Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Paul Von Hindenburg

Paul von Hindenburg

Paul von Hindenburg (2. lokakuuta 1847 - 2. elokuuta 1934) oli saksalainen kenraali ja poliitikko. Hän syntyi Posenissa, Preussissa aateliseen sukuun. Wahlstattissa saamansa kadettikoulutuksen jälkeen hän taisteli 1866 Köningrätzin taistelussa ja 1870 - 1871 ranskalais-saksalaisessa sodassa. 1903 hänet ylennettiin kenraaliksi. Hän jäi eläkkeelle armeijasta 1911, mutta palasi takaisin ensimmäisen maailmansodan sytyttyä, taistellen voitokkaasti venäläisiä vastaan itärintamalla. Myöhään 1916 Hindenburgista tuli yliesikunnan päällikkö, mutta todellista valtaa käytti hänen sijaisensa Erich Ludendorff. Sodan jälkeen Hindenburg erosi jälleen armeijasta ja lähti luomaan poliittista uraa. 1925 hän seurasi Friedrich Ebertiä Saksan presidenttinä Weimarin tasavallan poliittisesti epävakaassa ilmapiirissä. Vaikka Hindenburg kärsi jo uhkaavasti seniiliydestä, hänet taivuteltiin asettumaan presidenttiehdokkaaksi vielä 1932, koska hän oli ainoa joka voisi voittaa Adolf Hitlerin. Hindenburg voitti vaalit ja valittiin uudelleen presidentiksi. 30. tammikuuta 1933 Hindenburg nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi, koska hän uskoi, että näin Hitler olisi parhaiten kontrolloitavissa. Hindenburg toimi presidenttinä aina kuolemaansa saakka 2. elokuuta 1934. Tämän jälkeen Hitler yhdisti presidentin ja valtakunnankanslerin virat, nousten Saksan diktaattoriksi. Hindenburg, Paul Hindenburg, Paul Hindenburg, Paul Hindenburg, Paul ja:パウル・フォン・ヒンデンブルク

2. lokakuuta

2. lokakuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 275. päivä (276. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 90 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Valio :- suomenruotsalainen kalenteri: Ludvig :- ortodoksinen kalenteri: Kiprian, Stiina, Antti, Antero :- saamenkielinen kalenteri: Vállju :- vanhemmissa kalentereissa: Leodegarius, Leonhard, Ludvik, Ludwig, Ludwik, Luikko, Theophius, Wollrad, Äänis

Tapahtumia


- 1187 - Saladin valtasi Jerusalemin.
- 1606 - Vaasan kaupunki perustettiin.
- 1944 - Varsovan kansannousu kukistui.
- 1950 - Charles Schulzin piirtämiä Tenavat-sarjakuvia julkaistiin ensimmäistä kertaa amerikkalaisissa sanomalehdissä.
- 1955 - ENIAC-tietokone sammutettiin.
- 1958 - Guinea itsenäistyi.

Syntyneitä


- 1847 - Paul von Hindenburg, saksalainen kenraali ja poliitikko
- 1860 - Werner Söderström, kirjankustantaja, WSOY:n perustaja
- 1869 - Mohandas Gandhi, intialainen vapaustaistelija
- 1887 - Maija Rothovius, kaikkien aikojen vanhin suomalainen († 17.6.2000)
- 1895 - Croucho Marx, elokuvakoomikko († 1977)
- 1902 - Toivo Loukola, kestävyysjuoksija († 1984)
- 1904 - Graham Greene, brittiläinen kirjailija († 1991)
- 1907 - Victor Paz Estenssoro, Bolivian entinen presidentti († 2001)
- 1907 - Lord Alexander Todd, englantilainen kemisti (Nobel 1957) († 1997)
- 1908 - Ville Salminen, elokuvaohjaaja († 1992)
- 1916 - Veikko Helasvuo, musiikin historian professori († 1993)
- 1933 - Ragni Malmstén, laulaja
- 1951 - Sting (oik. Gordon Matthew Sumner), muusikko
- 1951 - Hannu Väisänen, kuvataiteilija
- 1960 - Ritva-Liisa Korhonen, oopperalaulaja
- 1968 - Mark Crear, yhdysvaltalainen aitajuoksija
- 1987 - Ayumi Hamasaki, japanilainen laulaja

Kuolleita


- 1853 - François Jean Dominique Arago, ranskalainen matemaatikko
- 1973 - Paavo Nurmi, suomalainen pitkänmatkan juoksija ("lentävä suomalainen")
- 1985 - Rock Hudson, amerikkalainen näyttelijä ---- Katso myös: kalenteri ~ 1. lokakuuta, 3. lokakuuta Luokka:Lokakuu -10-02 ms:2 Oktober ko:10월 2일 ja:10月2日 simple:October 2 th:2 ตุลาคม

2. elokuuta

2. elokuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 214. päivä (215. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 151 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Kimmo :- suomenruotsalainen kalenteri: Holger :- ortodoksinen kalenteri: Stefan, Teemu, Vasili, Vilho, Ville :- saamenkielinen kalenteri: Holger :- vanhemmissa kalentereissa: Augusta, Catharina, Eleasar, Hanibal, Karin, Katarina, Katri, Moses, Stephanus, Veli, Venla

Tapahtumia


- 338 eaa - Makedonian kuningas Filippos II (Aleksanteri Suuren isä) murskasi ateenalaiset ja theebalaiset Khaironean taistelussa.
- 216 eaa - Cannaen taistelu toisessa puunilaissodassa: Hannibal tuhosi Rooman senaattorien Lucius Aemilius Pauluksen ja Publius Terentius Varron johtamat lähes kaksi kertaa suuremmat joukot taistelussa, jota pidetään sotahistorian suurimpien taktisten voittojen joukkoon kuuluvana.
- 1870 - Tower Subway, maailman ensimmäinen maanalainen rautatie (tube railway) avattiin Lontoossa. Rautatie kulkee Thames-joen alitse Lontoon keskustassa.
- 1934 - Adolf Hitleristä tuli Saksan presidentti Paul von Hindenburgin kuoltua Saksan johtaja ("Führer").
- 1945 - Potsdamin konferenssi päättyi.
- 1955 - Velcro (uudelleenkäytettävä tarranauha) patentoitiin.

Syntyneitä


- 1533 - Theodor Zwinger sveitsiläinen tiedemies († 1588)
- 1672 - Johann Jakob Scheuchzer, sveitsiläinen tiedemies († 1733)
- 1754 - Pierre Charles L'Enfant, arkkitehti ja Washington D.C.:n kaupunkisuunnittelija († 1825)
- 1788 - Leopold Gmelin, kemisti († 1853)
- 1854 - Milan I, Serbian kuningas
- 1868 - Konstantin I, Kreikan kuningas († 1923)
- 1892 - Jack Warner, elokuvatuottaja (Warner Brothers) († 1978
- 1897 - Max Weber, poliitikko, Sveitsin liittohallituksen jäsen († 1974)
- 1905 - Myrna Loy, Oscar-palkittu näyttelijä (1991 elämäntyöstään) († 1993)
- 1912 - Vladimir Zerjavic, kroatialainen taloustieteilijä ja YK:n tilastotieteilijä († 2001)
- 1924 - Carroll O'Connor, näyttelijä (roolihahmo Archie Bunker tv-sarjassa Perhe on pahin, Yön kuumuudessa) († 2001)
- 1924 - James Baldwin, afroamerikkalainen kirjailija (Go Tell it on the Mountain) († 1987)
- 1932 - Peter O'Toole, näyttelijä (Arabian Lawrence; Lordi Jim)
- 1939 - Wes Craven, kauhufilmien käsikirjoittaja ja ohjaaja (Nightmare on Elm Street; Scream-trilogia)
- 1942 - Isabel Allende, kirjailija
- 1972 - Kevin Smith, näyttelijä, elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja sarjakuvantekijä (Daredevil, Green Arrow)
- 1977 - Edward Furlong, näyttelijä (Terminator 2, American History X)
- 1979 - Reuben Kosgei, estejuoksun maailmanmestari ja olympiavoittaja

Kuolleita


- 461 - Majorianus, Länsi-Rooman keisari (murhattiin) (s. 457)
- 1100 - Vilhelm II Punainen, (engl. William II) Englannin kuningas 1087—1100 (s. n. 1056)
- 1876 - Wild Bill Hickok (James Butler Hickok), Villin lännen asesankari
- 1921 - Enrico Caruso, oopperalaulaja (s. 1873)
- 1922 - Alexander Graham Bell, fyysikko, fysiologi ja keksijä (keksi ja patentoi mm. puhelimen 1876) (s. 1847)
- 1934 - Paul von Hindenburg, saksalainen kenraali, sotamarsalkka ja poliitikko, Saksan presidentti (s. 1847)
- 1936 - Louis Blériot, ranskalainen lentäjä (lensi ensimmäisenä lentokoneella Englannin kanaalin yli) (s. 1872)
- 1939 - Harvey Spencer Lewis, ruusuristiläinen mystikko, AMORCin perustaja (s. 1883)
- 1976 - Fritz Lang, saksalais-amerikkalainen elokuvaohjaaja (Metropolis, M – kaupunki etsii murhaajaa) (s. 1890)
- 1986 - Roy Cohn, poliitikko, antikommunisti (s. 1927)
- 1997 - William S. Burroughs, kirjailija (Alaston lounas) (s. 1914)

Juhlapäiviä


- Costa Rica: La Negrita. Costa Rican suojelupyhimyksen ("Virgin of Los Angeles") juhla, johon liittyy pyhiinvaellusmatka Cartagon basilikaan.
- Makedonia: Ilinden ("Pyhän Elian päivä"), ottomaanien vastaisen kansannousun muistopäivä. ---- Katso myös: kalenteri ~ 1. elokuuta, 3. elokuuta Luokka:Elokuu -08-02 ms:2 Ogos ko:8월 2일 ja:8月2日 simple:August 2 th:2 สิงหาคม

1934

Tapahtumia


- 23. helmikuuta - Leopold III kruunattiin Belgian kuninkaaksi.
- 8. maaliskuuta - Ruotsin prinssi Sigvard, Uplannin herttua menetti kuninkaalliset arvonimensä avioliiton vuoksi.
- 20. maaliskuuta - Kaikki Saksan poliisijoukot asetettiin Heinrich Himmlerin alaisuuteen.
- 1. huhtikuuta - Bonnie ja Clyde surmaavat kaksi poliisia Grapevinessä, Texasissa.
- 15. toukokuuta - Yhdysvaltain oikeusministeriö tarjoaa $25 000 palkkion John Dillingeristä.
- 15. toukokuuta - Latvian Karlis Ulmanis hajotti parlamentin ja ryhtyi diktaattoriksi.
- 23. toukokuuta - Texan Rangersit ampuvat pankkiryöstäjät Bonnie ja Clyden Black Lakessa, Louisianassa.
- 24. toukokuuta - Tomás Masaryk valittiin uudelleen Tšekkoslovakian presidentiksi.
- 9. kesäkuuta - Walt Disneyn tuottama Hullunkurinen sinfonia, Viisas Kana Kananen saa ensiesityksensä. Aku Ankan ensiesiintyminen.
- 12. kesäkuuta - Bulgariassa kiellettiin poliittiset puolueet.
- 27. kesäkuuta - Jemenin emiiri ja Saudi-Arabian ibn Saud solmivat rauhansopimuksen.
- 30. kesäkuuta - Pitkien puukkojen yö natsipuolueessa ja SA:ssa.
- 22. heinäkuuta - FBI ampuu John Dillingerin, "Yhteiskunnan vihollisen nro. 1" Chicagon ulkopuolella Biograph-teatterissa.
- 25. heinäkuuta - Itävallan natsit surmaavat kansleri Engelbert Dollfussin vallankaappausyrityksessä.
- 2. elokuuta - Adolf Hitleristä tuli Führer hänen yhdistäessään kanslerin ja presidentin viran.
- 19. syyskuuta - Neuvostoliitto liittyi Kansainliittoon.
- 2. lokakuuta - Taifuuni tuhosi Osakassa ja Kiotossa riisisadon, 1660 kuollutta.
- 6. lokakuuta - Katalonian separatistit kapinoivat.
- 9. lokakuuta - Jugoslavian kuningas Aleksandar I ja Ranskan ulkoministeri Louis Barthou murhattiin kuninkaan vierailulla Marseillessa.
- 16. lokakuuta - Kiina kommunistien Pitkä marssi alkaa.
- 13. marraskuuta - Italian hallitus määräsi kaikki opettajat pitämään sotilas- ja puolueen uniformua luokan edessä.
- 1. joulukuuta - Neuvostoliiton poliburoon jäsen Sergei Kirov ammuttiin kommunistipuolueen päämajassa Leningradissa. Murha tapahtui ilmeisesti Stalinin käskystä ja aloitti Stalinin puhdistukset.
- 14. joulukuuta - Naisille äänioikeus Turkissa.
- 27. joulukuuta - Persiasta tuli Iran.
- 29. joulukuuta - Japani irtisanoutuu vuoden 1922 Washingtonin laivastosopimuksesta ja Lontoon 1930 laivastosopimuksesta.

Syntyneitä


- 17. tammikuuta - Donald Cammell, elokuvaohjaaja
- 5. helmikuuta - Hank Aaron, baseball-tähti
- 15. helmikuuta - Niklaus Wirth
- 17. helmikuuta - Barry Humphries ("Dame Edna Everage")
- 9. maaliskuuta - Juri Gagarin, kosmonautti, ensimmäinen ihminen avaruudessa († 1968)
- 3. huhtikuuta - Jane Goodall, zoologi
- 5. huhtikuuta - Roman Herzog, Saksan liittopresidentti 1994–1999
- 30. toukokuuta - Aleksei Leonov, kosmonautti, ensimmäinen avaruuskävely
- 6. kesäkuuta - Belgian Albert II
- 9. kesäkuuta - Aku Ankka, sarjakuvahahmo (ensiesiintyminen)
- 11. heinäkuuta - Giorgio Armani, muotisuunnittelija
- 20. syyskuuta - Sophia Loren, näyttelijä
- 24. syyskuuta - Lasse Mårtenson, suomalainen säveltäjä-muusikko
- 28. syyskuuta - Brigitte Bardot, näyttelijä
- 7. lokakuuta - Ulrike Meinhof, journalisti ja terroristi († 1976)
- 9. marraskuuta - Carl Sagan, astronomi († 1996)

Kuolleita


- 17. helmikuuta - Belgian Albert I
- 4. heinäkuuta - Marie Sklodowska-Curie (s. 1867)
- 22. heinäkuuta - John Dillinger, pankkiryöstäjä
- 25. heinäkuuta - Engelbert Dollfuss, Itävallan kansleri ja diktaattori
- 25. heinäkuuta - Nestor Mahno, ukrainalainen anarkisti
- 30. heinäkuuta - Ernst Röhm, Gregor Strasser, Kurt von Schleicher, natsipolitiikkoja
- 2. elokuuta - Paul von Hindenburg, Saksan presidentti
- 1. joulukuuta - Sergei Kirov, Neuvostojohtaja ms:1934 ko:1934년 ja:1934年 simple:1934 th:พ.ศ. 2477

Preussi

Preussi (saksaksi Preußen, puolaksi Prusy, liettuaksi Prusai) oli Saksalaisen ritarikunnan 1200-luvulla ns. Riminin kultaisen bullan rohkaisemana valloittama alue, josta tuli Puolan alainen herttuakunta. Vuonna 1618 muodostettiin Brandenburg-Preussin kuningaskunta. Preussin kuningaskunta siitä tuli 1701. 1700-luvun lopulta lähtien suuresti laajentunut Preussi hallitsi Pohjois-Saksaa poliittisesti ja taloudellisesti, ja oli väkiluvultaan suurin alue. Saksan yhdistyttyä 1871 Preussi oli Saksan suurin ja vaikutusvaltaisin osavaltio. Toisen maailmansodan jälkeen Preussi jaettiin Puolan, Neuvostoliiton ja molempien Saksojen kesken.

Historia

Preussi on myös muinainen 1600-luvulla sukupuuttoon kuollut balttilainen kieli, jonka puhujia kutsutaan preusseiksi, ja joilta maan nimi saatiin. Heidät kukisti 1283 saksalainen ritarikunta, joka valloitti maan ja käännytti asukkaat kristinuskoon. Preussit hävitettiin osittain sukupuuttoon ja alueelle muutti saksalaisia uudisasukkaita. Länsi-Preussi joutui Puolalle vuonna 1466, Itä-Preussin ritarikunta sai pitää, mutta osana Puolaa. kieli Suurmestari Albrekt muutti alueensa protestanttiseksi Itä-Preussin herttuakunnaksi vuonna 1525. Vuonna 1618 Itä-Preussin peri Brandenburgin vaaliruhtinas Johann Sigismund Hohenzollern, jolloin Preussista tuli Brandenburg-Preussin kuningaskunta. Vuonna 1657 onnistui Fredrik Vilhelmin vapauttaa Itä-Preussi Puolan lääniherruudesta (lopullisesti 1660). Vuonna 1701 Brandenburgin vaaliruhtinas julistautui Preussin kuninkaaksi. kieli Preussin ensimmäisen kuninkaan Fredrik I:n seuraaja Fredrik Vilhelm I (hallitsi 1713–1740) pani kuntoon sotalaitoksen ja valtion raha-asiat ja valloitti Ruotsilta osan Etu-Pommeria. Fredrik II Suuren hallitusaikana (1740–1786) Preussi kohosi suurvallaksi. Itävallan perintösodassa se valloitti Sleesian ja puolustautui seitsenvuotisessa sodassa menestyksellisesti ylivoimaa vastaan. Puolan ensimmäisessä jaossa Preussi sai Länsi-Preussin ja samaten seuraavissa jaoissa Fredrik Vilhelm II:n aikana (1786-1797) laajoja alueita. Fredrik Vilhelm III (1797–1840) oltuaan ensin puolueeton julisti 1806 Ranskaa vastaan sodan, jossa Preussi kärsi Jenan ja Auerstädtin tappiot, ja Napoleon marssi Berliiniin. Tilsitin rauhassa 1807 Preussi luovutti Elben länsipuoliset alueet ja Puolalta sen toisessa 1793 ja kolmannessa 1795 jaossa hankkimat alueet. Tappion jälkeen sotalaitos uudistettiin, maaorjuus lakkautettiin ja kunnallinen itsehallinto perustettiin. Uudistustyö, jonka johdossa olivat von Stein, von Scharnhorst ja von Gneisenau, ja Fichten isänmaallinen herätystoiminta aiheuttivat Preussissa kansallisen innostuksen ja voimakkaan vapauden vaatimuksen, joka levisi koko Saksaan. Vuoden 1813 yleisessä aseisiin nousussa Napoleonia vastaan oli Preussilla ja sen Blücherin komentamalla armeijalla johtoasema. Wienin kongressin jälkeen Preussi kuului Pyhään Allianssiin. Fredrik Vilhelm IV:n aikana (1840–1861) helmikuun vallankumous aiheutti 1848 levottomuuksia Berliinissä. Vasta 1850 kuningas antoi Preussille perustuslain. Vilhelm I:n hallitsijakausi (hallitsi 1861–1888) alkoi vapaamielisenä hallitsijana, mutta joutui pian kiistaan valtiopäivien kanssa, jotka eivät myöntäneet varoja armeijan uudistamiseen. Kuningas otti pääministerikseen Otto von Bismarckin, joka ilman edustajakamarin suostumusta hankki varat mainittuun uudistukseen päämääränään Saksan yhdistäminen Preussin johdolla. Vuonna 1864 Preussi liittoutui Itävaltan kanssa Tanskaa vastaan, joka sodassa menetti Lauenburgin, Slesvigin ja Holsteinin. Saaliista syntyi voittajien kesken sota 1866. Itävallan oli Prahan rauhassa 1866 erottava Saksan liitosta ja suostuttava siihen, että Slesvig ja Holstein sekä Itävaltaa sodassa auttaneet Hannoverin kuningaskunta, Hessen-Kasselin vaaliruhtinaskunta, Nassau ja Frankfurt am Main liitettiin Preussiin. Frankfurt am Main Mainin pohjoispuoliset valtiot yhtyivät Preussin johtamaksi Pohjois-Saksan liitoksi, ja Preussi teki Etelä-Saksan valtioiden kanssa puolustus- ja hyökkäysliiton. Ranskan-Preussin sodassa 1870–1871 Etelä-Saksan valtiot yhtyivät Pohjois-Saksan kera Preussin johtamaksi Saksan valtakunnaksi. Preussin kuninkaasta Vilhelm I:stä tuli Saksan keisari. Preussilla oli Saksan keisarikunnassa muita osavaltioita korkeampi asema: hallitsija esiintyi arvonimellä "Saksan keisari ja Preussin kuningas", Saksan valtakunnankansleri oli säännönmukaisesti myös Preussin pääministeri ja valtakunnan hallinto hoidettiin Preussin ministeriöiden kautta. Vuoteen 1918 mennessä, jolloin Preussista tuli tasavalta, oli se verraten vanhoillisesti hallittu valtio. 1918 viimeinen Saksan keisari ja Preussin kuningas Vilhelm II luopui kruunusta ja Preussista tehtiin tasavalta. Kansallissosialistit saivat 1932 vallan Preussissa ja sen pääministeriksi nimitettiin Hermann Göring. Vuonna 1945 neuvostojoukot miehittivät koko Itä- ja Keski-Saksan (mukaan lukien Berliinin). Oder-Neisse-linjan itäpuolelle jääneet alueet, Sleesia, Pommeri, Itä-Brandenburg ja Itä-Preussi (lukuun ottamatta pohjoisinta osaa) jäivät Puolalle. Königsberg, nykyisin Kaliningrad, siirtyi Neuvostoliiton hallintaan ja nykyään alue on erillään emomaastaan Venäjästä. Arviolta kymmenen miljoonaa saksalaista pakeni tai karkoitettiin näiltä aluelta saksalaisten joukkomuuton aikana. Karkoitukset yhdessä Itä-Saksan kommunistien valtiollistamisen kanssa tuhosivat ylhäisön ja merkitsi Preussin loppua sosiaalisena ja poliittisena kokonaisuutena. Liittoutuneiden valvontakomissio lakkautti 1947 Preussin valtion ja pilkkoi sen alueen osavaltioiksi, yhtenä syynä se, että Preussi oli muodostunut saksalaisen militarismin symboliksi. Luokka:Keski-Euroopan historia Luokka:Euroopan entiset valtiot ja:プロイセン simple:Prussia

1866

Tapahtumia


- Gregor Mendel julkaisi tutkimuksensa periytymisestä
- Alfred Nobel keksi dynamiitin

Syntyneitä


- 29. tammikuuta - Romain Rolland, ranskalainen kirjailija
- 16. elokuuta - Karl Fazer, kauppaneuvos
- 12. marraskuuta - Sun Yat-sen, Kiinan tasavallan ensimmäinen presidentti

Kuolleita


- 20. kesäkuuta: Bernhard Riemann, matemaatikko Luokka:1800-luku ko:1866년

1871

Tapahtumia


- Saksan keisarikunta julistettiin syntyneeksi Versaillesin peilisalissa. Preussin kuningas Vilhelmistä tuli keisari Vilhelm I ja pääministeri Otto Von Bismarkista liittokansleri.
- Henry Morton Stanley löysi kadonneeksi luullun tutkimusretkeilijän, Tohtori David Livingstonen Tanganjika-järven seudulla.
- Pariisin kommuuni Ranskassa.
- Japanissa Daimiot erotettiin maaherran tehtävistä sekä keisarillinen valtakunnanarmeija perustettiin korvaamaan vanha ritariarmeija.

Syntyneitä


- 10. heinäkuuta - Marcel Proust, ranskalainen kirjailija
- 10. elokuuta – Aino Järnefelt
- 19. elokuuta – Orville Wright.

Kuolleita


- Luokka:1871 ko:1871년 simple:1871

1903

Tapahtumia


- 17.-20. elokuuta - Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (aluksi Sosialidemokraattinen Puolue Suomessa) syntyy Suomen Työväenpuolueen 2. kokouksessa Forssassa.
- 17. joulukuuta - Wrightin veljesten lentokoneen ensilento.

Syntyneitä


- 11. syyskuuta - Theodor Adorno, saksalainen filosofi ja säveltäjä
- 17. syyskuuta - Olavi Paavolainen, kirjailija
- 4. lokakuuta - Ernst Kaltenbrunner, natsijohtaja
- 16. lokakuuta - Yrjö Kokko, kirjailija

Kuolleita


- 13. marraskuuta – Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, historiantutkija, lehtimies, poliitikko. Luokka:1900-vuosikymmen ms:1903 ko:1903년 ja:1903年 simple:1903 th:พ.ศ. 2446

1911

Tapahtumia


- 18. tammikuuta - Eugene B. Ely laskeutui lentokoneellaan USS Pennsylvanian kannelle, San Franciscon satamassa, ensimmäinen kertaa kun lentokone laskeutui laivan kannelle.
- 24. maaliskuuta - Tanska lakkautti kuolemantuomion ja julkiset ruoskinnat.
- 15. toukokuuta - Yhdysvaltain korkein oikeus julisti Standard Oilin monopoliksi ja määräsi sen hajotettavaksi.
- 14. kesäkuuta - Britanniassa alkaa merimiesten lakko, joka johtaa ammattiliiton perustamiseen.
- 15. kesäkuuta - Computing-Tabulating-Recording Company (IBM) perustettiin New Yorkissa.
- 1. heinäkuuta - Saksalaisen sotalaiva Pantherin saapuminen Agadirin satamaan laukaisee kansainvälisen kriisin. Neuvotteluissa saksalaiset lupasivat lähteä Marokosta vastineeksi oikeuksista Ranskan Keski-Kongoon. Ranska päättää Marokon itsehallinto-oikeuden.
- 21. elokuuta - Mona Lisa varastettiin Louvresta (Vincenzo Perugia saatiin kiinni, ja maalaus palautettiin 1913)
- 29. syyskuuta - Italia julisti sodan Turkille. Italiaan liitetään Tripoli ja Cyrenaica.
- 10. lokakuuta - Wuchangin kansannousu Kiinassa enteilee Qing-dynastian loppua.
- 11. joulukuuta - Yrjö V ja Victoria Mary of Teck kruunattiin New Delhissa Intian keisariksi ja keisarittareksi.
- 14. joulukuuta - Roald Amundsenin retkikunta saavutti Etelänavan.
- 29. joulukuuta - Sun Yat-senista ensimmäinen Kiinan tasavallan presidentti.
- Hiram Bingham löysi Macchu Picchun.
- 1911 Encyclopædia Britannica julkistettiin.
- Ernest Rutherford päätteli atomiytimen olemassolon sirontakokeista.

Syntyneitä


- 29. tammikuuta - Peter von Siemens, teollisuusmies († 1986)
- 6. helmikuuta - Ronald Reagan, näyttelijä, Yhdysvaltain presidentti († 2004)
- 9. helmikuuta - Esa Pakarinen, näyttelijä ja muusikko
- 13. maaliskuuta - L. Ron Hubbard, tieteiskirjailija († 1986)
- 16. maaliskuuta - Josef Mengele, Natsi-Saksan hirmuteoista tunnettu tohtori.
- 29. kesäkuuta - Pekka Tiilikainen, urheilutoimittaja († 1976)
- 30. kesäkuuta - Czesław Miłosz, puolalainen runoilija, Nobelin palkinto vuonna 1980 († 2004)
- 9. marraskuuta - Kaj Franck, muotoilija.
- 11. joulukuuta - Naguib Mahfouz, egyptiläinen kirjallisuuden Nobel-voittaja

Kuolleita


- 18. toukokuuta - Gustav Mahler, säveltäjä (s. 1860)
- 29. lokakuuta - Joseph Pulitzer, sanomalehtijulkaisija ja journalisti ms:1911 ko:1911년 ja:1911年 simple:1911 th:พ.ศ. 2454

1916

Tapahtumia

Ensimmäinen maailmansota (1914–1918) jatkuu.
- 8. tammikuuta - Ympärysvallat vetäytyivät Gallipolista.
- 29. tammikuuta - Saksalaiset zeppeliinit pommittavat Pariisia ensimmäisen kerran.
- 11. helmikuuta - Emma Goldman pidätettiin syntyvyyden säännöstelysta luennoimisesta.
- 21. helmikuuta - Verdunin taistelu alkaa.
- 9. maaliskuuta - Pancho Villa johti 1500 meksikolaista taistelijaa Columbukseen, New Mexicoon.
- 15. maaliskuuta - Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson lähetti 12000 Yhdysvaltain joukkoja Meksikon rajan yli. Pancho Villan kiinnisaamiseksi käytetään ensi kerran lentokoneita taistelutehtäviin.
- 24. huhtikuuta–30. huhtikuuta - Pääsiäisen kansannousu Irlannissa.
- 31. toukokuuta - 1. kesäkuuta - Jutlandin taistelu.
- 4. kesäkuuta - Venäjän Brusilov-hyökkäys alkaa Ukrainassa neljän armeijan voimin. Itävalta-Unkari menettää 1,5 miljoonaa miestä ja Saksa pakotetaan pysäyttämään hyökkäyksensä Verdunissa.
- 1. heinäkuuta - 18. marraskuuta - yli miljoona sotilasta kuolee Sommen taistelussa.
- 27. elokuuta - Romania liittyi maailmansotaan Venäjän puolelle.
- 2. elokuuta - Itävaltalaiset sabotöörit upottivat Italian taistelulaiva Leonardo da Vincin Tarantossa.
- 15. syyskuuta - Panssarivaunuja käytettiin ensimmäisen kerran Sommen taistelussa.
- 25. marraskuuta - Friedrich Adler ampui Itävallan pääministeri Karl Stürghin.
- 6. joulukuuta - Saksalaiset, itävaltalaiset, turkkilaiset ja bulgarialaiset miehittivät Bukarestin.
- 12. joulukuuta - Dolomiiteilla lumivyöry hautasi 18000 itävaltalaista ja italialaista sotilasta.

Syntyneitä


- 12. tammikuuta - Pieter Willem Botha, Etelä-Afrikan presidentti
- 11. maaliskuuta - Harold Wilson, UK:n pääministeri (k. 1995)
- 30. huhtikuuta - Claude Shannon, informaatioteorian "isä" (k. 2001)
- 9. kesäkuuta - Robert McNamara, liikemies ja poliitikko, Yhdysvaltain puolustusministeri
- 14. kesäkuuta - Georg Henrik von Wright, suomalainen filosofi
- 16. elokuuta - Helena Kara, suomalainen näyttelijä
- 26. lokakuuta - François Mitterrand, Ranskan presidentti
- 17. joulukuuta - Lauri Viita, kirjailija

Kuolleita


- 6. kesäkuuta - Yuan Shikai, Kiinan tasavallan presidentti.
- 18. kesäkuuta - Max Immelmann, lentäjä-ässä
- 23. heinäkuuta - Sir William Ramsay, kemisti, Nobel-voittaja
- 15. marraskuuta - Henryk Sienkiewicz, kirjailija (b. 1846)
- 21. marraskuuta - Frans Josef I, Itävallan keisari, Böömin ja Unkarin kuningas
- 22. marraskuuta - Jack London, kirjailija (s. 1876)
- 24. marraskuuta - Hiram Stevens Maxim, konekiväärin keksijä (s. 1840)
- 29. joulukuuta - Grigori Rasputin, venäläinen mystikko Luokka:1910-luku ko:1916년 ja:1916年 simple:1916

Friedrich Ebert

Friedrich Ebert (4. helmikuuta 1871 - 28. helmikuuta 1925) oli saksalainen poliitikko (SPD), joka toimi yhdeksäntenä Saksan kanslerina ja ensimmäisenä presidenttinä Weimarin tasavallan aikaan. Beerdigt in Heidelberg. Ebert, Friedrich Ebert, Friedrich ja:フリードリヒ・エーベルト

1932

Tapahtumia


- 3. tammikuuta - Britit pidättävät ja internoivat Mohandas Gandhin ja Vallabhbhai Patelin.
- 8. tammikuuta - Britanniassa Canterburyn arkkipiispa kielsi eronneilta kirkolliset häät.
- 12. tammikuuta - Hattie W. Carawaysta tuli ensimmäinen Yhdysvaltain naissenaattori.
- 26. tammikuuta - Brittien sukellusvene M-2 upposi, 50 hukkui.
- 28. tammikuuta - Japani valtasi Shanghain
- 31. tammikuuta - Japanin sota-alukset saapuivat Nankingiin.
- 2. helmikuuta - Yleinen aseistariisuntakonferenssi alkoi Genevessä.
- 2. helmikuuta - Kansainliitto suositteli neuvotteluja Kiinan tasavallan ja Japanin välillä.
- 4. helmikuuta - Japani valtasi Harbinin.
- 11. helmikuuta - Paavi Pius XI tapasi Benito Mussolinin Vatikaanissa.
- 18. helmikuuta - Japani julisti Mantšukuon itsenäiseksi Kiinasta.
- 27. helmikuuta - Adolf Hitler sai Saksan kansalaisuuden ennen presidentinvaaleja.
- 27. helmikuuta - Mäntsälän kapina Suomessa.
- 9. helmikuuta - Alkoholijuomien kieltolaki kumottiin Suomessa. Alkoholiliikkeet avasivat ovensa 5. huhtikuuta.
- 1. maaliskuuta - Charles Lindberghin ja Anne Morrow Lindbergh lapsi Charles Augustus Lindbergh III kidnapattiin.
- 9. maaliskuuta - Eamon de Valera valittiin Irlannin vapaavaltion hallituksen johtoon ensimmäisessä vallanvaihdoksessa kymmeneen vuoteen.
- 10. huhtikuuta - Paul von Hindenburg valittiin Saksan presidentiksi 53 %:lla äänistä. Adolf Hitler sai 13 miljoonaa ääntä.
- 17. huhtikuuta - Haile Selassie ilmoittaa orjuuden päättämisestä Abessiniassa, nyk. Etiopiassa.
- 6. toukokuuta - Paul Gordulof salamurhasi presidentti Paul Doumerin Pariisissa. Dourmer kuolee seuraavana päivänä. Albert Lebrunistä tuli seuraava Ranskan presidentti.
- 12. toukokuuta - Charles Lindberghin poika löytyi kuolleena kymmenen viikkoa kaappauksen jälkeen.
- 15. toukokuuta - Japanilaiset joukot vetäytyvät Shanghaista; toukokuun viidennentoista vallankaappausyritys Japanissa, jossa pääministeri Inukai Tsuyoshi sai surmansa; armeija saa tämän jälkeen merkittävän vallan maan asioissa.
- 16. toukokuuta - Mellakoita hindujen ja muslimien välillä Bombayssa, tuhansia saa surmansa.
- 30. toukokuuta - Saksan kansleri Heinrich Brüning erosi. Presidentti Hindenburg nimitti Franz von Papenin muodostamaan uuden hallituksen.
- 14. kesäkuuta - SS ja SA sallitaan Saksassa.
- 20. kesäkuuta - Benelux-tulliunionista sovittiin.
- 24. kesäkuuta - Verettömän sotilasvallankaappauksen jälkeen Siamista tuli perustuslaillinen monarkia.
- 5. heinäkuuta - António de Oliveira Salazarista tuli Portugalin fasistipääministeri (seuraavaksi 36 vuodeksi).
- 17. heinäkuuta - Altonan verisunnuntai Saksassa, kommunistit hyökkäävät kansallissosialistien mielenosoitusta vastaan, 18 kuollutta. Monia poliittisia katumellakoita seuraa.
- 4. elokuuta - Suomen oloissa harvinaisen voimakkaat trombit tekivät tuhoa Nurmijärveltä Konginkankaalle ulottuvalla vyöhykkeellä. Yksi kuolonuhri.
- 6. elokuuta - Ensimmäiset Venetsian filmifestivaalit.
- 18. elokuuta - Auguste Piccard saavutti ilmapallolla 16 500 metrin korkeuden.
- 30. elokuuta - Hermann Göring valittiin Saksan senaatin puhemieheksi.
- 25. syyskuuta - Katalonia saa jälleen autonomian Espanjan toiselta tasavallalta.
- 20. syyskuuta - Mohandas Gandhi aloitti nälkälakon Poonan vankilassa.
- 8. marraskuuta - Franklin D. Roosevelt voitti Herbert Hooverin Yhdysvaltain presidentinvaalissa.
- 9. marraskuuta - Konservatiivien ja sosialistien välisiä mellakoita Sveitsissä, 12 kuollutta.
- 9. marraskuuta - Josif Stalinin toinen vaimo Nadežda Allilujeva-Stalina löytyi kuolleena kotoaan.
- 3. joulukuuta - Papenin erottua, Hindenburg nimesi Kurt von Schleicherin Saksan kansleriksi.
- 12. joulukuuta - Japani ja Neuvostoliitto palauttavat diplomaattiset suhteet.
- 25. joulukuuta - Maanjäristys Gansun provinssissa Kiinassa, 70 000 kuollutta.

Muuta


- Harry St. John Philby löytää Wabarin kraaterit Rub' al Khalin hiekka-autiomaasta.
- Bauhaus muutti Berliiniin.
- Saudi-Arabia yhdistyi Ibn Saud kuninkaanaan.
- Kennedy-Thorndike-koe osoittaa, että aika ja pituus riippuvat havaitsijan liiketilasta, siten todistaen suppean suhteellisuusteorian.
- James Chadwick löysi neutronin.
- Jan Oort määritti galaksin massan.
- J. B. S. Haldanen teos The Causes of Evolution yhdisti mendeliläisen genetiikan ja evoluutioteorian.

Syntyneitä


- 5. tammikuuta - Umberto Eco
- 6. helmikuuta - François Truffaut, elokuvaohjaaja (k. 1984)
- 18. helmikuuta - Milos Forman, elokuvaohjaaja
- 23. helmikuuta - Majel Barrett
- 27. helmikuuta - Elizabeth Taylor, näyttelijä
- 4. maaliskuuta - Ryszard Kapuściński, puolalainen journalisti.
- 4. huhtikuuta - Andrei Tarkovski, elokuvaohjaaja (k. 1986)
- 9. heinäkuuta - Donald Rumsfeld, Yhdysvaltain puolustusministeri (2001–)
- 2. elokuuta - Peter O'Toole, näyttelijä
- 25. syyskuuta - Glenn Gould, kanadalainen pianisti
- 13. marraskuuta - Ritva Valkama, näyttelijä.
- 29. marraskuuta - Jacques Chirac
- 7. joulukuuta - Pentti Linkola, toisinajattelija, ympäristöfilosofi ja kalastaja.
- 13. joulukuuta - Kalevi Hämäläinen, hiihtäjä.

Kuolleita


- 10. helmikuuta - Edgar Wallace, kirjailija
- 7. maaliskuuta - Aristide Briand, ranskalainen valtiomies
- 14. maaliskuuta - George Eastman, kamerakeksijä
- 9. lokakuuta - Karl Fazer, kauppaneuvos
- 18. joulukuuta - Eduard Bernstein, saksalainen sosiaalidemokraatti. Mauno Koiviston oppi-isä.
- 27. joulukuuta - Arvid Järnefelt, kirjailija ms:1932 ko:1932년 ja:1932年 simple:1932 th:พ.ศ. 2475

Adolf Hitler

Adolf Hitler (Braunau am Inn, Itävalta 20. huhtikuuta 1889 – Berliini, Saksa 30. huhtikuuta 1945) oli Saksan diktaattori (valtakunnankansleri ja valtakunnanpresidentti eli Führer) 1930- ja 1940-luvuilla. Hitler vaikutti maailmanhistoriaan merkittävästi valtakaudellaan. Hän kumosi Versaillesin rauhansopimuksen ehdot. Hän tuli erityisen tunnetuksi kansallissosialismin varsinaisena kehittäjänä, harjoittamansa kansanmurhan ja antisemitismin vuoksi sekä aloittamalla toisen maailmansodan. Hitler oli syntyperältään itävaltalainen. Hitlerin muodostama Sotateollinen kompleksi nosti Weimarin tasavallan ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä talouskriisistä. Valtansa huipulla Hitlerin johtama Saksa oli valloittanut suurimman osan Eurooppaa. Vaikka hänen politiikkansa johti Saksan melkein täydelliseen tuhoon, Hitler oli aikanaan monien saksalaisten kannattama ja palvoma johtaja. Hänen perintönsä näkyy edelleen Saksan kansan "kollektiivisessa syyllisyydessä", jota myöhemmät sukupolvet ovat yrittäneet lievittää.

Varhaiset vuodet

Adolf Hitler syntyi 20. huhtikuuta 1889 Braunau am Innissä, pienessä kaupungissa 90 km länteen Linzistä, Ylä-Itävallassa, Itävalta-Unkarissa. Hänen isänsä Alois Hitler oli tullivirkailija. Alois Hitler oli syntynyt aviottomana, ja käytti 40:een ikävuoteensa saakka äitinsä sukunimeä Schicklgruber. Hitlerin äiti Klara Hitler (os. Pölzl) synnytti yhteensä kuusi lasta. Ainoastaan Adolf ja nuorempi Paula-sisar jäivät henkiin. Alois Hitler ja hänen toinen vaimonsa saivat vielä pojan, Alois nuoremman ja tyttären Angelan. Nuorena Hitler oli hyvä oppilas, mutta kuudennella luokalla (1900-1901) Linzin Realschulessa hänen menestyksensä loppui ja hän joutui uusimaan luokan. Opettajiensa mukaan hänellä ei ollut "halua tehdä koulutyötä". Hän jätti koulun kesken isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1903. Nuoruudessaan Hitler haaveili taidemaalarin urasta, mutta häntä ei hyväksytty Wienin taideakatemiaan kahdesta yrityksestä (1907 ja 1908) huolimatta. Maalauksissaan Hitler kuvasi pääasiassa kaupunkimaisemia, joissa näkyvät ihmiset olivat lähinnä hahmotelmia, sekä perinteisiä kukka-asetelmia. Hitler elätti itsensä maalaamalla postikortteja ja avustuksilla. Äitinsä kuoltua 1907 Hitler sai orvonavustusta, mutta lahjoitti sen sisarelleen. Hän peri kuitenkin hiukan rahaa tätinsä kuoltua. Jo Wienissä asuessaan Hitler innostui politiikasta. Hän alkoi vihata marxismia ja liberalismia sekä erityisesti monikulttuurista Habsburgien hallitsemaa Itävalta-Unkarin valtakuntaa. Hitlerin varat loppuivat pian sen jälkeen, kun hänen hakemuksensa taideakatemiaan oli hylätty toisen kerran, ja 1909 hän joutui muuttamaan kodittomien suojaan ja 1910 varattomien työläisten asuntolaan. Vuonna 1913 hän sai hiukan rahaa isänsä perinnöstä ja muutti Müncheniin Saksaan välttääkseen asepalveluksen. Hänet kuitenkin kutsuttiin Itävalta-Unkarin keisarilliseen armeijaan, mutta terveystarkastuksessa Hitler havaittiin palvelukseen kelpaamattomaksi.

Ensimmäinen maailmansota

München Ensimmäisen maailmansodan syttyessä elokuussa 1914 Hitler liittyi kuitenkin vapaaehtoisena Baijerin armeijaan. Hän palveli Ranskassa ja Belgiassa lähettinä 16. baijerilaisessa reservirykmentissä. Hänen sotilasuransa oli moitteeton, mutta hänet ylennettiin vain korpraaliksi, koska hän ei ollut Saksan kansalainen. Hitler piirsi myös sarjakuvia ja ohjeita armeijan lehteen. Lokakuussa 1916 Hitler haavoittui jalkaan Pohjois-Ranskassa, mutta palasi rintamalle maaliskuun alussa 1917. Hitler sai urheudestaan kaksi kunniamerkkiä, toisen luokan rautaristin joulukuussa 1915 ja ensimmäisen luokan rautaristin elokuussa 1918, jota ei yleensä myönnetty korpraaleille. 15. lokakuuta 1918, vain hiukan ennen sodan loppua, Hitler tuotiin kenttäsairaalaan sokeutuneena myrkkykaasuhyökkäyksen jälkeen. Sodan aikana Hitleristä tuli intomielinen kansallismielinen, vaikkakaan hän ei ollut Saksan kansalainen. Sanaa "patriootti" hän piti kuuluvan aatelisten suvuille, käytännössä vain muodolliselle isänmaallisuudelle. Saksan antautuminen marraskuussa 1918 järkytti häntä, kuten monia muutakin, koska Saksan armeija oli sotilaiden ja kansalaisten mielikuvissa voittamaton. Monien nationalistien tapaan Hitler syytti poliitikkoja, "marraskuun rikollisia", antautumisesta. Laajalle levinneen oikeistolais-konservatiivisen selkäänpuukotuslegendan (Dolchstosslegende) mukaan liberaalipoliitikot olivat pettäneet ja "puukottaneet selkään" Saksan kansaa ja sotilaita. Versaillesin rauhansopimus oli saksalaisten mielissä nöyryytys. Se vieritti syyn sodan alusta Saksalle ja määräsi sen huikeisiin sotakorvauksiin. Näitä mielialoja historioitsijat pitävät yhtenä tekijöistä, jotka johtivat myöhemmin Hitlerin valtaannousuun.

Kansallissosialistinen puolue

Sodan päätyttyä Saksan tappioon se joutui luovuttamaan suuria maa-alueita ja maksamaan suuret sotakorvaukset. Hitler jäi armeijaan, joka osallistui lähinnä sosialistien työläiskapinoiden kukistamiseen. Hän osallistui "kansallisen ajattelun" kursseille, joita Baijerin Reichswehr järjesti. Heinäkuussa 1919 Hitler määrättiin puhetaitojensa ansiosta poliisivakoojaksi pienen Saksan työväenpuolueen (Deutsche Arbeiterpartei, DAP) joukkoon. 12. syyskuuta hän meni kuuntelemaan puhetta "Kuinka kapitalismi voidaan eliminoida". Seuranneessa väittelyssä hän raivostui ja puhui voimakkaasti separatisteja vastaan Saksan yhtenäisyyden puolesta. Pian tämän jälkeen Hitler liittyi puolueeseen. Siellä hän tapasi Dietrich Eckartin, erään puolueen perustajista ja antisemiitin. Hitler pääsi armeijasta 1920 ja alkoi toimia täysipäiväisesti puolueen toiminnassa nousten pian sen johtoon. Hän muutti puolueen nimen kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi (Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei, NSDAP). Hitlerin puhetaidot ja hänen korostamansa lojaalisuus toivat hänelle kannattajajoukkoa. Hän puhui kadunkulmissa ja hyökkäsi juutalaisia, sosialisteja, liberaaleja, kapitalisteja ja kommunisteja vastaan. Hitlerin varhaisimpiin seuraajiin kuuluivat Rudolf Hess, Hermann Göring ja Ernst Röhm, natsien taisteluosasto SA:n johtaja. Eräs liittolaisista oli ensimmäisen maailmansodan veteraani, kenraali Erich Ludendorff. Pian Hitler nousi Baijerin nationalistisen liikkeen johtavaksi hahmoksi. Tärkein tavoite puolueohjelmassa oli Versaillesin häpeärauhan kumoaminen. Muita tavoitteita olivat mm. elintilan lisääminen, etnisesti ei-saksalaisten (mm. juutalaisten) kansalaisuuden lakkauttaminen, vahva valtiovalta, korkojen ja muiden pääomatulojen kieltäminen sekä kartellien, suurten kauppojen ja osin maankin valtiollinen haltuun otto. Viimeisenä vaatimuksena oli "yhteinen etu ennen yksilön etua". Kansallissosialistien ideologia ei ollut erityisen omaperäistä. Se lähti rodun käsitteestä ja ylemmän rodun hallitsemasta imperiumista, joka oli yleinen käsitys silloisessa Euroopan radikaalissa oikeistossa. Kansallissosialistit hyödynsivät myös sosialismin kapitalismin vastaisuutta, mutta hylkäsivät marxilaisen sosialismin kansainvälisyyden ja korvasivat sen kansallismielisyydellä. Hitlerin valtaannousun jälkeen radikaalimpi vasemmistolainen siipi puhdistettiin puolueesta. Natsi-ideologit, kuten Alfred Rosenberg, hylkäsivät demokratian sekä vapaamieliset arvot ja kannattivat yli-ihmisten eliitin hallitsemaa valtiota. Natsit pitivät omaa ideologiaansa "kolmantena tienä" radikaalin sosialismin ja porvarillisen kapitalismin välillä. Natsien yhteiskunnallista järjestelmää kutsuttiin nimellä Volksgemeinschaft, kansanyhteisö. Yhteiskuntamalli oli jäykän hierarkkinen ja johtajuus säteili alaspäin kansan johtajasta kohti hänen seuraajiaan. Kaikki oli määrä tapahtua ennemmin kansan kuin yksilön eduksi. Yhteisöllisyyttä toteutettiin rituaalisesti: joukkokokoontumisilla, paraateilla, järjestäytyneellä urheilulla, kulttuuriaktiviteeteillä, kampanjoilla nälkäisten auttamiseksi, jne.. Yleisen vihollisen Hitler löysi juutalaisista, jotka edustivat paitsi suurpääomaa, myös "bolševikkijuutalaisuutta." Hitler yritti vallankaappausta 8. marraskuuta 1923 Baijerin pääkaupungissa Münchenissä ottaakseen vallan ja marssiakseen Berliiniin, kuten Mussolini oli tehnyt Roomassa edellisenä vuonna. Apunaan hänellä oli kenraali Ludendorff. Alkuhämmennyksen jälkeen Baijerin poliisi kukisti kaappausyrityksen, jossa kuoli 16 ihmistä. Hitlerin pidättäneet ja vanginneet viranomaiset olivat osittain hänen aatteidensa kannalla. Joutuessaan oikeuteen maanpetoksesta huhtikuussa 1924, Hitler muutti oikeudenkäynnin propagandatilaisuudeksi. Tuomarit sallivat hänen esittää ajatuksiaan oikeudelle määräämättömän ajan. Hitler sai viiden vuoden tuomion, mutta istui Landsbergin vankilassa vain yhdeksän kuukautta. Vankeusaikanaan hän sai suuren määrän ihailijapostia, mukaan lukien paljon postia naisilta. Vankeusaikanaan hän saneli kirjaansa Mein Kampf (Taisteluni) varamiehelleen Hessille. Kirjan ensimmäisen osan hän omisti viime vuoden marraskuun vallankaappausyrityksen kaatuneille tukijoilleen. Kun Hitler armahdettiin joulukuussa 1924, natsipuolue oli kuihtunut lähes olemattomiin.

Natsien valtaannousu

Mein Kampf Puolueen uudelleen perustamisen jälkeen Hitler ryhtyi päämääriensä ajamiseen laillisin keinoin. Kannatus oli aluksi vähäistä. Käännekohta tuli suuren laman myötä 1930. Konservatiivit eivät olleet ikinä hyväksyneet Saksaan 1919 perustettua demokraattista hallintoa (Weimarin tasavaltaa), ja myös äärioikeisto vastusti sitä avoimesti. Sosiaalidemokraatit sekä keskustan ja oikeiston vakiintuneet puolueet eivät pystyneet vastaamaan laman aiheuttamaan šokkiin. Syyskuun 1930 vaaleissa NSDAP sai yllättäen 18 % äänistä ja 107 paikkaa Reichstagissa nousten toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Vaalitulos oli katastrofi Heinrich Brüningin keskustaoikeistolaiselle hallitukselle, joka nyt menetti enemmistönsä. Hitlerin äänestäjistä suurin osa oli maanviljelijöitä, sotaveteraaneja ja keskiluokkaa, joihin 1920-luvun hyperinflaatio ja työttömyys iskivät kovimmin. Kaupungin työväestö ei juuri Hitleriä kannattanut: Berliinissä ja Ruhrin alueella kannatus oli olematonta. Brüningin tiukka taloudenpito oli tuomassa pientä helpotusta talouteen, joten hallitus halusi välttää presidentinvaalin 1932 ennen nousukautta ja taivutteli natsipuoluetta suostumaan valtakunnanpresidentti Paul von Hindenburgin kauden jatkamiseen. Hitler kieltäytyi ja lähti Hindenburgia vastaan vaalissa, jonka hävisi. Hän tuli kuitenkin toiseksi molemmilla kierroksilla ja sai 35 % äänistä toisella kierroksella huhtikuussa. Hindenburg erotti hallituksen ja nimitti uudeksi pääministeriksi Franz von Papenin, joka välittömästi määräsi uudet Reichstagin vaalit. Heinäkuussa 1932 NSDAP sai parhaan vaalituloksensa, 230 paikkaa, ja siitä tuli suurin puolue. Koska natsit ja heille vihamieliset kommunistit hallitsivat nyt yhdessä enemmistöä paikoista, hallituksen muodostaminen kävi mahdottomaksi. Uusi Reichstag hajotettiin ja määrättiin uudet vaalit. Papenin keskustapuolue (Zentrumspartei) alkoi neuvottelut natsien kanssa hallitusyhteistyöstä, mutta Hitler vaati valtakunnankanslerin asemaa ja valtakunnanpresidentin lupausta antaa hänelle poikkeustilavaltuudet. Yhteistyö kariutui, eikä NSDAP saavuttanut työväenluokan tukea, joten marraskuun 1932 vaaleissa natsit menettivät kannatustaan, mutta olivat edelleen suurin puolue. Hindenburg erotti luottamuksensa menettäneen Papenin, ja määräsi kenraali Kurt von Schleicherin muodostamaan hallituksen. Von Schleicher saikin koottua hallituksen sosiaalidemokraattisista ammattiyhdistysten edustajista ja Gregor Strasserin johtamista NSDAPista erkaantuneista kansallissosialisteista. Gregor Strasser Papen ja Alfred Hugenberg, Saksan nationalistisen kansanpuolueen (Deutschnationale Volkspartei, DNVP) johtaja taivuttelivat Hindenburgia nimittämään Hitler valtakunnankansleriksi koalitiossa DNVP:in kanssa ja lupasivat, että he pitäisivät Hitlerin aisoissa. 4. tammikuuta 1933 Hitler tapasi von Papenin salaa. He sopivat muodostavansa yhdessä hallituksen, jossa olisi Hitlerin lisäksi vain kaksi muuta kansallissosialistia (Wilhelm Frick ja Hermann Göring) von Papenin toimiessa Hitlerin varavaltakunnankanslerina. Tällä välin von Schleicher myönsi epäonnistumisensa ja pyysi hajoittamaan Reichstagin uudelleen. Hindenburg erotti hänet ja nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi, Papenin varakansleriksi ja Hugenbergin valtiovarainministeriksi. Hitler vannoi virkavalansa uudeksi valtakunnankansleriksi 30. tammikuuta 1933. Vaikka Hindenburg vastusti jyrkästi kansallissosialisteja ja oli voittanut presidentinvaalit, hän hyväksyi vastentahtoisesti von Papenin teorian NSDAP:n katoavasta kansansuosiosta ja siitä, että valtakunnankanslerina Hitler olisi kontrolloitavissa. Päivämäärää, jolloin Hitler sai virkansa, pidetään yleisesti kansallissosialistisen Saksan alkuna, ja natsipropagandassa sitä kutsuttiin Machtergreifungiksi, vallanotoksi.

Valtiopäivätalon palo

Uusi hallitus perusti diktatuurin sarjalla nopeita määräyksiä. 27. helmikuuta 1933 valtiopäivätalo paloi raunioksi – kansallissosialistien propaganda syytti teosta kommunisteja. Seuraavana päivänä säädettiin valtakunnanpresidentin määräys kansan ja valtion suojelemiseksi (Verordnung des Reichspräsidenten zum Schutz von Volk und Staat). Sillä peruutettiin suurin osa 1919 perustuslaissa määrätyistä ihmisoikeuksista, mukaan lukien lehdistön- ja sananvapaus. Suuresta määrästä rikoksia voitiin nyt langettaa kuolemantuomio. Kommunistipuolueen johtajat vangittiin pian ennen seuraavia vaaleja, ja puolue kiellettiin. 3. maaliskuuta 1933 vaaleissa natsit saivat 43,9 % äänistä. Hitlerin hallitus sai vain pienen enemmistön Reichstagissa koalitiossa DNVP:in kanssa. Uuden Reichstagin kokoonnuttua ensimmäisenä toimena ajettiin läpi laki kansan ja valtakunnan kurjuuden helpottamiseksi (Ermächtigungsgesetz, 23. maaliskuuta). Se antoi Hitlerin hallitukselle luvan säätää lakeja Reichstagin asemasta. Lisäksi hallitus saisi toimia vain valtakunnankanslerin aloitteiden mukaan. Ainoastaan sosiaalidemokraatit uskalsivat äänestää lakia vastaan, kommunistit oli jo vangittu, ja SA:n joukot "taivuttelivat" muut edustajat vaadittavaan kahden kolmasosan enemmistöön. Lain säätämisen jälkeen myös SPD kiellettiin, eikä heinäkuun 1933 jälkeen uusia puolueita enää saanut perustaa. Hitlerille diktaattorin oikeudet takaava Ermächtigungsgesetz uudistettiin säännöllisesti neljän vuoden välein, myös sodan aikana. Muut puolueet päättivät hajoittaa itsensä välttääkseen pidätykset ja keskitysleirituomiot. 14. heinäkuuta NSDAP julistettiin ainoaksi lailliseksi puolueeksi. Ammattiyhdistysliike ADGB (Allgemeiner Deutscher Gewerkschaftsbund) murskattiin 2. toukokuuta 1933, kun SA ja NSBO (Nationalsozialistische Betriebszellenorganisation) valloittivat sen tilat ja sen johtajat vangittiin. Tärkeimmät liitot määrättiin yhdistymään saksalaiseen työläisrintamaan (Deutsche Arbeitsfront, DAF), joka oli natsien järjestö. Tammikuun 30. päivänä vuonna 1934 Saksan osavaltiot lopetettiin lailla ja niiden tehtävät siirrettiin keskushallitukselle. Kesällä 1934 tapahtui natsipuoleen puhdistus, pitkien puukkojen yö (30. kesäkuuta–1. heinäkuuta). Hitler määräsi SS:n surmaamaan SA:n Ernst Röhmin ja muut johtajat, entisen valtakunnankansleri von Schleicherin sekä muutamat Papenin alaisista.

Führer

:Pääartikkeli: Kansallissosialistinen Saksa Kansallissosialistinen Saksa Valtakunnanpresidentti Hindenburg kuoli 2. elokuuta 1934 kello yhdeksältä aamulla. Kolme tuntia aikaisemmin hallitus oli säätänyt lain, joka astuisi voimaan hänen kuoltuaan. Uusia presidentinvaaleja ei järjestetty, vaan Hitler määräsi valtakunnankanslerin ja presidentin virat yhdistettäväksi ja siirrettäväksi "Führer und Reichskanzler Adolf Hitler"ille, kuten laki määräsi. Tästä lähtien Hitler käytti arvonimeä Führer, joka tarkoittaa yksinkertaisesti johtajaa. Pian Hitler määräsi jokaisen asevoimien jäsenen vannomaan hänelle henkilökohtaisen uskollisuudenvalan. Saatuaan diktatuurisen valta-aseman ilman äänestäjien enemmistön hyväksyntää Hitler hankki kansan luottamuksen puhetaidoillaan ja propagandaministeri Joseph Goebbelsin avulla. Valtion kontrollissa oleva lehdistö sai kansan uskomaan Hitlerin olevan vapahtaja lamasta, kommunismista, Versaillesin sopimuksesta ja juutalaisista (Führer-myytti). Vuoden 1935 Nürnbergin lakien mukaan juutalaiset menettivät kansalaisuutensa ja heidät erotettiin valtion viroista, heiltä kiellettiin monet ammatit ja kaupankäynti. Seksuaalinen kanssakäyminen ja avioliitto juutalaisen kanssa kiellettiin. Juutalaisvastaista propagandaa harjoitettiin laajasti. Määräykset tiukkenivat etenkin vuoden 1938 kristalliyön jälkeen, jonka jälkeen yli 180 000 juutalaista pakeni maasta ennen sodan alkua. Maastamuutto oli kielletty, jollei omaisuuttaan jättänyt jälkeensä. Maaliskuussa 1935 Hitler julisti Versaillesin sopimuksen mitättömäksi ja otti jälleen käyttöön asevelvollisuuden. Hän aloitti massiivisen sotakoneiston, Wehrmachtin, rakentamisen. Siihen kuuluivat myös uusi laivasto, Kriegsmarine ja ilmavoimat, Luftwaffe. Työttömyys väheni nopeasti laajojen rakennushankkeiden ja sotateollisuuden ansiosta. Maaliskuussa 1936 Hitler rikkoi jälleen Versaillesin sopimusta miehittämällä demilitarisoidun Reininmaan. Kun Britannia ja Ranska eivät reagoineet, Hitler siirtyi edemmäs. Heinäkuussa 1936 alkoi Espanjan sisällissota, jossa kenraali Francisco Francon johtamat kansalliset kapinoivat tasavaltalaista kansanrintamahallitusta vastaan. Hitler lähetti joukkoja Espanjaan tukemaan Francoa ja testaamaan Saksan uusia asevoimia (katso: Legion Condor). Neuvotteluissa 25. lokakuuta 1936 Galeazzo Cianon, Mussolinin johtaman Italian ulkoministerin kanssa julistettiin syntyneeksi Rooma–Berliini akseli, jonka ympäri muut Euroopan maat pyörisivät. Ystävyyssopimus muuttui 1939 sotilasliitoksi, johon liittyivät vielä Japani, Unkari, Romania ja Bulgaria. Maat tunnettiin akselivaltoina. Hitlerin hallitus sijoitti arkkitehtuuriin suurin määrin varoja, ja Albert Speer tuli tunnetuksi valtakunnan johtavana arkkitehtinä. Berliini isännöi vuoden 1936 kesäolympialaisia, jotka Hitler avasi. Koreografit esittelivät avajaisissa arjalaisen rodun ylivoimaisuutta muita kohtaan. Elokuvaohjaaja Leni Riefenstahl teki kisoista dokumentaarisen propagandafilmin. Vuodesta 1936 lähtien Hitler itse muutti Saksan talouden sotateollisuuden tarpeisiin asettamalla aina vain korkeampia vaatimuksia aseistautumiselle ja vaatimalla talouden ja työvoiman valmistautumista armeijan täyteen liikekannallepanoon. Heinäkuussa 1937 avattiin Münchenissä rappiotaiteen näyttely, jossa oli varoittavana esimerkkinä esillä juutalaisten ja modernien taiteilijoiden töitä.

Toinen maailmansota

:Pääartikkeli: Toinen maailmansota Yksikään toinen johtaja ei osallistunut sodanjohtoon yhtä paljon kuin Hitler. Hänen ulkopolitiikkansa ja sotastrategiansa hallitsivat Saksaa 1930-luvulla ja koko sodan ajan. Hänen näkemyksiään oli lähes mahdoton kumota, vaikka hänen lisääntyvässä määrin järjenvastaiset päätöksensä johtivat lopulta Saksan tuhoon 1945. Sodan lopussa Hitler käyttäytyi Napoleonin tavoin, eikä luottanut kehenkään, vaan hoiti pienimmätkin päätökset itse. Helmikuussa 1938 Hitler otti itselleen armeijan korkeimman johtajan valtuudet.

Itävallan liittäminen Saksaan

Helmikuussa 1938 Hitlerin uhka pakotti Itävallan diktaattorin Schuschniggin eroamaan. Itävallan johtoon nousi maan natsipuolueen Arthur Seyss-Inquart. Hän kutsui Saksan joukot "apuun", ja Itävalta liitettiin kansanäänestyksessä Saksaan (Anschluss). Seuraavaksi Hitler aloitti kansainvälisen kriisin Tšekkoslovakian saksalaisten asuttamien sudeettien kysymyksestä. Syyskuussa 1938 päätettiin Hitlerin, Mussolinin, Britannian Chamberlainin ja Ranskan Daladierin kesken Münchenissä sudeettialueen luovuttamisesta Saksalle. Amerikkalainen Time-lehti valitsi Adolf Hitlerin "Vuoden Mieheksi" (Man of The Year). Sarja verettömiä voittoja toi Hitlerille laajan kansansuosion ja ruokki hänen kuvaansa voittamattomuudesta. Saksan laajeneminen toi sille myös tärkeitä resursseja (kuten Tšekkoslovakian teollisuuden), joita ilman riittävän sotavoiman rakentaminen oli mahdotonta. Vuonna 1939 Hitler oli vakuuttunut, etteivät Versaillesin sopimuksen allekirjoittajat enää vastustaisi Saksan laajenemista itään, ja että pienemmistä maista tulisi Saksan satelliittivaltioita. Heinäkuun 1938 ja tammikuun 1939 välillä armeijan vahvuutta lisättiin laajoin varusteluohjelmin kaikissa kolmessa puolustushaarassa. Wermacht eteni Prahaan 10. maaliskuuta 1939, ja Saksa sai Memelin Liettualta. Lisäksi Hitler vaati Puolalle Versaillesin rauhassa menetettyjä alueita. Tällöin Hitler kohtasi ensi kertaa vastarintaa tavoitteilleen; Puola ei suostunut luovuttamaan alueita eikä alistumaan Saksan tahtoon. Hitlerin reaktiona oli rankaista puolalaisia heidän taipumattomuudestaan.

Molotov–Ribbentrop-sopimus

Elokuussa Hitlerin Saksa liittoutui yllättäen Josif Stalinin johtaman Neuvostoliiton kanssa. Solmittu Molotov–Ribbentrop sopimus (myös Hitler–Stalin-sopimus) 23.8.1939 oli luonteeltaan hyökkäämättömyyssopimus, mutta sen salainen lisäpöytäkirja jakoi Itä-Euroopan etupiireihin maiden kesken. Kauppasopimuksia solmittiin Romanian ja Jugoslavian kanssa; Puola oli nyt eristettynä. 1. syyskuuta 1939 Hitler käynnisti hyökkäyksen Puolaan, minkä lasketaan aloittaneen toisen maailmansodan. Hitler ei uskonut, että länsivallat sekaantuisivat kriisiin. Tavoitteena oli lyhyt sota syksyn aluksi, vaikka neuvonantajat ja sotilasjohtajat varoittelivat, että Saksa ei ollut valmis sotaan. Ranskan ja Britannian julkinen mielipide oli Saksan pysäyttämisen kannalla. Hitler kuitenkin uskoi, että niiden johtajat olisivat heikkoja eivätkä uskaltaisi julistaa sotaa. Maat olivat kuitenkin luvanneet tukensa Puolalle, joten ne julistivat syyskuussa sodan Saksalle. Sodanjulistuksesta huolimatta hyökkäystä ei kuitenkaan tapahtunut, ja länsirintaman sotaa nimitetäänkin nimellä Sitzkrieg, istumasota. Hitlerin oli sodanjulistuksesta raivoissaan; hän määräsi armeijan talvihyökkäykseen Ranskaa vastaan. Viimeisen kerran Hitler kuitenkin kuunteli sotilaskomentajia, mutta lopulta vain huono sää pakotti luopumaan hyökkäyksestä. Myöhemmin hän syytti kenraaleita siitä, että oli menettänyt tilaisuuden yllättää sotaan varautumaton Ranska ja heikot brittijoukot. Vuoden 1939 lopulla Hitler valvoi henkilökohtaisesti kevään hyökkäyksen valmistelua. Hän ei hyväksynyt puolustuksellista vaihtoehtoa, vaan päätti tuhota länsivallat yhdellä ratkaisevalla iskulla. Hitler ehdotti hyökkäystä Ardennien metsien läpi, mutta vasta von Manstein viimeisteli suunnitelman. Hitler ihastui suunnitelmaan ja piti siitä kiinni vastoin kaikkia varoituksia ja neuvoja. Suunnitelmasta lähes luovuttiin siinä pelossa, että britit valtaisivat Skandinavian ja pääsisivät Saksan joukkojen sivustaan. Jälleen Hitler vaati varoituksista huolimatta Norjan valtausta, ennen kuin britit ehtisivät sen tehdä.

Hyökkäys länsirintamalla

Hiljaiselo päättyi maaliskuussa, kun Saksan joukot hyökkäsivät Tanskaan ja Norjaan. Länsirintaman sota alkoi toukokuussa, kun Saksa hyökkäsi Ranskaan, valloitti Alankomaat, Luxemburgin ja Belgian. Ranska antautui 22. kesäkuuta 1940. Suurista riskeistä huolimatta molemmat hyökkäykset johtivat suuriin voittoihin. Voittojen sarja sai Hitlerin pääliittolaisen, Mussolinin Italian liittymään sotaan toukokuussa 1940. Kesällä 1940 Saksa oli saanut mantereen hallintaansa. Saksalaiset kuvittelivat sodan olevan ohi. Hitler tarjosi rauhaa Britannialle, mutta Winston Churchillin johtama hallitus hylkäsi kaikki tarjoukset. Britannia jäi yksin sotaan Saksaa vastaan. Hitler aloitti heinäkuussa ilmasodan (Taistelu Britanniasta), joka oli tarkoitettu edeltämään maihinnousua. Kuninkaalliset ilmavoimat pääsivät viimein niskan päälle Luftwaffea vastaan lokakuussa 1940. Pommitukset (Blitz) kestivät toukokuuhun 1941. Heinäkuussa 1940 alkoi näyttää selvältä, että Josif Stalin käytti hyväkseen sotaa lännessä laajentaakseen valtapiiriään Itä-Euroopassa mm. Baltian maihin. Hitler alkoi vaatia iskua Neuvostoliittoa vastaan seuraavana keväänä. Keväällä 1941 ilmahyökkäykset Iso-Britanniaan päätettiin, ja armeija valmistui hyökkäykseen Neuvostoliittoon toukokuussa. Suunnitelman keskeytti kuitenkin brittien interventio Balkanille. Sen lisäksi, että brittijoukot saapuivat Kreikkaan, Jugoslaviassa tapahtui armeijan vallankaappaus, joka kaatoi hitlerinmielisen hallituksen.

Hyökkäys Neuvostoliittoon

Huhtikuussa Jugoslavia vallattiin ja brittijoukot ajettiin Kreikasta. Laskuvarjojoukot valtasivat Kreetan. Hitlerin mukaan Neuvostoliito oli Britannian ainoan toivo. Hitler arvioi, että jos Saksa kukistaisi Neuvostoliiton, britit antautuisivat. Neuvostoliittoon tehtävään hyökkäykseen innosti myös puna-armeijan surkea suoriutuminen Suomea vastaan talvisodassa 1939-1940. Hitler vertasi Neuvostoliittoa mätään latoon: "kun ovi potkaistaan sisään, koko rakennelma romahtaa". Hyökkäys Neuvostoliittoon, "ristiretki bolshevismia vastaan", pääsi käynnistymään kuukautta myöhässä aikataulusta. 22. kesäkuuta 1941 Saksan kolmen miljoonan miehen joukot hyökkäsivät Neuvostoliittoon rikkoen aiemmin solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen. Operaatio Barbarossaksi nimetty hyökkäys eteni syvälle Baltian maihin, Ukrainaan ja Venäjälle. Hitler ajatteli jo ennalta ja määräsi sotatuotannon keskittymään maavoimien kaluston sijasta ilmavoimiin ja laivastoon valmistelemaan uutta hyökkäystä Iso-Britanniaa ja mahdollisesti USA:ta vastaan. Saksan hyökkäys pysähtyi Venäjällä syksyn mutiin ja neuvostojoukot alkoivat vastahyökkäyksen Moskovan edustalla joulukuussa 1941. Tappioista huolimatta Hitler määräsi, että rintama täytyi pitää . 19. joulukuuta 1941 hän päätti ottaa armeijan suoraan komentoonsa. 11. joulukuuta 1941 Saksa julisti myös sodan Yhdysvalloille liittolaisensa Japanin tueksi. Nyt Saksa oli sodassa Britannian ja Neuvostoliiton lisäksi Yhdysvaltoja vastaan. Yhdysvalloista Hitlerillä oli pinnallinen kuva. Hän piti Rooseveltia "imbesillinä" ja Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa "huijauspolitiikkana" (Bluffpolitik). Hän uskoi Japanin kykenevän pidättelemään Yhdysvaltoja, kunnes Saksa olisi lyönyt Neuvostoliiton. 20. tammikuuta 1941 turvallisuuspäällikkö Reinhard Heydrich esitteli Wannseen kokouksessa Hitlerille suunnitelman juutalaisongelman "lopullisesta ratkaisemisesta", juutalaisten tuhoamisesta keskitysleireillä. Adolf Eichmann sai käyttöönsä SS-yksikön suunnitelman toteuttamiseksi. Seuraavana keväänä Hitler vaati vastoin sotilasjohdon neuvoja, että itärintaman taisteluissa painopiste siirrettäisiin rintaman eteläosaan. Hänen tavoitteensa oli vallata Neuvostoliiton öljyvarat, joskaan niiden hyödyntämiseksi ei tehty mitään valmisteluja. Kesällä 1942 Hitler vieraili yllättäen kutsumatta Suomen marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivillä Focke-Wulf Fw-200 Condor -koneellaan. Keskusteluista salaa tehty nauhoitus on luultavasti ainoa, jossa Hitler puhuu rauhallisella äänellä tavanomaisen raivoisan puheensa sijasta.

Sodan käännekohta

Sodan käännekohta tapahtui seuraavana talvena Stalingradin taistelussa. Lähi-idän ja Suezin kanavan valloitus pysähtyi El Alameinin taisteluihin marraskuussa 1942. Hitlerin periaattena oli, että vetäytyminen oli mahdotonta. Tämän seurauksena menetettiin suuri joukko laivoja, kun yritettiin pitää Rommelin joukot Afrikassa huollettuna. Lopulta Saksa menetti kaikki Pohjois-Afrikan joukot. Stalingradin taistelussa Saksa menetti mottiin jääneen 6. armeijansa Hitlerin vaadittua sitä pitämään asemansa siitä huolimatta, että murtautuminen saarrosta olisi saattanut ollut mahdollista. Kun kriisi paheni, Hitler hyväksyi Göringin lupauksen huoltaa joukot ilmateitse, mutta tämä johti suuriin tappioihin myös ilmavoimissa. Seuraavana kesänä saksalaisjoukot kärsivät tappion Kurskissa. Samaan aikaan amerikkalaiset ja brittijoukot nousivat maihin Sisiliassa ja Hitlerin liittolainen Mussolini syöstiin vallasta. Hitlerin terveys rapistui. Hänen vasen kätensä alkoi vapista ja sitä oli vaikea ohjata. Professori Ian Kershaw on uskonut tämän olevan Parkinsonin taudin merkki.

Normandian maihinnousu

Kesäkuussa 1944 alkoi samaan aikaan Normandian maihinnousu ja suurhyökkäys itärintamalla. Saksassa realistit päättelivät tappion olevan väistämätön. Joukko upseereja muodosti salaliiton Hitleriä vastaan. Claus von Stauffenberg asetti pommin heinäkuussa 1944 Hitlerin päämajaan, mutta Hitler pelastui täpärästi. Seuranneissa kostotoimenpiteissä teloitettiin yli 4000 ihmistä (usein nälkään näännyttämällä eristyksessä, jota seurasi hidas kuristaminen) ja vastarintaliike murskattiin. Britannian ilmasota oli vakuuttanut Hitlerin siitä, että vihollisen teollisuuden pommittamisella ei saavutettu juuri mitään, ja hän otaksui pitkän aikaa liittoutuneiden strategisten pommitusten olevan vain terroritaktiikkaa, johon vastattiin omalla terrorilla. Saksan strategisia aseita olivat mm. V1 ja V2-ohjukset. Mitään laajempaa yritystä integroida ilmavoimia laajempaan kokonaisstrategiaan ei kuitenkaan tehty. Vuosina 1943 ja 1944 Hitler suhtautui vihamielisesti sotilaskomentajien ehdotuksiin keskittyä pommituksilta puolustautumiseksi hävittäjäkoneiden tuotantoon hävittäjäpommittajien ja kevyiden pommittajien sijaan. Kuitenkin vuonna 1944 laajamittaisten pommitusten kiihtyessä hän raivostui ilmavoimien komentajille, koska he eivät olleet tehneet tarpeeksi pysäyttääkseen hyökkäykset , ja uhkasi koko Luftwaffen lopettamisella. Luftwaffelta puuttui kunnollinen komentaja koko loppusodan ajan, mutta Hitler kieltäytyi erottamasta Göringiä suosituksista huolimatta.

Sodan loppu

Sodan loppua kohden Saksan tilanne heikentyi molemmilla rintamilla. Hitler kääntyi jopa omia joukkojaan vastaan syyttäen heitä pelkuruudesta ja pätemättömyydestä ja erotti kaikki, jotka uskalsivat uhmata häntä. Hitlerin näkemykset olivat peräisin korpraalina toimimisesta ensimmäisessä maailmansodassa ja hänen katsantokantansa mukaan armeijalla oli yksi tehtävä: tuhota vihollinen hyökkäyksellä eikä perääntyä. Kenraalit kuitenkin vetäytyivät ja ryhmittyivät puolustuskannalle, mikä suututti Hitleriä. Pitkän vetäytymisen ja liikkuvan puolustuksen aikana saavutettujen voittojen voidaankin katsoa tulleen Hitleristä huolimatta pikemminkin kuin hänen ansiostaan. Saksan sodanjohdossa nähtiin sarja itsemurhia alkaen Luftwaffen Ernst Udetista (1941) ja Hans Jeschonnekista (1943) sotamarsalkkoihin Rommel (1944), von Kluge (1944) ja Model (1945).

Hitlerin kuolema

Model :Pääartikkeli: Hitlerin kuolema Neuvostoliiton joukot saavuttivat lopulta Berliinin huhtikuussa 1945. Hitlerin avustajat kehottivat häntä pakenemaan Baijerin tai Itävallan vuorille, mutta hän oli päättänyt kuolla pääkaupungissaan. Heinrich Himmler, SS:n johtaja, yritti antautua länsiliittoutuneille ruotsalaisen diplomaatin välityksellä. Hitlerin itsemurhaa edeltävänä päivänä Hitler halusi testata sinihapon tehoa ja niin hänen koiransa Blondi lopetettiin sinihappokapselilla bunkkerin ulkopuolella olevassa puutarhassa. Huhtikuun 29. kello 04.00 Hitler viimeisteli testamenttinsa. Hän meni naimisiin Eva Braunin kanssa bunkkerinsa karttahuoneessa 30. huhtikuuta pian puolenyön jälkeen. Tämän jälkeen hän saneli poliittisen testamenttinsa sihteerilleen Traudl Jungelle ennen menemistään nukkumaan neljän aikaan. Iltapäivällä Hitler piti tapaamisen puolueen sihteerin Bormannin kanssa ennen kuin nautti lounasta. Adolf ja Eva Hitler hyvästelivät Führerbunkerin henkilökunnan ja asujat, kuten Goebbelsin perheen, Bormannin, sihteerit ja upseerit. Tämän jälkeen he vetäytyivät yksityistiloihin. Kun kamaripalvelija Heinz Linge ja Bormann avasivat oven, Hitlerit istuivat pienellä sohvalla kuolleina. Ilmassa oli syanidin haju. Adolf Hitler oli ampunut itseään ohimoon 7,65 mm pistoolilla niellen samalla sinihappokapselin. Silminnäkijöiden mukaan Adolf ja Eva Hitlerin ruumiit poltettiin puutarhassa bunkkerin ulkopuolella, jossa ne valeltiin bensiinillä ja sytytettiin tuleen. Linge, Otto Günsche sekä Erich Kempka eivät saaneet poltettua ruumiita kunnolla, ja pommitus teki mahdottomaksi uudet yritykset. Ruumiit löysi myöhemmin neuvostoliittolainen vastavakoilun yksikkö 79. kivääriarmeijakunnasta. Hitler tunnistettiin hammaspaikkojen perusteella ja ruumiille tehtiin ruumiinavaus kuolinsyyn tutkimiseksi. Ruumiista havaittiin syanidijäämiä, mutta ampumahaavaa ei mainittu raportissa. Ruumiinavaus julkaistiin 16. toukokuuta, mutta se määrättiin pian mitättömäksi bunkkerista vangittujen väitettyä Hitlerin ampuneen itsensä. Marsalkka Žukov ilmoitti 9. kesäkuuta 1945, ettei Hitlerin jäännöksiä ole löydetty, ja hän saattaa olla vielä elossa. Ruumiinavausraportissa oli mainittu osan kallosta olevan poissa. Kallon osanen löydettiin myöhemmin Führerbunkerista, ja siinä havaittiin olevan luodinreikä ja syanidijäämiä. Kallon osanen ja tunnistuksessa käytetty alaleuka lähetettiin Moskovaan arkistoitavaksi. Arkistotietojen mukaan Hitlerien ruumiit haudattiin aluksi Magdeburgiin merkitsemättömään hautaan asfaltin alle. Vuonna 1970 rakennus oli siirtymässä Itä-Saksan hallitukselle, ja KGB:n johtaja Juri Andropov määräsi ruumiit kaivettavaksi ylös ja tuhottavaksi. 4. huhtikuuta 1970 KGB:n ryhmä poltti ruumiit ja tuhkat siroteltiin Elbeen.

Hitlerin perintö

Koko Hitlerin vallassaolon aikana Saksassa ja sen miehittämillä alueilla sovellettiin arjalaista rotuoppia, jonka tarkoituksena oli nostaa "arjalainen" rotu muiden yläpuolelle. Hitlerin tavoitteena oli myös levittää arjalaista rotua hankkimalla sille lisää elintilaa idästä (Lebensraum). Monet vähemmistöt (esimerkiksi homoseksuaalit, romanit, vammaiset, marxilaiset, kommunistit ja tunnetuimpina juutalaiset) joutuivat vainon kohteiksi. Kansallissosialistit perustivat jo 1930-luvulla keskitysleirejä joihin he kokosivat edellä mainittuja ryhmiä ja myös rikollisia. Myöhemmin jo sodan sytyttyä perustettiin useita tuhoamisleirejä, joissa pantiin toimeen lopullista ratkaisua, jonka tarkoituksena oli hävittää juutalaiset, kommunistit ja muut "yhteiskuntaan kelpaamattomat" ihmiset massiivisissa tuhoamisoperaatioissa. Suurin osa tuhoamisleireistä perustettiin nykyisen Puolan alueelle. Tunnetuin näistä lienee