:: wikimiki.org ::

Pohjois-Suomi

Pohjois-Suomi

Pohjois-Suomi tarkoittaa Oulun ja Lapin läänien muodostamaa Suomen maantieteellistä osaa. Alueen suurimpia kaupunkeja ovat Oulu, Kemi, Rovaniemi, Raahe, Kajaani ja Tornio. Pohjois-Suomi on harvaan asuttua aluetta (väestötiheys jopa alle 1 asukas/km²), jota korostavat mm. pitkät välimatkat merkittävimpien kaupunkien ja taajamien välillä, sekä kaupunkien ja pääväylien ulkopuolella vähäiset joukkoliikennemahdollisuudet.

Alueen pääväylät

Maantiet

Koska rataverkko kattaa vain alueen eteläisen osan, alueen tärkeimmät kulkuväylät ovat maantiet:
- valtatie 4 (E75)
- valtatie 5 (E63)
- valtatie 20
- valtatie 21 (E8)
- valtatie 22 sekä
- kantatiet 79–83 ja 90–93

Rautatiet

Alueen tärkeimmät rautatieväylät ovat:
- Pohjanmaan rata (Seinäjoki–Kokkola–Oulu)
- Oulu–Kemi–Tornio
- Tornio–Kolari
- Kemi–Rovaniemi–Kemijärvi–Kelloselkä
- Oulu–Kontiomäki, Kontiomäki–Iisalmi Alueen muut rautatieväylät:
- Iisalmi–Ylivieska
- Tuomioja–Raahe
- Kontiomäki–Vartius
- Kontiomäki–Ämmänsaari
- Joensuu–Kontiomäki
- Tornio–Haaparanta
- Elijärven kaivosrata Junaliikenne Taivalkoskelle on lopetettu ja rataosan Pesiökylä–Taivalkoski kunnossapito on lopetettu 2004. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että rataosa tullaan pian liikennekelvottomana lakkauttamaan kokonaan.

Oulun lääni

Oulun lääni on yksi Suomen lääneistä. Sen rajanaapureita ovat Lappi, Länsi-Suomi ja Itä-Suomi. Sillä on myös rajaa Pohjanlahdella.

Historia

Historiaa, maantiedettä ja kulttuuria myös artikkelissa Pohjanmaa Oulun lääni perustettiin 1775. Haminan rauhan jälkeen osa Lappia liitettiin lääniin, Petsamo liitettiin siihen 1922. Lapista tehtiin oma lääninsä vasta 1936. Vuoden 1997 lääniuudistuksen jälkeen on lopetettu kaksi kuntaa, Pattijoki ja Temmes.

Hallinto

Pääartikkeli: Oulun lääninhallitus Lääninhallitus on seitsemän ministeriön ohjaama valtion aluehallintoviranomainen. Lääninhallituksen tehtävä on edistää läänin asukkaiden hyvinvointia ja tukea kuntia peruspalveluiden järjestämisessä ja kehittämisessä. Läänissä on 11 kihlakuntaa.

Maa- ja seutukunnat

Oulun läänissä on kaksi maakuntaa ja yhdeksän seutukuntaa.
- Kainuun maakunta (Kajanaland) :#Kajaanin seutukunta :#Kehys-Kainuun seutukunta
- Pohjois-Pohjanmaan maakunta (Norra Österbotten) :#Koillismaan seutukunta :#Nivalan-Haapajärven seutukunta :#Oulun seutukunta :#Oulunkaaren seutukunta :#Raahen seutukunta :#Siikalatvan seutukunta :#Ylivieskan seutukunta

Kunnat

Pääartikkeli: Oulun läänin kunnat Lääniin kuuluu 50 kuntaa, joista suurimmat ovat Oulu ja Kajaani.

Vaakuna

Pääartikkeli: Oulun läänin vaakuna Oulun läänin vaakuna muodostuu siten, että halkoisen kilven vasemmanpuoleisessa kentässä on Pohjanmaan maakunnanvaakuna ja oikeanpuoleisessa kentässä Kajaanin kaupungin vaakunan osa seuraavin selityksin: sinisessä kentässä kultainen kaksitorninen linna, jonka ikkuna-ja oviaukot ovat punaiset. Kilven päällä on herttuakunnan kruunu.

Aiheesta muualla

- [http://www.laaninhallitus.fi/oulu Oulun lääninhallitus]
- ko:오울루 주

Lapin lääni

Lapin lääni, samalla myös Lapin maakunta, sijaitsee Pohjoiskalotilla ja Barentsin alueella ja rajoittuu idässä Venäjään, pohjoisessa Norjaan, lännessä Ruotsiin ja etelässä Oulun lääniin. Läänin pinta-ala on 98 947 km² eli se on pinta-alaltaan Suomen lääneistä suurin kattaen 29 prosenttia koko maan pinta-alasta. Lapin lääni muodostuu 22 kunnasta. Lapin maakunta on alueeltaan identtinen läänin kanssa. Pohjoinen napapiiri kulkee läänin läpi hieman Rovaniemen pohjoispuolella. Ilmastoon vaikuttavat pohjoisen sijainnin lisäksi suuret korkeusvaihtelut, Golf-virta sekä lähellä sijaitsevat merialueet Pohjoinen jäämeri ja Perämeri. Vuodenajat erottuvat selvästi toisistaan. Lapin ja Suomen korkein kohta Enontekiön kunnassa sijaitseva Halti kohoaa 1 328 metrin korkeuteen merenpinnasta. Alavimmat seudut puolestaan löytyvät Lounais-Lapista Perämeren rannikolta. Lapin suurin ja Suomen kolmanneksi suurin järvi on Inarijärvi, jonka pinta-ala on 1 040 km². Lapissa sijaitsee myös kaksi suurta tekojärveä, Lokka ja Porttipahta, sekä Suomen pisin joki, 483 kilometrin mittainen Kemijoki. Lapin läänin väkiluku oli vuoden 2002 lopussa 187 777 henkeä, joka on 3,6 prosenttia koko maan väestöstä. Lapin lääni on erittäin harvaan asuttu. Väestöntiheys on ainoastaan kaksi asukasta maaneliökilometriä kohti, kun koko maassa asuu 17 henkeä maaneliökilometrillä. Suurimmat väestökeskittymät ovat läänin pääkaupunki Rovaniemi ympäristöineen ja Kemi-Tornio-alue, joissa molemmissa asuu noin kolmannes läänin väestöstä. Lapin maakunnan nimikkolajit ovat poro, sinirinta, kullero, lohi ja kulta.

Lapin kunnat

Historiallisesti Lapin alueeseen kuuluvat Enontekiön, Utsjoen, Inarin, Kittilän, Sodankylän, Savukosken ja Pelkosenniemen alueet. Esimerkiksi Rovaniemi oli osa Pohjois-Pohjanmaata ja Peräpohjolaa. Nykykäsitys Lapista muodostuu läänin nimestä, joka annettiin pohjoisimmalle läänille vuonna 1936. Lapin läänissä ja maakunnassa on 22 kuntaa, joista 4 on kaupunkeja (lihavoituja).

Katso myös

- Pirkkamies

Linkki

- [http://www.laaninhallitus.fi/lh/lappi/home.nsf Lapin lääninhallitus]
- ko:라피 주

Suomi

Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.

Historia

:Pääartikkeli: Suomen historia Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina. Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä. Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917. Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä. Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.

Hallinto ja politiikka

:Pääartikkeli: Suomen politiikka Suomen politiikka Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä. Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin. Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.

Valtion aluehallinto

:Pääartikkeli: Suomen läänit Suomen läänit Suomen läänit Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi. Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.

Paikallishallinto

: Pääartikkeli: Suomen kunnat Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen. Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.

Paikallinen aluehallinto

: Pääartikkeli: Suomen maakunnat Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein. Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä. Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.

Maantiede

:Pääartikkeli: Suomen maantiede

Metsät

Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.

Vesistöt

Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne. Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.

Maastonmuodot

Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.

Talous

Haltitunturi Pääartikkeli: Suomen talous Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi. Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.

Matkailu

Yhdysvallat Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.

Väestö

Pääartikkeli: Suomen väestö Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.

Etniset ryhmät

- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 % :Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä

Maahanmuutto ja maastamuutto

Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

Väestön kielet

Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5 % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin. Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää: (lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])

Uskonnot

Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan. Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

Terveys

Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.

Koulutus

Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua. Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.

Kulttuuri

Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi. Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia. savolaiset]]

Urheilu

Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo. 1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.

Kirjallisuus

jalkapalloilijoista :Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.

Musiikki

:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.

Taide

:Pääartikkeli: Suomen taide Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.

Juhlapäivät

Katso myös

- Liikenne Suomessa
- Luettelo suomalaisista
- Luettelo suomalaisista yhtyeistä
- Puolustusvoimat
- Suomalainen keittiö
- Suomalaiset eurokolikot
- Suomen Rajavartiolaitos
- Suomi-neito

Aiheesta muualla

- [http://agricola.utu.fi/ Agricola – Suomen historiaverkko]
- [http://www.defmin.fi/ Puolustusministeriö]
- [http://www3.intermin.fi/PPA/PPA Suomi-tietokanta]
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Suomi Google Mapsissa]

Lähteet

- [http://www.stat.fi/ Tilastokeskus] Luokka:Suomi ms:Finland zh-min-nan:Suomi [[got:

Oulu

Oulu (ruotsiksi Uleåborg) on Suomen kuudenneksi suurin kaupunki. Oulu sijaitsee Oulujoen suulla Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, Oulun läänissä. Oulu on alueensa sekä hallinnollinen että kaupallinen keskus. Oulu on tunnettu teknologiakaupunkina. Kaupungissa asuu 126 862 ihmistä (30.9.2004) ja sen pinta-ala ilman merialueita on 384,99 km², josta 11,89 km² on sisävesiä (1.1.2004). Väestötiheys on 337,5 asukasta/km² (1.1.2004). Kaupunki kuuluu Ouluseudun alueeseen, jossa asuu noin 200 000 ihmistä. Se on myös Oulun seutukunnan keskus.

Historia

Oulun kaupungin perusti 8. huhtikuuta 1605 Ruotsin kuningas Kaarle IX vastapäätä hieman aiemmin rakennettua Oulun linnaa. Se aloitti kaupungin voimakkaan kasvun nykyaikaiseksi Pohjois-Suomen keskukseksi. Nimi Oulu tulee mahdollisesti saamenkielisestä tulvavettä tarkoittavasta sanasta. 1700- ja 1800-luvuilla Oulu tunnettiin muun muassa tervasta ja lohesta. Vuonna 1765 Oulu sai tapulikaupunkioikeudet. 1700-luvun lopulla Oulu oli Turun jälkeen asukasluvultaan Suomen toiseksi suurin kaupunki (asukasluku noin 3 000). Suuri muutos tapahtui vuonna 1822, kun tulipalo tuhosi koko keskustan. Arkkitehti Carl Ludwig Engel teki sen jälkeen kaupungille uuden ruutukaavan, jonka mukaisesti keskustan talot edelleenkin rakentuvat. Vuonna 1990 Oulun asukasluku ylitti ensimmäisen kerran 100 000 asukkaan rajan. Oulu viettää 400-vuotisjuhliaan vuonna 2005. Viime vuosina Oulu on ollut Suomen nopeimmin kasvavien kaupunkien joukossa. Nykyisin Oulu tunnetaan etenkin teknologiakaupunkina ja Pohjois-Suomen veturina. Vuonna 1982 perustettu Oulun teknologiakylä on Pohjoismaiden ensimmäinen. Myös aluetuilla ja muilla poliittisilla päätöksillä on ollut oma merkityksensä Oulun kehityksessä, kun on haluttu tasapainottaa etelän ja pohjoisen suhdetta. Pohjoismaiden Uuden Oulun kehitys alkoi, kun kaupunkiin perustettiin vuonna 1958 yliopisto. Varsinaisesti yliopisto aloitti toimintansa vuonna 1959 ja yliopiston toiminta lähti hyvin liikkeelle: pohjoissuomalaiset opiskelijat jäivät mielellään opiskelemaan pohjoiseen, aikaisemmin akateemisen tutkinnon saaminen edellytti muuttoa Helsinkiin tai Turkuun. Yliopisto perustettiinkin kaupungin kehittymisen ja hyvinvoinnin turvaajaksi. Kun 1960-luvun puolivälissä teknisen tiedekunnan alaa laajennettiin koskemaan myös sähkö- ja konetekniikkaa, olivat edellytykset tulevalle teknologiakaupungille koossa. Linnanmaalle alettiin rakentamaan yliopiston omia toimitiloja. Tiloja rakennetaan vielä tänäkin päivänä, nykyaikaiset opetus- ja tutkimustilat mahdollistavat opiskelijamäärän jatkuvan kasvun. Lääketieteellisen tiedekunnan tilat tehtiin Kontinkankaalle, jonne sijoitettiin myös uusi yliopistollinen keskussairaala. Tänä päivänä Oulun yliopisto on Suomen toiseksi suurin yliopisto Helsingin yliopiston jälkeen ja sen kuudessa tiedekunnassa opiskelee noin 13 500 opiskelijaa. Vaikutus on levinnyt myös ympäröiviin maakuntiin tutkimusasemien ja kehittämiskeskusten toiminnan myötä. Oulun asema Pohjois-Suomen johtavana elinkeinotoimintojen, hallinnon ja erityisesti koulutuksen ja tutkimuksen keskuksena kasvoi edelleen, kun kaupunkiin perustettiin VTT:n laboratorioita, Työterveyslaitoksen aluelaboratorio, teollisuuden omia tutkimusyksiköitä ja uusia koulutusyksiköitä, kuten teollisuuden alulle panema Pohjois-Suomen Teollisuusopisto POHTO ja markkinointi-instituutin yksikkö. Teknologiakaupunki-nimen kaupunki sai vuonna 1984, neljä vuotta siitä, kun kaupunginhallitus oli alkanut aktiivisesti ajamaan teknologiakylän perustamista Linnanmaan yliopistoalueelle. Toimikuntatyötä tehtiin kaksi vuotta ja vuonna 1982 perustettiin Pohjoismaiden ensimmäinen tiedepuisto Oulun Teknologiakylä Oy -yhtiö hankkeen toteuttajaksi. Hanke sai runsaasti julkisuutta uudenlaisena tutkimustulosten kaupallistajana hyvän liikkeellelähdön ansiosta. Oulun teknologiakylä Oy, nykyisin pörssissä listattu Technopolis Oyj, ja sen 10 vuotta myöhemmin perustettu tytäryhtiö Medipolis ovat toimineet kasvavan joukon yrityksiä yrityshautomona ja yhdessä tutkijoiden ja opiskelijoiden kanssa lisääntyvien toimitilojen tarjoajina. Pohjolan "Piilaaksoksi" kutsuttu Oulu on tällä tavalla saanut ja luonut yli 10 000 uutta korkean teknologian työpaikkaa eri alojen huippuosaajille. Oulusta on tullut samalla valtakunnallinen osaamisen keskus, jonka pääaloja ovat telekommunikaatio, elektroniikka, ohjelmistoteollisuus, lääketieteen tekniikka ja biotekniikka. Näitä aloja kehitetään, jotta valmistauduttaisiin tulevaisuuteen kansainvälisessä kilpailutilanteessa. Tietoteollisuuteen panostaminen on tuonut kaupunkiin paljon tämän alan tuotantolaitoksia tutkimuksen ja tuotekehitysyksiköiden lisäksi. Laajentumisen tuloksena on tuhansia uusia työpaikkoja Oulun seudulla ja muualla Pohjois-Suomessa. Kuitenkin samalla ns. vanha teollisuus ja monet palvelualat ovat kuihtuneet. Oulu on käynyt läpi perusteellisen rakennemuutoksen melko hyvin tuloksin. Kuitenkin yhdessä 1990-luvun alun laman kanssa rakennemuutos on aiheuttanut tuhansien työpaikkojen menetyksen ja aiheuttanut työttömyyden pysymisen korkealla tasolla. Kaupunkiseudulla vallitsee työvoimapula huipputekniikan aloilla, mutta työttömyys laskee melko hitaasti. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa toisiaan. Toisaalta yliopisto ja ammattioppilaitokset ovat jatkuvasti lisänneet suosittujen alojen opiskelupaikkoja kysyntää tyydyttämään. Koulutusvoimaa on lisätty huomattavasti siten, että ammatilliset oppilaitokset kaupunkiseudulla on yhdistetty samaan katto-organisaatioon. Sen nimi on Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä. Siihen sisältyvät koulutuksen vaativimmat osat on yhdistetty Oulun ammattikorkeakoulu -nimelle. Sieltä valmistuu insinöörejä, tradenomeja, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, ammattimuusikoita jne. Koulutettujen ihmisten kyky työllistyä ja palvella yhteiskuntaa on hyvä, koulutus on siten hyvä investointi yhteiskunnalle ja yksilöille. 2000-luvun alkuun mennessä Oulu on kasvanut kaupungiksi, josta on ollut Pohjois-Suomelle hyötyä. Siitä on tullut valtakunnan neljänneksi suurin keskus ja kansainvälisesti tunnettu "Osaamisen keskus". Oulu on Pohjois-Suomen kehittyvä taloudellinen ja henkinen keskus, joka on Skandinavian pohjoisosan suurin kaupunkiseutu. Työpaikkakehitys seudulla on ollut myönteistä 1990-luvun romahduksen jälkeen. Tällä hetkellä kaupungissa on yli 60 000 työpaikkaa ja seutukunnassa noin 75 000. Suurimmat työpaikka-alat ovat palvelu (50%), teollisuus (22%) ja kauppa (13%). Suurimmat työnantajat vuonna 2001 olivat Oulun kaupunki, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ja Nokia Oyj.

Palvelut

Oulun yliopisto on Suomen toiseksi suurin. Kaupunki tunnetaankin myös opiskelijakaupunkina, jossa on kaikkiaan lähes 50 000 opiskelijaa. Vuonna 2003 opiskelijamäärät olivat seuraavat:
- Perusasteella 13 000 opiskelijaa
- Lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa 12 500 opiskelijaa
- Oulun seudun ammattikorkeakoulussa 7 300 opiskelijaa
- Oulun yliopistossa 15 000 opiskelijaa Oulussa toimii myös yksi Suomen viidestä yliopistollisesta sairaalasta, Oulun yliopistollinen sairaala, OYS.

Tutustumiskohteita

Oulun yliopistollinen sairaala
- Tiedekeskus Tietomaa
- Rotuaari
- suolamakasiinit
- Hupisaarten kaupunginpuisto
- Oulun tuomiokirkko
- F. M. Franzénin muistopatsas
- Yliopiston kasvitieteellinen puutarha
- Arktinen galleria
- Teknologiakylä
- Toripolliisi -patsas
- Oulun Kauppahalli

Museot

- Pohjois-Pohjanmaan museo
- Oulun taidemuseo
- Oulun Automuseo
- Pateniemen sahan museo
- Turkansaaren ulkomuseo
- Merimiehenkotimuseo (Pikisaari)
- Eläinmuseo

Muuta

Pikisaari
- Oulun kaupunginteatteri
- Oulun musiikkikeskus
- Oulun yliopisto
- Kylpylähotelli Eden
- Ouluhalli ja Raksilan urheilukeskus
- Nallikarin virkistysalue
- Äimäraution siirtolapuutarha
- Markkuun ryhmäpuutarha
- Merikosken kalatie
- Formula-Center
- Vauhtipuisto
- Ponipiha
- kiertoajelut ja Junabussi Potnapekka

Tapahtumia

- Oulun Tervahiihto
- Oulu Horse Show
- American Car Show
- Korttelihaipakka
- Qstock
- Oulun musiikkivideofestivaalit ja Ilmakitaransoiton MM-kisat
- Valkosipuliyö Lisäksi Oulussa järjestetään vuosittain useita erilaisia taiteiden ja tieteiden näyttelyjä sekä teematapahtumia.

Liikenne

Ilmakitaransoiton MM-kisat Oulun kautta kulkee yksi Suomen pääväylistä, Helsingistä Utsjoelle kulkeva valtatie 4. Eurooppa-teistä Oulun kautta kulkevat E8 ja E75. Lisäksi Oulusta alkavat Kuusamoon johtava valtatie 20 ja Kajaaniin johtava valtatie 22. Turkuun johtava valtatie 8 erkanee valtatie 4:stä Oulun eteläpuolella Limingassa. Oulun rautatieasema on tärkeä risteysasema, jossa kohtaavat etelästä, pohjoisesta ja idästä tulevat rautatiet. Rataosa Seinäjoelta Rovaniemelle on sähköistetty, osuuden Oulu–Kajaani–Iisalmi sähköistys on rakenteilla ja valmistuu joulukuussa 2006. Oulusta on useita päivittäisiä VR:n junavuoroja Helsingin ja Rovaniemen suuntiin. Myös tavaraliikenne on vilkasta. Pohjanmaan rata eli rataosuus Seinäjoki–Oulu valmistui vuonna 1886. Oulun satamassa vierailee vuosittain yli 500 alusta, ja sen kautta kulkee rahtia vuosittain yli kaksi miljoonaa tonnia. Matkustajaliikennettä Oulun satamaan ei ole. Sataman suurin syväys on 10,0 metriä. Oulun lentoasema sijaitsee Oulunsalon kunnassa, noin 15 kilometriä Oulun keskustasta etelään. Lentoasemalta on useita päivittäisiä lentoja Helsinkiin, Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Matkustajamäärältään Oulun lentoasema on Suomen toiseksi vilkkain Helsinki-Vantaan jälkeen. Välimatkoja merkittäviin suomalaisiin kaupunkeihin:
- Helsinkiin 553 km
- Jyväskylään 333 km
- Kotkaan 582 km
- Kuopioon 284 km
- Lahteen 505 km
- Lappeenrantaan 548 km
- Poriin 501 km
- Rovaniemelle 207 km
- Tampereelle 476 km
- Tornioon (Ruotsin rajalle) 131 km
- Turkuun 620 km
- Vaasaan 290 km

Urheilu

Oulussa on ollut aina vilkas urheilutarjonta ja varhaisimmat tiedot urheilutapahtumista yltävät 1800-luvun lopulle, jolloin kaupungin ruotsinkielinen väestö harrasti luistelua ja suomenkielinen hiihtoa. Tuolta ajalta ovat peräisin myös Oulun vanhimmat urheiluseurat Oulun Luistinseura ja Oulun Hiihtoseura. Palloilulajeista vanhimmat ovat jääpallo ja jalkapallo. Oululaiset palloiluseurat ovat pelanneet marginaalilajeja lukuunottamatta kaikkien lajien pääsarjoissa. Miesten mestaruuksia ovat voittaneet jalkapallossa OPS (2), jääkiekossa Kärpät (3), jääpallossa OPS ja OLS (13), kaukalopallossa Bandy-84 ja pesäpallossa Lippo. Muita palloilulajien oululaisia pääsarjaseuroja ovat olleet mm. jalkapallossa OTP ja FC Oulu, jääpallossa OPP, OTP ja Oulun Tarmo, kaukalopallossa R-Ville Team ja RB Oulu, koripallossa ONMKY sekä lentopallossa ETTA ja Kisko. Pienemmistä lajeista oululaisia pääsarjaseuroja ovat olleet Northern Lights (amerikkalainen jalkapallo) ja OYUS (rugby). Oulu on isännöinyt useaan kertaan eri lajien arvokisoja kuten yleisurheilun SM-kisoja eli Kalevan Kisoja sekä pesäpallon kotimaista huipputapahtumaa Itä - Länttä. Oulu on toiminut myös jääpallon MM-kisojen pelipaikkana kahteen eri otteeseen. Oulun pääurheilupaikat ovat keskittyneet urheilukeskuksiin. Merkittävin niistä on Raksilan urheilukeskus, jossa sijaitsevat Oulun jäähallin lisäksi (1975, 6700 katsojaa), monitoimiareena Ouluhalli, yksi Suomen vilkkaimmista uimahalleista sekä tekojäärata ja pesäpallostadion. Raatin urheilukeskuksessa sijaitsevat jo 1950-luvulla vesivoimalaitoksen kivijätteiden päälle syntynyt yleisurheilu- ja jalkapallostadion lisäalueineen sekä kaupungin toinen uimahalli. Raatin stadionista on valmistunut n. 15 miljoonan euron arvoinen hankesuunnitelma, joka tähtää täysin uuden stadionin valmistumiseen, uimahallin laajennukseen sekä hiekkapintaisen lisäalueen muuttamiseksi tekonurmipintaiseksi harjoituskentäksi. Muita merkittäviä urheilualueita ovat Oulun Urheilutalo, Linnanmaan urheilupuisto (harjoitusjäähalli ja urheiluhalli) sekä Heinäpään urheilukeskus, jossa on 7 täysimittaista jalkapallokenttää. Kaupungin kasvaminen ja kehittyminen on merkinnyt vanhojen tuttujen urheilualueiden katoamista. Legendaarinen ja kenties vanhin Oulun urheilualue Keskuskenttä Aleksanterinkadulla ja Tuiran kenttä ovat jääneet kerrostalojen alle. Toinen suuri sisäpalloiluhalli ns. Ynnin kaarihalli purettiin Tuomiokirkon vierestä hotelli- ja toimistokompleksin tieltä jo parikymmentä vuotta sitten. Nokian toimitalon tieltä Peltolasta raivattiin ns. piirin kentät, jolloin melkein puolet Oulun nurmipintaisista jalkapallokentistä katosivat. Raksilan nykyisen urheilualueen paikalla olivat ns. Pakkalan kentät, jotka hävitettiin tekojään ja pesäpallostadionin valmistumisen yhteydessä. Tulevaisuus on tuomassa Ouluun lisää urheilun suorituspaikkoja. Viimeksi ovat valmistuneet Raksilan uimahallin ja jäähallin miljoonaluokan remontit. Raatin remontin olisi tarkoitus valmistua vuoden 2009 tienoilla. Lisäksi väännetään kättä jalkapallon harjoitushallin rakentamisesta Heinäpään hiekkakentän paikalle ja Raksilan jäähallin päässä olevan tekojääkaukalon kattamisesta harjoitusjäähalliksi. Oulussa tarvitaan lisäksi uutta sisäpalloiluhallia vanhentuneen ja pienen Urheilutalon korvaajaksi sekä uutta katsomo- ja huoltorakennusta tekojäälle.

Ystävyyskaupungit

- Alta, Norja
- Arkangeli, Venäjä
- Boden, Ruotsi
- Bursa, Turkki
- Halle, Saksa
- Leverkusen, Saksa
- Odessa, Ukraina
- Siofok, Unkari

Kaupunginosat

Muita Ouluun liittyviä artikkeleja

- A. Mörö Oy – seutuliikenteen linja-auto-operaattori
- Koskilinjat – paikallisliikenteen linja-auto-operaattori
- Oulun Kärpät SM-liigan jääkiekkojoukkue
- Oulun Lippo pesäpallojoukkue
- Oulun Luistinseura (OLS)
- Oulun Lyseon lukio
- Oulun suurpalo vuonna 1822
- Oulun Uimaseura ry

Tunnettuja oululaisia

- Frans Mikael Franzén, runoilija, kirjailija
- Yrjö Mäkelin, kansanedustaja
- Jorma Kurvinen, kirjailija (mm. Susikoira Roi -kirjasarja)
- V. A. Koskenniemi, runoilija, kirjailija
- Kaarlo Kramsu, runoilija
- Jukka Kajava, kriitikko
- Juha "Julma-Juha" Väätäinen, juoksija, valmentaja
- Matti Ahde, poliitikko
- Kari Jalonen, päävalmentaja (Oulun Kärpät)
- Matti Hautamäki, mäkihyppääjä
- Outi Alanne, kirjailija
- Eero Aho, näyttelijä
- Mika Nurmela, jalkapalloilija
- Riitta-Liisa Lassila, hiihtäjä

Aiheesta muualla

- [http://www.oulu.ouka.fi/ Oulun kaupungin kotisivut]
- [http://www.oulu.fi/yliopisto/ Oulun yliopisto]
- [http://www.oulu24.net/ Oulu24.net – kaupallinen paikallisportaali]
- [http://www.linjakas.fi Linjakas, Oulun seudun bussireittiopas]
- [http://www.p.lodz.pl/I35/personal/jw37/EUROPE/europe-O.html Oulun nimi muilla kielillä]
- [http://www.kaenkky.com/ Ruokaa Oulussa]
- [http://www.oulu.ouka.fi/Oulu400/ Oulu 400 vuotta]
- [http://www.ouluthisweek.net/ Oulun tapahtumakalenteri]
- [http://pohjois-suomi.safa.fi/sights/ Oulun arkkitehtuurikohdeluettelo]
- [http://www.omvf.net Oulun Musiikkivideofestivaalit ja Ilmakitaransoiton MM-kisat] Luokka:Suomen kaupungit
- ja:オウル

Rovaniemi

Rovaniemi (pohjoissaameksi Roavenjárga tai Roavvenjárga) on Suomen pohjoisimman läänin Lapin pääkaupunki. Se sijaitsee napapiirin tuntumassa, Kemijoen ja Ounasjoen yhtymäkohdassa, Ounasvaaran ja Korkalovaaran välissä. Rovaniemi on kansainvälinen yliopistokaupunki, alueen kaupan keskus sekä urheilu- ja kulttuurikaupunki. Sen hyvän sijainnin ansiosta se on lähtöpaikka Suurelle arktiselle valtatielle. Sana Rovaniemi on usein arveltu tulleen saamen kielestä, kun "roavve" tarkoittaa saameksi kukkulaa tai vanhan metsäpalon aluetta. Etelä-Lapin murteissa taas "rova" tarkoittaa kivikasaa, kalliota tai ryhmää kiviä, tai jopa saunan kiuasta. Rovaniemi ja Rovaniemen maalaiskunta yhdistyvät 1. tammikuuta 2006. Uuden kunnan nimeksi tulee Rovaniemen kaupunki ja sen vaakunaksi tulee Rovaniemen maalaiskunnan vaakuna. Rovaniemestä tulee 8 000 km² pinta-alallaan Suomen suurin kaupunki ja asukkaita uudessa kaupungissa on lähes 60 000. 9. tammikuuta 2005 Rovaniemelle pääsi ensimmäistä kertaa sähkövetoisella InterCity-junalla.

Matkailu

Rovaniemi on joulupukin "kotikaupunki" ja se näkyy sekä kuuluu kaupungin katukuvassa ja napapiirillä sekä Suomen kolmanneksi vilkkaimmalla lentokentällä. Tarjolla on myös tapahtumia, safareita ja käyntikohteita mm. [http://www.arktikum.fi Arktikum] ja Joulupukin Pajakylä sekä Santa Park napapiirillä. Ounasvaaran hiihtokeskus sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa. Laskettelua on Rovaniemellä harjoitettu vuodesta 1943.

Rovaniemen kirkko

1943 Rovaniemen kirkko valmistui vuonna 1950. Sen on suunnitellut arkkitehti Bertel Liljeqvist. Kirkon kookkaan alttarifreskon on toteuttanut professori Lennart Segerstråhle vuonna 1951. Kirkon seinämaalauksille on ominaista, että niissä Raamatun vertauskuvallinen lammas on korvattu porolla. Nykyisen kirkon edeltäjä poltettiin Lapin sodassa 16. lokakuuta 1944. Kirkon punaisella neonvalolla valaistu risti herättää kummastusta ja keskustelua ulkopaikkakuntalaisten keskuudessa.

Koulutus

Rovaniemellä on Suomen ja Euroopan unionin pohjoisin yliopisto ja ammattikorkeakoulu. Lapin yliopistossa on viisi tiedekuntaa: kasvatustieteiden, oikeustieteiden, taiteiden, yhteiskuntatieteiden sekä kauppatieteiden ja matkailun tiedekunnat. Lapin yliopistossa on noin 4 000 perustutkinto-opiskelijaa. Rovaniemen ammattikorkeakoulun koulutusaloja ovat hallinto ja kauppa, humanistinen ja opetusala, luonnonvara-ala, matkailu-, ravitsemis- ja talousala, sosiaali- ja terveysala sekä tekniikka ja liikenne. Koulutusohjelmia on 18 ja opiskelijoita noin 3 000.

Sää

- keskimääräinen lämpötila: +0,2 °C
- vuosittainen sademäärä: 535 mm
- lumi pysyy maassa 183 päivää vuodessa
- matalin koskaan kirjattu lämpötila: –45,3 °C
- korkein koskaan kirjattu lämpötila: +30,6 °C
- keskiyön aurinko näkyy kesäkuun 6. ja heinäkuun 7. päivän välisenä aikana

Väestö

(tiedot 2000/2001)
- naiset: 18 524
- miehet: 16 406
- suomalaiset: 35 158
- ulkomaalaiset: 497
- yhteensä: 34 930

Työllisyys

(tiedot 1999)
- alkutuotanto: 1,6 %
- teollisuustuotanto: 14,9 %
- yksityiset palvelut: 36,8 %
- julkiset palvelut: 44,4 %
- tuntematon: 2,3 %

Etäisyyksiä

- Hanko 924 km
- Helsinki 815 km
- Ivalo 288 km
- Jyväskylä 545 km
- Kilpisjärvi 429 km
- Kittilä 149 km
- Kuopio 491 km
- Kuusamo 192 km
- Muonio 235 km
- Nuorgam 496 km
- Oulu 207 km
- Tampere 683 km
- Turku 827 km
- Vaalimaa 802 km

Katso myös

- Rovaniemen Palloseura
- Rovaniemen tietoturvaklusteri

Aiheesta muualla

- [http://www.rovaniemi.fi/ Rovaniemen kaupungin kotisivut] Luokka:Suomen kaupungit Luokka:Rovaniemi

Kajaani

Kajaani (ruotsiksi Kajana) on kaupunki Oulun läänissä, Kainuun maakunnassa Kajaaninjoen varrella. Kaupunki on Kainuun suurin kaupunki, on sen maakuntakeskus ja kärsii muuttotappiosta. Elias Lönnrot toimi piirilääkärinä Kajaanissa 1833-1853 kerätessään runoja Kalevalaan Vienan Karjalasta. Kajaanin merkkihenkilöihin kuuluu myös runoilija Eino Leino, ja presidentti Urho Kekkonen kävi koulunsa Kajaanin lyseossa.

Historia

Kajaanin kaupungin perusti kreivi Pietari Brahe 6. maaliskuuta 1651. Kajaanin alueen asutus alkoi heti jääkauden loputtua 10 000 eKr, mutta Kajaanin väkiluku oli vielä 1650-luvulla vain 400 asukasta, ja taloja kaupungissa oli joitain kymmeniä. Vaikka kaupungin kasvu olikin alussa hidasta, sen strateginen merkitys huomattiin jo ennen kaupungin perustamista, minkä vuoksi Kajaaniin alettiin rakentaa Kajaanin linnaa vuodesta 1604 lähtien. Pietari Brahen käskystä linnan rakentamista jatkettiin 1650-luvulla. Linnaa käytettiin lähinnä hallinnollisena rakennuksena, vankilana ja sotilastukikohtana. Kajaanin linna räjäytettiin isovihan aikana vuonna 1716, jonka jälkeen sen rauniot ovat olleet museoviraston hallussa. Kajaanin pääelinkeinona oli pitkään metsästys, kalastus ja maanviljely. 1700-luvulta lähtien myös tervanpoltto nousi tärkeäksi toimeentulon lähteeksi 1900-luvulle asti, jolloin teollisuus saapui Kajaaniin. 1900-luku oli Kajaanille tärkeää aikaa kasvun kannalta, koska vuosisadan alussa aiemmin hyvin syrjäisenä pysynyt Kajaani sai rautatieyhteydensä. Rakentaminen ja väestönkasvu oli voimakasta varsinkin sodan jälkeisenä aikana, joskin 1960- ja 70-lukujen kriisit koettelivat myös Kajaania, minkä seurauksena kaupungin väestöluku väheni kymmenessä vuodessa lähes 10 000 asukkaalla. Pieni ja melko syrjäinen kaupunki kärsii edelleen muuttotappiosta asukkaiden muuttaessa Ouluun ja Helsinkiin.

Kulttuuri

Kajaanissa on toiminut vuodesta 1993 lähtien Kajaanin taidemuseo, joka sijaitsee entisen poliisitalon tiloissa. Taidemuseon omistuksessa on kotimaiseen moderniin taiteeseen erikoistunut taidekokoelma, jota on kerätty jo 1980-luvulta alkaen. Teatteritoimintaa Kajaanissa on harrastettu aktiivisesti koko 1900-luvun ajan, ja vuodesta 1969 kaupungissa on toiminut Suomen arvostetuimpiin teattereihin kuuluva Kajaanin kaupunginteatteri. Kajaanin kaupunginteatteri on myös Oulun läänin alueteatteri, ja se valittiin vuonna 2003 vuoden teatteriksi Kristian Smedsin ollessa sen johtajana. Kajaanin merkittävimpiä kulttuuritapahtumia ovat vuosittain järjestettävät Kajaanin Runoviikko ja Kainuun Jazzkevät.

Kaupunginosat

- Hetteenmäki
- Huuhkajavaara
- Kettu
- Komiaho
- Kuurna
- Kylmä
- Kättö
- Laajakangas
- Lehtikangas
- Lohtaja
- Nakertaja
- Onnela
- Puistola
- Purola
- Teppana
- Variskangas
- Ylä-kaupunki

Kylät

Jormua, Koutaniemi, Kuluntalahti, Lahnasjärvi, Lehtovaara, Linnantaus, Mainua, Murtomäki, Paltaniemi

Ystävyyskaupungit

- Donin Rostov, Venäjä
- Marquette, USA
- Nyíreqiháza, Unkari
- Schwalm-Eder-piiri, Saksa
- Östersund, Ruotsi

Aiheesta muualla

- [http://www.kajaani.fi/ Kajaanin kaupungin kotisivut] Luokka:Suomen kaupungit
-

Tornio

Tornio (pohjoissaameksi Duortnus, ruotsiksi Torneå) on pieni teollisuuskaupunki Lapin maakunnassa, Lapin läänissä Ruotsin rajalla. Tornio on Tornionjokilaakson keskus ja tärkein Suomen ja Ruotsin välinen rajanylityspaikka. Suomen nykyinen alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen on Tornion entinen kaupunginjohtaja. Tornion nykyinen kaupunginjohtaja on Raimo Ronkainen.

Historia

Tornionjoen suisto on ollut asutettu viimeisestä jääkaudesta lähtien. Vuoteen 1995 mennessä alueelta on löydetty 16 muinaista asumusta. Ne ovat samankaltaisia kuin Voullerimista noin 6000–5000 eaa löydetyt. Ruotsin puoleisen seudun uskotaan olevan vanhin pysyvä asutuspaikka Skandinavian alueella (tieto vuodelta 2004). Teoria, että alue on ollut asumaton ennen viikinkien aikaa, on hylätty. 1800-luvulle saakka keminsaamea puhuvat ihmiset asuttivat aluetta. Keminsaame kuuluu itäsaamelaisiin kieliin. Tornio on nimetty Suomen länsirajaa pitkin laskevan Tornionjoen mukaan. Nimensä joki on oletettavasti saanut pohjoissaamelaisesta sanasta Duortnosjávri. Tornio sai kaupunkioikeutensa Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin määräyksestä vuonna 1621 ja on virallisesti perustettu Suensaareen (sudensaari). Nimi on mahdollisesti tullut erään alueen maanomistajan mukaan, tai sitten sanasta Swensarö, ruotsalaisten saari. Kaupunki perustettiin tunnustukseksi Tornion saavuttamasta asemasta kaupankäynnin keskuspaikkana 1500-luvun kuluessa. Tornio kasvoi pohjoisen suurimmaksi kauppakaupungiksi ja oli muutamia vuosia Ruotsin kuningaskunnan varakkain kaupunki. Huolimatta vilkkaasta kaupankäynnistään Lapin ja merentakaisten alueiden kanssa kaupungin väkiluku pysytteli reilun 500 ihmisen tasossa satojen vuosien ajan. 1800-luvulla Torniossa vieraili muutamia tutkimusmatkailijoita Keski-Euroopasta jotka tulivat tutkimaan arktisia alueita. Merkittävin tutkimusmatka tapahtui vuosina 1736–1737, kun Pierre Louis Moreau de Maupertuis tutkimusryhmineen Ranskan akatemiasta (Academie Française) saapui tekemään mittauksia Tornionjoen varrelle. Muun muassa Aavasaksan laelta tehtyjen kolmiomittauksien avulla onnistuttiin todistamaan, että Maa on navoiltaan litistynyt pallo, geoidi. Lapin kaupankäynti, josta Tornio oli riippuvainen, alkoi hiipua 1800-luvun aikana. Maannousun vuoksi joki oli tullut liian kapeaksi vesiliikennöintiin ja Tornion satama jouduttiin siirtämään alajuoksua kohti. Merkittävin isku varakkaalle kaupungille tapahtui kuitenkin Suomen sodassa vuonna 1808, jonka päätteeksi Suomi liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Raja vedettiin pitkin Muonionjoen syvintä väylää pitkin jatkuen Tornionjoen suistoon asti. Linjaus jakoi Lapin kahteen osaan, joka oli kohtalokasta kaupankäynnille. Muusta rajalinjauksesta poiketen Venäjän tsaari vaati Tornionjoen väylän länsipuolella sijaitsevaa Suensaarta ja sen mukana Tornion keskustaa liitettäväksi Venäjään. Ruotsalaiset perustivat Haaparannan kylän (nykyään kaupunki) rajan länsipuolelle tasapainottamaan Tornion menetystä. Venäjän vallan aikana Tornio oli pieni varuskuntakaupunki. Kaupankäynti vilkastui vain Krimin sodan ja ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Tällöin Torniosta muodostui tärkeä rajanylityspaikka. Ensimmäisen maailmansodan aikana Torniolla ja Haaparannalla oli ainoa rautatieyhteys Venäjän ja heidän läntisien liittolaistensa välillä. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 Tornio menetti varuskuntansa. Kaupungin väkiluku alkoi kuitenkin kasvaa tasaisesti. Lapin sodassa, toisen maailmansodan loppupuolella, Suomen piti rauhansopimuksen ehtona poistaa Saksan sotilaat maasta. Tornion kaupungin keskustan tuntumassa käytiin Lapin sodan merkittävin taistelu, kun Oulusta meriteitse saapuneet tuhannet suomalaissotilaat rantautuivat saksalaisten valtaaman kaupunkiin. Nopeasti onnistunut takaisinvaltaus ilmeisesti pelasti kaupungin polttamiselta. Siten esimerkiksi Tornion merkittävimpiin vanhoihin rakennuksiin kuuluva puukirkko vuodelta 1686 säilyi. Toisen maailmansodan jälkeen kaupungissa on työllistänyt etenkin Hartwallin omistuksessa oleva panimo, joka tunnetaan Lapin Kulta -oluestaan. Outokumpu Oyj rakensi Röyttän kaupunginosaan 1960-luvulla ruostumattoman teräksen raaka-ainetta valmistavan ferrokromitehtaan ja vuonna 1976 siellä käynnistyi yhtiön ruostumatonta terästä tuottava tehdas. Myös Tornionjokilaakson matkailu on kasvanut viime vuosina.

Talous

Tornion merkittävin työnantaja on Outokumpu, jonka ruostumatonta terästä valmistava tehdas työllistää yli 2 000 henkeä. Torniossa toimii myös Hartwallin (aiemmin Lapin Kulta) olut- ja virvoitusjuomatehdas.

Rajalla

Tornion sijainnin hyödyntäminen on piristänyt alueen kehitystä ja rajakaupungit Tornio ja Haaparanta ajavat kovaa vauhtia yhteistä På Gränsen – Rajalla -hanketta. Raja-alueelle on tulossa muun muassa IKEAn tavaratalo ja muuta yhteistä eurooppalaisen kaupungin keskustaa.

Aiheesta muualla

- [http://www.tornio.fi/ Tornion kaupungin kotisivut]
- [http://www.tornio24.net/ Tornion ajankohtaissivusto]
- [http://www.pagransen.com/ På Gränsen -projektin kotisivut]
- [http://www.kemi.fi/kk021498/tornedialekt.html Murresanaluettelo] Luokka:Suomen kaupungit
-

Joukkoliikenne

Julkinen liikenne kattaa kaikki liikenteen muodot, joissa matkustaja ei itse omista kulkuneuvoaan. Julkinen liikenne on siis kenen tahansa vapaasti käytettävissä, joskin yleensä vain rahallista korvausta vastaan. Käsite on lähes muttei täysin yhteneväinen joukkoliikenteen kanssa, jossa samalla kulkuneuvolla liikkuu useampia toisilleen vieraita matkustajia yhtä aikaa. Toimiva julkisen liikenteen verkosto takaa kaikille kansalaisille mahdollisuuden liikkua vaivattomasti, nopeasti ja taloudellisesti. Julkisessa liikenteessä matkustaja voi vaikka nukkua tai tehdä töitä ajamisen sijasta. Valtakunnallisessa julkisen liikenteen verkostossa eri liikennemuodot täydentävät toisiaan. Junat ja lentokoneet toimivat runkokuljettajina, bussit vievät perille pienimmillekin paikkakunnille. Tarvittaessa ovelle asti kuljettaa taksi. Usein toimintaa tukee jokin julkinen taho kuten kaupunki ja joukkoliikennettä suositaan erityisesti suurilla paikkakunnilla, sillä se vähentää ruuhkia ja saasteita. Perustarve julkiselle liikenteelle ovat työ- ja asiointimatkat. Näille liikenne- ja viestintäministeriö on määritellyt vähimmäistasoksi kaksi edestakaista vuoroa sekä kuntakeskusten välillä, että kaupungin ja kuntakeskusten välillä vuorokaudessa, aamulla ja iltapäivällä. Nämä yhteydet toimivat myös syöttöliikenteenä valtakunnallisiin kaukoliikenneverkkoihin.

Julkisen liikenteen järjestämismallit

Nykyisin Suomessa on käytössä kolme perusmallia paikallisen joukkoliikenteen järjestämiseen. Niitä säätelee laki ja asetus luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä. Rautateiden osalta liikennettä säätelee rautatielaki ja Helsingin metro- ja raitiovaunuliikennettä kaupungin omat ohjesäännöt. Lain mukaan julkinen liikenne tiellä edellyttää liikennelupaa. Asetuksen mukaan liikenneluvat myöntää Espoon, Helsingin, Hyvinkään, Hämeenlinnan, Imatran, Joensuun, Jyväskylän, Kajaanin, Kemin, Kokkolan, Kotkan, Kouvolan, Kuopion, Lahden, Lappeenrannan, Mikkelin, Oulun, Porin, Rauman, Riihimäen, Rovaniemen, Savonlinnan, Seinäjoen, Tampereen, Turun, Vaasan, Vantaan ja Varkauden alueella kaupunki. Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten välisessä liikenteessä YTV Muualla liikenneluvan myöntää lääninhallitus. Laki ja asetus luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä eivät aseta julkisen liikenteen järjestämisen tavoitteeksi Suomessa esimerkiksi korkeita matkustajamääriä tai korkeaa palvelutasoa. Lain ja asetuksen pääajatus on, että joukkoliikenne on ensisijaisesti liiketoimintaa. Tästä riippumatta pääosa Suomen julkisesta liikenteestä on yhteiskunnan joko suoraan liikenteen ostoilla tai epäsuorasti lipputuella ja koululaislipuilla tukemaa.

Liikennelupamalli

Linjalupamallissa liikennettä tuetaan lipputuella ja ostamalla kannattamattomat vuorot. Mallissa liikennöitsijä anoo liikennelupaa eri linjoille ja tietyille vuoroille. Tarpeellisiksi katsottujen linjojen tai vuorojen liikenne, jolle kukaan ei ano liikennelupaa, liikenne kilpailutetaan ja ne ostetaan nettokilpailuperiaatteella. Yhteiskunta tukee liikennettä tukemalla seutulippuja tai kuntalippuja sekä maksamalla koululaislippuja. Malli on käytössä pääosassa Suomea YTV-aluetta sekä Turun ja Tampereen kunnan sisäistä liikennettä lukuun ottamatta. Käytännössä myös VR Oy:n monopolilla liikennöity rautatiehenkilöliikenne vastaa tätä mallia lukuun ottamatta YTV-aluetta. Hyötyjä
- Riski ja kehittämisvastuu on yrittäjällä
- Yrittäjällä on mahdollisuus tuottaa palveluita edullisimmalla tai kilpailukykyisimmäksi arvioimallaan tavalla.
- Malli ei vaadi yhteiskunnalta merkittävää suunnittelupanostusta
- Liikennöitsijän kannalta liikenne on itsenäisempää Haittoja
- Joukkoliikennematkojen määrä on huomattavan alhainen verrattuna muihin järjestelmiin (matkatuotto käytännössä alle 50% muista järjestelmistä)
- Yhteiskunnan on vaikea hallita järjestelmää, vaikka tukitaso matkaa kohden on korkeampi kuin muissa malleissa.
- Yhteiskunnan tukea maksetaan myös kannattaville linjoille lipputukena
- Järjestelmässä on esiintynyt väärinkäytöksiä, joissa osa vuoroista todetaan kannattamattomiksi, jolloin niiden kilpailun voittaa jo linjan muita vuoroja liikennöivä taho.
- Matkustaminen on matkustajalle kallista ja lippujärjestelmissä ei ole edullisia alennuksia ja vaihtolippumahdollisuus on pääasiassa saman liikennöitsijän vuorojen välillä.

Brutto - ostoliikennemalli

Mallissa yhteiskunta ostaa kaiken joukkoliikenteen tuotannon eri liikennöitsijöiltä ja maksaa liikenteen lipputuloilla ja yhteiskunnan tuella. Pääosa liikenteestä on kilpailutettua. Malli on käytössä YTV-alueella, Helsingin bussiliikenteessä ja Turun joukkoliikenteessä. YTV ostaa VR Oy:ltä Helsingin lähiliikenteen ikään kuin liikenne olisi kilpailutettua, mutta VR Oy:n monopolin nojalla määrittelemään hintaan. Turun kaupungin liikennelaitos saa liikenteestä kilpailutukseen suhteutetun korvauksen. Hyötyjä
- Matkustajamäärät ovat korkeat
- Liikenteen tuotanto on tehokasta
- Yhteiskunnalla on hyvä kontrolli järjestelmästä ja se voi päättää yksityiskohtaisesti koko palvelutason ja toteuttaa haluamaansa liikennepolitiikkaa.
- Yhteiskunta voi suunnitella liikenteen samalla kun yhteiskuntarakenteen. Haittoja
- Lähes koko liikenneriski siirtyy yhteiskunnalle.
- Liikennöitsijällä ei ole intressiä kehittää liikennettä, jollei sopimuksessa ole toimivaa palkitsemis- ja sanktiojärjestelmää.
- Järjestelmässä on ollut viitteitä polkuhinnan ja kartellien hyväksikäytöstä.
- Järjestelmässä oli ongelmia työsuhdeturvan ja työvoiman aseman suhteen. Tätä korjasi nk. Lonka-sopimus

Suojattu liikennelaitos - malli

Suojattu liikennelaitos - malli on käytössä Helsingin raitiovaunu- ja metroliikenteessä (Helsingin kaupungin liikennelaitos), Tampereen sisäisessä liikenteessä (Tampereen kaupungin liikennelaitos n. 90%) ja Turun sisäisessä liikenteessä (Turun kaupungin liikennelaitos n. 25%). Hyötyjä
- Matkustajamäärät ovat korkeat
- Yhteiskunnalla on yksityiskohtiin ulottuva ulottuva päätösvalta liikenteestä.
- Osa mahdollisuuksista vastaa kilpailutettua liikennettä. Haittoja
- Koko liikeriski on yhteiskunnalla.
- Kunnallisessa, suojatussa liikenteessä on vaarana tehottomuus ja toimimattomat käytännöt.
- Mallia ei käytännössä voida laajentaa nykyisen EU-normiston puitteissa, lukuun ottamatta liikennettä, joka on lähes varmasti itsekannattavaa.

Julkisen liikenteen järjestäminen muissa maissa

Muissa EU-maissa on käytössä muun tyyppisiä julkisen liikenteen järjestämismalleja. Alla kolme esimerkkiä:

Ruotsalainen Länstrafik - liikenteen nettokilpailutus

Mallissa liikenne kilpailutetaan siten, että kilpailutuksessa määritellään noudatettava lipputaksa ja vähintään ajettavat vuorot ja palvelutaso. Liikenteen voittaa se tarjoaja, joka tarjoaa parhaan palvelutason edullisimmalla hinnalla. Mallissa voidaan liikennöitsijälle antaa suuria vapausasteita suunnitella liikenne ja kehittää sitä. Hyötyjä
- Mallissa liikennöitsijällä on merkittävä kehittämisvastuu
- Mallissa on mahdollista parantaa merkittävästi palvelutasoa ja kapasitettia sopimuskauden aikana. Esimerkiksi Helsingborgissa tarkoitus on kaksinkertaistaa bussin käyttö. Haittoja
- Liian suuri riski liikennöitsijälle voi johtaa konkursseihin ja hinnan nousuun. Esimerkiksi BK Tåg meni väärin hoidetun kilpailun takia konkursssiin.
- Mallissa valvonta on vaikeampaa kuin bruttokilpailussa.

Saksalainen verkehrsverbund - malli

Mallissa kaikki alueen liikennöitsijät ja kunnat ovat yhteisen, kaikki lippulajit kattavan lippujärjestelmän osakkaita. Yhteistariffista saatavat tulot ja lipputuki jaetaan liikennöitsijiöiden kesken liikennelaskennan perusteella. Lipputulojen jako-osuudella itsekannattavaa liikennettä ajetaan liikennelupaa vastaavalla järjestelmällä. Kannattamaton liikenne kilpailutetaan nettokilpailuperiaatteella. Hyötyjä
- Mallissa on mahdollisuus itsekannattavaan liikenteeseen, joskin hyvin paljon pienemmällä tulolla matkustajaa kohden kuin Suomen liikennelupamallissa.
- Malli antaa yhteiskunnalle hyvät mahdollisuudet ohjata liikenteen kehittämistä.
- Mallissa yrittäjällä on merkittävä mahdollisuus kehittää liiketoimintaa, jos liikenne saadaan jako-osuudella itsekannattavaksi. Haittoja
- Mallissa on riskejä liikennemäärien ennustamisen ja laskemisen suhteen.
- Mallissa tulo matkaa kohden on pieni verrattuna liikennelupajärjestelmään.

Kunnan ja paikallisten viranomaisten omistama liikenneyritys

Tämä malli on mahdollinen mm. uusissa raideliikennehankkeissa. Käytännössä uutta liikennelaitospohjaista liikennettä ei voida enää perustaa. Liikenne, jonka riskit tai investoinnit ovat liian suuret yksityiselle yritykselle, voidaan toteuttaa kuntien tai maakuntaliittojen tai osavaltioiden perustamana yrityksenä. Malli voidaan toteuttaa myös niin, että yhteiskunnan omistama yritys omistaa vain kaluston ja liikennöinti kilpailutetaan. Näin toimii tällä hetkellä Tukholman liikenneyhtiö SL metro- raitiovaunu- ja paikallisjunaliikenteessä. SL omistaa kaluston ja liikennöitsijät vastaavat vain liikennöinnistä.

Julkisen liikenteen tarjonta

Suurilla kaupunkiseuduilla joukkoliikenteen kulkumuoto-osuus ja käyttäjämäärät pääsääntöisesti kasvavat. Palvelujen laadun merkitys joukkoliikenteen käyttämiselle on suuri. Joukkoliikenteen käyttäjiä ovat myös ne, joilla on muitakin vaihtoehtoisia matkustustapoja. Näillä alueilla liikenteen sujuvuus ilman joukkoliikennettä olisi huonompi mm. ruuhkien takia. Pienemmillä kaupunkiseuduilla kohtuullisen tiheävuoroista paikallisliikennettä ylläpidetään yhteiskunnan rahallisella tuella. Käyttäjämäärät pääasiassa vähenevät kehittämisestä huolimatta. Arkisin päivällä tarjonta on melko tiheää, mutta iltaisin ja viikonloppuisin se on vähäisempää. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Rauman, Iisalmen, Seinäjoen, Kajaanin ja Riihimäen seudut. Kaupunkiseutujen reuna-alueilla ja maaseudulla joukkoliikenteen tarjonta on pääasiassa perustasolla. Palvelutaso muodostuu pitkämatkaisen runkoliikenteen yhteyksistä ja kuntien hankkimista palveluista. Tällaisia ovat esimerkiksi palveluliikenne ja kutsutaksit. Valtaosa joukkoliikenteen käyttäjistä tällaisilla alueilla on ns. pakkokäyttäjiä, eli henkilöitä, joilla ei ole vaihtoehtoa joukkoliikenteen käytölle.

Matka-aikoja

Matkustusajat ja keskinopeudet nopeimmillaan Helsingistä tai Helsinkiin (2005).

Julkisia kulkuvälineitä

- linja-auto (Bussi)
- Helikopteri
- Juna
- Laiva
- Lautta
- Lentokone
- Metro
- Pikaraitiotie
- Raitiovaunu
- Taksi
- Monorail
- Raidetaksi

Aiheeseen liittyvää

- Ostoliikenne

Linkkejä

- [http://www.jlf.cc Joukkoliikennefoorumi] Suomen joukkoliikenneammattilaisten keskustelupalsta
- [http://www.mintc.fi/oliver/upl448-Julkaisuja_8_2005.pdf Joukkoliikenteen suoritetilasto 2003]
- [http://www.mintc.fi/oliver/upl471-Julkaisuja_2_2005.pdf Joukkoliikenne keskisuurissa kaupungeissa - raportti]
- [http://www.paikallisliikenneliitto.com Paikallisliikenneliitto]
- [http://www.linja-autoliitto.fi/ Linja-autoliitto]
- [http://www.suli.org Suomen liikenneliitto]
- [http://www.ytv.fi YTV]]
- [http://bussit.turku.fi Turun joukkoliikennetoimisto]] Katso myös: Liikenne Luokka:Joukkoliikenne ja:公共交通機関

Valtatie 4

Valtatie 4 on yksi tärkeimpiä päätieyhteyksiä Suomessa ja pääyhteys Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä. Se muodostaa Suomen pisimmän valtatiejakson, joka ulottuu koko maan poikki Helsingistä Utsjoelle. Tie toimii myös osana yleiseurooppalaiseen päätieverkkoon kuuluvaa Eurooppatietä E75. Nelostie alkaa moottoritienä etelässä Helsingin Vanhastakaupungista, kun Kustaa Vaasan tie muuttuu moottoritieksi. Alkuosa on yhteistä Valtatie 7:n (Porvoonväylä) kanssa, tiet eroavat noin 7 kilometrin päässä Jakomäessä. Nelostie palvelee Helsingin seudun alueita pääradan varressa kulkien Itä-Vantaan läpi Keravalle ja Järvenpäähän. Järvenpäässä tie erkanee pääradasta ja suuntaa kohti Mäntsälää ja Lahtea. Moottoritie loppuu Lahteen ja siitä alkaa 27 km moottoriliikennetie, joka tullaan jatkossa muuttamaan moottoritieksi. Moottoritie jatkuu Heinolassa vähän matkaa Lusiin, jonka jälkeen tie jakautuu kahteen osaan, pohjoiseen jatkavaan nelostiehen ja koilliseen Mikkelin suuntaan menevään Valtatie 5:n. Seuraavia paikkakuntia Heinolan jälkeen ovat Hartola, Joutsa ja Leivonmäki. Niiden jälkeen tie saapuu Keski-Suomen pääkaupunkiin Jyväskylään, jossa on taas lyhyt pätkä kaupungin ohittavaa moottoritietä. Jyväskylän lentoaseman ohitettuaan tie saapuu Äänekoskelle ja tämän jälkeen Konginkankaan taajamaan. Seuraavina ovat Viitasaari ja Pihtipudas. Sitten saavutaan Pohjois-Pohjanmaalle, jossa ovat Pyhäjärvi, Kärsämäki, Pulkkila ja Rantsila. Sen jälkeen ollaankin jo Kempeleen kautta tultu Ouluun, täällä jälleen on pätkä moottoriliikennetietä ja moottoritietä. Oulun jälkeen on vuorossa Haukipudas, jonka jälkeen tie muuttuu normaaliksi maantieksi. Paikkakunnat jatkuvat; Ii, Kuivaniemi ja Lapin puolella Simo. Kemiin saavuttaessa alkaa moottoriliikennetie, hetken nelostie kulkee Kemin ja Tornion välisellä moottoritielläkin, kunnes jatkaa matkaansa pois rannikolta. Lapissa paikkakunnat ovatkin sitten harvemmassa, vuorossa ovat Tervola, Rovaniemen maalaiskunta ja sitten ollaankin jo Rovaniemellä. Kun tämän jälkeen jatketaan matkaa, pitkän ajamisen jälkeen saavutaan Sodankylään ja vielä pitemmällä ovat Saariselän ja Ivalon kylät Inarissa. Tie loppuu Utsjoelle, jossa se yhdistyy E6-tiehen.

Välimatkataulukko

	Helsinki
Lahti(Joutjärvi)	108	Lahti(Joutjärvi)
Jyväskylä	278	170	Jyväskylä
Oulu	616	508	338	Oulu
Kemi	721	613	443	105	Kemi
Rovaniemi	840	732	562	224	119	Rovaniemi
Ivalo	1130	1022	852	514	409	290	Ivalo
Inari	1170	1062	892	554	449	330	40	Inari
Utsjoki	1295	1187	1017	679	574	455	165	125

Historiaa

Nelostie syntyi vuoden 1938 tienumerointijärjestelmän tultua käyttöön. Alkuperäinen reitti kulki Helsingistä Petsamoon. Helsingistä tie lähti viitostien kanssa Tuusulan Hyrylään, sieltä Hyvinkäälle, nykyisten teiden 290, 54, 2591, 1391 ja 53 reittiä Hausjärven ja Lammin kautta Padasjoelle. Padasjoelta Lahteen kulkeva tie oli numeroltaan 58. Kuhmoisten ja Jämsän välillä tie kulki ennen uudemman linjauksen rakentamista Hassin kautta; tie on nykyisin 3291. Jyväskylän ja Oulun välillä tien linjaus kulki varsin lähellä nykyistä nelostietä Jyväskylän ja Äänekosken välistä osuutta lukuun ottamatta: Tíe kulki Laukaan kautta nykyisten teiden 637 ja 642 linjaa. Myös Kärsämäen ja Pulkkilan osuus poikkesi nykyisestä linjauksesta kulkemalla Vähä Lamujärven rantojen kautta Piippolaan. Sodan jälkeen tie linjattiin Ivalon ja Kaamasen kautta Norjan rajalle Utsjoen Karigasniemelle. 1950-luvun lopulla valmistui uusi tie Helsingistä Lahteen ja nelostie linjattiin reitille Helsinki-Lahti-Padasjoki, jolloin tie 58 lakkasi ja myös Helsingin ja Tuusulan kautta Hyvinkäälle kulkeva valtatie muuttui maantieksi (ja taas myöhemmin kantatieksi 45). 1970-luvulla valmistuivat moottoritieosuudet Helsingistä Järvenpäähän, Jyväskylän eteläpuolelle ja Oulun kohdalle. Jyväskylän moottoritie on sittemmin lakkautettu ja se on jäänyt yhdystieksi 6018. 1990-luvulla valmistui moottori- ja moottoriliikennetie Helsingistä Heinolan Lusiin asti. Tässä yhteydessä nelostie siirrettiin Päijänteen itäpuolelle, numeroimalla kantatie 59 nelostieksi. Lahdesta Jämsään kulkeva tie sai numeron 24 ja Jämsä-Jyväskylä-osuus on tietä 9. 1990-luvun numerointiuudistuksen yhteydessä nelostie linjattiin Lapissa uudelleen kulkemaan Kaamasesta Utsjoelle. Utsjoelle vievä tie 970 oli uusittu ja Tenojoen yli Norjaan oli rakennettu silta, jota kautta tie nyt linjattiin. Kaamasen ja Karigasniemen välinen osuus muuttui kantatieksi 92. 1990-luvulla ja 2000-luvulla on Oulun moottori- ja moottoriliikennetietä jatkettu siten, että tällaista tietä on kaikkiaan noin 60 km Limingan Haaransillasta Iin Räinänperään.

Aiheesta muualla

- [http://www.nelostie-e75.fi/index.htm Nelostieyhdistys] Luokka:Eurooppatiet 04

Valtatie 20

Valtatie 20 on Suomen päätieverkon osuus Oulun Tuirasta Kiimingin, Pudasjärven ja Taivalkosken kautta Kuusamoon. Tie on kyseisen liikennesuunnan pääväylä. Tietä kutsutaan Oulu-Kiiminki-akselilla Kuusamontieksi. Tien liikennemäärät ovat verraten suuria, raskaan liikenteen osuus on merkittävä. Osuuden Laanila–Jääli muuttamista nelikaistaiseksi suunnitellaan (2005). Kyseinen osuus on yksi Suomen vilkasliikenteisimpiä kaksikaistaisia tieosuuksia. Myös muissa tienvarren kunnissa ja kaupungeissa keskustellaan aktiivisesti tieliikenneturvallisuuden parantamisesta, mm. Kiimingissä tien linjausta aiotaan muuttaa. Tiellä tapahtuu vuosittain useita hirvieläinonnettomuuksia.

Raskas liikenne

Valtatien 20 pahin liikenteellinen ongelma on raskaan liikenteen suuri osuus. Pesiökylä–Taivalkoski -rataosan liikenteen lopettamisen jälkeen (2004) tie on ainoa liikenneyhteys Koillismaalta Oulun suuntaan. Rautatieyhteyden lopettaminen ei kuitenkaan ole sanottavasti lisännyt raskasta liikennettä, sillä Taivalkosken radan viimeisinä vuosina radalla kulki vain rautamalmirikastetta. 1920- ja 30-luvuilla suunniteltiin myös rautatieyhteyttä Oulusta Kuusamoon ja edelleen Paanajärvelle (nyk. Venäjän puolella). Tämä Oulu–Kuusamo -rautatiesuunnitelma kuitenkaan ei toteutunut, vaikka sen laskettiin olevan kannattavuudeltaan Pohjois-Suomen paras.

Välimatkataulukko

	Oulu
Kiiminki	21	Kiiminki
Pudasjärvi	86	65	Pudasjärvi
Korentokangas	102	81	16	Korentokangas
Taivalkoski	150	129	64	48	Taivalkoski
Kuusamo	212	191	126	110	62	Kuusamo

Valtatie 22

Valtatie 22 (Vt 22) on Suomen tieverkon osuus, joka alkaa Oulusta ja kulkee Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kautta Paltamon Kontiomäelle. Tien pituus on noin 150 km. Valtatie 22 alkaa Oulun Raksilasta, Teuvo Pakkalan kadun risteyksestä. Oulussa tien nimi on Kainuuntie. Kainuuntien ja Pohjantien liittymä on yksi Oulun keskustan vilkkaimpia liittymiä. Tie seurailee Oulujokea sekä Oulun–Kontiomäen rautatietä, kulkien Muhoksen ja Utajärven keskustojen halki. Vaalassa tie kulkee keskustan pohjoispuolitse, ja jatkuu Oulujärven pohjoisrantaa seuraillen, halki Kivesjärven taajaman ja Paltamon keskustan aina Kontiomäen eteläpuolelle, missä tie päättyy Viitostiehen.

Liikenneongelmat

Valtatien 22 pahimmat liikenneongelmat ovat pääasiassa Muhoksen keskustan kohdalla. Siellä kaksikaistainen valtatie kulkee suoraan kuntakeskuksen lävitse. Liikennejärjestelyjä muuttamalla (mm. rakentamalla kiertoliittymiä) on liikenneympäristöä ja -turvallisuutta keskustan taajama-alueella parannettu. Myös Muhoksen länsipu