Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Porajärvi

Porajärvi

Porajärvi (karjalaksi Porarvi, venäjäksi Porosozero) on seutukunta Karjalan tasavallassa Venäjällä. Alue sijaitsee Suomen rajan tuntumassa Repolasta kaakkoon. Se sijaitsee Suojärven pohjoispuolella. Porajärven seutukunnan pinta-ala on noin 10 000 neliökilometriä ja väkiluku lähes neljäsataa. Porajärvi perustettiin vuonna 1873 ja se sijaitsee noin 130 kilometriä Suojärveltä pohjoiseen. Vuonna 1996 asukkaita oli lähes 400. Elinkeinoista merkittävin on metsäteollisuus. Alueella on hyviä kalastus- ja metsästysalueita.

Historia

Porajärvi kuuluu alueeseen, joka tuli 1800-luvulla tunnetuksi elinvoimaisesta runonlauluperinteestä. Heimosotien aikana Porajärvi äänesti Suomeen liittymisen puolesta. Se kuuluikin Suomeen 1919–1920. 1918 Porajärven asukasluku oli noin 2 300. Luokka:Karjalan tasavalta

Karjalan kieli

Karjala on uralilainen kieli, joka kuuluu kielikunnan itämerensuomalaiseen ryhmään. Karjala on lähin suomen sukukielistä. Se ei tarkoita samaa kuin suomen kielen karjalais- eli kaakkoismurteet, vaan on Venäjällä Karjalan tasavallassa eli Itä-Karjalassa sekä Tverin karjalaisalueilla puhuttava kieli. Karjala on puhujamäärältään itämerensuomalaisiasta kielistä suomen ja viron jälkeen kolmanneksi suurin.

Luokittelu

Karjala jakautuu murteisiin, jotka eroavat toisistaan niin paljon, että yhteisen kirjakielen luominen kaikille karjalan puhujille on vaikeaa. Yhtenäistä karjalan kirjakieltä yritettiin luoda ennen Stalinin aikaa, niin latinalaisella kuin kyrilliselläkin aakkostolla. Tästä on nykyään luovuttu, niin että kukin kirjoittaja käyttää omaa murrettaan. Karjalan jakautuu murteisiin seuraavasti:
- varsinaiskarjala
  - vienankarjala (viena, pohjoiskarjala)
    - Oulangan murre
    - Kiestingin murre
    - Kieretin murre
    - Vitsataipaleen murre
    - Pistojärven murre
    - Uhtuan murre
    - Vuokkiniemen murre
    - Suomussalmen murre
    - Kontokin murre
    - Jyskyjärven murre
    - Paanajärven murre
    - Usmanan murre
  - eteläkarjala
    - Rukajärven murre
    - Tunkuan murre
    - Repolan murre
    - Paateneen murre
    - Porajärven murre
    - Mäntyselän murre
    - Ilomantsin murre
    - Korpiselän murre
    - Suojärven murre
    - Suistamon murre
    - Impilahden murre
    - Tihvinän murre, tihvinänkarjala
    - Valdain murre, valdainkarjala
    - Tverin murre, tverinkarjala
      - Doržan murre
      - Maksuatihan murre
      - Ruameškan murre
      - Tolmattšun murre
      - Vesjegonskin murre
- aunuksenkarjala (aunus, livvi)
  - Säämäjärven murre
  - Tulemajärven murre
  - Vieljärven murre
  - Viteleen murre
  - Salmin murre
  - Kotkatjärven murre
  - Riipuškalan murre
  - Nekkulan murre
- lyydi
  - Kontupohjan murre (pohjoislyydi)
  - Prääsän murre (keskilyydi)
  - Kuujärven murre.

Kirjoitusjärjestelmä

Karjalan kirjoitusjärjestelmä pohjautuu suomalaiseen ortografiaan, eikä suomalaisella ole suuria vaikeuksia lukea karjalankielistä tekstiä. Karjalan kieli kuitenkin eroaa suomesta joskus paljonkin muutenkin kuin venäläisen vaikutuksen takia.
- Hankausäänteitä ja affrikaattoja on karjalan kielessä enemmän, ja ne ovat aitosuomalaisia alkuperältään. Suomessa on vain 's' ja sanan keskellä 'ts', mikä johtuu siitä, että lännemmässä hankausäännekontrastit ovat vähitellen kadonneet.
- Soinnittomia affrikaattoja merkitään yhdellä kirjaimella, eli 'c' on [ts] ja 'č' [tš], mutta soinnillinen merkitään 'dž' kuten suomessa. Koska soinnittomat affrikaatat voivat olla myös foneemisesti pitkiä, niitä merkitään kirjainparilla, esim. seiččemän
- Soinnilliset äänteet (b, d, g, z, ž) ovat erillisiä foneemeja, eikä tämä ole pelkästään venäjän vaikutusta, vaan aidosti suomalaisten kielien perua. Esimerkiksi siinä, missä suomessa on sanansisäinen 'v', on karjalassa usein 'b'.
- Liudentumista merkitään heittomerkillä, esim. d'uuri "juuri", toisin kuin esim. savon murteessa 'j'.
- Joskus y-äännettä merkitään u-treemalla ü, kuten virossa.
Hankausäänteitä ja affrikaattoja
kirjainkorvaavafoneettinen karjala suomi
c c [ʦ] kucu kutsu
č ch [ʧ] čoma, seiččemän soma, seitsemän
s s [s] se se
š sh [ʃ] niškoi niskoihin
z z [z] tazavalla tasavalta
ž zh [ʒ] kiža, liedžu kisa, lietsu
Hattukirjaimet voidaan korvata lisäämällä 'h' kirjaimen perään, vaikka tämä tuottaa samanlaisia vaikeuksia kuin sama käytäntö suomessa ja johtaa kirjoitusasuihin kuten ruochchi "ruotsi".

Näytteitä kirjoitetusta karjalan kielestä:


- [http://www.nettilinja.fi/~pniikko/syntyn.htm Lapsi synty metsälammin jiällä]
- [http://www.nettilinja.fi/~pniikko/uuvet.htm Vienan Karjala on ottan käyttöön kuukausien uuvet nimet]
- [http://www.geocities.com/Athens/4280/tuatto.html Tuatto miän...], Isä meidän -rukous Tverin karjalan kielellä vuodelta 1804
- [http://www.geocities.com/Athens/4280/lotto.html V. Garšin: Löttö-matkaniekka], Venäläisen lastenkirjailijan kertomus vuosien 1937-38 yhtenäisellä karjalan kirjakielellä
- [http://www.onego.ru/win/pages/lenin/index.html Kuunelgua vai armas rahvahaine!], Karjalan kansan runoja, lauluja ja satuja Leninistä ja Stalinista, vallankumouksen sankareista, uudesta iloisesta elämästä

Katso myös


- Santtu Karhu & Talvisovat - karjalankielinen rock-yhtye

Linkkejä ja kirjallisuutta


- [http://www.geocities.com/Athens/4280/index.html Karjalane lehüt]
- [http://www.kotus.fi/verkkojulkaisut/julk129/karjala_sisalto.shtml Kotus: Karjala – kieli, murre ja paikka]
- [http://www.sgr.fi/lexica/lexicaxvi.html Karjalan kielen sanakirja 1-6 (Kotus & SGR)]
- [http://mediarace.fi/burlakat/sivut/index_nets.html Burlakat], (suom. kulkurit), karjalankielistä kansanmusiikkia esittävä yhtye Luokka:Itämerensuomalaiset kielet Luokka:Karjala Luokka:Venäjä

Karjalan tasavalta

Karjalan tasavalta (venäjäksi Респу́блика Каре́лия, Respublika Karelija, karjalaksi Karjalan Tazavalla) on Venäjän federaation subjekti. Sen pääkaupunki on Petroskoi (venäjäksi Петрозаво́дск; Petrozavodsk). Karjalan tasavallat rajanaapurit ovat Leningradin alue, Vologdan alue, Arkangelin alue, Murmanskin alue ja Suomi. Tasavalta sijaitsee Laatokan, Äänisen ja Vienanmeren rannalla.

Historia

Karjalasta on taisteltu historian aikana useita kertoja idän ja lännen välillä. Vuonna 1323 Ruotsi ja Novgorodin ruhtinaskunta jakoivat Karjalan keskenään Pähkinäsaaren rauhassa, kunnes Ruotsi menetti Karjalan lopullisesti Venäjälle 1700-luvulla. 20. toukokuuta 1784 perustettiin ensimmäinen Karjalan tasavallan edeltäjä, Aunuksen lääni. Tarton rauhansopimuksen mukaan suomalaiset lopettaisivat vaatimuksensa Itä-Karjalan alueeseen, jos venäläiset järjestävät kansallisen hallinnon Itä-Karjalaan. 8. kesäkuuta 1920 perustettiin Karjalan Työväenkommuuni, monien heimosotien ja Neuvostoliiton perustamisen jälkeen vuonna 1923 muodostettiin Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, josta 1940 tehtiin Karjalais-suomalainen SNT, kun siihen yhdistettiin Suomen Talvisodassa menettämät alueet. Jatkosodan aikana Suomi miehitti osia Karjalasta, mutta joutui perääntymään 1944. Sodan jälkeen Karjalan kannas irrotettiin Karjalais-Suomalaisesta neuvostotasavallasta ja liitettiin Leningradin alueeseen. Karjalasta tuli jälleen 1956 Karjalan ASNT Venäjän SFNT:n osana. Autonominen Karjalan tasavalta perustettiin Neuvostoliiton hajottua 13. marraskuuta 1991.

Maantiede

Karjalan tasavallalla on 630 kilometriä rantaviivaa Vienanmerelle ja lännessä sillä on noin 700 kilometriä rajaa Suomen kanssa. Karjalassa on 27 000 jokea ja 60 000 järveä. Laatokka ja Ääninen ovat Euroopan suurimmat järvet. Suurin osa tasavallasta on valtion omistuksessa olevaa metsää, 148 000 neliökilometriä eli 85 prosenttia pinta-alasta. Puun kokonaismääräksi on arvioitu 807 miljoonaa kuutiometriä. Karjalasta löytyy viittäkymmentä kaivannaista. Maantieteellisesti Karjalan tasavalta jakaantuu pohjoiseen Vienan Karjalaan ja eteläiseen Aunuksen Karjalaan. Lisäksi Karjalan tasavaltaan on liitetty Suomen Neuvostoliitolle menettämät Laatokan Karjala ja Sallan-Kuusamon alueen eteläosa.

Väestö

Väestöjakauma

Asukkaista suurin osa, 73 prosenttia, on venäläisiä, mutta karjalaiset ovat suurin, 11-prosenttinen, vähemmistö. Muut ryhmät: valkovenäläisiä - 7 %, ukrainalaisia - 3,6 %, suomalaisia - 2,3%, vepsäläisiä - 0,8 %. Asutus ei ole jakautunut tasaisesti. Esimerkiksi joissakin Vienan alueilla karjalan kieltä puhuu melkein sata prosenttia väestöstä. Myös Aunuksen väestöstä kuusikymmentä prosenttia puhuu livvin kieltä, joka eroaa huomattavasti Vienan Karjalassa puhutusta kielestä. Aunus ympäristöineen on kieleltään Karjalan tasavallan karjalaisinta aluetta. Kaupunkien venäläisasutus on suuri ja se nostaa venäjänkieliset enemmistöksi. Maaseutu on osaksi karjalaista ja suomalaista. Lisäksi asukkaina on muita slaaveja, entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneita ja pieni vepsäläisvähemmistö. Neuvostoliiton venäläistämispolitiikka on vaikuttanut karjalaisten halukuuteen tunnustaa kansallisuutensa.

Kaupunkien asukasluvut

Karjalan tasavallan kaupunkien asukasluvut 1. tammikuuta 2004:
- Petroskoi (Петрозаводск) – 266 200
- Kontupohja (Кондопога) – 34 500
- Sekee (Сегежа) – 33 900
- Kostamus (Костомукша) – 29 700
- Sortavala (Сортавала) – 20 700
- Karhumäki (Медвежьегорск) – 16 800
- Kemi (Кемь) – 14 300
- Pitkäranta (Питкяранта) – 13 200
- Sorokka (Беломорск) – 12 800
- Suojärvi (Суоярви) – 11 600
- Pudas (Пудож) – 10 400
- Aunus (Олонец) – 10 000
- Lahdenpohja (Лахденпохья) – 8 600

Kielipolitiikka

Karjalan kielen hajanaisuuden, eri murteiden ja jopa eri kieliksi laskettavien varianttien vuoksi yhteisen kirjakielen luomisessa ei ole onnistuttu, ja vuonna 1998 laki karjalan kielen virallistamisesta hylättiin täpärästi. Venäjän federaation laki vuodelta 2004 takaa oikeuden "karjalan, vepsän ja suomen kielen vapaaseen valintaan ja käyttämiseen kanssakäymisessä, kasvatuksessa, opetuksessa ja luomistyössä". Venäjänkieliset ovat selkeänä enemmistönä tasavallassa 73 prosentin osuudellaan, kun karjalan kieltä puhuvia on Karjalan tasavallassa nykyään noin 79 000. Suomea puhuvia on tietolähteestä riippuen 15 000-24 000, ja vepsän taitajia 6 000. Karjalan tasavallassa karjalan kieltä opiskelee noin 2 000-3 000 lasta, ja suomea noin 10 000, joten tasavallassa on käyty keskustelua suomen kielen käytön lisäämisestä, karjalan rinnalla tai jopa sen kustannuksella.

Hallinnollinen jako

Pääartikkeli Karjalan tasavallan hallinnollinen jako Karjalan tasavalta on jaettu 15 piiriin, yhteen kansalliseen piiriin ja kolmeen kaupunkialueeseen. Piirit:
- Sorokan piiri (Belomorsk) (Беломорский район)
- Kalevalan kansallinen piiri (Uhtua) (Калевальский Национальный район)
- Kemin piiri (Кемский район)
- Kontupohjan piiri (Кондопожский район; Kondupohju)
- Lahdenpohjan piiri (Лахденпохский район)
- Louhen piiri (Лоухский район)
- Karhumäen piiri (Medveškä/Karhumägi; Медвежьегорский район)
- Mujejärven piiri (Муезерский район; Mujehd'ärvi)
- Aunuksen piiri (Олонецкий район; Olonetški, Anus)
- Pitkärannan piiri (Питкярантский район)
- Äänisenranta (Прионежский район; Prionežski)
- Prääsän piiri (Пряжинский район; Prjažinski, Prääzä)
- Pudaksen piiri (Пудожский район; Pudožki, Puudos)
- Sekeen piiri (Сегежский район; Segeža)
- Suojärven piiri (Суоярвский район) Kansallinen volosti:
- Vepsän kansallinen volosti (Вепсская национальная волость) Kaupunkialueet:
- Petroskoi (Петрозаводск)
- Kostamus (Костомукша)
- Sortavala (Сортавала)

Aiheesta muualla


- [http://gov.karelia.ru/gov/index_f.html Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin (suomeksi)]
- [http://www.karelia.ru/psu/index_f.html Petroskoin yliopisto] Luokka:Entiset neuvostotasavallat Luokka:Entiset autonomiset sosialistiset neuvostotasavallat Luokka:Karjala Luokka:Karjalan tasavalta Luokka:Venäjä ko:카렐리야 공화국 ja:カレリア共和国

Suomi

Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.

Historia

:Pääartikkeli: Suomen historia Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina. Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä. Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917. Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä. Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.

Hallinto ja politiikka

:Pääartikkeli: Suomen politiikka Suomen politiikka Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä. Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin. Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.

Valtion aluehallinto

:Pääartikkeli: Suomen läänit Suomen läänit Suomen läänit Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi. Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.

Paikallishallinto

: Pääartikkeli: Suomen kunnat Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen. Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.

Paikallinen aluehallinto

: Pääartikkeli: Suomen maakunnat Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein. Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä. Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.

Maantiede

:Pääartikkeli: Suomen maantiede

Metsät

Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.

Vesistöt

Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne. Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.

Maastonmuodot

Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.

Talous

Haltitunturi Pääartikkeli: Suomen talous Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi. Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.

Matkailu

Yhdysvallat Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.

Väestö

Pääartikkeli: Suomen väestö Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.

Etniset ryhmät


- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 % :Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä

Maahanmuutto ja maastamuutto

Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

Väestön kielet

Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5  % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin. Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää: (lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])

Uskonnot

Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan. Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

Terveys

Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.

Koulutus

Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua. Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.

Kulttuuri

Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi. Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia. savolaiset]]

Urheilu

Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo. 1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.

Kirjallisuus

jalkapalloilijoista :Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.

Musiikki

:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.

Taide

:Pääartikkeli: Suomen taide Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.

Juhlapäivät

Katso myös


- Liikenne Suomessa
- Luettelo suomalaisista
- Luettelo suomalaisista yhtyeistä
- Puolustusvoimat
- Suomalainen keittiö
- Suomalaiset eurokolikot
- Suomen Rajavartiolaitos
- Suomi-neito

Aiheesta muualla


- [http://agricola.utu.fi/ Agricola – Suomen historiaverkko]
- [http://www.defmin.fi/ Puolustusministeriö]
- [http://www3.intermin.fi/PPA/PPA Suomi-tietokanta]
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Suomi Google Mapsissa]

Lähteet


- [http://www.stat.fi/ Tilastokeskus] Luokka:Suomi ms:Finland zh-min-nan:Suomi [[got:

Repola

Repola (venäjäksi Реболы, Repoly) on seutukunta Aunuksessa, Mujejärven hallintopiirissä, Karjalan tasavallassa Venäjällä. Alue sijaitsee Suomen rajan tuntumassa noin 70 kilometriä Lieksasta koilliseen. Repolan seutukunnan pinta-ala oli 11 000 neliökilometriä ja väkiluku 2 400 (1918). Nykysin asukkaita on 2 100 (1987), joista karjalaisten osuus 62%.

Historia

Repola kuuluu alueeseen, joka tuli 1800-luvulla tunnetuksi elinvoimaisesta runonlauluperinteestä. Elias Lönnrot kävi karjalaisten ja suomalaisten asumassa Repolassa runonkeruumatkoilla 1830-luvulla. Nykyään taito on lähes täysin kuollut. Heimosotien aikana vuonna 1918 Repolan asukkaiden pitämä kokous päätti ilmoittaa sähkeitse Venäjän hallitukselle, että Repolan kunta katsoo tämän päätöksen ja itsemääräämisoikeuden perusteella irtaantuneensa Venäjästä ja liittyneensä Suomeen ja tämän jälkeen katkaisevansa kaiken yhteyden Venäjän kanssa 1. syyskuuta 1918 klo 24.00. Naapurikunta Porajärvi teki samoin seuraavana vuonna. Repola hyväksyttiin osaksi Suomea ja sinne saatiinkin suomalainen hallinto; mm. nimismiehenä toimi Bobi_Sivén. Tarton rauhassa 1920 alueet kuitenkin luovutettiin Neuvosto-Venäjälle ja Suomi sai vastineeksi Petsamon. Syksyllä 1939 Neuvostoliitto tarjosi aluevaatimustensa vastineeksi Suomelle Repolasta ja Porajärveltä 5 525 neliökilometrin suuruista aluetta. Repola oli vielä suomalaisten miehittämä 1941–1944 jatkosodan aikana.

Repolan kyliä (1929)

Aimolahti, Haukkasaari, Jänissalmi, Kapustavaara, Kiimasvaara, Kimovaara, Kipo, Kolvasjärvi, Korhu, Koroli, Koroppi, Lentiera, Leveäniemi, Lukkasenvaara, Luovutsaari, Lusma, Mokkila, Muujärvi, Omelie, Pieninkä, Pläkkäjä, Repola, Riikosenniemi, Roukkula, Saarenpää, Suoverkka, Struna, Suulaansaari, Suuriniemi, Tsolkka, Tunttula, Tuomas, Tuulivaara, Tuuseni, Viitaranta, Virta, Vuosniemi, Ylä-Kiimasvaara

Aiheesta muualla


- [http://www.repola-seura.org/ Repola-Seura ry.] Luokka:Karjalan tasavalta Luokka:Venäjän Karjalan seutukunnat

Pinta-ala

Pinta-ala (tunnus A) on alueen koon mitta, pinta-ala kertoo kuinka suuri jokin kuvio on alueeltaan.

Yksiköitä

Pinta-alan SI-johdettu yksikkö on neliömetri (m²). Isompiin alueisiin käytetään usein neliökilometriä (km²). Viljelysmaata ja metsää mitataan usein hehtaareissa (1 ha = 0,01 km²). Se on toisen maa-alan mitan, aarin (a), moninkerta – nimensä mukaisesti (heht(o)aari) sata aaria. Aaria ei enää juurikaan käytetä.

Kaavoja

Joitain yleisiä kaavoja kaksiuloitteisten kappaleiden pinta-alan (A) määrittämiseen:
- Neliö tai muu suorakulmio: A = l · w (jossa l on pituus ja w on leveys); neliön tapauksessa l = w.
- Ympyrä: A = π · r2 (jossa r on säde)
- Kolmio: A = B · h / 2 (jossa B on kannan leveys ja h on etäisyys janasta). Tätä kaavaa voidaan käyttää jos korkeus h on tunnettu. Jos kaikkien kolmen sivun pituudet ovat tunnettuja, voidaan käyttää Heronin kaavaa \sqrt, jossa a, b ja c ovat kolmion sivujen pituudet ja s = (a + b + c)/2 eli puolet kolmion piiristä. Joidenkin kolmiulotteisten kappaleiden pinta-alojen laskukaavoja:
- Pallo: A = 4·π·r2 , missä r on pallon säde

Katso myös


- luettelo valtioista pinta-alan mukaan Luokka:Geometria Luokka:suureet ja:面積 simple:Area zh-cn:面积 zh-tw:面積

Väkiluku

Väkiluku eli asukasluku merkitsee asukkaiden määrää tietyllä maantieteellisellä alueella. Väkiluku suhteutetaan usein alueen pinta-alaan jakamalla asukkaiden määrä alueen koolla, tavallisesti neliökilometreinä mitattuna. Täten saadaan väestöntiheys.

Katso myös


- Luettelo valtioista väkiluvun mukaan Luokka:Väestötiede ja:人口 simple:Population th:ประชากร zh-min-nan:Jîn-kháu

1800-luku

Tärkeitä tapahtumia


- 1803–1815: Napoleonin sodat, Napoleon valloittaa suuren osan Eurooppaa.
  - 1809: Aleksanteri I liittää Suomen Venäjään.
- 1815: Wienin kongressi
- Orjuus päättyy Britannian siirtomaissa ja Amerikassa.
- Viktoriaaninen aika 1837–1901: Yhdistynyt Kuningaskunta on Euroopan johtava mahti.
- Kiinan oopiumsodat (ensimmäinen 1840 ja toinen 1856) johtivat Kiinan heikentymiseen
- 1848: Hullu vuosi Euroopassa. Vallankumouksia lähes joka maassa. Karl Marx kirjoittaa Kommunistisen manifestin
- 1854–1856, Krimin sota.
- 1859 Charles Darwin julkaisee teoksensa Lajien synty evoluutiosta.
- 1861–1865 Yhdysvaltain sisällissota
- 1866: Meiji-restauraatio Japanissa
- 1866: Itävalta-Unkari muodostetaan.
- 1869: Suezin kanava avataan.
- 1870–1871: Saksan-Ranskan sota, Saksa yhdistyy Preussin johdolla.
- Italia yhdistyy
- 1877 Belgian kuningas Leopold II ostaa suuren alueen Afrikkaa, josta muodostetaan Kongon vapaavaltio.
- 1898: Yhdysvaltain-Espanjan sota lopettaa Espanjan suurvalta-ajan ja korostaa Yhdysvaltain sotilaallista mahtia Amerikoissa.
- Teollinen vallankumous jatkuu: käyttöön rautatiet, lennätin ja puhelin.
- Muuttoliike Euroopasta Yhdysvaltoihin. Australiasta ja Yhdysvalloista löydetään kultaa.

Merkittäviä henkilöitä

Hallitsijoita


- Aleksanteri I
- Napoleon Bonaparte
- Otto von Bismarck, saksalainen poliitikko
- Giuseppe Garibaldi, Italian yhdistäjä
- Viktoria
- Mutsuhito, Japanin keisari

Kirjailijoita


- Charles Dickens
- Victor Hugo
- Edgar Allan Poe
- Mark Twain
- Leo Tolstoi
- Fjodor Dostojevski
- Johann Wolfgang von Goethe
- Jules Verne
- Elias Lönnrot
- Johan Ludvig Runeberg
- Sakari Topelius

Taiteilijoita


- Ludwig van Beethoven
- Johannes Brahms
- Giuseppe Verdi
- Richard Wagner
- Antonín Dvořák
- Vincent van Gogh
- Frédéric Chopin

Filosofeja


- Friedrich Nietzsche

Poliittisia henkilöitä


- Karl Marx, poliittinen filosofi
- Benjamin Disraeli
- J. V. Snellman

Yhteiskuntatieteilijöitä


- Alfred Marshall, kansantaloustieteilijä
- John Stuart Mill, taloustieteilijä ja filosofi

Tiedemiehiä


- Charles Darwin, biologi
- Gregor Mendel, biologi
- Thomas Alva Edison, keksijä
- Louis Pasteur, biologi
- Henri Becquerel

Keksintöjä


- Auto
- Elokuva
- Höyryveturi ja rautatie
- Lennätin
- Puhelin
- Sähkövalo
- Valokuvaus
- Radio Luokka:1800-luku als:19. Jahrhundert zh-min-nan:19 sè-kí ko:19세기 ja:19世紀 simple:19th century th:คริสต์ศตวรรษที่ 19

1919

Tapahtumia


- 5. tammikuuta - Saksan tasavallassa Spartakistikapina, kommunistinen vallankumousyritys.
- 16. tammikuuta - Yhdysvalloissa annetaan perustuslain 18. lisäys alkoholijuomien kieltolaista.
- 18. tammikuuta - Versaillesin rauhankokous alkaa Pariisissa.
- 25. tammikuuta - Kansainliitto perustettiin.
- 3. helmikuuta - Puna-armeija miehitti Ukrainan, katso Ukrainan itsenäistyminen
- 11. helmikuuta - Friedrich Ebert valittiin Saksan presidentiksi.
- 14. helmikuuta - Puolan-Neuvostoliiton sota alkoi.
- 1. maaliskuuta - Maaliskuun ensimmäisen päivän liike Koreassa Japanin siirtomaavaltaa vastaan.
- 2. maaliskuuta - Ensimmäinen kommunistinen internationaali alkoi Moskovassa
- 23. maaliskuuta - Benito Mussolini perusti fasistipuolueen Italiassa.
- 31. maaliskuuta - Yleislakko alkoi Ruhrin alueella.
- 6. huhtikuuta - München julistettiin neuvostotasavallaksi. Vallankumous murskattiin 3. toukokuuta mennessä.
- 13. huhtikuuta - Britit ja Gurkhat surmaavat 389 intialaista.
- 1. toukokuuta - Väkivaltaisia mielenosoituksia Ranskassa ja Yhdysvalloissa.
- 4. toukokuuta - Toukokuun neljännen päivän liike Kiinassa ulkomaista kolonialismia vastaan.
- 29. toukokuuta - Arthur Eddington vahvisti havainnoillaan Einsteinin suppean suhteellisuusteorian auringonpimennyksen aikana.
- 1. kesäkuuta - Alkoholijuomien kieltolaki astui voimaan Suomessa (kumottiin 9. helmikuuta 1932)
- 21. kesäkuuta - Amiraali Ludvig von Reuter määräsi Saksan keisarikunnan keisarillisen laivaston (Kaiserliche Marine) alukset upotettavaksi Scapa Flow'ssa estääkseen niiden jäämisen brittien käsiin. 51 alusta upotettiin ja kuolleet yhdeksän merimiestä olivat ensimmäisen maailmansodan viimeiset uhrit.
- 28. kesäkuuta - Versaillesin rauhansopimus allekirjoittiin Saksan osalta.
- 31. heinäkuuta - Lontoon ja Liverpoolin poliisimiehet lakkoilivat ammattiliiton tunnustamiseksi. Yli 2000 erotettiin.
- 25. heinäkuuta - Kaarlo Juho Ståhlberg valittiin Suomen tasavallan presidentiksi.
- 11. elokuuta - Weimarin tasavallan perustuslaki allekirjoitetaan.
- 19. elokuuta - Afganistan sai itsenäisyyden Britti-imperiumista.
- 16. elokuuta - Ensimmäinen Sleesian kansannousu, puolalaiset kapinoivat saksalaisia vastaan.
- 31. elokuuta - Yhdysvaltain kommunistipuolue perustettiin (Communist Party of the United States of America).
- 27. syyskuuta - Viimeiset brittijoukot vetäytyivät Arkangelista.
- 1. lokakuuta - Rotumellakoita Arkansasissa, Yhdysvalloissa (Elaine Race Riot).
- 2. lokakuuta - Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson saa sairaskohtauksen ja halvaantuu.
- 28. lokakuuta - Yhdysvalloissa tulee voimaan kieltolaki.

Muita tapahtumia


- Ahvenanmaalla järjestetään kansanäänestys liittymiseksi Ruotsiin.
- Saksassa ja Luxemburgissa annetaan naisille äänioikeus.

Syntyneitä


- 5. helmikuuta - Andreas Papandreou, kreikkalinen poliitikko (k. 1996)
- 17. maaliskuuta - Nat King Cole, laulaja (k. 1965)
- 8. huhtikuuta - Ian Douglas Smith, Rhodesian valkoisen hallituksen johtaja 1965--1970.
- 7. toukokuuta - Eva Perón, "Evita", Argentiinan Juan Perónin vaimo (k. 1952)
- 20. heinäkuuta - Edmund Hillary, vuorikiipeilijä
- 22. lokakuuta - Doris Lessing, kirjailija
- 26. lokakuuta - Mohammad Reza Pahlavi, Iranin šaahi (k. 1980)
- 10. marraskuuta - Mihail Kalašnikov, keksijä
- 11. marraskuuta - Kalle Päätalo, kirjailija

Kuolleita


- 6. tammikuuta - Theodore Roosevelt, 26. Yhdysvaltain presidentti (s. 1858)
- 15. tammikuuta - Rosa Luxemburg ja Karl Liebknecht
- 10. huhtikuuta - Emiliano Zapata, meksikolainen vallankumouksellinen Luokka:1910-luku ms:1919 ko:1919년 ja:1919年 simple:1919 th:พ.ศ. 2462

Luokka:Karjalan tasavalta

Luokka:Venäjän tasavallat Luokka:Karjala ko:분류:카렐리야 공화국

Knights of the Maltese Cross

The Knights Hospitaller (also known by such names as Knights of Rhodes, Knights of Malta, Cavaliers of Malta, & Order of St John of Jerusalem) is a tradition which began as a Benedictine nursing Order founded in Jerusalem, following the First Crusade, ca. 1100 AD, and soon became a Christian military order under its own charter, and was charged with the care and defense of pilgrims. Following the loss of Christian territory in the Holy Land, the Order operated from Rhodes, over which it was sovereign, and later from Malta as a vassal state under the King of Sicily. The mediæval Order can be said to have come to an end following its ejection from Malta by Napoleon. The Sovereign Military Hospitaller Order of St. John of Jerusalem of Rhodes and of Malta (abbreviated SMOM) is the main successor to this tradition. Napoleon

History

Foundation and early history

In 600, Abbot Probus was commissioned by Pope Gregory the Great to build a hostel in Jerusalem to treat and care for Christian pilgrims to the Holy Land. In 800, Charlemagne, Emperor of the Holy Roman Empire, enlarged Probus' hostel and added a library to it. About 200 years later, in 1005, Caliph El Hakim destroyed the hostel and three thousand other buildings. He made the Christians wear wooden crosses, half a meter long by half a meter wide, around their necks. Although Christians were not allowed to buy slaves, male or female, and had few other privileges, they were allowed to ride horses on the condition that they ride with wooden saddles and unornamented girths. In 1023, merchants from Amalfi and Salerno in Italy were given permission by the Caliph Haroun el Raschid of Egypt to rebuild the hospice in Jerusalem. The hospice, which was built on the site of the monastery of Saint John the Baptist, took in Christian pilgrims traveling to visit the cities and sites where Jesus was born, lived, died, rose again, and ascended. It was served by Benedictine Brothers. The monastic hospitaller order was founded following the First Crusade by the Blessed Gerard, whose role as founder was confirmed by a Papal bull of Pope Paschal II in 1113. Gerard acquired territory and revenues for his order throughout the Kingdom of Jerusalem and beyond. His successor, Raymond du Puy de Provence, established the first significant Hospitaller infirmary near to the Church of the Holy Sepulchre in Jerusalem. Initially the group just cared for those pilgrims who made it to Jerusalem but the order soon extended into providing an armed escort to pilgrims. The escort soon grew into a substantial force. Together with the Knights Templar, formed in 1119, they became one of the most powerful Christian groups in the area. The order came to distinguish itself in battles with the Muslims, its soldiers wearing a black surcoat with a white cross. By the mid-12th century, the order was clearly divided into military brothers and those who worked with the sick. It was still a religious order and had useful privileges granted by the Papacy, for example, the order was exempt from all authority save that of the Pope, and it paid no tithes and was allowed its own religious buildings. Many of the more substantial Christian fortifications in the Holy Land were the work of either the Templars or Hospitallers, at the height of the Kingdom of Jerusalem the Hospitallers held seven great forts and 140 other estates in the area. The two largest of these, their bases of power in the Kingdom and in the Principality of Antioch, were Krak des Chevaliers, and Margat, both located near Tripoli. The property of the Order was divided into priories, subdivided into bailiwicks, which in turn were divided into commanderies. commanderies

Knights of Rhodes

The rising power of Islam eventually pushed the Knights out of their traditional holdings in Jerusalem. After the fall of the Kingdom of Jerusalem (Jerusalem itself fell in 1187), the Knights were confined to the County of Tripoli and when Acre was captured in 1291 the order sought refuge in the Kingdom of Cyprus. Finding themselves becoming enmeshed in the politics of that kingdom, their Grand Master Guillaume de Villaret created a plan of acquiring their own temporal domain, selecting Rhodes to be their new home. His successor Fulkes de Villaret executed the plan, and on August 15, 1309 after over two years of campaigning, the island of Rhodes surrendered to the knights. They also gained control of a number of neighboring islands, as well as the Anatolian ports of Bodrum and Castellorizon. The Knights Templar were dissolved in 1312 and much of their property was given to the Hospitallers. The holdings were organized into eight tongues (one each in Aragon, Auvergne, Castile, England, France, Germany, Italy, and Provence). The English prior at the time was Philip Thame, who acquired the estates allocated to the English tongue from 1330 to 1358. On Rhodes, now known as the Knights of Rhodes they were forced to become a more militarized force, fighting especially with the Barbary pirates. They withstood two invasions in the 15th century, one by the Sultan of Egypt in 1444 and another by Mehmed II in 1480, who after the fall of Constantinople made the Knights a priority target. However in 1522 an entirely new sort of force arrived when 400 ships under the command of Suleiman delivered 200,000 men to the island. Against this force the Knights had about 7,000 men-at-arms, and the walls of the city. The resulting siege lasted six months, at the end of which the survivors were allowed to leave Rhodes and retreated to the Kingdom of Sicily. In exchange, the knights promised to leave Suleiman's minions in peace. It would not be a promise they would keep.

Knights of Malta

Kingdom of Sicily, Valletta, Malta, May 8 2005.]] After seven years of moving from place to place in Europe, the Knights were re-established on Malta in 1530 by the order of Pope Clement VIII and Emperor Charles V of Austria, with the consent of their feudal landlord the King of Sicily. Their annual fee for the island was a single Maltese falcon, which they had to give annually on All Souls Day to the Viceroy of Sicily, who acted as the King's representative. Here the renamed Knights of Malta continued their actions against piracy, their fleet targeting the Barbary pirates. Although they had only a small number of ships, they nevertheless quickly drew the ire of the Ottomans who were less than happy to see the order re-established. Accordingly, they assembled another massive army in order to dislodge the Knights from Malta, and in 1565 invaded, starting the Great Siege of Malta. At first the battle looked to be a repeat of the one on Rhodes. Most of the cities were destroyed and about half the Knights died in battle. But things changed dramatically when a relief force arrived from Spain. In the ensuing retreat the Ottomans lost some 30,000 men, enough to secure the island for a time. The siege is portrayed vividly in the frescoes of Matteo Perez d'Aleccio in the Hall of St. Michael and St. George, also known as the Throne Room, in the Grandmaster's Palace, Valletta. Four of the original modellos, painted in oils by Perez d'Aleccio between 1576 and 1581, can be found in the Cube Room of the Queen's House, Greenwich, London. After the siege a new city had to be built -- the present city of Valletta, so named in memory of its valiant grand master Jean de la Vallette who had sustained this siege. In 1571, the growing Ottoman fleet decided to give challenge once again, but this time were met at sea by a huge modern Spanish-Venetian fleet under the command of Don Juan de Austria, son of Emperor Charles V. The Ottomans were outgunned, outmanuvered and outrun, and by the end of the day almost the entirety of their fleet was destroyed or captured in what is now known as the Battle of Lepanto. In 1607 its Head of state, the Grand master, was granted the status of Reichsfürst (Prince of the Empire, even though their territory was always south of the empire), and in 1630 awarded ecclesiastic equality with the cardinals and the unique hybrd style His Most minent Highness, reflecting both qualities qualifying him as a true Prince of the church. Following the naval victory at Lepanto the Knights continued to attack pirates, and their base became a center for slave trading, selling captured Africans and Turks and conversely freeing Christian slaves. Malta remained a slave market until well into the eighteenth century. It required a thousand slaves to equip merely the galleys of the order.

Retreat in Europe

eighteenth century.]] The group lost a number of its European holdings following the rise of Protestantism but survived on Malta. The property of the English branch was confiscated in 1540. In 1577, the German Bailiwick of Brandenburg became Lutheran, but continued to pay its financial contribution to the Order, until the branch was turned into a merit Order by the King of Prussia in 1812. The "Johanniter Orden" was restored as a Prussian Order of Knights Hospitaller in 1852. The Knights of Malta had a strong presence within the Imperial Russian Navy and the pre-revolutionary French Navy. When De Poincy was appointed Governor of the French colony on St. Kitts in 1639, he was a prominent Knight of St. John and dressed his retinue with the emblems of the order. The Order's presence in the Caribbean was eclipsed with his death in 1660. He also bought the island of Saint Croix as his personal estate and deeded it to the Knights of St. John. In 1665, St. Croix was bought by the French West India Company, ending their exploits in the Caribbean.

The loss of Malta

Their Mediterranean stronghold of Malta was captured by Napoleon in 1798 when he made his expedition to Egypt. As a ruse, Napoleon asked for safe harbor to resupply his ships, and then turned against his hosts once safely inside Valletta. Grand Master Ferdinand von Hompesch failed to anticipate or prepare for this threat, provided no effective leadership, and readily capitulated to Napoleon. This was a terrible affront to most of the Knights desiring to defend their stronghold and sovereignty. The Order continued to exist in a diminished form and negotiated with European governments for a return to power. The Emperor of Russia gave the largest number of Knights shelter in St. Petersburg and this gave rise to the Russian tradition of the Knights Hospitaller and recognition within the Russian Imperial Orders. In gratitude, the Knights declared Ferdinand von Hompesch deposed and Emperor Paul I was elected as the new Grand Master. Following Paul's murder in 1801, in 1803 a Roman Catholic master was restored to the Order in Rome. By the early 1800s, the Order had been severely weakened by the loss of its Priories throughout Europe. Only 10% of the Order's income came from traditional sources in Europe, with the remaining 90% being generated by the Russian Grand Priory until 1810. This was partly reflected in the government of the Order being under Lieutenants, rather than Grand Masters in the period 1805 to 1879, when Pope Leo XIII restored a Grand Master to the Order. This signalled the revival of the Order's fortunes as a humanitarian and ceremonial organization. In 1834, the revived Order established a new headquarters in Rome. The revived organization is known as the Sovereign Military Order of Malta, which is discussed further.

Revival in England as the Order of St. John of Jerusalem

The property of the Order in England was confiscated by Henry VIII because of a dispute with the Pope over the dissolution of his marriage to Catherine of Aragon, which eventually led to the dissolution of the monasteries. Although not formally suppressed, this caused the activities of the English Langue to come to an end. A few Scottish Knights remained in communion with the French Langue of the Order. In 1831, a revived English Order was founded by French Knights and became known as the Most Venerable Order of St. John of Jersualem of the British Realm. It received a Royal Charter from Queen Victoria in 1888 and spread across the United Kingdom, the British Commonwealth, and the United States of America. However, it was only recognized by the Sovereign Military Order of Malta in 1963. Its most well-known activities are based around St. John Ambulance.

Protestant Continuation in continental Europe

Following the Protestant Reformation, most German chapters of the order declared their continued adherence to the Order while accepting Protestant theology. As the Balley Brandenburg des Ritterlichen Ordens Sankt Johannis vom Spital zu Jerusalem, the order continues today, gaining increasing independence from its Roman Catholic mother order. The Protestant branch spread into several other protestant countries (i.e. Hungary, the Netherlands, and Sweden). These sub-branches are now independent too. All four branches are in loose alliance with the British order in the Alliance of Orders of St John of Jerusalem.

The modern Sovereign Military Order of Malta

Alliance of Orders of St John of Jerusalem Alliance of Orders of St John of Jerusalem The Sovereign Military Hospitaller Order of St. John of Jerusalem of Rhodes and of Malta, better known as the Sovereign Military Order of Malta or SMOM, is a Catholic lay order that claims to be a sovereign entity and has permanent observer status at the United Nations. SMOM is considered to be the most direct successor to the medieval Knights Hospitaller, also known as the Knights of Malta, and today operates as a largely charitable and ceremonial organization.

Name and motto

The full official name is Sovereign Military Hospitaller Order of St. John of Jerusalem of Rhodes and of Malta (in English) or Sovrano Militare Ordine Ospedaliero di San Giovanni di Gerusalemme di Rodi e di Malta (in Italian). Conventionally, they are also known as the Order of Malta. The order has a large number of local chapters around the world but there also exist a number of organizations with similar-sounding names that are unrelated, including several fraudulent orders seeking to capitalize on the name. The Order's motto is Tuitio Fidei et Obsequium Pauperum (Latin for Defence of the faith and assistance to the suffering).

International status of the Order

The exact nature of the entity is somewhat nebulous and subject to controversy: it claims to be a traditional example of a sovereign entity other than a state. Its two headquarters in Rome, namely the Palazzo Malta in Via dei Condotti 68 (where the Grand Master resides and Government Bodies meet), and the Villa Malta on the Aventine (which hosts the Grand Priory of Rome, the Embassy of the Order to Holy See and the Embassy of the Order to Italy), are granted extraterritoriality. However, unlike Vatican City, SMOM has no sovereign territory. The United Nations does not classify it as a "non-member state" but as one of the "entities and intergovernmental organizations having received a standing invitation to participate as observers." For instance, while the International Telecommunication Union has granted radio identification prefixes to such quasi-sovereign jurisdictions as the United Nations and the Palestinian Authority, SMOM has never received one. For awards purposes, amateur radio operators consider SMOM to be a separate "country," but stations transmitting from there use an entirely unofficial callsign starting with the prefix "[http://www.arrl.org/awards/dxcc/list_1a0.html 1A0]". Although some legal scholars accept a claim to sovereign status, leading experts in international law, notably Dr. Ian Brownlie, and Dr. Helmut Steinberger, and Dr. Wilhelm Wengler, do not. Even taking into account its ambassadorial status among many nations, such a claim is rejected. Specifically Professor Dr Wilhelm Wengler, a German Professor of International law, takes up this specific point in his book "Volkerrecht", and rejects the notion that recognition of the Order by some states can make it a subject of international law. The Holy See in 1953 proclaimed "in the Lord's name" that the Order of Malta was only a "functional sovereignty" - due to the fact that it did not have all that pertained to true sovereignty, such as territory. SMOM has formal diplomatic relations with [http://www.orderofmalta.org/attdiplomatica.asp?idlingua=5 93 states] (many of which are non-Catholic), and has official relations with another [http://www.orderofmalta.org/attdiplomatica.asp?idlingua=5 6 countries], non-state subjects of international law like European Union and International Committee of the Red Cross, and a number of [http://www.orderofmalta.org/attdiplomatica.asp?idlingua=5 international organizations]. Its international nature is useful in enabling it to pursue its humanitarian activities without being seen as an operative of any particular nation. Its claimed sovereignty is also expressed in the issuance of passports, [http://www.targheitaliane.it/smom/smom.html licence plates], [http://www.orderofmalta.org/filatelica.asp?idlingua=5 stamps], and [http://www.orderofmalta.org/numismatica.asp?idlingua=5 coins]. The latter are appreciated more for their subject matter rather than for use as postage or currency. Starting in 2005, SMOM issues stamps with the Euro as the unit of postage, while Scudo (pl. Scudi) remains the SMOM's official currency.

Government of the Order

The proceedings of the Order are governed by its Constitutional Charter and the Order's Code. It is divided internationally into various territorial Grand Priories, Priories, and Sub-Priories. The supreme head of the Order is the Grand Master, who is elected for life by the Council Complete of State. Voters in the Council include the members of the Sovereign Council, other office-holders and representatives of the members of the Order. The Grand Master is aided by the Sovereign Council, which is elected by the Chapter General, the legislative body of the Order. The Chapter General meets every five years; at each meeting, all seats of the Sovereign Council are up for election. The Sovereign Council includes six members and four High Officers: the Grand Commander, the Grand Chancellor, the Grand Hospitaller and the Receiver of the Common Treasure. The Grand Commander is the chief religious officer of the Order and serves as "Interim Lieutenant" during a vacancy in the office of Grand Master. The Grand Chancellor is responsible for the administration of the Order. The Grand Hospitaller coordinates the Order's humanitarian and charitable activities. Finally, the Receiver of the Common Treasure is the Order's financial officer. Prior to the 1990s, all officers of the Order must be of noble birth, i.e armigerous for at least 100 years. This remains the case. However, Knights of Magistral Grace [i.e. those without noble proofs], may make the Promise of Obedience and may, at the discretion of the Grand Master & Sovereign Council, enter the novitiate to become professed Knights of Justice. The Order's finances are audited by a Board of Auditors, which includes a President and four Councillors, all elected by the Chapter General. The Order's judicial powers are exercised by a group of Magistral Courts, whose judges are appointed by the Grand Master and Sovereign Council.

Mimic Orders

Following the end of World War II, and taking advantage of the lack of State Orders in the Italian Republic, an Italian had given himself an identity of a Polish Prince, and did a brisk trade in Maltese Crosses as the Grand Prior of the fictitious "Grand Priory of Podolia". Others followed suit such as the Grand Prior of the Holy Trinity of Villeneuve. The former was successfully prosecuted for fraud, and the latter gave up after a police visit. However, the latter organisation resurfaced in Malta in 1975, and then by 1978 in the USA, where it still continues. The large passage fees (alleged in some cases to be in the region of $50,000) collected by the American Association of "SMOM" in the early 1950s may well have tempted a man named Charles Pichel to create his own "Sovereign Order of St. John of Jerusalem, Knights Hospitaller" in 1956. Pichel avoided the problems of being an imitation of "SMOM" by giving his organization a mythical history by claiming the American organization he led was founded within the genuine Russian tradition of the Knights Hospitaller in 1908, a spurious claim, but which nevertheless misled many including some academics. In truth, the foundation of his organisation had no connection to the genuine Russian tradition of the Knights Hospitaller. Once created, the attraction of Russian Nobles into membership of Pichel’s “Order” lent some credence to his claims. These organizations have led to scores of other mimic Orders. Two offshoots of the Pichel Order have been successful in gaining the backing of exiled Monarchs, the late King Peter II of Yugoslavia, and King Michael of Romania.

List of Grand Masters

Michael of Romania
- The Blessed Gerard (1099-1120)
- Raymond du Puy de Provence (1120-1160)
- Auger de Balben (1160-1163)
- Arnaud de Comps (1162-1163)
- Gilbert d'Aissailly (1163-1170)
- Gastone de Murols (c. 1170-1172)
- Gilbert of Syria (1172-1177)
- Roger de Moulins (1177-1187)
- Hermangard d'Asp (1187-1190)
- Garnier de Naplous (1190-1192)
- Geoffroy de Donjon (1193-1202)
- Alfonse of Portugal (1203-1206)
- Geoffrey le Rat (1206-1207)
- Guerin de Montaigu (1207-1228)
- Bertrand de Thessy (1228-1231)
- Guerin de Montaigu (1231-1236)
- Bertrand de Comps (1236-1240)
- Pierre de Vielle-Bride (1240-1242)
- Guillaume de Chateauneuf (1242-1258)
- Hugues de Revel (1258-1277)
- Nicolas Lorgne (1277-1284)
- Jean de Villiers (1284-1294)
- Odon de Pins (1294-1296)
- Guillaume de Villaret (1296-1305)
- Foulques de Villaret (1305-1319)
- Helion de Villeneuve (1319-1346)
- Dieudonné de Gozon (1346-1353)
- Pierre de Corneillan (1353-1355)
- Roger de Pins (1355-1365)
- Raymond Berenger (1365-1374)
- Robert de Juliac (1374-1376)
- Jean Fernandez de Heredia (1376-1396)
  - Riccardo Caracciolo (1383-1395) Rival Grand Master
- Philibert de Naillac (1396-1421)
- Antonio Fluvian de Riviere (1421-1437)
- Jean de Lastic (1437-1454)
- Jacques de Milly (1454-1461)
- Piero Raimondo Zacosta (1461-1467)
- Giovanni Battista Orsini (1467-1476)
- Pierre d'Aubusson (1476-1503)
- Emery d'Amboise (1503-1512)
- Guy de Blanchefort (1512-1513)
- Fabrizio del Carretto (1513-1521)
- Philippe Villiers de L'Isle-Adam (1521-1534)
- Piero de Ponte (1534-1535)
- Didier de Saint-Jaille (1535-1536)
- Jean de Homedes (1536-1553)
- Claude de la Sengle (1553-1557)
- Jean de la Vallette (1557-1568)
- Pierre de Monte (1568-1572)
- Jean de la Cassiere (1572-1581)
- Hugues Loubenx de Verdalle (1581-1595)
- Martin Garzez (1595-1601)
- Alof de Wignacourt (1601-1622)
- Luis Mendez de Vasconcellos (1622-1623)
- Antoine de Paule (1623-1636)
- Juan de Lascaris-Castellar (1636-1657)
- Antoine de Redin (1657-1660)
- Annet de Clermont-Gessant (1660)
- Raphael Cotoner (1660-1663)
- Nicolas Cotoner (1663-1680)
-