ru Menokone]
- [http://www.moscow-taxi.com Taksimiesten tietotoimisto] (epäluotettava mutta hauska)
- [http://wikitravel.org/en/Moscow Moskova Wikitravelissa]
- als:Moskau zh-min-nan:Moskva ko:모스크바 ja:モスクワ simple:Moscow th:มอสโก

Lev Trotski

Lev Davidovitš Bronstein (Lev Trotski) (Лев Давидович Троцкий ), 26. lokakuuta 1879 - 20. elokuuta 1940) oli yksi merkittävimmistä bolševikkivallankumouksellisista. Trotski syntyi juutalaiseen maanviljelijäperheeseen eteläisessä Ukrainassa 26. lokakuuta 1879. Muutettuaan setänsä luo Odessaan hän liittyi vähitellen vallankumouksellisiin piireihin ja oli perustamassa Etelä-Venäjän työläisliittoa 1897 ja marxilaista Venäjän sosiaalidemokraattista työväenpuoluetta 1898. Trotski pidätettiin ja karkotettin Siperiaan poliittisen toimintansa takia vuonna 1900. Vuonna 1902 hän pakeni karkoituspaikastaan ulkomaille ja otti nimen Trotski jolla hänet myöhemmin tunnettiin. George Orwellin toisen maailmansodan aikana kirjoittaman Venäjän vallankumouksen satiirin "Eläinten vallankumous" (Animal Farm, 1945) sika Lumipallon (Snowball) esikuvana oli Trotski. Vuonna 1905 Trotski palasi Venäjälle ja otti osaa vuoden 1905 vallankumoukseen. Trotski valittiin joulukuussa 1905 Pietarin työläisten neuvoston johtoon, mutta pidätettiin pian ja karkotettin uudelleen Siperiaan tammikuussa 1907. Trotski pakeni karkotuksesta ulkomaille jälleen saman vuonna ja toimi maanpaossa erilaisten vallankumouksellisten lehtien toimituksessa. Tänä aikana hän myös kehitteli jatkuvan vallankumouksen teoriansa jonka keskeisenä ajatuksena oli se että tsaarin vastainen demokraattinen vallankumous voisi työväenluokan johdolla jatkua sosialistisena vallankumouksena. Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen hajaannuksessa Trotski lukeutui pitkään Leniniä vastustavien menševikkien puolelle. Kun tsaari luopui vallasta helmikuun vallankumouksen seurauksena 1917, Trotski palasi Venäjälle ja siirtyi pian bolševikkien riveihin. Bolševikkipuolueessa Trotski nousi nopeasti puoluejohtoon ja lokakuun vallankumouksen jälkeen hänestä tehtiin uuden hallituksen sotilas- ja laivastoasiain kansankomissaari (puolustusministeriä vastaava tehtävä). Tässä tehtävässä hän oli keskeisesti luomassa Puna-armeijaa ja vaikuttamassa bolševikkien voittoon vallankumousta seuranneessa sisällisodassa. Hän oli osaltaan vastuussa myös monista teloituksista, Kronstadtin kapinan kukistamisesta ja bolševikkien vastaisen kritiikin väkivaltaisesta tukahduttamisesta. Kronstadtin kapina Kronstadtin kapina Leninin kuoltua vuonna 1924 Trotskia pidettiin yleisesti hänen vahvimpana seuraajaehdokkaanaan Neuvostoliiton johtoon. Stalin ja keskuskomitean enemmistö onnistui kuitenkin syrjäyttämään Trotskin puoluejohdosta. Trotski erotettiin tehtävistään NKP:ssä ja Kominternissa 1927 ja 1929 hänet karkotettin ulkomaille. Trotski ja hänen kannattajansa toimivat Stalinin vastaisena ryhmänä Kominternin ja siihen kuuluvien puolueiden sisällä, mutta Kominternin erotettua trotskilaiset yksi toisensa jälkeen nämä perustivat lopulta oman Neljännen internationaalin 1938. Neuvostoliitosta karkotuksen jälkeen Trotski eli maanpaossa aluksi Turkissa ja Ranskassa ja Norjassa.Myöhemmin hän asui Meksikossa. Maanpakoaikanaan hän kirjoitti runsaasti kritiikkiä Neuvostoliiton tilasta ja Stalinin toiminnasta määritellen Neuvostoliiton "byrokraattisesti vääristyneeksi työläisvaltioksi" ja ennustaen että Stalinin johtama byrokratia tulisi palauttamaan kapitalismin Venäjälle. 20. elokuuta 1940 Neuvostoliiton tiedustelupalvelun lähettämä agentti Ramón Mercader surmasi Trotskin jäähakulla tämän Meksikon asunnossa Coyoacánin kaupungissa (nykyään Mexico Cityn lähiö). Trotsin asunnosta on tehty kotimuseo ja hänet on haudattu sen pihalle. Neuvostoliitto ei myöhemmin puhdistanut Trotskin mainetta vaikka Glasnostin aikana suurin osa vainojen aikana surmatuista vanhoista bolsevikkijohtajista rehabilisoitiin. Trotskin ajatukset ja kirjoitukset ovat inspiroineet poliittisia liikkeitä jotka ovat nykyäänkin aktiivisia. Tästä esimerkkinä trotskilaisuus.

Linkkejä

- [http://www.trotskyana.net/ The Lubitz TrotskyanaNet] dealing with Leon Trotsky, Trotskyism and Trotskyists (english)
- Trotski, Lev
- Trotski, Lev ko:레온 트로츠키 ja:レフ・トロツキー simple:Leon Trotsky

1940

Tapahtumia

- 12. tammikuuta – Neuvostoilmavoimat pommitti Lounais-Suomea yli 400 koneella.
- 3. maaliskuuta – Pommi tuhosi Ruotsissa kommunistien Norrskensflamman-lehden toimiston, viisi kuoli.
- 12. maaliskuuta – Neuvostoliitto ja Suomi allekirjoittivat Moskovan rauhan.
- 13. maaliskuuta – Talvisota päättyi.
- 18. maaliskuuta – Adolf Hitler ja Benito Mussolini tapasivat Brennerin solassa Alpeilla ja sopivat liitosta Ranskaa ja Britanniaa vastaan.
- 9. huhtikuuta – Operaatio Weserübung: Saksa hyökkäsi Tanskaan ja Norjaan.
- 9. toukokuuta – Saksalainen sukellusvene U-9 upotti ranskalaisen sukellusvene Dorisin lähellä Den Helderiä.
- 10. toukokuuta – Saksa hyökkäsi Belgiaan, Alankomaihin ja Luxembourgiin.
- 13. toukokuuta – Saksan armeija ylitti Maas-joen Ranskaan.
- 14. toukokuuta – Luftwaffe pommitti Rotterdamia.
- 14. toukokuuta – Alankomaat antautui Saksalle.
- 15. toukokuuta – Amsterdam miehitettiin. – Ensimmäinen McDonald's avataan San Bernardinossa, Kaliforniassa.
- 17. toukokuuta – Bryssel miehitettiin.
- 20. toukokuuta – Ensimmäiset vangit saapuivat Auschwitzin keskitysleirille.
- 25. toukokuuta – Dunkirkin taistelu alkoi.
- 26. toukokuuta – Ranska ja Britannia aloittivat Dunkirkin evakuoinnin.
- 28. toukokuuta – Belgia antautui Saksalle.
- 4. kesäkuuta – Dunkirkin evakuointi päättyi, 300 000 miestä laivattiin Iso-Britanniaan.
- 10. kesäkuuta – Italia julisti sodan Ranskalle ja Britannialle.
- 10. kesäkuuta – Erwin Rommelin joukot saavuttivat Englannin kanaalin.
- 10. kesäkuuta – Kanada julisti sodan Italialle.
- 10. kesäkuuta – Norja antautui Saksalle.
- 14. kesäkuuta – Pariisi miehitettiin.
- 14. kesäkuuta – Presidentti Franklin D. Roosevelt allekirjoitti lain Yhdysvaltain laivaston tonniston kasvattamiseksi yksitoista prosenttia.
- 17. kesäkuuta – Neuvostoliitto miehitti Baltian maat.
- 17. kesäkuuta – Liittoutuneet alkavat evakuoida Ranskaa Saksan miehitettyä suurimman osan maasta.
- 22. kesäkuuta – Ranska antautui.
- 23. kesäkuuta – Adolf Hitler saapui viera