:: wikimiki.org ::

Pietari Suuren Merilinnoitus

Pietari Suuren merilinnoitus

Pietari Suuren merilinnoitus tai Tallinnan–Porkkalan linnoitettu puolustusasema oli 1900-luvun alussa suunnitellun Venäjän keisarikunnan pääkaupunkia Pietaria vihollisen maihinnousulta suojaavan meripuolustusjärjestelmän päävastarinta-asema. Suunnitelman mukaan Porkkalaan sekä Hangon ja Tallinnan rannikolle oli rakennettava järeitä rannikkotykkejä sekä Tallinnaan perustettava laivastotukikohta. Paikka valittiin, koska se oli Suomenlahden kapein kohta. Mäkiluodon ja Naissaaren väli on vain 36 kilometriä, kun järeiden rannikkotykkien kantama oli tuolloin noin 25 kilometriä. Näin Suomenlahdella kulkeva osasto olisi joutunut ristituleen.

Puolustusjärjestelmän rakentamisen syy

Venäjän tarve Suomenlahden rannikkopuolustuksen dramaattiselle vahvistamiselle seurasi Tsushiman meritaistelusta, jossa merkittävä osa sen Itämeren laivastosta upposi. Nopein ja halvin tapa Pietarin suojaamiseksi oli uuden laivaston rakentamisen sijaan rannikkotykistö. Ajatus puolustusasemien rakentamisesta esitettiin ensimmäisen kerran 1907. Keisari Nikolai II hyväksyi suunnitelmat 5. heinäkuuta 1912, jonka jälkeen rakennustöiden oli määrä alkaa.

Puolustusjärjestelmän linjat

Puolustusjärjestelmä käsitti useita kehiä. Sisin kehä Pietarista katsottuna oli Suomenlahden keskellä kaupungin edustalla oleva merilinnoitusaari Kronstadt sekä Viipurin maa- ja merilinnoitusasemat, joiden tehtävänä oli varmistaa, ettei Kronstadtin linjaa pystytä kiertämään pohjoisesta Viipurinlahdelle tehtävällä maihinnousulla. Seuraava puolustuslinja oli Kotkan–Narvan tasolla, ja kulki Suomenlahden saarien kautta. Kolmas linja kulki Tallinnan–Porkkalan tasolla. Sitä kutsutaan suomeksi yleensä Pietari Suuren merilinnoitukseksi. Neljäs linja käsitti Saarenmaan–Hankoniemen tason. Alkuperäisten venäläisten suunnitelmien mukaista linnoitusten valmistumista hidasti Ensimmäinen maailmansota. Rakennelmat olivat vain osittain valmiit, kun Suomi ja Viro itsenäistyivät lokakuun vallankumouksen jälkeen. Saksan laivaston avulla suoritettiin ensimmäisen maailmansodan aikana Suomenlahden rannoille yksi merkittävä maihinnousu huhtikuussa 1918, kun Suomen Senaatin kutsusta Rüdiger von der Goltzin komentama Saksan Itämeren divisioona nousi maihin Hangossa taistellakseen kansanvaltuuskuntaa vastaan etelästä suojeluskuntien hyökätessä pohjoisesta.

Tallinnan–Porkkalan raskaat ja järeät patterit 1. syyskuuta 1917

Järeimmät 356 mm/52 -tykkien vm. 1913 muodostamat patterit olivat tällöin vielä pahasti kesken.
- Mäkiluoto
- neljä 203/50 V -tykkiä
- Naissaari
- neljä 305/52 O -tykkiä
- neljä 234/50 Be -tykkiä
- neljä 203 mm/50 -tykkiä
- neljä 152/45 C -tykkiä
- kolme 120/50 V -tykkiä
- Aegna
- kaksi 305/52 O -tykkiä
- Viimsi
- kolme 120/50 V -tykkiä
- Suurupi
- neljä 234/50 Be -tykkiä
- Kakumäki
- kolme 120/50 V -tykkiä

Katso myös

- Suomenlahden tykistösulku Suomenlahden samaan kohtaan keskittynyt 1930-luvulla rakennettu Suomen ja Viron rannikkopuolustusten yhteistyöhön perustunut sulkujärjestelmä

Linkkejä

- [http://www.novision.fi/viapori/rannikkokartta.htm Krepost Sveaborg. Suomenlahden ja Pohjois-Itämeren rannikkolinnoitukset vuonna 1917] Klikattava kartta Pietari Suuren merilinnoituksesta ampumasektoreineen 1917 Luokka:Linnoitukset luokka:Sodankäynti Luokka:Rannikkopuolustus

1900-luku

20. vuosisata oli merkittävä huomattavien teknologisten, ideologisten, yhteiskunnallisten ja lääketieteellisten edistysaskeleiden vuoksi. Tämän lisäksi sodat ja kansanmurhat saavuttivat ennennäkemättömät mittasuhteet. Lähes jokainen elämän osa-alue muuttui peruuttamattomasti 1900-luvulla. Maailma muuttui niin paljon, ettei vuosisadan alun ja lopun vertaaminen toisiinsa ole edes mielekästä.

Tärkeitä tapahtumia

- 1903: Wrightin veljekset rakensivat ensimmäisen lentokoneen.
- 1905: Albert Einstein julkaisi erityisen suhteellisuusteoriansa ja 1915 yleisen suhteellisuusteoriansa.
- 1912: Matkustajalaiva RMS Titanic upposi Atlantilla, Kiinan keisarivalta kukistui ja tasavalta perustettiin.
- 1914–1918: Ensimmäinen maailmansota.
- 1917: Bolševikkien Lokakuun vallankumous Venäjällä, Suomi itsenäistyi.
- 1919: Versaillesin rauhansopimukset
- 1922: Neuvostoliitto perustettiin.
- 1928: Alexander Fleming keksi penisiliinin.
- 1934: Adolf Hitlerin valtaannousu, kansallissosialistinen Saksa
- 1939–1945: Toinen maailmansota
- 1944: Ensimmäinen elektroninen tietokone rakennettiin, Normandian maihinnousu
- 1945 Adolf Hitler teki itsemurhan, atomipommit tuhosivat Hiroshiman ja Nagasakin kaupungit, toinen maailmansota loppui.
- 1949: Kiinan kansantasavalta perustettiin.
- 1950–1953: Korean sota.
- 1953: DNA:n rakenne selvitettiin.
- 1957: Sputnik 1, ensimmäinen satelliitti
- 1962: Kuuban ohjuskriisi.
- 1963: Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy murhattiin.
- 1964–1975: Vietnamin sota
- 1969: Ensimmäinen kuulento.
- 1973: Öljykriisi
- 1986: Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus
- 1990: Länsi-Saksa ja Itä-Saksa yhdistyivät Saksaksi
- 1991: Persianlahden sota
- 1991: Neuvostoliitto hajosi.
- 1992: Tšekkoslovakia hajosi.
- 1994: Estonia-autolautta upposi Itämerellä.
- 1997: Walesin prinsessa Diana menehtyi auto-onnettomuudessa Ranskassa
- Euroopan yhdentyminen 1990-luvulla.

Merkittäviä henkilöitä

Keksintöjä

- televisio
- tietokone ja Internet vuosisadan loppupuolella Luokka:1900-luku ko:20세기 ja:20世紀 simple:20th century

Pietari

Kuuluisia Pietareita ovat:
- apostoli Pietari
- tsaari Pietari Suuri
- Kaupunki Venäjällä
- hallitsijat nimeltä Pietari II:
- Pietari II, Jugoslavian kuningas 1934–1945 (Petar II Karađorđević)
- Pedro II, Brasilian keisari 1831–1889 (Dom Pedro De Alcântara)
- Pietari II Aleksejevitš, Venäjän keisari 1727–1730 (Пётр II Алексеевич)
- Pietari II, Portugalin kuningas 1648–1706
- Pietari II, Bretagnen herttua 1450–1457
- Pietari II Katolilainen, Aragonian kuningas 1196–1213 (Pedro El Católico)
- hallitsijat nimeltä Pietari III:
- Pietari III, Venäjä
- Pietari III, Portugali
- Pietari III, Aleksandria
- Pietari Brahe Pietari on myös suomalainen miehen etunimi.

Porkkala

Porkkalanniemi (ruots. Porkkala udd) on niemi Suomenlahden kapeimmassa kohdassa, Keski-Uudenmaalla Kirkkonummella. Pienin etäisyys Viron pohjoisrannikolle on 36 km. Venäjän vallan aikana Porkkalanniemi tuli strategisesti tärkeäksi sijainniltaan. Suurin tykistökantama Venäjän rannikkotykistöllä oli noin 30 km. Pietari Suuren merilinnoituksen suunnitelmat Suomenlahden rannikkopuolustamisesta esitettiin Venäjän keisarille Nikolai II:lle ennen ensimmäistä maailmansotaa. Ensimmäinen maailmansota ja Suomen itsenäistyminen estivät suunnitelman toteutumisen. Porkkalanniemen sijainti tuli Suomelle merkittäväksi turvallisuuspoliittiseksi asiaksi toisen maailmansodan jälkeen. Neuvostoliitto vaati Porkkalan alueen luovuttamista rauhanneuvotteluissa. Se sai 50 vuodeksi käyttöönsä Porkkalan vuokra-alueen, joka käsitti 391 neliökilometrin suuruisen alueen, johon kuului lisäksi Porkkalanniemi ja Upinniemen saaria. Porkkalaniemellä toimi Neuvostoliiton laivastotukikohta vuosina 1944-56. Degerbyssä sijaitsi tukikohdan lentokenttä. Nikita Hruštšovin tultua Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi palautti palautti Neuvostoliitto Porkkalanniemen Suomelle 25. tammikuuta 1956 kansainväliseen politiikkaan liittyen käyttäen lännelle esimerkkinä rauhanomaisesta rinnakkaiselosta Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita. Myös ohjustekniikan nopean kehityksen mahdollistama pinta-alusten torjunta oli jo vähentänyt kiinteän rannikkotykistön merkitystä meripuolustuksessa. Porkkalanniemi on tunnettu lintualue. Alueella on majakka ja Rönnskärin lintuasema.

Katso myös

- Suomenlahden tykistösulku Luokka:Kirkkonummi

Hanko

Hanko (ruotsinkielinen nimi: Hangö) on Suomen eteläisin kaupunki. Kaupungin sijainti on hyvin merellinen Hankoniemen kärjessä, kolmelta suunnalta meren saartamana. Ominaista Hangolle on merenrannat ja eritoten hiekkarannat joita kaupungista löytyy yli 30 km. Näistä syistä johtuen Hanko onkin kaupunki joka "elää" kesäisin. Kesällä mm. ravintoloiden määrä kasvaa talveen verrattuna kaksinkertaiseksi ja vuoden tapahtumat sijoittuvat lähes poikkeuksetta kesäkuukausiin, asia jota kaupunkilaisten keskuudessa pidetäänkin jonkinlaisena ongelmana. Kaupunki on kaksikielinen ja enemmistönä 53 prosenttia asukkaista puhuu suomea ja 44 prosenttia puhuu ruotsia.

Sijainti

Lounaisella Uudellamaalla, 127 km Helsingistä ja 145 km Turusta. Lähin kaupunki on Tammisaari 35 km. Meri ympäröi Hankoa kolmelta puolelta joten maarajaa on vain Tammisaaren kaupunkiin muutama kilometri.

Historia

Hanko mainitaan jo 1300-luvun alussa kirjoitetussa reittikuvauksessa satamapaikkana nimeltään Hangethe. Reitin kuvaus lienee kuitenkin peräisin jo vuosikymmeniä vanhemmalta ajalta. Niemenkärki oli tärkeä pysähdyspaikka purjelaivoille jotka joutuivat odottelemaan suotuisampia tuulia joskus viikkojakin. Hankoniemen edustalla oleville kallioille rakennettiin vuonna 1789 linnoitus, joka Krimin sodan aikana hyödyttömäksi havaittuna räjähdytettiin ilmaan vuonna 1854. Hankoniemen sijainti ja muoto, pitkänä Itämereen työntyvänä sormena, mahdollisti talvimerenkulun vielä kun maan muut satamat olivat jäiden vuoksi suljettuina. Tämän vuoksi niemelle rakennettiin vuosina 1872-75 satama sekä rautatie Hyvinkäälle tarkoituksena turvata kuljetukset talviaikaan Pietariin. Sataman ja rautatien myötä perustettiin Hangon kaupunki vuonna 1874. Kaupunkiin perustettiin kylpylaitos vuonna 1879. Viime vuosisadan alkupuolella Hanko olikin vilkas kylpyläkaupunki. Kaupunkiin rakennettiin huviloita (villoja) ja täysihoitoloita rikkaille venäläisille joita saapui kesänviettoon junilla ja laivoilla. Hanko näytteli merkittävää osaa Suomen sisällissodan aikana. Elokuussa 1914 venäläiset räjäyttivät eräitä satamalaitteita sekä rautatien konepajan saksalaisten tuloa peläten. 3. huhtikuuta 1918 kenraali Rüdiger von der Goltzin komentama Saksan Itämeren divisioona nousi Hangossa maihin Svinhuvudin itsenäisyyssenaatin kutsumana ja aloitti etenemisen kohti Helsinkiä sekä koti Lahtea Itä-Uuttamaata pitkin. Talvisodan rauhanehtoihin kuului Hangon kaupungin ja Hankoniemen vuokraus Neuvostoliitolle meritukikohdaksi. Neuvostoliitto rakensikin tukikohdan niemelle. Tästä on nykyisinkin nähtävinä umpeen kasvaneita juoksuhautoja, bunkkereita ja tykkiasemia. Jatkosodan alkuvaiheissa oli kuitenkin Hankoniemen strateginen merkitys heikentynyt, ja huolto vaikeutunut niin että Neuvostojoukot vetäytyivät jo vuonna 1941 niemeltä.

Elinkeinoelämä

Palvelutehtävissä työskentelee hankolaisista n. 60% ja teollisuuden ja rakentamisen parissa n. 40%. Suurimpia työpaikkoja Hangon kaupungin lisäksi ovat Fundia, Helkama sekä satamassa toimiva Hangö Stevedoring. Erikoisuuksina voisi mainita joulukoristevalmistajan Koristevienti, dynamiittitehtaan Forcit ja teollisuuden pyöriä valmistavan Mannerin Konepajan. Hangon ulkosatama Tulliniemi on vapaasatama oikeudet saanut satama. Tulliniemen kautta tulevat lähes kaikki Suomen uudet autot. Hangon satamasta kulkee myös henkilöliikennettä linjalla Hanko - Rostock kuutena päivänä viikossa.

Matkailu

Hanko on kesäkaupunki ja ennen kaikkea merikaupunki. Tämä näkyy parhaiten Itäsataman vierasvenesatamassa jossa yöpyy veneilykauden aikana noin 7 000 venekuntaa. Purjehduskisoja on lähes joka viikonloppu ja auringonottajia ja uimareita riittää kilometrien pituisille hiekkarannoille.

Tapahtumia

- Hangon Regatta heinäkuussa
- Valssifestivaalit elokuussa

Kaupunginvaltuusto

Kaupunginvaltuustossa paikat jakautuvat kunnallisvaalien 2004 jälkeen seuraavasti:
- RKP 14 paikkaa (+2)
- SDP 12 paikkaa (-2)
- Vasemmistoliitto 4 paikkaa (0)
- Kokoomus 3 paikkaa (-1)
- Keskusta 1 paikka (+1)
- Vihreät 1 paikka (0)

Aiheesta muualla

- [http://www.hanko.fi/ Hangon kaupungin kotisivut]
- [http://www.portofhanko.fi/ Hangon sataman sivut] Luokka:Suomen kaupungit Luokka:Hanko

Suomenlahti

Suomenlahti on Itämeren itäisin osa Suomen ja Viron välissä. Suomenlahden itäosien rantaviiva kuuluu Venäjälle. Venäjän tärkeimmät öljysatamat ovat Suomenlahden pohjukassa, Pietarin ympäristössä.

Maantiede

Suomenlahden pinta-ala on 29 500 km², pituutta sillä on 428 km ja leveyttä 120 km. Leveys Suomenlahden suulla on 75 km ja Porkkalasta Tallinnan edustalla sijatsevaan Kohuniemeen 52 km. Itäpäässään Suomenlahti kapenee 10-28 km:n levyiseksi Kronstadtin lahdeksi. Suurin lahti pohjoisrannikolla on Viipurinlahti, etelärannikolla Narvanlahti. Suomenlahden keskiulapan saarista ovat suurimmat Suursaari, Tytärsaaret, Lavansaari ja Seiskari. Syvimmät osat ovat Suomenlahden suulla, jossa on 80-100 m:n syvänne. Etelärannikolla on jopa yli 100 m:n syvänteitä, kun taas pohjoisrannikolla ei vastaavalla etäisyydellä mantereesta ole 60 m syvempää kohtaa. Syvin mitattu kohta, 121 m, on Viron rannikolla, Tallinnasta koilliseen. Noin 5 prosenttia Itämeren vesimassoista sijaitsee Suomenlahdella. Suomenlahden rannikolla sijaitsevat suuret kaupungit ovat Helsinki, Pietari ja Tallinna.

Ympäristöongelmat

Suomenlahden runsas ravinnekuormitus aiheuttaa vesialueen vaikeimman ongelman — rehevöitymisen, joka näkyy kesäisin runsainakin lauttamaisina leväkukintoina.

Katso myös

- Pietari Suuren merilinnoitus
- Suomenlahden tykistösulku

Linkkejä

- [http://www.fma.fi/virtualboat/suomenlahti/ Merenkulkulaitos: Suomenlahden virtuaaliveneretki]
- [http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1794&lan=fi Suomen ympäristökeskus: Ajankohtainen levätilanne] Luokka:Itämeri ko:핀란드 만 ja:フィンランド湾

1907

Tapahtumia

- 22. tammikuuta - Helsingissä mitataan Suomen kaikkien aikojen korkein ilmanpaine 1066 hPa (mb).
- 5. maaliskuuta - Toinen kansallinen duuma kokoontuu Pietarissa. Sotilaat hajottavat mielenosoittajien joukon.
- 15.–16. maaliskuuta - Ensimmäiset eduskuntavaalit järjestettiin.
- 23. toukokuuta - Ensimmäinen eduskunnan täysistunto .
- 25. heinäkuuta - Koreasta tuli Japanin protektoraatti.
- 26. syyskuuta - Uusi-Seelanti sai dominion aseman Brittiläisessä imperiumissa.
- Ensimmäinen suomalainen elokuva "Salaviinanpolttajat" valmistuu. Ohjaaja on Louis Sparre.
- Partioliikkeen aloittanut leiri Brownsean saarella

Syntyneitä

- 9. toukokuuta - Baldur von Schirach, kansallissosialistisen Saksan korkea virkamies ja Hitler-Jugendin johtaja
- 12. toukokuuta - Katharine Hepburn, näyttelijä († 2003)
- 22. toukokuuta - Hergé (Georges Remi), belgialainen sarjakuvataiteilija († 1983).
- 26. toukokuuta - John Wayne, näyttelijä († 1979)
- 7. heinäkuuta - Robert A. Heinlein, scifi-kirjailija († 1988)
- 15. syyskuuta - Fay Wray, näyttelijätär
- 7. lokakuuta - Horst Wessel, natsi
- 24. lokakuuta - Eino Jutikkala, historioitsija, professori ja akateemikko
- 14. marraskuuta - Astrid Lindgren, lastenkirjailija

Kuolleita

- 20. tammikuuta - Dmitri Mendelejev, kemisti
- 4. syyskuuta - Edvard Grieg, säveltäjä
- 8. joulukuuta - Oskar II, Ruotsin (1872–1907) ja Norjan kuningas (1872–1905)
- 17. joulukuuta - William Thomson, Kelvinin lordi ja paroni, fyysikko ms:1907 ko:1907년 ja:1907年 simple:1907 th:พ.ศ. 2450

5. heinäkuuta

5. heinäkuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 186. päivä (187. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 179 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Unto, Untamo :- suomenruotsalainen kalenteri: Ulf :- ortodoksinen kalenteri: Ahvo, Ohvo, Leimu, Sergei :- saamenkielinen kalenteri: Ulmmá :- vanhemmissa kalentereissa: Anshelmus, Carolina, Charlotta, Cyrilla, Cyrillus, Epiphanius, Esaias, Melker

Tapahtumia

- 1610 - John Guy lähti 39 muun uudisasukkaan kanssa purjehtimaan Bristolista Newfoundlandiin.
- 1687 - Isaac Newton julkaisi teoksen Philosophiae Naturalis Principia Mathematica (tunnetaan myös nimellä Principia tai englanniksi Mathematical Principles of Natural Philosophy), joka antoi fysiikalle matemaattiset perusteet.
- 1811 - Venezuela julistautui ensimmäisenä Etelä-Amerikan valtiona itsenäiseksi Espanjan vallasta.
- 1830 - Ranska hyökkäsi Algeriaan.
- 1865 - William Booth perusti The Christian Mission -järjestön (nimettiin myöhemmin Pelastusarmeijaksi).
- 1865 - Maailman ensimmäinen nopeusrajoituslaki säädettiin Englannissa.
- 1884 - Saksa valtasi Kamerunin.
- 1940 - Toinen maailmansota: Yhdistynyt kuningaskunta ja Vichyn Ranska katkaisivat diplomaattisuhteet.
- 1941 - Toinen maailmansota: saksalaiset joukot pääsivät Dnepr-joelle.
- 1943 - Toinen maailmansota: Kurskin taistelu, maailman suurin panssarivaunutaistelu, alkoi.
- 1943 - Toinen maailmansota: Liittoutuneiden maihinnousulaivasto suuntasi Sisiliaan.
- 1945 - Toinen maailmansota: Filippiinit julistettiin vapautetuksi japanilaisista.
- 1946 - Louis Reardin keksimät bikinit esiteltiin julkisesti Pariisissa.
- 1950 - Sionismi: Israelin parlamentti Knesset hyväksyi lain, joka antoi kaikille juutalaisille oikeuden muuttaa Israeliin ja saada maan kansalaisuuden (katso myös: Aliyah).
- 1951 - William Shockley keksi liitostransistorin.
- 1954 - Elvis Presley nauhoitti ensimmäisen kerran kaupallisesti (That's All Right (Mama), Blue Moon of Kentucky).
- 1954 - BBC lähetti ensimmäistä kertaa uutiskatsauksen televisiossa.
- 1962 - Algeria itsenäistyi Ranskasta.
- 1970 - Ilmailu: Air Canadan DC-8 syöksyi maahan Toronton kansainvälisen lentokentän lähellä. 108 ihmistä sai surmansa.
- 1971 - Äänestysikä laski Yhdysvalloissa 21 vuodesta 18 vuoteen Yhdysvaltain perustuslakiin tehdyllä 26. lisäyksellä, minkä Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon vahvisti.
- 1975 - Arthur Ashe voitti ensimmäisenä mustana Wimbledonin tennisturnauksen yksinpelin mestaruuden.
- 1975 - Kap Verde itsenäistyi Portugalista.
- 1986 - Vapaudenpatsas avattiin jälleen yleisölle mittavan kunnostusohjelman jälkeen.
- 1989 - Iran-Contra-skandaali: Oliver North tuomittiin kolmen vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, kahden vuoden koeajalle, maksamaan 150 000 dollaria sakkoja ja 1 200 tunniksi yhdyskuntapalveluun.
- 1998 - Avaruustutkimus: Japani laukaisi avaruusluotaimen Marsiin ja liittyi siten Yhdysvaltojen ja Venäjän joukkoon avaruustutkimusta harjoittavana valtiona.
- 2003 - Taiwan poistettiin viimeisenä alueena WHO:n SARS-alueiden listalta.
- 2004 - Indonesiassa pidettiin ensimmäiset suorat presidentin ja varapresidentin vaalit.

Syntyneitä

- 1781 - Sir Stamford Raffles, Singaporen perustaja
- 1794 - Sylvester Graham, grahamjauhojen ja -keksien keksijä († 1851)
- 1810 - Phineas Taylor Barnum, sirkuksen omistaja († 1891)
- 1853 - Cecil Rhodes, eteläafrikkalainen poliitikko († 1902)
- 1888 - Herbert Spencer Gasser, fysiologi ja vuoden 1944 (jaetun) fysiologian ja lääketieteen Nobelin palkinnon saaja († 1963)
- 1889 - Jean Cocteau, kirjailija († 1963)
- 1898 - Federico García Lorca, espanjalainen kirjailija
- 1902 - Henry Cabot Lodge (nuorempi), amerikkalainen diplomaatti Vietnamin sodan aikana
- 1909 - Andrei Gromyko, Neuvostoliiton presidentti
- 1911 - Georges Pompidou, Ranskan presidentti († 1974)
- 1914 - George de Godzinsky, säveltäjä ja kapelimestari († 1994)
- 1950 - Huey Lewis, rock and roll -muusikko
- 1958 - Bill Watterson, sarjakuvapiirtäjä
- 1963 - Edie Falco, näyttelijä (The Sopranos)
- 1976 - Nuno Gomes, portugalilainen jalkapalloilija
- 1996 - Dolly-lammas, maailman ensimmäinen kloonattu nisäkäs

Kuolleita

- 1681 - Fjodor Aleksejevitš, Venäjän hallitsija ja tsaari Fjodor III (1676—1681)
- 1904 - Abai Kunanbaiuli, kazakialainen runoilija
- 1975 - Otto Skorzeny, saksalainen kommando, joka pelasti Benito Mussolinin toisessa maailmansodassa
- 1983 - Harry James, Big Band -muusikko
- 2001 - Hannelore Kohl, entisen Saksan liittokansleri Helmut Kohlin puoliso (itsemurha)

Juhlapäiviä

- Algeria: Itsenäisyyspäivä (1962).
- Kap Verde: Itsenäisyyspäivä (1975).
- Mansaari: Tynwald Day tai Parliament Day maailman vanhimman yhtäjaksoisesti toimineen parlamentin, Tynwaldin, kunniaksi) (1266).
- Venezuela: Itsenäisyyspäivä (1811).
- Church of the SubGenius: X-Day (1998). ---- Katso myös: kalenteri ~ 4. heinäkuuta, 6. heinäkuuta Luokka:Heinäkuu -07-05 ms:5 Julai ko:7월 5일 ja:7月5日 simple:July 5 th:5 กรกฎาคม

1912

Tapahtumia

- 1. tammikuuta - Kiinan tasavalta perustettiin.
- 6. tammikuuta - New Mexico liitettiin Yhdysvaltoihin 47. osavaltiona.
- 12. helmikuuta - Kiina otti käyttöön gregoriaanisen kalenterin
- 14. helmikuuta - Arizona liitettiin Yhdysvaltoihin 48. osavaltiona.
- 14. helmikuuta - Grotonissa, Connecticutissa otettiin käyttöön ensimmäinen dieselkäyttöinen sukellusvene.
- 5. maaliskuuta - Italialaiset käyttävät ensi kertaa ilma-aluksi tiedusteluun turkkilaisten linjojen takana Tripolissa.
- 7. maaliskuuta - Roald Amundsen ilmoitti etelänavan saavuttamisesta.
- 7. maaliskuuta - Lentäjä Henri Seimet teki ensimmäisen lennon Pariisista Lontooseen kolmessa tunnissa.
- 15. huhtikuuta - RMS Titanic upposi Pohjois-Atlantilla.
- 30. heinäkuuta - Yoshihito nousi Japanin valtaistuimelle Mutsuhiton kuoleman jälkeen. Meiji-kausi päättyy.
- 12. elokuuta - Marokon sulttaani Abd al-Hafiz luopui vallasta.
- 25. elokuuta - Kuomintang perustettiin Kiinassa.
- 8. lokakuuta - ensimmäinen Balkanin sota alkaa: Montenegro julisti sodan turkkilaisille.
- 16. lokakuuta - Bulgarialaiset lentäjät Radul Minkov ja Prodan Toprakchiev pommittavat rautatieasemaa Karaagacissa.
- 5. marraskuuta - Yhdysvaltain presidentinvaaleissa demokraattien Woodrow Wilson sai murskavoiton William Howard Taftia vastaan.
- 11. marraskuuta - Khios julistautui itsenäiseksi turkkilaisvallasta.
- 27. marraskuuta - Espanja julisti Marokon pohjoisosan protektoraatikseen.
- 28. marraskuuta - Albania julistettiin itsenäiseksi turkkilaisvallasta.
- 3. joulukuuta - Ensimmäinen Balkanin sota päättyy: Bulgaria, Kreikka, Montenegro ja Serbia solmivat aselevon Osmanien valtakunnan kanssa.
- Rudolf Steiner perusti Saksan antroposofisen seuran
- Mount Katmai Alaskassa räjähti.
- Piltdownin ihminen "löydettiin".

Syntyneitä

- 3. tammikuuta - Armand Lohikoski, elokuvaohjaaja (k. 2005)
- 6. helmikuuta - Eva Braun, Adolf Hitlerin rakastajatar ja vaimo
- 23. maaliskuuta - Wernher von Braun (k. 1977)
- 27. maaliskuuta - James Callaghan, UK:n pääministeri
- 26. toukokuuta - János Kádár, unkarilainen kommunistipolitiikko
- 23. kesäkuuta - Alan Turing, matemaatikko
- 25. elokuuta - Erich Honecker, DDR:n johtaja
- 5. syyskuuta - John Cage, säveltäjä
- 17. lokakuuta - Albino Luciani, Paavi Johannes Paavali I (k. 1978)

Kuolleita

- 30. maaliskuuta - Karl May, kirjailija
- 14. toukokuuta - August Strindberg
- 30. toukokuuta - Wilbur Wright
- 17. heinäkuuta - Henri Poincaré, matemaatikko
- 30. heinäkuuta - Mutsuhito, Japanin Meiji-keisari. Luokka:1912 ms:1912 ko:1912년 ja:1912年 simple:1912 th:พ.ศ. 2455

Kronstadt

Kronstadt (venäjäksi Кронштадт, Kronštadt) on Pietarin kaupungin (alue)piiri (raion). Pietarin kaupunki taas on oblasttin tasoinen liittovaltiosubjekti Moskovan tapaan. Pietaria ympäröivää suuraluetta kutsutaan edelleen Leningradin oblastiksi, koska liittovaltiosubjektit päättävät itse nimistään eikä vastaavaa paluuta entiseen ole tehty oblastissa. Kronstadt sijaitsee Retusaaren (eli Kotlinin) itäpuolella Pietarin edustalla. Retusaari toimii myös Pietaria ympäröivän padon läntisimpänä kolkkana. Patoa alettiin rakentaa vuonna 1984 Neuvostoliiton aikana mutta sitä ei koskaan saatu valmiiksi.

Historia

Kronstadt perustettiin Venäjän linnoitukseksi suuren Pohjan sodan (1700-1721) aikana 1703. Kronstadtin laivasto perustettiin 18. toukokuuta 1704 ja kaupungin perustamishetkeksi katsotaan 18. lokakuuta 1723, jolloin Pietari I Suuri annettiin julistus linnoituskaupungista. Kronstadt tarkoittaa krepost-Stadt:ia eli linnoituskaupunkia. Stadt on saksaa kaupunkia tarkoittaen ja krepost tarkoittaa "lujitettua kaupunkia" eli linnoitusta. Linnoitus on ennalta ehkäissyt tai estänyt tunkeutumista Pietariin Oolannin sodan aikana brittiläis-ranskalaista laivasto-osastoa vastaan 1854, Venäjän sisällissodan loppuvaiheisiin osallistuneita interventiojoukkoja vastaan 1919 ja toisen maailmansodan aikana 1941-1944 Leningradin piirityksen aikana. Kronstadtissa on ollut yhteiskunnallista liikehdintää 1905-1907 liittyen Venäjän-Japanin sodan pettymykseen ja siitä aiheutuneisiin demokratiavaatimuksiin autokraattisella Venäjällä sekä 1921 Kronstadtin kapinassa. Laivastotukikohdan matruusit jotka olivat vuonna 1917 tukeneet Venäjän vallankumousta nousivat kapinaan Leninin johtamaa bolševikkihallitusta vastaan; kapinan kukistuttua monet kapinalliset pakenivat saarelta Suomeen. Suomeen Sotilasalueluonteensa vuoksi Kronstadtiin alkoi vapaa pääsy vasta marraskuussa 1996, jolloin aluetta alettiin ajatella myös turistikohteena. Osa Kronstadtin linnoituksesta on liitetty UNESCOn maailmanperintöluetteloon [http://whc.unesco.org/en/list/540/multiple=1&unique_number=540]. Nykyisin Kronstadtia on avattu myös matkailulle.

Kronstatin seurakunta

Kronstatti eli Retusaaren seurakunta oli virolais-suomalais-ruotsalainen ja se perustettiin 1836. Kirkkona toimi Nikolain kirkko. Väkiluku oli 540 suomalaista, 1400 virolaista ja 90 ruotsalaista vuonna 1913. Seurakunta oli olemassa 1920 -luvulle asti, mutta niinsanotun "Kronstatin kapinan" tukahduttamisen jälkeen luterilaista asutusta ei juuri jäännyt Retusaarelle.

Muualla verkossa

- [http://letopis.kulichki.net/spb_foto/kronshtadt/ Za Nevskij Letopisetsh, A. Smirnovin kuvia Kronstadtista]
- [http://www.towns.ru/towns/kronshtadt.html Kronstadtin kuvia ja historiaa venäjäksi]
- [http://www.rg.ru/tema/reg-severozapad/gor-kronshtadt/ Päivälehti Rossijskaja gazetan artikkelikokoelma Kronstadtista venäjäksi] Luokka:Venäjän kaupungit Luokka:Inkeri Luokka:Pietari ko:크론슈타트 ja:クロンシュタット

Kotka

:Kotkat ovat myös haukkalintuja Kotka on kaupunki Suomenlahden rannalla Etelä-Suomen läänissä ja on osa Kymenlaakson maakuntaa. Kotkan asukasluku on noin 55 000 ja se on väkiluvultaan Suomen 13. suurin kaupunki. Kaupungin maapinta-ala on 274,12 km², josta 5,78 km² on sisävesistöjä. Asukastiheys on 204,0 as/km².

Historia

Kotkan historia liittyy emäpitäjänsä Kymin historiaan ja nykyinen Kotkan kaupunki käsittääkin saman alueen kuin Kymin pitäjä ennen kuin siitä erotettiin muita kuntia.

Ruotsinsalmen linnoituskaupunki

Kustaa III:n sodan ja siihen kuuluneiden Ruotsinsalmen meritaistelujen jälkeen venäläiset perustivat 1790-luvulla Kymin alueelle Ruotsinsalmen - Kyminlinnan kaksoislinnoituksen Svartholman ja Viaporin vastineeksi. Ruotsinsalmen merilinnoitukseen kuuluivat Fort Slava Kukourin saarella, Fort Elisabet Varissaaressa ja Fort Katarina Kotkansaarella sekä pienempiä linnakkeita lähisaarilla. Mantereen puolelle rakennettiin Kyminlinna vanhan Kymenkartanon lähettyville paikkaan jossa Kuninkaantie ylittää Kymijoen Langinkoskenhaaran. Ensimmäistä linnoitusta laajennettiin noin kymmenen vuotta myöhemmin käsittämään koko Hovinsaaren pohjoisosa. Kotkansaaren itäosaan perustettiin satama ja varsinainen linnoituskaupunki kasarmeineen ja varastoineen rakennettiin saaren sisäosaan. Linnoituskaupungin väestö oli pääosin ortodoksisia venäläisiä kohoten parhaimmillaan jopa 10000:n. Kymin luterilainen väestö oli samaan aikaan n. 2200. Linnoitukset menettivät kuitenkin pian sotilaallisen merkityksensä Venäjän ja Ruotsin rajan siirryttyä Suomen sodassa 1809 Kymijoelta Tornionjokeen. Tämän seurauksena keisari Aleksanteri I alensi Ruotsinsalmen toisen luokan linnoitukseksi ja torjui anomuksen kaupungin perustamiseksi. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki alkoi tyhjentyä ja sinne jäi vain muutamia satoja asukkaita. Monet venäläiskauppiaat siirtyivät mm. Helsinkiin. Krimin sodassa 1855 brittiläis-ranskalainen laivasto tuhosi merilinnoitukset ja linnoituskaupunki tuhoutui suurimmaksi osaksi tulipalossa. Nykypäivään parhaiten säilyneitä osia ovat ortodoksinen kirkko vuodelta 1795 ja Kyminlinna joka ei joutunut sotatoimien kohteeksi.

Teollistuminen ja kuntamuutokset

Sahateollisuuden voimakas kasvu 1870-luvulla johti lukuisien höyrysahojen perustamiseen Kymissä ja kunnan asukasluku alkoi nousemaan voimakkaasti. Vuonna 1870 se oli n. 3200 ja vuosikymmenen loppupuolella n. 5000 joista Kotkansaarella n. 1000. Ruotsinsalmen linnoituskaupungin raunioille alkoi muodostumaan uudelleen kaupunkimainen yhteisö mikä johti Kotkan kaupungin perustamiseen 1878. Kaupungin ensimmäisessä asemakaavassa katuverkosto laadittiin pääpiirteissään samansuuntaiseksi linnoituskaupungin katujen kanssa. Vuonna 1951 Kymin muista teollisuustaajamista muodostettiin Karhulan kauppala maaseutukylien jäädessä edelleen maalaiskunnaksi. Kotkan, Karhulan ja Kymin kuntaliitoksessa 1977 Kotkan kaupunki laajeni käsittämään koko vanhan Kymin pitäjän alueen.

Maantiede

Kotkan kaupunkikuvalle on tyypillistä rikkonainen Suomenlahden rannikko saaristoineen ja Kymijoen suuhaarat. Kotkan keskusta sijaitsee Kotkansaarella. Kotkalla on myös kaksi ns. osakeskusta, toisen muodostaa idässä olevat Helilän ja Karhulan kaupunginosat (aikaisemmin Kymin pitäjän kirkonkylä ja Karhulan kauppalan keskus) ja toinen on lännessä oleva Karhuvuori. Kymijoki virtaa mereen kolmena haarana kaupungin alueella, lännestä itään lueteltuna Langinkoskenhaara, Huumanhaara ja Korkeakoskenhaara. Kotkasta on Helsinkiin matkaa 130 km.

Kaupunginosat

Kotkan kaupunginosat
- Aittakorpi - Eskola - Etukylä - Halla - Helilä - Hirssaari - Hovila - Hovinsaari - Itäranta - Jumalniemi - Jylppy - Kalliokoski - Karhula	- Karhuvuori - Katariina - Kaukola - Kierikkala - Koivula - Korela - Korkeakoski - Kotkansaari - Kyminlinna - Laajakoski - Lankila - Metsola - Mussalo	- Nikeli - Otsola - Peippola - Rantahaka - Rauhala - Ristinkallio - Sunila - Sutela - Suulisniemi - Takakylä - Tavastila - Tiutinen - Veikkola

Liikenne

Kotkasta on rautatieyhteys Kouvolaan. Kaupungissa on myös matkustajasatama sekä Kymin lentokenttä (pienkonekenttä). Kaupunki sijaitsee Valtatie 7 varrella. Linja-autoliikennettä Kotkassa hoitavat lähinnä Jyrkilä Oy ja Pohjolan Liikenne. Yhtiöistä Jyrkilä hoitaa Kotkan länsiosan liikenteen Kotkansaarelta Karhuvuoren suuntaan ja Pohjolan liikenne Itä-osan liikenteen Kotkansaarelta Karhulan suuntaan.

Kotkan satama

Kotka on merkittävä satamakaupunki. Se on Suomen suurin vientisatama ja toiseksi suurin satama Helsingin jälkeen

Satamat

- Kantasatama :Kantasatama on monitoimisatama
- Hietanen :Hietanen on keskittynyt RORO-liikenteeseen.
- Mussalon bulk-terminaali
- Mussalon nesteterminaali
- Mussalon konttiterminaali

Urheilu ja liikunta

Urheiluseurat

- FC KooTeePee, Veikkausliiga, (jalkapallo)
- KTP-Basket, Korisliiga, (koripallo)
- Kotkan Titaanit, Suomi-sarja, (jääkiekko)

Tapahtumia ja nähtävyyksiä

- Meripäivät ovat vuosittain Kotkassa pidettävä meriaiheinen tapahtuma, jossa ympäri kaupunkia on erilaisia tapahtumia ja konsertteja.
- Maretarium on vuonna 2002 valmiiksi saatu suomalaisten kalojen akvaario, joka sijaitsee sapokan satamassa.
- Sapokan vesipuisto on useasti palkittu kotkalainen viheralue.
- Langinkosken keisarillinen kalastusmaja ja luonnonpuisto.

Oppilaitokset

Kotkassa sijaitsee Kymenlaakson ammattikorkeakoulun monia toimipisteitä, joissa voi opiskella teknistä-, kaupallista- ja terveydenhuoltoalaa.

Aiheesta muualla

- [http://www.kotka.fi Kotkan kaupungin kotisivut]
- [http://www.portofkotka.fi www.portofkotka.fi] Luokka:Suomen kaupungit
-

Tallinna

Tallinna (vanha Kesoniemi; viroksi Tallinn) on Viron pääkaupunki ja maan pääasiallinen portti merelle. Se sijaitsee Suomenlahden rannalla. Historian aikana kaupunkia vastaan on hyökätty, ryöstelty ja tuhottu sitä useissa taisteluissa. Se oli keskiaikaisen suolakaupankäynnin keskus, jonka ansiosta se kasvoi rikkaaksi ja hyvinvoivaksi. Tallinnan nimi uskotaan tulevaan tanskalaisten kaupunkia tarkoittavasta sanasta Taani linna (viron kielen linn(a) on suomeksi kaupunki; viron taani on suomeksi tanskalainen). Viron kielen lisäksi kaupungissa puhutaan laajalti suomea, englantia ja venäjää. Vaikkakin kaupunkia pommitettiin valtaisasti toisen maailmansodan aikana (Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimien hyökkäys 9.-10. maaliskuuta 1944), on keskiaikainen vanhakaupunki säilyttänyt silti tunnelmansa. Tallinnan vanhakaupunki on otettu Unescon maailmanperintöluetteloon. Asukkaita Tallinnassa on rekisteröitynä noin 400 000 (16.8.2004). Kokonaisväkiluku oli noin 400 400 (2000). 1987 oli Tallinnassa lähes 500 000 asukasta, mutta Viron itsenäisyyden jälkeen runsaasti venäläisasukkaita on lähtenyt. Toukokuun 25. päivänä 2002 järjestyksessä 47:nnet Euroviisut pidettiin Tallinnan Saku-hallissa.

Liikenne

Tallinnaa palvelee Ülemisten lentoasema noin viiden kilometrin päässä keskustasta. Matkailu lahden yli on suosittua. Helsingistä kestää noin kolme tuntia Tallinnaan autolautalla, hieman yli tunnin pikalaivalla. Helikopterilento, jota mainostetaan maailman nopeimmaksi pääkaupunkien väliseksi yhteydeksi, kestää 18 minuuttia. Reittilento lentokoneella kestää 30 minuuttia. Kaupungin sisäistä joukkoliikennettä hoitavat useat raitiovaunulinjat ja linja-autoreitit sekä monet taksiyhtiöt. Hankkimalla 10 lipun nippu bussilippuja R-kioskista saa ne 80 EEK:llä (2005), kun bussissa ostettuna ne maksavat 15 EEK/kpl.

Kaupunginosat

Tallinnan vanha kaupunki jakautuu Toompean mäkeen jossa on hallinto sekä Alakaupunkiin (viroksi all-linn) jossa asuivat käsityöläiset. Laitakaupunginosia ovat muun muassa Haabersti, Lasnamäki, Mustamäki, Nõmme, Pirita ja Õismäki. Suuri osa Tallinnan asukkaista asuu neuvostoaikaan rakennetuissa elementtilähiöissä. Niistä suurin on Lasnamäki, jossa on 160 000 asukasta ja on siis joka neljännen tallinnalaisen koti. Samanlaisia alueita ovat Mustamäki ja Õismäki. Alueet eivät nauti suurta arvostusta tallinnalaisten keskuudessa. Tallinnan rikkaat ovat muuttaneet aidoitetuille ja vartioiduille omakotitaloalueille.

Kuvia

Kuva:Tallinn02.jpg|Tallinnan vanha kaupunki Kuva:Tallinn church spires.jpg|Olevisten kirkko Kuva:tallin_mauer_mit_turm.jpg|Osa kaupunginmuuria Image:Tallinn-hafen.jpg|Tallinnan satama

Aiheesta muualla

- [http://www.tallinn.ee Kaupungin virallinen kotisivu] (viroksi, venäjäksi ja englanniksi)
- [http://www.viroweb.com ViroWeb - Matkailutiedot Virosta] Luokka:Pääkaupungit Luokka:Tallinna Luokka:Viron kaupungit Luokka:Unescon maailmanperintökohteet ko:탈린 ja:タリン

Saarenmaa

Saarenmaa (viroksi Saaremaa) on Viron suurin saari. Sen pinta-ala on 2 672 km² ja se on Itämeren toiseksi suurin saari Gotlannin jälkeen. Saarella asuu niin 40 000 ihmistä. Saarenmaan pääkaupunki on Kuressaare ja saari kuuluu Saaren maakuntaan.

Historiaa

Vuonna 1645 Tanskalle kuulunut Saarenmaa luovutettiin Ruotsille Brömsebron rauhassa. Uudenkaupungin rauhassa 1721 saaresta tuli osa Venäjän keisarikuntaa. Myöhemmin Viron itsenäistyessä (kahdesti) se tuli osaksi Viroa.

Aiheesta muualla

- [http://www.saaremaa.ee Saaremaa.ee]
- [http://www.viroweb.com/saarenmaa ViroWeb - matkailutiedot Virosta] Venäjän keisarikunta Luokka:Viron saaret

Ensimmäinen maailmansota

Ensimmäinen maailmansota käytiin vuosina 1914 - 1918. Se oli ensimmäinen sota, johon liittyi maita yli puolen maapallon alueelta. Se oli myös ensimmäinen motorisoitu sota. Vastapuolina sodassa olivat keskusvallat, joihin kuuluivat Saksa, Itävalta-Unkari, Bulgaria ja Ottomaanien valtakunta, sekä liittoutuneet ympärysvallat, joihin kuuluivat mm. Yhdistynyt kuningaskunta siirtomaineen, Ranska siirtomaineen, Kreikka, Italia, Romania, Venäjä, Serbia ja Yhdysvallat. Sodalle antoi muodollisen syyn Itävalta-Unkarin kruununperillisen arkkiherttua Frans Ferdinandin salamurha, jonka teki "musta käsi"-nimiseen järjestöön kuuluva bosnialainen opiskelija Gavrilo Princip 28. kesäkuuta 1914 Sarajevossa. Sota alkoi Itävalta-Unkarin sodanjulistuksella Serbialle 28. heinäkuuta 1914. Sota päättyi 11. marraskuuta 1918 keskusvaltojen häviöön ja Saksa julistettiin yksin syylliseksi. "Musta käsi"-järjestön tarkoituksena oli liittää kaikki serbien asumat alueet Serbiaan. Itävaltalaiset väittivät Serbian salaisen palvelun auttavan järjestöä, mutta väitettä ei voitu todistaa ennen sodan syttymistä.

Sodan syyt

Ensimmäistä maailmansotaa on kutsuttu sodaksi, jota kukaan maa ei halunnut, mutta monien maiden eri valtapiirit provosoivat haluamaan. Erään teorian mukaan sodan todelliset syyt olivat Saksan taloudelliset ja poliittiset kunnianhimot. Nykytutkimus on nostanut yhdeksi pääsyyksi sodalle myös Yhdistyneen Kuningaskunnan halun pitää kiinni poliittisesta valta-asemastaan ja hidastaa Saksan nousua maailmanvallaksi. Myös Itävallan sisäpoliittiset ongelmat oli keskeinen syy sodalle ja maan valtaeliitti yritti viedä huomion sisäisiltä ongelmilta maan ulkopuolelle. Useimmat sotilasasiantuntijat olivat myös sitä mieltä, että sota jää lyhyeksi, korkeintaan kolmen kuukauden mittaiseksi, jolloin kustannukset ja miestappiot jäisivät vähäisiksi. 1900-luvun alussa Euroopassa poliittista tilannetta hallitsivat kaksi perustettua suurvaltaryhmittymää. Vuonna 1882 oli perustettu Saksan, Italian ja Itävalta-Unkarin välinen kolmiliitto ja 1891 perustettu Ranskan ja Venäjän välinen ystävyysliitto. Britit liittyivät myöhemmin kahdenkeskisillä sopimuksilla liittoon Ranskan ja Venäjän kanssa. Saksalla ja Ranskalla oli ollut kinaa raja-alueistaan jo Kaarle Suuren valtakunnan hajoamisen jälkeisistä ajoista lähtien. Ranska halusi saada takaisin kiistellyt Elssassin (Alsace) ja Lothringenin (Lorraine) maakunnat, jotka olivat pääosin 1600-luvulla valloitettu Ranskan yhteyteen, mutta menetetty vuonna 1870 Saksaa vastaan käydyssä sodassa. Venäjällä ja Itävalta-Unkarilla oli kiistoja Balkanin maista. Balkanilla asui paljon slaaveja, minkä vuoksi Venäjä tunsi sympatiaa tätä aluetta kohtaan. Samaan aikaan Saksan taloudellinen vahvistuminen ja erityisesti voimakas laivaston laajentaminen kismitti brittejä. Kruununperillisen murhan jälkeen Venäjä asettui Serbian puolelle ja Saksa Itävallan. Diplomaattisista neuvotteluista ei ollut apua selkkauksen selvittämiseksi.

Sodan kulku

Kaarle Suuren Kaarle Suuren Saksa julisti sodan Venäjää vastaan 1. elokuuta 1914 sen jälkeen, kun Venäjä oli aloittanut joukkojen liikekannallepanon. Saksa halusi murskata Venäjän armeijan ennen kuin se oli ehtinyt koota voimansa. Samalla Ranska aloitti liikekannallepanon ja Saksa julisti sodan myös Ranskaa vastaan. Tämän jälkeen saksalaiset joukot valtasivat Belgian ja Luxemburgin ja etenivät niiden läpi Pohjois-Ranskaan. Tällä tapaa saksalaiset kiersivät Ranskan itärajalleen rakentamat linnoitukset. Belgian valtaus antoi Isolle-Britannialle, joka oli yksi Belgian puolueettomuuden taanneista valtioista, muodollisen syyn julistaa sota Saksaa vastaan. Sen jälkeen kaikki Ison-Britannian siirtomaat ja dominiot tulivat emämaansa rinnalle. Japani liittyi Iso-Britannian ja Ranskan rinnalle elokuussa 1914. Japanilla oli taka-ajatuksena valtansa laajentaminen Kaukoidässä, ja Japanin sotatoimet rajoittuivatkin Saksan Tyynellä Valtamerellä hankkimien siirtomaiden valtaamiseen. Turkki ja Bulgaria liittyivät Saksan puolelle lokakuussa 1914. Bulgaria oli menettänyt alueita Serbialle maiden välisessä sodassa 1912, ja halusi nyt kostaa. Itävallan hyökkäys Serbiaa vastaan sodan alussa epäonnistui, mutta Bulgariasta voitiin avata toinen rintama Serbiaa vastaan. Talvella 1914 kaikki osapuolet joutuivat toteamaan, että tavoiteltua nopeaa ratkaisua ei oltu saavutettu. Sota muuttui uuvutussodaksi, jossa pyrittiin vastustajan voimien kuluttamiseen ja raaka-aineiden saannin rajoittamiseen. Italia pysytteli alkuun puolueettomana, sillä Saksa ja Itävalta eivät ilmoittaneet liittolaiselleen etukäteen sotaan ryhtymisestä kolmiliittosopimuksen edellyttämällä tavalla. Iso-Britannian ja Ranskan luvattua Italialle Itävallan italiankieliset alueet, liittyi se sotaan toukokuussa 1915. 1915 britit yrittivät avata uuden rintaman Turkkiin, ja käytiin Gallipolin taistelu. Uuden rintaman avaamisessa kuitenkin epäonnistuttiin. Portugali, Romania ja Kreikka liittyivät Saksaa vastaan 1916. Romanian osalta tämä johti katastrofiin, kun suurin osa maan alueesta miehitettiin nopeasti. Yhdysvallat liittyi Saksan vastaiseen rintamaan vasta huhtikuussa 1917. Yhdysvaltain liittymiseen vaikutti osaltaan Saksan helmikuussa 1917 aloittama rajoittamaton sukellusvenesota, eli ympärysvaltojen satamiin pyrkivien rahti- ja matkustajalaivojen upottaminen varoituksetta. Yhdysvallat oli myös saanut selville, että Saksa oli tunnustellut etukäteen Meksikon halukkuutta hyökätä Yhdysvaltoihin, ja luvannut Meksikolle tästä hyvästä Teksasin, Arizonan ja New Mexicon osavaltiot. Monet Latinalaisen Amerikan valtiot seurasivat Yhdysvaltain esimerkkiä ja julistivat Saksalle sodan, mutta eivät osallistuneet varsinaisiin sotatoimiin. Kansallisuusaatetta käytettiin molemmin puolin vastustajan heikentämiseksi. Saksa ja Itävalta lupasivat perustaa itsenäisen Puolan Venäjän kustannuksella, jolloin he pystyivät muodostamaan puolalaisista sotavangeista joukko-osastoja. Samaan tapaan Venäjä ja länsivallat kannustivat Itävallan slaavien, italialaisten ja romanialaisten kansallistunnetta. Kokonaisia tsekkiläisiä joukko-osastoja loikkasikin Venäjän puolelle, missä niistä ja sotavangeista muodostettiin Tsekkiläinen legioona. Englanti, Ranska ja Venäjä tunnustivat sen itsenäiseksi valtioksi. Venäjällä sota johti kahteen vallankumoukseen vuonna 1917, ensin tsaarinvastaiseen Helmikuun vallankumoukseen ja sitten kommunistiseen Lokakuun vallankumoukseen. Toisen vallankumouksen jälkeen Venäjä irrottautui sodasta Brest-Litovskin rauhansopimuksella, jossa se luovutti Saksalle Baltian maat, Puolan ja Ukrainan. Ensimmäisen maailmansodan on sanottu olleen sota, joka käytiin 1900-luvun tekniikalla, mutta 1800-luvun taktiikoilla. Varsinkin sodan länsirintamalla Ranskan ja Saksan välillä rintamalinja pysyi pitkiä aikoja lähes paikallaan, ja vähäisinkin eteneminen lunastettiin valtavin miestappioin. Erään arvion mukaan sotilaita kuoli yhteensä 8,5 miljoonaa. Sodan aikana käytettiin laajalti joitakin uusia aseita, kuten lentokoneita, sukellusveneitä ja taistelukaasuja. Myös panssarivaunuja käytettiin jossain määrin, pääasiallisesti ympärysvaltojen puolella, mutta niiden todellinen läpimurto jäi toiseen maailmansotaan. Ironisesti tehokkainta panssarivaunutaktiikkaa toisessa maailmansodassa käyttivät saksalaiset, jonka yritykset olivat ensimmäisessä maailmansodassa jääneet muutamaan vaunuun.

Sodan seuraukset

Ennen toista maailmansotaa ensimmäistä maailmansotaa kutsuttiin myös "sodaksi joka lopetti kaikki sodat". Hävitty sota johti Saksassa talouden romahdukseen ja inflaatioon ja yleisesti epäoikeutettuna pidetty rauhansopimus aiheutti tyytymättömyyttä, jotka osaltaan myöhemmin johtivat natsien valtaannousuun. Venäjän huono sotamenestys johti osaltaan Lokakuun vallankumoukseen ja Keisarillisen Venäjän loppuun, veriseen sisällissotaan ja lopulta Neuvostoliiton syntyyn. Uuvutussodan suunnattomat tappiot ja korkeat kustannukset rasittivat Euroopan talouksia. Ennen sotaa Ranska ja Yhdistynyt Kuningaskunta olivat "maailman pankkiireita" joilla oli enemmän saatavia muualta maailmasta kuin velkoja, ja Yhdysvallat kuului velallisiin. Sotakustannukset johtivat siihen, että Länsi-Euroopan suurvalloista tuli velallisia, vieläpä niin pahasti velkautuneita, että ilman Saksalle määrättyjä valtavia sotakorvauksia ne eivät olisi kyenneet suoriutumaan veloistaan. Neuvostoliitto kieltäytyi maksamasta Keisarillisen Venäjän velkoja. Maailmantalouden painopiste siirtyi sodan jälkeen Yhdysvaltoihin.

Versailles'n rauha

Sodan päätyttyä Pariisissa kokoontuivat voittajavaltojen johtajat neuvottelemaan rauhanehdoista. Rauhansopimuksia kutsuttiin nimellä Versailles'n sopimus. Venäjää ei kutsuttu eikä hävinneillä keskusvalloilla ollut äänivaltaa. Käytännössä suurimman osan päätöksistä tekijät neljän suurinta voittajavaltiota (Yhdysvallat, Ranska, Iso-Britannia ja Italia).
- Voittajavaltioiden sanelema
- Saksan "häpeärauha"
- Tuomittiin yksin sotasyylliseksi
- Riisuttiin aseista; sai pitää vain 100 000 sotilaan armeijan (Reichswehr), tiukat aserajoitukset.
- Ei sukellusveneitä, taistelulentokoneita, panssarivaunuja tai asevelvollisuutta.
- Valtavat sotakorvaukset
- Menetti siirtomaansa Kansainliiton säännöt sisältyivät rauhansopimuksiin.

Aluemuutokset sodan jälkeen

- Venäjästä irtosi itsenäiseksi Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Puola (ns. reunavaltiot).
- Itävalta-Unkari hajosi
- Itävaltaan ja Unkariin
- Kokonaan uutena syntyi Tšekkoslovakia
- Serbiasta, Montenegrosta ja Itävalta-Unkariin kuuluneista slaavilaisalueista muodostui Jugoslavia
- Etelä-Tiroli ja Istria liitettiin Italiaan
- Transsilvania liitettiin Romaniaan
- Galitsia liitettiin Puolaan
- Ottomaanien valtakunta hajosi Turkiksi ja sen alueet Lähi-Idässä päätyivät Iso-Britannian ja Ranskan valvontaan.
- Saksa menetti siirtomaansa, luovutti Elsass-Lothringenin alueen Ranskalle ja Reininmaa demilitarisoitiin. Tanska sai Pohjois-Slesvigin, Liettua Memelin alueen ja Puolalle ns. Puolan käytävä ja osia Sleesiasta. Danzigista (nykyinen Gdansk) tehtiin itsenäinen kaupunkivaltio. Luokka:Ensimmäinen maailmansota ms:Perang Dunia I ko:제1차 세계 대전 ja:第一次世界大戦 simple:World War I th:สงครามโลกครั้งที่หนึ่ง

Viro

Viron tasavalta (viroksi Eesti Vabariik) on tasavalta Itämeren itärannalla Koillis-Euroopassa Suomenlahden eteläpuolella, Suomesta etelään. Virolla on itärajaa Venäjän federaation ja etelärajaa toisen Baltian maan, Latvian, kanssa. Viron pääkaupunki on Tallinna. Noin kolmannes maan asukkaista elää Tallinnassa ja yhteensä 70 prosenttia kaupungeissa. Tallinnan jälkeen suurimpia kaupunkeja ovat yliopistokaupunki Tartto (101 744 asukasta), teollisuuskaupunki Narva (73 295 asukasta) ja kesäpääkaupunki Pärnu (50 966 asukasta). Muiden valtioiden pääkaupungeista Tallinnaa lähinnä on Helsinki – matkaa yli Suomenlahden tulee vain 85 kilometriä. Latvian pääkaupunki Riika on päivän automatkan päässä (307 kilometrin) eikä Pietariinkaan ole pitkä matka (395 kilometriä). Tukholmakin on melko lähellä, 405 kilometrin päässä.

Nimitykset Eesti ja Viro

Eesti on Viron vironkielinen nimi. Nimi esiintyy jo roomalaisen Tacituksen Germania-teoksessa muodossa aestii. Yleisen käsityksen mukaan rautakautinen nimitys aestii kuitenkin viittasi Itämeren kaakkoisrannikon balttilaista kieltä puhuvaan väestöön eikä varsinaisiin virolaisten esivanhempiin. Virolaisten alkuperäinen omakielinen nimi on maarahvas ja kielen nimi maakeel. Nimi "Eesti" tuli Viroon vasta 1700-luvulla ja kirjakieleen 1800-luvun puolessa välissä. Suomessa Viroa on kutsuttu Eestiksi varsinkin 1920- ja 1930-luvulla heimotyöstä innostuneiden oikeistolaisten keskuudessa ja neuvostovallan aikana vasemmistossa. Suomeen vakiintunut sovinnaisnimi on kuitenkin "Viro". Muun muassa Viron entinen presidentti, kielentutkija Lennart Meri ja Kielitoimisto suosittelevat suomeen vakiintuneen Viro-nimen käyttöä. Viro-nimitys on tullut suomen kieleen Koillis-Viron historiallisesta Virun maakunnasta, josta pidettiin vanhastaan yhteyksiä Suomenlahden pohjoispuolelle, mm. Virolahdelle. Virun alueella on kaksi nykymaakuntaa: Länsi-Viru ja Itä-Viru (Lääne-Viru ja Ida-Viru).

Maantiede

Viron pinta-ala on noin 45 000 neliökilometriä. Alueeltaan se on siis hiukan suurempi kuin esimerkiksi Alankomaat, Tanska tai Sveitsi, mutta toisaalta pienempi kuin vaikkapa Itä-Suomen lääni. Idästä länteen Virolla on leveyttä 350 kilometriä ja pohjoisesta etelään pituutta 240 kilometriä. Meren saaret muodostavat noin yhden kymmeneksen ja järvet kahdeskymmenesosan Viron pinta-alasta. Viro sijaitsee samalla leveyspiirillä kuin Keski-Ruotsi ja Skotlannin pohjoiskärki. Kesäkuukausien (kesäkuu-syyskuu) keskilämpötila on tavallisesti 15–18 celsiusastetta, talvella 4–5 °C. Viron yli tuhat järveä täplittävät maaseutua. Pinnanmuodoiltaan Viro on melko tasainen. Korkein kohta on Suur Munamägi Etelä-Virossa, 318 metriä meren pinnan yläpuolella. Taivas on Virossa pilvien peitossa noin puolet vuodesta. Merellisen ilmaston takia kumpuilevassa Etelä-Virossa sataa vuodessa noin 750 millimetriä. Kun seitsemän tuhatta jokea ja puroa kuljettaa sadevettä mereen, maasto on vetinen: suot ja erityyppiset puuta kasvavat rämeet kattavat yli viidenneksen Viron pinta-alasta. Maailmassa on suhteessa enemmän suomaata vain Suomessa. Erityyppiset metsät kattavat hiukan yli puolet Viron pinta-alasta. Suomaat ja aarniometsät edustavat luontotyyppejä, jotka ovat tuhoutuneet suuresta osasta Eurooppaa.

Historia

millimetri millimetri millimetri millimetri

Esihistoria

Viimeisen jääkauden hellittäessä vetäytyi mannerjää pohjoiseen, että nykyisen Viron alue vapautui jääpeitteestä n. 10 000 eaa ja Etelä-Suomi n. 8000 eaa. Pian maanpinnan paljastumisen jälkeen alkoi myös ihmisasutus levitä etelästä näille alueille ja siitä lähtien asutus on jatkunut tähän päivään asti. Varhaisimman asujamiston etnisestä pohjasta tai kielestä ei ole tietoa, mutta vuoden 3300 eaa jälkeen Suomenlahden molemmille puolille levinneen ns. kampakeraamisen kulttuurin on arveltu olevan itämerensuomalaista alkuperää. Kivikautta seurasivat Virossakin pronssikausi (1500 - 500 eaa.) ja rautakausi (500 eaa. - 1200 jaa.), joilta on runsaasti arkeologisia löytöjä. Rautakaudelle ajoittuvat esimerkiksi "maalinnoiksi" kutsutut linnoitukset. Viron ja Suomen välillä vallitsivat jo tällöin vilkkaat yhteydet. Viro oli tähän aikaan tiheämmin asuttu kuin Suomi, ehkä myös kehittyneempi ja vauraampikin.

Keskiaika ja uuden ajan alku

1200-luvun alkupuolella Saksalainen ritarikunta yhdessä Kalparitariston kanssa valloitti pitkän sodan jälkeen jälkeen Viron eteläosan ja Tanska pohjoisosan. Lopulta saksalaiset hallitsivat koko aluetta. 1500-luvun lopulla Ruotsi valloitti Pohjois-Viron, Puola Etelä-Viron (Ruotsille 1629) ja Tanska Saaremaan (Ruotsille 1645).

Venäjän vallan aika ja kansallistunteen nousu

Venäjä valloitti Viron Ruotsilta 1700-luvun suuressa pohjan sodassa. Kansallinen herääminen Virossa alkoi 1800-luvun puolivälissä, kun maaorjuus lakkautettiin. Jo Ruotsin vallan aikana (1632) oli perustettu mm. Tarton yliopisto. 1800-luvun lopulla Venäjä yritti tukahduttaa vaaralliseksi kokemaansa kansallisuusaatetta. Venäläistämisohjelman aikana vironkielisiä sanomalehtiä ja kouluja lakkautettiin ja Tarton yliopistossa venäjästä tuli ainoa opetuskieli. Venäjän luhistuttua ensimmäisessä maailmansodassa ja bolševikkien vallankumouksen jälkeen Viro julistautui ensimmäisen kerran itsenäiseksi. Bolševikit pyrkivät estämään irtautumisen, mutta Saksa miehitti Viron heti sen julistauduttua itsenäiseksi.

Itsenäisyyskamppailu

Itsenäiseksi Viro pääsi julistautumaan 24. helmikuuta 1918. Konstantin Päts muodosti väliaikaisen hallituksen, mutta Saksa miehitti Tallinnan seuraavana päivänä ja vangitsi Pätsin. Brest-Litovskin rauhassa maaliskuussa 1918 bolševikkien oli pakko luovuttaa Viro Saksalle. Saksalaisten romahdettua sodan lopuksi Neuvosto-Venäjä mitätöi rauhansopimuksen ja puna-armeija hyökkäsi Viroon. Hyökkäystä seurasi yli vuoden mittainen Viron vapaussota brittilaivaston tukemana. Puna-armeija lyötiin takaisin. Vuonna 1920 solmittiin Tarton rauha ja Viro ja Neuvosto-Venäjä tunnustivat toisensa. Virolaisen kulttuurin ja talouden perusta luotiin seuraavina vuosikymmeninä. Maahan järjestettiin tehokas vironkielinen alkeisopetus, Tarton yliopisto muutettiin vironkieliseksi jo vuonna 1919. Maauudistuksessa kartanoiden maat jaettiin talonpojille. Vuonna 1921 Viro liittyi Kansainliittoon. Kommunistien kansannousu tukahdutettiin joulukuussa 1924.

Demokraattinen Viro

Vuoden 1920 perustuslaki kuului demokraattisimpia maailmassa, koska siinä oli lähes ääriparlamentaristinen korostus. Parlamentti valitsi valtionpäämiehen (riigivanem), joka johti hallitusta ja hoiti myös presidentin tehtävät. Taloudellisesti hyvänä aikana järjestelmä toimi tyydyttävästi, mutta talouslaman aikana 1929–1933 ajauduttiin sisäpoliittiseen kriisiin. Tyytymättömyys demokraattisen järjestelmän saamattomuuteen kanavoitui äärioikeiston kannatukseksi, kuten monessa muussakin Euroopan maassa. Virossa oikeisto-oppositiota nousi edustamaan Viron vapaussoturien liitto, ns. vapsit.

Konstantin Pätsin autoritaarinen hallinto

Suuri lama 1932–1933 johti radikalisoitumiseen ja parlamentarismi näytti olevan pystymätön ratkaisemaan ongelmia. Viron rintamamiesten eli vapsien liike voitti suuren vaalivoiton syksyllä 1933. Vapsien painostuksesta hyväksyttiin vuonna 1933 uusi perustuslaki, joka teki riigivanemista itsenäisen toimenpanovallan haltijan, jolla oli laajat valtaoikeudet. Vapsien aloitteesta perustuslakia muutettiin siten, että presidentin valtaa lisättiin huomattavasti. Uusi perustuslaki astui voimaan 1934. Ylimenokauden hallituksen johtaja, keskustaan edustava Konstantin Päts huolestui kuitenkin vapsien yhä kasvavasta voimasta ja uusia valtionpäämiehen valtaoikeuksiaan hyväksikäyttäen julisti kenraali Johan Laidonerin kanssa ja armeijan tuella maan 23. maaliskuuta 1934 poikkeustilaan ja lakkautti koko vapsien järjestön ja vangitutti liikkeen johdon. Kansanedustuslaitos hajotettiin syksyllä 1934 ja kaikki puolueet lakkautettiin 1935. Diktaattorina hallinnut Päts perusti ylhäältä johdetun puolueen isänmaanliitto (isamaalit). Joulukuussa 1935 vapsit suunnittelivat vallankaappausta suomalaisen sinimustat-järjestön tuella, mutta viranomaiset saivat siitä vihiä ja juonijat pidätettiin. Päts hallitsi Viroa varsin yksinvaltaisesti vuoteen 1938, jolloin hänet nimitettiin uuden, vuonna 1937 säädetyn perustuslain mukaiseksi presidentiksi ja hän palasi perustuslailliseen hallintotapaan.

Neuvostoliiton uhka

Suomen ja muiden Baltian maiden tavoin Viro solmi hyökkäämättömyyssopimuksen Neuvostoliiton kanssa 1932. Baltian maat solmivat puolustusliiton 12. syyskuuta 1934. Helmikuussa 1936 kansanäänestyksessä kannatettiin paluuta demokratiaan. Perustuslaillisuuteen palaaminen ei kuitenkaan tuonut juurikaan muutosta vallanpitoon ja Päts jatkoi presidenttinä. Neuvostoliiton ja Britannian neuvotellessa sopimusta huhtikuussa 1939, Viro ja Latvia solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen Saksan kanssa.

Toinen maailmansota

Toisen maailmansodan alkaessa Viro tahtoi pysytellä puolueettomana, mutta oli pakotettu tekemään Neuvostoliiton kanssa tukikohtasopimuksen 1939. Viroon tuli 25 000 sotilasta suljettuihin tukikohtiin. Toukokuussa 1940 Neuvostoliitto painosti Viroa päästämään 90 000 neuvostosotilasta maahan ja elokuussa 1940 Virosta tuli yksi neuvostotasavalloista. Presidentti Päts vangittiin ja kuljettiin Venäjälle, jossa hän menehtyi. Neuvostolaistaminen keskeytyi kolmeksi vuodeksi Saksan vallattua jälleen Baltian kesällä 1941. Saksalaismiehityksen aikana Virossa toimi saksalaisten alaisuudessa virolaisjohtoinen nukkehallinto. Sen johdossa oli vapaussoturien liikkeen (vapsien) johtohahmoihin kuulunut Hjalmar Mäe. Saksan miehityksen aikana Viro oli ensimmäinen maa, mistä juutalaiset (noin 950-1000 henkilöä) poistettiin kokonaan 1941 aikana, mikä todettiin Wannseen pöytäkirjoissa 20. tammikuuta 1942. Puna-armeija sai Viron haltuunsa uudelleen syksyllä 1944.

Neuvosto-Eesti

Varsinaisesti neuvostojärjestelmä vakiinnutettiin toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvun lopulla. Kymmeniä tuhansia virolaisia karkotettiin Siperiaan ja maatilat muutettiin kollektiiveiksi. 1950-luvulla Viron kulttuurielämä alkoi vilkastua.

Uusi itsenäisyys

Marraskuussa 1988 Viron korkein neuvosto julisti maan suvereeniksi. Toukokuussa 1990 osa vuoden 1938 perustuslaista palautettiin voimaan ja maan nimi muutettiin Viron tasavallaksi. Kansanäänestyksessä suurin osa kansasta kannatti itsenäisyyden palauttamista. Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi 20. elokuuta 1991, kun Neuvostoliitossa tapahtui epäonnistunut vallankaappausyritys. Suomen ei tarvinnut tunnustaa Viron uutta itsenäisyyttä monien muiden valtioiden tapaan, koska se ei ollut de jure koskaan tunnustanut Viron liittymistä Neuvostoliittoon, vaan se saattoi todeta itsenäisyyden edellisen tunnustuksen olevan voimassa. Vuonna 1993 Viron hallitus määritteli 500000 maan asukasta "ulkomaalaisiksi" ja määräsi heidät hakemaan oleskelupaa. Viimeiset Venäjän joukot vetäytyivät elokuuhun 1994 mennessä. Viro on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004. Viro solmi uuden rajasopimuksen 18. toukokuuta 2005 ja ratifioi sen 20. kesäkuuta. Sopimuksessa rajat noudattivat neuvostotasavallan rajoja, ilman Petserinmaata ja Narva-joen itärantaa. Mielipidetiedustelujen mukaan sopimusta vastusti 80% virolaisista. Venäjän Duuma ei kuitenkaan ratifioinut sopimusta, koska Viro oli liittänyt sopimuksen ratifiointilain esipuheeseen maininnan neuvostomiehityksestä.

Politiikka

Viron kansalaiset valitsevat 101-paikkaisen parlamentin (Riigikogu) joka neljäs vuosi. Parlamentti valitsee presidentin, jonka virkakausi kestää viisi vuotta. Sama henkilö voidaan valita presidentiksi vain kahdeksi kaudeksi peräkkäin. Presidentti on myös Viron puolustusvoimien ylipäälikkö. Parlamenttivaaleissa on viiden prosentin äänikynnys. Heti uudelleenitsenäistymisen jälkeisinä vuosina Viron puoluekartta oli pirstoutunut: runsaat kymmenen puoluetta edusti vajaata puoltatoista miljoonaa ihmistä. Näistä jäljellä on enää vain noin puolet. Paikallisvaaleissa saavat äänestää kaikki 18 vuotta täyttäneet asukkaat.

Ulkosuhteet

Virolla on Venäjän kanssa kansainvälisoikeudellisesti avoin kysymys maan rajasta Venäjän kanssa. Viron sosialistinen neuvostotasavalta luovutti Venäjän sosialistiselle federatiiviselle neuvostotasavallalle ns. Viron Inkerinmaan Narva-joen itärannalla ja Petserinmaan kaakossa, jotka Viron ja Neuvosto-Venäjän välisessä Tarton rauhansopimuksessa oli sovittu Virolle kuuluviksi. Viro periaatteessa hyväksyi alueen haltuun jäämisen Venäjän federaatiolle, mutta Venäjän hallitus ei vienyt riigikogun ratifioimaa sopimusta Venäjän valtakunnanduuman hyväksyttäväksi, koska Viro lisäsi ratifiointilain esipuheeseen maininnan Viron miehityksestä, minkä Venäjä katsoo sisältävän aiheen rajakysymyksen avaamiseksi uudelleen myöhempänä ajankohtana. Näin ollen jo vakiintunut raja jää edelleen kansainvälisoikeudellisesti avoimeksi kysymykseksi. Viron presidenttinä toimii Arnold Rüütel ja pääministerinä Andrus Ansip (Reformipuolue). Viron tasavallan itsenäisyyden palauttamisen jälkeisen ajan pääministerit:
- Edgar Savisaar (3. huhtikuuta 1990 – 30. tammikuuta 1992)
- Tiit Vähi (30. tammikuuta 1992 – 21. lokakuuta 1992)
- Mart Laar (21. lokakuuta 1992 – 8. marraskuuta 1994)
- Andres Tarand (8. marraskuuta 1994 – 17. huhtikuuta 1995)
- Tiit Vähi (17. huhtikuuta 1995 – 17. maaliskuuta 1997)
- Mart Siimann (17. maaliskuuta 1997 – 25. maaliskuuta 1999)
- Mart Laar (25. maaliskuuta 1999 – 28. tammikuuta 2002)
- Siim Kallas (28. tammikuuta 2002 – 10. huhtikuuta 2003)
- Juhan Parts (10. huhtikuuta 2003 – 13. huhtikuuta 2005)
- Andrus Ansip (13. huhtikuuta 2005 – )

Maakunnat

Andrus Ansip Viro jakautuu viiteentoista maakuntaan, viroksi maakond, jotka ovat:
- Harjumaa (Harju maakond)
- Hiidenmaa (Hiiu maakond) Hiidenmaan saarella
- Itä-Virumaa
- Jõgevamaa
- Järvamaa
- Länsimaa (Lääne maakond)
- Länsi-Virumaa
- Põlvamaa
- Pärnumaa
- Raplamaa
- Saarenmaa Saarenmaan ja Muhun saarilla
- Tartumaa
- Valgamaa
- Viljandimaa
- Võrumaa

Talous

Viro on omavarainen sähköntuotannon suhteen, ja sähköä riittää vientiinkin. Palavaa kiveä louhitaan Koillis-Virossa ja käytetään paikallisissa voimalaitoksissa. Vaihtoehtoisia energiantuotantomuotoja kuten tuulivoimaa, vesivoimaa ja turpeen käyttöä on tutkittu paljon viime vuosina. Turve on yksi Viron tärkeimpiä luonnonvaroja, ja Viron onneksi se on, vaikkakin hyvin hitaasti, uudistuva luonnonvara. Koska Virossa ei ole paljoa mineraalivaroja, perustuu sen talous pitkälti kevyeen teollisuuteen ja palveluihin, joita ovat matkailu, kauppa ja pankkitoiminta. Viro sijaitsee idän ja lännen välisen vilkkaan kauppareitin varrella ja maassa on aina ollut hyviä satamia; transitoliikenteellä ja ulkomaankaupalla onkin yhä kasvava merkitys Viron taloudelle. Viime vuosina myös informaatioteknologiasektori on kehittynyt nopeasti. Viron valuutta, kruunu, on sidottu euroon suhteessa 1 EUR = 15,6466 EEK (aikaisemmin Saksan markkaan). Viron pankkisektorista lähes 90 prosenttia on nykyisin ulkomaisen pääoman omistuksessa. Viro liittyi yhdessä Liettuan ja Slovenian kanssa Euroopan unionin valuuttakurssimekanismi ERM II:een 27. kesäkuuta 2004. Tämä mahdollistaa euron käyttöönoton maan virallisena valuuttana kahden vuoden tarkkailujakson jälkeen, jonka tarkoitus on seurata Maastrichtin sopimuksen kriteerien täyttymistä. Viro otti käyttöön tasaveron 1994 yhtenä ainoista maista. Tuloveroprosentti oli 26 prosenttia riippumatta henkilön tuloista. 1. tammikuuta 2005 vero alennettiin 24 prosenttiin. Tärkeimpiä teollisuusalueita ovat pääkaupunki Tallinna, sitä ympäröivät alueet sekä Koillis-Viro. Suurimmat työnantajat ovat paperi-, puutavara- ja tekstiiliteollisuudessa. Yksi kymmenestä virolaisesta ansaitsee elantonsa maataloudella, kalastuksella ja metsänhoidolla. Muuttuva mailma pakottaa ihmiset etsimään muita elinkeinoja perinteisen karjanhoidon ja maanviljelyn ohella. Oheiselinkeinoja maaseudulla ovat muun muassa rapsin kasvatus rapsiöljyn tuotantoon, mansikanviljely ja maatilamatkailu. Ruokaostoksilla virolaiset yleensä suosivat kotimaisia tuotteita hyvän maun, edullisen hinnan ja suhteellisen vähäisten lisäainemäärien takia. Viro vie ulkomaille erilaisia kojeita, sähköteknisiä laitteita ja niiden osia sekä moottoriajoneuvojen turvavarusteita. Pieni- ja keskisuuri teollisuus ovat vallitsevia.

Väestö

Etniset virolaiset muodostavat maan väestöstä 67,9 prosenttia. Muita merkittäviä etnisiä ryhmiä ovat venäläiset (25,6 prosenttia), ukrainalaiset (2,1 prosenttia), valkovenäläiset (1,2 prosenttia) ja suomalaiset (0,9 prosenttia). Kielellisesti virolaiset kuuluvat itämerensuomalaisiin ja suo

Pietari Suuren merilinnoitus

Puolustusjärjestelmän rakentamisen syy

Puolustusjärjestelmän linjat

Tallinnan–Porkkalan raskaat ja järeät patterit 1. syyskuuta 1917

Katso myös

Linkkejä

1900-luku

Tärkeitä tapahtumia

Merkittäviä henkilöitä

Hallitsijoita

Tiede

Uskonto

Talous ja liike-elämä

Taide

Kirjallisuus

Viihde

Keksintöjä

Pietari

Porkkala

Katso myös

Hanko

Sijainti

Historia

Elinkeinoelämä

Matkailu

Tapahtumia

Kaupunginvaltuusto

Aiheesta muualla

Suomenlahti

Maantiede

Ympäristöongelmat

Katso myös

Linkkejä

1907

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

5. heinäkuuta

Nimipäivät

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

Juhlapäiviä

1912

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

Kronstadt

Historia

Kronstatin seurakunta

Muualla verkossa

Kotka

Historia

Ruotsinsalmen linnoituskaupunki

Teollistuminen ja kuntamuutokset

Maantiede

Kaupunginosat

Liikenne

Kotkan satama

Satamat

Urheilu ja liikunta

Urheiluseurat

Tapahtumia ja nähtävyyksiä

Oppilaitokset

Aiheesta muualla

Tallinna

Liikenne

Kaupunginosat

Kuvia

Aiheesta muualla

Saarenmaa

Historiaa

Aiheesta muualla

Ensimmäinen maailmansota

Sodan syyt

Sodan kulku

Sodan seuraukset

Versailles'n rauha

Aluemuutokset sodan jälkeen

Viro