:: wikimiki.org ::
| Nikita Hruštšov |
Nikita Hruštšov
Nikita Sergejevitš Hruštšov (Никита Сергеевич Хрущёв; usein myös Nikita Hruštšev) (17. huhtikuuta 1894–11. syyskuuta 1971) oli neuvostoliittolainen poliitikko ja kommunistisen puolueen pääsihteeri 1953–1964. Hän saavutti Neuvostoliiton johtajuuden Josif Stalinin kuoleman jälkeisessä valtakamppailussa puolueen sisällä. Hän oli Neuvostoliiton valtion päämies 1958–1964.
Nuoruus
Nikita Hruštšov syntyi 17. huhtikuuta 1894 Kalinovkan kylässä, Kurskin kuvernementin alueella (nykyinen Kurskin oblasti). Vuonna 1908 hänen vanhempansa muuttivat Juzovkaan (myöh. Stalino, nyk. Donetsk), joka on nykyisen Ukrainan alueella. Kolme vuotta Hruštšov opetteli Bossen tehtaassa asentajaoppilaana ja toimi eri kaivoksissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän tutustui ammattiyhdistysliikeeseen ja bolsevikkien vallankumouksen jälkeen hän liittyi Puna-armeijaan osallistuen sisällissodan taisteluihin. Hän liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1918 ja toimi sen eri toimissa Donbassissa ja Kiovassa. Sodasta sekavan nuoren Neuvosto-Venäjän kansa eli vuosia nälänhädässä, ja myös Hruštšovin ensimmäinen vaimo Galina kuoli nälkään. Lapset Leonid ja Julina jäivät isän yksinhuollettaviksi, kunnes hän 1924 meni naimisiin Nina Petrovnan kanssa. Vuonna 1931 hän sai siirron Moskovaan ja vuonna 1935 hänestä tuli puolueen Moskovan kaupungin komitean (gorkom) pääsihteeri. Vuonna 1938 hänestä tuli Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteeri.
Vuodesta 1934 hän oli kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen ja politbyroon jäseneksi hän nousi vuonna 1939.
Hän vietti runsaasti aikaa Ukrainassa ja näytti ja pyrki näyttämään ukrainalaiselta. Tämä rooli on voinut olla hänelle avuksi noustessaan hierarkiassa ylöspäin aikana, jolloin Stalinin puhdistukset koskettivat monia.
Toinen maailmansota
Toisen maailmansodan aikana Hruštšov toimi kenraaliluutnantin arvoisena poliittisena upseerina. Tässä roolissaan hän loi suhteita Neuvostoliiton armeijan kenraaleihin kuten seuraajansa Leonid Brežnev, joka toimi samanarvoisena poliittisena upseerina.
Kesällä 1941 Hruštšov koordinoi omalla tasollaan paikallisena puoluejohtajana Ukrainan puolustusta. Hänet kutsuttiin Kiovan antautumisen jälkeen Moskovaan. Hän palasi rintamalle Stalingradin taistelussa ja sen jälkeen hän toimi eteläisen rintaman johtavana poliittisena upseerina. Kiovan vapautuksen jälkeen hän osallistui niiden ukrainalaisten likvidointiin, jotka olivat toimineet saksalaisten puolella.
Valtaannousu
Stalin kuoleman jälkeen vallasta kamppailtiin Neuvostoliitossa. Ministerineuvoston puheenjohtajana (pääministerinä) toimi Georgi Malenkov ja korkeimman neuvoston puheenjohtajaksi (presidentti) valittiin marsalkka Kliment Vorošilov. Malenkon luopui paikastaan puolueen sihteeristössä vallan jakamiseksi. Molotov oli edelleen ulkoministeri ja Berija sisäministeri.
Presidiumissa alkoi kuitenkin pian valtataistelu ja Berija vangittiin kesäkuussa ja teloitettiin pian. Pian vangittiin muitakin tiedustelupalvelun johtajia. Valtiollisen poliisin valtaa vähennettiin ja se alennettiin komiteaksi (KGB). Malenkov astui alas helmikuussa 1955 syytettynä virheistä. Hän joutui sähkölaitosministeriksi. Pääministeriksi tuli marsalkka Nikolai Bulganin.
Hruštšov tuki puolueen jäsenistöön ja XX puoluekokous kutsuttiin koolle helmikuussa 1956. Puolueen keskuskomitean jäsenistöstä vaihdettiin puolet. Puoluekokouksessa Hruštšov kritisoi voimakkaasti Stalinia nelituntisessa puheessaan "henkilökultista ja sen seurauksista". Lehdistö ei julkaissut puhetta, mutta sen sisältö levisi pian kansan tietoon. Samalla hän pönkitti omaa valtaansa. Vuoden 1956 kuluessa vapautumisesta kuitenkin seurasi reaktioita, kuten Unkarin kansannousu ("Imperialististen fasistien organisoima vastavallankumousyritys").
Hruštšovin ja Bulganinin palattua Suomesta kesäkuussa 1957 heidät yritettiin syrjäyttää. Presidiumi vaati ensimmäisen puoluesihteerin, Hruštšovin vaihtamista. Hän kutsui nopeasti koolle koko keskuskomitean ja teki yrityksen tyhjäksi. Malenkov, Kaganovitš ja Šepilov menettivät ministerin paikkansa. Heidän tilalleen keskuskomiteaan nousivat Leonid Brežnev ja ehdokasjäsen Aleksei Kosygin. Stalinin kuoltua kenraali Žukov oli noussut apulaispuolustusministeriksi (1953) ja sitten puolustusministeriksi (1955). Hän tuki Hruštšovia "puolueen vastaisen ryhmän" hyökkäystä vastaan. Kesäkuussa 1957 Žukovista tuli kommunistisen puolueen keskuskomitean täysjäsen. Lokakuussa 1957 Hruštšov kuitenkin vapautti hänet ministerin tehtävistä ja erotti keskuskomiteasta. Kun Hruštšov siirrettiin, Žukov palasi julkisuuteen (1964).
Hruštšov otti maaliskuussa 1957 myös ministerineuvoston puheenjohtajuuden Bulganinilta, jolloin hänellä oli sama valta-asema kuin Stalinilla sekä puolueen että valtion johdossa.
Talous
Talonpoikainen Hruštšov piti itseään maatalouden asiantuntijana. Hän käynnisti ns. neitseellisen maan ohjelman, jonka puitteissa raivattiin valtava määrä viljelyalaa Kazakstanissa ja Siperiassa. Muutamassa vuodessa raivattiin 42 miljoonaa hehtaaria peltoalaa. Kazakstaniin perustettiin jättimäisiä kolhooseja, joiden keskikoko oli 100 000 ha. Tuotanto nousikin, mutta jo vuoden 1963 kadon jälkeen jouduttiin turvautumaan viljan tuontiin, eikä maatalouden ongelmista päästy eroon.
Taloutta pyrittiin jälleen muutenkin keskittämään ja teollisuuteen perustettiin maanlaajuinen korkein suunnitteluneuvosto. Lisääntynyt byrokratia tosin leikkasi talouskasvua.
Erityisesti asuntojen rakentamiseen käytettiin resursseja. Massamainen asuntotuotanto tuotti valtavia määriä viisikerroksisia kerrostaloja ympäri koko Neuvostoliiton, taloja kutsutaan nimellä hruštšovka. Sanotaan Hruštšovin saaneen idean nähtyään vastaavanlaista asuntotuotantoa Pariisin vierailullaan. Asunnoissa oli suihku pienessä keittiössä ja ne olivat kevytrakenteisempia kuin Stalinin ajan asunnot, missä seinäpaksuus on erittäin suuri. Armenian maanjäristyksessä joulukuussa 1988 Stalinin ajan talot pysyivät tämän vuoksi hruštšovkia paremmin pystyssä.
Vuonna 1961 puoluekokous julisti silloisen neuvostosukupolven tulevan elämään kommunismissa vuodesta 1980, jolloin ohjelman mukaan piti saavuttaa kommunismin aineellinen ja tekninen perusta. Käyttöön otettiin termi "kehittynyt sosialismi".
Kulttuuri
Kulttuuripolitiikassa otettiin kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin. Mm. Aleksandr Solženitsynin Ivan Denisovitšin päivä sai julkaisuluvan ja Dostojevski tuli jälleen sallituksi.
Tieteessä sallittiin jälleen Stalinin aikana kielletyt tutkimusalat ja tiedemiehet saivat mahdollisuuden kansainvälisiin suhteisiin. Vuonna 1953 Neuvostoliitto oli räjäyttänyt ensimmäisen vetypommin. Avaruusaika alkoi vuonna 1957 Sputnik 1:n lennolla, jota seurasivat Laika-koiran lento, Gagarinin lento ja Kuun "pimeän puolen" kuvaaminen avaruusluotaimella.
Ulkopolitiikka
Kapitalismin ja sosialismin taistelu siirtyi kolmanteen maailmaan. Hruštšov kannatti kuitenkin "rauhanomaista rinnakkaiseloa". Kilpailu lännen kanssa jatkui ideologisena ja taloudellisena.
Merkittävä muutos oli välien katkeaminen Kiinaan. Itä-Eurooppa pysyi tyytymättömänä. Jo kesällä 1953 panssarit kukistivat Itä-Saksan kansannousun ja 1956 Puolan Poznańissa syntyi levottomuuksia. Stalinin syrjäyttämä Wladyslaw Gomulka nousi taas maan johtoon. Unkarissa johtoon nousi Imre Nagy, jonka uudistukset uhkasivat kommunistipuolueen yksinvaltaa ja vetää maan Varsovan liitosta. Varsovan liiton joukot valtasivat maan ja Imre Nagy vangittiin ja teloitettiin. Suezin kriisi vei Hruštšovin onneksi huomion pois Itä-Euroopasta.
Kesällä 1955 Bulganin ja Hruštšov tapasivat Eisenhowerin Genevessä liennytyksen hengessä. Liittoutuneet olivat vain pari kuukautta aikaisemmin päättäneet Itävallan miehityksen. Neuvostoliitto esitti ulkomaalaisista sotilastukikohdista luopumista, ja luopui hyvän tahdon eleenä Porkkalasta Suomessa. Vuonna 1955 Neuvostoliitto sopi myös välinsä Titon Jugoslavian kanssa.
Vuonna 1959 Hruštšov vieraili ensimmäisenä neuvostojohtajana Yhdysvalloissa. Liennytyksen kuitenkin päätti Gary Powersin ohjaaman U-2-vakoilukoneen alasampuminen 1. toukokuuta 1960 Neuvostoliiton yllä. Pariisin kokouksen aikana 16. toukokuuta 1960 Hruštšov vaati Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhowerilta anteeksipyyntöä U-2-vakoilulennoista Neuvostoliiton yllä. Tapaus päätti konferenssin.
Poliittiset vastustajat pitivät Hruštšovia sivistymättömänä moukkana, jolla oli tapa keskeyttää puhujat pilkatakseen heitä. Kuuluisin tapaus saattui YK:n kokouksessa 12. lokakuuta 1960, jolloin filippiiniläinen edustaja Lorenzo Sumulong kysyi Hruštšovilta miten tämä voi protestoida länsimaista kapitalistista imperialismia vastaan, kun Neuvostoliitto samaan aikaan piti Itä-Euroopan valtioita hallussaan. Hruštšov raivostui ja haukkui kokousedustajan imperialistien kätyriksi ja syljennuolijaksi, otti kengän jalastaan aikoen lyödä sen pöytään. Tapauksesta ei ilmeisesti ole olemassa alkuperäistä valokuvaa, vain jälkeenpäin tehtyjä manipulaatioita.
Elokuussa 1961 Hruštšovin ja Kennedyn tuloksettoman tapaamisen jälkeen pystytettiin Berliinin muuri. Vuonna 1962 Hruštšov pyrki asettamaan ohjuksia Kuubaan, mikä johti maailman sodan partaalle.
Syrjäyttäminen
Hruštšovin kilpailijat puolueessa syrjäyttivät hänet keskuskomitean tapaamisessa 14. lokakuuta 1964 Kuuban ohjuskriisin jälkeen. Hruštšovin käyttäytymistä ja ulkopolitiikkaa pidettiin kiusallisena Neuvostoliitolle.
Hän kuoli Moskovassa 11. syyskuuta 1971 seitsemän vuoden kotiarestin jälkeen ja haudattiin Novodevitšin hautausmaalle Moskovassa ilman valtionpäämiehelle kuuluvia kunnianosoituksia. NKP:n pää-äänenkannattaja Pravda julkaisi kuolemasta pienen ilmoituksen ilman kuvaa.
Muuta
Hruštšov tunnettiin maanläheisestä kielenkäytöstään, joka saatettiin ymmärtää väärin.
Marraskuussa 1956 hän ilmoitti Moskovassa lännen lähettiläille: "Me hautaamme teidät" ("Мы вас похороним!"). Ilmaisu ei niinkään uhannut ydinsodalla, kuten lännessä asia ymmärrettiin, vaan ilmaisi vain kannan että sosialismi voittaisi kapitalismin.
Berliinin asemaa hän kuvaili: "Berliini on ruoto Euroopan kurkussa" ja "Berliini on lännen kivekset: jos niistä puristaa, saa lännen kirkumaan".
YK:ssa hän uhosi että "Neuvostoliiton asetehtaat sylkevät mannertenvälisiä ohjuksia kuin makkarakoneet nakkeja".
Suomen ja Neuvostoliiton välien viileminen sai nimen: yöpakkaset.
ja:%E3%83%8B%E3%82%AD%E3%83%BC%E3%82%BF%E3%83%BB%E3%83%95%E3%83%AB%E3%82%B7%E3%83%81%E3%83%A7%E3%83%95
Hruštšev, Nikita
17. huhtikuuta17. huhtikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 107. päivä (108. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 258 päivää.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Otto
:- suomenruotsalainen kalenteri: Otto
:- ortodoksinen kalenteri: Simeoni, Simana, Aake, Sosima
:- saamenkielinen kalenteri: Otto
:- vanhemmissa kalentereissa: Elias, Eljas, Rudolf, Rudolphus
Tapahtumia
- 1492 - Espanja ja Kristoffer Kolumbus allekirjoittivat sopimuksen, jonka mukaan Kolumbus valtuutettiin purjehtimaan Aasiaan tekemään maustekauppaa.
- 1521 - Martti Luther kieltäytyi Wormsin valtiopäivillä perumasta luterilaisuusoppiaan.
- 1895 - Maguanin rauhansopimus (tai Shimonosekin rauhansopimus) allekirjoitettiin Kiinan ja Japanin välillä, mikä päätti ensimmäisen Kiinan-Japanin sodan ja pakotti Kiinan tekemään suuria alueluovutuksia Japanille (kuten Taiwanin).
- 1924 - Metro-Goldwyn-Mayerin elokuvastudiot perustettiin yhdistämällä Metro Pictures, Goldwyn Pictures ja Louis B. Mayer Company.
- 1937 - Repe Sorsa ("Daffy Duck
- ) esiintyi ensimmäisen kerran Warner Brothersin piirrosfilmissä "Repen sorsanmetsästys" (Porky's Duck Hunt).
- 1941 - Toinen maailmansota: Jugoslavia antautui Saksalle.
- 1961 - CIA:n järjestämä Sikojenlahden maihinnousu Kuubaan.
- 1964 - Ensimmäinen Ford Mustang valmistui.
- 1964 - Ilmailu: Jerrie Mock lensi ensimmäisenä naisena yksin maailman ympäri.
- 1969 - Sirhan Sirhan tuomittiin Robert F. Kennedyn salamurhasta.
- 1969 - Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen johtaja Alexander Dubček syöstiin vallasta.
- 1970 - Apollo-ohjelma: epäonninen Apollo 13 -avaruusalus palasi Maan pinnalle turvallisesti.
- 1975 - Pol Pot teki Kamputseasta "Kamputsean demokraattisen tasavallan" ja ryhtyi sen pääministeriksi.
- 1982 - Kanadan uusi perustuslaki määräsi täydellisen itsenäisyyden Yhdistyneestä kuningaskunnasta.
- 2003 - Anneli Jäätteenmäki aloitti Suomen ensimmäisenä naispuolisena pääministerinä.
Syntyneitä
- 1598 - Giovanni Riccioli, italialainen tähtitieteilijä
- 1818 - Aleksanteri II, Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas 1855—1881
- 1894 - Nikita Hruštšev, neuvostoliittolainen poliitikko ja kommunistisen puolueen pääsihteeri
- 1942 - Jouko Turkka, kirjailija ja teatteriohjaaja
- 1972 - Jennifer Garner, näyttelijä (televisiosarja Alias)
- 1974 - Victoria Beckham, "Posh Spice", laulaja
- 1981 - Hanna Pakarinen, laulaja, Idols-voittaja
Kuolleita
- 1790 - Benjamin Franklin, amerikkalainen poliitikko, keksijä ja diplomaatti (s. 1706)
- 1843 - Samuel Morey, yhdysvaltalainen keksijä (myönnettiin patentti polttomoottorista 1.4.1826) (s. 1762)
- 1942 - Jean Perrin, ranskalainen fyysikko, vuoden 1926 Nobelin fysiikanpalkinnon saaja (s. 1870)
- 2003 - Robert Atkins, Atkinsin dieetin kehittäjä
- 2004 - Antti Satuli, valtiosihteeri
- 2004 - Matti Pekkanen, pekkaspäivien nimikummi
----
Katso myös: kalenteri ~ 16. huhtikuuta, 18. huhtikuuta
Luokka:Huhtikuu
-04-17
ms:17 April
ko:4월 17일
ja:4月17日
simple:April 17
th:17 เมษายน
11. syyskuuta11. syyskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 254. päivä. (255. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 111 päivää.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Santeri, Aleksanteri, Aleksandra, Santtu, Ali, Ale
:- suomenruotsalainen kalenteri: Alexander, Alex, Alexandra, Sandra
:- ortodoksinen kalenteri: Lahja, Sergei, Herman, Hemmo, Iia
:- saamenkielinen kalenteri: Ále
:- vanhemmissa kalentereissa: Dagny, Eobaldus, Gebhard, Gilbert, Iisakki, Imanti, Probus, Protus, Walterus
Tapahtumia
- 1297 - William Wallace löi englantilaiset Stirlingin sillan taistelussa.
- 1772 - Ruotsin kuningas Kustaa III kielsi viinan kotipolton viljanpuutteen takia.
- 1910 - Toimen Pojat perustettiin.
- 1973 - Augusto Pinochet kaappasi vallan Chilessä.
- 1981 - Kansainvälistä rauhanpäivää vietettiin ensimmäisen kerran.
- 2001 - Syyskuun 11. päivän terrori-iskut.
Syntyneitä
- 1816 - Carl Zeiss
- 1861 - Juhani Aho, suomalainen kirjailija
- 1901 - Katri Vala, suomalainen runoilija
- 1903 - Theodor Adorno, saksalainen filosofi
- 1935 - Arvo Pärt, virolainen säveltäjä
- 1963 - Costello Hautamäki, suomalainen muusikko
- 1971 - Richard Ashcroft, rock-muusikko
Kuolleita
- 1971 - Nikita Hruštšov, Neuvostoliiton päämies
- 1973 - Salvador Allende, Chilen presidentti
- 1978 - Ronnie Peterson, ruotsalainen Formula 1 -kuljettaja
- 2003 - Anna Lindh, Ruotsin ulkoministeri (menehtyi edellispäivänä puukotuksessa saamiinsa vammoihin)
Merkkipäiviä
- Katalonia: kansallispäivä.
- Etiopia: uusi vuosi (koptien kalenterin mukaan).
----
Katso myös: kalenteri ~ 10. syyskuuta, 12. syyskuuta
Luokka:Syyskuu
-09-11
ms:11 September
ko:9월 11일
ja:9月11日
simple:September 11
th:11 กันยายน
Neuvostoliitto
Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto (СССР ; SNTL) oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolševikkien) hallitsema valtio, joka oli olemassa vuosina 1922–1991. Neuvostoliitto oli purkautuessaan 1991 pinta-alaltaan maailman suurin valtio (22,4 miljoonaa neliökilometriä) ja väkiluvultaan kolmanneksi suurin (noin 300 miljoonaa asukasta).
Pääkaupunki oli Moskova. Historiansa aikana Neuvostoliittoon kuuluneiden maiden määrä vaihteli, hajotessaan Neuvostoliitto oli jaettu viiteentoista sosialistiseen neuvostotasavaltaan, joista tuli itsenäisiä valtioita maan hajotessa. Neuvostoliiton osista Ukrainan ja Valko-Venäjän sosialistiset neuvostotasavallat kuuluivat myös YK:iin. Neuvostoliitto oli myös YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa.
Historia
Sosiaaliset levottomuudet, kyllästyneisyys autoritaariseen keisarin hallintoon, ensimmäisen maailmansodan aiheuttama taisteluväsymys ja jo pitkään kytenyt vallankumouksellisuus johti viimein 1917 Keisarillisen Venäjän luhistumiseen. Vallan otti ensin lähinnä duuman johtama väliaikaishallitus, joka kuitenkin kaatui vuoden sisällä bolševistisen puolueen ottaessa hallitsevan aseman johtajansa Vladimir Iljitš Leninin johdolla. 7. marraskuuta 1917 vallankaappauksella alkanut Lokakuun vallankumouksen nimellä tunnettu tapahtumasarja johti sisällissotaan, jossa vastakkaisina osapuolina olivat sosialistiset punaiset ja (vastavallankumoukselliset), ulkovaltojen tukemat valkoiset.
Sisällissota päättyi puna-armeijan voittoon, minkä jälkeen olot rauhoittuivat niin paljon, että oli mahdollista perustaa uusi valtio, Neuvostoliitto.
Vuoden 1917 tapahtumien yhteydessä ja niiden jälkeen Puola, Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Ukraina itsenäistyivät Keisarillisesta Venäjästä. Kansankomissaarit tunnustivat Saksan, Itävalta-Unkarin ja Bulgarian kanssa 3.3.1918 tehdyllä Brest-Litovskin rauhansopimuksella Ukrainan. Vallankumouksen jälkeen Neuvosto-Venäjää hallitsivat bolševikkipuolue, joka alkoi kutsua itseään kommunistiseksi maaliskuussa 1918.
Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Transkaukasian neuvostotasavallat yhdistyivät 30. joulukuuta 1922 Neuvostoliitoksi, josta tuli maailman ensimmäinen kommunismiin pyrkivä sosialistinen valtio. Vuonna 1925 mukaan liittyivät Turkmenistan ja Uzbekistan ja vuonna 1929 Tadžikistan.
Samana vuonna valmistui myös Stalinin hoviohjaaja Sergei Eisensteinin ohjaama, Neuvostoliiton kansalliselokuva, tositapahtumiin perustuva Panssarilaiva Potemkin. Elokuvalla oli suuri merkitys osittain lukutaidottomassa maassa. Leninin mukaan elokuva oli neuvostoyhteiskunnan tärkein taidemuoto.
Sisällisodan aikaisen sotakommunismin jälkeen hallitus alkoi sallia yksityisyritteliäisyyttä kansallistetun teollisuuden rinnalla. Satojen takavarikointi maaseuduilla korvattiin verolla. Uuden talouspolitiikan (NEP) aikana Neuvostoliitto nousi maailman suurimmaksi viljan tuottajaksi. Teollisuustuotannon kehittymättömyys johti kuitenkin vakavaan inflaatioon ja markkinaspekulointiin, josta seurasi ruuan puutetta kaupungeissa.
Leninin kuoleman jälkeen 1924 puolueessa käytiin valtataistelu Lev Trotski, Nikolai Buharinin ja Josif Stalinin välillä. Trotskin vasemmisto-opposition kanta oli internationalistisempi ja tähtäsi jatkuvan vallankumouksen periaatteen mukaisesti keskeytymättömään vallankumousten sarjaan muissa maissa, kun taas Stalin oli valmiimpi etenemään Buharinin "Sosialismia yhdessä maassa" -periaatteen mukaan, mikä sisälsi käytönössä stalinistisen raskaan teollistamisohjelman sekä sen rahoittamiseksi maatalouden kollektivisoinnin sovhooseiksi ja kolhooseiksi.
Vasemmisto-oppositio oli vastustanut NEPiä ideologisista ja käytännön syistä, kun taas Buharinin maltillisemmat tukivat NEPiä. Stalin liittoutui alussa Buharinin kannattajien kanssa ja voitti Trotskin, hänen karkotuksensa jälkeen hän kääntyi kuitenkin maltillisia vastaan ottaakseen vallan puolueessa ja hallinnossa. Buharin teloitettiin osana Stalinin puhdistuksia 1938. Trotski pakeni maasta aluksi Turkkiin, ja sitten Meksikoon, jossa hänet murhattiin 1940.
Stalinin johdolla teollisesti kehittämätöntä Neuvostoliittoa lähdettiin modernisoimaan stalinismin kautta. Vaurastunut talonpoikaluokka, kulakit saivat kokea vainon. Taloudessa markkinat korvattiin keskusjohtoisella kansantalouden viisivuotissuunnittelulla.
Yksityiset viljelijät pakotettiin takavarikoivilla veroilla ja fyyisellä painostamisella kolhooseihin tai jopa sovhooseihin ja näin maatalous kollektivisoitiin. Drastiset uudistustoimet maataloudessa ja teollisuudessa vauhdittivat teollistumista ja sen edellyttämää kaupungistumista, mutta samalla ne aiheuttivat suuria nälänhätiä etenkin keski-Venäjällä ja Ukrainassa.
Stalin voimisti Neuvostoliiton totalitarismia voimistamalla valtiollista poliisia (GPU, OGPU ja NKVD). 1930-luvulla Stalin toteutti puhdistukset, joissa lähes koko entinen johtajakaarti syrjäytettiin ja teloitettiin. Tästä lähtenyt terrori johti laajoihin vangitsemisiin, joiden aikana miljoonia, joidenkin lukujen mukaan kymmeniä miljoonia ihmisiä lähetettiin vankileirien saaristoon (GULAG), likvidoitiin tai yksinkertaisesti katosi. Huolimatta tästä, Neuvostoliitto kehittyi sotaa edeltävinä vuosina voimakkaaksi teollisuusmahdiksi.
23. elokuuta 1939 toistensa päävastustajilta Espanjan sisällissodasta alkaen Neuvostoliitto ja Adolf Hitlerin johtama Saksa yllättäen solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen, ja salaisesti jakoivat Itä-Euroopan keskenään etupiireihin. Maat jakoivat keskenään Puolan, jonne ne olivat hyökänneet syyskuussa 1939.
Talvella 1939–1940 Neuvostoliitto kävi Suomea vastaan talvisodan. Sodan aloittamisen vuoksi Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta. Sota alkoi Suomen hallituksen kieltäydyttyä Neuvostoliiton aluevaatimuksista ja neuvottelujen katkettua. Neuvostoliiton vaatimusten perusteena oli väite Leningradin turvavyöhykkeen laajentaminen ja Suomenlahden purjehduskelpoisuuden varmistaminen ja sotilastukikohta Hangossa.
22. kesäkuuta 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Sen eteneminen pysähtyi ensimmäisenä talvena näköetäisyydelle Moskovasta. Sodan kulku kääntyi seuraavana talvena Stalingradissa ja Kurskissa 1943. Neuvostoliitto onnistui voittamaan vain tekemällä suuria uhrauksia, ja menetti enemmän ihmishenkiä kuin mikään toinen maa sodassa. Sodan jälkeen joutuivat karkoitetuiksi mm. Volgan saksalaiset, tšetšeenit ja useat muut kansallisuudet, joita syytettiin yhteistyöstä saksalaisten kanssa. Maailmansodan ja erityisesti ydinaseen kehittämisen jälkeen (1949) Stalinin Neuvostoliitto oli kohonnut toiseksi maailman supervalloista. Itä-Euroopan maat olivat nyt Neuvostoliiton valtapiirissä, ja niihin luotiin sosialistinen järjestelmä. Myös sosialistinen Kiina oli Neuvostoliiton läheinen liittolainen ennen maiden välirikkoa.
Stalinin kuoltua 1953 seuranneen valtataistelun voittajaksi nousi Nikita Hruštšov, joka aloitti yhteiskunnassa voimakkaat destalinisaatiotoimet ja purki GULAG-järjestelmää.
Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kamppailivat hegemonia-asemasta kylmän sodan aikana. Taistelua käytiin useiden ns. proxy-sotien välityksellä, eli osapuolten kanssa liittoutuneet tahot kävivät sotaa keskenään, suurvaltojen tukiessa kumpikin omaa leiriään. Suoraa sotaa ei kuitenkaan koskaan käyty, johtuen mahdollisesti molempien kookkaista ydinasereserveistä.
Neuvostoliiton loppu
1980-luvun alussa iäkkäät puoluejohtajat vaihtuivat toinen toisensa jälkeen. Leonid Brežneviä seurasivat Juri Andropov ja Konstantin Tšernenko. Maaliskuussa 1985 Mihail Gorbatšovista tuli maan johtaja.
Kun Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan vuonna 1986 esitti hyvin suuren, yli 320 000 000 000 dollarin puolustusbudjetin, jolla USA pyrki luomaan ydinaseiden torjuntajärjestelmän ja saamaan sotilaallisesti etulyöntiaseman Neuvostoliittoon nähden. Tämä heilautti kylmän sodan tasapainoa. Gorbatšov päätti mennä kilpavarusteluun mukaan, mutta jotta hän olisi saanut resursseja kilpaillakseen USAn kanssa, oli Neuvostoliiton taloutta uudistettava. Niinpä Gorbatšov aloitti uudistuspolitiikan, joka tuli tunnetuksi "perestroika" (uudistuspolitiikka) ja "glasnost" (avoimuus) nimillä.
Vuonna 1989 uudistuksia vaativat poliitikot voittivat kansanedustajien vaaleissa. Kaivostyöläiset menivät lakkoon. Eri puolilla Neuvostoliittoa syntyi kansallisuuksien välisiä kiistoja. Talous ajautui syvään kriisiin kilpavarustelukierteen takia. Berliinin muuri murtui.
Vuonna 1990 Moskovassa oli 200 000 ihmisen mielenosoitus, joka osoitti mieltään uudistusten puolesta. Liettuan, Latvian ja Viron parlamentit äänestivät itsenäisiksi julistautumisen puolesta.
Heinäkuussa 1991 Boris Jeltsin valittiin Venäjän presidentiksi. Elokuussa vanhoilliset yrittivät kaapata vallan, mutta yritys epäonnistui ja pönkitti Jeltsinin valtaa entisestään. Lokakuussa Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan johtajat päättivät, että Neuvostoliitto lakkautetaan ja perustetaan löyhä liitto nimeltään Itsenäisten valtioiden yhteisö. Neuvostoliiton paikka YK:n turvallisuusneuvostossa siirtyi Venäjälle 24. joulukuuta. Seuraavana päivänä Gorbatšov erosi ja 26. lokakuuta Neuvostoliitto virallisesti lakkasi olemasta.
Hallinnollinen jako
Neuvostoliiton johtajat
Muodollisesti Neuvostoliittoa johti presidentti. Käytännössä valta oli yleensä jossain muualla, esimerkiksi kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteerillä. Uusi johtaja pyrki vakiinnuttamaan valta-asemansa.
- V. I. Lenin 1922–1924
- J. V. Stalin 1924–1953
- Georgi Malenkov 1953–1955
- Nikita Hruštšov 1955–1964
- Leonid Brežnev 1964–1982
- Juri Andropov 1983–1984
- Konstantin Tšernenko 1984–1985
- Mihail Gorbatšov 1985–1991
ImageSize = width:800 height:100
PlotArea = width:700 height:80 left:0 bottom:20
DateFormat = yyyy
Period = from:1919 till:1991
TimeAxis = orientation:horizontal
ScaleMajor = unit:year increment:5 start:1920
# there is no automatic collision detection,
# so shift texts up or down manually to avoid overlap
Define $dy = 25 # shift text to up side of bar
PlotData=
bar:Leaders color:red width:75 mark:(line,white) align:left fontsize:S
from:start till:1922 shift:(-10,$dy) text:Vladimir~Iljits~Lenin
from:1922 till:1953 shift:(-30,$dy) text:Josif Stalin
from:1953 till:1955 shift:(-7,-5) text:Georgi~Malenkov
from:1955 till:1964 shift:(-40,$dy) text:Nikita Hrustsev
from:1964 till:1982 shift:(-35,$dy) text:Leonid Breznev
from:1982 till:1984 shift:( -7, 5) text:Juri~Andropov
from:1984 till:1985 shift:( -3,-20) text:Konstantin~Tsernenko
from:1985 till:end shift:(-25,$dy) text:Mihail~Gorbatsov
Katso myös
- Venäjä
-
ko:소비에트 연방
ja:ソビエト連邦
simple:Soviet Union
th:สหภาพโซเวียต
Kommunismi
Käsite kommunismi voi tarkoittaa yhteiskunnallista tai taloudellista järjestelmää, ideologiaa, joka tukee näitä, tai poliittista liikettä, joka haluaa toteuttaa tällaisen järjestelmän.
Yhteiskunnallisena tai taloudellisena järjestelmänä kommunismi olisi egalitaarinen yhteiskunta, jossa ei olisi valtio-järjestelmää, tuotantovälineiden yksityisomistusta ja yhteiskuntaluokkia. Yhteisö omistaisi tuotantovälineet kollektiivisesti ja päättäisi niiden käytöstä. Kaikilla ihmisillä olisi tasa-arvoinen asema ja oikeudet. Köyhyyden ja kapitalismin ongelmien katsotaan poistuvan, kun resurssit kohdistetaan työntekijöiden itsensä hallitsemina yhteiseksi hyväksi.
Poliittisena aatesuuntana kommunismi (latinan kielen sanasta communis, yhteinen) eriytyi 1800-luvulla syntyneestä sosialismista ja kehittyi laajaulotteiseksi maailmankatsomukseksi. Sosialismin perusajatus oli yksityisten omistamien tuotantovälineiden yhteiskunnallistaminen, ja se muovautui Karl Marxin ja Friedrich Engelsin vaikutuksesta laajaksi kokoelmaksi oppeja. Kommunismin eri suuntauksia edustavat (esimerkiksi) anarkokommunismi, marxismi-leninismi, maolaisuus ja trotskilaisuus.
Kommunisteilla tarkoitetaan nykyään lähinnä vuonna 1917 syntyneen Neuvosto-Venäjän ja Leninin perinteen nimeen vannovia vasemmistolaisia, vaikka on aina ollut kommunisteja, joille Neuvostoliitto ei koskaan edustanut kuin kommunismin irvikuvaa. Lisäksi sellaisten ajattelijoiden kuin Karl Popperin (Avoin yhteiskunta) ja Thomas Moren (Utopia) yhteiskuntafilosofisissa ajatuksissa on yhtäläisyyksiä kommunismin kanssa, vaikka näistä esimerkkifilosofeista Popper pitikin Marxia historistisena.
Marxin mukaan: "Kommunismi ei merkitse meille mitään olotilaa, joka pitää luoda, ideaalia jonka mukaan todellisuus tulee mukauttaa. Nimeämme kommunismiksi sen todellisen liikkeen, joka kumoaa vallitsevat olot. Tämän liikkeen edellytykset käyvät ilmi tänään vallitsevista olosuhteista." (Marx/Engels: Saksalainen ideologia)
Suomessa toimii nykyään kaksi rekisteröitynyttä kommunistista puoluetta: Rauhan ja sosialismin puolesta - Kommunistinen työväenpuolue ja Suomen kommunistinen puolue.
Katso myös
- Kommunistiset puolueet
- Sosialismi
- Kommuuni
Luokka:Kommunismi
Luokka:Poliittinen ideologia
ms:Komunisme
zh-min-nan:Kiōng-sán-chú-gī
ko:공산주의
ja:共産主義
simple:Communism
1953 Tapahtumia
- 7. tammikuuta - Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman ilmoitti Yhdysvalloilla olevan vetypommin.
- 20. tammikuuta - Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhowerin (1953–1961) virkakausi alkoi.
- 31. tammikuuta - Pohjanmeren tulvat, 1 835 kuollutta Alankomaissa, 307 Britanniassa ja satoja merellä.
- 11. helmikuuta - Neuvostoliitto katkaisi diplomaattisuhteet Israelin kanssa.
- 28. helmikuuta - James D. Watson ja Francis Crick ilmoittivat määrittäneensä DNA:n kemiallisen rakenteen. Tulos julkaistiin julkaisussa: "Molecular structure of nucleic acids: a structure for deoxyribose nucleic acid" 25. huhtikuuta.
- 1. maaliskuuta - Josif Stalin sai sairaskohtauksen vietettyään iltaa muiden Neuvostoliiton johtajien: Lavrenti Berija, Georgi Malenkovin, Nikolai Bulganinin ja Nikita Hruštševin kanssa.
- 6. maaliskuuta - Georgi Malenkov nousi Neuvostoliiton päämieheksi ja kommunistipuolueen pääsihteeriksi Stalinin kuoleman jälkeen. Lopullisesti valtakamppailun voitti lopulta Nikita Hruštšev.
- 25. maaliskuuta - "Lari verilöyly" Keniassa, Mau Mau-kapinalliset surmasivat 150 kikujua.
- 26. maaliskuuta - Jonas Salk ilmoitti rokotteesta poliota vastaan.
- 7. huhtikuuta - Dag Hammarskjöld valittiin YK:n pääsihteeriksi.
- 9. toukokuuta - Ranska suostui Kamputsean väliaikaiseen itsenäisyyteen kuningas Norodom Sihanoukin alaisuudessa.
- 29. toukokuuta - Sir Edmund Hillary ja Tenzing Norgay nousevat ensi kertaa Mount Everestin huipulle.
- 2. kesäkuuta - Elisabet II:n kruunajaiset Westminster Abbeyssa.
- 13. kesäkuuta - Imre Nagy nousi Unkarin pääministeriksi Mátyás Rákosin tilalle.
- 17. kesäkuuta - Itä-Saksan kansannousu: Neuvostoliitto määräsi divisioonan joukkoja Itä-Berliiniin kukistamaan kapinan.
- 18. kesäkuuta - Egypti julistettiin tasavallaksi.
- 10. heinäkuuta – Neuvostoliiton virallinen sanomalehti, Pravda, ilmoitti Lavrenti Berijan syrjäyttämisestä asemastaan NKVD:n päällikkönä.
- 26. heinäkuuta - Fidel Castro johti epäonnistuneen hyökkäyksen Moncadan parakeille Kuubassa.
- 27. heinäkuuta - Korean sota päättyi: Yhdysvallat, Kiinan kansantasavalta ja Pohjois-Korea solmivat aseleposopimuksen.
- 19. elokuuta - Operaatio Ajax: CIA auttoi syrjäyttämään Mohammed Mossadeghin hallituksen Iranissa pitääkseen šaahi Mohammad Reza Pahlaviin valtaistuimella.
- 20. elokuuta - Neuvostoliitto räjäytti ensimmäisen vetypomminsa.
- 7. syyskuuta - Nikita Hruštšev nimitettiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean johtajaksi.
- 26. syyskuuta - Sokerin säännöstely päättyi Britanniassa.
- 21. marraskuuta - British Natural History Museum ilmoitti Piltdownin ihmisen kallon olevan väärennös.
- 29. marraskuuta - Ranskan laskuvarjojoukot valtasivat Dien Bien Phun.
- 23. joulukuuta – Neuvostoliitto ilmoitti Lavrenti Berijan teloituksesta.
- 30. joulukuuta - Ensimmäiset väri-TV:t tulivat myyntiin hintaan $1 175. Ensimmäiset väreissä lähetetyt ohjelmat olivat: Kukla, Fran and Ollie (NBC) ja The Colgate Comedy Hour with Donald O'Connor (RCA).
- Ensimmäinen Playboy-lehti ilmestyi.
- Koskenkorva tuli myyntiin.
Syntyneitä
- 21. tammikuuta - Paul Allen, liikemies, Microsoftin perustaja
- 26. tammikuuta - Anders Fogh Rasmussen, Tanskan pääministeri
- 25. helmikuuta - José María Aznar, Espanjan pääministeri
- 12. maaliskuuta - Ron Jeremy
- 16. maaliskuuta - Richard M. Stallman, GNU-projektin luoja
- 11. huhtikuuta - Andrew Wiles, Fermat'n suuren lauseen todistanut matemaatikko
- 11. huhtikuuta - Guy Verhofstadt, Belgian pääministeri
- 6. toukokuuta - Tony Blair, Yhdistyneiden kuningaskuntien pääministeri
- 15. toukokuuta - Mike Oldfield, säveltäjä
- 16. toukokuuta - Pierce Brosnan, näyttelijä
- 31. toukokuuta - Pirkka-Pekka Petelius, näyttelijä
- 21. kesäkuuta - Benazir Bhutto, Pakistanin pääministeri
- 10. heinäkuuta - John Edwards, yhdysvaltalainen senaattori
- 15. heinäkuuta - Jean-Bertrand Aristide, Haitin presidentti
- 11. elokuuta - Hulk Hogan (Terry Gene Bollea), amerikkalainen vapaapainija (wrestling)
- 20. elokuuta - Armi Kuusela, Kaunis nainen
- 28. syyskuuta - Otmar Hasler, Liechtensteinin pääministeri
- 8. joulukuuta - Kim Basinger, näyttelijä ja Oscar-voittaja
Kuolleita
- 5. maaliskuuta - Josif Stalin, neuvostojohtaja
- 10. huhtikuuta - Carol II, Romanian kuningas 1930–1940
- 27. toukokuuta - Otto Meissner, saksalainen poliitikko (s. 1880)
- 28. syyskuuta - Edwin Hubble, astronomi
- 23. joulukuuta - Lavrenti Berija, neuvostojohtaja, teloitettu
ko:1953년
ja:1953年
simple:1953
th:พ.ศ. 2496
Josif Stalin
23. elokuuta 1939 Moskovassa. Joachim von Ribbentrop ja Stalin seisovat hänen takanaan.]]
Joachim von Ribbentrop ja Josif Stalin istuvat kuvassa keskellä.]]
:Josif Stalin on myös panssarivaunu.
Josif Vissarionovitš Džugašvili (s. 21. joulukuuta 1879 [oikea syntymäaika 6. joulukuuta 1878], Gori, Gruusia; k. 5. maaliskuuta 1953, Neuvostoliitto), vallankumousnimeltään Josif Stalin (Иосиф Сталин ) oli Vladimir Iljitš Leninin seuraaja Neuvostoliiton johdossa.
Nousu valtaan
Stalin syntyi Gorin kaupungissa Gruusiassa (nyk. Georgia) Vissarion (Beso) Ivanovitš Džugašvili -nimiselle suutarille ja Jekaterina Georgijevnalle. Stalinin lapsuus oli rankka ja hän joutui usein näkemään nälkää. Stalin lähetettiin 11-vuotiaana opiskelemaan ortodoksisen kirkon papiksi, mutta sosialistinen vallankumouksellisuus vei miehen pois uralta. (Kun Stalin myöhemmin Neuvostoliiton johtajana vieraili synnyinkodissaan ja tapasi äitinsä, tämä oli edelleen sitä mieltä että parempi olisi ollut jos "sinusta olisi tullut pappi.")
Vuonna 1899 Stalin erotettiin pappisseminaarista ja hän siirtyi toimimaan Leninin bolševikkipuolueen tehtävissä Kaukasuksella. Vuosien 1902 ja 1917 välillä hänet vangittiin ja karkotettiin Siperiaan useaan otteeseen. Hänen olennaisin kirjallinen tuotoksensa tältä ajalta on Marxismi ja kansallisuuskysymys. Bolševikkipuolueessa häntä pidettiinkin kansallisten vähemmistöjen (lyh. natsmen) kysymyksiin erikoistuneena henkilönä ja 1912 hänet valittiin puolueen keskuskomiteaan.
Venäjän sisällissodassa Stalin toimi bolševikkihallinnon kansallisuusasian kansankomissaarina ja bolševikkipuolueen hallinnollisissa tehtävissä.
1922 Stalin nousi bolševikkipuolueen pääsihteeriksi, virkaan, jota tuolloin pidettiin lähinnä rutiininomaisena hallinnollisena tehtävänä, mutta josta Stalin muokkasi Neuvostoliiton tärkeimmän johtotehtävän. Neuvostovallan vakiinnuttua Venäjällä ja Leninin kuollessa 1924 puolueen sisällä käynnistyi valtataistelu Stalinin ja Lev Trotskin välillä. Vastapainoksi Trotskin näkemyksille Stalin kehitti oman teoriansa sosialismin rakentamisesta yhdessä maassa, Neuvostoliitossa, hyläten siihenastisen ja Trotskin kannattajineen kehittämänn ajatuksen vallankumouksen levittämisestä maailmalle. Trotski aliarvioi Stalinia todetessaan, että Stalin oli "mitätön keskinkertaisuus". Stalin osasi myös peittää valtapyrkimyksensä.
Kaikessa hiljaisuudessa rakentamansa hallintokoneiston kontrollin avulla Stalinin onnistui voittaa Trotski kannattajineen ja nousta sekä Neuvostoliiton että Kominternin johtoon.
Valtakausi
Stalinin johdolla 1920-luvun markkinahenkisempi NEP-talouspolitiikka korvattiin talousuudistusohjelmalla, joka muutti Neuvostoliiton talouden viisivuotissuunnitelmiin perustuvaksi, investoi huomattavasti raskaan teollisuuden rakentamiseen ja pakkokollektivisoi maatalouden pienistä yksityisviljelmistä suuriksi kolhooseiksi 1929. Kollektivisointi aiheutti laajaa vastarintaa ja nälänhädän, joista Stalin syytti kulakkeja eli ”varakkaita talonpoikia”, joita ammuttiin ja lähetettiin Gulagiin kapitalistisina pettureina. Samaan aikaan toteutettiin "kulttuurivallankumous", suuri propaganda-kampanja. Nuoret komsomolilaiset vallankumoukselliset lähetettiin maaseudulle julistamaan sosialismia paikallisille.
Stalinin väkivaltainen diktatuuri ja poliittisiin vastustajiin suunnattu terrori sai huippunsa 1930-luvun puolivälissä aloitetuissa puhdistuksissa. Erityisen vainoharhaiseksi Stalin muuttui Leningradin puoluesihteerin Sergei Kirovin murhan jälkeen vuonna 1934. Stalin alkoi nähdä kaikkialla vihollisia, sabotöörejä ja vakoojia. Stalin puhdisti puoluekoneistoa ja yhteiskuntaa ideologisista – todellisista ja kuvitelluista – vihollisista. Näytösoikeudenkäynneissä lukuisille vanhoille puna-armeijan upseereille ja vanhoille bolševikeille langetettiin kuolemantuomioita. Miljoonia tavallisia ihmisiä ammuttiin, salamurhattiin, lähetettiin vankileireille Siperiaan tai katosi yksinkertaisesti jäljettömiin. Pelkästään maatalouden pakkokollektivisointia seuranneessa nälänhädässä kuoli noin seitsemän miljoonaa ihmistä vuosina 1930-1933. Eri arvioiden mukaan vuosien 1929-1939 kokonaisväestönmenetys on noin 15-20 miljoonaa henkeä.
Myös tuhannet Neuvostoliittoon paenneet tai muuttaneet suomalaiset kommunistit menettivät henkensä, yleensä "suomalaisen porvariston vakoojiksi" syytettyinä (jopa kansalaissodan aikainen kansanvaltuuskunnan johtaja, punaisen Suomen diktaattori Kullervo Manner katosi 1930-luvulla, julistettiin kuolleeksi v. 1971). Puhdistuksiin liittyivät laajat väestönsiirrot, joissa Neuvostoliiton etnisiä väestöjä siirreltiin maan osista toisiin (vähemmistöt oli luokiteltu luotettavuutensa perusteella) – siirrettyihin kuuluivat muun muassa tataarit, kalmukit, ingušit, tšetšeenit, Volgan saksalaiset, inkeriläiset, Karjalan työkansan kommuunin suomalaiset ja monet muut kansat. Stalin myös rakensi ympärilleen valtavan henkilökultin.
Toisessa maailmansodassa Stalin onnistui kuitenkin mobilisoimaan äärimmilleen Neuvostoliiton voimavarat ja selviytyi lopulta suureksi voittajaksi laajentamalla Neuvostoliiton valtapiirin Itä-Eurooppaan.
Stalinin kuoltua 1953 Neuvostoliiton johtajaksi nousseeen Georgi Malenkovin seuraaja Nikita Hruštšov kumosi monien Stalinin ajan terrorista kärsineiden tuomiot ja käynnisti NKP:n XX puoluekokouksessa 1956 puolueen sisäisen kritiikin, jossa Stalinin ympärille rakennettu henkilökultti purettiin.
Kirjallisuutta
- Isaac Deutscher: Stalin
- Edvard Radzinski: Stalin
Stalin, Josif
Stalin, Josif
Stalin, Josif
ko:이오시프 스탈린
ja:ヨシフ・スターリン
simple:Josef Stalin
th:โจเซฟ สตาลิน
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Kahvihuone
1958 Tapahtumia
- 4. tammikuuta - Sputnik 1 syöksyi ilmakehään maata kiertävältä radalta ja tuhoutui (laukaistiin 4. lokakuuta 1957)
- 8. tammikuuta - 14-vuotias Bobby Fischer voitti Yhdysvaltain šakkimestaruuden.
- 31. tammikuuta - Ensimmäinen yhdysvaltalaissatelliitti, Explorer I, laukaistiin kiertoradalle.
- 31. tammikuuta - James Van Allen varmisti Van Allenin säteilyvyöhykkeiden olemassaolon.
- 1. helmikuuta - Egypti ja Syyria yhdistyivät Yhdistyneeksi arabitasavallaksi. Sen presidentiksi nimitettiin Nasser.
- 17. helmikuuta - Paavi Pius XII nimitti Chiara Assisilaisen (1193–1253) television suojelupyhimykseksi.
- 17. maaliskuuta - Yhdysvallat laukaisi Vanguard 1 -satelliitin.
- 22. maaliskuuta - Faisalista Saudi-Arabian kuningas.
- 27. maaliskuuta - Nikita Hruštševista Neuvostoliiton päämies.
- 15. toukokuuta - Neuvostoliitto laukaisi Sputnik 3 -satelliitin.
- 1. kesäkuuta - Charles de Gaulle haettiin eläkkeeltä johtamaan Ranskaa kuudeksi kuukaudeksi.
- 1. kesäkuuta - Islanti laajensi kalastusvetensä 12 merimailiin. Ensimmäinen turskasota Britannian kanssa.
- 16. kesäkuuta - Imre Nagy teloitettiin Unkarissa maanpetoksesta.
- 10. heinäkuuta - Ensimmäiset parkkimittarit asennettiin Iso-Britanniassa.
- 14. heinäkuuta - Irakin vallankumous: nationalistit syrjäyttivät kuningas Faisal II:n monarkian, Abdul Karim Qassimista tulee maan johtaja.
- 15. heinäkuuta - 5000 Yhdysvaltain merijalkaväen sotilasta nousi maihin Beirutissa, Libanonissa tukeakseen länsimielistä hallitusta.
- 29. heinäkuuta - Yhdysvaltain kongressi loi NASAn (National Aeronautics and Space Administration).
- 3. elokuuta - Ydinsukellusvene USS Nautilus alitti ensimmäisenä pohjoisnavan.
- 23. elokuuta - Toinen Taiwanin salmen kriisi alkoi Kiinan Kansan vapautusarmeijan pommitettua Quemoyia.
- 28. syyskuuta - Ranskassa 79 % äänestäneistä kannatti viidennen tasavallan perustuslakia.
- 2. lokakuuta - Guinea julistautui itsenäiseksi Ranskasta.
- 28. lokakuuta - Angelo Giuseppe Roncalli valittiin uudeksi paaviksi ja hän otti nimen Johannes XXIII.
- 25. marraskuuta - Ranskan Sudan sai autonomian. (Itsenäistyi 22. syyskuuta 1960 nimellä Mali).
- 27. marraskuuta - Berliinin kriisi: Hruštšev jätti Berliini-ultimaatumin, jossa Neuvostoliitto vaati Berliinin jakamisen päättämistä, ja sen muuttamista vapaakaupungiksi, itsenäisenä BRD:sta ja DDR:stä. Jollei tätä toteutettaisi kuuden kuukauden sisällä, Neuvostoliitto solmisi rauhansopimuksen vain Itä-Saksan kanssa, ja Berliini saarrettaisiin uudelleen.
- 28. marraskuuta - Tšad, Kongon tasavalta ja Gabon saivat autonomian.
- 1. joulukuuta - Keski-Afrikan tasavalta itsenäistyi Ranskasta.
- 21. joulukuuta - Kenraali de Gaulle valittiin Ranskan presidentiksi 78,5 %:lla äänistä.
Syntyneitä
- 18. helmikuuta - Esko Kovero, näyttelijä
- 10. maaliskuuta - Sharon Stone, näyttelijä
- 14. maaliskuuta - Monacon ruhtinas Albert
- 21. maaliskuuta - Gary Oldman, näyttelijä
- 29. huhtikuuta - Michelle Pfeiffer, näyttelijä
- 28. toukokuuta - Harri Sirola, kirjailija
- 29. toukokuuta - Jarmo Mäkinen, näyttelijä
- 7. kesäkuuta - Prince, muusikko
- 30. kesäkuuta - Esa-Pekka Salonen, kapellimestari
- 17. heinäkuuta - Wong Kar-wai, elokuvaohjaaja
- 7. elokuuta - Bruce Dickinson, muusikko, Iron Maiden
- 16. elokuuta - Madonna, laulaja
- 25. elokuuta - Tim Burton, ohjaaja
- 29. elokuuta - Michael Jackson, laulaja
- 1. syyskuuta - Armi Aavikko, Miss Suomi 1977
- 10. syyskuuta - Dan Castellaneta, näyttelijä
- 14. lokakuuta - Thomas Dolby, muusikko
- 20. lokakuuta - Viggo Mortensen, näyttelijä
- 6. joulukuuta - Nick Park, ohjaaja (Wallace & Gromit)
- 11. joulukuuta - Nikki Sixx, basisti, Mötley Crüe
Kuolleita
- 30. tammikuuta - Ernst Heinkel, lentokonesuunnittelija
- 16. kesäkuuta - Imre Nagy, Unkarin pääministeri ja kuusi muuta Unkarin johtajaa, teloitettiin
- 14. heinäkuuta - Irakin kuningas Faisal II, teloitettu
- 9. lokakuuta - Paavi Pius XII, paavina 1939–1958
- 15. joulukuuta - Wolfgang Ernst Pauli, fyysikko
Luokka:1958
ko:1958년
ja:1958年
simple:1958
th:พ.ศ. 2501
1894 Tapahtumia
- 23. kesäkuuta - Kansainvälinen olympiakomitea (The International Olympic Committee) perustetaan Sorbonnessa Pariisissa baroni Pierre de Coubertinin aloitteesta
- Kiinan-Japanin sota (1894-1895)
- Nikolai II seuraa Aleksanteri III:tta Venäjän keisarina
Syntyneitä
- 14. maaliskuuta - Heikki Liimatainen, suomalainen pitkänmatkanjuoksija ja olympiamitalisti
- 17. huhtikuuta - Nikita Hruštšev, neuvostoliittolainen poliitikko ja kommunistisen puolueen pääsihteeri
- 26. huhtikuuta - Rudolf Hess, saksalainen natsipuolueen varapuheenjohtaja
- 23. kesäkuuta - Edvard VIII, Ison-Britannian kuningas
- 24. kesäkuuta - Kansainvälinen olympiakomitea päättää pitää olympiakisat joka neljäs vuosi
- 25. heinäkuuta - Gavrilo Princip, bosnialainen serbinationalisti, joka murhasi Franz Ferdinandin, mistä sai alkunsa ensimmäiseen maailmansotaan johtanut tapahtumasarja
- 26. heinäkuuta - Aldous Huxley, englantilainen kirjailija (Uljas uusi maailma)
- 4. lokakuuta - Frans G. Bengtsson, ruotsalainen kirjailija ja runoilija
- 8. marraskuuta - Maximilian Kolbe, munkki ja pyhimys
- 26. marraskuuta - Norbert Wiener, matemaatikko, kybernetiikan perustaja
- Rolf B Berner - suomalainen poliitikko ja kansanedustaja
- Teo Snellman
- Veikko Aleksanteri Heiskanen - Suomen kuuluisin geofyysikko ja geodesia
Kuolleita
- 1. tammikuuta - Heinrich Hertz, saksalainen fyysikko
- 3. joulukuuta - Robert Louis Stevenson, kirjailija
Luokka:1894
ms:1894
ko:1894년
simple:1894
th:พ.ศ. 2437
1908
Tapahtumia
- 1. tammikuuta - New Yorkin Times Squarella pudotetaan ensimmäisen kerran pallo uuden vuoden merkiksi.
- 24. tammikuuta - Robert Baden-Powell perustaa partioliikkeen
- 5. helmikuuta - Rääkkylän Kivisalmessa ruoppaajan kauha iskee viiden kuutiometrin siirtolohkareeseen, jonka kuparipitoisuus on suuri. Löytö johtaa Outokummun kaivoksen avaamiseen.
- 30. kesäkuuta - Tunguskan räjähdys Siperiassa.
- 13. heinäkuuta - 25. heinäkuuta järjestettiin Lontoossa kesäolympialaiset
- 24. heinäkuuta - Osmanien sulttaani Abdul Hamid II antautui nuorturkkilaisten vallankumouksen edessä.
- 12. elokuuta - Ensimmäinen T-Ford valmistettiin Henry Fordin tehtaassa.
- 5. lokakuuta - Bulgaria julistautui itsenäiseksi Osmanien valtakunnasta, Ferdinand kruunataan tsaariksi.
- 5. lokakuuta - Itävalta-Unkari julisti liittävänsä valloittamansa Bosnia ja Hertsegovinan itseensä.
- Belgian parlamentti pakottaa kuninkaan Leopold II:n luovuttamaan Kongon vapaavaltion Belgialle.
Syntyneitä
- 9. tammikuuta - Simone de Beauvoir, ranskalainen kirjailija, filosofi ja feministi
- 15. tammikuuta - Edward Teller, fyysikko
- 26. helmikuuta - Tex Avery, yhdysvaltalainen animaatiofilmien ohjaaja
- 22. maaliskuuta - Louis L'Amour, yhdysvaltalainen kirjailija
- 5. huhtikuuta - Herbert von Karajan, itävaltalainen kapellimestari
- 28. huhtikuuta - Oskar Schindler, Liike- ja teollisuusmies
- 28. toukokuuta - Ian Fleming, brittiläinen kirjailija
- 25. kesäkuuta - W. V. Quine, filosofi ja loogikko
- 25. lokakuuta - Tauno Palo, näyttelijä
- 31. joulukuuta - Simon Wiesenthal, natsien metsästäjä
Kuolleita
- 1. helmikuuta - Portugalin Carlos ja kruununprinssi Luís Filipe, salamurha
- 25. elokuuta - Henri Becquerel, ranskalainen fyysikko
Nobelin palkinnot
- Fysiikka - Gabriel Lippmann
- Kemia - Ernest Rutherford
- Lääketiede - Ilja Metšnikov, Paul Ehrlich
- Kirjallisuus - Rudolf Christoph Eucken
- Rauha - Klas Pontus Arnoldson, Fredrik Bajer
Luokka:1908
ms:1908
ko:1908년
ja:1908年
simple:1908
th:พ.ศ. 2451
1924 Tapahtumia
- 22. tammikuuta - Ramsay MacDonaldista tuli ensimmäinen Britannian työväenpuolueen pääministeri.
- 25. tammikuuta - Vuoden 1924 talviolympialaiset, Chamonix'ssa, Ranskan alpeilla olivat ensimmäiset talviolympialaiset.
- 26. tammikuuta - Petrograd nimettiin uudelleen Leningradiksi.
- 1. helmikuuta - Yhdistynyt kuningaskunta tunnusti Neuvostoliiton.
- 14. helmikuuta - IBM perustettiin.
- 9. maaliskuuta - Italia liitti itseensä Fiumen.
- 20. maaliskuuta - Aero Oy avasi ensimmäisen lentoreittinsä Helsingistä Tallinnaan Junkers_F_13 -koneella
- 25. maaliskuuta - Kreikka julistautui tasavallaksi.
- 1. huhtikuuta - Adolf Hitler tuomittiin vallankaappausyrityksestä viiden vuoden vankeuteen, hän vietti vankilassa kuitenkin vain yhdeksän kuukautta.
- 6. huhtikuuta - Fasistit saivat Italiassa vaaleissa 2/3 äänistä.
- 2. kesäkuuta - Yhdysvaltain presidentti Calvin Coolidge allekirjoitti Indian Citizenship Actin, joka myönsi kaikille Yhdysvalloissa syntyneille intiaaneille kansalaisuuden.
- 10. kesäkuuta - Fasistit kaappasivat ja tappoivat Italian sosialistien johtajan Giacomo Matteottin Roomassa.
- 5. heinäkuuta - Vuoden 1924 kesäolympialaisten avajaiset pidettiin Pariisissa.
- 31. elokuuta - Paavo Nurmi teki uuden 10 000 m maailmanennätyksen
- 9. syyskuuta - Belgia siirtyi 8-tuntiseen työpäivään.
- 12. joulukuuta - Kommunistien vallankaappaus Virossa epäonnistui
- 30. joulukuuta - Edwin Hubble ilmoitti havainneensa muita galakseja.
Syntyneitä
- 3. huhtikuuta - Marlon Brando, amerikkalainen näyttelijä.
- toukokuu - Charles Aznavour, armenialais-ranskalainen laulaja.
- 12. kesäkuuta - George Herbert Walker
Bush, Yhdysvaltain 41. presidentti
- 4. heinäkuuta - Eva Marie Saint, Yhdysvaltalainen näyttelijä
- 1. lokakuuta - Jimmy Carter, Yhdysvaltain 39. presidentti
- 4. lokakuuta - Charlton Heston, näyttelijä, konservatiiviaktivisti
- 20. marraskuuta - Benoît Mandelbrot, matemaatikko
Kuolleita
- 21. tammikuuta - Vladimir Lenin, Neuvostoliiton ensimmäinen johtaja
- 3. helmikuuta - Woodrow Wilson, Yhdysvaltain 28. presidentti
- 1. maaliskuuta - Louise-Marie Amélie, Belgian kuningas Leopold II:n tytär
- 3. kesäkuuta - Franz Kafka, kirjailija
Nobelin palkinnot
- Fysiikka: Manne Siegbahn
- Kemia: ei jaettu
- Lääketiede: Willem Einthoven
- Kirjallisuus: Wladyslaw Stanislaw Reymont
- Rauha: ei jaettu
Luokka:1924
ms:1924
ko:1924년
ja:1924年
simple:1924
th:พ.ศ. 2467
1935 Tapahtumia
- 1. tammikuuta - Italian siirtokunnat Tripoli ja Kyrenaika yhdistettiin Libyaksi.
- 6. tammikuuta - Mao Zedong ensimmäistä kertaa Kiinan kommunistipuolueen puheenjohtajana Tsunyin konferenssissa.
- 7. tammikuuta - Italian Benito Mussolini ja Ranskan ulkoministeri Pierre Laval sopivat, etteivät maat vastusta toistensa siirtomaavaateita.
- 11. tammikuuta - Amelia Earhart lentää ensimmäisenä Havaijilta Kaliforniaan.
- 13. tammikuuta - Kansanäänestyksessä Saarlandissa 90,3 % kannattaa liittymistä Natsi-Saksaan.
- 28. tammikuuta - Islanti laillisti ensimmäisenä maana abortin lääketieteellisin perustein.
- 26. helmikuuta - Hitler määräsi Hermann Göringin perustamaan Luftwaffen uudelleen.
- 16. maaliskuuta - Adolf Hitler ilmoittaa Saksan uudelleenaseistamisesta Versaillesin sopimuksen vastaisesti.
- 21. maaliskuuta - Persia muutti nimensä Iraniksi.
- 29. toukokuuta - Hooverin padon rakennustyöt valmistuvat osana suuren laman elvytystä.
- 30. toukokuuta - maanjäristys tappaa 26 000 ihmistä Quettassa, Pakistanissa.
- 9. kesäkuuta - Kiinan tasavalta myöntyi Ho-Umezun sopimuksessa Japanin hallintaan maan koillisosassa.
- 18. kesäkuuta - Anglo-saksalainen laivastosopimus: Yhdistynyt kuningaskunta myöntyi siihen, että Saksa sai lisätä laivastoaan 35 %:iin Britannian tonnistosta.
- 13. elokuuta - Pato-onnettomuus Oradassa, Genovan pohjoispuolella, satoja hukkuu.
- 2. syyskuuta - Hurrikaani iskee Labor Dayna Florida Keysiin surmaten 423.
- 15. syyskuuta - "Laki Saksan veren ja kunnian suojelemiseksi", avioliitot juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä kiellettiin.
- 2. lokakuuta - Italia hyökkäsi Abessinian.
- 20. lokakuuta - Pitkä marssi päättyi Yan'aniin (延安), Shaanxiin.
- 2. marraskuuta - Lauantain toivotut levyt-radio-ohjelma lähetettiin ensimmäisen kerran.
- 3. marraskuuta - Kreikan Georgios II nousee jälleen valtaan.
- 5. marraskuuta - Parker Brothers julkistaa Monopoli-lautapelin.
- 9. joulukuuta - Salainen Hoaren-Lavalin sopimus Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan välillä Abessinian alueiden luovuttamiseksi Italialle. Sopimuksen paljastuttua Samuel Hoare ja Pierre Laval joutuivat eromaan.
Syntyneitä
- 8. tammikuuta - Elvis Presley
- 4. helmikuuta - Martti Talvela, basso († 1989)
- 26. maaliskuuta - Mahmud Abbas, palestiinalaishallinnon presidentti.
- 6. huhtikuuta - Elisabeth Rehn, politikko
- 9. huhtikuuta - Aulis Sallinen, säveltäjä
- 1. toukokuuta - Julie Andrews, laulava näyttelijä
- 6. heinäkuuta - Tenzin Gyatso, 14. ja nykyinen Dalai lama
- 9. heinäkuuta - Wim Duisenberg, Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja
- 17. heinäkuuta - Donald Sutherland, näyttelijä
- 11. syyskuuta - Arvo Pärt, virolainen säveltäjä
- 11. syyskuuta - German Titov, toinen ihminen avaruudessa († 2000)
- | | |
