Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Pablo Picasso

Pablo Picasso

Pablo Ruiz Picasso (25. lokakuuta 1881 - 8. huhtikuuta 1973) oli yksi 1900-luvun kuuluisimmista taiteilijoista. Vaikka Picasso oli etupäässä taidemaalari, hän työskenteli myös pronssisten ja keraamisten veistosten parissa ja kirjoitti jopa runoja. Hän vaihteli maalaustyylejään useasti, mutta erityisesti Picasso tunnetaan kubistisesta tyylistään. Hänen kuuluisimpana maalauksena pidetään yleisesti kubistista teosta Guernica, joka esittää Espanjan sisällissodan aiheuttamia tuhoja, kun Guernica-niminen kylä tuhottiin sodan aikana ja sadat viattomat saivat surmansa.

Elämäkerta

Pablo Picasso syntyi Málagassa. Hänen koko nimensä oli Pablo Diego José Santiago Francisco de Paula Juan Nepomuceno Crispín Crispiniano los Remedios Cipriano de la Santísima Trinidad Ruiz Blasco y Picasso López. Hänen isänsä oli José Ruiz y Blasco; äidin nimi oli Maria Picasso y Lopez. Nuoruudessaan hän otti nimekseen Ruiz Blasco isänsä mukaan, mutta päätti käyttää äidin nimeä noin vuodesta 1901 lähtien. Picasson isä, José Ruiz y Blasco oli itsekin taiteilija ja opetti eri oppilaitoksissa. Häneltä Picasso sai formaalin taiteellisen koulutuksen. Itse hän ei koskaan varsinaisesti opiskellut taitelijaksi, vaan jätti kesken opinnot San Fernandon kuninkaallisessa akatemiassa vuoden sisällä. Picasso oli pasifisti ja pysyi puolueettomana ensimmäisen maailmansodan, Espanjan sisällisodan ja toisen maailmansodan aikana. Koska hän asui Pariisissa sotien aikana, hänellä ei ollut velvollisuutta liittyä armeijaan. Vaikka Picasso tuomitsi Francon fasistit taiteensa kautta, hän ei liittynyt aseelliseen taisteluun. Guernica oli monta vuotta näytteillä New Yorkin modernin taiteen museossa, Picasso vannotti, ettei maalaus saa palata Espanjaan, ennen kuin maahan oli palautettu demokratia. Maalaus palautettiin Espanjaan 1981 Casón del Buen Retiroon ja 1992 siitä tuli Madridin Reina Sofían museon vetonaula. Toisen maailmansodan jälkeen Picasso liittyi Ranskan kommunistiseen puolueeseen, ja osallistui jopa kansainväliseen konferenssiin Puolassa. Puolueen kritiikki Stalinin muotokuvan epärealistisuudesta viilensi hänen välejään politiikkaan. Picassolla oli joukko rakastajattaria ja neljä lasta kolmen naisen kanssa. 1900-luvun alkuvuosina hänellä oli pitkä suhde Fernande Olivierin kanssa, joka esiintyy sinisen ja punaisen kauden maalauksissa. Saavutettuaan mainetta ja varallisuutta, Picasso jätti Fernanden ja ryhtyi suhteeseen Marcelle Humbertin kanssa, jota hän kutsui Evaksi. Kun Eva oli kuolemaisillaan, Picasso jätti hänet. Hän käytti myös runsaasti prostituoitujen palveluksia. Vuonna 1918 Picasso nai Olga Koklovan, Sergei Diaghilevin kiertueen ballerinan. Olga tutustutti Picasson 1920-luvun yläluokan elämään Pariisissa. He saivat pojan, Paulon. Olgan vaatimukset menivät ristiin Picasson boheemin elämäntavan kanssa, ja he elivät riidoissa. Vuonna 1927 Picasso tapasi alaikäisen, 17-vuotiaan, Marie Thérèse Walterin, jonka kanssa hän aloitti salaisen suhteen. Avioliitto Olgan kanssa päättyi, mutta Picasso ei halunnut jakaa omaisuuttaan, ja he olivat virallisesti naimisissa Olgan kuolemaan 1955 saakka. Marie Thérèse synnytti tyttären, Mayan. Hän eli toivossa, että Picasso naisi hänet jonain päivänä, mutta hirttäytyi viimein Picasson kuoleman jälkeen. Valokuvaaja ja taidemaalari Dora Maar oli Picasson läheinen kumppani 1930-luvun lopussa ja 1940-luvulla. Hän dokumentoi Guernican maalauksen. Pariisin vapautuksen jälkeen 1944, Picasso lähentyi nuoren taideopiskelijan, Françoise Gilotin kanssa. He saivat kaksi lasta, Clauden ja Paloman. Françoise jätti Picasson viimein 1953 henkisen väkivallan ja uskottomuuden vuoksi. Jo 70-vuotiaalle Picassolle, joka oli tottunut alistuviin naisiin, tämä oli kova isku. Pian hän siirtyi yhteen Jacqueline Roquen kanssa. He olivat yhdessä koko hänen loppuelämänsä, ja menivät naimisiin 1961. Avioliitto oli myös kosto Françoiselle, joka oli pyrkinyt virallistamaan Picasson kanssa saamansa lapset. Picasso rohkaisi Jacqueline Roqueta eroamaan aviomiehestään Luc Simonista, ja naimaan Picasson. Tämän jälkeen Picasso naikin salaa Jacquelinen ilmeisesti kostoksi Françoisen aikaisemmasta hylkäyksestä.

Näyttelyt

Picasson töitä on nykyään esillä mm Musée Picasson kokoelmissa Pariisissa.

Linkkejä


- [http://www.malarze.walhalla.pl/galeria.php5?art=11 Art Gallery - Pablo Picasso] Picasso, Pablo ko:파블로 피카소 ja:パブロ・ピカソ th:พาโบล ปิกัสโซ่

1881

Tapahtumia


- Aamulehti perustetaan, 3. joulukuuta julkaistiin ensimmäinen lehti
- Suomessa pidetään ensimmäinen taideteollisuusnäyttely.
- Kärsämäen koulu perustetaan Turkuun, entisen Maarian kylän keskustaan.

Syntyneitä


- 23. maaliskuuta - Hermann Staudinger, kemisti
- 25. maaliskuuta - Béla Bartók, säveltäjä ja pianisti
- 25. lokakuuta - Pablo Picasso, taidemaalari
- 27. marraskuuta - Joel Lehtonen, kirjailija (mm. Putkinotko).

Kuolleita


- 19. syyskuuta - James Garfield, Yhdysvaltain presidentti Luokka:1800-luku ms:1881 ko:1881년 simple:1881 th:พ.ศ. 2424

1973

Tapahtumia


- 17. tammikuuta - Ferdinand Marcos julistettiin Filippinien elinikäiseksi presidentiksi.
- 27. tammikuuta - Vietnamin sota: Yhdysvaltain osallistuminen sotaan päättyi rauhansopimukseen.
- 21. helmikuuta - Israelin ilmavoimat ampui alas Libyan matkustajakoneen Siinain yllä, 100 kuoli.
- 7. maaliskuuta - komeetta Kohoutek havaittiin.
- 16. maaliskuuta - Kuningatar Elisabet II avasi uuden London Bridgen.
- 29. maaliskuuta - Viimeiset Yhdysvaltain joukot lähtivät Etelä-Vietnamista.
- 16. huhtikuuta - Pioneer 11 -luotain laukaistiin.
- 10. toukokuuta - Polisario-rintama muodostettiin Länsi-Saharassa.
- 14. toukokuuta - Skylab, ainoa Yhdysvaltain avaruusasema, laukaistiin Maata kiertävälle radalle.
- 1. kesäkuuta - Kreikassa sotilasjuntta päätti monarkian ja perusti tasavallan.
- 3. kesäkuuta - Tupolev Tu-144 putosi ilmailushowssa Pariisissa, 15 kuolee.
- 5. heinäkuuta - Ruandassa tapahtui veretön vallankaappaus .
- 10. heinäkuuta - Bahama itsenäistyi.
- 20. heinäkuuta - Ranska jatkoi ydinkokeita Mururoalla vastalauseista huolimatta.
- 5. elokuuta - Musta syyskuu surmasi kolme ja haavoitti 56:a Ateenan lentokentällä.
- 15. elokuuta - Yhdysvallat lopetti Kamputsean pommitukset, päättäen 15 kestäneet sotatoimet Kaakkois-Aasiassa.
- 11. syyskuuta - Chilen presidentti Salvador Allende tapettiin sotilasvallankaappauksessa ja Augusto Pinochet johtaa maata seuraavat 17 vuotta.
- 15. syyskuuta - Ruotsin Kustaa VI Aadolf kuoli, Kaarle XVI Kustaa nousee valtaistuimelle.
- 6. lokakuuta - Jom kippur -sota: Egyptin ja Syyrian joukot hyökkäsivät Israeliin juutalaisten pyhäpäivänä.
- 17. lokakuuta - Öljykriisi: Arabimaat asettivat Israelia tukevat maat boikottiin.
- 20. lokakuuta - Sydneyn oopperatalon avajaiset.
- 11. marraskuuta - Israel ja Egypti allekirjoittavat aselevon.
- 11. marraskuuta - Mariner 10- luotain laukaistiin.
- 13. marraskuuta - Islannin ja Iso-Britannian välinen ns. turskasota päättyi.
- 25. marraskuuta - Kreikan diktaattori George Papadopoulos syöstiin vallasta sotilasvallankaappauksessa.
- 1. joulukuuta - Papua-Uusi-Guinea sai itsehallinnon.
- 3. joulukuuta - Pioneer 10 välitti ensimmäiset lähikuvat Jupiterista.
- 25. joulukuuta - ARPANET kaatui reititystä haittaavan ohjelmointivirheen takia.

Syntyneitä


- 26. helmikuuta - Eric Lindros, jääkiekkoilija
- 28. maaliskuuta - René Hertell, monitaituri
- 4. huhtikuuta - David Blaine, taikuri
- 16. toukokuuta - Tori Spelling, näyttelijä
- 1. kesäkuuta - Heidi Klum, supermalli
- 20. heinäkuuta - Haakon Magnus, Norjan kruununprinssi
- 20. heinäkuuta - Peter Forsberg
- 23. heinäkuuta - Monica Lewinsky, entinen Valkoisen talon harjoittelija
- 6. elokuuta – Asia Carrera
- 7. lokakuuta – Sami Hyypiä, suomalainen jalkapalloilija
- 9. marraskuuta – Maija Vilkkumaa, suomalainen rock-laulaja
- 2. joulukuuta - Monica Seles
- 21. joulukuuta – Marko Yli-Hannuksela, suomalainen painija, maailmanmestari, olympiavoittaja

Kuolleita


- 22. tammikuuta - Lyndon Johnson, Yhdysvaltain presidentti
- 27. maaliskuuta - Timo K. Mukka, kirjailija
- 8. huhtikuuta - Pablo Picasso, taidemaalari
- 29. huhtikuuta - Sammy Babitzin, laulaja
- 20. toukokuuta - Jarno Saarinen, kilpamoottoripyöräilijä
- 1. elokuuta - Walter Ulbricht, Itä-Saksan johtaja
- 20. heinäkuuta - Bruce Lee, näyttelijä ja itämaisten taistelulajien ekspertti
- 6. elokuuta - Fulgencio Batista, Kuuban presidentti
- 2. syyskuuta - J. R. R. Tolkien, kirjailija
- 11. syyskuuta - Salvador Allende, Chilen presidentti
- 15. syyskuuta - Kustaa VI Aadolf, Ruotsin kuningas
- 23. syyskuuta - Pablo Neruda, runoilija
- 2. lokakuuta – Paavo Nurmi, suomalainen juoksija
- 11. marraskuuta - Artturi Ilmari Virtanen, biokemisti ja Nobel-voittaja
- 1. joulukuuta - David Ben Gurion, israelilainen valtiomies als:1973 ko:1973년 ja:1973年 simple:1973 th:พ.ศ. 2516

Espanjan sisällissota

Espanjan sisällissota oli 1936–1939 käyty laillisilla vaaleilla valitun Espanjan tasavaltalaisen hallituksen ja kenraali Francisco Francon johtamien kapinallisten välinen sota, jonka Franco voitti pitkälti Saksan ja Italian avulla.

Sodan tausta

Diktaattori Miguel Primo de Riveran kaatuminen 1930 ja tasavallan julistaminen seuraavana vuonna oli avannut uuden poliittisen levottomuuden kauden Espanjassa. Alkuun tasavaltaa hallitsi sosialistien ja tasavaltalaispuolueen koalitio, mutta marraskuun 1933 vaalien jälkeen valta siirtyi oikeistolle. Kaivostyöläisten käynnistämä kapina Asturian maakunnassa kukistettiin armeijan avulla lokakuussa 1934. Helmikuussa 1936 vasemmistopuolueiden muodostama Kansanrintama voitti vaalit ja valtaan nousi Manuel Azañan johtama vasemmistotasavaltalaisten hallitus. Armeijan oikeistolaiset upseerit ja muut oikeistovoimat alkoivat kuitenkin valmistella vallankaappausta joka käynnistyi 17. heinäkuuta 1936. Kapinalliset saivat haltuunsa Sevillan, Pamplonan, Cádizin, Córdoban, Zaragozan ja Oviedon, mutta pääkaupunki Madridissa ja teollisuuskeskus Barcelonassa kapina epäonnistui paljolti anarkistien ja sosialistien vastarinnan ansiosta. Kaappausyritys toimikin lähtölaukauksena sisällisodalle. Kaappausyrityksen johtaja kenraali Mola kuoli 20. heinäkuuta lentoturmassa, mutta hänen tilalleen kapinallisten johtoon nousi kenraali Francisco Franco.

Sodan asetelmat

Sodan alusta lähtien Francon johtamat nationalistit olivat paremmin järjestäytyneitä ja aseistautuneita, koska pääosa armeijasta oli siirtynyt kapinallisten puolelle. Nationalistit saivat myös merkittävää tukea Italialta ja Saksalta. Sota oli Saksalle hyödyllinen, koska se sai kokeilla uusia ilmavoimiaan Luftwaffea. Espanjan sisällissodassa tuli tutuksi Stuka-syöksypommittajan ulvonta, joka oli salamasodan tunnuspiirre. Tasavaltalainen hallitus pyrki saamaan tukea Yhdistyneeltä kuningaskunnalta ja Ranskalta, mutta nämä julistautuivat puolueettomiksi ja asettivat Espanjan aseidenvientikieltoon. Hallituksen ainoiksi ulkomaisiksi tukijoiksi jäivät Neuvostoliitto ja Meksiko. Kansainvälinen työväenliike asettui kuitenkin tukemaan Espanjan tasavaltalaisia ja tuhansia vapaaehtoisia taisteli hallituksen puolella "Kansainvälisissä prikaateissa" tai suoraan miliisijoukkoihin liittyneinä. Alkuun tasavaltalaisten joukot koostuivat pitkälti eri työväenjärjestöjen ja vasemmistopuolueiden organisoimista miliisiyksiköistä, ja vasta vähitellen ne organisoitiin tavanomaisen armeijan muotoon.

Sodan kulku

Meksiko Nationalistien joukot etenivät alkuun monilla alueilla kohdaten vain heikkoa vastarintaa. 14. elokuuta 1936 Etelä- ja Pohjois-Espanjan kapinalliset yhtyivät Badajozissa ja 27. syyskuuta tasavaltalaiset menettivät Toledon. Lokakuussa nationalistit käynnistivät suurhyökkäyksen kohti Madridia, josta hallitus siirtyi Valenciaan 6. marraskuuta. Taistelut Madridin edustalla päättyivät kuitenkin tasavaltalaisten torjuntavoittoon marraskuun lopusssa 1936. Alukuvuodesta 1937 nationalistit yrittivät uudelleen vallata Madridia huonolla menestyksellä, mutta käänsivät sen jälkeen huomionsa pohjoiseen jossa kukistivat tasavaltalaisten vastarinnan Baskimaassa ja Asturiassa lokakuun loppuun mennessä. Saksalaiset pommikoneet hyökkäsivät 26. huhtikuuta 1937 tuhoisin seurauksin Guernican kaupunkiin ja saivat aikaan kansainvälisiä vastalauseita. Pablo Picasso maalasi pommituksesta yhden kuuluisimmista teoksistaan. Huhtikuussa 1938 nationalistien joukot valtasivat Vinarozin, jakaen tasavaltaisten hallitseman alueen kahtia. Heinäkuusta marraskuuhun 1938 käyty Ebron taistelu päättyi nationalistien voittoon. Barcelona joutui nationalistien haltuun 14. tammikuuta 1939 ja Madrid 28. maaliskuuta. Viimeiset tasavaltalaiset joukot antautuivat 1. huhtikuuta 1939. Joillain alueilla sissitoiminta jatkui tämän jälkeenkin.

Tasavaltalaisten keskinäiset suhteet

Tasavaltalaista Espanjaa repivät alusta lähtien sisäiset jännitteet. Sotilaskaappauksen torjuminen oli suurelta osin anarkisteista, kommunisteista ja sosialisteista koostuvan työläismiliisin ansiota ja monet vasemmistolaiset katsoivat, että maassa olisi toteutettava välittömästi yhteiskunnallinen vallankumous. Erityisesti anarkistisen CNT:n vahvoilla alueilla Kataloniassa ja Aragoniassa, monia yhtiöitä ja maatiloja otettiinkin ammattiyhdistysten tai maatalouskommuunien hallintaan. Vasemmistomarxilainen POUM asettui tukemaan tätä sosialisointia ja vaati proletariaatin diktatuuria. Espanjan sosialistien ja erityisesti kommunistisen puolueen johto katsoi kuitenkin keskeisimmäksi ylläpitää kansanrintamaa liberaalien kanssa ja asettui jarruttamaan vallankumouksellisia vaatimuksia. Espanjan kommunistinen puolue syytti myös POUMia trotskilaisuudesta ja yhteistyöstä fasistien kanssa. Eri ryhmien väliset ristiriidat kärjistyivät avoimiksi katutaisteluiksi Barcelonassa toukokuussa 1937. Porvarilliset tasavaltalaiset, sosialisti- ja kommunistipuolue olivat taisteluiden toisena osapuolena, toisella puolella oli vasemmistomarxilainen POUM ja anarkistit. Taistelut päättyivät sovitteluun, mutta POUM kiellettiin ja sen johtajat murhattiin. Hallituksen joukot purkivat myös osin anarkistien toimeenpanemia sosialisointeja ja ammatiliittojen hallitsemat yhtiöt pyrittiin ottamaan valtion kontrolliin. Uudelleen poliittiset ristiriidat räjähtivät kuitenkin vielä maaliskuussa 1939, jolloin eversti Casadon johtama Kansallinen puolustusneuvosto syrjäytti Espanjan kommunistisen puolueen tasavaltalaisen puolen johtoasemista useiden päivien taistelujen jälkeen.

Katso myös


- Santa Cruz del Valle de los Caídos Luokka:Espanjan historia Luokka:Sisällissodat ja:スペイン内戦

Málaga

Málaga on satamakaupunki Etelä-Espanjassa, Andalusiassa, Costa del Solilla ja Málagan maakunnan pääkaupunki. Kaupungin asukasluku on 547 000 (2003). Kaupunkialueella asuu 716 000 ihmistä ja metropolialueella 1 019 000. Málagaa ympäröivät vuoret ja kaksi jokea: Guadalmedian ja Guadalhorce, jotka laskevat Välimereen kaupungin lähellä. Málagan keskusta on lähellä satamaa. Kaupunkiin tuovat tuloja maatalous ja turismi. Kaupungissa on yliopisto ja kansainvälinen lentokenttä (koodi: AGP). Kaupunki ja Costa del Sol ovat erittäin suosittuja turistikohteita ja kaupunkiin tulee halpoja lentoja eri puolilta Eurooppaa. Jatkoyhteydet muihin Andalusian kaupunkeihin, Sevillaan, Córdobaan ja Granadaan hoituvat autolla, junalla tai linja-autolla. Kaupungissa on myös runsaasti omia nähtävyyksiä, museoita, kirkkoja ja linnoituksia. Taiteilija Pablo Picasso ja näyttelijä Antonio Banderas ovat kotoisin Málagasta. Luokka:Málagan maakunta Luokka:Andalusian kaupungit Luokka:Espanjan kaupungit ja:マラガ

New York

:Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Muut merkitykset, katso New York (täsmennyssivu). New York on New Yorkin osavaltiossa sijaitseva miljoonakaupunki. Erotukseksi New Yorkin osavaltiosta kaupungista käytetään nimeä City of New York ja usein New York City. Kaupunki on maailman tärkein talouskeskus ja tärkeä kulttuurikaupunki. New Yorkissa sijaitsee monia kuuluisia rakennuksia ja nähtävyyksiä kuten YK:n päämaja, Empire State Building, Chrysler Building ja Central Park ja Vapaudenpatsas.

Historia

New Yorkin perustivat Manhattanin saareen eteläosaan hollantilaiset uudisasukkaat nimellä Nieuw Amsterdam (Uusi Amsterdam) vuonna 1626. Vuonna 1664 Englannin laivat valtasivat kaupungin ilman taistelua, ja se nimettiin New Yorkiksi, Yorkin herttuan mukaan. Toisen englantilais-hollantilaisen sodan jälkeen, vuonna 1667, Alankomaat luovutti New Yorkin englantilaisille ja sai vastineeksi Surinamen siirtokunnan. Yhdysvaltain itsenäisyyssodassa kaupunki joutui nopeasti brittien haltuun, ja vapautettiin vasta 1783 brittien peräännyttyä. 1800- ja 1900-luvuilla New York oli tärkeä tulosatama Euroopasta tuleville siirtolaisille. 1920-luvulla Sisilian mafia muutti kaupunkiin. Toisen maailmansodan jälkeen kaupunki ajautui talousvaikeuksiin ja rappioitui väestön muutettua lähiöihin ja teollisuuden vähennyttyä. New York kärsi vakavista rotumellakoista 1960-luvulla ja 1970-luvulla sai maineen rikollisuuden pesänä. Pohjanoteerauksena vuonna 1975 kaupunki ajautui konkurssiin. 1980-luvulla Wall Streetistä ja New Yorkista tuli jälleen kansainvälisen rahoitusteollisuuden ja pankkitoiminnan keskus. Kaupunkiin muutti kosmopoliittisen elämäntyylin omaksuneita ihmisiä ja siirtolaisia. 1990-luvulla rikollisuus väheni merkittävästi pormestari Rudolph W. Giuliani (1994-2001) käyttöönottaman nollatoleranssipolitiikan ja poliisivoimien lisäyksen ansiosta. Vuonna 2001, syyskuun 11. päivän terrori-iskujen yhteydessä terroristit törmäsivät kahdella kaapatulla matkustajalentokoneella World Trade Centerin kaksoistorneihin tuhoten rakennuksen täydellisesti. Tuhansia ihmisiä kuoli. Iskun suorittajaksi nimettiin Osama Bin Ladenin johtama terroristijärjestö al-Qaida. Tuhoutuneiden World Trade Centerin rakennusten tilalla on suunnitteilla Freedom Tower, josta tulee valmistuttuaan 2008 maailman korkein pilvenpiirtäjä. 14. elokuuta 2003 kaupungissa koettiin suuri, koko USA:n itärannikon kattanut sähkökatko, joka vaikutti 40 miljoonaan ihmiseen USA:ssa.

Maantiede

2003, ● (3) Queens, ● (4) Bronx, ● (5) Staten Island]] Kaupungin kokonaispinta-ala on 1214,4 km2, josta 785,6 km2 on maata ja 428,8 km2 vettä. Veden osuus on 35.31%.

Alueet

New York on jaettu viiteen hallintoalueeseen, joista jokainen on väestömäärältään suurkaupungin kokoinen.
- Manhattan - New York County, 1 537 195 asukasta
- Bronx - Bronx County, 1 332 650 asukasta
- Brooklyn - Kings County, 2 465 326 asukasta
- Queens - Queens County, 2 229 379 asukasta
- Staten Island - Richmond County, 443 728 asukasta (Väestöarvio heinäkuu 1, 2002 — lisätietoja: http://www.census.gov/). Kaupunki sijaitsee 22 miljoonan asukkaan kokoisen New Yorkin metropolin sydämessä, ja se on eräs maailman suurimmista urbaaneista keskittymistä.

Ilmasto

New Yorkissa vallitsee kostea mannerilmasto. Vaikka kaupunki sijaitsee meren rannalla, se kärsii pienemmistä lämpötila vaihteluista kuin sisämaan alueet. New Yorkin talvet on tyypillisesti kylmiä (tosin eivät äärimmäisen kylmiä, lämpötila laskee -17 °C keskimäärin kerran talvessa). Joskus lumimyrskyt saattavat peittää kaupungin 30cm lumikerroksen alle. Keväät ovat kaupungissa leutoja, maaliskuun lopun 10-15 °C keskilämpötilasta ja kesäkuun alun 25–30 °C keskilämpötilaan. Kesät kaupungissa ovat kuumia ja kosteita, lämpötilan yleisesti ylittäessä 32 °C ja korkeimman lämpötilan ollessa 38 °C, joka tosin on yhtä harvinainen kuin kylmin lämpötila talvella. Syksyt ovat leutoja ja lämpötiloiltaan samanlaisia kuin keväät. New Yorkin ilmasto on huomattavan arvaamaton. Leudoista lähes lumetomista talvista ja suhteellisen kylmistä kesistä, yllätyksellisiin lumimyrskyihin huhtikuussa. Matkailijoita kehotetaan tarkastamaan sääennuste ja ottamaan mukaan useita erilaisia vaatekertoja loppusyksystä loppukevääseen.

Väestö

mannerilmasto]

Asukasmäärän kehitys

Tunnettuja urheiluseuroja

mannerilmasto New York on useiden tunnettujen urheiluseurojen kotikaupunki.
- New York Yankees, baseball, MLB
- New York Mets, baseball, MLB
- New York Jets, amerikkalainen jalkapallo, NFL
- New York Giants, amerikkalainen jalkapallo, NFL
- New York Knicks, koripallo, NBA
- New York Rangers, jääkiekko, NHL
- New York Islanders, jääkiekko, NHL
- MetroStars, jalkapallo, MLS

Aiheesta muualla


- [http://www.nyc.gov New Yorkin viralliset kotisivut]
- [http://wikitravel.org/en/New_York_City New York Wikitravelissa] ja:ニューヨーク (市) ko:뉴욕 simple:New York City zh-cn:纽约市 zh-tw:紐約市 Luokka:Yhdysvaltojen kaupungit Luokka:New York (kaupunki)

1981

Tapahtumia


- 1. tammikuuta - Kreikka liittyy Euroopan yhteisöön.
- 1. tammikuuta - Palaulle itsehallinto
- 19. tammikuuta - Iranin panttivankikriisi: USA ja Iran sopivat panttivankien vapauttamisesta 14 kk vankeuden jälkeen.
- 20. tammikuuta - Ronald Reagan seuraa Jimmy Carteria Yhdysvaltain presidenttinä.
- 20. tammikuuta - Minuutteja Ronald Reaganin virkaanastumisen jälkeen Iran vapauttaa 52 yhdysvaltalaista panttivankia 444 päivän vankeuden jälkeen.
- 23. helmikuuta - Antonio Tejero tunkeutuu aseistettujen joukkojen kanssa Espanjan kongressiin. Vallankaappaus epäonnistuu kuningas Juan Carlos I:n vaikutusvallan ansiosta.
- 29. maaliskuuta - Kesäaika otettiin käyttöön Suomessa.
- 30. maaliskuuta - John Hinckley Jr. ampuu presidentti Ronald Reagania Washingtonissa.
- 12. huhtikuuta - Avaruussukkula Columbian ensimmäinen lento STS-1.
- 13. toukokuuta - Paavi Johannes Paavali II haavoittuu Roomassa Mehmet Ali Agcan ampumasta luodista.
- 21. toukokuuta - François Mitterrandista Ranskan presidentti.
- 30. toukokuuta - Bangladeshin presidentti Ziaur Rahman murhataan Chittagongissa.
- 5. kesäkuuta - Yhdysvaltain tartutatautikeskus raportoi viidestä homoseksuaalista miehestä Los Angelesissa, Kaliforniassa, joilla on harvinainen, vain heikentyneen immuunijärjestelmän omaavilla potilailla ilmenevä keuhkokuumeen muoto. Nämä ovat ensimmäiset havaitut AIDS-tapaukset.
- 7. kesäkuuta - Israelin ilmavoimat tuhoaa Irakin Osiraqin ydinreaktorin.
- 13. kesäkuuta - Teini-ikäinen ampuu kuusi paukkupanosta Kuningatar Elisabet II:sta kohti Lontoossa sotilaspaaratin yhteydessä.
- 17. heinäkuuta - Kaksi ylikulkusiltaa, joille on kerääntynyt ihmisiä romahtaa Hyatt Regency -hotellissa Kansas Cityssä Missourissa. 114 kuolee.
- 29. heinäkuuta - Lady Diana Spencer menee naimisiin Walesin prinssi Charlesin kanssa.
- 5. elokuuta - Ronald Reagan erottaa 11 359 lakossa olevaa lennonjohtajaa jotka eivät tottele hänen määräystään lopettaa lakko.
- 19. elokuuta - Kaksi Libyan ilmavoimien Sukoi Su-22 hävittäjää ampuu ohjuksia Yhdysvaltalaishävittäjiä kohti Syrtin lahdella. Molemmat koneet pudotetaan.
- 25. elokuuta - Voyager 2 avaruusluotain lentää Saturnuksen ohi.
- 21. syyskuuta - Kansainvälistä rauhanpäivää on vietetty ensimmäisen kerran.
- 6. lokakuuta - Egyptin presidentti Anwar Sadat murhataan paraatissa Islamilaiseen jihadiin kuuluvien armeijan jäsenten toimesta hänen Israelin kanssa neuvottelemansa rauhasopimuksen vuoksi.
- 14. lokakuuta - Varapresidentti Hosni Mubarakista tulee Egyptin presidentti.
- 16. lokakuuta - Uuno Turhapuron aviokriisin ensi-ilta
- 21. lokakuuta - Andreas Papandreousta Kreikan pääministeri.
- 1. marraskuuta - Antigua ja Barbuda itsenäistyy Yhdistyneestä kuningaskunnasta.
- 12. marraskuuta - Avaruussukkula Columbiasta tulee ensimmäinen toistamiseen avaruuteen laukaistu alus, kun se nousee Kennedyn avaruuskeskukselta.
- 23. marraskuuta - Iran-Contra skandaali: Ronald Reagan allekirjoittaa salaisen määräyksen NSDD-17 antaen CIA:lle oikeuden värvätä ja tukea Nicaraguan Contra-sissejä.
- 30. marraskuuta - Kylmä sota: Genevessä Yhdysvallat ja Neuvostoliitto aloittavat neuvottelut keskimatkan ydinaseiden vähentämisestä Euroopassa. Neuvottelut päättyvät tuloksettomina 17. joulukuuta.
- 1. joulukuuta - Jugoslavialainen DC-9 törmää vuoreen lähestyessään Ajaccion lentokentää Korsikalla, 178 kuolee.
- 13. joulukuuta - Wojciech Jaruzelski määrää Puolaan poikkeuslain estääkseen kommunistisen järjestelmän hajoamisen.

Tuntematon päivämäärä


- Yhdysvalloissa esitellään videopeli nimeltä Pac-Man
- IBM PC ja MS-DOS versio 1.0 ja julkaistaan
- Ghawarin öljykentän tuotantomäärä oli ennätykselliset 5,7 miljoonaa barrelia päivässä.

Syntyneitä


- 28. tammikuuta - Elijah Wood, näyttelijä
- 17. huhtikuuta - Hanna Pakarinen, laulaja, Suomen historian ensimmäisin Idols-voittaja
- 28. huhtikuuta - Jessica Alba, näyttelijä
- 7. kesäkuuta - Anna Kournikova, tennistähti
- 29. heinäkuuta - Fernando Alonso, Formula 1-kuljettaja, vuoden 2005 maailmanmestari
- 25. marraskuuta - Barbara ja Jenna Bush, George W. Bushin tyttäret.
- 2. joulukuuta - Britney Spears, laulaja

Kuolleita


- 9. helmikuuta - Bill Haley, muusikko
- 12. huhtikuuta - Joe Louis, nyrkkeilijä
- 11. toukokuuta – Bob Marley, jamaikalainen reggae-muusikko.
- 1. syyskuuta - Albert Speer, Natsi-Saksan pääarkkitehti ja varusteluministeri
- 6. lokakuuta - Anwar Sadat, Egyptin presidentti (salamurhattiin)
- 16. lokakuuta - Moshe Dayan, israelilainen poliitikko ja kenraali

Nobelin palkinnot


- Luokka:1980-luku Luokka:1981 als:1981 ko:1981년 ja:1981年 simple:1981 th:พ.ศ. 2524

Madrid

Madrid on Espanjan sekä Madridin maakunnan ja itsehallintoalueen pääkaupunki. Itse kaupungissa on asukkaita noin kolme miljoonaa ja laajemmalla metropolialueella reilut viisi miljoonaa. Kaupungin pormestarina on vuodesta 2003 lähtien toiminut Alberto Ruiz-Gallardón.

Historia

Alberto Ruiz-Gallardón Vaikka alue, jolla Madridin kaupunki sijaitsee on ollut asutettu esihistoriallisista ajoista lähtien, ensimmäiset sitä koskevat historiankirjoitukset ovat 800-luvun puolivälistä. Tuolloin Córdoban emiiri Muhammad I määräsi alueelle rakennettavan pienen linnoituksen (paikalle, jossa nykyään sijaitsee Palacio Real, kuninkaallinen palatsi). Linnoituksen lähellä virtasi Manzanaresjoki, josta muslimit käyttivät nimeä al-Majrīṭ (arabiaksi المجريط), "vedenlähde". Kastilian Alfonso VI valloitti linnoituksen vuonna 1085 matkallaan Toledoon. Vuonna 1329 parlamentti asettui ensimmäistä kertaa Madridiin avustamaan Ferdinand IV:tä. Aragonian Ferdinand II:n ja Kastilian Isabella I:n avioliitto yhdisti kuningaskunnat muodollisesti vuonna 1469. Virallisesti Espanjan katsotaan yhdistyneen heidän tyttärenpoikansa, Habsburg-sukuisen Kaarle I:n perittyä molemmat. Hänen poikansa Filip II (1527–1598) siirsi Espanjan parlamentin Toledosta pysyvästi Madridiin vuonna 1561. Vaikkei asiaa julistettu virallisesti, parlamentin sijaintipaikka oli käytännössä pääkaupunki. Sevilla jatkoi Espanjan siirtomaiden valvojana, mutta teki sen Madridin alaisuudessa. Lukuun ottamatta lyhyttä ajanjaksoa vuosina 1601–1606, jolloin Filip III asetti hallintonsa Valladolidiin, Madrid on toiminut Espanjan keskuksena. Valladolid virallinen virka-asunto.]] 1500- ja 1600-luvuilla Madrid ei muistuttanut juurikaan Euroopan muita pääkaupunkeja. Espanjan perimyssodan jälkeen valtaan noussut Bourbon-sukuinen kuningas Filip V päätti, että kaupunki ei voisi pysyä tuossa tilassa ja määräsi useita palatseja rakennettavaksi (mukaan lukien kuninkaallinen palatsi). Madridista tuli kuitenkin moderni kaupunki vasta Kaarle III:n (1716–1788) aikana. Hän rakennutti useita puistokatuja, aukioita, puutarhoja ja suihkulähteitä sekä hankki kaduille kivetyksen ja valaistuksen. Kaarle III olikin yksi Madridin historian suosituimmista kuninkaista, ja sanontaa "paras pormestari, kuningas" käytettiin laajalti. Kun Kaarle IV:stä (1748–1819) tuli kuningas, Madridin asukkaat alkoivat mellakoimaan. Lopulta Kaarle IV luopui kruunusta oman poikansa Ferdinand VII:n kiihottaman Aranjuezin kapinan jälkeen. Ferdinand VII:n valtakausi jäi kuitenkin lyhyeksi: Napoléon valloitti Espanjan vuonna 1808 ja teki veljestään kuningas Joosef I:n. 2. toukokuuta (espanjaksi Dos de Mayo) madridilaiset ryhtyivät kapinaan ranskalaisia vastaan ja seurasi kuusi vuotta kestänyt itsenäisyyssota. Ferdinand VII palasi valtaan itsenäisyyssodan jälkeen (1814), mutta joutui eversti Riegon johtaman sotilasvallankumouksen seurauksena palauttamaan vuonna 1812 säädetyn perustuslain. Tästä alkoi liberaalien ja konservatiivisten hallitusten aikakausi, joka päättyi Isabella II:n (1830–1904) kruunaamiseen. Isabella II ei kuitenkaan kyennyt liennyttämään poliittisia jännitteitä, josta seurasi jälleen uusi kapina ja Espanjan ensimmäinen tasavalta. Monarkia palautui vuoden kuluttua, mutta valtataistelut kotimaan sisällä jatkuivat ja siirtomaat kapinoivat. Vuosisadan vaihteen molemmin puolin hallinnut Alfonso XIII rakennutti Madridin metron ja yliopistoalueen. Alfonso XIII:n valtakausi päättyi maanpakoon ja Espanjan toisen tasavallan julistamiseen vuonna 1931. Espanjan sisällissota syttyi vuonna 1936 armeijan noustua kapinaan uutta hallitusta vastaan. Madridin kadut muuttuivat taistelukentiksi, ja se oli yksi sodasta pahiten kärsineistä kaupungeista. Francisco Francon diktatuurin aikana Madridista tuli hyvin teollistunut ja kaupunkiin kohdistui suuri muuttoliike. Francon vallan loppupuolella Baskimaan itsenäisyyttä ajava terroristijärjestö ETA salamurhasi pääministeri Luis Carrero Blancon Claudio Coellon kadulla. Tapauksesta keskustellaan vielä tänäkin päivänä. Joidenkin mielestä siitä seurasi lisää epävakautta, toisten mielestä se taas auttoi maata siirtymisessä kohti demokratiaa — viitaten mahdollisuuteen, että Carreo Blancosta olisi tullut Francon diktatuurin jatkaja tämän kuoltua. Francon kuoleman jälkeen demokratiaa ajaneet puolueet hyväksyivät Francon toiveet Juan Carlos I:stä hänen seuraajanaan, ja Espanjasta tuli jälleen perustuslaillinen monarkia. Francon vuodet olivat jättäneet Madridin ja muun maan taloudelliseen myllerrykseen. Koko Espanja alkoi tuoda itseään enemmän esille kansainvälisesti. Espanjan sisällä reaktio jo ennen Francoa vuosisatoja vallinnutta hallinnon keskittämispolitiikkaa vastaan on johtanut modernin itsehallintojärjestelmän kehittymiseen. 1980-luvun korkeasuhdanteen ansiosta Espanjan pääkaupunki on eheyttänyt asemansa Iberian niemimaan taloudellisena, kulttuurisena, teollisena, koulutuksellisena ja teknologisena keskuksena. Moderni Madrid on tärkeä eurooppalainen kaupunki. Se on kuitenkin vasta siirtymävaiheessa yrityksessään luoda itsestään Etelä-Euroopan johtavaa kaupunkia ja tärkeintä linkkiä Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan välillä.

Maantiede ja ilmasto

Latinalaisen Amerikan Madrid sijaitsee Espanjan keskiosassa Kastilian rajavuoriin kuuluvan Sierra de Guadarraman eteläpuolella, Uuden-Kastilian ylängöllä koordinaateissa 40°25' pohjoista leveyttä ja 3°42' läntistä pituutta. Kaupunki on 655 metrin korkeudella merenpinnasta, ja on täten Euroopan korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki. Kaupungin länsiosan läpi virtaa pieni Manzanaresjoki, joka alajuoksullaan yhtyy osittain kaupungin itärajalla virtaavaan Jaramaan. Puistoa Madridin pinta-alasta on noin 33 neliökilometriä; tunnetuimmat viheralueet ovat Retiro ja Casa de Campo. Kaupungin luoteisosassa sijaitsee suuri kulttuuriperinnöllisesti suojeltu Monte de El Pardon luonnonpuisto. Ainoa suurempi järvi on El Pardossa sijaitseva Embalse de El Pardo, joka on Manzanareksen patoallas. Alueella vallitsee Välimeren mannerilmasto, jolle on ominaista viileät talvet ja kuumat kesät. Iberian niemimaan länsirannikon ohitse kulkeva lämmin Golf-virta vaikuttaa myös Madridin ilmastoon. Talvella lämpötila on normaalisti 8 celsiusasteen tienoilla ja öisin pakkasenkin puolella. Lunta sataa satunnaisesti. Kesällä keskilämpötila on 24 astetta, mutta kuumimpina kausina heinä- ja elokuussa lämpötila voi nousta 35 asteeseen. Vuorilta puhaltavat tuulet saattavat talvella tehdä kylmyydestä purevamman, mutta toisaalta tuoda helpotusta muutoin paahtavan kuumiin kesäiltoihin. Sademäärä saattaa vaihdella suuresti, mutta on keskimäärin noin 433 millimetriä vuodessa.

Lämpötila- ja sademäärätaulukot

Observatorio del Parque del Retiro

Observatorio del Aeropuerto de Barajas

Väestö

Golf-virta Vielä 1500-luvulla Madrid oli syrjäinen 15 000 asukkaan pikkukaupunki Kastilian keskusylängöllä. Kaupungin väkiluku on kasvanut suuresti sen jälkeen, kun kuningas Filip II teki siitä maan pääkaupungin. Kasvu oli huomattavaa erityisesti 1900-luvulla johtuen suuresta siirtolaisuudesta. Korkeimmillaan kaupungin väkiluku oli 1970-luvun puolivälissä, jonka jälkeen se kääntyi laskuun muun maakunnan eduksi. 2000-luvulle tultaessa väkiluku on kääntynyt taas kasvuun, ja vuoden 2004 tammikuussa suoritetun väestönlaskennan mukaan kaupungissa on 3 162 304 asukasta. Madrid on täten Euroopan unionin kolmanneksi suurin kaupunki Lontoon ja Berliinin jälkeen. Verrattuna muihin Espanjan suurkaupunkeihin, Madrid on kaksi kertaa suurempi kuin Barcelona ja neljä kertaa suurempi kuin Valencia. Harvoilla madridilaisilla on kovinkaan pitkät juuret kaupunkiin. Madridiin on perinteisesti muutettu joka puolelta Espanjaa paremman toimeentulon toivossa. Espanjan liityttyä Euroopan unioniin yhä useammat muuttavat kaupunkiin muualta Euroopasta tai jopa toisista maanosista, rikastuttaen kaupungin kulttuuria omilla kielillään ja perinteillään. 15 prosenttia kaupungin väestöstä on ulkomaalaisia. Laajempaan, lähinnä etelään levittäytyvään metropolialueeseen (Capital y Área Metropolitana) kuuluu Madridin lisäksi 22 kuntaa. Seitsemän niistä on väkiluvultaan suurempia kuin 100 000: Móstoles, Fuenlabrada, Leganés, Getafe, Alcorcón, Alcobendas ja Torrejón de Ardoz. Muu osa maakunnasta on enimmäkseen harvaan asuttua.

Väkiluvun kehitys

Talous

Huolimatta viimeaikaisesta suuntauksesta siirtää teollisuuden tuotantolaitoksia kaupungin ulkopuolelle, Madrid on säilyttänyt asemansa Espanjan toiseksi suurimpana teollisuuskeskuksena Barcelonan jälkeen. Viime vuosina Madridissa on tapahtunut suurta kehitystä palvelualoilla, jotka työllistävät jo kaksi kolmannesta kaupungin työväestöstä. Perinteisten hallinnollisten ja rahoituspalvelujen rinnalle on noussut muita lähinnä joukkoliikenteeseen liittyviä palveluja. Madrid on myös pyrkinyt kehittämään matkailu- ja kulttuuripalvelujaan. Nimeäminen Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 1992 oli tärkeä merkkipaalu tässä prosessissa. Kaupungin bruttokansantuote vuonna 2003 oli noin 84 000 miljoonaa euroa, joka on 11,3 prosenttia koko Espanjan vastaavasta. Suurimmat työnantajat sekä henkilöstön määrässä että bruttokansatuotteessa mitattuna ovat Barajasin kansainvälinen lentokenttä sekä messu- ja kongressikeskus IFEMA. Työttömyysprosentti on 5,7.

Hallinto

Madrid on paitsi Espanjan myös Madridin itsehallinnollisen maakunnan pääkaupunki. Kaupungissa on täten paljon sekä paikallis- että valtionhallinnon toimipisteitä, ja se on kuningasperheen ja pääministerin asuinpaikka sekä hallituksen ja parlamentin istuntopaikka. Kuninkaan virallinen virka-asunto on Madridin kuninkaallinen palatsi, mutta kuningasperhe on valinnut kodikseen pienemmän La Zarzuelan palatsin kaupungin laitamilla. Pääministerin virka-asuntona toimii La Moncloan palatsi lähempänä keskustaa.

Aluejako

La Moncloan palatsi Madrid on jaettu hallinnollisesti kahteenkymmeneenyhteen alueeseen (distrito), jotka jakautuvat edelleen kaupunginosiin (barrio): #Centro: Palacio, Embajadores, Cortes, Justicia, Universidad, Sol #Arganzuela: Imperial, Acacias, Chopera, Legazpi, Delicias, Moguer, Atocha #Retiro: Pacífico, Adelfas, La Estrella, Ibiza, Los Jerónimos, Niño Jesús #Salamanca: Recoletos, Goya, Fuente del Berro, Guindalera, Lista, Castellana #Chamartín: El Viso, Prosperidad, Ciudad Jardín, Hispanoamérica, Nueva España, Plaza Castilla #Tetuán: Bellas Vistas, Cuatro Caminos, Castillejos, Almenara, Valdeacederas, Berruguete #Chamberí: Gaztambide, Arapiles, Trafalgar, Almagro, Ríos Rosas, Vallehermoso #Fuencarral: El Pardo, Fuentelarreina, Peñagrande, Barrio del Pilar, La Paz, Valverde, Mirasierra, El Goloso #Moncloa: Casa de Campo, Argüelles, Ciudad Universitaria, Valdezarza, Valdemarín, El Plantío, Aravaca #Latina: Los Cármenes, Puerta del Angel, Lucero, Aluche, Campamento, Cuatro Vientos, Las Águilas #Carabanchel: Comillas, Opañel, San Isidro, Vista Alegre, Puerta Bonita, Buenavista, Abrantes #Usera: Orcasitas, Orcasur, San Fermín, Almendrales, Moscardó, Zofio, Pradolongo #Puente de Vallecas: Entrevías, San Diego, Palomeras Bajas, Palomeras Sureste, Portazgo, Numancia #Moratalaz: Pavones, Horcajo, Marroquina, Media Legua, Fontarrón, Vinateros #Ciudad Lineal: Ventas, Pueblo Nuevo, Quintana, La Concepción, San Pascual, San Juan Bautista, Colina, Atalaya, Costillares #Hortaleza: Palomas, Piovera, Canillas, Pinar del Rey, Apostol Santiago, Valdefuentes #Villaverde: San Andrés, San Cristobal, Butarque, Los Rosales, Los Ángeles #Villa de Vallecas: Casco Histórico de Vallecas, Santa Eugenia #Vicálvaro: Casco Histórico de Vicálvaro, Ambroz #San Blas: Simancas, Hellín, Amposta, Arcos, Rosas, Rejas, Canillejas, Salvador #Barajas: Alameda de Osuna, Aeropuerto, Casco Histórico de Barajas, Timón, Corralejos Viimeinen suuri alueliitos tapahtui sisällissodan jälkeen 1940-luvulla, kun neljätoista ympäröivää kuntaa liitettiin Madridiin. Näihin kuuluivat Aravaca, Barajas, Canillas, Canillejas, Chamartín de la Rosa, Fuencarral, Hortaleza, El Pardo, Vallecas, Vicálvaro, Villaverde, Carabanchel Alto ja Carabanchel Bajo. Alueliitoksen myötä kaupungin pinta-ala kasvoi 66 neliökilometristä nykyiseen 607 neliökilometriin.

Kulttuuri

Nähtävyydet

sisällissodan Madridin tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat muun muassa Paseo del Pradon museokolmikko (Prado, Reina Sofía ja Thyssen-Bornemisza), kuninkaallinen palatsi, Debodin temppeli, Almudenan katedraali ja Buen Retiron puisto. Väenvilskettä voi seurata kaupungin keskusaukioilla Puerta del Solilla ja Plaza Mayorilla. Jalkapallon ystäviä kiinnostanevat Realin ja Atléticon kotiareenat Estadio Santiago Bernabéu ja Estadio Vicente Calderón. Madridissa sijaitsee myös yksi maailman kuuluisimmista härkätaisteluareenoista, Las Ventas. Muut lähistön kaupungit ovat suosittuja päiväretkien kohteita. Niihin kuuluvat Toledo, Segovia, Ávila, Aranjuez, Alcalá de Henares, El Escorialin munkkiluostari- ja palatsikompleksi sekä Santa Cruz del Valle de los Caídos.

Ruoka ja juoma

Madrid on espanjalaisen ruokakulttuurin sulatusuuni. Ravintoloissa tarjotaan ruokalajeja Espanjan kaikilta alueilta ja nykyään myös ulkomaisia herkkuja. Tyypillinen paikallisruoka on cocido madrileño. Se on muhennos, jonka pääraaka-aineina käytetään kahviherneitä, lihaa ja erilaisia vihanneksia. Madridissa on hyviä viinejä Espanjan eri viinintuotantoalueilta, kuten La Riojasta ja Navarrasta. Sangría on punaviiniä, johon on sekoitettu pilkottuja tai viipaloituja hedelmiä. Myös Jerezistä peräisin olevaa sherryä on saatavilla. Madridissa on tavallista syödä lounasta ja päivällistä myöhemmin kuin muualla Espanjassa. Lounasaika on kello 13–16 ja päivällisaika 21–22:30, tai viikonloppuisin vielä myöhempään. Ruoka-aikojen välissä nautitaan tapas-välipaloja.

Yöelämä

Madrid tunnetaan myös yöelämästään ja diskoistaan. Nuoremmat madridilaiset juhlivat joskus läpi yön, käyvät churrosilla (eräänlainen leivonnainen, joka on tapana nauttia kaakaon kera) aamunkoitteessa, menevät kotiin peseytymään ja lähtevät töihin. Tämä aluksi Plaza del Dos de Mayolle keskittynyt yöelämä nimeltään la movida kukoisti Francon kuoleman jälkeen ja erityisesti 1980-luvulla Madridin pidetyimmän pormestarin Enrique Tierno Galvánin ollessa virassa. Nykyisin suurin keskus tällaiselle yöelämälle on läheinen, pääosin homoseksuaalien asuttama Chuecan kaupunginosa. Hintojen noustessa ja uusien työpaikkojen avautuessa Madridin yöelämä on alkanut muistuttaa enemmän muita eurooppalaisia kaupunkeja kuten Tukholmaa ja Münchenia.

Paikalliset juhlapäivät


- 15. toukokuuta – Fiestas de San Isidro Labrador, Madridin suojeluspyhimyksen Pyhän Isidoruksen juhla.
- 9. marraskuuta – Fiestas de Virgen de la Almudena, Madridin suojeuspyhimyksen Almudenan neitsyen juhla.

Koulutus

Almudenan neitsyen Madrid on Espanjan suurin yliopistokaupunki. Madridin itsehallintoalueella toimii yhteensä seitsemän julkista yliopistoa, joista neljä kokonaan tai osittain itse kaupungin alueella:
- Universidad Autónoma de Madrid
- Universidad Complutense de Madrid
- Universidad Politécnica de Madrid
- Universidad Rey Juan Carlos Kaupungissa toimii myös useita valtion tutkimuskeskuksia ja instituutteja, joista merkittävimpänä Opetus- ja tiedeministeriön alainen Consejo Superior de Investigaciones Científicas.

Universidad Complutense de Madrid

Complutensen yliopisto on yksi vanhimmista maailmassa, ja suurin Espanjassa. Yliopistossa on 10 000 henkilökunnan jäsentä ja 117 000 opiskelijaa. Se sijaitsee kahdella kampuksella, Ciudad Universitariassa Moncloassa ja Somosaguasissa. Yliopiston juuret ovat 1200-luvulla Alcalá de Henaresin kaupungissa. Nimensä se sai kaupungin latinankielisestä nimestä, Complutum. Vuonna 1836 yliopisto siirrettiin Madridiin ja nimettiin Universidad Centraliksi. Vuonna 1970 nimi vaihdettiin takaisin alkuperäiseksi. Ciudad Universitarian kampuksen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1927, ja vuoden 1980 tienoilla valmistui toinen kampus Somosaguasiin. Vanha kampus Alcalássa avattiin uudelleen omana itsenäisenä yliopistonaan (Universidad de Alcalá) vuonna 1977.

Liikenne

1977 Madridia palvelee Barajasin kansainvälinen lentokenttä. Se toimii äskettäin yksityistetyn Iberia Airlinesin tukikohtana ja samalla pääporttina Iberian niemimaalle Euroopasta ja muualta maailmasta. Liki 40 miljoonalla vuosittaisella matkustajallaan se on maailman viidentoista vilkkaimman lentokentän joukossa. Nykyisten kolmen terminaalin ja kahden kiitotien rinnalle on alettu rakentamaan kahta uutta terminaalia ja kiitotietä matkustajamäärien arvioitua noin 10 prosentin vuosittaista kasvua silmällä pitäen. Madridia ympäröi kaksi kehätietä, M-30 ja M-40. Vuonna 1973 valmistunut M-30 kulkee lähellä kaupungin ydinkeskustaa. M-40 yhtyy M-30:en kaupungin pohjoispuolella, mutta kulkee muutoin kaupunkialueen ulkoreunalla. Kolmas kehätie, M-50, on rakenteilla, ja osittain valmiina. Eurooppatiet E5, E90 ja E901 kulkevat kaupungin läpi. Keskustan liikenne on usein ruuhkaista, ja autoilua siellä kehotetaan välttämään. Espanjan kansallinen rautatieliikenneyhtiö Renfe (Red Nacional de Ferrocarriles Españoles) hallinnoi suurinta osaa maan rautateistä. Madridin pääterminaalit ovat Atocha, Chamartín ja Príncipe Pío. Espanjan ylpeydenaihe on AVE-suurnopeusjunat (Alta Velocidad Española). Suunnitelmissa on rakentaa 7 000 kilometriä pitkä verkko, jonka keskipisteenä toimii Madrid. Tavoitteena on, että kaikki manner-Espanjan tärkeimmät kaupungit olisivat alle neljän tunnin matkan päässä Madridista. Tällä hetkellä AVE-verkko kattaa linjat Madridista Sevillaan etelässä ja Lleidaan idässä. Madridin metro on yksi laajimmista ja nopeiten kasvavista metroverkoista maailmassa. Eteläisille esikaupunkialueille ulottuvan MetroSur-linjan valmistumisen myötä se on nyt Länsi-Euroopan toiseksi suurin, edellään vain Lontoo.

Urheilu

Lontoolla.]] Madridin suosituin urheilulaji on jalkapallo. Kaupungista on kotoisin Real Madrid, Kansainvälisen jalkapalloliiton mukaan maailman menestyksekkäin jalkapalloseura. Realin paikallisvastustaja on Atlético Madrid. Molemmat seurat pelaavat Espanjan liigan korkeimmalla tasolla, Primera divisiónissa. Espanjassa järjestetyt vuoden 1982 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut olivat suuri tapahtuma tälle jalkapalloilua rakastavalle maalle. Madridin Vicente Calderónilla ja Santiago Bernabéulla pelattiin jatkolohkojen otteluita, ja jälkimmäisellä myös loppuottelu. Myös koripallo on suosittua. Koripalloliiga ACB:ssä kaupunkia edustavat Real Madrid ja Adecco Estudiantes. Vuosittainen pyöräilyn Espanjan ympäriajo (Vuelta a España) on perinteisesti päättynyt Madridiin. Toinen vuosittainen tapahtuma on Casa de Campossa yleensä lokakuussa järjestettävä PGA European Touriin kuuluva Madridin avoin golfturnaus (Open de Madrid). Madridista 26 kilometriä pohjoiseen San Sebastián de los Reyesin kunnassa sijaitsevalla Jaraman moottoriradalla ajettiin Formula 1 -sarjan Espanjan GP:tä vuosina 1968, 1970, 1972, 1974, 1976–1979 ja 1981. Lähimmät laskettelumahdollisuudet ovat Guadarraman vuoristossa. Muun muassa 60 kilometriä Madridista pohjoiseen sijaitseva Navacerradan hiihtokeskus on sekä madridilaisten että matkailijoiden suosiossa.

Olympiakisaehdokkuus

Madrid oli ehdolla vuoden 2012 kesäolympialaisten isäntäkaupungiksi Pariisin, Lontoon, New Yorkin ja Moskovan ohella. Kaupunki kuitenkin tippui Kansainvälinen olympiakomitean Singaporessa 6. heinäkuuta 2005 järjestämän äänestyksen kolmannella kierroksella ja kisat menivät lopulta Lontoolle. Kisaorganisaatio on ilmoittanut hakevansa uudelleen joko vuoden 2016 tai 2020 kisoja.

Lippu ja vaakuna

2020 Madridin kaupungin vaakuna on peräisin 1200-luvulta ja symboloi maanomistuskistaa kirkon ja työväestön välillä. Vaakunan kilvessä on valkoisella taustalla takajaloillaan mansikkapuuta (Arbutus unedo) vasten seisova karhu. Kilpeä ympäröi sininen reunus, jolla on seitsemän valkoista kuusisakaraista tähteä. Karhu ja mansikkapuu viittaavat karhujen ja metsien suureen määrään alueella. Seitsemän tähteä edustavat Ison karhun (Ursa Major) tähdistöä. Kilven päällä on kruunu, joka symboloi Madridin kuninkaallista asemaa. Madridin kaupungin lipussa esiintyy vaakuna purppuraisella pohjalla. Lipun väri lienee viittaus Uuten-Kastiliaan (nykyinen Kastilia- La Manchan itsehallintoalue), jonka osa Madrid ennen oli.

Kuuluisia madridilaisia


- José María Aznar, Espanjan pääministeri vuosina 1996–2004
- Penélope Cruz, näyttelijä
- Plácido Domingo, oopperalaulaja
- Julio Iglesias, laulaja
- Raúl, Real Madridin ja Espanjan jalkapallomaajoukkueen kapteeni
- Carlos Sainz, ralliautoilija
- Javier Solana, Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen johtaja ja entinen Naton pääsihteeri

Suomen suurlähetystö

Suomen Espanjan suurlähetystö sijaitsee Madridissa osoitteessa Paseo de la Castellana 15. Suurlähettiläänä on 1. syyskuuta 2005 lähtien toiminut Ulkoasiainministeriön entinen protokollapäällikkö Maija Lähteenmäki.

Katso myös


- Madridin junapommit 11. maaliskuuta 2004

Kirjallisuutta


-

Aiheesta muualla


- [http://www.munimadrid.es Ayuntamiento de Madrid]
- [http://www.esmadrid.com ¡Madrid!]
- [http://www.finlandia.es/fi Suomen suurlähetystö]
- [http://www.lonelyplanet.com/destinations/europe/madrid Lonely Planet]
- [http://maps.google.com/maps?q=Madrid&t=k&hl=en Google Maps]
- Luokka:Pääkaupungit ko:마드리드 ja:マドリード simple:Madrid th:มาดริด

Josif Stalin

23. elokuuta 1939 Moskovassa. Joachim von Ribbentrop ja Stalin seisovat hänen takanaan.]] Joachim von Ribbentrop ja Josif Stalin istuvat kuvassa keskellä.]] :Josif Stalin on myös panssarivaunu. Josif Vissarionovitš Džugašvili (s. 21. joulukuuta 1879 [oikea syntymäaika 6. joulukuuta 1878], Gori, Gruusia; k. 5. maaliskuuta 1953, Neuvostoliitto), vallankumousnimeltään Josif Stalin (Иосиф Сталин ) oli Vladimir Iljitš Leninin seuraaja Neuvostoliiton johdossa.

Nousu valtaan

Stalin syntyi Gorin kaupungissa Gruusiassa (nyk. Georgia) Vissarion (Beso) Ivanovitš Džugašvili -nimiselle suutarille ja Jekaterina Georgijevnalle. Stalinin lapsuus oli rankka ja hän joutui usein näkemään nälkää. Stalin lähetettiin 11-vuotiaana opiskelemaan ortodoksisen kirkon papiksi, mutta sosialistinen vallankumouksellisuus vei miehen pois uralta. (Kun Stalin myöhemmin Neuvostoliiton johtajana vieraili synnyinkodissaan ja tapasi äitinsä, tämä oli edelleen sitä mieltä että parempi olisi ollut jos "sinusta olisi tullut pappi.") Vuonna 1899 Stalin erotettiin pappisseminaarista ja hän siirtyi toimimaan Leninin bolševikkipuolueen tehtävissä Kaukasuksella. Vuosien 1902 ja 1917 välillä hänet vangittiin ja karkotettiin Siperiaan useaan otteeseen. Hänen olennaisin kirjallinen tuotoksensa tältä ajalta on Marxismi ja kansallisuuskysymys. Bolševikkipuolueessa häntä pidettiinkin kansallisten vähemmistöjen (lyh. natsmen) kysymyksiin erikoistuneena henkilönä ja 1912 hänet valittiin puolueen keskuskomiteaan. Venäjän sisällissodassa Stalin toimi bolševikkihallinnon kansallisuusasian kansankomissaarina ja bolševikkipuolueen hallinnollisissa tehtävissä. 1922 Stalin nousi bolševikkipuolueen pääsihteeriksi, virkaan, jota tuolloin pidettiin lähinnä rutiininomaisena hallinnollisena tehtävänä, mutta josta Stalin muokkasi Neuvostoliiton tärkeimmän johtotehtävän. Neuvostovallan vakiinnuttua Venäjällä ja Leninin kuollessa 1924 puolueen sisällä käynnistyi valtataistelu Stalinin ja Lev Trotskin välillä. Vastapainoksi Trotskin näkemyksille Stalin kehitti oman teoriansa sosialismin rakentamisesta yhdessä maassa, Neuvostoliitossa, hyläten siihenastisen ja Trotskin kannattajineen kehittämänn ajatuksen vallankumouksen levittämisestä maailmalle. Trotski aliarvioi Stalinia todetessaan, että Stalin oli "mitätön keskinkertaisuus". Stalin osasi myös peittää valtapyrkimyksensä. Kaikessa hiljaisuudessa rakentamansa hallintokoneiston kontrollin avulla Stalinin onnistui voittaa Trotski kannattajineen ja nousta sekä Neuvostoliiton että Kominternin johtoon.

Valtakausi

Stalinin johdolla 1920-luvun markkinahenkisempi NEP-talouspolitiikka korvattiin talousuudistusohjelmalla, joka muutti Neuvostoliiton talouden viisivuotissuunnitelmiin perustuvaksi, investoi huomattavasti raskaan teollisuuden rakentamiseen ja pakkokollektivisoi maatalouden pienistä yksityisviljelmistä suuriksi kolhooseiksi 1929. Kollektivisointi aiheutti laajaa vastarintaa ja nälänhädän, joista Stalin syytti kulakkeja eli ”varakkaita talonpoikia”, joita ammuttiin ja lähetettiin Gulagiin kapitalistisina pettureina. Samaan aikaan toteutettiin "kulttuurivallankumous", suuri propaganda-kampanja. Nuoret komsomolilaiset vallankumoukselliset lähetettiin maaseudulle julistamaan sosialismia paikallisille. Stalinin väkivaltainen diktatuuri ja poliittisiin vastustajiin suunnattu terrori sai huippunsa 1930-luvun puolivälissä aloitetuissa puhdistuksissa. Erityisen vainoharhaiseksi Stalin muuttui Leningradin puoluesihteerin Sergei Kirovin murhan jälkeen vuonna 1934. Stalin alkoi nähdä kaikkialla vihollisia, sabotöörejä ja vakoojia. Stalin puhdisti puoluekoneistoa ja yhteiskuntaa ideologisista – todellisista ja kuvitelluista – vihollisista. Näytösoikeudenkäynneissä lukuisille vanhoille puna-armeijan upseereille ja vanhoille bolševikeille langetettiin kuolemantuomioita. Miljoonia tavallisia ihmisiä ammuttiin, salamurhattiin, lähetettiin vankileireille Siperiaan tai katosi yksinkertaisesti jäljettömiin. Pelkästään maatalouden pakkokollektivisointia seuranneessa nälänhädässä kuoli noin seitsemän miljoonaa ihmistä vuosina 1930-1933. Eri arvioiden mukaan vuosien 1929-1939 kokonaisväestönmenetys on noin 15-20 miljoonaa henkeä. Myös tuhannet Neuvostoliittoon paenneet tai muuttaneet suomalaiset kommunistit menettivät henkensä, yleensä "suomalaisen porvariston vakoojiksi" syytettyinä (jopa kansalaissodan aikainen kansanvaltuuskunnan johtaja, punaisen Suomen diktaattori Kullervo Manner katosi 1930-luvulla, julistettiin kuolleeksi v. 1971). Puhdistuksiin liittyivät laajat väestönsiirrot, joissa Neuvostoliiton etnisiä väestöjä siirreltiin maan osista toisiin (vähemmistöt oli luokiteltu luotettavuutensa perusteella) – siirrettyihin kuuluivat muun muassa tataarit, kalmukit, ingušit, tšetšeenit, Volgan saksalaiset, inkeriläiset, Karjalan työkansan kommuunin suomalaiset ja monet muut kansat. Stalin myös rakensi ympärilleen valtavan henkilökultin. Toisessa maailmansodassa Stalin onnistui kuitenkin mobilisoimaan äärimmilleen Neuvostoliiton voimavarat ja selviytyi lopulta suureksi voittajaksi laajentamalla Neuvostoliiton valtapiirin Itä-Eurooppaan. Stalinin kuoltua 1953 Neuvostoliiton johtajaksi nousseeen Georgi Malenkovin seuraaja Nikita Hruštšov kumosi monien Stalinin ajan terrorista kärsineiden tuomiot ja käynnisti NKP:n XX puoluekokouksessa 1956 puolueen sisäisen kritiikin, jossa Stalinin ympärille rakennettu henkilökultti purettiin.

Kirjallisuutta


- Isaac Deutscher: Stalin
- Edvard Radzinski: Stalin Stalin, Josif Stalin, Josif Stalin, Josif ko:이오시프 스탈린 ja:ヨシフ・スターリン simple:Josef Stalin th:โจเซฟ สตาลิน http://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Kahvihuone

1927

Tapahtumia


- 7. tammikuuta - Ensimmäinen transatlanttinen puhelinsoitto New Yorkista Lontooseen.
- 9. tammikuuta - Sotilasvallankaappaus murskattiin Lissabonissa.
- 12. helmikuuta - Ensimmäiset brittijoukot saapuivat Kiinaan, Shanghaihin. Miehitystä protestoitiin yleislakolla.
- 10. maaliskuuta - Albaniassa liikekannallepano Jugoslavian hyökkäyksen varalta.
- 12. huhtikuuta - Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta muutti nimensä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeksi kuningaskunnaksi, koska Irlannin vapaavaltio ei enää ollut osa sitä.
- 12. huhtikuuta - Guomindangin joukot surmasivat kommunistityöläisiä Shanghaissa.
- 22. huhtikuuta - Suuri Mississippin tulva on Yhdysvaltojen historian suurin luonnonkatastrofi.
- 9. toukokuuta - Australian parlamentti kokoontui ensimmäisen kerran Canberrassa.
- 11. toukokuuta - Yhdysvaltain Academy of Motion Picture Arts and Sciences perustettiin. Se alkoi jakaa omaa nimeään kantavia elokuva-alan palkintoja (katso Oscar-palkinto)
- 20. toukokuuta - Saudi-Arabia sai itsenäisyyden.
- 20. toukokuuta - Charles Lindbergh ylitti Atlantin lentokoneella ilman välilaskuja.
- 22. toukokuuta - 8,6 richterin maanjäristys surmasi 200 000 Kiinassa.
- 23. toukokuuta - Televisio esitellään ensimmäistä kertaa yleisölle.
- 24. toukokuuta - Yhdistynyt kuningaskunta katkaisi diplomaattisuhteet Neuvostoliittoon agitaation ja vakoilun vuoksi.
- 27. toukokuuta - Ford lopetti T-mallin valmistuksen.
- 4. kesäkuuta - Jugoslavia katkaisi diplomaattisuhteet Albaniaan.
- 7. kesäkuuta - Neuvostoliiton lähettiläs Voikov salamurhattiin Varsovassa.
- 9. kesäkuuta - Neuvostoliitto teloitti 20 brittidiplomaattia vakoilusta.
- 29. kesäkuuta - Maan pohjoisimmassa osassa sattui täydellinen auringonpimennys.
- 10. heinäkuuta - Irlannin vapaavaltion varapresidentti Kevin O'Higgins murhattiin Dublinissa.
- 15. heinäkuuta - Yli 200 kuoli mellakoissa Wienissä.
- 1. elokuuta - Kiinan Kansan vapautusarmeija perustettiin kommunistisen puolueen sotilassiiveksi Nanchangin kansannousun aikana.
- 23. elokuuta - Italialaiset anarkistit Nicola Sacco ja Bartolomeo Vanzetti teloitettiin Bostonissa. Teloituksen seurauksena mellakoita Lontoossa, Pariisissa ja Saksassa.
- 12. marraskuuta - Lev Trotski erotettiin NKP:sta, Josif Stalin jäi Neuvostoliiton kiistattomaksi johtajaksi.

Syntyneitä


- 10. tammikuuta - Olof Palme (k. 1986)
- 24. tammikuuta - Leo Jokela, näyttelijä
- 20. helmikuuta - Sidney Poitier, kirjailija
- 27. helmikuuta - Aira Samulin
- 16. huhtikuuta - Benedictus XVI, paavi
- 4. heinäkuuta - Gina Lollobrigida, näyttelijä
- 6. heinäkuuta - Janet Leigh, näyttelijä
- 14. lokakuuta - Roger Moore, näyttelijä
- 16. lokakuuta - Günter Grass, kirjailija
- 27. syyskuuta - Romano Scarpa, ankkapiirtäjä

Kuolleita


- 1. kesäkuuta - J. B. Bury, historioitsija
- 2. lokakuuta - Svante Arrhenius, kemisti, fysikaalisen kemian perustaja Luokka:1927 ms:1927 ko:1927년 ja:1927年 simple:1927 th:พ.ศ. 2470

1955

Tapahtumia


- 2. tammikuuta - Panaman presidentti Jose Antonio Remonin salamurha.
- 8. helmikuuta - Nikolai Bulganin syrjäytti Georgi Malenkovin Neuvostoliiton johdossa.
- 13. helmikuuta - Israel sai haltuunsa neljä seitsemästä Kuolleen meren kääröstä
- 25. maaliskuuta - Yhdysvaltain tulli takavarikoi Allen Ginsbergin runon Howl 520 kappaletta siveettömänä.
- 5. huhtikuuta - Winston Churchill erosi pääministerin virasta terveyssyistä, hänen seuraajakseen tuli Anthony Eden.
- 5. toukokuuta - Länsi-Saksasta tuli itsenäinen valtio.
- 9. toukokuuta - Kylmä sota: Länsi-Saksa liittyi NATOon.
- 14. toukokuuta - Kahdeksan itäblokin maata solmivat puolustusliiton Varsovassa.
- 17. heinäkuuta - Disneyland avattiin Anaheimissa, Kaliforniassa.
- 27. heinäkuuta - Liittoutuneiden miehitys päättyi Itävallassa (alkoi 9. toukokuuta 1945).
- 20. elokuuta - Marokossa berberisissit hyökkäsivät Atlasvuorten alueella kahteen ranskalaiseen asutukseen, surmaten 77 Ranskan kansalaista.
- 27. elokuuta - Guinnessin ennätysten kirjan ensimmäinen julkaisu.
- 16. syyskuuta - Sotilasvallankaappaus Argentiinassa syrjäytti Juan Perónin.
- 2. lokakuuta - ENIAC-tietokone poistettiin käytöstä.
- 7. lokakuuta - Viimeiset saksalaiset sotavangit vapautettiin Neuvostoliitosta.
- 23. lokakuuta - Saarland liittyi jälleen Länsi-Saksaan kansanäänestyksen jälkeen.
- 26. lokakuuta - Itävalta julistettiin jälleen itsenäiseksi tasavallaksi uudella perustuslailla ja ikuisesti neutraaliksi.
- 29. lokakuuta - Neuvostoliiton taistelulaiva Novorossisk upposi Sevastopolin satamassa törmättyään sodanaikaiseen miinaan. 608 merimiestä kuoli. Laivaston ylipäällikkö Nikolai Kuznetsov erotettiin onnettomuuden johdosta. (Onnettomuudesta annettiin tietoja vasta 1980-luvulla).
- 23. marraskuuta - Kookossaaret siirtyivät Yhdistyneeltä kuningaskunnalta Australian hallintaan.
- 1. joulukuuta - Montgomeryssa, Alabamassa ompelijatar Rosa Parks pidätettiin hänen kieltäydyttyään antamasta istumapaikkaa bussissa valkoiselle miehelle. Valitus tuomiosta sai Yhdysvaltain korkeimman oikeuden julistamaan rotusyrjinnän perustuslain vastaiseksi, ja pastori Martin Luther King, Jr. aloitti myöhemmin menestyksekkään bussiboikotin Montgomeryssa tapauksen johdosta.
- 14. joulukuuta - Albania, Unkari, Espanja, Sri Lanka, Nepal, Itävalta, Portugali, Romania, Laos, Libya, Jordania, Kamputsea, Irlanti, Italia, Bulgaria ja Suomi otettiin YK:n jäseniksi.
- 19. joulukuuta - Sudanin parlamentti julisti itsenäisyyden.

Syntyneitä


- 6. tammikuuta - Rowan Atkinson, koomikko
- 18. tammikuuta - Kevin Costner, näyttelijä
- 26. tammikuuta - Eddie Van Halen, muusikko
- 8. helmikuuta - John Grisham, kirjailija
- 10. helmikuuta - Pelle Miljoona, muusikko
- 24. helmikuuta - Steve Jobs, Apple Computerin perustaja
- 24. helmikuuta - Alain Prost, Formula 1 -ajaja
- 11. maaliskuuta - Nina Hagen, laulaja
- 19. maaliskuuta - Bruce Willis, näyttelijä
- 18. toukokuuta - Chow Yun-Fat, näyttelijä
- 29. toukokuuta - James Gosling, Java-ohjelmointikielen kehittänyt tietotekniikan kehittäjä
- 8. kesäkuuta - Tim Berners-Lee, WWW:n keksijä
- 4. elokuuta - Billy Bob Thornton, näyttelijä
- 10. elokuuta - Sari Baldauf, Nokia Oyj:n varatoimitusjohtaja
- 10. syyskuuta - Marja-Liisa Kirvesniemi, maastohiihdon olympiavoittaja
- 21. syyskuuta - Mika Kaurismäki, elokuvaohjaaja
- 28. lokakuuta - Bill Gates, Microsoftin perustaja
- 4. marraskuuta - Matti Vanhanen, Suomen pääministeri
- 13. marraskuuta - Whoopi Goldberg, näyttelijä

Kuolleita


- 5. tammikuuta - Yves Tanguy, ranskalainen taiteilija (s. 1900)
- 8. maaliskuuta - Clémentine Albertine Marie Léopoldine, Belgian kuningas Leopold II:n tytär (s. 1872)
- 11. maaliskuuta - Sir Alexander Fleming, penisiliinin keksijä (s. 1881)
- 12. maaliskuuta - Charlie Parker, jazzmuusikko (s. 1920)
- 18. huhtikuuta - Albert Einstein, fyysikko (s. 1879)
- 12. elokuuta - Thomas Mann, kirjailija
- 30. syyskuuta - James Dean, näyttelijä (s. 1931)

Nobelin palkinnot


- Fysiikka: Willis Eugene Lamb, Polykarp Kusch
- Kemia: Vincent du Vigneaud
- Lääketiede: Axel Hugo Theodor Theorell
- Kirjallisuus: Halldór Kiljan Laxness
- Rauha: Ei jaettu ms:1955 ko:1955년 ja:1955年 simple:1955 th:พ.ศ. 2498

1944

Tapahtumia

Tammikuu


- 2. tammikuuta - Berliinin suurpommitus.
- 4. tammikuuta - Taistelu Monte Cassinosta alkoi.
- 22. tammikuuta - Liittoutuneiden operaatio Shingle, maihinnousu Anzioon Italiassa alkoi.
- 27. tammikuuta - Saksalaisjoukot karkoitettiin Leningradin läheltä.
- 30. tammikuuta - Yhdysvaltain merijalkaväki nousi maihin Majurolle Marshallsaarilla.

Helmikuu


- 6.-7. helmikuuta Helsingin suurpommitusten ensimmäinen pommitusyö 6.-7.2
- 29. helmikuuta - Operaatio Brewer: Kenraali Douglas MacArthurin johtamat joukot nousevat maihin Amiraliteettisaarilla.

Maaliskuu


- 18. maaliskuuta - Operaatio Margarethe: Saksalaiset miehittävä Unkarin. Maahan asetettiin saksalaismielinen Döme Sztójayn hallitus.

Huhtikuu

Toukokuu


- 18. toukokuuta - Saksalaiset vetäytyvät Monte Cassinosta ja liittoutuneet valtaavat sen 20 000 henkeä vaatineiden taistelujen jälkeen.

Kesäkuu


- 4. kesäkuuta - USA:n laivasto kaappasi saksalaisen U-505:n. Tämä oli ensimmäinen kerta sitten 1800-luvun kun Yhdysvaltain laivasto on saanut vallattua vihollisaluksen.
- 5. kesäkuuta - Liittoutuneet saapuivat Roomaan. Se oli ensimmäinen vallattu akselivaltojen pääkaupunki.
- 5. kesäkuuta - Yli 1000 pommikonetta pudotti 5000 tonnia pommeja Atlantin rannikolle maihinnousun valmistelussa.
- 6. kesäkuuta - Normandian maihinnousu käynnistyi, 155 000 liittoutuneiden joukkoja nousi maihin Normandiassa Ranskassa.
- 9. kesäkuuta - Neuvostoliitto aloitti hyökkäyksen Karjalankannaksella Suomea vastaan.
- 10. kesäkuuta - 642 surmattiin Oradour-sur-Glanein verilöylyssä Ranskassa.
- 13. kesäkuuta - Ensimmäinen V-1-hyökkäys Englantiin.
- 15. kesäkuuta - Yhdysvaltain joukot nousevat maihin Saipanilla.
- 17. kesäkuuta - Islanti julistautui itsenäiseksi Tanskasta.
- 22. kesäkuuta - Operaatio Bagration: Neuvostoliiton suurhyökkäys, joka johti lopulta Saksan keskisen armeijaryhmän tuhoon.
- 25. kesäkuuta–10. heinäkuuta - Jatkosodan Tali-Ihantalan taistelu

Heinäkuu


- 9. heinäkuuta - Britit ja kanadalaiset valtasivat Caenin.
- 18. heinäkuuta - Hideki Tojo erosi Japanin pääministerin paikalta sotaponnistelun epäonnistumisten vuoksi.
- 20. heinäkuuta - Adolf Hitler selvisi Claus von Stauffenbergin johtamasta murhayrityksestä.
- 21. heinäkuuta - Yhdysvaltalaisjoukot nousevat maihin Guamilla.
- 21. heinäkuuta - Espoon Lahnuksessa mitataan Suomen kaikkien aikojen suurin vu