Pietari

Kuuluisia Pietareita ovat:
- apostoli Pietari
- tsaari Pietari Suuri
- Kaupunki Venäjällä
- hallitsijat nimeltä Pietari II:
- Pietari II, Jugoslavian kuningas 1934–1945 (Petar II Karađorđević)
- Pedro II, Brasilian keisari 1831–1889 (Dom Pedro De Alcântara)
- Pietari II Aleksejevitš, Venäjän keisari 1727–1730 (Пётр II Алексеевич)
- Pietari II, Portugalin kuningas 1648–1706
- Pietari II, Bretagnen herttua 1450–1457
- Pietari II Katolilainen, Aragonian kuningas 1196–1213 (Pedro El Católico)
- hallitsijat nimeltä Pietari III:
- Pietari III, Venäjä
- Pietari III, Portugali
- Pietari III, Aleksandria
- Pietari Brahe Pietari on myös suomalainen miehen etunimi.

Pietari (apostoli)

Pyhä Pietari (Simon Pietari, Keefas eli Kallio) oli yksi Jeesuksen opetuslapsista ja apostoleista. Hänen on oletettu kuolleen marttyyrinä vuoden 60 jKr tienoilla. Pietaria pidetään varsinkin katolisessa kirkossa myös ensimmäisenä Rooman piispana eli paavina ja häntä ja muita paaveja Jeesuksen "edustajana" tai sijaisena maan päällä. Tämä johtuu siitä, että Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus antoi hänelle "Taivaan valtakunnan avaimet" ([http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1108765621916&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=Matt.+16%3A18-19&ctx=-1&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=WHNU Matt. 16:18-19]): :18 Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. :19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu. Matteuksen evankeliumin Pietari kuvataan evankeliumeissa dynaamisena, impulsiivisena ja koleerisen temperamentin hahmona. Apostolien teoissa Pietari rauhoittuu ja hänen kiivautensa muuttuu johtamistaidoksi ja viisaudeksi. Hän suoritti suurimman osan evankelioimismatkoistaan ja -töistään yhdessä Paavalin kanssa.

Katso myös

- Ensimmäinen Pietarin kirje
- Toinen Pietarin kirje

Aiheesta muualla

- [http://www.ortodoksi.net/tietopankki/henkilot/apostoli_pietari.htm Apostoli Pietari / Ortodoksi.net] Luokka:Opetuslapset Luokka:Uuden testamentin henkilöt Luokka:Paavit ko:페트루스 ja:ペトロ

Pietari I Suuri

Pietari I Suuri (Pjotr Aleksejevitš Romanov, ven. Пётр I Великий; Pjotr I Veliki, s. 9. kesäkuuta, 1672, k. 8. helmikuuta, 1725) hallitsi Venäjää 7. toukokuuta, 1682 lähtien aina kuolemaansa asti. Hän länsimaisti Venäjän hallintoa ja hänen aikanaan Venäjästä tuli eurooppalainen suurvalta.

Elämä

Nuoruus

Pietari syntyi Moskovassa Aleksei I:n ja tämän toisen vaimon Natalija Kyrillovna Naryshkinan esikoisena. Ensimmäisestä liitosta Maria Miloslavskajan kanssa Alekseilla oli viisi poikaa ja kahdeksan tytärtä, tosin vain kaksi pojista oli enää elossa Pietarin syntyessä: Iivana ja Feodor. Aleksei I:n kuoltua 1674, hänen vanhimmasta elossa olevasta pojastaan tuli hallitsija Feodor III. Feodor kuoli ilman perillisiä joten vuonna 1682 Pietarista tuli Venäjän tsaari yhdessä veljensä Iivana V:n kanssa. Vallasta taisteli kuitenkin myös tytär Aleksein ensimmäisestä avioliitosta: Sofia Aleksejevna. Sofia oli Venäjän todellinen hallitsija vuoteen 1689, jolloin Pietari sulki hänet Novodevitšin luostariin. Iivana kuoltua 1696 Pietarista tuli hallitsija yksinään.

Länsimaistaminen alkaa

Vuosina 1689–1699 Pietari matkusteli tuntemattomana (incognito, salanimellä Pjotr Mihailovitš) Euroopassa, jolloin hän tutustui laivanrakennukseen Alankomaissa ja Englannissa, tuohon aikaan johtavissa merivalloissa. Jotta saisi oikean kuvan telakkatyöstä, hän otti pestin tavalliseksi työläiseksi Hollannin Itä-Intian Komppanian laivanrakennustelakalla. Matkan päätarkoituksena oli muodostaa liittokunta Turkkia vastaan länsivaltojen avulla - Pietari halusi laajentaa alueitaan Mustanmeren rannikolle (Ukrainaan ja Krimille). Liittokunnan muodostaminen ei kuitenkaan onnistunut. Pietari joutui palaamaan Venäjälle, kun streltsit, Venäjän armeijan eliittijoukout, nousivat kapinaan. Kapina oli jo kukistettu tsaarin palatessa Moskovaan. Pietarin palattua yli 1000 kapinallista teloitettiin, osan Pietari tappoi omin käsin.

Suuri Pohjan sota

Turkin-vastaisen liittokunnan epäonnistuttua Pietari kokosi Ruotsin-vastaisen liittokunnan, jossa Venäjä ohella olivat Puola-Liettua ja Tanska. Suuri Pohjan sota (1700–1721) alkoi Venäjän kannasta onnettomasti. Narvan taistelussa 20. marraskuuta, 1700 ruotsalaiset löivät venäläiset joukot. Tämän jälkeen ruotsalaiset siirtyivät Puolan alueelle, jolloin Pietari sai aikaa uuden armeijan varustamiseen. 27. kesäkuuta, 1709 Pultavan taistelussa venäläiset voittivat Kaarle XII:n ja tuhosivat hänen armeijansa. Venäläiset valloittivat Viron 1710 ja miehittivät Suomen 1714–1721 (ns. ison vihan aika). Sota päättyi Uudenkaupungin rauhaan 1721, jossa Venäjä sai Inkerin, osia Karjalasta sekä Ruotsin baltialaiset alueet. Käytännössä sota nosti Venäjän Pohjois-Euroopan johtavaksi suurvallaksi Ruotsin tilalle.

Uusi pääkaupunki

Pietari Suuri perusti nimeään kantavan Pietarin kaupungin Nevan suistoon 27. toukokuuta, 1703. Tällöin alue kuului vielä virallisesti Ruotsiin, mutta oli Venäjän miehittämä. Venäjän pääkaupunki siirrettiin Moskovasta Pietariin vuonna 1712. Pietarinhovin palatsi valmistui 1725.

Jälkimaine

Pietarin kuoltua valtaistuimelle nousi hänen vaimonsa Katariina I. Pietari tunnetaan tarmokkaana hallitsijana, joka vei läpi huomattavia uudistuksia: hän uudisti sotavoimia, perusti Venäjälle laivaston ja loi siviilihallintoon uuden virka-aatelijärjestelmän. Pietari pyrki juurruttamaan maahansa länsieurooppalaisia tapoja, hänen aikanaan mm. hovi alkoi käyttää länsimaistyylisiä vaatteita. Ks. myös Romanovit, tsaari.

Kuriositeetti

Pietari Suuri oli pitkä kaksimetrinen mies. Legendan mukaan hänen peniksensä oli niin pitkä, että Pietari joutui pitämään sitä saappaassaan. Yhä tänä päivänä Venäjällä ihmiset puhuvat pitkästä peniksestä sanoen "hänellä on kuin Pietarilla". Luokka:Venäjän hallitsijat Luokka:Suuri Pohjan sota ko:러시아의 표트르 1세 ja:ピョートル1世 (ロシア皇帝)

Pietari II (Jugoslavia)

Pietari II (Петар II Карађорђевић; Petar II Karađorđević) (6. syyskuuta 1923–3. marraskuuta 1970) oli viimeinen Jugoslavian kuningas 1941–1945. Hän oli Jugoslavian Aleksanteri II:n (Краљ Александар I Карађорђевић; Kralj Aleksandar I Karađorđević) ja Romanian prinsessa Marie von Hohenzollern-Sigmaringenin poika. Hänen kummisetänsä oli Yhdistyneen kuningaskunnan Yrjö VI. Hän nai Tanskan ja Kreikan prinsessa Alexandran Lontoossa 1944. Heidän poikansa kruununprinssi Aleksandar syntyi 1945. Pietari II nousi valtaistuimelle 1934 isänsä salamurhan jälkeen. Valtionhoitajana toimi isän serkku, ruhtinas (knez) Pavle Karađorđević. Kuningas ja hänen neuvonantajansa vastustivat Natsi-Saksaa, mutta pelkäsivät Hilterin hyökkäävän Jugoslaviaan, eikä Britannia voinut auttaa. Jugoslavia liittyi kolmisopimukseen Saksan kanssa. 27. maaliskuuta 1941 Pietari II julistettiin täysi-ikäiseksi, ja hän osallistui brittien tukemaan kaappauksen sopimuksen solminutta hallitusta vastaan. Operaatio Barbarossaan valmistunut Saksa hyökkäsi samanaikaisesti Jugoslaviaan ja Kreikkaan. Viikoissa Saksa, Bulgaria, Unkari ja Italia valtasivat maan, ja se antautui 17. huhtikuuta. Jugoslavian jaettiin hyökkääjien kesken, ja osasta muodostettiin itsenäinen Kroatian nukkevaltio. Kuningas pakeni hallituksen kanssa maasta ensin Kreikkaan, Jerusalemiin ja Kairoon. Hän saapui Englantiin kesäkuussa 1941 ja liittyi moniin muihin maanpakolaishallituksiin. Pietari II kävi koulunsa loppuun Cambridgen yliopistossa ja liittyi kuninkaallisiin ilmavoimiin. Jugoslaviassa muodostui kaksi pääasiallista kilpailevaa vastarintaliikettä, kuningasmieliset četnikit puolustusministeri Draža Mihailovićin johdolla ja kommunistit Josip Brozin (Tito) johtamina. Liittoutuneet tukivat aluksi Mihailovićia, mutta käänsivät tukensa Titolle. Kuningas Pietari II:n syrjäytti kansalliskokous sodan jälkeen 29. marraskuuta 1945, kun hän oli vielä maanpaossa. Hän ei ikinä luopunut virallisesti kruunusta. Sodan jälkeen hän asettui Yhdysvaltoihin ja kuoli Denverissä, Coloradossa epäonnistuneen maksasiirron jälkeen. Hänet on ainoana eurooppalaisena kuninkaallisena haudattu Yhdysvaltain maaperälle Pyhän Savan luostariin Libertyvilleen, Illinoisiin. Hänen poikansa Aleksandar Karađorđević vaatii edelleen Serbian kruunua. Pietari II:n edesmennyt veli ruhtinas Tomislav Karađorđević oli edellinen kruununperijä. Luokka:Hallitsijat Luokka:Jugoslavia

Pietari II (Venäjä)

Pietari II (s. 23. lokakuuta 1715, k. 29. tammikuuta 1930) oli Venäjän keisari vuosina 1727–1730. Hän nousi valtaistuimelle ollessaan vasta 12-vuotias. Luokka:Venäjän hallitsijat ja:ピョートル2世 (ロシア皇帝)

Pietari III (Venäjä)

Hallitsijanimellä Pietari III (1728-1762) tunnettu Holsteinin Karl Peter Ulrich oli syntyjään Holstein-Gottorpin herttuan Karl Friedrichin ja Pietari Suuren tyttären, herttuatar Annan poika. Hän vietti lapsuutensa isänsä luona Holsteinissa Kielissä, missä hän oleskeli pitkiä aikoja varuskunnassa ja oppi sen tavat ja slangin. Jo seitsenvuotiaana hän harjoitteli asennossa seisomista kivääri olalla ja miekka vyöllä. Hänen ollessaan yhdeksänvuotias hänen isänsä ylensi hänet luutnantiksi. Isänsä kuoltua vuonna 1739 Karl Peter joutui holsteinilaisten upseerien kasvatettavaksi. Hänen tärkein opettajansa oli herttuallisen hovin ylihovimarsalkka Brümmer, joka toisinaan rankaisi häntä lyömällä, kieltämällä ateriat tai istuttamalla tätä hernesäkkien päällä polvillaan tuntikausia, kunnes jalat punoittivat ja turposivat. Toisinaan poika oksenteli pelosta jouduttuaan opettajansa uhkaamaksi. Kaikesta tästä seurauksena oli, että lapsesta kasvoi teeskentelevä, pelokas ja salakavala. Karl Ulrichin elämässä koitti uusi vaihe, kun hänen tätinsä Elisabet nousi vallankaappauksen avulla Venäjän valtaistuimelle joukukuun 6. päivänä 1741. Elisabet oli tuolloin 32-vuotias ja kykenemätön saamaan omia lapsia. Valtaistuimensa vakauttamiseksi hän antoi lähes ensitöikseen noutaa sisarvainajansa pojan hoviin ja julisti tämän kruununperillisekseen. Pojan saapuminen hoviin oli tyrmistyttävä, kun ilmeni, että hän osasi soittaa hieman viulua, mutta yleisesti ottaen hän ei kiinnostunut juuri mistään ja vietti aikaansa mieluimmin satojen tinasotilaidensa parissa omassa haavemaailmassaan. Venäjästä Pietari ei välittänyt. Hän tunsi vain halveksuntaa ortodoksista uskoa, venäläisiä tapoja ja Venäjän kieltä kohtaan. Hän kaipasi entistä kotimaataan ja ihaili suunnattomasti Preussin kuningas Fredrik II:sta. Elisabet haetutti Pietarille puolison tämän täytettyä 16 vuotta. Valinta osui Elisabetin nuoruudenkihlatun Karl Augustin siskon tyttäreen Alhalt-Zerbstin Sofiaan, joka käännyttyään ortodoksiseen uskoon sai nimen Katariina Aleksejevna ja tuli myöhemmin tunnetuksi Katariina II:na. Puolisot kuitenkin etääntyivät toisistaan täysin erilaisten luonteidensa ja mieltymystensä vuoksi. Pietari viihtyi edelleen enimmäkseen sotilasleikkien parissa Katariinan viettäessä aikaansa enimmäkseen opiskellen. Pietarin elämässä alkoi toinen murroskausi keisarinna Elisabetin kuoltua tammikuun toisen päivänä vuonna 1762. Noustuaan valtaistuimelle hän ei edelleenkään osoittanut kunnioitusta kansalle, jonka hallitsijaksi oli noussut. Ensimmäisenä tekonaan hän lopetti Venäjän Preussia vastaan voitokkaasti käymän seitsenvuotisen sodan ja palautti ihailemalleen kuningas Fredrik II:lle tältä valloitetut maat. Teko synnytti suuttumusta armeijassa, jonka voitto Preussista oli jo näyttänyt varmalta. Pietari meni vielä pidemmällä aloittamalla Fredrikin kanssa sodan Itävaltaa, Venäjän aikaisempaa liittolaista vastaan. Tsaarina Pietari toteutti joukon uudistuksia. Hän muun muassa lakkautti pelätyn salaisen kanslian, uudisti laivanrakennustekniikkaa ja poliisitointa sekä rakennutti Pietariin uuden katuvalaistusjärjestelmän. Toisaalta hän preussilaisten mieltymystensä johdosta korvasi perinteikkään palatsin Preobraženskojen henkivartiorykmentin holsteinilaisella ja korvasi perinteiset sotilaspuvut preussilaismallisilla univormuilla. Nämä muutokset ajoivat yhä suuremman osan armeijasta hänen vastustajakseen. Lyhyeksi jääneen hallituskauden aikana Pietarin outouden puuskat vain pahenivat. Hän kieltäytyi itsepintaisesti kruunauttamasta itseään. Milloin hän pilkkasi pappeja, milloin talonpoikia. Vaimostaan hän ei enää välittänyt laisinkaan, vaan esitti vuoroin avoimempia, vuoroon peitellympiä uhkauksia tätä vastaan. Kun hän alkoi suunnitella avioitumista rakastajattarensa Elisabet Vorontsovan kanssa, päätti hänen vaimonsa toimia. Yhdessä omien suosijoidensa kanssa hän kaappasi mieheltään vallan ja sulki tämän Ropšan palatsiin, jossa tämä oli asunut suuriruhtinaana. Pietarista tuli vallankaappaajalle nopeasti suuri ongelma. Mikäli hänet suljettaisiin pelättyyn Pähkinälinnan linnoitukseen, tulisi hänestä oiva tuki tulevalle oppositiolle. Mikäli hänet päästettäisiin lähtemään maasta, pakenisi hän epäilemättä Preussiin juonitellakseen siellä yhdessä kuningas Fredrikin kanssa. Ratkaisun etsiminen kuitenkin päättyi ennenaikaisesti heinäkuun kuudentena 1762, kun Ropšasta tuli tieto Pietarin kuolemasta. Virallisen ilmoituksen mukaan entinen tsaari oli kuollut peräpukamien aiheuttamiin kouristuksiin. Kuoleman todellinen aiheuttaja on jäänyt arvailujen varaan, mutta kyseessä oli luultavasti Katariina tukijoiden toimeenpanema murha, jolla uusi tsaaritar pääsisi eroon taakaksi käyneestä puolisostaan. Mahdollista kuitenkin on, ettei Katariina itse määrännyt surmaa toimitettavaksi. Pietarin ruumis siunattiin varsin yksinkertaisin menoin. Vaikka olikin Pietari Suuren lapsenlapsi, oli hän sittenkin ainoastaan vallankaappauksen uhri. Hänen ruumiinsa esitettiin Aleksanteri Nevskin luostarissa surijoille preussilaiseen asetakkiin puettuna, joko hienotunteisuudesta vainajan mieltymyksiä kohtaan tai muistutukseksi hänen horjuneesta kunnioituksestaan uutta isänmaataan kohtaan. Keisarinna itse ei hautajaisiin osallistunut, lääkäreidensä pyynnöstä. Luokka:Venäjän hallitsijat ja:ピョートル3世 (ロシア皇帝)

Pietari Brahe

Kreivi Pietari Brahe (Per Brahe) (s. 18. helmikuuta 1602 – k. 2. syyskuuta 1680) oli ruotsalainen valtiomies ja sotilas, joka 1600-luvulla kehitti uudistuksillaan Suomea suuresti eteenpäin. Brahe syntyi lähellä Tukholmaa sijaitsevalla Rydboholmin saarella. Hän oli Per Brahen (1520 – 1590) lapsenlapsi, joka oli yksi Kustaa Vaasan henkilökohtaisista neuvonantajista. Opintojensa jälkeen Pietari Brahe matkusteli useamman vuoden ulkomailla, ja vuonna 1626 hänestä tuli Kustaa II Aadolfin kamreeri ja lopulta hyvä ystävä. Vuosina 1637 – 1640 ja uudemman kerran 1648 – 1654 hän oli Suomen kenraalikuvernööri. Brahe uudisti koko hallintojärjestelmän, esitteli postilaitoksen, perusti kymmenen kaupunkia, paransi ja kehitti kaupankäyntiä ja maataloutta ja edisti koulutusta. Vuonna 1640 Hän siirsi Helsingin kaupungin merenkulun kannalta paremmalle paikalle. Samana vuonna hän avasi Turun akatemian, jonka hän perusti ja toimi ensimmäisenä kanslerina. Vielä nykyäänkin kuulee sanottavan sanonnan "Kreivin aikaan", joka yleensä tarkoittaa juuri oikeaan aikaan saapumista. Patsaassaan Turussa lukee hänen kuuluisat sanansa: "Minä olin maahan ja maa minuun hyvin tyytyväinen" (Iagh war med landett och landett med mig wääl tillfreds). Brahe, Pietari Brahe, Pietari Brahe, Pietari

Varssavi Pakt

Varssavi Lepingu Organisatsioon (lühend VLO) oli Ida-Euroopa riikide sõjalis-poliitiline organisatsioon 20. sajandil. Sellesse kuulus seitse riiki: #Bulgaaria, #NSV Liit, #Poola, #Rumeenia, #Saksa DV, #Tšehhoslovakkia ja #Ungari. Liit asutati 1955 NSV Liidu poolt vastukaaluks NATO-le, kes oli 1954 hakanud Lääne-Saksamaad relvastama. Leping, mis oli kirjutatud Nikita Hruštšovi poolt, kirjutati alla 31. märtsil 1955 Poolas. Asutajamaade hulka kuulus ka Albaania, kes aga peatas organisatsiooni toetamise 1961 ning lahkus lõplikult 1968. Allianss lõpetas tegevuse 1991, koos NSV Liidu ja teiste Ida-Euroopa režiimide lagunemisega. Category:Rahvusvahelised organisatsioonid Category:Ajalugu ko:바르샤바 조약 기구 ja:ワルシャワ条約機構

BIELIZNA online slots Sponsored Site sylwester hotel madrid

:: RELATED NEWS ::

AMS Neve
AMS Neve plc, also known simply as Neve for historical reasons, is a legendary British mixing console manufacturer that originated in the work of Rupert Neve in the 1960s. The consoles have been considered to be of such high quality that many of twenty or thirty years of age are still in use today at recording studios around the world—even a