:: wikimiki.org ::
| Otto Wille Kuusinen |
Otto Wille KuusinenOtto Wille (Wilhelm) Kuusinen (usein myös Otto Ville Kuusinen, Venäjällä Отто Вильгельмович Куусинен, s. 1881, Laukaa - k. 17. toukokuuta 1964, Moskova) oli kommunisti ja ns. Terijoen hallituksen pääministeri.
Kuusinen syntyi kyläräätälin perheeseen, tuli ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1905. Samana vuonna hän liittyi Suomen sosialidemokraattiseen puolueeseen. Vuonna 1908 hänestä tuli SDP:n kansanedustaja ja puolueen puheenjohtaja 1911.
Suomen sisällissodassa vuonna 1918 Kuusinen toimi punaisten kansanvaltuuskunnan valistusasiain valtuutettuna ja pakeni sodan jälkeen Neuvostoliittoon, jossa hän perusti Suomen kommunistisen puolueen. Seuraavina vuosina hän toimi salaisesti Suomessa ja oli mukana perustamassa Suomen sosialistista työväenpuoluetta.
Kuusinen loi varsinaisen uransa Neuvosto-Venäjällä. Poistuttuaan Suomesta hän toimi Kominternin puheenjohtajana. Kun Talvisota alkoi 1939 Stalin nimitti hänet Terijoen hallituksen pää- ja ulkoministeriksi. Sen oli määrä ottaa valta Suomessa Neuvostoliiton voitettua sodan. Kun rauha solmittiinkin Suomen virallisen hallituksen kanssa, Kuusinen siirrettiin 1940 Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan johtajaksi, jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 1956.
Vuonna 1941 Kuusisesta tuli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen ja 1957 hänet nimitettiin NKP:n puhemiehistön ja sihteeristön jäseneksi. Hän toimi Stalinin haamukirjoittajana ja neuvonantajana ja jatkoi myöhemmin yhteistyötä Nikita Hruštševin kanssa. Vuonna 1958 hänet valittiin Neuvostoliiton tiedeakatemian jäseneksi.
Kuusinen kuoli Moskovassa toukokuussa 1964 ja hän on ainoa Kremlin muuriin haudattu suomalainen. Petroskoin yliopisto on nimetty hänen mukaansa.
Laulun Kansainvälinen (International) suomenkieliset sanat ovat osittain Kuusisen käsialaa.
Otto Wille Kuusisen tytär oli Hertta Kuusinen.
Kuusinen, Otto Wille
Kuusinen, Otto Wille
Kuusinen, Otto Wille
Kuusinen, Otto Wille
1881 Tapahtumia
- Aamulehti perustetaan, 3. joulukuuta julkaistiin ensimmäinen lehti
- Suomessa pidetään ensimmäinen taideteollisuusnäyttely.
- Kärsämäen koulu perustetaan Turkuun, entisen Maarian kylän keskustaan.
Syntyneitä
- 23. maaliskuuta - Hermann Staudinger, kemisti
- 25. maaliskuuta - Béla Bartók, säveltäjä ja pianisti
- 25. lokakuuta - Pablo Picasso, taidemaalari
- 27. marraskuuta - Joel Lehtonen, kirjailija (mm. Putkinotko).
Kuolleita
- 19. syyskuuta - James Garfield, Yhdysvaltain presidentti
Luokka:1800-luku
ms:1881
ko:1881년
simple:1881
th:พ.ศ. 2424
17. toukokuuta17. toukokuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 137. päivä (138. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 228 päivää.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Maila, Mailis, Maili, Rebekka
:- suomenruotsalainen kalenteri: Rebecka, Hagar
:- ortodoksinen kalenteri: Jussi, Antero
:- saamenkielinen kalenteri: Máilá
:- vanhemmissa kalentereissa: Antonius, Bruno, Jodocus, Mariamus, Peregrinus, Rebecca, Torpes, Torstanus
Tapahtumia
- 1590 - Tanskan Anne kruunattiin Skotlannin kuningattareksi.
- 1642 - Paul Chomedey, sieur de Maisonneuve (1612—1676) perusti Montréalin nimellä Ville Marie.
- 1673 - Louis Joliet ja Jacques Marquette ryhtyivät tutkimaan Mississippi-jokea.
- 1775 - Yhdysvaltain itsenäisyyssota: Continental Congress kielsi kaupankäynnin Kanadan kanssa.
- 1792 - New Yorkin pörssi perustettiin.
- 1809 - Ranskan keisari Napoleon I ilmoitti Kirkkovaltion liittämisestä Ranskan imperiumiin.
- 1814 - Norja sai oman perustuslain.
- 1814 - Monacon miehittäjä vaihtui: Ranskan tilalle tuli Itävalta.
- 1846 - Adolphe Sax patentoi saksofonin.
- 1865 - Kansainvälinen lennätinliitto ITU (vuodesta 1934 Kansainvälinen televiestintäliitto) perustettiin.
- 1875 - Aristides voitti ensimmäisen Kentucky Derbyn.
- 1900 - Buurisota: brittiläiset joukot vapauttivat Mafekingin.
- 1900 - Boksarit tuhosivat kolme kylää lähellä Pekingiä ja tappoivat 60 kiinalaista kristittyä.
- 1902 - Arkeologi Spyridon Stais löysi Antikytheran laitteen.
- 1915 - Viimeinen Yhdistyneen kuningaskunnan liberaalipuolueen hallitus (pääministerinä Herbert Henry Asquith) kaatui.
- 1933 - Vidkun Quisling ja Johan Bernhard Hjort muodostivat Nasjonal Samlingin - Norjan kansallissosialistisen puolueen.
- 1940 - Toinen maailmansota: Saksa valloitti Belgian pääkaupungin Brysselin.
- 1943 - Toinen maailmansota: eloonjääneet RAF:n "padonmurtajat" palasivat.
- 1943 - Yhdysvaltain armeija teki sopimuksen Pennsylvanian yliopiston (Moore Schoolin) kanssa kehittääkseen ENIAC-tietokoneen.
- 1944 - Toinen maailmansota: "Tyyppi IX":n, saksalaisen sukellusveneen U-884, neitsytmatka.
- 1967 - Kuuden päivän sota: Egyptin presidentti Abdul Nasser vaati poistamaan YK:n Israelissa olleet rauhanturvajoukot.
- 1969 - Venera-avaruusohjelma: Neuvostoliiton Venera 6 laskeutui Venuksen kaasukehään ja lähetti mittaustietoja ennen murskautumistaan kaasukehän paineesta.
- 1970 - Thor Heyerdahl aloitti Marokosta purjehduksen Ra II -kaislaveneellä tarkoituksenaan ylittää Atlantin valtameri.
- 1973 - Watergate-skandaali: televisioidut kuulustelut alkoivat Yhdysvaltain senaatissa.
- 1974 - Los Angelesissa poliisit hyökkäsivät Symbionese Liberation Armyn päämajaan ja surmasivat kuusi henkilöä, mm. Camilla Hallin.
- 1983 - Libanon, Israel ja Yhdysvallat sopivat Israelin vetäytymisestä Libanonista.
- 1984 - Walesin prinssi Charles kutsui ehdotettua Lontoon National Galleryn lisärakennusta "hirveäksi paiseeksi rakastetun ja tyylikkään ystävämme kasvoilla", mikä synnytti keskustelun brittien kuningasperheen oikeasta roolista ja nykyarkkitehtuurin suunnasta.
- 1987 - Iranin-Irakin sota: USS Stark (FFG-31) sai osuman Irakin Mirage-hävittäjän ohjuksesta. Miehistön jäsenistä 37 sai surmansa ja 21 haavoittui.
- 1995 - Jacques Chiracista tuli Ranskan presidentti.
- 1999 - Ehud Barak valittiin Israelin pääministeriksi.
- 2004 - Samaa sukupuolta olevien avioliitto laillistettiin Massachusettsissa Yhdysvalloissa.
Syntyneitä
- 1749 - Edward Jenner, rokotuksen keksijä († 1823)
- 1768 - Walesin prinsessa Caroline Brunswickiläinen († 1821)
- 1842 - August Thyssen, teollisuusmies († 1926)
- 1844 - Julius Wellhausen, saksalainen raamatuntutkija († 1918)
- 1866 - Erik Satie, ranskalainen säveltäjä († 1925)
- 1873 - Henri Barbusse, ranskalainen kirjailija ja lehtimies († 1935)
- 1879 - Simon Petlyura, ukrainalainen itsenäisyystaistelija († 1926)
- 1886 - Espanjan kuningas Alfonso XIII († 1941)
- 1891 - Markus Rautio, radiotoimittaja
- 1898 - Alfred Joseph Casson, maalaustaiteilija († 1992)
- 1900 - Ajatollah Ruhollah Khomeini, iranilainen uskonnollinen johtaja († 1981)
- 1904 - Jean Gabin, näyttelijä († 1976)
- 1906 - Zinka Milanov, kroatialainen oopperalaulaja (sopraano) († 1989)
- 1911 - Maureen O'Sullivan, näyttelijätär († 1998)
- 1935 - Dennis Potter, kirjailija († 1994)
- 1936 - Dennis Hopper, näyttelijä ja ohjaaja
- 1937 - Hazel R. O'Leary, Yhdysvaltain energiaministeri
- 1956 - Sugar Ray Leonard, nyrkkeilijä
- 1957 - Gösta Sundqvist, muusikko ja Leevi and the Leavingsin laulaja († 2003)
- 1959 - Paul Di'Anno, laulaja
- 1959 - Martti Syrjä, laulaja ja sanoittaja ("Eppu Normaali")
- 1961 - Enya, laulaja ja sanoittaja
- 1965 - Trent Reznor, laulaja ja sanoittaja ("Nine Inch Nails")
- 1966 - Qusai Hussein, Saddam Husseinin poika († 2003)
- 1971 - Maxima Zorreguieta Cerruti, Alankomaiden prinssi Willem-Alexanderin vaimo
Kuolleita
- 1510 - Sandro Botticelli, italialainen maalari (Venuksen syntymä) (s. 1445)
- 1575 - Matthew Parker, Canterburyn arkkipiispa (s. 1504)
- 1727 - Venäjän keisarinna Katariina I (s. 1683 tai 1684)
- 1729 - Samuel Clarke, englantilainen filosofi (s. 1675)
- 1765 - Alexis Claude Clairault, ranskalainen matemaatikko (s. 1713)
- 1829 - John Jay, ensimmäinen Yhdysvaltain korkeimman oikeuden puheenjohtaja (s. 1745)
- 1838 - Charles Maurice de Talleyrand, ranskalainen diplomaatti (s. 1754)
- 1839 - Archibald Alison, skotlantilainen kirjailija (s. 1757)
- 1875 - John C. Breckinridge, Yhdysvaltain varapresidentti (s. 1821)
- 1917 - Charles Anthoni Johnson Brooke, Sarawakin hallitsija Malesiassa (s. 1829)
- 1947 - George William Forbes, Uuden-Seelannin pääministeri (s. 1869)
- 2002 - Dave Berg, Mad-sarjakuvalehden sarjakuvataiteilija (s. 1920)
Juhlapäiviä
- Norja: Perustuslain päivä.
- Bahailaisuus: Azaamat (Grandeur) -juhla. Bahaismin kalenterin neljännen kuukauden ensimmäinen päivä.
----
Katso myös: kalenteri ~ 16. toukokuuta, 18. toukokuuta
Luokka:Toukokuu
-05-17
ko:5월 17일
ja:5月17日
simple:May 17
th:17 พฤษภาคม
1964 Tapahtumia
- 5. tammikuuta - Ensimmäinen tapaaminen katolisen ja ortodoksisen kirkon ylimmän tason edustajien välillä sitten 1400-luvun. Paavi Paavali VI ja patriarkka Athenagoras I tapasivat Jerusalemissa.
- 9. tammikuuta - Yhdysvaltain sotilaiden ja panamalaisten välinen yhteenotto Panaman kanava-alueella johtaa 25 kuolemaan ja kansainväliseen selkkaukseen.
- 11. tammikuuta - Yhdysvaltain lääkintöhallituksen ylijohtaja Luther Terry raportoi, että tupakointi voi olla vaarallista terveydelle. Ensimmäinen virallinen USA:n hallituksen varoitus.
- 12. tammikuuta - Nationalistikapinalliset kaatavat Sansibarin arabihallituksen.
- 22. tammikuuta - Kenneth Kaunda ensimmäiseksi Pohjois-Rhodesian presidentiksi.
- 28. tammikuuta - Neuvostoliiton ilmavoimat ampuivat alas USA:n hävittäjäkoneen, joka eksyi Itä-Saksan puolelle Erfurtin lähellä. Kaikki miehistön jäsenet saivat surmansa.
- 29. tammikuuta - Neuvostoliitto laukaisi kaksi satelliittia, Elektron I ja Elektron II samalla kantoraketilla.
- 30. tammikuuta - Etelä-Vietnamia vallankaappauksen jälkeen hallinnut juntta syrjäytettiin kenraalimajuri Nguyen Khanhin kaappauksessa.
- 6. helmikuuta - Kuuba katkaisi veden Yhdysvaltain tukikohtaan Guantanamo Bayhin Yhdysvaltain vangittua neljä päivää aikaisemmin neljä kuubalaista kalastusalusta Floridan rannikolla.
- 11. helmikuuta - Kreikkalaisten ja turkkilaisten välisiä yhteenottoja Limassolissa, Kyproksella.
- 11. helmikuuta - Kiinan tasavalta Taiwanilla katkaisi diplomaattiset suhteet Ranskaan Ranskan tunnustettua Kiinan kansantasavallan.
- 4. maaliskuuta - Malta sai itsenäisyyden.
- 6. maaliskuuta - Konstantin II:sta helleenien (Kreikan) kuningas.
- 14. maaliskuuta - Jury tuomitsi Jack Rubyn syylliseksi Lee Harvey Oswaldin, John F. Kennedyn murhaajan , murhaan.
- 20. maaliskuuta - ESA:n edeltäjä ESRO (European Space Research Organization) perustettiin. (14. kesäkuuta 1962 allekirjoitetun sopimuksen mukaan).
- 26. maaliskuuta - Puolustusministeri Robert McNamara vahvisti uudelleen Yhdysvaltain tuen Etelä-Vietnamin hallitukselle kommunismia vastaan. Vietnamin sodan tapahtumat laajenevat
- 27. maaliskuuta - Pitkäperjantain maanjäristys Alaskassa, voimakkuudeltaan 9,2 richteriä, surmasi vain 125, mutta aiheutti valtavaa tuhoa Anchoragessa.
- 28. maaliskuuta - Ensimmäinen piraattiradio, Radio Caroline, perustettiin.
- 31. maaliskuuta - Armeija syrjäytti Brasilian presidentti João Goulartin. Tätä seurasi 21-vuotinen diktatuuri.
- 1. huhtikuuta - Lakisääteinen sairausvakuutus voimaan Suomessa yhtenä Euroopan viimeisimpänä maana.
- 5. huhtikuuta - Bhutanin päämies Jigme Dorfi ammuttiin tuntemattoman surmaajan toimesta Puncholingissa, lähellä Intian rajaa.
- 19. huhtikuuta - Prikaatikenraali Kouprasith Abhayin vallankaappaus syrjäytti Laosin hallituksen.
- 20. huhtikuuta - Lyndon Johnson ja Nikita Hruštšev ilmoittavat samanaikaisesti New Yorkissa ja Moskovassa aikeista vähentää ydinaseiden tuotantoa.
- 20. huhtikuuta - Nelson Mandelan puhe: I Am Prepared to Die, Rivonian oikeudenkäynnin aluksi.
- 26. huhtikuuta - Tanganika ja Sansibar yhdistyivät Tansaniaksi.
- 3. kesäkuuta - Etelä-Korean presidentti Chung Hee Park julisti sotatilalain Soulissa poliisin ollessa kykenemätön 10 000 mielenosoittajan hallintaan. Protestit alkoivat aikeesta palauttaa diplomaattiset ja kauppasuhteet Japaniin.
- 12. kesäkuuta - Nelson Mandela ja seitsemän muuta tuomittiin elinkautiseen vankeuteen Etelä-Afrikassa.
- 6. heinäkuuta - Malawi julistautui itsenäiseksi.
- 27. heinäkuuta - Vietnamin sota: Vietnamiin lähetettiin vielä 5 000 sotilasneuvonantajaa, Yhdysvaltain joukkojen kokonaismääräksi tuli 21 000.
- 5. elokuuta - Operaatio Pierce Arrow: Yhdysvaltain lentokoneet tukialus USS Ticonderogalta ja USS Constellationilta iskivät Pohjois-Vietnamiin kostoksi hyökkäyksestä hävittäjiä vastaan Tonkininlahdella.
- 5. elokuuta - Kapinallisten simba-armeija hyökkäsi Kongossa Stanleyvilleen (nyk. Kisangani) ja otti 1 000 länsimaista panttivankia.
- 16. elokuuta - Kenraali Nguyen Khanh otti vallan Duong Van Minhiltä Etelä-Vietnamissa ja asetti voimaan uuden perustuslain, jonka kirjoittamisessa Yhdysvaltain lähetystö auttoi.
- 5. syyskuuta - NASA laukaisi ensimmäisen geofysikaalisen observatorion OGO-1:n kiertoradalle.
- 24. syyskuuta - Warrenin komission raportti presidentti John F. Kennedyn murhasta julkaistiin.
- 5. lokakuuta - 23 miestä ja 31 naista pakeni Länsi-Berliiniin tunnelin kautta muurin ali.
- 12. lokakuuta - Neuvostoliiton Voshod 1 on ensimmäinen avaruusalus, jossa on usean hengen miehistö ilman avaruuspukuja.
- 14. lokakuuta - Tri. Martin Luther King sai nuorimpana koskaan palkittuna Nobelin rauhanpalkinnon rasismin vastaisesta työstään.
- 14. lokakuuta - Nikita Hruštšev syrjäytettiin Neuvostoliiton johtosta, Leonid Brežnev ja Aleksei Kosygin ottivat vallan.
- 15. lokakuuta - Britannian työväenpuolue voitti vaalit, päättäen konservatiivien 13 vuoden vallan. Harold Wilsonista pääministeri.
- 16. lokakuuta - Kiinan kansantasavalta räjäytti ensimmäisen atomipomminsa Sinkiangissa.
- 24. lokakuuta - Pohjois-Rhodesia itsenäistyi Sambiana.
- 3. marraskuuta - Bolivian presidentti Victor Paz Estenssoron hallitus syrjäytettiin kenraali Alfredo Obando Candian vallankaappauksessa.
- 3. marraskuuta - Yhdyvaltain presidentti Lyndon B. Johnson voitti vaalin haastajaansa Barry Goldwateria vastaan.
- 10. marraskuuta - Australia päätti palauttaa asevelvollisuuden Indonesian Borneon sodan vuoksi.
- 24. marraskuuta - Belgialaiset laskuvarjojoukot ja palkkasoturit valtasivat Stanleyvillen, mutta usea panttivanki sai surmansa taistelussa.
- 28. marraskuuta - Yhdysvaltain turvallisuusneuvosto päätti suositella Pohjois-Vietnamin pommitusten laajentamista.
Syntyneitä
- 6. tammikuuta – Jyrki Kasvi, kansanedustaja
- 7. tammikuuta – Nicolas Cage, näyttelijä
- 27. tammikuuta – Bridget Fonda, näyttelijä
- 18. helmikuuta – Matt Dillon, näyttelijä
- 9. maaliskuuta – Juliette Binoche, näyttelijä
- 19. maaliskuuta – Olli Lindholm, laulaja ja kitaristi, Yö-yhtye ja Appendix
- 7. huhtikuuta – Russell Crowe, näyttelijä
- 17. huhtikuuta – Maynard James Keenan, muusikko
- 25. huhtikuuta – Andy Bell, Erasure-yhtyeen laulaja
- 26. toukokuuta – Lenny Kravitz, muusikko
- 26. kesäkuuta – Tommi Mäkinen, ralliajaja
- 30. heinäkuuta – Vivica A. Fox, näyttelijä
- 2. syyskuuta – Keanu Reeves, näyttelijä
- 26. lokakuuta – Marc Lépine, massamurhaaja († 1989)
- 31. lokakuuta – Marco van Basten, jalkapalloilija
Kuolleita
- 9. maaliskuuta - Kenraali Paul Erich von Lettow-Vorbeck, Saksan joukkojen komentaja Itä-Afrikassa ensimmäisessä maailmansodassa (s. 1870)
- 5. huhtikuuta - Douglas MacArthur, yhdysvaltalaiskenraali
- 17. toukokuuta - Otto Wille Kuusinen, kommunisti, Terijoen hallituksen pääministeri (s. 1881)
- 27. toukokuuta - Jawaharlal Nehru, intialainen politiikko (s. 1889)
- 3. kesäkuuta - Frans Eemil Sillanpää, kirjailija (s. 1888)
- 19. heinäkuuta - Olavi Paavolainen, kirjailija (s. 1903)
- 28. syyskuuta - Harpo Marx, koomikko (Marxin veljekset) (s. 1888)
ko:1964년
ja:1964年
simple:1964
th:พ.ศ. 2507
Moskova
Moskova (venäjäksi Москва, translitteroituna Moskva ) on Venäjän federaation pääkaupunki ja Euroopan suurin kaupunki. Moskovan asukasluku on noin kymmenen miljoonaa. Moskova on myös Venäjän tärkein teollisuuskaupunki ja liikenteen solmukohta.
Maantiede
asukasluku
Moskova on itsessään yksi Venäjän federaation subjekti ja erillinen sitä ympäröivästä Moskovan alueesta. Moskova sijaitsee Venäjän euroopanpuoleisessa osassa, 55.75 N ja 37.62 E. Kaupunki on keskimäärin 156 metriä merenpinnan tasoa ylempänä tasangolla Oka- ja Volga-jokien välissä, Moskova-joen varrella.
Kaupungin rajan muodostaa, paria poikkeusta lukuun ottamatta, vuonna 1962 valmistunut 109 kilometriä pitkä kehätie. Sen sisään jäävästä noin tuhannesta neliökilometrista kolmannes on puistoa ja viheraluetta.
Hallinnolliset alueet
Pääartikkeli: Moskovan hallinnolliset alueet
Kaupunki on jaettu kymmeneen hallinnolliseen piirikuntaan (административные округа), jotka jakautuvat kaikkiaan 124 kaupunkiseutuun eli piiriin (районы).
Kymmenen piirikuntaa on esitetty oheisessa kartassa:
- 1. Zelenogradin kaupunki (город Зеленоград)
- 2. Pohjoinen (Северный)
- 3. Koillinen (Северо-Восточный)
- 4. Luoteinen (Северо-Западный)
- 5. Keskusta (Центральный)
- 6. Itäinen (Восточный)
- 7. Eteläinen (Южный)
- 8. Kaakkoinen (Юго-Восточный)
- 9. Lounainen (Юго-Западный)
Historia
Moskova on saanut nimensä alueen läpi virtaavasta saman nimisestä joesta, joka taas on vanha suomalais-ugrilainen hydronyymi. Paikalle muodostui jo varhaisena aikana kaupan keskus, johon sittemmin asettui asumaan slaaveja. Moskovan ruhtinaskunta nousi 1400-luvulla Venäjän valtioiden johtoasemaan ja siten siitä muodostui tsaarin Venäjän pääkaupunki 1400-luvulta 1700-luvun alkuun. 1700-luvulla pääkaupunki siirrettiin keisari Pietari Suuren perustamaan Pietariin. Moskova kärsi pahoja vaurioita kaupungin palaessa Napoleonin sodassa vuonna 1812. Tsaarinvallan kaatumisen jälkeen maaliskuussa 1918 Lenin ja hallitus siirtyivät Moskovaan, josta tuli näin taas käytännössä pääkaupunki. Moskovan pääkaupungin asema vahvistettiin Neuvostoliittoa perustettaessa joulukuussa 1922.
Ilmasto
Moskovassa vallitsee mannerilmasto: talvet ovat kylmiä, kesät lämpimiä. Vuoden keskilämpötila on +5 C ja keskimääräinen vuosisademäärä 688 mm. Sateisin kuukausi on heinäkuu, jolloin saadaan keskimäärin 92 mm sadetta.
Moskovan lämpötila on talvella yleensä 12-15 pakkasasteen välillä, joskus jopa -20C, mutta tuuli ei lisää pakkasen purevuutta siinä määrin kuin rannikkoseuduilla.
Moskva-joen jää lähtee tyypillisesti 12. huhtikuuta. Pysyvä lumipeite vallitsee 23. marraskuuta - 16. maaliskuuta.
Väestö
1922
Koulutus
Moskovassa sijaitsee useita suuria yliopistoja. Suurin ja vanhin on Moskovan valtiollinen yliopisto. Sen päärakennus on 240 metriä korkea 36-kerroksinen tornitalo. Valtiollisessa yliopistossa opiskelee yli 30 000 opiskelijaa. Tekniikan alan yliopistoista suurin on Moskovan valtiollinen teknillinen yliopisto.
Liikenne
Moskovassa on viisi lentokenttää. Päivittäisiä junayhteyksiä on niin Suomeen, Vladivostokiin kuin Brysseliinkin.
Paikallisliikenteen ydin on Moskovan metro, jonka vanhimmat juhlavat asemat ovat vuodelta 1935. metrolinjoja on 11, asemia 171 ja matkustajia päivittäin 9 miljoonaa.
Metroliikennettä täydentää linja-autojen ja johdinautojen verkko.
Henkilöautoja käy kaupungissa päivittäin 2½ miljoonaa, mikä saa aikaan pahoja ruuhkia.
Kaupunkikuva ja nähtävyydet
Moskovassa sijaitsee kuuluisa Kreml elegantteine sipulikupoleineen, mikä tarjoaa paikan kansalliselle hallitukselle. Moskovan patriarkka on Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja. Kremlin läheisyydessä Moskovan historiallisessa keskustassa ovat kuuluisa Punainen tori, jolla on myös Leninin mausoleumi sekä Pyhän Vasilin katedraali.
Urheilu
Ylivoimaisesti suosituin urheilulaji on jalkapallo, ja Moskovan kaupungista pelaa Venäjän pääsarjassa peräti kuusi joukkuetta: FC Moskova, TsSKA, Dynamo, Lokomotiv, Torpedo ja Spartak. Lisäksi Moskovan esikaupungissa Ramenskojessa pelaa kotiottelunsa virallisesti Moskovan aluetta edustava Saturn.
Kulttuuri
Moskova on Venäjän taide-elämän keskus. Se tunnetaan erityisesti baletista ja Bolšoi-teatterista.
Aiheesta muualla
- [http://www.mos.ru Kaupungin kotisivu]
- [http://www.themoscowtimes.com/indexes/01.html Moscow Times] - englanninkielinen sanomalehti
- [http://www.moscowout.ru Menokone]
- [http://www.moscow-taxi.com Taksimiesten tietotoimisto] (epäluotettava mutta hauska)
- [http://wikitravel.org/en/Moscow Moskova Wikitravelissa]
-
als:Moskau
zh-min-nan:Moskva
ko:모스크바
ja:モスクワ
simple:Moscow
th:มอสโก
Terijoen hallitusTerijoen hallitus eli Suomen Kansanhallitus,joka perustettiin hallitsemaan Neuvostoliiton talvisodassa valtaamille alueille perustettua Suomen Kansanvaltaista Tasavaltaa.Hallitusta kutsuttiin Suomessa nimellä Terijoen hallitus ja sen päämiehenä toimi Otto Wille Kuusinen.
Terijoen hallitus ja Suomen kansanvaltainen tasavalta perustettiin lähinnä houkuttelemaan sosialisteja Suomen armeijan puolelta uuteen sosialistiseen Suomen valtioon. Sen tarkoitukset olivat myös diplomaattiset, ja se oli välittömästi ainoa laillinen esivalta Suomelle, jonka Neuvostoliitto tunnusti. Stalin luultavasti odotti Suomessa tapahtuvaa vallankumousta tai kansannousua, mutta lähinnä tapahtui yksittäisten suomalaisten kommunisti-sotilaiden loikkauksia Kansanvaltaisen Tasavallan puolelle. Yritys epäonnistui, ja Terijoen hallitus lakkautettiin 12. maaliskuuta 1940 talvisodan päättyessä.
Hallituksella oli oma sanomalehti, armeija ja raha.
Hallituksen kokoonpano
- Kansanhallituksen puheenjohtaja ja Suomen ulkoasiain ministeri Otto Wille Kuusinen
- Kansanhallituksen varapuheenjohtaja ja valtiovarain ministeri Mauri Rosenberg
- Puolustusministeri Akseli Anttila
- Sisäasiain ministeri Tuure Lehén
- Maanviljelysministeri Armas Äikiä
- Valistusministeri Inkeri Lehtinen
- Karjalanasiain ministeri Paavo Prokkonen
Katso myös
- Talvisodan henki
Linkki
- [http://wikisource.org/wiki/Terijoen_hallituksen_julistus Terijoen hallituksen julistus Wikiteksteissä]
Luokka:Neuvostoliitto
Luokka:Suomi 1939-1945
Luokka:Suomen poliittinen historia
Suomen sosialidemokraattinen puolue
:SDP-lyhenteen muut merkitykset ovat sivulla SDP (täsmennyssivu)
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP) on yksi Suomen suurimmista puolueista. Suomessa vallitsevassa vasemmisto-oikeisto jaottelussa se nähdään vasemmistolaiseksi, sosialismia edustavaksi puolueeksi. Se nähdään maltillisemmaksi kuin Vasemmistoliitto ja Suomen kommunistiset puolueet. SDP on kiinteässä yhteistyössä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön kanssa.
Huomaa, että vaikka sanalla "sosiaali" on suomen kielessä kaksi "a"-kirjainta, tämän puolueen nimi kirjoitetaan yhdellä "a"-kirjaimella historiallisista syistä, vaikka sosialidemokratiaan viitataan ajoittain tiedotusvälineissä sosiaalidemokratiana. Puolueen virallinen nimi (kuten rekisteröity Suomen puoluerekisteriin) on Suomen Sosialidemokraattinen Puolue / Finlands Socialdemokratiska Parti r.p.
Historiaa
Puolue perustettiin 1899, jolloin sen nimi oli Suomen Työväenpuolue. Suomen Sosialidemokraattiseksi Puolueeksi nimi muutettiin Forssassa 1903 pidetyssä puoluekokouksessa. Samalla hyväksyttiin myös Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen mallin mukainen marxilainen ohjelma.
Venäjän vuoden 1905 vallankumous seurannaisilmiöineen (mm. Suurlakko) toi Suomeen yksikamarisen 200-paikkaisen eduskunnan ja yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden, joka oli SDP:n ohjelman vaatimuslistalla. SDP nousi välittömästi suureksi puolueeksi, ja vuoden 1916 vaaleissa se sai enemmistön, 103 paikkaa. Tämän seurauksena Suomeen nimitettiin maailman ensimmäinen sosialistienemmistöinen senaatti (puolet ministereistä tosin oli porvareita), puheenjohtajanaan Oskari Tokoi. Tämä SDP:n hallitsema eduskunta laati valtalain, maaliskuun vallankumouksen jälkeen kesällä 1917, jossa eduskunta julistettiin korkeimman vallan haltijaksi. Tämän seurauksena Venäjän väliaikainen hallitus hajoitti eduskunnan ja kesän 1917 SDP:n enemmistö muuttui lievän vaalitappion jälkeen vähemmistöksi. Seuraava senaatti oli täysporvarillinen. Eduskunta jätti siitä lähtien SDP:n yritykset parlamentaariseen vaikuttamiseen huomiotta ja yhteiskunnallinen jännitys kiristyi syksyn aikana johtaen tammikuussa 1918 avoimeen luokkasotaan (kuten asia punaisella puolella tuolloin ymmärrettiin).
Suomen sisällissodassa punaisen puolen hallitukseen, Kansanvaltuuskunnan, kuului sosialidemokraattien jäseniä ja suuri osa puolueen jäsenistä toimi punaisten puolella. Monet jäsenistä ja johtohenkilöistä kuitenkin jättäytyivät sivuun punaisten tominnasta. Sisällissodan alettua puolueorganisaation toiminta käytännössä lakkasi. Sisällissodan päättyessä monet puolueen johtajista ja aktiiveista pakenivat Venäjälle. Tuhansia puolueen jäseniä ja kannattajia kuoli myös taisteluissa, teloituksissa ja vankileireillä. Syksyllä 1918 punaisten toiminnasta sivussa olleet puoluejohdon jäsenet käynnistivät kuitenkin SDP:n toiminnan uudelleen Väinö Tannerin johdolla. Jo seuraavissa vaaleissa (1919) kannatus osoittautui suunnilleen aiemman kaltaiseksi.
Venäjälle paenneet entiset SDP:n aktiivit perustivat elokuussa 1918 Moskovassa Suomen kommunistisen puolueen, joka otti lähtökohdakseen Venäjän bolshevikkien mallin mukaisen vallankumousohjelman. SKP joutui kuitenkin toimimaan Suomessa maanalaisena. Vasta myöhemmin 1920-luvulla kommunistien peitepuolue Suomen Sosialistinen Työväenpuolue Suomessa sai vaaleissa osan SDP:n eduskuntapaikoista. 1930-luvulla valtiovallan estäessä tehokkaasti kommunistien ja vasemmistososialistien yritykset osallistua vaaleihin, SDP:n kannatus ja paikkamäärä eduskunnassa nousi jälleen selkeästi.
Sekä talvisota että jatkosota aiheuttivat SDP:n sisällä ristiriitoja, kun osa puolueen kansanedustajistakin asettui kritisoimaan Suomen ulkopolitikkaa. Sodan jälkeen 1944 osa SDP:n vasemman siiven toimijoista (muun muassa niin sanotut "kuutoset") erkani ja liittyi SKDL:n riveihin.
SDP:n ja kansandemokraattien suuri vedenjakaja toisen maailmansodan aikana ja jälkeen useita vuosikymmeniä oli itsenäisyystahto, sen sijaan maansisäinen sosialisointitahto yhdisti. SDP liittoutui kuitenkin ennemmin konservatiivisen oikeiston (Kansallinen Kokoomus) kanssa, esimerkiksi Urho Kekkosta vastaan, kuin sosialististen aateveljiensä Kommunistien kanssa.
SDP:n sisäiset ristiriidat kuitenkin jatkuivat. 1950-luvun lopulla niin sanotut skogilaiset (sittemmin jyrkentymisen jälkeen niin sanotut simoslaiset) irtaantuivat SDP:stä ja perustivat TPSL:n. Pääosa TPSL:stä yhdistyi takaisin SDP:hen 1970-luvun alussa.
1960-luvun alun alamaissa eletyn kauden jälkeen SDP saavutti 1966 huomattavan vaalivoiton, josta alkaen se on ollut Suomen kahden suurimman puolueen joukossa (yleensä suurin) sekä hallituspolitiikan kulmakiviä. Sitä on ryhdytty kutsumaan valtionhoitajapuolueeksi.
SDP nykyään
SDP:n kannattajia asuu tilastollisesti paljon suurimmissa kaupungeista.
Vuoden 2006 presidentinvaaleissa puolueen presidenttiehdokas on Tarja Halonen.
Kritiikkiä SDP:tä kohtaan
2000-vuosikymmenelle tultaessa SDP:stä on demografisista syistä muodostunut lähinnä nk. suurten ikäluokkien puolue, jonka takia joidenkin arvioiden mukaan sosialismi on joutunut syrjään puolueen käytännön politiikasta keskituloisten edunvalvonnan tieltä. SDP:n kannattajakunnasta valtaosa on keski-ikäisiä tai iäkkäitä, jotka ovat usein keränneet kohtuullisen henkilökohtaisen varallisuuden (asuntoineen ja kesämökkeineen). Näiden kriitikoiden mukaan olisi SDP:ltä poliittinen itsemurha ajaa yksityisen omistusoikeuden heikentämistä tai verotuksen merkittävää kiristämistä, missä SDP:läisillä ei ole yhtenäistä kantaa. Puheenjohtaja Paavo Lipposen johtaman SDP:n politiikkaa jotkut äärivasemmistolaiset ovatkin kutsuneet jopa Kokoomusta oikeistolaisemmaksi.
Vuoden 1972 Zavidovo-vuodon yhteydessä usea SDP:n ministeri tai virkamies todettiin syylliseksi tekoon. Vuonna 1973 joukko vasemman siiven demareita allekirjoitti muun vasemmiston kanssa vetoomuksen EEC-kauppasopimusta vastaan. Molemmissa tapauksissa siihen osallistuneiden tavoite oli EEC-kauppasopimusneuvottelujen keskeytyminen.
SDP:n saamat paikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)
Merkittäviä sosialidemokraattisia poliitikkoja
Presidenttejä
- Martti Ahtisaari
- Tarja Halonen
- Mauno Koivisto
Pääministereitä
- Karl-August Fagerholm
- Paavo Lipponen
- Rafael Paasio
- Kalevi Sorsa
- Väinö Tanner
- Mauno Koivisto
Ministereitä
- Antti Kalliomäki
- Erkki Liikanen
- Erkki Tuomioja
Kansanedustajia
- Eero Heinäluoma
Puolueen puheenjohtajat
- N. R. af Ursin (1899-1900)
- J. A. Salminen (1900)
- K. F. Hellsten (1900-1903)
- Taavi Tainio (1903-1905)
- Emil Perttilä (1905-1906)
- Edvard Valpas (1906-1909)
- Matti Paasivuori (1909-1917 ja 1926-1930)
- Kullervo Manner (1917-1918)
- Väinö Tanner (1918-1926 ja 1957-1963)
- Kaarlo Harvala (1930-1944)
- Onni Hiltunen (1944-1946)
- Emil Skog (1946-1957)
- Rafael Paasio (1963-1975)
- Kalevi Sorsa (1975-1987)
- Pertti Paasio (1987-1991)
- Ulf Sundqvist (1991-1993)
- Paavo Lipponen (1993-2005)
- Eero Heinäluoma (2005–)
Linkkejä
- [http://www.sdp.fi/ Puolueen kotisivut]
- [http://www.tyark.fi/julisteet.htm SDP:n vaalijulisteita vuosien varrelta]
- [http://www.sdp.fi/easydata/customers/sdp/files/pdf/pjt03.pdf Puolueen puheenjohtajat ja puoluesihteerit]
Luokka:Suomalaiset puolueet
1911
Tapahtumia
- 18. tammikuuta - Eugene B. Ely laskeutui lentokoneellaan USS Pennsylvanian kannelle, San Franciscon satamassa, ensimmäinen kertaa kun lentokone laskeutui laivan kannelle.
- 24. maaliskuuta - Tanska lakkautti kuolemantuomion ja julkiset ruoskinnat.
- 15. toukokuuta - Yhdysvaltain korkein oikeus julisti Standard Oilin monopoliksi ja määräsi sen hajotettavaksi.
- 14. kesäkuuta - Britanniassa alkaa merimiesten lakko, joka johtaa ammattiliiton perustamiseen.
- 15. kesäkuuta - Computing-Tabulating-Recording Company (IBM) perustettiin New Yorkissa.
- 1. heinäkuuta - Saksalaisen sotalaiva Pantherin saapuminen Agadirin satamaan laukaisee kansainvälisen kriisin. Neuvotteluissa saksalaiset lupasivat lähteä Marokosta vastineeksi oikeuksista Ranskan Keski-Kongoon. Ranska päättää Marokon itsehallinto-oikeuden.
- 21. elokuuta - Mona Lisa varastettiin Louvresta (Vincenzo Perugia saatiin kiinni, ja maalaus palautettiin 1913)
- 29. syyskuuta - Italia julisti sodan Turkille. Italiaan liitetään Tripoli ja Cyrenaica.
- 10. lokakuuta - Wuchangin kansannousu Kiinassa enteilee Qing-dynastian loppua.
- 11. joulukuuta - Yrjö V ja Victoria Mary of Teck kruunattiin New Delhissa Intian keisariksi ja keisarittareksi.
- 14. joulukuuta - Roald Amundsenin retkikunta saavutti Etelänavan.
- 29. joulukuuta - Sun Yat-senista ensimmäinen Kiinan tasavallan presidentti.
- Hiram Bingham löysi Macchu Picchun.
- 1911 Encyclopædia Britannica julkistettiin.
- Ernest Rutherford päätteli atomiytimen olemassolon sirontakokeista.
Syntyneitä
- 29. tammikuuta - Peter von Siemens, teollisuusmies († 1986)
- 6. helmikuuta - Ronald Reagan, näyttelijä, Yhdysvaltain presidentti († 2004)
- 9. helmikuuta - Esa Pakarinen, näyttelijä ja muusikko
- 13. maaliskuuta - L. Ron Hubbard, tieteiskirjailija († 1986)
- 16. maaliskuuta - Josef Mengele, Natsi-Saksan hirmuteoista tunnettu tohtori.
- 29. kesäkuuta - Pekka Tiilikainen, urheilutoimittaja († 1976)
- 30. kesäkuuta - Czesław Miłosz, puolalainen runoilija, Nobelin palkinto vuonna 1980 († 2004)
- 9. marraskuuta - Kaj Franck, muotoilija.
- 11. joulukuuta - Naguib Mahfouz, egyptiläinen kirjallisuuden Nobel-voittaja
Kuolleita
- 18. toukokuuta - Gustav Mahler, säveltäjä (s. 1860)
- 29. lokakuuta - Joseph Pulitzer, sanomalehtijulkaisija ja journalisti
ms:1911
ko:1911년
ja:1911年
simple:1911
th:พ.ศ. 2454
1918 Tapahtumia
- 27. tammikuuta - Suomen sisällissota alkaa.
- 14. helmikuuta - Neuvosto-Venäjä siirtyi gregoriaaniseen ajanlaskuun, edellinen päivä oli 1. helmikuuta juliaanisen kalenterin mukaan
- 16. helmikuuta - Liettua julistautui itsenäiseksi Saksasta ja Venäjästä
- 24. helmikuuta - Viro julistautuu itsenäiseksi.
- 3. maaliskuuta - Ensimmäinen maailmansota: Saksan keisarikunta, Itävalta-Unkari ja Neuvosto-Venäjä solmivat Brest-Litovskin rauhan. Venäjä vetäytyy sodasta.
- 5. maaliskuuta - Venäjän pääkaupunki siirretään Petrogradista Moskovaan.
- 6. maaliskuuta - Suomen (valkoiset) ilmavoimat perustetaan. Se sai ensimmäisen koneensa ruotsalaiselta Eric von Rosenilta.
- 7. maaliskuuta - Suomi liittoutui Saksan kanssa.
- 21. maaliskuuta - Toinen Sommen taistelu alkaa länsirintamalla.
- 25. maaliskuuta - Valko-Venäjä julistautuu itsenäiseksi.
- 1. huhtikuuta - Royal Air Force perustettiin Britanniassa yhdistämällä Royal Flying Corps ja Royal Naval Air Service.
- 26. toukokuuta - Demokraattinen Georgian tasavalta perustettiin.
- 28. toukokuuta - Armenia sai itsenäisyynsä Osmanien valtakunnasta.
- 1. kesäkuuta - Ensimmäinen maailmansota: Belleaun metsän taistelu alkaa.
- heinäkuu - Venäjän sisällissota: Bolševikit pyrkivät riisumaan Tšekki-slovakilegioonan aseista.
- 1. elokuuta - Brittijoukot miehittävät Arkangelin. Komentaja käsketään tukemaan valkoisia joukkoja.
- 8. elokuuta - Amiensin taistelu, kanadalais- ja australialaisjoukot aloittavat hyökkäyksen Saksan linjoja vastaan. Kenraali Erich Ludendorff kutsuu päivää myöhemmin "Mustaksi päiväksi Saksan armeijalle".
- 30. elokuuta - SR Fanja Kaplan ampuu Leniniä. Petrogradin Tšekan päällikkö murhataan samana päivänä.
- 3. lokakuuta - Keisari nimitti Max von Badenin Saksan kansleriksi.
- 28. lokakuuta - Tšekkoslovakia sai itsenäisyyden Itävalta-Unkarista.
- 3. marraskuuta - Itävalta-Unkari solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa.
- 6. marraskuuta - Uusi Puolan hallitus perusttiin Lublinissa.
- 8. marraskuuta - Saksan armeija veti uskollisuutensa keisarilta.
- 9. marraskuuta - Saksan keisari Wilhelm II luopui kruunusta.
- 11. marraskuuta - Saksa solmii solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa.
- 11. marraskuuta - Itävallan keisari Kaarle I luopui kruunusta.
- 16. marraskuuta - Unkari julistautui itsenäiseksi Itävallasta.
- 18. marraskuuta - Latvia julistautui itsenäiseksi Venäjästä.
- 1. joulukuuta - Islannista tuli autonominen kuningaskunta Tanskan alaisuudessa.
- 1. joulukuuta - Transilvania liittyi Romaniaan liitettyään itseensä maaliskuussa Bessarabian ja Bukovinan.
- 1. joulukuuta - Serbien, kroaatien ja sloveenien kuningaskunta julistettiin perustetuksi (myöhemmin Jugoslavian kuningaskunta).
- 1. joulukuuta - Ruotsissa siirryttiin mies ja ääni -periaatteeseen.
- 27. joulukuuta - Poznańin suurherttuakunnan puolaiset nousevat saksalaisia vastaan liittyäkseen Puolaan.
Suomi
- 27. tammikuuta - Suomen sisällissota alkaa.
- 29. tammikuuta - Tampere punaisten hallintaan Suomen sisällissodassa.
- 31. tammikuuta - Suinulan verilöyly Kangasalla liittyen Suomen sisällissodan tapahtumiin.
- 26. maaliskuuta - Antautumistarjous punaisille Suomen sisällissodassa ennen Tampereen valtausta.
- 6. huhtikuuta - Punainen Tampere hävisi Suomen sisällissodassa ja 11 000 punakaartilaista kerättiin keskustorille.
- 29. huhtikuuta - Viipuri valkoisten hallintaan Suomen sisällissodassa.
- 1. huhtikuuta - Helsinki saatiin vallattua punaisilta Suomen sisällissodassa.
- 1. syyskuuta - Repolan kunta ilmoitti irtautuvansa Venäjästä ja liittyi Suomeen.
- 1. lokakuuta - Hyvinkään yhteiskoulu aloitti toimintansa.
- 9. joulukuuta - Kansallinen Kokoomus perustetaan Suomessa.
- Suomen kommunistinen puolue perustetaan Moskovassa.
Syntyneitä
- 15. tammikuuta - Gamal Abdal Nasser, Egyptin presidentti
- 26. tammikuuta - Nicolae Ceauşescu, Romanian diktaattori
- 26. helmikuuta - Theodore Sturgeon, scifi-kirjailija
- 5. maaliskuuta - James Tobin, ekonomisti (k. 2002)
- 11. toukokuuta - Richard Feynman, fyysikko (k. 1988)
- 14. heinäkuuta - Ingmar Bergman, elokuvaohjaaja
- 18. heinäkuuta - Nelson Mandela, Etelä-Afrikan presidentti, Nobelin rauhanpalkinnon saaja.
- 11. joulukuuta - Aleksandr Solženitsyn, kirjailija
- 25. joulukuuta - Anwar Sadat, Egyptin presidentti (k. 1981)
Kuolleita
- 3. heinäkuuta - Mehmed V, osmanien sulttaani
- 17. heinäkuuta - Keisari Nikolai II ja tsaariperhe (teloitettuna)
- 19. marraskuuta - Joseph Smith Myöhempien aikojen Pyhien Jeesuksen kristuksen kirkon perustaja
ms:1918
ko:1918년
ja:1918年
simple:1918
th:พ.ศ. 2461
KansanvaltuuskuntaKansanvaltuuskunta oli Suomalaisen vasemmiston ja sosialidemokraattisen puolueen piiristä 29. tammikuuta 1918 Työmies-lehdessä muodostetuksi ilmoitettu hallitus, joka aloitti kapinan vuonna 1917 Suomen itsenäiseksi Venäjän väliaikaisesta hallituksesta julistanutta ns. Svinhufvudin itsenäisyyssenaattia vastaan. Kansanvaltuuskunta toimi Suomen sisällissodassa punaisen puolen poliittisena johtona. Sodan puhjettua aiemmin maan alla toiminut punaisten vallankumoushallitus virallisti itsensä 28. tammikuuta 1918 antamallaan julistuksella [1]. Edellisenä päivänä punaiset olivat aloittaneet Helsingin valtaamisen, mutta jo viikkoa aiemmin punaiset ja valkoiset olivat ottaneet yhteen Viipurissa.
Valtuuskunnan kokoonpano
Kansanvaltuuskunnan puheenjohtajana (pääministerinä) toimi Kullervo Manner, ulkoasiainvaltuutettuna (ulkoministerinä) Yrjö Sirola, sisäasiainvaltuutettuna (sisäministerinä) Adolf Taimi, oikeusasiainvaltuutettuna (oikeusministerinä) Lauri Letonmäki ja Antti Kiviranta, valistusasiainvaltuutettuna (opetusministerinä) Otto Wilhelm Kuusinen, raha-asianvaltuutettuna (valtiovarainministerinä) Jalo Kohonen, työasianvaltuutettuna (työministerinä) Johan Erik Lumivuokko, maatalousasiain valtuutettuna (maatalousministerinä) Evert Eloranta, elintarvikeasiainvaltuutettuna (II maatalousministerinä) Oskari Tokoi, liikenneasiain valtuutettuna (liikenneministerinä) Konstantin Lindqvist, posti- ja tiedotusasiain valtuutettuna (II liikenneministerinä) Emil Elo ja prokuraattorina (oikeuskanslerina) Matti Turkia.
Suomen sosialidemokraattisen puolueen keskeinen henkilö, Väinö Tanner, ei liittynyt kansanvaltuuskuntaan, mikä mahdollisti hänelle keskeisen aseman Suomen politiikassa vuoden 1918 sodan jälkeenkin.
Vallankumoushallitusta punaiset kutsuivat Suomen Kansanvaltuuskunnaksi [2]. Sitä valvomaan oli tarkoitus perustaa Työväen Pääneuvosto, jonka kokoonpanosta Suomen Kansanvaltuuskunta esitti seuraavaa:
- SDP 10 paikkaa
- SAJ 10 paikkaa
- Punakaartit 10 paikkaa
- Helsingin Työväenjärjestöjen edustajat 5 paikkaa
Kansanvaltuuskunnan oli siis määrä hoitaa myös Työväen Pääneuvoston tehtävät, kunnes Työväen Pääneuvosto kokoontuu ensimmäisen kerran.
Perustuslakiehdotus
Kansanvaltuuskunta laati ehdotuksen Suomen perustuslaiksi [3]. Se sisälsi merkittäviä vaikutteita Yhdysvaltojen perustuslaista ja Ranskan suuren vallankumouksen ihanteista ja se oli tarkoitus saattaa kansanäänestykseen.
Vallankumoushallituksen perustuslakiehdotusta tarkemmin tutkimalla ja vertaamalla sitä nykyiseen perustuslakiimme löytyy yllättävän paljon yhtäläisyyksiä. Esimerkiksi yleinen, myös naisia koskeva äänioikeus oli mukana (oli tosin ollut Suomessa jo vuodesta 1906) ja useat nykyiset valiokunnat mainitaan nimeltä, samoin rajoittamaton monipuoluejärjestelmä. Jotakin merkittäviä poikkeuksia eduskunnan ja oikeuslaitoksen tappioksi ja samaan aikaan hallituksen hyväksi kuitenkin on. Alla niistä muutama listattuna:
- Kansaneduskunnan valiokuntien ja komiteoiden (nyk. ministerien asettamien työryhmien) jäsenet oltaisiin valittu suhteellisella vaalitavalla kansanedustajien keskuudesta, eli suuret Kansaneduskunta-puolueet olisivat saaneet nykyiseen käytäntööön verrattuna enemmän valiokuntapaikkoja. Nykyisessä valtiosäännössä valiokuntien paikat jaetaan samassa suhteessa puolueiden kansanedustajapaikkojen kanssa.
- Lainvalmisteluun osallistuvat lautakunnat ja eduskunnan nimeämien tutkintalautakuntien (nyk. esim. onnettomuustutkintalautakunnat tai valtakunnanoikeus) paikkajaossa olisi sovellettu Kansaneduskunnan valiokuntien paikkajakoa
- KHO ja KKO eivät olisi voineet tehdä päätöstä ilman prokuraattorin (nyk. oikeuskanslerin) tai lainvalvojakunnan (nyk. Perustuslakivaliokunta) jäsenen läsnäoloa
- Kansaneduskunta olisi kokoontunut määräajoin vain kerran vuodessa, muutoin vain kansanedustajien määräenemmiston päätöksellä. Sinä aikana, kun Kansaneduskunta ei kokoonnu valtopäiville, sen valtaa olisi käyttänyt Kansanvaltuuskunta (nyk. hallitus)
- Kansanvaltuuskunta olisi näin kyennyt hyväksymään lakeja ilman Kansaneduskunnan päätöstä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: päätöksenteossa läsnä ollut valvojavaliokunnan jäsen olisi pystynyt vaatimaan, valtiosääntöön(/perustuslakiin) perustuvaan syyhyn vedoten, jättämään lain lepäämään, kunnes varsinaiset valtiopäivät (Kansaneduskunta) kokoontuu
- Hallinnon valvojakuntaan ja lainvalvojakuntaan jaettu valvojavaliokunta pystyi jättämään lait lepäämään, eli käytännössä Kansanvaltuuskunnan päätettäväksi
Joitain valtaa nykyiseen perustuslakiin nähden enemmän hajauttavia kohtia ovat mm. seuraavat kohdat:
- KKO ja KHO nimitykset olisi hyväksynyt Kansaneduskunta Kansanvaltuuskunnan esityksestä. Nykyisin presidentti nimittää henkilöt näihin virkoihin hallituksen esityksestä
- Ylin toimeenpanovalta olisi ollut Kansanvaltuuskunnalla Kansaneduskunnan valvonnassa. Osa tästä toimeenpanovalasta on nykylain mukaan presidentillä.
Perustuslakiehdotuksen hylkääminen
Sisällissodan päätyttyä Kansanvaltuuskunnan ehdotus hylättiin ja Suomessa alkoi käyttää valtaa niin sanottu tynkäeduskunta, josta kaikki työväenpuolueiden edustajat, lukuun ottamatta Matti Paasivuorta, oli suljettu pois. Tämä noin puoleen varsinaisesta koostaan typistetty eduskunta sääti Suomelle perustuslain, jolla Suomesta tehtiin kuningaskunta. Kuningashankkeen epäonnistuttua ja länsivaltojen painostuksen seurauksena pidettiin maassa uuet eduskuntavaalit ja valittu eduskunta laati maalle uuden perustuslain, joka oli pääosin samanlainen, mutta hallitsijan valtaoikeudet annettiin välillisillä vaaleilla valitulle presidentille. Vaikka ennen sisällissotaa Suomesta oli tullut maailman ensimmäinen maa, jossa vallitsi yleinen ja yhtäläinen äänioikeus kunnallisvaaleja lukuun ottamatta, pysähtyi parlamentaristinen kehitys sodan jälkeen vuosikymmeniksi johtuen 1920-luvun epävakaisuudesta sekä 1944 jälkeen ulkopolitiikan ja bilateraalikaupan ylläpitämiseksi tarvitusta presidenttijohtoisuudesta.
Tynkäeduskunnan lainsäätötoimet johtivat siihen että vuoden 2000 uuteen perustuslakiin asti presidentti pystyi yksin hajoittamaan eduskunnan ja estämään tai lykkäämään lakien voimaantuloa. Tasavallan presidentin oikeus järjestyttää uudet vaalit hallituspuolueiden hyväksyntää kysymättä korostaa tasavallan presidentin oikeuksia korkeimman toimeenpanovallan haltijana.
Kansanvaltuuskunnan ehdotus perustuslaiksi ei koskaan edennyt ehdotusta edemmäksi, koska kansanvaltuuskunta hävisi sisällissodan, minkä jälkeen sen jäsenillä oli Suomessa maanpetturin asema. Osa kansanvaltuuskunnan jäsenistä pakeni Neuvosto-Venäjälle selvitäkseen uhkaavilta kuolemantuomioilta kapinasta. Perustualain voimaan saattamiseksi Kansanvaltuuskunta ehdotti järjestettäväksi kansanäänestystä. Saksan, Neuvosto-Venäjän ja länsivaltojen, lähinnä Britannian, mutta myös Ranskan vaikutus interventiojoukkoina Suomen tilanteeseen olisi voinut vaikuttaa perustuslakiesityksen hyväksymiseen siinäkin tapauksessa, ettei kansanvaltuuskunta olisi hävinnyt 1918 sisällissotaa.
Linkit
- [1] http://www.histdoc.net/historia/1917-18/kv10.html
- [2] http://www.histdoc.net/historia/1917-18/kv10.html
- [3] http://www.histdoc.net/historia/1917-18/pun_vs.html
- [4] [http://www.eduskunta.fi/historia/fin/VaaliIndex.htm
Luokka:Suomen historia
Luokka:Suomen sisällissota
Neuvostoliitto
Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto (СССР ; SNTL) oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolševikkien) hallitsema valtio, joka oli olemassa vuosina 1922–1991. Neuvostoliitto oli purkautuessaan 1991 pinta-alaltaan maailman suurin valtio (22,4 miljoonaa neliökilometriä) ja väkiluvultaan kolmanneksi suurin (noin 300 miljoonaa asukasta).
Pääkaupunki oli Moskova. Historiansa aikana Neuvostoliittoon kuuluneiden maiden määrä vaihteli, hajotessaan Neuvostoliitto oli jaettu viiteentoista sosialistiseen neuvostotasavaltaan, joista tuli itsenäisiä valtioita maan hajotessa. Neuvostoliiton osista Ukrainan ja Valko-Venäjän sosialistiset neuvostotasavallat kuuluivat myös YK:iin. Neuvostoliitto oli myös YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa.
Historia
Sosiaaliset levottomuudet, kyllästyneisyys autoritaariseen keisarin hallintoon, ensimmäisen maailmansodan aiheuttama taisteluväsymys ja jo pitkään kytenyt vallankumouksellisuus johti viimein 1917 Keisarillisen Venäjän luhistumiseen. Vallan otti ensin lähinnä duuman johtama väliaikaishallitus, joka kuitenkin kaatui vuoden sisällä bolševistisen puolueen ottaessa hallitsevan aseman johtajansa Vladimir Iljitš Leninin johdolla. 7. marraskuuta 1917 vallankaappauksella alkanut Lokakuun vallankumouksen nimellä tunnettu tapahtumasarja johti sisällissotaan, jossa vastakkaisina osapuolina olivat sosialistiset punaiset ja (vastavallankumoukselliset), ulkovaltojen tukemat valkoiset.
Sisällissota päättyi puna-armeijan voittoon, minkä jälkeen olot rauhoittuivat niin paljon, että oli mahdollista perustaa uusi valtio, Neuvostoliitto.
Vuoden 1917 tapahtumien yhteydessä ja niiden jälkeen Puola, Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Ukraina itsenäistyivät Keisarillisesta Venäjästä. Kansankomissaarit tunnustivat Saksan, Itävalta-Unkarin ja Bulgarian kanssa 3.3.1918 tehdyllä Brest-Litovskin rauhansopimuksella Ukrainan. Vallankumouksen jälkeen Neuvosto-Venäjää hallitsivat bolševikkipuolue, joka alkoi kutsua itseään kommunistiseksi maaliskuussa 1918.
Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Transkaukasian neuvostotasavallat yhdistyivät 30. joulukuuta 1922 Neuvostoliitoksi, josta tuli maailman ensimmäinen kommunismiin pyrkivä sosialistinen valtio. Vuonna 1925 mukaan liittyivät Turkmenistan ja Uzbekistan ja vuonna 1929 Tadžikistan.
Samana vuonna valmistui myös Stalinin hoviohjaaja Sergei Eisensteinin ohjaama, Neuvostoliiton kansalliselokuva, tositapahtumiin perustuva Panssarilaiva Potemkin. Elokuvalla oli suuri merkitys osittain lukutaidottomassa maassa. Leninin mukaan elokuva oli neuvostoyhteiskunnan tärkein taidemuoto.
Sisällisodan aikaisen sotakommunismin jälkeen hallitus alkoi sallia yksityisyritteliäisyyttä kansallistetun teollisuuden rinnalla. Satojen takavarikointi maaseuduilla korvattiin verolla. Uuden talouspolitiikan (NEP) aikana Neuvostoliitto nousi maailman suurimmaksi viljan tuottajaksi. Teollisuustuotannon kehittymättömyys johti kuitenkin vakavaan inflaatioon ja markkinaspekulointiin, josta seurasi ruuan puutetta kaupungeissa.
Leninin kuoleman jälkeen 1924 puolueessa käytiin valtataistelu Lev Trotski, Nikolai Buharinin ja Josif Stalinin välillä. Trotskin vasemmisto-opposition kanta oli internationalistisempi ja tähtäsi jatkuvan vallankumouksen periaatteen mukaisesti keskeytymättömään vallankumousten sarjaan muissa maissa, kun taas Stalin oli valmiimpi etenemään Buharinin "Sosialismia yhdessä maassa" -periaatteen mukaan, mikä sisälsi käytönössä stalinistisen raskaan teollistamisohjelman sekä sen rahoittamiseksi maatalouden kollektivisoinnin sovhooseiksi ja kolhooseiksi.
Vasemmisto-oppositio oli vastustanut NEPiä ideologisista ja käytännön syistä, kun taas Buharinin maltillisemmat tukivat NEPiä. Stalin liittoutui alussa Buharinin kannattajien kanssa ja voitti Trotskin, hänen karkotuksensa jälkeen hän kääntyi kuitenkin maltillisia vastaan ottaakseen vallan puolueessa ja hallinnossa. Buharin teloitettiin osana Stalinin puhdistuksia 1938. Trotski pakeni maasta aluksi Turkkiin, ja sitten Meksikoon, jossa hänet murhattiin 1940.
Stalinin johdolla teollisesti kehittämätöntä Neuvostoliittoa lähdettiin modernisoimaan stalinismin kautta. Vaurastunut talonpoikaluokka, kulakit saivat kokea vainon. Taloudessa markkinat korvattiin keskusjohtoisella kansantalouden viisivuotissuunnittelulla.
Yksityiset viljelijät pakotettiin takavarikoivilla veroilla ja fyyisellä painostamisella kolhooseihin tai jopa sovhooseihin ja näin maatalous kollektivisoitiin. Drastiset uudistustoimet maataloudessa ja teollisuudessa vauhdittivat teollistumista ja sen edellyttämää kaupungistumista, mutta samalla ne aiheuttivat suuria nälänhätiä etenkin keski-Venäjällä ja Ukrainassa.
Stalin voimisti Neuvostoliiton totalitarismia voimistamalla valtiollista poliisia (GPU, OGPU ja NKVD). 1930-luvulla Stalin toteutti puhdistukset, joissa lähes koko entinen johtajakaarti syrjäytettiin ja teloitettiin. Tästä lähtenyt terrori johti laajoihin vangitsemisiin, joiden aikana miljoonia, joidenkin lukujen mukaan kymmeniä miljoonia ihmisiä lähetettiin vankileirien saaristoon (GULAG), likvidoitiin tai yksinkertaisesti katosi. Huolimatta tästä, Neuvostoliitto kehittyi sotaa edeltävinä vuosina voimakkaaksi teollisuusmahdiksi.
23. elokuuta 1939 toistensa päävastustajilta Espanjan sisällissodasta alkaen Neuvostoliitto ja Adolf Hitlerin johtama Saksa yllättäen solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen, ja salaisesti jakoivat Itä-Euroopan keskenään etupiireihin. Maat jakoivat keskenään Puolan, jonne ne olivat hyökänneet syyskuussa 1939.
Talvella 1939–1940 Neuvostoliitto kävi Suomea vastaan talvisodan. Sodan aloittamisen vuoksi Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta. Sota alkoi Suomen hallituksen kieltäydyttyä Neuvostoliiton aluevaatimuksista ja neuvottelujen katkettua. Neuvostoliiton vaatimusten perusteena oli väite Leningradin turvavyöhykkeen laajentaminen ja Suomenlahden purjehduskelpoisuuden varmistaminen ja sotilastukikohta Hangossa.
22. kesäkuuta 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Sen eteneminen pysähtyi ensimmäisenä talvena näköetäisyydelle Moskovasta. Sodan kulku kääntyi seuraavana talvena Stalingradissa ja Kurskissa 1943. Neuvostoliitto onnistui voittamaan vain tekemällä suuria uhrauksia, ja menetti enemmän ihmishenkiä kuin mikään toinen maa sodassa. Sodan jälkeen joutuivat karkoitetuiksi mm. Volgan saksalaiset, tšetšeenit ja useat muut kansallisuudet, joita syytettiin yhteistyöstä saksalaisten kanssa. Maailmansodan ja erityisesti ydinaseen kehittämisen jälkeen (1949) Stalinin Neuvostoliitto oli kohonnut toiseksi maailman supervalloista. Itä-Euroopan maat olivat nyt Neuvostoliiton valtapiirissä, ja niihin luotiin sosialistinen järjestelmä. Myös sosialistinen Kiina oli Neuvostoliiton läheinen liittolainen ennen maiden välirikkoa.
Stalinin kuoltua 1953 seuranneen valtataistelun voittajaksi nousi Nikita Hruštšov, joka aloitti yhteiskunnassa voimakkaat destalinisaatiotoimet ja purki GULAG-järjestelmää.
Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kamppailivat hegemonia-asemasta kylmän sodan aikana. Taistelua käytiin useiden ns. proxy-sotien välityksellä, eli osapuolten kanssa liittoutuneet tahot kävivät sotaa keskenään, suurvaltojen tukiessa kumpikin omaa leiriään. Suoraa sotaa ei kuitenkaan koskaan käyty, johtuen mahdollisesti molempien kookkaista ydinasereserveistä.
Neuvostoliiton loppu
1980-luvun alussa iäkkäät puoluejohtajat vaihtuivat toinen toisensa jälkeen. Leonid Brežneviä seurasivat Juri Andropov ja Konstantin Tšernenko. Maaliskuussa 1985 Mihail Gorbatšovista tuli maan johtaja.
Kun Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan vuonna 1986 esitti hyvin suuren, yli 320 000 000 000 dollarin puolustusbudjetin, jolla USA pyrki luomaan ydinaseiden torjuntajärjestelmän ja saamaan sotilaallisesti etulyöntiaseman Neuvostoliittoon nähden. Tämä heilautti kylmän sodan tasapainoa. Gorbatšov päätti mennä kilpavarusteluun mukaan, mutta jotta hän olisi saanut resursseja kilpaillakseen USAn kanssa, oli Neuvostoliiton taloutta uudistettava. Niinpä Gorbatšov aloitti uudistuspolitiikan, joka tuli tunnetuksi "perestroika" (uudistuspolitiikka) ja "glasnost" (avoimuus) nimillä.
Vuonna 1989 uudistuksia vaativat poliitikot voittivat kansanedustajien vaaleissa. Kaivostyöläiset menivät lakkoon. Eri puolilla Neuvostoliittoa syntyi kansallisuuksien välisiä kiistoja. Talous ajautui syvään kriisiin kilpavarustelukierteen takia. Berliinin muuri murtui.
Vuonna 1990 Moskovassa oli 200 000 ihmisen mielenosoitus, joka osoitti mieltään uudistusten puolesta. Liettuan, Latvian ja Viron parlamentit äänestivät itsenäisiksi julistautumisen puolesta.
Heinäkuussa 1991 Boris Jeltsin valittiin Venäjän presidentiksi. Elokuussa vanhoilliset yrittivät kaapata vallan, mutta yritys epäonnistui ja pönkitti Jeltsinin valtaa entisestään. Lokakuussa Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan johtajat päättivät, että Neuvostoliitto lakkautetaan ja perustetaan löyhä liitto nimeltään Itsenäisten valtioiden yhteisö. Neuvostoliiton paikka YK:n turvallisuusneuvostossa siirtyi Venäjälle 24. joulukuuta. Seuraavana päivänä Gorbatšov erosi ja 26. lokakuuta Neuvostoliitto virallisesti lakkasi olemasta.
Hallinnollinen jako
| | |
