Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Pohjois-Irlanti

Pohjois-Irlanti

Pohjois-Irlanti (engl. Northern Ireland, iir. Tuaisceart na hÉireann) on se osa Irlannista, joka kuuluu hallinnollisesti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Sen pinta-ala on 14 139 km2, ja asukkaita on 1 685 267 (huhtikuu 2001). Pääkaupunki on Belfast (Béal Feirste). Muita kaupunkeja ovat Londonderry, jota katoliset kutsuvat mieluummin Derryksi (iir. Doire), Coleraine (Cúil Raithin), Lisburn (Lios na gCearrbhach), Omagh (An Ómaigh), Enniskillen (Inis Ceithleann), Coalisland (Oileán an Ghuail), Newry (Iúr Chinn Trá), Cookstown (An Chorr Chríochach), Ballymoney (Baile Monaidh), Limavaddy (Léim an Mhadaidh), Ballymena (Baile Méanach), Crossmaglen (Crois Mhig Líonáin), Portadown (Port an Dúnáin), Antrim (Aontroim) ja Armagh (Ard Mhacha).

Kielet

Pohjois-Irlannin virallinen kieli on englanti. Vuonna 1998 protestanttien ja katolisten välillä solmitun ns. Pitkänperjantain rauhansopimuksen perusteella sekä iirillä että ns. Ulsterin skotilla (Ulster Scots) on ainakin jossain määrin virallinen asema. Ulsterin skotti on paikallinen englannin murre, joka eroaa standardienglannista niin paljon, että sitä voidaan pitää miltei erillisenä kielenä. Iiriä on 1900-luvun alkupuolelle asti puhuttu mm. Rathlin-saarella (Oileán Reachrann) ja eräissä muissa nykyisen Pohjois-Irlannin osissa, mutta nyt olemassaolevat iirinkieliset yhteisöt ovat syntyneet ennen kaikkea katolisten keskuudessa harjoitetun tietoisen kulttuurityön tuloksena: itse asiassa Pohjois-Irlannin viimeiset alkuperäiset iirinpuhujat olivat etupäässä protestantteja eivätkä kyenneet samastumaan katolisen nationalismin elähdyttämään iirinkielisyysliikkeeseen. Belfast on ainoa paikka maailmassa, jossa on pystytty keinotekoisesti luomaan uusi iirinkielinen "kyläyhteisö" pelkästään kielen harrastajien voimin. Nykyään tässä ns. Shaw's Road Gaeltachtissa on jo syntymässä toinen iiriä äidinkielenään puhuva sukupolvi.

Maantiede

Pohjois-Irlantia kutsutaan erityisesti katolisten keskuudessa nimellä "kuusi kreivikuntaa" (the Six Counties, na Sé Chontae), koska siihen kuuluu kuusi perinteisen Ulsterin (Cúige Uladh) maakunnan yhdeksästä kreivikunnasta: Antrim (Aontroim), Armagh (Ard Mhacha), Derry (Doire), Tyrone (Tír Eoghain), Fermanagh (Fear Manach) ja Down (An Dún). Nykyinen hallinnollinen jako ei kuitenkaan noudata perinteisiä kreivikuntarajoja. Esimerkiksi Belfastin kohdalla tällainen olisi epäkäytännöllistäkin, koska kaupunki ulottuu sekä Antrimin että Downin kreivikuntiin. Sen sijaan Pohjois-Irlanti jakaantuu 26 alueeseen, jotka kai tulee rinnastaa meikäläisiin kuntiin, koska kaupungit (cities) ja kauppalat (boroughs) lasketaan alueiden (districts) kanssa samanarvoisina yksikköinä tähän lukuun mukaan. Jokaista kuntaa hallitsee valtuusto tai neuvosto, council. Protestantit kutsuvat Pohjois-Irlantia mielellään Ulsteriksi, vaikka perinteinen Ulsterin maakunta ei kuulu siihen kokonaisuudessaan. Protestantit ovat omaksuneet käyttöönsä myös Ulsterin maakunnan vaakunasymbolin, punaisen käden. Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan rajaa ei ole vedetty yksiselitteisesti eikä sen pituudesta olla yksimielisiä, koska Irlannin itsenäistyessä ei saatu molempien maiden rajaviranomaisia yhteiseen neuvottelupöytään. Tästä syystä esimerkiksi Pettigoen (Paiteagó) kylä ei sijaitse yksiselitteisesti kummassakaan maassa. Salakuljetus ja monenlaiset kielletyt huvit, kuten kukko- ja koiratappelut, ovatkin Pohjois-Irlannin synnystä asti olleet merkittävä elinkeino rajaseudun asukkaille, eikä terroristeilta ole puuttunut piilopaikkoja.

Väestö

Pohjois-Irlanti jakaantuu kahteen yhteisöön, unionisteihin ja nationalisteihin. Kumpaakin yhteisöä kutsutaan pääuskonnon mukaan; valtaosa unionisteistä on protestantteja (presbyteerit ovat tärkein protestanttien lahko, toisena ovat Irlannin kirkko) ja nationalistit ovat katolisia. Uskonnollisesti väestö jakautuu seuraavasti:
Uskonnot Pohjois-Irlannissa 1961-2001
Uskonnot 1961 1991 2001
Katolisia 34,9 % 38,4 % 40,3 %
Presbyteerejä 29,0 % 21,4 % 20,7 %
Irlannin kirkko 24,2 % 17,7 % 15,3 %
Muut uskonnot 9,3 % 11,5 % 9,9 %
Ei kerro 2,0 % 7,3 % 9,0 %
Ateistit 0,0 % 3,8 % 5,0 %
Yleisen käsityksen mukaan Pohjois-Irlannin protestantit ovat 1600-luvulla maahantuotujen skottien jälkeläisiä, kun taas katoliset ovat alkuperäisväestöä. Iirin kielen pohjoisissa murteissa sana Albanach (skotlantilainen) tarkoittaakin melkein yksiselitteisesti nimenomaan pohjoisirlantilaista protestantteja. Populääri käsitys ei ole aivan yksiselitteisesti totta, koska skottiasutuksen alkuaikoina esiintyi paljonkin kääntymyksiä ja seka-avioliittoja. Katolisilla on yleensä tyypillisiä irlantilaisia sukunimiä, jotka ovat iirinkielistä tai normandianranskalaista alkuperää. Tämä ei ole tavatonta protestanttisellakaan puolella, mutta silmiinpistävää on, että monilla protestanteilla on englantilaisen tai skotlantilaisen kaupungin nimi sukunimenä - esimerkiksi Paisley. Tämä johtuu siitä, että taistellessaan gaelilaista kulttuuria vastaan Englannin kruunu suositteli tai suorastaan määräsi gaelilais- tai iirinkielisnimiset protestantit ottamaan paikannimen sukunimekseen. Katoliset ovat yleensä nationalisteja eli kannattavat ainakin periaatteessa Irlannin yhdistämistä yhdeksi valtioksi, protestantit taas ovat unionisteja eli haluavat pysyä Ison-Britannian yhteydessä. On vaikea sanoa, onko "katolisuus" ja "protestanttisuus" Pohjois-Irlannissa uskonnollinen vai etninen identiteetti. Suosittu mustan humoristinen tarina kertoo, kuinka joukko mustiin pukeutuneita miehiä konepistoolit tanassa pysäyttää yksinäisen autonkuljettajan syrjätiellä ja tiukkaa häneltä pyssy ohimolla: Katolinen vai protestantti? Kun miesparka piipittää kuolemanhädässä: Ateisti, terroristit vastaavat: Emme me sentään tuohon halpaan mene. Katolinen vai protestanttinen ateisti? Vitsissä on enemmän kuin puolet totuutta, sillä ateistiksi tai agnostikoksi julistautumalla ei voi ryhtyä puolueettomaksi. Pohjoisirlantilaisen määrittelevät katoliseksi tai protestantiksi monet muutkin tekijät kuin se, missä kirkossa hän käy (tai on käymättä): myös puhetapa (vain katoliset ääntävät h-kirjaimen nimen muodossa [heitš], protestanteille se on [eitš]), asuinpaikka, kotikatu ja ystäväpiiri ovat osa "protestanttisuutta" tai "katolisuutta".

Politiikka

Pohjois-Irlannin ainoat uskontorajat ylittävät puolueet, Alliance Party, Green Party ja Women's Coalition, ovat varsin marginaalisia vaikuttajia. Vaalitaistot käydään pääosin kahden unionistipuolueen ja kahden nationalistipuolueen kesken. Miltei poikkeuksetta nationalistit keräävät tukensa katolisilta ja unionistit protestanteilta. Unionistien äänistä kilpailevat ennen muuta Ulster Unionist Party sekä pastori Ian Paisleyn ja Peter Robinsonin kiivaista kannanotoista tunnettu Democratic Unionist Party. Muitakin unionistipuolueita on, jos kohta ne eivät ole onnistuneet keräämään kovinkaan suurta kannatusta. Osalla niistä on likeiset suhteet aseellisiin lojalistiryhmittymiin. Katolisten puolella keskiluokka sekä aseellista toimintaa kaihtavat ovat äänestäneet yleensä Social Democratic Labour Partya (kansan suussa tunnettu pilkkanimellä "Stoop Down Low Party"), joka ei nimestään huolimatta ole erityisen vasemmistolainen tai sosiaalidemokraattinen, nuoret ja työväesto tukevat IRA:ta lähellä olevaa Sinn Féiniä. 2000-luvulla DUP ja Sinn Féin ovat keränneet yhteishallintoprosessin hitauteen kyllästyneiden äänestäjien turhautuneisuuden hedelmät ja ovat nousseet alueen suurimmiksi puolueiksi. Aseellinen toiminta ei ole kadonnut Pohjois-Irlannin katukuvasta. Aseelliset ryhmät, kuten katoliset IRA, INLA, CAC ja RIRA sekä protestanttiset UDA, Ulster Volunteer Force, Ulster Freedom Fighters, Red Hand Commando ja muut, joiden yhteistoimintaelimenä on esiintynyt CLMC (Combined Loyalist Military Command) jatkavat edelleen toimintaansa, joskin pienemmässä mittakaavassa kuin ennen syksyn 1994 tulitaukoja. Väkivalta ei myöskään ole enää poliittisesti motivoitunutta. Useimmat aseelliset ryhmittymät ovat sekaantuneet järjestäytyneeseen rikollisuuteen, ja tämän päivän aseelliset yhteenotot keskittyvät ennen kaikkea toimintareviireistä kamppailemiseen. Metodit ovat kuitenkin samat kuin esimerkiksi vuosikymmen sitten. Tasavaltalaisryhmittymät ovat mielellään esiintyneet uskontorajat ylittävinä monikulttuurisen yhdistyneen Irlannin puolestapuhujina, mutta käytännössä mm. IRA:n terrori-iskut ovat vaatineet runsaasti sivullisia ihmishenkiä ja kohdistuneet sekä katolisiin että protestanttisiin siviileihin. Protestanttien kuolinlukuja lisää myös se, että IRA kohdisti kampanjansa erityisesti poliiseihin ja brittisotilaisiin. RUC:sta (nyttemmin Police Service of Northern Ireland, PSNI) yli 90 prosenttia oli protestantteja. IRA:lle uhrit olivat legitiimi viholliskohde, mutta protestanteille iskut näyttäytyivät heidän väestönosansa etnisenä puhdistamisena. IRA (kuten muutkin puolisotilaalliset ryhmittymät) on myös surmannut tai vammauttanut huumekauppiaiksi väittämiään henkilöitä, mutta arvostelijat ovat epäilleet IRA:ta omista huumebisneksistä ja kilpailijoiden raivaamisesta tieltä. Poliisivoimien vinoutuneen "etnisen" rakenteen ja huonon maineen vuoksi IRA on onnistunut esittämään itsensä katolisen työväestön asuinalueiden järjestyksenpitäjänä ja suojelijana, jonka arvovalta on pitkälti perustunut uhkailuun ja ns. rankaisupahoinpitelyihin. Vuoden 1998 Belfastin sopimuksen (tunnetaan myös nimellä Pitkänperjantain sopimus) jälkeen Pohjois-Irlanti, jota vuodesta 1972 oli hallittu suoraan Lontoosta, sai oman osavaltioparlamentin. Parlamentin toiminta on ollut jo viisi kertaa keskeytyksissä Pohjois-Irlannin poliittisen tilanteen epävakauden vuoksi. Unionistit katsovat, että Belfastin sopimus ja erityisesti siihen sisältyvä yhteistyö Irlannin tasavallan kanssa on askel kohti yhdistynyttä Irlantia samalla, kun Tony Blairin linjanvedot ovat näyttäneet heidän mielestään vain sarjalta myönnytyksiä IRA:lle ja Sinn Féinille. Unionistien veto-oikeus perustuu heidän enemmistöasemaansa Pohjois-Irlannissa, mutta he ovat ottaneet vakavasti koulutetun protestanttiväestön maastamuuton, Sinn Féinin kasvun sekä tasavaltalaisten vihjaukset katolisten suuren syntyvyyden suosiollisesta vaikutuksesta saaren yhdistymiselle. Unionistien enemmistöasema ei ole täten taattu. Tosin on hyvä muistaa, että kaikki katoliset eivät tue saaren yhdistämistä ja että väitteet uskonnon ja politiikan deterministisestä suhteesta ovat pelkästään politikointia. Tasavaltalaisten strateginen IRA:lla kiristäminen on lisännyt Paisleyn johtaman DUP:n kannatusta. Äänestäjien mielestä David Trimble (UUP) ei vaatinut tarpeeksi paljon tarpeeksi ajoissa tasavaltalaisilta sekä Britannian ja Irlannin tasavallan hallituksilta. Samaten Paisleyn räväkkä esiintyminen on nostattanut Sinn Féinin kannatuslukuja. Puolueesta on tullut erilaisten vähemmistöjen oikeuksien innokas puolestapuhuja, mikä on vedonnut erityisesti nuoriin äänestäjiin. Sinn Féin on myös onnistunut esittämään itsensä maltillisena myönnytysten tekijänä ja kompromissien hakijana katolisten ja kansainvälisen median keskuudessa. Tämä asetelma on korostunut erityisesti jokakesäisen marssikauden aikana, jolloin protestanttisen Oranialaisveljeskunnan ehdottomuus on näyttäytynyt vihamielisempänä kuin katolisten väkivaltainen mellakointi. Toukokuussa 2005 pidetyt vaalit osoittivat kuitenkin, että Sinn Féin oli tullut tiensä päähän äänisaaliin kasvattamisessa siihenastisella strategiallaan, ja heinäkuussa IRA ilmoitti lopettavansa aseellisen toimintansa. IRA:sta oli ehtinyt tulla Sinn Féinille taakka erityisesti Irlannin tasavallassa, jossa sen kannatus ei ole vieläkään noussut mainittavaksi. Ryhmittymä alkoi etsiä kunniallista tietä pois aseellisesta toiminnastaan jo 1970-luvulla, mutta sisäiset kiistat ja toisaalta muiden osapuolten linjaukset hidastivat prosessia. 1990-luvulla IRA:n pääasiallisena tehtävänä oli toimia neuvotteluaseena, jotta Sinn Féin saisi aikaan mahdollisimman otolliset olosuhteet saaren yhdistämiselle. Lontoo vastasi IRA:n ilmoitukseen vapauttamalla ns. Shankillin pommittajaksi kutsutun IRA:n jäsenen, kiihdyttämällä joukkojen vetäytymistä alueelta sekä lakkauttamalla erikoisosaston RIR:n (aikaisemmin UDR), jonka jäsenistä enemmistö oli protestantteja. Unionistit ovat suhtautuneet itse ilmoitukseen skeptisesti, mutta Blairin toimiin suorastaan vihamielisesti väittäen, ettei heille oltu kerrottu aiotuista toimista etukäteen. Lisäksi unionistit katsovat, että lisämyönnytyksiä ei tulisi tehdä ennen kuin IRA:n lausunto on todettu paikkansapitäväksi myös pidemmällä aikavälillä. On myös syytä huomata, että IRA ei lakkauttanut itseään kuten Paisley on vaatinut.
- ko:북아일랜드 ja:北アイルランド simple:Northern Ireland

Yhdistynyt kuningaskunta

Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluvat Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti. Suomeksi koko valtiosta käytetään arkikielessä (myös sanomalehdissä) yleensä nimitystä Britannia tai Iso-Britannia, jopa Englanti, mutta nämä ovat valtion pienempiä osia ja siksi epätäsmällisiä (ja viimeksi mainittua walesiläiset, skotit ja pohjoisirlantilaiset voivat pitää loukkaavana). Englanniksi maan virallinen nimi on United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland. Maan pinta-ala on 242 342 neliökilometriä, eli noin 2/3 Suomen pinta-alasta. Asukasluku on noin 60 miljoonaa, joista miltei 20 miljoonaa asuu pääkaupunki Lontoon lähistöllä, nk. Suur-Lontoossa. Vallitseva kieli koko valtiossa on englanti, mutta kymri on käytössä sen rinnalla Walesissa ja gaeli vastaavasti Skotlannissa.

Historia

Yhdistynyt kuningaskunta yhdistyi vähitellen Ison-Britannian saarta hallinneista kuningaskunnista. Wales oli ollut englantilaisten hallitsema jo vuodesta 1284 ja se liitettiin virallisesti Englannin kuningaskuntaan liittosopimuksella 1536. Englanti ja Skotlanti olivat olleet saman hallitsijan hallitsemia jo vuodesta 1603, ja ne liittyivät pysyvästi Ison-Britannian kuningaskunnaksi 1707. Vuoden 1800 liittosopimus liitti Irlannin kuningaskunnan ja Ison-Britannian kuningaskunnan, jolloin muodostui Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. 1922 Irlannin 26 kreivikuntaa muodostivat Irlannin vapaavaltion, kuuden jäädessä liittoon, jonka nimeksi vaihdettiin Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta 1927. Yhdistynyt kuningaskunta oli 1800-luvun merkittävin teollisuus- ja sotilasmahti ja siirtomaavalta, joka laajimmillaan käsitti noin 30 miljoonaa neliökilometriä ja lähes neljäsosan Maapallon väestöstä. Silloin syntyi sanonta, ettei Aurinko koskaan laske Brittiläisen imperiumin yltä. 1900-luvun alussa Yhdistyneen kuningaskunnan mahti väheni maailmansodissa ja siirtomaiden itsenäistyttyä. Yhdistynyt kuningaskunta on jäsenenä Kansainyhteisössä, Euroopan unionissa ja NATOssa. Sillä on myös toisen maailmansodan voittajavaltiona pysyvä paikka YK:n turvallisuusneuvostossa ja veto-oikeus sen päätöksiin. Katso myös: Ison-Britannian kuningas

Politiikka

Yhdistynyt kuningaskunta on parlamentaarinen monarkia, jonka hallitsijana on tällä hetkellä kuningatar Elisabet II. Monarkilla on periaatteessa laajat valtaoikeudet, mukaan lukien oikeus julistaa sota. Teoriassa koko Yhdistyneen kuningaskunnan hallinto on olemassa monarkin suopeudesta. Käytännössä valtaoikeuksia ei käytetä, vaan valtaa käyttää demokraattisesti valittu parlamentti ja pääministeri, joka käyttää valtaansa monarkin nimessä. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti on kaksikamarinen, 659 jäseniseen alahuoneeseen jäsenet valitaan vaalilla, ja ylähuoneeseen nimitetään. Historiallisesti ylähuoneen jäsenyys on periytynyt, tämä järjestelmä on kuitenkin lopetettu. Pääministeri on parlamentin suurimman puolueen johtaja, tällä hetkellä pääministerinä on Labour-puolueen Tony Blair. Vuonna 1999 käynnistettiin Skotlannin parlamentti ja Walesin kansankokous, joista Skotlannin parlamentilla on lainsäädäntövaltaa. Pohjois-Irlannille on myös sovittu perustettavaksi parlamentti, tosin suunnitelman toteutus on nykyisin jäissä.

Osat

1999 Pääartikkeli: Yhdistyneen kuningaskunnan osat Yhdistyneen kuningaskunnan (UK) osat pinta-alan mukaan:
- 1. Englanti, 130 395 km²
- 2. Skotlanti, 78 782 km²
- 3. Wales, 20 779 km²
- 4. Pohjois-Irlanti, 14 139 km² Englannissa on yhdeksän hallituksen virastoaluetta koillinen, luoteinen, Yorkshire, Humber, itäiset sisämaat (East Midlands), läntiset sisämaat (West Midlands), itäinen, Suur-Lontoo, kaakkoinen ja lounainen. Alueet on edelleen jaettu kreivikuntiin (county) ja keskushallituksen alaisiin alueisiin, paitsi Lontoo, joka koostu kaupunginosista (borough). Skotlannissa on 32 paikallisneuvoston johtamaa aluetta. Walesissä on 22 keskushallinnon alaista aluetta, joista 10 on kaupunkipiirikuntia (County Borough), yhdeksän kreivikuntia ja kolme kaupunkeja. Pohjois-Irlannissa on 26 piiriä (District). Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluu myös joukko erillisalueita. De jure ne eivät ole Yhdistyneen kuningaskunnan osia, vaan kruununsiirtomaita, joiden ulkopolitiikkaa Yhdistynyt kuningaskunta hoitaa. Näitä ovat: Anguilla, Bermuda, Brittiläinen Intian valtameren territorio (British Indian Ocean Territory), Brittiläiset neitsytsaaret (British Virgin Islands), Caymansaaret, Falklandsaaret, Gibraltar, Guernsey, Jersey, Mansaari (Isle of Man), Montserrat, Pitcairn (Pitcairn Islands), Saint Helena, Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret (South Georgia and the South Sandwich Islands) sekä Turks- ja Caicossaaret.

Maantiede

Turks- ja Caicossaaret Suurin osa Englannista on kumpuilevaa alankoa. Suurimmat joet ovat Thames ja Severn, joka laskee länteen Bristolin kanaaliin. Wales on enimmäkseen vuoristoista, korkein huippu on Snowdown 1085 m. Skotlannin maantiede vaihtelee, etelässä ovat alamaat ja ylämaat pohjoisessa ja lännessä, kuten myös Skotlannin korkein huippu, Ben Nevis 1343 m. Sisämaahan ulottuu monia vuonoja (firth), ja niiden suuntaisena kulkee syviä järviä (loch). Skotlannin rannikolla on useita saaria ja saariryhmiä, huomattavimmat ovat Hebridit, Orkneysaaret ja Shetlandsaaret. Pohjois-Irlanti on enimmäkseen kukkulaista, Irlannin kanssa on 360 km maarajaa. Yhdistyneen kuningaskunnan saarien määräksi arvioidaan 1098. Rannikon rikkonaisuuden vuoksi mistään kohtaa maata ei ole yli 125 km merelle. Britannian saaren erottaa mantereesta kapeimmillaan Doverin kohdalla vain 35 km levyinen Englannin kanaali. Doverista kulkee meren ali Kanaalin tunneli Ranskaan.

Talous

Yhdistyneen kuningaskunnan talous on yksi maailman suurimpia, BKT:n mukaan mitattuna sijalla kuusi, ja yksi vahvimpia Euroopassa, inflaatio, korot ja työttömyys (4,8 % 2004) ovat pysyneet matalina. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana valtio on yksityistänyt voimakkaasti ja pyrkinyt rajoittamaan hyvinvointivaltion ylläpitomenoja. Maatalous on tehokasta ja pitkälle koneistettua, tuottaen 60 % kulutetusta ruuasta vain 1 %:lla työvoimasta. UK:lla on laajat hiili-, kaasu- ja öljyvarat, energiantuotanto tuottaa 10 % BKT:sta, yksi suurimpia osuuksia teollistuneissa maissa. Sähköstä 80 % tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, joka tekee UK:sta maailman kuudenneksi suurimman hiilidioksidipäästöjen tuottajan. Palveluala, erityisesti pankkitoiminta, vakuutus ja yrityspalvelut tuottavat suurimman osan BTK:sta, ja työllistävät 70 % työvoimasta, teollisuuden osuuden edelleen vähentyessä. Turismi on myös tärkeä tulonlähde, maassa vierailee 24 miljoonaa turistia joka vuosi, mikä tekee siitä maailman kuudenneksi suosituimman turistikohteen. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on toistaiseksi jättänyt liittymättä euroalueeseen.

Väestö

Etniset ryhmät: englantilaiset 81,5 %; skotit 9,6 %, irlantilaiset 2,4 %; walesilaiset 1,9%; ulsterilaiset 1,8 %; länsi-intialaiset, intialaiset, pakistanilaiset ja muut 2,8 % Uskonnot: anglikaanit ja katoliset 40 miljoonaa, muslimit 1,5 miljoonaa, presbyteerit 800 000, methodistit 760 000, sikhit 500 000, hindut 500 000, juutalaiset 350 000 Kielet: englannin kieli, kymri (26 % Walesin väestöstä), skotlannin kieli; 60 000 puhujaa Skotlannissa

Kulttuuri

Pääartikkeli: Yhdistyneen kuningaskunnan kulttuuri Yhdistyneessä kuningaskunnassa on lukuisia kuuluisia yliopistoja ja korkeakouluja, joista vanhimmat ovat Cambridgen ja Oxfordin yliopistot. Britanniassa on syntynyt monta maailmankuulua tutkijaa, kuten Isaac Newton, James Watt, Charles Darwin, Michael Faraday, Charles Babbage, Alexander Fleming ja Tim Berners-Lee. Britit uskovat monien urheilulajien olevan kotoisin Britanniasta: jalkapallo, squash, golf, nyrkkeily, rugby, kriketti, snooker ja biljardi. Monet näistä ovatkin erityisen suosittuja Britanniassa ja valtakunnan entisissä alusmaissa. Tunnettuja proosakirjailijoita ovat esimerkiksi Jane Austen, Agatha Christie, Charles Dickens, Arthur Conan Doyle, Samuel Johnson, Mary Shelley, George Orwell ja J. R. R. Tolkien. Merkittäviä runoilijoita puolestaan ovat esimerkiksi William Shakespeare, George Gordon Byron (Lordi Byron), John Milton, Alfred Tennyson ja Rudyard Kipling. Musiikin alalla kuuluisia säveltäjiä ovat Ralph Vaughan Williams ja Andrew Lloyd Webber (mm. Oopperan kummitus). Britanniassa on monia korkeatasoisia orkestereita kuten BBC:n sinfoniaorkesteri ja Royal Philharmonic Orchestra. Lontoo on yksi maailman musiikkikeskuksista, siellä sijaitsevat monet tärkeät konserttisalit ja Royal Opera House, yksi maailman tärkeimmistä oopperataloista. Kuuluisia brittiläisiä rock-yhtyeitä ovat The Beatles, Rolling Stones, The Who, the Kinks, Led Zeppelin, Pink Floyd, Queen ja Uriah Heep. Edelleen Sex Pistols ja nykyisin Manic Street Preachers, Oasis, ja Radiohead. Lontoo on yksi maailman teatterikeskuksista. Teatterit sijoittuvat pääasiassa Lontoon West Endiin. Televisio- ja elokuvatuotanto on myös merkittävää, tärkein tv-tuottaja on BBC.

Merkittävimmät luonnonvarat


- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- tina
- kalkkikivi
- rautamalmi
- suola
- kalkki
- lyijy
- kipsi

Merkittävimmät vientituotteet


- teollisuustuotteet
- koneet
- kemikaalit

Linkkejä


- [http://maps.google.com/maps?ll=54.278055,-2.131348&spn=11.409237,32.431641&z=12&t=h&hl=en Yhdistynyt kuningaskunta Google Mapsissa] Luokka:Yhdistynyt kuningaskunta ms:United Kingdom zh-min-nan:Liân-ha̍p Ông-kok ko:영국 ja:イギリス simple:United Kingdom th:สหราชอาณาจักร

2001

Tapahtumia

Tammikuu


- 1. tammikuuta - Guns N' Roses esiintyy ensimmäisen kerran kahdeksaan vuoteen, The House of Blues -konserttihallissa Las Vegasissa. Suuria miehistömuutoksia kokenut bändi koostui tuolloin seuraavista henkilöistä: Axl Rose (laulu), Robin Finck (kitara), Buckethead (kitara), Paul Tobias (rytmikitara), Tommy Stinson (basso), Dizzy Reed (kosketinsoittimet) ja Chris Pitman (kosketinsoittimet).
- 1. tammikuuta - Tieliikennelaitos aloitti toimintansa
- 6. tammikuuta - Yhdysvaltain kongressi, puhemiehenään varapresidentti Al Gore, vahvistaa George W. Bushin Yhdysvaltain vuoden 2000 kiistanalaisten vaalien voittajaksi.
- 13. tammikuuta - 7,6 richterin maanjäristys vavisuttaa El Salvadoria.
- 15. tammikuuta - Englanninkielinen Wikipedia-projekti käynnistyy.
- 20. tammikuuta - George W. Bushista tulee Bill Clintonin seuraajana Yhdysvaltain presidentti.
- 20. tammikuuta - Gloria Macapagal-Arroyo vannoo virkavalan Filippiinien presidenttinä korkeimman oikeuden erotettua Joseph Estradan.
- 26. tammikuuta - 50 vuotta vanha DC-3 putoaa lähellä Ciudad Bolivaria, Venezuelassa surmaten 24.
- 26. tammikuuta - Maanjäristys Gujaratissa, Intiassa tappaa yli 20000 ihmistä.
- 29. tammikuuta - Tuhannet opiskelijat valtaavat Indonesiassa parlamentin vaatien korruptiosta syytetyn presidentti Abdurrahman Wahid eroa.
- 31. tammikuuta - Zeitsissa, Alankomaissa skotlantilainen oikeus tuomitsee libyalaisen Al Ali Mohmed Al Megrahin elinkautiseen vankeuteen Lockerbien pommi-iskusta 1988 ja vapauttaa toisen syytetyistä.

Helmikuu


- USA:n ja Brittien ilmavoimat pommittavat Irakin ilmapuolustusta useita kertoja.
- Doping-skandaali Lahden MM-kisoissa
- 1. helmikuuta - TVTV aloitti toimintansa
- 6. helmikuuta - Likud-puolueen johtajasta Ariel Sharonista tulee Israelin pääministeri.
- 9. helmikuuta - Yhdysvaltain sukellusvene USS Greeneville törmää ja upottaa japanilaisen kalastusaluksen Ehime-Marun
- 12. helmikuuta - NEAR Shoemaker -luotain laskeutuu 433 Eros -asteroidille ensimmäisenä avaruusaluksena.
- 13. helmikuuta - Maanjäristys tappaa 400 El Salvadorissa.
- 16. helmikuuta - USA ja UK pommittavat Bagdadin esikaupunkialuetta, kolme irakilaista kuolee.
- 20. helmikuuta - suu- ja sorkkatautiepidemia alkaa Brittein saarilla.
- 26. helmikuuta - Nizzan sopimus

Maaliskuu


- 24. maaliskuuta - Applen Mac OS X versio 10.0 julkaistaan.
- 29. maaliskuuta - Maailmanpankin pääsihteeri kakutetaan Valtioneuvoston linnassa.

Huhtikuu


- 1. huhtikuuta - Yhdysvaltain EP-3E tiedustelukone törmää kiinalaiseen F-8 -hävittäjään ja joutuu tekemään pakkolaskun Hainaniin, Kiinan kansantasavaltaaan. Yhdysvaltalainen miehistö pidätetään kymmeneksi päiväksi. Kiinalainen pilotti Wang Wei sai surmansa.
- 1. huhtikuuta - Jugoslavian entinen presidentti Slobodan Milosevic antautuu ja hänet pidätetään syytettynä kansanmurhasta.

Toukokuu


- 10. toukokuuta - Ghanassa väentungos jalkapallopelissä surmaa 120.
- 22. toukokuuta - Neptunuksen takainen objekti 28978 Ixion löydetään.
- 29. toukokuuta - Alejandro Toledo valitaan Perun presidentiksi.

Kesäkuu


- Kesä - Lääkärien poikkeuksellisen pitkä lakko
- 5.-9. kesäkuuta - Houstonissa, Texasissa trooppinen myrsky Allison sataa puoli metriä vettä kaupungin kaduille. 22 ihmistä saa surmansa ja vahingot ylittävät viisi miljardia dollaria.
- 7. kesäkuuta - Tony Blairin Labour-puolue pitää hallitusasemansa Yhdistyneen kuningaskunnan vaaleissa.
- 11. kesäkuuta - Timothy McVeigh teloitetaan osallisuudestaan Oklahoma Cityn pommi-iskuun vuonna 1995.
- 19. kesäkuuta - 23 kuolee ja 11 haavoittuu kun Yhdysvaltain ohjus osuu jalkapallokentälle Tel Afrissa, pohjoisessa Irakissa.
- 20. kesäkuuta - Pervez Musharraf ottaa Pakistanin presidentin aseman.
- 21. kesäkuuta - Täydellinen auringonpimennys eteläisessä Afrikassa.

Heinä-elokuu


- 2. heinäkuuta - Ensimmäinen keinotekoinen sydän asennetaan Robert Toolsille.
- 16. heinäkuuta - FBI pidättää venäläisen Dmitri Skljarovin hakkerikokouksessa Las Vegasissa Yhdysvaltain DMCA-lain rikkomisesta.
- 9. elokuuta - Yhdysvaltain presidentti George W. Bush ilmoittaa rajoitetusta liittovaltion tuesta kantasolututkimuksen rahoitukseen.
- 24. elokuuta - Neljä espoolaisnuorta murhaa Heinon pariskunnan Lopella.
- 25. elokuuta - Amerikkalainen laulaja-näyttelijä Aaliyah kuolee lento-onnettomuudessa.
- 27. elokuuta - digilähetykset alkavat Suomessa.

Syyskuu


- 5. syyskuuta - Perun syyttäjä nostaa entistä presidenttiä Alberto Fujimoria vastaan murhasyytteen.
- 6. syyskuuta - Microsoftin monopolitapaus: Yhdysvaltain oikeusministeriö ilmoittaa, ettei se enää aja Microsoftin hajottamista pienempiin yrityksiin, vaan tyytyy pienempiin rangaistuksiin.
- 9. syyskuuta - Ahmed Shah Massoudia, pohjoisen liiton johtajaa Talibania vastaan hyökätään Afganistanissa. Hän kuolee vammoihinsa 13. syyskuuta. 13. syyskuuta]
- 11. syyskuuta - Syyskuun 11. päivän terrori-iskut: 3000 kuolee New Yorkissa World Trade Centerin romahtaessa, Pentagonissa ja Pennsylvaniassa.
- 13. syyskuuta - Yhdysvalloissa sallitaan taas siiviililennot.
- 14. syyskuuta - Yhdysvallat julkistaa terroristiepäiltyjen nimet.
- 19. syyskuuta - Yhdysvaltain puolustusministeriö määrää 100 taistelukonetta ja kolme tukialusryhmää koneineen Persianlahdelle.
- 20. syyskuuta - Yhdysvaltain presidentti George W. Bush julistaa maan olevan sodassa terroristeja vastaan, ja esittää Talibanille viiden kohdan ultimaatumin.
- 20. syyskuuta - Afganistanin pappiskokous suosittelee Taliban-johtaja Mohammad Shahia pyytämään Osama bin Ladenilta maastapoistumista.
- 21. syyskuuta - Afganistanissa lehdistökokouksessa Taliban ilmoittaa olevansa valmis luovuttamaan Osama bin Ladenin todisteita vastaan. Yhdysvallat ilmoittaa, ettei se tingi vaatimuksistaan.
- 22. syyskuuta - Yhdysvallat ilmoittaa olevansa valmis purkamaan Intian ja Pakistanin vastaiset pakotteet vastineeksi näiden tuesta.
- 23. syyskuuta - Taliban väittää, ettei se tunne Osama bin Ladenin olinpaikkaa, eikä voi pyytää tätä poistumaan maasta.
- 24. syyskuuta - Yhdysvallat ilmoittaa, että sen erikoisjoukot toimivat Afganistanissa. Venäjä lupaa tukea Pohjoisen liitolle.
- 28. syyskuuta - Homoseksuaalien avioliitot sallitaan Suomessa.

Lokakuu

Homoseksuaalien
- 4. lokakuuta - Ukrainan armeija ampuu vahingossa alas venäläisen matkustajakoneen matkalla Tel Avivista Siperiaan Mustanmeren yllä. 77 kuolee.
- 5. lokakuuta - Pernaruttokirjeet: Robert Stevens, The Sunin toimittaja kuolee Floridassa saatuaan kirjeessä pernaruttoitiöitä sisältävää pulveria. Kirjeitä saapuu 23. lokakuuta asti eri tiedostusvälineisiin ja senaattoreille. Yhteensä viisi kuolee ja 19 saa tartunnan.
- 7. lokakuuta - Afganistanin sota alkaa USA:n ja liittolaisten hyökkäyksellä. New Yorkissa järjestetään 10000 hengen mielenosoitus sotaa vastaan, poliisi lopettaa mielenosoituksen lyhyeen, eikä sitä juuri uutisoida tiedostusvälineissä.
- 8. lokakuuta - Protesteja sotaa vastaan Palestiinassa, Kairossa, Egyptissä ja Pakistanissa.
- 9. lokakuuta - Risteilyohjus tappaa neljä YK:n työntekijää Kabulin lähellä.
- 15. lokakuuta - NASA:n Galileo-avaruusluotain ohittaa Jupiterin kuun Ion.

Marraskuu


- 4. marraskuuta - Hurrikaani Michelle iskee Kuubaan tuhoten satoa ja tuhansia rakennuksia.
- 7. marraskuuta - Concorden ensilento 15 kuukauden lentokiellon jälkeen.
- 8. marraskuuta - Microsoft julkaisee Xbox-pelikonsolin.
- 12. marraskuuta - New York Cityssa American Airlinesin Airbus A300 putoaa noustuaan John F. Kennedyn lentokentältä, 260 kuolee.
- 12. marraskuuta - Taliban-joukot vetäytyvät Kabulista.
- 15. marraskuuta - Janika-myrsky riehuu maan etelä- ja keskiosassa ja saa aikaan paikoin suuria metsätuhoja.
- 16. marraskuuta - Ensimmäinen Harry Potter -elokuva tulee ensi-iltaan, tuottaen 975,8 miljoonaa dollaria, eniten vuoden 1997 elokuvan Titanic jälkeen.

Joulukuu


- 2. joulukuuta - Sijoitusyhtiö Enron hakee konkurssisuojaa 8,4 miljardin dollarin ostotarjouksen epäonnistuttua.
- 17. joulukuuta - Viimeiset taistelut Afganistanin sodassa Tora boran vuoristossa päättyvät.
- 19. joulukuuta - Tulipalo World Trade Centerin rauniolla saadaan sammumaan.
- 27. joulukuuta - Kiinan kansantasavallalle normaalit kauppasuhteet USA:n kanssa.

Syntyneitä

Kuolleita


- 16. tammikuuta - Laurent-Desire Kabila, Kongon demokraattisen tasavallan presidentti,
- 12. maaliskuuta - Robert Ludlum, kirjailija
- 15. huhtikuuta - Joey Ramone, The Ramonesin laulaja
- 11. toukokuuta - Douglas Adams, kirjailija
- 25. toukokuuta - Alberto Korda, Che Guevara-valokuvan ottaja
- 1. kesäkuuta - Hank Ketcham, 81, sarjakuvapiirtäjä, Ville Vallattoman luoja
- 1. kesäkuuta - Nepalin kuningas Birendra ja Nepalin kuningatar Aiswarya, Nepalin kuninkaalliset.
- 3. kesäkuuta - Anthony Quinn, näyttelijä
- 10. kesäkuuta - Iranin prinsessa Leila
- 11. kesäkuuta - Timothy McVeigh, terroristi
- 21. kesäkuuta - John Lee Hooker, Blues-muusikko
- 21. kesäkuuta - Carroll O'Connor, näyttelijä
- 27. kesäkuuta - Tove Jansson, kirjailija
- 27. kesäkuuta - Jack Lemmon, näyttelijä, ohjaaja
- 5. heinäkuuta - Hannelore Kohl, Helmut Kohlin vaimo
- 1. elokuuta - Poul Anderson - scifi-kirjailija
- 16. elokuuta - Harri Sirola, kirjailija
- 25. elokuuta - Aaliyah, laulaja ja näyttelijä
- 7. syyskuuta - Spede Pasanen, television monitaituri
- 19. syyskuuta - Emil Zátopek, pikajuoksija
- 29. marraskuuta - George Harrison, muusikko, The Beatlesin entinen jäsen
- 30. marraskuuta - Robert Tools, ensimmäinen keinosydämen saanut potilas Luokka:2001 Luokka:2000-vuosikymmen als:2001 ms:2001 zh-min-nan:2001 nî ko:2001년 ja:2001年 simple:2001 th:พ.ศ. 2544

Belfast

Belfast, iiriksi Béal Feirste, Béal Feairste tai Béal Fearsaide chois Cuain ("Tulvajoen suu satama-altaan/meren äärellä") on Pohjois-Irlannin pääkaupunki. Belfastissa on noin 280 tuhatta asukasta. Paikalle on perustettu linna jo normannivalloituksen aikoihin, mutta suureksi kaupungiksi Belfast kehittyi vasta 1800-luvulla pellavakehräämöjen ansiosta. Sitä voi siis kutsua Irlannin Manchesteriksi - tai Manseksi. Nykyään Belfast on koko Pohjois-Irlannin lailla surullisen kuuluisa terrorismista ja katolisten ja protestanttien katkerasta vihanpidosta, mutta historiallisesti ottaen tämä on verraten uusi ilmiö. Vielä 1800-luvun alussa kaupungin protestanttinen älymystö samastui voimakkaasti Irlantiin ja irlantilaisuuteen omistautuen sekä iirin kielelle että irlantilaisen harpun soitolle. Kuningatar Viktoriaa tervehtivätkin hänen ikimuistoisella vierailullaan vuonna 1849 kaupungin protestanttisten porvarien Céad Míle Fáilte! -huudot. Pellavakehräämöteollisuus on sittemmin taantunut: pellavan tilalle merkittäväksi työnantajaksi nousi Harland-Wolffin telakka, jonka rakentamista laivoista kuuluisin lienee Titanic. Suuri osa laivan tuhossa menehtyneistä olikin Irlannin pohjoisosista lähteneitä köyhiä siirtolaisia.

Näistä Belfast tunnetaan


- Hotelli Europa, ennen Sarajevon piiritystä Euroopan pommitetuin hotelli. Anekdootti kertoo, että Europan uhmakas henkilökunta järjesti 30. pommin kunniaksi remuisaa iltaohjelmaa hotellissa majaileville journalisteille samalla kun odoteltiin uusia ikkunaruutuja räjäytettyjen tilalle. Valitettavasti 31. pommi saapui lasimestarin autolla, joka oli joutunut terroristien kaappaamaksi. (Kaskun eri versioissa pommin järjestysluku vaihtelee.) Hotellin oman mainonnan mukaan kukaan ei kuitenkaan saanut surmaansa näissä pommituksissa lujien turvaseinien ja tehokkaiden evakuointisuunnitelmien ansiosta.
- Kuningattaren yliopisto, Queen's University, Ollscoil na Ríona. Alkujaan Belfast Academical Institution, mutta tämänkin laitoksen laajentaminen yliopistoksi katsotaan kuningatar Viktorian ansioksi.
- Kasvitieteellinen puutarha, Botanic Gardens, yksi "vihreän saaren" kuuluisimmista ja kauneimmista puistoista.
- Katolinen Falls Road (iir. Bóthar na bhFál) ja protestanttinen Shankill Road (iir. Bóthar na Seanchille, "Vanhan kirkon/kirkkomaan tie"), kuuluisat gettoalueet, joiden nähtävyytenä ovat lähinnä uhkaavat poliittiset seinämaalaukset (murals, múrphictiúirí).
- Divis Flats. Tämän katolisen tornitaloslummin ylin kerros oli aikoinaan IRSP (Irish Republican Socialist Party) -nimisen puolueen tukikohta - puolue oli pienen katolisen INLA-terroristiryhmän (Irish National Liberation Army) poliittinen siipi. Koska televisiosta tuli tuohon aikaan - levottomuuksien alkuvaiheessa - Apinoiden planeetta, slummi sai kansan suussa nimekseen The Planet of the IRPS. Brittisotilaat heittivät kuitenkin "vallankumoukselliset" ulos talosta ja omivat ylimmät kerrokset itselleen ja helikoptereilleen, minkä jälkeen puhuttiinkin aivan kiertelemättä Apinoiden planeetasta.
- Mustat taksit. Siihen aikaan kun kukaan ei uskaltanut ajaa bussilla pommien pelossa, Belfastin mustista takseista tuli koko kansan kulkuneuvoja ja kaupungin tavaramerkki. Turisti voi nykyään päästä Länsi-Belfastin kiertoajelulle "aitobelfastilaisessa" mustassa taksissa.
- Stormontin linna, Pohjois-Irlannin parlamentin ja hallituksen istuin.
- Van Morrison, Sandy Rown protestanttigeton kasvatti ja lauluntekijä.
- Robert MacLiam Wilson, viiltävän hauska ja satiirinen katolinen kirjailija, joka vihaa IRA:ta.
- Cultúrlann Mac Adam - Ó Fiaich, Belfastin iirinkielinen kulttuurikeskus. Luokka:Pohjois-Irlanti Luokka:Yhdistyneen kuningaskunnan kaupungit ko:밸파스트 ja:ベルファスト simple:Belfast

Iiri

Iiri (iirinkielinen nimi Gaeilge, Munsterin murteella Gaelainn tai Gaoluinn) on Irlannin ensimmäinen virallinen kieli. Vuosina 2003-2004 järjestetyn Stádas-kampanjan jälkeen Irlannin hallitus haki sille myös virallisen kielen asemaa Euroopan unionissa, joka sille myönnettiin kesäkuussa 2005. Iiri on kelttiläinen kieli ja kuuluu kelttikielten ns. Q-kelttiläiseen tai gaelilaiseen (goidelilaiseen) alaryhmään. Iirin kielen lähimmät sukulaiset ovat Skotlannin Ylämaan gaelin tai skottigaelin kieli (Gàidhlig) sekä Mansaaren 1970-luvulla sukupuuttoon kuollut, mutta kielenharrastajien vielä ylläpitämä manksin kieli (engl. Manx Gaelic, omakielinen nimitys Gaelg tai Çhengey-ny-Mairey Vannin). Kaukaisempaa sukua ovat kymri (wales) ja Bretagnessa puhuttu bretoni, jotka kuuluvat kelttiläisessä kieliryhmässä toiseen alaryhmään, brittiläisiin kieliin eli P-kelttiläisiin kieliin. Nämä eroavat iiristä ja muista goidelilaisista kielistä hämmästyttävän paljon: esimerkiksi kymri on iirinpuhujalle tuoreita englantilaisia lainasanoja lukuun ottamatta täysin vieras ja käsittämätön kieli.

Iirin kirjaimisto ja ääntäminen

Iirin omaperäisten sanojen kirjoittamiseen tarvitaan vain seuraavat kirjaimet: a á b c d e é f g h i í l m n o ó p r s t u ú Vokaalikirjaimen päällä oleva akuutti aksentti on periaatteessa pituusmerkki; tosin eräiden kirjainyhdistelmien (erityisesti rl, rd, rn, nn, ll) edellä vokaali on aina tai tavallisesti pitkä, ja sanan ensimmäinen vokaali voi murteittain diftongoitua, varsinkin jos sen perässä on jokin pidentävistä konsonanttiryhmistä. Konsonantit ovat iirissä joko liudentuneita tai liudentumattomia - iirin kieliopissa käytetään yleensä termejä "kapea" (engl. slender, iir. caol) ja "leveä" (engl. broad, iir. leathan). Oikeinkirjoituksessa tämä näytetään niin, että kun konsonantti on kapea, sen vieressä on kapea vokaali (e, i, é, í), kun taas leveä, sen viereen kirjoitetaan leveä vokaali. Jos esim. kapeaa konsonanttia seuraa tai edeltää pitkä leveä vokaali, sen "suojaksi" tulee oikeinkirjoituksessa asettaa e- tai i-kirjain kavennusmerkiksi. Sellaiset kirjainyhdistelmät kuin bh, dh, gh ym. ovat sanan alussa seurausta heikennykseksi kutsutusta konsonanttimuutoksesta, jonka aiheuttaa edellä oleva prepositio, artikkeli tai muu kieliopillinen partikkeli. Sanan sisällä ne sitä vastoin pyrkivät sulautumaan edelliseen vokaaliin diftongin muodostaen, esim. sanassa meabhair "mieli, järki" äännetään diftongi [au] tai [ou], sanassa meidhir "riemu, hilpeys" äännetään diftongi [ai] tai [oi]. Tällaisia kirjainyhdistelmiä voidaan käyttää myös diftongien merkitsemiseen lainasanoissa, esim. treabhsar "housut" (< engl. trousers). Murteet poikkeavat toisistaan kuitenkin melkoisesti näiden sanansisäisten heikentyneiden konsonanttien ääntämisen osalta: esimerkiksi sana togha "valio" äännetään Connemarassa [tau] mutta Ulsterissa pikemminkin [te:]. Heikennettyjen konsonanttikirjaimien (ch, dh ym.) sijasta iirin vanhassa oikeinkirjoituksessa käytettiin tavallisesti mieluummin pisteytettyjä kirjaimia: esim. vanhan oikeinkirjoituksen /ċ/ = nykyinen /ch/. Vanha oikeinkirjoitus, joka perustui 1600-luvun klassiseen kirjaiiriin, sisälsi runsaasti mykkiä kirjaimia. :Vanhalla oikeinkirjoituksella (pisteytetyt kirjaimet muunnettu h:llisiksi kirjaimiksi): Is breagh an rud sgíthiste i ndiaidh trí mhíle de mhílte sligheadh a chur tharat, agus caithfear a aidmheáil go rabh Buck ag éirghe fallsa de réir mar bhí a chuid cneadhach ag cneasú, de réir mar bhí na feitheógaí ag líonadh ann, agus an fheóil ag teacht arais air le n-a chuid cnámh a chumhdach. (teoksesta Scairt an Dúchais, Niall Ó Dónaillin Ulsterin-murteelle tehty käännös Jack Londonin klassikosta The Call of the Wild, suom. Erämaan kutsu) [http://www.smo.uhi.ac.uk/gaeilge/corpus/Domhnaill/scairt/caibidil6.html lähde] :Nykyisellä (Ulsterin murretta nykyisen oikeinkirjoituksen yleisperiaatteita noudattaen): Is breá an rud scíste i ndiaidh trí mhíle de mhílte slíodh a chur tharat, agus caithfear a aidmheáil go rabh Buck ag éirí falsa de réir mar a bhí a chuid cneadhach ag cneasú, de réir mar a bhí na feitheogaí ag líonadh ann, agus an fheoil ag teacht ar ais air lena chuid cnámh a chumhdach. :Nykyisellä standardikielellä (Ulsterin murteen muoto-opilliset ja sanastolliset erikoisuudet poistettu): Is breá an rud scíth i ndiaidh trí mhíle de mhílte slí a chur tharat, agus caithfear a admháil go raibh Buck ag éirí falsa de réir mar a bhí a chuid cneácha ag cneasú, de réir mar a bhí na féitheoga ag líonadh ann, agus an fheoil ag teacht ar ais air lena chuid cnámh a chumhdach. :Jack Londonin englanninkielinen originaali: A rest comes very good after one has traveled three thousand miles, and it must be confessed that Buck waxed lazy as his wounds healed, his muscles swelled out, and the flesh came back to cover his bones.[http://sunsite.berkeley.edu/London/Writings/CallOfTheWild/chapter6.html lähde] Vanha oikeinkirjoitus jäi käytöstä hieman toisen maailmansodan jälkeen. Siitä saakka kun Irlanti sai itsenäisyyden vapaavaltioksi kutsuttuna dominiona 1920-luvun alussa, käytiin kiivasta keskustelua siitä, mikä olisi paras tapa yksinkertaistaa oikeinkirjoituksen monia mutkia. Kun asiaa pohtimaan nimitetyt komiteat osoittivat tyypillistä irlantilaista tehokkuutta, Rannóg an Aistriúcháinin (Irlannin valtion iirinkielisistä käännöksistä vastanneen viraston) toiminnanjohtaja julkaisi lopulta tuskastuneena oman standardinsa 1940-luvun lopussa. Se säilytti periaatteessa oikeinkirjoituksen yleiset periaatteet, mutta lyhensi sanat siedettävään muotoon. Tuoreiden englantilaisten lainasanojen kirjoittamiseen tarvitaan myös sellaisia kirjaimia kuin j, v, x tai z: veain "pakettiauto", jab "työpaikka, duuni", jaingléir "sunnuntaikalastaja", joltaeir "helppoheikki, (vaunuilla kulkeva) markkinakauppias, xileafón "ksylofoni", zú "eläintarha". Huomaa, että kirjain k on iirissä kokonaan tarpeeton, koska c äännetään aina k:na (paitsi jos sitä seuraa h, jolloin se äännetään kuten saksan ach- tai ich-äänne). Paino on iirissä yleensä ensimmäisellä tavulla lukuun ottamatta eräitä englantilaisia lainasanoja sekä joukkoa tärkeitä paikka- ja aika-adverbeja, joita kaikkia painotetaan toiselta tavulta: inniu "tänään", inné "eilen", aréir "viime yönä", amárach "huomenna" ym. Munsterin murteessa kuitenkin pitkät vokaalit yleensä vetävät painon puoleensa, vaikkeivät olisikaan ensimmäisellä tavulla.

Kuka iiriä puhuu

bretoni Iiriä puhuu äidinkielenään vähintään 30 000 ihmistä. Tähän lukuun kuuluvat kuitenkin vain iirinkielisellä maaseudulla, ns. Gaeltacht-alueilla, syntyneet tai asuvat henkilöt. Kaupungeissa harjoitetaan usein laajaakin iirinkielistä kulttuuritoimintaa, ja monet englantia äidinkielenään puhuvat vanhemmat kasvattavat lapsensa kulttuurinationalistisista syistä iiriksi. Tämän takia iirinpuhujien määrä saatetaan "realismin" nimissä arvioida alakanttiin. Hyvä ja sujuva iirintaito lienee 5-10 %:lla irlantilaisista, mutta kaksi kolmasosaa väestöstä ainakin ymmärtää kieltä, ja siihen suhtaudutaan pikemminkin passiivisen rohkaisevasti kuin vihamielisesti.

Iirin sukukielet

Skottigaelin ja iirin sukulaisuus on ilmeinen kieliä osaamattomallekin, jos hänelle näytetään sama teksti molemmilla kielillä kirjoitettuna: molemmat kielet perustuvat oikeinkirjoituksensa osalta klassiseen uusiiriin, vaikka ovatkin kehittyneet omiin suuntiinsa. Sukulaisuus on selvä esimerkiksi sellaisesta arkipäivän ilmauksesta kuin "mitä kuuluu?" joka on iirin eteläisellä murteella conas tá tú?, läntisellä murteella cén chaoi a bhfuil tú?, pohjoisella murteella cad é mar tá tú? ja skottigaeliksi ciamar a tha thu?. Skottigaelin erottaa iiristä ennen muuta siitä, että se käyttää vokaalimerkkien päällä yleensä gravis-aksenttia - à, è, ù, iiri yksinomaan akuuttia - á, é, ú. Sitä vastoin manksi, joka on lähempänä skottigaelia kuin iiriä, eroaa kirjallisessa muodossaan selvästi molemmista, koska se on menettänyt kokonaan yhteytensä iirin oikeinkirjoitusperinteeseen ja näyttää (syystäkin) englantilaisen korvakuulolta kirjoittamalta: iirin sanoja Éireannach "irlantilainen", Albanach "skotlantilainen", pósadh "avioliitto", deireadh an tsamhraidh "kesän loppu" vastaavat manksissa Yernagh, Albinagh, poosey, jerrey yn touree. Brittiläiset kielet korni, kymri ja bretoni ovat kaukaisempia sukulaisia. Niistäkin kyllä löytyy runsaasti tuttuja sanoja sille, joka osaa etsiä: niinpä kymrin pen "pää" on samaa juurta kuin iirin ceann, ja kymrin gwasg, "kirjapaino", sama kuin iirin pusertamista tai puristamista tarkoittava verbi fáisc.

Iirin historia

Pääartikkeli: Iirin historia Iirin kielen kirjallinen historia ulottuu kolmentoista vuosisadan taakse. Iiri on niin vanha sivistyskieli, että "nykyiirin" katsotaan alkavan jo 1100-luvulta. Klassisen uusiirin kausi kesti 1600-luvulle, jolloin englantilaiset murskasivat iirin kieltä puhuneen vanhan ylimystön ja korvasivat sen englantia puhuvilla siirtolaisilla. Klassisen uusiirin kaudella kieli oli hyvin ankarasti standardoitu, ja sitä käytettiin ensi sijassa hienostuneisiin hovirunoihin. 1600-luvun jälkeen iirin kirjallinen käyttö lakkasi miltei kokonaan, ja kun kulttuurinationalismi elvytti kielen 1800-luvun lopussa, murteiden taistelu viivytti standardisointia. Vielä meidän päivinämme erityisesti Ulsterin murteiden ja eteläisempien kielimuotojen väliset erot aiheuttavat horjuntaa kirjakielen normissa.

Iiri nykyään

Iirin historia Pääartikkeli: Iiri nykyään Iirin asema irlantilaisessa yhteiskunnassa on sikäli erikoinen, että se on vähemmistökieli, mutta samalla maan ensimmäinen kansalliskieli. Vielä 1800-luvun alussa irlantilaisten enemmistö puhui iiriä äidinkielenään, mutta suuri nälänhätä, joka iski pahimmin köyhiin iirinkielisiin, ja sen lietsoma massamittainen muutto Yhdysvaltoihin ja muihin englanninkielisen maailman maihin muutti tilanteen täysin. Irlannin liityttyä Euroopan yhteisöön irlantilaiset eivät muiden eurooppalaisten myötämielisyydestä huolimatta vaatineet iirille virallisen kielen asemaa. Sen sijaan iiri sai omalaatuisen puolivirallisen aseman, joka vastasi käytännössä sen pitkälti vain seremonialliseksi jäänyttä käyttöä Irlannin valtiossa. 2000-luvun alussa tilanne kuitenkin muuttui, pitkälti tarmokkaan iirinkielisyysministeri Brian Ó Cuívin ansiosta: parlamentti vahvisti uuden kielilain, joka vahvisti iirin virallisen aseman uudestaan. Tätä seurasi ns. Stádas-kampanja, jonka tuloksena Irlanti haki vuonna 2004 iirille virallista asemaa EU:ssa. 13. kesäkuuta 2005 Euroopan unionin ulkoministerit päättivät yksimielisesti myöntää iirille tasa-arvoisen virallisen aseman yhtenä unionin kielistä, ts. saman aseman, joka on esim. suomen kielellä.

Iirin nykykirjallisuus

Pääartikkeli: Iirin nykykirjallisuus

Vanhempi iirinkielinen kirjallisuus

Iiriä on käytetty kirjalliseen ilmaisuun jo yli vuosituhannen ajan. Iirinkielinen kirjallisuus sai alkunsa 700-luvulla munkkiluostareissa ja oli aluksi hyvin hengellispainotteista. Koska irlantilaiset munkit suhtautuivat suvaitsevaisesti pakanalliseen tarustoon, muinaiset sankaritarinat jäivät kuitenkin elämään sekä kansanperinteeseen että kirjallisuuteen ja runouteen. Pimeinä vuosisatoina, 1600-luvulta 1900-luvulle, kun iiri oli yksinomaan puhuttu kieli, sitä käyttivät ensisijaisesti kansanrunoilijat ja lauluntekijät. Monien runoilijoiden, kuten Dáibhí Ó Bruadairin, Aogán Ó Rathaillen, Piaras Feiritéarin ja Anthony Rafteryn, elämäntyö säilyi kuitenkin jälkipolville ja innoitti uusia kirjailijasukupolvia.

Nykykirjallisuuden synty ja kehitys

Moderni iirinkielinen kirjallisuus sai alkunsa 1800-luvun lopulla, kun kulttuurinationalistit ryhtyivät elvyttämään iiriä sivistyskieleksi. Aluksi tärkein kirjallisuudenlaji olivat syntyperäisten iirinpuhujien omaelämäkerrat, joista haettiin ennen muuta oppimateriaalia ja tyylillisiä esikuvia. Modernistinen kirjallisuus syntyi vasta myöhemmin ja joutui ponnistelemaan vastatuulessa, koska ankaran katolisen Irlannin ilmapiiri ei aina ollut taiteiden vapaudelle kovin suosiollinen. Siinä missä James Joycen kaltaiset kiistanalaiset englanninkieliset kirjailijat saattoivat paeta Irlannin nuivia oloja muihin anglosaksisiin maihin, iirinkieliset joutuivat sensuroimaan omia teoksiaan tai turhautumaan An Gúm -kustantamon suurten iirintämisprojektien rivikääntäjinä. Iirinkielisten kirjailijoiden saavutukset eivät kuitenkaan ole tyystin merkityksettömiä. Sellaiset kirjailijat kuin Seosamh Mac Grianna, Máirtín Ó Cadhain ja Caitlín Maude olivat täysin aikansa hermolla niin ajatusmaailmansa kuin käyttämiensä kirjallisten keinojen osalta, mutta samalla lujasti kiinni perinteisessä iirinkielisessä kulttuurissa. Tällä hetkellä merkittävimmät iirinkieliset kirjailijat ovat romaanikirjailija Pádraic Breathnach, novellisti Pádraig Ó Cíobháin ja lyyrikot Cathal Ó Searcaigh, Biddy Jenkinson ja Máire Mhac an tSaoi. Tärkeimmät kirjallisuuden lajit ovat novelli ja lyriikka. Romaanin alalla iirinkielinen kirjallisuus ei ole kunnostautunut yhtä lailla.

Viihdekirjallisuus

Omaperäistä iirinkielistä viihdekirjallisuuttakin on olemassa jonkin verran: takavuosikymmeninä kuuluisuutta saavutti Cathal Ó Sándairin James Bond -hahmo Reics Carló, ja 1980-luvun alussa kuollut Annraoi Ó Liatháin kunnostautui umpikierosti stereotyypit nurin niskoin kääntävällä, parodisella agenttijännärillään Nead na gCreabhar. Selvästi viihdekirjailijan luonteinen on myös Maidhc Dainín Ó Sé, jonka väkivaltaisissa, seksuaalisissa B-elokuvan tyylisissä jännäreissä esiintyy usein häiritsevää ja rasistista englantilaisvastaisuutta. Hän on kuitenkin kirjoittanut myös merkittäviä omaelämäkerrallisia teoksia Amerikan-siirtolaisen vuosiltaan sekä sympaattisen maaseuturakkaustarinan Tae le Tae. Toinen siirtolaisuuden jälkeen juurilleen palannut iirinkielinen nykykirjailija on Colm Ó Ceallaigh, jonka menestys tuli hapuilevien varhaisyritelmien jälkeen teoksella Brídín an Dilleachta. Tämä on mukaansatempaava seikkailuromaani irlantilaisen orpotytön varttumisesta villin lännen vuosien Amerikassa.

Iiri kielenä

Huolimatta latinan, normandianranskan, muinaisnorjan sekä tietenkin englannin vaikutuksesta iiri on säilyttänyt kelttikielille tyypilliset erikoispiirteet, kuten kaksi olla-verbiä ja sananalkuiset konsonanttimuutokset. Iirinkielisillä verbeillä ei ole infinitiivejä, vaan niiden virkaa toimittaa verbaalisubstantiivi, joka on kuitenkin johdettu, usein epäsäännöllinen muoto, eikä sitä voida pitää verbin perusmuotona. Suomalaisesta näkökulmasta on mielenkiintoista, että iiriksikään ei sanota "minä omistan", vaan "minulla on". Sanajärjestys lauseessa on VSO, siis verbi tulee ensin. Verbien aikamuotoja ovat preesens (labhraíonn "puhuu", glanann "puhdistaa, siivoaa"), preteriti eli yleinen menneen ajan muoto (labhair puhui, ghlan "puhdisti, siivosi"), imperfekti eli toistuvan tai tavanomaisen menneen ajan muoto (labhraíodh "tapasi puhua", ghlanadh "tapasi siivota") ja futuuri eli tuleva aika (labhróidh "puhuu, tulee puhumaan", glanfaidh "siivoaa, tulee siivoamaan"). Erityinen konditionaalimuoto voi viitata sekä nykyhetkeen että menneisyyteen (labhródh "puhuisi, olisi puhunut", ghlanfadh "siivoaisi, olisi siivonnut"). Verbeillä on jonkin verran persoonapäätteitä, mutta yleisesti ottaen ne ovat häviämässä kielestä: esimerkiksi "puhdistaisin, siivoaisin" voi olla ghlanfainn, mutta puhekielessä muoto ghlanfadh mé (mé = "minä") on täysin käypä, eikä sitä voi pitää virheellisenä. Substantiivit taipuvat sijassa (nominatiivi, genetiivi ja vokatiivi; datiivista on jäljellä jäänteitä) ja luvussa (yksikkö ja monikko). Päätteitä tärkeämpiä ovat kuitenkin sananalkuiset konsonanttimuutokset: fear "mies", ag an bhfear "miehellä". Mielenkiintoinen muoto on erityinen puhuttelumuoto eli vokatiivi, jota edeltää konsonanttimuutoksen, ns. lenition, aiheuttava partikkeli a: Gael "gaelilainen, irlantilainen keltti", Gaeil "gaelilaiset", a Ghaela! "(kuulkaa, oi) gaelilaiset!" Adjektiivit seuraavat pääsanaansa ja noudattavat jossain määrin sen alkumuutoksiakin: an fear mór "suuri mies", éacht an fhir mhóir "suuren miehen saavutus". Adjektiivien vertailumuodot ovat iirissä vaikeita, koska komparatiivilla ja superlatiivilla on yksi ainoa muoto, ja lauseyhteydestä on pääteltävä, kummasta on kyse: an fear mór "suuri mies" fear is mó ná é" häntä suurempi mies "an fear is mó "suurin mies". Iiri käyttää mielellään substantiivipohjaisia rakenteita sekä verbien että adjektiivien kiertämiseen: dá mbeadh sé gan titim "jollei hän olisi pudonnut" (sananmukaisesti "jos hän olisi ollut ilman putoamista"), tá na cúrsaí ag dul chun donais "asiat ovat tulossa huonommiksi" (sananmukaisesti "asiat ovat menossa huonoutta kohti"). Iiriä onkin kutsuttu substantiivikeskeiseksi kieleksi.

Iirinkielisiä fraaseja

- Dia duit! Hyvää päivää! ("Jumala sinulle!") - Dia is Muire duit! Hyvää päivää! (vastaus edelliseen: "Jumala ja Maria sinulle!") - Cén chaoi a bhfuil tú? Kuinka voit? - Tá mé go maith, go raibh maith agat. Voin hyvin, kiitos. - Cá bhfuil Cathal ina chónaí? Missä Kalle asuu? - Tá sé ina chónaí thoir i mBaile Átha Cliath. Hän asuu (idässä) Dublinissa. - An bhfuil? Shíl mise riamh go raibh cónaí air in áit éigin thuaidh - Ard Mhacha, mar shampla, nó Coilleach Eanach, cuir i gcás. Asuuko? Minä kun aina luulin hänen asuvan jossain päin pohjoisessa - esimerkiksi Armaghissa, tai vaikka Cullyhannassa. - Is as Crois Mhig Líonáin dó ó thús, ach más ea féin, tá sé ag cur faoi i nGlas Naíon le cúig bliana anuas. Hän onkin alkujaan Crossmaglenista, mutta vaikka onkin, hän on asunut Glasnevini(n kaupunginosa)ssa jo viisi vuotta. - Cad is ainm duit? Mikä sinun nimesi on? - Máirtín is ainm dom. Minun nimeni on Martti. - An bhfuil ríomhaire agat? Onko sinulla tietokonetta? - Tá. Tá ríomhaire glúine agam. On. Minulla on sylimikro (läppäri). - Cá fhad é ó cheannaigh tú é? Onko se ollut sinulla kauankin? ("onko siitä kauankin, kun ostit sen?") - Trí mhí. Kolme kuukautta. - An bhfuil próiseálaí maith ann? Onko siinä hyvä prosessori? - Tá. Tá próiseálaí maith ardmhinicíochta ann. On. Siinä on hyvä korkeataajuuksinen prosessori. - Cén cineál úsáid a bhaineann tú as? Mihin sinä käytät sitä? ("Millaista käyttöä sinä kiskot ulos siitä?") - Le haghaidh téacsphróiseála a cheannaigh mé é thar aon rud eile, ach leis an bhfírinne a rá, bím ag scimeáil ar an Idirlíon go minic, gan aon trácht a dhéanamh ar na ríomhchluichí. Ostin sen ennen muuta tekstinkäsittelyä varten, mutta totta puhuen surffaan netissä aika paljon, tietokonepelien pelaamisesta puhumattakaan.

Linkkejä


- Vicipéid. Príomh­leathanach Iirinkielinen Wikipedia
- [http://www.cnag.ie Conradh na Gaeilge, iirin kielen elvytysjärjestö] (myös englantia)
- [http://www.gaelport.com Gaelport - iirin kieltä koskevien uutisten portaali] (myös englantia)
- [http://www.oideas-gael.com Oideas Gael - iirin kielen kesäkoulu Donegalissa] (myös englantia)
- [http://www.ionad.org Ionad Buail Isteach, iirinkielinen kahvila ja "pistäytymispaikka" Temple Barin alueella Dublinissa] (iirin kursseista tietoja englanniksi)
- [http://www.litriocht.com Litríocht.com, syntyperäisten iirinpuhujien ylläpitämä iirinkielinen nettikirjakauppa] (myös englantia)
- [http://www.cic.ie Cló Iar-Chonnachta, iirinkielinen kirja- ja musiikkikustantamo] (myös englantia)
- [http://www.nuacht.com Lá - Belfastissa ilmestyvä iirinkielinen päivälehti] (kokonaan iirinkielinen linkki)
- [http://www.beo.ie Beo, kuukausittain ilmestyvä nettilehti] (kokonaan iirinkielinen linkki)
- [http://www.fainne.org An Fáinne Órga - iirinkielinen "webring"] (kokonaan iirinkielinen linkki)
- [http://www.gaeilge.ie Gaeilge.ie] (myös englantia) Luokka:Irlannin kielet ja:アイルランド語

Iiri

Iiri (iirinkielinen nimi Gaeilge, Munsterin murteella Gaelainn tai Gaoluinn) on Irlannin ensimmäinen virallinen kieli. Vuosina 2003-2004 järjestetyn Stádas-kampanjan jälkeen Irlannin hallitus haki sille myös virallisen kielen asemaa Euroopan unionissa, joka sille myönnettiin kesäkuussa 2005. Iiri on kelttiläinen kieli ja kuuluu kelttikielten ns. Q-kelttiläiseen tai gaelilaiseen (goidelilaiseen) alaryhmään. Iirin kielen lähimmät sukulaiset ovat Skotlannin Ylämaan gaelin tai skottigaelin kieli (Gàidhlig) sekä Mansaaren 1970-luvulla sukupuuttoon kuollut, mutta kielenharrastajien vielä ylläpitämä manksin kieli (engl. Manx Gaelic, omakielinen nimitys Gaelg tai Çhengey-ny-Mairey Vannin). Kaukaisempaa sukua ovat kymri (wales) ja Bretagnessa puhuttu bretoni, jotka kuuluvat kelttiläisessä kieliryhmässä toiseen alaryhmään, brittiläisiin kieliin eli P-kelttiläisiin kieliin. Nämä eroavat iiristä ja muista goidelilaisista kielistä hämmästyttävän paljon: esimerkiksi kymri on iirinpuhujalle tuoreita englantilaisia lainasanoja lukuun ottamatta täysin vieras ja käsittämätön kieli.

Iirin kirjaimisto ja ääntäminen

Iirin omaperäisten sanojen kirjoittamiseen tarvitaan vain seuraavat kirjaimet: a á b c d e é f g h i í l m n o ó p r s t u ú Vokaalikirjaimen päällä oleva akuutti aksentti on periaatteessa pituusmerkki; tosin eräiden kirjainyhdistelmien (erityisesti rl, rd, rn, nn, ll) edellä vokaali on aina tai tavallisesti pitkä, ja sanan ensimmäinen vokaali voi murteittain diftongoitua, varsinkin jos sen perässä on jokin pidentävistä konsonanttiryhmistä. Konsonantit ovat iirissä joko liudentuneita tai liudentumattomia - iirin kieliopissa käytetään yleensä termejä "kapea" (engl. slender, iir. caol) ja "leveä" (engl. broad, iir. leathan). Oikeinkirjoituksessa tämä näytetään niin, että kun konsonantti on kapea, sen vieressä on kapea vokaali (e, i, é, í), kun taas leveä, sen viereen kirjoitetaan leveä vokaali. Jos esim. kapeaa konsonanttia seuraa tai edeltää pitkä leveä vokaali, sen "suojaksi" tulee oikeinkirjoituksessa asettaa e- tai i-kirjain kavennusmerkiksi. Sellaiset kirjainyhdistelmät kuin bh, dh, gh ym. ovat sanan alussa seurausta heikennykseksi kutsutusta konsonanttimuutoksesta, jonka aiheuttaa edellä oleva prepositio, artikkeli tai muu kieliopillinen partikkeli. Sanan sisällä ne sitä vastoin pyrkivät sulautumaan edelliseen vokaaliin diftongin muodostaen, esim. sanassa meabhair "mieli, järki" äännetään diftongi [au] tai [ou], sanassa meidhir "riemu, hilpeys" äännetään diftongi [ai] tai [oi]. Tällaisia kirjainyhdistelmiä voidaan käyttää myös diftongien merkitsemiseen lainasanoissa, esim. treabhsar "housut" (< engl. trousers). Murteet poikkeavat toisistaan kuitenkin melkoisesti näiden sanansisäisten heikentyneiden konsonanttien ääntämisen osalta: esimerkiksi sana togha "valio" äännetään Connemarassa [tau] mutta Ulsterissa pikemminkin [te:]. Heikennettyjen konsonanttikirjaimien (ch, dh ym.) sijasta iirin vanhassa oikeinkirjoituksessa käytettiin tavallisesti mieluummin pisteytettyjä kirjaimia: esim. vanhan oikeinkirjoituksen /ċ/ = nykyinen /ch/. Vanha oikeinkirjoitus, joka perustui 1600-luvun klassiseen kirjaiiriin, sisälsi runsaasti mykkiä kirjaimia. :Vanhalla oikeinkirjoituksella (pisteytetyt kirjaimet muunnettu h:llisiksi kirjaimiksi): Is breagh an rud sgíthiste i ndiaidh trí mhíle de mhílte sligheadh a chur tharat, agus caithfear a aidmheáil go rabh Buck ag éirghe fallsa de réir mar bhí a chuid cneadhach ag cneasú, de réir mar bhí na feitheógaí ag líonadh ann, agus an fheóil ag teacht arais air le n-a chuid cnámh a chumhdach. (teoksesta Scairt an Dúchais, Niall Ó Dónaillin Ulsterin-murteelle tehty käännös Jack Londonin klassikosta The Call of the Wild, suom. Erämaan kutsu) [http://www.smo.uhi.ac.uk/gaeilge/corpus/Domhnaill/scairt/caibidil6.html lähde] :Nykyisellä (Ulsterin murretta nykyisen oikeinkirjoituksen yleisperiaatteita noudattaen): Is breá an rud scíste i ndiaidh trí mhíle de mhílte slíodh a chur tharat, agus caithfear a aidmheáil go rabh Buck ag éirí falsa de réir mar a bhí a chuid cneadhach ag cneasú, de réir mar a bhí na feitheogaí ag líonadh ann, agus an fheoil ag teacht ar ais air lena chuid cnámh a chumhdach. :Nykyisellä standardikielellä (Ulsterin murteen muoto-opilliset ja sanastolliset erikoisuudet poistettu): Is breá an rud scíth i ndiaidh trí mhíle de mhílte slí a chur tharat, agus caithfear a admháil go raibh Buck ag éirí falsa de réir mar a bhí a chuid cneácha ag cneasú, de réir mar a bhí na féitheoga ag líonadh ann, agus an fheoil ag teacht ar ais air lena chuid cnámh a chumhdach. :Jack Londonin englanninkielinen originaali: A rest comes very good after one has traveled three thousand miles, and it must be confessed that Buck waxed lazy as his wounds healed, his muscles swelled out, and the flesh came back to cover his bones.[http://sunsite.berkeley.edu/London/Writings/CallOfTheWild/chapter6.html lähde] Vanha oikeinkirjoitus jäi käytöstä hieman toisen maailmansodan jälkeen. Siitä saakka kun Irlanti sai itsenäisyyden vapaavaltioksi kutsuttuna dominiona 1920-luvun alussa, käytiin kiivasta keskustelua siitä, mikä olisi paras tapa yksinkertaistaa oikeinkirjoituksen monia mutkia. Kun asiaa pohtimaan nimitetyt komiteat osoittivat tyypillistä irlantilaista tehokkuutta, Rannóg an Aistriúcháinin (Irlannin valtion iirinkielisistä käännöksistä vastanneen viraston) toiminnanjohtaja julkaisi lopulta tuskastuneena oman standardinsa 1940-luvun lopussa. Se säilytti periaatteessa oikeinkirjoituksen yleiset periaatteet, mutta lyhensi sanat siedettävään muotoon. Tuoreiden englantilaisten lainasanojen kirjoittamiseen tarvitaan myös sellaisia kirjaimia kuin j, v, x tai z: veain "pakettiauto", jab "työpaikka, duuni", jaingléir "sunnuntaikalastaja", joltaeir "helppoheikki, (vaunuilla kulkeva) markkinakauppias, xileafón "ksylofoni", zú "eläintarha". Huomaa, että kirjain k on iirissä kokonaan tarpeeton, koska c äännetään aina k:na (paitsi jos sitä seuraa h, jolloin se äännetään kuten saksan ach- tai ich-äänne). Paino on iirissä yleensä ensimmäisellä tavulla lukuun ottamatta eräitä englantilaisia lainasanoja sekä joukkoa tärkeitä paikka- ja aika-adverbeja, joita kaikkia painotetaan toiselta tavulta: inniu "tänään", inné "eilen", aréir "viime yönä", amárach "huomenna" ym. Munsterin murteessa kuitenkin pitkät vokaalit yleensä vetävät painon puoleensa, vaikkeivät olisikaan ensimmäisellä tavulla.

Kuka iiriä puhuu

bretoni Iiriä puhuu äidinkielenään vähintään 30 000 ihmistä. Tähän lukuun kuuluvat kuitenkin vain iirinkielisellä maaseudulla, ns. Gaeltacht-alueilla, syntyneet tai asuvat henkilöt. Kaupungeissa harjoitetaan usein laajaakin iirinkielistä kulttuuritoimintaa, ja monet englantia äidinkielenään puhuvat vanhemmat kasvattavat lapsensa kulttuurinationalistisista syistä iiriksi. Tämän takia iirinpuhujien määrä saatetaan "realismin" nimissä arvioida alakanttiin. Hyvä ja sujuva iirintaito lienee 5-10 %:lla irlantilaisista, mutta kaksi kolmasosaa väestöstä ainakin ymmärtää kieltä, ja siihen suhtaudutaan pikemminkin passiivisen rohkaisevasti kuin vihamielisesti.

Iirin sukukielet

Skottigaelin ja iirin sukulaisuus on ilmeinen kieliä osaamattomallekin, jos hänelle näytetään sama teksti molemmilla kielillä kirjoitettuna: molemmat kielet perustuvat oikeinkirjoituksensa osalta klassiseen uusiiriin, vaikka ovatkin kehittyneet omiin suuntiinsa. Sukulaisuus on selvä esimerkiksi sellaisesta arkipäivän ilmauksesta kuin "mitä kuuluu?" joka on iirin eteläisellä murteella conas tá tú?, läntisellä murteella cén chaoi a bhfuil tú?, pohjoisella murteella cad é mar tá tú? ja skottigaeliksi ciamar a tha thu?. Skottigaelin erottaa iiristä ennen muuta siitä, että se käyttää vokaalimerkkien päällä yleensä gravis-aksenttia - à, è, ù, iiri yksinomaan akuuttia - á, é, ú. Sitä vastoin manksi, joka on lähempänä skottigaelia kuin iiriä, eroaa kirjallisessa muodossaan selvästi molemmista, koska se on menettänyt kokonaan yhteytensä iirin oikeinkirjoitusperinteeseen ja näyttää (syystäkin) englantilaisen korvakuulolta kirjoittamalta: iirin sanoja Éireannach "irlantilainen", Albanach "skotlantilainen", pósadh "avioliitto", deireadh an tsamhraidh "kesän loppu" vastaavat manksissa Yernagh, Albinagh, poosey, jerrey yn touree. Brittiläiset kielet korni, kymri ja bretoni ovat kaukaisempia sukulaisia. Niistäkin kyllä löytyy runsaasti tuttuja sanoja sille, joka osaa etsiä: niinpä kymrin pen "pää" on samaa juurta kuin iirin ceann, ja kymrin gwasg, "kirjapaino", sama kuin iirin pusertamista tai puristamista tarkoittava verbi fáisc.

Iirin historia

Pääartikkeli: Iirin historia Iirin kielen kirjallinen historia ulottuu kolmentoista vuosisadan taakse. Iiri on niin vanha sivistyskieli, että "nykyiirin" katsotaan alkavan jo 1100-luvulta. Klassisen uusiirin kausi kesti 1600-luvulle, jolloin englantilaiset murskasivat iirin kieltä puhuneen vanhan ylimystön ja korvasivat sen englantia puhuvilla siirtolaisilla. Klassisen uusiirin kaudella kieli oli hyvin ankarasti standardoitu, ja sitä käytettiin ensi sijassa hienostuneisiin hovirunoihin. 1600-luvun jälkeen iirin kirjallinen käyttö lakkasi miltei kokonaan, ja kun kulttuurinationalismi elvytti kielen 1800-luvun lopussa, murteiden taistelu viivytti standardisointia. Vielä meidän päivinämme erityisesti Ulsterin murteiden ja eteläisempien kielimuotojen väliset erot aiheuttavat horjuntaa kirjakielen normissa.

Iiri nykyään

Iirin historia Pääartikkeli: Iiri nykyään Iirin asema irlantilaisessa yhteiskunnassa on sikäli erikoinen, että se on vähemmistökieli, mutta samalla maan ensimmäinen kansalliskieli. Vielä 1800-luvun alussa irlantilaisten enemmistö puhui iiriä äidinkielenään, mutta suuri nälänhätä, joka iski pahimmin köyhiin iirinkielisiin, ja sen lietsoma massamittainen muutto Yhdysvaltoihin ja muihin englanninkielisen maailman maihin muutti tilanteen täysin. Irlannin liityttyä Euroopan yhteisöön irlantilaiset eivät muiden eurooppalaisten myötämielisyydestä huolimatta vaatineet iirille virallisen kielen asemaa. Sen sijaan iiri sai omalaatuisen puolivirallisen aseman, joka vastasi käytännössä sen pitkälti vain seremonialliseksi jäänyttä käyttöä Irlannin valtiossa. 2000-luvun alussa tilanne kuitenkin muuttui, pitkälti tarmokkaan iirinkielisyysministeri Brian Ó Cuívin ansiosta: parlamentti vahvisti uuden kielilain, joka vahvisti iirin virallisen aseman uudestaan. Tätä seurasi ns. Stádas-kampanja, jonka tuloksena Irlanti haki vuonna 2004 iirille virallista asemaa EU:ssa. 13. kesäkuuta 2005 Euroopan unionin ulkoministerit päättivät yksimielisesti myöntää iirille tasa-arvoisen virallisen aseman yhtenä unionin kielistä, ts. saman aseman, joka on esim. suomen kielellä.

Iirin nykykirjallisuus

Pääartikkeli: Iirin nykykirjallisuus

Vanhempi iirinkielinen kirjallisuus

Iiriä on käytetty kirjalliseen ilmaisuun jo yli vuosituhannen ajan. Iirinkielinen kirjallisuus sai alkunsa 700-luvulla munkkiluostareissa ja oli aluksi hyvin hengellispainotteista. Koska irlantilaiset munkit suhtautuivat suvaitsevaisesti pakanalliseen tarustoon, muinaiset sankaritarinat jäivät kuitenkin elämään sekä kansanperinteeseen että kirjallisuuteen ja runouteen. Pimeinä vuosisatoina, 1600-luvulta 1900-luvulle, kun iiri oli yksinomaan puhuttu kieli, sitä käyttivät ensisijaisesti kansanrunoilijat ja lauluntekijät. Monien runoilijoiden, kuten Dáibhí Ó Bruadairin, Aogán Ó Rathaillen, Piaras Feiritéarin ja Anthony Rafteryn, elämäntyö säilyi kuitenkin jälkipolville ja innoitti uusia kirjailijasukupolvia.

Nykykirjallisuuden synty ja kehitys

Moderni iirinkielinen kirjallisuus sai alkunsa 1800-luvun lopulla, kun kulttuurinationalistit ryhtyivät elvyttämään iiriä sivistyskieleksi. Aluksi tärkein kirjallisuudenlaji olivat syntyperäisten iirinpuhujien omaelämäkerrat, joista haettiin ennen muuta oppimateriaalia ja tyylillisiä esikuvia. Modernistinen kirjallisuus syntyi vasta myöhemmin ja joutui ponnistelemaan vastatuulessa, koska ankaran katolisen Irlannin ilmapiiri ei aina ollut taiteiden vapaudelle kovin suosiollinen. Siinä missä James Joycen kaltaiset kiistanalaiset englanninkieliset kirjailijat saattoivat paeta Irlannin nuivia oloja muihin anglosaksisiin maihin, iirinkieliset joutuivat sensuroimaan omia teoksiaan tai turhautumaan An Gúm -kustantamon suurten iirintämisprojektien rivikääntäjinä. Iirinkielisten kirjailijoiden saavutukset eivät kuitenkaan ole tyystin merkityksettömiä. Sellaiset kirjailijat kuin Seosamh Mac Grianna, Máirtín Ó Cadhain ja Caitlín Maude olivat täysin aikansa hermolla niin ajatusmaailmansa kuin käyttämiensä kirjallisten keinojen osalta, mutta samalla lujasti kiinni perinteisessä iirinkielisessä kulttuurissa. Tällä hetkellä merkittävimmät iirinkieliset kirjailijat ovat romaanikirjailija Pádraic Breathnach, novellisti Pádraig Ó Cíobháin ja lyyrikot Cathal Ó Searcaigh, Biddy Jenkinson ja Máire Mhac an tSaoi. Tärkeimmät kirjallisuuden lajit ovat novelli ja lyriikka. Romaanin alalla iirinkielinen kirjallisuus ei ole kunnostautunut yhtä lailla.

Viihdekirjallisuus

Omaperäistä iirinkielistä viihdekirjallisuuttakin on olemassa jonkin verran: takavuosikymmeninä kuuluisuutta saavutti Cathal Ó Sándairin James Bond -hahmo Reics Carló, ja 1980-luvun alussa kuollut Annraoi Ó Liatháin kunnostautui umpikierosti stereotyypit nurin niskoin kääntävällä, parodisella agenttijännärillään Nead na gCreabhar. Selvästi viihdekirjailijan luonteinen on myös Maidhc Dainín Ó Sé, jonka väkivaltaisissa, seksuaalisissa B-elokuvan tyylisissä jännäreissä esiintyy usein häiritsevää ja rasistista englantilaisvastaisuutta. Hän on kuitenkin kirjoittanut myös merkittäviä omaelämäkerrallisia teoksia Amerikan-siirtolaisen vuosiltaan sekä sympaattisen maaseuturakkaustarinan Tae le Tae. Toinen siirtolaisuuden jälkeen juurilleen palannut iirinkielinen nykykirjailija on Colm Ó Ceallaigh, jonka menestys tuli hapuilevien varhaisyritelmien jälkeen teoksella Brídín an Dilleachta. Tämä on mukaansatempaava seikkailuromaani irlantilaisen orpotytön varttumisesta villin lännen vuosien Amerikassa.

Iiri kielenä

Huolimatta latinan, normandianranskan, muinaisnorjan sekä tietenkin englannin vaikutuksesta iiri on säilyttänyt kelttikielille tyypilliset erikoispiirteet, kuten kaksi olla-verbiä ja sananalkuiset konsonanttimuutokset. Iirinkielisillä verbeillä ei ole infinitiivejä, vaan niiden virkaa toimittaa verbaalisubstantiivi, joka on kuitenkin johdettu, usein epäsäännöllinen muoto, eikä sitä voida pitää verbin perusmuotona. Suomalaisesta näkökulmasta on mielenkiintoista, että iiriksikään ei sanota "minä omistan", vaan "minulla on". Sanajärjestys lauseessa on VSO, siis verbi tulee ensin. Verbien aikamuotoja ovat preesens (labhraíonn "puhuu", glanann "puhdistaa, siivoaa"), preteriti eli yleinen menneen ajan muoto (labhair puhui, ghlan "puhdisti, siivosi"), imperfekti eli toistuvan tai tavanomaisen menneen ajan muoto (labhraíodh "tapasi puhua", ghlanadh "tapasi siivota") ja futuuri eli tuleva aika (labhróidh "puhuu, tulee puhumaan", glanfaidh "siivoaa, tulee siivoamaan"). Erityinen konditionaalimuoto voi viitata sekä nykyhetkeen että menneisyyteen (labhródh "puhuisi, olisi puhunut", ghlanfadh "siivoaisi, olisi siivonnut"). Verbeillä on jonkin verran persoonapäätteitä, mutta yleisesti ottaen ne ovat häviämässä kielestä: esimerkiksi "puhdistaisin, siivoaisin" voi olla ghlanfainn, mutta puhekielessä muoto ghlanfadh mé (mé = "minä") on täysin käypä, eikä sitä voi pitää virheellisenä. Substantiivit taipuvat sijassa (nominatiivi, genetiivi ja vokatiivi; datiivista on jäljellä jäänteitä) ja luvussa (yksikkö ja monikko). Päätteitä tärkeämpiä ovat kuitenkin sananalkuiset konsonanttimuutokset: fear "mies", ag an bhfear "miehellä". Mielenkiintoinen muoto on erityinen puhuttelumuoto eli vokatiivi, jota edeltää konsonanttimuutoksen, ns. lenition, aiheuttava partikkeli a: Gael "gaelilainen, irlantilainen keltti", Gaeil "gaelilaiset", a Ghaela! "(kuulkaa, oi) gaelilaiset!" Adjektiivit seuraavat pääsanaansa ja noudattavat jossain määrin sen alkumuutoksiakin: an fear mór "suuri mies", éacht an fhir mhóir "suuren miehen saavutus". Adjektiivien vertailumuodot ovat iirissä vaikeita, koska komparatiivilla ja superlatiivilla on yksi ainoa muoto, ja lauseyhteydestä on pääteltävä, kummasta on kyse: an fear mór "suuri mies" fear is mó ná é" häntä suurempi mies "an fear is mó "suurin mies". Iiri käyttää mielellään substantiivipohjaisia rakenteita sekä verbien että adjektiivien kiertämiseen: dá mbeadh sé gan titim "jollei hän olisi pudonnut" (sananmukaisesti "jos hän olisi ollut ilman putoamista"), tá na cúrsaí ag dul chun donais "asiat ovat tulossa huonommiksi" (sananmukaisesti "asiat ovat menossa huonoutta kohti"). Iiriä onkin kutsuttu substantiivikeskeiseksi kieleksi.

Iirinkielisiä fraaseja

- Dia duit! Hyvää päivää! ("Jumala sinulle!") - Dia is Muire duit! Hyvää päivää! (vastaus edelliseen: "Jumala ja Maria sinulle!") - Cén chaoi a bhfuil tú? Kuinka voit? - Tá mé go maith, go raibh maith agat. Voin hyvin, kiitos. - Cá bhfuil Cathal ina chónaí? Missä Kalle asuu? - Tá sé ina chónaí thoir i mBaile Átha Cliath. Hän asuu (idässä) Dublinissa. - An bhfuil? Shíl mise riamh go raibh cónaí air in áit éigin thuaidh - Ard Mhacha, mar shampla, nó Coilleach Eanach, cuir i gcás. Asuuko? Minä kun aina luulin hänen asuvan jossain päin pohjoisessa - esimerkiksi Armaghissa, tai vaikka Cullyhannassa. - Is as Crois Mhig Líonáin dó ó thús, ach más ea féin, tá sé ag cur faoi i nGlas Naíon le cúig bliana anuas. Hän onkin alkujaan Crossmaglenista, mutta vaikka onkin, hän on asunut Glasnevini(n kaupunginosa)ssa jo viisi vuotta. - Cad is ainm duit? Mikä sinun nimesi on? - Máirtín is ainm dom. Minun nimeni on Martti. - An bhfuil ríomhaire agat? Onko sinulla tietokonetta? - Tá. Tá ríomhaire glúine agam. On. Minulla on sylimikro (läppäri). - Cá fhad é ó cheannaigh tú é? Onko se ollut sinulla kauankin? ("onko siitä kauankin, kun ostit sen?") - Trí mhí. Kolme kuukautta. - An bhfuil próiseálaí maith ann? Onko siinä hyvä prosessori? - Tá. Tá próiseálaí maith ardmhinicíochta ann. On. Siinä on hyvä korkeataajuuksinen prosessori. - Cén cineál úsáid a bhaineann tú as? Mihin sinä käytät sitä? ("Millaista käyttöä sinä kiskot ulos siitä?") - Le haghaidh téacsphróiseála a cheannaigh mé é thar aon rud eile, ach leis an bhfírinne a rá, bím ag scimeáil ar an Idirlíon go minic, gan aon trácht a dhéanamh ar na ríomhchluichí. Ostin sen ennen muuta tekstinkäsittelyä varten, mutta totta puhuen surffaan netissä aika paljon, tietokonepelien pelaamisesta puhumattakaan.

Linkkejä


- Vicipéid. Príomh­leathanach Iirinkielinen Wikipedia
- [http://www.cnag.ie Conradh na Gaeilge, iirin kielen elvytysjärjestö] (myös englantia)
- [http://www.gaelport.com Gaelport - iirin kieltä koskevien uutisten portaali] (myös englantia)
- [http://www.oideas-gael.com Oideas Gael - iirin kielen kesäkoulu Donegalissa] (myös englantia)
- [http://www.ionad.org Ionad Buail Isteach, iirinkielinen kahvila ja "pistäytymispaikka" Temple Barin alueella Dublinissa] (iirin kursseista tietoja englanniksi)
- [http://www.litriocht.com Litríocht.com, syntyperäisten iirinpuhujien ylläpitämä iirinkielinen nettikirjakauppa] (myös englantia)
- [http://www.cic.ie Cló Iar-Chonnachta, iirinkielinen kirja- ja musiikkikustantamo] (myös englantia)
- [http://www.nuacht.com Lá - Belfastissa ilmestyvä iirinkielinen päivälehti] (kokonaan iirinkielinen linkki)
- [http://www.beo.ie Beo, kuukausittain ilmestyvä nettilehti] (kokonaan iirinkielinen linkki)
- [http://www.fainne.org An Fáinne Órga - iirinkielinen "webring"] (kokonaan iirinkielinen linkki)
- [http://www.gaeilge.ie Gaeilge.ie] (myös englantia) Luokka:Irlannin kielet ja:アイルランド語

IRA

IRA tulee sanoista Irish Republican Army, Irlannin tasavaltalaisarmeija, joka 1920 taisteli brittejä vastaan itsehallinnon tai jopa itsenäisyyden puolesta ja 1922 jälkeen Yhdistyneisiin kuningaskuntiin kuuluvassa Pohjois-Irlannissa Irlannin itsehallinnon tultua hyväksytyksi. IRA:lla ei ole yleisesti hyväksyttyä iirinkielistä nimeä, minä käytetään kuitenkin joskus ilmausta Óglaigh na hÉireann, Irlannin vapaaehtoiset. Koska Irlannin tasavallan armeija pitää tätä omana nimenään, myös iirinkielisissä yhteyksissä järjestön nimi on an tI.R.A. Parlamentaarisissa yhteyksissä rauhanomaisesti esiintyessään ja neuvotellessan IRA esiintyy Sinn Feininä.

IRA:n historia

IRA syntyi 1920, kun irlantilaisvapaaehtoiset kävivät 1919 alkanutta sissisotaa Irlannin maaseudulla brittijoukkoja vastaan. Se tuloksena Ison-Britannian pääministeri David Lloyd George tarjosi itsenäisyyssotaan ryhtyneille irlantilaisille nationalisteille ratkaisua, missä Irlanti jäisi brittiläiseksi dominioksi eli saisi Kanadan ja Australian kanssa saman aseman. Irlantilainen itsenäisyystaistelija Michael Collins allekirjoitti Britannian hallituksen tarjoaman anglo-irlantilaisen sopimuksen, mikä hyväksyttiin irlantilaisten omassa parlamentissa, Dáil Éireannissa. Kuitenkaan Éamon de Valera kannattajineen ei hyväksynyt sopimusta, minkä seurauksena sopimusta kannattaneiden vapaavaltiolaisten ja sitä vastustaneiden tasavaltalaisten välille syttyi verinen sisällissota. Dominioon tyytyneet vapaavaltiolaiset voittivat sodan ja itsenäisyyttä vaatineista tasavaltalaisista kehittyi suoraan toimintaan erikoistunut IRA terroristijärjestönä.

Vanha IRA

IRA ei voinut hyväksyä dominiota tarkoittavassa Irlannin vapaavaltiossa Britannian suvereniteetti, mikä näkyi siinä, että sen parlamentin kansanedustajat joutuivat vannomaan uskollisuudenvalan Englannin kruunulle. Irlannin vapaavaltiossa ei protestanttisten unionistien enemmistön haltuun jäänyttä Pohjois-Irlantia pidetty elinkelpoisena, vaan sen uskottiin romahtavan kahden vuosikymmenen kuluessa. Tätä odotettaessa IRA:lle riitti pikemminkin vain brittivallan uskottavuuden horjuttaminen Pohjois-Irlannissa mm. pahoinpitelemällä ja surmaamalla poliiseja kuin yrittää yhdistää Pohjois-Irlantia Irlannin vapaavaltioon. Éamon de Valeran jätettyä suoran toiminnan ja tultuaan valituksi kansanedustajaksi meni Britannian parlamentin alahuoneeseen valaa vannomatta uskollisuuden valaa Britannian kruunulle. Hän sittemmin myös julisti 1949 Irlannin vapaavaltion Britanniasta riippumattomaksi tasavallaksi, ja katkaisi näin valtiollisen siteen Isoon-Britanniaan. Pohjois-Irlannin ongelma jäi ratkaisematta. Myös Irlannin tasavallalla oli yhteiskunnallisia ongelmia, mitkä IRA:n näkökulmasta saattoivat johtua englantilaisten toimista. Pohjois-Irlannin avoimen kysymyksen vuoksi IRAn toiminnan painopiste siirtyi yhä selvemmin sinne.

Vanhan IRA:n viimeiset vaiheet

Ennen kuin IRA:n uusi nousu alkoi 1960-luvun lopussa, se ehti jo lähes lakkauttaa itsensä. 1950-60-lukujen vaihteeseen ajoittunut ns. rajaseutusotaretki (The Border Campaign) oli siihen asti ollut järjestön viimeinen ponnistus, jonka jälkeen se ilmoitti luopuvansa aseellisesta taistelusta.

Uuden IRA:n synty

1960-luvun lopussa katoliset alkoivat vaatia tasaveroisia oikeuksia Pohjois-Irlannissa mielenosoituksin. Tämä johti yhteenottoihin protestanttien ja lopulta myös maakuntia rauhoittamaan tuotujen brittijoukkojen kanssa. Alakynteen joutuneet katoliset kääntyivät IRA:n veteraanien puoleen apua saadakseen. IRA nousi jälleen merkittäväksi voimaksi, nyt nimenomaan Pohjois-Irlannissa. 1960-luvun vasemmistoradikalismilla oli huomattavasti vaikutusta uuteen IRA:han, jopa siinä määrin, että järjestö oli vuoden 1969 lopussa valmis luopumaan lopullisesti aseellisesta taistelusta, lopettamaan Irlannin kansanedustuslaitoksen boikotoinnin ja osallistumaan vaaleihin. Pohjoisirlantilaiset IRAn eivät kuitenkaan olleet tällä kannalla, vaan katsoivat, että IRA:n oli suojeltava pohjoisen katolisia protestanttiterroristien mielivallalta. He jättivät vuoden 1970 Ard-Fheisissä (yleiskokouksessa) Cathal Gouldingin johtaman "virallisen" IRA:n ja perustivat oman "väliaikaisen" siiven, joka jatkoi suoraa toimintaa unionisteja ja brittejä vastaan.

Verisunnuntai

Väliaikaisen IRA:n (the Provisionals, the Provos, na Sealadaigh) muodustuttua väkivalta paheni. Myös britit lujittivat otettaan. Tammikuussa 1972 koettiin Londonderryn verisunnuntai (Bloody Sunday, Domhnach na Fola). Silloin brittiläiset laskuvarjojääkärit avasivat tulen suurikaliiperisilla kivääreillä katoliseen väkijoukkoon mielenosoituksen aikana. Tästä (U2-yhtye teki vuosikymmen myöhemmin kappaleensa Sunday bloody Sunday.) 13 kuolonuhria vaatinut tapahtuma sai katolilaiset lopullisesti vakuuttuneeksi siitä, että brittisotilaat olivat vihollisia, vaikka heidät oli alkujaan tuotu maakuntaan nimenomaan katolilaisia puolustamaan. IRA:n rivit sankkenivat vapaaehtoisista.

Rauhanponnisteluja

Odottamatta IRA kuitenkin aloitti tulitauon ja onnistui saamaan aikaan neuvottelukosketuksen Ison-Britannian hallitukseen. "Provojen" johtaja Seán Mac Stiofáin ja hänen taustatiiminsä, johon jo tuolloin kuuluivat Martin McGuinness ja Gerry Adams, tapasivat William Whitelawn Lontoossa heinäkuussa 1972. Koska Whitelaw piti IRA:n vaatimuksia (mm. brittijoukkojen asteittainen vetäytyminen saarelta, poliittisten vankien - ts. IRA-terroristien - vapauttaminen) kohtuuttomina, neuvottelut päättyivät nopeasti tuloksettomina. Pari päivää myöhemmin joukko protestanttien kodeistaan häätämiä katolisia yritti IRA:n tuella asettua asumaan vastaavasti pakoon lähteneiden protestanttien tyhjiin asuntoihin. Kun brittisotilaat pysäyttivät muuttoauton ja pidättivät pari IRA:n miestä, operaatiosta vastannut IRA:n esikuntapäällikkö Séamus Twomey tulkitsi brittien rikkoneen tulitauon, ja IRAn suora väkivalta alkoi uudelleen.

Väkivallan vuodet

Tulitauon kaaduttua Pohjois-Irlannin tilanne eskaloitui väkivallan kierteeksi. IRA erikoistui pommiräjäytksiin siinä missä unionistien keinona säilyi surmaaminen ampuma-asetta käyttäen. 21. heinäkuuta 1972, ns. veriperjantaina, IRA räjäytti Belfastin keskustassa kaksikymmentä pommia. Evakuointiyrityksistä ja terroristien antamista pommivaroituksista huolimatta yhdeksän ihmistä kuoli. Kymmenen päivää myöhemmin autopommit surmasivat yhdeksän ihmistä lisää pienessä kylässä lähellä Londonderryä. Molemmat tapaukset tuomittiin myös maltilisten nationalistien piirissä. Joulukuussa 1972 IRA kaappasi ja murhasi kymmenlapsisen perheen katolisen leskiäidin, joka oli rohjennut lohduttaa kuolevaa brittisotilasta ja rukoilla tämän puolesta. 1972 IRA ja siitä lohjenneet ryhmät surmasivat 281 ihmistä, jonkin verran enemmän kuin puolet Pohjois-Irlannin maakuntien poliittisen väkivallan uhreista.

Marttyyreita ja propagandavoittoja

IRA oli onnistunut valloittamaan itselleen kokonaisia kortteleita Belfastissa ja erityisesti Londonderryssä (Free Derry), mutta brittien turvallisuusjoukot valtasivat nämä alueet heinäkuussa 1972 takaisin massiivisen Operaatio Moottorimiehen (Operation Motorman) yhteydessä. Tämä kuitenkin vain lisäsi nuorten katolisten halukkuutta liittyä terroristien riveihin. Myös vuoden 1973 näyttävät pidätykset pikemminkin lujittivat terroristien taistelutahtoa. Vangiksi joutui mm. IRA:n esikuntapäällikkö Seán Mac Stiofáin, mutta tämäkään sota ei yhtä miestä kaivannut. Marraskuussa 1973 pidätettiin kaksi nuorta tyttöä, Pricen sisarukset Dolores ja Marian, maaliskuisesta Lontoon pommista, jossa kuoli yksi ihminen; IRA:n propaganda hyödynsi tyttöjä propagandassaan tehokkaasti ja vahvisti mm. Yhdysvalloissa käsitystä siitä, että tasavaltalaisaktivistit olivat oikealla asialla.

Epäonninen sovintoyritys

Vuoden 1974 alussa Pohjois-Irlantiin perustettiin Irlannin ja Ison-Britannian yhteisellä ns. Sunningdalen sopimuksella eräänlainen neuvoa-antava yhteishallintoelin. Protestantit epäilivät kyseessä olevan ensimmäinen askel kohti Irlannin jälleenyhdistämistä ja kaatoivat Sunningdalen sopimuksen yleislakolla. Myöskään IRA ei ollut ihastunut sopimukseen, jota pidettiin yrityksenä lahjoa katoliset kannattamaan unionia; maltilliset nationalistit, jotka olivat uskaltautuneet kannattamaan sopimusta, joutuivat monenlaisten solvausten ja hyökkäilyjen kohteeksi ja katolisen yhteisön sisäiset jännitteet kasvoivat merkittävästi.

Viattomia uhreja molemmin puolin

Toukokuussa 1974 protestanttiset terroristit koettivat laajentaa sotaa Irlannin tasavallan puolelle ja räjäyttivät Dublinissa ja Monaghanissa pommeja, joiden uhriksi joutui kolmisenkymmentä ihmistä. Protestanttien asiaa tämä ei, koska IRA sai siitä käyttökelpoisen perustelun laajentaa iskujaan Englantiin. Tämä johti Birminghamin, Woolwichin ja Guildfordin attentaatteihin, minkä uhriksi joutui pubeissa olevia sivullisia. IRA oli paikkojen arvellut olleen pääasiassa brittisotilaiden kantapaikkoja. Brittiviranomaiset onnistuivat kuitenkin ylireagoinnillaan tekemään näistäkin iskuista IRA:lle tiedotusvoittoja, koska niiden tuloksena vankilaan heitettiin joukko viattomia ihmisiä - ns. Birminghamin kuutoset ja Guildfordin neloset - jälkimmäisten kohtalosta Jim Sheridan teki sittemmin elokuvansa "Isän nimeen".

Koston kierre

Tyypillisiä olivat myös IRA:n ja protestanttisten terroristien keskinäiset kostoiskut. "Bandiittien maakunnan" pilkkanimen saaneesta Armaghin maakunnan eteläosasta tuli 1970-luvun puolessavälissä todellinen taistelutanner. Kumpikin osapuoli harjoitti murhia kaksin, jopa kolminkertaisina verikostoina. Kohteina olivat kuitenkin ulkopuoliset siviilit, jotka sattuivat kuulumaan "väärään" uskonnollis-etniseen ryhmään. Tammikuussa 1976 IRA pysäytti kahtatoista työläistä kuljettaneen minibussin ja tiedusteli työläisiltä uskontoa. Katolilaiseksi tunnustautunut sai käskyn poistua; muut surmattiin konetuliaseilla. Yksi protestantti pääsi pakoon. Tämä sai protestantit luopumaan omista kostomurhistaan maakunnan alueella, mutta lujitti protestanttien päättäväisyyttä myös terroritekoihin.

Nälkälakkojen ja protestien aika

1980-luvun alussa IRA nousi uudelleen otsikoihin nälkälakkojensa ansiosta, mistä kuuluisin on Bobby Sandsin nälkälakko. Nälkälakot olivat jatkoa IRA:laisten eristysvankien vaatimukselle saada takaisin heille 1970-luvun alkuvuosina myönnetty ja sittemmin jälleen poistettu poliittisen vangin status. Tällä Britannia halusi korostaa, että sen näkökulmasta aseellisten ryhmittymien jäsenet olivat tavallisia väkivaltarikollisia. Poliittisen vangin kohteluun oli kuulunut mm. oikeus omiin vaatteisiin vankilaunivormujen sijasta, vapaa mahdollisuus tavata vankitovereita, oikeus lukea haluamiaan kirjoja ja vastaanottaa paketteja. Vuodesta 1976 alkaen eräät IRA-vangit kieltäytyivät pitämästä vangin univormua, jolloin heidät teljettiin selleihinsä alasti. Koska heidän olisi pitänyt sellistä poistuessa pukeutua vaatteisiin, he jäivät selliin alasti, pelkkään huopaan (englanniksi blanket) pukeutuneina - tämä synnytti sanonnan on the blanket. Protesti kärjistyi pian absurdiuteen asti: lopulta vangit kieltäytyivät poistumasta selleistään edes vessakäynneille ja alkoivat tuhria sellinsä ulosteilla, virtsalla ja (naisvankien ollessa kyseessä) kuukautisverellä. "Likainen protesti" herätti jo huomiota, mutta todelliseksi vankilasodaksi tilanne kehittyi, kun joukko vankeja ryhtyi Brendan Hughesin (Breandán Ó hAodha) johdolla nälkälakkoon lokakuussa 1980. Ensimmäinen nälkälakko loppui uhreitta, mutta uusi alkoi maaliskuussa 1981 Bobby Sandsin (Roibeard Ó Seachnasaigh) johdolla. Nälkälakkonsa aikana Sands ehti olla ehdokkaana parlamentin täytevaaleissa, joissa hänet valittiin Fermanaghin-Etelä-Tyronen vaalipiirin edustajaksi Britannian parlamentin alahuoneeseen. Vaalivoitto ei kuitenkaan vaikuttanut pääministeri Margaret Thatcheriin, mutta sen IRA:lle oli valtaisa. Sandsin hautajaiset 7. toukokuuta 1981 muodostuivat suurmielenosoitukseksi. Sands ei ollut ainoa nälkälakon kuolonuhreista, mutta varmasti kuuluisin. 12. toukokuuta menehtyi Francis Hughes (Proinsias Ó hAodha), 21. toukokuuta Raymond McCreesh (Réamann Mac Raois) ja Patsy O'Hara (Peatsaí Ó hEadhra). Heinäkuussa kuolivat Joe McDonnell (Seosamh Mac Dónaill) ja Martin Hurson, elokuussa Kevin Lynch (Caoimhín Ó Loingsigh) sekä Kieran Doherty (Ciarán Ó Dochartaigh), joka myös valittiin kansanedustajaksi nälkälakkonsa aikana. Nälkälakkolaiset olivat poikkeuksetta tavallisia nuoria miehiä, joihin pohjoisirlantilaisen nuorison oli helppo samastua. Monille IRA:han kriittisestikin suhtautuneille pohjoisirlantilaisille katolisille he olivat oman kylän poikia, miltei omaa lihaa ja verta. Siksi nälkälakot olivat Thatcherille valtava arvovaltatappio ja lujittivat IRA:n otetta katolisesta yhteisöstä. Nälkälakot olivat myös omiaan lujittamaan käsitystä iirin kielestä terroristien kielenä, koska Sands, joka oli vankeudessa opiskellut iiriä, jätti jälkeensä iskulauseen Tiocfaidh ár lá! ("Meidän päivämme" - tai "aikamme" - "tulee!"). Iirin kieli oli erityisen käyttökelpoinen kommunikoinnin väline vankilassa, koska harvat vanginvartijat osasivat sitä. Kieliopillisesti tasavaltalaisvankien iiri oli yhdistelmä englantia ja iiriä, minkä vuoksi se sai kielipoliisien keskuudessa nimen Jailtach. Vangit järjestivät keskenään myös luentoja ja luku- sekä keskustelupiirejä saaren historiasta, politiikasta ja tasavaltalaisideologiasta. Moni vanki suoritti formaaleja korkeakouluopintoja vankeusaikanaan, muutama aina väitöskirjaan saakka.

IRA:n ideologia ja ajattelutapa

IRA:n virallinen ideologia palautuu periaatteessa Irlannin vuoden 1798 kapinan tasavaltalaisuuteen, johon Ranskan vallankumouksella oli voimakas vaikutus. Käytännössä vuoden 1798 levottomuudet johtivat kuitenkin protestanttien ja katolisten välisiin väkivaltaisuuksiin, vaikka ideologit olivat usein itse protestantteja ja korostivat uskontorajat ylittävää maallista nationalismia.

Sanojen ja tekojen ero

Sama kahtiajakautuneisuus näkyy myös IRA:n toiminnassa. Virallisessa retoriikassa korostetaan uskontorajat ylittävää, sekulaaria nationalismia ja esitetään protestantit Englannin harhaanjohtamina, mutta yhtä lailla sortamina irlantilaisveljinä. Pommi-iskujen ja murhien kohteena on kuitenkin käytännössä ensisijaisesti protestanttinen siviiliväestö, myös naiset ja lapset. Periaatteessa uhreiksi pyritään valitsemaan merkittäviä vastapuolen terroristijohtajia, mutta koska käytetyt aseet - esimerkiksi pommit tai omatekoiset kranaatinheittimet - ovat laajavaikutteisuudessaan epätarkkoja, ei oheisvahinkoja, siviiliväestölle koituvia kärsimyksiä, voida välttää. IRA ei ole toiminnassaan tehokkaasti pyrkinyt välttämään protestanttisten siviilien kuolemia. Toisaalta käytetyt aseet on saatettu valita juuri sen takia, että niiden epätarkkuus tavallaan vapauttaa terroristin liian henkilökohtaisesta vastuusta. Pommien sivulliset uhrit voidaan aina selittää jonkinlaiseksi vahingoksi, ja tätä mahdollisuutta IRA:n äänitorvena toimivan poliittisen puolueen Sinn Féinin lausunnot hyödyntäv