:: wikimiki.org ::

Nordrhein-Westfalen

Nordrhein-Westfalen

Nordrhein-Westfalen on Saksan osavaltio maan länsi- ja luoteisosassa. Nordrhein-Westfalen rajoittuu Belgiaan, Alankomaihin sekä Saksan osavaltioihin Niedersachsen, Hesse ja Rheinland-Pfalz. Osavaltiossa on 18 060 211 (2002) asukasta. Se on asukasluvultaan Saksan suurin ja pinta-alaltaan neljänneksi suurin osavaltio (34 080 km²). Nordrhein-Westfalenin pääkaupunki on Düsseldorf. Osavaltion keskellä sijaitsee Reinin-Ruhrin alue, johon kuuluvat mm. Kölnin, Düsseldorfin ja Bonnin kaupunkit. Ruhrin teollisuusalueella sijaitsevat mm. Essen, Dortmund, Duisburg, Bochum ja Gelsenkirchen. Monille Nordrhein-Westfalen merkitsee teollisuuskeskittymää ja kaupunkien yhteenliittymää. Alue onkin Euroopan tiheimmin asuttua. Suurin osa osavaltiosta on kuitenkin metsien ja peltojen peittämää. Tärkeimmät Nordrhein-Westfalenin läpi kulkevat joet ovat Rein, Ruhr, Ems, Lippe ja Weser. Osavaltio on jaettu viideen hallintoalueeseen (Regierungsbezirke), joihin kuuluu 31 piiriä (Kreise) ja 23 kaupunkipiiriä (kreisfreie Städte). Nordrhein-Westfalenissa on 396 kuntaa (1997). Kaupunkipiirit ovat kuntia itsessään. Osavaltion ministeripresidentti on Jürgen Rüttgers (CDU, 2005–) ja hallitsevat puolueet CDU ja FDP -koalitio. Tunnettuja osavaltion vaikuttajia ovat Ludvig van Beethoven, Robert Schumann, Heinrich Heine, Heinrich Böll, Josef Beuys ja Wim Wenders.

Aiheesta muualla

- http://www.nrw.fi/
- http://www.nrw.de/00_home/index.shtml
- http://www.nrw-tourismus.de/
- http://www.kulturserver-nrw.de/index_2.php3 Luokka:Saksan osavaltiot als:Nordrhein-Westfalen ko:노르트라인베스트팔렌 주 ja:ノルトライン＝ヴェストファーレン州 simple:North Rhine-Westphalia

Saksa

Saksan liittotasavalta (Bundesrepublik Deutschland) on noin 82 miljoonalla asukkaallaan Länsi-Euroopan suurin valtio ja yksi maailman johtavista teollisuusmaista. Saksan naapurimaita ovat Tanska, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska, Sveitsi, Itävalta, Tšekki ja Puola. Saksa on yksi Euroopan unionin perustajavaltioita ja sijaitsee lähes sen keskellä.

Historia

Saksa ja saksalaisuus lähti kehittymään Kaarle Suuren valtakunnan jaosta vuonna 843, jolloin tämän pojat Lothar ja Ludvig Saksalainen saivat Verdunin sopimuksella hallintaansa suuren, nykyisestä Pohjois-Saksasta Keski-Italiaan ulottuvan alueen. Tästä kehittyi Pyhä roomalainen keisarikunta, jota 1500-luvulla alettiin nimittää Pyhäksi saksalais-roomalaiseksi keisarikunnaksi. Keisarikunnan yhtenäisyys oli kuitenkin rajallista; se koostui lukuisista pienistä hyvin pitkälle itsenäisistä ruhtinaskunnista ja kaupungeista. Saksalaisten vaikutus ulottui jo sydänkeskiajalta alkaen ns. pohjoisten ristiretkien, kaupankäynnin ja hansaliiton mukanaan tuoman muuttoliikkeen myötä koko Itämeren alueelle. Ensimmäinen valtakunta kukistui Napoleonin edessä 1806. Vuonna 1815 Wienin kongressin jälkeen perustettiin Saksan liitto, johon kuului joukko ruhtinaskuntia Itävallan ja Preussin johtamina. 18. tammikuuta 1871 Preussin kuningas Vilhelm I kruunattiin keisariksi Versailles'ssa Ranskan häviön jälkeen ja perustettiin toinen Saksan keisarikunta. Samana vuonna nimitettiin Saksan valtakunnankansleriksi Otto von Bismarck. Keisarikunta kesti ensimmäisen maailmansodan loppuun 9. marraskuuta 1918 asti, jolloin Vilhelm II luopui kruunusta ja Saksa julistettiin tasavallaksi (Weimarin tasavalta). Weimarin tasavallan aika oli lopussa, kun 1932 Adolf Hitlerin NSDAP-puolue sai vaalivoiton ja 1933 siitä tuli ainoa puolue. Saksasta tuli kansallissosialistinen. Vuonna 1939 Saksa julisti sodan Puolalle ja aloitti toisen maailmansodan. Sotaa kesti Euroopassa toukokuuhun 1945, jolloin Saksa antautui. Sodan jälkeen voittajavaltiot ja Ranska jakoivat Saksan neljään miehitysvyöhykkeeseen. Neuvostoliiton vyöhykkeestä muodostui Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) ja USA:n, Ranskan ja Yhdistyneiden kuningaskuntien vyöhykkeestä Saksan liittotasavalta (BRD). Ne yhdistyivät jälleen vuonna 1990 DDR:n lakatessa olemasta ja siitä muodostettujen uusien osavaltioiden liittyessä Saksan liittotasavaltaan ja samalla Euroopan unioniin.

Saksan historia -artikkelit

- Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta (843–1806)
- Saksan liitto (1815–1866)
- Saksan keisarikunta (1871–1918)
- Weimarin tasavalta (1919–1933)
- Kansallissosialistinen Saksa (1933–1945)
- Saksan demokraattinen tasavalta (1949–1990)

Politiikka

Saksa on liittovaltio. Se koostuu laajaa autonomista päätösvaltaa käyttävistä osavaltioista (Bundesländer) sekä Hampurin ja Bremenin vapaakaupungeista. Muodollinen valtion pää on liittopresidentti. Presidentin valitsee liittokokous, johon kuuluvat kaikki liittopäivien edustajat ja sama määrä osavaltioiden edustajia. Liittokokouksella ei ole muuta tehtävää kuin valita presidentti viiden vuoden välein. Saksan parlamentti, eli liittopäivät (Bundestag) on kokoontunut vuodesta 1999 jälleen valtiopäivätalossa Berliinissä. Edustajat valitaan neljän vuoden välein, puolet edustajista valitaan tietystä vaalipiiristä, ja puolet puolueiden listoilta. Tämän lisäksi puolueiden on ylitettävä 5 % äänikynnys, tai saatava vähintään kolme suoraan valittua edustajaa. Vuoden 2002 vaaleissa valittiin 603 edustajaa. Liittopäivät valitsee liittopresidentin ehdotuksesta liittokanslerin, joka on käytännössä suurimman puolueen puheenjohtaja. Liittokansleri nimittää ministerit, tähän hän ei tarvitse liittopäivien hyväksyntää. Ministerien määrä vaihtelee hallituksesta toiseen. Päinvastoin kun useimmissa parlamentaarisissa järjestelmissä, liittokokous ei voi suoraan erottaa kansleria valitsematta hänen seuraajaansa. Saksassa on myös liittoneuvosto (Bundesrat), joka on osavaltioiden edustajien kokous. Liittoneuvosto ei ole varsinaisesti parlamentin ylähuone, vaan aivan oma instituutionsa. Liittoneuvostossa on 69 paikkaa, jotka on jaettu osavaltioiden asukasluvuilla painotettuina. Puheenjohtajuus on kiertävä, ja liittoneuvoston puheenjohtaja on liittopresidentin varamies. Osavaltioiden edustajilla on velvollisuus äänestää hallituksensa tahdon mukaan, eikä ryhmien ääniä voi jakaa. Edustajien suhteet vaihtelevat osavaltioiden vaalien mukaan, joita on yleensä 3–4 vuodessa. Puoluejärjestelmältään Saksassa vallitsee monipuoluejärjestelmä, joka kuitenkin on toistaiseksi ollut selkeän kaksinapainen. Sosiaalidemokraatit (SPD) ja Kristillisdemokraatit (CDU/CSU, missä CDU edustaa lähinnä protestantteja, ja CSU on Baijerin katolilaisten puolue) vuorottelevat vallassa ja käyttävät apupuolueita – SPD Vihreitä (Die Grünen) ja CDU Liberaaleja (FDP). Osavaltio- ja paikallistasolla erilaisetkin liittoumat ovat olleet mahdollisia. 23. toukokuuta 2004 järjestetyissä presidentinvaaleissa valittiin Johannes Raun seuraajaksi Horst Köhler (CDU/CSU) 604 äänellä. Vastaehdokas, sosiaalidemokraattien Gesine Schwan sai 1205-jäsenisessä liittokokouksessa 589 ääntä. Liittokanslerina toimi vuodesta 1998 Gerhard Schröder (SPD), jonka hallitus sai 1. heinäkuuta 2005 liittopäivien äänestyksessä epäluottamuslauseen. Ennenaikaiset vaalit järjestettiin 18. syyskuuta. CDU/CSU sai Bundestagin vaaleissa 226 paikkaa, SPD 222, FDP 61, die Linke (entinen PDS) 54 ja Vihreät 51. Tuloksen perusteella kristillisdemokraattien Angela Merkelillä on parempi mahdollisuus kanslerin toimeen.

Osavaltiot

Saksan osat Saksan 16 osavaltiota ovat: #Baden-Württemberg #Baijeri (vapaavaltio) #Berliini #Brandenburg #Bremen (vapaakaupunki) #Hampuri (vapaakaupunki) #Hessen #Mecklenburg-Vorpommern #Niedersachsen #Nordrhein-Westfalen #Rheinland-Pfalz #Saarland #Sachsen (vapaavaltio) #Sachsen-Anhalt #Schleswig-Holstein #Thüringen Saksan maantieteellisistä alueista ja vanhoista maakunnista käytetään nykyisinkin suomalaistettuja nimiasuja, etenkin nimiä Saksi, Ala-Saksi, Etu-Pommeri ja Reininmaa. Osavaltioiden virallisissa nimissä on kuitenkin selkeintä pysytellä saksalaisissa asuissa. Poikkeuksena ovat yksinkertaiset ja täysin vakiintuneet Baijeri, Berliini ja Hampuri. Osavaltiot on edelleen jaettu 438 piiriin (Kreise).

Maantiede

Saksan maantiede Saksan ulottuu Itämeren ja Pohjanmeren rannoilta Alpeilla asti (korkein huippu Zugspitze 2962 m), maan keskiosat ovat metsäistä ylänköä. Maata halkovat Euroopan suurimmat joet: Rein, Tonava ja Elbe. Ilmasto on leuto ja merellinen, kosteat, pilviset ja viileät talvet ja kesät. Föhn-tuulet Alpeilta voivat nostaa lämpötilaa 30 °C tunneissa. Saksan Pääkaupunki on Berliini, mutta taloudellinen keskus Frankfurt am Main.

Talous

Saksan talous on maailman kolmanneksi suurin Yhdysvaltain ja Japanin jälkeen. Saksa on suurin teollisuusmaa Euroopassa. Korkea työttömyys on ollut ongelma jo vuosia, ja sitä myötä kohonneet sosiaalimenot. Saksan yhdistyminen on maksanut jo 1500 miljardia euroa, eikä talous ole parantunut idässä 50 miljardin vuosittaisista tulonsiirroista huolimatta (4 % lännen BKT:sta). Vienti tuo joka kolmanneksen kansatulosta. Suurimmat vientituotteet ovat koneet, ajoneuvot, kemikaalit, metallit, ruokatuotteet ja tekstiilit.

Väestöjakauma

Saksassa on 7,3 miljoonaa ulkomaalaista, sisältäen pakolaiset, vierastyöläiset ja heidän perheensä. 2/3 heistä on ollut maassa yli 8 vuotta ja 1/5 on syntynyt Saksassa. Turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut viime vuosina, 2003 hakijoita oli 50 000. Saksassa on 50 000 hengen tanskalainen vähemmistö Schleswigissa lähellä Tanskan rajaa, ja pieni sorbin kieltä puhuva vähemmistö, 40 000 Saksissa ja 20 000 Brandenburgissa. Friisin kieltä puhuu 12 000. Ala-saksa on myös käytössä Pohjois-Saksan maaseudulla. Vähemmistökielet ovat Euroopan neuvoston suojelemia. Maahanmuuttajista merkittävimmät ryhmät ovat turkkilaiset ja kurdit (1,9 miljoonaa). Pienempiä ryhmiä ovat italialaiset (0,6 miljoonaa), serbit (0,6 miljoonaa), kreikkalaiset (0,4 miljoonaa), puolalaiset (0,3 miljoonaa) ja kroaatit (0,2 miljoonaa) (luvut vuodelta 2002). Saksalaiset paluumuuttajat entisen Neuvostoliiton alueilta (yhteensä 1,7 miljoonaa vuosina 1980—1999), Puolasta (0,7 miljoonaa) ja Romaniasta (0,3 miljoonaa) saavat automaattisesti kansalaisuuden, eivätkä siten näy tilastoissa.

Kulttuuri

Saksan kieli oli ennen lingua franca keski-, itä-, ja Pohjois-Euroopassa ja on edelleen opetelluin vieras kieli englannin jälkeen Euroopassa. Monet historialliset henkilöt, jotka eivät varsinaisesti olleet saksalaisia, elivät saksalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä ja jättivät siihen jälkensä, kuten: Wolfgang Amadeus Mozart, Franz Kafka ja Stefan Zweig. Säveltäjiä: Beethoven, Bach, Brahms, Schumann ja Wagner Runoilijoita: Goethe, Schiller ja Heine Filosofeja: Gottfried Wilhelm Leibniz, Kant, Hegel, Marx, Arthur Schopenhauer, Nietzsche ja Martin Heidegger Teologeja: Martin Luther, Albert Schweitzer Kirjailijoita: Hermann Hesse, Thomas Mann, Heinrich Böll ja Günter Grass Tiedemiehiä: Johannes Kepler, Ernst Haeckel, Albert Einstein, Max Born, Max Planck, Werner Heisenberg, Heinrich Rudolf Hertz ja Robert Bunsen Keksijöitä: Johann Gutenberg, Nikolaus August Otto, Werner von Siemens, Wernher von Braun, Gottlieb Daimler, Carl Benz, Rudolf Diesel ja Carl von Linde Taiteilijoita, kuten renensanssin Albrecht Dürer, surrealisti Max Ernst, ekspressionisti Franz Marc, konseptitaitelija Joseph Beuys ja neo-ekspressionisti Georg Baselitz.

Merkittävimmät luonnonvarat

- rautamalmi
- kivihiili
- kupari
- ligniitti
- potaska
- uraani
- maakaasu
- nikkeli
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- kulkuneuvot
- kemikaalit

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=51.138001,9.052734&spn=6.122846,16.215820&z=11&t=h&hl=en Saksa Google Mapsissa] Luokka:Saksa fiu-vro:S'aksamaa als:Deutschland roa-rup:Ghirmânii ms:Jerman zh-min-nan:Tek-kok ko:독일 ja:ドイツ simple:Germany th:สหพันธ์สาธารณรัฐเยอรมนี

Alankomaat

Alankomaat, viralliselta nimeltään Alankomaiden kuningaskunta, on perustuslaillinen kuningaskunta Länsi-Euroopassa. Sen naapurimaita ovat Saksa ja Belgia. Pinta-ala on 41 526 km² ja väkiluku noin 16 miljoonaa. Alankomaita kutsutaan myös nimellä Hollanti, joka varsinaisesti tarkoittaa vanhaa Hollannin provinssia, joka nykyään on jaettu Etelä- ja Pohjois-Hollannin provinsseihin. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ohjeiden mukaan Hollanti on käypä nimitys samaan tapaan kuin Alankomaat. Alankomaiden pääkaupunki on Amsterdam, mutta hallitus sijaitsee Haagissa, joka on maan kolmanneksi suurin kaupunki. Maan toiseksi suurimmassa kaupungissa, Rotterdamissa, on maailman suurin satama. Maan neljänneksi suurin kaupunki on Utrecht. Maan tiheimmin asuttua aluetta (Etelä- ja Pohjois-Hollannin, Utrechtin ja Flevolandin provinssit) kutsutaan Randstadiksi. Alankomaiden kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä alankomaalainen tai hollantilainen. Nimitys hollantilainen saattaa kuitenkin loukata ihmisiä, jotka eivät ole hollantilaisia, esimerkiksi limburgilaisia tai pojoisbrabantilaisia.

Historia

Alankomaat itsenäistyi vuonna 1648. 1600-luvulla Alankomaista tuli suurimpia merenkävijämaita ja kaupankäynnin ansiosta siitä kehittyi taloudellinen suurvalta. Napoleon valloitti Alankomaat ja liitti sen kuningaskunnaksi nykyisen Belgian ja Luxemburgin kanssa vuonna 1815. Belgia itsenäistyi vuonna 1830 ja Luxemburg erosi liitosta kuningas William III:n kuoltua. Alankomaat oli neutraali Ensimmäisessä maailmansodassa, mutta Saksa valloitti sen toukokuussa 1940 Toisen maailmansodan aikana. Alankomaat vapautettiin vasta vuonna 1945. Sodan jälkeen Alankomaat liittyi Natoon ja oli Euroopan unionin edeltäjän, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustajajäseniä. Nyk. Alankomaiden alue oli aik. kelttien asuttama, mutta 100-luvulla eKr. he joutuivat väistymään germaanikansojen (friisit, bataavit) tieltä. Alue liitettiin 50-luvulla eKr. Rooman valtakuntaan, ja kansainvaellusten myötä se tuli frankkien hallintaan, kuen nyk. Belgiakin. Frankkien valtakunnan jaon (843) jälkeen alue pirstoutui vähitellen pieniksi ruhtinaskunniksi, jotka myöh. joutuivat Burgundin alaisuuteen ja tulivat Maksimilian I:n avioliiton myötä 1477 Habsburgien omistukseen. Kaarle V antoi alueen perintönä Espanjan kuninkaalle Filip II:lle, jonka kiihkokatolinen politiikka julmine uskonvainoineen johti vapausssotaan reformoidun opin omaksuneissa Alankomaiden pohj. maakunnissa. Ne julistautuivat itsenäisiksi Alankomaiden tasavallaksi 1581, kun taas et.maakunnat (nyk.Belgia)jäivät Espanjan yhteyteen. Saksa ja Espanja tunnustivat Alankomaiden itsenäisyyden Westfalenin rauhassa 1648. Alankomaat oli vallannut jo vapausssodan aikana siirtomaa-alueita Itä-Intiassa ja laajensi myöh. siirtomaitaan mm. Etelä-Afrikassa. Samalla Alankomaista tuli tärkeä merenkulku- ja kauppavaltio. Se puolusti asemaansa kahdessa sodassa Englantia vastaan 1652-54 ja 1665-67 ja Ranskaa vastaan 1672. Vallankumoussodissa ranskalaiset kuitenkin valtasivat Alankomaat, josta tuli Ranskan alainen Batavian tasavalta. 1806 se muutettiin Napoleonin veljen Ludvigin hallitsemaksi Hollannin kuningaskunnaksi ja 1810 viimein liitettiin kokonaan Ranskaan. Wienin kongressissa 1815 muodostettiin Alankomaiden kuningaskunta, jonka hallitsijaksi tuli Oranian suvun Vilhelm I. Kuningaskuntaan liitettiin myös nyk. Belgia, joka kuitenkin irrottautui itsenäiseksi kuningaskunnaksi 1830. Vilhelm I luopui kruunusta 1840 poikansa Vilhelm II:n hyväksi. Tämän seuraajaksi tuli 1849 Vilhelm III, jonka jälkeen valtaistuimelle nousi 1890 kuningatar Vilhelmiina. Alankomaat pysyi puolueettomana 1. maailmansodassa ja julistautui puolueettomaksi myös 2. maailmansodan puhjetessa.

Politiikka

Alankomaat on ollut perustuslaillinen kuningaskunta vuodesta 1815. Monarkki nimittää hallituksen, jota johtaa pääministeri (Minister President). Parlamentti on kaksikamarinen. Alahuoneessa on 150 jäsentä, ja heidät valitaan vaaleilla joka neljäs vuosi. Senaatilla on vähemmän vaikutusvaltaa, ja sen jäsenet valitsevat Alankomaiden provinssien parlamenttien jäsenet aina provinssi-parlamenttivaalin jälkeen.

Provinssit

Alankomaat jaetaan 12 provinssiin (provincies):

Drenthe	Groningen	Overijssel
Flevoland	Limburg	Utrecht
Friesland	Pohjois-Brabant	Zeeland
Gelderland	Pohjois-Hollanti	Etelä-Hollanti

Provinssit jaetaan kuntiin (gemeenten), joita on 483. Alankomaihin kuuluu saaria Karibianmeressä: Alankomaiden Antillit ja Aruba. Aruba Aruba

Väestöjakauma

Alankomaissa puhutaan hollantia. Väestö on uskonnoltaan pääosin kristittyjä, joko reformoituja protestantteja tai katolisia.

Talouselämä

Alankomaat lähti toisen maailmansodan jälkeen Euroopan yhdentymisen edelläkävijöiksi. Se oli mukana mm. hiili- ja teräsunionissa. Luopuessaan siirtomaastaan Indonesiasta hollantilais-brittiläinen öljy-yhtiö Royal Dutch/Shell joutui uuteen asetelmaan raakaöljyn ostajana. Alankomaat on ollut elektroniikkateollisuuden edelläkävijä Philipsin toimesta, mm. CD-levy on Philipsin lanseeraama. 1990-luvulla Hollannin 1920-luvulta asti menestyksellinen lentokonetehdas Fokker meni konkurssiin etenkin brasilialaisen Embraer-yhtiön vallatessa sen markkinat.

Merkittävimmät luonnonvarat

- Pohjanmeren maakaasu ja öljy
- hedelmällinen maaperä

Merkittävimmät vientituotteet

- elintarvikkeet
- koneet
- kulkuneuvot

Linkit

- [http://europa.eu.int/abc/governments/netherlands/index_fi.htm EU Portaali]
- [http://www.finlandsite.nl/foorumi Alankomaat Foorumi]
- [http://www.alankomaat.info Alankomaat Info]
- [http://www.holland.com Matkailutoimisto]
- [http://maps.google.com/maps?ll=52.173932,5.603027&spn=2.991694,8.107910&z=10&t=h&hl=en Alankomaat Google Mapsissa]
- [http://www.blogs.fi/main/index.php/hollannikkaat Hollannikkaat]: Suomi-yhteisö Hollannissa Luokka:Alankomaat [[got:

Rheinland-Pfalz

Rheinland-Pfalz on Saksan osavaltio maan lounaisosassa. Pohjoisessa se rajoittuu Nordrhein-Westfaleniin, idässä Hesseniin, kaakossa Baden-Württembergiin ja lounaassa Saarlandiin. Lisäksi lännessä Luxemburgin, luoteessa Belgian, sekä etelässä Ranskan itsenäisiin valtioihin. Osavaltion pinta-ala on 19 847 km² ja siellä on 4,05 miljoonaa asukasta. Pääkaupunki on Mainz (190 934 asukasta), muita suuria kaupunkeja Ludwigshafen (167 410), Koblenz (107 064), Trier (100 234) ja Kaiserslautern (99 469). Rein muodostaa rajan Baden-Württembergin ja Hessen kanssa kaakossa ennen virtaamistaan osavaltion pohjoisosan läpi. Reinin laaksoa rajoittavat vuoret, ja sen muodostama maisema käsittää monia Saksan historiallisesti tärkeimpiä paikkoja. Luoteessa on Eifelvuorten eteläisin osa, etelämpänä Hunsrückin vuoriketju, joka jatkuu Taunusvuorina toisella puolella Reiniä. Eteläosan ylänköä nimitetään Pfälzerwaldiksi. Hallituspuolue on SPD ja ministeripresidentti Kurt Beck (1994–) Luokka:Saksan osavaltiot ko:라인란트팔츠 주 ja:ラインラント＝プファルツ州 simple:Rhineland-Palatinate

Düsseldorf

Düsseldorf on Saksan Nordrhein-Westfalenin osavaltion pääkaupunki. Kaupungissa on 571 150 asukasta ja kaupunkialueella 2 971 036. Düsseldorf sijaitsee varsinaisen Ruhrin alueen ulkopuolella, mutta on silti merkittävä teollisuuskeskus. Kaikkiaan Düsseldorf–Rein–Ruhrin alueella asuu 11,1 miljoonaa asukasta, siellä on 300 000 yritystä ja 45 yliopistoa, joissa on yli 300 000 opiskelijaa. Düsseldorfissa on merkittävä japanilainen yhteisö, joten se on saanut lempinimen Nippon am Rhein.

Historia

Düsseldorf on syntynyt 600–700-luvulla paikkaan, jossa pieni Düsseljoki virtaa Reiniin. Ensimmäinen maininta kaupungista on vuodelta 1135, tosin nimellä Dusseldorp. Vuonna 1186 kaupunki siirtyi Bergin suvun alaisuuteen ja he siirsivät hovinsa kaupunkiin 1280. Kaupunginoikeudet Düsserdorf sai Adolf V von Bergiltä 14. elokuuta 1288 Bergin voitettua Kölnin arkkipiispan sotajoukon. Düsserdorf linnoitettiin ja julistettiin Bergin ruhtinaskunnan pääkaupungiksi 1380. Tämän jälkeen kaupunkiin rakennettiin merkittäviä rakennuksia, kuten Pyhän Lambertuksen kirkko. Vuonna 1609 Jülich–Berg–Clevesin suku päättyi ja Düsseldorf päätyi Pfalzin ruhtinaiden alaisuuteen, jotka siirsivät hovinsa Düsserdorfiin. Ruhtinas Johann Wilhelm II (hallitsi 1690–1716) ja vaimonsa Anna Maria Luisa de' Medici keräsivät suuren kokoelman taideteoksia, jotka ovat nykyisin näytteillä Stadtschlossissa. Vaaliruhtinas Karl Theodor kuitenkin peri Baijerin ja siirsi hovinsa Müncheniin. Köyhyys ja tuho iski Düsserdorfiin Napoleonin sotien myötä. Teollisen vallankumouksen käynnistyessä Düsserdorf kasvoi nopeasti, ja vuoden 1882 sadantuhannen väkiluku tuplaantui vuoteen 1892 mennessä. Ensimmäinen ja toinen maailmansota tuhosivat Düsserdorfia. Toisessa maailmansodan koko kaupunki käytännöllisesti katsoen tuhoutui pommituksissa. 5 100 kaupungin juutalaisesta selvisi hengissä vain 249. Düsseldorfissa oli myös Buchenwaldin keskitysleirin alaleiri, jossa pidettiin puolalaisia vankeja. Brittien miehityshallinnon alaisuudessa Düsseldorfista tuli Nordrhein-Westfalenin pääkaupunki 1946 ja kaupunki jälleenrakennettiin nopeasti.

Talous

Düsserdolf tunnetaan Saksan mainosalan keskuksena, ja siitä on tullut nopeasti myös tietoliikennealan keskus. Kaupungissa on 18 Internet-yhteydentarjoajaa ja kaksi suurinta matkapuhelinoperaattoria, D2 Vodafone ja E-Plus pitävät siellä päämajaansa. Düsserdorf on myös rahamaailman keskus. Kaupungissa on 170 luottolaitosta ja 130 vakuutusyhtiötä ja yksi Saksan suurimmista pörsseistä. Paperimedioista kaupungissa on 200 julkaisutaloa, jotka ovat siirtyneet myös Internetiin. TV-kanavista CNN, NBC Giga ja QVC ovat sijoittuneet Düsserdorfiin, kuten myös Saksan suurin elokuvayhtiö, Riech-Group. Düsserdorfin kansainvälinen lentokenttä (DUS) sijaitsee kahdeksan kilometrin päässä kaupungista. Lentokentälle saapuu ja sieltä lähtee noin 500 lentoa joka päivä. 16 miljoonalla vuotuisella matkustajallaan se on Saksan kolmanneksi suurin lentokenttä Frankfurtin ja Münchenin jälkeen. Lentokentällä on 12 minuutin matka kaupungin keskustasta S-Bahn-rataa pitkin. Düsserdorf on myös suuri rautateiden risteysasema. Kaupungissä pysähtyy päivittäin 1000 junaa. Keskusasema Konrad-Adenauer-Platz sijaitsee kaupungin keskustassa. Moottoritiet A3, A44, A46, A52, A57 ja A59 kulkevat Düsseldorfin kautta. Heinrich-Heine-Universität sijaitsee kaupungin eteläosassa. Muita akateemisia oppilaitoksia ovat Clara Schumann Musikschule, Fachhochschule Düsseldorf, Robert Schumann Musikhochschule ja Kunstakademie Düsseldorf.

External links

- [http://www.duesseldorf.tk Düsseldorf] Official website of the city Luokka:Saksan kaupungit ko:뒤셀도르프 ja:デュッセルドルフ

Düsseldorf

Historia

Talous

External links

- [http://www.duesseldorf.tk Düsseldorf] Official website of the city Luokka:Saksan kaupungit ko:뒤셀도르프 ja:デュッセルドルフ

Bonn

right right Bonn on kaupunki Saksassa, Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa, 20 km etelään Kölnistä Reinin varrella. Bonn oli Saksan liittotasavallan (Länsi-Saksan) pääkaupunki 1949 – 1990. Kaupungissa on 310 930 asukasta (2002). Bonnin historia ulottuu jo roomalaisaikoihin. Vuonna 10 eaa. roomalaiset rakensivat sillan Reinin yli paikassa nimeltä Bonna. Teutoburgin taistelun jälkeen vuonna 9 jaa. tästä leiristä tuli 7000 legioonalaisen linnoitus. Rooman häviön jälkeen linnoituksesta tuli kaupunki. 1000– ja 1200-luvulla kaupunkiin rakennettiin romaaninen katedraali. Vuonna 1597 kaupungista tuli Kölnin ruhtinaskunnan pääkaupunki. Elektori ja Kölnin arkkipiispa Clemens August (hallitsi 1724 – 1761) rakennutti joukon barokkirakennuksia, jotka vieläkin hallitsevan kaupungin kuvaa. Toinen merkittävä hallitsija oli Max Franz (1784 – 1794), joka perusti yliopiston ja Bad Godesbergin kylpyläkaupunginosan. Hän oli myös kaupungissa 1770 syntyneen Ludwig van Beethovenin suojelija. Ruhtinas kustansi myös Beethovenin ensimmäisen matkan Wieniin. Vuonna 1794 ranskalaiset valloittivat kaupungin ja siitä oli osa Ranskan keisarikuntaa Napoleonin alaisuudessa. Vuonna 1815 Preussi valloitti Bonnin ja se oli osa Preussia vuoteen 1945. Toisen maailmansodan jälkeen Bonn oli brittijoukkojen miehitysvyöhykkeellä ja 1949 se julistettiin Länsi-Saksan väliaikaiseksi pääkaupungiksi. Päätös tehtiin Kölnin läheltä kotoisin olevan Konrad Adenauerin myötävaikutuksella. Saksan yhdistyessä Berliinistä tuli 1990 jälleen Saksan pääkaupunki. Kaikkia liittovaltion virastoja ei kuitenkaan siirretty, ainostaan Bundestag 20. kesäkuuta 1991 pitkän väittelyn jälkeen. Osa ministeriöistä on edelleen Bonnissa, eikä niitä ole tarkoitus siirtää. Bonnin yliopisto (Rheinische Friedrich-Wilhelms-Universität zu Bonn am Rhein) on 35 000 opiskelijallaan yksi Saksan suurimmista. Luokka:Saksan kaupungit ko:본 ja:ボン

Ruhrin alue

Ruhrin alue, saksaksi Ruhrgebiet tai puhekielessä Ruhrpott, on metropolialue Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa Saksan liittotasavallassa. Siihen kuuluu useita teollisuuskaupunkeja alueella, jota ympäröivät Ruhrjoki etelässä, Rein lännessä ja Lippe pohjoisessa. Sen eteläpuolella on Bergisches Land. Ruhrin alueella asuu 5,3 miljoonaa ihmistä, ja se on osa suurempaa Reinin–Ruhrin metropolialuetta, jossa asuu yli 12 miljoonaa asukasta. Lännestä itään, Ruhrin alueella ovat Duisburgin, Oberhausenin, Bottropin, Mülheim an der Ruhrin, Essenin, Gelsenkirchenin, Bochumin, Hernen, Hammin, Hagenin ja Dortmundin kaupunkipiirit. Lisäksi siihen kuuluvat piirit: Wesel, Recklinghausen, Unna ja Ennepe-Ruhr. Nämä ovat kasvaneet yhteen muodostaen ainutlaatuisen teollisuuskeskittymän, joka on Euroopan neljänneksi suurin kaupunkialue Moskovan, Suur-Lontoon, Pariisin ja mahdollisesti Istanbulin jälkeen. Ruhria pidetään usein yhtenä kaupunkina, koska kartat eivät näytä rajoja kaupunkien välillä.

Historia

Useat kaupunkit olivat pelkkiä kyliä suurimman osan historiastaan. Kasvu alkoi teollisen vallankumouksen ja hiilen- ja teräksentuotannon myötä. Kun hiilen menekki väheni 1960-luvulla, Ruhrissa kohtasi rakennemuutoksen aika, jolloin teollisuus erikoistui, ja elinkeinorakenne muuttui vähitellen palvelualoja kohti ja korkeaan teknologiaan. Ilmansaasteet ja jokien saastuminen ovat sitä myötä muuttuneet menneisyydeksi. 1800-luvulla Ruhriin muutti yli miljoona puolalaista Itä-Preussista ja Sleesiasta Ostflucht-nimellä tunnetussa muuttoaallossa. Lähes kaikki heidän jälkeläisensä puhuvat nykyään saksaa äidinkielenään, mutta puolalaiset sukunimet ovat yhä muistona muuttovirrasta. Vuonna 1900 Gelsenkirchenin asukkaista oli 13,1 % puolalaisia ja Bochumissa 9,1 %. Toisen maailmansodan aikana liittoutuneet pyrkivät nimenomaan motittamaan ja valtaamaan Ruhrin teollisuuskeskittymän. Tämä onnistui, ja alueelle saarrettiin satoja tuhansia Wehrmachtin joukkoja. Kylmän sodan aikana Ruhrin aluetta pidettiin Varsovan liiton ensisijaisena kohteena, jonne joukot etenisivät Fuldan aukon kautta. Luokka:Saksa als:Ruhrgebiet ja:ルール地方

Dortmund

Dortmund on kaupunki Saksassa, Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa, Ruhrin alueella. Ruhrjoki virtaa kaupungin eteläpuolelta ja Datteln–Hammin kanava kaupungin pohjoispuolelta. Dortmund–Emsin kanava päättyy Dortmundin satamaan lähes kaupungin keskustassa. Kaupungissa on 587 288 asukasta (1.1.2004). Dortmund on mainittu kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 880 nimellä Throtmanni, jolloin se oli pieni kylä. Vuonna 1152 keisari Fredrik Barbarossa rakennutti uudelleen tulipalon tuhoaman kaupungin ja piti siellä hoviaan kaksi vuotta. 1200-luvulla Dortmund liittyi Hansaan ja saavutti vapaakaupungin aseman. Dortmundin Bundesligassa pelaava jalkapallojoukkue on nimeltään Borussia Dortmund (virallisesti Ballspiel-Verein Borussia 1909 e.V. Dortmund). Se on voittanut Mestarien liigan vuonna 1997. Kaupungissa järjestetään vuoden 2006 Jalkapallon MM-kilpailujen otteluita . Dortmund tunnetaan Westfalenin vihreänä kaupunkina. Lähes puolet sen alueesta on vettä tai viheralueita kuten Westfalenpark ja Romberg park. Joulumarkkinat (weihnachtsmarkt) on myös tunnettu tapahtuma. Dortmundin kuuluisia nähtävyyksiä ovat muun muassa Westfalenstadion ja tv-torni Florianturm. Luokka:Saksan kaupungit ko:도르트문트 ja:ドルトムント

Bochum

Bochum on kaupunki Saksassa Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa Dortmundin ja Essenin välissä Ruhrin alueella, 394400 as. Se on merkittävä teollisuuskeskus, jossa on runsaasti etenkin metalli-, kone- ja kulkuneuvoteollisuutta. Kaupunki on myös tärkeä koulutuskeskus, jossa sijaitsee Ruhrin yliopisto (perustettu 1965), teatterikoulu ja lisäksi runsaasti tieteellisiä tutkimuslaitoksia. Kaupungissa on kaksi keskiaikaista linnaa sekä Kaivosmuseo että nostalginen Junamuseo. Vaikka kaupunki perustettiin jo 1300-luvulla, oli kaupunki merkityksetön 1800-luvulle asti. 1800-luvulla alkoi Saksa teollistua ja Bochum kasvaa. Kasvu johtui kaupungin hiilikaivoksista ja sen mukana tulleesta terästeollisuudesta. Bochumin väkiluku kymmenkertaistui 1850-1890. Hiilikaivokset jouduttiin kuitenkin sulkemaan 1960-1973 välisenä aikana. ----

Väkiluvun kehitys

- 1500 1.000 as.
- 1650 1.400 as.
- 1750 1.449 as.
- 1800 1.636 as.
- 1843 4.282 as.
- 1871 21.192 as.
- 1890 47.601 as.
- 1895 53.842 as.
- 1900 65.554 as.
- 1905 118.464 as.
- 1910 136.931 as.
- 1919 142.760 as.
- 1925 211.249 as.
- 1933 314.546 as.
- 1939 305.485 as.
- 1950 289.804 as.
- 1961 361.382 as.
- 1970 343.800 as.
- 1975 415.600 as.
- 1980 402.000 as.
- 1985 383.200 as.
- 1989 389.087 as.
- 1990 396.486 as.
- 1997 397.400 as.
- 2003 387.283 as.
- 2004 388.179 as. Luokka:Saksan kaupungit ja:ボーフム

Rein

Rein (englanniksi Rhine, saksaksi Rhein, ranskaksi Rhin, hollanniksi Rijn) on yksi pisimmäistä joista Euroopassa. Joen pituus on 1 320 kilometriä. Nimensä joki on saanut Kelttien sanasta "renos". Yhdessä Tonavan kanssa se muodosti aikanaan pohjoisrajan Rooman valtakunnalle. Sen jälkeen se on ollut tärkeä vesiväylä tavaroiden kuljetuksessa sisämaahan.

Maantiede

Rein saa alkunsa Sveitsin Alpeilta. Reinin varrella olevat maat ovat Sveitsi, Liechtenstein, Itävalta, Saksa, Ranska ja Alankomaat. Rein toimii monin paikoin myös rajajokena kyseisille valtioille Alankomaita lukuun ottamatta. Luokka:Itävallan joet Luokka:Sveitsin joet Luokka:Saksan joet Luokka:Ranskan joet Luokka:Liechtensteinin joet Luokka:Alankomaiden joet als:Rhein ko:라인 강 ja:ライン川 simple:Rhine River

Ruhr

Ruhr on 217 km pitkä Reinin sivujoki Saksan Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa. Joki lähtee Winterbergista Sauerlandista ja laskee Reiniin Duisburgin kohdalla. Joen varrella sijaitsevat mm. Leverkusen, Mülheim an der Ruhr, Essen, Bochum, Hagen ja Dortmund. Ruhr on antanut nimensä Ruhrin teollisuusalueelle. Luokka:Saksan joet

CDU

Saksan kristillisdemokraattinen puolue (CDU – Christlich Demokratische Union) on Saksan suurin konservatiinen, keskusta-oikeistolainen puolue. Se perustettiin toisen maailmansodan jälkeen, perustajiin kuului mm. Konrad Adenauer. CDU ei toimi Baijerissa, siellä sen korvaa CSU – Christlich-Soziale Union in Bayern e.V.. Puolueilla on yhteinen puoluekokous ja yhteistyötä liittovaltion tasolla, eivätkä ne kilpaile toistensa kanssa. CDU/CSU:lla on kannattajia katolisten, protestanttien ja maaseudulla asuvien joukossa kaikissa yhteiskuntaluokissa. Puolue yhdistetään etupäässä katoliseen kirkkoon, vähäisemmässä määrin protestantteihin. Vuonna 1990 se yhdistyi itäsaksalaisen samannimisen puolueen kanssa. CDU:n päävastusta on toinen valtapuolue SPD. Muita poliittisia kilpailijoita liittopäivätasolla ovat kommunististen ja kansandemokraattisten puolueiden perinnettä jatkava vasemmistososialidemokraattinen PDS (kesästä 2005 alkaen Linkspartei) ja Saksan vihreät (Bündnis90/Die Grünen). CDU:n hallituskumppani on usein liberaalien FDP (Freie Demokratische Partei). Helmut Kohl oli CDU:n puhemies vuodesta 1973 sen vaalitappioon 1998 asti, jolloin Wolfgang Schäuble siirtyi puolueen johtoon. Schäuble erosi alkuvuodesta 2000 laittomista rahalahjoituksista syntyneen skandaalin vuoksi, ja Angela Merkel korvasi hänet. Vuoden 1998 vaaleissa CDU sai 28,4 % äänistä ja CSU 6,7 %. Vuonna 2002 äänisaaliit olivat 29,5 % ja 9,0 %. Eurovaaleissa 2004 CDU/CSU sai 44 % äänistä. Luokka:Saksalaiset puolueet ko:독일 기독민주연합 ja:ドイツキリスト教民主同盟

Robert Schumann

Robert Schumann (1810-1856) oli saksalainen säveltäjä. Hänen tyylinsä katsotaan edustavan romantiikkaa mahdollisimman puhtaimmillaan.

Lapsuus

Schumann syntyi kuopukseksi taiteelliseen perheeseen. Hänen äitinsä oli musikaalinen (vaikkei soittanut mitään instrumenttia), ja hänen isänsä, August Schumann, käänsi Walter Scottin ja Lordi Byronin teoksia saksaksi ja kirjoitti ritariromaaneja. Isä myös omisti veljensä kanssa kirjakustantamon, joka julkaisi ulkomaalaisia kirjoja. Schumannin neljä isoveljeä seurasivat isäänsä kirjankustantajan alalla ja Schumann itsekin oli hyvin kiinnostunut kirjallisuudesta ja kirjoitti paljon tekstejä. Isä tuki myös lapsiensa musiikkiharrastuksia ja Schumann saikin jo lapsena käyttöönsä oman flyygelin. Pianonsoittoa opettamaan isä palkkasi lapsilleen säveltäjä Carl Maria von Weberin. Myöhemmin Schumann totesikin saaneensa rakastavan ja huolellisen kasvatuksen. Isä kuoli vuonna 1826. Tämän jälkeen Schumannin saama piano-opetuksen taso laski melkein amatöörimäiseksi, ja hän soitti itse opettajiaan paremmin. Tämän seurauksena Schumann alkoi opiskella musiikkia itsenäisesti: hän kävi kuuntelemassa musiikkiesityksiä ja tutki partituureja sekä soitto-oppaita. Hän perusti myös veljensä kanssa kouluun pienen orkesterin ja näytelmäkerhon. Omien sanojensa mukaan Schumann oli säveltänyt musiikkia jo ennen seitsemättä ikävuottaan. Carl Maria von Weber Schumannin lailliseksi huoltajaksi valittu vaate- ja rautakauppias Gottlob Rudel, ja Schumannin leskeksi jäänyt äiti halusivat, että Schumann ryhtyisi lukemaan lakia. Schumann taipui huoltajiensa tahtoon ja kirjoittutui 29. maaliskuuta vuonna 1828 sisään Leipzigin yliopistoon oikeustiedettä opiskelemaan.

Vaikeat uravalinnat

Leipzigin kaupunki teki Schumanniin vaikutuksen. Hän oli innoissaan monista kaupungin kirjakaupoista ja kuunteli konsertteja, joidenka tasoisista hän ei ollut aikaisemmin saanut nauttia. Schumann pyrki käyttämään aikaansa musiikkiin, kirjallisuuteen ja filosofian luentoihin. Hän sävelsi kappaleita, mutta oikeustieteestä hän ei välittänyt. Vielä samana vuonna Schumann tapasi erään taiteita suosivan professorin luona Friedrich Wieckin. Alun perin teologiaa opiskellut Wieck oli saanut mainetta erinomaisena pianonsoiton opettajana. Schumann alkoi aluksi opiskella aluksi innolla Wieckin johdolla, mutta hän pettyi omaan oppimattomuuteensa ja lopetti kohta musiikin opiskelun. Tämän jälkeen Schumann siirtyi Heidelbergin kaupunkiin, ja opiskeli lakia kahden lukukauden ajan - tällä kertaa tosissaan. Schumann muutti kuitenkin jälleen mielensä, ja kirjoitti vuoden 1830 heinäkuussa pitkän sisäisen taistelun jälkeen äidilleen aikovansa sittenkin pianistiksi. Päätökseen oli saattanut vaikuttaa viulutaiteilija Paganinin esityksen näkeminen aiemmin tuona vuonna. Äiti ei voinut muuta kuin suostua ja pyysi Wieckiä kirjeitse kouluttamaan Schumannin pianistiksi kymmenessä vuodessa. Wieck kirjoitti, että Schumannista tulisi suuri pianisti kolmessa vuodessa. Näin Schumann palasi Leipzigiin ja sai huoneen Wieckin talosta. Schumannin tie pianistiksi katkesi kuitenkin äkisti. Yleisesti tunnetumman näkemyksen mukaan syynä tähän oli laite, jonka Schumann oli itse kehittänyt venyttääkseen sormenvälejä. Laitteen käyttö johti oikean käden tilapäiseen halvaantumiseen, jonka jälkeen keskisormi ei enää toiminut soittamisen kannalta riittävän hyvin. Tämä on tunnetuin versio tapahtumista, mutta myöhemmin tutkijat ovat myös esittäneet näkemyksen, jonka mukaan käden halvaus olisi johtunut syfiliksestä. Onnettomuuden jälkeen Schumann keskittyi säveltämiseen, ja alkoi opiskella musiikin teoriaa. Bachin teos, Das wohltemperirte Clavier, oli hänelle tärkeä inspiraation lähde. Aluksi Schumann keskittyi pianomusiikkiin ja ensimmäisiin valmistuneisiin töihin kuuluivat esimerkiksi Papillons (opus no. 2) ja Toccata (opus no. 7). Viimeksi mainittu on sävelletty siten, että sen voi esittää ilman keskisormea. Vuonna 1837 syntyivät Sinfoniset etydit, jotka ovat ennemminkin variaatioita kuin varsinaisia etydejä. Sekä musiikissaan, että musiikkia käsittelevässä kirjoittelussaan, Schumann pyrki yhdistämään musiikin ja kirjallisuuden keskenään. Esimerkiksi Papillons perustui erääseen kohtaukseen Jean Paulin kirjasta, ja hän käytti kirjallista tyyliä myös musiikkiarvosteluissaan.

Näkemyksellinen journalisti

Friedrich Wieckin ja muutaman muun ystävänsä kanssa Schumann perustui vuonna 1834 musiikkiin keskittyneen aikakausilehden nimeltä Neue Zeitschrift für Musik. Schumann vei kirjoituksissaan eteenpäin E.T.A. Hoffmannin kymmenen vuotta aiemmin aloittamaa tapaa kirjoittaa värikkääseen, miltei runolliseen, tyyliin arvosteluja sävellyksistä ja musiikkiesityksistä. Schumannin lehdestä tuli hyvin tärkeä myöhemmän musiikillisen journalismin kehittymisen kannalta. Sekä Schumannin kirjoituksissa että sävellyksissä esiintyi fiktiivisiä hahmoja, kuten Florestan, Eusebius ja Mestari Raro. Nämä hahmot kuvastivat Schumannin tai hänen tuttaviensa eri luonteenpiirteitä tai mielentiloja, esimerkiksi Mestari Raro oli Frierich Wieckin hahmoon pohjautuva viisas neuvonantaja. Yksi Schumannin musiikkilehden taka-ajatuksista oli taistella silloin vallinneita musiikillisia mieltymyksiä vastaan. Beethovenin ja Mozartin kaltaiset suuret nimet olivat tuolloin usein jääneet sittemmin unohtuneiden vähäpätöisten aikalaistensa varjoon. Schumann kirjoitti suurten säveltäjien puolesta, eikä hän puolustanut ainoastaan kuolleita säveltäjiä vaan myös eläviä, kuten Berliozia ja Chopinia. Vuonna 1833 Schumann oli saanut koottua kasaan nuorten taiteilijoiden seurueen, joka kokoontui Leipzigin eräässä kahvilassa. Seurueen jäsenet näkivät itsensä vastavoimana "filistealaisille" poroporvareille. Seurue kutsui itseään nimellä "die Davidsbündler" (Daavidin liitto) erään suojeluspyhmiyksen mukaan, ja jäsenet käyttivät silloisten salaseurojen tapaan keksittyjä nimiä.

Vaimon hankkiminen

Schumannilla oli ollut vuosien varrella muutamia rakkaussuhteita, joista hän sai syfiliksen. Tämä sairaus oli mahdollisesti varsinaisena syynä hänen aikaiseen kuolemaansa. Sairauden eteneminen tapahtui kuitenkin vuosikymmenien kuluessa hyvin hitaasti. Vuonna 1834 Schumann kihlautui Ernestine von Fricken -nimisen 16-vuotiaan tytön kanssa, joka oli erään rikkaan böömiläisen paronin tytär. Schumannille kuitenkin selvisi kohta, että tytär olikin vain paronin adoptiolapsi, jolla ei ole perintöoikeutta. Kohta tämän jälkeen Schumann purki kihlauksen. Chopin Lokakuussa 1835 Schumann tapasi säveltäjä Felix Mendelssohnin Wieckin talossa, ja ilmaisi tälle ihailunsa. Heidän yhteistyönsä jatkui ajoittain aina Mendelssohnin kuolemaan saakka. Samoihin aikoihin Schumannista ja Friedrich Wieckin tyttärestä, Clarasta, tuli toisilleen lopulta läheiset. Heidän vuonna 1835 alkanutta suhdettaan kuitenkin varjosti Friedrich Wieckin täydellisen kielteinen suhtautuminen liittoon. Friedrich pyrki estämään kaiken kanssakäymisen Schumannin ja Claran välillä siten, että he joutuivat kommunikoimaan salaa eivätkä voineet enää tavata toisiaan. Vuonna 1840 Schumann ja Clara veivät asian lopulta oikeuteen, eikä Claran isä voinut muuta kuin suostua oikeuden päätöksen jälkeen. Schumann ja Clara vihittiin 12. syyskuuta 1840 Leipzigissä, Schönefeldin tuomiokirkossa. Avioliitosta syntyi kahdeksan lasta. Clara ei kuitenkaan tuntunut sopeutuvan erityisen hyvin lastenhoitajan tehtäviin, kuten Schumann oli toivonut, vaan halusi matkustella esiintyvänä taiteilijana.

Nihkeä vastaanotto teoksille

Kuuluisa pianoteos Kreisleriana valmistui vuonna 1838. Schumann omisti sen E.T.A. Hoffmannille, joka käytti sanaa "Kreisler" salanimenään musiikkia käsittelevissä kirjoituksissaan sekä sisällytti tarinoihinsa myös tuon nimisen fiktiivisen hahmon. Seuraavana vuonna Schumann vieraili Wienissä, ja sai tuon matkan aikana käsiinsä Schubertin yhdeksännen sinfonian, joka oli tuolloin vielä tuntematon teos. Schumann piti teosta suurimpana sinfoniana, mitä oli sävelletty Beethovenin kuoleman jälkeen. Schumann oli omistanut Kreislerianan Chopinille, joka ei kuitenkaan tuntenut suurta vetoa teokseen. Myös muut pianistit suhtautuivat Schumannin teoksin varauksellisesti. Esimerkiksi Franz Liszt yritti esittää joitakin hänen teoksiaan, mutta vastaanotto ei ollut suotuisa. Yleisölle Schumannin teokset olivat vaikeasti ymmärrettäviä, ja he kuuntelivat mieluummin hieman vanhempaa musiikkia. Yleisön lisäksi myös tuon ajan kriitikot olivat usein kiinni vielä jopa klassisismin ihanteissa. Myöskään Clara ei soittanut konserteissaan kuin harvakseltaan Schumannin kappaleita. Schumannin kappaleet eivät myöskään usein olleet teknisesti vaativimmasta päästä, joita Claran kaltaiset esiintymisestä nauttivat taiteilijat suosivat. Nämä taiteelliset erimielisyydet rasittivat Schumannien avioliittoa. Schumann ei myöskään ollut mielissään siitä, että heidän matkatessaan konserttikiertueilla, Clara sai esiintyä tähtenä ja hän itse oli vain mukana seuralaisena. Vuonna 1840 Schumann epäonnistui musiikki-julkaisunsa perustamisessa Wieniin, koska Itävallassa tuolloin vallinneen sensuurin säädökset olivat hyvin tiukkoja. Varsinainen lupa lehden perustamiseen myönnettiin, mutta ehtona oli ottaa yhtiökumppaniksi mukaan eräs toinen kustantaja, ja lopulta neuvottelut kariutuivat. Wien oli kiinnostanut Schumannia, koska Leipzig oli kulttuurillisesti siihen verrattuna varsin mitätön paikka. Nyt hän kuitenkin luopui ajatuksestaan asettua tähän kaupunkiin.

Ahkera säveltäjä

Samana vuonna Schumann edistyi kuitenkin säveltäjänä huomattavasti. Aiemmin lähinnä pianolle säveltänyt Schumann alkoi kirjoittaa nyt pianon säestämiä yksinlauluja eli liedejä. Pelkästään kyseisenä vuonna 1840 Schumann sävelsi 150 liediä. Hänen tärkeimmät laulusyklinsä tältä kaudelta olivat Heinrich Heinen tekstiin sävelletty Dichterliebe (op. 48) sekä J. von Eichendorff -nimisen runoilijan teksteihin sävelletty Liederkreis (op. 39). Myrthen -nimisessä kokoelmassa on käytetty useiden eri runoilijoiden tekstejä. Niin ikään samana vuonna 1840 Schumann sai kunniatohtorin arvon Jenan yliopistossa. Vaikka yleisö ei aina lämmennytkään Schumannin musiikille, oli hänen ansionsa musiikkikriitikkona ja säveltäjänä jo huomattu. Vuonna 1843 Schumannilla oli myös jonkin aikaa hallussaan professorin virka Leipzigin konservatoriossa. Vuonna 1842 Schumannin ensimmäinen sinfonia ja pianokvintetto oli esitetty New Yorkissa, mistä nähdään, että hänet tunnettiin jo säveltäjänä laajalti. Leipzigissä asuessaan Schumannin orkesteriteoksia esitettiin kaupungissa Mendelssohnin johdolla. Schumannille tyypillistä oli energian keskittäminen yhteen musiikintyyliin kerrallaan. Vuonna 1841 hän kirjoitti ensimmäiset kaksi sinfoniaansa. Seuraavana vuonna oli kamarimusiikin vuoro. Tänä vuonna syntyi myös pianokvintetti (op. 44), joka on Schumannin arvostetuin kamarimusiikin teos. Vuodesta 1844 eteenpäin terveydelliset ongelmat lisääntyivät. Vuoden alkupuolen hän oli vaimoineen Venäjällä. Palattuaan Saksaan hän jätti toimittajan työnsä ja siirtyi Leipzigistä Dresdeniin. Siellä hän kärsi hermostollisesta uupumuksesta, mutta toisaalta sävelsi myös ainoan pianokonserttonsa, joka on teoksena mahdollisesti vielä hänen sinfonioitaankin arvostetumpi. Vuodesta 1845 Schumann ei enää säveltänyt inspiraation vallassa vaan hitaasti ja usein palaten tekemään korjauksia. Tämän lisäksi hänellä oli vapisemisena ilmeneviä sairaskohtauksia, ja hän poti suurta korkean paikan kammoa. Vuonna 1846 Schumann oli taas tervehtynyt tarpeeksi matkustaakseen talvella Wieniin, ja seuraavan vuoden keväänä Prahaan ja Berliiniin. Vuosina 1847-1848 syntyi Schumannin ainoa ooppera, Genoveva (op. 81), johon Schumann kirjoitti lopulta itse myös libreton, vaikka alun perin hän oli suunnitellut tyytyvänsä tilaustyönä laadittuun tekstiin. Vuosina 1848-1850 Schumann sävelsi varsin tuotteliaasti ja tällä kertaa monipuolisesti keskittymättä mihinkään tiettyyn musiikinlajiin. Vuoden 1849 toukokuussa tapahtui Dresdenissä kansannousu liittyen Saksan demokratisoimisvaatimuksiin (kapinassa mukana menossa olivat esimerkiksi Richard Wagner ja Mihail Bakunin). Kapinan takia Schumann muutti läheiseen Kreischa -nimiseen kylään. Saman vuoden elokuussa Goethen syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta, ja tuolloin esitettiin Dresdenissa, Leipzigissa ja Weimarissa otteita Schumannin oratoriosta nimeltä "Kohtauksia Goethen Faustista", joka valmistui lopullisesti vuonna 1853. Itsekin myöhemmin Goethen innoittamana säveltänyt Franz Liszt oli mukana avustamassa kyseisessä projektissa. Liszt oli Schumannin pitkäaikainen ystävä ja saattoi vierailla Schumannien kotona kutsumattakin. Elämänsä loppuvuosina Schumannin löysi ystäväkseen tuolloin vielä nuoren Johannes Brahmsin, josta Schumann povasi "uutta Beethovenia".

Mielenterveys alkaa pettää

Vuonna 1850 Schumannista tuli Düsseldorfin kaupungin musiikillinen johtaja. Tästä virasta hän kuitenkin luopui pian, koska hänellä ei ollut kapellimestarin työhön vaadittavaa luonnetta. Vuosina 1851-1853 hän matkusteli Sveitsissä ja Belgiassa. Matkoilta palattuaan Schumann rupesi toimittamaan painosta kootuista töistään. Nyt aiemmin vaivanneet sairaudet kuitenkin palasivat entistä pahempina. Jo aikaisemmin Schumann oli väittänyt A-nuotin soivan hänen päässään. Nyt hän sanoi kuulevansa myös muunlaisia ääniä. Schumannin mielenterveys alkoikin heiketä. Hänen viimeinen tunnettu työnsä syntyi siten, että hän yöllä väitti Schubertin ja Mendelssohnin lähettäneen hänelle teeman, jonka hän kirjoitti ylös. Tämän teeman pohjalta syntyi teos viisi variaatiota pianolle.

Itsemurhayritys ja kuolema

Belgia Vuoden 1854 helmikuussa, Düsseldorfin perinteisten kansanjuhlien aikaan, Schumannilla leikkasi kiinni lopullisesti, ja hän hyppäsi Reiniin pelkkä yöpuku päällään. Paikalle ehättäneet veneilijät pelastivat hänet, mutta Schumannin mielenterveys oli viimeistään nyt lopullisesti menetetty. Samoin hänen syfiliksensä oli kehittynyt pahaan vaiheeseen asti. Schumann vietiin Bonnin lähellä sijaitsevaan Endenich -nimiseen paikkaan, jossa hän pysyi kuolemaansa 29. heinäkuuta, 1856, asti. Clara ja Johannes Brahms tuhosivat osan Schumannin jälkeensä jättämistä viimeisistä töistä, joiden he otaksuivat olevan hulluuden saastuttamia. Schumann haudattiin Bonniin. Clara eli 40-vuotta miestään kauemmin ja hänet haudattiin kuolemansa jälkeen miehensä viereen. Claran ja Brahmsin välille muodostui koko elämän läpi jatkunut ystävyys, mikä ei kuitenkaan johtanut koskaan parisuhteeseen.

Myöhempi maine

Schumann tunnetaan nykyään yhtenä taidemusiikin tärkeimmistä säveltäjistä, ja hänet sijoitetaan kymmenen suurimman säveltäjän joukkoon kuuluvaksi. Romantiikkaa mahdollisesti puhtaimmillaan edustanut Schumann tunnetaan nimen omaan edistyksellisenä säveltäjänä, jonka teoksia ei hänen eläessään vielä täysin ymmärretty. Orkesterimusiikin alalla tunnetuimmat työt ovat hänen neljä sinfoniaansa sekä pianokonsertto. Schumannin pianokvintetto- ja kvartetto taas ovat kamarimusiikin keskeisintä ohjelmistoa. Saksankielisissä maissa myös Schumannin kuoroteoksia esitetään usein. Schumannin tuotannon selkärankana ovat kuitenkin pianoteokset, joista tunnetuimmat ovat Kreisleriana, Kinderszenen, Carnaval sekä fantasiat.

Tietoa muualta

(englanninkielisiä sivuja)
- [http://www.carolinaclassical.com/schumann/index.html Robert Schumann (1810-1856)]
- [http://www.classical.net/music/composer/works/schumann/ Schumannin kaikki teokset listattuna]
- [http://www.pianosociety.com/index.php?id=56 Piano Society.com - Schumann]
- [http://members.aol.com/schumannga/englisch/geselle.htm Robert Schumann Society, Düsseldorf]
- [http://members.aol.com/buendler The Davidsbündler]
- [http://www.mutopiaproject.org/cgibin/make-table.cgi?Composer=SchumannR&preview=1 Schumannin teosten nuotteja]
- [http://www.dlib.indiana.edu/variations/scores/song.html Indiana University Online Artsong Archive] - Schumannin laulujen nuotteja Schumann, Robert Schumann, Robert ko:로베르트 슈만 ja:ロベルト・シューマン th:โรเบิร์ต อะเล็กซานเดอร์ ชูมันน์

Heinrich Heine

Christian Johann Heinrich Heine (13. joulukuuta 1797 - 17. helmikuuta 1856) oli yksi tunnetuimmista saksanjuutalaisista runoilijoista. Heine asui vuodesta 1831 Pariisissa, koska häntä ei syntyperänsä ja poliittisten mielipiteidensä vuoksi suvaittu Saksassa. Teoksessaan "Saksanmaa. Talvinen tarina" hän pilkkaa kärkevästi oman aikansa Saksaa, mutta taustalla on kuitenkin isänmaallisuus ja halu saada aikaan muutos parempaan. Heine meni naimisiin yksinkertaisen ranskalaisen maalaistytön kanssa ja antoi tälle nimeksi Mathilda, koska ei voinut sietää alkuperäistä nimeä. Heine vietti boheemia elämää rikkaalta sukulaiselta saamiensa rahojen turvin avioliiton ollessa koetuksella. Runoissaan Heine kertoo synnillisistä öistä rakastajattarien kanssa, mutta toisaalta myös kauniista rakkaudesta vaimoonsa. Heinen kerrotaan myrkyttäneen mustasukkaisuuden takia vaimonsa papukaijan. Heine itse kuoli epäselvissä olosuhteissa toden näköisesti lyijymyrkytykseen, jota epäillään murhaksi. Suomennettuja teoksia: Laulujen kirja (Buch der Lieder, 1827) ja Saksanmaa. Talvinen tarina, muita teoksia: Die Harzreise, Atta Troll. Heinen runoissa yhtyy romanttinen tunteellisuus, lyyrillinen realismi ja pureva iva. Heine, Heinrich ja:ハインリッヒ・ハイネ

Heinrich Böll

Heinrich Böll (21. joulukuuta, 1917 – 16. heinäkuuta, 1985) oli saksalainen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1972. Böll syntyi Kölnissä liberaaliin, pasifistiseen katolilaisperheeseen. Hän onnistui välttämään Hitler Jugendiin liittymisen 1930-luvulla. Böll toimi kirjakauppa-apulaisena ja opiskeli saksan kieltä, kunnes joutui 1938 työpalveluun, ja sen jälkeen sotaväkeen, jossa palveli Ranskassa, Romaniassa ja Neuvostoliitossa haavoittuen neljästi. Lopulta Böll jäi huhtikuussa 1945 amerikkalaisten sotavangiksi. Sodassa saadut vammat johtivat elinikäiseen sairaalakierteeseen. 30-vuotiaana Böll aloitti päätoimisena kirjailijana. Hänen ensimmäinen romaaninsa Der Zug war pünktlich ilmestyi 1949. Sen jälkeen häneltä ilmestyi useita romaaneja ja novellikokoelmia ja vuonna 1972 Böllille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto, ensimmäisenä saksalaisena Herman Hessen vuonna 1946 saaman palkinnon jälkeen. Böllin kirjoja on käännetty yli 30 kielelle ja hän on eräs luetuimpia saksalaisia kirjailijoita. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa lukeutuvat Billard um halb zehn (Biljardia puoli kymmeneltä), Gruppenbild mit Dame (Nainen ryhmäkuvassa) ja Der Engel schwieg (Enkeli oli vaiti). Böll käsittelee teoksissaan natsiaikaa ja sen jälkeistä Länsi-Saksan talousnousua. Häntä on sanottu "sodanjälkeisen Saksan omaksitunnoksi". Böll, Heinrich Böll, Heinrich ko:하인리히 뵐

Cary Elwes

Cary Elwes (
- 26. Oktober 1962 als Ivan Simon Cary Elwes) ist ein britischer Schauspieler.

Biografie

Cary Elwes ist der dritte Sohn von Innenarchitektin Tessa Kennedy, die anglo-irischer und serbo-kroatischer Abstammung ist, und dem Porträtzeichner Dominic Elwes. Sein Bruder Cassian Elwes ist Produzent, sein zweiter Bruder Damian Elwes ist Künstler. Seine Mutter heiratete nach dem Selbstmord ihres ersten Mannes Elliott Kastner. Nach der Schule zog es Cary Elwes in die USA, wo er am "Sarah Lawrence College" in Yonkers bei New York Schauspielerei studierte. Nach dem College hatte Cary Elwes seine erste Rolle 1984 in Another Country von Marek Kanievska. Daraufhin bekam er das Angebot in Lady Jane, einem historischen Epos, neben Helena Bonham Carter zu spielen. 1987 folgte dann ein Auftritt als Bauernjunge Westley in Die Braut des Prinzen, den man wohl als Durchbruch bezeichnen kann. Es folgten Rollen neben Matthew Broderick in Glory und als Mitstreiter von Tom Cruise in Tage des Donners. In Hot Shots spielte er einen gefangenen Kampfpiloten, der von Charlie Sheen alias Topper Harley gerettet werden muss. In Bram Stoker's Dracula war er der Verlobte von Lucy, gespielt von Sadie Frost, und gab in Mel Brooks' Robin Hood - Helden in Strumpfhosen einen überzeugenden Robin Hood. Es folgten weitere Rollen, unter anderem in Twister und neben Jim Carrey in Der Dummschwätzer. In der neunten Staffel der Mysteryserie Akte X spielte er Brad Follmer, einen skeptischen FBI-Agenten. 2004 spielte er im Horrorfilm Saw einen Arzt, der in die Hände eines verrückten Serienmörders gerät. 1997 hat sich Cary Elwes mit der Fotografin Lisa Marie Kurbikoff in Paris verlobt. Die Heirat fand 2001 statt.

Filmografie (Auswahl)

- 1984 - Another Country ... James Harcourt
- 1986 - Lady Jane - Königin für neun Tage ... Guilford Dudley
- 1987 - Die Braut des Prinzen ... Westley
- 1989 - Glory ... Major Cabot Forbes
- 1990 - Tage des Donners ... Russ Wheeler
- 1991 - Hot Shots! - Die Mutter aller Filme ... Lt. Kent Gregory
- 1992 - Bram Stoker's Dracula ... Lord Arthur Holmwood
- 1993 - Robin Hood - Helden in Strumpfhosen ... Robin Hood
- 1994 - Das Dschungelbuch ... Captain William Boone
- 1996 - Twister ... Dr. Jonas Miller
- 1997 - Der Dummschwätzer ... Jerry
- 1997 - Denn zum Küssen sind sie da ... Det. Nick Ruskin
- 2000 - Shadow of the Vampire ... Fritz Arno "Fritzy" Wagner
- 2001 - Uprising - Der Aufstand ... Dr. Fritz Hippler (TV)
- 2001 - Akte X ... FBI Assistant Director Brad Follmer (Fernsehserie)
- 2004 - Saw ... Dr. Lawrence Gordon

Weblinks

- Elwes, Cary Elwes, Cary Elwes, Cary Elwes, Cary Elwes, Cary ja:ケイリー・エルウィス

jelenia g�ra og�oszenia best online casino wynajem autokar�w witaminy Hotels Warsaw

:: RELATED NEWS ::

Hincmar
Hincmar (c. 805 - December 21, 882), archbishop of Reims, one of the most remarkable figures in the ecclesiastical history of France, belonged to a noble family of the north or north-east of Gaul. Destined, doubtless, to the monastic life, he was brought up at Read More...

Parliament (cigarette)
Parliament is a brand of cigarette manufactured by Phillip Morris. Parliaments are distinctive for their recessed paper filter, in contrast to the solid foam filters on other filtered cigarettes. They are sold in "light", "ultra-light", "100s", and menthol varieties, in addition to the regular "king-size" cigarettes, called "Parliament Full Flavors". Parliaments are characterized by a sharp, tangy flavor

Incompressible surface
In mathematics, an incompressible surface is a kind of two-dimensional surface inside of a 3-manifold. To be precise, suppose that S is a compact surface properly embedded in a closed 3-manifold M. Suppose that D is a disk, also embedded in M, with :

D \cap S = \partial D.

Wilderness reserves of Finland
The wilderness reserves (Erämaa-alueet) of Finland are remote areas which are not strictly nature reserves. The areas were set up in 1991 to preserve their wilderness character, the Sami culture and their natural form of livelihood. There are 12 such areas, all of which are located in northern Lapland. The reserves cover an are

Paronymous
A paronym or paronyme in linguistics may refer to two different lexical categories: a word that is related to another word and derives from the same root, e.g. a cognate word; or alternatively, words which are almost homonyms, but have slight differences in spelling and have different meanings. They often lead to confusion. Examples of this type of paronym are:
- <

Magic (film)
Magic is a 1978 film starring Anthony Hopkins and Ann-Margret. Not strictly a horror film, Magic is more correctly categorized as a "psychological thriller." It was written by William Goldman, who also wrote the novel it was based on.

Tagline

:Abracadabra, I sit on his knee. :Presto, ch

Libertarian Party of Manitoba
The Libertarian Party of Manitoba is the former name of a provincial political party in Manitoba, Canada. The party was created in the mid-1980s, and formally changed its name to the Manitoba Marijuana Party in early 2005. Like most Libertarian parties, the LPM advocated the view that government activities which affect the lives of citizens (whether in

Hapoel Bnei Sakhnin FC
Hapoel Bnei Sakhnin FC is an Israeli football club, playing in Sakhnin. The team created history when it became the first Israeli team, representing an Arab town in Isael, to win the Israeli Cup when they defeated Hapoel Haifa FC by 4 goals to 1 in May 2004. Sakhnin participated in the UEFA Cup o

Isarn language
Isan (or Isaan or Esarn) is the language of the Isan region of Thailand. It is a tonal language of the Tai family, and is closely related to Lao, but has also been much influenced by Thai: the three are substantially mutually comprehensible. Phonology and the

Esarn language
Isan (or Isaan or Esarn) is the language of the Isan region of Thailand. It is a tonal language of the Tai family, and is closely related to Lao, but has also been much influenced by Thai: the three are substantially mutually comprehensible. Phonology and the