:: wikimiki.org ::

Napoleon

Napoleon

Napoléon Bonaparte (15. elokuuta 1769 – 5. toukokuuta 1821), oikealta nimeltään Napoleone Buonaparte, oli Ranskan ensimmäinen konsuli vuodesta 1799 alkaen ja Ranskan keisari Napoléon I 18. toukokuuta 1804 – 6. toukokuuta 1814 välisen ajan. Uransa huipulla hän valloitti ja hallitsi laajoja osia Länsi- ja Keski-Eurooppaa, kunnes hänet lyötiin Waterloon taistelussa, vangittiin ja karkoitettiin.

Nuoruus

Napoléon syntyi Ajacciossa, Korsikalla, Ajaccion kaupungissa, vuoden kuluttua siitä, kun Genovan tasavalta oli myynyt Korsikan Ranskalle velanmaksuna. Hänen syntymänimensä oli Napoleone Buonaparte, mutta hän vaihtoi sen ranskalaisemmalta kuulostavaan Napoléon Bonaparteen vuoteen 1796 mennessä. Napoléonin vanhemmat olivat alhaista aatelissukua. Hänen isänsä Carlo Buonaparte, italialaissyntyinen asianajaja, nimettiin Ludvig XVI:n hoviin 1778, jossa hän vietti useita vuosia. Napoléonin äiti Laetitia oli aikaansa edellä ja kylvetti kahdeksaa lastaan joka toinen päivä - normaalisti yläluokkakaan ei kylpenyt kuin ehkä noin kuukauden välein. Isä järjesti poikansa koulutuksen Ranskassa ja nuori Napoléon laitettiin Brienne-le-Château'n sotilaskouluun 1779. Napoléonia pidettiin maalaisena ja moukkana, hän oppi ranskaa vasta kymmenvuotiaana ja puhui sitä italialaisella korostuksella. Isän suhteilla Napoléon pääsi sittemmin École Militairen eliittikouluun Pariisissa, josta hän valmistui 28. lokakuuta 1784. Hänet määrättiin tykistön vänrikiksi tammikuussa 1785 16-vuotiaana. Hän opiskeli myös kuninkaallisessa tykistökoulussa Auxonne'ssa v:1797. Ranskan suuren vallankumouksen alettua 1789 Napoléon palasi Korsikalle, jossa nationalistit kapinoivat irtautuakseen Ranskasta. Buonaparten perhe pakeni sisällissotaa Ranskaan. Napoléon tuki vallankumouksellisia ja nousi nopeasti arvoasteikossa. Vuonna 1793 hän vapautti Toulonin rojalisteilta ja näitä tukeneilta brittijoukoilta. Vuonna 1795 rojalistien marssiessa kansalliskokousta vastaan Pariisissa hän ammututti kapinoijat. Napoléon sai lempinimen Pikku korpraali voitettuaan Itävallan joukot Lodin taistelussa 1796. Hän oli loistava strategisti ja osasi soveltaa tietomääräänsä taistelutilanteissa. Tykistöupseerina hän osasi käyttää tykistöä jalkaväkihyökkäysten tukemiseen. Ranskan huonosti varustettujen joukkojen johtajana Italiassa hän löi Itävallan arkkiherttua Kaarlen johtamat joukot useita kertoja, ja itävaltalaiset joutuivat myöntymään heidän kannaltaan epäsuotuisaan rauhansopimukseen. Samaan aikaan Napoléon järjesti kaappauksen Pariisissa ja syrjäytti rojalistit vallasta.

Hyökkäys Egyptiin ja valtaannousu

Vuonna 1798 Ranskan hallitus alkoi pelätä Napoléonin kansansuosiota ja määräsi hänet hyökkäämään Egyptiin vaikeuttaakseen Britannian yhteyksiä Intiaan. Valistusajan ihanteiden mukaan Napoléon otti mukaansa tiedemiesjoukon, joka suoritti tutkimuksia Egyptissä, kuuluisimpana tuloksenaan Rosettan kiven löytö. Pašša Cezzar Ahmet, osmanien kenraali pysäytti Napoléonin valloitukset Syyriassa, Saidan linnan lähellä. Amiraali Nelsonin johtama laivasto tuhosi ranskalaisen laivaston Niilin taistelussa, ja kun Euroopassa Ranskaa vastaan muodostettiin koalitio ja rojalistit saivat lisää kannatusta, Napoléon joutui hylkäämään armeijansa 1799 ja palasi Pariisiin. Marraskuussa hän järjesti vallankaappauksen, ja julistautui hallitsijaksi ja sotilasdiktaattoriksi arvonimellä Ensimmäinen konsuli. Päivämäärä oli Ranskan vallankumouskalenterin mukaan 18. Brumaire (19. marraskuuta 1799). Napoléon järjesti useita Ranskan vallankumouksen ideoiden mukaisia uudistuksia koulutukseen, lakiin, talouteen ja hallintoon. Code Napoléon, joka oli pääasiassa toisen konsulin, Jean Jacques Régis de Cambacérès'n työstämä lakijärjestelmä, korvasi feodalismin ajan paikalliset lait yhdellä yhtenäisellä lakikokoelmalla. Useat Euroopan maat kopiovat lakijärjestelmän myöhemmin omaan käyttöönsä.

Napoléonin sodat

Euroopan Katso myös: Napoleonin sodat Vuonna 1800 Napoléon hyökkäsi Itävaltaa vastaan ja voitti jälleen, ja nyt myös Britannia suostui rauhantekoon. 1802 Napoléon myi suuren maa-alan Pohjois-Amerikassa Yhdysvalloille koska ei olisi pystynyt puolustamaan sitä. Louisianan ostossa yli 2 000 000 km² maata vaihtoi omistajaa vain 15 miljoonalla dollarilla. Napoléon laajensi vaikutusvaltaansa Sveitsiin ja Saksaan, mutta kiista Maltasta johti jälleen Iso-Britannian sodanjulistukseen 1803 ja tukeen Napoléonia vastustaville rojalisteille. Paavi Pius VII kruunasi Napoléonin keisariksi 2. joulukuuta 1804. 26. toukokuuta 1805 hänet kruunattiin myös Italian kuninkaaksi Milanon katedraalissa Lombardian rautakruunulla. Ranskan ja Espanjan suunnitelma tuhota brittien kuninkaallinen laivasto koki kuitenkin takaiskun Trafalgarin taistelussa 21. lokakuuta 1805, ja vaikka amiraali Nelson sai siinä surmansa, Britannia sai pysyvän yliotteen merellä seuraavaksi sadaksi vuodeksi. 1805 Napoléonin taistelussa kolmatta koalitiota vastaan 1805, hän saavutti jälleen suuren voiton Itävaltaa ja Venäjää vastaan Austerlitzissa 2. joulukuuta 1805. Seuraavana vuonna hän löi myös Preussin Jenassa (14. syyskuuta 1806). Näin Napoléonista tuli myös Saksan tosiasiallinen hallitsija. Marssittuaan Puolan läpi hän solmi rauhan ja liiton Venäjän keisarin Aleksanteri I:n kanssa jakaen Euroopan näiden kahden suurvallan kesken. Ranskan osasta Puolaa tehtiin Varsovan suuriruhtinaskunta, jonka johtoon asetettiin saksilainen kuningas. Napoléon oli naimisissa kahdesti. Ensin Joséphine de Beauharnais'n kanssa, jonka hän kruunasi keisarinnaksi. Liitto oli kuitenkin lapseton, ja johti sen vuoksi eroon. Hänen toinen vaimonsa oli Itävallan arkkiherttuatar Marie Louise, josta tuli toinen keisarinna. Marie-Louise synnytti yhden lapsen: Napoléon Francis Joseph Charles Bonaparte (1812 – 1833), joka sai Rooman kuninkaan arvonimen. Napoléonilla oli myös aviottomia lapsia: Kaarle, Léonin kreivi (1806 – 1881), Catherine Eléonore Denuelle de la Plaignen (1787 – 1868) ja Alexandre Joseph Colonna, myöhemmin Walewskin kreivi (1810 – 1868) Walewskin kreivitär Marian kanssa. Myös Émilie Louise Marie Françoise Joséphine Pellapra'a (äiti Françoise-Marie LeRoy), Karl Eugin von Mühlfeldia (äiti Victoria Kraus) ja Hélène Napoleone Bonapartea (äiti Montholonin kreivitär) on väitetty Napoléonin aviottomiksi lapsiksi. Vielä 1809 Napoléon liitti Kirkkovaltion Ranskan keisarikuntaan. Veljensä hän asetti Espanjan kuninkaaksi. Espanjalaiset nousivat kuitenkin kapinaan ja britit nousivat maihin Portugalissa. Itävalta taas hyökkäsi Saksaan, mutta kärsi tappion Wagramissa 6. heinäkuuta 1809. Aleksanteri I puolestaan sanoutui irti Britannian sulkemuksesta. Vuonna 1812 Napoléon lähti hyökkäämään Puolasta Venäjää vastaan. Puolalaiset ehdottivat vain Puolan Venäjälle kuuluvan osan valtaamista, mutta Napoléon hylkäsi varovaisuuden ja marssi Moskovaa kohti. Varoittelujen mukaisesti venäläiset Smolenskin ruhtinaan Mihail Illarionovitš Kutuzovin johdolla eivät antautuneet taisteluun, vaan käyttivät poltetun maan taktiikkaa Napoléonin ylivoimaisia joukkoja vastaan. Ensimmäinen suuri taistelu käytiin 12. syyskuuta Borodinossa Moskovan edustalla, jonka Napoléon voitti ja marssi Moskovaan odottaen Aleksanteri I:n nyt anovan rauhaa. Moskova poltettiin, ja koska kuukauden kuluttua Napoléon alkoi pelätä tilanteen Ranskassa riistäytyvän käsistä, hän lähti paluumarssille syyssäässä. Ranskan Grande Armée kärsi hirvittävät tappiot ja vain 10 000 miestä valloitukselle lähteneistä 600 000:sta pääsi marraskuuksi 1812 takaisin. Napoléonin vastoinkäyminen yllytti muut valtiot käymään jälleen Napoléonia vastaan. Ranskan häviö koitti viimein Leipzigin taistelussa 16. - 19. lokakuuta 1813.

Häviö ja karkoitus Elballe

Vuonna 1814 Britannia, Venäjä, Preussi ja Itävalta muodostivat liiton Napoléonia vastaan. Vaikka ranskalaiset voittivat monia taisteluita, ylivoima oli suuri, ja koalition joukot marssivat Pariisiin 31. maaliskuuta 1814. Voittajat määräsivät Napoléonin luopumaan kruunusta, ja hän luovutti sen 6. huhtikuuta pojalleen. Voittajat vaativat kuitenkin ehdotonta antautumista, ja Napoléon luopui kruunusta toistamiseen 11. huhtikuuta. Fontainebleau'n sopimuksessa voittajat karkoittivat Napoléonin Elban saarelle 20 km Italian rannikosta. Hän sai pitää keisarin tittelin, mutta keisarikunta rajoittui nyt tuohon pieneen saareen. Napoléon yritti myrkyttää itsensä, mutta epäonnistui; matkalla Elballe hänet yritettiin salamurhata. Ranskassa rojalistit ottivat vallan ja Ludvig XVIII nostettiin valtaan. Napoléon huolestui vaimonsa ja poikansa kohtalosta itävaltalaisten käsissä, eikä Ranskan hallitus maksanut hänelle luvattua eläkettä. Lisäksi hän kuuli huhuja karkoittamisestaan edelleen jollekin Atlantin saarelle. Napoléon karkasi Elbalta 26. helmikuuta 1815 ja saapui Ranskaan 1. maaliskuuta. Häntä vastaan lähetetyt armeijat kääntyivät hänen puolelleen. Hän saapui Pariisiin 20. maaliskuuta armeijan 140 000 vakituisen ja 200 000 vapaaehtoisen tukemana ja hallitsi vielä sata päivää.

Karkoitus Saint Helenalla ja kuolema

Viimeisen tappionsa hän koki Wellingtonin herttua Arthur Wellesleyta ja Gebhard Leberecht von Blücheria vastaan Waterloon taistelussa nykyisessä Belgiassa 18. kesäkuuta 1815. Napoléon allekirjoitti virallisen antautumissopimuksen HMS Bellerphonin kannella Rochefortin sataman ulkopuolella 15. heinäkuuta 1815. Napoléonin vangitsijat veivät hänet maanpakoon Saint Helenan saarelle 2800 km päähän Guineanlahden rannikosta 15. syyskuuta 1815 lähtien. Siellä hän kirjoitti muistelmansa ja testamenttinsa kritisoiden vangitsijoitaan. Napoléon kuoli 5. toukokuuta 1821. Napoléonin kamaripalvelijan Louis Marchandin päiväkirjat julkaistiin 1955. Niistä tehtiin johtopäätös, että Napoléon olisi myrkytetty arsenikilla. Vuonna 2001 Napoléonin hiuksista otetussa näytteessä mitattiin 73 kertaa normaali taso arsenikkia. Arsenikkia käytetiin kuitenkin tuolloin yleisesti tapeteissa, maaleissa ja jopa lääkkeissä ennen antibioottien keksimistä, joten varmuutta siitä myrkytettiinkä hänet, vai johtuiko kuolema muista syistä ei olla saatu selville. Napoléon haudattiin aluksi Saint Helenalle, mutta kaivettiin ylös 1840 ja haudattiin uudelleen hänen toivomuksensa mukaisesti Pariisin Invalidikirkkoon Seinen rannalle, suomalaisesta granitista tehtyyn arkkuun. 169 senttimetriä pitkän Napoleonin pienikokoisuudelle on naurettu, mutta tosiasia on, että hänen aikanaan ranskalaisten keskipituus oli 164 cm.

Katso myös

- Napoleon III Luokka:Ranskan hallitsijat ko:나폴레옹 보나파르트 ja:ナポレオン・ボナパルト simple:Napoleon th:นโปเลียน โบนาปาร์ต

1769

Tapahtumia

- Brescian kaupunki Italiassa tuhoutuu, kun San Nazaron kirkkoon osuu salamanisku. Syntyneessä tulipalossa räjähtää kirkon 90 tonnin ruutivarasto. Onnettomuus pakotti katolisen kirkon muuttamaan kielteistä kantaansa ukkosenjohtimiin.

Syntyneitä

- 15. elokuuta - Napoleon Bonaparte, hallitsija ja keisari

Kuolleita

Keksintöjä

- Nicolas Josef Cugnot rakentaa ensimmäisen höyryauton Luokka:1700-luku ms:1769 ko:1769년 simple:1769 th:พ.ศ. 2312

1821

Tapahtumia

- 25. maaliskuuta - Kreikka julistautui itsenäiseksi. Kreikan vapaussota alkoi.

Syntyneitä

Kuolleita

- 5. toukokuuta - Napoleon Bonaparte, Ranskan hallitsija ja keisari Luokka:1800-luku ms:1821 ko:1821년 simple:1821 th:พ.ศ. 2364

Konsuli

Konsuli oli korkein virka Rooman tasavallassa. Rooman keisarien aikana konsuli oli korkea virkamies, jonka keisari nimitti. Konsulit valittiin sotaväenkokouksessa (comitia centuriata) ja ehdokkaiden täytyi olla yli 40-vuotiaita (42 plebeijeille). Vuosittain valittiin kaksi konsulia, jotka hallitsivat yhdessä ja joilla oli veto-oikeus toistensa päätöksiin. Vuosi, jona konsulit hallitsivat, sai nimen heidän mukaansa. Viimeiset konsulit nimitettiin Justinianus I:n aikana Napóleon otti nimityksen uudelleen käyttöön Ranskassa 1700- luvun lopulla.

Konsuliluetteloiden lyhenteet

Konsulien luettelossa käytetään yleensä lukuisia lyhenteitä. Näiden joukossa muun muassa:
- Imp. Imperaattori
- M. Marcus
- P. Publius Luetteloiden nimikäytäntöjä on selostettu myös artikkelissa Roomalainen nimi.

Katso myös

- Luettelo Rooman tasavallan konsuleista
- Luettelo Rooman varhaisen keisariajan konsuleista
- Luettelo Rooman myöhäisen keisariajan konsuleista
- Cursus honorum
- Prokonsuli Luokka:Roomalaiset virat ja arvonimet ko:집정관 ja:執政官

Keisari

Keisari on hallitsijan arvonimi keisarikunnassa. Keisarin lasketaan olevan kuninkaita arvokkaampi ja korkein maallinen hallitsijanarvo. Arvonimen kantajat pitävät itseään joko legitiiminä tai symbolisena Rooman keisariuden perijänä, ja keisariuteen liittyi keskiajalla vaade koko läntisen kristikunnan hallitsemisesta.

Rooman keisarit

Suomen kielen sana keisari, samoin kuin esimerkiksi saksan Kaiser tai ruotsin kejsare, tulee roomalaisesta nimestä Caesar ja sen kuuluisimmasta kantajasta Gaius Julius Caesarista (100-44 e.a.a.), viimeisestä Rooman tasavallan diktaattorista. Hän kieltäytyi kruunaamasta itseään Rooman kuninkaaksi ja käytti arvonimeä imperaattori (imperator), joka tarkoitti eräänlaista sotilaskomentajaa ja vastaa karkeasti nykyistä kenttämarsalkkaa. Tästä sanasta on muodostunut keisaria tarkoittava sana moniin kieliin, esimerkiksi englannin emperor. Caesarin ottopoika ja seuraaja Gaius Julius Caesar Octavianus eli hallitsijanimeltään Augustus peri imperaattorin arvon, mutta alkoi käyttää myös nimeä caesar arvonimenään. Häntä pidetään historiassa ensimmäisenä Rooman keisarina. Alkuaan Rooman keisarit olivat muodollisesti vain valtion ensimmäisiä virkamiehiä, mutta heillä oli käytännössä diktaattorin valtuudet. Vasta keisari Diocletianuksen hallituskaudella (284-305) keisarius muuttui myös muodollisesti absoluuttiseksi yksinvallaksi. Keisarius ei myöskään ollut perinnöllistä, vaikka edellisen keisarin perijä tavallisesti asetettiinkin valtaistuimelle.

Pyhä roomalainen keisarikunta

Vuonna 800 Paavi kruunasi Kaarle Suuren "imperaattori augustukseksi" (imperator augustus) eli keisariksi, sen lisäksi että Itä-Roomalla oli Konstantinopolissa keisari ja oli ollut katkeamatta roomalaisista alkaen, joiden suorana seuraajana Idsän keisarit itseään pitivät - heidän arvonimensäkin oli Roomalaisten Keisari ja Itsevaltias (basileios autokrator Rhomaion). Kaarlesta alkanut keisarin arvonimi jäi elämään Pyhän roomalaisen keisarikunnan hallitsijoina 1806 saakka. Feodalistisessa järjestelmässä keisari oli kuninkaita korkeampi, joten saavuttamalla keisarin aseman vapautui vasalliudesta. Arvonimen vahvisti yleensä paavi.

Muut Euroopan keisarit

Napoleon kruunasi itsensä Ranskan keisariksi 1804. Pitääkseen keisarin tittelin, Habsburgien Pyhä Rooman keisari Frans II muodosti hallitsemistaan Itävallan maista virallisestikin keisarikunnan ja nimitti itsensä Itävallan keisariksi 1804. Napoleonin veljenpoika Charles Louis Napoleon Bonaparte (Ludvig Napoleon) valittiin Ranskan toisen tasavallan presidentiksi 1848 ja hän julistautui keisariksi 1852. Ranska kärsi nöyryyttävän tappion Preussille 1870 ja Napoleon III otettiin vangiksi 100000 miehensä kanssa Sedanissa 2. syyskuuta ja kaksi päivää myöhemmin vallankumous Pariisissa päätti Ranskan toisen keisarikunnan. Preussin kuningas Vilhelm I kruunattiin vuorostaan Saksan keisariksi Versailles'n peilisalissa 18. tammikuuta 1871. Saksa oli keisarikunta ensimmäisen maailmansodan loppuun asti.

Idän keisarit

Neljännen ristiretken vallattua Konstantinopolin ja muut Bysantin ydinosat 1204, kreivi Balduin IX otti roomalaisten keisarin arvonimen (Imperator Romaniae). Bysantin hallitsijasuvun jäljelle jääneet haarat eivät tätä hyväksyneet, vaan jatkoivat Rooman keisareina Nikeassa Konstantinopolin takaisinvaltaukseen 1261 asti. Itä-Rooman kaaduttua 1453, Osmanien valtakunta osmanien sulttaani Mehmed II otti Rooman keisarin arvonimen (Kayser-i-Rüm), nimellisesti Bysantin perinteen jatkajana. Venäjä piti itseään legitiiminä Rooman perijänä ja ortodoksien suojelijana ja Moskovaa "Kolmantena Roomana". Iivana III:n itselleen 1547 ottama arvonimi tsaari tuli Caesarista. Slaavinkielisen sanan Tsaarin lasketaan varsinaisesti vastaavan kuningasta, vaikka se tuleekin nimestä Caesar. Arvonimi on slaavilaisessa kulttuuripiirissä muuntunut alkuperäisestä keisari-viittauksesta tarkoittamaan kuningasta, tyypillisesti yhden kansan hallitsijaa (kuten Bulgarian tsaari, venäläisaikana Puolan tsaari), mutta Venäjällä tsaari oli loppuun saakka imperaattori-hallitsijan, virallisesti keisarin, kansanomainen arvonimi. Vuonna 1721 Venäjän valtiopäivät nimittäin antoi Koko Venäjänmaan Keisarin (Vserossijski Imperator) arvonimen tsaari Pietari I:lle. Puolan, Ruotsin ja Preussin hallitsija hyväksyivät nimityksen. Venäjä oli keisarikunta vuoden 1917 helmikuun vallankumoukseen asti.

Muut keisarit

Briteille oli sietämätöntä, että heidän kuningattarensa Viktoria oli alempiarvoinen kuin muut Euroopan hallitsijat ja oma tyttärensä, Saksan keisarinna. Pääministeri Benjamin Disraeliin aloitteesta parlamentti myönsi Viktorialle Intian keisarinnan (Indiae Imperatrix) arvonimen 1877, kun Intian eri šaahien ja sulttaanien ennen hallitsemat valtakunnat oli lopullisesti alistettu Brittiläiseen imperiumiin, ja Delhin suurmogulien (siihenastisten Intian keisareiden) jäännösvaltio siirtynyt briteille. Arvonimi lopetettiin 1947 Intian itsenäistyttyä. Muusta kuin länsimaisesta kulttuuripiiristä joidenkin hallitsijoiden (etenkin niiden, jotka ovat "kuninkaiden kuninkaita") arvonimet käännetään keisariksi. Myös jotkut diktaattorit ovat nimittäneet itsensä keisareiksi. Iranin šaahien perinteinen arvonimi on shahanshah, kuninkaiden kuningas, (شاهنشاه), joka myös voidaan kääntää keisariksi, mutta viimeisen shaahin yhteydessä niin korkeata käännöstä ei yleensä tehty. Japanin ylipappi-valtionpäämiehen (tenno) arvonimenä läntisissä kielissä käytetään usein keisaria, vaikka historiallisesti Japani muistuttaa enemmän yhtenäistä kuningaskuntaa kuin monien kansallisuuksien imperiumia. Keisari-traditio toki on uskonnollinen ja puolijumalainen, kuten keisarit alun perin muuallakin olivat.

Keisarikuntia

- Rooman valtakunta (31 eaa - 480)
- Bysantin valtakunta ( - 1453)
- Latinalainen keisarikunta
- Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta 800 - 1804)
- Itävallan keisarikunta ja Itävalta-Unkari (1804 - 1918)
- Venäjän keisarikunta (keisarikuntana 1721 - 1917)
- Ranskan keisarikunta (Napoleon ja Napoleon III, 1804 - 1815 ja 1852 - 1870)
- Saksan keisarikunta (1871 - 1918)
- Brasilia (Pietari I ja Pietari II 1822 - 1889)
- Myös brittiläisen Intian hallitsijasta (Ison-Britannian kuninkaasta) käytettiin arvonimeä Intian keisari (1876 - 1947) Muita kuin länsimaisia keisarikuntia:
- Etiopia (keisarikuntana viimeistään 1600-luvulta vuoteen 1936 ja 1941 - 1974)
- Japani (ainoa jäljellä oleva keisarikunta, tosin keisari on nykyään vain keulakuva)
- Kiina (vuoteen 1912), katso Kiinan dynastiat Lyhytaikaisia "keisarikuntia":
- Haitin Jacques I (1804 - 1806)
- Meksikon Augustin (1822 - 1823)
- Meksikon toisen keisarikunnan Maximilian (1864 - 1867)
- Keski-Afrikan keisari Bokassa I (1976 - 1979)
- Haitin Faustin I (1847 - 1859)
- Haitin Sylvain I (1868 - 1870) Luokka:Arvonimet ja:皇帝

1804

Tapahtumia

Syntyneitä

- 5. helmikuuta - Johan Ludvig Runeberg, Suomen kansallisrunoilija

Kuolleita

- 12. helmikuuta - Immanuel Kant, preussilainen filosofi
- 16. maaliskuuta - Henrik Gabriel Porthan, suomalainen humanisti. Luokka:1800-luku ms:1804 ko:1804년 simple:1804 th:พ.ศ. 2347

1814

Tapahtumia

- 14. tammikuuta - Tanska luovutti Norjan alueen Ruotsille.
- 17. toukokuuta - Monaco siirtyi Ranskalta Itävallalle
- 30. toukokuuta - Pariisin rauhansopimus palautti Ranskan rajat vuoden 1792 rajoihin. Napoleon Bonaparte karkoitettiin Elban saarelle samana päivänä.
- 24. joulukuuta - Gentin rauha allekirjoitettiin Yhdysvaltain ja Iso-Britannian välillä.
- Bourbonien suku palautettiin valtaan Espanjassa
- Maltasta tuli osa brittiläistä imperiumia
- Fabian Steinheilista tuli Suomen kenraalikuvernööri

Syntyneitä

- 30. toukokuuta - Mihail Bakunin, venäläinen anarkisti
- 19. heinäkuuta - Samuel Colt, Colt-revolverin keksijä
- 6. marraskuuta - Adolphe Sax, saksofonin keksijä, Dinantissa Belgiassa
- Jenny von Westphalen - Karl Marxin vaimo

Kuolleita

- 26. toukokuuta - Joseph-Ignace Guillotin, Giljotiinin isä
- 19. elokuuta - Gustaf Mauritz Armfelt, Suomen kenraalikuvernööri
- 2. joulukuuta - Markiisi de Sade, ranskalainen kirjailija Luokka:1800-luku ms:1814 ko:1814년 simple:1814 th:พ.ศ. 2357

Länsi-Eurooppa

Länsi-Eurooppa on alue Euroopassa. Siihen lasketaan kuuluvaksi seuraavat valtiot:
- Alankomaat
- Belgia
- Irlanti
- Luxemburg
- Ranska
- Yhdistynyt kuningaskunta
- Englanti
- Pohjois-Irlanti
- Skotlanti
- Wales Luokka:Eurooppa

Waterloon taistelu

Waterloon taistelu oli kesäkuussa 1815 käyty Napoleon Bonaparten viimeinen taistelu. Taistelu käytiin belgialaisen Waterloon kylän lähistöllä Napoleonin johtamien ranskalaisten, Wellingtonin herttuan johtamien englantilaisten ja Gebhard Leberecht von Blücherin johtamien Preussin joukkojen välillä. Taistelun aikana Napoleon joutui jopa käyttämään pelättyä keisarillista kaartiaan, jota oli pidetty voittamattomana. Kaarti kuitenkin lyötiin ja lausuttiin kuuluisat sanat "La Garde meurt, elle ne se rend pas!". Huuto oli ranskan kieltä ja merkitsi: Kaarti kuolee, muttei antaudu! Napoleonin armeija hävisi taistelun. Hän antoi miestensä paeta ja yritti myös itse paeta, mutta joutui brittien vangiksi. Napoleon vietiin Saint Helenan saarelle, missä hän kuoli vuonna 1821. Luokka:Taistelut ja:ワーテルローの戦い

Korsika

right Korsika on Ranskalle kuuluva saari Välimeressä Italiasta länteen ja Italialle kuuluvan Sardinian saaren pohjoispuolella. Korsika listataan usein yhtenä Ranskan hallintoalueista, vaikka tarkkaan ottaen sen asema on vuodesta 1991 alkaen ollut collectivité territoriale. Korsika koostuu kahdesta departementista: Corse-du-Sud ja Haute-Corse. Hallinnollisesti ja taloudellisesti Korsika luetaan kuuluvaksi manner-Ranskaan, vaikka onkin saari. Korsikalla on 260,196 asukasta (1999). Osa Korsikan asukkaista puhuu korsikan kieltä.

Maantiede

korsikan kieltä Korsika on välimeren neljänneksi suurin saari Sisilian, Sardinian ja Kyproksen jälkeen. Korsikan pinta-ala on 8 682 km². Korsika on vuoristoinen ja sen korkein vuori Monte Cintu kohoaa 2 710 metrin korkeuteen.

Tärkeimmät kaupungit

- Ajaccio (Aiacciu), asukkaita: 52 880 (1999)
- Bastia (Bastia), asukkaita: n 50 000
- Corte (Corti), asukkaita: 6 693
- Sartene (Sartè)

Korsikan politiikka

Korsikalla on useita ryhmiä, jotka ajavat saarelle itsenäisyyttä tai laajempaa autonomista asemaa, jonka haluttaisiin vahvistavan korsikan kielen asemaa, paikallishallinnon merkitystä ja verotusoikeutta. Ranskan keskusjohto ei pitkään suhtautunut suopeasti näihin vaatimuksiin peläten paikallishallinnon vahvistamisen uhkaavan Ranskan yhtenäisyyttä. 1970-luvulta alkaen saarella alkoi esiintyä väkivaltaisuuksia ja pommi-iskuja. Korsikan erityishallinnon asemaa on sittemmin vahvistettu vuosina 1982, 1991 ja 2002. 6. heinäkuuta 2003 pidetyssä kansanäänestyksessä korsikalaiset hylkäsivät niukasti viimeisimmän ehdotuksen Korsikan hallintouudistuksesta.

Muuta

- Napoleon Bonaparte on syntynyt Korsikalla. Luokka:Ranska ja:コルシカ島

Korsika

Maantiede

Tärkeimmät kaupungit

- Ajaccio (Aiacciu), asukkaita: 52 880 (1999)
- Bastia (Bastia), asukkaita: n 50 000
- Corte (Corti), asukkaita: 6 693
- Sartene (Sartè)

Korsikan politiikka

Muuta

- Napoleon Bonaparte on syntynyt Korsikalla. Luokka:Ranska ja:コルシカ島

1796

Tapahtumia

- 14. toukokuuta: ensimmäinen rokotus isorokkoa vastaan
- Paavali I:stä tuli Venäjän keisari
- Telppäs-niityn ihme

Syntyneitä

- 6. heinäkuuta: Nikolai I, Venäjän keisari
- 23. heinäkuuta: Franz Berwald, säveltäjä
- Bernhard von Beskow, runoilija

Kuolleita

- 7. lokakuuta: Thomas Reid, filosofi
- 6. marraskuuta: Katariina II, Venäjän keisarinna Luokka:1700-luku ms:1796 ko:1796년 simple:1796 th:พ.ศ. 2339

1778

Tapahtumia

- 26. marraskuuta - James Cook on ensimmäinen eurooppalainen, joka löytää Mauin
- Joseph Brahmah kehitti nykyaikaisen WC-pöntön idean. Sisätiloissa sijaitsevat, viemäriverkostoon kytketyt WC:t tosin alkoivat yleistymään vasta myöhään 1800-luvun loppupuolella.

Syntyneitä

- 9. syyskuuta - Clemens Brentano, saksalainen kirjailija
- 15. marraskuuta - Giovanni Battista Belzoni, italialainen egyptologi

Kuolleita

- 10. tammikuuta - Carl von Linné, ruotsalainen tiedemies
- 28. kesäkuuta - Jean-Jacques Rousseau, filosofi Luokka:1700-luku ms:1778 ko:1778년

Italian kieli

Italia (italiano) on latinasta kehittynyt romaaninen kieli, jota puhuu noin 70 miljoonaa ihmistä. Valtaosa puhujista asuu Italiassa.

Historia

Italian kirjakielen perusteet loi suurelta osin Dante Alighieri. Hän sekoitti omaan toscanalaismurteeseensa eteläisiä murteita, erityisesti Sisiliasta.

Luokitus

Alueellinen sijoittuminen

Italia on virallinen kieli Italiassa, San Marinossa, sekä Sveitsissä Ticinon ja Grigionin alueilla. Se on myös toisena virallisena kielenä Vatikaanissa ja joillakin alueilla Istrian maakunnassa Sloveniassa ja Kroatiassa. Kieltä käyttäviä vähemmistöryhmiä on erityisesti Luxemburgissa, Yhdysvalloissa, Venezuelassa, Brasiliassa, Argentiinassa ja Australiassa. Myös Italian naapurimaissa Maltalla ja Albaniassa kieltä puhutaan. Sitä puhutaan myös vähemmissä määrin entisissä Italian siirtomaissa Afrikassa kuten Somaliassa, Libyassa ja Eritreassa.

Virallinen asema

Italia on virallinen kieli Italiassa, San Marinossa, Sveitsissä ja Vatikaanissa. Se on myös virallisena kielenä Istrian maakunnassa Kroatiassa ja Koperin, Piranin ja Izolan kunnissa Sloveniassa.

Äänteet

Vokaalit

- a [a]
- é [e]
- è [ɛ]
- i [i]
- ó [o]
- ò [ɔ]
- u [u]

Konsonantit

- b [b]
- c [k] tai [ʧ] (ennen e- tai i-kirjainta)
- ch [k] (ennen e- tai i-kirjainta)
- d [d]
- f [f]
- g [g] tai [ʤ] (ennen e- tai i-kirjainta)
- gh [g] (ennen e- tai i-kirjainta)
- gli [ʎ]
- gn [ɲ]
- l [l]
- m [m]
- n [n]
- p [p]
- qu [kw]
- r [r]
- s [s] tai [z]
- sc [ʃ] (ennen e- tai i-kirjainta)
- t [t]
- v [v]
- z [ts] tai [ʣ]

Kirjoitusjärjestelmä

Italiaa kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla. Sen aakkosissa on 21 kirjainta: a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v z Näistä h-kirjainta ei lausuta koskaan. Se esiintyy mykkänä joidenkin avere-verbin muotojen alussa (ho, hai, ha, hanno) ja eräissä huudahduksissa vokaalien välissä (ah, ahi, ehi, jne.). Lisäksi sillä ilmaistaan c- ja g-kirjaimen lausumista "kovana" ([k], [g]), kun ne muutoin lausuttaisiin affrikaattoina ([ʧ] ja [ʤ]) e- tai i-kirjaimen edellä. Myös muita kuin edellä lueteltuja kirjaimia käytetään lainasanoissa: wafer, wurstel, xenofobia, xilofono, yogurt. Erikoistapauksissa sanapaino merkitään kirjoittamalla aksenttimerkki vokaalin yläpuolelle. Painon merkkinä käytetään tavallisesti graavia aksenttia (`): gravità, così, tutù. Kuitenkin e- ja o-kirjaimen kanssa käytetään joko akuuttia tai graavia aksenttia sen mukaan onko vokaali väljä vai suppea: perché - è, rósa - avrò.

Kirjainten nimet

- a a
- b bi
- c ci
- d di
- e é
- f effe
- g gi
- h acca
- i i
- j i lunga ('pitkä i') tai jay [dʒeɪ] kuten englannissa
- k cappa
- l elle
- m emme
- n enne
- o ò
- p pi
- q qu
- r erre
- s esse
- t ti
- u u
- v vu
- w doppia vu
- x ics
- y ipsilon
- z zeta

Esimerkkejä

- Ciao – Moi (epämuodollinen tervehdys)
- Buongiorno – Hyvää huomenta / Hyvää päivää (aamupäivällä)
- Buona sera – Hyvää päivää (iltapäivällä) / Hyvää iltaa
- Arrivederci / ArrivederLa – Näkemiin (sinuttelu / teitittely)
- Ci vediamo – Nähdään
- Sì / No – Kyllä / Ei
- Grazie – Kiitos
- Scusa / Scusi – Anteeksi (sinuttelu / teitittely)
- Per favore – Ole hyvä / Olkaa hyvä (pyydettäessä)
- Prego – Ole hyvä / Olkaa hyvä (esimerkiksi vastatessa kiitokseen)
- Parli / Parla...? – Puhutko (sinuttelu) / Puhutteko (teitittely)...?
- finlandese – suomea
- italiano – italiaa
- inglese – englantia

Linkkejä

- Wikipedia. Pagina principale – italiankielinen Wikipedia
- [http://www.ethnologue.com/show_language.asp?code=ita Ethnologuen tiedot italiasta] Luokka:Italian kielet Luokka:Sveitsin kielet Luokka:Yhdysvaltain kielet Luokka:Slovenian kielet Luokka:Argentiinan kielet Luokka:San Marinon kielet Luokka:Vatikaanin kielet als:Italienische Sprache ko:이탈리아어 ja:イタリア語

28. lokakuuta

28. lokakuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 301. päivä (302. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 64 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Simo :- suomenruotsalainen kalenteri: Simon :- ortodoksinen kalenteri: Tero, Neonilla, Teppo, Teppana, Tapani, Arseni, Paraske, Eeva :- saamenkielinen kalenteri: Simmon, Simit, Simmá :- vanhemmissa kalentereissa: Judas, Juudas, Simon Judas

Tapahtumia

- 306 - Maxentius julistettiin Rooman keisariksi.
- 312 - Mulviuksen sillan taistelu: Rooman keisari Konstantinus Suuri voitti Maxentiuksen joukot. Hän omisti voittonsa kristinuskon jumalalle nähtyään edellisenä päivänä näyn rististä taivaalla ja äänestä, joka sanoi hänelle: "Tässä merkissä olet voittava". Konstantinus antoi määräyksen, jonka mukaan jokaisen sotilaan kilpeen tuli maalata risti. Voittonsa jälkeen hän laillisti kristinuskon valtakunnassaan.
- 1492 - Kristoffer Kolumbus nousi maihin Kuubassa.
- 1516 - Yaunis Khanin taistelu: turkkilaiset joukot voittivat suurvisiiri Sinan Pashan johdolla mamelukit Gazan lähellä.
- 1868 - Thomas Edison haki ensimmäistä patenttiaan, sähköistä ääntenlaskijaa.
- 1886 - Yhdysvaltain presidentti Grover Cleveland vihki New Yorkin satamassa Vapaudenpatsaan käyttöön.
- 1918 - Tšekkoslovakia itsenäistyi Itävalta-Unkarista.
- 1919 - Kieltolaki alkoi Yhdysvalloissa: Yhdysvaltain kongressi hyväksyi kieltolain hyväksyneen Volstead Actin, mikä kumosi presidentti Woodrow Wilsonin veton.
- 1922 - Italian fasistien suunnitelma marssia Benito Mussolinin nimissä Roomaan ja vallata hallinnon tärkeimmät paikat käynnistyi militanttien fasistien, aseistettujen ns. mustapaitojen johdolla. Mussolini ei suunnitelman mukaan itse osallistunut marssiin.
- 1928 - Bahasa Indonesia -konferenssi Jakartassa. Indonesian kieli erosi virallisesti malaijin kielestä ja siitä tehtiin Indonesian saariston virallinen kieli.
- 1940 - Toinen maailmansota: Italia hyökkäsi Kreikkaan.
- 1949 - Georges Bidault Ranskan pääministeriksi.
- 1958 - Angelo Giuseppe Roncallista tuli paavi. Hän otti paavilliseksi nimekseen paavi Johannes XXIII.
- 1962 - Kuuban ohjuskriisi: Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšev ilmoitti, että hän oli määrännyt neuvostoliittolaiset ohjukset poistettavaksi Kuubasta.
- 1970 - Gary Gabelich saavutti uuden maanpäällisen nopeusennätyksen rakettikäyttöisessä Blue Flame -autossaan Utahin suola-aavikolla. Ennätys - 1065,8 km/h - kesti 13 vuotta.
- 1986 - Vapaudenpatsaan vihkitilaisuuden satavuotisjuhla New Yorkin satamassa.
- 1998 - Ilmailu: tyytymätön Air Chinan suihkulentokoneen lentäjä Yuan Bin kaappasi koneen ja lensi Taiwaniin. Lentäjä pidätettiin onnistuneen laskun jälkeen.

Syntyneitä

- 1793 - Eliphalet Remington, asetehtailija (käsiaseita) († 1861)
- 1879 - E.M. Forster, englantilainen kirjailija (useita teoksia filmattu: Where Angels Fear to Tread, A Room with a View) († 1970)
- 1894 - Kaarlo Aleksanteri Heiskanen, Puolustusvoimain komentaja, jalkaväenkenraali († 6.11.1962)
- 1896 - Howard Hanson, säveltäjä ja kapellimestari
- 1902 - Elsa Lanchester, näyttelijä (Frankensteinin morsiamen morsian) († 1986)
- 1903 - Evelyn Waugh, kirjailija, Alec Waugh'n veli († 1966)
- 1909 - Francis Bacon, brittiläinen taidemaalari(† 28.4.1992)
- 1914 - Tri. Jonas Salk, tiedemies, poliorokotteen keksijä († 1995)
- 1917 - Eddie Constantine, ranskalaissyntyinen näyttelijä († 25.2.1993)
- 1930 - Bernie Ecclestone, Formula 1 -kilpailujen johtohenkilö
- 1932 - Suzy Parker, yhdysvaltalainen malli ja näyttelijä (ensimmäinen malli, joka ansaitsi yli 100 dollaria tunnissa ja yli 100 000 dollaria vuodessa; häntä kutsutaan usein ensimmäiseksi [ja alkuperäiseksi] supermalliksi)
- 1937 - Charlie Daniels, yhdysvaltalainen country-muusikko
- 1941 - Hank Marvin, kitaristi (The Shadows)
- 1942 - Michael Crichton, yhdysvaltalainen kirjailija
- 1944 - Dennis Franz, yhdysvaltalainen näyttelijä (NYPD Blue, Hill Street Blues)
- 1955 - Bill Gates, Microsoftin perustaja
- 1961 - Erja Häkkinen, Mika Häkkisen vaimo
- 1967 - Julia Roberts, yhdysvaltalainen näyttelijä ja Oscar-voittaja (Erin Brockovich, Pretty Woman)
- 1974 - Joaquin Phoenix, puertoricolaissyntyinen yhdysvaltalaisnäyttelijä (Gladiaattori, Asema 49; Kylä (The Village))

Kuolleita

- 1704 - John Locke, filosofi
- 1976 - Aarne Juutilainen, sotilas, kapteeni, "Marokon kauhu" (s. 1904)
- 1992 - Erkki Pajala, näyttelijä (s. 16.4.1929)
- 2002 - Margaret Booth, elokuvan leikkaaja ja elokuvaohjaaja, pisimpään elänyt Oscar-voittaja (s. 1898)
- 2002 - Erling Persson, yrittäjä, Hennes & Mauritzin (H&M:n) perustaja

Juhlapäiviä

- Kreikka: Oxi-päivä. Päivä, jolloin kreikan diktaattori Metaxas sanoi "ei" (Oxi tarkoittaa ei) Italian pyynnölle vuonna 1940 käyttää Kreikan aluetta sotilasoperaatiohin, mikä johti Italian hyökkäykseen Kreikkaan.
- Tšekki: Itsenäisyyspäivä. Tšekkoslovakian perustamisen päivä (1918).
- Kristinusko: Pyhän Jude Thaddeuksen muistopäivä (Jude Taddeus tai Jude Labbeus). Toivottomien tapausten suojeluspyhimus. Hän oli Jeesuksen sukulainen ja "unohdettu pyhimys", koska monet ihmiset sekoittivat hänet Juudas Iskariotiin. ---- Katso myös: kalenteri ~ 27. lokakuuta, 29. lokakuuta Luokka:Lokakuu -10-28 ms:28 Oktober ko:10월 28일 ja:10月28日 simple:October 28 th:28 ตุลาคม

1785

Tapahtumia

- Immanuel Kantin kirja Grundlegung zur Metaphysik der Sitten ilmestyi.
- Johan Gadolinista tuli Turun Akatemian kemian professori.

Syntyneitä

- Jakob Grimm

Kuolleita

- Luokka:1700-luku ms:1785 ko:1785년 simple:1785

1789

Tapahtumia

- George Washington valittiin Yhdysvaltojen ensimmäiseksi presidentiksi. (Ks. Yhdysvaltain presidentti.)
- Ranskan suuri vallankumous alkoi.
- HMS Bountyn kapina eteläisellä Tyynellämerellä.

Syntyneitä

Kuolleita

- Luokka:1700-luku ms:1789 ko:1789년 simple:1789

1793

Tapahtumia

- 24. kesäkuuta - Ranskan ensimmäinen tasavaltalainen perustuslaki otetaan käyttöön
- 8. marraskuuta - Ranskan vallankumoushallitus avasi Pariisissa Louvren yleisölle museona
- 23. marraskuuta - Puolan toinen jako Venäjän ja Preussin kesken
- Oulun linna tuhoutui ruutikellari räjähdyksessä

Syntyneitä

Kuolleita

- 21. tammikuuta - Ranskan kuningas Ludvig XVI teloitettiin giljotiinillä
- 8. lokakuuta - John Hancock, vallankumouksellinen ja liikemies, Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen ensimmäinen allekirjoittaja.
- 16. lokakuuta - Marie Antoinette, Itävallan keisarinna Maria Theresan tytär ja Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n puoliso mestattiin giljotiinilla Ranskan vallankumouksen lakipisteessä Luokka:1700-luku ms:1793 ko:1793년

1795

Tapahtumia

- Puola-Liettua hajoitettiin Puolan kolmannessa jaossa.

Syntyneitä

Kuolleita

- 8. kesäkuuta - Alessandro Cagliostro, seikkailija Luokka:1700-luku ms:1795 ko:1795년

Itävalta

Itävallan tasavalta on valtio Keski-Euroopassa. Se koostuu yhdeksästä osavaltiosta. Itävallan naapurimaat ovat Liechtenstein ja Sveitsi lännessä, Italia ja Slovenia etelässä, Unkari ja Slovakia idässä ja Saksa ja Tšekki pohjoisessa.

Historia

:Pääartikkeli: Itävallan historia Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen Rooman Noricumin valloittivat hunnit, ostrogootit ja frankit. 900-luvulta 1200-luvulle Itävaltaa hallitsivat Babenbergit, joita seurasi Habsburg-suku. Pyhän saksalais-roomalaiset keisarikunnan lakkauttamisen jälkeen 1806 perustettiin Itävallan keisarikunta, josta tuli 1867 Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia. Itävallan keisari oli Itävalta-Unkarin johdossa aina ensimmäisen maailmansodan päättymiseen vuonna 1918, jonka jälkeen keisarikunta hajoitettiin lukuisiin valtioihin Saint-Germainin sopimuksella vuonna 1919 ja Itävallasta tuli tasavalta. Tasavalta kesti vuoteen 1934, jolloin kansleri Engelbert Dollfuß perusti diktatuurin. Ehkäpä historian kuuluisin itävaltalainen on Adolf Hitler. Itävalta liitettiin natsi-Saksaan vuonna 1938 (Anschluss). Liittoutuneet miehittivät Itävaltaa vuoteen 1955, jolloin maasta tuli taas itsenäinen tasavalta sillä ehdolla, että se jäisi neutraaliksi purkurivyöhykkeeksi NATOn ja Varsovan liiton väliin. Kommunismin romahdettua Itävalta lähestyi muita Euroopan maita ja liittyi Suomen ja Ruotsin mukana Euroopan unioniin vuonna 1995 ja otti ensimmäisten joukossa käyttöön euron.

Politiikka

Itävallan valtion pää on presidentti, joka valitaan kuuden vuoden välein kansanvaalilla. Presidentti valitsee kanslerin, joka on yleensä parlamentin suurimman puolueen johtaja. Itävallan parlamentissa on kaksi kamaria, Bundesrat, jossa on 64 osavaltioiden valitsemaa edustajaa ja Nationalrat, jossa on 183 suoraan valittua edustajaa. Sosiaalidemokraattisen puolueen (SPÖ) hallittua kolme vuosikymmentä, vuonna 2000 muodostettiin oikeistokoalitio, johon kuuluivat konservatiivinen kansanpuolue (ÖVP) ja oikeistolainen vapauspuolue (FPÖ). Vapauspuolueen politiikan ja johdon aiheuttaman kuohun jälkeen liittokansleri Wolfgang Schüssel (ÖVP) julisti 9. syyskuuta 2002 vaalit pitettäväksi ennenaikaisesti. 24. lokakuuta vaaleissa ÖVP voitti maanvyöryvoiton; 42,3 % äänistä ja FPÖ jäi 10,1 %:iin. Parlamentin valtasuhteet:
- 79 paikkaa ÖVP (kansanpuolue) (42,3 % äänistä)
- 69 paikkaa SPÖ (sosiaalidemokraattinen puolue) (36,51 %)
- 18 paikkaa FPÖ (vapauspuolue) (10,1 %)
- 17 paikkaa Die Grünen (vihreät) (9,47 %) Koalitiohallitus ÖVP:n ja FPÖ:n välillä jatkui 28. helmikuuta 2003 pitkällisten hallitusneuvottelujen jälkeen, Wolfgang Schüssel edelleen liittokanslerina.

Osat

Itävalta on liittotasavalta jossa on yhdeksän osavaltiota:
- Burgenland
- Oberösterreich (Ylä-Itävalta)
- Tiroli
- Kärnten
- Salzburg
- Wien
- Niederösterreich (Ala-Itävalta)
- Steiermark
- Vorarlberg

Maantiede

Vorarlberg Itävallan maantiede Itävalta sijaitsee Alpeilla ilman yhteyttä merelle. Korkein huippu on Großglockner, 3798 metriä merenpinnasta, toiseksi korkein Wildspitze 3774 m. Maan pohjois- ja itäosat ovat pääasiassa mäkistä maastoa. Ilmasto on leuto, kylmät talvet ja viileät kesät.

Talous

Itävalta on korkean elintason maa, jonka talous on pitkälti sidoksissa EU-maihin, erityisesti Saksaan. Toisen maailmansodan jälkeen monia yrityksiä kansallistettiin pelättäessä niiden joutuvan Neuvostoliiton käsiin sotakorvauksina. Pääosa yksityistettiin 1990-luvun alussa. Itävallassa on vahva ammattiyhdistysliike. Vuoristoisessa maassa maatilat ovat pieniä ja hajanaisia, ja tuotanto on ollut kallista. Maatalous on joutunut uudistuksiin maan liittyessä EU:hun 1995.

Väestöjakauma

Itävallan väestöstä on nykyisin 85–89 % itävallansaksalaisia. Kymmenisen prosenttia on ulkomaalaissyntyisiä, erityisesti itäisistä naapurimaista. Kärntenin ja Steiermarkin osavaltiossa elää merkittävä 18000 hengen syntyperäinen slovenialaisvähemmistö. Itävallan vuoristoissa on kehittynyt monta erillistä saksan murretta. Kaikki kuuluvat itävaltalais-baijerilaiseen ryhmään lukuun ottamatta Vorarlbergin alemannimurretta. Kolmen neljäsosaa itävaltalaisista on katolisia. Muut tärkeät uskonnot ovat islam ja protestanttiset liikkeet. 1930 Itävallassa asui 100000 juutalaista, nyt heitä on 10000–20000. Itävallan kansallinen koostumus 1923–1981 (lähde: unkarilainen aikakauslehti História 2–3, 1991) (
- ) vain Burgenlandissa.

Kulttuuri

Itävallassa ovat syntyneet klassisen musiikin keskeiset säveltäjät Wolfgang Amadeus Mozart, Joseph Haydn, Franz Schubert, Gustav Mahler, Anton Bruckner, Johann Strauss vanhempi ja Johann Strauss nuorempi. Toisen Wienin koulukunnan säveltäjiä ovat Arnold Schönberg, Anton Webern ja Alban Berg. Kuuluisia itävaltalaisia fyysikkoja: Ludwig Boltzmann, Erwin Schrödinger, Wolfgang Pauli ja Christian Doppler; filosofeja: Ludwig Wittgenstein ja Karl Popper; matemaatikkoja: Kurt Gödel; psykoanalyysin isä: Sigmund Freud ja psykologi Alfred Adler; taloustieteilijät: Joseph Schumpeter ja Friedrich Hayek; runoilija Peter Rosegger; taidemaalari Gustav Klimt ja insinööri Ferdinand Porsche. Urheilussa Itävalta on alppilajien suurvalta: Toni Sailer, Hermann Maier, Annemarie Moser-Pröll ja Anita Wachter. Muita Itävallassa syntyneitä kuuluisuuksia ovat diktaattori Adolf Hitler ja Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger.

Merkittävimmät luonnonvarat

- rautamalmi
- öljy
- puu
- lyijy
- kivihiili
- ligniitti
- kupari

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- teollisuustuotteet

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=47.835283,13.348389&spn=3.274477,8.107910&z=10&t=h&hl=en Itävalta Google Mapsissa] Luokka:Itävalta fiu-vro:Austria als:Österreich ms:Austria zh-min-nan:Tang-kok ko:오스트리아 ja:オーストリア simple:Austria th:ประเทศออสเตรีย

1796

Tapahtumia

- 14. toukokuuta: ensimmäinen rokotus isorokkoa vastaan
- Paavali I:stä tuli Venäjän keisari
- Telppäs-niityn ihme

Syntyneitä

- 6. heinäkuuta: Nikolai I, Venäjän keisari
- 23. heinäkuuta: Franz Berwald, säveltäjä
- Bernhard von Beskow, runoilija

Kuolleita

- 7. lokakuuta: Thomas Reid, filosofi
- 6. marraskuuta: Katariina II, Venäjän keisarinna Luokka:1700-luku ms:1796 ko:1796년 simple:1796 th:พ.ศ. 2339

IKEA

Икеа е световноизвестна шведска фирма специализирана в сферата на домашното обзавеждане. Компанията е основана от Ингвард Кампрад през 1943г., когато самият той е едва на 17г. В момента Икеа разполага над 200 магазина в 29 страни. Най-големият филиал на фирмата се намира в Стокхолм и заема площ от 55 200 кв.м., а най-малкия в Оденсе, Дания и е с площ от 1500 кв.м. Фирмата разполага с асортимент от около 10 000 изделия. Най-голямата част от оборота принадлежи обаче не на мебелите, а на стоки които често са наричани с общото название аксесоари. Само 40% от печалбите си Икеа дължи на мебелите. Икеа се отличава и с изключително висок тираж на каталозите си. Според някои изчисления през 2003г. само Библията и книгите за Хари Потър са имали по-висок тираж. Категория:Компании по сектор Категория:Шведски компании ja:イケア

ruletka jednor�ki bandyta od�ywki gry rpg tanie latanie, tanie loty

:: RELATED NEWS ::

1277
Secole: Secolul XII - Secolul XIII - Secolul XIV Decade: Anii 1220 Anii 1230 Anii 1240 Anii 1250 Anii 1260 - Secole: Secolul XII - Secolul XIII - Secolul XIV Decade: Anii 1220 Anii 1230 Anii 1240 Anii 1250 Anii 1260 - Secole: Secolul XII - Secolul XIII - Secolul XIV Decade: Anii 1220 Anii 1230 Anii 1240 Anii 1250 Anii 1260 - Secole: Secolul XII - Secolul XIII - Secolul XIV Decade: Anii 1230 Anii 1240 Anii 1250 Anii 1260 Anii 1270 - Secole: Secolul XII - Secolul XIII - Secolul XIV Decade: Anii 1230 Anii 1240 Anii 1250 Anii 1260 Anii 1270 - Secole: Secolul XII - Secolul XIII - Secolul XIV Decade: Anii 1230 Anii 1240 Anii 1250 Anii 1260 Anii 1270 - Secole: Secolul XII - Secolul XIII - Secolul XIV Decade: Anii 1230 Anii 1240 Anii 1250 Anii 1260 Anii 1270 - Secole: Secolul XII - Secolul XIII - Secolul XIV Decade: Anii 1230 Anii 1240 Anii 1250 Anii 1260 Anii 1270 - 23 februarie 1443, la Cluj - † 6 aprilie 1490, la Viena) (maghiară: Hunyadi Mátyás, croată: Matija Korvin, slovacă: Matej Korvín, poloneză: Maciej Korwin) a fost unul dintre cei mai mari regi ai Ungariei. A condus ţara între 1458 şi