:: wikimiki.org ::

Pirkkamies

Pirkkamies

Pirkkalaiset eli pirkkamiehet tai pirkat olivat Pohjois-Suomessa jonkinlainen ihmisryhmä, joka oli organisoitunut kaupankäyntiä ja Lapin verottamista varten. Heillä oli huomattava vaikutus keskiajan Skandinaviassa . Nimi viitannee skandinaaviseen sanaan birk, joka tarkoittaa "erivapautta". Mahdollisesti kuningas Maunu Ladonlukko (Magnus Ladulås) oli 1200-luvun lopulla antanut pirkkalaisille erioikeuden pohjoisessa tapahtuvaan kaupankäyntiin ja verottamiseen. Nämä oikeudet säilyivät aina Kustaa Vaasan aikaan asti. Pirkkalan pitäjännimeen pirkkalaisten nimellä ei liene yhteyttä, vaikka 1500-luvulla tallennettu perimätieto muuta väittääkin. Eino Leinon Orjan poika-runossa Pirkka puuhkalakki lähtee miehineen Lapin kylihin, Lapin lasta velkomahan.

Katso myös

- Pirkkala
- Pirkanmaa luokka: Suomen keskiaika

Pohjois-Suomi

Pohjois-Suomi tarkoittaa Oulun ja Lapin läänien muodostamaa Suomen maantieteellistä osaa. Alueen suurimpia kaupunkeja ovat Oulu, Kemi, Rovaniemi, Raahe, Kajaani ja Tornio. Pohjois-Suomi on harvaan asuttua aluetta (väestötiheys jopa alle 1 asukas/km²), jota korostavat mm. pitkät välimatkat merkittävimpien kaupunkien ja taajamien välillä, sekä kaupunkien ja pääväylien ulkopuolella vähäiset joukkoliikennemahdollisuudet.

Alueen pääväylät

Maantiet

Koska rataverkko kattaa vain alueen eteläisen osan, alueen tärkeimmät kulkuväylät ovat maantiet:
- valtatie 4 (E75)
- valtatie 5 (E63)
- valtatie 20
- valtatie 21 (E8)
- valtatie 22 sekä
- kantatiet 79–83 ja 90–93

Rautatiet

Alueen tärkeimmät rautatieväylät ovat:
- Pohjanmaan rata (Seinäjoki–Kokkola–Oulu)
- Oulu–Kemi–Tornio
- Tornio–Kolari
- Kemi–Rovaniemi–Kemijärvi–Kelloselkä
- Oulu–Kontiomäki, Kontiomäki–Iisalmi Alueen muut rautatieväylät:
- Iisalmi–Ylivieska
- Tuomioja–Raahe
- Kontiomäki–Vartius
- Kontiomäki–Ämmänsaari
- Joensuu–Kontiomäki
- Tornio–Haaparanta
- Elijärven kaivosrata Junaliikenne Taivalkoskelle on lopetettu ja rataosan Pesiökylä–Taivalkoski kunnossapito on lopetettu 2004. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että rataosa tullaan pian liikennekelvottomana lakkauttamaan kokonaan.

Keskiaika

Keskiaika on nimi Euroopan historian ajanjaksolle ns. "vanhan ajan" ja "uuden ajan" välissä. Kuvan keskiajasta jonkinlaisena "pimeänä" kautena loivat uuden ajan alun oppineet, jotka halusivat siten korostaa renessanssina nykyään tunnetun oman aikakautensa merkitystä – sekä omaa etevymmyyttään aikaisempiin oppineisiin nähden. Vaikka renessanssi palauttikin paljon antiikin taiteellisia ja tieteellisiä käsityksiä käyttöön, muutos keskiaikaan ei ollut läheskään niin jyrkkä kuin nämä renessanssin myyttiä rakentaneet oppineet antoivat ymmärtää. Yksi näistä myyteistä on ajatus, että keskiajalla ei juuri tapahtunut tieteiden ja tekniikan kehitystä, koska katolinen kirkko usein jarrutti kaikenlaista kehitystä esimerkiksi luonnontieteissä peläten kehityksen ja uusien ajatusten uhkaavan valta-asemaansa. Toisaalta keskiajan kirkon luostarit ja niiden koulut olivat oikeastaan ainoa paikka, missä oli mahdollista saada opetusta yliopistojen lisäksi, jotka olivat myös tiiviissä yhteydessä kirkkoon. Esimerkiksi logiikan tutkimus eteni keskiajan yliopistoissa voimakkaasti. Länsi-Rooman tuho vuonna 476 nähdään sellaisena historiallisena taitekohtana, jossa usein ajatellaan antiikin ajan päättyneen ja keskiajan alkaneen. Tosin muitakin tulkintoja on. Tämän käsityksen ongelmana on länsikeskeisyys ja yksinomaan poliittisluontoisten tapahtumien merkityksen korostaminen. Joskus myös islamin syntyminen lasketaan periodisoinnin kannalta merkittäväksi murrokseksi. Yhteiskuntahistoriallisesti orientoituneet tutkijat korostavat taloudellis-sosiaalisia murroksia ja kieli- tai kirjallisuushistoriallisesti suuntautuneet tutkijat kansankielten etääntymistä latinasta. Keskiajan päättymistä perustellaan mm. kansallisvaltion synnyllä, suurilla löytöretkillä ja keksinnöillä (esimerkiksi kirjapainotaidon kehityksellä) ja varsinkin protestanttisten alueiden historiankirjoituksessa reformaatiolla. Suomessa keskiajan sanotaan usein alkaneen noin vuonna 1155, jolloin Varsinais-Suomen alueelle tehtiin epävarmojen tietojen mukaan niin sanottu 1. ristiretki. 1100-luvun jälkipuoliskolle ajoittuvat joka tapauksessa ensimmäiset Suomea sivuavat asiakirjalähteet, ja siten voidaan katsoa historiallisen aikakauden alkaneen Suomessa suoraan keskiajasta. Suomessa ja Ruotsissa uuden ajan yleensä sanotaan alkaneen Kustaa Vaasan noustessa valtaan vuonna 1523. Tällöin pidetään kansallisvaltioiden syntyä ja reformaatiota keskeisenä murroksena, joiden katsotaan olevan periodijaon pohjalla. Toisaalta yhteiskuntahistoriallisesti orientoitunut tutkimus korostaa yhteiskunnan perusrakenteiden pysyneen Suomessa pitkään 1500-luvulle hyvin vakaina. Siten periodirajana on voitu pitää myös esimerkiksi 1570-lukua. Keskiaika jaetaan usein varhaiskeskiaikaan (noin 400–900), sydänkeskiaikaan (noin 900–1300) ja myöhäiskeskiaikaan (noin 1300–1500). Vastaava jako on omaksuttu myös Suomen historiaan. Esimerkiksi yleisesti yliopistollisena oppikirjana käytettävässä Suomen historian pikkujättiläisessä (WSOY 1987) Jouko Vahtola jakaa luvun Keskiaika neljään osaan: varhaishistoriaan (noin 1000–1150), varhaiskeskiaikaan (noin 1150–1323), sydänkeskiaikaan (1323–1397) ja myöhäiskeskiaikaan (1397–1520). Tämän jaottelu perustuu yksinomaan valtiollisen historian käännekohtiin. Keskiajan ja sen eri alajaksojen tarkka ajoittaminen voi kuitenkin olla harhaanjohtavaa, koska keskiaikaa määrittäville sosiaalisille, kulttuurisille ja poliittisille prosesseille ei yleensä voi määrittää alkamis- tai päättymisajankohtaa kovinkaan täsmällisesti. Tarkat ajoitukset historiallisille periodeille ovatkin kiinnostavia lähinnä oppihistorian kannalta; ne kertovat enemmän esittäjiensä käsityksistä historiallisesti merkittävistä tapahtumista ja rakenteista kuin antaisivat pohjaa menneisyyden mielekkäälle periodisoinnille. Useimmat nykytutkijat käyttävätkin ilmaisua keskiaika vain käytännöllisenä lyhenteenä ajanjaksolle, joka alkoi joskus 400–600-luvuilla ja päättyi joskus 1300–1500-luvuilla. Keskiajalla ei ollut mitään yhtenäistä olemusta. Kyse on vain modernista apukäsitteestä tai menneisyyttä koskevasta fiktiosta. Joitakin esimerkkejä eri maissa ja erilaisissa tieteellisissä perinteissä keskiajalle annetuista ajoituksista: :Cristopher Cellarius: 308–1453 :Yleinen: 476–1492 / 1517 :Tanska: 1047–1533 :Ruotsi: 1060–1517 :Suomi: n. 1155–1520–1527 :Viro ja Latvia: 1227–1558 :Liettua: 1387–1505 :Puola: 996–1505 :Venäjä: 880 / 1054–1533

Katso myös

- Keskiajan filosofia
- Keskiajan musiikki
- Keskiajan yliopisto
- Kiinan keskiaika Luokka:Historian ajanjaksoja Luokka:Keskiaika ja:中世 simple:Middle Ages

Maunu Ladonlukko

Maunu Ladonlukko tai Maunu Birgerinpoika (Magnus Birgersson, Magnus Ladulås) (noin 1240 - 18. joulukuuta 1290) oli Ruotsin kuningas vuosina 1275 - 1290. Hän oli Birger-jaarlin poika. Isän kuoltua hänestä tuli herttua (joksi jaarli arvonimeä oli alettu kutsua). Lisänimen Ladulås, Ladonlukon on perinteisesti selitetty tulleen talonpoikien vapauttamisesta matkustavien piispojen ja aatelisten elättämisestä eli "latojen lukitsemisesta". Luultavammin se on kuitenkin vain väännös slaavilaisesta Ladislaus-nimestä. Vuonna 1275 Maunu katkaisi välit veljiensä kuningas Valdemarin ja nuoremman Eerikin kanssa, ja pakeni Tanskan kuninkaan Erik Klippingin tykö Tanskaan. Maunu palasi 100 tanskalaisen sotilaan ja 700 saksalaisen palkkasotilaan kanssa ja kukisti Valdemarin Hovan taistelussa. Heinäkuussa samana vuonna Magnus valittiin Ruotsin kuninkaaksi Moran kivillä. Vuonna 1276 Magnus meni naimisiin Holsteinin Helvigin kanssa joka kuului Sverkerien sukuun. Maunu antoi kaikille jotka varustivat ratsumiehen verovapauden, (ruotsiksi frälse, eli rälssi). Kirkko sai myös vapautuksen veroista.

Lapsia

# Ingeborg Maununtytär, syntynyt 1279. # Birger Maununpoika, syntynyt 1280, Ruotsin kuningas # Eerik Maununpoika, syntynyt 1282, herttua. # Valdemar Maununpoika, herttua. # Rikissa Maununtytär. Luokka:Ruotsin kuninkaat

Kustaa Vaasa

Kustaa Vaasa (12. toukokuuta 1496-29. syyskuuta 1560) oli Ruotsin kuningas 1523-1560. Kalmarin unionin loppuvaiheilla Ruotsissa esiintyi vahvaa kansallista ajattelua. Unionikuningas Kristian II yritti tukahduttaa kaiken vastarinnan ruotsalaisten keskuudessa Tukholman verilöylyllä vuonna 1520. Kuitenkin se synnytti Ruotsissa laajan kapinaliikkeen, jonka johdossa oli Kustaa Vaasa. Kapinaliike menestyi ja parissa vuodessa Kustaa Vaasan asema Ruotsin johtajana oli kiistaton. Vuonna 1523 Kustaa Vaasa kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi, joka oli lopullinen ero Kalmarin unionista. Ruotsin alueeksi nimettiin myös Itämaa eli Suomi. Kustaa Vaasalla oli hyvä muisti, työkyky ja käytännön lahjakkuus, mutta heikko opillinen sivistys. Hänellä, (kuten monilla muillakin maailmanhistorian suurilla johtajilla) oli erinomaiset puhelahjat ja kivenkova temperamentti. Hän oli toisaalta keinoja kaihtamaton, häikailemätön ja epäluuloinen. Ruotsissa Kustaa Vaasaa pidetään nykyisen Ruotsin ensimmäisenä oikeana hallitsijana.

Kustaa Vaasan aikaansaattamat muutokset

Luultavasti tärkein muutos, minkä Kustaa Vaasa toteutti, oli reformaatio vuonna 1527. Valtio sai kirkon omaisuuden, mikä olennaisesti helpotti valtion toimintaa. Kustaa keskitti valtaa itselleen mm. perinnöllistämällä kuninkuuden ja korvaamalla usein omaan pussiinsa pelanneet linnanisännät kruunulle lojaaleilla voudeilla, jotka mm. valvoivat verotusta. Valtiontaloudessa Kustaa sovelsi varhaismerkantilismia, eli ulkomaankauppa määrättiin käytäväksi ainoastaan kaupungeissa. Kustaa perusti mm. Helsingin kaupungin 12. kesäkuuta vuonna 1550, kilpailemaan Itämeren kaupankäynnistä Räävelin, nykyisen Tallinnan kanssa. Kustaa Vaasa määräsi, että Rauman, Ulvilan, Tammisaaren ja Porvoon kauppiaiden piti muuttaa Helsinkiin. Aluksi tämä "Baabelin vankeus" näytti toimivan, mutta jo 1550-luvun lopulla osa kauppiasta sai paluuluvan takaisin kotikaupunkiinsa. Suurimpana syynä tähän oli se, ettei Helsingistä muodostunut sellaista vastapainoa Tallinnalle, jota siitä alun perin suunniteltiin. Samaan aikaan käytiin myös Venäjän vastaista sotaa. Myös Helsinkiin siirrettyjen porvareiden uppiniskaisuutta ei pidä väheksyä. Helsingille porvarien osan poislähtö merkitsi hidasta kehittymisen kautta. Kustaa Vaasa asutti erämaa-alueita. Suomen asutus levisi mm. Pohjois-Savoon ja Kainuuseen. Savolaisasutus levisi jo 1400-luvulla yli Pähkinäsaaren rauhan rajan, mikä johti rajaselkkauksiin Novgorodin ja Venäjän kanssa. Kustaa Vaasa perusti perinnöllisen kuninkuuden, jo Kustaa Vaasaan kuoleman jälkeen perityi hänen vanhimmalle pojalleen Eerik XIV:lle. Kolmelle nuoremmalle pojalleen hän perusti kolme melko autonomista herttuakuntaa. Tavoitteena oli yhtenäinen, Vaasa-suvun hallitsema valtio. Käytännössä järjestelyt johtivat pitkällisiin suvun sisäisiin valtakamppailuihin Kustaa Vaasan kuoltua 1560. Luokka:Ruotsin kuninkaat ko:구스타브 1세 바사 ja:グスタフ1世 (スウェーデン王)

Eino Leino

Tämä artikkeli kertoo runoilija Eino Leinosta, olympiavoittajapainijasta katso Eino Augusti Leino. Eino Augusti Leino] Eino Leino (Paltamo 6. heinäkuuta 1878 – Tuusula 10. tammikuuta 1926) on merkittävimpiä suomalaisia runoilijoita. Hänen oikea nimensä on Armas Einar (Eino) Leopold Lönnbohm. Runoissaan hän mukaili ja kehitti kalevalamittaa (Helkavirsiä) ja osoittautui erinomaiseksi eurooppalaisten mittojen taitajaksi. Runojen lisäksi hän kirjoitti romaaneja, käänsi proosaa ja runoutta (Dante, Jumalainen näytelmä) ja näytelmiä ja esseitä. Leino oli aikansa huomattavimpia lehtimiehiä samassa Päivälehden (Helsingin Sanomien) piirissä, jossa Juhani Ahokin toimi. Leinolla oli taipumus ihannoivaan rakkauteen ja vakiintumiseen kykenemättömään boheemiuteen. Hän oli naimisissa kolmasti, ensin vuokraemäntänsä tyttären Freya Schoultzin kanssa 1905-1908, sitten 1913 muutaman kuukauden Robert Kajanuksen tyttären Ainon kanssa ja lopulta vuodesta 1922 Hanna Laitisen kanssa. Leinolla oli lisäksi rakkaussuhde kahden runoilijan kanssa: L. Onervaan ensimmäisen ja Aino Kallakseen toisen avioliiton aikana.

Runous

Aino Kallakseen Leino aloitti heleänä ja helppona kirjoittajana, jonka tekstejä ei kaikin kohdin erottanut kansanlauluista, eteni nopeasti laulunäytelmiin (Tuonelan joutsen) ja kuviteltuun menneisyyteen (Helkavirsiä). Ehkä kuuluisimmat runonsa hän julkaisi vaivoina 20-vuotiaana. Elegia (Haihtuvi nuoruus...) on varhaistuotantoa. Nocturne (Ruislinnun laulu korvissani...) kuuluu kaikkiin antologioihin. Muita suomalaisen runouden kuuluisimpiin kuuluvia runoja ovat esimerkiksi Väinämöisen laulu, Tuulikannel, Vaalin valta ja Löysäläisen laulu. Monet Leinon runoista ja runosuomennoksista ovat hyvin tuttuja lauluina ja kuorolauluina, joita sävelsivät muiden ohella Jean Sibelius (Ateenalaisten laulu) ja Toivo Kuula. Runoilijana Leino oli kuuluisa kaikkitaitoisuudestaan ja nopeudestaan. Häneltä näytti luonnistuvan melkein mikä tahansa - jos hänelle sattui muuten sopimaan.

Proosa

Leinon romaaneista Musti saavutti merkittävän yleisönsuosion, mutta arvostelijoiden suosiota hän ei ehkä tavoittanut. Se on ymmärrettävää, koska monet hänen proosateoksensa ovat selvästi nopeasti ja ajankohdan ilmiöihin kirjoitettuja. Omaelämäkerrallisia ovat teokset Alla kasvon kaikkivallan (1917) ja Elämäni kuvakirja (1925).

Pakinat

Eino Leino oli myös lyhyen proosan mestari. Hän kirjoitti kulttuuripolitiikkaan keskittyneitä pakinoita nimimerkeillä Mikko Vilkastus Päivälehteen 1900 - 1904. Liberaali Leino pilkkasi pakinoissaan iskevään tyyliin vanhasuomalaisia, kuten jo vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä kuuluisaksi tullutta V.A. Koskenniemeä, joka kohosi aikanaan akateemikoksi. Vuosina 1905 - 1908 ja 1911 - 1914 hän pakinoi Päivälehden seuraajaan Helsingin Sanomiin poliittisista tapahtumista nimimerkillä Teemu. Vuosina 1916 - 1918 hän kirjoitti melko aforistisia pakinoita nimimerkillä Kanttori Sepeteus omaan viikkolehteensä Sunnuntai. Pakinoitsijana Leino oli omaperäinen ja meillä ehkä ensimmäinen suuren ruotsalaisen ja venäläisen pakinaperinteen edustaja.

Tutkimus ja muu kirjallisuus

L. Onervan laatima Leinon elämäkerta on edelleen arvokas lähdeteos. Leinosta ja hänen tuotannostaan on runsaasti julkaisuja ja opinnäytetöitä. Koottujen teosten epätäydellinen sarjan ilmestui 1930-luvulla. Runojen täydelliseksi tarkoitettu laitos jäi kesken 1970-luvulla (toim. Aarre Peltonen). Jatkuvaa mielenkiintoa Leinon tuotantoon on osaltaan pitänyt yllä Hannu Mäkelä, jonka romaanin Nalle ja Moppe (2003) toinen päähenkilö on Leino. Kustannustoimittajana Mäkelä on toimittanut useita eri valikoimia Leinon runoudesta.

Kunnianosoituksia

Helsingin Sanomiin Leinon syntymäpäivä 6. heinäkuuta on nimetty Eino Leinon päiväksi sekä runon ja suven päiväksi. Se on vakiintunut liputuspäivä. Suomessa toimii Eino Leinon Seura, joka jakaa vuosittain Eino Leinon palkinnon arvokkaasta teoksesta tai julkaisutoiminnasta. Eino Leinosta on patsas Esplanadin puistossa Helsingissä. Mielenkiintoinen yksityiskohta patsaassa on sen käsi, johon joku on valettaessa asettanut viiden markan kolikon. Elokuva "Runoilija ja muusa" (Jaakko Pakkasvirta) kuvaa Leinon ja hänen kuuluisien ystäviensä (Sibelius, Kajanus ja monet muut) elämää 1900-luvun alussa.

Tuotanto

- Runokokoelmia
- Helkavirret, 1. sarja (1903)
- Halla (1908)
- Helkavirret, 2. sarja (1916)
- Näytelmiä
- trilogia: Lalli (1907), Maunu Tavast (1908), Tuomas piispa (1909)

Linkkejä

- [http://www.einoleino.com/ Eino Leino 125-juhlavuoden sivut]
- [http://www.gutenberg.org/catalog/world/authrec?fk_authors=3927 Eino Leino Gutenberg-projektissa], Leinon teoksia elektronisessa muodossa Leino, Eino Leino, Eino Leino, Eino

Pirkkala

Pirkkala (ruotsinkielinen nimi: Birkala) on Suomen kunta joka sijaitsee Tampereen kyljessä, Länsi-Suomen läänissä. Pirkkala on Pirkanmaan väestöltään nopeimmin kasvava kunta. Pirkkalassa sijaitsee Tampere-Pirkkalan lentoasema ja Satakunnan lennosto.

Yleistä

Pirkkalan naapurikunnat ovat Tampereen ja Nokian kaupungit sekä Lempäälän ja Vesilahden kunnat. Pirkkalan ikärakenne on nuori ja väestö on hyvin koulutettua. Koulutuksesta huolehtii kuusi ala-astetta, yläaste ja yhteislukio sekä kansalaisopisto. Harva pirkkalalainen on syntynyt Pirkkalassa. Yli puolet käy töissä Tampereella. Pirkkalan ystävyyskunnat ovat Solna Ruotsissa, Ski Norjassa, Gladsaxe Tanskassa ja Valjala Virossa. Pirkkalan paikallisuutisista kertoo Pirkkalainen.

Kyliä

Ania, Haikka, Kataisto, Naistenmatka, Nuoliala, Pappila, Partola, Pirkkalankylä, Sankila, Sionkylä, Sorkkala, Tanila, Toppari ja Valkila. Naistenmatkalla sijaitsee Pirkkalan keskusta Suuppa. Partolaan on 2000-luvulla rakennettu useita ostoskeskuksia. Naistenmatkan, Haikan ja Nuolialan alueella asuu reilusti yli puolet Pirkkalan väestöstä.

Historia

Pirkkala on vanhan suur-Pirkkalan ydinaluetta. Suur-Pirkkalaan kuului yli puolet nykyisestä Pirkanmaasta. Ensimmäiset tiedot Pirkkalasta mainitaan 1300-luvulla. Perinteisen käsityksen mukaan Pirkkalasta lähtivät pirkkalaiset verottamaan lappalaisia ja kunnan vaakunassa näkyvä turkiseläinkuvio viittaa tähän "kaupankäyntiin". G.von Numers piirsi vaakunan vuonna 1951. Nykyisin pirkkalaisten yhteys Pirkkalaan on kyseenalaistettu. Pirkkalasta erosi vuosien mittaan kuntia ja viimeisin muutos oli vuonna 1922, jolloin jäljellejääneestä osasta muodostettiin Etelä- ja Pohjois-Pirkkalan kunnat. Vuonna 1938 Pohjois-Pirkkalan nimi muutettiin Nokiaksi ja Etelä-Pirkkala sai ottaa historiallisen Pirkkalan nimen käyttöönsä.

Valtuusto

- Kokoomus 11 (+1 edellisiin vaaleihin)
- SDP 10 (+1)
- Vihreät 6
- Vasemmistoliitto 3 (-1)
- Keskusta 3
- PPP eli Paremman Pirkkalan puolesta 1 (-1)
- Kristillisdemokraatit 1

Nähtävyydet

Kristillisdemokraatit

Veistospuistossa lähellä kuntakeskusta on useita nykytaiteen veistoksia, jotka useimmat on tehty valuraudasta kahden valurautasymposiumin aikana vuosina 2001 ja 2003. Vuoden 2003 tapahtumassa käytettiin jo muitakin materiaaleja. Taideteokset on sijoitettu enimmäkseen Vähäjärven ympärille. Idean symposiumeihen sai pirkkalalainen taitelija, Virosta Suomeen muuttanut Villu Jaanisoo. Pirkkalassa on ollut kivikautista asutusta ja muinaislöytöjä on alueella runsaasti. Vanha kirkko on vuodelta 1921 ja se on tiettävästi rakennettu ikiaikaiselle Pirkkalan pitäjän kirkon paikalle. Uusi moderni kirkko vuodelta 1994 sijaitsee aivan nykyisen keskustan tuntumassa. Se valittiin valmistumisvuonnaan arkkitehtuuriltaan kauneimmaksi uudeksi rakennukseksi Suomessa.

Kuuluisia pirkkalalaisia

- Pentti Hietanen, oopperalaulaja
- Mikko Kuoppa, kansanedustaja, Vasemmistoliitto
- Ransu-koira
- Veikko Sinisalo, näyttelijä
- Jouko Turkka, kirjailija, teatteriohjaaja

Yrityksiä

Pirkkalan yrityskeskittymät ovat Turkkiradan teollisuusalue kuntakeskuksessa, lentokentän yritykset ja Partolan yrityskeskittymä. Partolaan on 2000-luvulla rakennettu paljon kauppakeskuksia, mm. Citymarket, Bauhaus ja Retail Park Veska (http://www.veska.net/).
- Johnson Metall Oy Ab, tuotteina mm. pronssiset liukulaakerit
- VCH Engineering, tuotteina automaatiolaitteet
- Vapaa Valinta, myymäläketju
- S-Market, elintarvikekauppa
- Hesburger, hampurilaisravintola
- Subway, täyteleipäravintola
- JYSK OY, sisustamisen tavaratalo
- Halpa-Halli, minimarket
- Tiimari, monitavarakauppa

Aiheesta muualla

- [http://www.pirkkala.fi/ Pirkkalan kunnan kotisivu]
- [http://www2.pirkkala.fi/sculpture/index_symposium_2001.html Valurautasymposiumi 2001] Luokka:Länsi-Suomen läänin kunnat Luokka:Pirkanmaan maakunnan kunnat Luokka:Pirkkala

Luokka:Suomen keskiaika

Artikkeleita Suomen keskiajasta (1100-luvulta noin 1500-luvun puoleen väliin). Katso myös: Luettelo Suomen sodista Suomab Luokka:Keskiaika

Quzhou

zh:衢州 Quzhou est une ville chinoise située dans la province du Zhejiang, qui comptait environ 165 500 habitants en 2001. On y parle le dialecte de Quzhou du Wu. Catégorie:Ville du Zhejiang

narkotyki cukrzyca darmowe mp3 WARSAW narty we francji

:: RELATED NEWS ::

Waterbury (CT)
Waterbury is a city located in New Haven County, Connecticut, 33 miles (53 km) southwest of Hartford on the Naugatuck River. Settled in 1674, Waterbury was part of Farmington until 1686, when it was incorporated as a town and its present name adopted in place of the old Indian name, Mattatuck. It was incorporated as a cit

Winsted (CT)
Winsted is a census-designated place and an incorporated city located in Litchfield County, Connecticut. It is part of the town of Winchester, Connecticut. As of the 2000 census, the CDP had a total population of 7,321.

History

The City of Winsted was formed at the junction of the Mad Ri

Meriden (CT)
Meriden is a city located in New Haven County, Connecticut. As of the 2000 census, the city had a total population of 58,244.

Geography

According to the United States Census Bureau, the city has a total area of 62.5 km² (24.1 mi²). 61.5 km² (23.8 mi²) of it is land and 1.0 km² (0.4 mi²) of it is wat

Plainville (CT)
Plainville is a town located in Hartford County, Connecticut. As of the 2000 census, the town had a total population of 17,328.

Geography

According to the United States Census Bureau, the town has a total area of 25.4 km² (9.8 mi²). 25.3 km² (9.8 mi²) of it is land and 0.1 km² (0.1

Granby (CT)
Granby is a town located in Hartford County, Connecticut. As of the 2000 census, the town had a total population of 10,347.

Geography

According to the United States Census Bureau, the town has a total area of 105.7 km² (40.8 mi²). 105.4 km² (40.7 mi²) of it is land and 0.3 km² (0.1

Passion (Buffy episode)

Plot synopsis

Jenny Calendar manages to translate the spell to restore a vampire's soul, but Angel kills her before she has a chance to use it.

Quotes and trivia

- The title of this episode is a pun: "passion" can mean love (as in Rupert's passion for Jenny), but it can also mean suffering (as all the regular characters do once she has been killed). Category:Buffy the Vampire Slayer episodes

Dark Empire II
Dark Empire was a comic series produced by Dark Horse Comics set in the Star Wars Expanded Universe. The full story is told in a three part cycle.

Entries

#Dark Empire, trade paperback, 1993. Tom Veitch, ISBN 1-569-71073-2 #Dark Empire II, trade paperback, 1st edition, 1995. Tom Veitch, ISBN 1-56971-119-4 #Empire's End

Norwalk (CT)
Norwalk is a city located in Fairfield County, Connecticut, USA. As of the 2000 census, the city had a total population of 82,951 making it the sixth largest city in Connecticut. The current mayor of Norwalk is Dick Moccia, a Read More...

Cromwell (CT)
Cromwell is a town located in Middlesex County, Connecticut. As of the 2000 census, the town had a total population of 12,871.

Geography

According to the United States Census Bureau, the town has a total area of 33.4 km² (12.9 mi²). 32.1 km² (12.4 mi²) of it is land and 1.3 km² (0.

Huntsville-Madison County Botanical Garden
The Huntsville-Madison County Botanical Garden 112 acres (453,000 m²) is a young botanical garden located at 4747 Bob Wallace Avenue, Huntsville, Alabama, near the U.S. Space & Rocket Center. It is open year-round for a fee. The gardens include a seasonal butterfly house, and aquatic, annual, daylily, fern, herb, perennial, rose, and wildflower gardens, as well as a nature path and collection of flowering dogwoo