:: wikimiki.org ::

Napoli

Napoli

Napoli (italiaksi Napoli, etymol. kr. Neapolis/Νεάπολις, ’uusi kaupunki’) on Etelä-Italian suurin kaupunki ja Campanian pääkaupunki. Siellä on noin miljoona asukasta, esikaupungit mukaan lukien 3.7 miljoonaa. Se sijaitsee Vesiuviuksen ja toisen tuliperäisen alueen, Campi Flegrein puolivälissä.

Ruokaa

Perimätiedon mukaan pizza on kotoisin Napolista. Kaupunkilaisten mukaan kahvi ja jäätelö ovat Napolissa maailman parhaita. Kaupunki on kuuluisa myös pastaruoistaan, joista esimerkkinä spaghetti con sugo di pomodoro, spagettia tomaatikastikkeessa, jonka koko juju ovat Campanian rinteillä kypsyneet San Marzano-tomaatit.

Nähtävyyksiä

Napolin tärkeimmät nähtävyydet ovat kaupungin ulkopuolella: Pompeiji, Herculaneum ja Vesuvius. Itse kaupungissa on arkeologinen museo johon on siirretty "parhaat palat" Pompeijista. Taidemuseossa on Michelangelon, Botticellin Rafaelin ja Caravaggion töitä. Napolin lahdella ovat Ischia, Capri, Sorrento ja Pozzuoli.

Aiheesta muualla verkossa

- [http://www.compart-multimedia.com/virtuale/us/napoli/naples.htm Naples, Italy] Virtual reality movies and photo gallery Luokka:Italian kaupungit ko:나폴리 ja:ナポリ simple:Naples

Campania

Campania on alue Etelä-Italiassa. Sen pinta-ala on 13 595 km² ja asukasluku noin 5,7 miljoonaa. Alueen pääkaupunki on Napoli. Nähtävyyksiin kuuluvat Vesuvius, Pompeji ja Herculaneum. Luokka:Italian alueet ja:カンパニア州

Vesuvius

Vesuvius (italiaksi monte Vesuvio) on italialainen tulivuori. Vesuvius sijaitsee Napolista itään Napolinlahden lähistöllä ja on yksi Italian neljästä aktiivisesta tulivuoresta. Vesuvius on 1281 metriä korkea. Vesuvius on purkautunut useita kertoja, joista tunnetuin tapahtui 24. elokuuta 79 jaa. Silloin Vesuvius tuhosi Pompejin ja Herculaneumin kaupungit ja tappoi tuhansia ihmisiä. Purkauksen kuuluisin uhri oli Plinius vanhempi, roomalainen kirjailija ja luonnontieteilijä. roomalainen Vuodesta 1944 Vesuvius ei ole purkautunut, mutta uusin purkaus voi olla tulossa. Luokka:Tulivuoret ja:ヴェスヴィオ

Pompeiji

Pompeji tai Pompeiji (lat. Pompeii) oli roomalainen kaupunki Campaniassa. Se ja Herculaneum, Stabiae, Oplontis sekä Boscoreale tuhoutuivat Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79. Pompeji on ollut laajojen arkeologisten tutkimusten kohteena alkaen vuodesta 1748, ja on siksi parhaiten tunnettu antiikin maaseutukaupunki. Suuri osa kaupungista on kuitenkin edelleen tutkimatta. Kaivaukset jatkuvat edelleen ja uusia löytöjä tehdään usein. Pompeji on UNESCOn maailmanperintökohde.

Varhainen historia

Pompeji sijaitsi Sarnusjoen suulla vanhan laavakerrostuman päällä. Alueesta pohjoiseen tehdyt kaivaukset osoittavat, että Vesuvius oli purkautunut tuhoisasti aiemminkin ainakin vuoden 1800 eaa. tienoilla. Ensimmäiset arkeologiset löydöt Pompejin alueelta ovat 900–800 -luvuille eaa. ajoitetut hautalöydöt. Tällöin alueella ei ilmeisesti vielä ollut pysyvää asutusta, vaan se toimi tilapäisenä kauppapaikkana. Pompejista kehittyi satamakaupunki 600- luvulla eaa. Se toimi välittäjänä kreikkalaisten siirtokuntien ja etruskien välillä. Paikka oli jo vanhastaan toiminut kreikkalaisten ja foinikialaisten merimiesten satamana. Asukkaat Pompejissa puhuivat ilmeisesti oskia. oski 500-luvulla kreikkalainen ja etruskivaikutus kilpailivat, etruskivaikutus jäi voitolle. Kreikkalaisesta vaikutuksesta Pompejiin rakennettiin kuitenkin ainakin Herakleen ja Apollonin temppelit. Myöhemmin 400-luvulla eaa. samnilaiset valloittivat sen muiden Campanian kaupunkien tavoin. Uusi hallinto toi mukanaan myös uuden arkkitehtuurin. Kaupunkia laajennettiin ja linnoitettiin. Samnilainen kausi kesti yhteensä kolme vuosisataa. Kaupunkiin tuli Juppiterin ja Venuksen temppelit. Pompeji kuului kaupunkiliittoon, jolla oli liittosopimus Rooman kanssa samnilaissodista lähtien. Pompeji nousi Roomaa vastaan liittolaissodassa. Roomalainen sotapäällikkö Sulla valtasi sen vuonna 89 eaa. Kaupunki vastusti Roomaa vielä uudestaan, mutta lopulta sodan päätyttyä vuonna 80 eaa. se antautui ja sinne perustettiin roomalainen sotilassiirtokunta Colonia Cornelia Veneria Pompeianorum. Vanhojen asukkaiden omaisuus takavarikoitiin ja roomalaiset tulivat kaupungin johtoon. Osa omaisuudesta palautettiin myöhemmin. Kaupungista tuli tärkeä linkki Roomaa kohti kulkeville kauppareiteille. Kaupungin väkiluku kasvoi, suurimmillaan se saattoi olla n. 20 000. 40-luvulla jaa. ilmeni levottomuuksia ja kiistoja naapurikaupunkien kanssa. Kaupungissa tapahtui keisariajalla kaksi suurta maanjäristystä, toinen vuonna 62, toinen muutama kuukausi ennen vuoden 79 tulivuorenpurkausta. Vuoden 62 maanjäristystä seurasi laaja uudelleenrakennusohjelma ja useita sosiaalisia ja poliittisia muutoksia.

Kaupunki ja kaupunkilaiset

tulivuorenpurkausta Laajan arkeologisen tutkimuksen avulla on pystytty muodostamaan hyvä kuva Pompejin rakenteesta ja siellä eläneiden ihmisten elämästä. Vuoden 62 (tai mahdollisesti 63) maanjäristyksessä tuhoutuneiden rakennusten tilalle oli rakennettu runsaasti uusia rakennuksia. Kaupunki oli rakennettu tavalliseen roomalaiseen asemakaavaan. Siellä oli joitain kerrostalojakin. Kadut olivat päällystetyt ja katujen varsilla oli korotetut jalkakäytävät. On myös huomattavaa, että Pompeji poikkeaa rakenteeltaan esimerkiksi Herculaneumista. Jälkimmäinen oli luonteeltaan lomakaupunki, kun taas Pompeji oli enemmän kauppakaupunki. Kaupungista löytyi foorumi ja sen välittömästä läheisyydestä tärkeimmät palvelut. Oli kaksi teatteria, kolme kylpylää, temppeleitä, kauppahalli (macellum) ja amfiteatteri. Lisäksi oli palaestra. Se oli pylväskäytävien ympäröimä harjoituskenttä, jonka keskellä oli syvennys uimista ja meritaistelunäytöksiä varten. Oli myös kauppoja, kapakoita ja bordelleja. Amfiteatteri oli peräisin n. vuodelta 80 eaa., eli se on varhaisin tunnettu amfiteatteri. Vuonna 59 jaa. amfiteatterissa oli urheilumellakka pompejilaisten ja läheisten nucerialaisten välillä. Verisen yhteenoton seurauksena näytökset kiellettiin kaupungissa kymmeneksi vuodeksi. Pompejissa nähdään todisteita roomalaisesta uskonnonharjoittamisesta. Villa dei Misteriksi (Mysteerien huvilaksi) nimetyn rakennuksen seinillä on kuvattu nuorten naisten uskonnollisia initiaatioseremonioita Bacchuksen eli Dionysoksen kulttiin. Jo roomalaiset pitivät Bacchuksen palvontamenoja ja niihin littyneitä orgioita rappiollisina. Talon freskoissa nähdään esimerkiksi siivekäs olento ruoskimassa nuoria tyttöjä ja hysteerisesti tanssivia alastomia naishahmoja. Pompejissa nähdään myös ensimmäisellä vuosisadalla suosittujen itämaisten uskontojen vaikutusta. Kaupungissa oli esimerkiksi egyptiläisen Isis-jumalattaren kultin temppeli. Lisäksi on löydetty itämaiseen Jeesus-kulttiin eli kristinuskoon liittyviä piirtokirjoituksia, vaikka kaupungin tuhoutuessa kultti ei vielä ollutkaan yhtä suosittu kuin muut vastaavat kultit. Pompejin varallisuus oli monilta osin lähtöisin lähiseutujen oliiviöljyn ja viinin kaupasta. Pompejissa oli myös teollisuutta. Vanuttamot olivat tärkeä ala. Vanuttajat valmistivat villavaatteita polkemalla ja hakkaamalla. He myös kunnostivat vanhoja vaatteita. Vanuttajat käyttivät toiminnassaan potaskan ja kuohusaven sekoitusta sekä virtsaa liuottimena. Vanuttamoiden ulkopuolelle oli sijoitettu ruukkuja, joihin ohikulkijat lahjoittivat vanuttamon tarvitsemaa nestettä. Vanuttamonomistaja saattoi suorastaan rikastua elinkeinollaan. Pompejissa oli 30 rekisteröitynyttä leipomoa. Lisäksi kaupunki oli kuuluisa garumistaan. Se oli kaloista auringossa mädättämällä ja niistä sitten mehut puristamalla tehty käynyt kastike, joka oli keskeinen aines monissa roomalaisruoissa. Edellä mainittujen alojen lisäksi tuotettiin amforoita maataloustuotteiden kuljetukseen. Tämä teollisuus saattoi kuitenkin olla jo vähenemässä purkauksen aikoihin.

Purkaus

amforoita 23. elokuuta 79, keisari Tituksen hallintokaudella, Vesuvius purkautui. Päivä oli sattumalta Vulcanalia, tulen jumalan juhla. Purkaus alkoi räjähdyksellä. Tulivuori syyti ainakin sata miljoonaa tonnia tuhkaa ja hohkakiveä ilmaan arviolta jopa 15 kilometrin korkeuteen. Aurinko peittyi näkyvistä. Luoteistuuli levitti materialia ja myrkyllisiä kaasuja kohti vuoren eteläpuolella sijainnutta Pompejia. Se hautautui jopa viiden metrin hohkakivi- ja tuhkakerroksen alle. Ilmeisesti tulivuoren muoto muuttui purkauksen yhteydessä radikaalisti. Noin 2 000, mahdollisesti jopa 3 000 ihmistä menehtyi. Samalla tuhoutui myös läheinen Herculaneumin kaupunki. Ihmiset eivät olleet tietoisia Vesuviuksen luonteesta, tai edes siitä mikä tulivuori on, joten purkaukseen ei ollut osattu varautua. Tulivuori oli oireillut jo pitemmän aikaa ja maanjäristyksiä oli esiintynyt, mutta merkkejä ei osattu tulkita oikein. Eräs roomalaisten yleisistä selityksistä tulivuorille ja niihin liittyville maanjäristyksille olivat niiden alle haudatut jättiläiset, jotka aiheuttivat lähialueille maanjäristyksiä. Sata vuotta myöhemmin Cassius Dio kirjoittikin, että ennen purkausta jättiläishavainnot olivat lisääntyneet. Ajan uudenaikaisin tieteellinen selitys ilmiölle löytyy Senecalta. Hän oli muutamia vuosia ennen purkausta arvioinut, että maanjäristyksillä oli tekemistä myrskyjen kanssa, ja maailman eri osat olivat jotenkin yhteydessä toisiinsa. Näiden näkemysten pohjalta purkauksen ennustaminen oli mahdotonta. Purkauksesta on säilynyt yksi silminnäkijäkuvaus kuululta kirjailijalta Plinius nuoremmalta. Hänen enonsa, luonnontutkija ja laivastokomentaja Plinius vanhempi kuoli purkauksessa, lähdettyään evakuoimaan asukkaita Vesuviuksen läheisyydestä. Hän kuoli todennäköisesti hiilidioksidimyrkytykseen. Plinius nuorempi kirjoittaa historioitsija Tacitukselle (vapaasti käännettynä): : (Enoni) oli siihen aikaan laivaston komentajana Misenumissa. 24. elokuuta noin kello yksi iltapäivällä äitini pyysi häntä katsomaan pilveä, joka näytti epätavallisen kokoiselta ja muotoiselta. (...) Tältä etäisyydeltä oli epävarmaa mistä vuoresta pilvi nousi, myöhemmin kävi ilmi, että se oli tullut Vesuviuksesta. Pilven ulkonäöstä en voi antaa tarkempaa kuvausta kuin sanoa sen olleen pinjan kaltainen. Se nousi suureen korkeuteen muodostaen pitkän rungon, joka levisi ylhäällä eräänlaisiin oksiin. (...) Se näytti välillä kirkkaalta, välillä tummalta ja pilkulliselta. Plinius nuorempi kuvaa enonsa ja itsensä rauhallisuuden perikuviksi luonnonvoimien edessä, aivan kuten stoalaisen filosofian harrastajille oli sopivaa. Kaikki muut sen sijaan olivat ilmeisessä paniikissa tapahtumien johdosta. On mielenkiintoinen sattuma, että Plinius vanhempi oli paikalla, sillä hän omasi todennäköisesti senhetkisen maailman parhaat edellytykset ilmiön tunnistamiseen. Hänkin kuitenkin suhtautui siihen lähinnä uteliaasti. Purkaus kesti yhteensä yli vuorokauden. Pompeji oli kauempana kuin Herculaneum, joka peittyi välittömästi mudan ja laavan sekoitukseen. Pompejista alkuvaiheessa paenneet ihmiset pystyivät vielä pelastautumaan, sillä satanut tuhka ja hohkakivi ovat suhteellisen kevyttä materiaalia, ja ulkona liikkuminen oli mahdollista. Useimmat asukkaat eivät kuitenkaan ymmärtäneet paeta, tai he pelkäsivät omaisuutensa tulevan ryöstetyksi paon aikana. Osa paenneista jopa palasi kaupunkiin kesken purkauksen. Jonkin ajan kuluttua, puolenyön aikoihin, pilvi syöksyi alas vuoren rinteitä. Nykyisin tällaista kuumasta kaasusta, tuhkasta ja kivestä muodostunutta purkauspilveä sanotaan pyroklastiseksi purkaukseksi. Sen nopeus saattaa olla yli 100 km/h. Maa järisi. Meri vetäytyi taaksepäin ja vyöryi sitten rantaan. Tätä sanotaan nykyisin tsunamiksi. Tähän mennessä tuhkakiveä oli satanut kaupunkiin kolmisen metriä. Pyroklastisia vyöryjä oli useita. Vesuviuksen purkaus oli valtava katastrofi myös Roomalle. Toisin kuin aikaisemmin maanjäristysten jälkeen, kaupunkeja ei enää rakennettu uudelleen. Roomalaiset kuitenkin suorittivat paikalla myöhemmin tunnelikaivauksia, joiden yhteydessä arvokkaita esineitä ryöstettiin. Vuoren pohjoispuoli toipui paljon paremmin. Napolinlahti kokonaisuutena taantui kuitenkin hyvin pitkäksi aikaa.

Tutkimus

Napolinlahti Napolinlahti Napolinlahti Napolinlahti Napolinlahti Napolinlahti Tämän jälkeen Pompeji unohdettiin pitkälti yli tuhanneksi vuodeksi. 1500-luvulla alueella mahdollisesti suoritettiin jonkinlaista aarteenetsintää. Naapurikaupunki Herculaneum löydettin 1738 ja Pompeji 1748. Tämän jälkeen kaivaukset olivat satunnaisia 1760- luvulle asti. Tämän jälkeen tehdyt löydöt vilkastuttivat kaivaustoimintaa. Kaivausten tavoite tässä vaiheessa oli lähinnä arvokkaiden tai kauniiden esineiden etsintä, ja paljon arvokasta tietoa menetettiin menetelmien karkeuden vuoksi. 1700-luvun kaivaukset liittyivät myös monelta osin Napolin kuningaskunnan valtiolliseen imagonparannukseen. Kaivaukset olivat monilta osin tunnelikaivauksia. Tunnelit täytettiin kaivausten jälkeen uudelleen ja kokonaiskuvaa alueesta ei saatu. Alueesta piirrettiin monia kauniita kuvia, jotka eivät kuitenkaan täyttäneet tieteellisiä vaatimuksia. Jotkin ajan oppineet kuten Johann Winckelmann vastustivat tätä kaivaustyyliä. Pompejin löydöt herättivät mielenkiintoa ympäri Eurooppaa valistusajalla. Uusklassismin syntyyn löydöillä oli suuri vaikutus. Myös antiikintutkimus virisi uudelleen. Arkeologia kehittyi ja monia muitakin antiikin aikaisia kohteita löydettiin. Kun Ranskalaiset hallitsivat Napolia 1806–1815, muuttuivat myös kaivausmenetelmät järjestelmällisempään suuntaan. Parhaimmillaan ranskalaisten palveluksissa oli 1500 kaivajaa. Myös ensimmäinen turistikartta piirrettiin. Ranskalaiskauden loputtua määrärahat vähentyivät ja kaivaukset hidastuivat. Vuodesta 1863 lähtien otettiin käyttöön uusia menetelmiä, jotka säilyttivät löydöt paremmin. Silti suurin osa freskoista ja mosaiikeista siirrettiin yhä Napoliin. Kaivausten johdossa oli tuolloin yli kymmenen vuotta eräs Giuseppe Fiorelli. Hänen seuraajansa alkoivat suojata kaivettuja taloja uusilla katoilla. Vuonna 1882 August Mau loi pompejilaisten maalaustyylien luokittelujärjestelmän, joka on edelleen roomalaisten seinämaalausten luokittelun perusta. Uusia löytöjä tehtiin edelleen ja vanhojen löytöjen tutkimusta jatkettiin läpi 1900-luvun. Nykyisin kuitenkin tutkitaan uudelleen lukuisia aiemmin esiinkaivettuja kohteita, ja niistä on onnistuttu saamaan merkittävästi lisätietoa. Kun aiemmin tutkimukset ylsivät vain vuoden 79 katutasoon, on nykyisin alettu tehdä kaivauksia myös varhaisimmista kerroksista. Pompejin 66 hehtaarin alueesta on edelleen esiinkaivamatta noin kolmasosa. Kaivauksia on haluttu useaan otteeseen nopeuttaa, mutta tähän ei ole ryhdytty. Tuhkakerros suojaa kaivamattomia osia hyvin ja työssä on haluttu edetä huolellisesti. Kaupunki on nykyisin myös merkittävä turistikohde. Turistien suuri määrä on samanaikaisesti sekä tärkeä tulonlähde että vaara. Suurten ihmisvirtojen myötä löytöjen turmeltumisen riski kasvaa.

Suomalainen tutkimus

pompejilaisten maalaustyylien Suomalaisella Pompejin tutkimuksella on pitkät perinteet. Suomalaisia matkailijoita on vieraillut alueella 1700-luvulta lähtien ja ensimmäinen matkaopas suomalaisille julkaistiin jo 1800-luvulla. Varsinaista Pompejia koskenutta tieteellistä tutkimusta alettiin Suomessa harjoittaa 1930-luvulla, jolloin myöhempi Helsingin yliopiston roomalaisen filologian professori Veikko Väänänen julkaisi väitöskirjan vulgaarilatinasta, eli tavallisen kansan kielimuodosta. Pohjautuen Pompejin piirtokirjoituksiin Väänänen osoitti, että latinassa oli jo tuolloin piirteitä, joiden luultiin ilmestyneen vasta romaanisiin kieliin. Väänäsen väitöskirja oli hyvin suosittu myös ulkomailla, ja hän tiettävästi lanseerasi termin vulgaarilatina tutkijapiirien käyttöön. Sotavuodet haittasivat suomalaista tutkimusta, mutta 1960-luvulta lähtien se vilkastui uudestaan Väänäsen tultua Suomen Rooman instituutin johtajaksi. Suomalaiset toisen polven Pompejin tutkijat perehtyivät muun muassa Pompejin keramiikkaan, piirtokirjoituksiin ja väestöön sekä kunnallispolitiikkaan. Myöhemmin kolmannen polven tutkijat tarkastelivat esimerkiksi naisten asemaa Pompejissa, lintuaiheita mosaiikeissa ja esiroomalaisia piirtokirjoituksia. Uudella vuosituhannella Pompejia tutkii jo neljäs suomalainen tutkijasukupolvi. Vaikka Suomessa on tutkittu Pompejia jo suhteellisen pitkään, ei kaivauksia paikan päällä ole juurikaan tehty. Suomalaisia oli tiettävästi toivottu myös tekemään kaivauksia, mutta asiassa ei pitkään aikaan edetty. Lopulta vuonna 1998 heräsi ajatus suomalaisista kaivauksista. Vuonna 2001 Helsingissä järjestetyn Pompeji-seminaarin yhteydessä asiasta keskusteltiin jo vakavasti ja suomalaisille tarjottiin regio (alue) 9:n insulaa (korttelia) 3. Kun kaivausluvat ja rahoitus onnistuttiin järjestämään, päästiin kaivaukset aloittamaan emeritusprofessori Paavo Castrénin johdolla. Nykyisin kaivauslupia on suhteellisen helppo saada kunhan suostuu yhteistoimintaan muiden ryhmien ja italialaisten kanssa. Paikalla on yhteensä parikymmentä kansainvälistä tutkimusryhmää. Kaivausalueeksi annetaan usein jo aiemmin kaivettuja, mutta puutteellisesti dokumentoituja alueita. Suomalaisten rahoitus on turvattu ainakin vuoteen 2007 asti, jolloin suomalaisten kaivauksista on tarkoitus julkaista ensimmäiset tieteelliset artikkelit. Samana vuonna on myös tarkoitus järjestää suurempi Pompeji-näyttely Suomessa. Suomalaisten tutkima insula oli kaivettu esiin alun perin 1800-luvulla. Löytöä ei kuitenkaan ole ikinä kunnolla dokumentoitu ja kaivaukset olivat jääneet keskeneräisiksi. Tärkeä osa insulaa on ylellinen ns. Marcus Lucretiuksen talo. Suomalaiseen ryhmään kuuluu noin 20 henkeä, mm. arkeologeja, taidehistorioitsijoita, mittausryhmä ja valokuvaajia. Helsingin yliopiston lisäksi tutkimuksessa on mukana EVTEK-muotoiluinstituutti. Tutkimus on tuottanut runsaasti tietoa, joka täydentää kuvaa Pompejin historiasta. Tutkimuksen yhteydessä tuotetaan esimerkiksi tarkempia karttoja ja kolmiulotteisia malleja korttelista.

Löydöt

Seuraavassa on esitelty muutamia Pompejista tehtyjä arkeologisia löytöjä. Niistä ovat hyötyneet etenkin taidehistoria ja kielitiede, mutta myös politiikantutkimus ja kaupunkisuunnittelun tutkimus.

Uhrit ja tavarat

Purkaukseen kuolleiden ihmisten, eläinten ja tavaroiden laavan sisään jättämiin onkaloihin on kaadettu kipsiä, jonka seurauksena niistä on saatu dramaattisia kipsivaloksia. Monet vainajat näyttävät pyrkineen peittämään suunsa. Tästä on päätelty, että he kuolivat purkauksen kaasuihin. Tuhka säilytti monia muualla huonosti säilyneitäkin esineitä, kuten lasia. Viimeksi heinäkuussa 2005 paljastettiin Pompejista löydetty hopeinen ruokailuastiasto. Yhteensä noin neljän kg:n painoinen astiasto oli näyttävästi koristeltu ja hyvin säilynyt.

Freskot ja mosaiikit

Pompejista on löytynyt useita hämmästyttävän hyvin säilyneitä freskoja ja mosaiikkeja. Lisäksi on löydetty lukematon määrä muita esineitä. Näillä löydöillä on ollut merkittävä vaikutus maalaustaiteen suuntauksiin Euroopassa. Esimerkkejä taiteesta:
- Faunin talo. Esiroomalaisen kauden suurin talo Pompejissa. Nimetty löydetyn faunin patsaan mukaan. Rakennus säilynyt n. vuoden 110 eaa. asussa. Ala noin 3000 m². Lattiassa Aleksanteri Suurta Bukefaloksella Issoksen taistelussa tai Gaugamelan taistelussa esittävä mosaiikki. Mosaiikin koko n. 3·5 metriä. Se on todennäköisesti kopio kreikkalaisesta alkuperäismaalauksesta. Se löydettiin 1831 ja on näytteillä Napolin kansallismuseossa.
- Mysteerien huvila, Villa dei Misteri. Talon seinissä on kuvattu esimerkiksi uskonnollisia initiaatioseremonioita.

Eroottinen taide

Napoli Monet Pompejista löydetyistä freskoista, symboleista ja jopa käyttötavaroista ovat luonteeltaan eroottisia tai suorastaan pornografisia. Roomalaisen kulttuurin käsitys seksuaalisuudesta poikkesi nykyisestä huomattavasti ja tämä on aiheuttanut jotain ongelmia tutkimusten yhteydessä. 1700- ja 1800-luvulla Pompejista tehtyjä eroottisia löytöjä jopa peitettiin tai piilotettiin yleisöltä. Tämän jälkeen esineet ovat olleet esillä vaihtelevasti. 1960- luvulla ne olivat näytillä lyhyen aikaa, ja uudestaan vuodesta 2000. Eräs mielenkiintoisimmista rakennuksista tässä suhteessa oli bordelli (lupanar), joka oli kattavasti koristeltu eroottisella taiteella ja piirtokirjoituksilla.

Piirtokirjoitukset

Pompejista on löydetty lukuisia piirtokirjoituksia. Ne ovat antaneet korvaamatonta tietoa tavallisten ihmisten puhumasta latinasta varhaisella keisariajalla. Lisäksi niistä on voitu selvittää pienen maaseutukaupungin elämää. Esimerkiksi roomalainen kunnallispolitiikka, kunnallisvaalit ja vaalimainokset tunnetaan lähes yksinomaan Pompejista. Eräisiin viiniruukkuihin oli kirjoitettu nykyistä mainoskieltä muistuttava sanaleikki Vesuvinum (yhdistelmä sanasta Vesuvius ja sanasta vinum, viini.). Seiniin kirjoitetuissa graffiteissa saatetaan ylistää kirjoittajan suosikkigladiaattoria. Kapakoiden seinissä saatetaan mainostaa, että tarjolla on myös prostituoituja. Kauppias oli kirjoittanut talonsa lattiaan "Salve, lucru", "Terve, raha". Erään talon seinissä on annettu ohjeita oikeaoppiseen juhlanviettoon: :Utere blandiis odiosaque iurgia differ, si potes, aut gressus ad tua tecta refer. :Keskustele miellyttävästi ja jätä ikävät riidat mielestäsi, jos voit, tai saat mennä takaisin kotiisi.

Lähteitä

- Paavo Castrén, Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja, Otava 2000, ISBN 951-1-12387-4
- Jérôme Carcopino: Sellaista oli elämä keisarien Roomassa, WSOY 2001, ISBN 951-0-19874-9
- Nathaniel Harris: Antiikin Rooma, Gummerus 2004, ISBN 951-20-6709-9

Aiheesta muualla

- [http://www2.pompeiisites.org/ Virallinen kotisivu] englanniksi ja italiaksi
- [http://www.bbc.co.uk/history/programmes/pompeii/ BBC:n Pompejin viimeinen päivä -dokumentin sivut] (englanninkielinen). Dokumentti nähtiin Suomessa YLE1 -kanavalla.
- [http://video.helsinki.fi/Tieteenpaivat2005/default.htm Tieteen päivät 2005], sivulla videoitu Pompejin tutkijoiden esitelmä suomalaisesta tutkimuksesta.
- [http://www.helsinki.fi/hum/kla/epuh/ Helsingin yliopiston Pompeji-projekti] tutkii muinaisen Pompejin keskustassa sijaitsevaa korttelia.
- [http://www.tieteessatapahtuu.fi/0404/paavocastren.pdf Pompejin tutkimus ajankohtaista aina (PDF)] - Paavo Castrénin artikkeli, osittain päällekäinen Tieteen päivien esitelmän kanssa, Tieteessä tapahtuu -lehti 4/2004
- [http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/4695097.stm Rare Pompeii dinner set unveiled] – BBC:n uutinen vuoden 2005 hopealöydöistä. Luokka:Arkeologia Luokka:Historialliset kaupungit Luokka:Italian kaupungit Luokka:Rooman valtakunnan kaupungit ja:ポンペイ

Herculaneum

Herculaneum oli muinaisitalialainen kaupunki Campaniassa. Se sijaitsi 8 km Napolista etelään. Kaupunki tuhoutui Pompeijin ja Boscorealen kera Vesuviuksen purkautuessa vuonna 79. Herculaneumista on jäljellä muinaisjäännöksiä. Siellä on suoritettu kaivauksia muun muassa Villa Papyrissä. Luokka:Historialliset kaupungit Luokka:Italian kaupungit Luokka:Rooman valtakunnan kaupungit ja:エルコラーノ

Michelangelo

Michelangelo di Lodovico Buonarroti Simoni (s. 6. maaliskuuta 1475, Arezzo - k. 18. helmikuuta 1564) oli taiteen täysrenessanssin aikaa edustava italialainen yleisnero: taidemaalari, kuvanveistäjä, arkkitehti ja runoilija. Michelangelo oli taiteilijapersoonaltaan voimakas, ja hänen tuotantoaan pidetään melko paatoksellisena. Michelangelon kuuluisimmat työt ovat Vatikaanin Sikstuksen kappelin katon ja alttaripäädyn freskot, Rooman Pietarinkirkossa oleva veistos Pietà sekä Firenzessä olevat Medicien hautakappelin veistokset ja Daavid-patsas. Michelangelo on myös suunnitellut Pietarinkirkon kupolin.

Elämä ja teokset

Nuoruus Firenzessä

Michelangelo syntyi Toscanassa lähellä Aruzzoa 1475. Hänen isänsä omisti marmorilouhoksen ja pienen maalaistalon Sitteignanossa. Michelangelo asui suuren osan elämästään Firenzessä, kunnes muutti Roomaan. Isänsä toiveista huolimatta Michelangelo meni kuvanveistäjän oppiin 1488. Hänen opettajansa, Domenico Ghirlandaio, huomasi nuoren Michelangelon lahjat ja suositteli tätä Lorenzo il Magnificolle, Firenzen hallitsijalle. 1490–1492 Michelangelo tutustui Lorenzon hovissa useisiin oppineisiin ja taiteilijoihin, mikä muokkasi hänen käsityksiään niin taiteesta, politiikasta kuin seksuaalisuudestakin.

Venetsia ja Bologna (1494-1496)

Lorenzon kuoleman jälkeen hänen poikansa Piero de'Medici ei halunnut enää jatkaa Michelangelon taiteellisen työn tukemista. Tällöin Michelangelo lähti Firenzestä, asui kolme vuotta Bolognassa ja muutti sitten Roomaan 1496. Antiikin Rooman veistotaiteen innoittamana hän veisti Bacchus- ja Pietá-teokset.

Firenze (1501-1505)

Neljä vuotta myöhemmin Michelangelo palasi Firenzeen veistämään Daavid-patsasta. Patsaalla oli valtava symboliarvo pienelle Firenzen ruhtinaskunnalle, joka taisteli isompiansa vastaan.

Rooma ja Bologna (1505–1516)

Vastavihitty paavi Julius II kutsui Michelangelon jälleen Roomaan 1503 rakentamaan paavin hautakammiota. Vähän väliä paavi kuitenkin halusi keskeyttää hautakammion rakennustyöt ja tilasi muita töitä. Kuuluisin näistä tehtävistä oli Vatikaanin Sikstuksen kappelin freskot, joiden maalaamiseen kului neljä vuotta (1508–1512). Tämän ja muiden keskeytysten takia hautakammion rakentamiseen meni 40 vuotta, eikä se silti koskaan valmistunut. 1512

Firenze (1516–1532)

Paavi Julius II:n seuraaja, Medici-sukuinen Leo X, tilasi Michelangelolta Firenzen San Lorenzon kirkon ulkokuoren uusimisen. Michelangelo piirsi julkisivua kolme vuotta, ja yritti samalla avata uutta marmorikaivosta työn toteuttamista varten. Tilaajalla oli rahahuolia eikä työ edistynyt, ja Michelangelo turhautui. Noloina Medicit tilasivat toisen työn, oman sukunsa hautakammion. Jälkipolvien onneksi tämän työn, joka työllisti Michelangeloa pääosan 1520- ja 1530-luvuista, toteuttaminen onnistui paremmin. Vaikka siitäkään ei tullut täysin valmista, se on kuitenkin paras esimerkki Michelangelon tavasta yhdistää lahjansa arkkitehtinä ja kuvanveistäjänä. 1527 Firenzen kansa nousi kapinaan, syrjäytti Medicit ja perusti tasavallan. Michelangelo auttoi rakkaan, piiritetyn, kaupunkinsa linnoitustöissä. Pitkällisen piirityksen jälkeen Medicit kaappasivat vallan takaisin 1530. Michelangelo lähti kaupungista ja jätti oppilaansa viimeistelemään hautakappelia.

Rooma (1534-1564)

Paavi Paavali III tilasi Viimeisen tuomion Sikstuksen kappelin alttariseinälle. Michelangelo työskenteli sen parissa 1534–1541. Vanhetessaan Michelangelo tuli kiivasluonteiseksi ja oikulliseksi. Vaikka hänen maineensa kasvoi kasvamistaan ja paavit ja ruhtinaat kilpailivat hänen töistään, hän vetäytyi yhä enemmän yksinäisyyteensä. Hänen kirjoittamansa runot todistavat, että häntä vaivasivat epäilyt taiteen synnillisyydestä. Vuonna 1546 Michelangelo nimitettiin Vatikaanin Pietarinkirkon pääarkkitehdiksi. Hänen ylpeää riippumattomuuttaan kuvaa se, että hän kieltäytyi ottamasta maksua Pietarinkirkon kupolin suunnittelusta. Hän piti tätä työtä Jumalan kunniaksi tehtynä palveluksena, jota ei saanut tahrata maallisilla palkkioilla. Kun hän 1564 kuoli 89-vuotiaana, hänet haudattiin omasta pyynnöstään Santa Crocen kirkkoon Firenzeen. 1564 Michelangelon elämän tärkeimpiä ihmisiä olivat kaunis nuori roomalainen aatelismies Tommaso Cavalieri, josta hän teki lukuisia piirroksia ja veistoksia, ja jolle hän omisti kirjoittamiaan sonetteja, sekä leskeksi jäänyt markiisitar Vittoria Colonna. Sivistynyt markiisitar kirjoitti itsekin runoja ja tunsi monia aikansa kuuluisia henkilöitä. Vittoria Colonna tutustutti uskonasioista kiinnostuneen Michelangelon hengelliseen liikkeeseen, joka pyrki uudistamaan Italian katolisuutta. Taiteilija lahjoitti Vittoria Colonnalle useita uskonnollisaiheisia töitään.

Tyyli ja taidekäsitys

katolisuutta Michelangelon luonto-suhde oli tyystin erilainen kuin aikalaisella Leonardo da Vincillä. Michelangelolle taide lähti sisäisestä inspiraatiosta ja kulttuurista, ei luonnon ihmeiden jäljentämisestä. Hän näki luonnon vihollisena, joka oli voitettava. Keskustelussa portugalilaisen Francisco da Olandan kanssa hän totesi: "Hyvä maalaus on musiikkia, se on sävel, ja vain hyvin älykäs ihminen pystyy käsittämään kuinka valtavan vaikeaa sen luominen on". Leonardon tavoin Michelangelo teki omia tutkimuksiaan ihmisen anatomiasta, leikkeli ruumiita ja piirsi elävää mallia, kunnes ihmisruumiissa ei tuntunut olevan hänelle mitään salaisuuksia. Hän perehtyi muinaisen antiikin kuvanveistäjien teoksiin ja oppi kuinka he olivat esittäneet kauniin ihmisvartalon liikkeitä, lihaksia ja jänteitä. Asennot ja näkökulmat, joita monet hänen aikalaisensa olisivat välttäneet sijoittamasta kuviinsa, peläten, etteivät olisi pystyneet esittämään niitä virheettömästi, kiihottivat Michelangelon taiteellista kunnianhimoa. Michelangelo usein kuvaili, miten patsas on kiven sisällä ja hänen oli vain naputeltava se sieltä esiin. Tämä näkyy keskeneräisissä töissä, joista jotkut näyttävät todella siltä, kuin patsaan hahmo taistelisi itse itseään irti emokivestä. Pian Michelangelon kuoltua hänen töidensä liian yksityiskohtaisia sukupuolielimiä alettiin peitellä. Viimeistä tuomiota pidettiin aivan liian riettaana, ja monille patsaille tehtiin viikunanlehdestä "alushousut". Koko "viikunanlehti"-käsite lähti nimenomaan Michelangelon töiden sensuroinnista, ja vielä tänäkin päivänä Lontoon Viktoria ja Albert-museossa olevan Daavid-kopion intiimit osat peitetään kuninkaallisten vierailujen ajaksi.

Luettelo tärkeimmistä töistä

- Porras Madonna - Madonna della Scala, marmoriveistos, Firenze, n. 1489–1492
- Kentaurien taistelu, marmoriveistos, Firenze, n. 1492
- Santo Spiriton krusifiksi, Firenze, 1492
- Kynttilänjalkaa kantava enkeli, marmoriveistos, Bologna, 1494–1495
- Pietà-veistos, marmoria, Pietarinkirkko, Rooma, n. 1497 - ?
- Bacchus-veistos, 1497–1498
- Daavid-patsas, marmoria, 1501–1503
- Maria, lapsi ja Johannes Kastaja - Tondo Pitti, marmoriveistos, Firenze, 1504-1505
- Brüggen madonna ja lapsi, Notre Dame, Brügge, 1504–1505
- Pyhä perhe ja Johannes Kastaja - Tondo Doni, paneelimaalaus, Firenze, 1504-1506
- Sikstuksen kappelin kattomaalaukset, n. 1508–1512 :Aatamin luominen, fresko :Paratiisista karkotus, fresko
- Kristus-patsas, S. Maria sopra Minerva -kirkko, 1519–1520
- Sikstuksen kappelin alttariseinä, n. 1534–1541 :Viimeinen tuomio, fresko
- Pietarinkirkon rakentamisen loppuunsaattaminen (mm. kirkon kupoli)
- Pietà-veistos Firenzen tuomiokirkko, keskenjäänyt
- paavi Julius II:n hautamuistomerkki Orjat, keskenjäänyt :Kuoleva orja-veistos, 1513 - lahjoitettu Frans I:lle 1546
- Mooses-patsas, San Pietro in Vincoli -kirkko, n. 1513 (?)
- Medici-suvun hautamuistomerkit, keskenjääneitä :Aamu; Päivä; Ilta; Yö
- San Lorenzon kirkon julkisivu-suunnittelu, Firenze, keskenjäänyt, 1516-1520

Michelangelon teosten valokuvia

kuva:Michelangelo_Buonarroti_011.jpg|Sikstuksen kappelin fresko Viimeinen tuomio. kuva:Last judgement.jpg|Viimeinen tuomio. Yksityiskohta. kuva:Michelangelo Buonarroti 012.jpg|Sikstuksen kappelin maalauksia. kuva:Creation of Adam.jpg|Aatamin luominen. kuva:Creation of the Sun and Moon face detail.jpg|Auringon ja Kuun luominen. Yksityiskohta. kuva:Michelangelo Buonarroti 046.jpg|Pyhä perhe. kuva:Madonna michelangelo.jpg|Madonna ja lapsi. kuva:Michelangelo Petersdom Pieta.JPG|Pietà: Pietarinkirkko – Neitsyt Marian sylissä kuollut Jeesus. kuva:Michelangelo Pieta Firenze.jpg|Pietà: Firenze. kuva:Moises.jpg|Mooses. kuva:Moises3.jpg|Mooses. kuva:Michelangelos David.jpg|Daavid.
- [http://www.scultura-italiana.com/Galleria/Michelangelo/index.html Michelangelon veistosten kuvat]

Kirjallisuutta

- E. H. Gombrich: Maailman taiteen historia
- Alexandra Grömling: Michelangelo Buonarroti, elämä ja tuotanto. 1999 Könemann
- H. D. Molesworth: Euroopan veistotaidetta romaniikasta Rodiniin. (suom. Raija Mattila, Pekka Suhonen). Helsinki, Otava. (European Sculpture from Romanesque to Rodin, Thames and Hudson 1965)
- Irving Stone: Michelangelo. (suom. Eila Pennanen ja Juhani Jaskari). Porvoo 1963, WSOY.
- Margaretta Salinger: Michelangelo - Viimeinen tuomio. WSOY. Pieni taidekirjasto nro 26. Michelangelo Luokka:Kuvanveistäjät Luokka:Arkkitehdit Luokka:Renessanssi ko:미켈란젤로 ja:ミケランジェロ・ブオナローティ simple:Michelangelo Buonarroti th:มีเกลันเจโล บัวนาร์โรตี

Sandro Botticelli

Sandro Botticelli (1445–1510), oik. Alessandro Filipepi, italialainen taidemaalari Firenzessä, varhaisrenessanssin suurimpia taiteilijoita. Botticellin tunnetuimmat teokset ovat Kevät (La primavera) ja Venuksen syntymä (La nascita di Venere). Firenze Botticelli, Sandro ja:サンドロ・ボッティチェッリ

Caravaggio

Caravaggio (1573-1610) (oik. Michelangelo Merisi, josta käytetään hänen kotikylänsä nimeä) oli italialainen taidemaalari barokin aikakaudella. Hän maalasi dramaattisia, isokokoisia töitä pyhimyksistä ja muista uskonnollisista aiheista. Hänen tummasävyisissä töissään on erityisen mestarillista valon ja varjon käyttö sekä ihmisen ihon ja lihaksiston kuvaaminen. barokin barokin Luokka:Italialaiset taidemaalarit ja:ミケランジェロ・メリージ

Capri

Capri on saari Napolinlahden suulla. Siellä asuvat Euroopan ainoat siniset liskot. Caprin pääkaupungilla on sama nimi kuin saarella eli Capri. Rooman keisari Tiberius vietti suuren osan kaudestaan Caprilla (latinaksi Capreae). Tarinan mukaan saarelaiset eivät olleet mielissään. Myöhemmin Commodus karkoitti siskonsa saarelle. Luokka:Rooman valtakunta Luokka:Italian saaret ja:カプリ島

Pozzuoli

Pozzuoli on 80 000 asukkaan kaupunki Italiassa, lähellä Napolia. Pozzuolin perustivat muinaiset kreikkalaiset. Roomalaiset nimesivät sen Puteoliksi. Kaupunki on perustettu tuliperäiselle maalle ja on historiansa aikana kärsinyt tulivuoritoiminnasta ja maanjäristyksistä. Lokakuussa 1983 kaupungissa vahingoittui liki 8000 rakennusta maanjäristysten takia.

Nähtävyyksiä

- 1960-luvulla maa liikkui niin että sataman läheltä nousi esille roomalaisaikaisia temppeleitä, jotka olivat olleet pitkään meren pohjassa.
- Solfatara on vulkaaninen kraatteri, jossa on rikkipitoisia kuumia lähteitä
- Forum
- Amfiteatteri

Triviaa

Näyttelijätär Sophia Loren kasvoi Pozzuolissa. Luokka:Italian kaupungit

Luokka:Italian kaupungit

Tässä luokassa on Italian kaupunkeja käsitteleviä artikkeleja. Luokka:Euroopan kaupungit Kaupungit

Motî:ribatijhî

ribatijhî u erbatijhî / rbatijhî ([http://lucyin.walon.org/codjowaedjes/lodji.html codjowaedje]) [v.c] 1. diner on novea no. 2. rimete di l' aiwe dins (del gote, do laecea). N' el dijhoz todi nén, mins nosse mere a rbatijhî l' gote (J. Bily). F. diluer.

hotel kiev dating ads site spalacze t�uszczu snowboard w austrii zas�ony

:: RELATED NEWS ::

Historia de la India
La historia de la India en la época precedente a 1947 es inseparable de la historia del subcontinente asiático al cual pertenece esta nación. La civiliación neolítica del 3^er. milenio adC se extendía en lo que hoy es Pakistán y la parte occidental de la República de la India. La civilización Védica se extendió hasta el primer milenio adC sobre todo el norte de la India, desde el Punjab y la llanura del Ganges hasta Bangladesh. Al principio de los Re

Categoría:Futbolistas por Clubes de Holanda
Se recomienda usar esta plantilla. Holanda Categoría:Futbolistas de los Países Bajos ja:Category:オランダのクラブに所属するサッカ�

Categoría:Portugueses
Portugal Categoría:Europeos Categoría:Portugal ja:Category:ポルトガルの人物 ko:분류:포르투갈 사람

Física Matemática
La física intenta comprender el mundo elaborando un modelo matemático y físico de la realidad que se utiliza para racionalizar, explicar y predecir los fenómenos físicos, planteando una teoría física de la realidad. La Física Teórica, también denominada Física Matemática, constituye la rama de la física que se basa fuertemente en las matemáticas y adquiere una identidad propia a partir de las revoluciones cuántica y relativista de principios del