Novgorodin tuohikirjeet

Novgorodin tuohikirjeiksi kutsutaan vanhan Novgorodin alueen maaperästä esiinkaivettuja tuohelle kirjoitettuja tekstejä. Tuohikirjeet tehty 1000-1400-luvuilla jaa. Tuohi on säilynyt maaperän suotuisista ominaisuuksista johtuen; maaperä alueella ei ole hapan, kuten esimerkiksi Suomessa. Tuohikirjeet ovat henkilökohtaisia kirjeitä, kaupankäyntiin ja omaisuuteen liittyviä merkintöjä ja historiallisia merkintöjä. Osan tuohikirjeistä ovat kirjoittaneet suhteellisen sivistyneet ja vapaat ylimysnaiset. Tuohikirjeissä kerrotaan myös tunteista ja ystävyydestä, on jopa rakkauskirjeitä. Joitakin historiallisia merkintöjä, muun muassa koskien sotia, on pidetty luotettavina. Tuohikirjeet on kirjoitettu muinaisslaavilaisella kirjaimistolla, joskin eri kirjeiden välillä saattoi merkistössä olla joitakin eroja. Kielenä on yleisimmin muinaisvenäjä. Eräs 1200-luvulle ajoitettu tuohikirje (kirje nro. 292) on kirjoitettu tuon ajan karjalankielellä tai sitä läheisesti muistuttavalla kielellä, ja sitä pidetään vanhimpana tunnettuna merkkinä itämerensuomalaisesta kirjoituksesta. Kirjeen sisällöstä ei ole varmuutta, mutta sitä on pidetty loitsuna. Luokka: Arkeologia Luokka: Venäjä Luokka: Karjala

Novgorod

Novgorod (Н́овгород) on kaupunki Venäjällä, 150 km kaakkoon Pietarista. Vuodesta 1998 sen virallinen nimi on ollut Veliki Novgorod (Suuri Novgorod). Se on Novgorodin alueen pääkaupunki. Väkiluku noin 290 000. Kaupunkia ei tule sekoittaa 1,3 miljoonan asukkaan Nižni Novgorodin (Ala-Novgorod) kaupunkiin 300 km Moskovasta itään.

Historia

Novgorod oli keskiajalla kaupunki ja sen alaisuuteen syntynyt valtio, ensin ruhtinaskunta, sitten vuodesta 1136 kauppatasavalta. Novgorodin kaupunki on arkeologisten tutkimusten perusteella perustettu 900-luvun alussa. Kaupungin edeltäjä oli ilmeisesti ns. Rurikinlinna. Novgorodin perustamisessa viikingeillä oli merkittävä rooli, mutta vähitellen kaupunki slaavilaistui kielellisesti ja kulttuurisesti. Novgorodin skandinaavinen nimi viikinkiajalla oli tiettävästi Holmgård. Keskiaikana Novgorod oli yksi Rutenian mahtavimmista kaupungeista. Kiovan rusien aikana se oli Venäjän toiseksi tärkein keskus Kiovan jälkeen ja kaupan keskus. Mongolien tuhottua Kiovan 1200-luvulla sen tärkeys kasvoi ja siitä tuli mongolivallan itsenäinen ruhtinaskunta. Siitä tuli yksi hansaliiton kaupan keskuksia ja se torjui sekä saksalaisten ritarikuntien että ruotsalaisten hyökkäykset Aleksanteri Nevskin johdolla 1240 – 1242. Moskovan ruhtinaskunta oli kuitenkin voimakkaampi ja Iivana II liitti kaupungin Moskovaan 1478. Se pysyi kuitenkin voimakkaana, kunnes Iivana Julma teloitutti sen asukkaita.

Katso myös

- Jakob De la Gardie
- Novgorodin tuohikirjeet
- Novgorodin alue Luokka:Venäjän kaupungit ko:노브고로트 ja:ノヴゴロド

Tuohi

Tuohi on koivun ulointa, valkoista kuorta. Se on hyvin monipuolinen raaka-aine. Tuohta saa sekä paksuna että paperinohuena. Tuohen ominaisuus on rullautua kuivuessaan. Tuohi myös palaa hyvin, ja palava tuohi rullautuu erityisen nopeasti. Eri koivulajit tuottavat erilaatuista tuohta; muun muassa Venäjällä kasvavan paperikoivun tuohi on suosituita niistä. Tuohta on käytetty vaatteisiin ja varusteisiin kankaan tai nahan tavoin. Tuohesta on tehty esimerkiksi tuohivirsuja, tuohikontteja, juomakippoja (lippi) ja muinoin jopa veneen purjeita. Tuohta on myös muinoin käytetty paperin tapaan; sille on kirjoitettu henkilökohtaisia viestejä ja myös virallisia asiakirjoja. Erityiskäsittelyllä on pyritty estämään tuohen rullautumista, mutta toisinaan viestien on annettu tarkoituksella rullautua. (Katso: Novgorodin tuohikirjeet.) Tuohta on käytetty valon tuottamiseen ja sytykkeenä. Soihtuja on tehty siten, että tuohirulla on kääritty kepin ympärille. Myös suora tuohi on voitu kääriä keppiin polttamalla sitä, jolloin se on kääriytynyt rullalle. Soihduissa on usein ollut muutakin palavaa. Koivu ei kovin hyvin toivu tuohen ottamisesta. Pienikin vaurio tuohessa voi aiheuttaa suuren alueen tuohikuoren kuoleman. Tuohenalainen kasvukerros yleensä kuolee, ja koivu kasvattaa uuden tuohikerroksen vasta sen alle. Joskus tämäkään ei onnistu, ja puunrungosta paljastuu kuollut puuaines, joka peittyy vasta uuden kuoren kasvaessa reunoilta vuosien kuluesssa. Tuohirulla on ilmeisesti ollut eräs uskomusolento paran hahmoista. Tuohirulla vierii maassa muka tuulen tuomana, avautuu kahmien rikkauksia tai satoa sisäänsä, sulkeutuu jälleen, ja vie saaliin edustamalleen talolle. Luokka:Kasvianatomia

Karjala

:Karjala on myös Lappeenrannassa ilmestyvä suomenkarjalaisten kotiseutu- ja heimolehti. Karjala ei ole yksikäsitteinen termi. Se ei ole muodostanut koskaan yhtenäistä hallinnollista kokonaisuutta, vaan on kuulunut osin Ruotsiin, osin Novgorodiin ja Venäjään. Nykyään Karjala on jaettu Suomen ja Venäjän välillä. Se koostuu Suomelle kuuluvista Etelä- ja Pohjois-Karjalan maakunnista, Karjalan tasavallalle kuuluvista Laatokan, Aunuksen ja Vienan Karjalasta sekä Leningradin alueeseen kuuluvasta Karjalankannaksesta. Kannas, Raja-Karjala ja Laatokan Karjala ovat entisiä Suomelle kuuluneita alueita, ns. luovutettu Karjala. Tverin Karjala -nimityksellä tarkoitetaan Moskovan ja Novgorodin välissä sijaitsevalla Tverin alueella asuvien karjalaisten alueita, minne karjalaiset pakenivat Ruotsin pakkokäännytystä ja verorasitusta ja luvattujen verohelpotusten perässä vuoden 1617 Stolbovan rauhan jälkeen. Jonkin verran tverinkarjalaisia asuu myös Novgorodin alueella.

Käsitteen käyttö

Karjala käsitteenä on laaja. Perimmäisenä alueena Karjalalla tarkoitetaan karjalaisten eli alkujaan itäisimmän suomalaisheimon elinaluetta, joka käsitti nykyisen Karjalan tasavallan, Karjalankannaksen Venäjällä ja Pohjois- ja Etelä-Karjalan nykyisestä Suomesta. Aikoinaan Karjalaan kuului vielä Savilahden pogosta eli nykyinen Mikkelin alue, Kymijoen itäpuolen nautintoalue ja Pohjois-Savon itäisimmät alueet. Lisäksi idässä Karjalaan laskettiin kuuluvan Kauko-Karjala, johon mm. Äänisen takainen Puutoisen ja Kargopolin (Karhupelto) alueet kuuluivat. Nautinta-alueina karjalaisilla oli vielä 1200-1300 -luvuilla Pohjois-Pohjanmaan joet Torniosta Pyhäjokeen sekä Kuolasta Kantalahti ja Välijärvi. Karjalaiset ovat aina kuuluneet itäiseen kulttuuripiiriin, josta syystä uskonnoltaan he ovat ortodokseja. Kun Suomessa puhutaan Karjalasta, yleensä tarkoitetaan sodissa luovutettua Karjalaa tai kaikkia luovutettuja alueita, kun puhutaan Karjalan palautuksesta. Venäjällä taas Karjalasta puhuttaessa tarkoitetaan Karjalan tasavaltaa, joka koostuu suurimmaksi osaksi Itä-Karjalasta. Muualla maailmassa ja osin Suomessakin (nuorisotutkimukset) käsitteiden erot ovat huonosti tunnettuja.

Historia

Karjalasta taisteltiin Ruotsin ja Novgorodin välillä ensimmäisen kerran jo 1200-luvulla. Pähkinäsaaren rauhassa (1323) Inkerin ja Laatokan Karjalan verotusoikeudet menivät Novgorodille ja Ruotsi sai Länsi-Karjalan. Suuri Pohjan sota lopetti melko pitkän rauhanjakson, ja vuonna 1721 solmitussa Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi luovutti Venäjälle Viipurin ja Käkisalmen läänin. Hattujen sodan päättäneessä Turun rauhassa (1743) Ruotsi menetti loputkin Karjalasta (lukuun ottamatta nykyistä Pohjois-Karjalaa). Mutta Ruotsin vastoinkäymiset jatkuivat, sillä Suomen sodan jälkeen Venäjä miehitti loputkin Suomesta, ja vuonna 1812 Vanha Suomi liitettiin osaksi Suomen suuriruhtinaskuntaa. Suomi säilytti suuriruhtinaskunnan rajat itsenäistyessään vuonna 1917 (Tarton rauhansopimuksessa lisäyksenä Petsamo), mutta menetti mm. suuren osan Karjalasta talvisodassa. Jatkosodan aikana Suomi valloitti nämä alueet takaisin, mutta rauhansopimuksessa menetti ne.

Nykyiset rajat

Sodanjälkeinen raja seurasi suunnilleen vuoden 1721 Pietari Suuren rajaa, mistä oli sovittu suuren Pohjan sodan jälkeen Uudenkaupungin rauhassa. Verrattuna Tarton rauhan rajaan 1920, Suomi luovutti Karjalasta Neuvostoliitolle Antrean, Harlun, Heinjoen, Hiitolan, Impilahden, Jaakkiman, Johanneksen, Kanneljärven, Kaukolan, Kirvun, Kivennavan, Koiviston, Kuolemanjärven, Kurkijoen, Käkisalmen, Lavansaaren, Lumivaaran, Metsäpirtin, Muolaan, Pyhäjärven, Raudun, Ruskealan, Räisälän, Sakkolan, Salmin, Seiskarin, Soanlahden, Sortavalan, Suistamon, Suojärven, Suursaaren, Terijoen, Tytärsaaren, Uusikirkon, Valkjärven, Viipurin, Vuokselan, Vuoksenrannan ja Äyräpään (maalais)kunnat, Koiviston ja Lahdenpohjan kauppalat sekä Käkisalmen, Sortavalan ja Viipurin kaupungit. Jääsken, Korpiselän, Pälkjärven, Säkkijärven ja Vahvialan maalaiskunnista luovutettiin niin suuria alueita, että jäljelle jääneet osat liitettiin muihin Suomen kuntiin. Myös Ilomantsista, Kiteestä, Lappeesta, Nuijamaasta, Parikkalasta, Rautjärvestä, Ruokolahdesta, Saaresta, Simpeleestä, Tohmajärvestä, Uukuniemestä, Vehkalahdesta, Virolahdesta, Värtsilästä ja Ylämaasta luovutettiin alueita, mutta kunnat jatkoivat itsenäisinä kuntina. Luovutettu Karjala kuului pääasiassa Viipurin lääniin, jonka jäljellejääneistä osista tehtiin Kymen lääni (Kopriselän Suomen puolelle jäänyt osa liitettiin Kuopion lääniin), joka vuonna 1997 liitettiin uuteen Etelä-Suomen lääniin. Pohjois-Karjalan uusi maakunta sijaitsee Itä-Suomen läänissä. Neuvostoliiton puolella Karjalasta tehtiin vuonna 1923 Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, jonka kuitenkin sodan koittaessa 1940 muutettiin Karjalais-suomalaiseksi neuvostotasavallaksi. Nimi ja autonominen status palautettiin takaisin 1956 Stalinin kuoltua. Tästä syystä Neuvostoliiton hajotessa 1991 Itä-Karjala jäi osaksi Venäjää, vaikka itsenäistymishalujakin oli. Nykyään nimi on Karjalan tasavalta.

Katso myös

- Jatkosota
- Karjalaiset
- Karjalan kieli
- Karjala-kysymys
- Munukka
- Suur-Suomi
- Talvisota

Aiheesta muualla

- [http://www.karjalanliitto.fi/ Karjalan Liitto]
- [http://www.yle.fi/teema/karjala/aikajana.php?ajanjakso=historia Aikajana - Karjalan historia]
- [http://www.kotus.fi/verkkojulkaisut/julk129/karjala_sisalto.shtml Karjala - kieli, murre ja paikka]
- [http://www.luovutettukarjala.fi/ Luovutettu Karjala, lisätietoja Neuvostoliitolle luovutetuista Karjalan alueista]
- [http://virtual.finland.fi/finfo/english/karjala.html The Many Karelias] - Virtual Finland
- [http://heninen.net/old_map/suomeksi.htm Karjala keskiajan Euroopan kartalla] - Heninen
- [http://flagspot.net/flags/fi-k.html Flag] - Flags of the World
- [http://www.eki.ee/books/redbook/karelians.shtml The Karelians]
- [http://www.prokarelia.net/fi ProKarelia] Luokka:Karjala ko:카랼라 ja:カレリア

Luokka:Arkeologia

Arkeologiaan liittyviä artikkeleja. Luokka:Historia Luokka:Tiede

Luokka:Karjala

Luokka:Suomen historialliset maakunnat Luokka:Venäjä

Saint-Clet (Québec)

Catégorie:Municipalité du Québec Saint-Clet est une municipalité dans la municipalité régionale de comté de Vaudreuil-Soulanges au Québec (Canada), située dans la région administrative de la Montérégie.

Sklep Zoologiczny pisanie prac w�adys�awowo pokoje hosting witaminy

:: RELATED NEWS ::

Ferry Ier de Lorraine
Ferry Ier de Lorraine, né vers 1143 mort 7 avril 1207, fut seigneur de Bitche de 1176 à 1206 et se proclama duc de Lorraine de 1205 à 1206. Il était le second fils du duc 26 novembre 1938 à Waterbury, Connecticut - ) est le directeur de la CIA depuis le 21 avril 2005 et succède à George Tenet. Il est vu comme un faucon, c'est-à-dire qu'il n'hésitera pas à utiliser la force pour obtenir des informations.

Biographie

Il a été agent de la CIA pendant 10 ans de 1

Biographie

La Lorraine avait été partagée par le