Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
OECD

OECD

OECD (Organization for Economic Cooperation and Development), taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, perustettiin vuonna 1961 harmonisoimaan ja kehittämään jäsenmaiden yhteiskunnallista hyvinvointia. The OECD:n päämaja on Château de la Muette ,Pariisissa. Se on vanha Rothschild pankkiiriperheen kartano. OECD:n atomienergiajärjestö on NEA.

Jäsenmaat


- Belgia (1961)
- Espanja (1961)
- Hollanti (1961)
- Irlanti (1961)
- Itävalta (1961)
- Islanti (1961)
- Iso-Britannia (1961)
- Italia (1961)
- Kanada (1961)
- Kreikka (1961)
- Luxemburg (1961)
- Norja (1961)
- Portugal (1961)
- Ranska (1961)
- Ruotsi (1961)
- Saksa (1961)
- Sveitsi (1961)
- Tanska (1961)
- Turkki (1961)
- Yhdysvallat (1961)
- Japani (1964)
- Suomi (1969)
- Australia (1971)
- Uusi-Seelanti (1973)
- Meksiko (1994)
- Tšekin tasavalta (1995)
- Unkari (1995)
- Puola (1995)
- Korea (1996)
- Slovakia (2000)

Linkit


- [http://www.oecd.org/ OECD kotisivut]
- [http://www.finoecd.org/ OECD suomen edustusto] Luokka:Kansainväliset talousjärjestöt ko:OECD ja:経済協力開発機構

1961

Tapahtumia


- 3. tammikuuta - Presidentti Dwight Eisenhower ilmoitti Yhdysvaltain katkaisseen diplomaattiset suhteet Kuubaan.
- 7. tammikuuta - Nelipäiväisessä konferenssissa Casablancassa, viisi Afrikan maata päätti perustaa NATOn kaltaisen puolustusliiton. Maat olivat Marokko, Yhdistynyt arabitasavalta, Ghana, Guinea ja Mali.
- 20. tammikuuta - John F. Kennedy astui Yhdysvaltain presidentin virkaan.
- 25. tammikuuta - Uusi juntta nousi valtaan El Salvadorissa syrjäytettyään edellisen kolme kuukautta hallinneen juntan "liiasta vasemmistolaisuudesta."
- 31. tammikuuta - Yhdysvallat lähetti ensimmäisen simpanssin (nimeltään Ham) avaruuteen.
- 4. helmikuuta - Portugalin siirtomaasota alkoi Angolassa.
- 11. helmikuuta - Adolf Eichmannin oikeudenkäynti alkoi Jerusalemissa
- 15. helmikuuta - Boeing 707 putosi maahan Belgiassa, surmaten 73, mukaan lukien koko Yhdysvaltain kaunoluistelujoukkue.
- 15. helmikuuta - Keski- ja Etelä-Euroopassa sattui täydellinen auringonpimennys.
- 3. maaliskuuta - Hassan II kruunattiin Marokon kuninkaaksi.
- 15. maaliskuuta - Etelä-Afrikka vetäytyi Brittiläisestä kansainyhteisöstä.
- 18. maaliskuuta - Suomi oli ensimmäistä kertaa mukana Eurovision laulukilpailussa Cannesissa. Laila Kinnunen sijoittui kappaleella "Valoa ikkunassa" jaetulle seitsemännelle sijalle.
- 29. maaliskuuta - Yhdysvaltain Washington, DC:n asukkaat saivat perustuslain 23. lisäyksellä äänioikeuden presidentinvaaleissa.
- 12. huhtikuuta - Juri Gagarin teki ensimmäisen avaruuslennon. Avaruusalus Vostok 1 kiersi maapallon kerran; lento kestää 108 minuuttia.
- 17. huhtikuuta - Sikojenlahden maihinnousu Kuubassa.
- 22. huhtikuuta - Kolme de Gaullen algerianpolitiikkaa vastustavaa ranskalaiskenraalia epäonnistuivat vallankaappauksessaan.
- 24. huhtikuuta - Wasa-laiva nostettiin Tukholman satamasta.
- 27. huhtikuuta - Sierra Leone itsenäistyy.
- 5. toukokuuta - Alan Shepard on ensimmäinen amerikkalainen avaruudessa Freedom 7 aluksella (tunnetaan myös nimellä Mercury 3).
- 16. toukokuuta - Sotilasvallankaappaus Etelä-Koreassa, Do Young Tsang valtaan.
- 19. toukokuuta - Venera 1 lensi ensimmäisenä luotaimena Venuksen ohi. (Tosin luotain rikkoutui, eikä lähettänyt dataa.)
- 25. toukokuuta - Apollo-ohjelma: Kennedy kertoi kongressille tavoitteestaan lähettää ihminen Kuuhun ennen vuosikymmenen päättymistä.
- 28. toukokuuta - Peter Benensonin artikkeli The Forgotten Prisoners julkaistiin useissa lehdissä. Tätä pidetään Amnesty Internationalin alkuna.
- 4. kesäkuuta - John F. Kennedyn ja Nikita Hruštševin huippukokous Wienissa. Asialistalla ovat ydinkokeet, aseistariisunta ja Saksan asema.
- 19. kesäkuuta - Kuwait itsenäistyi.
- 25. kesäkuuta - Irakin presidentti Abdul Karim Kassem ilmoitti aikovansa liittää Kuwaitin Irakiin, Kuwait pyysi apua brittijoukoilta.
- 21. heinäkuuta - Virgil "Gus" Grissom suorittaa USAn toisen avaruuslennon Mercury-kapselilla ja on vähällä hukkua laskeutumisvaiheessa.
- 1. elokuuta - Rajuilma "Maire" riehui maan etelä- ja keskiosassa.
- 13. elokuuta - Berliinin muurin rakennustyöt aloitetaan piikkilanka-aidan vetämisellä.
- 17. lokakuuta - "Pariisin taistelu": Ranskan poliisi hyökkäsi 30000 algerialaisten ulkonaliikkumiskieltoa protestoivaa mielenosoittajaa vastaan. Virallinen kuolleiden määrä on 3, mutta ihmisoikeusjärjestöt arvioivat määräksi 240.
- 18. lokakuuta - Leonard Bernsteinin West Side Story -musikaalista tehty elokuva saa ensi-iltansa.
- 19. lokakuuta - Arabiliitto otti Kuwaitin suojelukseensa, brittijoukot vetäytyvät.
- 30. lokakuuta - Neuvostoliitto räjäytti 58 megatonnin Tsar-Bomban Novaja Zemljalla. Tämä on suurin koskaan räjäytetty ydinpommi.
- 30. lokakuuta - Noottikriisi Suomessa, Neuvostoliitto vaati toimenpiteitä Länsi-Saksan ja sen liittolaisten uhkan torjumiseksi.
- 31. lokakuuta - Josif Stalinin ruumis poistettiin Leninin mausoleumista.
- 31. lokakuuta - Hurrikaani Hattie iski Belize Cityyn, 400 kuollutta, 65000 jäi kodittomiksi.
- 12. marraskuuta - Stalingradin nimi vaihdettiin Volgogradiksi.
- 16. marraskuuta - Britannian konservatiivihallitus ryhtyi rajoittamaan maahanmuuttoa Brittiläisen kansainyhteisön maista.
- 2. joulukuuta - Kylmä sota: Fidel Castro ilmoitti radiopuheessa omaksuneensa marxismi-leninismin ja Kuubasta tulevan kommunistisen valtion.
- 9. joulukuuta - Tanganjika sai itsenäisyyden ja julistautui tasavallaksi presidenttinään Julius Nyerere. (Yhdistyi 1964 Sansibarin kanssa Tansaniaksi).
- 10. joulukuuta - Neuvostoliitto katkaisi diplomaattiset suhteet Albaniaan.
- 11. joulukuuta - Vietnamin sota alkoi ensimmäisen yhdysvaltalaiskopterien ja 400 sotilaan saapumisella Saigoniin.
- 15. joulukuuta - Israelilainen sotilastuomioistuin tuomitsi Adolf Eichmannin kuolemaan rikoksistaan.
- 19. joulukuuta - Goa luovutettiin Intialle 400 vuoden Portugalin hallinnon jälkeen.
- 31. joulukuuta - Marshall-apu päättyi jaettuaan 12 miljardian dollaria apua Euroopan jälleenrakentamiseen. OEEC:sta tulee OECD.
- Allan Sandage löysi ensimmäisen kvasaarin
- Elokuussa runsaita sateita ja Kokemäenjoen vesistössä pahoja tulvia.

Syntyneitä


- 26. tammikuuta - Wayne Gretzky, jääkiekkoilija
- 17. helmikuuta - Helena Sinervo, runoilija
- 9. kesäkuuta - Michael J. Fox, näyttelijä
- 1. heinäkuuta - Diana Spencer, Walesin prinsessa († 1997)
- 28. heinäkuuta - Ruben Stiller, juontaja
- 30. heinäkuuta - Ressu Redford, muusikko
- 6. elokuuta - Simo Rantalainen, työskennellyt mm. juontajana
- 1. syyskuuta - Heikki Kujanpää, näyttelijä.
- 28. lokakuuta - Erja Häkkinen, toiminut mm. juontajana
- 31. lokakuuta - Peter Jackson, elokuvaohjaaja
- 16. joulukuuta - Bill Hicks, amerikkalainen stand-up-koomikko
- 30. joulukuuta - Ben Johnson, urheilija

Kuolleita


- 4. tammikuuta - Erwin Schrödinger, fyysikko
- 26. helmikuuta - Muhammed V, Marokon kuningas
- 2. huhtikuuta - Amos Anderson, liikemies ja mesenaatti (s. 1878)
- 9. huhtikuuta - Ahmed Zogu, Albanian pääministeri 1922–, presidentti 1925– ja kuningas Zog I 1928–1939.
- 13. toukokuuta - Gary Cooper, näyttelijä
- 30. toukokuuta - Rafael Leónidas Trujillo, Dominikaanisen tasavallan diktaattori.
- 6. kesäkuuta - Carl Jung (s. 1875)
- 28. kesäkuuta - Yrjö Leino, poliitikko
- 30. kesäkuuta - Lee De Forest, insinööri ja elektroniputken keksijä (s. 1873)
- 2. heinäkuuta - Ernest Hemingway, kirjailja
- 1. syyskuuta - Eero Saarinen, arkkitehti
- 18. syyskuuta - Dag Hammarskjöld
- 11. lokakuuta - Chico Marx, yksi Marx-veljeksistä (s. 1887) ko:1961년 ja:1961年 simple:1961 th:พ.ศ. 2504

Rothschild

Rothschild on 'punaista kilpeä' merkitsevä saksankielinen sukunimi, jonka kuuluisa juutalainen pankkisuku otti asunnostaan, tällä tavoin merkitystä talosta Frankfurt am Mainissa. Tämän jälkeen myös muut suvut ovat ottaneet saman nimen. Tänä päivänä Rothschildit ovat keskeinen taloudellinen vaikuttaja maailmantaloudessa. Tämä on herättänyt antisemitistisiä mielialoja. Mayer Amschel Rothschildiä (1744-1812) pidetään suvun kantaisänä. Hän hankki suuren omaisuuden ja lähetti poikansa Euroopan eri metropoleihin:
- Amschel Mayer Rothschild (1773-1855) - Frankfurt am Main
- Salomon Mayer Rothschild (1774-1855) - Wien
- Nathan Mayer Rothschild (1777-1836) - Lontoo
- Kalmann Mayer Rothschild (1788-1855) - Napoli
- James Mayer Rothschild (1792-1868) - Pariisi Luokka:suvut

Belgia

Belgia on länsieurooppalainen kuningaskunta Ranskan ja Saksan välissä. Muut naapurimaat ovat Alankomaat ja Luxemburg. Pääkaupunki on Bryssel, jossa sijaitsee myös huomattava osa Euroopan unionin keskushallinnosta.

Historia

Belgian alueen asukkaat mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 56 eea Julius Caesarin kirjassa Gallian sodasta, jossa belgae-heimot mainitaan rohkeimmiksi kaikista galleista. Rooman valtakunnan romahduksen jälkeen germaaniset heimot valtasivat Gallian 500-luvulla. Frankit perustivat lopulta merovingien valtakunnan joka hallitsi 500-luvulta 800-luvulle asti. Dynastian ensimmäinen kuningas Klodvig (481–511) kääntyi 496 kristinuskoon. Merovingien dynastian jälkeen valtaan nousivat karolingit, kuninkaanaan Pipin Pieni. Kaarle Martelin (676–741) jälkeen frankkien kuninkaaksi nousi Kaarle Suuri (742–814). Kaarle Suuren valtakunnan hajottua Burgundin valtakunta yhdisti nykyinen Luxemburgin, Alankomaiden ja Belgian alueen. 1400-luvun lopussa alue päätyi perimysten kautta Habsburgien Espanjan Kaarle V:lle. Kaarlen perillinen Filip II päätti kukistaa alankomaiden protestantit, mikä johti itsenäisyyssotaan. Utrechtin liitossa muodostettu Seitsemän yhdistyneen alankomaan tasavalta kapinoi Espanjan valtaa vastaan. Flanderin ja Brabantin maakunnat jäivät Espanjan joukkojen valloittamiksi ja jäivät pois Alankomaiden itsenäistyttyä kahdeksankymmenvuotisen sodan päätteeksi 1648. Belgia jäi Espanjan hallintaan vuosiksi (1519–1713) ja joutui Itävallalle (1713–1794). Ranskan vallankumouksen jälkeen Napoleon valloitti Alankomaat ja liitti sen Ranskaan 1795. Napoleonin häviön jälkeen 1815 Alankomaista, Belgiasta ja Luxemburgista muodostettiin yhtenäinen kuningaskunta. Elokuussa 1830 belgialaiset kapinoivat Ranskan sotajoukkojen avustuksella. Kapinassa katolilaiset ja liberaalit vastustivat autoritaarista protestanttia kuningasta. Aluksi Belgian oli tarkoitus liittyä Ranskaan, mutta Britannian painostuksesta maahan kutsuttiin kuningas saksalaisesta Sachsen-Coburg-Gothan suvusta. Kuningas Leopold I astui valtaistuimelle 21. heinäkuuta 1831. Sota Alankomaita vastaan jatkui vielä vuoteen 1839, jolloin maiden välille solmittiin rauhansopimus. Uudella monarkialla oli moderni, liberaali perustuslaki, vaikkakin äänioikeus oli rajattu noin 1%:lle väestöstä ja ranska oli ainoa virallinen kieli, vähemmistöasemastaan huolimatta. Kongo tunnustettiin kuningas Leopold II:n henkilökohtaiseksi omaisuudeksi vuonna 1885 Berliinin kongressissa, ja hän joutui lahjoittamaan sen Belgialle siirtomaaksi vuonna 1908. Tätä ennen oli brittiläisessä lehdistössä paljastettu Kongon raakuudet, joissa 20% väestöstä eli 10 miljoonaa kongolaista oli kuollut. Belgian paikka Ranskan ja Saksan välissä on historian saatossa osoittautunut vaaralliseksi. Sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa Saksa hyökkäsi maan läpi Ranskaan. Lisäksi Belgiasta on hyvin lyhyt matka Iso-Britannian rannikolle. Tämän johdosta Iso-Britannia on aina pyrkinyt varmistamaan, etteivät manner-Euroopan suurvallat saa Belgiaa haltuunsa. Belgia oli mukana perustamassa EU:ta ja NATOa.

Belgian aluejako

Belgia on jaettu kolmeen alueeseen: Brysseliin, Flanderiin ja Valloniaan. Flanderi ja Vallonia jaetaan vielä kumpikin viiteen maakuntaan.
- Flanderi (enimmäkseen hollanninkielinen Vlaanderen). 6 miljoonaa asukasta.
  - Antwerpen
  - Limburg
  - Itä-Flanderi (Oost-Vlaanderen)
  - Länsi-Flanderi (West-Vlaanderen)
  - Flaamien Brabant (Vlaams-Brabant)
- Vallonia (ranskankielinen; Wallonie ranskaksi, Wallonië hollanniksi). 3,3, miljoonaa asukasta
  - Vallonian Brabant (Brabant Wallon)
  - Namur
  - Liège
  - Hainaut
  - Luxembourg
- Brysselin pääkaupunkialue (Région de Bruxelles-Capitale, Brussels Hoofdstedelijk Gewest tai Die Region Brüssel-Hauptstadt). 960 000 asukasta Maakunnat ja Bryssel jaetaan edelleen kuntiin.

Maantiede

Belgiassa on kolme selkeästi erillistä aluetta: Rannikon tasanko koostuu hiekkadyyneistä ja mereltä vallatuista alueista. Keskustasanko on tasaista, hedelmällistä maata, jota halkovat monet kastelukanavat. Ardennien vuoristo maan kaakkoisosassa on metsäistä ja vuoristoista seutua.

Väestöjakauma

Valtauskonto on katolinen kristinusko jonka seuraajia arvoidaan olevan 75–80% väestöstä.

Kielet

Belgiassa on kolme virallista kieltä, hollanti, ranska ja saksa. Näistä hollanti ja ranska ovat selvästi tärkeimmät. Kielijakaumaa ei ole virallisesti laskettu vuoden 1960 jälkeen, mutta hollannin- eli flaaminkielisiä on n. 55–60%, ranskankielisiä 40–44% ja saksankielisiä n. 1% asukkaista. Osa hollanninkielisistä belgialaisista puhuu flaamin murretta. Belgiassa puhuttu ranska poikkeaa vain hieman Ranskassa puhutusta ranskasta lähinnä muutamien paikallisten sanojen ja sanontojen osalta sekä puhujasta riippuen myös ääntämykseltään. Vallonian alueella ranskan kieli on 1900-luvun aikana syrjäyttänyt vallonin kielen, jota joskus pidetään myös ranskan murteena. Saksan kieli on käytössä ainoastaan Vallonian itäosassa, jossa asukkaita on hieman yli 70 000.

Merkittävimmät luonnonvarat


- puutavara
- kala
  - silli
  - kampela

Merkittävimmät vientituotteet


- kemikaalit
- autot
- elintarvikkeet
- rauta
- teräs

Aiheesta muualla


- [http://maps.google.com/maps?ll=50.625073,4.680176&spn=3.094245,8.107910&z=10&t=h&hl=en Belgia Google Mapsissa] Luokka:Belgia als:Belgien ms:Belgium zh-min-nan:Belgien ko:벨기에 ja:ベルギー simple:Belgium th:ประเทศเบลเยียม fiu-vro:Belgiä

Hollanti

Alankomaat, viralliselta nimeltään Alankomaiden kuningaskunta, on perustuslaillinen kuningaskunta Länsi-Euroopassa. Sen naapurimaita ovat Saksa ja Belgia. Pinta-ala on 41 526 km² ja väkiluku noin 16 miljoonaa. Alankomaita kutsutaan myös nimellä Hollanti, joka varsinaisesti tarkoittaa vanhaa Hollannin provinssia, joka nykyään on jaettu Etelä- ja Pohjois-Hollannin provinsseihin. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ohjeiden mukaan Hollanti on käypä nimitys samaan tapaan kuin Alankomaat. Alankomaiden pääkaupunki on Amsterdam, mutta hallitus sijaitsee Haagissa, joka on maan kolmanneksi suurin kaupunki. Maan toiseksi suurimmassa kaupungissa, Rotterdamissa, on maailman suurin satama. Maan neljänneksi suurin kaupunki on Utrecht. Maan tiheimmin asuttua aluetta (Etelä- ja Pohjois-Hollannin, Utrechtin ja Flevolandin provinssit) kutsutaan Randstadiksi. Alankomaiden kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä alankomaalainen tai hollantilainen. Nimitys hollantilainen saattaa kuitenkin loukata ihmisiä, jotka eivät ole hollantilaisia, esimerkiksi limburgilaisia tai pojoisbrabantilaisia.

Historia

Alankomaat itsenäistyi vuonna 1648. 1600-luvulla Alankomaista tuli suurimpia merenkävijämaita ja kaupankäynnin ansiosta siitä kehittyi taloudellinen suurvalta. Napoleon valloitti Alankomaat ja liitti sen kuningaskunnaksi nykyisen Belgian ja Luxemburgin kanssa vuonna 1815. Belgia itsenäistyi vuonna 1830 ja Luxemburg erosi liitosta kuningas William III:n kuoltua. Alankomaat oli neutraali Ensimmäisessä maailmansodassa, mutta Saksa valloitti sen toukokuussa 1940 Toisen maailmansodan aikana. Alankomaat vapautettiin vasta vuonna 1945. Sodan jälkeen Alankomaat liittyi Natoon ja oli Euroopan unionin edeltäjän, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustajajäseniä. Nyk. Alankomaiden alue oli aik. kelttien asuttama, mutta 100-luvulla eKr. he joutuivat väistymään germaanikansojen (friisit, bataavit) tieltä. Alue liitettiin 50-luvulla eKr. Rooman valtakuntaan, ja kansainvaellusten myötä se tuli frankkien hallintaan, kuen nyk. Belgiakin. Frankkien valtakunnan jaon (843) jälkeen alue pirstoutui vähitellen pieniksi ruhtinaskunniksi, jotka myöh. joutuivat Burgundin alaisuuteen ja tulivat Maksimilian I:n avioliiton myötä 1477 Habsburgien omistukseen. Kaarle V antoi alueen perintönä Espanjan kuninkaalle Filip II:lle, jonka kiihkokatolinen politiikka julmine uskonvainoineen johti vapausssotaan reformoidun opin omaksuneissa Alankomaiden pohj. maakunnissa. Ne julistautuivat itsenäisiksi Alankomaiden tasavallaksi 1581, kun taas et.maakunnat (nyk.Belgia)jäivät Espanjan yhteyteen. Saksa ja Espanja tunnustivat Alankomaiden itsenäisyyden Westfalenin rauhassa 1648. Alankomaat oli vallannut jo vapausssodan aikana siirtomaa-alueita Itä-Intiassa ja laajensi myöh. siirtomaitaan mm. Etelä-Afrikassa. Samalla Alankomaista tuli tärkeä merenkulku- ja kauppavaltio. Se puolusti asemaansa kahdessa sodassa Englantia vastaan 1652-54 ja 1665-67 ja Ranskaa vastaan 1672. Vallankumoussodissa ranskalaiset kuitenkin valtasivat Alankomaat, josta tuli Ranskan alainen Batavian tasavalta. 1806 se muutettiin Napoleonin veljen Ludvigin hallitsemaksi Hollannin kuningaskunnaksi ja 1810 viimein liitettiin kokonaan Ranskaan. Wienin kongressissa 1815 muodostettiin Alankomaiden kuningaskunta, jonka hallitsijaksi tuli Oranian suvun Vilhelm I. Kuningaskuntaan liitettiin myös nyk. Belgia, joka kuitenkin irrottautui itsenäiseksi kuningaskunnaksi 1830. Vilhelm I luopui kruunusta 1840 poikansa Vilhelm II:n hyväksi. Tämän seuraajaksi tuli 1849 Vilhelm III, jonka jälkeen valtaistuimelle nousi 1890 kuningatar Vilhelmiina. Alankomaat pysyi puolueettomana 1. maailmansodassa ja julistautui puolueettomaksi myös 2. maailmansodan puhjetessa.

Politiikka

Alankomaat on ollut perustuslaillinen kuningaskunta vuodesta 1815. Monarkki nimittää hallituksen, jota johtaa pääministeri (Minister President). Parlamentti on kaksikamarinen. Alahuoneessa on 150 jäsentä, ja heidät valitaan vaaleilla joka neljäs vuosi. Senaatilla on vähemmän vaikutusvaltaa, ja sen jäsenet valitsevat Alankomaiden provinssien parlamenttien jäsenet aina provinssi-parlamenttivaalin jälkeen.

Provinssit

Alankomaat jaetaan 12 provinssiin (provincies):
DrentheGroningenOverijssel
FlevolandLimburgUtrecht
FrieslandPohjois-BrabantZeeland
GelderlandPohjois-HollantiEtelä-Hollanti
Provinssit jaetaan kuntiin (gemeenten), joita on 483. Alankomaihin kuuluu saaria Karibianmeressä: Alankomaiden Antillit ja Aruba. Aruba Aruba

Väestöjakauma

Alankomaissa puhutaan hollantia. Väestö on uskonnoltaan pääosin kristittyjä, joko reformoituja protestantteja tai katolisia.

Talouselämä

Alankomaat lähti toisen maailmansodan jälkeen Euroopan yhdentymisen edelläkävijöiksi. Se oli mukana mm. hiili- ja teräsunionissa. Luopuessaan siirtomaastaan Indonesiasta hollantilais-brittiläinen öljy-yhtiö Royal Dutch/Shell joutui uuteen asetelmaan raakaöljyn ostajana. Alankomaat on ollut elektroniikkateollisuuden edelläkävijä Philipsin toimesta, mm. CD-levy on Philipsin lanseeraama. 1990-luvulla Hollannin 1920-luvulta asti menestyksellinen lentokonetehdas Fokker meni konkurssiin etenkin brasilialaisen Embraer-yhtiön vallatessa sen markkinat.

Merkittävimmät luonnonvarat


- Pohjanmeren maakaasu ja öljy
- hedelmällinen maaperä

Merkittävimmät vientituotteet


- elintarvikkeet
- koneet
- kulkuneuvot

Linkit


- [http://europa.eu.int/abc/governments/netherlands/index_fi.htm EU Portaali]
- [http://www.finlandsite.nl/foorumi Alankomaat Foorumi]
- [http://www.alankomaat.info Alankomaat Info]
- [http://www.holland.com Matkailutoimisto]
- [http://maps.google.com/maps?ll=52.173932,5.603027&spn=2.991694,8.107910&z=10&t=h&hl=en Alankomaat Google Mapsissa]
- [http://www.blogs.fi/main/index.php/hollannikkaat Hollannikkaat]: Suomi-yhteisö Hollannissa Luokka:Alankomaat [[got:

Irlanti

Irlanti (epävirallisesti Irlannin tasavalta) käsittää suurimman osan Irlannin saaresta. Pohjois-Irlanti, johon kuuluu suurin osa perinteisestä Ulsterin maakunnasta, on kuitenkin Yhdistyneen kuningaskunnan hallussa. Irlannin kokonaispinta-ala on 70 280 neliökilometriä ja väkiluku noin 4,1 miljoonaa.

Historia

:Pääartikkeli Irlannin historia

Politiikka

Irlanti kuuluu Euroopan unioniin, mutta ei Natoon.

Maantiede

Natoon

Kreivikunnat maakunnittain

Irlanti jakautuu neljään maakuntaan. Maakunnan iirinkielinen nimitys cúige tarkoittaa oikeastaan viidennestä (cúig = viisi), ja alkujaan maakuntiakin oli viisi - viides oli Meath eli iiriksi An Mhí. Nykyään Meathin maakunta lasketaan osaksi Leinsteriä ja on jakaantuneena kahdeksi kreivikunnaksi, varsinaisen Meathin lisäksi Westmeathiksi (An Iarmhí). Maakuntajaolla ei ole hallinnollista merkitystä, mutta esimerkiksi urheilujärjestöt ja monet kulttuurijärjestöt ovat organisoituneet maakunnittain, ja otteluita pelataan maakuntamestaruuksista sekä maakuntien välillä. Useimmat maakuntajaot noudattavat alla olevaa kaavaa, mutta ainakin iirinkielisyystyössä Louthin kreivikunta lasketaan osaksi Ulsteria. Maakuntien englanninkielisissä nimissä esiintyy pääte -ster. Tämä on yhdistelmä englannin- tai muinaisskandinaavinkielisestä genetiivinpäätteestä -s, 's ja iirin kielen sanasta tír "maa". Esimerkiksi Leinster on siis "Laighean's tír".

Ulster (Uladh)


- Cavan/An Cabhán
- Donegal/Dún na nGall
- Monaghan/Muineachán Ulsterin kuusi muuta kreivikuntaa kuuluvat Pohjois-Irlantiin.

Munster (An Mhumhain)


- Clare/An Clár
- Cork/Corcaigh
- Kerry/Ciarraí
- Limerick/Luimneach
- Tipperary/Tiobraid Árann
- Waterford/Port Láirge

Connacht (Chonnacht)


- Galway/Gaillimh
- Leitrim/Liatroim
- Mayo/Maigh Eo
- Roscommon/Ros Comáin
- Sligo/Sligeach

Leinster (Laighean)


- Carlow/Ceatharlach
- Dublin/Áth Cliath
- Kildare/Cill Dara
- Kilkenny/Cill Chainnigh
- Laois
- Longford/An Longphort
- Louth/Lú
- Meath/An Mhí
- Offaly/Uíbh Fhailí
- Westmeath/An Iarmhí
- Wexford/Loch Garman

Väestöjakauma

Väestö puhuu pääosin englantia, pieni vähemmistö alkuperäiskieltä iiriä. Valtauskontona on katolisuus. Irlannin protestantit kuuluvat Irlannin anglikaaniseen kirkkoon (Church of Ireland) tai presbyteerikirkkoon.

Kulttuuri

Kevyen musiikin alalla Irlanti on suurvalta. Irlannin edustaja on voittanut Euroviisut seitsemän kertaa. Irlannin symboleita ovat apila sekä kelttiläinen harppu, joka esiintyy myös kaikissa Irlannin eurokolikoissa.

Merkittävimmät luonnonvarat


- sinkki
- lyijy
- maakaasu
- öljy
- kupari
- kipsi
- turve
- kalkkikivi

Merkittävimmät vientituotteet


- kemikaalit
- karjataloustuotteet

Aiheesta muualla


- [http://maps.google.com/maps?ll=53.159947,-8.217773&spn=5.851427,16.215820&z=11&t=h&hl=en Irlanti Google Mapsissa] ms:Ireland ja:アイルランド Luokka:Irlanti Luokka:Britteinsaaret

Itävalta

Itävallan tasavalta on valtio Keski-Euroopassa. Se koostuu yhdeksästä osavaltiosta. Itävallan naapurimaat ovat Liechtenstein ja Sveitsi lännessä, Italia ja Slovenia etelässä, Unkari ja Slovakia idässä ja Saksa ja Tšekki pohjoisessa.

Historia

:Pääartikkeli: Itävallan historia Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen Rooman Noricumin valloittivat hunnit, ostrogootit ja frankit. 900-luvulta 1200-luvulle Itävaltaa hallitsivat Babenbergit, joita seurasi Habsburg-suku. Pyhän saksalais-roomalaiset keisarikunnan lakkauttamisen jälkeen 1806 perustettiin Itävallan keisarikunta, josta tuli 1867 Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia. Itävallan keisari oli Itävalta-Unkarin johdossa aina ensimmäisen maailmansodan päättymiseen vuonna 1918, jonka jälkeen keisarikunta hajoitettiin lukuisiin valtioihin Saint-Germainin sopimuksella vuonna 1919 ja Itävallasta tuli tasavalta. Tasavalta kesti vuoteen 1934, jolloin kansleri Engelbert Dollfuß perusti diktatuurin. Ehkäpä historian kuuluisin itävaltalainen on Adolf Hitler. Itävalta liitettiin natsi-Saksaan vuonna 1938 (Anschluss). Liittoutuneet miehittivät Itävaltaa vuoteen 1955, jolloin maasta tuli taas itsenäinen tasavalta sillä ehdolla, että se jäisi neutraaliksi purkurivyöhykkeeksi NATOn ja Varsovan liiton väliin. Kommunismin romahdettua Itävalta lähestyi muita Euroopan maita ja liittyi Suomen ja Ruotsin mukana Euroopan unioniin vuonna 1995 ja otti ensimmäisten joukossa käyttöön euron.

Politiikka

Itävallan valtion pää on presidentti, joka valitaan kuuden vuoden välein kansanvaalilla. Presidentti valitsee kanslerin, joka on yleensä parlamentin suurimman puolueen johtaja. Itävallan parlamentissa on kaksi kamaria, Bundesrat, jossa on 64 osavaltioiden valitsemaa edustajaa ja Nationalrat, jossa on 183 suoraan valittua edustajaa. Sosiaalidemokraattisen puolueen (SPÖ) hallittua kolme vuosikymmentä, vuonna 2000 muodostettiin oikeistokoalitio, johon kuuluivat konservatiivinen kansanpuolue (ÖVP) ja oikeistolainen vapauspuolue (FPÖ). Vapauspuolueen politiikan ja johdon aiheuttaman kuohun jälkeen liittokansleri Wolfgang Schüssel (ÖVP) julisti 9. syyskuuta 2002 vaalit pitettäväksi ennenaikaisesti. 24. lokakuuta vaaleissa ÖVP voitti maanvyöryvoiton; 42,3 % äänistä ja FPÖ jäi 10,1 %:iin. Parlamentin valtasuhteet:
- 79 paikkaa ÖVP (kansanpuolue) (42,3 % äänistä)
- 69 paikkaa SPÖ (sosiaalidemokraattinen puolue) (36,51 %)
- 18 paikkaa FPÖ (vapauspuolue) (10,1 %)
- 17 paikkaa Die Grünen (vihreät) (9,47 %) Koalitiohallitus ÖVP:n ja FPÖ:n välillä jatkui 28. helmikuuta 2003 pitkällisten hallitusneuvottelujen jälkeen, Wolfgang Schüssel edelleen liittokanslerina.

Osat

Itävalta on liittotasavalta jossa on yhdeksän osavaltiota:
- Burgenland
- Oberösterreich (Ylä-Itävalta)
- Tiroli
- Kärnten
- Salzburg
- Wien
- Niederösterreich (Ala-Itävalta)
- Steiermark
- Vorarlberg

Maantiede

Vorarlberg Itävallan maantiede Itävalta sijaitsee Alpeilla ilman yhteyttä merelle. Korkein huippu on Großglockner, 3798 metriä merenpinnasta, toiseksi korkein Wildspitze 3774 m. Maan pohjois- ja itäosat ovat pääasiassa mäkistä maastoa. Ilmasto on leuto, kylmät talvet ja viileät kesät.

Talous

Itävalta on korkean elintason maa, jonka talous on pitkälti sidoksissa EU-maihin, erityisesti Saksaan. Toisen maailmansodan jälkeen monia yrityksiä kansallistettiin pelättäessä niiden joutuvan Neuvostoliiton käsiin sotakorvauksina. Pääosa yksityistettiin 1990-luvun alussa. Itävallassa on vahva ammattiyhdistysliike. Vuoristoisessa maassa maatilat ovat pieniä ja hajanaisia, ja tuotanto on ollut kallista. Maatalous on joutunut uudistuksiin maan liittyessä EU:hun 1995.

Väestöjakauma

Itävallan väestöstä on nykyisin 85–89 % itävallansaksalaisia. Kymmenisen prosenttia on ulkomaalaissyntyisiä, erityisesti itäisistä naapurimaista. Kärntenin ja Steiermarkin osavaltiossa elää merkittävä 18000 hengen syntyperäinen slovenialaisvähemmistö. Itävallan vuoristoissa on kehittynyt monta erillistä saksan murretta. Kaikki kuuluvat itävaltalais-baijerilaiseen ryhmään lukuun ottamatta Vorarlbergin alemannimurretta. Kolmen neljäsosaa itävaltalaisista on katolisia. Muut tärkeät uskonnot ovat islam ja protestanttiset liikkeet. 1930 Itävallassa asui 100000 juutalaista, nyt heitä on 10000–20000. Itävallan kansallinen koostumus 1923–1981 (lähde: unkarilainen aikakauslehti História 2–3, 1991) (
- ) vain Burgenlandissa.

Kulttuuri

Itävallassa ovat syntyneet klassisen musiikin keskeiset säveltäjät Wolfgang Amadeus Mozart, Joseph Haydn, Franz Schubert, Gustav Mahler, Anton Bruckner, Johann Strauss vanhempi ja Johann Strauss nuorempi. Toisen Wienin koulukunnan säveltäjiä ovat Arnold Schönberg, Anton Webern ja Alban Berg. Kuuluisia itävaltalaisia fyysikkoja: Ludwig Boltzmann, Erwin Schrödinger, Wolfgang Pauli ja Christian Doppler; filosofeja: Ludwig Wittgenstein ja Karl Popper; matemaatikkoja: Kurt Gödel; psykoanalyysin isä: Sigmund Freud ja psykologi Alfred Adler; taloustieteilijät: Joseph Schumpeter ja Friedrich Hayek; runoilija Peter Rosegger; taidemaalari Gustav Klimt ja insinööri Ferdinand Porsche. Urheilussa Itävalta on alppilajien suurvalta: Toni Sailer, Hermann Maier, Annemarie Moser-Pröll ja Anita Wachter. Muita Itävallassa syntyneitä kuuluisuuksia ovat diktaattori Adolf Hitler ja Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger.

Merkittävimmät luonnonvarat


- rautamalmi
- öljy
- puu
- lyijy
- kivihiili
- ligniitti
- kupari

Merkittävimmät vientituotteet


- koneet
- teollisuustuotteet

Aiheesta muualla


- [http://maps.google.com/maps?ll=47.835283,13.348389&spn=3.274477,8.107910&z=10&t=h&hl=en Itävalta Google Mapsissa] Luokka:Itävalta fiu-vro:Austria als:Österreich ms:Austria zh-min-nan:Tang-kok ko:오스트리아 ja:オーストリア simple:Austria th:ประเทศออสเตรีย

Islanti

Islanti on pieni saarivaltio Atlantin valtameren keskivaiheilla, juuri pohjoisen napapiirin eteläpuolella. Islanti on väkiluvultaan selvästi pienin pohjoismaa. Pääosa väestöstä asuu pääkaupunki Reykjavikissa.

Historia

Pääartikkeli: Islannin historia Islannin asuttivat ensimmäisinä norjalaiset viikingit ja skotlantilaiset ja iirin keltit 800-luvun lopussa ja 900-luvulla. Parlamentti, Alþingi, perustettiin 930, se tosin menetti merkityksensä 1253 ja lakkautettiin 1800-luvun alussa. Vuonna 1000 Norjan kuningas Haraldur toi Islantiin kristinuskon ja kielsi viikinkiuskonnon harjoittamisen. Seuraavina vuosisatoina ennen suhteellisen vapaa väestö ajautui muutamien hallitsevien perheiden orjuuteen. Islanti oli itsenäinen yli 300 vuotta, mutta keskiaikainen vapaus päättyi verisiin sisällissotiin ja maa joutui Norjan valtaan 1262 ja oli Norjan kruununsiirtomaa vuoteen 1814, jolloin Tanskan ja Norjan kuningaskunnat erotettiin ja Islanti jäi Tanskan alaisuuteen. Parlamentti perustettiin uudelleen 1843. Vuonna 1873 Islanti sai perustuslain ja 1874 rajoitetun itsehallinnon, 1904 itsehallinnon ja vuonna 1. joulukuuta 1918 saaresta tuli virallisesti itsenäinen kuningaskunta, personaaliunionissa Tanskan kanssa. Tanskan jouduttua Saksan miehittämäksi, Islannista tuli tasavalta vuoden 1944 kansanäänestyksen jälkeen. Toisen maailmansodan aikana Islanti oli ensin brittien miehittämä ja sittemmin puolustusliitossa USA:n kanssa. Sodan jälkeen maa liittyi NATO:on.

Politiikka

Pääartikkeli: Islannin politiikka Islanti on tasavalta. Presidentillä on hyvin vähän valtaa. Islannin parlamentissa Alþingissa (Althing) on 63 jäsentä, jotka valitaan nelivuotiskausilla. Vuoteen 1991 parlamentti oli jaettu ylä- ja alahuoneeseen. Vasemmistolainen Ólafur Ragnar Grímsson valittiin presidentiksi kesäkuun 1996 vaaleissa. Viimeissä parlamenttivaaleissa 10. toukokuuta 2003 itsenäisyyspuolueen ja edistyspuolueen koalitiohallitus menetti neljä paikkaa, mutta säilytti enemmistön. Seuraavat parlamenttivaalit järjestetään toukokuussa 2007.

Maantiede

2007 Pääartikkeli: Islannin maantiede Islanti sijaitsee Euroopan ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen välisellä saumalla. Tästä syystä Islannissa on paljon tulivuoria ja siellä esiintyy myös paljon maanjäristyksiä. Islannin lounaispuolella sijaitsevien Vestmannasaarien eteläpuolelle syntyi 1960-luvulla vedenalaisten tulivuorepurkausten ansiosta Surtseyn saari. Saari on nykyään rauhoitettu jotta tiedemiehet voivat tutkia kuinta kasvit ja eläimet valtaavat täysin uuden maa-alueen. Tulivuori Hekla purkautui viimeksi vuonna 2000. Islannissa on myös paljon jokia ja vesiputouksia. (Katso myös: Islannin tulivuoret, Islannin vesiputoukset) Sijaintinsa ansiosta Islannissa on myös paljon kuumia lähteitä, joita käytetään tuottamaan geotermistä energiaa. Islannin suurin suihkuttava kuuma lähde on Geysir, joka on antanut nimensä moneen kieleen tarkoittaen suihkuttavaa kuumaa lähdettä. Islannissa on myös paljon jäätiköitä ja noin 11,5 prosenttia maan pinta-alasta on jään peitossa. Euroopan suurin jäätikkö on Etelä-Islannissa sijaitseva Vatnajökull. (Katso myös: Islannin jäätiköt) Islannissa on hyvin vähän kasvillisuutta, ja metsät, joita saarella oli kun se asutettiin, ovat hävinneet lähes kokonaan.

Talous

Islannin talouselämässä kalastus on hyvin tärkeässä asemassa. Koska maa on vuorinen ja sateinen, maa on energian suhteen omavarainen. Vesivoimaa käytetään erityisesti alumiinin tuotantoon. Islanti on tuliperäistä aluetta, joten geotermistä energiaa käytetään paljon lämmitykseen, erityisesti kasvihuoneviljelyyn.

Väestöjakauma

Islannin jäätiköt Islannissa asuu 293 966 asukasta (heinäkuu 2004), joista 179 781 (61%) asuu Reykjavíkin metropolin alueella. Maassa on 103 kuntaa, 23 historiallista maakuntaa (sýslur) ja 14 kaupunkia (kaupstaðir). Maa on jaettu kuuteen vaalipiiriin. Uskonnollinen jakauma on luterilaisia 87.1%, protestantteja 4.1%, Katolilaisia 1.7% ja muita 7.1%. Huomionarvoista on, että vielä vuonna 1850 Islannissa eli arviolta vain noin 60 tuhatta ihmistä.

Kulttuuri

Pääartikkeli: Islannin kulttuuri Keskiaikaiset saagat kertovat Islannin asuttamisesta. Kuuluisin niistä on Njálin saaga, muita Grænlendinga ja Eiríkin -saagat, jotka kertovat Grönlannin ja Vinlandin (Newfoundland) asuttamisesta. Islantilaista runoutta edustavat edda- ja skaldi-runous. Romaanikirjailija Halldór Laxness voitti Nobelin kirjallisuudenpalkinnon 1955. Islannin kuuluisin pop-tähti on laulaja Björk. Islannissa puhutaan islantia joka lienee nykyään puhutuista pohjoismaisista kielistä lähimpänä alkumuotoaan.

Merkittävimmät luonnonvarat


- kala
- vesivoima
- geoterminen energia

Merkittävimmät vientituotteet


- kala

Aiheesta muualla


- [http://www.islanti.fi/ Islannin suurlähetystö]
- [http://www.helsinki.fi/~emiettun/islanti/seminaari.html Islannin geologiasta]
- [http://www.icetourist.is/ Iceland Tourist Board]
- [http://maps.google.com/maps?ll=64.979359,-18.610840&spn=4.127954,16.215820&z=11&t=h&hl=en Islanti Google Mapsissa] Luokka:Islanti fiu-vro:Island' als:Island ms:Iceland zh-min-nan:Peng-tē ko:아이슬란드 ja:アイスランド simple:Iceland th:ประเทศไอซ์แลนด์

Italia

Italia on eteläeurooppalainen valtio. Italian pinta-ala on noin 300 000 neliökilometriä ja väkiluku noin 58 miljoonaa. Italian naapurimaita ovat Ranska, Sveitsi, Itävalta, Slovenia sekä kääpiövaltiot San Marino, Vatikaani ja Maltan ritarikunta. Italian pääkaupunki on Rooma. Muita suuria kaupunkeja ovat muun muassa Napoli, Milano, Firenze, Torino ja Venetsia. Italiassa puhutaan pääasiassa italiaa. Tärkein uskontokunta on katolisuus. Italia on EU:n ja NATOn perustajajäsen. Italian tämänhetkinen pääministeri on Silvio Berlusconi ja presidentti Carlo Azeglio Ciampi.

Historia

Antiikin aikana Apenniinien niemimaa oli muinaisen Rooman valtakunnan sydänalueita. Ennen roomalaisia Italiaa asuttivat muun muassa etruskit. Vuonna 476 jakautuneen Rooman imperiumin länsiosa hajosi lopullisesti, ja yli tuhat vuotta alue oli jakautunut pieniin ruhtinaskuntiin, ja osaa aluetta hallitsivat aika ajoin myös muun muassa Bysantti ja Espanja. Myös viikingeillä oli keskiajalla Etelä-Italiassa ja Sisiliassa kuningaskunta. Nykyinen Italia syntyi 1850–1870-luvuilla pala palalta. Sardinian kuningaskunta valloitti Itävalta–Unkarilta Ranskan tuella Lombardian (Milanon ympäristön) 1859, ja Giuseppe Garibaldin johtama vapaaehtoisjoukko, joka toimi ilman Sardinian kuninkaan virallista lupaa, valloitti sitten Sisilian ja Napolin kuningaskunnan sekä pääosan paavin hallitsemasta Kirkkovaltiosta 1859–1860. Rooman pohjoispuoliset ruhtinaskunnat liittyivät Sardinian kuningaskuntaan kansanäänestyksissä 1860, ja Italian valtio perustettiin. Torino, jo Sardinian kuningaskunnan pääkaupunki, tuli Italian valtion ensimmäiseksi pääkaupungiksi. Saksan–Itävallan sotaan osallistumalla Italia valtasi Itävallalta Venetsian maakunnan 1866. Kun Roomaa ympäröivää Kirkkovaltion osaa suojelevat ranskalaisjoukot poistuivat 1870 Ranskan–Saksan sodan tähden, myös Rooma ja ympäröivä alue liitettiin Italiaan. Itsenäinen Italia pyrki sitten suurvaltojen joukkoon, mutta jäi vähän samaan tapaan kuin Saksa, Ranska ja Britannia nykyään "pieneksi suurvallaksi". Se sai hankittua joitakin siirtomaita Afrikasta, muun muassa eteläosan nykyisestä Somaliasta, Eritrean ja Libyan. Etiopian valloitusyritys 1895–1896 päättyi kuitenkin sotilaalliseen katastrofiin ja kiusalliseen arvovaltatappioon. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Italia oli liitossa Saksan ja Itävalta–Unkarin kanssa (kolmiliitto). Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Italia jäi kuitenkin aluksi puolueettomaksi, sillä muut jättivät sopimusvelvoitteensa täyttämättä eivätkä ilmoittaneet Italialle ajoissa sotaan ryhtymisestä. Myöhemmin Italia liittyi sotaan ympärysvaltojen puolella näiden luvattua Italialle Itävalta–Unkariin kuuluvia alueita. Rauhanteossa osa Italialle luvatuista alueista liiettiin kuitenkin Jugoslaviaan, mikä johti tyytymättömyyden kasvuun. Tätä käyttivät hyväkseen Benito Mussolinin johtamat fasistit, jotka muodostivat Italiasta yksipuoluediktatuurin. Mussolini valloitti Etiopian 1936, mutta ei kyennyt rauhoittamaan maata. Albaniasta tehtiin myös Italian satelliittivaltio ja se liitettin osaksi Italiaa huhtikuussa 1939. Yhdessä Hitlerin johtaman Saksan kanssa Mussolini pyrki hallitsemaan Eurooppaa; tosin Saksan huomattavasti suuremman sotilaallisen voiman takia Italia joutui pikku hiljaa Saksan satelliittivaltioksi. Toisen maailmansodan Italia aloitti julistamalla sodan Ranskalle ja Iso-Britannille 10. kesäkuuta 1940 ja osallistumalla Ranskaan tehtävään hyökkäykseen. Lokakuussa 1940 aloitettu hyökkäys Kreikkaan tuotti kiusallisia tappioita, mutta kääntyi lopulta Saksan tuella voitoksi. Pohjois-Afrikassa Italia pyrki valloittamaan briteiltä Egyptin. Lopulta kuitenkin Britannia tunkeutui Italiaan 1943, mikä pakotti pian Italian vaihtamaan puolta. Saksa miehitti Italian pohjoisosan, ja vuosina 1943–1945 maassa käydyt liittoutuneiden ja Saksan väliset taistelut tuottivat suurta vahinkoa. Rauhanteossa Italia menetti kaikki siirtomaansa ja pieniä alueita Euroopasta. Sodan jälkeen Italian valtiomuoto muutettiin 1946 kuningaskunnasta tasavallaksi.

Politiikka

Maaliskuun 1994 parlamenttivaaleissa ylivoimainen voittaja oli vaaliliitoksi perustettu Vapauden liitto (Polo della Libertá), jonka muodostivat mediamoguli Silvio Berlusconin perustama Eteenpäin Italia (Forza Italia, FI), äärioikeistolainen Kansallisliitto (Alleanza Nazionale, AN) ja Pohjois-Italialle itsehallintoa vaatinut Pohjoisen liitto (Lega Nord, LN). Berlusconi muodosti oikeistolaisen koalitiohallituksen, johon edellä mainitut puolueet osallistuivat. Hallitus kaatui jo joulukuussa 1994 Berlusconiin kohdistuneiden lahjusepäilyjen takia. Vuoden 2001 vaaleissa Berlusconin johtama "Vapauksien talo" (Casa delle Libertà) -koalitio selvityi voittajaksi, ja Berlusconi sai muodostaa toisen hallituksensa. Forza Italia sai maan parlamentin ylähuoneesta, senaatista (Senato della Repubblica), 82 paikkaa 315:stä ja alahuoneesta, edustajainhuoneesta (Camera dei Deputati), 189 paikkaa 630:stä. Suurin oppositiovoima on keskustavasemmistolainen "Oliivipuu" (Uniti nell'Ulivo) -koalitio, jonka suurin puolue on sosiaalidemokraattinen "Vasemmistodemokraatit" (Democratici di Sinistra). Suhteellisen vaalitavan ansiosta parlamentissa on edustettuina myös lukuisia pienempiä ryhmiä. Berlusconia vastaan käyty lahjusoikeudenkäynti keskeytettiin kesäkuussa 2003, kun parlamentti äänesti uudesta laista, joka takasi oikeudellisen koskemattomuuden poliitikoille ja tuomareille. Heinäkuun alussa 2003 Berlusconi aiheutti kohua maailmalla sanomalla häntä arvostelleelle saksalaiselle europarlamentaarikolle, Martin Schulzille, että tämä sopisi hyvin tekeillä olevaan italialaiselokuvaan keskitysleirin vartijan rooliin. Vuoden 2003 paikallisvaaleissa ja 2004 eurovaaleissa Berlusconin johtama hallituskoalitio on kärsinyt tappioita.

Aluejako

Pääartikkeli: Italian alueet Italia jakautuu hallinnollisesti 20 alueeseen (regione), jotka jakautuvat edelleen maakuntiin (provincia) ja nämä kuntiin (comune). Maakunnat on useimmiten nimetty hallintopaikkakuntansa mukaan. Italian alueet: Tähdellä merkityillä alueilla on itsehallinnollinen asema

Maantiede

Italian alueet Italian alueet Italia sijaitsee Etelä-Euroopassa, Apenniinien niemimaalla, joka on lähes koko Välimeren pituinen kapeahko, samannimisen vuoriston hallitsema niemimaa. Italia rajoittuu pohjoisessa Alppien vuoristoon sekä Sveitsin ja Itävallan valtioihin, koillisessa Sloveniaan, luoteessa Ranskaan, idässä Adrianmereen, lännessä Ligurianmereen ja Tyrrhenanmereen, etelässä Joonianmereen sekä Maltan ja Sisilian kanaaleihin. Apenniinien niemimaan lisäksi Italiaan kuuluu useita saaria, muun muassa Sisilia ja Sardinia, Välimeren suurimmat saaret sekä Elba, Capri, Ischia, Panteleria ja tuliperäiset Liparisaaret. Sisilian saarella sijaitsee Euroopan korkein tulivuori Etna. Napolin kaupungin edustalla on Vesuviuksen tulivuori. Italia tunnetaan ulkomuotonsa vuoksi "Saapasmaana".

Talous

Italiassa on muun muassa öljy-, maakaasu-, rautamalmi-, kivihiili-, elohopea-, rikki-, suola- ja marmoriesiintymiä, mutta kaikkiaan luonnonrikkauksia on vain vähän. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on 40 %, ja se työllistää 32 % työikäisestä väestöstä. Teollisuuskeskukset keskittyvät maan pohjoisosaan, mikä johtuu hyvistä markkinointiyhteyksistä Keski- ja Länsi-Eurooppaan, alppijokien vesivoimasta ja maataloudesta saatavista raaka-aineista. Italiassa tuotetaan kone- ja konepajateollisuuden perinteisiä tuotteita kuten laivoja, moottoriajoneuvoja, konttorikoneita, elektroniikkaa, maatalouskoneita ja rautatiekalustoa. Automerkeistä kuuluisimmat ovat torinolainen FIAT ja Ferrari. Lisäksi Italiassa on muun muassa teräs-, elintarvike-, tupakka-, huonekalu- ja kemianteollisuutta. Italia, erityisesti Milano, on tunnettu muodin kotimaana, ja italialaiset asusteet ja kengät ovatkin maailmankuuluja. Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet ja moottoriajoneuvot, tekstiilit, kengät ja kemianteollisuuden tuotteet sekä viinit, oliiviöljy, hedelmät ja vihannekset. Huomattavimmat kauppasatamat ovat Genova, Augusta, Trieste, Venetsia ja Taranto. Kansainvälisiä lentoasemia on 25. Italiassa käy joka vuosi yli 50 miljoonaa turistia. Alkutuotannon osuus bruttokansantuotteesta on enää kolme prosenttia, ja sen piirissä työskentelee kahdeksan prosenttia työvoimasta. Maanviljely keskittyy Pohjois-Italian alangolle, jossa viljellään muun muassa vehnää, maissia, sokerijuurikasta ja riisiä. Alueella tuotetaan myös merkittävästi rehua ja maitotaloustuotteita. Keski- ja Etelä-Italiassa kasvatetaan etupäässä lampaita ja vuohia. Italia on maailman suurin viinirypäleiden ja viinin tuottaja. Maan eteläosassa viljellään sitrushedelmiä, tomaatteja ja oliiveita. Pohjoisen Friulissa ja Lombardiassa viljellään silkkiäispuita, mutta niiden kasvatus on vähentynyt keinokuitujen käytön yleistyessä. Rannikolla muun muassa sardiinien, sardellien ja tonnikalan kalastus on tärkeä elinkeino. Ennen Euroopan yhteiseen valuuttaan, euroon, siirtymistä Italian rahayksikkö oli Italian liira (ITL, ₤ ), 1 000 liiraa oli noin kolme markkaa eli 50 senttiä.

Kielet

Italian virallinen kieli on italia, mutta vielä 100–200 vuotta sitten sitä osasi vain murto-osa kansasta. Italian kielen loi suurelta osin Dante Alighieri toscanalaismurteiden perusteella 1300-luvulla. Vasta Mussolini vakiinnutti Italian kielen valta-aseman. Paikallisesti virallinen asema Italiassa on saksalla (Etelä-Tiroli, 280 000 puhujaa) ja ranskalla (Aostan laakso, 115 000 puhujaa, joista osa puhuu pikemminkin läheistä frankoprovensaalia). Vain Italiassa käytettyjä paikallisia kieliä ovat friuli (550 000 puhujaa), ladino (35 000 puhujaa) ja sardinia (miljoona puhujaa). Katalaania Italiassa puhuu noin 20 000 puhujaa ja oksitaania noin 50 000 puhujaa. Jo keskiajalla Italiaan on muuttanut paljon albaniankielistä väestöä (100 000 puhujaa) ja jo historiallisista ajoista Sisiliassa ja Etelä-Italiassa on puhuttu paljon kreikkaa (nykyisin 11 000 puhujaa). Itärajalla puhutaan myös naapurimaiden kieliä: kroatiaa (2 000 puhujaa) ja sloveniaa (75 000 puhujaa). Näiden vakiintuineiden kielten lisäksi Italiassa on paljon maahanmuuttajia, joilla on omat kielensä. Lisäksi Italiassa on romaneja, joilla on oma kielensä. Historiallisesti tunnettuja Italian niemimaalla puhuttuja kieliä ovat latina ja etruskien kieli.

Merkittävimmät luonnonvarat


- elohopea
- potaska
- marmori
- rikki
- kivihiili
- kala

Merkittävimmät vientituotteet


- koneet
- tekstiilit
- autot
- viini

Katso myös


- Italian taide
- Italian maatalous
- Italialainen keittiö

Aiheesta muualla


- [http://maps.google.com/maps?ll=43.484032,12.077433&spn=14.152961,32.431641&z=12&t=h&hl=en Italia Google Mapsissa] Luokka:Italia als:Italien ms:Itali zh-min-nan:Italia ko:이탈리아 ja:イタリア simple:Italy th:ประเทศอิตาลี fiu-vro:Itaalia

Kanada

Kanada on pohjoisamerikkalainen liittovaltio. Kanadan pinta-ala on noin 10 miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku noin 32 miljoonaa. Viralliset kielet ovat englanti ja ranska. Pääkaupunki on Ottawa. Muita suuria kaupunkeja ovat mm. Calgary, Edmonton, Montreal, Toronto ja Vancouver. Kanadan rajanaapurina on Yhdysvallat etelässä ja luoteessa (Alaska). Kanada oli aiemmin Britannian siirtomaa. Kanada on läheisessä liittosuhteessa Yhdysvaltoihin: ne kuuluvat molemmat mm. NATOon ja muodostavat yhdessä Meksikon kanssa Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueen.

Historia

Ranskalaisen löytöretkeilijän, Jacques Cartierin katsotaan löytäneen Kanadan, kun hän vuonna 1534 saapui St. Lawrencen lahteen. Englantilainen John Cabot näki Newfoundlandin saaren kylläkin jo vuonna 1497. Kanadan eurooppalainen asuttaminen alkoi 1600-luvulla, jolloin ranskalaiset perustivat Quebec Cityn (1608) ja Montrealin (1642).

Politiikka

Hallitsija on virallisesti Englannin kuningatar Elizabeth II, käytännössä pääministeri Paul Martin.

Hallinnolliset alueet

Kanada koostuu kymmenestä provinssista ja kolmesta territoriosta; provinsseilla on melko suuri itsemääräämisoikeus. Kanadan provinssit ovat:
- Alberta
- Brittiläinen Kolumbia
- Manitoba
- New Brunswick
- Newfoundland ja Labrador
- Nova Scotia
- Ontario
- Prinssi Edwardin saari
- Quebec
- Saskatchewan Ja territoriot:
- Luoteisterritoriot
- Nunavut
- Yukon

Maantiede

Kanada on samoilla leveysasteilla kuin Länsi-Eurooppa, mutta siellä on huomattavasti kylmempää. Ilmasto vaihtelee suuressa maassa eri paikoin. Kanada on harvaanasuttu valtio, kuten Suomi.

Talous

Kanada on high-tech-teollisuusyhteiskunta, joka muistuttaa Yhdysvaltoja niin talousjärjestelmän, tuotannon kuin korkean elintason myötä. Toisen maailmansodan jälkeen tapahtunut tuotanto-, kaivos- ja palvelusektorien kasvu on muuttanut valtion maatalousyhteiskunnasta nykyaikaiseksi teollisuusyhteiskunnaksi. Kanada on energian puolesta omavarainen. Itärannikolla ja provinsseissa on suuret luonnonkaasuvarannot sekä muita luonnonvaroja.

Merkittävimmät luonnonvarat


- nikkeli
- sinkki
- kupari
- kulta
- lyijy
- hopea
- puu
- kala
- kivihiili

Merkittävimmät vientituotteet


- vilja
- koneet
- teollisuustuotteet Luokka:Kanada als:Kanada ms:Kanada zh-min-nan:Canada ko:캐나다 ja:カナダ simple:Canada th:ประเทศแคนาดา

Luxemburg

Luxemburgin suurherttuakunta on perustuslaillinen monarkia Länsi-Euroopassa naapurimainaan Ranska, Belgia ja Saksa.

Historia

Keskiaika

Luxemburg voidaan katsoa perustetuksi vuonna 963 kun Ardennien kreivi Sigefroid lunasti roomalaisen Castellum Lucilinburhuc -linnanrauniot, jotka kuuluiveat Teirsin Saint Maximin -luostarille. Linna, joka sijaitsi korkealla kalloisella mäellä nimeltä Bock, suureni ja vahvistui vuosisatojen myötä niin, että se oli 1700-luvulla Euroopan vahvimpia linnoituksia. Loistavien puolustusominaisuuksiensa ja maantieteellisen sijaintinsa tähden sitä kutsuttiin "Pohjolan Gibraltariksi". Luxemburg pysyi Pyhästä Saksalaisesta keisarikunnasta itsenäisenä kreivikuntana aina vuoteen 1354 saakka. Silloin keisari Kaarle IV korotti sen herttuakunnaksi. Vuonna 1437 hallitseva suku sammui ja herttuakunta siirtyi lyhyeksi ajaksi Habsburgeille, kunnes Burgundin herttua Filip II Hyvä liitti sen omiin alueisiinsa. Ennen Marie de Bourgognen, Filipin pojantyttären, kuolemaa 1482 herttuakunta palasi takaisin Habsburgien omistukseen. Espanjan Habsburgien omistukseen maa siirtyy 1506.

Uusi aika

Ranskan Ludvig XIV liitti herttuakunnan alueisiinsa 1684. Tämä toimenpide huolestutti Ranskan naapureita ja nämä muodostivat Augsburgin liiton vuonna 1686. Tästä seuranneen sodan jälkeen Ranska joutui luopumaan herttuakunnasta, joka palasi jälleen kerran Habsburgien hallintaan Rijswickin rauhassa 1697. Ranskan hallinnan aikana linnoitusta vahvistettiin tunnetun linnoitusasiantuntijan, insinööri Vaubanin johdolla. Habsburgien vallankäyttöoikeus alueeseen vahvistettiin vielä 1715 ja Luxemburg integroitiin Itävallan Alankomaihin vuotta aiemmin (1714) tehdyn Rastattin sopimuksen mukaisesti.

Ranskan vallankumouksen jälkeen

Ranskan vallankumouksen jälkeen Ranska valloitti Luxemburgin uudelleen ja siitä tehtiin yksi maan departementeistä (département des Forêts) vuonna 1795 (tilanne virallistettiin kuitenkin vasta vuonna 1797). Napoléonin tappion jälkeen Wienin kongressissa 1815 Luxemburgista tehtiin suurherttuakunta, joka suurherttuana oli Alankomaiden kuningas. Sotilaallisen merkityksensä tähden alueen ei annettu liittyä osaksi Alankomaiden kuningaskuntaa. Sen sijaan Luxemburg oli jäsen Saksan liitossa ja sen puolustus oli annettu Preussin tehtäväksi. Luxemburg oli Alankomaiden kuninkaiden hallinnassa aina kuningas Wilhelm II kuolemaan saakka vuoteen 1890. Silloin se siirtyi Nassau-Weilburgin suvulle vanhan saalilaisen lain mukaisesti. Belgialaisten kapinalla hollantilaisia vastaan 1830 oli merkittäviä seurauksia myös Luxemburgille. Maa julistautui itsenäiseksi 1835, ja suurherttua vahvisti sen kolme vuotta myöhemmin. Lontoon sopimuksella 1839 suurherttuakunta jaettiin kahtia Belgian ja Alankomaiden kesken. Lähes puolet sen maapinta-alasta liitettiin uuteen Belgian valtion, johon se edelleenkin kuuluu Luxemburgin maakuntana. Kaikkein ranskankielisimmän osansa menettämisen myötä Luxemburgista tuli melkoisen saksankielinen valtio, joskin ransakalaisen kulttuurin vaikutus jäi erinomaisen voimakkaaksi. Myös Belgian markkinoiden menetys toi suuria taloudellisia ongelmia. Nämä asiat tiedostettuaan suurherttua liitti maansa saksan tulliunioniin (zollverein) vuonna 1842. Tämä ei kuitenkaan pystynyt estämään Luxemburgia jäämästä huonosti kehittyneeksi maatalousvaltioksi lähes sadan vuoden ajaksi. Taloudellisen kehittymättömyyden vuoksi viidennes maan asukkaista muutti siirtolaisina Yhdysvaltoihin vuosien 1841-1891 välisenä aikana.

Perustuslaillinen monarkia

Vuonna 1867 puhjennut kriisi oli johtaa sotaan Saksan ja Ranskan kesken. Kyse oli Luxemburgin statuksesta. Ongelmallinen kysymys ratkaistiin toisella Lontoo-sopimuksella, joka takasi valtion pysyvän itsenäisyyden ja valtiollisen neutraliteetin. Linnoituksen muurit revittiin ja Preussin armeija poistui maasta. Vuonna 1868 maalle hyväksyttiin sen ensimmäinen perustuslaki. Saksa valloitti Luxemburgin ensimmäisessä maailmansodassa ja miehitti sitä vuoteen 1918 saakka. Ranskalaiset ja yhdysvaltalaiset joukot vapauttivat maan Saksan miehityksestä. Kaksi Yhdysvaltain armeijan divisioonaa kuitenkin jäi maahan sotaa seuranneiden vuosien ajaksi. Versaillesin rauhanneuvotteluissa muut osapuolet torjuivat Belgian vaatimuksen koko Luxemburgin liittämisestä Belgiaan. Toisessa maailmansodassa toistuivat aiemmat tapahtumat ja saksalaiset miehittivät maan. Suurherttuatar eli miehitysvuodet maanpaossa Yhdysvalloissa. Sodan ja miehityksen traumoista selvittyään maa liittyi NATO:on sen perustajajäsenenä vuonna 1949. Tätä ennen maa oli tehnyt talouspoliittisen liiton Alankomaiden ja Belgian kanssa, mistä alkoi Benelux-yhteistyö. Luxemburg on ollut toisen maailmansodan jälkeen innokas Euroopan yhdentymisen kannattaja. Maa oli perustamassa Euroopan Hiili- ja Teräsyhteisöä vuonna 1950. Tämä oli alkiona nykyiselle Euroopan Unionille. Vuonna 1957 Luxemburg oli perustajajäsenenä allekirjoittamassa ns. Rooman sopimusta, jolla luotiin Euroopan Talousyhteisö EEC (CEE).

Politiikka

Sisäpolitiikka

Valtionpäämies on suurherttua Henri, joka seurasi isäänsä Jeania 7. lokakuuta 2000 (katso: Luxemburgin suurherttuat). Suurherttuan valta on kuitenkin nimellistä ja edustuksellista. Pääministeri Jean-Claude Junckerilla on maan poliittisen vallankäytön johtopaikka. Luxemburgin sisäpolitiikkaa luonnehtii hyvin merkittävä konsensus. Se perustuu koaliitioille, mikä puolestaan on seurausta vaalien suhteellisesta äänestystavasta. Maan keskeiset sisäpoliittiset kysymykset liittyvät pääsääntöisesti eurooppalaiseen integraation. Maan sisäpolitiikkaan on oma vaikutuksensa myös runsaalla ulkomaalaisten osuudella. Perinteisten siirtotyöläisten osuus on ollut merkittävä jo 1960-luvulta lähtien ja eritoten heitä saapui Etelä-Euroopan maista, Italiasta, Espanjasta ja Portugalista. Uusin "siirtolaisten" ryhmä ovat Euroopan Unionin virkamiehet perheineen ja avustajineen. Tämän korkeapalkkaisen siirtolaisryhmän tähden maassa vallitsee esim. hyvin tiukka ja tarkasti valvottu vuokrasäännöstely, jolla taataan myös maan omien asukkaiden mahdollisuudet kohtuuhintaiseen asumiseen.

Kansanedustuslaitos

Luxemburg on perustuslaillinen monarkkia ja parlamentaarinen demokratia. Kansanedustuslaitoksen vaaleja varten maa on jaettu neljään vaalipiiriin: # Eteläinen: Esch'in ja Capellen kantonit # Itäinen: Grevenmacherin, Remichin ja Echternachin kantonit # Keskeinen: Luxemburgin ja Merschin kantonit # Pohjoinen: Diekirchin, Redahgen, Wiltzin, Clervaux'n ja Vianden kantonit. Kansanedustajien määrä on perustuslain mukaan 60. Heidät valitaan yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla vaaleilla käyttäen ns. listavaalia. Vaalikausi kestää viisi vuotta. Edustajapaikat jakautuvat vaalipiireittäin seuraavasti:
- Eteläinen alue: 23 edustajaa,
- Itäinen alue: 7 edustajaa,
- Keskeinen alue: 21 edustajaa,
- Pohjoinen alue: 9 edustajaa. Viimeisimpien vuonna 2004 pidettyjen vaalien tulokset puolueittain olivat:
- 36,11 % CSV / PCS (Kristillis-sosiaalinen puolue: 24 sièges
- 23,37 % LSAP / POSL (Luxemburgin sosialistinen yöväenpuolue: 14 sièges
- 16,05 % DP / PD (Demokraattinen puolue): 10 sièges
- 11,58 % Déi Greng (Vihreät) : 7 sièges
- 9,95% ADR (Demokratia ja eläkeläisten taloudellisen turvan komitea): 5 sièges
- 1,90 % Déi Lénk (Vasemmisto)
- 0,92% KPL (Luxemburgin kommunistinen puolue)
- 0,12% FPL (Luxemburgin Vapaapuolue) Eräänlaisena ylähuoneena maassa toimii "Conseil d'État" (valtioneuvosto), jonka muodostavat 21 suurherttuan nimittämää tavallista kansalaista. Nimitys tehdään kansanedustuslaitoksen lausunnon jälkeen. Halitsijaperheen aikuiset jäsenet kuuluvat itseoikeutettuina jäseninä tähän neuvostoon. Neuvoston tehtävänä on neuvoa ja avustaa kansanedustuslaitosta lainsäädännön tekemisessä.

Ulkopolitiikka

Alusta alkaen Luxemburg on ollut Euroopan Unionin ja sen edeltäjien aktiivinen jäsen. Sen vaikutusvalta järjestöissä on ollut huomattavasti suurempi kuin mitä sen koko edellyttäisi. Luxemburgin johdolla neuvoteltiin ja luotiin pitkälti koko järjestöä suuresti muokannut Maastrichtin sopimus. Luxemburg ei ollut ainostaan ensimmäinen maa, joka täytti sopimuksen taloudelliset, lainsäädännölliset ja rahapoliittiset kriteerit, vaan se täytti ne jo vuoden etuajassa. Luxemburg on jäsenmaista hyötynyt suhteellisesti ehkä eniten Euroopan Unionista, sillä siellä toimivat mm. parlamentin sihteeristö, tuomioistuin ja tilintarkastusvirasto. Osittain näiden suurten virastojen ansiosta Luxemburgin elintaso on eräs maailman korkeimmista ja samalla kansalaisten verotaso hyvinkin matala.

Maantiede

Jean-Claude Juncker Luxemburgin sijainti läntisen Euroopan sydämmessä on ollut maalle sekä positiivinen, että myös monasti negatiivinen seikka. Maan pinta-ala on 2 586km², pohjois-eteläsuuntaan pituutta on enimmillään 82 kilometriä ja leveyttä 57 kilometriä lännestä itään. Maa kuuluu siis ns. Euroopan pienvaltioihin, joskin niissä suurimpien joukkoon. Maa jakautuu kahteen hyvin erilaiseen maantieteelliseen alueeseen: # Pohjoisessa Oesling, jonka keskikorkeus on 450 metriä merenpinnasta ja joka käsittää noin kolmanneksen koko maan pinta-alasta. Alue modostaa itäisen osan Ardennien vuoristosta. #Gutland eli "Hyvä maa", maan keski- ja eteläosa. Keskikorkeus on 215 metriä merenpinnasta ja käsittää loput 2/3 valtion pinta-alasta. Idässä alue rajoittuu Moselin maanviljelyslaaksoon ja etelässä se on osa Lorrainen tasankoa. Luxemburgin korkein kohta on 559 metriä korkea Burgplatz Huldangessa, ja alavin kohta on 133 metriä merenpinnasta Wasserbillingissä Moselin laaksossa. Pääkaupunki Luxemburg sijaitsee 304 metrin korkeudessa. Kaupungille ovat tyypillisiä erittäin suuret korkeuserot. Jean-Claude Juncker Meuseen laskevan Chiersin muodostamaa poikkeusta lukuun ottamatta Luxemburgin vedet laskevat Mosel-jokeen ja sen myötä Pohjanmereen.

Talous

Luxemburgin talous on suuresti riippuvainen pankkisektorista ja terästeollisuudesta. Kansainvälisillä virkamiehillä ja heidän kulutuksellaan on myös kohtuullinen merkitys maan taloudelle. Luxemburgilaiset voivatkin nauttia yhdestä maailman korkeimmasta elintasosta mitattuna kansantulolla henkeä kohti. Matkaoppaat mainostavat maata hyvin usein Euroopan vihreänä sydämenä, kuitenkin tässä luonnonkauniissa maassa on runsaasti korkeatasoista teollisuutta ja sen talous on voimakkaasti vientivetoinen. Luxemburgilaiset nauttivat taloudellisesta vauraudesta, joka lienee ainutkertainen demokraattisissa teollisuusvaltioissa.

Terästeollisuus

Luxemburgin teollinen aktiivisuus on paljolti keskittynyt terästeollisuuteen ja sen ympärille rakentuu varsinainen teollinen tuotanto. Tosin nykyisin sen osuus kansantulosta on vähentynyt melko pieneksi. Maan terästeollisuuden lähtökohtana voidaan pitää 1876 tapahtunutta englantilaisen metalliteollisuuden maahantuloa. Vuonna 1911 perustettiin Arbed-yhtiö, joka tänään on Euroopan toiseksi suurin teräksentuottaja. Tämä terästeollisuus on sijoittunut Ranskan rajan läheisyyteen. Sen tuotanto käsittää 29% maan viennistä ilman palveluja, 1,8% maan bruttokansantulosta, ja se työllistää 22% teollisuuden työvoimasta ja 3,9% koko työvoimasta. Vaikka Luxemburg on monessa suhteessa vapaan markkinatalouden mallimaa, vuoden 1974 jälkeen valtio on omistanut lähes kolmanneksen teräsjätti Arbedistä. Syynä tähän ovat tuolloin tapahtuneet terästeollisuuden modernisoinnit ja rakennemuutokset. Uudistukset onnistuivat ja tehtäiden tuotantoaste on maailman korkeimpia. Noin 6% tehtaiden tuotannosta suuntautuu Yhdysvaltoihin.

Pankit

Terästeollisuuden vaikeudet ja lamakaudet ovat korostaneet pankkisektorin merkitystä Luxemburgin taloudelle. Hyvän asemansa johdosta maa on voinut säilyttää Euroopan Unionissa ainutlaatuisen pankkisalaisuuden ja pankkitoiminnan kontrolloimattomuuden. Vuonna 1997 maassa oli 215 pankkia, ja niissä kaikkiaan 21.000 työntekijää. Poliittinen vakaus, hyvät tietoliikenneyhteydet, helppo pääsy muihin Euroopan maihin, koulutettu monikielinen henkilökunta ja pankkitoiminnan vankat salaisuusperinteet ovat taanneet finanssisektorin jatkuvan kasvun. Suurin pankkien määrä kuuluu saksalaisille ja sitten tulevat pohjoismaat, Japani ja Yhdysvallat, jonka keskeisimmät pankit ovat läsnä Luxemburgin pankkimarkkinoilla. Maan pankkien kokonaistase oli yli $200 miljardia vuoden 1966 lopulla. Summasta oli ulkomaalaista valuuttaa 81%, eritoten dollareita ja Saksan markkoja. Pankkitoiminnan lisäksi yli 9000 holding-yhtiötä on perustanut pääkonttorinsa Luxemburgiin. Myös Euroopan unionin hallitsema finanssi-instituution Euroopan Investointipankki pitää päämajaansa Luxemburgissa. Maan alhaiseen veroasteeseen kuuluu myös muita EU-maita alhaisempi arvonlisävero eri tuotteille. Myös suomalaisilla pankeilla on ollut konttori tai sisarpankki Luxemburgissa jo pitkään ennen Suomen liittymistä Euroopan Unioniin.

Ulkomaiset investoinnit

Luxemburg tarjoaa ulkomaisille sijoituksille hyvin otollisen ympäristön. Hallituspolitiikka on johdonmukaisesti suosinut uusia investoijia. Tämä on tuonut Luxemburgiin erityisesti high-tech-teollisuuden ja muun vastaavan ns. kevytteollisuuden inventointeja. Luxemburgin kauppatase on ollut viime vuosikymmeninä tuontivoittoinen, mutta kun palvelutase otetaan mukaan, niin kokonaistase on ollut vientivoittoinen. Näin finanssi- ja pankkisektori mahdollistavat korkean kulutustason maan asukkaille. Myös valtiontalous on vahva ja yleensä budjetit ovat ylijäämäisiä.

Työelämän suhteet

Työelämän suhteet ovat olelet rauhalliset vuoden 1930 jälkeen. Suurin osa teollisuustyöväestöstä on järjestäytynyt ammattiliittoihin, jotka ovat yhteydessä yhteen keskeiseen puolueeseen. Tärkeimmissä työelämää koskevissä neuvotteluissa toimii ns. kolmikantajärjestelmä, eli hallitus, ammatttiliitot ja työnantajat yhteistyössä. Ulkomaiset investoijat pitävätkin usein juuri Luxemburgin työelämän suhteita ensisijaisena syynä päätökselleen investoida suuriruhtinaskuntaan. Työttömyys on Euroopan mittakaavassa lähes olematonta (noin 2,8 prosenttia), vaikka maassa on todella suuri ulkomaalaisten työntekijöiden määrä.

Tilastoa


- BKT - kasvu: 1,1% (2002), 1,2% (2001), 8,9% (2000), 8,7% (1999)
- GDP - Sektoreittainen jakautuminen:
maanviljely: 1%
teollisuus: 23%
palvelut: 76% (1999 arvio.)
- Köyhyysrajan alapuolella elävä kansanosa: 0%
- Inflaatio (kuluttajahinnat): 1,1% (1999 arvio.)
- Työvoima: 236.400 (kolmasosa työvoimasta on ulkomaalaisia työntekijöitä, eritoten Portugalista, Italiasta, Espanjasta, Ranskasta, Belgiasta ja Saksasta) (1998 arvio)
- Työvoima toimialottain: palvelut 83,2%, teollisuus 14,3%, maanviljely 2,5% (1998 arvio)
- Budjetti: (2000 arvio)
tulot: $4,73 miljardia
menot: $4,71 miljardia
- Teollisuus: pankkitoiminta, teräs ja rauta, elintrarviketeollisuus, kemikaalit, metallituotteet, renkaat, lasi ja alumiini
- Teollisuustuotannon kasvu: 1,6% (1999 arvio)
- Sähkön tuotanto: 382 GWh (1998)
- Sähkön tuotanto - lähteittäin:
fossiiliset polttoaineet: 60,73%
vesivoima: 24,86%
atomivoima: 0%
muut: 14,41% (1998)
- Sähkön kulutus: 5.856 TWh (1998)
- Sähkön vienti: 900 GWh (1998)
- Sähkön tuonti: 6,4 TWh (1998)
- Maataloustuotteet: ohra, kaura, perunat, vehnä, hdelmät, viinirypäleet ja karjatuotteet
- Vienti: $7,5 miljardia (f.o.b., 1998)
- Vienti - hyödykkeeet: valmiit terästutteet kemikaalit, kumituotteet, lasi, alumiini, muut teollisuustuotteet
- Vientimaat: Saksa 33%, Ranska 20%, Belgia 12%, UK 6%, US 5%, Alankomaat 4% (1998)
- Tuonti: $9,6 miljardia (c.i.f., 1998)
- Tuonti - hyödykkeet: mineraalit, metallit, elintarvikkeet, kulutustavarat
- Tuontikumppanit: Belgia 36%, Saksa 27%, Ranska 12%, Alankomaat 5%, US 4% (1998)
- Ulkomainen velka: $0
- Kehitysapu: $160 miljoonaa (1999)

Väestö ja kulttuuri

Belgia Luxemburgissa on kolme virallista kieltä: luxembourgeois/lëtzebuergesch (puhuttu virallinen kieli sitten vuoden 1970), saksa ja ranska (virallisia kirjoitettuja kieliä). Lëtzebuergesch on vanha germaaninen kieli, joka pohjaa Moselin frankkien kieleen. Maan monikielisyys on tietenkin tulosta kahden erilaisen etnisen kulttuurin rinnakkainelosta. Tosin 1960-luvulla alkanut voimakas siirtolaisuus on tuonut maahan merkittäviä ryhmiä myös muita romaanisia kieliä puhuvia. Yleistäen voidaan todeta, että saksa on lehdistön pääkieli. Julkinen tiedotus tapahtuu ranskaksi, saksaksi ja joskus englanniksi tai portugaliksi, koska maan väestöstä 10% omaa portugalilaisen taustan. Maan valtauskonto on katolisuus. Hallituksella on ollut jo pitkään selkeä linja kehittää maasta audiovisuaalisen toiminnan ja kommunikaation keskus. Maalla on pitkät perinteet kaupallisessa radiotoiminnassa, sillä Radio Luxemburg oli Suomessakin hyvin kuunneltu länsimainen radioasema 50- ja 60-luvuilla, siis ennen kuin Yleisradio liberalisoi musiikkipolitiikkaansa. Nykyisin tämä yhtiö onkin Euroopan tärkein yksityinen radio- ja televisioyhtiö. Vuonna 1986 perustetun luxemburgilaisen satelliittiyhtiön "Société européenne des satellites" (SES) taustalla on maan hallitus. Yhtiön tehtävänä on asentaa ja operoida telekommunikaatiojärjestelmiä, joilla välitetään televisio-ohjelmia ympäri Eurooppaa. Ensimmäinen SES "ASTRA" satelliitti, 16-kanavainen RCA 4000, laukaistiin avaruuteen Ariane-raketilla joulukuussa 1988. SES operoi tällä hetkellä seitsemällä satelliitilla.

Aiheesta muualla


- [http://www.luxembourg.lu Valtion virallinen sivusto]
- [http://maps.google.com/maps?ll=49.816721,6.111145&spn=0.786855,2.026978&z=8&t=h&hl=en Luxemburg Google Mapsissa]
- [http://www.etat.lu/ Luxemburgin hallinnon portti]
- [http://www.netz-tipp.de/kat/World/Fran%e7ais/R%e9gional/Europe/Luxembourg/ Netz-Tipp.de] (saksankielinen) Luokka:Luxemburg als:Luxemburg ms:Luxembourg zh-min-nan:Luxembourg ko:룩셈부르크 ja:ルクセンブルク simple:Luxembourg th:ประเทศลักเซมเบิร์ก

Portugal

Portugali on Euroopan lounaisosassa sijaitseva valtio. Siihen kuuluu myös kaksi saaristoa: Azorit ja Madeira. Portugalin ainoa rajanaapuri on Espanja.

Historia

Portugaliin ovat vaikuttaneet oli 3000 vuoden ajan eri sivilisaatiot. Foinikialaiset, kreikkalaiset, keltit, karthagolaiset, roomalaiset, germaanit ja arabit ovat jättäneet vaikutuksensa Portugaliin. 1000-luvun lopulla burgundilainen ritari Henrik nousi Portugalin kreiviksi. Hän onnistui yhdistämään Portucalen ja Coimbran kreivikunnat ja julistautui itsenäiseksi Leónin ja Kastilian välisen sodan aikana. Itsenäisyyttä hän ei kuitenkaan onnistunut saamaan. Portugalin perinteinen alku lasketaan päivämäärästä 24. kesäkuuta 1128, jolloin Alfonso Henriques voitti São Mameden taistelun. Alfonso julisti itsensä Portugalin ruhtinaaksi ja 1139 ensimmäiseksi Portugalin kuninkaaksi. 5. lokakuuta 1143 Portugalin tunnustettiin viimein itsenäiseksi Zamoran kokouksessa Pyhän istuimen edustajien avustuksella. Alfonso jatkoi valloituksia islaminuskoisilta maureilta etelässä Temppeliherrain ritarikunnan avustuksella. Portugalin reconquista oli ohi 1250 Algarven valloituksen jälkeen, ja raja muiden kuningaskuntien kanssa pysyi tästä lähin lähes muuttumattomana. Portugalin imperiumin rakennus alkoi 1415, kun portugalilainen armada purjehti kuningas Juhana I ja poikiensa Duarten, Henrikin ja Alfonson kanssa kohti Ceutaa Pohjois-Afrikassa. Mukana oli myös legendaarinen sankari Nuno Álvares Pereira. 21. elokuuta rikas islamilainen kauppakaupunki oli valloitettu. Henrik Purjehtijan kiinnostus tutkimusmatkoihin ja tekniset edistysaskeleet navigaatiossa johtivat laajoihin edistysaskeliin tietämyksessä. Tutkimusmatkoja rahoitettiin Temppeliherrain varoilla, heidän haettuaan turvaa Portugalista vainojen vuoksi. Vuonna 1418 Henrik Purjehtijan kapteeni João Gonçalves Zarco ja Tristão Vaz Teixeira löysivät Porto Santon saaren. Vuonna 1419 Zarco nousi maihin Madeiralla. Azorit löydettiin vuosien 1427 ja 1431 välillä. Vuonna