:: wikimiki.org ::
| Pohjois-Karjala |
Pohjois-Karjala
Pohjois-Karjala (ruotsiksi Norra Karelen) on Itä-Suomen lääniin kuuluva maakunta. Pohjois-Karjala on nimensä mukaisesti pohjoinen osa Suomen valtion osasta vanhaa historiallista Karjalaa. Pohjois-Karjala on harvaan asuttu ja muusta Suomesta katsottuna melko syrjässä. Maakunta asutettiin sodan jälkeen aluepoliittisin perustein, mutta jo pitkän aikaa alueelle aikoinaan muuttaneet ja heidän lapsensa ovat muuttaneet alueelta pois etelämpänä oleviin kasvukeskuksiin. Maakunta on saanut kyseenalaista kunniaa olemalla työttömyysvertailuissa johdossa Kainuun ja Lapin kanssa vuodesta toiseen.
Kunnat
Pohjois-Karjala jakaantuu 16 kuntaan, joista viisi on kaupunkeja. Alla olevassa luettelossa kaupungit ovat painotettuja.
- Eno
- Ilomantsi
- Joensuu, johon Kiihtelysvaara ja Tuupovaara liitettiin 1. tammikuuta 2005
- Juuka
- Kesälahti
- Kitee
- Kontiolahti
- Lieksa
- Liperi
- Nurmes
- Outokumpu
- Polvijärvi
- Pyhäselkä
- Rääkkylä
- Tohmajärvi, johon Värtsilä liitettiin 1. tammikuuta 2005
- Valtimo
Aiheesta muualla
- [http://www.pohjois-karjala.fi Pohjois-Karjalan Liitto]
Luokka:Karjala
Luokka:Suomen maakunnat
Itä-Suomen lääni
Itä-Suomen lääni on yksi Suomen lääneistä. Läänin naapurit ovat Etelä-Suomen lääni, Länsi-Suomen lääni, Oulun lääni ja Venäjä.
Vuoden 1997 lääniuudistuksessa Itä-Suomen lääni luotiin yhdistämällä Mikkelin lääni (lukuun ottamatta Heinolaa ympäristöineen, joka kuuluu Etelä-Suomen lääniin), Kuopion lääni ja Pohjois-Karjalan lääni.
Hallinto
Itä-Suomen lääninhallitus on seitsemän ministeriön ohjaama valtion aluehallintoviranomainen. Lääninhallituksen tehtävä on edistää läänin asukkaiden hyvinvointia ja tukea kuntia peruspalveluiden järjestämisessä ja kehittämisessä.
Lääninhallituksen palvelupisteet sijaitsevat Mikkelissä, Joensuussa ja Kuopiossa.
Maakunnat
Itä-Suomen lääni on jaettu 3 maakuntaan:
- Pohjois-Karjala (Norra Karelen)
- Pohjois-Savo (Norra Savolax)
- Etelä-Savo (Södra Savolax)
Kunnat
Itä-Suomen lääni on jaettu 64 kuntaan, joista kaupunkeja on 15, mukaan lukien Mikkeli, Joensuu ja Kuopio.
Suurimmat kunnat (as.)
# Kuopio 90595
# Joensuu 57617
# Mikkeli 46557
# Savonlinna 27490
# Varkaus 24243
# Iisalmi 22637
# Siilinjärvi 20260
# Lieksa 14065
# Pieksämäki 12447
# Kontiolahti 12359
Vaakuna
Itä-Suomen läänin vaakuna on luotu yhdistämällä Savon ja Karjalan vaakunat.
Ulkopuoliset linkit
- [http://www.laaninhallitus.fi/lh/ita/home.nsf Itä-Suomen lääni]
-
Luokka:Savo
ko:동핀란드 주
MaakuntaMaakunta voi tarkoittaa Suomessa sekä historillisia maakuntia (Ruotsin vallan aikaiset provinssit) että vuoden 1997 lääniuudistuksen yhteydessä perustettuja nykyisiä maakuntia.
Maakunta on luonteeltaan kuntien valtiosta autonomiseen päätöksentekovaltaan perustuva yhteishallinnollinen yksikkö, minkä tarkoituksena on ilmentää paikallista demokratiaa aluetasolla (vrt. lääni).
Suomessa vuoden 1993 hallinnonuudistuksessa valtionhallinnon alueellinen toimeenpano ja kunnallishallinnon alueellinen päätösvalta kohtaavat työvoima- ja elinkeinokeskusten sekä maakuntaliittojen tasolla. Suomen 20 maakunnasta vain Ahvenanmaan autonomisella maakunnalla ja Kainuun kokeilumaakunnalla on vaaleilla valittu maakuntaneuvosto. Muissa 18 maakunnassa maakuntavaltuusto on vaaleilla valittujen kunnanvaltuustojen nimittämiä.
Historialliset maakunnat
Suomen historialliset maakunnat eli provinssit ovat perua Suomen yhteisestä historiasta Ruotsin kanssa. Provinssit lakkasivat olemasta hallinnollisia alueita jo 1634, kun läänit korvasivat ne. Provinssit ovat vielä perinne, mutta niillä ei ole enää hallinnollista käyttöä.
Nykyiset maakunnat
Vuoden 1997 lääniuudistuksen yhteydessä läänit jaettiin 20:een nykyiseen maakuntaan. Maakuntien yleisestä kehittämisestä ja suunnittelusta vastaavat maakuntaliitot, joita johtaa maakuntajohtaja. Maakunnat ovat lähinnä symbolisia, ja aluehallinnon vastuu on hyvin pitkälti edelleen lääneillä.
Lopullinen maakuntajako päätettiin vasta vuonna 1998 [http://finlex1.edita.fi/dynaweb/ajantasa/flexsd/sd/@Generic__BookTextView/241730;nh=1;hf=0;pt=211074;lang=fi?DwebQuery=It%E4-Uusimaa#1 Valtioneuvoston päätöksessä maakunnista 26.2.1998/147].
Luettelo nykyisistä maakunnista lääneittäin
1998
- Lappi (Lappland)
- Pohjois-Pohjanmaa (Norra Österbotten)
- Kainuu (Kajanaland)
- Pohjois-Karjala (Norra Karelen)
- Pohjois-Savo (Norra Savolax)
- Etelä-Savo (Södra Savolax)
- Etelä-Pohjanmaa (Södra Österbotten)
- Pohjanmaa (Österbotten)
- Pirkanmaa (Birkaland)
- Satakunta (Satakunda)
- Keski-Pohjanmaa (Mellersta Österbotten)
- Keski-Suomi (Mellersta Finland)
- Varsinais-Suomi (Egentliga Finland)
- Etelä-Karjala (Södra Karelen)
- Päijät-Häme (Päijänne Tavastland)
- Kanta-Häme (Egentliga Tavastland)
- Uusimaa (Nyland)
- Itä-Uusimaa (Östra Nyland)
- Kymenlaakso (Kymmenedalen)
Ahvenanmaa
- Ahvenanmaa (Åland)
Väestö ja päähallintopaikat
Katso myös
- Läänit
- Ruotsin historialliset provinssit
- Suomen historialliset maakunnat
- Österland
- Norrland
Aiheesta muualla
- [http://www.reg.fi/ Suomen maakuntien liitot]
Maakunnat
ValtioValtio on Max Weberin määritelmän mukaan "oikeusjärjestyksenä ja hallitsemiskoneistona toimiva pakkoyhteisö, joka onnistuneesti vaatii itselleen fyysisen väkivallan käytön legitiimiä monopolia määrätyllä maantieteellisellä alueella".
Yleensä tähän määritelmään liitetään myös vaatimus siitä, että väkivaltamonopoli yleisesti hyväksytään alueella. On hyvä huomata, että väkivaltamonopolin yleinen hyväksyntä on mahdollista myös diktatuureissa ja muissa totalitaarisissa järjestelmissä.
Käsitteet valtio, yhteiskunta ja kansakunta sekoitetaan usein:
Yhteiskunta muodostuu ihmisten kaikkien vuorovaikutussuhteiden verkostosta josta valtio on vain osa. Yhteiskunta jaetaan mm. hegeliläisessä ja liberalistisessa perinteessä valtioon ja kansalaisyhteiskuntaan. Uudemmissa teorioissa yhteiskunta jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen: valtiolliseen, (yksityiseen) taloudelliseen ja varsinaiseen kansalaisyhteiskuntaan.
Kansakunta on käsite joka viittaa yleensä valtion tai jonkin etnisen ryhmän jäsenten yhteisöön. Moderni valtio, jonka voi katsoa syntyneen feodalismin ajan jälkeen 1500-luvulta eteenpäin, on rakentanut legitimiteettinsä pitkälti siihen, että sen on katsottu olevan kansakunnan organisaatio, kansallisvaltio.
Suomen valtio
Suomessa valtion legitimiteetti perustuu demokraattiselle valtioteorialle
ja hallitusmuodon 2 §:n mukaan valtiovalta kuuluu kansalle. Vaaleilla hankitun valtuutuksen perusteella eduskunta käyttää yhdessä tasavallan presidentin kanssa lainsäädäntövaltaa, ja riippumattomat tuomioistuimet käyttävät tuomiovaltaa.
Valtion yleistä hallitusta varten taas on olemassa valtioneuvosto. Hallitusmuodon mukaisessa kolmijako-opissa esitetään käsitys kansakunnan valtiollisen vallan jakamisesta.
Valtion tehtävät
(1900-luvun alussa Woodrow Wilsonin jaottelun mukaan)
- järjestyksen vaaliminen; ihmisten ja omaisuuden suojaaminen väkivallalta
- miehen ja vaimon, lasten ja vanhempien välisten oikeudellisten asioiden käsittely
- omaisuuden hallussapito, siirto ja vaihdon säätely sekä näiden oikeudellisten vastuualueiden määrääminen velkojen ja rikosten suhteen
- sopimusoikeuksien määrittäminen yksilöiden välillä
- rikosten rankaisu ja määrittely
- oikeusriitojen ratkaisu siviiliasioissa
- poliittisten velvollisuuksien, oikeuksien ja kansalaisuuden määrittäminen
- valtion asioiden hoito toisten valtioiden kanssa; valtion suojaaminen ulkoiselta vaaralta tai hyökkäykseltä sekä valtion kansainvälisten suhteiden edistäminen
Sittemmin valtion tehtävien piiri on etenkin läntisissä demokratioissa laajentunut.
Erilaiset valtiotyypit
Ideologia, jossa valtio puuttuu lähes täydellisesti yhteiskunnan toimintaan, tunnetaan nimellä totalitarismi. Suomessa valtioon kuuluu sellaisia piirteitä, että voidaan käyttää termiä hyvinvointivaltio. Libertaarisessa teoriassa valtio joko on minimaalisimmillaan supistettu pelkäksi väkivaltakoneistoksi, jolloin käytetään termiä yövartijavaltio (ideologiana minarkismi), tai valtiosta on luovuttu kokonaan ja siirrytty autonomisiin kapitalistisiin alueisiin (ideologiana anarkokapitalismi).
Valtion valvomat oikeudet voidaan jakaa kahteen ryhmään: negatiiviset oikeudet ja positiiviset oikeudet. Negatiivinen oikeus on vapaus joltakin: vapaus kidutuksesta tai oikeus tuoda mielipiteensä julki ilman rangaistusta (ts. sananvapaus). Positiivinen oikeus on oikeus johonkin: oikeus koulutukseen tai oikeus ruokaan.
Perinteiset länsimaiset oikeusvaltiot pitävät ihmisoikeuksia ja muita negatiivisia oikeuksia usein itsestäänselvyyksinä. Sen sijaan maan politiikan vasemmistolaisuus määrää sen, missä määrin positiivisia oikeuksia on toteutettu. Suomalainen hyvinvointivaltio pyrkii perinteisesti tarjoamaan hyvin suuren osan positiivisista oikeuksista.
Monet kommunistiset ja totalitaristiset valtiot – Kiina etunenässä – loukkaavat kansalaistensa negatiivisia oikeuksia ja ihmisoikeuksia oikeuttaen loukkauksen positiivisilla oikeuksilla. "Kansalaisilla ei ehkä ole sananvapautta, mutta he saavat syödäkseen" kuuluu heidän perustelunsa.
Yhteiskuntateoriat
Erilaiset yhteiskuntateoriat voidaan jakaa mm. individualistisiin ja kollektivistisiin. Alkuperäiset moraaliset yhteiskuntateoriat, joista kaikkien muiden teorioiden voidaan sanoa kasvaneen, ovat liberalismi, demokratia ja sosialismi. Historiallinen kehitys on tapahtunut tuossa järjestyksessä. Puoluepoliittinen ryhmittäytyminen on kuitenkin tapahtunut pitkälti erilaisten konkreettisten asia- ja intressiristiriitojen eikä suoraan suurten poliittisten teorioiden mukaan.
- Liberalismi
- Anarkokapitalismi: valtio loukkaa aina ihmisten oikeuksia, joten sitä ei voi perustella.
- Minarkismi: yövartijavaltio on pienin paha tai yövartijavaltio syntyy luonnonoikeuksia loukkaamatta (Robert Nozick)
- Sosiaaliliberalismi: yksilönvapauksista voidaan joustaa, kun heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointi turvataan (John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoria) tai kokonaishyöty on riittävä (utilitarismi)
- Demokratia
- Rousseau: jos kansan yleistahto määrää yksilöiden vastaisesti, toteutuu kollektivistinen vapaus eikä vapauden periaatetta näin loukata
- Hegel: valtio on ihmiskunnan kehityksen tulos ja itseisarvo, mahdollisuus ihmisille toteuttaa ei-itsekkäitä päämääriä
- Marxilaisuus: valtio on aina luokkaherruuden väline
- marxismi-leninismi: valtiovallasta on tehtävä proletariaatin herruuden väline
- anarkososialismi: valtiovalta, kuten muutkin herruden muodot, on tuhottava
Valtio organisaationa
Valtio on myös yksi ihmisen organisoitumisen muoto. Sitä edeltää klaani tai heimo ja sitä seuraa moderni kulttuuri ja globalisaatio. Valtio tuli mahdolliseksi hierarkkisen organisaatiomuodon keksimisen myötä. Valtio mahdollisti uuden hallinnon elättämisen lähinnä maatalouden ylijäämän, verotuksen turvin.
Quincy Wrightin mukaan kauppa ja teknologia edeltää organisatorista ja lakiin perustuvaa muutosta. Tämän mukaan globaali tietotekniikka ja globaali vapaakauppa ennakoisivat globaaleja organisaatioita ja globaaleja lakeja. Globalisaatio tuskin merkitsee valtion nopeata romuttumista, mutta selvästi sen roolin muuttumista. Itseorganisoitumista soveltaen globaali taso kontrolloi muodostuttuaan alempia, kulttuuria ja valtioita. Vrt. valtion kontrolli kansalaisiin. Valtioiden toiminnassa tarvitaan yhä enemmän valtioiden välistä, jopa globaalia yhteistoimintaa. Em. kehitys korostaa mm. kokonaisturvallisuuden käsitettä.
Katso myös
- Luettelo valtioista
- sodankäynti valtioiden aikana
Luokka:Politiikka
Luokka:Hallinto
ja:国家
simple:State
th:รัฐ
Karjala
:Karjala on myös Lappeenrannassa ilmestyvä suomenkarjalaisten kotiseutu- ja heimolehti.
Karjala ei ole yksikäsitteinen termi. Se ei ole muodostanut koskaan yhtenäistä hallinnollista kokonaisuutta, vaan on kuulunut osin Ruotsiin, osin Novgorodiin ja Venäjään. Nykyään Karjala on jaettu Suomen ja Venäjän välillä. Se koostuu Suomelle kuuluvista Etelä- ja Pohjois-Karjalan maakunnista, Karjalan tasavallalle kuuluvista Laatokan, Aunuksen ja Vienan Karjalasta sekä Leningradin alueeseen kuuluvasta Karjalankannaksesta. Kannas, Raja-Karjala ja Laatokan Karjala ovat entisiä Suomelle kuuluneita alueita, ns. luovutettu Karjala. Tverin Karjala -nimityksellä tarkoitetaan Moskovan ja Novgorodin välissä sijaitsevalla Tverin alueella asuvien karjalaisten alueita, minne karjalaiset pakenivat Ruotsin pakkokäännytystä ja verorasitusta ja luvattujen verohelpotusten perässä vuoden 1617 Stolbovan rauhan jälkeen. Jonkin verran tverinkarjalaisia asuu myös Novgorodin alueella.
Käsitteen käyttö
Karjala käsitteenä on laaja. Perimmäisenä alueena Karjalalla tarkoitetaan karjalaisten eli alkujaan itäisimmän suomalaisheimon elinaluetta, joka käsitti nykyisen Karjalan tasavallan, Karjalankannaksen Venäjällä ja Pohjois- ja Etelä-Karjalan nykyisestä Suomesta. Aikoinaan Karjalaan kuului vielä Savilahden pogosta eli nykyinen Mikkelin alue, Kymijoen itäpuolen nautintoalue ja Pohjois-Savon itäisimmät alueet. Lisäksi idässä Karjalaan laskettiin kuuluvan Kauko-Karjala, johon mm. Äänisen takainen Puutoisen ja Kargopolin (Karhupelto) alueet kuuluivat. Nautinta-alueina karjalaisilla oli vielä 1200-1300 -luvuilla Pohjois-Pohjanmaan joet Torniosta Pyhäjokeen sekä Kuolasta Kantalahti ja Välijärvi. Karjalaiset ovat aina kuuluneet itäiseen kulttuuripiiriin, josta syystä uskonnoltaan he ovat ortodokseja.
Kun Suomessa puhutaan Karjalasta, yleensä tarkoitetaan sodissa luovutettua Karjalaa tai kaikkia luovutettuja alueita, kun puhutaan Karjalan palautuksesta. Venäjällä taas Karjalasta puhuttaessa tarkoitetaan Karjalan tasavaltaa, joka koostuu suurimmaksi osaksi Itä-Karjalasta. Muualla maailmassa ja osin Suomessakin (nuorisotutkimukset) käsitteiden erot ovat huonosti tunnettuja.
Historia
Karjalasta taisteltiin Ruotsin ja Novgorodin välillä ensimmäisen kerran jo 1200-luvulla. Pähkinäsaaren rauhassa (1323) Inkerin ja Laatokan Karjalan verotusoikeudet menivät Novgorodille ja Ruotsi sai Länsi-Karjalan.
Suuri Pohjan sota lopetti melko pitkän rauhanjakson, ja vuonna 1721 solmitussa Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi luovutti Venäjälle Viipurin ja Käkisalmen läänin. Hattujen sodan päättäneessä Turun rauhassa (1743) Ruotsi menetti loputkin Karjalasta (lukuun ottamatta nykyistä Pohjois-Karjalaa). Mutta Ruotsin vastoinkäymiset jatkuivat, sillä Suomen sodan jälkeen Venäjä miehitti loputkin Suomesta, ja vuonna 1812 Vanha Suomi liitettiin osaksi Suomen suuriruhtinaskuntaa.
Suomi säilytti suuriruhtinaskunnan rajat itsenäistyessään vuonna 1917 (Tarton rauhansopimuksessa lisäyksenä Petsamo), mutta menetti mm. suuren osan Karjalasta talvisodassa. Jatkosodan aikana Suomi valloitti nämä alueet takaisin, mutta rauhansopimuksessa menetti ne.
Nykyiset rajat
Sodanjälkeinen raja seurasi suunnilleen vuoden 1721 Pietari Suuren rajaa, mistä oli sovittu suuren Pohjan sodan jälkeen Uudenkaupungin rauhassa. Verrattuna Tarton rauhan rajaan 1920, Suomi luovutti Karjalasta Neuvostoliitolle Antrean, Harlun, Heinjoen, Hiitolan, Impilahden, Jaakkiman, Johanneksen, Kanneljärven, Kaukolan, Kirvun, Kivennavan, Koiviston, Kuolemanjärven, Kurkijoen, Käkisalmen, Lavansaaren, Lumivaaran, Metsäpirtin, Muolaan, Pyhäjärven, Raudun, Ruskealan, Räisälän, Sakkolan, Salmin, Seiskarin, Soanlahden, Sortavalan, Suistamon, Suojärven, Suursaaren, Terijoen, Tytärsaaren, Uusikirkon, Valkjärven, Viipurin, Vuokselan, Vuoksenrannan ja Äyräpään (maalais)kunnat, Koiviston ja Lahdenpohjan kauppalat sekä Käkisalmen, Sortavalan ja Viipurin kaupungit.
Jääsken, Korpiselän, Pälkjärven, Säkkijärven ja Vahvialan maalaiskunnista luovutettiin niin suuria alueita, että jäljelle jääneet osat liitettiin muihin Suomen kuntiin. Myös Ilomantsista, Kiteestä, Lappeesta, Nuijamaasta, Parikkalasta, Rautjärvestä, Ruokolahdesta, Saaresta, Simpeleestä, Tohmajärvestä, Uukuniemestä, Vehkalahdesta, Virolahdesta, Värtsilästä ja Ylämaasta luovutettiin alueita, mutta kunnat jatkoivat itsenäisinä kuntina.
Luovutettu Karjala kuului pääasiassa Viipurin lääniin, jonka jäljellejääneistä osista tehtiin Kymen lääni
(Kopriselän Suomen puolelle jäänyt osa liitettiin Kuopion lääniin), joka vuonna 1997 liitettiin uuteen Etelä-Suomen lääniin. Pohjois-Karjalan uusi maakunta sijaitsee Itä-Suomen läänissä.
Neuvostoliiton puolella Karjalasta tehtiin vuonna 1923 Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, jonka kuitenkin sodan koittaessa 1940 muutettiin Karjalais-suomalaiseksi neuvostotasavallaksi. Nimi ja autonominen status palautettiin takaisin 1956 Stalinin kuoltua. Tästä syystä Neuvostoliiton hajotessa 1991 Itä-Karjala jäi osaksi Venäjää, vaikka itsenäistymishalujakin oli. Nykyään nimi on Karjalan tasavalta.
Katso myös
- Jatkosota
- Karjalaiset
- Karjalan kieli
- Karjala-kysymys
- Munukka
- Suur-Suomi
- Talvisota
Aiheesta muualla
- [http://www.karjalanliitto.fi/ Karjalan Liitto]
- [http://www.yle.fi/teema/karjala/aikajana.php?ajanjakso=historia Aikajana - Karjalan historia]
- [http://www.kotus.fi/verkkojulkaisut/julk129/karjala_sisalto.shtml Karjala - kieli, murre ja paikka]
- [http://www.luovutettukarjala.fi/ Luovutettu Karjala, lisätietoja Neuvostoliitolle luovutetuista Karjalan alueista]
- [http://virtual.finland.fi/finfo/english/karjala.html The Many Karelias] - Virtual Finland
- [http://heninen.net/old_map/suomeksi.htm Karjala keskiajan Euroopan kartalla] - Heninen
- [http://flagspot.net/flags/fi-k.html Flag] - Flags of the World
- [http://www.eki.ee/books/redbook/karelians.shtml The Karelians]
- [http://www.prokarelia.net/fi ProKarelia]
Luokka:Karjala
ko:카랼라
ja:カレリア
Lappi
:Lappi-sanalla on muitakin merkityksiä. Katso Lappi (täsmennyssivu).
Lappi (saamen kielellä Sápmi, ruotsin kielellä Lappland, norjaksi Finnmark, venäjäksi Кольский; Kolski) on saamelaisten perinteinen asuinalue. Suomen Lapin kunnissa paitsi Utsjoella saamelaiset ovat vähemmistö.
Nykyään Lappi kattaa pohjoisosat Ruotsista, Suomesta, Norjasta ja Venäjän Kuolan niemimaan. Lappi oli myös Ruotsin historiallinen provinssi. Lappi jakaantuu neljän eri maan hallinnollisten alueiden kesken:
- Ruotsin Norrbottenin lääni
- Norjan Finnmarkin maakunta
- Suomen Lapin maakunta ja Lapin lääni
- Venäjän Murmanskin alue
Suomen osa Lapista muodostaa Lapin läänin ja vuoden 1997 lääniuudistuksen jälkeen myös Lapin maakunnan.
Katso myös
- Pirkkamiehet
Kunta
Kunta on julkishallinnon yksikkö, joka toimii paikallisella tasolla. Yleensä se on pienin yksikkö, jolla on demokraattisesti valittu hallinto. Kunnan tehtävä on tuottaa palveluja asukkailleen ja edistää heidän hyvinvointiaan.
Suomessa
Kunta on itsehallinnollinen julkishallinnon yksikkö, joka toimii valtion valvonnassa. Valvonnasta vastaa lääni. Suomessa on nykyään vain yksi kuntamuoto ja myös kaikki kaupungit ovat kuntia. Aikaisemmin kaupungit ja kauppalat olivat omia kuntamuotojaan.
Kunnallishallinto perustettiin Suomeen Keisarillisen Majesteetin Armollisella Asetuksella kunnallishallituksesta maalla 6. helmikuuta 1865. Kuntajaotus pohjautuu 1800-luvun puolivälissä toimineisiin seurakuntiin ja kaupunkeihin, jotka ovat perua muinaisista pitäjistä. Kaupunkeihin paikallinen itsehallinto raateineen ja maistraatteineen tuli jo aikaisemmin Italiasta Saksan kautta. Kunnallishallinnosta kaupungeissa annettiin asetus 1873.
| Kuntien määrä Suomessa |
| Vuosi | 1917 | 1927 | 1937 | 1947 | 1957 | 1967 | 1977 | 1987 | 1997 | 2004 | 2005 |
| Kuntia | 532 | 585 | 602 | 547 | 549 | 537 | 464 | 461 | 452 | 444 | 432
|
Suomessa on 432 kuntaa (2005). Kunnista 16 sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa. Ahvenanmaan maakunnassa kuntakoko on erittäin pieni. Kunnan voivat muodostaa pienet saaret tai saariryhmät. Kuntien määrän vähentäminen on ollut esillä poliittisessa keskustelussa, sillä etenkin pienten kuntien mahdollisuudet järjestää lakisääteiset palvelut ovat viime vuosina vaikeutuneet. Suomessa on nykyisin esimerkiksi muihin pohjoismaihin verrattuna paljon kuntia, ja niillä on lisäksi paljon tehtäviä. Kuntien määrän vähentämisen etenkin kuntia yhdistämällä katsotaan parantavan hallinnon tehokkuutta. Kunnat muodostavat Suomessa on 77 (2005) kuntien muodostamaa seutukuntaa.
Kunnassa ylintä päätösvaltaa käyttää neljän vuoden välein yleisillä vaaleilla valittava kunnanvaltuusto. Sen tehtäviin kuuluu päättää kuntasuunnitelmasta vähintään viideksi vuodeksi eteenpäin. Suunnitelma on kunnan hallinnon, talouden, maankäytön ja muiden olojen kehittämistä, ja se tarkistetaan määräajoin. Kunnan maankäytöstä valtuusto päättää kaavoituksella.
Kunnan hallinnon järjestämiseen kuuluu mm. erilaisten ohje- ja johtosääntöjen antaminen, kuten virastojen toiminnan ja tehtävien määrittely. Ohjesääntö vaatii aina asianomaisen valtion viranomaisen vahvistuksen, johtosääntö ei.
Taloudellisen vallan käyttö kunnassa kuuluu myös valtuuston päätösvaltaan. Valtuusto hyväksyy vuosittain talousarvion (tarvittaessa lisätalousarvio). Taloudelliseen valtaan kuuluvat myös päätökset määrärahoista, takaussitoumuksista, rahastojen perustamisesta ja kunnallisista maksuista.
Kaupungeissa kunnallislain mukaisista kunnanvaltuustoista käytetään nimeä kaupunginvaltuusto. Kainuun kokeilumaakunnassa on tavoitteena siirtää kahdeksan Kainuun kunnan- ja kaupunginvaltuuston valtaa maakuntavaltuustolle palveluiden tuottamisen tehostamiseksi. Ellei maakunta onnistu tehtävässään, on ajateltu, että kokeilu johtaa kuntaliitoksiin, minkä tuloksena on kahdeksan kunnan sijasta neljä kuntaa.
Kunnanhallitus
Valtuuston ohella kunnanhallitus on tärkein toimielin kunnan hallinnossa. Kunnanhallitus huolehtii kunnan hallinnosta sekä valtuuston päätösten toimeenpanosta.
Kunnanhallituksen alaisena työskentelee kunnanjohtaja ja mahdolliset apulaiskunnanjohtajat. Heidän tehtävänsä on johtaa kunnan hallintoa.
Kunnanhallituksen tehtävä on valvoa kunnan etuja ja tehdä mm. sopimuksia ja oikeustoimia kunnan puolesta. Kunnanvaltuusto voi tehdä päätöksiä vain kunnanhallituksen valmistelusta.
Johtosäännön nojalla kunnanhallituksessa voi olla asioiden valmisteluja ja muita tehtäviä varten jaostoja. Kunnanhallitus voi asettaa myös toimikuntia tilapäisiä tai pysyväisluontoisia tehtäviä varten.
Lautakunnat ja johtokunnat
Kunnan hallintotehtäviä varten on kunnanhallituksen valvonnan alaisia lautakuntia ja johtokuntia. Lautakunnat jaetaan lakisääteisiin ja vapaaehtoisiin. Lakisääteisiä ovat mm. terveys-, sosiaali-, koulu- ja oikeusapulautakunta. Vapaaehtoisia ovat puolestaan esimerkiksi kulttuuri-, urheilu- ja matkailulautakunta.
Kuntatalous
Viime aikoina valtionosuuksien muuttuminen ja vastuutaakan lisääntyminen on aiheuttanut monille kunnille talousvaikeuksia. Näihin ja muiden syiden takia aiheutuneeseen rahapulaan myöntää valtio "toimeentulotukea" eli harkinnanvaraista avustusta tarvittaessa. Katso luettelo näistä kunnista.
Katso myös
- Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista
- Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan
- Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan
- Kuntamuutokset
Luokka:Kunnallishallinto
Kaupunki
pääkaupunki. Se on myös maan suurin ja nopeimmin kasvava kaupunkiseutu.]]
Kaupunki on maaseudusta erotettu kunta, jossa väestö asuu tiheämmässä keskittymässä kuin maaseudulla. Vuoteen 1977 asti Suomen kaupungeilla oli oikeuksia ja velvollisuuksia, joita muilla kunnilla ei ollut. Tilastokeskus määrittelee kaupunkimaisen kunnan seuraavasti: Kaupunkimaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 90% asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15 000.
Ero pikkukaupunkien ja suurkaupunkien välillä on eri alueilla erilainen. Suurkaupunki voi tarkoittaa urbaania aluetta, joka ylittää tietyn asukasluvun; kaupunkia joka dominoi muita kaupunkeja tietyllä talousalueella tai joka on hallinnollisesti merkittävä. Suurkaupungeista käytetään myös nimitystä metropoli. Vaikka suurkaupunki voi viitata alueeseen, jolla on lähiöitä ja satelliittialueita, termi ei sovi kattamaan usean kaupungin keskittymää eli metropolialuetta kuten pääkaupunkiseutu. Englannin kielessä erotellaan kaupunki nimikkeille city eli suurkaupunki ja town eli pikkukaupunki.
Suomessa suurin osa kaupungeista on pikkukaupunkeja. Suurkaupungeiksi voidaan Suomen mittakaavassa katsoa Pääkaupunkiseutu, Tampere, Turku ja Oulu. Globaalit suurkaupungit ovat kaupankäynnin, talouden, kulttuurin ja myös muiden elämänalueiden keskuksia. New York, Tokio, Berliini, Hongkong, Moskova, Pariisi ja Lontoo määritellään usein globaaleiksi kaupungeiksi, mutta termiä käytetään myös muista suurkaupungeista. Nykyään on nähtävissä merkkejä suurkaupunkien lähiöalueiden yhdistymisestä (Yhdysvaltain itärannikko) monien kymmenien miljoonien asukkaiden metropoleiksi. Maailman suurimmaksi kaupungiksi lasketaan yleensä Japanissa sijaitseva yli 30 miljoonan asukkaan Suur-Tokio. Kiinalainen Chongqingin kaupunki on kuitenkin lähes Tokion kokoinen, ja siten maailman toiseksi suurin kaupunki.
Kaupungin keskusta
Kaupungin keskusta on kaupan, julkisten toimintojen, vapaa-ajan, kulttuurin, seurustelun ja huvielämän kohtauspaikka. Keskusta näyttää kaupungin elinvoiman ja lisää kiinnostavuutta. Keskusta palvelee kaikkia: kaupungin ja ympäristön asukkaita, jotka asioivat, työskentelevät tai asuvat keskustassa; vanhoja, nuoria, yksinäisiä ja perheitä; autottomia ja autoilijoita. Hyvä keskusta edistää asiakaskäyntejä ja parantaa liikkeiden kannattavuutta, kun yhdessä liikkeessä kävijät käyvät samalla myös muissa. Se lisää vuokranmaksukykyä ja kiinteistöjen arvon säilymistä. Se myös parantaa asukkaiden viihtymistä ja kotitalouksien tasapainoa.
Ellei kaupungin keskustaa kehitetä, siitä voi tulla taantuva keskusta. Silloin kestävä kehitys vaarantuu, kun asiointi rakentuu autojen varaan. Autottomat, vanhukset, nuoret ja lapset joutuvat heikompaan asemaan. Keskustan palvelutaso ei kehity. Kaupungin kehittämisaloite siirtyy yksityisille maanomistajille.
Suomen kaupungit
Suomessa kaupunki on myös julkishallinnon yksikkö. Oikeudellisesti kaikki kaupungit ovat kuntia, koska Suomessa on nykyään vain yksi kuntamuoto.
Asutuksen kokoluokittelu Suomessa voidaan tehdä esimerkiksi seuraavasti:
- Haja-asutusalue, maaseutu tai pieni taajama (1 - 1 000 asukasta) 22 kpl
- Pieni maaseutukaupunki (1 001 - 20 000 asukasta) 357 kpl
- Keskikokoinen kaupunki (20 001 - 50 000 asukasta) 39 kpl
- Suuri kaupunki (50 001 - 100 000 asukasta) 8 kpl
- Suurkaupunki (asukkaita yli 100 000) 6 kpl
Suurin osa Suomen kunnista on tämän mukaan siis pieniä maaseutukaupunkeja.
Erilaiset kaupungit
Suomessa on suurilukuinen määrä kaupunkeja. Suurin osa niistä on pieniä, kuten edellä todettiin. Helsinki on maan suurin kaupunki, asukkaita seudulla on 1,2 miljoonaa. Kooltaan se yltää eurooppalaiseen sarjaan keskisuurena kaupunkina. Toiseksi suurimmat kaupunkiseudut ovat Tampere ja Turku. Muita valtakunnallisesti merkittäviä keskuksia ovat Oulu, Lahti ja Jyväskylä. Loput Suomen kaupungeista ovat pienempiä maakuntakeskuksia. Suurimmissa kaupungeissa on paljon työpaikkoja, oppilaitoksia ja hyvin toimiva joukkoliikenne. Suurissa kaupungeissa kulttuurielämä on aktiivista ja niistä löytyvät hyvät koulutusmahdollisuudet korkeakouluineen. Mahdollisuuksia tehdä vapaa-ajalla itseään kiinnostavia asioita on paljon. Nämä kaikki tuovat ympäröivälle seudulle menestystä vanavedessään.
Suomen suurimmat kaupunkiseudut
Kaupunkiseutu tarkoittaa keskuskuntaa ja sitä ympäröiviä lähikuntia, jotka ovat tiiviissä yhteydessä keskuskuntaan. Kaupunkiseudun väkiluvun laskeminen antaa todellisemman kuvan kaupungin koosta muun muassa Helsingin ja Kouvolan tapauksissa.
Tilastojen lähde [http://www.kunnat.net kunnat.net].
Maailman suurimmat kaupunkiseudut
Maailman suurimmat kaupunkiseudut ovat tärkeitä toimijoita poliittisesti ja taloudellisesti.
kuva:Green up.png
kuva:Green up.png.]]
| Sijoitus | Nimi | Väkiluku
|
|---|
| 1 | Tokio, Japani | 36 510 000
| | 2 | New York, Yhdysvallat | 22 310 000
| | 3 | Mexico City, Meksiko | 22 090 000
| | 4 | Soul, Etelä-Korea | 21 740 000
| | 5 | Mumbai, Intia | 19 470 000
| | 6 | São Paulo, Brasilia | 19 090 000
| | 7 | Jakarta, Indonesia | 17 590 000
| | 8 | Los Angeles, Yhdysvallat | 17 540 000
| | 9 | Osaka, Japani | 17 510 000
| | 10 | Delhi, Intia | 17 480 000
| | 11 | Manila, Filippiinit | 16 610 000
| | 12 | Kairo, Egypti | 15 500 000
| | 13 | Shanghai, Kiina | 14 610 000
| | 14 | Kolkata, Intia | 14 450 000
| | 15 | Moskova, Venäjä | 14 440 000
| | 16 | Buenos Aires, Argentiina | 13 330 000
| | 17 | Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta | 12 420 000
| | 18 | Teheran, Iran | 11 890 000
| | 19 | Ruhrin alue, Saksa | 11 780 000
| | 20 | Rio de Janeiro, Brasilia | 11 720 000
| | 21 | Karachi, Pakistan | 11 620 000
| | 22 | Istanbul, Turkki | 11 580 000
| | 23 | Pariisi, Ranska | 11 500 000
| | 24 | Dhaka, Bangladesh | 11 490 000
| | 25 | Peking, Kiina | 11 240 000
| | 26 | Lagos, Nigeria | 10 690 000
| | 27 | Bangkok, Thaimaa | 9 750 000
| | 28 | Chicago, Yhdysvallat | 9 420 000
| | 29 | Kinshasa, Kongo | 9 120 000
| | 30 | Nagoya, Japani | 8 760 000
|
Lähde: [http://www.world-gazetteer.com world-gazetteer.com]
Kaupunkien urbaanius
Eri kaupungeilla on eri väestöntiheys. Väestöntiheys kertoo, miten tiheästi kaupungissa asuu ihmisiä. Suuri väestöntiheys on yleensä kaupungin keskustassa ja kerrostaloalueilla, pieni väestöntiheys omakotitaloalueilla. Suuri väestöntiheys mahdollistaa lyhyet kävelymatkat, kattavan joukkoliikenteen ja lukuisat lähipalvelut. Pienen väestöntiheyden kaupungeissa matkat ovat pitkät ja palveluja hajanaisesti, joka lisää henkilöauton tarvetta.
Euroopassa kaupungit ovat vanhoja ja ne ovat tiheästi rakennettuja. Kävelykadut ovat yleisiä ja kaduilla käy vilkas elämä. Pohjoismaissa kaupungit ovat jonkin verran väljemmin rakennettuja. Useat Suomen kaupungit vastaavat väestötiheydeltään Yhdysvaltojen autokaupunkeja. Suurin urbanisoituminen löytyy Pääkaupunkiseudulta mukaan lukien Kerava ja Järvenpää. Muita erityisen urbaaneja kaupunkeja ovat Maarianhamina, Jyväskylä, Lahti, Turku, Kouvola ja Joensuu.
Kaupunkien arvostus
Alla on Taloustutkimuksen Kaupungit: Muuttohalukkuus 2004 -tutkimuksen tulokset yleisarvosanoilla 4-10 mitattuna. Tutkimuksessa selvitettiin ihmisten muuttohalukkuutta eri kaupunkeihin.
Kaupunki Arvosana Asukasluku
1. Tampere 7,98 197 774
2. Jyväskylä 7,75 80 372
3. Turku 7,57 173 686
4. Kuopio 7,38 87 347
5. Oulu 7,31 123 274
6. Hämeenlinna 7,22 46 352
7. Naantali 7,16 13 360
8. Helsinki 7,14 559 718
9. Espoo 7,10 216 836
10. Lahti 7,05 97 543
11. Lappeenranta 7,03 58 401
12. Porvoo 6,95 45 403
13. Savonlinna 6,93 27 660
14. Vaasa 6,84 57 014
15. Vantaa 6,76 179 856
16. Mikkeli 6,75 46 612
17. Joensuu 6,75 52 140
18. Rovaniemi 6,71 35 188
19. Seinäjoki 6,71 30 702
20. Rauma 6,63 37 030
Kaikkien kaupunkien ka. 6,86
Lisäksi tutkimuksessa olivat mukana (aakkosjärjestyksessä): Hyvinkää, Järvenpää, Kajaani, Kemi, Kerava, Kokkola, Kotka, Kouvola, Lohja, Pietarsaari, Pori, Raahe, Salo ja Varkaus.
Tarkemmin kaupunkeja tarkasteltiin yhdeksällä erottelevuustekijällä. Työpaikkojen tarjonnassa, opiskelumahdollisuuksissa ja monipuolisessa kulttuuritarjonnassa pärjäsi Helsinki. Sijainnista, harrastusmahdollisuuksista ja kunnallisista palveluista parhaan arvosanan sai Tampere. Viihtyisimpänä asuinympäristönä ja parhaana kasvuympäristönä lapsille pidettiin Jyväskylää, kun taas Espoota pidettiin muita kaupunkeja useammin kehittyvänä talousalueena.
Pahoinvointi Suomen suurimmissa kaupungeissa
Suurille kaupunkikeskuksille on aina ollut tunnusomaista paitsi hyvinvointi ja vauraus myös sosiaaliongelmien yleisyys. Voidaan yleistää, että mitä suurempi kaupunki on, sitä yleisemmin siinä ilmenee myös pahoinvointia. Näin esimerkiksi Helsinki sijoittuu mitä todennäköisimmin pahoinvointivertailun kärkipäähän. Tämä ei kuitenkaan pidä tarkkaan ottaen paikkaansa; kaupunkikulttuurit ovat tässä mielessä yksilöllisiä.
Suomen Kuntaliitto on julkaissut vuonna 2004 Kuntalehdessä (numero 15) tutkimuksen suurimpien Suomen kaupunkien pahoinvoinnista 2000-luvun alussa. Tutkimuksessa on käytetty kymmentä pahoinvoinnin mittaria. Tutkimuksen mukaan Suomen yli 40.000 asukkaan kaupungit sijoittuvat sosiaalisten ongelmien yleisyydessä alla olevan taulukon mukaiseen järjestykseen. Pahoinvoivimmassa Jyväskylässä sosiaaliongelmia havaittiin lähes 40 % enemmän kuin Espoossa.
Sosiaalisia ongelmia tarkasteltiin seuraavilla 10 mittarilla:
- toimeentulotuki asukasta kohden
- ahtaasti asuvia asuntokuntia % asuntokunnista
- työttömät % työvoimasta
- pitkäaikaistyöttömät % työttömistä
- poliisin tietoon tulleet omaisuusrikokset/10 000 as.
- poliisin tietoon tulleet väkivaltarikokset/10 000 as.
- myynti 100% alkoholia, litraa/18 vuotta täyttäneet
- raskauden keskeytykset/1 000 15-49-v. naista
- sijoitetut lapset ja nuoret/1 000 0-17-vuotiasta
- kaupungin suhteellinen velkaantuneisuus, %
Sija pahoinvoinnin mukaan Kaupunki Sija as.luvun mukaan
1. Jyväskylä 9.
2. Helsinki 1.
3. Lahti 7.
4. Turku 5.
5. Kotka 13.
6. Joensuu 14.
7. Pori 10.
8. Vantaa 4.
9. Oulu 6.
10. Vaasa 12.
11. Mikkeli 16.
12. Lappeenranta 11.
13. Kuopio 8.
14. Tampere 3.
15. Hämeenlinna 15.
16. Hyvinkää 18.
17. Porvoo 17.
18. Espoo 2.
Väestönmuutos
Lähivuosikymmeninä Suomen väestö muuttaa pääasiassa neljälle suurimmalle kaupunkiseudulle, joista eniten Helsinkiin ja sen lähistölle Lohjalle ja Porvooseen. Länsisuomalaiset muuttavat rannikolta Turkuun ja keskisemmässä Suomessa Tampereelle. Lapin ja Oulun läänien väestö keskittyy Ouluun. Myös jotkin pienemmät keskukset, kuten Jyväskylä, Seinäjoki ja Salo houkuttelevat asukkaita lähiseudultaan ja joskus kauempaakin. Mitä suuremmaksi kaupunki kasvaa, sitä houkuttelevampi siitä tulee, kun palvelut ja kulttuuritarjonta lisääntyvät.
Voidaan todeta, että kasvavia seutuja yhdistävät ennen kaikkea hyvä työpaikkatarjonta, palvelut, liikenneyhteydet ja edullinen sijainti. Pääasiassa kasvavat alueet sijaitsevat maan lounaiskolkassa, mutta poikkeuksen tekee Oulu, jota on kehitetty osin poliittisin päätöksin Pohjois-Suomen veturiksi.
Taantuvat kaupungit eivät ole onnistuneet asukkaiden houkuttelemisessa. Nämä ovat usein syrjässä suurista keskuksista maan pohjois- ja itäosissa, muutamat myös etelämpänä ja lännessä rannikolla. Ne ovat menestysaikanaan omanneet hyvät lähtökohdat, kuten paperiteollisuus tai rautateiden risteysasemana oleminen, mutta olosuhteiden muuttuessa eivät ole pystyneet kehittymään houkutellakseen asukkaita ja yrityksiä.
Kasvukeskukset
- Helsinki
- Jyväskylä
- Lohja
- Oulu
- Porvoo
- Salo
- Seinäjoki
- Tampere
- Turku
Väestö vähenee
- Iisalmi
- Imatra
- Kajaani
- Kemi
- Kokkola
- Kouvola
- Mikkeli
- Pietarsaari
- Pori
- Rauma
- Savonlinna
Katso myös
- Luettelo Suomen kaupungeista
- Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista
- Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan
- Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan
- Aluepolitiikka
- Maaseutu
Aiheesta muualla
- [http://www.kaupunkiopas.com Suomen Kaupunkiopas - Suomen kaupungit Internetissä]
- [http://fennica.ascentia.fi Fennica-tilastopalvelu]
Luokka:Hallinto
ja:村落
simple:City
tokipona:ma tomo
zh-tw:鎮
zh-cn:城镇
Eno:Tämä artikkeli käsittelee Enon kuntaa. Eno voi tarkoittaa myös äidin veljeä, katso Suku (sukututkimus).
Eno on Suomen kunta Itä-Suomen läänissä, Pohjois-Karjalan maakunassa. Enon kunnassa on kaksi taajamaa, n. 2 000 asukkaan Enon kirkonkylä ja 1 600 asukkaan teollisuuskeskus Uimaharju. Kunnan väkiluku on 6 894 (1.1.2004).
Matkaa maakuntakeskukseen Joensuuhun kuntakeskuksesta on 36 kilometriä.
Enossa toimi Suomen pienin kunnallinen liikennelaitos. Se syntyi vuonna 1953 koululaisten kuljetustarpeesta, mutta lakkautettiin kesän lopussa 2005 kannattamattomana.
Kylät
Ahveninen, Aittovaara, Eno (Enonkylä), Haapalahti, Kirkonkylä, Kuusjärvi, Luhtapohja, Löytöjärvi, Pirttivaara, Revonkylä, Sarvinki, Uimaharju, Ukkola
Aiheesta muualla
- [http://www.eno.fi Enon kunnan kotisivut]
- [http://www.eno.fi/fi/cfmldocs/index.cfm?ID=567 Enon liikennelaitos]
-
IlomantsiIlomantsi (ruotsinkielinen nimi: Ilomants) on Suomen kunta joka sijaitsee Pohjois-Karjalan maakunnassa, Itä-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 6538 ihmistä ja sen pinta-ala on 3172,86 km² josta 401,96 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 2,4555 asukasta/km². Ilomantsissa sijaitsee Euroopan unionin itäisin piste.
Kylät
Ahvenjärvi, Hattuvaara, Huhmarisenvaara, Huhus, Ilaja, Ilomantsi, Kakonaho, Kivilahti, Kivilampi, Kokkokangas, Korentovaara, Kuolismaa, Kuuksenvaara, Käenkoski, Köpönvaara, Lapiovaara, Liusvaara, Lokanlahti, Longonvaara, Lutikkavaara, Maukkula, Mekrijärvi, Melanselkä, Naarvansalo, Nehvonniemi, Nuorajärvi, Ontronvaara, Ostronsaari, Pallosenvaara, Patrikka, Pihlajavaara, Piilovaara, Putkela, Ryökkylä, Sonkaja, Tokrajärvi, Tyrjänsaari, Vuottoniemi (osa kylistä luovutettiin Neuvostoliitolle 1944)
Ilomantsi tunnetaan
· Suomen ja EU:n itäisimpänä manneralueen kuntana
· sotahistorian näyttämönä
· Kalevala-kuntana ja karjalaisen kulttuurin vaalijana
· Suomen ortodoksisimpana kuntana
· erämaisen luonnon ja suurpetojen alueena
Ilomantsi sodassa
Ilomantsin taistelua vuonna 1944 kuvataan artikkelissa Ilomantsin torjuntavoitto 1944.
Linkkejä
- [http://www.ilomantsi.fi/ Ilomantsin kunnansivut]
- Suomen suurin ortodoksinen puukirkko, [http://www.ort.fi/srk/ilomantsi/Pyhakot.php/ Pyhän profeetta Elian kirkko]
- [http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistoria/ Ilomantsin sotahistoria]
Joensuu
Joensuu on Pohjois-Karjalan maakuntakeskus ja asukasluvultaan Itä-Suomen läänin toiseksi suurin kaupunki. Joensuussa oli vuoden 2005 alussa 57 587 asukasta. Joensuu kuuluu Joensuun seutukuntaan, jossa on noin 93 200 asukasta. Joensuun kaupunki laajeni 1. tammikuuta 2005, kun Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran kunnat liittyivät siihen. Ennen kuntaliitosta Joensuun asukasluku oli vuoden 2004 alussa 52 659.
Maantiede ja kaupunkikuva
Joensuu sijaitsee Saimaan järvialueeseen kuuluvan Pyhäselän rannalla, johon kaupungin kahteen osaan jakava Pielisjoki laskee.
Kaupungin kokonaispinta-ala oli vuonna 2004 120,3 km², josta maa-alueita on 81,9 km². Väestöntiheys maa-alueet huomioiden oli vuoden 2004 alussa 643 as./km². Vuoden 2005 kuntaliitoksen myötä Joensuun kokonaispinta-alaksi tuli 1312,1 km², josta maa-alueita on 1173,4 km².
Arkkitehtuuri
Kaupunkisuunnittelussa on otettu huomioon viheralueiden linjamainen yhtenäisyys, ns. viherkäytävät, ja hyvät kevyen liikenteen yhteydet niin keskustassa kuin kaupungin reuna-alueillakin. Joensuu on rakenteeltaan selkeä kaupunki, eikä etenkään sen keskusta-alueelle ole kovin helppo eksyä.
Kaupunkikuvan ja kaupungin arkkitehtuurin virheenä pidetään sitä, että näköyhteydet aivan vieressä olevalle Pyhäselälle ovat monin paikoin heikot. Sen sijaan Pielisjoki on olennainen ja näkyvä osa kaupunkikuvaa. Näkymien parantaminen Pyhäselälle on otettu huomioon kaupungin kehittämisen yleisissä linjauksissa.
Suurimmissa kaupunginosissa on erilliset kirjasto-, koulu-, terveysasema-, apteekki- ja postipalvelut ja kauppakeskukset yhtenäisinä palvelukeskuksina. Valtaosa väestöstä asuu melko suppealla alueella tärkeimmissä kaupunginosissa, ja siksi matkat palveluiden luokse ovat lyhyet.
Joensuun jokinäkymiä hallitsevan Niinivaaran laella on Pohjois-Karjalan keskussairaala. Aivan keskustan ruutukaava-alueen reunalla sijaitsevat Joensuun yliopisto ja osa Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta.
Kaupunginosat
Ennen vuoden 2005 kuntaliitosta kaupunki muodostui 25:stä kaupunginosasta:
Katso tarkemmin: Joensuun kaupunginosat
Ilmasto
Itärajan lähellä sijaitseva Joensuu kuuluu mannermaisemman ilmaston piiriin kuin suurin osa Suomen kaupungeista ja alueista. Tämä tarkoittaa, että talvet ovat yleensä kylmiä ja kesät lämpimiä. Kesällä on yleensä voimakas, pitkäaikainen ja hautova helleaalto tai useampiakin, jotka johtuvat ilmamassojen liikkumattomuudesta. Keskikesällä Pohjois-Karjala on Suomen lämpimimpiä seutuja. Joensuussa on usein aivan erilainen hetkellinen säätila, kuin Etelä-, Keski- ja Länsi-Suomessa. Näin ollen Lounais-Suomi-keskeisen valtakunnallisen televisiokanavan juontajien ja uutistenlukijoiden säätä koskevat harmittelut tai kommentit eivät useinkaan kerro joensuulaisille mitään.
Liikenneyhteydet
Joensuun kaupunginosat
Joensuu on tärkeä rautateiden risteysasema. VR:n kaukoliikenne kuljettaa Joensuusta etelään (Joensuu-Lappeenranta-Lahti-Helsinki), länteen (Joensuu-Pieksämäki-Tampere-Turku) ja pohjoiseen (Joensuu-Nurmes). Itään johtava raideyhteys Ilomantsiin ei ole ollut enää vuosiin matkustajakäytössä.
Joensuun lentoasema sijaitsee Liperin kunnassa 11 km Joensuun keskustasta luoteeseen. Joensuusta on suora lentoyhteys Helsinkiin.
Sisävesiliikennettä palvelee Ukonniemen syväsatama Penttilän kaupunginosassa.
Joensuu on maantieliikenteen tärkein solmukohta Pohjois-Karjalassa. Kaupunkiin pääsee seuraavia valtateitä ja kantateitä pitkin:
- VT 6 Lappeenrannan ja Kajaanin suunnista
- VT 17 Kuopion suunnasta
- VT 23 Varkauden suunnasta
- KT 74 Ilomantsin suunnasta
Välimatkat maanteitse
Historia
:pääartikkeli: Joensuun historia
Joensuun historia
Nykyisen Joensuun alueella on ollut asutusta jo kivikaudella. 1000-luvun alussa Laatokan luoteis- ja pohjoisrantoja asutti omaleimainen muinaiskarjalainen kulttuuri, jonka vaikutukset kulkeutuivat vähitellen myös nykyisen Pohjois-Karjalan suuntaan. Vesistöt toimivat erämaan kulkureitteinä tuoden mukanaan turkismetsästäjiä ja kaupankäyntiä. Joensuun seutu oli lähinnä kaukana asuvien heimojen (varsinkin muinaiskarjalaisten) hyödyntämää erämaata ja pielisjoki läpikulkuväylä merkittävämpien alueiden välillä, mutta alueella oli myös asuinpaikkoja. Ortodoksisen uskon saavuttua perustettiin Joensuussa sijaitsevaan Kuhasaloon Valamon luostarin sivuluostari. Ruotsit, luterilaiset kuitenkin polttivat luostarin.
Joensuu-niminen kylä löytyy jo Ruotsin vallan aikaisista kartoista. Venäjän keisari Nikolai I perusti Joensuun kylän paikalle Joensuun kaupungin vuonna 1848. Kaupunki alkoi kasvaa nopeasti. Joensuun koskissa on harjoitettu paljon tukinuittoa. Joensuun kosken ohi kaivettiin kanava ja rakennettiin sulut, jotta isommat alukset voisivat käyttää Pielisjokea kulkuväylänä. Joensuu on vanha puuteollisuuskaupunki, mutta nykyisin muut teollisuudenalat ovat korvanneet puuteollisuuden lähes täysin.
Hallinto
kanava kaupungintaloa ja Helsingin rautatie-asemaa.]]
Joensuun kaupunginjohtaja on Juhani Meriläinen. Hänen tehtävikseen kaupungin hallintosääntö määrittelee kaupungin johtamisen, toiminnan tuloksellisuuden seurannan ja raportoinnin sekä kaupungin organisaatiokulttuurin kehittämisen.
Kaupungin hallintosäännön mukaan kaupunginhallituksen tehtävä on johtaa kaupungin hallintoa ja taloutta kaupunginvaltuuston hyväksymien tavoitteiden mukaisesti. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja kaudella 2005-2008 on Seppo Eskelinen, 1. varapuheenjohtaja Timo Elo ja 2. varapuheenjohtaja Anu Vehviläinen. Heidän lisäkseen kaupunginhallituksessa on kahdeksan muuta jäsentä. Kaupunginhallitus voi asettaa toimikautensa ajaksi erilaisia tilapäisiä toimikuntia. Näistä esimerkkeinä mainittakoon Kansainvälisten asiain toimikunta ja Katunimitoimikunta.
Anu Vehviläinen
Kaupungin hallinnossa ylintä päätösvaltaa käyttävän kaupunginvaltuuston valtuustoryhmät kaudella 2005-2008 ovat (suluissa edustajien määrä valtuustossa):
- SDP (18)
- Kokoomus (12)
- Keskusta (11)
- Vihreä Liitto (4)
- Kristillisdemokraatit (3)
- Vasemmistoliitto (3)
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja kaudella 2005-2008 on Pekka Ravi, 1. varapuheenjohtaja Pekka Kolehmainen ja 2. varapuheenjohtaja Matti Väistö.
Matti Väistö
Kaupungin palvelutoiminta tapahtuu kaupungin lautakunniksi kutsuttujen luottamushenkilöelimien alaisuudessa. Lautakuntien jäsenistön valitsee kaupunginvaltuusto. Joensuun kaupungin lautakunnat ovat:
- Koulutuslautakunta
- Kulttuuri- ja liikuntalautakunta
- Pelastuslautakunta
- Peruspalvelulautakunta
- Tekninen lautakunta
- Ympäristölautakunta
Joensuun kaupungin tuloveroprosentti vuonna 2005 on 19,00%.
Kulttuuri
Matti Väistö
Joensuu on vilkas kulttuurikaupunki. Musiikki on tärkeä osa joensuulaista kulttuurielämää. Tunnetuista suomalaisista rock-yhtyeistä muun muassa Hassisen Kone ja Neljä Ruusua ovat Joensuusta lähtöisin. Näiden yhtyeiden johtohahmot Ismo Alanko (Hassisen Kone) ja Ilkka Alanko (Neljä Ruusua) ovat nykyään tunnetuimpia Joensuusta lähtöisin olevia henkilöitä. Joensuun lukuisista kulttuuritapahtumista tunnetuimpia on Ilosaarirock. Eräs kulttuuritapahtumista on myös Joen yö.
Pyhäkköjä
Joen yö
Evankelis-luterilainen ja ortodoksinen pääkirkko ovat Joensuun keskustan läpi kulkevan kirkkokadun vastakkaisissa päissä, ja samalla keskustan eli ruutukaava-alueen vastakkaisilla puolilla. Idän ja lännen Kirkot katsovat ikään kuin toisiaan kaupungin yli.
Kirkkokadun eteläpäässä pienellä mäellä sijaitsee luterilainen pääkirkko, "Joensuun kirkko". Pääkirkko edustaa uusgootiikkaa. Taajama-alueella on lisäksi neljä muuta luterilaista kirkkoa: Niinivaaran kirkko, Noljakan kirkko, Rantakylän kirkko ja Utran puukirkko.
Kirkkokadun pohjoispäässä on niin ikään pienellä mäellä ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko. Pyhän Nikolaoksen kirkko on perinteinen ortodoksikirkko, joka on valmistunut vuonna 1887. Joensuussa on lisäksi toinen ortodoksikirkko; Pyhän Johannes teologin kirkko, jonka arkkitehtuuri on bysanttilainen.
Näiden lisäksi Joensuun kunnassa on uudet alueet mukaan luettuna kymmenisen merkittävää luterilaista ja ortodoksista pyhäkköä.
Joensuun lähellä sijaitsee Uusi Valamon luostari, joka on perustettu Neuvostoliiton otettua haltuunsa Laatokassa sijaitsevan Valamon luostarin. Joensuussa on ennen sijainnut alkuperäisen Valamon luostarin sivuluostari, jonka ruotsit kuitenkin polttivat.
Yöelämä
ruotsit, joka yhdistää Niinivaaran ja keskustan kaupunginosat.]]
:pääartikkeli: Joensuun yöelämä
Joensuun yöelämä on keskittynyt vain muutaman korttelin alueelle keskustassa, jonne kerääntyy ihmisiä laajoilta alueilta Joensuun ulkopuoleltakin. Kuten monessa muussakin suomalaisessa kaupungissa, sadat teinit juhlivat ja meluavat Joensuun torilla perjantai-iltaisin, jolloin myös korttelirallin ajajat ovat tavallinen näky. Pielisjoessa sijaitseva Kanavasaari on suosittu alle 18-vuotiaiden illanviettopaikka.
Ystävyyskaupunkitoiminta
Joensuun ystävyyskaupungit ovat:
- Linköping, Ruotsi
- Tønsberg, Norja
- Roskilde, Tanska
- Ísafjörður, Islanti
- Hof, Saksa
- Vilna, Liettua
- Petroskoi, Venäjä (yhteistyösopimus)
Tutustumiskohteita
Venäjän laella, ja näkyy siksi kauas. Kuva Penttilästä]]
- Trooppinen perhospuutarha
- Pohjois-Karjalan museo
- Taidemseo
- Sortavalan pienoismalli
- Joensuun kirkko (v. 1903)
- Ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko (v. 1887)
- Yliopiston kasvitieteellinen puutarha
- Tori
- Kauppahalli
Muuta vierailijoita kiinnostavaa
- Joensuun laulujuhlat
- Karelia-soutu heinäkuussa
- Joensuun kaupunginteatteri
- Kesäteatteri
- Joensuun kaupunginorkesteri
- Joensuun nukketeatteritalo
- Sisävesilaivaliikenne
Aiheesta muualla
- [http://www.jns.fi Joensuun kaupunki]
- [http://www.joensuuopas.com/ Joensuun kaupunkiopas - Joensuuopas]
- [http://jytykartat.jns.fi Joensuun seudun opaskartta] (Karttasovellus vaatii Javaa tukevan selaimen ja käyttöjärjestelmän)
- [http://www.karjalainen.fi/cgi-bin/vk Sanomalehti Karjalaisen verkkolehti]
- [http://www.karjalainen.fi/kaupunginosat/kaupunginosat2002-2003.htm Karjalaisen juttusarja Joensuun kaupunginosista]
Luokka:Suomen kaupungit
Luokka:Karjala
Luokka:Joensuu
KiihtelysvaaraKiihtelysvaara on kuntaliitoksen yhteydessä lakkautettu Suomen kunta joka sijaitsi Pohjois-Karjalan maakunnassa, Itä-Suomen läänissä. Vuonna 2004 kunnassa asui 2635 ihmistä ja sen pinta-ala oli 530,48 km² josta 43,76 km² oli vesistöjä. Väestötiheys oli 5,4630 asukasta/km². Kiihtelysvaara liitettiin Joensuun kaupunkiin 1. tammikuuta 2005.
Kylät
Heinävaara, Huuhtilampi, Keskijärvi, Kiihtelysvaara, Oskola, Palo, Röksä, Uskaljärvi
Luokka:Joensuu
Luokka:Suomen entiset kunnat
TuupovaaraTuupovaara (vuoteen 1913 asti Kovero) on entinen kunta Pohjois-Karjalassa Itä-Suomen läänissä. Nykyään Tuupovaara on osa Joensuun kaupunkia. Vuonna 2004 kunnassa asui 2217 ihmistä ja sen pinta-ala oli 661,34 km² josta 56,55 km² oli vesistöjä. Väestötiheys oli 3,5995 asukasta/km². Tuupovaara liitettiin Joensuun kaupunkiin 1. tammikuuta 2005. Tuupovaaran kautta Joensuun kaupunki rajoittuu nykyään Venäjän Karjalan tasavaltaan.
Historia
Tuupovaaran pysyvä asutus on alkujaan 1400-luvulta. Vanhimmat kylät ovat Eimisjärvi, Konnunniemi ja Kovero. Ortodoksisuus on ollut pitäjälle ominaista jo uuden ajan alusta saakka. Tuupovaaran vaiheet liittyvät kiinteästi emäpitäjä Ilomantsin historiaan. Maatalous on ollut aina pääelinkeino, ja kaskenpoltto oli yleistä vielä 1900-luvun alussa. Tuupovaaran seurakunta itsenäistyi 1902 ja kunta 1910.
Kyliä
Eimisjärvi, Hartiovaara, Herajärvi, Kinnasniemi, Kokinvaara, Konnunniemi, Kortevaara, Kovero, Luutalahti, Pirttijärvi, Revonsonkaja, Sonkajanranta, Tuupovaaraksi, Öllölä
Nähtävyyksiä
- Petri Shemeikan hautamuistomerkki (1935) Pörtsämön ortodoksisessa kalmistossa
- Tuupovaaran puukirkko (J. V. Mäkinen, 1902)
- Hoilolan rajaseutukirkko (1949)
- Koveron, Hoilolan ja Saarivaaran tsasounat
- Korpiselkätalo (E. Helasvuo, 1985)
- Koskenniskan mylly- ja kievarimuseo
- Haarajoen museosilta
- Ari Vatanen Rallye Center -ajoharjoittelurata.
Tunnettuja tuupovaaralaisia
- Petri Shemeikka (runonlaulaja)
- Ari Vatanen (europarlamentaarikko, ralliautoilija)
Luokka:Joensuu
Luokka:Suomen entiset kunnat
1. tammikuuta1. tammikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden ensimmäinen päivä. Vuodesta on jäljellä 364 päivää (karkausvuonna 365 päivää).
1. tammikuuta vietetään laajalti uudenvuodenpäivää. Suomessa 1. tammikuuta on virallinen vapaapäivä. Suomalaisen kalenterin mukaan kenelläkään ei ole virallista nimipäivää 1. tammikuuta.
----
Nimipäivät
:- ortodoksinen kalenteri: Vasili, Vilho, Pasi
Tapahtumia
- 153 eaa. - Rooman valtakunnan konsulit aloittivat ensimmäistä kertaa vuoden toimikautensa.
- 45 eaa. - Ajanlasku: juliaaninen kalenteri astui Julius Caesarin päätöksellä voimaan.
- 404 - Roomassa toimitettiin viimeinen gladiaattoritaistelu.
- 532 - Bysantissa alkoi nikakapina.
- 1438 - Habsburgien Albert II kruunattiin Unkarin kuninkaaksi.
- 1502 - Rio de Janeiron perustamispaikka löydettiin ja nimettiin "Rio":ksi, koska kyseistä lahtea (nyk. Guanabaran lahti) luultiin joen suuksi. Kaupunki perustettiin 1. maaliskuuta 1565.
- 1622 - Vuoden ensimmäiseksi päiväksi gregoriaanisen kalenterin mukaan päätettiin 1. tammikuuta.
- 1651 - Englannin kuningas Kaarle II kruunattiin myös Skotlannin kuninkaaksi.
- 1700 - Venäjä otti käyttöön juliaanisen kalenterin.
- 1707 - João V:sta tuli Portugalin kuningas.
- 1738 - Bouvet'nsaari löydettiin.
- 1788 - The Times -aikakauslehden (aiemmin The Daily Universal Register) ensimmäinen numero ilmestyi.
- 1801 - Iso-Britannia ja Irlanti yhdistyivät Yhdistyneeksi kuningaskunnaksi.
- 1801 - Asteroidi 1 Ceres havaittiin.
- 1804 - Ranskan hallinto Haitilla päättyi.
- 1808 - Yhdysvallat kielsi orjien tuomisen maahan.
- 1863 - Abraham Lincoln laati lain orjien vapauttamiseksi.
- 1880 - Panaman kanavan rakentaminen alkoi.
- 1885 - Ilmailu: Montgolfierin veljekset ylittivät kuumailmapallolla Englannin kanaalin.
- 1887 - Kuningatar Viktoriasta tuli Intian keisarinna.
- 1892 - Ellis Island alkoi ottaa vastaan Yhdysvaltoihin saapuvia siirtolaisia.
- 1893 - Japani otti käyttöön gregoriaanisen kalenterin.
- 1899 - Espanjan valta Kuubassa loppui.
- 1900 - Nigeriasta tuli Ison-Britannian protektoraatti.
- 1904 - Sanomalehti Karjala alkoi ilmestyä.
- 1905 - Turun Sanomat alkoi ilmestyä.
- 1912 - Kiinasta tuli tasavalta.
- 1959 - Kuubassa Fidel Castro syöksi Fulgencio Batistan vallasta.
- 1960 - Kamerun itsenäistyi.
- 1962 - Samoa itsenäistyi.
- 1970 - Unix-järjestelmien käyttämän ajanlaskutavan (kellon) alkamisajankohta.
- 1971 - Yhdysvalloissa kiellettiin tupakan mainostaminen televisiossa.
- 1977 - Kajaanin maalaiskunta yhdistettiin Kajaanin kaupunkiin.
- 1979 - Yhdysvallat ja Kiina solmivat diplomaattiset suhteet.
- 1981 - Kreikka liittyi Euroopan Unioniin.
- 1983 - ARPANET alkoi käyttää Internet-protokollaa: Internet syntyi.
- 1984 - Espanja ja Portugali liittyivät Euroopan Unioniin.
- 1993 - Tšekkoslovakia jakautui, Tšekki ja Slovakia itsenäistyivät.
- 1995 - Suomi, Ruotsi ja Itävalta liittyivät Euroopan Unioniin.
- 1999 - Eurosta tuli virallinen valuutta.
- 2002 - Eurokolikot ja -setelit otettiin käyttöön.
- 2005 - Sahalahden kunta liittyi Kangasalan kuntaan.
- 2005 - Peräseinäjoki ja Seinäjoki yhdistyivät. Uuden kaupungin nimeksi tuli Seinäjoki.
Syntyneitä
- 1431 - Paavi Aleksanteri VI († 1503)
- 1449 - Lorenzo de Medici, valtiomies († 1492)
- 1484 - Ulrich Zwingli, protestanttijohtaja († 1531)
- 1860 - George Washington Carver, amerikkalainen keksijä ja kasvitieteilijä († 1943)
- 1863 - Pierre de Coubertin, ranskalainen historioitsija ja kasvatustieteilijä, nykyaikaisten olympialaisten alullepanija († 1937)
- 1887 - Wilhelm Canaris, saksalainen amiraali († 1945)
- 1894 - Satyendra Nath Bose, intialainen matemaatikko ja fyysikko († 1974)
- 1895 - J. Edgar Hoover, FBI:n johtaja († 1972)
- 1909 - John Glenn, amerikkalainen astronautti ja poliitikko
- 1912 - Kim Philby, vakoilija († 1988)
- 1919 - Jerome David Salinger, amerikkalainen kirjailija (Sieppari ruispellossa)
- 1944 - Mir Zafarullah Khan Jamali, Pakistanin pääministeri (2002- )
- 1957 - Esa Pulliainen, kitaristi
| | |
