:: wikimiki.org ::
| Operaatio Tanne Ost |
Operaatio Tanne Ost
Operaatio Tanne Ost oli saksalaisten maihinnousu Suursaareen Lapin sodassa. Maihinnousu epäonnistui ja suuri osa hyökkääjistä jäi suomalaisten vangiksi. Siitä seurasi, että saksalaiset hylkäsivät Operaatio Tanne Westin eli Ahvenanmaan miehittämisen.
Saksalaisten oli tarkoitus vallata Suursaari jatkaakseen Neuvostoliiton Itämeren-liikenteen rajoittamista Suomenlahden Leningradin pohjukkaan. Jatkosodan aikana Suomi ja Saksa olivat toteuttaneet sulun yhteistyönä.
Saksalaiset tunsivat suomalaisten puolustusasemat Suursaaressa hyvin. Saaressa oli kaksi saksalaisten jatkosodassa hoitamaa tutka-asemaa, ja saaressa oli käynyt upseereita tutustumassa sen puolustukseen.
Saksan sodanjohto oli alun perin hyväksynyt Operaatio Tanne Ostin ja Ahvenanmaan valtaamiseen tähdänneet Operaatio Tanne Westin suunnitelmat huhtikuussa 1944. 3. syyskuuta päätettiin Tanne Ost toteuttaa. Hyökkäys määrättiin alkavaksi 15. syyskuuta. Maihinnousuosaston komentajaksi nimettiin kommodori Karl-Conrad Mecke.
Maihinnousujoukkojen kokonaisvahvuus oli 2 700:n miestä. He olivat sekalainen joukko, joilta puuttui yhtäläinen koulutus. Maihinnousua oli suorittamassa ja tukemassa 40 alusta. Suursaaren puolustuksesta vastasi Rannikkotykistörykmentti 12, jonka komentaja oli everstiluutnantti Martti Miettinen. Rykmentin vahvuus oli taistelun alussa 1 612. Saaresta oli evakuoitu kalustoa ja ampumatarvikkeita, liittyen saaren Neuvostoliitolle luovuttamisen valmisteluihin.
Puolenyön jälkeen 15. syyskuuta saksalaisten edustaja saapui Suursaareen kolmella aluksella ja esitti antautumisvaatimuksen. Saksalaiset uskoivat suomalaisten antautuvan taisteluitta. Suomalaiset kieltäytyivät antautumasta ja avasivat kohta tulen aluksista nousseita saksalaisia sotilaita kohden. Maihinnousu oli tällöin jo alkanut.
Maihinnousu tapahtui saaren pohjoisosassa, pääpaikkana satama. Hyökkäystä tuki laivatykistö, joka vetäytyi aamun sarastaessa.
Suomalaiset aloittivat vastahyökkäyksen aamulla kello kuuden jälkeen. Saksalaisten valtaama alue oli tällöin neljä kilometriä leveä, muttei kovin syvä, ja siksi haavoittuva.
Neuvostoliiton ilmavoimat tekivät päivällä kolme hyökkäystä saksalaisten asemien ja alusten kimppuun. Pommit aiheuttivat myös suomalaistappioita. Hyökkäykset vaikuttivat erityisesti niin, ettei saksalaista risteilijä Prinz Eugenia uskallettu lähettää tukemaan maihinnousua.
Kello 13.20 mennessä maihinnousujoukot oli eristetty kolmeen mottiin ja kommodori Mecke oli jäänyt suomalaisten vangiksi. Hänen todettua taistelun kääntyneen hyökkääjiä vastaan, Mecke antautui ehdoitta kello 18.45.
Maihinnouseiden tappiot olivat 153 kaatunutta, 1 231 vankia ja kymmenkunta maihinnousulauttaa tai muuta alusta. 900 saksalaista ei päässyt maihin. Suomalaisten tappiot olivat 36 kaatunutta, 67 haavoittunutta ja 8 kadonnutta. Suomalaiset saivat sotasaaliina muun muassa maihinnousulauttoja, syöksyveneitä, kenttä- ja ilmatorjuntatykkejä.
Lähteet
- Sivut 114–119
Kansallissosialistinen Saksa
Kansallissosialistinen Saksa, Kolmas valtakunta tai natsi-Saksa viittaa vuosien 1933 ja 1945 väliseen Saksaan, jota kansallissosialistinen puolue Adolf Hitlerin johdolla hallitsi totalitaristisesti.
Natsi-Saksa -nimitys viittaa kansallissosialistisen aatteen saksankieliseen muotoon nationalsozialismus. Käsiteltäessä Saksan historiaa, nimitystä natsi on syytä käyttää varoen — se on yleisesti väärinkäytetty ja yleistävä termi nykykielenkäytössä.
Kolmas valtakunta taas juontaa juurensa kansallissosialistien tapaan nähdä hallintonsa kolmantena suurena saksalaisena valtakuntana, jota olivat edeltäneet Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta ja vuoden 1871 Saksan keisarikunta. Tarkoitus oli korostaa historiallisen loistavuuden ja vallan jatkuvuutta, jonka alennustila oli ollut ensimmäisen maailmansodan jälkeisen Saksan Weimarin tasavalta. Natsipropaganda käytti itsestään myös nimitystä "tuhatvuotinen valtakunta."
Saksalaisen vallan perintöä korostettiin kansallissosialistisessa propagandassa myös sekoittamalla nationalistisia, traditionalistisia ja kansallissosialistisia symboleja toisiinsa.
Kansallissosialistisessa Saksassa hallinto valvoi kansalaisiaan hyvin henkilökohtaiselle tasolle ideologian viitoittamien päämäärien edistämiseksi. Tarkoitus oli luoda kulttuurisesti, rodullisesti ja terveydellisesti mahdollisimman voimakas arjalainen kansa.
Historiaan kansallissosialistinen Saksa jäi etenkin toteuttamansa kansanmurhan takia, jossa surmattiin joukoittain eri vähemmistöryhmiin, esimerkiksi homoseksuaaleihin, juutalaisiin, romaneihin ja slaaveihin kuuluneita henkilöitä. Kansanmurhasta käytetään yleisesti nimitystä holokausti. Hallinto itse käytti termiä die endgültige Endlösung (lopullinen ratkaisu).
Rotuhygieniaohjelma
Kansallisosialistien rotuhygieniaohjelma tyytyi aluksi mielisairaiden ja kehitysvammaisten pakkosterilointeihin, joita harjoitettiin samaan aikaan myös muissa Euroopan maissa ja Amerikassa. Sodan alettua rotuhygieniaohjelmassa siirryttiin sykysyllä 1939 laajamittaiseen mielisairaalapotilaiden tappamiseen nimellä "Operaatio T4". Elokuuhun 1941 mennessä tapettujen määrä nousi 70 000:een ja ns. eutanasiaohjelmaa jatkettiin salassa sodan loppuun asti. Toimintaa oikeutettiin eugeniikalla, mutta syynä oli myös yksinkertainen laskelmointi hoitokulujen karsimisesta ja sairaalaresurssien vapauttamisesta haavoittuneile sotilaille.
"Lopullinen ratkaisu"
Kansallissosialistien laatimat rotulait veivät Saksan juutalaisilta kansalaisoikeudet 1935 ja kielsivät seka-avioliitot. Vähitellen lainsäädäntöä kiristettiin yhä enemmän ja kansallissosialistit pyrkivät poistamaan juutalaiset Saksasta ja lopulta kaikilta valtaamiltaan alueilta sekä liittolaismaista. Juutalaisten karkoitus Saksaan liitetyiltä Puolan alueilta loi ensimmäiset suuret juutalaisten keskitysleirit ja eristetty juutalaisväestö, jolta oli viety mahdollisuudet itsensä elättämiseen, alkoi kuolla nälkään ja tauteihin.
Kun organisoitua joukkomurhaa oli kokeiltu ja harjoiteltu "Operaatio T4":n puitteissa, päätyivät kansallisosialistit Wannseen konferenssin jälkeen "juutalaiskysymyksen lopulliseen ratkaisuun", eli juutalaisten järjestelmälliseen tappamiseen. Tuhoamisen ensimmäisiksi uhreiksi joutuivat työkyvyttömät. Työkykyiset juutalaiset laitettiin ensin pakkotyöhön, jossa monet kuolivat tauteihin ja aliravitsemukseen. Erilaisten kokeilujen jälkeen päädyttin tehokkaimpana tappamisen muotona kaasukammioihin, joissa tuhottaviksi määrätyt kaasutettiin kuoliaiksi.
Juutalaisten lisäksi järjestelmällisen tuhoamisen uhreiksi joutuivat myös romanit. Myös venäläisiä, ukrainalaisia, valkovenäläisiä ja puolalaisia pidettiin rodullisesti alempiarvoisina, "arvottomana elämänä", ja heitä kuoli joukoittain pakkotyössä, vaikka järjestelmällistä tuhoamisohjelmaa ei heihin ulotettukaan. Kansallissosialistisen hallinnon arvellaan tappaneen noin 5,3—6 miljoonaa juutalaista, mukaan lukien muissa tapauksissa kuolleet, ja ehkä 200 000 romania (joidenkin arvioiden mukaan jopa miljoona).
Kansallissosialistisen Saksan organisaatioita
(armeija)
- Heer - maavoimat
- Kriegsmarine - merivoimat
- Luftwaffe - ilmavoimat
- Abwehr - armeijan tiedustelupalvelu
Puolisotilaalliset
- SA (Sturmabteilung)
- SS (Schutzstaffel)
- Waffen-SS (Waffen-Schutzstaffel)
- Volkssturm
Poliisi
(RSHA, Reichsicherheithauptamt)
- Järjestyspoliisi
- Schutzpolizei
- Gendarmerie
- Gemeindepolizei
- Turvallisuuspoliisi
- Geheime Staatspolizei, Gestapo
- Reich Kriminalpolizei, Kripo
- Sicherheitdienst, SD
Poliittiset
- Kansallissosialistinen puolue, NSDAP
- Nuorisojärjestöt
- Hitler-Jugend, HJ
- Bund Deutscher Mädel, BDM
- Työorganisaatiot
- Deutscher Arbeitsfront
- Kraft durch Freude
Kirjallisuutta
Michael Burleigh, Kolmas valtakunta: Uusi historia, WSOY 2004, ISBN 951-0-28721-0
----
Luokka:Saksan historia
Luokka:Kansallissosialistinen Saksa
ja:ナチス・ドイツ
SuursaariSuursaari (venäjäksi Гогланд, Gogland, ruotsiksi Högland) on Suomenlahden ulkosaarista pinta-alaltaan suurin. Se kuului ennen talvi- ja jatkosotia Suomelle, ja siellä toimi samanniminen kunta.
Saari on merkittävästi korkeampi kuin muut Suomenlahden ulkosaaret, mistä se on saanut ruotsinkielisen nimensä. Suursaarella on myös paljon metsää sekä harvinaisia kasveja. Suursaari oli paitsi merkittävä turismin keskus, myös paikka jossa kalastus ja hylkeenpyynti olivat tärkeimpiä elinkeinoja. Suomen vallan aikana siellä oli kaksi kalastajakylää, Suurkylä ja Kiiskinkylä.
Suomi luovutti Suursaaren Neuvostoliitolle Moskovan rauhassa 1940 ja Pariisin rauhassa 1947. Lapin sodassa saksalaisten operaatio Tanne Ost yritti valloittaa saaren. Saaresta tehtiin armeijan alue, jolle oli siviileistä asiaa vain siellä sijaitsevan sääaseman työntekijöillä.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1992 suomalaisten sallittiin matkustaa Suursaarelle, mutta sen jälkeen Venäjän hallinto julkisti saaren ulkomaalaisilta kielletyksi alueeksi. Tällä hetkellä muut kuin venäläiset pääsevät sinne vain erityisellä kulkuluvalla. 2000-luvun alun jälkeen on kuitenkin ollut puhetta saaren avaamisesta ulkomaisille turisteille, mutta hanke ei ole toistaiseksi edistynyt.
Katso myös: Luovutettu Karjala
Ulkopuolisia linkkejä
- [http://www.kolumbus.fi/suursaari/ Kuvia ja karttoja Suursaaresta Suomen vallan ajalta]
- [http://www.gogland-tour.ru/photo.php Valokuvia nykyajan Suursaaresta] (venäjänkielinen teksti)
Luokka:Suomen entiset kunnat
Luokka:Venäjän saaret
Neuvostoliitto
Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto (СССР ; SNTL) oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolševikkien) hallitsema valtio, joka oli olemassa vuosina 1922–1991. Neuvostoliitto oli purkautuessaan 1991 pinta-alaltaan maailman suurin valtio (22,4 miljoonaa neliökilometriä) ja väkiluvultaan kolmanneksi suurin (noin 300 miljoonaa asukasta).
Pääkaupunki oli Moskova. Historiansa aikana Neuvostoliittoon kuuluneiden maiden määrä vaihteli, hajotessaan Neuvostoliitto oli jaettu viiteentoista sosialistiseen neuvostotasavaltaan, joista tuli itsenäisiä valtioita maan hajotessa. Neuvostoliiton osista Ukrainan ja Valko-Venäjän sosialistiset neuvostotasavallat kuuluivat myös YK:iin. Neuvostoliitto oli myös YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa.
Historia
Sosiaaliset levottomuudet, kyllästyneisyys autoritaariseen keisarin hallintoon, ensimmäisen maailmansodan aiheuttama taisteluväsymys ja jo pitkään kytenyt vallankumouksellisuus johti viimein 1917 Keisarillisen Venäjän luhistumiseen. Vallan otti ensin lähinnä duuman johtama väliaikaishallitus, joka kuitenkin kaatui vuoden sisällä bolševistisen puolueen ottaessa hallitsevan aseman johtajansa Vladimir Iljitš Leninin johdolla. 7. marraskuuta 1917 vallankaappauksella alkanut Lokakuun vallankumouksen nimellä tunnettu tapahtumasarja johti sisällissotaan, jossa vastakkaisina osapuolina olivat sosialistiset punaiset ja (vastavallankumoukselliset), ulkovaltojen tukemat valkoiset.
Sisällissota päättyi puna-armeijan voittoon, minkä jälkeen olot rauhoittuivat niin paljon, että oli mahdollista perustaa uusi valtio, Neuvostoliitto.
Vuoden 1917 tapahtumien yhteydessä ja niiden jälkeen Puola, Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Ukraina itsenäistyivät Keisarillisesta Venäjästä. Kansankomissaarit tunnustivat Saksan, Itävalta-Unkarin ja Bulgarian kanssa 3.3.1918 tehdyllä Brest-Litovskin rauhansopimuksella Ukrainan. Vallankumouksen jälkeen Neuvosto-Venäjää hallitsivat bolševikkipuolue, joka alkoi kutsua itseään kommunistiseksi maaliskuussa 1918.
Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Transkaukasian neuvostotasavallat yhdistyivät 30. joulukuuta 1922 Neuvostoliitoksi, josta tuli maailman ensimmäinen kommunismiin pyrkivä sosialistinen valtio. Vuonna 1925 mukaan liittyivät Turkmenistan ja Uzbekistan ja vuonna 1929 Tadžikistan.
Samana vuonna valmistui myös Stalinin hoviohjaaja Sergei Eisensteinin ohjaama, Neuvostoliiton kansalliselokuva, tositapahtumiin perustuva Panssarilaiva Potemkin. Elokuvalla oli suuri merkitys osittain lukutaidottomassa maassa. Leninin mukaan elokuva oli neuvostoyhteiskunnan tärkein taidemuoto.
Sisällisodan aikaisen sotakommunismin jälkeen hallitus alkoi sallia yksityisyritteliäisyyttä kansallistetun teollisuuden rinnalla. Satojen takavarikointi maaseuduilla korvattiin verolla. Uuden talouspolitiikan (NEP) aikana Neuvostoliitto nousi maailman suurimmaksi viljan tuottajaksi. Teollisuustuotannon kehittymättömyys johti kuitenkin vakavaan inflaatioon ja markkinaspekulointiin, josta seurasi ruuan puutetta kaupungeissa.
Leninin kuoleman jälkeen 1924 puolueessa käytiin valtataistelu Lev Trotski, Nikolai Buharinin ja Josif Stalinin välillä. Trotskin vasemmisto-opposition kanta oli internationalistisempi ja tähtäsi jatkuvan vallankumouksen periaatteen mukaisesti keskeytymättömään vallankumousten sarjaan muissa maissa, kun taas Stalin oli valmiimpi etenemään Buharinin "Sosialismia yhdessä maassa" -periaatteen mukaan, mikä sisälsi käytönössä stalinistisen raskaan teollistamisohjelman sekä sen rahoittamiseksi maatalouden kollektivisoinnin sovhooseiksi ja kolhooseiksi.
Vasemmisto-oppositio oli vastustanut NEPiä ideologisista ja käytännön syistä, kun taas Buharinin maltillisemmat tukivat NEPiä. Stalin liittoutui alussa Buharinin kannattajien kanssa ja voitti Trotskin, hänen karkotuksensa jälkeen hän kääntyi kuitenkin maltillisia vastaan ottaakseen vallan puolueessa ja hallinnossa. Buharin teloitettiin osana Stalinin puhdistuksia 1938. Trotski pakeni maasta aluksi Turkkiin, ja sitten Meksikoon, jossa hänet murhattiin 1940.
Stalinin johdolla teollisesti kehittämätöntä Neuvostoliittoa lähdettiin modernisoimaan stalinismin kautta. Vaurastunut talonpoikaluokka, kulakit saivat kokea vainon. Taloudessa markkinat korvattiin keskusjohtoisella kansantalouden viisivuotissuunnittelulla.
Yksityiset viljelijät pakotettiin takavarikoivilla veroilla ja fyyisellä painostamisella kolhooseihin tai jopa sovhooseihin ja näin maatalous kollektivisoitiin. Drastiset uudistustoimet maataloudessa ja teollisuudessa vauhdittivat teollistumista ja sen edellyttämää kaupungistumista, mutta samalla ne aiheuttivat suuria nälänhätiä etenkin keski-Venäjällä ja Ukrainassa.
Stalin voimisti Neuvostoliiton totalitarismia voimistamalla valtiollista poliisia (GPU, OGPU ja NKVD). 1930-luvulla Stalin toteutti puhdistukset, joissa lähes koko entinen johtajakaarti syrjäytettiin ja teloitettiin. Tästä lähtenyt terrori johti laajoihin vangitsemisiin, joiden aikana miljoonia, joidenkin lukujen mukaan kymmeniä miljoonia ihmisiä lähetettiin vankileirien saaristoon (GULAG), likvidoitiin tai yksinkertaisesti katosi. Huolimatta tästä, Neuvostoliitto kehittyi sotaa edeltävinä vuosina voimakkaaksi teollisuusmahdiksi.
23. elokuuta 1939 toistensa päävastustajilta Espanjan sisällissodasta alkaen Neuvostoliitto ja Adolf Hitlerin johtama Saksa yllättäen solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen, ja salaisesti jakoivat Itä-Euroopan keskenään etupiireihin. Maat jakoivat keskenään Puolan, jonne ne olivat hyökänneet syyskuussa 1939.
Talvella 1939–1940 Neuvostoliitto kävi Suomea vastaan talvisodan. Sodan aloittamisen vuoksi Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta. Sota alkoi Suomen hallituksen kieltäydyttyä Neuvostoliiton aluevaatimuksista ja neuvottelujen katkettua. Neuvostoliiton vaatimusten perusteena oli väite Leningradin turvavyöhykkeen laajentaminen ja Suomenlahden purjehduskelpoisuuden varmistaminen ja sotilastukikohta Hangossa.
22. kesäkuuta 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Sen eteneminen pysähtyi ensimmäisenä talvena näköetäisyydelle Moskovasta. Sodan kulku kääntyi seuraavana talvena Stalingradissa ja Kurskissa 1943. Neuvostoliitto onnistui voittamaan vain tekemällä suuria uhrauksia, ja menetti enemmän ihmishenkiä kuin mikään toinen maa sodassa. Sodan jälkeen joutuivat karkoitetuiksi mm. Volgan saksalaiset, tšetšeenit ja useat muut kansallisuudet, joita syytettiin yhteistyöstä saksalaisten kanssa. Maailmansodan ja erityisesti ydinaseen kehittämisen jälkeen (1949) Stalinin Neuvostoliitto oli kohonnut toiseksi maailman supervalloista. Itä-Euroopan maat olivat nyt Neuvostoliiton valtapiirissä, ja niihin luotiin sosialistinen järjestelmä. Myös sosialistinen Kiina oli Neuvostoliiton läheinen liittolainen ennen maiden välirikkoa.
Stalinin kuoltua 1953 seuranneen valtataistelun voittajaksi nousi Nikita Hruštšov, joka aloitti yhteiskunnassa voimakkaat destalinisaatiotoimet ja purki GULAG-järjestelmää.
Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kamppailivat hegemonia-asemasta kylmän sodan aikana. Taistelua käytiin useiden ns. proxy-sotien välityksellä, eli osapuolten kanssa liittoutuneet tahot kävivät sotaa keskenään, suurvaltojen tukiessa kumpikin omaa leiriään. Suoraa sotaa ei kuitenkaan koskaan käyty, johtuen mahdollisesti molempien kookkaista ydinasereserveistä.
Neuvostoliiton loppu
1980-luvun alussa iäkkäät puoluejohtajat vaihtuivat toinen toisensa jälkeen. Leonid Brežneviä seurasivat Juri Andropov ja Konstantin Tšernenko. Maaliskuussa 1985 Mihail Gorbatšovista tuli maan johtaja.
Kun Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan vuonna 1986 esitti hyvin suuren, yli 320 000 000 000 dollarin puolustusbudjetin, jolla USA pyrki luomaan ydinaseiden torjuntajärjestelmän ja saamaan sotilaallisesti etulyöntiaseman Neuvostoliittoon nähden. Tämä heilautti kylmän sodan tasapainoa. Gorbatšov päätti mennä kilpavarusteluun mukaan, mutta jotta hän olisi saanut resursseja kilpaillakseen USAn kanssa, oli Neuvostoliiton taloutta uudistettava. Niinpä Gorbatšov aloitti uudistuspolitiikan, joka tuli tunnetuksi "perestroika" (uudistuspolitiikka) ja "glasnost" (avoimuus) nimillä.
Vuonna 1989 uudistuksia vaativat poliitikot voittivat kansanedustajien vaaleissa. Kaivostyöläiset menivät lakkoon. Eri puolilla Neuvostoliittoa syntyi kansallisuuksien välisiä kiistoja. Talous ajautui syvään kriisiin kilpavarustelukierteen takia. Berliinin muuri murtui.
Vuonna 1990 Moskovassa oli 200 000 ihmisen mielenosoitus, joka osoitti mieltään uudistusten puolesta. Liettuan, Latvian ja Viron parlamentit äänestivät itsenäisiksi julistautumisen puolesta.
Heinäkuussa 1991 Boris Jeltsin valittiin Venäjän presidentiksi. Elokuussa vanhoilliset yrittivät kaapata vallan, mutta yritys epäonnistui ja pönkitti Jeltsinin valtaa entisestään. Lokakuussa Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan johtajat päättivät, että Neuvostoliitto lakkautetaan ja perustetaan löyhä liitto nimeltään Itsenäisten valtioiden yhteisö. Neuvostoliiton paikka YK:n turvallisuusneuvostossa siirtyi Venäjälle 24. joulukuuta. Seuraavana päivänä Gorbatšov erosi ja 26. lokakuuta Neuvostoliitto virallisesti lakkasi olemasta.
Hallinnollinen jako
Neuvostoliiton johtajat
Muodollisesti Neuvostoliittoa johti presidentti. Käytännössä valta oli yleensä jossain muualla, esimerkiksi kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteerillä. Uusi johtaja pyrki vakiinnuttamaan valta-asemansa.
- V. I. Lenin 1922–1924
- J. V. Stalin 1924–1953
- Georgi Malenkov 1953–1955
- Nikita Hruštšov 1955–1964
- Leonid Brežnev 1964–1982
- Juri Andropov 1983–1984
- Konstantin Tšernenko 1984–1985
- Mihail Gorbatšov 1985–1991
ImageSize = width:800 height:100
PlotArea = width:700 height:80 left:0 bottom:20
DateFormat = yyyy
Period = from:1919 till:1991
TimeAxis = orientation:horizontal
ScaleMajor = unit:year increment:5 start:1920
# there is no automatic collision detection,
# so shift texts up or down manually to avoid overlap
Define $dy = 25 # shift text to up side of bar
PlotData=
bar:Leaders color:red width:75 mark:(line,white) align:left fontsize:S
from:start till:1922 shift:(-10,$dy) text:Vladimir~Iljits~Lenin
from:1922 till:1953 shift:(-30,$dy) text:Josif Stalin
from:1953 till:1955 shift:(-7,-5) text:Georgi~Malenkov
from:1955 till:1964 shift:(-40,$dy) text:Nikita Hrustsev
from:1964 till:1982 shift:(-35,$dy) text:Leonid Breznev
from:1982 till:1984 shift:( -7, 5) text:Juri~Andropov
from:1984 till:1985 shift:( -3,-20) text:Konstantin~Tsernenko
from:1985 till:end shift:(-25,$dy) text:Mihail~Gorbatsov
Katso myös
- Venäjä
-
ko:소비에트 연방
ja:ソビエト連邦
simple:Soviet Union
th:สหภาพโซเวียต
Suomenlahti
Suomenlahti on Itämeren itäisin osa Suomen ja Viron välissä. Suomenlahden itäosien rantaviiva kuuluu Venäjälle. Venäjän tärkeimmät öljysatamat ovat Suomenlahden pohjukassa, Pietarin ympäristössä.
Maantiede
Suomenlahden pinta-ala on 29 500 km², pituutta sillä on 428 km ja leveyttä 120 km. Leveys Suomenlahden suulla on 75 km ja Porkkalasta Tallinnan edustalla sijatsevaan Kohuniemeen 52 km. Itäpäässään Suomenlahti kapenee 10-28 km:n levyiseksi Kronstadtin
lahdeksi. Suurin lahti pohjoisrannikolla on Viipurinlahti, etelärannikolla Narvanlahti.
Suomenlahden keskiulapan saarista ovat suurimmat Suursaari, Tytärsaaret, Lavansaari ja Seiskari.
Syvimmät osat ovat Suomenlahden suulla, jossa on 80-100 m:n syvänne. Etelärannikolla on jopa yli 100 m:n syvänteitä, kun taas pohjoisrannikolla ei vastaavalla etäisyydellä mantereesta ole 60 m syvempää kohtaa. Syvin mitattu kohta, 121 m, on Viron rannikolla, Tallinnasta koilliseen.
Noin 5 prosenttia Itämeren vesimassoista sijaitsee Suomenlahdella. Suomenlahden rannikolla sijaitsevat suuret kaupungit ovat Helsinki, Pietari ja Tallinna.
Ympäristöongelmat
Suomenlahden runsas ravinnekuormitus aiheuttaa vesialueen vaikeimman ongelman — rehevöitymisen, joka näkyy kesäisin runsainakin lauttamaisina leväkukintoina.
Katso myös
- Pietari Suuren merilinnoitus
- Suomenlahden tykistösulku
Linkkejä
- [http://www.fma.fi/virtualboat/suomenlahti/ Merenkulkulaitos: Suomenlahden virtuaaliveneretki]
- [http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1794&lan=fi Suomen ympäristökeskus: Ajankohtainen levätilanne]
Luokka:Itämeri
ko:핀란드 만
ja:フィンランド湾
Jatkosota
Jatkosota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 25. kesäkuuta 1941 - 4. syyskuuta 1944. Aselepo astui voimaan 4. syyskuuta kello 07.00 Suomen osalta, Neuvostoliitto lopetti sotatoimet vasta vuorokautta myöhemmin 5.9. Välirauhansopimus allekirjoitettiin 19. syyskuuta ja lopullinen rauhansopimus Pariisissa 1947.
Sodan kulku
Välirauha
Suomi pysyi käytännössä sotatilassa talvisodan jälkeen, ja rauhanaika saikin välirauha-nimityksen jo suhteellisen pian talvisodan päättymisen jälkeen. Neuvostoliitto pakotti 8. syyskuuta 1940 Suomen sallimaan päivittäiset rautatiekuljetukset Hangon vuokra-alueelle. Sopimus saksalaisten joukkojen lomakuljetuksista Pohjois-Suomen kautta Norjaan tehtiin 22. syyskuuta sen jälkeen, kun Ruotsi oli antanut vastavan lomakuljetusluvan. Tuona aikana Saksa oli liitossa Neuvostoliiton kanssa (Molotov-Ribbentrop-sopimus 23. elokuuta 1939).
Suomessa tunnettiin uhka "lopullisesta välienselvittelystä." Saksan valtakunnanmarsalkka Göring oli helmikuussa 1940 neuvonut Suomea tekemään rauhan nopeasti ja esittänyt lupauksen, että Suomi oli saava takaisin kaiken, mitä se joutuu menettämään, koron kanssa. Göringin lupauksen merkityksestä on viime aikoina kiistelty. Vahvasti huhuttiin myös Moskovan rauhanteossa venäläisosapuolen kommentoineen, ettei Suomen kysymystä ollut vielä ratkaistu Neuvostoliittoa tyydyttävällä tavalla.
Välirauhan aikainen poliittinen ilmapiiri oli painostava, esimerkiksi Baltian nopea kollektivisointi kyydityksineen, kommunistien suorasanaiset uhkailut ja Aeron Kaleva-lentokoneen alasampuminen 14. kesäkuuta 1940 Kerin majakan lähellä koettiin hyvin vahvasti Suomessa. Maa oli saarrettu ja koki olevansa yksin, kun Baltia oli vallattu, Saksa ja Neuvostoliitto liittoutuneet ja Ruotsi oli kääntänyt virallisen selkänsä.
Puna-armeijan esikunta oli antanut Leningradin sotilaspiirille ohjeen Suomea vastaan käytävän uuden sodan varalle 18. syyskuuta 1940. Käskyä tarkennettiin 25. marraskuuta vaatimuksella laatia hyökkäyssuunnitelma sellaisen tilanteen varalta, jossa Suomi olisi yksin vihollinen. Itämeren laivasto laati Ahvenanmaan tarkan valtausuunnitelman ja Hangon tukikohdan joukot siirrettiin Leningradin sotilaspiirin alaisuuteen ja sen puolustussuunta käännettiin 12. marraskuuta 1940 mantereen suuntaiseksi. Suomen asioiden hoito siirrettiin Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin NKVD-joukoille, ja lisäksi hyökkäysjoukkoja alettiin siirtää ryhmitysalueilleen. Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov kävi marraskuussa Berliinissä pyytämässä Saksan johtaja Adolf Hitleriltä lupaa Suomen valloitukseen, mutta ei sitä saanut, koska Hitlerillä oli jo mielessään hyökkäys Neuvostoliittoon ja siihen hän halusi mukaan myös Suomen.
Suomen ja Saksan koordinoidut toimet jatkosotaa ennen alkoivat korkean sotilasjohdon neuvotteluilla 1940 loppuvuodesta. Suomi sai tietoja Saksan hyökkäyssuunnitelmista 30. tammikuuta 1940. Lapissa tehtiin helmikuusta 1941 tienrakennus- ja tiedusteluyhteistyötä saksalaisten kanssa. Suomeen alkoi saapua saksalaisia joukkoja, joiden määrä oli lopulta n. 200 000. Helmi-maaliskuun aikana saksalaiset harjoittivat Petsamossa järjestelmällistä tiedustelua, mistä Suomen johto sai paljon tietoja Saksan suunnitelmista. Suomen läheneminen Saksan kanssa sai Neuvostoliiton luopumaan välirauhan alkuaikana esitetyistä lisävaatimuksista. Huhtikuussa 1941 alettiin insinööritoimisto Rataksessa värvätä vapaaehtoisia Waffen-SS:n Wiking -divisioonan suomalaispataljoonaan. Värväystä jatkui kesäkuulle 1941. Ensimmäiset värvätyt lähtivät Saksaan koulutukseen toukokuussa 1941.
17. kesäkuuta 1941 julistettiin yleinen liikekannallepano. 21. kesäkuuta hallitus määräsi 45.000 NL:n rajoilla asuvaa evakuoitavaksi. Myöhään 21. päivä aloittivat suomalaiset sukellusveneet sekä suomalaiset ja saksalaiset laivat Suomenlahden miinoittamisen, jotta Neuvostoliiton Itämeren laivasto ei pystyisi liikkumaan vapaasti Suomenlahdella saksalaisten Baltiaan avattavaksi suunnitellun maarintaman sivustassa Leningradiin suunnattavassa hyökkäyksessä. Miinoitus ulottettiin 22. päivänä Neuvostoliittoon miehittämän Viron ja mm. Tallinnan edustalle. Saksan kanssa aloitetuista koordinoiduista merisotatoimista ja Saksan Nurmeksen tasolta Lappiin asti sijoittamasta armeijasta huolimatta Suomi pysyi ulkopoliittisesti puolueettomana.
Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon Operaatio Barbarossassa 22. kesäkuuta 1941 Adolf Hitler julisti Suomen taistelevan liitossa — im Bunde — Saksan kanssa, mikä oli puolueettomuutta ylläpitävälle Suomen ulkopoliittiselle johdolle kiusallinen, koska se viestitti maailmalle että Suomi oli liittoutunut Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan aloitetussa sodassa.
Sodan alku
Neuvostoliitto aloitti ilmahyökkäykset Suomeen 22. kesäkuuta klo 6.05 sota-aluksia ja rannikkolinnaketta vastaan. Lisäksi Hangosta tulitettiin tykistöllä suomalaiskohteita. Kun 25. kesäkuuta Puna-armeijan ilmavoimat pommittivat Helsinkiä, Turkua ja Porvoota ja tusinaa muuta paikkakuntaa, pääministeri Jukka Rangell totesi radiossa, että Suomi oli jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa.
Sota julistettiin 26. kesäkuuta. Suomen armeija, joka oli ollut aluksi ryhmittyneenä puolustukseen, ja Suomessa olevat saksalaiset joukot aloittivat maahyökkäyksen. Suomen armeija aloitti suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella ja luoteesta Laatokkaa kohti 10. heinäkuuta. Elokuun loppuun mennessä kenraaliluutnantti Erik Heinrichsin komentama Karjalan Armeija oli saavuttanut talvisotaa edeltäneet rajat.
Talvisodan kokenut Suomen kansa oli harvinaisen yksimielisesti maan johdon ja menetetyn Karjalan takaisin hankkimisen takana. Uutta sotaa pidettiin talvisodan jatkosotana, joka tähtäsi hyvityksen saamiseen kärsitystä vääryydestä.
Asemasota
Joulukuussa 1941 suomalaisten eteneminen pysähtyi Gustaf Mannerheimin käskystä ja alkoi asemasotavaihe jota kesti kaksi ja puoli vuotta. 6. joulukuuta 1941 eduskunta liitti talvisodassa menetetyt alueet takaisin Suomeen, palauttaen Tarton rauhan rajat.
Suhteet ulkomaihin huononivat Suomen joukkojen edetessä Yhdistynyt kuningaskunta katkaisi diplomaattisuhteet 1. elokuuta ja uhkasi sodalla 22. syyskuuta, jollei etenemistä katkaistaisi. Suomen liittyttyä antikomintern-sopimukseen 25. marraskuuta, Britannia jätti ultimaatumin, jossa se vaati vihollisuuksien lopettamista 5. joulukuuta mennessä. Jäätyään ilman tyydyttävää vastausta Lontoo ilmoitti 6. joulukuuta sodanjulistuksesta Suomelle, mutta varsinaisia taisteluja ei koskaan maiden välillä käyty (muita vähäisiksi katsottavia toimenpiteitä kylläkin: esimerkiksi suomalaiset Englannissa olleet merimiehet internoitiin sodanjulistuksen jälkeen).
Hyökkäys pysäytettiin Leningradiin tunkeutumatta ja Karjalassa ennen kuin saksalaiset olivat kokeneet ensimmäisen vastoinkäymisensä Moskovan edustalla jouluna 1941. Eteneminen tuli kalliiksi. Vuonna 1941 kaatui sotilaita enemmän kuin koko talvisodassa ja enemmän kuin vuoden 1944 suurhyökkäyksessä.
Mannerheim suhtautui ehdottoman kielteisesti Leningradin valloitukseen ja sen suoraan tukemiseen. Hän ilmoitti saksalaisille, ettei hän tule koskaan hyökkäämään Leningradia vastaan. Suomalaiset eivät jatkosodan aikana hyökänneet Leningradin Laatokan huoltotietä vastaan eivätkä päästäneet saksalaisia Kannakselle johtamaan tykistönsä tulta Leningradiin ja Kronstadtiin.
1942
Vuonna 1942 taistelut jatkuivat hajanaisesti Syvärillä ja Kiestingissä.
4. kesäkuuta Mannerheim täytti 75 vuotta ja ylennettiin Suomen marsalkaksi. Päivä määrättiin puolustusvoimien lippujuhlan päiväksi. Helsingissä ilmoitettiin nimettävän katu hänen kunniakseen. Hitler vieraili yllättäin Mannerheimin syntymäpäivillä ja valitteli, että ei ollut voinut Romanian öljyn varmistamiseksi Saksalle tehdä mitään Suomen hyväksi talvisotaa ennen tai sen aikana.
Neuvostoliittolaiset lähettivät sotilasosaston suomalaisten rintamalinjan taakse Rukajärven tienoille. Suomalaiset kuitenkin kukistivat yrityksen lyhyellä takaa-ajolla.
1943
Saksan kärsittyä tappion Stalingradissa, alettiin Suomessa pyrkiä ottamaan etäisyyttä Saksaan. Eduskunta alkoi osoittaa tyytymättömyyttä Rytiä kohtaan, joka ilmeni ulkoministeri R. J. Wittingin arvostelusta hänen allekirjoitettuaan antikomintern-sopimuksen. Eduskunta kieltäytyi jatkamasta Rytille myönnettyä valtalakia. Tämä ei kuitenkaan estänyt hänen uudelleenvalintaansa kahden vuoden lisäkaudeksi helmikuussa 1943. Pääministeri Rangelin hallitus kuitenkin vaihdettiin vähemmän saksalaismieliseen Edwin Linkomiehen johtamaan. Hallitus pysyi koossa pääasiassa sosialidemokraattien valtiovarainministerin Väinö Tannerin ansiosta.
Rauhasta käytiin neuvotteluja läpi koko vuoden, mutta sopimukseen ei päästy. Neuvostoliitto ilmoitti jo 8.2. olevansa halukas rauhaan. Yhdysvallat vaati Suomen itsenäisyyden säilyttämistä, ja Neuvostoliiton suurlähettiläs Washingtonissa, A. Litvinov, ilmoittikin ettei Neuvostoliitto aikonut kokonaisuudessaan miehittää Suomea. Suomalaiset saivat saman vakuutuksen Tukholmasta Kollontailta. Suomi vaati rauhanneuvotteluiden pohjaksi vuoden 1939 rajoja, mutta Neuvostoliitosta saatiin tieto, että Suomen edustaja on tervetullut Moskovaan neuvottelemaan ja Suomen ehdotukseen ei tule sisältyä sille ennen sotaa kuulumattomia alueita.
Rauhanehdot lyötiin lukkoon liittoutuneiden kesken Teheranin konferenssissa joulukuussa. Stalinin ehtoihin kuului vuoden 1940 rauhan rajat, Hanko tai Petsamo pysyvästi Neuvostoliitolle ja puolien sotavahingoista korvaaminen, saksalaisten karkoittaminen maasta ja demobilisaatio. Kun Suomen uusi hallitus tiedusteli keväällä 1944 rauhanehtoja, se ei voinut niitä edelleenkään hyväksyä.
1944
Suomen hylkäsi mahdottomiksi arvioimansa rauhanehdot maaliskuussa 1944. Neuvostoliitto pyrki taivuttamaan Suomen rauhaan Helsingin suurpommituksilla ("rauhanpommitukset") helmikuun aikana.
Puna-armeija lopetti asemasodan suurhyökkäyksellä Karjalan kannaksella 9. kesäkuuta 1944 ja kaksi viikkoa myöhemmin Maaselän suunnalla. Neljä päivää Normandian maihinnousun jälkeen Yhdysvallat julisti Suomen ja sen johtajien olevan saksanmielisiä ja pyysi lähettiläs Procopétä poistumaan maasta.
Suurhyökkäyksen alettua Neuvostoliitto vastasi Suomen rauhantiedusteluihin vaatien ehdotonta antautumista. Suomalaisten puolustus murtui Valkeasaaressa 10. kesäkuuta 1944. VT-linja (Vammelsuu-Taipale) murtui Kuuterselässä 14. kesäkuuta ja Viipuri vallattiin suomalaisilta lähes taisteluitta 20. kesäkuuta. Moskovassa oli jo ennen hyökkäystä valmistauduttu siihen, että Suomi miehitettäisiin.
22. kesäkuuta, rintaman ollessa luhistumaisillaan, ilmoitti Suomen hallitus Moskovaan olevansa halukas luopumaan sodasta ja katkaisemaan suhteensa Saksaan. Neuvostoliitto vaati vastauksessaan ehdotonta antautumista. Samana päivänä Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop saapui maahan ja ilmoitti, että Saksa jatkaisi tuen antamistaan vain jos Suomi solmisi liiton Saksan kanssa ja jatkaisi sotimista.
Saksalaiset vaativat Suomelta sitoutumista sotaan, koska Narvan rintama oli heille tärkeä. Presidentti Risto Ryti teki saksalaisten kanssa 26. kesäkuuta ns. Ryti-Ribbentrop-sopimuksen, joka velvoitti Suomea olemaan neuvottelematta erillisrauhaa ja lisäsi saksalaisten materiaalitoimituksia. Sopimuksen merkitys on kuitenkin 2000-luvun alussa kyseenalaistettu. Rytin allekirjoittaessa kirjeensä Hitlerille saksalaiset panssarintorjunta-aseet, syöksypommittajat, rynnäkkötykit ja jalkaväkidivisioonat olivat jo Suomessa tai matkalla. Ryti-Ribbentrop-sopimus ei ollut sitova valtiosopimus vaan ainoastaan Rytin henkilökohtainen vakuutus siitä, ettei hän tasavallan presidenttinä toimiessaan tee erillisrauhaa. Erillisrauha tehtiin sen jälkeen kun Ryti oli eronnut tehtävästään ja eduskunta oli poikkeuslailla valinnut marsalkka Mannerheimin presidentiksi.
Neuvostoarmeija valloitti Petroskoin 28. kesäkuuta 1944. Ennen vetäytymistään suomalaiset jakoivat kahden viikon ruoan kansalle, mikä on sotahistoriassa harvinainen ellei jopa ainutlaatuinen teko. Syväriltä suomalaiset onnistuivat vetäytymään järjestyneesti, kun taas Kannaksella joukot olivat monin paikoin hajaantuneet. Valkeasaaresta on Viipuriin noin sadan kilometrin matka, jonka taittamiseen Puna-armeija käytti kymmenen päivää. Suomalaiset vetäytyivät siten keskimäärin noin 10 kilometriä päivässä, mitä voidaan pitää sotilaallisesti hallittuna suorituksena. Viivytys mahdollisti lisäjoukkojen hallitun siirron Kannaksen rintamalle.
Puolustustaistelussa suomalaisten tukena oli myös saksalaisia joukkoja. Erityistä merkitystä Kannaksen torjuntataisteluille on sanottu olleen Saksan jo aikaisemmin toimittamalla panssarintorjunta-aseistuksella, koska suomalaisten käytössä ollut pst-tykistö ei ollut tehokas uusimpia neuvostopanssareita ("Klim Vorošilov" ja "Josif Stalin" vastaan. Kannaksen puolustustaistelun taistelulennoista suoritti lyhyen aikaa hyvin merkittävän osan saksalainen Lento-osasto Kuhlmey, erityisesti maataistelukoneita, huoltoyhteyksiä ja huoltoa vastaan suunnatuin iskuin, mutta materiaalinen ilmaherruus oli venäläisten. Yleisimmän arvion mukaan kenttätykistön taitava keskittäminen ja hyvä yhteistoiminta sitkeästi taistelleen jalkaväen kanssa auttoivat suomalaisia ainoina toisessa maailmansodassa pysäyttämään Neuvostoliiton strategisen suurhyökkäyksen Tali-Ihantalan taistelussa 25. kesäkuuta–9. heinäkuuta 1944, Äyräpäässä–Vuosalmella ja Viipurinlahdella. Joidenkin historioitsijoiden mielestä myös Saksan tuki oli torjuntataistelun onnistumiselle elintärkeää.
Heinäkuun puolenvälin jälkeen tilanne Kannaksella vakiintui ja madame Kollontai ilmoitti 12. heinäkuuta ruotsalaisten välityksellä, että ehdottoman antautumisen vaatimus oli johtunut hänen "väärinkäsityksestään".
Syväriltä puna-armeijan eteneminen jatkui, mutta se pysäytettiin kiivaissa taisteluissa U-asemassa Impilahden–Jänisjärven tasalla. Myös pohjoisessa suomalaiset vetäytyivät. Vanhan rajan Ilomantsissa ylittäneet yli kahden divisioonan vahvuiset joukot torjuttiin ja tuhottiin 9. elokuuta päättyneissä taisteluissa.
Neuvostoliitto luopui ehdottoman antautumisen vaatimuksesta ja Ruotsin kautta ilmoitettiin Mannerheimille, että Neuvostoliitto oli valmis aselepoon edellyttäen, että sen allekirjoittaisi Mannerheim eikä silloisen hallituksen jäsen. 1. elokuuta Ryti erosi ja Mannerheim nimitettiin hänen seuraajakseen. Mannerheim nimitti uuden hallituksen 7. elokuuta.
Suomella oli kesän 1944 torjuntataisteluissa käytössä 14 jalkaväkidivisioonaa, seitsemän prikaatia ja panssaridivisioona. Puna-armeija käytti Suomen rintamalla yhteensä 54 divisioonaa, 11 jalkaväkiprikaatia ja seitsemän linnoitusalueen joukkoja eli yhteensä 68 yhtymän verran joukkoja, yhteismäärältään noin 605 000 miestä, joiden taisteluvälineistö oli ylivoimainen. Suomalaisten kokonaistappiot olivat Kannaksella noin 44 500 ja Itä-Karjalassa noin 19 500 miestä kaatuneina ja haavoittuneina, Puna-armeijan tappiot olivat vähintään 96 400 miestä.
Keskustelu suurhyökkäyksen yllätyksestä, torjuntavoitosta ja saksalaisten osuudesta jatkuu edelleen sekä muistelmakirjallisuudessa että tutkimuksissa. Perinteisen käsityksen mukaan Stalin tarvitsi voimat ensisijaisemmin Saksaa vastaan. Hyökkäyksen jatkaminen käsketylle Kymijoen linjalle olisi edellyttänyt uudet suunnitelmat ja lisäjoukkojen keskitykset, ja sitä taas yleistilanne ja vuodenajan vaihtuminen eivät olisi sallineet. Siksi Neuvostoliitto suostui neuvoteltuun erillisrauhaan, vaikka liittoutuneet olivat sopineet vaativansa Saksalta ja sen liittolaisilta antautumista. Suomalaiset katsoivat olevansa Saksan "kanssasotijoita" omine päämäärineen eivätkä liittolaisia.
Keskustelu siitä, oliko Suomi liittoutunut Saksan kanssa, ns. erillissota-teesi, on jatkunut Suomessa näihin päiviin asti. Jonkinlainen virallinen näkemys on, mm. presidentti Tarja Halosen lausunnot 60. voitonpäivän edellä, että Suomi ja Saksa eivät olleet liitossa. Ulkomaisessa historiantutkimuksessa on kuitenkin vallitseva käsitys siitä, että Suomi oli Saksan liittolainen, ja myös osa suomalaisia tutkijoita on sitä mieltä, että Suomi olisi ollut de de facto Saksan liittolainen. Markku Jokisipilän väitöskirja ”Aseveljiä vai liittolaisia?” muutti perinteistä suomalaistulkintaa. Jokisipilän tutkimuksen mukaan erillissodasta alettiin Suomessa puhua vasta silloin, kun sotaonni alkoi kääntyä ja Saksan häviö näyttää yhä selvemmältä. Liittoutuneisuus-näkemyksen kannattajat kiinnittävät huomiota esimerkiksi siihen, että joukko korkea-arvoisia suomalaisupseereita sai etukäteen tietoja operaatio Barbarossasta siten, että jatkosota oli olennaisesti sidoksissa tähän operaatioon. Näin ollen Suomen jatkosotaa sellaisena kuin se käytiin ei olisi sodittu ilman Saksan merkittävää materiaalista ja strategista tukea. Suomi ei ollut de jure Saksan liittolainen, sillä Suomen ja Saksan välille ei oltu solmittu liittosopimusta, vaikka Saksa sitä vaatikin useampaan otteeseen.
Rauha
de jure
Rytin erottua 4. elokuuta tehtävistään uudeksi presidentiksi valittu Mannerheim katsoi Rytin tekemän Ribbentrop-sopimuksena tunnetun henkilökohtaisena kirjeenä lähetetyn vakuutuksen olevan pätemätön sitomaan Suomea Saksaan ja solmi aselevon Neuvostoliiton kanssa.
Rauhansopimuksen ehtona oli Saksasta irtautuminen, armeijan rauhanaikaiselle kannalle saattaminen sekä siitä huolimatta Wehrmachtin joukkojen karkoittaminen Pohjois-Suomesta, mikä johti Lapin sotaan. Näin Lapin sodasta tulikin "lasten ristiretki" eli veteraanipäällystö- ja alipäällystö johti vain nuorimpia ikäluokkia Lapin sodassa muiden tultua kotiutetuksi. Sota alkoi varsinaisesti suomalaisten Tornioon tekemästä maihinnoususta, minkä jälkeen ei saksalaisten kanssa enää voitu neuvotella vetäytymisaikataulusta niin kuin siihen asti. Sotatoimet olivat välttämättömiä Neuvostoliiton painostuksesta.
Neuvostoliitto ei suostunut solmimaan heti lopullista rauhaa, ja Moskovassa allekirjoitettiin 19. syyskuuta välirauha:
- Suomi luovutti Neuvostoliitolle talvisodassa menetettyjen alueiden lisäksi Petsamon ja joutui vuokraamaan Porkkalan 50 vuodeksi ja takaamaan sinne Neuvostoliiton sotilaille vapaan pääsyn Suomen alueiden kautta.
- Saksan joukot oli karkoitettava maasta ja saksalaisten omaisuus luovuttaa liittoutuneille.
- Suomen oli supistettava armeijansa vahvuus 42 000 mieheen.
- Sotakorvauksia tuli maksaa 300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria kuudessa vuodessa, ja korvata kaikki luovutetulta alueelta viety ja hävitetty omaisuus
- Neuvostoliitto-vastaiset ja "fasistiset" järjestöt (mm. Lotta Svärd) piti lakkauttaa pysyvästi
- Sotarikolliset piti tuomita
Peräkaneetti
Kun Moskovan Kremlissä 6. huhtikuuta 1948 oli allekirjoitettu Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus, ehdotti Josif Stalin Suomen valtuuskunnan puheenjohtajalle, pääministeri Pekkalalle, että tilaisuutta jatkettaisiin epävirallisemmin. Myöntävän vastauksen jälkeen huone (Vjatseslav Molotovin virkahuone) muuttui illanistujaistilaksi. Tilaisuuden aikana Stalin sanoi haluavansa mainita muutaman sanan valtuuskunnan sotilasasiantuntijoille jalkaväenkenraali Heinrichsille ja kenraalimajuri Oinoselle.
"Vaikka en ole varsinaisesti sotilas", aloitti generalissimus puheensa, "voin sanoa, että meidät sotilaat rauhan aikana helposti unohdetaan, mutta sodan aikana kaikki riippuu meistä. Sellaista maata, jolla on huono armeija, ei kunnioita kukaan, mutta sellaista maata, jolla on hyvä armeija, kunnioittavat kaikki. Kohotan maljani Suomen armeijalle ja sen täällä oleville edustajille".
Katso myös
- Salpalinja
- Suomen ilmavoimat - jatkosodan lentokoneet ja voitot
- Ilomantsin torjuntavoitto 1944
Kirjallisuutta
-
Luokka:Suomi 1939-1945
Luokka:Toinen maailmansota
ko:제2차 소련-핀란드 전쟁
ja:継続戦争
3. syyskuuta3. syyskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 246:s päivä (247:s päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 119 päivää.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Soile, Soili, Soila
:- suomenruotsalainen kalenteri: Solveig
:- ortodoksinen kalenteri: Anto, Isto, Ari, Viivi
:- saamenkielinen kalenteri: Šeará
:- vanhemmissa kalentereissa: Alfhild, Ebba, Elisa, Eusebius, Mansvetus, Saini, Serafia, Serafiia, Serafiima, Serafiina, Serafina, Seraphia, Seraphina, Serapia, Soilikki
Tapahtumia
- 1189 - Rikhard I Leijonamieli kruunattiin Englannin kuninkaaksi
- 1260 - Mamelukit päihittivät mongolit Ain Jalutin taistelussa.
- 1939 - Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska julistivat sodan Saksalle.
- 1941 - Zyklon B -kaasun ensimmäiset kokeet tehtiin Auschwitzissä.
- 1943 - Italia solmi aselevon liittoutuneiden kanssa ja Benito Mussolini erosi.
- 1976 - Viking 2 laskeutui Utopia Planitiaan Marsissa.
- 1987 - Majuri Pierre Buyoya kaappasi Burundin vallan Jean-Baptiste Bagazalta.
- 2004 - Beslanin koulukaappaus päättyi.
Syntyneitä
- 1878 - Amos Anderson, liikemies ja mesenaatti († 1961)
- 1900 - Urho Kaleva Kekkonen, poliitikko ja Suomen presidentti († 1986)
- 1945 - Asko Sarkola, näyttelijä.
- 1977 - Jonna Kosonen, laulaja
Kuolleita
- 1658 - Oliver Cromwell, voittoisa keropää
- 1883 - Ivan Turgenejev, venäläinen kirjailija
- 1967 - Woody Guthrie, laulaja (s. 1912)
----
Katso myös: kalenteri ~ 2. syyskuuta, 4. syyskuuta
Luokka:Syyskuu
-09-03
ko:9월 3일
ja:9月3日
simple:September 3
th:3 กันยายน
15. syyskuuta15. syyskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 258. päivä (259. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 107 päivää.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Sirpa
:- suomenruotsalainen kalenteri: Runar
:- ortodoksinen kalenteri: Nikita, Voitto
:- saamenkielinen kalenteri: Náinnas
:- vanhemmissa kalentereissa: Gustawa, Hedvig, Henning, Laimi, Nicethas, Nicodemus, Niketas, Runo, Sigrid, Siro
Tapahtumia
- 533 - Bysantin valtakunta valtasi Karthagon.
- 608 - Bonifacius IV paaviksi.
- 1590 - Urbanus VII (Giovanni Battista Catagna) paaviksi.
- 1644 - Innocentius X (Giovanni Battista Pamfili) paaviksi.
- 1776 - Yhdysvaltain vapaussota: brittijoukot nousivat maihin Kip's Bayssä.
- 1812 - Napoleonin ranskalaisarmeija saavutti Moskovan Kremlin.
- 1821 - Costa Rica, El Salvador, Honduras, Guatemala ja Nicaragua julistautuivat itsenäisiksi Espanjan siirtomaavallasta.
- 1830 - Rautatieosuus välillä Liverpool-Manchester avattiin Isossa-Britanniassa.
- 1835 - Charles Darwin saapui HMS Beagle -aluksella Galápagossaarille.
- 1894 - Kiinan-Japanin-sota (1894&ndash1895): Ping Yangin taistelu.
- 1904 - Peter I:stä Serbian kuningas.
- 1914 - Ensimmäinen maailmansota: Saksan ja Ranskan välinen Aisnen taistelu alkoi.
- 1916 - Ensimmäinen maailmansota: panssarivaunuja käytettiin ensimmäisen kerran Sommen taistelussa.
- 1928 - Alexander Fleming löysi bakteerireaktion, joka johti penisilliinin keksimiseen.
- 1935 - Kansallissosialistisen Saksan tunnukseksi otettiin hakaristilippu.
- 1935 - Nürnbergin rotulait veivät juutalaisilta kansalaisoikeudet ja kielsivät seka-avioliitot Saksassa.
- 1940 - Toinen maailmansota: Britannian ilmasota päättyi RAF:n voittoon Luftwaffesta.
- 1944 - Lapin sota: saksalaiset hyökkäsivät Suursaareen.
- 1949 - Konrad Adenauerista Saksan liittotasavallan ensimmäinen liittokansleri.
- 1950 - Korean sota: Yhdysvaltain joukot nousivat maihin Inchonissa.
- 1952 - Eritrea liitettiin Etiopiaan Yhdistyneiden kansakuntien päätöksellä.
- 1959 - Nikita Hruštšovin ja Dwight D. Eisenhowerin tapaaminen: ensimmäinen Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain johtajien tapaaminen toisen maailmansodan jälkeen.
- 1964 - The Sun -lehti perustettiin Isossa-Britanniassa korvaamaan Daily Heraldia.
- 1986 - L.A. Law:n ensilähetys NBC-kanavalla Yhdysvalloissa.
- 1987 - Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton ulkoministerit George Shultz ja Eduard Shevardnadze allekirjoittivat ydinsodan uhkan vähentämiseen tähdänneen sopimuksen.
- 2000 - Sydneyn olympialaisten avajaiset Australiassa.
Syntyneitä
- 1254 - Marco Polo, kauppias ja tutkimusmatkailija
- 1857 - William Howard Taft, Yhdysvaltain presidentti
- 1890 - Agatha Christie, englantilainen dekkarikuningatar
- 1896 - Maiju Gebhard, suomalainen astiankuivauskaapin keksijä
- 1907 - Fay Wray, näyttelijätär
- 1915 - Hilde Güden, itävaltalainen oopperalaulaja († 1988)
- 1946 - Oliver Stone, elokuvaohjaaja
- 1947 - Jouko Laxell, Kokoomuksen kansanedustaja
- 1984 - Walesin prinssi Harry
Kuolleita
- 668 - Konstans II, Bysantin keisari
- 1973 - Kustaa VI Aadolf, Ruotsin kuningas
- 2004 - Johnny Ramone, kitaristi (The_Ramones -yhtye)
----
Katso myös: kalenteri ~ 14. syyskuuta, 16. syyskuuta
Luokka:Syyskuu
-09-15
ko:9월 15일
ja:9月15日
simple:September 15
th:15 กันยายน
MottiMotti merkitsee puhekielessä kuutiometriä pinottuja halkoja.
Talvisodassa sanalle tuli uusi merkitys, kun venäläiset valtasivat uhkarohkealla hyökkäyksellä suomalaisten suuren ja keskeneräisenä vielä pääosin tyhjän tukikohdan, jonka peitenimi oli 'motti'. Pian nimitys alkoi tarkoittaa saarrettua vihollisjoukkoa, jota ei raskaan kaluston, esimerkiksi tykkien ja panssarivaunujen, puutteen vuoksi voitu tehokkaasti tuhota. Toisena syynä oli halu säästää omia joukkoja taistelutappioilta, joita suoraviivainen, saarrettujen vihollisjoukkojen kimppuun käyminen olisi aiheuttanut. Motitetut taistelijat pyrittiin ensin väsyttämään, nälkiinnyttämään ja näin pakottaa antautumaan. Mottitaktiikalla oli suuri merkitys Suomen menestyksessä sodassa.
Motitus tapahtui siten, että metsän suojissa liikkuneet suomalaisjoukot pilkkoivat vihollisen marssirivistöt tai taisteluryhmät pieniksi ryhmiksi, jotka sitten voitiin saartaa ja tuhota pienin, nopeasti liikkuvin hiihtojoukoin tai jättää kypsymään eli odotettiin motin ammusten ja elintarvikkeiden loppumista, jolloin motti oli kypsä eliminoitavaksi. Pienen vihollisjoukon motitus ja motin purku kävi nopeasti. Suuria motteja Puna-armeija huolsi ilmateitse ja jotkut motit kestivät sodan loppuun asti. Suomalaiset eivät voineet tälle mitään, koska ilmatorjuntakalustoa eikä ilmavoimaa ei ollut käytännössä lainkaan.
Suomalaisten kyky hallita motteja talvisodassa perustui muun muassa
- maastoon ja tiestön vähäisyyteen
- Puna-armeijan passiivisuuteen
- Puna-armeijan kyvyttömyyteen liikkua talvisessa metsässä
- suomalaisten radiotiedustelun kykyyn murtaa radiosanomat motista ja mottiin. Niiden perusteella ulosmurtautumiskohdat ja -ajat saatiin usein tietoon etukäteen ja vähät joukot keskitettiin ulosmurtautumisyrityksiä vastaan.
Mottien tuhoamista varten suomalaiset kehittivät talvisodan jälkeen muun muassa 300 millimetrin järeää kranaatinheitintä sekä 180mm raketinheitintä. Niitä oli tosin ehdotettu jo ennen talvisotaa, mutta puolustusmäärärahojen niukkuus esti projektit. Aseet saatiin vain prototyyppiasteelle. Kehitystyöhön panostaminen väheni pian, koska jatkosodan alussa eteneminen oli nopeaa ja ylimielisesti Neuvostoliiton antautumista pidettiin varmana. Natsi-Saksan kärsittyä takaiskuja unohtuneet aseprojektit saivat uutta huomiota, mutta niiden kehitys oli jo myöhäistä.
Luokka:Sodankäynti
Yasothon
Yasothon (in Thai ยโสธร ) ist die Hauptstadt der gleichnamigen Provinz (Tschangwat) in Nordost-Thailand, dem Isaan.
Einwohner: 23.200 (2003)
Lage
Yasothon liegt inmitten einer kargen Ebene im Isaan. Die Entfernung zur Hauptstadt Bangkok beträgt etwas mehr als 500 km.
Wirtschaft und Bedeutung
Yasothon gehört zu den ärmsten Gegenden von Thailand. Die Menschen verdienen hier nur etwa ein Drittel des Durchschnittseinkommens. Dies führt zu einer stetigen Landflucht oder besser gesagt, zu einer Flucht nach Bangkok.
Bescheidener Reisanbau und Textilherstellung sind die Träger der wirtschaftlichen Entwicklung.
Im März 2000 wurde der Versuch einer Selbstverwaltungswirtschaft unternommen. Man versuchte, eine eigene kommunale Währung einzurichten, den Bia, die statt des Baht verwendet wurde (1 Bia = 1 Baht). Die Einwohner konnten zinslose Kredite bis zu 500 Bia in Anspruch nehmen und damit untereinander handeln. Außerhalb der kommunalen Grenze hatte der Bia keine Gültigkeit. Die Bank von Thailand unterband diesen Ansatz nach nur einem Monat.
Geschichte
Die Provinz wurde 1972 durch die Abtrennung von Ubon Ratchathani gebildet.
1999 explodierte anlässlich des alljährlich stattfindenden Raketenfestes eine selbstgefertigte Rakete kurz nach dem Start und tötete 5 Menschen. Die Rakete hatte ein Gewicht von 120 kg.
Sehenswürdigkeiten
- Phra That Yasothon (Phra That Anon) - Hauptattraktion von Yasothon: ein Phra That (die laotische Art einer thailändischen Chedi), über 1000 Jahre alt, soll eine Reliquie von Ananda (dem „Lieblings-Jünger“ des Buddha) enthalten, wird jedes Jahr im März mit einem besonderen Fest gefeiert.
- That Kong Khao Noi – etwas südwestlich von Yasothon im Dorf Tat Thong liegt eine sehr alte Chedi, die eine Buddha-Statue beherbergt. Jeden April wird sie einem Bad unterzogen, um für Regen zu sorgen.
- Ausgrabungsstätte – prähistorisches Grabungsfeld, ebenfalls im Dorf Tat Thong.
Lokale Feste
- Bun Bang Fai – Raketenfest, Mitte Mai, mit einem Wettbewerb um die am höchsten abgeschossene Rakete; das Fest lässt sich auf animistische Ursprünge zurückführen und soll den Regengott Phraya Thaen gütlich stimmen.
Kategorie:Ort in Thailand
cheap london hotels piesni Darmowe gry online tekst godwka
|
|
|
|
