:: wikimiki.org ::
| Portugali |
Portugali
Portugali on Euroopan lounaisosassa sijaitseva valtio. Siihen kuuluu myös kaksi saaristoa: Azorit ja Madeira. Portugalin ainoa rajanaapuri on Espanja.
Historia
Portugaliin ovat vaikuttaneet oli 3000 vuoden ajan eri sivilisaatiot. Foinikialaiset, kreikkalaiset, keltit, karthagolaiset, roomalaiset, germaanit ja arabit ovat jättäneet vaikutuksensa Portugaliin.
1000-luvun lopulla burgundilainen ritari Henrik nousi Portugalin kreiviksi. Hän onnistui yhdistämään Portucalen ja Coimbran kreivikunnat ja julistautui itsenäiseksi Leónin ja Kastilian välisen sodan aikana. Itsenäisyyttä hän ei kuitenkaan onnistunut saamaan.
Portugalin perinteinen alku lasketaan päivämäärästä 24. kesäkuuta 1128, jolloin Alfonso Henriques voitti São Mameden taistelun. Alfonso julisti itsensä Portugalin ruhtinaaksi ja 1139 ensimmäiseksi Portugalin kuninkaaksi. 5. lokakuuta 1143 Portugalin tunnustettiin viimein itsenäiseksi Zamoran kokouksessa Pyhän istuimen edustajien avustuksella. Alfonso jatkoi valloituksia islaminuskoisilta maureilta etelässä Temppeliherrain ritarikunnan avustuksella. Portugalin reconquista oli ohi 1250 Algarven valloituksen jälkeen, ja raja muiden kuningaskuntien kanssa pysyi tästä lähin lähes muuttumattomana.
Portugalin imperiumin rakennus alkoi 1415, kun portugalilainen armada purjehti kuningas Juhana I ja poikiensa Duarten, Henrikin ja Alfonson kanssa kohti Ceutaa Pohjois-Afrikassa. Mukana oli myös legendaarinen sankari Nuno Álvares Pereira. 21. elokuuta rikas islamilainen kauppakaupunki oli valloitettu.
Henrik Purjehtijan kiinnostus tutkimusmatkoihin ja tekniset edistysaskeleet navigaatiossa johtivat laajoihin edistysaskeliin tietämyksessä. Tutkimusmatkoja rahoitettiin Temppeliherrain varoilla, heidän haettuaan turvaa Portugalista vainojen vuoksi.
Vuonna 1418 Henrik Purjehtijan kapteeni João Gonçalves Zarco ja Tristão Vaz Teixeira löysivät Porto Santon saaren. Vuonna 1419 Zarco nousi maihin Madeiralla. Azorit löydettiin vuosien 1427 ja 1431 välillä. Vuonna 1434 Gil Eanes ohitti Cape Bojadorin Marokossa, mikä aloitti Afrikan tutkimukset. Myöhemmin karavellit löysivät Guineanlahden ja Kongojoen suiston.
Bartolomeu Dias kiersi ensimmäisenä Hyväntoivonniemen 1487. Vasco da Gama purjehti Intiaan saapuen Calicutiin 20. toukokuuta 1498 ja palasi Portugaliin seuraavana vuonna. Vuonna 1500 Pedro Álvares Cabral purjehti ensimmäisenä Brasilian rannikolle. Kymmenen vuotta myöhemmin Alfonso d'Albuquerque valloitti Goan.
Vuonna 1578 nuori kuningas Sebastião I kuoli taistelussa. Koska Espanjan Filip II oli portugalilaisen prinsessan poika, hänestä tuli Portugalinkin hallitsija nimellä Filip I 1580. Portugali säilytti aluksi omat lakinsa, rahansa ja hallituksensa. Kolmas espanjalainen kuningas, Filip III, yritti tehdä Portugalista Espanjan maakunnan. Tämän vuoksi Bragançan herttua, Portugalin kuningassuvun jäsen, julistettiin Portugalin kuninkaaksi 1. joulukuuta 1640 nimellä Juhana IV ja Espanjaa vastaan sodittiin perimyssota. Portugali menetti joitain siirtomaitaan, etupäässä Aasiassa.
Lissabon tuhoutui maanjäristyksessä 1755. Vuonna 1801 Napoleonin sotien aikana Portugali miehitettiin ja se menetti Olivençan Espanjalle. Pian Brasilia julistautui itsenäiseksi keisari Pedro I:n alaisuudessa, josta tuli myös Portugalin Pedro IV.
Vuoden 1910 vallankumous syrjäytti monarkian ja aloitti ensimmäisen tasavallan. Sitä leimasi kaaos, ja 1926 kansallismielisten sotilasvallankaappaus aloitti toisen tasavallan, joka johti lähes 50 vuoden sortohallintoon. Vaikka aika oli taloudellisesti vakaata, se johti Portugalin siirtomaavallan loppuun. Intia otti haltuunsa Portugalin Intian 1961. Myös Angolassa, Mosambikissa ja Portugalin Guineassa syntyi itsenäisyysliikkeitä. Siirtomaasodissa sissejä ei saatu kukistettua, ja tyytymättömyys sotiin johti vuoden 1974 vallankumoukseen.
Verettömän neilikkavallankumouksen jälkeen julistettiin kolmas tasavalta, ja aloitettiin laajat demokratiauudistukset. Afrikan siirtomaille myönnettiin itsenäisyys 1975. Joulukuussa 1975 Indonesia valloitti Portugalin Timorin viikon itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Macao palasi Kiinalle 1999.
Vuonna 1986 Portugali liittyi Euroopan talousyhteisöön, joka on nykyisin Euroopan unioni.
Politiikka
Portugalin valtion pää on presidentti, joka nimittää pääministerin parlamentin neuvosta. Presidentillä on oikeus hajottaa hallitus ja parlamentti ja oikeus julistaa sota tai rauha. Hän on myös asevoimien ylipäällikkö. Presidentti valitaan viisivuotiskausille kansanvaalilla.
Parlamentti, tasavallan kokous (Assembleia da República), on yksikamarinen 230 jäseninen. Sen jäsenet valitaan suhteellisella vaalilla nelivuotiskausiksi.
Portugalissa on kaksi pääpuoluetta, sosiaalidemokraattinen PSD (Partido Social Democrata) ja sosialistinen PS (Partido Socialista). PSD:tä pidetään keskustaoikeistolaisena ja PS:ää keskustavasemmistolaisena. Pienempiä puolueita ovat kansanpuolue PP (Partido Popular), PCP (Partido Comunista Português), vihreä (Os Verdes) ja vasemmistoliitto BE (Bloco de Esquerda).
Portugalia on hallinnut maaliskuusta 2005 lähtien PS:n enemmistöhallitus, jonka pääministerinä on José Sócrates.
Maakunnat ja autonomiset alueet
Portugalissa on 18 piiriin (distritos, yksikkö - distrito): Aveiro, Beja, Braga, Bragança, Castelo Branco, Coimbra, Évora, Faro, Guarda, Leiria, Lisboa (Lissabon), Portalegre, Porto, Santarém, Setúbal, Viana do Castelo, Vila Real ja Viseu.
Näiden lisäksi kaksi autonomista aluetta (regiões autónomas): Azorit (Açores) ja Madeira. Alueet jaetaan edelleen kuntiin.
Maantiede
Madeira
Madeira
Manner-Portugalin jakavaa kahtia sen suurin joki, Tejo. Pohjoisessa maan on vuoristoista, sisämaassa on tasankoja. Portugalin korkein kohta, Pico Alto (2 351 m) on kuitenkin Azoreilla.
Etelässä maa on kumpulevaa tasankoa. Ilmasto on jokin verran lämpimämpi ja kuivempi kuin pohjoisessa. Pohjoisessa vuoden keskilämpötila on 13 °C ja etelässä 18 °C.
Muita suuria jokia ovat Douro, Minho ja Guadiana, jotka kaikki saavat alkunsa Espanjasta. Rio Mondego, suurin joki joka on kokonaan Portugalin puolella, saa alkunsa Serra da Estrelan vuoristosta, jossa on myös Manner-Portugalin korkein kohta 1 993 m.
Madeira ja Azorit ovat vulkaanisia. Niiden ilmasto on kosteampi sijainnin vuoksi.
Talous
Väestöjakauma
Portugali on kielellisesti ja uskonnollisesti homogeeninen. Pääkieli on portugalin kieli, ainoastaan Miranda do Dourossa puhutaan leonin kieltä (Lhéngua Mirandesa). Kielellä on noin 5000 puhujaa ja sillä on ollut tunnustettu asema vuodesta 1999.
Lähes kymmenes portugalilaisista on maahanmuuttajia. Portugali on saanut asukkaita paitsi Afrikan entisistä siirtokunnista (alle 100 000), myös Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Saksasta ja Ranskasta. Eurooppalaisia maahanmuuttajia kiehtoo alhaisempi kustannustaso, ilmasto ja kulttuuri. Paremman elämän toivossa maahan on muuttanut myös monia ihmisiä Itä-Euroopasta, Ukrainasta, Moldovasta, Romaniasta ja Venäjältä. Portugali oli itse pitkään maastamuuton lähtömaa, mutta on nyt muuttunut houkuttelevaksi kohteeksi maahanmuutolle.
Suurin uskonto on katolinen kristinusko, jota tunnustaa 94 % portugalilaisista. Protestantteja ja muita kristittyjä on noin 300 000, muslimeja 50 000, hinduja 10 000 ja 1000 juutalaista.
Portugalissa on edelleen 6,7 % lukutaidottomia, enimmäkseen vanhempaa väestöä.
Kulttuuri
Portugalin kirjallisuus kehittyi jo 1300-luvulla. Muinaisia kronikoitsijoita olivat Fernão Lopes, Gil Vicente ja António Vieira. Runous oli pitkään tärkempää kuin proosa. Suurimpana runoilijana pidetään 1500-luvulla vaikuttanutta Luís de Camõesia, joka tunnetaan eeppisestä teoksestaan Os Lusíadas. Suurin moderni runoilija on Fernando Pessoa (1888–1935). Muita kirjailijoita ovat Eça de Queirós, Sophia de Mello Breyner Andresen, António Lobo Antunes ja vuoden 1998 Nobel-voittaja José Saramago.
Urheilulajeista suosituin on jalkapallo. Tunnetuimpia portugalilaisia pelaajia ovat Luís Figo, Eusébio, Rui Costa ja Cristiano Ronaldo.
Merkittävimmät luonnonvarat
- korkki
- rautamalmi
- volframi
- marmori
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- tekstiilit
Aiheesta muualla
- [http://maps.google.com/maps?ll=39.690281,-7.888184&spn=7.503699,16.215820&z=11&t=h&hl=en Portugali Google Mapsissa]
Luokka:Portugali
als:Portugal
ms:Portugal
zh-min-nan:Portugal
ko:포르투갈
ja:ポルトガル
simple:Portugal
th:สาธารณรัฐโปรตุเกส
EurooppaEurooppa on maanosa, jonka rajaavat Atlantin valtameri lännessä, Pohjoinen jäämeri pohjoisessa, Uralvuoret ja Uraljoki idässä, Kaspianmeri, Kaukasus-vuoret ja Mustameri kaakossa ja Välimeri etelärajalla. Eurooppa muodostaa Aasian kanssa supermaanosan Euraasia: Eurooppa on läntinen viidennes Euraasian maamassasta. Kokonsa (noin 10,3 miljoonaa neliökilometriä) puolesta Eurooppa on maailman toiseksi pienin maanosa, hieman suurempi kuin Oseania. Euroopassa asuu hieman yli 700 miljoonaa ihmistä, täten se on asukasluvultaan toiseksi suurin maanosa Aasian jälkeen ja myöskin tiheimmin asuttu maanosa.
Aasian
Etymologia
Nimi Eurooppa on mahdollisesti peräisin kreikkalaisen mytologian prinsessa Europasta, joka joutui härän hahmon ottaneen Zeuksen sieppaamaksi. Nimen etymologia on epävarma, sille on esitetty sekä kreikkalaista, että seemiläistä etymologiaa (ereb, auringonlasku).
Historia
Katso pääartikkeli Euroopan historia.
Euroopalla on pitkä historia suurien kulttuurillisten ja taloudellisten saavutusten muodossa aina pronssikaudelta alkaen. 15. vuosisadalta lähtien eurooppalaiset valtiot, erityisesti Espanja, Portugali, Ranska ja Iso-Britannia, rakensivat suuria kolonistisia imperiumeja Afrikkaan, Amerikkaan ja Aasiaan. Teollinen vallankumous alkoi Euroopassa 18. vuosisadalla. Toisen maailmansodan jälkeen ja ennen kylmän sodan loppua Eurooppa oli jaettu kahteen suureen poliittiseen ja taloudelliseen blokkiin: kommunistisiin valtioihin Itä-Euroopassa ja kapitalistisiin valtioihin Länsi-Euroopassa. Vuoden 1990 tietämillä itäblokki hajosi.
Euroopan määritelmä
Usein Euroopalle piirretään muita rajoja, jotka perustuvat poliittisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin tai käytännöllisiin näkökohtiin. Tämä on johtanut siihen, että on monta eri "Eurooppaa", jotka eivät ole identtisiä keskenään. Eri maita on luettu mukaan tai jätetty pois sen mukaan, minkä piirteiden on katsottu olevan keskeisiä Euroopan määrittelyn kannalta.
Nykyään termiä "Eurooppa" käytetään lisääntyvässä määrin tarkoitettaessa Euroopan unionin jäsenmaita. Tällä hetkellä liitossa on 25 maata (joista Kypros on osa maantieteellistä Aasiaa). Lisäksi muutamat maat neuvottelevat jäsenyydestä. Useiden muiden maiden uskotaan aloittavan neuvottelut jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Lähes kaikki Euroopan maat ovat Euroopan neuvoston jäseniä; yksittäiset poikkeukset ovat Valko-Venäjä ja Vatikaanivaltio.
Vatikaanivaltio
Nykyisellään maantieteellinen Eurooppa koostuu seuraavista 44 maasta (aakkosjärjestyksessä):
Ennen vuotta 2004 liittyneet EU-maat merkitty lihavoidulla tekstillä. 1. toukokuuta 2004 liittyneet uudet EU-maat merkitty kursivoidulla tekstillä.
2004
Euroopan alaryhmittymiä:
- Euroopan unioni
- Schengen-alue
- Euroalue
- Balkan
- Baltian maat
- Benelux
- Britteinsaaret
- Keski-Eurooppa
- Itä-Eurooppa
- Iberian niemimaa
- Pohjoismaat
- Skandinavia
- Visegrad-ryhmä
Euroopan valtioiden ja maa-alueiden vertailua
Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet väkiluvun mukaisessa suuruusjärjestyksessä
Tiedoista puuttuu Turkin Euroopan puoleinen osa.
Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet pinta-alan mukaisessa suuruusjärjestyksessä
Tiedoista puuttuu Turkin euroopanpuoleinen osa.
Luokka:Mantereet
Luokka:Eurooppa
als:Europa
roa-rup:Evropa
ms:Eropah
zh-min-nan:Europa
ko:유럽
ja:ヨーロッパ
simple:Europe
th:ทวีปยุโรป
Azorit
Azorit (portugaliksi Açores) on Atlantilla sijaitseva Portugalille kuuluva autonominen saariryhmä. Se sijaitsee noin 1 500 kilometrin päässä Lissabonista ja noin 3 900 kilometrin päässä Pohjois-Amerikan rannikolta. Azorien yhdeksän tuliperäistä saarta levittäytyvät yli 600 kilometrin kokoiselle alueelle. Saarten asukasluku vuonna 2002 oli 238 767. Suurin kaupunki on São Miguelin saarella oleva Ponta Delgada, jossa asuu noin 70 000 ihmistä.
Historia
Henrik Purjehtijan alaisuudessa ollut kapteeni löysi Azorit vuonna 1427.
Azorien asuttaminen alkoi vuonna 1439.
Azorien saaret
Luokka:Portugali
Luokka:Portugalin saaret
ja:アゾレス諸島
Madeira:Madeira on myös madeira (viini) sekä joki Madeira (joki).
Madeira (joki)
Madeira (portugaliksi Arquipélago da Madeira) on Portugalille kuuluva itsehallinnollinen saariryhmä Pohjois-Atlantilla noin 580 kilometriä Pohjois-Afrikan rannikolta luoteeseen. Se koostuu seitsemästä tuliperäisestä saaresta, joista suurimmat ja ainoat asutetut ovat Madeira (736,8 km²) ja Porto Santo (42,5 km²). Pääsaaresta noin 40 kilometriä kaakkoon sijaitsevat kolme saarta käsittävät Desertassaaret (Ilhas Desertas, 14,2 km²), ja hallinnollisesti Madeiraan kuuluvat vielä 280 kilometrin päässä kaakossa lähempänä Kanariansaaria sijaitsevat kaksi saarta käsittävät Selvagenssaaret (Ilhas Selvagens, 2,73 km²). Lisäksi saariryhmään kuuluu useita pieniä luotoja.
Madeirasta puhuttaessa voidaan viitata yhtä lailla koko hallinnolliseen alueeseen, maantieteelliseen saariryhmään (johon eivät kuulu Selvagenssaaret) tai pelkästään Madeiran saareen. Kuten muuallakin Portugalissa, saarilla puhutaan portugalia, pääuskonto on katolisuus ja rahayksikkö on euro.
Maantiede
euro
Kolme neljäsosaa Madeirasta on luonnonsuojelualuetta ja alkuperäinen laakeripuumetsä eli laurisilva on ollut Unescon maailmaperintölistalla vuodesta 1999. Madeira on 57 kilometriä pitkä ja 22 kilometriä leveä. Korkeuserot Madeiran saarella ovat suuria ja korkein vuori Pico Ruivo de Santana on 1 862 metriä korkea. Toiseksi korkein vuori on Pico das Torres (1 851 m) ja kolmanneksi korkein Pico do Areeiro (1 818 m). Asukkaita Madeiralla on yhteensä yli 240 000. Pääkaupunki on Funchal, jonka asukasluku on noin 104 000. Porto Santossa asuu noin 4 800 ihmistä. Lämpötilat vaihtelevat kesän keskimääräisestä 22 celsiusasteesta talven 17 asteeseen. Ylös vuorille mentäessä keskilämpötila laskee noin 3 °C jokaista 500 metrin nousua kohti, tosin korkeimmillakin huipuilla voidaan kesäpäivänä päästä 20 celsiusasteeseen.
Elinkeinot
Madeiran saari on tunnettu madeiraviinistään ja levadoistaan. Levadat ovat kastelukanavia, joiden avulla vuorten rinteille satanut vesi ohjataan maanviljelyksen käyttöön. Ensimmäiset levadat rakennettiin jo 1400-luvulla ja nykyisin levadaverkoston pituus on noin 2 200 kilometriä. Usein levadan vieressä kulkee polku, jota pitkin turistit pääsevät ihailemaan Madeiran luontoa ja maisemia. Turismi onkin nykyään Madeiran merkittävin elinkeino, ja se muodostaa noin 60 prosenttia saarten tuloista. Muita tärkeitä elinkeinoja ovat viinirypäleiden ja muiden hedelmien viljely. Madeira on saanut huomattavaa tukea Euroopan unionin rahastoista, ja sen avulla pääsaarelle on rakennettu muun muassa useita kulkua nopeuttavia tunneleita sekä pidennetty lentokentän kiitoratoja.
Historia
Madeiran löysivät portugalilaiset löytöretkeilijät João Goncalves Zarco ja Tristãi Vaz Teixeira vuonna
1419. Tosin saari esiintyi jo 1351 Genovassa tehdyssä kartassa. Madeirasta tulikin Portugalin ensimmäinen siirtokunta. Vuonna 1425 kuningas Juhana I julisti saaren Portugalin maakunnaksi. Portugalin vallan alkuaikoina saarella viljeltiin sokeriruokoa, mutta 1500-luvulla Brasilia ohitti Madeiran sokeriruo'on tuottajana. Tämän jälkeen saarella alettiin viljelemään viiniköynnöstä.
Madeira oli tärkeä välietappi, jossa purjelaivat täydensivät elintarvikevarastojaan ennen Atlantin ylitystä. Näin teki myös Kristoffer Kolumbus, joka oli jo aiemmin oleillut Porto Santolla kauppamatkojensa yhteydessä. Joidenkin tietojen mukaan hän meni siellä jopa naimisiin rikkaan lesken Felipa Perestrello e Monizin kanssa ja sai tämän kanssa pojan. Myöhemmin Madeiran kautta kulki myös suuri määrä laivoja, joiden lastina oli uudelle mantereelle myytäviä orjia.
Luokka:Portugalin saaret
Luokka:Portugali
ja:マデイラ諸島
BurgundiBurgundi (ranskaksi Bourgogne) on Ranskan keskiosissa Rhône- ja Saône-jokien ympärillä levittäytyvä kukkulainen, historiallinen maakunta ja valtio, joka tunnetaan varsinkin viinitarhoistaan, bourgogneviinistä. Alueen merkittävin kaupunki on Dijon. Historian aikana Burgundi on käsittänyt lukuisia erikokoisia valtakuntia Keski- ja Etelä-Euroopassa.
Historiaa
Alueen nimi on peritty itägermaaniselta burgundien kansalta, joka kansainvaellusten aikaan siirtyi 200-luvulla ensin Oderilta Mainin yläjuoksulle, kunnes 400-luvulla perusti ensimmäisen valtakuntansa Genève-järven tietämille.
Vuonna 879 perustettiin Jura-vuoristosta Välimereen ulottuva Provence'in kuningaskunta, joka tunnettiin myös Burgundin kuningaskuntana ja myöhemmin Ala-Burgundina. Alue yhdistettiin vuonna 933 koillispuolella sijainneeseen Ylä-Burgundiin ja valtakunnan nimeksi tuli Burgundin kuningaskunta eli Arelatum. Valtakunnan pääkaupunki Arles oli senaikaiselta nimeltään Arelate, mistä juontui alueen toinen nimitys.
1400-luvulla Burgundin herttuakunta laajentui vuosikymmeniksi käsittämään jopa suuren osan silloisia Alankomaita.
Hallintoalue Bourgogne
Alankomaita
Nykyään Bourgogne on yksi Ranskan hallintoalueista. Sen pääkaupunki on Dijon. Asukasluku on 1 610 067 (1999) ja pinta-ala 31 582 km². Siihen kuuluvat seuraavat departtementit:
- Yonne (89)
- Côte-d'Or (21)
- Nièvre (58)
- Saône-et-Loire (71)
Muuta
- Burgundilainen risti on okainen Andreaksen risti, vinoristi.
- Burgundin kanava, vuosina 1775– 1832 rakennettu Saône- ja Yonne-joen yhdistävä kanava Ranskassa.
- Burgundin portti, Juravuoriston ja Vogeesien välinen laakso Ranskassa, Belfort'in kaupungin tuntumassa.
Luokka:Ranska
Luokka:Ranskan historia
Luokka:Euroopan entiset valtiot
ja:ブルゴーニュ地域圏
simple:Burgundy
KastiliaKastilia (espanjaksi Castilla) on muinainen Espanjan kuningaskunta. Se käsitti kaksi aluetta, Vanha-Kastilia (Castilla la Vieja) Iberian niemimaan luoteisosassa ja Uusi-Kastilia (Castilla la Nueva) maan keskellä.
Nimi Castilla tunnetaan jo 800-luvulta, jolloin sitä käytettiin pienestä alueesta Burgosin maakunnassa Cantabrian vuorten juurella. Kastilia oli kokoelma pieniä kreivikuntia, joita hallitsivat Asturian ja Leónin kuninkaat. Fernán González (k. 970) yhdisti Kastilian pääkaupunkinaan Burgos ja laajensi sitä etelään. Kreivien García Fernández (k. 1005) ja Sancho García (k. 1017) aikana Kastilian raja saavutti Duerojoen.
Vuonna 1029 Sancho III Suuri irtautui Leónin vallasta ja jätti Kastilian pojalleen Ferdinand I:lle (1037–1065), joka otti kuninkaan arvonimen. Toledon valtaus 1085 lisäsi Uuden Kastilian kruununmaihin.
Kastilia ja León yhdistyivät jälleen vuosiksi 1072–1157, mutta irtautuivat sen jälkeen. Alfonso VIII pakotti Leónin kuninkaan vannomaan uskollisuutta itselleen 1188 ja saavutti siten johtoaseman niemimaalla. Nyt Kastilia ulottui etelässä jo Tajojoelle asti. Leónin kuninkaat eivät kuitenkaan suostuneet tukeman Kastiliaa taistelussa islamilaisen Espanjan almohadeja vastaan, vaan kuningaskuntien keskinäinen kamppailu heikensi niitä. Las Navas de Tolosan taistelussa 1212 suurin osa etelästä joutui Kastilialle. Vuonna 1230 Kastilian Ferdinand III nousi myös Leónin valtaistuimella ja yhdisti jälleen kuningaskunnat, ja seuraavina vuosina valloitettiin Córdoba (1236), Murcia (1243) ja Sevilla (1248).
Vuosina 1383–1385 Kastilia yritti vallata myös Portugalin, mutta epäonnistui. 1400-luvulla hovi siirtyi Valladolidiin. Vuonna 1412 Kastilian prinssi Ferdinand I asetettiin Aragonian valtaistuimella, mikä edelsi kuningaskuntien lopullista liittoa. Kastilia ja Aragonia liittoutuivat 1469 kun Aragonian Ferdinand II nai Kastilian Isabellan. Tämä johti viimein Espanjan yhdistymiseen 1516 kun heidän pojanpoikansa Kaarle V peri molemmat kruunut. Kun Kastilia valloitti Navarran eteläosan 1512, moderni Espanja syntyi viimein.
Nykyisin Kastilian alueet on nyt jaettu Espanjan itsehallintoalueisiin Kantabria, Kastilia ja León, Madrid ja La Rioja.
Kastilian kielestä tuli Espanjan pääasiallinen kieli, joka tunnetaan edelleen nimellä castellano. Samoin Amerikkoihin kulkeutunut kulttuuri oli etupäässä kastilialaista. Nykyisin Espanjan teollisuuskeskukset ovat siirtyneet muodostuneet pääasiassa Kastilian ulkopuolelle ja se on jäänyt taloudellisesti jälkeen.
Katso myös: Kastilian ja Leónin hallitsijat
Luokka:Espanjan historia
1128
Tapahtumia
-
Syntyneitä
-
Kuolleita
-
ko:1128년
1139
Tapahtumia
- Paavi Innocentius II piti toisen lateraanikonsiilin (”Kymmenes ekumeeninen kirkolliskokous”)
Syntyneitä
-
Kuolleita
-
ko:1139년
5. lokakuuta5. lokakuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 278. päivä (279. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 87 päivää.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Inkeri, Inka
:- suomenruotsalainen kalenteri: Ingrid, Inger
:- ruotsalainen kalenteri: Bror
:- ortodoksinen kalenteri: Karita, Pietari, Petri, Pekka, Aleksi, Joona, Joonas, Ilpo
:- saamenkielinen kalenteri: Iŋgá, Iŋŋer, Iŋgir, Ikká
:- vanhemmissa kalentereissa: Aurea, Bertram, Bror, Fides, Paulus, Placidius, Placidus
Tapahtumia
- 610 - Herakleios kruunattiin Bysantin keisariksi.
- 1842 - Pilseneriä valmistettiin ensimmäisen kerran.
- 2005 - Lex Karpela nuijittiin läpi eduskunnassa.
Syntyneitä
- 1703 - Jonathan Edwards, yhdysvaltalainen evankelistikristittyjen johtaja
- 1713 - Denis Diderot, ranskalainen valistusajan filosofi, kirjailija ja ensyklopedisti
- 1830 - Chester A. Arthur, 21. Yhdysvaltain presidentti 1881–1885 († 18.11. 1886)
- 1864 - Louis Jean Lumiére, ranskalainen elokuvan pioneeri († 1948)
- 1882 - Robert Goddard, yhdysvaltalainen rakettitutkija († 1945)
- 1903 - M. King Hubbert, yhdysvaltalainen geofyysikko († 1989)
- 1936 - Václav Havel, näytelmäkirjailija, Tšekin presidentti
- 1941 - Eduardo Duhalde, Argentiinan entinen presidentti
- 1950 - Aake Kalliala, näyttelijä
- 1952 - Clive Barker, kirjailija (kauhufantasiasarja Veren kirjat)
- 1954 - Bob Geldof, muusikko
- 1956 - Pentti Sinersaari, keihäänheittäjä
- 1960 - Careca (oik. Antonio de Oliveira Filho), brasilialainen jalkapalloilija
- 1962 - Michael Andretti, kilpa-ajaja
- 1965 - Mario Lemieux, jääkiekkoilija
- 1975 - Kate Winslet, brittiläinen näyttelijätär (Titanic)
- 1978 - Markus Pöyhönen, pikajuoksija
Kuolleita
- 578 - Justinus II, Bysantin keisari
- 877 - Kaarle Kaljupää, frankkien kuningas
- 1056 - Henrik III, Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija
- 1791 - Grigori Potemkin, venäläinen valtiomies
- 1837 - Hortense de Beauharnais, Hollannin kuningatar ja Ranskan keisari Napoleon III:n äiti
- 1913 - Hans von Bartels, saksalainen taidemaalari
- 1976 - Lars Onsager, norjalais-yhdysvaltalainen kemisti, vuoden 1968 kemian Nobelin palkinnon saaja
- 1983 - Earl Tupper, Tupperwaren keksijä
- 1986 - Hal B. Wallis, Hollywoodin elokuvatuottaja
- 1986 - James H. Wilkinson, matemaatikko (s. 1919)
- 1992 - Eddie Kendricks, laulaja (The Temptations -yhtye)
- 1996 - Seymour Cray, yhdysvaltalainen tietokonealan pioneeri, supertietokoneiden suunnittelija ja rakentaja sekä Cray Researchin perustaja (s. 1925)
----
Katso myös: kalenteri ~ 4. lokakuuta, 6. lokakuuta
Luokka:Lokakuu
-10-05
ms:5 Oktober
ko:10월 5일
ja:10月5日
simple:October 5
th:5 ตุลาคม
1143
Tapahtumia
- Johannes II:n poika Manuel I nousi Bysantin valtaistuimelle.
Syntyneitä
-
Kuolleita
- 8. huhtikuuta - Johannes II Komnenos, Bysantin keisari
ko:1143년
Temppeliherrain ritarikunta
Temppeliherrain ritarikunta oli keskiajalla ristiretkien aikaan perustettu veljeskunta, joka vaikutti laajalti Euroopassa ja Lähi-Idässä vuosien 1118–1314 välisenä aikana.
1314
Temppeliherrain ritarikunta oli ensimmäinen hengellisistä ritarikunnista, ja sen säännöt ja organisaatio olivat esikuvana useille muille ritarikunnille. Muita merkittäviä hengellisiä ritarikuntia olivat Johanniittain ritarikunta ja Saksalainen ritarikunta.
Organisaatio
Temppeliherrat olivat munkkiveljeskunta, ja he noudattivat Bernhard Clairvauxlaisen laatimaa säännöstöä. He saivat paavilta useita erivapauksia, jotka sallivat heille muun muassa veronkanto-oikeuden hallitsemillaan alueilla, mikä johti heidän varallisuutensa ja vaikutusvaltansa nopeaan kasvuun. Osa ritarikunnan jäsenistä omistautui kokonaan pankkitoiminnalle, sillä ristiretkeläiset uskoivat usein kalleutensa temppeliherrojen huostaan.
Ritarikunnan johdossa oli suurmestari. Hän oli vastuussa ainoastaan paaville. Suurmestarista seuraava oli senesalkki ja hänestä seuraava marsalkka. Heidän alapuolellaan olivat provinssien komentajat eli mestarit. Provinsseja olivat Jerusalem, Jerusalemin kuningaskunta, Antiokia, Tripoli, Aragon, Portugali, Englanti, Akvitania, Poitou, Provence, Apulia, Unkari, Saksa, Sisilia ja Kreikka. Provinssit oli jaettu taloihin eli preceptoreiksi, joilla jokaisella oli oma komentajansa.
Ritarikunnan jäsenet jakaantuivat neljään ryhmään:
- ritarit, jotka muodostivat raskaan ratsuväen
- asemiehet (sergeants, "kersantit"), jotka muodostivat kevyen ratsuväen ja jotka värvättiin alemmasta säädystä kuin ritarit
- talonpojat, jotka huolehtivat ritarikunnan maaomaisuudesta
- kappalaiset, jotka huolehtivat ritarikunnan hengellisistä tarpeista
Järjestön historia
1095 kristityt lähtivät ensimmäiselle ristiretkelle Palestiinaan vallatakseen Jerusalemin takaisin muslimeilta. Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1099, saatuaan voiton muslimeista ristiretkeläiset perustivat Jerusalemin kuningaskunnan.
1118 yhdeksän ranskalaisritaria perusti Hugo Paynsilaisen (Hugues de Payens) ja Godfrey de Saint Adhemarin johdolla munkkiritarien veljeskunnan suojelemaan kristittyjä pyhiinvaeltajia Lähi-Idässä. Heidän päämajansa sijaitsi kuningas Salomon temppelin raunioissa, minkä vuoksi järjestö sai nimekseen "Kristuksen ja Salomon temppelin köyhät ritarit". Ritarikunta tunnetaan kuitenkin paremmin nimillä Temppeliherrain ritarikunta, Temppeliherrat tai Temppeliritarit.
Ritarien ohjesäännöstön ja köyhyysvalan loi heidän merkittävä liittolaisensa ja ystävänsä, Bernhard Clairvauxlainen. Bernhardin ansiosta temppeliherrat saivat arvostusta ja paavi Honorius II:n tuen. Lopulta paavi määräsi, että ritarikunta oli kaikkien maallisten lakien yläpuolella ja vain paavin määräysvallan alainen.
Sekä paavin hyväksyntä että Bernhard Clairvauxlaisen vaikutusvalta johtivat siihen, että veljeskunta sai suuren määrän lahjoituksia sekä rikkaista aatelissuvuista tulevilta jäseniltään että varakkailta pyhiinvaeltajilta. Ritarikunta laajeni nopeasti, ja uusia preceptoreita perustettiin mm. Antiokiaan, Tripoliin, Aragoniaan ja Portugaliin.
Toisen ristiretken aikaan ritarikuntaan kuului jo 600 ritaria, ja 1100-luvulla temppeliherrain ritarikunnasta tuli Syyrian ja Palestiinan suurimpia maanomistajia. Ritarikunta aloitti pankkitoiminnan kyetäkseen paremmin hallinoimaan paisuvaa omaisuuttaan. Temppeliherrat harjoittivat rahanlainaamista, vaikka kirkko olikin kieltänyt koronkiskonnan.
Honorius II
Temppeliherrat loivat perustan nykyiselle pankkilaitokselle, ja he keksivät muun muuassa eräänlaisen luottokortin. Sen avulla kykeni nostamaan haluamansa summan rahaa missä tahansa temppeliherrojen omistamassa pankissa. Heidän luomiaan käytäntöjä ja periaatteita käytetään yhä nykyisessä pankkilaitoksessa.
Temppeliherrat myös perustivat oman laivastonsa, joka kuljetti maksua vastaan pyhiinvaeltajia Pyhään maahan.
Temppeliherrat rikastuivat Lähi-Idän ryöstämisellä nopeasti ja nousivat Euroopan merkittävimpien ja vaikutusvaltaisimpien ritarikuntien joukkoon. Temppeliherroihin kuului enimmillään jopa 20 000 jäsentä.
Ritarikunnan sotilaallinen voima kasvoi samaa tahtia taloudellisen mahdin kanssa. Temppeliherrat olivat yhdessä johanniittain kanssa Lähi-Idän parhaita sotilaita. Temppeliherrojen sotilaallinen merkitys alkoi kuitenkin vähentyä 1200-luvulla, sillä vapaaehtoisia ei enää tullut Euroopasta entiseen tapaan. Myös hengellisten ritarikuntien keskinäinen kilpailu alkoi heikentää temppeliherroja.
Ritarikunnan hävitys
Suhtautuminen hengellisiin ritarikuntiin muuttui kielteisemmäksi 1200-luvun loppupuolella. Monien mielestä ritarikunnat olivat syypäitä siihen, että kristityt olivat menettäneet Jerusalemin ja Pyhän maan. Hengellisten ritarikuntien olemassaolon tarkoitus kyseenalaistettiin, sillä ritarikunnat eivät enää hoitaneet niitä velvoitteita, joita varten järjestöt oli alun perin perustettu.
Temppeliherratkin olivat menettäneet alkuperäisen tehtävänsä ja muuttuneet soturimunkeista pankkiireiksi. Kateus rikkaita ja maallisten lakien yläpuolella olevia temppeliherroja kohtaan kasvoi vähitellen avoimeksi vainoksi.
1300-luvulla Ranskan Temppeliherrain ritarikunnalle pahasti velkaantunut kuningas Filip IV Kaunis päätti tuhota temppeliherrat. Paavi Bonifacius VIII tuki Filipiä tässä hankkeessa.
Filip käytti ovelasti hyväkseen niitä huhuja, joita ritarikunnasta oli alkanut kiertää. Niiden varjolla hän vangitutti kaikki Ranskan temppeliherrat samana päivänä perjantaina 13. lokakuuta vuonna 1307. Vangittujen joukossa oli myös järjestön suurmestari Jacques de Molay. Myöhemmin paavi Klemens V käski vangitsemaan temppeliherrat koko kristikunnassa.
Klemens V
Kidutuksella temppeliherrat saatiin tunnustamaan, että ritarikunnassa oli syyllistytty seuraaviin tekoihin:
- Kristuksen kieltäminen
- Ristin polkeminen ja sylkeminen
- Epäjumala Baphometin (behemoth) palvonta
- Sodomia
Vankeudesta päästyään monet temppeliherrat kiistivät nämä syytökset, mutta ritarikunnan maine oli jo tahrattu. Vuonna 1310 satoja ranskalaisia temppeliherroja poltettiin roviolla harhaoppisina, ja vuonna 1312 paavi Klemens V julisti Temppeliherrain ritarikunnan lakkautetuksi.
Vuonna 1314 temppeliherrojen viimeinen suurmestari Jacques de Molay poltettiin roviolla Pariisissa.
Temppeliherrain ritarikunnan suurmestarit
# Hugues de Payens 1119–1136
# Robert de Craon 1136–1147
# Évrard des Barres 1147–1151
# Bernard de Tramelay 1151–1153
# André de Montbard 1153–1156
# Bertrand de Blanquefort 1156–1169
# Philippe de Milly 1169–1171
# Eudes de Saint-Amand 1171–1179
# Arnaud de Toroge 1179–1184
# Gérard de Ridefort 1184–1189
# Robert de Sablé 1189–1193
# Gilbert Hérail 1193–1200
# Philippe du Plaissis 1201–1209
# Guillaume de Chartres 1209–1218
# Pierre de Montaigu 1218–1232
# Armand de Périgord 1232–1244
# Guillaume de Sonnac 1244–1250
# Richard de Bures 1244–1247 (?)
# Renaud de Vichiers 1250–1252
# Thomas Béraud 1252–1273
# Guillaume de Beaujeu 1273–1291
# Thibaud Gaudin 1291–1292
# Jacques de Molay 1292–1312
Myyttejä ja legendoja
Temppeliherrat ovat kautta aikain esiintyneet useissa salaliittoteorioissa. Monet ovat esimerkiksi epäilleet Temppeliherrojen keksityksikin väitetyn alajärjestön, Siionin luostarin uhkailleen paavia jollakin hyvin tärkeällä asialla, muuten ei muka voitaisi selittää sitä, että temppeliherrat saivat paavilta niin paljon erivapauksia.
Koska temppeliherrat olivat alusta asti salamyhkäisiä ja kävivät salaperäisissä kokouksissa, heistä oli liikkeellä monenlaisia huhuja. Nykyisinkään ei tiedetä, mitä temppeliritarit tekivät näissä kokouksissa, mutta heidän aikalaisensa ja vihollisensa keksivät tarinoita kokousten todellisesta luonteesta. He väittivät temppeliritarien palvovan niissä Saatanaa ja demoneita. Nämä syytökset olivat kuitenkin luultavasti suurimmaksi osaksi taikauskoista pelkoa ja kuvittelua, jota Filip IV käytti hyväkseen.
Jotkut temppeliherrat kuitenkin kertoivat osallistuneensa demoni Baphometin palvontaan. Baphometin jopa väitettiin osallistuneen temppeliritarien kokouksiin ja rituaaleihin.
Eräs legenda väittää temppeliritarien löytäneen Salomon temppelin alta aarrekammion, jonka aarteiden joukoon kuuluivat muun muuassa Graalin malja ja Liiton arkki. Heidän on myös väitetty löytäneen esimerkiksi Aaronin sauvan ja Mooseksen kymmenen käskyä.
Toisen legendan mukaan Jacques de Molayn kuoleman myötä meni hautaan temppeliherrojen suurin salaisuus, eli ihmeellinen piste. Jotkut väittävät sen olevan jonkinlainen arkitehtoninen salaisuus tai ihmeellinen koodi. Uskottiin myös, että temppeliherrat olivat mahtavia alkemisteja, jotka keksivät Viisasten kiven, jolla pystyisi tekemään mistä tahansa metallista kultaa.
Jacques de Molayn on kerrottu kironneen kuollessaan roviolla kuningas Filip IV:n ja paavi Klemens V:n ja ennustaneen, että he liittyisivät hänen seuraansa helvetissä. Klemens V kuoli vain kolmen viikon kuluttua, ja Filip IV kuoli vuoden loppupuolella.
Monet nykyiset kerhot ja yhdistykset kutsuvat itseään temppeliherroiksi tai vastaavilla nimillä. Jotkut myös väittävät, että muutamat temppeliherrat selvisivät vainoista ja että alkuperäinen järjestö jatkaisi toimintaansa salassa vielä nykyäänkin.
Luokka:Hengelliset ritarikunnat
Luokka:Keskiaika
ja:テンプル騎士団
Reconquista
Reconquista eli 'takaisinvaltaus' on nimi pitkälle ajanjaksolle, jona kristityt ajoivat muslimit pois Iberian niemimaalta.
Islamilaistuminen
Nykyisen Espanjan ja Portugalin valloitus oli tapahtunut nopeasti, vuonna 711 ensimmäiset Pohjois-Afrikan berberit, pääasiassa arabien johtamina saapuivat emiiri Tariqin johdolla Eurooppaan. He löivät Rio Guadaleten taistelussa 711 viimeisen visigoottikuninkaan Rodrigon armeijan, ja vuoteen 716 mennessä he olivat valloittaneet lähes koko niemimaan visigooteilta lukuun ottamatta luoteiskolkan Asturian ja Galician vuoristoalueita, jonne he eivät koskaan päässeet. Ensimmäisen häviönsä muslimit, maurit kokivat vastaperustetun Asturian kuningaskunnan ensimmäiselle kuninkaalle, visigootti Pelayolle 718 Covadongassa (Alcamassa). Asturian kuningaskunnan pääkaupunki oli Oviedo. Vuonna 732 Kaarle Martel, frankkien majordomus ja Kaarle Suuren isoisä pysäytti muslimit Pohjois-Ranskassa, Poitiersin taistelussa. Vasta Kaarle Suuri ajoi muslimit pois nykyisen Ranskan alueelta Pyreneiden taakse. Näistä taisteluista kertoo Rolandin laulu. Kaarle Suuri perusti Navarran ja Katalonian markit (rajakreivikunnat), ja ensimmäinen Katalonian kreivi oli Wilfred Karvainen (Guilfre el Pilo), jota pidetään Aragonian kuningassuvun kantaisänä. Navarrassa baskipäällikkö Iñigo (Ignatius) Aritza puolestaan julistautui Navarran kuninkaaksi 824.
Reconquistan alkuvaiheet
Köyhien ja eristettyjen kristittyjen kuningaskuntien sotamenestys ei aluksi ollut suurta. Lännessä muslimien valloitus oli edennyt vain nykyisen Portugalin keskiosiin, Guadarraman-vuorille asti. Vuoteen 900 mennessä kristityt Asturia ja Galicia olivat vallanneet aavikkoisen Dueron laakson ja pohjoisen tasangot, perustaen uuden pääkaupungin Leóniin, jonka mukaan valtakunta sai uuden nimen, Leónin kuningaskunta. Leónista etelään sijaitsivat Vanhan-Kastilian kreivikunnat, pääkaupunkinaan Burgos, jotka olivat reconquistan pääasiallista taistelutannerta tuona aikana. Keskellä muslimivaltakunnat ulottuivat Pyreneiden juurille saakka ja Välimeren puoleisella rannalla Kataloniassa kristittyjen hallinnassa oli rannikko Barcelonaan asti.
Islamilainen Espanja tunnettiin nimellä al-Andalus. Sen pääkaupunkina oli Córdoba, ja sen väestö koostui arabeista sekä berbereistä. Kristittyjä asukkaita kutsuttiin mozarabeiksi. Vuonna 929 Córdoban emiiri (kuningas) otti kalifin arvonimen, mutta tilanne muuttui Córdoban kalifaatin hajottua 1010 lukuisiksi pieniksi Taifa-kuningaskunniksi. Nyt kristityt saattoivat hyökätä niiden kimppuun yksi kerrallaan. Muslimit menettivät näin koko Vanhan-Kastilian kristityille 1000-luvulle tultaessa.
Navarran kuninkaan Sancho III:n poika Ferdinand I Suuri (k. 1065) sai Kastilian kuningaskunnan 1029 isänsä avustuksella Burgosin kreivin García Sanchezin murhan jälkeen. Hän hallitsi Kastiliaa kuninkaana vuodesta 1033 ja sai 1038 haltuunsa myös Leónin vaimonsa kautta. Hän julisti 1056 itsensä Hispanian keisariksi paavi Victor II:n ja Pyhän rooman keisari Henri II:n tuella. Tämän merkitys oli Leónin nouseminen johtoasemaan kuningaskuntien joukosta ja irroittautuminen keisarikunnan vasalliudesta. Ferdinand Suuri laajensi valtakuntaansa alistamalla Zaragozan, Badajozin, Sevillan ja Toledon. Kuolleessaan häntä seurasivat hänen poikansa Sancho II Kastilian kuninkaana, Alfonso VI Leónin kuninkaana ja García Galician kuninkaana. Tyttärilleen Elviralle ja Urracalle hän jätti Toran ja Zamoran. Aragonian kreivi Ramiro irrottautui Navarran kuningaskunnan alaisuudesta 1035 ja julistautui Aragonian kuninkaaksi nimellä Ramiro I.
Vanhimpana veljenä Sancho II halusi kaikki isänsä maat, ja valloitti sisaruksiltaan Leónin ja Garcían. Armeijoidensa johtoon hän nimitti vasallinsa Rodrigo Díaz de Vivarin, El Cid Campeadorin.
Vuonna 1085 Leónin Alfonso VI Rohkea peri Kastilian veljensä kuoltua 1072. El Cid joutui kuitenkin Alfonso VI:n epäsuosioon ja ajettiin maanpakoon. León valloitti Toledon 1085. Toledon ja Tagus-laakson menetyksen jälkeen muslimivalta näytti uhatulta ja Pohjois-Afrikan berberit, almoravidit eli murabiitit (1086–1145) ja almohadit (1145–n. 1230) tulivat avuksi. Vuonna 1086 suuren maurien hyökkäyksen lyötyä Leónin, Aragonin ja Kastilian armeijat Zallacan taistelussa, kuninkaan oli pakko pyytää jälleen paras kenraalinsa El Cid apuun.
Vuonna 1118 Aragonian Alfonso I valtasi Zaragozan ja Portugalin Alfonso (Afonso Henriques) 1147 Lissabonin englantilaisten ja alankomaalaisten ristiretkeläisten tukemana. Kastilian ja León sodat keskittyvät kuitenkin kuningatar Urracan (1082–1129) sotimiseen toista aviomiestään Aragonian Alfonso I:stä vastaan. Ensimmäisestä avioliitostaan Burgundin Raymond III:n kanssa syntyneen poikansa avulla hän viimein valloitti maansa takaisin. Hänen seuraajansa oli Kastilian ja Leónin kuninkaana oli Alfonso VII (1126–1157]).
Reconquista merkitsi myös kielellistä ja kulttuurillista muutosta. Länsigoottien valtakunnassa puhuttu rahvaanlatina hajosi murteisiinsa, ja eri kuningaskunnissa rahvaanlatinasta kehittyi oma erillinen kielensä: Kastiliassa espanjan kieli, Portugalissa portugalin kieli ja Aragoniassa katalaani. Navarrassa puolestaan baskin kieli (euskera) säilyi vahvana romaanisten kielten puristuksessa.
Pääkaupungistaan, Marokossa sijaitsevasta Marrakeshistä, berberihallitsijat saattoivat hyökätä kristittyjä vastaan, mutta vetivät aina joukkonsa takaisin kotiseuduilleen sotaretkien jälkeen. Kristittyjen armeijoita johtivat eri maiden kuninkaat, joita avustivat vastamuodostetut hengelliset ritarikunnat ja kaupunkien militiat. Jälkimmäiset nousivat merkittävään asemaan 1100-luvulla Avilan kaupungin joukkojen vastustessa tehokkaasti maureja. Calatravan (perustettu 1158) ja Santiagon ritarikunnat (Caballeros Santiaguistas) pitivät hallussaan linnoja Uuden Kastilian tasangoilla vuosina 1196–1212. Vuonna 1165 Aragonia ja Katalonia solmivat personaaliunionin.
Käännekohta
Reconquistan huippukohta oli 1100-luvun loppupuolella. Kastilian Alfonso VIII:n armeija eteni Extramaduraan asti. Vuonna 1195 almohadit voittivat Alfonson armeijan Alarcosissa, mutta eivät edenneet Toledoon, tai vallanneet menettämiään alueita, vaan kalifi vetäytyi Afrikkaan, eikä uutta suurta sotaretkeä tehty ennen vuotta 1211.
Uutta hyökkäystä olivat vastassa yhtenäiset kristittyjen joukot paavin tuella ja Kastilian Alfonso VIII:n johtama Kastilian, Navarran, Aragonian, Portugalin ja frankkien armeija murskasi kalifi al-Nasirin johtaman almohadien armeijan Las Navas de Tolosassa 1212. Tämä taistelu, jonka väitetään olleen maailman kaikkien aikojen suurin taistelu ennen ensimmäistä maailmansotaa, merkitsi Iberian niemimaan kohtalon lopullista ratkeamista. Vuonna 1213 kalifi al-Nasir kuoli ja perimysriita siirsi huomion muualle. Ferdinand III, yhdistyneen Kastilia ja Leónin kuningas jatkoi etenemistä, eivätkä muslimit juuri pystyneet vastarintaan. Córdoba valloitettiin 1236 ja Sevilla 1248. Itärannikolla Aragonian ja Katalonian Jaume I valloitti Mallorcan 1230 ja Valencian 1236. Lännessä Portugali valloitti Algarven 1250.
Islaminuskoinen Granadan kuningaskunta rajoittui nyt etelässä Algacirasta Almeríaan. Raja tunnettiin nimellä La Frontera ja monet Espanjan kaupungit kantavat vieläkin tätä lisänimeä.
Vuoristojen takana runsasväkinen kuningaskunta selviytyi vielä kaksi ja puoli sataa vuotta. Vuoteen 1340 ja tappioon Rio Saladon taistelussa asti kuningaskunnalla oli Marokon Marinidien dynastian tuki. Kastilia, ainoa kuningaskunta jolla oli rajaa Gradandan kanssa, tyytyi verottamaan Nasrid-kuninkaita, eikä ryhtynyt uusiin kalliisiin sotiin.
Reconquista vietiin päätökseen kun Kastilian kuningatar Isabella nousi valtaistuimelle 1474 ja meni naimisiin Aragonian kuningas Ferdinandin kanssa. Tästä tapahtumasta lasketaan alkavan yhtenäisen Espanjan kuningaskunnan historian. Ilman ulkopuolista tukea Granadan päivät olivat luetut ja 2. tammikuuta 1492 Granada itse antautui. Viimeinen kuningas Muhammad XIII abu-Abdallah (Boabdil) luopui kruunusta ja muutti Marokkoon. Samana vuonna Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan, jonne valloitukset saattoi seuraavaksi suunnata.
Jälkivaikutus
Reconquistan perintönä Espanja on yhä tänäänkin muodollisesti liittovaltio, joka koostuu viidestä kuningaskunnasta: Kastiliasta, Leónista, Navarrasta, Aragoniasta ja Granadasta. Espanjan vaakunassa on neljässä kentässä näiden kuningaskuntien historialliset vaakunat: Kastilia (punaisessa kentässä kultainen kolmitorninen linna), León (hopeisessa kentässä purppuranvärinen leijona), Navarra (punaisessa kentässä kultainen ketjujen muodostama sideruusuke, Aragonia (kultaisessa kentässä neljä punaista paalua) ja Granada (hopeisessa kentässä vihreä granaattiomena). Espanjan kuningashuone johtaa juurensa yhtäältä Kastilian linjaa Leóniin, Asturiaan ja edelleen visigootteihin, ja toisaalta Aragonian linjaa Katalonian kreiveihin ja Kaarle Suureen. Espanjan kuningas on myös muodollinen Jerusalemin kuningaskunnan kuningas.
Reconquistan jälkeen Espanja käänsi katseensa Atlantille. Löytöretkien aika oli alkanut.
Luokka:Espanjan historia
Luokka:Keskiaika
ja:レコンキスタ
1250
Tapahtumia
- Abel nousi Tanskan valtaistuimelle Eerik IV Plovpenningin seuraajana.
- Birger-jaarlin alaikäinen poika Valdemar valittiin Ruotsin kuninkaaksi Eerik XI:n seuraajana.
Syntyneitä
-
Kuolleita
- Ruotsin kuningas Eerik Eerikinpoika (XI)
Luokka:1200-luku
als:1250
ko:1250년
1415
Tapahtumia
-
Syntyneitä
-
Kuolleita
- Jan Hus
Luokka:1400-luku
ko:1415년
Ceuta
Ceuta on Espanjalle kuuluva kaupunki Pohjois-Afrikassa Gibraltarin salmen etelärannalla. Sen pinta-ala on 20 neliökilometriä ja asukasluku 76 152 (2003).
Marokko on katsonut Ceutan ja Melillan kuuluvan osaksi Marokkoa. Ceutasta on tullut eräs Eurooppaan pyrkivien pakolaisten ja siirtolaisten kauttakulkupaikoista, ja Marokon rajalle on pystytetty kolmemetrinen muuri estämään laittomia rajanylityksiä.
Historia
Ceuta on ollut historiansa aikana karthagolaisten, roomalaisten, visigoottien ja arabien hallussa. Portugalilaiset valtasivat prinssi Henrik Purjehtijan johdolla kaupungin 1415. Lissabonin sopimuksessa 1668 kaupungista tuli osa Espanjaa.
Väestö
Enemmistö asukkaista on espanjalaisia, mutta kasvava vähemmistö marokkolaisia. Kaupungissa asuu myös noin 300 juutalaista.
Talous
Kaupunki on vapaasatama, joka ei kuulu Euroopan unionin tullialueeseen.
Katso myös
- Melilla
Luokka:Espanjan itsehallintoalueet
zh-min-nan:Ceuta
ja:セウタ
Pohjois-Afrikka
Pohjois-Afrikaksi kutsutaan niitä Afrikan valtioita, jotka sijaitsevat Saharan pohjois- tai koillispuolella, Välimeren eteläpuolella ja Punaisenmeren lounaispuolella.
Pohjois-Afrikkaan kuuluvia valtiota ei ole tarkasti määritelty. Pohjois-Afrikaksi mielletään yleensä
- Marokko (ja Länsi-Sahara)
- Algeria
- Tunisia
- Libya
- Egypti
- Mauritania
- Sudan
- Kanariansaaret
- Madeira,
toisinaan myös
- Eritrea
- Etiopia.
Kulttuurierot ovat etelän ja pohjoisen välillä valtavat. Kyseinen asia johtuu todennäköisimmin siitä, että etelässä vallitsee kristinusko ja pohjoisessa islam.
Luokka:Afrikka
ko:북아프리카
ja:北アフリカ
21. elokuuta21. elokuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 233. päivä (234. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 132 päivää.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Soini, Veini
:- suomenruotsalainen kalenteri: Sven
:- ortodoksinen kalenteri: Tatu, Assi, Usko, Avrami, Aapo
:- saamenkielinen kalenteri: Speaidna
:- vanhemmissa kalentereissa: Anastasia, Anastasius, Baltasar, Balzar, Josephina, Privatus, Samuel, Sigismund, Sulho, Sulo, Symphorian, Timotheus, Tirkko, Vaito
Tapahtumia
- 1770 - James Cook valtasi Australian itäosat Isolle-Britannialle.
- 1959 - Havaijista tuli Yhdysvaltojen 50. osavaltio.
- 1968 - Neuvostoliiton johtama Tšekkoslovakian miehitys alkoi.
- 1991 - Latvia irrottautui Neuvostoliitosta.
Syntyneitä
- 1904 - Count Basie, yhdysvaltalainen jazz-muusikko
- 1930 - Prinsessa Margaret, Elisabeth II:n sisar
- 1938 - Kenny Rogers, yhdysvaltalainen country-muusikko
- 1970 - Samuli Putro, muusikko
- 1984 - Alizée, ranskalainen muusikko
Kuolleita
- 1995 - Subrahmanyan Chandrasekhar, Nobel-palkittu kemisti
----
Katso myös: kalenteri ~ 20. elokuuta, 22. elokuuta
Luokka:Elokuu
-08-21
ms:21 Ogos
ko:8월 21일
ja:8月21日
simple:August 21
th:21 สิงหาคม
1419
Tapahtumia
- Madeiran löysivät portugalilaiset löytöretkeilijät João Goncalves Zarco ja Tristãi Vaz Teixeira
Syntyneitä
-
Kuolleita
-
Luokka:1400-luku
ko:1419년
Azorit
Azorit (portugaliksi Açores) on Atlantilla sijaitseva Portugalille kuuluva autonominen saariryhmä. Se sijaitsee noin 1 500 kilometrin päässä Lissabonista ja noin 3 900 kilometrin päässä Pohjois-Amerikan rannikolta. Azorien yhdeksän tuliperäistä saarta levittäytyvät yli 600 kilometrin kokoiselle alueelle. Saarten asukasluku vuonna 2002 oli 238 767. Suurin kaupunki on São Miguelin saarella oleva Ponta Delgada, jossa asuu noin 70 000 ihmistä.
Historia
Henrik Purjehtijan alaisuudessa ollut kapteeni löysi Azorit vuonna 1427.
Azorien asuttaminen alkoi vuonna 1439.
Azorien saaret
Luokka:Portugali
Luokka:Portugalin saaret
ja:アゾレス諸島
1431
Tapahtumia
-
Syntyneitä
-
Kuolleita
- Jeanne d'Arc tuomittiin kuolemaan noituudesta ja poltettiin Rouenin torilla.
Luokka:1400-luku
ko:1431년
simple:1431
Marokko
Marokko on kuningaskunta Afrikan luoteisosassa. Sillä on pitkä rantaviiva, joka ulottuu Atlantin valtamereltä Gibraltarin salmen kautta Välimerelle asti.
Marokko on valloittanut Länsi-Saharan, mutta tätä ei tunnusta yksikään valtio.
Nimi
Maan täydellinen arabiankielinen nimi tarkoittaa "läntistä kuningaskuntaa". Arabiankielisissä maissa Marokosta käytetään usein nimeä Al-Maghreb - "länsi". Useimmissa muissa kielissä käytössä olevan nimen (kuten Marokko) alkuperä on Marrakechin kaupungissa, joka tarkoittaa berberikielellä "jumalan maata".
Historia
Marokosta tuli Ranskan protektoraatti Fezin rauhansopimuksessa 30. maaliskuuta 1912. Maa saavutti itsenäisyyden vuonna 1956. Tangier, joka oli ollut kansainvälinen kaupunki liitettiin tällöin Marokkoon. 1970-luvulla Marokko miehitti Länsi-Saharan, joka oli ollut espanjalaisten siirtomaana 1800-luvulta lähtien. Tätä ennen alue oli ollut Marokon vaikutuspiirissä, mutta mikään valtio ei tunnusta miehitystä.
Politiikka
Marokon kuningas on aktiivinen johtaja, tosin hänen vaikutusvaltansa on vähenemässä.
Provinssit
Marokko on jaettu 37 provinssiin ja kahteen wilayaan.
Kolme muuta provinssia Ad Dakhla (Oued Eddahab), Boujdour ja Es Smara sekä osa Tan-Tania ja Laayounea kuuluvat Marokon miehittämään Länsi-Saharaan.
Maantiede
Es Smara
Algeria on Marokon rajanaapuri idässä ja kaakossa. Välimeren rannikolla on Espanjan enklaavit Ceuta ja Melilla sekä Peñón de Vélez de la Gomera (pieni hiekkasärkkä yhdistää sen Marokkoon), Peñón de Alhucemas, Islas Chafarinas ja Isla Perejil saaret. Atlantilla vesialueilla lännessä on Espanjalle kuuluvat Kanariansaaret ja Portugalin Madeira. Pohjoisessa Marokko rajoittuu Gibraltarinsalmeen.
Marokon pääkaupunki on Rabat ja suurin kaupunki on Casablanca.
Talous
Marokko on solminut vapaakauppasopimuksen EU:n ja Yhdysvaltojen kanssa.
Kulttuuri
Kuuluisin marokkolainen ruoka on kuskus.
Merkittävimmät luonnonvarat
- fosfaatti
- rautamalmi
- mangaani
- lyijy
- sinkki
- suola
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- fosfaatti
- Hasis
Luokka:Marokko
ms:Maghribi
zh-min-nan:Morocco
ko:모로코
ja:モロッコ
simple:Morocco
Bartolomeu DiasBartolomeus Diaz (noin 1450 - 29. toukokuuta 1500) oli portugalilainen löytöretkeilijä, joka purjehti ensimmäisenä tunnettuna eurooppalaisena Afrikan eteläkärjen Hyväntoivonniemen ympäri.
Diazin tehtävä oli löytää kauppareitti Intiaan. Hyväntoivonniemellä Diaz joutui miehistön kapinan vuoksi kääntymään takaisin. Hän oli kuitenkin varmistanut meritien olemassaolon.
Diaz, Bartolomeus
ja:バーソロミュー・ディアス
МедијаВики:GotaccountAlready got an account? $1.
apartments in Nice wegetarianizm cheap tickets keno domeny
|
|
|
|
