:: wikimiki.org ::
| Oseania |
OseaniaOseania voi tarkoittaa joko tiettyä saaristojen ryhmää Tyynellä valtamerellä, johon kuuluvat Mikronesia ja Polynesia (tähän lukeutuen Uusi-Seelanti ja Melanesia, johon kuuluu Uusi-Guinea). Toisaalta sillä voidaan tarkoittaa kokonaista maanosaa, johon kuuluisi myös Australia. Tässä artikkelissa käytetään laajempaa tulkintaa Oseaniasta maanosana.
Valtiot
Australia
- Australia
- Fidži
- Kiribati
- Marshallinsaaret
- Mikronesian liittovaltio
- Nauru
- Niue (vahvasti sidoksissa Uuteen-Seelantiin)
- Palau
- Papua-Uusi-Guinea
- Samoa
- Salomonsaaret
- Tonga
- Tuvalu
- Uusi-Seelanti
- Vanuatu
Vanuatu
Oseaniassa on myös lukuisia alueita, joita hallitsee suurimmaksi osaksi muissa maanosissa sijaitseva valtiot. Valtioita, joilla on alueita Oseaniassa, mutta jotka eivät siellä suurimmaksi osaksi sijaitse, ovat Chile, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat.
- Amerikan Samoa (Yhdysvallat)
- Guam (Yhdysvallat)
- Havaiji (Yhdysvallat)
- Pitcairn (Yhdistynyt kuningaskunta)
- Pohjois-Mariaanit (Yhdysvallat)
- Pääsiäissaari (Chile)
- Ranskan Polynesia (Ranska)
- Uusi-Kaledonia (Ranska)
- Wallis ja Futunasaaret (Ranska)
Luokka:Oseania
ms:Oceania
zh-min-nan:Tāi-iûⁿ-chiu
ko:오세아니아
ja:オセアニア
simple:Oceania
th:โอเชียเนีย
Tyyni valtameri
Tyynimeri (myös Tyyni valtameri tai Iso valtameri) on maailman suurin merialue, joka sijaitsee Aasian ja Amerikan mantereiden välissä. Se on kooltaan 179 679 000 km² ja peittää yhden kolmasosan maapallon pinta-alasta. Maapallon syvin kohta, Mariaanien hauta (10 911 metriä merenpinnan alapuolella) sijaitsee Tyynessämeressä. Pohjois–eteläsuunnassa valtameren pituus on noin 15 500 km ja itä–länsisuunnassa noin 19 800 km.
Tyynessämeressä sijaitsee noin 25 000 saarta (pääasiassa Päiväntasaajan eteläpuolella), enemmän kuin muissa merissä yhteensä. Valtavaa saaristoaluetta kutsutaan yleisnimellä Oseania.
Alun perin Fernão de Magalhães nimesi meren latinaksi Mare Pacificumiksi, josta juontuu meren nimi monilla muillakin kielillä.
Korkeuserot
- Matalin kohta: −10 911 m, Mariaanien haudan pohjalla.
- Korkein kohta: 0 m
- Keskisyvyys: 4 270m
Ilmasto
Tyynenmeren lämpötila pysyttelee ympäri vuoden 21–27 celsiusasteen välillä. Muutoksia meren normaalin lämpötilaan aiheuttaa 3–5 vuoden välein syntyvä El Niño -sääilmiö.
Tyynenmeren sivumeret
- Tasmaninmeri
- Korallimeri
- Etelä-Kiinan meri
- Beringinmeri
- Ohotanmeri
- Arafuranmeri
- Japaninmeri
- Filippiinienmeri
- Rossinmeri
- Salomonmeri
- Bandanmeri
- Itä-Kiinan meri
- Celebesinmeri
- Sulunmeri
- Jaavanmeri
- Carpentarianlahti
- Molukkienmeri
- Keltainenmeri
- Seraminmeri
- Kalifornianlahti
- Floresinmeri
- Balinmeri
- Bohainmeri
- Bismarckinmeri
Luokka:Meret
zh-min-nan:Thài-pêng-iûⁿ
ko:태평양
ja:太平洋
simple:Pacific Ocean
th:มหาสมุทรแปซิฟิก
MikronesiaTämä artikkeli käsittelee Tyynenmeren aluetta nimeltä Mikronesia. Sanalla Mikronesia viitataan usein Mikronesian liittovaltioon.
----
Mikronesia on sekä Tyynen valtameren eräs saaristoinen alue että kyseisellä alueella sijaitseva Mikronesian liittovaltio.
Alue koostuu sadoista pienistä saarista hyvin laajalla alueella läntistä Tyyntä valtamerta. Poliittisesti alue jaetaan seitsemään alueeseen:
- Mikronesian liittovaltio (lyhyeltä nimeltään Mikronesia)
- Marshallinsaarten tasavalta
- Palaun tasavalta
- Pohjois-Mariaanien liittovaltio
- Naurun tasavalta
- Kiribatin tasavalta
- Guamin territorio
Näistä neljä ensimmäistä muodostivat aikanaan Yhdysvaltain hallitseman Tyynenmeren saarten luottamusalueen.
Linkit
- [http://www.mapsouthpacific.com/micronesia/index.html Mikronesian kartta] (englanninkielinen sivusto)
Luokka:Oseania
zh-min-nan:Micronesia
ko:미크로네시아
ja:ミクロネシア
PolynesiaPolynesia (kreikan kielestä, "paljon saaria") on suuri saariryhmä keskeisellä ja eteläisellä Tyynellä valtamerellä.
Maantieteellisesti Polynesia on kolmio, jonka kulmat ovat Havaiji, Uusi-Seelanti ja Pääsiäissaari. Muut merkittävät saaristot ovat Fidži, Samoa, Tonga ja Ranskan Polynesia.
Polynesia käsitteenä on jossain määrin päällekkäinen Melanesian kanssa. Seuraavat saaret ja saaristot on joskus laskettu kuuluviksi Melanesiaan:
- Fidži
- Uusi-Kaledonia
- Uusi-Guinea
- Salomonsaaret
- Vanuatu
Polynesian alkuperäiskansat puhuvat polynesialaisia kieliä. Kulttuurillisesti Polynesia jakautuu kahteen ryhmään, itä- ja länsi-Polynesiaan.
Länsi-Polynesian kulttuuriin ovat vaikuttaneet väenpaljous ja tarttuvat taudit. Sillä on voimakas avioliittoinstituutio ja voimakkaat perinteet oikeuden, kaupan ja rahatalouden suhteen. Länsi-Polynesia ulottuu lähes Japanista Indonesian kautta Marquesassaarille niitä lukuun ottamatta. Koska kulttuuri ei poikkea suuresti kristitystä perinteestä, siellä omaksuttiin kristinusko varsin helposti.
Marquesassaarten itäpuolella kulttuurit ovat mukautuneet eristyksissäoloon. Väestöt ovat olleet geneettisesti sisäsiittoisia. Naiset pyrkivät perinteisesti seksisuhteisiin ei-saarelaisten kanssa parantaakseen mahdollisuuttaan synnyttää terve lapsi. Antropologit nimittävät heidän sukulaisuussuhteitaan havaijilaiseksi järjestelmäksi. Uskonto, maanviljely, kalastus, sään ennustaminen, katamaraanien rakentaminen ja suunnistaminen merellä olivat erittäin kehittyneitä taitoja, sillä koko saaren väestö saattoi olla niistä riippuvainen. Kaupankäynnissä eroteltiin luksustavaroiden kauppa, hätäapu ja evakuointi. Monilla matalilla saarilla vallitsi nälänhädän uhka mikäli hurrikaanien nostattama suolavesi myrkytti heidän puutarhansa. Tällöin ei edes kalastus, joka oli pääasiallinen proteiinin lähde, auttanut kalorien menetyksessä. Erityisesti navigaattoreita kohdeltiin kuin päälliköitä.
Linkit
- [http://www.southpacific.org/ South Pacific Organizer]
- [http://www.mapsouthpacific.com/ Map South Pacific]
Luokka:Oseania
zh-min-nan:Polynesia
ko:폴리네시아
ja:ポリネシア
Melanesia
Melanesia (kreikan kielestä "mustat saaret") on Oseanian osa, joka kattaa alueen läntiseltä Tyyneltä valtamereltä Australian koillispuolelle. Oseanian kaksi muuta osaa ovat Polynesia ja Mikronesia. Termiä käytti ensimmäisenä Jules Dumont d'Urville vuonna 1832. d'Urville jaotteli Oseanian etnisesti ja maantieteellisesti, mutta nykyään hänen rotuluokitustaan pidetään epätarkkana Melanesian ollessa kulttuurisesti, kielitieteellisesti ja geneettisesti monimuotoinen alue ja nimeä käytetäänkin kuvaamaan vain maantieteellistä aluetta.
Seuraavia saaria ja saariryhmiä perinteisesti pidetty osana Melanesiaa:
- Fidži
- Uusi-Kaledonia
- Uusi-Guinea
- Salomonsaaret
- Vanuatu
- Maluku
- Torres Strait -saaret
Joskus osaa näistä pidetään myös Polynesiaan kuuluvana.
Luokka:Oseania
zh-min-nan:Melanesia
ko:멜라네시아
ja:メラネシア
MaanosaMaanosa on suuri mannerlaatta maapallolla.
Määritelmä ei ole yksiselitteinen, ja ero mantereeseen on hiuksenhieno: yleensä oletetaan, että manner on täysin veden ympäröimä, kun taas maanosan rajana voi toimia muutakin. Rajanveto mantereen ja saaren välillä on myös kyseenalainen. Yleisesti hyväksytyt maanosat ovat:
- Aasia
- Afrikka
- Australia sekä Oseania
- Etelä-Amerikka
- Etelämanner eli Etelänapamanner eli Antarktis
- Eurooppa
- Pohjois-Amerikka
Näistä erityisesti Euroopan ja Aasian maanosat yhdistetään usein Euraasian mantereeksi. Lisäksi Intia sijaitsee omalla mannerlaatallaan, vaikka kuuluukin Aasiaan. Muitakin alueita sijaitsee mannerlaattojen reunoilla, esimerkiksi Yhdysvaltojen länsirannikko.
Maanosista Aasia on suurin, sekä pinta-alaltaan että asukasluvultaan.
Luokka:Maantiede
ms:Benua
zh-min-nan:Tāi-lio̍k
ko:대륙
ja:大陸
simple:Continent
th:ทวีป
Australia
Australia on saarivaltio, jonka pääkaupunki on Canberra. On olemassa hienoista epäselvyyttä siitä, onko Australia maantieteellisesti saari vai manner. Yksi käsitys on että se kuuluu Oseanian mantereeseen, jolla ei ole varsinaisesti omaa emämannertaan. Toisen käsityksen mukaan Australia olisi ainoa valtio joka kattaa kokonaisen mantereen. Australian nimi tulee latinan sanasta australis, joka tarkoittaa eteläistä.
Historia
Pääartikkeli: Australian historia
Ensimmäiset asukkaat saapuivat Australiaan Kaakkois-Aasiasta jo noin 50 000 vuotta sitten. Eurooppalaiset kuitenkin löysivät saaren vasta 1600-luvulla. Yhdistynyt kuningaskunta valloitti osan maanosasta vuonna 1770, perustaen ensimmäisen vankilasiirtokunnan vuonna 1788.
Australian kansallispäivä on 26. tammikuuta (Australia Day). Sinä päivänä 1788 saapui kapteeni Arthur Phillip ensimmäisen laivaston kanssa mukanaan ensimmäiset siirtolaiset, jotka olivat pääosin rangaistusvankeja.
Australia itsenäistyi 1. tammikuuta 1901, joskin viimeiset siteet emomaahan katkaistiin vasta 3. maaliskuuta 1986. Australian monarkki ja valtionpäämies on kuitenkin edelleen Yhdistyneen kuningaskunnan Elizabeth II, 'Australian kuningatar'.
Politiikka
Australian valtiomuoto on perustuslaillinen monarkia. Sen valtionpää on Yhdistyneen kuningaskunnan Kuningatar Elisabet II, jonka valtaa edustaa liittovaltiotasolla kenraalikuvernööri ja osavaltiotasolla kuvernöörit. Käytännössä maata johtaa kuitenkin pääministeri hyvin laajoin toimeenpanovalloin.
Australiassa on kaksikamarinen liittoparlamentti. Senaattiin eli ylähuoneeseen valitaan kuuden vuoden kaudeksi 76 senaattoria, 12 kustakin osavaltiosta ja kaksi kustakin mantereen territoriosta. Kolmen vuoden välein pidettävissä vaaleissa valitaan yleensä puolet senaattoreista kerrallaan. Senaatin vaalitapa on suhteellinen. Edustajainhuoneeseen eli alahuoneeseen valitaan 150 edustajaa yhden edustajan vaalipiireistä jotka on jaettu väkiluvun mukaan. Puolue jolla on enemmistö alahuoneessa muodostaa hallituksen.
Australian politiikka hallitsee kolme puoluetta:
- Australian kansallispuolue (konservatiivinen)
- Liberaalipuolue
- Australian työväenpuolue (sosiaalidemokraattinen)
John Howardin johtama Liberaali puolue on pitänyt hallitusvaltaa yhteistyössä kansallispuolueen kanssa vuodesta 1996.
Parlamentissa, vaalitavan takia lähinnä ylähuoneessa, on edustettuna myös muutama pienempi puolue:
- Australian demokraatit (keskiluokkainen vasemmistopuolue)
- Australian vihreät
- Yksi kansakunta (oikeistolainen siirtolaisvastainen puolue)
Osavaltiot ja territoriot
Australia on jaettu kuuteen osavaltioon ja useisiin territorioihin. Osavaltiot ovat Uusi Etelä-Wales, Queensland, Etelä-Australia, Tasmania, Victoria ja Länsi-Australia. Tärkeimmät territoriot ovat Pohjoisterritorio (NT) ja Australian Capital Territory (ACT). ACT hallinnoi myös erillistä aluetta Uudessa Etelä-Walesissa, joka tunnetaan nimellä Jervis Bay Territory, jossa on laivastotukikohta ja pääkaupungin satama.
Australialla on myös useita asuttuja saaria, joilla on territorio-asema: Norfolkinsaari, Joulusaari ja Kookossaaret. Tämän lisäksi on joukko asumattomia saaria: Korallimeren saarten territorio, Heard ja McDonaldinsaaret ja Australian Antarctic Territory.
Maantiede
Australian eläinkunta on kehittynyt pitkään muusta maailmasta erillään. Sille on piirteenomaista runsas pussieläinten lajisto, josta parhaiten tunnetaan kenguru, koala ja vompatti.
Suurimmat kaupungit ovat Sydney (4 milj. as.), Melbourne (3,4 milj.), Brisbane (1,4 milj.), Perth (1,2 milj.) ja Adelaide (1,1 milj.). Pääkaupungissa Canberrassa on 315 000 asukasta.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- kupari
- uraani
- hopea
- tina
- jalokivet
Merkittävimmät vientituotteet
- villa ja muut karjatuotteet
- kivihiili
- vehnä
- koneet
Linkit
- [http://www.dundernews.com Dundernews] - Australian Suomi-yhteisön verkkolehti
- [http://maps.google.com/maps?ll=-24.873047,132.626953&spn=41.497559,61.620117&t=k&hl=en Satelliittikuva Australiasta] - Google Maps
- [http://www.terragalleria.com/pacific/australia/ Valokuvia] - Terra Galleria
- [http://www.virtualaustralia.com/australia/photos/ Valokuvia] - Virtual Australia
- [http://www.australia.gov.au/ Commonwealth Online] - Australian viralliset Internet-sivut (englanniksi)
ja:オーストラリア
ko:오스트레일리아
simple:Australia
Luokka:Australia
Australia
Australia on saarivaltio, jonka pääkaupunki on Canberra. On olemassa hienoista epäselvyyttä siitä, onko Australia maantieteellisesti saari vai manner. Yksi käsitys on että se kuuluu Oseanian mantereeseen, jolla ei ole varsinaisesti omaa emämannertaan. Toisen käsityksen mukaan Australia olisi ainoa valtio joka kattaa kokonaisen mantereen. Australian nimi tulee latinan sanasta australis, joka tarkoittaa eteläistä.
Historia
Pääartikkeli: Australian historia
Ensimmäiset asukkaat saapuivat Australiaan Kaakkois-Aasiasta jo noin 50 000 vuotta sitten. Eurooppalaiset kuitenkin löysivät saaren vasta 1600-luvulla. Yhdistynyt kuningaskunta valloitti osan maanosasta vuonna 1770, perustaen ensimmäisen vankilasiirtokunnan vuonna 1788.
Australian kansallispäivä on 26. tammikuuta (Australia Day). Sinä päivänä 1788 saapui kapteeni Arthur Phillip ensimmäisen laivaston kanssa mukanaan ensimmäiset siirtolaiset, jotka olivat pääosin rangaistusvankeja.
Australia itsenäistyi 1. tammikuuta 1901, joskin viimeiset siteet emomaahan katkaistiin vasta 3. maaliskuuta 1986. Australian monarkki ja valtionpäämies on kuitenkin edelleen Yhdistyneen kuningaskunnan Elizabeth II, 'Australian kuningatar'.
Politiikka
Australian valtiomuoto on perustuslaillinen monarkia. Sen valtionpää on Yhdistyneen kuningaskunnan Kuningatar Elisabet II, jonka valtaa edustaa liittovaltiotasolla kenraalikuvernööri ja osavaltiotasolla kuvernöörit. Käytännössä maata johtaa kuitenkin pääministeri hyvin laajoin toimeenpanovalloin.
Australiassa on kaksikamarinen liittoparlamentti. Senaattiin eli ylähuoneeseen valitaan kuuden vuoden kaudeksi 76 senaattoria, 12 kustakin osavaltiosta ja kaksi kustakin mantereen territoriosta. Kolmen vuoden välein pidettävissä vaaleissa valitaan yleensä puolet senaattoreista kerrallaan. Senaatin vaalitapa on suhteellinen. Edustajainhuoneeseen eli alahuoneeseen valitaan 150 edustajaa yhden edustajan vaalipiireistä jotka on jaettu väkiluvun mukaan. Puolue jolla on enemmistö alahuoneessa muodostaa hallituksen.
Australian politiikka hallitsee kolme puoluetta:
- Australian kansallispuolue (konservatiivinen)
- Liberaalipuolue
- Australian työväenpuolue (sosiaalidemokraattinen)
John Howardin johtama Liberaali puolue on pitänyt hallitusvaltaa yhteistyössä kansallispuolueen kanssa vuodesta 1996.
Parlamentissa, vaalitavan takia lähinnä ylähuoneessa, on edustettuna myös muutama pienempi puolue:
- Australian demokraatit (keskiluokkainen vasemmistopuolue)
- Australian vihreät
- Yksi kansakunta (oikeistolainen siirtolaisvastainen puolue)
Osavaltiot ja territoriot
Australia on jaettu kuuteen osavaltioon ja useisiin territorioihin. Osavaltiot ovat Uusi Etelä-Wales, Queensland, Etelä-Australia, Tasmania, Victoria ja Länsi-Australia. Tärkeimmät territoriot ovat Pohjoisterritorio (NT) ja Australian Capital Territory (ACT). ACT hallinnoi myös erillistä aluetta Uudessa Etelä-Walesissa, joka tunnetaan nimellä Jervis Bay Territory, jossa on laivastotukikohta ja pääkaupungin satama.
Australialla on myös useita asuttuja saaria, joilla on territorio-asema: Norfolkinsaari, Joulusaari ja Kookossaaret. Tämän lisäksi on joukko asumattomia saaria: Korallimeren saarten territorio, Heard ja McDonaldinsaaret ja Australian Antarctic Territory.
Maantiede
Australian eläinkunta on kehittynyt pitkään muusta maailmasta erillään. Sille on piirteenomaista runsas pussieläinten lajisto, josta parhaiten tunnetaan kenguru, koala ja vompatti.
Suurimmat kaupungit ovat Sydney (4 milj. as.), Melbourne (3,4 milj.), Brisbane (1,4 milj.), Perth (1,2 milj.) ja Adelaide (1,1 milj.). Pääkaupungissa Canberrassa on 315 000 asukasta.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- kupari
- uraani
- hopea
- tina
- jalokivet
Merkittävimmät vientituotteet
- villa ja muut karjatuotteet
- kivihiili
- vehnä
- koneet
Linkit
- [http://www.dundernews.com Dundernews] - Australian Suomi-yhteisön verkkolehti
- [http://maps.google.com/maps?ll=-24.873047,132.626953&spn=41.497559,61.620117&t=k&hl=en Satelliittikuva Australiasta] - Google Maps
- [http://www.terragalleria.com/pacific/australia/ Valokuvia] - Terra Galleria
- [http://www.virtualaustralia.com/australia/photos/ Valokuvia] - Virtual Australia
- [http://www.australia.gov.au/ Commonwealth Online] - Australian viralliset Internet-sivut (englanniksi)
ja:オーストラリア
ko:오스트레일리아
simple:Australia
Luokka:Australia
Kiribati
Kiribati (virallinen nimi: Kiribatin tasavalta) on saarivaltio Tyynellä valtamerellä. Se koostuu 33 atollista 3 800 neliökilometrin alueella lähellä päiväntasaajaa. Maan nimi lausutaan [kiribæs], joka on paikallinen tapa lausua pääsaariston englanninkielisen nimen Gilbert Islands lyhenne Gilberts.
Historia
Yhdistynyt kuningaskunta teki Gilbert-saarista ja läheisistä Ellice-saarista protektoraattinsa 1892. Niiden asema muutettiin siirtokunnaksi 1916 ja autonomisiksi 1971.
Ellice-saarista tuli itsenäinen Tuvalu vuonna 1978 ja Gilbert-saarista Kiribati 1979. Itsenäistymisen myötä Yhdysvallat lopetti vaateensa harvaanasuttua Phoenix-saarta ja kolmea lukuun ottamatta kaikkia Linesaaria kohtaan, sen sijaan nämä liitettiin itsenäiseen Kiribatiin.
Politiikka
Kiribatin parlamentin (Maneaba ni Maungatabu) 36 edustajaa valitaan neljän vuoden välein. Presidentti (Beretitenti) toimii sekä valtion päämiehenä että hallituksen johtajana.
Kullakin Kiribatin 21 asutusta saaresta on oma valtuustonsa, joka huolehtii jokapäiväisistä asioista.
Piirikunnat
Kiribati on jaettu kuuteen piirikuntaan:
- Banaba
- Central Gilberts
- Linesaaret
- Northern Gilberts
- Southern Gilberts
- Tarawa
Banabaa ja Linesaaria lukuun ottamatta kaikki näistä sijaitsevat Gilberts-saarilla, joilla asuu myös pääosa valtion asukkaista. Linesaarista vain kolme ovat asuttuja. Phoenix-saaret ovat asumattomia, joten niillä ei ole erillistä edustusta. Banaba on harvaanasuttu, mutta piirikunta edustaa myös Fidžiin kuuluvalle Rabi-saarelle muuttaneita banabalaisia.
Maantiede
Rabi-saarelle
:Pääartikkeli: Kiribatin maantiede
- Banaba on muista erillään oleva saari Naurun ja Gilbert-saarten välillä.
- Gilbert-saaret koostuvat 16 atollista noin 1 500 kilometriä Fidžin pohjoispuolella.
- Phoenix-saaret koostuvat kahdeksasta atollista ja korallisaaresta noin 1 800 kilometriä Gilbert-saarilta kaakkoon.
- Linesaaret koostuvat yhdeksästä atollista ja saaresta noin 3 300 kilometriä itään Gilbert-saarilta.
Kolme Linesaarten saarta on Yhdysvaltain hallinnassa.
Banaba on kohonnut korallisaari, jossa oli ennen paljon fosfaatteja, mutta ne on pääosin kaivettu ylös. Muu osa Kiribatia koostuu pienistä riutoista ja hiekkaisista saarista, jotka ulottuvat vain muutamia metrejä merenpinnan yläpuolelle. Maaperä on ohut ja kalkkipitoinen, joten maanviljelys on vaikeaa.
Kiritimati (tunnettu myös nimellä Joulusaari) Linesaarilla on maailman suurin atolli.
Talous
atolli 16.1.2002 kuvattuna]]
Kiribatilla on vähän luonnonrikkauksia. Sen fosfaattivarat olivat jo käytetty maan itsenäistymisen aikaan. Nykyisin suurin osa maan tuotannosta ja viennistä ovat kookospähkinän kuivattua ydintä sekä kalaa.
Viime vuosina Kiribatin talous on heilahdellut rajusti. Taloudellista kehitystä rajoittavat koulutetun työvoiman vähäisyys, heikko infrastruktuuri ja eristyneisyys kansainvälisiltä markkinoilta.
Yli viidenneksen bruttokansantuotteesta kattaa turismi. Ulkomainen talousapu, pääosin Yhdistyneeltä kuningaskunnalta ja Japanilta, on oleellinen lisä BKT:lle, viime vuosina 25 - 50 %.
Väestöjakauma
Kiribatin virallinen kieli on englanti, mutta valtaosa väestöstä puhuu kiribatia. Maan suurin uskonto on kristinusko, vaikkakin siihen usein sekoittuu paikallisia kansanuskomuksia.
Merkittävimmät luonnonvarat
- fosfaatti
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- kopra
- kalatuotteet
Luokka:Kiribati
ms:Kiribati
zh-min-nan:Kiribati
ko:키리바시
ja:キリバス
simple:Kiribati
th:ประเทศคิริบาส
Marshallinsaaret
Marshallinsaaret (virallinen nimi: Marshallinsaarten tasavalta) on saarivaltio Tyynessä valtameressä. Se sijaitsee Naurun ja Kiribatin pohjoispuolella, Mikronesiasta itään ja Yhdysvaltain hallitsemasta Waken saaresta etelään.
Historia
Pääartikkeli: Marshallinsaarten historia
Saarilla on ollut mikronesialaista asutusta jo toiselta vuosituhannelta ennen ajanlaskun alkua lähtien, mutta niiden varhaishistoriasta tiedetään vain vähän. Ensimmäinen saaret havainnut eurooppalainen oli espanjalainen tutkimusmatkailija Alonso de Salazar, mutta saarille ei hänen jälkeensä tiettävästi tullut vierailijoita satoihin vuosiin. Vuonna 1788 englantilainen kapteeni John Marshall saapui saarille, jotka nykyisin kantavat hänen nimeään.
Saksalainen kauppayhtiö asettui saarille 1885 ja saarista tehtiin Saksan Uuden-Guinean protektoraatti muutamia vuosia myöhemmin. Ensimmäisessä maailmansodassa Japani valloitti saaret ja hallitsi niitä Kansainliiton mandaatilla.
Toisessa maailmansodassa Yhdysvallat valloitti saaret 1944 ja lisäsi ne Tyynenmeren alueisiinsa. Yhdysvallat alkoi tehdä ydinkokeita saarilla heti sodan jälkeen ja jatkoi toimintaa aina 1960-luvulle saakka. Tämän vuoksi monet Marshallinsaarten asukkaat kärsivät ionisoivan säteilyn haitoista ja asiasta vaaditaan edelleen korvauksia.
Vuonna 1979 Marshallinsaarten tasavalta allekirjoitti liitännäisvaltiosopimuksen Yhdysvaltain kanssa. Sopimus astui voimaan 1986.
Politiikka
Pääartikkeli: Marshallinsaarten politiikka
Marshallinsaarten presidentti toimii sekä valtion päämiehenä että hallituksen johtajana. Presidentin valitsee parlamentti keskuudestaan, ja presidentti nimittää sitten hallituksensa. 33-jäsenisen parlamentin (Nitijela) jäsenet valitaan vaaleilla neljän vuoden välein.
Kunnat
Pääartikkeli: Marshallinsaarten kunnat
Marshallinsaarten kunnat
Marshallinsaarten kunnat
Marshallinsaarten kunnat
Marshallinsaaret on jaettu 24 lainsäädännölliseen alueeseen, jotka vastaavat valtion asuttuja saaria ja atolleja. (Katso Maantiede.)
Maantiede
Pääartikkeli: Marshallinsaarten maantiede
Marshallinsaaret koostuu 29 atollista ja viidestä erilläänolevasta saaresta. Tärkeimmistä atolleista ja saarista muodostuu kaksi ryhmää: Ratak-ketju ja Ralik-ketju (tarkoittaa "auringonnousu" ja "auringonlasku"-ketjuja). Kaksi kolmannesta väestöstä asuu joko Majurolla (joka on myös pääkaupunki) tai Ebeyellä. Kaukaisimmilla saarilla on vähän asutusta työpaikkojen vähäisyyden ja huonon taloudellisen kehityksen vuoksi.
Ilmasto on kuuma ja kostea, sadekausi kestaa toukokuusta marraskuuhun. Taifuunit vaivaavat saaria aika-ajoin.
- Ailinginae (asumaton)
- Ailinglaplap (lainsäädännöllinen alue)
- Ailuk (lainsäädännöllinen alue)
- Arno (lainsäädännöllinen alue)
- Aur (lainsäädännöllinen alue)
- Bikar (tai Bikaar; asumaton)
- Bikinin atolli
- Bokak (lainsäädännöllinen alue)
- Ebon (lainsäädännöllinen alue)
- Enewetak (lainsäädännöllinen alue)
- Erikub (asumaton)
- Jabat (lainsäädännöllinen alue)
- Jaluit (lainsäädännöllinen alue)
- Jemo (asumaton)
- Kili (lainsäädännöllinen alue)
- Kwajalein (lainsäädännöllinen alue)
- Lae (lainsäädännöllinen alue)
- Lib (lainsäädännöllinen alue)
- Likiep (lainsäädännöllinen alue)
- Majuro (lainsäädännöllinen alue)
- Maloelap (lainsäädännöllinen alue)
- Mejit (lainsäädännöllinen alue)
- Mili (lainsäädännöllinen alue)
- Nadikdik (tai Knox; asumaton)
- Namorik (tai Namdrik; lainsäädännollinen alue)
- Namu (lainsäädännöllinen alue)
- Rongelap (lainsäädännöllinen alue)
- Rongrik (asumaton)
- Toke (asumaton)
- Ujae (lainsäädännöllinen alue)
- Ujelang (lainsäädännöllinen alue)
- Utirik (tai Utrik; lainsäädännöllinen alue)
- Wotho (lainsäädännöllinen alue)
- Wotje (lainsäädännöllinen alue)
Talous
Pääartikkeli: Marshallinsaarten talous
Saarivaltion taloudelle Yhdysvaltain taloudellinen tuki on tärkeää. Pienillä maatiloilla harjoitetaan maataloustoimintaa, päätuotteet ovat kookospähkinät, tomaatti, melonit ja leipäpuun hedelmät. Teollisuustuotanto rajoittuuu käsityöläisyyteen, kalanjalostukseen ja kookospähkinöiden jatkojalostukseen.
Ulkomaanvaluuttaa maa saa turismista, jonka parissa työskentelee noin 10 % väestöstä ja sitä pidetään maan taloudellisen kehityksen parhaana mahdollisuutena. Saarilla ei ole juurikaan luonnonrikkauksia, joten tuonti ylittää viennin reilusti. Yhdysvallat antaa Marshallinsaarille vuosittain 65 miljoonan dollarin avustuksen.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Marshallinsaarten väestöjakauma
Marshallinsaarelaiset ovat mikronesialaista alkuperää, nämä puolestaan saapuivat Aasiasta useita tuhansia vuosia sitten. Englannin kieli on virallinen ja laajalti käytetty kieli, mutta hallituksessa käytetään marshallin kieltä.
Lähes kaikki saarten asukkaat ovat kristittyjä, suurin osa protestantteja.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Marshallinsaarten kulttuuri
Marshallinsaarelaiset olivat aikanaan hyviä merenkulkijoita, käyttäen suunnistuksessa apunaan tähtiä ja alkukantaisia kepeistä ja kuorista kyhättyjä merikarttoja. He ovat myös hyviä kanootinrakentajia.
Merkittävimmät luonnonvarat
- fosfaatti
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- kopra
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| | | |
Luokka:Marshallinsaaret
zh-min-nan:Marshall Kûn-tó
ko:마셜 제도
ja:マーシャル諸島
simple:Marshall Islands
th:หมู่เกาะมาร์แชลล์
Mikronesian liittovaltio
Mikronesian liittovaltio on saaristovaltio Tyynellä valtamerellä, Papua-Uudelta-Guinealta koilliseen. Maan lyhyempi nimi, Mikronesia, saattaa viitata paitsi valtioon, myös laajempaan alueeseen jolla valtio sijaitsee, ks. Mikronesia.
Historia
Pääartikkeli: Mikronesian liittovaltion historia
Mikronesialaisten esi-isät asettuivat alueelle jo yli 4 000 vuotta sitten. Heidän hajautettu heimopäällikköihin pohjautuva hallintojärjestelmänsä kehittyi keskittyneemmäksi taloudelliseksi ja uskonnolliseksi valtioksi, jonka keskus oli Yap.
1500-luvulla eurooppalaiset tutkimusmatkailijat saapuivat alueelle, ensin portugalilaiset etsiessään Maustesaaria (Indonesia), sitten espanjalaiset. Saksalaiset ottivat alueen haltuunsa 1899, sitten japanilaiset 1914 ja yhdysvaltalaiset YK:n hyväksynnällä 1947.
10. toukokuuta 1979 alueella hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka synnytti Mikronesian liittovaltion. Liittovaltio teki liitännäisvaltiosopimuksen Yhdysvaltain kanssa, tämä astui voimaan 3. marraskuuta 1986, tuoden Mikronesialle käytännön itsenäisyyden.
Politiikka
Pääartikkeli: Mikronesian liittovaltion politiikka
Vuoden 1979 perustuslaki takaa mikronesialaisille perusihmisoikeudet ja luo perustan hallitustoiminnalle. Sen yksikamarisessa kongressissa on 14 kansanäänestyksellä valittua edustajaa. Neljä senaattoria (yksi kustakin osavaltiosta) palvelevat neljän vuoden kauden, muut edustavat yksittäisiä jäsenalueita ja palvelevat kahden vuoden kauden. Kongressi valitsee neljästä senaattorista presidentin ja varapresidentin neljäksi vuodeksi kerrallaan. Heidän vapautuneet paikkansa kongressissa täytetään erityisvaaleilla. Muodollisia puolueita maassa ei ole.
Osavaltiot
Pääartikkeli: Mikronesian liittovaltion osavaltiot
Mikronesian liittovaltion osavaltiot ovat sen neljä merkittävää saariryhmää, joita edustavat tähdet sen lipussa:
- Yap
- Chuuk (nimeltään Truk tammikuuhun 1990 saakka)
- Pohnpei (nimeltään Ponape marraskuuhun 1984 saakka)
- Kosrae
Maantiede
Pääartikkeli: Mikronesian liittovaltion maantiede
Mikronesian liittovaltio koostuu 607 saaresta noin 2 900 kilometriä leveässä Karoliinien saaristossa Filippiinien itäpuolella. Pääkaupunki Palikir sijaitsee Pohnpeissa.
Pohnpei
Talous
Pääartikkeli: Mikronesian liittovaltion talous
Taloudellinen toiminta Mikronesian liittovaltiossa on pääosin viljelyä ja kalastusta omien tarpeiden kattamiseksi. Saarilla on vähän luonnonvaroja, fosfaatti on ainoita mineraaleja. Turismin kehitystä haittaa saariston kaukainen sijainti ja tarpeellisten palveluiden puute.
Pääasiallinen tulonlähde on Yhdysvaltain taloudellinen tuki, se lupasi sijoittaa 1,3 miljardia dollaria saarille välillä 1986-2001.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Mikronesian liittovaltion väestöjakauma
Pääosa väestöstä on mikronesialaista alkuperää, mutta sisältää useita kieliryhmiä. Englannista on tullut yhteiskieli. Väestönkasvu on edelleen korkeahko 3 %, sitä parantaa myöskin maahanmuutto.
Pohnpeilla esiintyy huomattavan paljon värisokeutta, josta käytetään nimeä maskun.
Kulttuuri
maskun
Pääartikkeli: Mikronesian liittovaltion kulttuuri
Kullakin neljästä osavaltiosta on oma kulttuurinsa ja perinteensä, mutta niillä on myös yhteisiä, vuosisatoja vanhoja kulttuuriperinteitä. Esimerkiksi perinteinen laajennetun perheen tärkeys on yhteistä kaikille saarille.
Yapin saari on tunnettu kivirahoistaan (valokuva oikealla), jotka ovat halkaisijaltaan jopa nelimetrisiä kalkkikivilaattoja joissa on reikä keskellä. Saaren asukkaat tietävät mikä kivi kuuluu kenellekin, mutteivät välttämättä siirrä kiviä kun omistaja vaihtuu. Kiviä on neljää tyyppiä, Mmbul, Gaw, Ray, Yar ja Reng, viimeksi mainittu on vain 0,3 m halkaisijaltaan. Niiden arvo perustuu kokoon ja historiaan, monet kivistä on tuotu muilta saarilta, jopa Uudelta-Guinealta saakka, useimmat kuitenkin muinaisina aikoina Palaulta. Kiviä on noin 6 500 kappaletta ympäri saarta.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kala
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- kopra
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| | | |
ja:ミクロネシア連邦
Luokka:Mikronesian liittovaltio
NiueNiue on saari eteläisessä Tyynessä valtameressä, 2 400 kilometriä koilliseen Uudesta-Seelannista Tongan, Samoan ja Cookinsaarten muodostamassa kolmiossa. Se on itsehallinnollinen Uuden-Seelannin liitännäisvaltio.
Kansainvälinen suuntanumero
Historia
Pääartikkeli: Niuen historia
Kapteeni James Cook havaitsi Niuen 1774 ja käytti siitä nimitystä Savage Island (Villien saari). Häntä ei päästetty saarelle.
Britanniasta saapui saarelle lähetyssaarnaajia 1846. Saari oli jonkin aikaa Yhdistyneen kuningaskunnan protektoraatti kunnes Uusi-Seelanti otti sen haltuunsa 1901. Uuden-Seelannin parlamentti myönsi saarelle itsehallinnon vuoden 1974 perustuslain myötä.
Politiikka
Pääartikkeli: Niuen politiikka
Niuen tasavalta on itsehallinnollinen Uuden-Seelannin liitännäisvaltio (Uuteen-Seelantiin vapaasti assosioitunut itsehallintoalue). Sisäpolitiikka on täysin Niuen omassa hallinnassa, Uusi-Seelanti vastaa ulkopolitiikasta ja puolustuksesta. Tämä ei kuitenkaan siirrä mitään oikeuksia Uudelle-Seelannille, joka voi käyttää valtaa vain Niuen hallituksen pyynnöstä. Niuella ei ole omaa armeijaa.
Niuen perustuslaki määrittää maan korkeimmaksi johtajaksi Uuden-Seelannin kuningattaren (nykyisin Elizabeth II), jota edustaa Uuden-Seelannin kenraalikuvernööri. Normaalitilassa asioista kuitenkin päättää Niuen pääministerin alaisuudessa toimiva hallitus, jossa on kolme muuta ministeriä. Ministereiden on oltava Niuen lakiasäätävän kansankokouksen jäseniä.
Kansankokous koostuu 20 demokraattisesti valitusta jäsenestä, joista 14 valitsevat kylien valitsijakunnat. Loput kuusi valitaan muuten samoin, paitsi että useita vaalipiirejä yhdistetään kutakin paikkaa varten. Äänestäjien on oltava sellaisia Uuden-Seelannin kansalaisia, jotka ovat asuneet Niuella vähintään kolme kuukautta. Ehdokkaiden on täytynyt olla äänestyskelpoisia Niuella 12 kuukauden ajan. Puhemies valitaan edustajien joukosta.
Maantiede
Pääartikkeli: Niuen maantiede
Niue sijaitsee eteläisellä Tyynellä valtamerellä, Tongasta itään. Se on yksi maailman suurimmista korallisaarista. Niuen maasto koostuu rannikon kalkkikivijyrkänteistä ja tasangosta keskellä saarta. Saarella vallitsee trooppinen ilmasto, sadekausi kestää marraskuusta huhtikuuhun.
Sijainti: 19° 02′ S, 169° 52′ W
Talous
Pääartikkeli: Niuen talous
Niuen talous on vahvasti riippuvainen Uuden-Seelannin antamasta avusta. Hallitus kuluttaa usein enemmän kuin saa varoja, erotuksen kattavat Uuden-Seelannin myöntämät apurahat joilla maksetaan virkamiesten palkat. Maataloutta harjoitetaan pääasiassa omaan käyttöön, joskin joitakin tuotteita kasvatetaan myös vientiin. Teollisuustuotanto rajoittuu pieniin yksiköihin, joissa jatkokäsitellään passiohedelmää, limettiöljyä, hunajaa ja kookospähkinöitä.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Niuen väestöjakauma
Väestö on pääosin polynesialaista. Ylivoimaisesti suurin uskonto on kristinusko, erityisesti protestantismi. 95 % väestöstä on lukutaitoisia.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kala
- Uraani
Merkittävimmät vientituotteet
- postimerkit
- kookospalmutuotteet
- hedelmät
Luokka:Niue
zh-min-nan:Niue
ja:ニウエ
th:นีอูเอ
Uusi-Seelanti
Uusi-Seelanti on valtio Tyynen valtameren lounaisosissa. Se on kahdesta pääsaaresta koostuva saarivaltio, joka on varsin hyvin eristyksissä muista maista. Australia on noin 2 000 km päässä luoteessa. Etelässä on Antarktis ja pohjoisessa Uusi-Kaledonia, Fidži ja Tonga. Uuden-Seelannin pinta-ala on noin 270 000 neliökilometriä ja asukasluku noin 4 miljoonaa.
Historia
Maorit asuttivat Uuden-Seelannin joskus vuosien 500 ja 1300 välillä. Ensimmäisinä eurooppalaisina sinne saapui Abel Janszoon Tasmanin johtama retkikunta, joka purjehti Etelä- ja Pohjoissaaren länsirannikkoa myöden 1642. Hollantilaiset luulivat sitä yhdeksi saareksi ja antoivat paikalle nimen Staaten Landt. Koska he olivat kotoisin Zeelandin provinssista, he antoivat paikalle myöhemmin nimeksi "Nieuw Zeeland".
Kapteeni James Cook teki kattavan tutkimuksen saarista 1769. Tämä johti eurooppalaisten valaanpyyntimatkoihin ja myöhemmin eurooppalaisten kolonisaatioon. Waitangin sopimus 6. helmikuuta 1840 Britannian hallituksen ja maorien välillä liitti Uuden-Seelannin Britannian valtaan.
Maantiede
Uusi-Seelanti sijaitsee melkein itäisen ja läntisen pallonpuoliskon rajalla. Uuden-Seelannin lähin naapurivaltio on 2000 kilometrin merimatkan päässä sijaitseva Australia.
Uusi-Seelanti koostuu kahdesta saaresta, pohjois- ja eteläsaaresta, jotka erottaa Cookinsalmi. Pohjoissaarella on toimiva tulivuori ja kuumia järviä ja geysirejä, joista kohoaa kuuma vesisuihku kymmenien metrien korkeuteen. Eteläsaari on hieman pohjoissaarta suurempi ja siellä sijaitsee korkeita lumihuippuisia vuoria. Saaren eteläosissa sijaitsee kapeita ja suuria, jopa satojen metrien syvyisiä vuonoja. Joidenkin vuonojen reunat nousevat kohtisuoraan taivasta kohti.
vuono
vuono
vuono
Aiheesta muualla
- [http://www.govt.nz/en/aboutnz/ Tietoja Uuden-Seelannin hallinnosta englanniksi]
Luokka:Uusi-Seelanti
als:Neuseeland
ms:New Zealand
zh-min-nan:Aotearoa
ko:뉴질랜드
ja:ニュージーランド
simple:New Zealand
th:ประเทศนิวซีแลนด์
Papua-Uusi-Guinea
Papua-Uusi-Guinea [-ginea] on saarivaltio Melanesiassa. Se muodostuu Uuden-Guinean saaren itäosasta sekä sen lähettyvillä olevista pienemmistä saarista. Se sijaitsee Australian pohjoispuolella lounaisella Tyynellämerellä, juuri päiväntasaajan eteläpuolella. Muut naapurivaltiot ovat Indonesia, jolle saaren länsiosa Länsi-Irian kuuluu, sekä meren erottamina Mikronesian liittovaltio pohjoisessa ja Salomonsaaret kaakossa. Vuonna 1975 itsenäistynyt valtio kuuluu Brittiläiseen kansainyhteisöön.
Maantiede
Brittiläiseen kansainyhteisöön
Papua-Uuden-Guinean ja Indonesian välinen 820 kilometrin mittainen raja kulkee pitkin 141. pituuspiiriä, poikkeuksena Fly-joen muodostama mutka, joka työntyy pituuspiirin länsipuolelle. Valtioon kuuluvat pääsaaren ohella sen itä- ja koillispuolella sijaitsevat Bismarckinsaaret (joista suurimmat ovat Uusi-Britannia ja Uusi-Irlanti), Trobriandsaaret, D'Entrecasteauxinsaaret, Louisiadesaaret, Amiraliteettisaaret (joista suurimpana Manus) sekä maantieteellisesti Salomonsaariin kuuluvat Bougainville ja Buka. Saarista suurimmat ovat tuliperäisiä ja koralliriuttojen ympäröimiä.
Pääsaarta hallitsee sen pituussuunnassa kulkeva nuori keskusvuoristo, jonka korkein huippu Papua-Uuden-Guinean puolella on Mount Wilhelm (4 509 m). Vuoriston jatkeena saaren kapeassa kaakkoisosassa on Owen Stanley Range (korkein kohta Mount Victoria, 4 035 m). Vuoret ovat teräväpiirteisiä, paikoin hyvin jyrkkiä ja vaikeakulkuisia. Alue kuuluu Tyynenmeren niin sanottuun tulirenkaaseen sijaiten mannerlaattojen siirrosvyöhykkeellä, ja maassa on yhteensä 40 toimivaa tulivuorta. Maanjäristykset, maanvyöryt ja tsunamit ovat suhteellisen yleisiä. Papua-Uudella-Guinealla on rantaviivaa 5 152 kilometriä.
Noin puolet Papua-Uuden-Guinean pinta-alasta on alankoa. Sateisesta vuoristoista virtaa useita vuolaita jokia, joista suurimmat ovat Fly (1 200 km), Sepik (1 126 km), Ramu (640 km) ja Purari (470 km). Useat joista laskevat pääsaaren etelärannikolle Papuanlahteen muodostaen laajan suistoalueen, jossa sijaitsee yksi maailman laajimmista soista. Suurin järvi on Westernin maakunnassa sijaitseva Lake Murray, jonka 430 neliökilometrin pinta-ala moninkertaistuu sadekausina.
Lake Murray
Luonto
66 prosenttia maan pinta-alasta peittää tiheä metsä, josta valtaosa on trooppista sademetsää. Etelärannikolla ja pääkaupungin Port Moresbyn seudulla on kuivempaa trooppista kuivametsää ja savannikasvillisuutta sekä painkoin monsuunimetsää. Ylängöillä kasvaa muun muassa tammia, pyökkejä sekä mäntyjä, ja korkeimmilla vuorilla yli 3 400 metrin korkeudessa on karua alpiinista kasvillisuutta. Vuorten huiput ovat paljaita. Pääsaaren rannikolla, etenkin Papuanlahden jokisuistoalueella, on mangrovemetsää.
Uusi-Guinea on maantieteellisesti Indo-Australian tektonisen laatan pohjoinen jatke, joka liittyy Australiaan Torresinsalmen kohdalla kulkevan kapean kilven kautta. Vesien ollessa matalammalla muun muassa jääkausien aikana Uuden-Guinean ja Australian välillä on ollut maayhteys. Niinpä niiden eläimistö onkin kovin samanlainen; molemmilla elää suuria määriä kotoperäisiä pussieläimiä, kuten kenguruita ja vompatteja. Sademetsissä elää yli 2000 kämmekkäkasvilajia sekä noin 650 lintulajin joukossa lentokyvyttömiä kasuaareja sekä harvinaisia paratiisilintuja, joilla on upea höyhenpeite ja jollainen esiintyy myös maan lipussa.
Ilmasto
Papua-Uuden-Guinean ilmasto on trooppinen ja pääosin hyvin kostea. Pääsaaren eteläosien alangoilla, rannikkoseuduilla sekä pienemmillä saarilla jokaisen kuukauden keskilämpötila pysyy 25 celsiusasteen lähettyvillä tai sen yläpuolella, mutta vuoristoon tultaessa lämpötila laskee 5–15 celsiusasteeseen. Korkeimmilla huipuilla esiintyy lumisateita ja siellä on jopa päiväntasaajaseuduille harvinaisia pieniä jäätiköitä. Maan pohjoisosissa kuukausien keskilämpötila pysyy 20 ja 25 celsiusasteen välillä. Vuotuiset sademäärät vaihtelevat Port Moresbyn seudun noin tuhannesta millimetristä vuoriston jopa 6 500 millimetriin. Aluetta koettelevat usein taifuunit.
Historia
Uudelta-Guinealta on löydetty merkkejä ihmisasutuksesta ainakin 60 000 vuoden takaa. Väestö saapui todennäköisesti Kaakkois-Aasiasta ja perusti saarelle yksinkertaisen, maatalouspohjaisen sivilisaation. Eurooppalaiset tulivat saarelle 1500-luvulla ja antoivat sille sen nykyisen nimen – papua on johdettu malaijinkielisestä sanasta joka kuvastaa kiharia, melanesialaisia hiuksia ja Uusi-Guinea -nimen antoivat espanjalaiset tutkimusmatkailijat, joiden mielestä saaren väestö muistutti Afrikan guinealaisia.
Uuden-Guinean saari jaettiin 1828, ja itäosan pohjoiskolkka joutui kookosöljyn houkuttelemien saksalaisten haltuun 1884. Saksan hallitus otti alueen suoraan hallintaansa 1899 ja nimesi sen Saksan Uudeksi-Guineaksi. Vuonna 1906 Britannia luovutti Australialle hallinnoimansa kaakkoisosan, Brittiläisen Uuden-Guinean. Ensimmäisessä maailmansodassa Australia miehitti myös maan pohjoisosan, ja 1921 Papua-Uudesta-Guineasta tuli Kansainliiton mandaatilla Australian territorio. Japani valloitti maan toisessa maailmansodassa 1941, kunnes se palautui jälleen Australian territorioksi Japanin hävittyä sodan 1945. Mount Lamingtonin tulivuorenpurkaus Oron provinssissa maan kaakkoisosassa vuonna 1951 tappoi 3 000–4 000 ihmistä ja tuhosi 200 neliökilometriä maastoa.
Vuoden 1972 vaalit johtivat Michael Somaren johtaman ministeriön syntyyn, jonka tavoitteena oli johtaa Papua-Uusi-Guinea asteittain itsehallinnon kautta itsenäisyyteen. Maa saikin itsehallinnon 1. joulukuuta 1973 ja itsenäisyyden 16. syyskuuta 1975. Muutamien taukojen jälkeen Somare jatkaa edelleen maan pääministerinä. Bougainvillessä käytiin sissisotaa 1988–1997 saaren itsenäisyyttä ajavan Bougainvillen vallankumouksellisen armeijan ja hallituksen joukkojen välillä. Separatistikapinassa kuoli arviolta 20 000 ihmistä. Viime aikoina Papua-Uuden-Guinean ja maan tärkeimmän kauppakumppanin Australian suhteita ovat hiertäneet Australian tekemät diplomaattiset selkkaukset.
Politiikka
Papua-Uusi-Guinea on perustuslaillinen monarkia, joka kuuluu Brittiläiseen kansainyhteisöön. Maan muodollinen valtionpäämies on kuningatar Elisabet II, jota itse paikalla edustaa kenraalikuvernööri Sir Paulias Matane. Todellinen toimeenpanovalta on pääministerillä ja hänen johtamallaan hallituksella. Maan yksikamarisessa ja monipuolueisessa parlamentissa on 109 jäsentä, joista 20 on provinssien kuvernöörejä. Kansanedustajat valitaan viiden vuoden välein. Vaaleissa on usein suuri määrä ehdokkaita, minkä vuoksi edustajat tulevat usein valituiksi suhteellisen pienillä ääniosuuksilla. Äänestysikäraja on 19 vuotta.
Hallinnollinen jako
Papua-Uusi-Guinea on jaettu 19 provinssiin (maakuntaan) sekä pääkaupunkialueeseen:
Talous
Papua-Uuden-Guinean hallinnollinen jako
Papua-Uudella-Guinealla on huomattavasti luonnonvaroja, mutta vaivalloisen maaston ja infrastruktuurin rakentamisen kalleuden vuoksi niitä ei ole otettu kovin suuressa mittakaavassa käyttöön. Talouden pääpilari on maatalous, josta saa elantonsa 85 prosenttia väestöstä. Omavaraistaloudessa eläminen on hyvin yleistä. 72 prosenttia vientituloista saadaan mineraaleista, joista tärkeimmät ovat öljy, kupari ja kulta. Lisäksi maasta viedään palmuöljyä, kahvia, kaakaota, kopraa, tonnikalaa ja katkarapuja. Puutavaraa tuotetaan jonkin verran, mutta puunjalostusteollisuus on kehittynyt maassa hitaasti. Muutakin teollisuutta maassa on hyvin vähän ja se on keskittynyt pienimuotoisten tuotteiden, kuten elintarvikkeiden valmistukseen. Merkittävimmät energianlähteet ovat maakaasu, äljy ja vesivoima.
Vuodesta 2003 lähtien Papua-Uuden-Guinean talous on osoittanut elpymisen merkkejä pitkän epävakaan kauden jälkeen. Tähän ovat vaikuttaneet valtion toimenpiteet julkishallinnon yhtenäistämiseksi, maan valuutan kinan ja hallituksen budjetin tasapainottamiseksi, rauhan ylläpitämiseksi Bougainvillessa sekä tiettyjen valtionyhtiöiden yksityistämiseksi. Maa saa rahallista tukea Australialta 240 miljoonaa dollaria vuodessa, mikä muodostaa 20 prosenttia hallituksen budjetista. Lisäksi maa saa kehitysapua Maailmanpankin rahastoilta.
Väestö
Maailmanpankin
Papua-Uudessa-Guineassa asuu kaikkien Tyynenmeren kolmen suuren etnisen ryhmän edustajia: melanesialaisia, mikronesialaisia ja polynesialaisia. Lisäksi maassa on negritoja, kiinalaisia, eurooppalaisia ja australialaisia. Papualaiset muodostavat 84 prosenttia väestöstä, melanesialaiset 15 prosenttia ja muut ryhmät noin prosentin. Tiheä metsä, vuolaat joet ja vuoristo ovat aiheuttaneet väestön jakautumisen sadoiksi äärimmäisen eristäytyneiksi heimoiksi, joista lähes jokaisella on oma kielensä. Eri kieliä arvellaan olevan noin 715, joista monet eivät ole sukua toisilleen ja jotka muodostavat noin 10 prosenttia koko maailman kielistä. Hallinnon ja talouden kielenä käytetään englantia, mutta useimmat puhuvat äidinkielenään sen kreolimuunnosta tok pisiniä. Lisäksi Papuan alueella maan kaakkoisosassa käytetään virallisena kielenä motua.
Papua-Uusi-Guinea on yksi maailman vähiten kaupungistuneista maista: vain 18 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa. Pääkaupunki Port Moresbyn asukasluku on 173 500 (2000), ja seuraavaksi suurimmat kaupungit ovat vielä huomattavasti pienempiä: Laessa on 78 038 asukasta, Mount Hagenissa 27 782 ja Madangissa 27 394. 40 prosenttia väestöstä asuu keskusylängöllä, jossa maanviljelys on pääelinkeinona. Loput väestöstä asuu lähinnä rannikolla ja jokien varsilla. Viime vuosikymmeninä, erityisesti 1990-luvulta lähtien, kaupunkeihin on alkanut virrata ihmisiä maaseudulta. Pääkaupungissa tämä on merkinnyt slummialueiden syntymistä kaupungin laitamille, työttömyyden pahenemista sekä muita sosiaalisia ongelmia. Maan väestönkasvu on melko korkea, 2,26 prosenttia (vuoden 2005 arvio).
Kaksi kolmasosaa väestöstä on kristittyjä, loput uskovat erilaisiin kansanuskomuksiin. Myös useilla kirkkoon kuuluvilla on uskonnossaan elementtejä perinteisistä luonnonuskonnoista, joista tyypillisimpänä esi-isien palvonta. Kristityistä kolmannes on katolisia ja loput luterilaisia ja muita protestantteja.
Keskimääräinen elinajanodote oli vuonna 2005 naisille 67,2 vuotta ja miehille 62,8 vuotta. Yksi äiti saa keskimäärin 3,96 lasta. Maan HIV-tilanne on Oseanian pahin; 0,6 prosenttia väestöstä on saanut infektion.
Kulttuuri
Papua-Uudessa-Guineassa arvellaan olevan yli tuhat erilaista kulttuurista ryhmää, joista jokainen on luonut omat taiteen, tanssin, aseenvalmistuksen, pukujen, musiikin ja arkkitehtuurin perinteensä. Eräs Sepik-joen varrella elävä heimo on tullut tunnetuksi kasveja ja eläimiä esittävistä puukaiverruksistaan, joiden he uskovat esittävän esi-isiään. Vuoteen 1933 asti simpukankuoret olivat virallista valuuttaa Papua-Uudessa-Guineassa, mikä näkyy yhä nykyään muun muassa siinä, että sulhasen täytyy hankkia suuri määrä erään tietyn simpukan kuoria maksuksi morsiamesta.
Keskusylängön asukkaat osallistuvat singsingeihin, värikkäisiin rituaaleihin, joissa mukaillaan jotakin dramaattista tapahtumaa, kuten suurta taistelua heimon historiassa. Juhlijat koristautuvat näyttävin kasvomaalauksin, höyhenin, helmin ja eläinten nahoin esittääkseen esimerkiksi lintuja tai vuortenhenkiä. Laulunjohtaja ja kuoro laulavat kahta melodiaa, jotka lopulta fuugan tavoin lähentyvät toisiaan. 1800-luvulla maahan saapuneet lähetyssaarnaajat eivät pitäneet kansanmusiikkia soveliaana, ja toivat kulttuuriin kristilliset hymnit. 1900-luvun alussa myös työväenlaulut ja kultaryntäyslaulut saivat suosiota. Viime vuosikymmeninä monet paikalliset artistit ovat yhdistäneet popmusiikkiin kansanmusiikin aineksia.
Liikenne ja tietoliikenne
popmusiikki
Vaikeakulkuisen maaston takia lentokone on tärkein matkustusväline Papua-Uudessa-Guineassa. Lentokenttiä on peräti 571 (2004 arvio), joista vain 21 on päällystettyjä ja loput enimmäkseen alle kilometrin pituisia maastoon raivattuja tasaisia aukioita. Rautateitä ei ole lainkaan ja päällystettyjä teitä vain alle 700 kilometriä. Teistä merkittävin on pohjoisrannikon suurimmat kaupungit keskusylängön asutuskeskuksiin yhdistävä Highlands Highway. Teillä liikennöi yksityisin varoin liikennöityjä ajoneuvoja, tavallisimmin minivaneja, jotka toimivat ennaltamääräämättömin aikatauluin kulkevina linja-autoina. Rannikkoseuduilla samanlaista toimintaa harjoittavat lasikuituiset "banaaniveneet" kuljettaen ihmisiä rannikkokylistä ja -kaupungeista toiseen. Merkittävää investointia vaativat kulkuvälineet, kuten lentokoneet ja kaukolautat ovat usein kirkon tai kirkkoon liittyvien yritysten hallinnassa. Merkittävimmät satamakaupungit ovat Kieta, Lae, Madang, Port Moresby ja Rabaul.
Vaikeakulkuisuuden takia myös tietoliikenneyhteyksiä on ollut vaikea luoda. Puhelin- ja televisioverkko on hyvin suppea; suurimpien kaupunkien ulkopuolella radiopuhelimet korvaavat lankapuhelimet ja maan ainoat tv-lähettimet sijaitsevat Port Moresbyssä. Internetin käyttö on vasta alkutekijöissään, sillä maassa on vain 75 000 Internetin käyttäjää (2002).
Aiheesta muualla
- [http://www.pngonline.gov.pg Papua-Uuden-Guinean hallituksen sivusto] (englanniksi)
Luokka:Papua-Uusi-Guinea
ms:Papua New Guinea
zh-min-nan:Papua Sin Guinea
ko:파푸아 뉴기니
ja:パプアニューギニア
th:ประเทศปาปัวนิวกินี
Samoa
Samoa (virallinen pitkä muoto Samoan itsenäinen valtio, vuoteen 1997 saakka maa oli Länsi-Samoa, välillä 1900-1914 Saksan Samoa) on saaristovaltio Tyynessä valtameressä.
Historia
Pääartikkeli: Samoan historia
Samoa asutettiin jo 1000-luvulla eaa. Eurooppalaiset löysivät saariston 1700-luvulla. 1800-luvun puolivälin kansainvälinen kiistely saarista ratkaistiin vuoden 1899 sopimuksella, jonka mukaan Saksa ja Yhdysvallat jakoivat Samoan saariston.
Pian ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen elokuussa 1914 Uusi-Seelanti lähetti hyökkäysjoukot valtaamaan ja miehittämään Saksan Samoan. Tämän tarkoitus oli estää Saksan Samoan käyttö laivaston tankkauspisteenä Tyynellämerellä. Saksalaiset joukot saarella eivät sen paremmin antautuneet kuin taistelleetkaan.
Uusi-Seelanti uudelleennimesi Saksan Samoan Länsi-Samoaksi ja jatkoi sen miehitystä ensimmäisen maailmansodan päättymiseen saakka. Versaillesin rauhansopimus vuonna 1919 lopetti Saksan vaatimukset saaria kohtaan ja antoi niiden hallintamandaatin Uudelle-Seelannille.
Uusi-Seelanti hallitsi Länsi-Samoaa Kansainliiton mandaatilla ja myöhemmin YK:n valtuutuksella kunnes maa itsenäistyi 1. tammikuuta 1962. Länsi-Samoa oli ensimmäinen itsenäisyytensä takaisinsaanut polynesialainen valtio 1900-luvulla. Maa muutti nimekseen Samoa vuonna 1997.
Politiikka
Pääartikkeli: Samoan politiikka
Vuoden 1962 perustuslaki, joka astui voimaan maan itsenäistyessä, muotoili Samoan hallintojärjestelmän brittiläisen mallin mukaiseksi, ottaen huomioon samoalaiset perinteet. Samoan itsenäistymisajan kaksi suurpäällikköä saivat elinikäisen hallintomandaatin. Heistä toinen kuoli 1963 ja sen jälkeen Malietoa Tanumafili II on pitänyt tätä virkaa yksin hallussaan. Hänen seuraajansa valitsee lainsäädäntöelin viiden vuoden kaudeksi.
Lainsäädäntöelimenä toimii yksikamarinen parlamentti (Fono), jonka 49 jäsentä palvelevat viisivuotisen kauden. Heistä 47 valitaan samoalaisilta alueilta, joilla vain päälliköt (matai) voivat asettua ehdokkaiksi, loput kaksi valitaan ei-samoalaisilta alueilta erillisellä äänestyksellä. Päälliköitä maassa on n | | |
