Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Norjan Kieli

Norjan kieli

Norjan kieli on Norjan kuningaskunnan virallinen kieli, joka kuuluu kansankielisessä muodossaan skandinaavisten kielten läntiseen haaraan. Norjassa ei kuitenkaan ole yhtenäistä kirjakieltä, vaan maan viralliset kielet ovat kirjanorja (bokmål) ja nykynorja (nynorsk), kaksi alkuperältään varsin erilaista kirjakieltä, jotka eroavat selvästi toisistaan ja joiden kannattajien välillä on esiintynyt aika ajoin katkeriakin kieliriitoja. Norjan kieli oli alkujaan lähempänä islantia ja Färsaarilla puhuttua fäärin kieltä (jotka alkujaan ovatkin muinaisnorjan murteita) kuin tanskaa ja ruotsia, jotka karkeasti sanoen muodostavat skandinaavisten kielten itäryhmän. Silmiinpistävin ero on, että norjassa, fäärissä ja islannissa ovat säilyneet alkuperäiset germaaniset diftongit, jotka ruotsissa ja tanskassa ovat muuttuneet tavallisiksi vokaaleiksi: isl. steinn, no. stein - ta. ja ru. sten "kivi".

Tanska Norjan kirjakielenä

Norja joutui 1300-luvulta alkaen tanskalaisten hallintaan, ja muinaisen norjan kielen kirjallinen käyttö loppui. Kuten muissakin mannerpohjoismaisissa kielissä, myös norjassa kielioppi yksinkertaistui ja monet omaperäiset sanat syrjäytyivät saksalaisten lainojen tieltä. Kuitenkin norjalaiset murteet eritoten maan länsiosissa jäivät hyvin erilaisiksi kuin tanska. Kun raamatunkäännös 1500-luvulla vakiinnutti tanskan kirjakielisen normin, tanskasta tuli norjalaisten virallinen sivistyskieli, jota jokainen kirjallisesta kulttuurista osalliseksi pyrkivä norjalainen sai luvan opetella. Sivistyneistö myös pyrki puhumaan norjan sijasta tanskaa, mutta käytännössä 1600-1700-luvulla kehittynyt ns. sivistynyt puhekieli (det dannede dagligtale) oli norjalaisittain äännettyä tanskaa. Se erosi tanskasta esim. sikäli, että vokaalienväliset konsonantit vaikkapa sellaisissa sanoissa kuin købe (sama sana kuin ruotsin köpa) eivät norjalaisten suussa yleensä pehmentyneet, vaan jäivät äännettäessä koviksi (sana siis äännettiin useimmiten ikään kuin se olisi kirjoitettu køpe). Toisaalta norjalaisia diftongeja ei sivistyneessä puhekielessä suvaittu ollenkaan, vaan niitä pidettiin rahvaanomaisuuden huippuna.

Mistä Norjalle oma kieli?

1800-luvun alussa Norja vaihtoi omistajaa: Wienin kongressi, joka Napoleonin sotien jälkeen järjesteli Euroopan karttaa uuteen uskoon, antoi näet Norjan Ruotsille korvaukseksi Venäjän vuonna 1809 siltä viemästä Suomesta. Nyt kun poliittista yhteyttä Tanskaan ei enää ollut, ei ollut enää syytä ylläpitää kielellistäkään yhteyttä, ja 1830-luvulta alkaen Norjassa virisi vilkas keskustelu mahdollisista kielellisistä uudelleenjärjestelyistä. Kysymys kuului, pitäisikö tanskalaisesta kirjakielestä kehittää norjalaisempi vai norjalaisten kansanmurteiden pohjalta luoda kokonaan uusi kirjakieli. Ensimmäistä vaihtoehtoa asettui puoltamaan kirjanorjan isä Knud Knudsen. Jälkimmäisen valitsi nykynorjan luoja Ivar Aasen.

Knudsen ja kirjanorja

Knud Knudsen (1812-1895) ja hänen seuraajansa asettuivat kannattamaan esim. kovia vokaalienvälisiä konsonantteja sekä eräiden taivutuspäätteiden norjalaistamista (esim. sanan hest "hevonen" monikkoon heste piti norjan mukaisesti saada -r loppuun: hester). Myös æ-kirjaimen käyttöä haluttiin vähentää e:n hyväksi, koska tanskalaisten käsitys siitä, missä sanoissa æ:tä kuului käyttää, ei ollut enää missään yhteydessä edes heidän oman kielensä ääntämiseen, saati sitten norjan. Knudsen kutsui kieltä nimellä riksmål eli koko valtakunnan kieli, mutta vuonna 1929 Norjan parlamentti, suurkäräjät, muutti sen nimen muotoon bokmål, kirjakieli. Tuossa vaiheessa se oli jo kokenut useita uudistuksia ja oli selvästi norjalaisempi kuin jo edesmenneen Knudsenin alkuperäinen, vaatimaton ehdotelma.

Ivar Aasen ja nykynorja

Ivar Aasen (1813-1896) lähti siitä, että erillisen norjan kirjakielen pohjana tulisi olla Folkets virkelige Talesprog, kansan tosiasiallinen puhekieli. 1840-luvulla hän matkusti pitkin Norjan maaseutua ja vertaili murteita, niiden sanastoa ja kielioppia, ja julkaisi työnsä tuloksista aluksi kieliopin ja sanakirjan, sitten hän ryhtyi kehittämään tälle kielelle kirjakielistä normia. Kielen nimeksi tuli aluksi landsmål, maakieli - vasta 1929 suurkäräjät nimesivät sen uudellen nynorskiksi, uusnorjaksi tai nykynorjaksi. Maaseudulla se suurimman suosionsa saavuttikin, ja opetuskieliksi se pääsi ensin kansanopistoihin. Se sai virallisen aseman yhdessä tanskan kanssa jo 1885. Kirjallisuudessa sitä alettiin käyttää jo 1850-luvulta alkaen: esimerkiksi Edvard Griegin kuuluisa laulu Våren - Enno ein gong fekk eg vetren å sjå for våren å røma ("Taas kerran sain nähdä talven pakenevan kevään tieltä") on sävelletty nykynorjankieliseen klassikkoon Aasmund Olavsson Vinjen (1818-1870) runoon. Aasenin luoman kielimuodon ongelmallinen piirre on, että Aasen katsoi olemassa olevan hyviä ja turmeltuneita murteita. Turmeltuneina hän piti ennen muuta itänorjalaisia murteita, joissa esiintyi hänen mielestään liikaa tanskan vaikutusta. Hän ei myöskään suvainnut ns. anbeheitelse-sanoja eli sanoja, joissa oli alasaksalaisperäisiä etuliitteitä (kuten an- ja be-) tai johtopäätteitä (kuten -else tai -heit), vaan haki islannista (!) malleja esimerkiksi substantiivien muodostamiselle adjektiiveista. Tästä syystä esimerkiksi "persoonallisuus", joka on bokmåliksi tanskan ja ruotsin mallin mukaan personlighet, onkin nynorskiksi suosituksen mukaan personlegdom, vaikka käytännössä myös muotoa personlegheit esiintyy. Vastaavasti esimerkiksi liian tanskalaisena pidetylle sanalle moglegheit "mahdollisuus" on koetettu tarjoilla islannin mukaista sanaa mogleik (isl. möguleiki), mutta tämä ei ole oikein ottanut tulta.

Linkkejä


- [http://www.101languages.net/norwegian/ Norwegian 101] Norjan alkeita englanniksi
- Wikipedia. Hovedside Kirjanorjankielinen Wikipedia
- Wikipedia. Hovudside Nykynorjankielinen Wikipedia Luokka:Norjan kielet zh-min-nan:Norge-gí ko:노르웨이어 ja:ノルウェー語

Norja

Norjan kuningaskunta on Pohjoismaihin ja Skandinaviaan kuuluva valtio. Se on Ruotsin länsinaapuri, ja sillä on yhteistä rajaa myös Suomen ja Venäjän kanssa. Pinta-alaltaan ja väestöltään Norja on hieman Suomea pienempi.

Historia

Norjan kuningaskunta alkoi muodostua viikinkiajalla 8001000-luvuilla. Norjan kuningassuku päättyi 1387, ja maa päätyi liittoon Tanskan kanssa, vuodesta 1450 sopimuksen sitomana. Tanskan päädyttyä Napoleonin puolelle annettiin Norja Ruotsin kuninkaalle 1814. Ruotsi puolestaan oli menettänyt Suomen 1809 Haminan rauhassa Venäjälle. Norja julistautui itsenäiseksi 17. toukokuuta 1814 ja valitsi oman kuninkaansa. Ruotsi kuitenkin voitti sodan, ja Norja pakotettiin personaaliunioniin, mutta maa säilytti perustuslakinsa ja instituutionsa. Unioni hajosi 1905. Norja julistautui itsenäiseksi 7. kesäkuuta 1905, ja tilanne alkoi kehittyä uhkaavaksi maiden välillä, mutta Ruotsissa nousseen rauhanliikkeen vuoksi Ruotsi pidättäytyi Norjan-vastaisista toimista ja tunnusti Norjan itsenäiseksi valtioksi 26. lokakuuta samana vuonna. Kansallispäivä on kuitenkin 17. toukokuuta. Norjan hallitus pyysi Tanskan prinssi Carlia kuninkaaksi. Kansanäänestyksen jälkeen parlamentti hyväksyi hänet kuninkaaksi, ja hän otti nimen Håkon VII, mikä jatkoi Norjan keskiaikaisten kuninkaiden perinnettä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Norja oli Ruotsin tapaan puolueeton. Toisessa maailmansodassa Natsi-Saksa valloitti Norjan vuonna 1940 (Operaatio Weserübung). Norjan vastarinta kesti kaksi kuukautta, ja kuningas ja hallitus jatkoivat toimintaansa pakolaishallituksena Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Saksa asetti miehittämänsä Norjan johtoon Nasjonal Samlingin johtajan, Vidkun Quislingin, nukkehallituksen sekä Norjaa valvovaksi valtakunnankomissaariksi Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen Essenin Gauleiterin, Josef Terbovenin, (23. toukokuuta 18988. toukokuuta 1945). Suomen tehtyä aselevon 4. syyskuuta 1944 Neuvostoliiton kanssa annettiin saksalaisille määräys poistua Suomesta 15. syyskuuta 1944 mennessä. Alun perin saksalaiset suunnittelivat pitävänsä kiinni Petsamon nikkelikaivoksista 19. vuoristoarmeijan avulla, mutta lopulta Saksa päätti vetäytyä Lyngen–Skinbotnin tasolle koko 20. vuoristoarmeijaryhmän voimin. Lokakuun 1944 alussa 19. armeija oli vielä Neuvostoliiton puolella Litsajoella Rybachisalmen suulla. Aikomuksena oli vetäytyä kaksi- ja puolisataa kilometriä Norjan puolelle marraskuun puoleenväliin mennessä. Kuitenkin jo 7. lokakuuta 1944 iski marsalkka Kirill Meretškovin johtama Neuvostoliiton 14. armeija ja Pohjoinen laivasto 133 500 miehen voimin 2. ja 6. vuoristodivisioonan väliin. Saartoa peläten määräsi saksalaisia komentanut kenraalieversti Lothar Rendulic 19. vuoristoarmeijan vetäytymään Norjaan. Saksalaiset polttivat Kirkkoniemen, jottei eteneville neuvostoliittolaisille olisi jäänyt sodankäynnille arvokkaita tarvikkeita. Finnmarkin läänistä määrättiin evakuoitavaksi 43 000 asukasta etenevien neuvostojoukkojen tieltä, mutta vielä marraskuun lopussa itäisessä Finnmarkissa oli vajaat 25 000 asukasta odottamassa saksalaisten lähtöä. Neuvostojoukkoihin liittyi Norjan pakolaishallituksen alaisia norjalaisjoukkoja, mutta neuvostojoukot jäivät Pohjois-Norjaan syyskuuhun 1945 asti. Tämän on arveltu johtuvan siitä, että Yhdysvallat osoitti elokuussa 1945 Japanille olevansa ydinasevalta. Tanskalle kuuluvalta Bornholmin saarelta neuvostoliittolaiset poistuivat vasta keväällä 1946. Norjaa olivat olleet pohjoisesta vapauttamassa neuvostojoukot, mutta ne jäivät kuukauksiksi Saksan antautumisen jälkeenkin maahan. Saksalaiset jäivät Norjaan Saksan länsiliittoutuneille antautumiseen, 8. toukokuuta 1945, asti. Saksa antautui toisen kerran Neuvostoliitolle päivää myöhemmin, 9. toukokuuta 1945, mitä juhlitaan valtiollisesti Venäjällä voitonpäivänä. Sodan jälkeen Norjassa arvioitiin maan ulkopoliittinen suuntaus uudelleen ja liittoutuneiden puolelle ajautuneena valittiin länsisuuntaus, mikä näkyi siinä, että Norja ryhtyi Marshall-avun vastaanottajamaaksi, mitä Neuvostoliitto ei periaatteessa hyväksynyt nähden siinä Yhdysvaltain keinon lähentää Länsi-Euroopan maat itseensä. Taloudellisesti Norja alkoi vaurastua merkittävästi 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla, kun Pohjanmereltä alettiin pumpata öljyä. Norja kokosi verrattain nopeasti mittavan valtionyhtiösektorin valtiontalouden tueksi, ja maan elintaso alkoi nousta. Vuosien 1974 ja 1979 öljykriisit nostivat öljyn hintaa voimakkaasti tarjoten tulolähteen Norjan nousulle. Ulkopolitiikassaan Norja on ollut maltillinen Nato-maa suhteessaan Neuvostoliittoon ja Venäjään pyrkien löytämään jälkimmäisen kanssa yhteisiä taloudellisia intressejä Kalottialueella. Norja luopui Saksasta ja osin Neuvostoliitosta saamiensa kokemusten kannustamana pohjoismaisesta puolueettomuudesta, liittyi NATOon 1949 ja oli YK:n perustajajäsen. Norjalaiset ovat hylänneet EY/EU-jäsenyyden kahdesti, vuosina 1972 ja 1994. EU-jäsenyyden riskinä on nähty sisämarkkinoiden mahdollisesti edellyttämä energiasektorin vapauttaminen mahdollisesti muodostuville energian yhteismarkkinoille, mikä veisi halvan energian ja öljysektorin valtionomistuksen avulla suoritettavalta aluepolitiikalta taloudelliset edellytykset samoin kuin voimaperäisen kansallisen maatalouspolitiikan edellytykset. Korvatakseen ulkopuolisuutensa EU:sta toimii Norja aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla rauhanneuvottelijana, YK:n rauhanturvaamistoiminnassa, ja sen kehitysapu suhteessa kansantuloon on maailman suurinta ja monenkeskeisintä. Katso myös: Luettelo Norjan kuninkaista

Politiikka

Norja on perustuslaillinen kuningaskunta, tällä hetkellä hallitsijana on Harald V.

Norjan läänit

Norja on jakaantunut 19:a hallinnolliseen lääniin (norjaksi fylke). Näissä lääneissä on yhteensä 433 kuntaa. Katso myös Luettelo Norjan kunnista. Luettelo Norjan kunnista
- Akershusin lääni
- Itä-Agderin lääni
- Buskerudin lääni
- Finnmarkin lääni
- Hedmarkin lääni
- Hordalandin lääni
- Møre ja Romsdalin lääni
- Nordlandin lääni
- Nord-Trøndelag
- Opplandin lääni
- Oslon lääni
- Østfoldin lääni
- Rogalandin lääni
- Sogn ja Fjordanen lääni
- Etelä-Trøndelagin lääni
- Telemarkin lääni
- Tromssan lääni
- Länsi-Agderin lääni
- Vestfoldin lääni

Maantiede

Vestfoldin lääni Norjan maantiede Lännessä sijaitsee Norjanmeri, etelässä Skagerrak ja pohjoisessa Barentsinmeri. Skandit on vanha poimuvuoristo, joka on Ruotsin ja Norjan valtiollisella rajalla. Norjalle kuuluvat Huippuvuorten (Svalbard) saariryhmä Pohjoisella Jäämerellä sekä kaksi muuta saarta: Jan Mayen ja Bouvet'nsaari. Norjassa on runsaasti järviä ja jokia. Suurin järvi on Mjosa ja pisin joki Glåma. Suurin osa Norjasta on havumetsien peitossa ja puusto melko samanlaista kuin Suomessa. Etelässä on lauhkeaa lehtimetsävyöhykettä ja rannikolla karua tundraa. Norjan pääkaupunki on Oslo, muita suuria kaupunkeja ovat Trondheim, Bergen ja Tromssa. Norjan rantaviivan pituus on vuonot ja saaret mukaan luettuna 83 000 km.

Talous

Norjan rahayksikkö on kruunu (NOK), joka jakaantuu sataan äyriin. Norjan öljyvarat ovat nostaneet sen maailman talouksien huipulle: 1999 öljynvienti toi 35 % vientituloista. Norja on maailman kolmanneksi suurin öljynviejä Saudi-Arabian ja Venäjän jälkeen. Norjan valtio on säästänyt öljytuloista rahastoon 114 miljardia USA:n dollaria. Norja on Euroopan alueen suurimpia maakaasun tuottajia, ja se on myös merkittävä alumiinin jalostaja. Noin puolet teollisuudesta keskittyy Oslon ympärille. Vientiin menee alumiinia, terästä, paperia ja kalaa. Etelä-Norjassa harjoitetaan intensiivistä sekataloutta, mutta vain kolme prosenttia maa-alasta on viljelyksessä. Norjassa kylmyys huonontaa satoja, ja merellisten alueiden epävakainen sää haittaa leipäviljan viljelyä. Sen takia alueella kasvatetaan vihanneksia ja juureksia, esimerkiksi perunaa. Rehukasvit menestyvät hyvin, ja siksi lypsykarjatalous on tärkeää. Norja kuuluu maailman tärkeimpiin kalastusalueisiin pitkän rantaviivansa ja matalanmeren aluiden takia. Silli on yleisin ja tärkein laji kalastuksen kannalta. Ennen Norjassa oli merkittävää laivanrakennusteollisuutta, mutta 1980-luvun puolivälissä se vähentyi murto-osaan. Norjassa melkein kaikki sähkö tuotetaan vesivoimalla ja vesivoimalaitoksia on rakennettu paljon vuorille. Siksi Norja on monessa suhteessa päässyt lähemmäs kestävää kehitystä. Öljynporauslautat saavat voimansa aaltoenergiasta.

Väestöjakauma

Norjan väkiluku on pysynyt koko ajan tasaisena eikä ole noussut. Siksi Norja on väestöllisen muuntumisen neljännessä vaiheessa. Norjassa puhutaan norjaa, joka jakautuu kahteen päämurteeseen: bokmålet, jota puhuu 86–90 prosenttia (mukaan lukien riksmål) ja nynorsk, jota puhuu 10–12 prosenttia väestöstä. 86 prosenttia väestöstä kuuluu Norjan evankelis-luterilaiseen valtionkirkkoon. Muiden uskontokuntien edustajia on neljä prosenttia ja uskonnottomia 10 prosenttia.

Merkittävimmät luonnonvarat


- öljy
- maakaasu
- kupari
- nikkeli
- rautamalmi
- sinkki
- lyijy
- kala
- puu

Merkittävimmät vientituotteet


- öljy
- maakaasu
- koneet
- kala

Aiheesta muualla


- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Norja Google Mapsissa] Luokka:Norja als:Norwegen ms:Norway zh-min-nan:Norge [[got:

Islannin kieli

Islannin kieli on skandinaavinen kieli, jota puhutaan etupäässä Islannissa. Lisäksi Kanadan Winnipegissä lienee vielä jonkin verran siirtolaisia, jotka puhuvat jonkinlaista englannin sekaista islantia. Sen arvioidaan olevan lähimpänä muinaista viikinkien puhumaa kieltä. Islannin kielen kielioppi on hyvin samantyyppinen kuin saksan. Esimerkiksi alkuperäiset sijamuodot (nominatiivi, genetiivi, akkusatiivi ja datiivi) ovat säilyneet kummassakin kielessä.

Islannin aakkoset

A Á B D Ð E É F G H I Í J K L M N O Ó P R S T Ú V X Y Ý (Z) Þ Æ Ö a á b d ð e é f g h i í j k l m n o ó p r s t ú v x y ý (z) þ æ ö

Islannin ääntäminen

Islantia kirjoitetaan vielä pitkälti samalla oikeinkirjoituksella kuin viikinkiaikana, joskin pari kirjainta on jätetty pois käytöstä. Ns. hännällinen o, joka näyttää Q-kirjaimelta, on vaihdettu e:hen tai ö:hön sen mukaan, kumman kaltaiseksi sen ääntäminen on kehittynyt; œ-kirjainta ei enää tarvita, koska se on ääntämisen osalta täysin langennut yhteen æ:n kanssa. Lisäksi sananloppuinen -t on eräillä keskeisillä sanoilla muuttunut ð:ksi, ja tämä näkyy kirjoituksessa. Vastaavasti muinaisislannin ek "minä" on nyt sekä äännettäessä että kirjoitettaessa g-loppuinen. - Paino on aina ensimmäisellä tavulla. - Akuutilla aksentilla merkityt vokaalit ovat alun perin olleet pitkiä, mutta nykyisin ero on täysin laadullinen. Aksentillinen á äännetään kuten suomen au, é kuten je, ó kuten ou. Mitä tulee u:hun, ilman aksenttia se on kuten (riikin)ruotsalainen u, mutta suomen y osuu yleisesti ottaen riittävän lähelle. Aksentillinen ú taas on kuten suomen u. Mitä tulee i- ja y-kirjaimeen, ne ovat langenneet täysin yhteen: aksentiton i ja y äännetään leveänä, melkein e:nä, aksentillinen í ja ý taas terävänä, lopustaan melkein j:ksi muuttuvana i:nä. Y:tä käytetään silloin, kun i-äänne on kehittynyt ns. i-umlautin takia o:sta tai u:sta, vastaavasti ý-kirjaimella on yleensä jokin yhteys ú:hun. Silloin kun tämä yhteys ei ole selvä, y:llä ja ý:llä on taipumus hävitä käytöstä. Esimerkiksi adjektiivi skrítinn "hassu, kummallinen, merkillinen" on aiemmin kirjoitettu skrýtinn. - Ligatuurikirjain æ ei äänny kuten suomen ä, vaan diftongina [ai]. Se on kehittynyt sekä muinaisislannin æ- että œ-kirjaimilla ilmaistuista äänteistä, joten muiden skandinaavisten kielten ö:tä saattaa islannissa yllättäen vastata tämä kirjain, esim. grænn "vihreä", vrt. ruotsin grön. - Kirjoituksen au ääntyy kuten suomen öi: auður "autio". Se ei ole sama diftongi kuin nykynorjan vastaavalla tavalla kirjoitettu, joka alkaa väljällä ö:llä tai ä:llä ja loppuu ruotsalaiseen u:hun. Islannin au on pikemminkin sama kuin norjan øy. - K:n ja g:n, t:n ja d:n, p:n ja b:n ero ei ole soinnillisuudessa, vaan aspiroinnissa. Pääsääntöisesti siis esim. t kuulostaa samalta kuin saksan t, d kuulostaa samalta kuin suomen t. On kuitenkin syytä panna merkille, että vokaalienvälinen g muuttuu i:n edellä j:ksi ja saattaa myös diftongisoida edellä olevan vokaalin (magi "maha" äännetään [ma:jI] tai [maijI]. Muuten vokaalienvälinen yksinkertainen g on ach-äänteen soinnillinen vastine [γ]. - Sananalkuinen hv- äännetään tavallisesti kuten kv-: hvað [khvað] "mitä". Pienehkö vähemmistö ääntää kuitenkin tämän saksalaisena ach-äänteenä, jota seuraa englantilaisen w:n kaltainen äänne: [χwað]. - Kirjainyhdistelmät rn ja rl äännetään [rdn], [rdl] - nopeassa puheessa myös [dn], [dl]. - Kirjainyhdistelmä ll äännetään [dl]. Pitkien vokaalien ja diftongien jäljessä myös nn äännetään [dn]. - Kaksoiskonsonanttien tt, kk, pp edellä äännetään h: möttull [möhttydl], köttur [khöhttyr], kleppur [khlehttyr]. Samoin sellaisten konsonanttiyhdistelmien, joissa ensimmäinen konsonantti on k, p tai t ja jälkimmäinen n tai l: tæknir [thaihknIr]. - Z-kirjaimen käyttö on täysin vapaaehtoista. Se äännetään tarkalleen samalla tavalla kuin s, mutta ilmaisee, että s-äänteen edellä on alun perin ollut d, t tai ð, jota ei kuitenkaan äännetä: Ísland "Islanti" - íslenzkur "islantilainen". - Äng-äänteen edellä vokaalien laatu muuttuu: e äännetään kuten ei, ö äännetään kuten au (ts. diftongina [öi]), muut vokaalit äännetään kuten aksentillisina: tunga [thunka], öngvan [öinkvan], enginn [einkjIn]. Jotkut kirjailijat, kuten Halldór Laxness, käyttävätkin ääntämisen mukaista kirjoitusta: túnga, aungvan, einginn. - Taivutuksissa tapahtuu paljon vokaalien vaihtelua. Islantia ei puhuta samanlaisella laulavalla aksentilla kuin ruotsia ja norjaa.

Islannin murteet

Islannissa ei ole murteita siinä mielessä kuin käsite ymmärretään esimerkiksi meillä. Eri maakuntien aksentissa ja sanavarastossa on jonkin verran eroja, mutta ainoa merkittävä alueellinen ääntämistapa, itäislantilainen ns. flámæli, jossa ö ja u sekä toisaalta i ja e äännettiin samalla tavalla, on käytännössä kuollut sukupuuttoon, koska sitä pidettiin rappeutuneena kielenä ja velttona ääntämisenä ja se pyrittiin koulujen islanninopetuksessa kitkemään. Se on kuitenkin yhä tavallinen ilmiö Kanadan siirtolaisten islannissa, koska maastamuutto Kanadaan oli voimakkainta juuri flámæli-alueilta.

Linkkejä


- Islanninkielinen Wikipedia
- Icelandic Online Dictionary – Suppea islanti-suomi-islanti sanapankki http://www.dicts.info/2/finnish-icelandic.php?e=mc2
- Islannin kielitoimisto – Erityisalojen sanapankki http://www.randburg.is/is/lang-instit/lang-instit_fi.asp Luokka:Islannin kielet ja:アイスランド語 simple:Icelandic language

Färsaaret

Färsaaret ovat Tanskalle kuuluva autonominen alue Atlantin valtamerellä. Saarten nimi on Färsaarten kielellä fäärillä Føroyar (tanskaksi Færøerne), joka tarkoittaa lammassaaria. Färsaarten pääkaupunki on Tórshavn. Färsaarilla on yhteensä noin 48 228 asukasta. Saaret asutettiin viikinkiajalla ja ne päätyivät Norjan ja sittemmin Tanskan kuninkaan hallintaan. Färsaarilla on ollut itsehallinto Tanskan valtion alaisuudessa vuodesta 1948. Osa färsaarelaisista kannattaa täydellistä itsenäistymistä.

Saaret

1948 1948 Färsaarilla on yhteensä 18 saarta:
- Borðoy
- Eysturoy
- Fugloy
- Hestur
- Kalsoy
- Koltur
- Kunoy
- Lítla Dímun
- Mykines
- Nólsoy
- Sandoy
- Skúvoy
- Stóra Dímun
- Streymoy
- Suðuroy
- Svínoy
- Vágar
- Viðoy Kaikki saaret, paitsi Lítla Dímun ovat asutettuja.

Merkittävimmät luonnonvarat


- kala

Merkittävimmät vientituotteet


- kalatuotteet

Kuvia Färsaarilta

kuva:Hvalba sunset, Faroe Islands.jpg kuva:Nes at Hvalba in the evening sun, Faroe Islands.jpg kuva:Hvalbiareidi, Hvalba, Faroe Islands.jpg kuva:Nordbergseidi, Hvalba, Faroe Islands.jpg kuva:Hvalba beach whaling (2), Faroe Islands.jpg Luokka:Färsaaret zh-min-nan:Mî-iûⁿ Kûn-tó ko:페로 제도 ja:フェロー諸島



Wienin kongressi

1800-luvulla Euroopan rajojen uudelleenjako suuriin ja pieniin valtioihin perustui 1814-1815 pidetyn Wienin kongressin järjestelyihin. Kongressi piti vallankumousta ja Napoleonin valloituksia laittomina ja pyrki palaamaan ennen Ranskan suurta vallankumousta valinneisiin oloihin. Puola perustettiin uudelleen Venäjän alaisuuteen. Ruotsi luovutti Suomen Venäjälle ja sai korvauksena Tanskalta Norjan. Ranska sai pitää osan vallankumoussotien valloituksista, mm. Savoijin ja Avignonin. Ranskaa ympäröiviä valtioita pyrittiin myös vahvistamaan, joten suurvallaksi noussut Preussi sai lisäalueita Saksan länsiosista ja Hollantiin liitettiin nykyisen Belgian alue. Itävalta sai lisäalueita Pohjois-Italiasta ja osa Ranskan Siirtomaista annettiin Englannille. Yksi kongressin tärkeimmistä aikaansaannoksista oli Itävallan, Preussin ja Venäjän liitto, Pyhä Allianssi. Näiden maiden hallitsijat sitoutuivat yhdessä vastustamaan kaikkia valtiollisia uudistuksia. Wienin kongressin järjestelmä alkoi rikkoutua 1800-luvun kuluessa. Muutoksia tekivät mm. nationalismin ja liberalismin aatteet. Luokka:Euroopan historia ko:빈 회의 ja:ウィーン会議

Napoleon

Napoléon Bonaparte (15. elokuuta 17695. toukokuuta 1821), oikealta nimeltään Napoleone Buonaparte, oli Ranskan ensimmäinen konsuli vuodesta 1799 alkaen ja Ranskan keisari Napoléon I 18. toukokuuta 18046. toukokuuta 1814 välisen ajan. Uransa huipulla hän valloitti ja hallitsi laajoja osia Länsi- ja Keski-Eurooppaa, kunnes hänet lyötiin Waterloon taistelussa, vangittiin ja karkoitettiin.

Nuoruus

Napoléon syntyi Ajacciossa, Korsikalla, Ajaccion kaupungissa, vuoden kuluttua siitä, kun Genovan tasavalta oli myynyt Korsikan Ranskalle velanmaksuna. Hänen syntymänimensä oli Napoleone Buonaparte, mutta hän vaihtoi sen ranskalaisemmalta kuulostavaan Napoléon Bonaparteen vuoteen 1796 mennessä. Napoléonin vanhemmat olivat alhaista aatelissukua. Hänen isänsä Carlo Buonaparte, italialaissyntyinen asianajaja, nimettiin Ludvig XVI:n hoviin 1778, jossa hän vietti useita vuosia. Napoléonin äiti Laetitia oli aikaansa edellä ja kylvetti kahdeksaa lastaan joka toinen päivä - normaalisti yläluokkakaan ei kylpenyt kuin ehkä noin kuukauden välein. Isä järjesti poikansa koulutuksen Ranskassa ja nuori Napoléon laitettiin Brienne-le-Château'n sotilaskouluun 1779. Napoléonia pidettiin maalaisena ja moukkana, hän oppi ranskaa vasta kymmenvuotiaana ja puhui sitä italialaisella korostuksella. Isän suhteilla Napoléon pääsi sittemmin École Militairen eliittikouluun Pariisissa, josta hän valmistui 28. lokakuuta 1784. Hänet määrättiin tykistön vänrikiksi tammikuussa 1785 16-vuotiaana. Hän opiskeli myös kuninkaallisessa tykistökoulussa Auxonne'ssa v:1797. Ranskan suuren vallankumouksen alettua 1789 Napoléon palasi Korsikalle, jossa nationalistit kapinoivat irtautuakseen Ranskasta. Buonaparten perhe pakeni sisällissotaa Ranskaan. Napoléon tuki vallankumouksellisia ja nousi nopeasti arvoasteikossa. Vuonna 1793 hän vapautti Toulonin rojalisteilta ja näitä tukeneilta brittijoukoilta. Vuonna 1795 rojalistien marssiessa kansalliskokousta vastaan Pariisissa hän ammututti kapinoijat. Napoléon sai lempinimen Pikku korpraali voitettuaan Itävallan joukot Lodin taistelussa 1796. Hän oli loistava strategisti ja osasi soveltaa tietomääräänsä taistelutilanteissa. Tykistöupseerina hän osasi käyttää tykistöä jalkaväkihyökkäysten tukemiseen. Ranskan huonosti varustettujen joukkojen johtajana Italiassa hän löi Itävallan arkkiherttua Kaarlen johtamat joukot useita kertoja, ja itävaltalaiset joutuivat myöntymään heidän kannaltaan epäsuotuisaan rauhansopimukseen. Samaan aikaan Napoléon järjesti kaappauksen Pariisissa ja syrjäytti rojalistit vallasta.

Hyökkäys Egyptiin ja valtaannousu

Vuonna 1798 Ranskan hallitus alkoi pelätä Napoléonin kansansuosiota ja määräsi hänet hyökkäämään Egyptiin vaikeuttaakseen Britannian yhteyksiä Intiaan. Valistusajan ihanteiden mukaan Napoléon otti mukaansa tiedemiesjoukon, joka suoritti tutkimuksia Egyptissä, kuuluisimpana tuloksenaan Rosettan kiven löytö. Pašša Cezzar Ahmet, osmanien kenraali pysäytti Napoléonin valloitukset Syyriassa, Saidan linnan lähellä. Amiraali Nelsonin johtama laivasto tuhosi ranskalaisen laivaston Niilin taistelussa, ja kun Euroopassa Ranskaa vastaan muodostettiin koalitio ja rojalistit saivat lisää kannatusta, Napoléon joutui hylkäämään armeijansa 1799 ja palasi Pariisiin. Marraskuussa hän järjesti vallankaappauksen, ja julistautui hallitsijaksi ja sotilasdiktaattoriksi arvonimellä Ensimmäinen konsuli. Päivämäärä oli Ranskan vallankumouskalenterin mukaan 18. Brumaire (19. marraskuuta 1799). Napoléon järjesti useita Ranskan vallankumouksen ideoiden mukaisia uudistuksia koulutukseen, lakiin, talouteen ja hallintoon. Code Napoléon, joka oli pääasiassa toisen konsulin, Jean Jacques Régis de Cambacérès'n työstämä lakijärjestelmä, korvasi feodalismin ajan paikalliset lait yhdellä yhtenäisellä lakikokoelmalla. Useat Euroopan maat kopiovat lakijärjestelmän myöhemmin omaan käyttöönsä.

Napoléonin sodat

Euroopan Katso myös: Napoleonin sodat Vuonna 1800 Napoléon hyökkäsi Itävaltaa vastaan ja voitti jälleen, ja nyt myös Britannia suostui rauhantekoon. 1802 Napoléon myi suuren maa-alan Pohjois-Amerikassa Yhdysvalloille koska ei olisi pystynyt puolustamaan sitä. Louisianan ostossa yli 2 000 000 km² maata vaihtoi omistajaa vain 15 miljoonalla dollarilla. Napoléon laajensi vaikutusvaltaansa Sveitsiin ja Saksaan, mutta kiista Maltasta johti jälleen Iso-Britannian sodanjulistukseen 1803 ja tukeen Napoléonia vastustaville rojalisteille. Paavi Pius VII kruunasi Napoléonin keisariksi 2. joulukuuta 1804. 26. toukokuuta 1805 hänet kruunattiin myös Italian kuninkaaksi Milanon katedraalissa Lombardian rautakruunulla. Ranskan ja Espanjan suunnitelma tuhota brittien kuninkaallinen laivasto koki kuitenkin takaiskun Trafalgarin taistelussa 21. lokakuuta 1805, ja vaikka amiraali Nelson sai siinä surmansa, Britannia sai pysyvän yliotteen merellä seuraavaksi sadaksi vuodeksi. 1805 Napoléonin taistelussa kolmatta koalitiota vastaan 1805, hän saavutti jälleen suuren voiton Itävaltaa ja Venäjää vastaan Austerlitzissa 2. joulukuuta 1805. Seuraavana vuonna hän löi myös Preussin Jenassa (14. syyskuuta 1806). Näin Napoléonista tuli myös Saksan tosiasiallinen hallitsija. Marssittuaan Puolan läpi hän solmi rauhan ja liiton Venäjän keisarin Aleksanteri I:n kanssa jakaen Euroopan näiden kahden suurvallan kesken. Ranskan osasta Puolaa tehtiin Varsovan suuriruhtinaskunta, jonka johtoon asetettiin saksilainen kuningas. Napoléon oli naimisissa kahdesti. Ensin Joséphine de Beauharnais'n kanssa, jonka hän kruunasi keisarinnaksi. Liitto oli kuitenkin lapseton, ja johti sen vuoksi eroon. Hänen toinen vaimonsa oli Itävallan arkkiherttuatar Marie Louise, josta tuli toinen keisarinna. Marie-Louise synnytti yhden lapsen: Napoléon Francis Joseph Charles Bonaparte (18121833), joka sai Rooman kuninkaan arvonimen. Napoléonilla oli myös aviottomia lapsia: Kaarle, Léonin kreivi (18061881), Catherine Eléonore Denuelle de la Plaignen (17871868) ja Alexandre Joseph Colonna, myöhemmin Walewskin kreivi (18101868) Walewskin kreivitär Marian kanssa. Myös Émilie Louise Marie Françoise Joséphine Pellapra'a (äiti Françoise-Marie LeRoy), Karl Eugin von Mühlfeldia (äiti Victoria Kraus) ja Hélène Napoleone Bonapartea (äiti Montholonin kreivitär) on väitetty Napoléonin aviottomiksi lapsiksi. Vielä 1809 Napoléon liitti Kirkkovaltion Ranskan keisarikuntaan. Veljensä hän asetti Espanjan kuninkaaksi. Espanjalaiset nousivat kuitenkin kapinaan ja britit nousivat maihin Portugalissa. Itävalta taas hyökkäsi Saksaan, mutta kärsi tappion Wagramissa 6. heinäkuuta 1809. Aleksanteri I puolestaan sanoutui irti Britannian sulkemuksesta. Vuonna 1812 Napoléon lähti hyökkäämään Puolasta Venäjää vastaan. Puolalaiset ehdottivat vain Puolan Venäjälle kuuluvan osan valtaamista, mutta Napoléon hylkäsi varovaisuuden ja marssi Moskovaa kohti. Varoittelujen mukaisesti venäläiset Smolenskin ruhtinaan Mihail Illarionovitš Kutuzovin johdolla eivät antautuneet taisteluun, vaan käyttivät poltetun maan taktiikkaa Napoléonin ylivoimaisia joukkoja vastaan. Ensimmäinen suuri taistelu käytiin 12. syyskuuta Borodinossa Moskovan edustalla, jonka Napoléon voitti ja marssi Moskovaan odottaen Aleksanteri I:n nyt anovan rauhaa. Moskova poltettiin, ja koska kuukauden kuluttua Napoléon alkoi pelätä tilanteen Ranskassa riistäytyvän käsistä, hän lähti paluumarssille syyssäässä. Ranskan Grande Armée kärsi hirvittävät tappiot ja vain 10 000 miestä valloitukselle lähteneistä 600 000:sta pääsi marraskuuksi 1812 takaisin. Napoléonin vastoinkäyminen yllytti muut valtiot käymään jälleen Napoléonia vastaan. Ranskan häviö koitti viimein Leipzigin taistelussa 16. - 19. lokakuuta 1813.

Häviö ja karkoitus Elballe

Vuonna 1814 Britannia, Venäjä, Preussi ja Itävalta muodostivat liiton Napoléonia vastaan. Vaikka ranskalaiset voittivat monia taisteluita, ylivoima oli suuri, ja koalition joukot marssivat Pariisiin 31. maaliskuuta 1814. Voittajat määräsivät Napoléonin luopumaan kruunusta, ja hän luovutti sen 6. huhtikuuta pojalleen. Voittajat vaativat kuitenkin ehdotonta antautumista, ja Napoléon luopui kruunusta toistamiseen 11. huhtikuuta. Fontainebleau'n sopimuksessa voittajat karkoittivat Napoléonin Elban saarelle 20 km Italian rannikosta. Hän sai pitää keisarin tittelin, mutta keisarikunta rajoittui nyt tuohon pieneen saareen. Napoléon yritti myrkyttää itsensä, mutta epäonnistui; matkalla Elballe hänet yritettiin salamurhata. Ranskassa rojalistit ottivat vallan ja Ludvig XVIII nostettiin valtaan. Napoléon huolestui vaimonsa ja poikansa kohtalosta itävaltalaisten käsissä, eikä Ranskan hallitus maksanut hänelle luvattua eläkettä. Lisäksi hän kuuli huhuja karkoittamisestaan edelleen jollekin Atlantin saarelle. Napoléon karkasi Elbalta 26. helmikuuta 1815 ja saapui Ranskaan 1. maaliskuuta. Häntä vastaan lähetetyt armeijat kääntyivät hänen puolelleen. Hän saapui Pariisiin 20. maaliskuuta armeijan 140 000 vakituisen ja 200 000 vapaaehtoisen tukemana ja hallitsi vielä sata päivää.

Karkoitus Saint Helenalla ja kuolema

Viimeisen tappionsa hän koki Wellingtonin herttua Arthur Wellesleyta ja Gebhard Leberecht von Blücheria vastaan Waterloon taistelussa nykyisessä Belgiassa 18. kesäkuuta 1815. Napoléon allekirjoitti virallisen antautumissopimuksen HMS Bellerphonin kannella Rochefortin sataman ulkopuolella 15. heinäkuuta 1815. Napoléonin vangitsijat veivät hänet maanpakoon Saint Helenan saarelle 2800 km päähän Guineanlahden rannikosta 15. syyskuuta 1815 lähtien. Siellä hän kirjoitti muistelmansa ja testamenttinsa kritisoiden vangitsijoitaan. Napoléon kuoli 5. toukokuuta 1821. Napoléonin kamaripalvelijan Louis Marchandin päiväkirjat julkaistiin 1955. Niistä tehtiin johtopäätös, että Napoléon olisi myrkytetty arsenikilla. Vuonna 2001 Napoléonin hiuksista otetussa näytteessä mitattiin 73 kertaa normaali taso arsenikkia. Arsenikkia käytetiin kuitenkin tuolloin yleisesti tapeteissa, maaleissa ja jopa lääkkeissä ennen antibioottien keksimistä, joten varmuutta siitä myrkytettiinkä hänet, vai johtuiko kuolema muista syistä ei olla saatu selville. Napoléon haudattiin aluksi Saint Helenalle, mutta kaivettiin ylös 1840 ja haudattiin uudelleen hänen toivomuksensa mukaisesti Pariisin Invalidikirkkoon Seinen rannalle, suomalaisesta granitista tehtyyn arkkuun. 169 senttimetriä pitkän Napoleonin pienikokoisuudelle on naurettu, mutta tosiasia on, että hänen aikanaan ranskalaisten keskipituus oli 164 cm.

Katso myös


- Napoleon III Luokka:Ranskan hallitsijat ko:나폴레옹 보나파르트 ja:ナポレオン・ボナパルト simple:Napoleon th:นโปเลียน โบนาปาร์ต

Venäjä

Venäjän federaatio (Россия, Rossija) on pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka ulottuu sekä Euroopan että Aasian alueelle. Venäjän naapurimaita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia, Pohjois-Korea ja Japani (ei maarajaa). Venäjällä on rantaviivaa Pohjoiselle jäämerelle, Tyynellemerelle, Itämerelle, Mustallemerelle ja Kaspianmerelle.

Historia

Pääartikkeli: Venäjän historia Nestorin kronikan mukaan Venäjän perusti Skandinaviasta tullut varjagi, Rurik. Ensimmäinen Venäjä perustettiin Kiovaan ja se oli Ukraina. Toinen Venäjä on Moskovan suuriruhtinaskunnan ympärille mongolimiehityksen aikana muodostunut auktokraattinen valtio. Venäjä on Suomen itänaapuri, mistä johtuen Suomella ja Venäjällä on pitkä yhteinen historia. Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa vuosina 18091917. Keisarikunta lakkasi vuoden 1917 vallankumouksissa eikä väliaikainen hallitus kyennyt säilyttämään kokonaisuutta. Bolšekivit muodostivat Venäjän federaation johdolla Neuvostoliiton 1922, mikä oli alueiltaan pienempi kuin Venäjän keisarikunta. Vuonna 1991, Neuvostoliiton purkautuessa ja korvautuessa entisten neuvostotasavaltojen välisten suhteiden osalta Itsenäisten valtioiden yhteisöllä, Venäjästä tuli jälleen oma valtionsa, Venäjän federaatio.

Politiikka

Pääartikkeli: Venäjän politiikka Venäjän valtiomuoto on federaatio eli liittovaltio. Venäjän valtionpäämies on presidentti, joka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Presidentin toimikausien määrä on rajoitettu kahteen peräkkäiseen kauteen. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin, jonka duuma hyväksyy. Lainsäädäntövalta Venäjällä kuuluu kaksikamariselle parlamentille eli liittokokoukselle. Parlamentin ylähuoneeseen, liittoneuvostoon, valitaan 178 edustajaa, kaksi kultakin 89 alueelta. Alahuone eli duuma koostuu 450 edustajasta. Näistä puolet valitaan yksittäisistä vaalipiireistä suoralla kansanvaalilla ja puolet maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia.

Ihmisoikeusrikokset

Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet Venäjää Tšetšeniassa ja Ingušiassa tehdyistä ihmisoikeurikoksista. Amnestyn mukaan räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin kuuluu muun muassa Venäjän viranomaisten harjoittama kidutus, sieppaukset ja salaiset pidätykset. Ihmisiä kerrotaan pidätetyn mielivaltaisesti ja pidetyn eristettyinä, jotta heiltä saataisiin tunnustus rikoksiin, joita he eivät ole tehneet.

Venäjän federaation subjektit

Pääartikkeli: Venäjän osat Venäjän federaation koostuu 88 liittovaltiosubjektista. Niitä pyritään hallinnoimaan seitsemän liittovaltiopiirin (федеральный округ, federal'nyj okrug) ryhmissä. Jako liittovaltiopiireihin ei perustu Venäjän federaation perustuslakiin ja on siksi hallinnon itsensä luoma tapa koordinoida alueita. Liittovaltiopiirit eivät ole Venäjän federaation yhdessä muodostavia osia, liittovaltiosubjekteja. Vastaavanlainen tapa Neuvostoliitossa perustui neuvostotasavaltojen rajat ylittäviin taloussuunnittelualueisiin, mikä ei sekään perustunut perustuslakiin, vaan koordinaation vuoksi kansantalouden keskussuunnittelun kautta omaksuttuun hallintokäytäntöön. Näistä laajin itsehallinto on 21 tasavallalla (республика, respublika), joilla on muun muassa omat perustuslakinsa, minkä tulee olla sopusoinnussa Venäjän federaation perustuslain kanssa. Tasavaltojen lisäksi federaatiossa on 7 aluepiiriä (край, kraj) sekä 48 aluetta (область, oblast'). Eräiden aluepiirien ja alueiden sisällä sijaitsevat vielä 9 autonomista piirikuntaa (автономный округ, avtonomnyj okrug) sekä yksi autonominen alue (автономная область, avtonomnaja oblast'). Kaksi kaupunkia, Pietari ja Moskova, ovat itsessään liittovaltiosubjekteja ilman ympäröiviä oblasteja, Leningradin oblastia tai Moskovan oblastia. Muissa suurissa kaupungeissa oblastiin kuuluu sekä itse kaupunki että sitä ympäröivä seutu.

Maantiede

Pääartikkeli Venäjän maantiede Venäjän korkein kohta on Mt. Elbrus (Gora El-brus) 5 633 m. Venäjän suurimmat, yli miljoonan asukkaan kaupungit asukaslukuineen:
- Moskova (Москва), 10,1 milj.
- Pietari (Санкт-Петербург), 4,6 milj.
- Novosibirsk (Новосибирск), 1,4 milj.
- Nižni Novgorod (Нижний Новгород), 1,3 milj.
- Jekaterinburg (Екатеринбург), 1,3 milj.
- Samara (Самара), 1,2 milj.
- Omsk (Омск), 1,1 milj.
- Kazan (Казань), 1,1 milj.
- Tšeljabinsk (Челябинск), 1,1 milj.
- Rostov-na-Donu (Ростов-на-Дону), 1,1 milj.
- Ufa (Уфа), 1,0 milj.
- Volgograd (Волгоград), 1,0 milj.
- Perm (Пермь), 1,0 milj. Katso myös: Luettelo Venäjän kaupungeista

Venäjän alueet

Tasavallat

Luettelo Venäjän kaupungeista Luettelo Venäjän kaupungeista #Adygeia (Адыгея) #Altai (Алтай) #Baškortostan, Baškiria (Башкортостан) #Burjatia (Бурятия) #Dagestan (Дагестан) #Ingušia (Ингушская) #Kabardi-Balkaria (Кабардино-Балкарская) #Kalmukia (Калмыкия) #Karatšai-Tšerkessia (Карачаево-Черкессия) #Karjala (Карелия) #Komi (Коми) #Mari (Марий-Эл) #Mordva (Мордовия) #Saha (Jakutia) (Саха (Якутия)) #Pohjois-Ossetia (Северная Осетия) #Tatarstan (Tataria) (Татарстан) #Tuva (Тува) #Udmurtia (Удмуртия) #Hakassia (Хакасия) #Tšetšenia (Чечня) #Tšuvassia (Чувашия)

Aluepiirit


- Altai (Алтайский)
- Habarovsk (Хабаровский)
- Krasnodar (Краснодарский)
- Krasnojarsk (Красноярский)
- Perm
- Primorje (Приморский)
- Stavropol (Ставропольский)

Alueet


- Amur
- Arkangeli
- Astrahan
- Belgorod
- Brjansk
- Irkutsk
- Ivanovo
- Jaroslavl
- Kaliningrad
- Kaluga
- Kamtšatka
- Kemerovo
- Kirov
- Kostroma
- Kurgan
- Kursk
- Leningrad

- Lipetsk
- Magadan
- Moskova
- Murmansk
- Nižni Novgorod
- Novgorod
- Novosibirsk
- Omsk
- Orenburg
- Orel
- Penza
- Pihkova (Pskov)
- Rjazan
- Rostov
- Samara
- Sahalin

- Saratov
- Smolensk
- Sverdlovsk
- Tambov
- Tjumen
- Tomsk
- Tšeljabinsk
- Tšita
- Tula
- Tver
- Uljanovsk
- Vladimir
- Volgograd
- Vologda
- Voronež

Liittovaltion kaupungit


- Moskova
- Pietari

Autonominen alue


- Juutalaisten autonominen alue (Еврейская автономная область)

Autonomiset piirikunnat


- Agin-Burjatia (Агин-Бурятия, Агинский-Бурятский автономный округ)
- Evenkia (Эвенкия, Эвенкийский автономный округ)
- Hanti-Mansia (Ханты-Мансия, Ханты-Мансийский автономный округ)
- Jamalin Nenetsia (Ямало-Ненеция, Ямало-Ненецкий автономный округ)
- Korjakia (Корякия, Корякский автономный округ)
- Nenetsia (Ненеция, Ненецкий автономный округ)
- Taimyr (Таймырия (Долгано-Ненеция), Таймырский (Долгано-Ненецкий) автономный округ)
- Tšukotka (Чукотка, Чукотский автономный округ)
- Ust-Ordan Burjatia (Усть-Ордин-Бурятия, Усть-Ордынский Бурятский автономный округ)

Talous

Pääartikkeli Venäjän talous Venäjän bruttokansantuote on ostovoimalla korjattuna maailman 10. suurin, mutta suuren väkiluvun takia se on henkilöä kohden melko alhainen. Bruttokansantuote romahti 45 % Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1991. Vuosina 1999-2002 kasvu on ollut 6 % vuodessa ja sitä on siivittänyt korkea öljyn hinta. Öljyn, kaasun, metallien ja puutavaran vienti tuo 80 % vientituloista. Venäjällä on runsaasti luonnonvaroja, korkeasti koulutettu väestö ja laaja teollisuuspohja. Venäjä on lähes velaton. Maan ulkomaanvelka on vain 28% BKT:sta, kun se vielä 1998 oli 90%. Venäjän tärkeitä viljelyskasveja ovat vehnä, ruis, kaura, peruna ja pellava. Mustanmeren koilispuolella viljellään tupakkaa, viiniä, puuvillaa, teetä ja hedelmiä. Kuivilla alueilla laidunnetaan lampaita, ja pohjoisella tundralla harjoitetaan poronhoitoa. Siperian taigalla metsätalous on tärkeä toimeentulon lähde. Venäjä on merkittävä kalastusvaltio. Tärkeitä kalastussatamia ovat Murmansk, Arkangeli, sekä Kaukoidän satamat Tyynenmeren rannalla.

Väestö

Pääartikkeli: Venäjän väestö Venäjä on valtavan pinta-alansa vuoksi verrattain harvaan asuttu maa, vaikka sen väkiluku on maailman 7. suurin. Väestö on keskittynyt maan länsi- ja lounaisosaan. Yleisesti ottaen 60. leveyspiirin pohjoispuolelle jäävä osa Siperiasta on erittäin harvaan asuttua. Vuonna 2002 toimitetun väestölaskennan mukaan venäjän väestöstä 79,8 % on venäläisiä. Muita kansallisuusryhmiä ovat tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2 %), baškiirit (1,2 %), tšuvassit (1,1%), mordvalaiset, valkovenäläiset. Alle 0,5 % väestönosuuden muodostavia kansallisuuksia ovat lisäksi muun muassa armenialaiset, avaarit, tšetšeenit, saksalaiset, juutalaiset, kazakit, marit ja udmurtit. Venäjän väestöstä 73 % asuu kaupungeissa.

Kulttuuri

Venäjällä sekä muissa entisen Neuvostoliiton maissa on varsin edistynyt kulttuuri Neuvostoliiton romahduksesta ja talouden lama-ajoista huolimatta. Sekä kirjallisuus että teatteri ovat Venäjällä suosittuja kulttuurimuotoja, mutta venäläinen musiikki ei ole merkittävästi menestynyt maan rajojen ulkopuolella hitiksi noussutta tyttöbändi t.A.T.u.:a lukuun ottamatta. Venäjän syrjäisemmillä alueilla kansanmusiikki on yhä voimissaan. Venäläinen kirjallisuus, teatteri, baletti sekä runous on maailmallakin arvostettua. Katso myös venäläinen keittiö.

Merkittävimmät luonnonvarat


- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- timantit
- useat mineraalit
- puu

Merkittävimmät vientituotteet


- öljy
- maakaasu
- puutavara
Juhlapäivät
PvmSuomalainen nimiPaikallinen nimiHuomautuksia
1. tammikuuta & 2. tammikuutauusivuosiНовый годvaltiollinen juhlapäivä
7. tammikuutaortodoksinen jouluРождествоvaltiollinen juhlapäivä
23. helmikuutaisänmaan puolustajan päiväДень защитника отечестваvaltiollinen juhlapäivä
8. maaliskuutakansainvälinen naistenpäiväМеждународный женский деньvaltiollinen juhlapäivä
1. & 2. toukokuutakevään ja työn juhlaПраздник весны и трудаvaltiollinen juhlapäivä
9. toukokuutavoitonpäiväДень Победыvaltiollinen juhlapäivä
12. kesäkuutaVenäjän Federaation kansallispäiväДень независимостиvaltiollinen juhlapäivä
4. marraskuutakansallisen yhtenäisyyden päivävaltiollinen juhlapäivä
12. joulukuutaperustuslain päiväДень конституцииvaltiollinen juhlapäivä

Aiheesta muualla


- [http://www.rusembassy.fi/IndexFinl.htm Venäjän federaation suurlähetystö Suomessa]
- [http://www.venajaseura.com/linkit/alaotsikko10.htm Venäjä-aiheita ja -yhteyksiä]
- [http://maps.google.com/maps?ll=64.014496,90.527344&spn=33.827367,123.240234&t=h&hl=en Venäjä Google Mapsissa]
- [http://www.archive.org/details/VenajanHistoria Venäjän Historia 1878-1918] e-kirja Internet Archivessa
-
Luokka:Entiset neuvostotasavallat als:Russland roa-rup:Rusii ms:Russia zh-min-nan:Lō·-se-a ko:러시아 ja:ロシア simple:Russia th:สหพันธรัฐรัสเซีย

Tanska

Tanska on monarkia Pohjois-Euroopassa. Se sijaitsee Saksasta pohjoiseen, Norjasta etelään ja Ruotsista lounaaseen. Pinta-alaltaan se on muihin pohjoismaihin verrattuna pieni, vain 43 094 neliökilometriä. Väkiluku on samaa suuruusluokkaa muiden pohjoismaiden kanssa.

Historia

Tanskan yhdisti lopullisesti Harald Blåtand noin vuonna 980. Tällöin tanskalaiset tunnettiin viikinkeinä ja he ryöstelivät, kävivät kauppaa ja kolonisoivat suuria osia Euroopasta. Tanskan vallan alla olikin eri aikoihin Englanti, Norja, Ruotsi, Baltian rannikkoa ja Pohjois-Saksan rannikkoa. Skoone oli osa Tanskaa siihen asti kun se menetettiin Ruotsille vuonna 1658. Tanskan ja Norjan unioni lakkasi olemasta vuonna 1814 ja Norja päätyi uuteen unioniin Ruotsin kanssa. Vuonna 1864 käydyn Toisen Schleswigin sodan jälkeen Tanska joutui luopumaan Schleswig-Holsteinista Preussille. Tämän jälkeen Tanska on pitänyt kiinni neutraliteetti-linjasta eikä osallistunut ensimmäiseen maailmansotaan. 9. huhtikuuta 1940 Saksa hyökkäsi Tanskaan (Operaatio Weserübung). Tanska oli Saksan miehittämä miltein koko toisen maailmansodan ajan. Sodan jälkeen Tanska liittyi NATO:n ja vuonna 1973 Euroopan unioniin. Luettelo Tanskan kuninkaista.

Politiikka

Tanskan virallinen hallitsija on Tanskan kuningatar, mutta hänellä ei ole poliittista valtaa. Tanskan eduskunta (Folketing) säätää lait ja siihen kuuluu 179 jäsentä. Eduskunta valitaan joka neljäs vuosi, mutta pääministeri voi määrätä uudet eduskuntavaalit pidettäväksi aikaisemminkin.

Läänit

Luettelo Tanskan kuninkaista Tanska jaetaan 13 lääniin (amter) ja 271 kuntaan (kommuner).
- Frederiksborgin lääni
- Fynin lääni
- Kööpenhaminan lääni
- Nordjylland (Pohjois-Jyllannin lääni)
- Riben lääni
- Ringkjøbingin lääni
- Roskilden lääni
- Sønderjylland (Etelä-Jyllannin lääni)
- Storstrømin lääni
- Vejlen lääni
- Viborgin lääni
- Vestsjælland (Länsi-Sjellannin lääni)
- Århusin lääni Kolmella kunnalla on lääninoikeudet:
- Bornholm
- Fredriksberg
- Kööpenhamina Grönlanti ja Färsaaret kuuluvat Tanskalle mutta niillä on autonominen asema. Kummallakin on kaksi paikkaa Tanskan eduskunnassa.

Maantiede

Färsaaret Tanska koostuu Jutlandin niemimaasta ja 405 saaresta joista 82 on asutettua. Tärkeimmät näistä ovat Fyn ja Själlanti. Bornholm sijaitsee Itämeressä Ruotsin kaakkoispuolella. Sillat yhdistävät monta saarista. Juutinrauman yli johtava Øresundin silta yhdistää Själlannin ja Ruotsin. Suuri Beltin silta yhdistää Fynin ja Själlannin. Tanskan pääkaupunki on Själlannin saarella, Juutinrauman länsipuolella sijaitseva Kööpenhamina, jonka ympäristössä asuu 1,8 miljoonaa ihmistä eli noin kolmannes tanskalaisista. Juutinrauman vastakkaisella puolella sijaitsevaan Malmön kaupunkiin pääsee siltaa pitkin. Lisäksi Grönlanti ja Färsaaret kuuluvat Tanskalle, mutta niillä on laaja itsehallinto. Tanskan korkein piste on noin 173 metriä merenpinnan yläpuolella.

Väestöjakauma

Tanskassa puhutaan enimmäkseen tanskaa, mutta Saksan rajalla puhutaan myös saksaa. 84,3 % tanskalaisista kuuluu luterilaiseen Tanskan valtionkirkkoon, Den Danske Folkekirke. Noin 10% kuuluu muihin kristittyihin kirkkoihin ja muslimeja on 2% väestöstä. Muut uskonnot ja uskontokuntiin kuulumattomat mahtuva jäljelle jäävänä vajaaseen prosenttiin.

Kulttuuri

Tunnettuja tanskalaisia:
- Hans Christian Andersen, kirjailija
- Niels Bohr, fyysikko
- Tyko Brahe, tähtitieteilijä
- Karen Blixen, kirjailija
- Søren Kierkegaard, filosofi
- K E Løgstrup, filosofi
- Bjarne Stroustrup, C++-kielen kehittäjä
- Bertel Thorvaldsen, taiteilija
- Lars von Trier, ohjaaja

Merkittävimmät luonnonvarat


- öljy
- maakaasu
- kalkkikivi
- suola
- kala

Merkittävimmät vientituotteet


- koneet
- elintarvikkeet

Aiheesta muualla


- [http://maps.google.com/maps?ll=56.102683,9.733887&spn=2.720762,8.107910&z=10&t=h&hl=en Tanska Google Mapsissa] Luokka:Tanska fiu-vro:Taani als:Dänemark ms:Denmark zh-min-nan:Dan-kok ko:덴마크 ja:デンマーク simple:Denmark th:ประเทศเดนมาร์ก

1812

Tapahtumia


- Helsinki korotettiin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi
- Suomessa tehtiin mustalaisista lainsuojattomia ja heidät määrättiin työleireille. Luokka:1800-luku ms:1812 ko:1812년 simple:1812

1895

Tapahtumia


- 17. huhtikuuta - Shimonosekin rauhansopimus päätti Kiinan-Japanin sodan.
- Italia hyökkää Etiopiaan

Syntyneitä


- ...

Kuolleita


- 11. huhtikuuta - Lothar Meyer, saksalainen kemisti
- 28. syyskuuta - Louis Pasteur, ranskalainen kemisti ja mikrobiologi Luokka:1895 ms:1895 ko:1895년 simple:1895 th:พ.ศ. 2438

1929

Tapahtumia


- 6. tammikuuta - Kuningas Aleksandar I hajotti parlamentin ja nimesi Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnan uudelleen Jugoslavian kuningaskunnaksi. Mitään muuta kansallisuutta ei tunnustettu kuin "jugoslaavi".
- 10. tammikuuta - Hergén sarjakuvahahmo Tintti teki ensiesiintymisensä sarjakuvassa Tintti neuvostojen maassa.
- 17. tammikuuta - Elzie Crisler Segarin Kippari-Kalle teki ensiesiintymisensä.
- 18. tammikuuta - Trotski karkoitettiin Neuvostoliitosta. Hän pakeni Turkkiin ja anoi turvapaikkaa Ranskasta ja Saksasta.
- 11. helmikuuta - Italia ja Pyhä istuin solmivat sopimuksen Vatikaanivaltiosta.
- 14. helmikuuta - Ystävänpäivän verilöyly: Seitsemän Al Caponen kanssa kilpailevaa gansteria murhattiin Chicagossa.
- 18. helmikuuta - Ensimmäiset Oscar-palkinnot jaettiin.
- 3. maaliskuuta - Jesus Aguirren vallankaappausyritys Meksikossa.
- 31. toukokuuta - Britannian vaalit johtavat umpikujaan, liberaalipuolueesta tulee ratkaisija vallanjaossa.
- 8. kesäkuuta - Ramsay MacDonald perustaa Labour-hallituksen.
- 5. heinäkuuta - Scotland Yard takavarikoi kaksitoista D.H. Lawrencen alastonmaalausta siveettöminä.
- 24. heinäkuuta - Ranskan pääministeri Raymond Poincaré eroaa terveyssyistä, Aristide Briand tulee hänen seuraajakseen.
- 24. heinäkuuta - Kellogg-Briandin sopimus kielsi sodan ulkopolitiikan välineenä. Se allekirjoitettiin Pariisissa 27. elokuuta 1928 ja kaikkiaan 62 valtiota liittyi siihen. Nürnbergin oikeudenkäynnissä nostettiin se nojalla syytteitä rikoksista rauhaa vastaan.
- 8. elokuuta - Saksalainen ilmalaiva Graf Zeppelin aloitti maailmanympärilennon (päättyi 29. elokuuta).
- 5. syyskuuta - Aristide Briand esittelee suunnitelman "Euroopan yhdysvalloista".
- 7. syyskuuta - Höyrylaiva Kuru kaatui ja upposi Näsijärvellä Tampereen edustalla, 133-138 kuollutta.
- 17. syyskuuta - Liettuan presidentti Augustinas Voldemaras syrjätettiin vallankaappauksessa, johtoon Antas Smetona.
- 22. lokakuuta - Aristide Briandin hallitus kaatui Ranskassa.
- 24. lokakuuta - Suuri lama alkaa: Musta torstai, jota seuraa Musta tiistai (20. lokakuuta) – New Yorkin pörssi romahtaa ja maailmanlaajuinen talouskriisi alkaa.
- 18. marraskuuta - 7,2 richterin maanjäristys Newfoundlandin etelärannikolla rikkoi 12 merenalaista lennätinkaapelia ja laukaisi tsunamin, joka surmasi 28 Burin niemimaan alueella.
- 29. marraskuuta - Amiraali Richard Byrd lensi ensimmäisenä etelänavan yli.
- 2. joulukuuta - Ensimmäinen puhelinkioski otettiin käyttöön Lontoossa.
- Lapuan liike muodostettiin.
- Suomen itsenäisyyspäivä säädettiin palkalliseksi vapaapäiväksi.
- Edwin Hubble osoitti galaksien liikkuvan poispäin (Hubblen laki)

Syntyneitä


- 3. tammikuuta - Gordon Moore, Intelin perustaja
- 3. tammikuuta - Sergio Leone, elokuvaohjaaja (k. 1989)
- 15. tammikuuta - Martin Luther King Jr., amerikkalainen ihmisoikeusaktivisti (k. 1968)
- 10. helmikuuta - Jerry Goldsmith, elokuvamusiikin säveltäjä (k. 2004)
- 15. helmikuuta - Graham Hill, Formula 1 -ajaja (k. 1975)
- 1. huhtikuuta - Milan Kundera, kirjailija
- 10. huhtikuuta - Max von Sydow
- 4. toukokuuta - Audrey Hepburn, näyttelijä (k. 1993)
- 12. kesäkuuta - Anne Frank
- 2. heinäkuuta - Imelda Marcos, Filippiinien diktaattorin Ferdinand Marcosin vaimo.
- 24. elokuuta - Jasser Arafat (k. 2004)
- 21. lokakuuta - Ursula K. Le Guin, tieteis- ja fantasiakirjailija
- 15. marraskuuta - Erkki Lahdes, kasvatustieteen professori
- 16. marraskuuta - Aarne Laurila, professori

Kuolleita


- 13. tammikuuta - Wyatt Earp, sheriffi ja saluunanpitäjä
- 4. huhtikuuta - Carl Benz, autoinsinööri
- 20. maaliskuuta - Ferdinand Foch, ranskalainen marsalkka, länsirintaman ylipäällikkö ensimmäisessä maailmansodassa.
- 29. joulukuuta - Wilhelm Maybach, saksalainen autotehtailija Luokka:1929 ms:1929 ko:1929년 ja:1929年 simple:1929 th:พ.ศ. 2472

1813

Tapahtumia


-

Syntyneitä


- 10. lokakuuta Giuseppe Verdi, oopperasäveltäjä
- Milla Clemensdotter (Lapin Maria)

Kuolleita


- Luokka:1800-luku ms:1813 ko:1813년 simple:1813

1840-luku

Tapahtui vuosikymmenen aikana


- 1848Karl Marx ja Friedrich Engels julkaisevat kommunistisen manifestin. Luokka:1800-luku ja:1840年代

1885

Tapahtumia


- 1. tammikuuta - Montgolfierin veljekset ylittävät kuumailmapallolla Englannin kanaalin
- tammikuussa: Martinin pirut Ylöjärvellä
- 17. kesäkuuta - Vapaudenpatsas saapuu New Yorkin satamaan
- 6. heinäkuuta - Louis Pasteur testaa onnistuneesti rabiesrokotettaan
- Afrikasta ostettu laaja maa-alue tunnustettiin kuningas Leopold II:n henkilökohtaiseksi omaisuudeksi Berliinin kongressissa. Siitä muodostettiin Kongon vapaavaltio.
- Nokialle perustettiin sulfiittiselluloosatehdas
- Japanin keskuspankki alkaa julkaista jeniseteleitä
- Eritreasta tuli Italian siirtomaa
- Svenska litteratursällskapet i Finland r.f. (Suomenruotsalaisen kirjallisuuden seura r.y.) perustettiin kunnioittamaan Runebergin muistoa

Syntyneitä


- 12. helmikuuta - Julius Streicher, merkittävä natsi-Saksan johtaja
- 1. elokuuta - George de Hevesy, kemisti, vuoden 1943 Nobelin kemianpalkinnon saaja
- 7. lokakuuta - Niels Bohr, tanskalainen fyysikko
- 11. lokakuuta - François Mauriac, ranskalainen kirjailija ja akateemikko, vuoden 1952 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja
- 11. marraskuuta - George S. Patton, kenraali toisessa maailmansodassa
- 26. marraskuuta - Heinrich Brüning, Saksan valtakunnankansleri 1930–1932

Kuolleita


- 22. toukokuuta - Victor Hugo, kirjailija.
- 23. heinäkuuta - Ulysses S. Grant Yhdysvaltain presidentti

Keksintöjä


- Carl F. Benz rakentaa ensimmäisen polttomoottoriauton
- John Starley kehitti ensimmäisen varsinaisen polkupyörän, turvapyörän. Luokka:1800-luku ms:1885 ko:1885년 simple:1885 th:พ.ศ. 2428

Edvard Grieg

Edvard Hagerup Grieg (15. kesäkuuta 1843-4. syyskuuta 1907) oli norjalainen säveltäjä ja pianisti.

Elämä

Grieg syntyi Bergenissä vuonna 1843 ja oli osin skottilaista syntyperää. Lapsena Grieg opetteli soittamaan pianoa äitinsä johdolla. Kesällä 1858 Grieg tapasi arvostetun norjalaisen viulisti Ole Bullin. Tämä ehdotti Griegin vanhemmille, että he lähettäisivät hänet Leipzigiin opiskelemaan musiikkia. Vuonna 1861 Grieg teki ensimmäisen julkisen esiintymisensä Karlshamnissa, Ruotsissa. Seuraavana vuonna hän lopetti opintonsa Leipzigissä. Vuonna 1863 Grieg siirtyi Kööpenhaminaan ja vietti siellä seuraavat kolmet vuotta. Vuonna 1867 Grieg nai hänen serkkunsa, Nina Hagerupin. Seuraavana vuonna syntyi heidän ainoa lapsensa. Lapsi tosin kuoli jo vuoden ikäisenä. Samoihin aikoihin Grieg ja hänen vaimonsa muuttivat Roomaan. Grieg kuoli vuonna 1907 pitkäaikaisen sairauden jälkeen.

Musiikki

Griegin tunnetuimpia teoksia ovat muun muassa pianokonsertto sekä Henrik Ibsenin näytelmään perustuva Peer Gynt. Grieg, Edvard ja:エドヴァルド・グリーグ

1818

Tapahtumia


- 11. maaliskuuta - Mary Shelleyn romaani "Frankenstein" julkaistaan.
- 11. toukokuuta - Kaarle XIV Juhana kruunataan Ruotsin kuninkaaksi.
- Santiagosta tulee Chilen pääkaupunki

Syntyneitä


- 14. tammikuuta - Zacharias Topelius - kirjailija, lehtimies ja Helsingin yliopiston rehtori
- 17. huhtikuuta - Aleksanteri II, Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas 1855-81
- 5. toukokuuta - Karl Marx, saksalainen filosofi
- 30. heinäkuuta - Emily Brontë, englantilainen kirjailija
- 9. marraskuuta - Ivan Turgenev, venäläinen kirjailija, runoilija ja näytelmäkirjailija

Kuolleita


- 16. toukokuuta - Michael Andreas Barclay de Tolly, Venäjän keisarikunnan kenttämarsalkka, Suomen kenraalikuvernööri
- Ruotsin kuningas Kaarle XIII Luokka:1800-luku ms:1818 ko:1818년

1870

Tapahtumia


- Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä julkaistiin.
- Ranskan-Preussin sota alkoi

Syntyneitä


- 7. toukokuutaSigurd Wettenhovi-Aspa, suomalainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja kirjailija
- 27. marraskuutaJuho Kusti Paasikivi, Suomen presidentti

Kuolleita


- Luokka:1800-luku ms:1870 ko:1870년 simple:1870 th:พ.ศ. 2413

Wikipedia:Votes for deletion/Evolutions Gate



hotels Amsterdam gry gry zrcznociowe zbiorniki tworzywowe eurotax










































:: RELATED NEWS ::
Permanent crop
A permanent crop is one produced from plants which last for many seasons, rather than being replanted after each harvest. As used in The World Factbook land use statistics the term comprises land cultivated for crops like citrus, coffee, and rubber; it includes land under flower
Superscalar architecture
A superscalar CPU architecture implements a form of parallelism on a single chip, thereby allowing the system as a whole to run much faster than it would otherwise be able to at a given clock speed. The simplest processors are scalar processors. A scalar processor processes one data item at a time. In a vector processor, by contrast, a single instruction operates simult
Air freshener
Air fresheners are consumer products meant to mitigate the experience of un