:: wikimiki.org ::
| Pielisjoki |
PielisjokiPielisjoki on Suomen kuudenneksi vuolain virta ja suurin Saimaaseen virtaava joki. Se yhdistää kaksi Pohjois-Karjalan suurinta järveä, Vuoksen vesistöön kuuluvan Pielisen ja Pyhäselän. Pielisjokea pitkin nousee laivareitti Joensuusta Pieliselle.
Pielisjoki syntyi Uimaharjun murtuessa Pielisen vesimassojen painosta ja maannousemisen seurauksena. Pielisjoen rannat ovat kauneimmillaan yläjuoksulla Enosta Uimaharjuun. Erityisen kaunis on Paukkajanvirran seutu.
Pielisjoen katkaisevat Kaltimon ja Kuurnan voimalaitokset. Kummankin voimalaitoksen kohdalla on myös kanava. Kaltimon sulku on nousukorkeudeltaan Suomen suurin.
Venäjän federaation rajalta alkavan Koitajoen ja siihen yhtyvän Koitereen vedet ovat virranneet Pielisjoen uomaan mannerjään perääntymisestä saakka.
Luokka:Suomen joet
Luokka:Joensuu
Suomen
Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.
Historia
:Pääartikkeli: Suomen historia
Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina.
Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä.
Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917.
Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä.
Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.
Hallinto ja politiikka
:Pääartikkeli: Suomen politiikka
Suomen politiikka
Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa.
Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä.
Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin.
Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.
Valtion aluehallinto
:Pääartikkeli: Suomen läänit
Suomen läänit
Suomen läänit
Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta
Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi.
Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.
Paikallishallinto
: Pääartikkeli: Suomen kunnat
Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen.
Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.
Paikallinen aluehallinto
: Pääartikkeli: Suomen maakunnat
Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein.
Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä.
Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.
Maantiede
:Pääartikkeli: Suomen maantiede
Metsät
Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.
Vesistöt
Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne.
Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.
Maastonmuodot
Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.
Talous
Haltitunturi
Pääartikkeli: Suomen talous
Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi.
Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.
Matkailu
Yhdysvallat
Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.
Väestö
Pääartikkeli: Suomen väestö
Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.
Etniset ryhmät
- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 %
:Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä
Maahanmuutto ja maastamuutto
Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa.
Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.
Väestön kielet
Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5 % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin.
Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää:
(lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])
Uskonnot
Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto
Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan.
Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.
Terveys
Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.
Koulutus
Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua.
Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.
Kulttuuri
Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi.
Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia.
savolaiset]]
Urheilu
Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo.
1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.
Kirjallisuus
jalkapalloilijoista
:Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus
Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.
Musiikki
:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki
Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.
Taide
:Pääartikkeli: Suomen taide
Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.
Juhlapäivät
Katso myös
- Liikenne Suomessa
- Luettelo suomalaisista
- Luettelo suomalaisista yhtyeistä
- Puolustusvoimat
- Suomalainen keittiö
- Suomalaiset eurokolikot
- Suomen Rajavartiolaitos
- Suomi-neito
Aiheesta muualla
- [http://agricola.utu.fi/ Agricola – Suomen historiaverkko]
- [http://www.defmin.fi/ Puolustusministeriö]
- [http://www3.intermin.fi/PPA/PPA Suomi-tietokanta]
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Suomi Google Mapsissa]
Lähteet
- [http://www.stat.fi/ Tilastokeskus]
Luokka:Suomi
ms:Finland
zh-min-nan:Suomi
[[got:
SaimaaSaimaa on Suomen suurin ja Euroopan neljänneksi suurin järvi. Saimaan keskimääräinen pinnankorkeus on 75,70 metriä merenpinnan yläpuolella. Saimaan rannalla sijaitseviin kaupunkeihin kuuluvat Imatra, Joutseno, Lappeenranta, Savonlinna, Mikkeli, Varkaus, Joensuu ja Kitee. Saimaa muodostuu useista järvenselistä, joista suurimpia ovat Suur-Saimaan selkä eteläisellä Saimaalla, saariston pirstoma Pihlajavesi Savonlinnan eteläpuolella, luonnonkaunis Haukivesi Savonlinnan pohjoispuolella ja aava Pyhäselkä Joensuun eteläpuolella. Muita tunnettuja Saimaan osia ovat mm. kirkasvetinen Puruvesi, erämainen Luonteri sekä jylhä Kolovesi.
Saimaan pinta-ala on noin 4400 neliökilometriä. Suurimman osan vesistään Saimaa saa Pielisjoen kautta, joka laskee Saimaaseen Joensuussa. Kallaveden ja Syväri-järven (Nilsiä ja Varpaisjärvi) vedet laskevat Saimaaseen pääasiassa Varkauden, mutta osittain myös Heinäveden reitin kautta.
Saimaa kuuluu Vuoksen vesistöön. Saimaan lasku-uoma Vuoksi-joki virtaa Saimaasta Laatokkaan, mistä Saimaan vedet laskevat edelleen Neva-jokea pitkin mereen.
Saimaan kanava kulkee Lappeenrannasta Viipuriin ja Suomenlahteen. Toiset kanavat yhdistävät Saimaan toisiin itäisen Suomen järviin, mm. Unnukkaan, Kallaveteen, Pieliseen ja Juojärveen, muodostaen todellisen vesiteiden verkoston. Kanavia on aiemmin käytetty lähinnä puun ja muun rahtitavaran kuljettamiseen, mutta nykyisin - Saimaan kanavan vilkasta rahtialusliikennettä lukuun ottamatta - matkailijat, veneilijät ja risteilyalusten matkustajat, muodostavat kanavien tärkeimmän käyttäjäryhmän.
Saimaannorppa on Saimaalla elävä norpan alalaji.
Aiheesta muualla
- [http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=117975&lan=FI Etelä-Savon ympäristökeskuksen Saimaa-sivu]
Luokka:Saimaa
Luokka:Savo
Pohjois-Karjala
Pohjois-Karjala (ruotsiksi Norra Karelen) on Itä-Suomen lääniin kuuluva maakunta. Pohjois-Karjala on nimensä mukaisesti pohjoinen osa Suomen valtion osasta vanhaa historiallista Karjalaa. Pohjois-Karjala on harvaan asuttu ja muusta Suomesta katsottuna melko syrjässä. Maakunta asutettiin sodan jälkeen aluepoliittisin perustein, mutta jo pitkän aikaa alueelle aikoinaan muuttaneet ja heidän lapsensa ovat muuttaneet alueelta pois etelämpänä oleviin kasvukeskuksiin. Maakunta on saanut kyseenalaista kunniaa olemalla työttömyysvertailuissa johdossa Kainuun ja Lapin kanssa vuodesta toiseen.
Kunnat
Pohjois-Karjala jakaantuu 16 kuntaan, joista viisi on kaupunkeja. Alla olevassa luettelossa kaupungit ovat painotettuja.
- Eno
- Ilomantsi
- Joensuu, johon Kiihtelysvaara ja Tuupovaara liitettiin 1. tammikuuta 2005
- Juuka
- Kesälahti
- Kitee
- Kontiolahti
- Lieksa
- Liperi
- Nurmes
- Outokumpu
- Polvijärvi
- Pyhäselkä
- Rääkkylä
- Tohmajärvi, johon Värtsilä liitettiin 1. tammikuuta 2005
- Valtimo
Aiheesta muualla
- [http://www.pohjois-karjala.fi Pohjois-Karjalan Liitto]
Luokka:Karjala
Luokka:Suomen maakunnat
PielinenPielinen (Pielisjärvi) on Pielisen reitin keskusjärvi Vuoksen vesistössä Pohjois-Karjalassa. Sen koko on 870 neliökilometriä, joten se on Suomen viidenneksi suurin järvi. Pielinen on 94 metriä merenpinnan yläpuolella. Pielisen vedet laskevat Pielisjokea pitkin Pyhäselkään.
Pielisen rannoilla ovat Lieksan ja Nurmeksen kaupungit sekä Juuan kunta.
Saaria
:Hattusaari, Honkasaari (Juuka), Honkasaari (Nurmes), Iso Ristisaari, Kaitasaari, Karhusaari, Kaunissaari, Kertonsaari, Kelvänsaari, Kinahmonsaaret, Kolmassaari, Koveronsaari, Kuivasaari, Kulkulsaari, Kynsisaari, Larinsaari, Lehtosaari, Liklamo, Lokkisaari, Lörsänsaari, Mantina, Mustasaari, Paalasmaa, Patvisaaret, Pieni Ristisaari, Porosaari, Pyysaari, Rekisaari, Retusaari, Romonsaaret, Rääkky, Satjanko, Sipolansaari, Toinensaari, Turakka, Uramonsaari, Varpo.
Luokka:Suomen järvet
Joensuu
Joensuu on Pohjois-Karjalan maakuntakeskus ja asukasluvultaan Itä-Suomen läänin toiseksi suurin kaupunki. Joensuussa oli vuoden 2005 alussa 57 587 asukasta. Joensuu kuuluu Joensuun seutukuntaan, jossa on noin 93 200 asukasta. Joensuun kaupunki laajeni 1. tammikuuta 2005, kun Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran kunnat liittyivät siihen. Ennen kuntaliitosta Joensuun asukasluku oli vuoden 2004 alussa 52 659.
Maantiede ja kaupunkikuva
Joensuu sijaitsee Saimaan järvialueeseen kuuluvan Pyhäselän rannalla, johon kaupungin kahteen osaan jakava Pielisjoki laskee.
Kaupungin kokonaispinta-ala oli vuonna 2004 120,3 km², josta maa-alueita on 81,9 km². Väestöntiheys maa-alueet huomioiden oli vuoden 2004 alussa 643 as./km². Vuoden 2005 kuntaliitoksen myötä Joensuun kokonaispinta-alaksi tuli 1312,1 km², josta maa-alueita on 1173,4 km².
Arkkitehtuuri
Kaupunkisuunnittelussa on otettu huomioon viheralueiden linjamainen yhtenäisyys, ns. viherkäytävät, ja hyvät kevyen liikenteen yhteydet niin keskustassa kuin kaupungin reuna-alueillakin. Joensuu on rakenteeltaan selkeä kaupunki, eikä etenkään sen keskusta-alueelle ole kovin helppo eksyä.
Kaupunkikuvan ja kaupungin arkkitehtuurin virheenä pidetään sitä, että näköyhteydet aivan vieressä olevalle Pyhäselälle ovat monin paikoin heikot. Sen sijaan Pielisjoki on olennainen ja näkyvä osa kaupunkikuvaa. Näkymien parantaminen Pyhäselälle on otettu huomioon kaupungin kehittämisen yleisissä linjauksissa.
Suurimmissa kaupunginosissa on erilliset kirjasto-, koulu-, terveysasema-, apteekki- ja postipalvelut ja kauppakeskukset yhtenäisinä palvelukeskuksina. Valtaosa väestöstä asuu melko suppealla alueella tärkeimmissä kaupunginosissa, ja siksi matkat palveluiden luokse ovat lyhyet.
Joensuun jokinäkymiä hallitsevan Niinivaaran laella on Pohjois-Karjalan keskussairaala. Aivan keskustan ruutukaava-alueen reunalla sijaitsevat Joensuun yliopisto ja osa Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta.
Kaupunginosat
Ennen vuoden 2005 kuntaliitosta kaupunki muodostui 25:stä kaupunginosasta:
Katso tarkemmin: Joensuun kaupunginosat
Ilmasto
Itärajan lähellä sijaitseva Joensuu kuuluu mannermaisemman ilmaston piiriin kuin suurin osa Suomen kaupungeista ja alueista. Tämä tarkoittaa, että talvet ovat yleensä kylmiä ja kesät lämpimiä. Kesällä on yleensä voimakas, pitkäaikainen ja hautova helleaalto tai useampiakin, jotka johtuvat ilmamassojen liikkumattomuudesta. Keskikesällä Pohjois-Karjala on Suomen lämpimimpiä seutuja. Joensuussa on usein aivan erilainen hetkellinen säätila, kuin Etelä-, Keski- ja Länsi-Suomessa. Näin ollen Lounais-Suomi-keskeisen valtakunnallisen televisiokanavan juontajien ja uutistenlukijoiden säätä koskevat harmittelut tai kommentit eivät useinkaan kerro joensuulaisille mitään.
Liikenneyhteydet
Joensuun kaupunginosat
Joensuu on tärkeä rautateiden risteysasema. VR:n kaukoliikenne kuljettaa Joensuusta etelään (Joensuu-Lappeenranta-Lahti-Helsinki), länteen (Joensuu-Pieksämäki-Tampere-Turku) ja pohjoiseen (Joensuu-Nurmes). Itään johtava raideyhteys Ilomantsiin ei ole ollut enää vuosiin matkustajakäytössä.
Joensuun lentoasema sijaitsee Liperin kunnassa 11 km Joensuun keskustasta luoteeseen. Joensuusta on suora lentoyhteys Helsinkiin.
Sisävesiliikennettä palvelee Ukonniemen syväsatama Penttilän kaupunginosassa.
Joensuu on maantieliikenteen tärkein solmukohta Pohjois-Karjalassa. Kaupunkiin pääsee seuraavia valtateitä ja kantateitä pitkin:
- VT 6 Lappeenrannan ja Kajaanin suunnista
- VT 17 Kuopion suunnasta
- VT 23 Varkauden suunnasta
- KT 74 Ilomantsin suunnasta
Välimatkat maanteitse
Historia
:pääartikkeli: Joensuun historia
Joensuun historia
Nykyisen Joensuun alueella on ollut asutusta jo kivikaudella. 1000-luvun alussa Laatokan luoteis- ja pohjoisrantoja asutti omaleimainen muinaiskarjalainen kulttuuri, jonka vaikutukset kulkeutuivat vähitellen myös nykyisen Pohjois-Karjalan suuntaan. Vesistöt toimivat erämaan kulkureitteinä tuoden mukanaan turkismetsästäjiä ja kaupankäyntiä. Joensuun seutu oli lähinnä kaukana asuvien heimojen (varsinkin muinaiskarjalaisten) hyödyntämää erämaata ja pielisjoki läpikulkuväylä merkittävämpien alueiden välillä, mutta alueella oli myös asuinpaikkoja. Ortodoksisen uskon saavuttua perustettiin Joensuussa sijaitsevaan Kuhasaloon Valamon luostarin sivuluostari. Ruotsit, luterilaiset kuitenkin polttivat luostarin.
Joensuu-niminen kylä löytyy jo Ruotsin vallan aikaisista kartoista. Venäjän keisari Nikolai I perusti Joensuun kylän paikalle Joensuun kaupungin vuonna 1848. Kaupunki alkoi kasvaa nopeasti. Joensuun koskissa on harjoitettu paljon tukinuittoa. Joensuun kosken ohi kaivettiin kanava ja rakennettiin sulut, jotta isommat alukset voisivat käyttää Pielisjokea kulkuväylänä. Joensuu on vanha puuteollisuuskaupunki, mutta nykyisin muut teollisuudenalat ovat korvanneet puuteollisuuden lähes täysin.
Hallinto
kanava kaupungintaloa ja Helsingin rautatie-asemaa.]]
Joensuun kaupunginjohtaja on Juhani Meriläinen. Hänen tehtävikseen kaupungin hallintosääntö määrittelee kaupungin johtamisen, toiminnan tuloksellisuuden seurannan ja raportoinnin sekä kaupungin organisaatiokulttuurin kehittämisen.
Kaupungin hallintosäännön mukaan kaupunginhallituksen tehtävä on johtaa kaupungin hallintoa ja taloutta kaupunginvaltuuston hyväksymien tavoitteiden mukaisesti. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja kaudella 2005-2008 on Seppo Eskelinen, 1. varapuheenjohtaja Timo Elo ja 2. varapuheenjohtaja Anu Vehviläinen. Heidän lisäkseen kaupunginhallituksessa on kahdeksan muuta jäsentä. Kaupunginhallitus voi asettaa toimikautensa ajaksi erilaisia tilapäisiä toimikuntia. Näistä esimerkkeinä mainittakoon Kansainvälisten asiain toimikunta ja Katunimitoimikunta.
Anu Vehviläinen
Kaupungin hallinnossa ylintä päätösvaltaa käyttävän kaupunginvaltuuston valtuustoryhmät kaudella 2005-2008 ovat (suluissa edustajien määrä valtuustossa):
- SDP (18)
- Kokoomus (12)
- Keskusta (11)
- Vihreä Liitto (4)
- Kristillisdemokraatit (3)
- Vasemmistoliitto (3)
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja kaudella 2005-2008 on Pekka Ravi, 1. varapuheenjohtaja Pekka Kolehmainen ja 2. varapuheenjohtaja Matti Väistö.
Matti Väistö
Kaupungin palvelutoiminta tapahtuu kaupungin lautakunniksi kutsuttujen luottamushenkilöelimien alaisuudessa. Lautakuntien jäsenistön valitsee kaupunginvaltuusto. Joensuun kaupungin lautakunnat ovat:
- Koulutuslautakunta
- Kulttuuri- ja liikuntalautakunta
- Pelastuslautakunta
- Peruspalvelulautakunta
- Tekninen lautakunta
- Ympäristölautakunta
Joensuun kaupungin tuloveroprosentti vuonna 2005 on 19,00%.
Kulttuuri
Matti Väistö
Joensuu on vilkas kulttuurikaupunki. Musiikki on tärkeä osa joensuulaista kulttuurielämää. Tunnetuista suomalaisista rock-yhtyeistä muun muassa Hassisen Kone ja Neljä Ruusua ovat Joensuusta lähtöisin. Näiden yhtyeiden johtohahmot Ismo Alanko (Hassisen Kone) ja Ilkka Alanko (Neljä Ruusua) ovat nykyään tunnetuimpia Joensuusta lähtöisin olevia henkilöitä. Joensuun lukuisista kulttuuritapahtumista tunnetuimpia on Ilosaarirock. Eräs kulttuuritapahtumista on myös Joen yö.
Pyhäkköjä
Joen yö
Evankelis-luterilainen ja ortodoksinen pääkirkko ovat Joensuun keskustan läpi kulkevan kirkkokadun vastakkaisissa päissä, ja samalla keskustan eli ruutukaava-alueen vastakkaisilla puolilla. Idän ja lännen Kirkot katsovat ikään kuin toisiaan kaupungin yli.
Kirkkokadun eteläpäässä pienellä mäellä sijaitsee luterilainen pääkirkko, "Joensuun kirkko". Pääkirkko edustaa uusgootiikkaa. Taajama-alueella on lisäksi neljä muuta luterilaista kirkkoa: Niinivaaran kirkko, Noljakan kirkko, Rantakylän kirkko ja Utran puukirkko.
Kirkkokadun pohjoispäässä on niin ikään pienellä mäellä ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko. Pyhän Nikolaoksen kirkko on perinteinen ortodoksikirkko, joka on valmistunut vuonna 1887. Joensuussa on lisäksi toinen ortodoksikirkko; Pyhän Johannes teologin kirkko, jonka arkkitehtuuri on bysanttilainen.
Näiden lisäksi Joensuun kunnassa on uudet alueet mukaan luettuna kymmenisen merkittävää luterilaista ja ortodoksista pyhäkköä.
Joensuun lähellä sijaitsee Uusi Valamon luostari, joka on perustettu Neuvostoliiton otettua haltuunsa Laatokassa sijaitsevan Valamon luostarin. Joensuussa on ennen sijainnut alkuperäisen Valamon luostarin sivuluostari, jonka ruotsit kuitenkin polttivat.
Yöelämä
ruotsit, joka yhdistää Niinivaaran ja keskustan kaupunginosat.]]
:pääartikkeli: Joensuun yöelämä
Joensuun yöelämä on keskittynyt vain muutaman korttelin alueelle keskustassa, jonne kerääntyy ihmisiä laajoilta alueilta Joensuun ulkopuoleltakin. Kuten monessa muussakin suomalaisessa kaupungissa, sadat teinit juhlivat ja meluavat Joensuun torilla perjantai-iltaisin, jolloin myös korttelirallin ajajat ovat tavallinen näky. Pielisjoessa sijaitseva Kanavasaari on suosittu alle 18-vuotiaiden illanviettopaikka.
Ystävyyskaupunkitoiminta
Joensuun ystävyyskaupungit ovat:
- Linköping, Ruotsi
- Tønsberg, Norja
- Roskilde, Tanska
- Ísafjörður, Islanti
- Hof, Saksa
- Vilna, Liettua
- Petroskoi, Venäjä (yhteistyösopimus)
Tutustumiskohteita
Venäjän laella, ja näkyy siksi kauas. Kuva Penttilästä]]
- Trooppinen perhospuutarha
- Pohjois-Karjalan museo
- Taidemseo
- Sortavalan pienoismalli
- Joensuun kirkko (v. 1903)
- Ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko (v. 1887)
- Yliopiston kasvitieteellinen puutarha
- Tori
- Kauppahalli
Muuta vierailijoita kiinnostavaa
- Joensuun laulujuhlat
- Karelia-soutu heinäkuussa
- Joensuun kaupunginteatteri
- Kesäteatteri
- Joensuun kaupunginorkesteri
- Joensuun nukketeatteritalo
- Sisävesilaivaliikenne
Aiheesta muualla
- [http://www.jns.fi Joensuun kaupunki]
- [http://www.joensuuopas.com/ Joensuun kaupunkiopas - Joensuuopas]
- [http://jytykartat.jns.fi Joensuun seudun opaskartta] (Karttasovellus vaatii Javaa tukevan selaimen ja käyttöjärjestelmän)
- [http://www.karjalainen.fi/cgi-bin/vk Sanomalehti Karjalaisen verkkolehti]
- [http://www.karjalainen.fi/kaupunginosat/kaupunginosat2002-2003.htm Karjalaisen juttusarja Joensuun kaupunginosista]
Luokka:Suomen kaupungit
Luokka:Karjala
Luokka:Joensuu
Eno:Tämä artikkeli käsittelee Enon kuntaa. Eno voi tarkoittaa myös äidin veljeä, katso Suku (sukututkimus).
Eno on Suomen kunta Itä-Suomen läänissä, Pohjois-Karjalan maakunassa. Enon kunnassa on kaksi taajamaa, n. 2 000 asukkaan Enon kirkonkylä ja 1 600 asukkaan teollisuuskeskus Uimaharju. Kunnan väkiluku on 6 894 (1.1.2004).
Matkaa maakuntakeskukseen Joensuuhun kuntakeskuksesta on 36 kilometriä.
Enossa toimi Suomen pienin kunnallinen liikennelaitos. Se syntyi vuonna 1953 koululaisten kuljetustarpeesta, mutta lakkautettiin kesän lopussa 2005 kannattamattomana.
Kylät
Ahveninen, Aittovaara, Eno (Enonkylä), Haapalahti, Kirkonkylä, Kuusjärvi, Luhtapohja, Löytöjärvi, Pirttivaara, Revonkylä, Sarvinki, Uimaharju, Ukkola
Aiheesta muualla
- [http://www.eno.fi Enon kunnan kotisivut]
- [http://www.eno.fi/fi/cfmldocs/index.cfm?ID=567 Enon liikennelaitos]
-
Venäjä
Venäjän federaatio (Россия, Rossija) on pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka ulottuu sekä Euroopan että Aasian alueelle. Venäjän naapurimaita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia, Pohjois-Korea ja Japani (ei maarajaa). Venäjällä on rantaviivaa Pohjoiselle jäämerelle, Tyynellemerelle, Itämerelle, Mustallemerelle ja Kaspianmerelle.
Historia
Pääartikkeli: Venäjän historia
Nestorin kronikan mukaan Venäjän perusti Skandinaviasta tullut varjagi, Rurik. Ensimmäinen Venäjä perustettiin Kiovaan ja se oli Ukraina. Toinen Venäjä on Moskovan suuriruhtinaskunnan ympärille mongolimiehityksen aikana muodostunut auktokraattinen valtio.
Venäjä on Suomen itänaapuri, mistä johtuen Suomella ja Venäjällä on pitkä yhteinen historia. Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa vuosina 1809–1917.
Keisarikunta lakkasi vuoden 1917 vallankumouksissa eikä väliaikainen hallitus kyennyt säilyttämään kokonaisuutta. Bolšekivit muodostivat Venäjän federaation johdolla Neuvostoliiton 1922, mikä oli alueiltaan pienempi kuin Venäjän keisarikunta. Vuonna 1991, Neuvostoliiton purkautuessa ja korvautuessa entisten neuvostotasavaltojen välisten suhteiden osalta Itsenäisten valtioiden yhteisöllä, Venäjästä tuli jälleen oma valtionsa, Venäjän federaatio.
Politiikka
Pääartikkeli: Venäjän politiikka
Venäjän valtiomuoto on federaatio eli liittovaltio. Venäjän valtionpäämies on presidentti, joka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Presidentin toimikausien määrä on rajoitettu kahteen peräkkäiseen kauteen. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin, jonka duuma hyväksyy.
Lainsäädäntövalta Venäjällä kuuluu kaksikamariselle parlamentille eli
liittokokoukselle. Parlamentin ylähuoneeseen, liittoneuvostoon,
valitaan 178 edustajaa, kaksi kultakin 89 alueelta. Alahuone eli
duuma koostuu 450 edustajasta. Näistä puolet valitaan yksittäisistä vaalipiireistä suoralla kansanvaalilla ja puolet maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia.
Ihmisoikeusrikokset
Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet Venäjää Tšetšeniassa ja Ingušiassa tehdyistä ihmisoikeurikoksista. Amnestyn mukaan räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin kuuluu muun muassa Venäjän viranomaisten harjoittama kidutus, sieppaukset ja salaiset pidätykset. Ihmisiä kerrotaan pidätetyn mielivaltaisesti ja pidetyn eristettyinä, jotta heiltä saataisiin tunnustus rikoksiin, joita he eivät ole tehneet.
Venäjän federaation subjektit
Pääartikkeli: Venäjän osat
Venäjän federaation koostuu 88 liittovaltiosubjektista. Niitä pyritään hallinnoimaan seitsemän liittovaltiopiirin (федеральный округ, federal'nyj okrug) ryhmissä. Jako liittovaltiopiireihin ei perustu Venäjän federaation perustuslakiin ja on siksi hallinnon itsensä luoma tapa koordinoida alueita. Liittovaltiopiirit eivät ole Venäjän federaation yhdessä muodostavia osia, liittovaltiosubjekteja. Vastaavanlainen tapa Neuvostoliitossa perustui neuvostotasavaltojen rajat ylittäviin taloussuunnittelualueisiin, mikä ei sekään perustunut perustuslakiin, vaan koordinaation vuoksi kansantalouden keskussuunnittelun kautta omaksuttuun hallintokäytäntöön.
Näistä laajin itsehallinto on 21 tasavallalla (республика, respublika), joilla on muun muassa omat perustuslakinsa, minkä tulee olla sopusoinnussa Venäjän federaation perustuslain kanssa. Tasavaltojen lisäksi federaatiossa on 7 aluepiiriä (край, kraj) sekä 48 aluetta (область, oblast'). Eräiden aluepiirien ja alueiden sisällä sijaitsevat vielä 9 autonomista piirikuntaa (автономный округ, avtonomnyj okrug) sekä yksi autonominen alue (автономная область, avtonomnaja oblast'). Kaksi kaupunkia, Pietari ja Moskova, ovat itsessään liittovaltiosubjekteja ilman ympäröiviä oblasteja, Leningradin oblastia tai Moskovan oblastia. Muissa suurissa kaupungeissa oblastiin kuuluu sekä itse kaupunki että sitä ympäröivä seutu.
Maantiede
Pääartikkeli Venäjän maantiede
Venäjän korkein kohta on Mt. Elbrus (Gora El-brus) 5 633 m.
Venäjän suurimmat, yli miljoonan asukkaan kaupungit asukaslukuineen:
- Moskova (Москва), 10,1 milj.
- Pietari (Санкт-Петербург), 4,6 milj.
- Novosibirsk (Новосибирск), 1,4 milj.
- Nižni Novgorod (Нижний Новгород), 1,3 milj.
- Jekaterinburg (Екатеринбург), 1,3 milj.
- Samara (Самара), 1,2 milj.
- Omsk (Омск), 1,1 milj.
- Kazan (Казань), 1,1 milj.
- Tšeljabinsk (Челябинск), 1,1 milj.
- Rostov-na-Donu (Ростов-на-Дону), 1,1 milj.
- Ufa (Уфа), 1,0 milj.
- Volgograd (Волгоград), 1,0 milj.
- Perm (Пермь), 1,0 milj.
Katso myös: Luettelo Venäjän kaupungeista
Venäjän alueet
Tasavallat
Luettelo Venäjän kaupungeista
Luettelo Venäjän kaupungeista
#Adygeia (Адыгея)
#Altai (Алтай)
#Baškortostan, Baškiria (Башкортостан)
#Burjatia (Бурятия)
#Dagestan (Дагестан)
#Ingušia (Ингушская)
#Kabardi-Balkaria (Кабардино-Балкарская)
#Kalmukia (Калмыкия)
#Karatšai-Tšerkessia (Карачаево-Черкессия)
#Karjala (Карелия)
#Komi (Коми)
#Mari (Марий-Эл)
#Mordva (Мордовия)
#Saha (Jakutia) (Саха (Якутия))
#Pohjois-Ossetia (Северная Осетия)
#Tatarstan (Tataria) (Татарстан)
#Tuva (Тува)
#Udmurtia (Удмуртия)
#Hakassia (Хакасия)
#Tšetšenia (Чечня)
#Tšuvassia (Чувашия)
Aluepiirit
- Altai (Алтайский)
- Habarovsk (Хабаровский)
- Krasnodar (Краснодарский)
- Krasnojarsk (Красноярский)
- Perm
- Primorje (Приморский)
- Stavropol (Ставропольский)
Alueet
Liittovaltion kaupungit
- Moskova
- Pietari
Autonominen alue
- Juutalaisten autonominen alue (Еврейская автономная область)
Autonomiset piirikunnat
- Agin-Burjatia (Агин-Бурятия, Агинский-Бурятский автономный округ)
- Evenkia (Эвенкия, Эвенкийский автономный округ)
- Hanti-Mansia (Ханты-Мансия, Ханты-Мансийский автономный округ)
- Jamalin Nenetsia (Ямало-Ненеция, Ямало-Ненецкий автономный округ)
- Korjakia (Корякия, Корякский автономный округ)
- Nenetsia (Ненеция, Ненецкий автономный округ)
- Taimyr (Таймырия (Долгано-Ненеция), Таймырский (Долгано-Ненецкий) автономный округ)
- Tšukotka (Чукотка, Чукотский автономный округ)
- Ust-Ordan Burjatia (Усть-Ордин-Бурятия, Усть-Ордынский Бурятский автономный округ)
Talous
Pääartikkeli Venäjän talous
Venäjän bruttokansantuote on ostovoimalla korjattuna maailman 10. suurin, mutta suuren väkiluvun takia se on henkilöä kohden melko alhainen. Bruttokansantuote romahti 45 % Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1991. Vuosina 1999-2002 kasvu on ollut 6 % vuodessa ja sitä on siivittänyt korkea öljyn hinta. Öljyn, kaasun, metallien ja puutavaran vienti tuo 80 % vientituloista. Venäjällä on runsaasti luonnonvaroja, korkeasti koulutettu väestö ja laaja teollisuuspohja.
Venäjä on lähes velaton. Maan ulkomaanvelka on vain 28% BKT:sta, kun se vielä 1998 oli 90%.
Venäjän tärkeitä viljelyskasveja ovat vehnä, ruis, kaura, peruna ja pellava. Mustanmeren koilispuolella viljellään tupakkaa, viiniä, puuvillaa, teetä ja hedelmiä. Kuivilla alueilla laidunnetaan lampaita, ja pohjoisella tundralla harjoitetaan poronhoitoa. Siperian taigalla metsätalous on tärkeä toimeentulon lähde.
Venäjä on merkittävä kalastusvaltio. Tärkeitä kalastussatamia ovat Murmansk, Arkangeli, sekä Kaukoidän satamat Tyynenmeren rannalla.
Väestö
Pääartikkeli: Venäjän väestö
Venäjä on valtavan pinta-alansa vuoksi verrattain harvaan asuttu maa,
vaikka sen väkiluku on maailman 7. suurin. Väestö on keskittynyt maan länsi- ja lounaisosaan. Yleisesti ottaen 60. leveyspiirin pohjoispuolelle jäävä osa Siperiasta on erittäin harvaan asuttua.
Vuonna 2002 toimitetun väestölaskennan mukaan venäjän väestöstä 79,8 % on venäläisiä. Muita kansallisuusryhmiä ovat tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2 %), baškiirit (1,2 %), tšuvassit (1,1%), mordvalaiset, valkovenäläiset. Alle 0,5 % väestönosuuden muodostavia kansallisuuksia ovat lisäksi muun muassa armenialaiset, avaarit, tšetšeenit, saksalaiset, juutalaiset, kazakit, marit ja udmurtit.
Venäjän väestöstä 73 % asuu kaupungeissa.
Kulttuuri
Venäjällä sekä muissa entisen Neuvostoliiton maissa on varsin edistynyt kulttuuri Neuvostoliiton romahduksesta ja talouden lama-ajoista huolimatta. Sekä kirjallisuus että teatteri ovat Venäjällä suosittuja kulttuurimuotoja, mutta venäläinen musiikki ei ole merkittävästi menestynyt maan rajojen ulkopuolella hitiksi noussutta tyttöbändi t.A.T.u.:a lukuun ottamatta. Venäjän syrjäisemmillä alueilla kansanmusiikki on yhä voimissaan.
Venäläinen kirjallisuus, teatteri, baletti sekä runous on maailmallakin arvostettua.
Katso myös venäläinen keittiö.
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- timantit
- useat mineraalit
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- maakaasu
- puutavara
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| 1. tammikuuta & 2. tammikuuta | uusivuosi | Новый год | valtiollinen juhlapäivä |
| 7. tammikuuta | ortodoksinen joulu | Рождество | valtiollinen juhlapäivä |
| 23. helmikuuta | isänmaan puolustajan päivä | День защитника отечества | valtiollinen juhlapäivä |
| 8. maaliskuuta | kansainvälinen naistenpäivä | Международный женский день | valtiollinen juhlapäivä |
| 1. & 2. toukokuuta | kevään ja työn juhla | Праздник весны и труда | valtiollinen juhlapäivä |
| 9. toukokuuta | voitonpäivä | День Победы | valtiollinen juhlapäivä |
| 12. kesäkuuta | Venäjän Federaation kansallispäivä | День независимости | valtiollinen juhlapäivä |
| 4. marraskuuta | kansallisen yhtenäisyyden päivä | | valtiollinen juhlapäivä |
| 12. joulukuuta | perustuslain päivä | День конституции | valtiollinen juhlapäivä |
Aiheesta muualla
- [http://www.rusembassy.fi/IndexFinl.htm Venäjän federaation suurlähetystö Suomessa]
- [http://www.venajaseura.com/linkit/alaotsikko10.htm Venäjä-aiheita ja -yhteyksiä]
- [http://maps.google.com/maps?ll=64.014496,90.527344&spn=33.827367,123.240234&t=h&hl=en Venäjä Google Mapsissa]
- [http://www.archive.org/details/VenajanHistoria Venäjän Historia 1878-1918] e-kirja Internet Archivessa
-
Luokka:Entiset neuvostotasavallat
als:Russland
roa-rup:Rusii
ms:Russia
zh-min-nan:Lō·-se-a
ko:러시아
ja:ロシア
simple:Russia
th:สหพันธรัฐรัสเซีย
KoitajokiLähellä Suomen ja Venäjän rajaa Ilomantsin pohjoisosissa alkava erämainen Koitajoki mutkittelee ensin kohti etelää Suomen puolella, koukkaa Venäjän puolelle ja palaa takaisin Suomen puolelle Möhkön lähellä Petkeljärven kansallispuiston ja Nuorajärven maisemissa, josta joki mutkittelee verkkaisesti länttä kohti Ilomantsin kunnan halki. Koitereesta Haapajokea pitkin purkautuvat vedet yhdistyvät Koitajokeen Hiiskosken eteläpuolella. Joki päättyy lännessä Pamilon voimalaitokseen, jossa vedet syöksyvät tunnelia pitkin noin 44 metriä alemmas, likimain Pielisen pinnan tasossa olevaan Jäsys-järveen.
Mielenkiintoinen joen historiaa koskeva yksityiskohta on, että Suomen viimeisin aito siipiratasalus s/s Koita rakennettiin vuonna 1905 juuri Koitajoella tapahtuvaa puutavaran varppausta ja hinausta varten. Nykyisin Koitajoen reitti on erityisesti retkimelojien suosiossa rauhallisen luonteensa ja kauniiden maisemiensa takia.
Luokka:Suomen joetLuokka:Euroopan joet
Joet
Luokka:JoensuuJoensuuhun liittyviä artikkeleja.
Luokka:Pohjois-Karjalan maakunnan kunnat
Luokka:Suomen kaupungit Wikipedia:Weiterleitung
Unter einer Weiterleitung, häufig auch mit dem engl. Redirect [] bezeichnet, versteht man in der Wikipedia die Umleitung eines Artikels auf einen anderen. Wird der erste Artikel aufgerufen, zeigt die Wikipedia stattdessen den zweiten Artikel an. Damit kann man beispielsweise erreichen, dass beim Aufruf des Artikels Vicco von Bülow stattdessen der Artikel Loriot erscheint. Eine Weiterleitung entspricht also im Wesentlichen dem „siehe: xxxx“ einer klassischen Papierenzyklopädie.
Das ganze wird mit dem #REDIRECT-Kommando realisiert.
Weiterleitung anlegen
Um eine Weiterleitung anzulegen, trägt man im Bearbeitungsbereich folgendes ein:
Bitte beachte:
#hinter dem '#' kein Leerzeichen
#den Text 'REDIRECT' in Großbuchstaben schreiben
#dann ein Leerzeichen und den Link
Soll etwa der Artikel Vicco von Bülow auf Loriot weitergeleitet werden, ruft man den ersteren Artikel auf und trägt im Bearbeitungsbereich #REDIRECT Loriot ein.
Wird eine Seite derart umgeleitet, so erscheint im Kopf der angezeigten Seite der Hinweis „umgeleitet von “. Will man die Weiterleitung wieder rückgängig machen, dann klickt man einfach auf und gelangt so zum Bearbeitungsbereich. Nicht wundern, wenn der Artikel, zu dem umgeleitet wird, noch gar nicht existiert (weil man ihn z.B. erst noch schreiben will), dann funktioniert auch die Umleitung noch nicht.
Wird die Zielseite aber dann angelegt, funktioniert auch die Weiterleitung.
Zu beachten ist allerdings, dass eine Weiterleitung nicht auf eine weitere Weiterleitung verweisen darf. Die Software lässt dies zwar zu, aber diese „Kette“ von Weiterleitungen kann nicht verfolgt werden, so dass der Benutzer nach der ersten Weiterleitung hängen bleibt und sich selber weiterklicken muss. Eine Weiterleitung muss, um zu funktionieren, direkt auf einen „echten“ Artikel zeigen.
Aus demselben Grund sollten keine Weiterleitungen auf noch nicht geschriebene Artikel angelegt werden. Solche Weiterleitungen würden außerdem andere Benutzer möglicherweise davon abhalten, einen Artikel zu schreiben, weil Links auf die Weiterleitung blau statt rot sind und so den Eindruck vermitteln, der Artikel sei schon geschrieben.
Nachträgliches Ändern
Man kann einen Redirect im Nachhinein noch bearbeiten, indem man das Stichwort, zum Beispiel Goethe, aufruft und dann im Artikel auf den Link klickt, der hinter „Weitergeleitet von“ steht.
Oder man kopiert die folgende Zeile in die Browserzeile und ersetzt das Wort PLATZHALTER mit dem Stichwort, das man editieren möchte.
de.wikipedia.org/w/wiki.phtml?title=PLATZHALTER&redirect=no
Weiterleitungen und Artikelverschiebung
Verschiebt man mit „Artikel verschieben“ eine Seite zu einem anderen Titel, legt die Software automatisch eine Weiterleitung von dem alten auf den neuen Seitentitel an.
Regeln für die Anlage von Weiterleitungen
Alternative Bezeichnungen und Synonyme
Artikel sollten grundsätzlich den Titel der im Deutschen gebräuchlichsten Schreibweise tragen und sich an die Wikipedia:Namenskonventionen halten. Es ist aber sinnvoll, Weiterleitungen mit alternativen Bezeichnungen und Schreibweisen des Artikeltitels anzulegen (also Vicco von Bülow -> Loriot, Apfelsine -> Orange (Frucht)) und von diesen zum Artikel weiterzuleiten. Das führt zu besseren Suchergebnissen, dichterer Verlinkung, und vor allem verhindert es, dass ein Artikel doppelt geschrieben wird. Dasselbe gilt für veraltete Bezeichnungen, wie Bombay -> Mumbai.
In allen Fällen ist darauf zu achten, dass bereits in der Einleitung die weitergeleiteten Begriffe auftreten, damit der Leser sofort sieht, weshalb er bei diesem Artikel gelandet ist.
Inhaltliche Überlappung
Gelegentlich kann durch das Zusammenführen von thematisch eng verwandten Begriffen in einem Sammelartikel die Übersichtlichkeit erhöht werden. Beispielsweise werden die Begriffe Stalaktit, Stalagmit und Stalagnat unter Tropfstein abgehandelt.
Auch hier ist darauf zu achten, dass der Leser den weitergeleiteten Begriff schnell findet, am besten in der Einleitung oder im Inhaltsverzeichnis.
Nicht verwendet werden sollen Weiterleitungen hingegen, wenn die beiden Namen unterschiedliche Dinge bezeichnen. Ein Weiterleitung von Sehhilfe auf Fehlsichtigkeit ist ungeeignet, da keines der beiden Lemmata das andere umfasst.
Sinnvoll sind Weiterleitungen auch bei Begriffen mit gleichem Wortstamm, gleichem Thema, aber unterschiedlichen Bedeutungen wie Kannibale und Kannibalismus. Hier sollte das Thema nur einmal behandelt werden. Ein Trivialartikel wie Ein Kannibale ist jemand, der Kannibalismus betreibt. ist nicht nötig.
Keinesfalls sollten jedoch Weiterleitungen von einem relativ unbedeutenden Nebenaspekt eines Themas auf das Hauptthema angelegt werden. Eine Weiterleitung von Libur auf Köln oder von Mario und der Zauberer auf Thomas Mann würde nichts bringen, da die Information im Hauptartikel unterginge. Entweder werden solche Nebenaspekte in separaten Artikeln behandelt, oder sie bleiben ohne eigenen Eintrag und können über die Volltextsuche gefunden werden.
Sonderzeichen
Ausführliche Regelungen zu Umleitungen bei Sonderzeichen wurden in den Namenskonventionen der Wikipedia festgelegt. Faustregel: Immer den in der Landessprache korrekten Namen (z. B. São Paulo) verwenden, aber ggf. eine Umleitung darauf anlegen (Sao Paulo).
Für die im Deutschen generell verwendeten Umlaute ä/ö/ü braucht es keine Weiterleitungen wie z.B. Muenchen oder Munchen.
Für Artikelnamen mit dem scharfen ß, das auf Schweizer Tastaturen fehlt, sind hingegen Weiterleitungen wie Luftgewehrschiessen->Luftgewehrschießen gewünscht.
Transkriptionen
Sehr oft werden in der deutschen Wikipedia die englischen Transkriptionen ausländischer Persönlichkeiten oder Ortsnamen übernommen. So liest man gelegentlich Nikita Sergeyevich Khrushchev statt Nikita Sergejewitsch Chruschtschow oder Fallujah statt Falludscha. Auch wenn das nicht grundsätzlich falsch ist, entspricht es doch nicht den üblichen Regeln zur Transkription ins Deutsche. Laien haben aber häufig Schwierigkeiten, die korrekte Schreibung zu erkennen. Es hat sich daher als zweckmäßig erwiesen, Umleitungen von der englischen auf die deutsche Transkription anzulegen, um ein doppeltes Anlegen solcher Artikel zu verhindern. Siehe hierzu auch den entsprechenden Abschnitt über fremde Schriftsysteme in den Namenskonventionen!
Falschschreibumleitungen
Häufige falsche Schreibweisen von Wörtern sollten dagegen nicht über Weiterleitungen abgefangen werden, da das dem Anwender das Gefühl gibt, die falsche Schreibung sei eine erlaubte, richtige. Eine Möglichkeit, dieses Problem zu lösen, findet sich unter Eifelturm demonstriert. Bei eindeutiger Falschschreibung ist das Beispiel von 'Lybien' empfehlenswert.
Von Wortformen, die bis zur Reform der deutschen Rechtschreibung von 1996 richtig waren, ist hingegen eine direkte Weiterleitung auf den Artikel in der neuen Rechtschreibung sinnvoll (vergleiche Wikipedia:Rechtschreibung).
Beugungsformen
Für deklinierte Formen sollten keine Weiterleitungen angelegt werden, auch nicht, um den Wikipedia-Autoren Tipparbeit zu sparen. Das heißt, gegebenenfalls muss ein Link in der Form „In der Dominikanischen Republik“ ausgeschrieben werden, und nicht via Dominikanischen Republik weitergeleitet werden. Gleiches gilt für die Konjugation von Verben und die Steigerung von Adjektiven. Eine Ausnahme kann für die Mehrzahl gemacht werden, etwa für Wörter, die vor allem im Plural gebraucht werden (Haare, Socken) oder für Wörter mit einer unregelmässigen Pluralform, aus der sich für Deutschsprachige die Singularform nicht automatisch ergibt (Generika, Kibbuzim).
Es sollten keine Pluralweiterleitungen zu Listenartikeln (wie z.B. Hauptstädte -> Liste der Hauptstädte der Welt) erstellt werden.
Inverse Schreibweise von Namen
Nicht über Weiterleitungen abgebildet wird die lexikalisch übliche „inverse“ Schreibweise der Namen („Bülow, Vicco von“). Die Personenartikel in der Wikipedia folgen dem Prinzip „Vorname Name“ (falls nicht, wie etwa bei chinesischen Namen, eine andere Anordnung üblich ist).
Keine Redirects zwischen Namensräumen
Redirects sollten nur innerhalb eines Namensraums verwendet werden. Dies gilt insbesondere für den enzyklopädischen Artikelnamensraum, für den dadurch sichergestellt wird, dass er isoliert und unkompliziert weiterverwendet werden kann. Das heißt, dass beispielsweise aus dem Artikelnamensraum kein Redirect in den Wikipedia-Namensraum oder auf Benutzerseiten führen darf. Es ist also beispielsweise nicht zulässig, einen Artikel „Artikel löschen“ anzulegen, der auf Wikipedia:Löschkandidaten weiterleitet.
Kategorisierung
Auch Weiterleitungen können kategorisiert werden. Dazu muss die Kategorieangabe durch höchstens ein Leerzeichen getrennt hinter dem Redirect stehen. Dies sollte jedoch nur dann geschehen, falls die Weiterleitung von einem eigenständigen Lemma erfolgt; unterschiedliche Schreibvarianten müssen nicht separat kategorisiert werden.
Falls zum Beispiel die unterschiedlichen Teile einer (Spiele-, Film-, Buch-)Serie in einem einzigen Artikel abgehandelt werden, kann es sinnvoll sein, die Titel der einzelnen Teile ebenfalls zu kategorisieren.
Siehe auch: Artikel verschieben, Wikipedia:Namenskonventionen
----
Weiterleitung
ja:Wikipedia:リダイレクトの使い方
ja:Wikipedia:リダイレクト
ko:위키백과:문서 넘겨주기
zh-cn:Wikipedia:重定向
zh-tw:Wikipedia:如何重定向一個頁面
katalog jelenia gra ogoszenia dieta warsaw map blackjack
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Glühwein
Glühwein ist ein alkoholhaltiges Heißgetränk, das in Mitteleuropa traditionell in der Vorweihnachtszeit getrunken wird.
Zur Herstellung von Glühwein wird roter oder weißer Wein mit verschiedenen Gewürzen (üblicherweise Zimt, Gewürznelken, Z
|
Universelles Leben
Universelles Leben ist der Name einer neuen religiösen Bewegung, die unter den Neuoffenbarungsbewegungen eingeordnet wird. Ursprünglich Heimholungswerk Jesu Christi, seit 1984 Universelles Leben, abgekürzt UL.
Organisation
An der Spitze des Universellen Lebens steht die als Prophetin verehrte Gabriele Wittek, deren angeblich
|
Ampholyte
Ampholyte (zusammengesetzt aus griechisch amphis auf beiden Seiten und lysis Auflösung) oder auch amphotere Verbindungen sind chemische Verbindungen, die sowohl als Brönsted-Säure als auch als Brönsted-Base reagieren können. Manche Ampholyte reagieren mit sich selbst. Das bekannteste
|
Autoprotolyse
Die Protolyse ist eine chemische Reaktionsart und meint den Zerfall oder Abbau einer chemischen Verbindung unter Übertragung von Protonen. Die Protolyse ist der entscheidende Vorgang nach der Brønstedschen Säure-Basen-Theorie. Danach zerfällt eine Säure in ein
|
Orbe VD
Orbe ist eine politische Gemeinde und Hauptort des gleichnamigen Bezirks des Kantons Waadt in der Schweiz. Der ehemalige deutsche Name Orbach wird heute nicht mehr verwendet.
Geographie
Orbe liegt auf 479 m ü. M., 10 km südwestlich der Stadt Yverdon-les-Bains (Luftlinie). Das historische Städtchen erstreckt sich auf einem von der
Der Bot (auch Ubosot, in Thai: โบสถ์, พระอุโบสถ) ist das heiligste Gebäude in einem Wat, einer buddhistischen Tempelanlage in Thailand. Der Begriff stammt von dem Wort uphosathagara aus der Pali-Sprache, meistens wird es zu Bot verkürzt. Hier halten die Mönche ihre wichtigen Zeremonien ab, wie z.B. die Mönchsweihe oder auch die reg
|
Otto Sander
Otto Sander (
- 30. Juni 1941 in Hannover) ist ein deutscher Schauspieler.
Er ist verheiratet mit der Schauspielerin Monika Hansen und ist Adoptivvater der Schauspieler Read More... |
Erzdiözese Freiburg
Das Erzbistum Freiburg im Breisgau (lat. Archidioecesis Friburgensis) ist eine Diözese in Baden-Württemberg und umfasst die früheren Länder Baden und Hohenzollern. Das Erzbistum Freiburg wird von einem Erzbischof geleitet, welcher zugleich Metropolit der Oberrheinisch
|
Gleichgewichtskonstante
Die Gleichgewichtskonstante K, auch Equilibriumskonstante genannt, gibt ein Verhältnis von Mengen der bei einer chemischen Reaktion beteiligten Stoffen wieder,
für das ein Nettofluss durch die chemische Reaktion energetisch unmöglich wird. Liegen die Edukte und Produkte der Reaktion in dem durch die Gleichgewichtskonstante gegebenen Verhältnis vor, so befindet sich die Reaktion im
|
Minderjährig
In Deutschland gilt eine Person unter 18 Jahren, also bis zum Eintritt der Volljährigkeit, als minderjährig. Minderjährige stehen unter einem besonderen gesetzlichen Schutz und haben eingeschränkte Rechte und Pflichten.
Geschäftsfähigkeit
Minderjährige sind altersabhängig entweder geschäftsunfähig oder beschränkt geschäftsfähig (Geschäftsfähigkeit). Sie können sich also nicht oder nu
|
|
