:: wikimiki.org ::

Pääkaupunkiseutu

Pääkaupunkiseutu

Pääkaupunkiseutu on noin miljoonan asukkaan tärkeä kasvukeskus, jonne muuttaa 8 000–10 000 uutta asukasta vuosittain. Alue on kuin yksi suurkaupunki, mutta historiallisista syistä se on jaettu neljään eri kaupunkiin. Nämä hallinnolliset kaupunkijaot ovat Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen. Pääkaupunkiseutu sijaitsee Suomen eteläosassa Suomenlahden rannalla, joka on osa Itämerta. Alueen väkiluku vaihtelee 975 000:sta 1,3 miljoonaan, riippuen miten laaja alue otetaan huomioon. Alueella asuu siis noin neljännes Suomen väestöstä ja työpaikoista siellä sijaitsee lähes 29 prosenttia. Helsingin alue on Suomen suurin kaupungistunut alue ja on taloudellisesti, kulttuurin ja tieteen osalta, maan tärkein keskus. Kahdeksan Suomen kahdestakymmenestä yliopistosta ja useimmat suuryritysten pääkonttorit sijaitsevat pääkaupunkiseudulla, kuten myös Suomen päälentoasema, Helsinki-Vantaa. Helsinki-Vantaa Alueen yhteistyöelin on YTV, joka hoitaa muun muassa seutuliikennettä ja jätehuoltoa. On arvioitu, että pääkaupunkiseudun kasvu pysähtyy vuoden 2030 paikkeilla, jolloin alueella asuisi noin 1,2 miljoonaa asukasta. Neljä kuntaa muodostavat käytännössä yhden suuren metropolialueen, mutta kunnat eivät ole yksi kaupunki vaan tekevät päätöksiä kukin omilla tahoillaan. Pääkaupunkiseutu on pinta-alaltaan 765 neliökilometriä ja väestömäärä noin miljoona. Asutus on väljää jopa Pohjoismaiden mittakaavassa, mutta tiivistä Suomen oloissa. Vihreyttä on paljon etenkin keskustan ulkopuolella ja sitä pilkkovat hajanaisesti sijaitsevat kerrostalo- ja omakotitaloalueet, teollisuus- ja toimistorakennukset ja suuret kulkuväylät. Seudun pinta-ala on vain 0,2 prosenttia koko maasta, mutta väestöstä seudulla asuu noin viidennes. Pääkaupunkiseutu on myös voimakas työpaikka-alue. Alueella sijaitsee noin 590 000 työpaikkaa. Seudulla on tiiviistä maankäytöstä huolimatta myös laajoja virkistys- ja luonnonalueita. Helsingin kantakaupungissa sijaitseva pääkeskus toimii pääkaupunkiseudun ja valtakunnan keskuksena. Pääkaupunkiseudun keskusrakenteeseen kuuluvat olennaisena osana seudulliset aluekeskukset eli keskustan "satelliitit", joita on yhteensä yhdeksän: Helsingissä Itäkeskus ja Malmi, Espoossa Tapiola, Leppävaara, Espoon keskus, Matinkylä, Espoonlahti ja Vantaalla Tikkurila ja Myyrmäki. Ne tarjoavat alueiden asukkaille monipuolisia kaupallisia ja julkisia palveluja.

Pääkaupunkiseudun vyöhykkeet

Pääkaupunkiseudulla on useita vyöhykkeitä:
- Taso 0: Helsingin niemi
- Taso 1: Pasilan taso (Helsinki ja Espoo)
- Taso 2: Kehä I ja Kehä II (Helsinki, Espoo ja Vantaa)
- Taso 3: Kehä III ja Marja-rata (Espoo ja Vantaa)
- Taso 4: Kehä IV (Vantaa ja Tuusula)
- Taso 5: Nurmijärvi-Hyrylä-Kerava-Klaukkala
- kantakaupunki
- Kehä I vyöhyke, joka on asuntovaltainen: Tapiola, Leppävaara, Pitäjänmäki, Malmi, Itäkeskus
- Kehä II vyöhyke: Matinkylä, Kauniainen, Viherlaakso
- Kehä III vyöhyke, joka on toimitilapainotteinen: Espoon keskus, Myyrmäki, Tikkurila

Helsingin seutu

Suurempaan Helsingin seutuun kuuluvat kehyskunnat eli Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Sipoo, Tuusula ja Vihti. Syynä tähän on, että ne ovat lähellä pääkaupunkiseutua ja työssäkäynti ja asiointi kuntarajojen yli on aktiivista. Nämä eivät ole vielä kuitenkaan YTV:n jäseniä, joskin Kerava, Kirkkonummi ja Sipoo liittynevät lähitulevaisuudessa. Helsingin seudulla on nyt (2004) asukkaita 1 233 000, vuoden 2025 ennuste on 1 500 000 asukasta. Vuonna 1975 asukkaita oli 904 670. Kehyskuntien osuus seudun asukkaista on noin 21 prosenttia. Vuosittainen asukasluvun kasvu on 1,3 prosenttia. Helsingin seudun kasvu säteilee myös laajemmin neljään maakuntaan, jotka ovat Uusimaa, Itä-Uusimaa, Kanta-Häme ja Päijät-Häme. Tällä alueella asuu kolmannes Suomen väestöstä.

Helsingin metropolialue

Helsingin metropolialue on Suomen suurin talousalue, jonka muodostavat Helsingin, Tammisaaren, Lohjan, Keski-Uudenmaan, Hyvinkää-Riihimäen ja Porvoon seudut. Alueella oli vuoden 2004 lopussa noin 1,46 miljoonaa asukasta, väestöennuste vuodelle 2030 on noin 1,66 miljoonaa asukasta.

Tulevaisuus

Tulevaisuudessa Helsingin seutua on tarkoitus laajentaa rautatiekäytäviin tukeutuen. Tällä halutaan vähentää tieliikenteen ympäristöhaittoja, lievittää ruuhkia ja estää kaupunkirakenteen hajoamisen jatkuminen. Olemassaolevia käytäviä ovat Riihimäen ja Karjaan suunnat. Vuonna 2006 valmistuu Lahden oikorata, joka palvelee kaukoliikenteen lisäksi Järvenpäätä ja Mäntsälää. Kerava-Lahti -oikoradan jälkeen suunnitteluun tulevat Kehärata Vantaalle, Elsa-rata Vihtiin ja Lohjalle ja rata Klaukkalaan. Pitkällä aikavälillä tutkitaan raideliikenteen mahdollisuuksia Porvoon suunnassa, tämä riippuu Sipoon kaavoituspolitiikasta. Suunnitelmia tällä suunnalla ovat Helsingin metron jatkaminen Söderkullan suuntaan ja lähiliikenneradan rakentaminen Porvooseen.

Helsingin työssäkäyntialue

Helsingin seutua voidaan myös määrittää siten, miten suuri osa työvoimasta käy töissä pääkaupunkiseudulla. Pääradan radanvarsikunnista (Kerava, Järvenpää, Hyvinkää, Riihimäki) työssäkäynti on merkittävää junien nopeuden ja tiheän tarjonnan ansiosta. Uutta asutusta pyritäänkin tämän ansiosta rakentamaan radan varrelle, muina syinä sen ekologisuus ja teiden ruuhkautumisen vähentäminen. Kunnat, joista yli 35 prosenttia työvoimasta käy töissä pääkaupunkiseudulla, ovat Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Siuntio, Tuusula ja Vihti. Kuntia, joista 10–35 prosenttia työvoimasta käy töissä pääkaupunkiseudulla, on huomattavasti enemmän. Kunnat ovat Askola, Hausjärvi, Hyvinkää, Inkoo, Karjaa, Karjalohja, Karkkila, Lohja, Loppi, Mäntsälä, Nummi-Pusula, Pernaja, Porvoo, Pukkila, Riihimäki, Sammatti ja Suomusjärvi.

Aiheesta muualla

- [http://statfin.stat.fi/StatWeb/Table.asp?STB=G1&LA=fi&DM=SLFI&PA=Enku&D1=a&D2=4&HDR=T&TT=2 Helsingin seutukunnan väestökehitys vuoteen 2040 saakka] Luokka:Suurkaupunkialueet Luokka:Suomi

Helsinki

Helsinki (ruotsiksi Helsingfors) on Suomen pääkaupunki. Se sijaitsee Etelä-Suomessa Suomenlahden rannalla. Helsingissä on noin 560 000 asukasta. Helsinki muodostaa osan yhteen kasvanutta pääkaupunkiseutua, jossa asuu yhteensä noin miljoona ihmistä. Se on myös Helsingin seutukunnan keskus.

Maantiede

Helsingin tarkka sijainti on 60°10'24" pohjoinen, 24°56'55" itä (60.173333, 24.948667). Kaupungin pinta-ala on 686 km², josta 186 km² on maata ja loput 500 km² vesialueita. Helsingissä on yli 300 saarta. Kaupungin maa-alueista metsää on 3800 hehtaaria, puistoja 1800 hehtaaria ja viljapeltoa noin 1000 hehtaaria. Puistojakauma vaihtelee klassisista muotopuistoista ydinkeskustasta alkavaan 10 neliökilometrin laajuiseen Keskuspuistoon. Suomen pääkaupunki sisältää 38 luonnonsuojelualuetta, pinta-alaltaan 420 hehtaaria. Helsingin maantieteellinen keskipiste on Viikissä Vanhankaupunginlahdella suunnilleen Kuusiluoto-nimisellä saarella. Korkeimmalla Helsingissä asutaan Jakomäenkalliolla, jonka korkeus on 59,5 metriä meren pinnasta. Jakomäenkalliolla on kerrostaloja. Helsingin korkein maastokohta on Malminkartanon huippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka tehtiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976-96. Se nousee merenpinnasta 90 m korkeuteen. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos "Tuulet ja suunnat". Helsingin korkein luonnollinen kukkula puolestaan sijaitsee Kivikon ulkoilupuiston pohjoisosassa, Porvoonväylän eteläpuolella, luontopolun varrella. Kukkulan korkeus on 62 metriä merenpinnasta. Pisin katu on Mannerheimintie 5 420 metrillään. Toiseksi tulee Hämeentie, 4820 metriä. Lyhyydessä voiton vie Välikatu Kruununhaassa: 30 metriä.

Historia

Ruotsin vallan aika

Ruotsi.]] Nykyisen Helsingin alue oli keskiajalta lähtien ruotsinkielisen väestön asuttamaa maaseutua: näkyvin muisto näiltä ajoilta on Vartioharjun linnavuori. Kaupunki perustettiin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan käskystä 12. kesäkuuta 1550, pääasiallisesti lahden toisella puolella sijaitsevan Tallinnan vastapainoksi. Päivää on sittemmin alettu viettää Helsinki-päivänä. Asukkaat kaupunkiin saatiin, kun Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan (Porin edeltäjä) kaupunkien porvarit määrättiin muuttamaan uuteen kaupunkiin. Kasvu oli kuitenkin kituliasta; kuninkaankaan mahtikäsky ei noin vain murtanut keskiaikaisia kauppaperinteitä. Ruotsi kuitenkin valloitti Pohjois-Viron vuonna 1561, mikä vähensi Helsingin kaavailtua tärkeyttä. Itämeren alueella käytyjen sotien vuoksi kaupungista tuli kuitenkin sotilaallinen keskus: laivaston talvehtimispaikka ja sotaväen lastauspaikka. Helsinki perustettiin alun perin Töölön kylän alueelle Vantaanjoen suulle, nykyisen Arabianrannan lähettyville Vanhankaupunginlahden viereen. Nopeasti huomattiin kuitenkin, ettei kaupunki vastannut odotuksia, lähinnä Vanhankaupunginlahden mataluuden takia. Kaupunki päätettiin kenraalikuvernööri Pietari Brahen toimesta siirtää paremmalle satamapaikalle tuuliselle Vironniemelle vuonna 1640, nykyisen Kruununhaan kohdalle. Venäjän voimistuminen ja Pietarin kaupungin perustaminen 1703 vaikuttivat merkittävästi Helsinkiin. Isovihan aikana venäläiset sotajoukot miehittivät Helsingin vuosina 1713–1721. Sodan jälkeen kaupungin kehitys pysyi heikkona. Ruotsin menetettyä hattujen sodassa (pikkuviha) 1741–1743 Venäjälle Haminan rajalinnoituksensa Helsingin edustalle ryhdyttiin rakentamaan uutta merilinnoitusta Sveaborgia (Suomenlinna). "Viaporin" suunnitelmat laati ruotsalainen kreivi ja linnoitusupseeri Augustin Ehrensvärd. Linnoitustyömaa kasvatti kaupungin asukaslukua runsaasti ja kaupunkiin perustettiin useita tiilitehtaita ja kartanoita. Napoleonin ja Aleksanteri I:n valtapolitiikan vuoksi Ruotsi vedettiin sotaan Venäjää vastaan 1808. Suomen sodassa 1808–1809 venäläiset valloittivat Helsingin kaupungin 1808. Viaporin piirityksen aikana kaupungissa syttyi tulipalo, joka tuhosi lähes koko kaupungin.

Venäjän vallan aika

Venäjä] Pääkaupunki siirrettiin Turusta Helsinkiin vuonna 1812 Suomen siirryttyä Venäjän valtaan. Samassa yhteydessä Carl Engel valittiin suunnittelemaan Helsingin keskusta uusiksi, enemmän keisarikunnan hallintokaupungin näköiseksi. Rakennustöiden toinen johtaja oli helsinkiläinen Johan Albrecht Ehrenström. Monet Helsingin uusklassisista rakennuksista, erityisesti Senaatintorin ympäristö ja Tuomiokirkko, ovat Engelin käsialaa. Helsingin kantakaupungin monien kaupunginosien katukuvaa dominoivat tyyliltään jugendia edustavat rakennukset ovat kuitenkin peräisin 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilta. Vuonna 1827 yliopisto muutti Turusta Helsinkiin. Helsingistä kehkeytyi hallinto-, yliopisto- ja varuskuntakaupunki ja se kasvoi maan todelliseksi teollisuuskeskukseksi. Tärkeät rautatieyhteydet rakennettiin Hämeenlinnaan 1862 ja Pietariin 1870. 100 000 asukkaan rajan väkiluku ylitti 1900-luvun alkuun mennessä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin ympärille rakennettiin kolme linnoitusvyöhykettä osana Pietarin puolustusta.

Helsingin kehitys 1900-luvun alusta 2000-luvulle

Helsingistä tuli itsenäisen Suomen pääkaupunki Suomen julistauduttua itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Suomen sisällissota kuitenkin alkoi jo seuraavassa kuussa, 27. tammikuuta 1918, kun Hakaniemessä Helsingin työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi. Punakaarti valtasi pian kaupungin, ja senaatti eli hallitus joutui lähtemään evakkoon Vaasaan. Saksalaiskenraali Rüdiger von der Goltzin joukot valtasivat Helsingin 14. huhtikuuta ja Mannerheimin johtama Suomen armeija saapui Helsinkiin 16. toukokuuta. Kansalaissodan jälkeen Viaporin linnoitus toimi punavankien vankileirinä. Vuonna 1918 Viaporin linnoituksen nimeksi vaihdettiin Suomenlinna. Toisen maailmansodan aikana kaupunkia pommitettiin useaan otteeseen. Suurinta tuhoa aiheuttivat Helsingin suurpommitukset (1944) jatkosodan aikana , mutta tuhot jäivät suhteellisen vähäisiksi, jos niitä vertaa muiden sotaan käyneiden maiden kaupunkeihin. Lontoon ja Moskovan ohella Helsinki jäi ainoaksi sotaan osallistuneen eurooppalaisen maan pääkaupungiksi, jota ei valloitettu sodan aikana. Helsingille myönnettiin vuoden 1940 olympialaiset, jotka jäivät toisen maailmansodan takia pitämättä. Vuoden 1940 olympialaisia varten kaupunkia rakennettiin paljon funkis arkkitehtuurin hengessä. Tältä ajalta ovat esimerkiksi Olympiastadion, Tennispalatsi, Käpylän olympiakylä ja Lasipalatsi. Vuonna 1952 Helsinki sai vihdoin omat olympialaisensa. 1960-luvulla alkanut kaupungistumisen aalto eli "pako maalta" kaksinkertaisti Helsingin väkiluvun 20 vuoden aikana. Kasvutahti hidastui 1980-luvulla ja kääntyi jopa hetkelliseen laskuun asukkaiden muuttaessa pois naapurikuntiin, mutta 1990-luvun jälkeen kasvu on taas ollut positiivista, kunnes kääntyi hiljalleen laskuun 2000-luvun alussa. Todennäköinen syy tähän on asuntojen korkea hinta, jolloin perheelliset muuttavat muualle pääkaupunkiseudulle ja ympäristökuntiin. Helsingin väestö poikkeaa merkittävällä tavalla muusta Suomesta, sillä kaupungin asukkaista maahanmuuttajia on jo yli 40 000, eli enemmän kuin suomenruotsalaisia. Kaupunki työllistää 40 000 ihmistä ja koko kaupungissa on 375 000 työpaikkaa.

Väkiluvun kehitys

Vuosi	Asukasta
1810	4 070
1830	11 100
1850	20 700
1880	43 300
1900	93 600
1925	209 800
1950	368 519
1970	523 677
1980	483 675
1990	490 691
2000	551 123
2003	559 716
2004	559 046

Palvelut

Koulutus

Helsingissä sijaitsee seitsemän tiede- tai taide korkeakoulua: Helsingin yliopisto, Helsingin kauppakorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Sibelius-akatemia, Svenska handelshögskolan, Taideteollinen korkeakoulu sekä Teatterikorkeakoulu. Helsingissä toimii myös puolustusministeriön alainen Maanpuolustuskorkeakoulu, jossa tohtorintutkinnon suorittaminen niin ikään on mahdollista, ja joka luetaan yliopistojen joukkoon. Lisäksi toiminnassa on neljä ammattikorkeakoulua kuten Stadia, Helia ja ruotsinkielinen Arcada. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee yli 10 000 opiskelijaa; tarjolla on ainakin 30 eri perustutkintoa. Yleissivistävästä aikuiskoulutuksesta huolehtivat aikuislukiot sekä kansalais- ja työväenopistot. Suomenkielisellä työväenopistolla toimintaa on 90 pisteessä. Kaupungissa on 189 peruskoulua, lukiota tai aikuislukiota ja niissä runsaat 70 000 oppilasta. Opinahjoista 30 on ruotsinkielisiä. Lisäksi on englannin-, saksan-, ranskan- ja venäjänkielisiä kouluja. Oman äidinkielen opetusta annetaan kaikkiaan 40 kielellä. Muita oppilaitoksia pääkaupungissa ovat esimerkiksi Kriittinen korkeakoulu ja Snellman-korkeakoulu.

Terveydenhuolto

Helsingissä on kattava terveydenhuoltoverkosto. Terveysasemia on yhteensä 31. Päivystäviä sairaaloita ovat Malmin ja Marian sairaalat, sekä alle 16-vuotiaiden kohdalla HYKS Lasten ja nuorten sairaala. Terveyskeskussairaaloita on 8 eri puolilla kaupunkia. Hampaidenhuoltoa hoitaa 46 yksikköä. Psykiatrian poliklinikoita on 16. Kaupungin erikoisyksikköjä ovat ehkäisyneuvonta, merimiesterveydenhuolto, potilasasiamies, puheterapia, rintasyövän seulonta, sukupuolitautien poliklinikka, tartuntatautiyksikkö, työterveyshuolto yrityksille ja vammaisneuvola.

Liikenne

sukupuolitautien- että metrojärjestelmä.]] metrojärjestelmä.] Helsingissä on HKL:n alaisuudessa toimiva kattava julkinen liikenne, joka koostuu busseista, raitiovaunuista, Helsingin metrosta ja VR:n paikallisjunista sekä takseista. Yhteyksiä muualle pääkaupunkiseudulle hoitaa YTV. Joukkoliikennematkoja tehdään vuodessa noin 210 miljoonaa ja niiden osuus kaikista ajoneuvomatkoista on Suomen suurin. Niistä lähes puolet taitetaan busseilla, yli neljännes raitiovaunuilla ja vajaa neljännes metrolla. Lentoliikennettä palvelee Helsinki-Vantaan lentoasema sekä Malmin lentokenttä. Helsingin satama on Euroopan suosituimpia risteilysatamia. Kesäsesongin aikana siellä vierailee noin 200 risteilyalusta ja ne tuovat 150 000 päiväkävijää. Veneilijöitä varten kaupungin rannoilla on runsaat 9000 laituripaikkaa. Helsingin edustan ulkoilusaariin on järjestetty vesibussiliikennettä. Viking Line, Silja Line, Tallink ynnä muut tarjoavat myös laivayhteyksiä Tallinnaan, Tukholmaan ja pohjoisen Saksan kaupunkeihin. Autoliikennettä kaupungissa yritetään vähentää tarjoamalla hyvä joukkoliikenteen palvelutaso ja säätelemällä pysäköintipaikkojen määrää varsinkin kantakaupungissa. Autoilu on kuitenkin kaupungissa tehty sujuvaksi mahdollisuuksien mukaan rakentamalla moottoriteitä ja muilla toimenpiteillä. Kantakaupungissa vilkasliikenteisin tie on Sörnäisten rantatie. Tuhatta asukasta kohti Helsingissä on 336 henkilöautoa, joka on alhainen luku.

Muut palvelut

Helsingissä sijaitsevat Suomen suurimmat sairaalat, mukaan lukien HYKS. Lisäksi Stadin skoudet eli poliisi ja Stadin brankkari eli palokunta palvelevat kaupunkilaisia.

Helsingin työssäkäyntialue

Helsingin työssäkäyntialueeseen, eli paikkakuntiin joista käydään paljon Helsingissä töissä, kuuluvat Tilastokeskuksen mukaan (2004) pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi seuraavat kunnat. Tiehallinnon laskurin antamat luvut kertovat etäisyyden paikkakuntien keskustoista Erottajalle.

- Askola (66 km)
- Hausjärvi (83 km)
- Hyvinkää (56 km)
- Inkoo (58 km)
- Järvenpää (36 km)
- Karkkila (63 km)
- Kerava (31 km)

- Kirkkonummi (31 km)
- Loppi (75 km)
- Mäntsälä (61 km)
- Nummi-Pusula (70 km)
- Nurmijärvi (37 km)
- Pernaja (80 km)
- Pornainen (54 km)

- Porvoo (50 km)
- Riihimäki (69 km)
- Sipoo (35 km)
- Siuntio (51 km)
- Tuusula (28 km)
- Vihti (49 km)

Vihtissa]] Vihti Vihti] Vihti]

Nähtävyydet

Pääartikkeli: Helsingin nähtävyydet Helsingissä on paljon nähtävyyksiä. Tässä muutamia niistä:
- Korkeasaaren eläintarha.
- Linnanmäen huvipuisto.
- Seurasaaren virkistysalue ja ulkoilmamuseo.
- Suomenlinnan linnake.
- Tuomiokirkko hallitsee empiretyylistä Senaatintoria.
- Kiasma, nykytaiteen museo, avattiin vuonna 1999.
- Kansallismuseo esittelee Suomen historiaa kivikaudelta 2000-luvulle.

Kulttuuri

Tapahtumia

Helsingin ehkä tunnetuin kulttuuritapahtuma on loppukesällä alkava Helsingin Juhlaviikot, joka on useamman viikon kestävä musiikkia, teatteria, taidenäyttelyitä ja performansseja eri puolilla kaupunkia esittelevä tapahtuma. Juhlaviikkojen suosituin yksittäinen tapahtuma on Taiteiden yö, jonka aikana ydinkeskustassa on useassa paikassa esitteillä erilaisia taideteoksia tilataiteesta ja performansseista taidenäyttelyihin puolille öin ja pitempäänkin. Vuonna 2004 Helsingin juhlaviikoilla oli noin 245 000 kävijää. Elokuvan puolelta merkittävin tapahtuma on [http://www.hiff.fi/ Rakkautta ja Anarkiaa], joka runsaan viikon aikana näyttää sadoissa näytöksissä useita kymmeniä elokuvia, jotka eivät ole ikinä päätyneet tahi tule päätymään laajempaan levitykseen poikkitaiteellisuutensa tai muiden syiden takia. Vuonna 2004 Rakkautta ja Anarkiaa keräsi 44 000 katsojaa. Dokumenttiin keskittyvä DocPoint on vakiinnuttanut asemansa muutamassa vuodessa lajityypin tärkeimpänä katselmuksena Suomessa.

Kulttuurin järjestäjät

Kulttuuria Helsingissä tuottaa ja järjestää etupäässä [http://kulttuuri.hel.fi/index_fi.html Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus], joka hallinnoi Helsingissä kulttuurikeskuksia, joissa järjestetään vuosittain useita kymmeniä konsertteja ja muita esityksiä. Suomen elokuva-arkiston teatteri Orion ja muut toimitilat sijaitsevat nekin pääkaupungissa.

Urheilu

Helsingin suurin säännöllinen urheilutapahtuma on lasten ja nuorten jalkapalloturnaus Helsinki Cup. Sen osanottajaennätys tehtiin 2002, kun mukana oli 819 joukkuetta. Laajat massat kerää myös Helsinki City Marathon [http://www.helsinkicitymarathon.com/]. Elokuisen City Marathonin reitti kiertää Helsinkiä rantaviivaa seuraillen. Suomen suurin juoksutapahtuma kerää vuosittain noin 6000 osanottajaa. Suuri liikuntakarnevaali on myös Naisten Kymppi [http://www.naistenkymppi.fi/], joka on juoksutapahtuma pelkästään naisille. Helsingissä on järjestetty lukuisia kansainvälisestikin hyvin merkittäviä arvokilpailuja. Näistä omassa luokassaan ovat vuoden 1952 Helsingin olympialaiset. Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin vuonna 1983 ja uudestaan vuonna 2005. 1971 ja 1994 olivat vuorossa yleisurheilun EM-kilpailut. Jääkiekon maailmanmestaruudesta Helsingissä on turnattu vuosina 1974, 1982, 1991, 1997 ja 2003.

Ystävyyskaupungit

- Sendai (Japani)

Tilastot

Asukasluku (29.12. 2003) on 559 753. Vuoden 2001 (1.1. 2001) asukasluvusta (555 474) oli ruotsinkielisiä 6,5 % ja ulkomaiden kansalaisia 4,7 %. Helsingin asukkaista on huomattavasti suurempi osa naisia kuin muualla Suomessa. Keskilämpötila (2001) +5,9 °C
Lämpimin kuukausi heinäkuu, keskilämpötila +20,2 °C
Kylmin kuukausi helmikuu, keskilämpötila -6,8 °C

Katso myös

- Hitas
- Pääkaupunkiseudun lähiliikenne
- Helsingin alueellinen jako
- Helsingin kaupunginjohtaja

Aiheesta muualla

- [http://www.hel.fi/ Helsingin kaupungin kotisivut]
- [http://www.ytv.fi/reittiopas Reittiopas joukkoliikenteeseen]
- [http://www.hepo.fi/ Helsingin Polkupyöräilijät ry HePo] - näe Helsinkiä pyörän satulasta käsin
- [http://www.nba.fi/helsinginarkeologiaa/ Helsingin arkeologisia tutkimuksia] - Museoviraston aikaansaannoksia
- [http://www.museokatu.net/large_refresh.html Museokadun liikenne] - näe elävää kuvaa liikenteestä
- [http://www.korttelit.fi Korttelit.fi] kuvitettu kävelykierros keskustan kortteleissa Luokka:Suomen kaupungit Luokka:Pääkaupungit
- ko:헬싱키 ja:ヘルシンキ simple:Helsinki

Espoo

]] .]] ]] Espoo (ruotsiksi Esbo) on Helsingin ja Vantaan sekä kokonaan Espoon sisällä sijaitsevan Kauniaisen naapurikaupunki. Se sijaitsee Uudenmaan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Muita naapurikuntia ovat Kirkkonummi lännessä sekä Nurmijärvi ja Vihti pohjoisessa. Espoo on kiinteästi sidoksissa Helsinkiin yhdyskuntarakenteeltaan ja joukkoliikenteen osalta. Espoon väkiluku on yli 227 000 (2005), joten se on Suomen toiseksi suurin kaupunki. Kaupunki on tunnettu siitä, että useilla suomalaisilla ja kansainvälisillä yrityksillä on siellä pääkonttoreita, toimitiloja ja varastoja. Lisäksi se tunnetaan koulukaupunkina.

Historia

Ensimmäiset asukkaat muuttivat alueelle noin 9000 vuotta sitten, ja Espoossa on ollut pysyvää asutusta 1100- ja 1200-luvuilta lähtien. Espoon keskeisin läpikulkuväylä, kaupungin läpi kulkeva kuninkaantie (vanha Turun - Viipurin valtatie), rakennettiin 1200-luvulla. Espoon nimi viitannee joennimeen (Espå / Espåå), jonka puolestaan arvelleen saaneen nimensä jokea reunustaneilta haavoilta (ruotsin kielen haapaa tarkoittava vanha sana on äspe). Nimi esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1431. Espoon vaakunassa esiintyvä hevosenkenkä viittaa kyyditysvelvollisuuteen, joka kuninkaantien varrella sijaineella pitäjällä oli. Espoon seurakunta itsenäistyi Kirkkonummen kappelista vuonna 1458. Espoon harmaakivikirkon vanhimmat osat ovat 1480-1490-luvuilta. Se on Espoon vanhin säilynyt rakennus. Espoon keskus on kasvanut kirkon ja rautatieaseman ympärille. Vuonna 1920 Espoo oli alle 9000 asukkaan maakunta, ja 70 prosenttia asukkaista oli ruotsinkielisiä. 75 prosenttia koko väestöstä elätti itsensä maataloustyöllä. Kauniainen erotettiin Espoon kunnasta vuonna 1920. Espoo alkoi kasvaa voimakkaasti 1940- ja 1950-luvuilla, ja se kehittyi maatalousvaltaisesta maalaiskunnasta nopeasti kauppa-, palvelu- ja teollisuuskaupungiksi. Espoon sijainti Helsingin vieressä houkutteli pääkaupungissa työskenteleviä muuttamaan kasvavaan naapurikaupunkiin. Espoosta tuli kauppala vuonna 1963 ja kaupunki vuonna 1972. Vuosina 1950-2000 Espoon väkiluku kasvoi 22 000:sta 210 000:een. Samalla Espoo muuttui enemmistöltään ruotsinkielisestä kunnasta enemmistöltään suomenkieliseksi. Nykyään kasvu jatkuu, mutta on sittemmin hidastunut.

Espoon aluejako

Espoo jakautuu seitsemään hallinnolliseen suuralueeseen, joista asukasluvultaan suurin on Suur-Leppävaara. Suuralueiden aluekeskuksiin on keskitetty kaupungin terveys-, sosiaali-, kulttuuri- ja koulupalveluja.
- Pohjois-Espoo, väkiluku 1.1.2004   8 415 henkilöä, aluekeskus Kalajärvi.
- Suur-Espoonlahti, väkiluku 1.1.2004   46 762 henkilöä, aluekeskus Espoonlahti.
- Suur-Kauklahti, väkiluku 1.1.2004   5 274 henkilö, aluekeskus Kauklahti.
- Suur-Leppävaara, väkiluku 1.1.2004   56 246 henkilöä, aluekeskus Leppävaara.
- Suur-Matinkylä, väkiluku 1.1.2004   31 766 henkilöä, alukeskus Matinkylä - Olari.
- Suur-Tapiola, väkiluku 1.1.2004   41 773 henkilöä, aluekeskus Tapiola.
- Vanha-Espoo, väkiluku 1.1.2004   31 092 henkilöä, aluekeskus Espoon keskus. Suuralueiden lisäksi Espoo on jaettu kaupunginosiin, joita on 55.

Espoossa sijaitsevat

- Teknillinen korkeakoulu eli TKK sekä Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen päätoimitilat Otaniemessä
- Nokian, Orionin, Fortumin, Huhtamäen, M-Realin, TietoEnatorin ja Outokummun pääkonttorit
- Vermon ravirata Perkkaalla
- Espoon harmaakivikirkko 1400-luvulta on Espoon vanhin säilynyt rakennus
- Nuuksion kansallispuisto Espoon koillisosassa, osin Vihdin puolella

Ystävyyskaupungit

- Kristianstad (Ruotsi)
- Køge (Tanska)
- Kongsberg (Norja)
- Saudarkrokur (Islanti)
- Hatsina ja Sotši (Venäjä)
- Esztergom (Unkari)
- Nõmme (Viro)

Suurimmat työnantajat, työntekijät 2005

- Espoon kaupunki, 13 132
- Nokia Oyj, 5 400
- Teknillinen korkeakoulu, 3 104
- Orion Oyj, 2 953
- TietoEnator Oyj, 2 320
- Jorvin sairaala, 2 206
- VTT, 2 112
- Nordea, 1 612
- Tapiola, 1 534
- Inex Partners, 1 323

Katso myös

- Luettelo Espoon kaupunginosista
- Luettelo Espoon kaupunginosista suuralueittain
- Espoon keskuspuisto

Espoon valtuustopuolueiden kotisivut

- [http://www.espoonkokoomus.fi/ Espoon kokoomus]
- [http://www.espoondemarit.fi/ Espoon sosiaalidemokraattinen kunnallisjärjestö]
- [http://www.espoonvihreat.fi Espoon vihreät]
- [http://www.espoonkeskusta.fi Keskustan Espoon kunnallisjärjestö]
- [http://www.ytv.fi/ Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta] Espoossa RKP:llä ja sitoutumattomilla ei ole erillisiä kotisivuja.

Aiheesta muualla

- [http://www.espoo.fi Espoon kaupungin kotisivut]
- [http://members.surfeu.fi/tarinoidenespoo/index.htm Tarinoiden Espoo] – Espoon kaupunginosayhdistysten liiton portaali, jonne on kerätty linkkejä sivustoille, jotka kertovat jonkin tarinan Espoosta.
- [http://www.ekyl.fi Espoon kaupunginosayhdistysten liitto]
- [http://www.ytv.fi Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta] Luokka:Suomen kaupungit
- simple:Espoo

Kauniainen

Kauniainen (ruotsiksi: Grankulla) on suomalainen kaupunki, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Kauniainen on pääkaupunkiseudun neljäs ja pienin kaupunki. Kauniainen tunnetaan kaksikielisenä alhaisen veroäyrin (vuonna 2005 16,00 %) rikkaiden alueeksi leimaamana kaupunkina. Kaupunki on myös siitä poikkeuksellinen, että se sijaitsee kokonaan Espoon sisällä. Kauniaisten asukkaista 57% on suomenkielisiä ja 39% ruotsinkielisiä. Kaupunginvaltuuston suurimmat puolueet ovat RKP (17/35 valtuustopaikkaa) ja Kokoomus (13/35).

Historia

Kauniaisten voidaan sanoa syntyneen vuonna 1906, jolloin perustettiin Osakeyhtiö Ab Grankulla Ab. Se osti espoolaisen Glimsin tilan ja lohkoi sen tonteiksi. Niitä ostivat luonnonläheistä asumista arvostavat henkilöt. Valtaosa heistä oli ruotsinkielisiä. Vuoteen 1913 mennessa alueella oli 1 300 asukasta. Jo rantaradan perustamisen aikaan (1903) Kauniaisten alueella oli hyvät kulkuyhteydet, kiitos paikallisen rautatieseisakkeen. Se korotettiin asemaksi vuonna 1908. Vuosisadan alussa rakennettuja huviloita on jäljellä noin 20. Kauniaisten kaupungin omistuksessa on niistä muutamia, loput ovat pysyneet yksityisomistuksessa. Grankulla sai suomenkielisen nimensä Kauniainen vuonna 1949. Se sai taajaväkisen yhdyskunnan aseman eli itsehallinto-oikeuden vuonna 1915. Vuonna 1920 Kauniainen itsenäistyi, kun siitä tuli itsenäisen Suomen ensimmäinen kauppala. Kaupunki Kauniaisista tuli vuonna 1972. Tällöin myös eri kielten puhujien suhde taittui suomenkielisten puolelle. Aiemmin ruotsinkieliset olivat olleet voimakas enemmistö. Koko kaupungissa on vain yksi postinumero, 02700 KAUNIAINEN/GRANKULLA, joka rajoittuu metrilleen Kauniaisten kaupungin alueelle, eli yksikään espoolaisasunto ei käytä tätä postinumeroa, vaikka kulku heidän espoon puolella sijaitsevalle asunnolleen olisi Kauniaisten kautta.

Nähtävyydet

Kauniainen on puistokaupunki. Luonnon lisäksi alueen merkittävimmät nähtävyydet ovat vanhat huvilat Villa Wulff, Villa Junghans ja Villa Vallmogård.

Elinkeinoelämä

Kauniaisten suurimmat työnantajat ovat kaupunki, Kaunialan sotavammasairaala, Kauniaisten työväen akatemia ja Suomen Raamattuopisto. Viime vuosina kaupungin väkiluku on vähentynyt.

Palvelut

Kauniainen on kaupunkina hyvin omavarainen. Kaupungista löytyvät muun muassa:
- Uimahalli
- Jäähalli
- Kaksi pallokenttä, joista toinen lämmitetty
- Kallioon kaiverrettu palloiluhalli
- Suomenkielinen ala-aste Mäntymäen koulu, yläaste Kasavuoren koulu ja lukio Kauniaisten lukio
- Ruotsinkielinen ala-aste Granhultsskolan, yläaste Hagelstamska högstadiet ja lukio Gymnasiet Grankulla samskola
- Musiikkiopisto (toimii Villa Vallmogårdissa)
- Kansalaisopisto
- Kauniaisten työväen akatemia
- Kauppakeskus Grani

Aiheesta muualla

- [http://www.kauniainen.fi/ Kauniaisten kaupungin kotisivut] Luokka:Suomen kaupungit
-

Suomenlahti

Suomenlahti on Itämeren itäisin osa Suomen ja Viron välissä. Suomenlahden itäosien rantaviiva kuuluu Venäjälle. Venäjän tärkeimmät öljysatamat ovat Suomenlahden pohjukassa, Pietarin ympäristössä.

Maantiede

Suomenlahden pinta-ala on 29 500 km², pituutta sillä on 428 km ja leveyttä 120 km. Leveys Suomenlahden suulla on 75 km ja Porkkalasta Tallinnan edustalla sijatsevaan Kohuniemeen 52 km. Itäpäässään Suomenlahti kapenee 10-28 km:n levyiseksi Kronstadtin lahdeksi. Suurin lahti pohjoisrannikolla on Viipurinlahti, etelärannikolla Narvanlahti. Suomenlahden keskiulapan saarista ovat suurimmat Suursaari, Tytärsaaret, Lavansaari ja Seiskari. Syvimmät osat ovat Suomenlahden suulla, jossa on 80-100 m:n syvänne. Etelärannikolla on jopa yli 100 m:n syvänteitä, kun taas pohjoisrannikolla ei vastaavalla etäisyydellä mantereesta ole 60 m syvempää kohtaa. Syvin mitattu kohta, 121 m, on Viron rannikolla, Tallinnasta koilliseen. Noin 5 prosenttia Itämeren vesimassoista sijaitsee Suomenlahdella. Suomenlahden rannikolla sijaitsevat suuret kaupungit ovat Helsinki, Pietari ja Tallinna.

Ympäristöongelmat

Suomenlahden runsas ravinnekuormitus aiheuttaa vesialueen vaikeimman ongelman — rehevöitymisen, joka näkyy kesäisin runsainakin lauttamaisina leväkukintoina.

Katso myös

- Pietari Suuren merilinnoitus
- Suomenlahden tykistösulku

Linkkejä

- [http://www.fma.fi/virtualboat/suomenlahti/ Merenkulkulaitos: Suomenlahden virtuaaliveneretki]
- [http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1794&lan=fi Suomen ympäristökeskus: Ajankohtainen levätilanne] Luokka:Itämeri ko:핀란드 만 ja:フィンランド湾

Prosentti

Prosentti (lyhenne %) tarkoittaa yhtä sadasosaa. Sitä käytetään ilmaisemaan suhteellista osuutta tai määrällistä suhdetta. Esimerkkejä:
- Maitolitrassa on 1 prosentti rasvaa tarkoittaa, että maidon painosta yksi sadasosa on rasvaa.
- Tuotteessa on 30 prosentin alennus tarkoittaa, että tuotteen hinta on alkuperäiseen nähden 0,7-kertainen.
- Ilmapallo kasvoi 25 prosenttia tarkoittaa, että ilmapallon koko muuttui 1,25-kertaiseksi.
- Tuotteen A hinta on 100 prosenttia suurempi kuin tuotteen B tarkoittaa, että A:n hinta on kaksinkertainen B:hen nähden. Samaa tarkoittaa: Tuotteen B hinta on 50 prosenttia pienempi kuin tuotteen A.
- Tuotteen A hinta on 200 prosenttia suurempi kuin tuotteen B tarkoittaa, että A:n hinta on B:hen verrattuna kolminkertainen. Yleiskielisissä teksteissä prosentti tulisi mahdollisuuksien mukaan kirjoittaa kirjaimin eikä prosenttimerkkinä. Luvun ja prosenttimerkin väliin tulee sanaväli. Prosenttiyksikköä käytetään, kun puhutaan prosenttilukujen muutoksista. Esimerkkejä:
- Puolueen kannatus kasvoi 10 prosentista 12 prosenttiin tarkoittaa kahden prosenttiyksikön kasvua.
- Jos lainan korko kasvaa 10 prosentista 11 prosenttiin, voidaan sanoa, että korko kasvaa 10 prosenttia tai korko kasvaa yhden prosenttiyksikön.

Muita suhdeyksiköitä

- ppm
- promille Luokka:Matematiikka ja:パーセント simple:Percent

Helsinki-Vantaa

Helsinki-Vantaan lentoasema (ruotsiksi Helsingfors-Vanda flygplats) (IATA: HEL) Vantaalla on pääkaupunkiseudun ja samalla koko Suomen päälentoasema. Se sijaitsee noin 15 kilometriä Helsingin keskustasta Tuusulanväylän suuntaan. Alun perin se valmistui 1952 kesäolympialaisiin Helsingissä, nykyään se palvelee 9,7 miljoonaa matkustajaa vuodessa (2003) ja on yksi Pohjoismaiden suurimmista lentoasemista. Kentällä on kolme kiitotietä, joista uusin otettiin käyttöön 28. marraskuuta 2002. Lentoasemaa ylläpitää Ilmailulaitos. Kansainvälinen ja kotimaan terminaali ovat 250 metrin päässä toisistaan, ja ne on yhdistetty toisiinsa käytävällä.

Yhteydet kentälle

Julkisen liikenteen yhteydet kentälle rajoittuvat tällä hetkellä busseihin. Usein liikennöity linja 615/615T ajaa Helsingin keskustaan Rautatientorille; matkan hinta on seutulipun verran eli 3,40 euroa. Finnair tarjoaa omaa bussiaan, jolla pääsee suoraan useimpiin hotelleihin kalliimpaan, 5,20 euron hintaan. Muualta Suomesta on myös hyvät yhteydet lentoasemalle. Junalla tullessa lähinnä lentoasemaa on Tikkurilan asema, josta Vantaan bussi 61 kulkee ympäri vuorokauden noin 15-20 minuutin vuoroväleillä. Juna-asemalta voi jatkaa matkaansa myös taksilla. Pitkän matkan busseista on suorat yhteydet lentoasemalle. Tavallinen taksi lentoasemalta Helsingin keskustaan maksaa noin 20—30 euroa. Airport Taxi -kimppataksilla 1—4 aikuista matkustaa Helsinkiin ja lähi-Espooseen hintaan 18 euroa, kauemmas länsi-Espooseen kyyti maksaa 27 euroa. Suunnitteluvaiheessa oleva Kehärata yhdistäisi lentokentän suoraan pääkaupunkiseudun paikallisjunaverkkoon. [http://www.matka.fi Matka.fi] etsii yhteyden mistä tahansa Suomesta lentoasemalle ovelta-ovelle periaatteella.

Lentoyhtiöt

Helsinki-Vantaa on kansainvälisen ja kotimaan liikenteen keskus Finnairille ja Blue1:lle. Lentoasemalle säännöllisesti lentävät lentoyhtiöt ovat:
- Aero Airlines
- Aeroflot
- Air Baltic
- Air Finland
- Air Åland
- Airest
- Austrian Airlines
- Avies
- Blue1
- Britannia Airways (Finnmatkat)
- British Airways
- Cargolux
- City Airline
- CSA Czech Airlines
- DHL
- Eurocypria Airlines
- European Executive Express
- Finnair
- Finncomm Airlines
- FlyMe
- Futura International Airways
- Germanwings
- Golden Air
- KLM
- LOT
- Lufthansa
- Lithuanian Airlines
- Malév
- MyTravel
- NTD Air Cargo
- Pegasus Airlines
- Pulkovo Air
- SAS
- Severstal
- SN Brussels Airlines.
- TNT
- Ukraine International Airlines
- UPS
- West Air Sweden

Kiitotiet

West Air Sweden Helsinki-Vantaalla on kolme kiitotietä:
- 04R/22L (kiitotie 1), ns. pääkiitotie, mitat: 3 440 m x 60 m
- 15/33 (kiitotie 2), ns. poikittaiskiitotie tai sivukiitotie, mitat: 2 901 m x 60 m
- 04L/22R (kiitotie 3), uusi pääkiitotien rinnakkaiskiitotie, mitat: 3 000 m x 60 m.

Lentoasemakoodit

- IATA: HEL
- ICAO: EFHK

Linkit

- [http://www.helsinki-vantaa.fi/ Kotisivu] Luokka:Vantaa ja:ヘルシンキ・ヴァンター国際空港

YTV

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV) on Suomen pääkaupunkiseudun yhteistyöelin. YTV-alueeseen kuuluvat pääkaupunkiseudun kaupungit Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen. Vuoden 2006 alussa seutulippujärjestelmän ottavat osittain käyttöön Kerava ja Kirkkonummi, täysjäseniksi ne tulevat mahdollisesti vuoden 2009 alusta. YTV:n tehtävänä on edistää pääkaupunkiseudun kehitystä tuottamalla korkeatasoisia joukkoliikenteen, jätehuollon, ilmansuojelun ja kehityssuunnittelun palveluita. YTV vastaa mm. bussien seutuliikenteestä ja kaupunkiratojen liikenteestä. Helsingin kaupungin sisäistä joukkoliikennettä hoitaa kuitenkin Helsingin kaupungin liikennelaitos, HKL.

Organisaatio ja talous

YTV:n asioista päättävät seutukokous ja hallitus. Toimintaorganisaation johdossa on yhteistyöjohtaja. Toiminta jakautuu viiteen tulosalueeseen, jotka ovat liikenneosasto, jätehuoltolaitos, ympäristötoimisto, kehitystoimisto ja kanslia. YTV:n kokonaismenot vuonna 2002 olivat 155,6 miljoonaa euroa ja tulot 160,3 miljoonaa euroa. Liikenne ja jätehuolto muodostavat noin 97% YTV:n kokonaismenoista. Noin 70% toiminnan tuotoista koostuu seutuliikenteen ja jätehuollon asiakasmaksuista. Tiedot ovat YTV:n hallituksen hyväksymästä tilinpäätösehdotuksesta, jota seutukokous käsitteli 2003.

Historia

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan YTV:n esivaiheena toimineen Pääkaupunkiseudun yhteistyötoimikunnan (YTT) perustava kokous pidettiin 16. kesäkuuta 1970.

Liikenne

YTV hoitaa Espoon ja Vantaan joukkoliikennesuunnittelun, se suunnittelee linjat ja kilpailuttaa bussiyhtiöt. Helsinki ei ole toistaiseksi halunnut tulla mukaan yhteistyöhön. Seutulippu on voimassa kaikkien neljän pääkaupunkiseudun kunnan alueilla. Vuoden 2006 maaliskuun alussa 30 vuoden neuvottelujen ja teknisten järjestelyjen jälkeen seutulippu laajenee Keravalle ja Kirkkonummelle kattaen junat ja bussit. Alkuvaiheessa otetaan käyttöön kausiliput aikuisille, lapsille ja erityisryhmille. Syyskuun 2006 alusta tarjotaan myös kertalippuja ja arvokortteja. Ensimmäinen vyöhyke käsittää Keravan ja Kirkkonummen sisäiset matkat, toinen vyöhyke Kerava-Vantaa -matkat tai Kirkkonummi-Espoo -matkat ja kolmas vyöhyke matkat Keravan, Kirkkonummen ja YTV:n muodostamalla yhteisellä alueella. Hintaa kaikki vyöhykkeet kattavalle lipulle tulee 110 euroa. Lippujärjestelmään liittyminen ei alkuvaiheessa aiheuta muutoksia linjoihin tai liikennöitsijöihin, vaan entinen linjaluvilla toimiva bussiliikennöinti jatkuu. Jatkossa YTV ottaa kuitenkin hoitaakseen linjaston suunnittelun ja kilpailuttamisen. Seutulippujärjestelmään liittynevät muutaman vuoden aikana myös Tuusula, Nurmijärvi ja Järvenpää.

Kritiikkiä

Matkustajien yksityisyys ja oikeusturva

YTV:tä on kritisoitu matkustajien yksityisyyttä loukkaavan matkakorttijärjestelmän rakentamisesta. Järjestelmä tallensi sen käytön alkuvaiheessa kaiken liikkumisen julkisilla kulkuvälineillä tietokantaan, jossa tiedot yhdistettiin henkilötunnukseen. Mitään syytä tällaiselle tietojen keräämiselle ei osoitettu. Tietojen keruu lopetettiin tietosuojavaltuutetun väliintulon jälkeen. Matkakorttiin ladatulla rahalla eli "arvolla" maksusta ei jää asiakkaalle tositetta, joten virhe järjestelmässä voisi johtaa perusteettomaan tarkastusmaksuun.

Linkkejä

- [http://www.ytv.fi YTV]
- [http://www.effi.org/julkaisut/tiedotteet/lehdistotiedote-2003-06-04.html YTV:lle Big Brother - Julkishallinnon Isovelipalkinto] - kielteinen palkinto kansalaisoikeusjärjestö EFFI:ltä Luokka:Helsinki Luokka:Espoo Luokka:Kauniainen Luokka:Vantaa

2030

Tapahtuu vuosikymmenen aikana

- Vuonna 2029 asteroidi NM4-2004 on niin lähellä Maata, että saattaa törmätä siihen. Se on pahin tällä hetkellä planeettaamme kohdistuva kosminen uhka. Asteroidin halkaisija on 300m, ja se kiertää Auringon kerran 323 vuorokaudessa. NM4-2004 saattaa törmätä Maahan nykylaskelmien mukaan 13. huhtikuuta vuonna 2029.

Fiktionaaliset viittaukset

- 2030: Sci-fi-sarjan Star Trek Zefram Cochranen syntymävuosi. Hän kehitti poimumoottorin
- 2030: Sarjan Century City tapahtumat alkavat
- 2030: Simpsoneitten jaksossa Bart to the Future, Bart lähetetään vuoteen 2030, jossa Donald Trump on presidenttinä. Luokka:2000-luku ja:2020年代

Pohjoismaat

Pohjoismaat muodostavat maantieteellisen alueen Euroopan pohjoisosassa. Pohjoismaihin kuuluvat Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti. Färsaaret ja Grönlanti kuuluvat Tanskaan, mutta niillä on itsehallinto. Ahvenanmaa on taas osa Suomea, mutta silläkin on itsehallinto. Myös nämä kolme ovat mukana pohjoismaisessa yhteistyössä. Pohjoismailla on hyvät keskinäiset suhteet ja ne tekevät paljon yhteistyötä esimerkiksi talouden ja politiikan alueilla. Pohjoismaissa ihmiset voivat liikkua vapaasti ilman passia ja tehdä työtä muissa Pohjoismaissa ilman työlupaa. Pohjoismaat ovat kulttuuriltaan suhteellisen yhtenäisiä, ja niillä on yhteinen historia. 1400-luvulla kaikki pohjoismaat kuuluivat Kalmarin unioniin. Sen jälkeen Suomi oli Ruotsin osa ja Tanska hallitsi myös Norjaa ja Islantia. 1800-luvulla Norja kuului Ruotsiin. Ruotsin, norjan ja tanskan kielet ovat niin lähellä toisiaan, että luettu teksti on toisen kielen puhujan ymmärrettävissä. Ääntämyksessä on huomattavia eroja, mutta kielitieteellisesti ne tulisi laskea saman kielen murteiksi. Toisen maailmansodan jälkeen pohjoismaiden välinen yhteistyö on ollut melko kiinteää. Pohjoismaasta toiseen muuttaminen ja matkustaminen on tehty keskinäisin sopimuksin hyvin helpoksi. Suomi korosti 1950-luvulla pohjoismaista yhteistyötä, sillä se oli yksi tapa korostaa sitä, että Suomi oli rautaesiripun länsipuolella. Viime vuosina yhteistyö on hieman rakoillut, koska vain osa pohjoismaista kuuluu Euroopan unioniin ja toisaalta Baltian maat astettain ovat tulleet mukaan yhteistyöhön. Yhteistyössä voi siksi olla helpompi käyttää poliittisesti neutraalia ulkopuolista kieltä kuin antaa pohjoismaisille kielille valta-asema. Nykyisin Pohjoismaat muodostavat Euroopassa alueen, jossa leimallisesti lingua franca on englanti. (Muilla alueilla saksalla ja ranskalla on vielä vähintään yhtä vahva asema kuin englannilla.) Tähän asti Pohjoismaiden neuvostossa ei kuitenkaan ole suunnitellut työkielen vaihtamista englanniksi. Vuonna 2003 ehdottiin, että Helsingissä sijaitseva Pohjoismainen investointipankki (NIB), vaihtaisi työkielen englanniksi, Baltian maiden varten, mutta Suomi vastusti esitystä. Katso myös: Skandinavia, Pohjois-Eurooppa

Linkkejä

- [http://www.pohjola-norden.fi/ Pohjola-Norden] - Pohjoismaisen kansalaisyhteistyön keskusliitto Luokka:Eurooppa Luokka:Pohjoismaat zh-min-nan:Pak-kok ko:노르딕 국가 ja:北欧諸国

Malmi (Helsinki)

Malmi (ruotsiksi Malm) on Helsingin kaupunginosa ja Koillis-Helsingin aluekeskus. Keskimääräinen ikärakenne Malmilla on huomattavan vanhusvoittoinen. Myös erityissosiaalipalveluiden käyttö on melko korkeaa. Kaupunginosan läpi kulkee päärata ja se on tärkeä asema lukuisten vaihtoyhteyksien ja asukasluvun ansiosta. Rautatie jakaa Malmin Ylä-Malmiin (noin 6900 asukasta) ja Ala-Malmiin (5000 as.), yhteensä 11900 asukasta. Malmintori on alueen keskus. Malmin peruspiirissä asukkaita on yhteensä noin 26 500 (2003) (tähän lukuun sisältyvät Ala-Malmi, Ylä-Malmi, Malmin lentoasema, Tapanila, Tapaninvainio ja Tattariharju), ja Helsingin Koillisen suurpiirin asukasluku on puolestaan noin 87 000. Koilliseen suurpiiriin kuuluvat Jakomäen, Latokartanon, Malmin, Puistolan, Pukinmäen ja Suutarilan peruspiirit. Helsingin entinen päälentoasema, nykyään vain yleisilmailukäytössä oleva Helsinki-Malmin lentoasema sijaitsee Malmilla. Suomen ev.lut. kirkon Malmin seurakunta on yli 60 000 jäsenineen Suomen suurin seurakunta. Malmilla on ollut vuodesta 1894 lähtien Helsingin seurakuntien käyttämä Malmin hautausmaa.

Historiaa

Malmi liitettiin osaksi Helsinkiä vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa. Tätä ennen se kuului Helsingin maalaiskuntaan (nyk. Vantaa) ja oli Pitäjänmäen ohella toinen sen pääkeskuksista.

Yhteydet

- Malmin rautatieasema
- K-juna Helsinkiin ja Keravalle, vuoroväli ruuhka-aikana 10 ja muulloin 20 minuuttia
- I-juna Helsinkiin ja Tikkurilaan, vuoroväli ruuhka-aikana 10 ja muulloin 20 minuuttia
- N- ja T-junat hiljaisina aikoina
- bussilinjoja:
- 69 Patolan kautta Elielinaukiolle
- 73 Hakaniemeen
- 73N Rautatientorille
- 74 Sepänmäen kautta Hakaniemeen
- 74N öisin Sepänmäen kautta Rautatientorille
- 75 Helsingin keskustaan
- 76A ja 76B Puistolaan
- 77A Siltamäkeen ja Jakomäkeen
- 78 Mellunmäen kautta Vuosaareen
- 79 Herttoniemeen
- 512 Leppävaaraan
- 512A Otaniemeen
- 519 Itäkeskukseen ja Helsinki-Vantaalle
- 520 Itäkeskukseen ja Helsinki-Vantaan tekniselle alueelle
- 522 ja 522K Itäkeskukseen ja Leppävaaraan
- yöbussi 05N perjantai- ja lauantaiöisin
- autolla:
- Kehä I:ltä pois Malmin kohdalla, sen jälkeen Latokartanontietä/Kirkonkyläntietä
- Kehä III:lta pois Malmin liittymästä, jonka jälkeen Suutarilantietä

Linkkejä

- [http://www.malmi-seura.com/ Malmi-Seuran kotisivut]
- [http://www.hel.fi/tietokeskus/helsinki_alueittain_2003/136s.pdf Malmin peruspiiri] (PDF)
- [http://www.valt.helsinki.fi/projects/kmuisti/matapupu/ MaTaPuPu, Malmi-Tapanila-Pukinmäki-Puistola]

Leppävaara

] ] ] Leppävaara (ruotsiksi Alberga; puhekielessä Lepuski) on kaupunginosa itäisessä Espoossa, lähellä Helsingin rajaa. Leppävaaran naapurikaupunginosia ovat Karakallio, Kilo, Lintuvaara ja Laajalahti. Suur-Leppävaara on asukasluvultaan Espoon suurin suuralue ja Leppävaara alueen keskus. Leppävaarasta käytetään lempinimeä Lepuski.

Historia

Leppävaara kehittyi pitkään huvilakaupunginosana. Alueella on jonkin verran linnoitusjäänteitä Pietari Suuren merilinnoitustöihin liittyneestä Helsingin puolustusasemista. Albergan kartano, josta alue on saanut nimensä sijaitsee keskustan tuntumassa. Muita lähialueen kartanoita ovat Kilon kartano ja Leppävaaran kartano.

Liikenteen solmukohta

Espoon kaupunkiradan ja Kehä I:n risteämässä sijaitseva Leppävaara tunnetaan liikenteen solmukohtana ja merkittävänä kauppakeskuksena. Leppävaarassa juna-asemalla pysähtyvät junat A, E, L, S, U ja Y. Radan pohjoispuolella sijaitsee Gallerian kauppakeskus ja eteläpuolelle valmistui vuonna 2005 suuri kauppakeskus Sello perinteisen Leppävaaran Maxin tilalle.

Oppilaitokset

Perusopetukseen liittyvien oppilaitosten lisäksi Leppävaarassa on EVTEKin teknillinen osasto ja Laurean liiketalousinstituutti sekä Työväenopisto. Suomen ainoa Kelloseppäkoulu muuttaa Leppävaaran vanhaan kirjastoon. Musiikkopisto Juvenalia on nykyään Sellossa. Leppävaarassa on myös Vermon ravirata ja Leppävaaran urheilupuistossa järjestettiin vammaisten yleisurheilun MM-kisat 2005.

Sisäiset kaupunginosat

Leppävaaran sisäisiä kaupunginosia ovat mm. Mäkkylä, Säteri, Vallikallio, Perkkaa, Vermo, Puustellinmäki ja Veräjäpelto.

Katso myös

- Leppävaaran asema

Linkit

- [http://leppavaara.net/ Leppävaara-portaali]
- [http://www.lepuski.fi/ Leppävaara-seura] Luokka:Espoon kaupunginosat Postinumerot: Etelä-Leppävaara: 02600 Pohjois-Leppävaara: 02650 Postitoimisto sijaitsi Pohjois-Leppävaarassa Galleriassa mutta muutti 14.9.2005 Etelä-Leppävaaran Selloon sen avauduttua.

Matinkylä

] Matinkylä (ruotsiksi Mattby) on Espoon kaupunginosa. Matinkylä sijaitsee Suomenlahden rannalla noin 14 kilometriä Helsingin keskustasta länteen. Alue rajoittuu pohjoisessa Länsiväylän moottoritiehen ja Olarin kaupunginosaan, lännessä Suomenojan jätevesialtaaseen ja Kaitaan kaupunginosaan ja idässä Gräsanojaan ja Haukilahden kaupunginosaan. Matinkylän pohjoisimmalla laidalla sijaitsee suuri Ison Omenan kauppakeskus, keskiosissa on korkeita kerrostaloja, etelämpänä asutus painottuu rivitaloihin ja matalampiin kerrostaloihin kun taas itäosassa on Iirislahden omakotitaloalue. Matinkylä on saanut nimensä alueella sijaitsevasta Mattbyn kartanosta. Matinkylän perustamiskirja muurattiin 31. toukokuuta 1969 Mattbyn kartanon mailla. Matinkylä on suunnittelussa vihreää valoa saaneen mahdollisen länsimetron pääteasema. Alueella tehdään parhaillaan (2005) raideliikenteen ympäristövaikutusarviota (yva).

Aiheesta muualla

- [http://olarinseutu.com Olari-Matinkylä paikallisportaali]
- [http://www.matinkylanhuolto.fi/MASA_204_low.PDF Matinkylän historiaa Masa -lehdessä]

Tikkurila

Tikkurila (ruotsiksi Dickursby) on Vantaan kaupunginosa pääradan varrella, Keravanjoen pohjoispuolella Helsingistä noin 16 kilometriä pohjoiseen. Se on kaupungin hallinnollinen keskus ja merkittävin taajama Myyrmäen ohella. Tikkurilasta ei ole kehittynyt selkeää keskustaa Vantaalle, sillä Helsinki toimii käytännössä koko pääkaupunkiseudun keskustana. Tikkurila on rakennettu melko väljästi ja sitä hallitsevat viheralueiden ympäröivät autotiet, joiden väliin on rakennettu matalia 2–4-kerroksisia taloja. Suurin osa rakennuskannasta on 1970-luvulta tai uudempaa. Kaupunginosaa on kuitenkin pyritty muuttamaan entistä tiiviimmäksi ja keskustamaisemmakksi esimerkiksi uusien hallintorakennusten ja korkeiden kerrostalojen myötä. Uusimpana maamerkkinä Tikkurilaan on valmistunut 16-kerroksinen Kielotorni, ja suunnitelmissa on uuden mittavan asemakeskuksen rakentaminen. Hallinnollisesti Tikkurilan kaupunginosa käsittää vain pienen radan länsipuolisen alueen, mutta Tikkurilan taajamaan kuuluvat myös ympäröivät Hiekkaharjun, Jokiniemen, Viertolan ja Simonkylän kaupunginosat. Merkittävän osan Tikkurilan pinta-alasta vievät julkishallinnon ja palveluiden rakennukset sekä liiketilat. Asukasluku oli 4 720 alkuvuonna 2004, jolloin se oli kasvanut hieman yli 20 prosenttia kymmenessä vuodessa. Tikkurilan palvelualueen asukasluku oli 45 280 vuonna 2004. Simonkylä

Historia

Tikkurila tunnettiin markkinapaikkana jo 1500-luvulla, mistä se on myös saanut nimensä: tikkuri tarkoitti kymmenen nahan nippua. Vuonna 1862 otettiin käyttöön Helsingin ja Hämeenlinnan välinen rautatie, ja yksi sen seitsemästä asemasta rakennettiin Tikkurilaan, koska siellä rautatie ylitti vanhan Turku-Viipuri-maantien (ns. Kuninkaantie). Hämeen läänin lääninarkkitehti Carl Albert Edelfelt (taidemaalari Albert Edelfeltin isä) suunnitteli Tikkurilalle uusrenessanssia ja varhaista eurooppalaista rautatiearkkitehtuuria edustavan tiilisen asemarakennuksen, joka toimii nykyään Vantaan kaupunginmuseon näyttelytilana sen poistuttua asemakäytöstä 1970-luvulla. Rautatie toi teollisuutta Keravanjoen Tikkurilankoskelle, jossa aloitti 1860-luvulla toimintansa öljynpuristamo ja vernissakeittämö. Näistä sai alkunsa nykyinen maalikonserni Tikkurila Oy joka toimii edelleen paikkakunnalla. Rautatie toimi alkusysäyksenä myös asutuksen kasvulle. Vuonna 1946 Tikkurilasta tuli Helsingin maalaiskunnan uusi keskus Malmin siirryttyä Helsingin kaupungille suuressa alueliitoksessa. Sotien jälkeinen asutustoiminta sekä 1960- ja 1970-luvun maaltamuutto kasvattivat Tikkurilasta maalaiskunnan suurimman taajaman.

Liikenne ja palvelut

- rautatieasema ja linja-autoasema
- pääradan kaukojunat
- I-juna Helsinkiin
- K- ja N-junat Helsinkiin ja Keravalle
- H-, R- ja T-junat Helsinkiin ja Riihimäelle
- liityntäbussit Helsinki-Vantaan lentoasemalle
- Kaupungintalo ja kaupungin virastot
- Vantaan käräjäoikeus, keskusrikospoliisin toimitatalo
- Metsähallituksen pääkonttori
- Vantaan pääkirjasto
- Tikkurilan lukio (Jokiniemessä)
- Laurea-ammattikorkeakoulu
- Espoon-Vantaan teknillisen ammattikorkeakoulun (EVTEK) muotoiluinstituutti
- Urheilukeskus, jossa mm. jäähalli ja uimahalli (Viertolassa)

Nähtävyyksiä

- Tiedekeskus Heureka (M. Heikkinen, M. Komonen, L. Anttila, 1989)
- Tikkurilan vanha asema, Vantaan kaupunginmuseo (C. A. Edelfelt, 1862)
- kävelykatu Tikkuraitti
- Tikkurilan kirkko (L. ja K. Niukkanen, 1957)
- Ortodoksinen kirkko (A. Sorsa, 1997)
- Tikkurilankoski ja Vernissan nuorisotalo
- Kielotorni (Gullichsen - Vormala, 2005) Luokka:Vantaa

Myyrmäki

] Myyrmäki (ruotsiksi Myrbacka) on Vantaan kaupunginosa, joka sijaitsee Länsi-Vantaalla Helsinki-Vantaankosken radan varrella Helsingin rajan tuntumassa. Sen kaksi rautatieasemaa, Myyrmäki ja Louhela (ruotsiksi Klippsta), ovat lähijunien (M-juna) käytössä. Kaupunginosa on tiheään rakennettua kerrostaloaluetta. Se on Tikkurilan ohella Vantaan tärkein taajama. Nähtävyyksiä ovat kauppakeskus Myyrmanni (1994), Myyrmäkitalo (jossa on mm. Vantaan taidemuseo), urheilupuisto (mm. jäähalli) ja Myyrmäen kirkko. Myyrmäessä on yksi Espoon-Vantaan teknillisen ammattikorkeakoulun (EVTEK) toimintayksiköistä. Myyrmäen asukasluku on 14 750 (2004).

Historia

Martinlaakson radan rakentaminen vuosina 1971–75 mahdollisti tiiviin kerrostalotaajaman perustamisen radan varrelle. Uusien talojen rakentaminen on jatkunut 1970-luvulta nykypäivään, ja myös tulevaisuudessa on suunnitteilla uusia rakennusprojekteja. Lokakuussa 2002 kauppakeskus Myyrmannissa räjähti pommi, joka vaati seitsemän kuolonuhria ja 80 loukkaantunutta.

Kirkko

Louhelan aseman kupeessa sijaitsevan Myyrmäen kirkon on suunnitellut vuonna 1984 arkkitehti ja akateemikko Juha Leiviskä (s. 1936). Se on arkkitehtonisesti yksi Suomen merkittävimmistä kirkoista. Sen levymäisten seinä- ja kattopintojen välistä siivilöityvä valo luo kauniita, alati muuttuvia kuvioita sisätiloihin. Näennäisen satunnaisesti sijoitetut lukuisat lamput näyttävät leijuvan avarassa tilassa, ja kullanhohtoisina ne erottuvat kirkon muuten vaaleasta ja hillityn rauhallisesta sävymaailmasta. Kirkkorakennuksen ulkoseinät on vuorattu vaaleanruskeilla tiilillä, ja sen profiili on hyvin kapea sen ahtaasta sijainnista johtuen. Luokka:Vantaa

Hyvinkää

Hyvinkää (ruots. Hyvinge) on kaupunki Etelä-Suomen läänissä, Uudenmaan maakunnassa. Vuonna 1917 Hyvinkää itsenäistyi omaksi kunnaksi, sitä ennen Hyvinkään alue oli jaettu Hausjärven ja Nurmijärven kuntien kesken. Hyvinkään kauppala erkaantui maalaiskunnasta 1926. Kauppala sai Kaupunkioikeudet vuonna 1960 ja 1969 maalaiskunta ja kaupunki yhdistyivät Hyvinkään kaupungiksi. Väkiluku 31.12.2004 oli 43.523.

Historia

Kaupunki on rakennettu jääkauden aikaansaaman reunamuodostelman päälle ja sen pääväylä Hämeenkatu - Uudenmaankatu kulkee muodostelman suuntaisesti rautatien toimiessa kaupungin jakajana. 1500-luvulta alkaen paikkakunnalla oli kestikievari nykyisen Hyvinkäänkylän alueella, paikka on kutakuinkin puolimatkassa Helsingin ja Hämeenlinnan välissä. Samalla alueella ovat myös ensimmäiset veroluetteloihin merkityt talot. 1800-luvulla paikkakunnalle perustettiin villatehdas ja se olikin piristysruiske paikkakunnalle. Nykyisessä Hyvinkään kaupungin vaakunassakin kuvataan kolmea kudonnassa käytettävää sukkulaa. Sittemmin tekstiiliteollisuus on hiipunut, mutta villatehtaan rakennuksille on keksitty uuskäyttöä mm. teknologiakeskuskonseptia toteuttavan kehitysyhtiö TechVillan ja messutoiminnan muodossa. Wanhalla villatehtaalla on nykyään museo ja liiketoimintaa, esimerkikisi tavaratalo.

Rautatie

Hyvinkää on tunnettu rautatiekaupunkina ja sen nykyinen keskusta määräytyikin Helsinki - Hämeenlinna-radan rakentamisen perusteella. Asemarakennus on yksi harvoista alkuperäisistä asemarakennuksista, joka vielä on alkuperäisessä käytössään. Kaupungissa on myös Rautatiemuseo ja VR:n konepaja. Hyvinkään ja Karkkilan välillä (noin 45km) toimi vuosina 1918-1967 kapearaiteinen Hyvinkään-Karkkilan rautatie. Hyvinkäältä haarautuu myös raide Hangon suuntaan ja 1900-luvun alussa silloinen asemakylä oli välietappi monelle amerikansiirtolaisille, jotka Hangosta lähtivät Atlantin toiselle puolelle. Hangosta

Kaupunki

Hyvinkäällä on myös ollut maine puhtaan ilman kaupunkina ja sinne rakennettiinkin erityinen sanatorio eli parantola, johon varakkaat venäläiset ja suomalaiset tulivat saamaan hoitoa ja lepäämään. Parantolassa on ollut toipumassa mm. Saima Harmaja. Hyvinkää palkittiin myös turvallisuuskehittämisestä WHO:n myöntämällä Safe Community (suom. turvallinen paikallisyhteisö) -jäsenyydellä. Hyvinkää oli/on ensimmäinen kaupunki Suomessa jolle tämä tunnustus on myönnetty. Saima Harmaja

Rakennukset

Tunnettuja rakennuksia Hyvinkäällä ovat mm. Hyvinkään uusi kirkko (1961, Aarno Ruusuvuori), Vanhakirkko (1896, Y. Sadeniemi), Kytäjän kartano sekä kirkko (1939, V. Vähäkallio) ja kaupungin ydinkeskustassa oleva funkis-risteys. Kytäjällä on Suomen suurimpiin kuuluva golfkenttä (2x18 reikää) ja myös Hyvinkää golf (18 reikää) Hyvinkäällä sijaitsee mm. Kone Oy:n, KCI Konecranes:in, Saint Gobain Isoverin ja Myllyn Parhaan tehtaat.

Luonto

Sveitsin kansallispuistossa on talvella hiihtoladut ja Kulomäen laskettelukeskus, kesällä lenkkipolut ja maauimala. Uimalan sisäosa on toki auki myös talvella. Puiston koko on n. 200 ha. Usmin erämaastossa on talvella pitkät hiihtoladut ja kesällä maastopyöräilyreitit. Suurimmat järvet: Kytäjärvi, Suolijärvi, Hirvijärvi (suurimmaksi osaksi Riihimäen puolella), Ridasjärvi, Sykäri sekä Sääksjärvi. Kulomäen]

Lentokenttä

Hyvinkään lentokenttä toimi toisen maailmasodan jälkeen tovin valtakunnan päälentokenttänä, Malmin lentoaseman ollessa liittoutuneiden valvontakomission käytössä. Nykyisin kentällä on vilkasta harrastuslentotoimintaa mm. purjelentoa ja moottorilentoa. Lentokentän läheisyydessä on myös moottoriurheilukeskus. Hyvinkään Sanomat yhdistettiin vuoden 2003 lopussa Hyvinkään, Nurmijärven, Riihimäen, Hausjärven ja Lopen yhteiseksi lehdeksi, Aamupostiksi.

Naapurikunnat

Riihimäki, Hausjärvi, Mäntsälä, Tuusula, Nurmijärvi, Vihti ja Loppi Loppi

Kaupunginosat

Paavola, Vieremä, Sahanmäki, Mustamännistö, Parantola, Tehdas, Viertola, Talvisilta, Nummisilta, Tanssikallio, Martti, Hakala, Kruununpuisto, Vehkoja, Nummenkärki, Rääkänpää, Veikkari, Tapainlinna, Kirjavatolppa, Puolimatka

Kylät

Hyvinkää, Hyvinkäänkylä, Ahdenkallio, Vaivero, Ylentola, Kaukas, Kytäjä, Noppo, Nukari, Palopuro, Ridasjärvi, Takoja, Usmi, Uusikylä

Tunnettuja hyvinkääläisiä

- Pirjo Hämäläinen-Forslund, taidehistorioitsija
- Minna "Kata" Kärkkäinen, valokuvamalli, käsikirjoittaja ja kirjailija
- Olavi J. Mattila, ex-ulkoministeri
- Esa Saarinen, filosofi
- Helene Schjerfbeck (1862-1946), taidemaalari
- Bror Wahlroos, entinen Kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö
- Eva Wahlström, naisnyrkkeilijä
- Lauri "Tahko" Pihkala Pesäpallon keksijä

Aiheesta muualla

- [http://www.hyvinkaa.fi Hyvinkään kaupungin kotisivut]
- [http://www.hyrinet.fi Hyvinkään-Riihimäen alueen portaali] Luokka:Suomen kaupungit
-

Kerava

Keravan kaupunki
Kuva:kerava-vaakuna.png vaakuna	Kuva:kerava-logo.png graafinen tunnus
perustamisvuosi	1970
lääni	Etelä-Suomen lääni
maakunta	Uusimaa
pinta-ala - maa - vesi	30,86 km² 30,75 km² 0,11 km²
väkiluku 30.09.2004 - väestötiheys - 0-15-v. - 16-64-v. - yli 64-v. - naisia - ruotsinkielisiä - ulkomaalaisia	31 304 1 013,7/km² 20,4 % 70,0 % 9,6 % 51,3 % 1,2 % 2,0 %
veroäyri	17,50
työttömyysaste 2003	5,1 %
kaupunginjohtaja	Rolf Paqvalin
kaupunginvaltuusto 2001-04 - Kok. - SDP - Vihr. - Vas. - Kesk. - KD - RKP	51 paikkaa 15 14 8 6 4 3 1
Kuva:kerava-sijainti.png Keravan sijainti.
Kuva:kerava-kartta.jpg Keravan kartta.

Kerava (ruotsiksi Kervo) on Suomen mittakaavassa keskikokoinen kaupunki Etelä-Suomen läänissä. Väkiluvultaan se on Suomen 31. suurin ja pinta-alaltaan viidenneksi pienin kunta, mikä tarkoittaa, että Kerava on hyvin tiheään asuttu. Sen väestötiheys onkin maamme kolmanneksi suurin Helsingin ja Kauniaisten jälkeen.

Kuva:kerava-kavelykatu.jpg
Kävelykatu Keravan keskustassa.

Maantiede

Kerava sijaitsee Etelä-Suomen läänissä, Uudenmaan maakunnassa, pääkaupunkiseudun pohjoispuolella (Helsingistä 27 km pohjoiseen). Kerava kuuluu pääkaupunkiseudun kehyskuntiin. Kaupungin läpi kulkee päärata, Lahdentie sekä Keravanjoki, Vantaanjoen sivujoki. Rajanaapurit ovat etelässä Vantaa, lännessä Tuusula ja idässä Sipoo. Kerava muodostaa lähes yhtenäisen taajama-alueen, joka voidaan karkeasti jakaa keskustaan sekä Savioon etelässä ja Ahjoon idässä. Keravan keskustaa ympäröivät useat säteittäiset kadut, ja keskustan halki radan ali kulkee Suomen pisin kävelykatu (850 m).

Historia

Keravan alueella tiedetään olleen ihmisiä noin 7000 eaa, jolloin se oli vielä muinaisen Ancylusjärven rannikkoa. Ihmiset saivat elantonsa metsästyksestä, ja he liikkuivat paljon vuoden mittaan. Keskiajalle asti Kerava oli erämaata. 1500-luvun puolivälissä asukasluku oli noin 160. Tuolloin Kerava kuului Sipoon hallintopiiriin. Kerava liitettiin Tuusulaan, kun Tuusulan seurakunta perustettiin vuonna 1643. Vuonna 1862 avattiin Helsingin ja Hämeenlinnan välinen rautatie, joka toi maatalousvaltaiselle Keravalle nopeasti teollisuutta. Sinne perustettiin muun muassa tiilitehtaita, sekä sementti-, kaakeli- ja rakettitehdas. Vuonna 1908 perustettiin Keravan puusepäntehdas, ja puuteollisuudesta tuli tärkeä tekijä kaupungin kehityksessä. Ahti Hammarin suunnittelemassa vaakunassa on puusepän tekemä liitos, sinkkaus. Vuonna 1924 Keravasta tuli kauppala ja 1970 kaupunki. 1970-luvulla voimakkaan maaltamuuton ja hyvin yhteyksien seurauksena Kerava alkoi kasvaa voimakkaasti, ja sen väkiluku lähes kaksinkertaistui vuosikymmenessä. Yhä nykyään Kerava on kasvava kaupunki. Sen väestönkasvu vuoden 2003 aikana oli 1,5 prosenttia.

Palvelut

Keravalla on 12 peruskoulua, 3 lukiota (joista yksi aikuislukio), kaksi ammattikoulua ja Laurea-ammattikorkeakoulu. Yhdistysten ylläpitäminä toimivat lisäksi kuvataidekoulu, musiikkiopisto, tanssiopisto ja [http://www.kristillinenkoulu.net kristillinen koulu]. Keski-Uudenmaan pelastuslaitos toimii Keravalla. Kaupungissa on terveyskeskus, ja lähin sairaala on Peijas Vantaalla. Sinne pääsee K-junalla tai bussilla 873. Keravan uudistunut kaupunginkirjasto avattiin 1.9.2003.

Liikenne

Liikenneyhteydet ovat Keravalla monipuoliset. Kaupunki profiloituu mielellään kevyen liikenteen mallikaupungiksi, josta se onkin saanut tunnustuksia. Kaupungissa on laajat pyörätiet, jotka aurataan talvisin autoteiden tapaan. Pyörätelineitä on kattavasti ja asukkaita kannustetaan tulemaan junalle pyörällä. Tiiviisti rakennetun keskustan kävelykatu on autoilta kielletty ja sen varrella sijaitsee pääosa kaupungin palvelutarjonnasta. Keskustassa on myös tiukasti säännelty parkkipaikkapolitiikka autoilun vähentämiseksi. Juna-asemia on kaksi, Kerava ja Savio, joita palvelevat pääkaupunkiseudun lähijunat. Syksyllä 2004 valmistunut Keravan kaupunkirata tarjoaa entistä tiheämmät junavuorot Helsinkiin (hitaampi K-juna 6 kertaa tunnissa Helsinkiin ruuhka-aikoina, lisäksi nopeammat H- ja R-junat kumpikin kerran tunnissa suuntaansa). Keravalta on rautatieyhteys myös Porvooseen, mutta rata ei ole ollut säännöllisen henkilöliikenteen käytössä vuoden 1981 jälkeen, eikä Porvooseen ole ollut tavaraliikennettä vuoden 1990 jälkeen. Radalle suunnitellaan 20 vuoden aikajänteellä henkilöliikennettä Sipoon Nikkilään, joka pysähtyisi ainakin Ahjossa. Radasta erkanee rata Sipoon Sköldvikiin, minne on säännöllistä tavaraliikennettä öljynjalostamon tarpeisiin. Nykyään rata risteyskohdasta eteenpäin toimii museoratana, ja kesälauantaisin vanhanmalliset matkustajajunat (Dm7) kuljettavat matkustajia Keravan ja Porvoon välillä. Keravalta on noin 15 kilometriä matkaa Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Helsingin suunnan busseista Keravalle kulkevat 632, 633, 637, 643 ja 738 Helsingistä ja liityntälinja 873 Koivukylän asemalta, 873N Korson asemalta. Bussi 833 kulkee Hyrylästä Keravalle. Kaupungin sisäiset pikkubussit 5 ja 8 korvaavat kaupunkiradan rakentamisen jälkeen heikentynyttä bussitarjontaa. Keravan kaupunki on osallistunut merkittäviltä osin pääradan kunnostushankkeeseen, johon sisältyi neljännen raiteen rakentaminen Keravalle saakka. Keravan kaupunki on sitoutunut siihen, että valtaosa joukkoliikenteestä hoidetaan junalla. Tämä on merkinnyt sitä, että linja-auton asema on heikko ja suoria yhteyksiä Helsingin suuntaan on vähennetty. Sisäisiä bussiyhteyksiäkään ei ole paljoa, mutta enemmän kuin monilla muilla paikkakunnilla. Niinpä pyörällä on usein perillä aikaisemmin, kun bussi edes on lähtenyt. Teitä pitkin Keravalle pääsee joko idän puolelta Lahdenväylältä tai länsipuolelta Tuusulanväylältä. Lahden moottoritie kulkee Keravan läpi keskustan itäpuolelta.

Matkailu

Merkittäviä tapahtumia Keravalla ovat Helmimusiikki helmikuussa, Kerava Jazz kesäkuussa, Valkosipulifestivaalit elokuussa ja Sirkusmarkkinat syyskuussa. Nähtävyyksiä: kävelykeskusta, Keravan kirkko (Ahti Korhonen, 1963), Keravan taidemuseo, Keravan museo, lukuisat patsaat, muistomerkit ja ulkotaideteokset (esim. Volmari Iso-Hollon ja J.K. Paasikiven patsaat, Tuulipurje).

Aiheesta muualla

- [http://www.kerava.fi/ Keravan kaupungin kotisivut]
- [http://www.virtuaalikerava.net Virtuaalikerava]
- [http://www.kerava.info Kerava.info, luettelo keravalaisista järjestöistä] Luokka:Suomen kaupungit
-

Kirkkonummi

Kirkkonummi (ruotsiksi Kyrkslätt) on Suomen kunta, joka sijaitsee Uudellamaalla Etelä-Suomen läänissä. Kirkkonummi on pääkaupunkiseudun läntinen kehyskunta Suomenlahden rannikolla. Idässä Kirkkonummea reunustaa Espoo ja pääkaupunkiseutu. Muut naapurikunnat ovat Vihti ja Siuntio. Kunnassa asuu 32 591 ihmistä (syyskuu 2004) ja sen pinta-ala on 393,3 neliökilometriä, josta 28,29 neliökilometriä on vesistöjä. Väestötiheys on 88,49 asukasta neliökilometriä kohden. Kunnan nimi tulee arvatenkin 700 vuotta vanhasta kirkosta, joka sijaitsee mäen eli nummen päällä kuntakeskuksessa. Kunta on kaksikielinen. Enemmistönä 77 prosenttia asukkaista puhuu suomea ja 21 prosenttia puhuu ruotsia. Kirkkonummen keskusta on kunnan kokoon nähden varsin pieni ja siellä on lyhyet kävelymatkat. Keskusta ei ole kovin näyttävä; se on rakentunut 1950-luvulta lähtien ja koostuu pääasiassa harmaista, väljästi sijoitelluista betonirakennuksista. Keskustassa on yleensä päivisin nuoria ja muutamia vanhuksia, iltaisin useimmat kaduilla kulkijat ovat keski-ikäisiä kaupoissa käyviä ja asioita hoitavia työmatkalaisia. Etäisyys kuntakeskuksesta Helsingin keskustaan on noin 30 kilometriä, kunnan itärajalta vain 20 kilometriä. Ajoaika kuntakeskuksesta Helsingin keskustaan on liikenteestä riippuen 20-30 minuuttia. Juna- ja bussiyhteydetkin pääkaupunkiseudulle ovat hyvät, junalla menee keskustaan 31-47 minuuttia ja bussilla 30-45 minuuttia. Enemmistö asukkaista matkustaa päivittäin pääkaupunkiseudulle töihin. Kirkkonummella on ollut asutusta kivikaudesta lähtien tähän päivään. Tämä on saatu selville kivikautisista luolamaalauksista, jotka ovat Juusjärvellä Kirkkonummen keskisellä järvialueella. Suurimmat asutuskeskukset kunnassa ovat Kirkkonummi (kuntakeskus), Masala, Veikkola (pohjoisin keskus), Kantvik (meren ranalla) ja meren rannalla oleva Upinniemen sotilasalue. Näiden lisäksi Kirkkonummella on tusinoittain pieniä kyliä. Maantieteellisesti Kirkkonummella on kaksi kuuluisaa niemeä, Porkkalan niemi ja Upinniemi, joista jälkimmäisessä sijaitsee suuri merivoimien tukikohta. Porkkala on yksi pääasiallinen lintujen muuttoreitti Itämeren alueella. Neuvostoliitto vuokrasi Porkkalan alueen Kirkkonummelta vuosiksi 1944–1956. Sinne sijoitettiin merivoimien tukikohta osana rauhansopimusta, joka lopetti vihamielisyydet toisen maailmansodan aikana Neuvostoliiton ja Suomen välillä. Jälkiä näiltä ajoilta on edelleen olemassa, jos tietää mistä ja mitä etsiä. Näitä ovat betonibunkkerit, muut rakennelmat ja jopa lentotukikohdan jäänteet. Muita tutustumisen arvoisia paikkoja Kirkkonummella ovat muinainen kivikirkko kuntakeskuksessa, Haapajärven kylän kaunis puukirkko ja Hvitträskin kartano. Kartanon rakensivat asuinpaikakseen kolme kuuluisaa suomalaista arkkitehtiä: Eliel Saarinen, Herman Gesselius ja Armas Lindgren. Kirkkonummella on erinomaiset mahdollisuudet vapaa-ajantoimintaan: useat uimarannat meren ja järvien rannoilla, pitkä rantaviiva laajalla saaristolla veneilyyn, kajakilla ajeluun ja sukellukseen, laajat luonnontilaiset alueet kuntoiluun ja suunnistukseen, kunnan ylläpitämät juoksu- ja murtomaahiihtoreitit, kevyen liikenteen reitit juoksenteluun, pyöräilyyn ja rullaluisteluun, uimahalli, pieni jäähalli, kunnallinen sisäuimakeskus, 4 täysipituista golfkenttää (Sarfvik on yksi maan parhaista) ja jopa pieni laskettelukeskus (Peuramaa).

Kylät

Abramsby, Bergstad, Biskopsböle, Luoma (Bobäck), Bondarby, Bro, Båtvik, Böle, Danskarby, Domvik, Dåvits, Edis, Edö, Estby, Finnby, Finsbacka, Friggesby, Gesterby, Getberg, Gillobacka, Grundträsk, Gumbacka, Gunnarsby, Gunnarskulla, Haapajärvi, Hievala (Övidskog), Hila, Hilabäck, Hindersby, Hi