:: wikimiki.org ::

Praha

Praha

Praha on Tšekin tasavallan pääkaupunki ja suurin kaupunki. Kaupungissa on noin 1,2 miljoonaa asukasta. Praha sijaitsee Vltava-joen (Moldau) rannalla. Kaupungin hyvin säilynyt historiallinen keskusta kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Prahan vanha suomenkielinen nimi on Praagi (Pieni tietosanakirja).

Maantiede ja väestö

Prahan sijainti on 50°05′ pohjoista leveyttä ja 14°26′ itäistä pituutta. Keskimääräinen korkeus merenpinnasta on 235 metriä. Suurin osa kaupungista sijaitsee Vltava-joen laaksossa. Lisäksi Praha on levittäytynyt laaksoa ympäröiville kukkuloille, joita ovat Letná, Vítkov, Opyš, Vìtrov, Skalka, Emauzy, Vyšehrad, Karlov ja Petřín, joka on näistä korkein. Vltava-joki kulkee pituudestaan 23 kilometriä kaupungin läpi. Sen keskisyvyys tällä pätkällä on 2,75 metriä ja suurin syvyys 10,5 metriä. Tsekkiläisistä yli kymmenesosa, noin 1,2 miljoonaa, asuu pääkaupungissa, lähinnä kaupungin ulkopuolisissa lähiöissä. Historiallisessa keskustassa asuu noin 40 000 ihmistä. Prahassa on noin 20 000 työtöntä, mikä on 3,4% kaupungin väestöstä.

Historia

Pieni tietosanakirja Praha perustettiin 800-luvun jälkipuolella ja siitä tuli pian Böömin kuninkaiden asuinpaikka. Vltava-joen varrella on ollut asutusta noin vuodesta 500 eaa, jolloin sinne asettui kelttiläisiä heimoja. Heidän jälkeensä alueelle tuli germaaneja ja sitten slaaveja. Noin vuonna 800 aluetta nousi hallitsemaan Přemyslidien suku, tarun mukaan prinsessa Libušen perustamana. He rakensivat alueelle kaksi linnoitusta: toisen nykyisen Prahan linnan kohdalle, toisen vähän matkan päähän Vyšehradiin. Näiden linnoitusten suojissa saattoivat saksalaiset ja juutalaiset kauppiaat ja käsityöläiset harjoittaa ammattiaan. 1300-luvulla kaupunki kukoisti erityisesti Kaarle IV:n hallintokaudella. Tämä kuningas asettui Prahaan ja ryhtyi tositoimiin tehdäkseen siitä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan pääkaupunkina Euroopan mahtavimman kaupungin. Hän rakennutti mm. Uudenkaupungin, Kaarlensillan ja Kaarlen Yliopiston (Karlova universita). Pian tämän jälkeen kaupunki kärsi kuitenkin kovin ja tuhoutui osittain hussilaissodassa, uskonpuhdistaja Jan Husin seuraajien ja katolisten ristiretkeläisten välisessä kiistassa. Hus oli tšekkiläinen pappi ja Prahan yliopiston rehtori 1400-luvun alussa. Hänet poltettiin roviolla vuonna 1415. 1500-luvun lopusta alkaen Prahan hallitsijoita olivat Habsburgit. He tukivat erityisesti taiteita ja toivat renessanssin aatteet kaupunkiin. Tällöin rakennettiin myös monet kaupungin palatseista ja kirkoista. Aika oli kuitenkin poliittisesti levotonta. Kolmikymmenvuotisessa sodassa paljon Prahaan kootuista taideaarteista ryöstettiin. Neljä itsenäistä kaupunkia eli Hradčany, Malá Strana (Pieni puoli), Staré Mĕsto (Vanhakaupunki) ja Nové Mĕsto (Uusikaupunki) yhdistettiin yhdeksi Prahan kaupungiksi vuonna 1784. Myöhemmin siihen liitettiin Josefov (1850) ja Vyšehrad (1883), ja vuonna 1922 vielä 37 kuntaa, mikä nosti kaupungin väkimäärän 676 000:een. 1800-luku oli tšekkiläisten kansallisuusaatteen aikaa. Prahaa kunnostettiin, julkinen liikenne kehittyi ja kaupunki kasvoi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen muodostetun Tšekkoslovakian valtion pääkaupungiksi tuli itseoikeutetusti Praha. Saksa miehitti Tsekkoslovakian ennen toista maailmansotaa, ja Praha pysyi miehitettynä vuodet 1939-1945. Kaupunki säästyi kuitenkin pahoilta vaurioilta, vaikka siellä käytiin taisteluja. Suurimmat tappiot koki Prahan juutalaisyhteisö. Vuonna 1939 kaupungissa asui noin 120 000 juutalaista, joista kymmenet tuhannet kuolivat vainoissa. Toisen maailmansodan jälkeen, kun Tšekki oli joutunut kommunistihallinnon alaisuuteen, Praha oli pääkaupunkina poliittisten tapahtumien keskipiste ja mm. vuoden 1968 kansannousun, Prahan kevään, näyttämö. Neuvostoliitto kukisti kapinalliset. Ns. samettivallankumous vuonna 1989 merkitsi sosialistisen kauden loppua. Presidentiksi valittiin Václav Havel, ja Prahasta tuli Tšekkoslovakian rauhanomaisen jakautumisen jälkeen Tšekin tasavallan pääkaupunki. Vuonna 2002 Praha kärsi vakavista tulvista, ja osa kaupungista oli evakuoitava. Tulva aiheutti paljon vahinkoa, mutta tärkeimmät turistikohteet pelastuivat.

Liikenne ja kulkuyhteydet

2002 Praha on Euroopan liikenteen solmukohtia. Tärkeimmät rautatieasemat ovat Hlavní nádraži (Päärautatieasema), Holešovice, Smíchov ja Masarykovo nádraží. Kaupungissa on myös jokisatama. Prahassa sijaitsee Ruzyněn kansainvälinen lentokenttä. Prahan julkinen liikenne koostuu kolmesta metrolinjasta A, B ja C sekä raitiovaunu- ja bussilinjoista. Paikallisjunaliikenne on myös säännöllistä.

Asukasmäärän kehitys

- 1230: noin 3 000–4 000 asukasta ¹
- 1370: noin 40 000 ²
- 1600: noin 60 000 ²
- 1804: 76 000
- 1837: 105 500
- 1850: 118 400 (157 200 mukaan luettuna esikaupungit)
- 1880: 162 300 (314 400 mukaan luettuna esikaupungit)
- 1900: 201 600 (514 300 mukaan luettuna esikaupungit)
- 1925: 718 300
- 1950: 931 500
- 1980: 1 182 800
- 1998: 1 193 300
- 2001: 1 169 100 Huomautukset: # ainoastaan Staré město # ainoastaan Staré město, Nové město, Malá Strana ja Hradčany

Nähtävyydet

bussilinjoista bussilinjoista Prahan lempinimiä ovat kautta historian olleet mm. "Kultainen kaupunki", "Sadan tornin kaupunki" ja "Kaikkien kaupunkien äiti". Se on erittäin suosittu kaupunkimatkojen kohde vanhojen ja kauniiden rakennustensa ansiosta, jotka edustavat hyvin monenlaisia arkkitehtonisia tyylisuuntia barokista kubismiin. Keskusta on uskomattoman runsas verkosto pieniä romanttisia katuja, eri aikakausilta peräisin olevia kirkkoja ja katedraaleja sekä renessanssi- ja barokkipalatseja. Tunnetuimpia turistinähtävyyksiä ovat:
- Staré Město (Vanhakaupunki)
- Malá Strana (Pieni puoli)
- Hradčany, jossa ovat mm. Prahan linna ja Pyhän Vituksen katedraali
- Kaarlensilta
- Vanhankaupungin raatihuone ja sen tähtitieteellinen kello
- Juutalaiskortteli ja erityisesti Vanha juutalainen hautausmaa
- Kansallismuseo
- Vyšehradin linna
- Pyhän Yrjön luostari
- Pyhän Nikolauksen kirkko
- Kansallisteatteri
- Zizkovin hautausmaa, jossa on Franz Kafkan hauta, sekä monet muut Kafkaan liittyvät paikat Historiallinen vanhakaupunki (Staré město), joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon, on ilman muuta Prahan kuhisevinta aluetta ja houkuttelee turisteja kuin kärpäsiä. Vanhankaupungin aukiota (Staroměstské náměsti) ympäröivät Týnin kirkko, Pyhän Nikolauksen kirkko, Golz-Kinskýn palatsi ja Vanhankaupungin raatihuone, jonka tähtitieteellistä kelloa (Orloj) turistit kerääntyvät katsomaan tasatunnein. Kellon oikealla puolella oleva luurangon vedettyä narusta esiin marssivat 12 apostolia Pietari etunenässä. Aukion keskellä on Jan Husin muistomerkki. Muita vanhankaupungin nähtävyyksiä ovat Ruutiportti, Celetná ulice eli Celetná-katu ja Smetana-museo. Vanhankaupungin vieressä on Juutalaiskortteli (Josefov) lukuisine synagogineen. Geton rakennukset purettiin 1800-luvun lopussa, mutta muutama tärkein rakennus säilytettiin. Tilalle pystytettiin kubistisia uudisrakennuksia. Kuuluisin nähtävyys on Vanha juutalainen hautausmaa, jonka alueella on noin 12 000 hautakiveä vieri vieressä. Prahan juutalaisia ei pitkään aikaan saanut haudata muualle, ja ahtauden vuoksi vainajia jouduttiin hautaamaan jopa kahteentoista kerrokseen. Hradčany oli yksi niistä neljästä kaupungista, jotka muodostivat Prahan 1700-luvulla. Siellä sijaitsee moneen kertaan jälleenrakennettu Prahan linna, josta kaupunki sai alkunsa. Linna-alueen nähtävyyksiä ovat mm. Pyhän Yrjön luostari, Pyhän Yrjön basilika, Kuninkaanpalatsi, Pyhän Vituksen katedraali ja Kultainen kuja käsityöläistaloineen. Vltava-joen toisella rannalla, jonne pääsee mm. pyhimyksiä esittävien barokkipatsaiden reunustamaa Kaarlensiltaa pitkin on kaupungin Pieni puoli (Malá strana). Tällä alueella on paljon barokkipalatseja. Talot ovat hyvin säilyneitä eivätkä uudet rakennukset ole päässeet pilaamaan idyllistä ilmapiiriä. Pyhän Nikolauksen kirkko ja Nerudova-katu ovat tärkeimmät nähtävyydet. Pienen puolen pohjoispuolella on Uusikaupunki (Nové Město), jonka perusti Kaarle IV vuonna 1348. Venceslauksen aukio (Václavské náměstí) on Tsekin historian monien kohtausten, kuten samettivallankumouksen tapahtumapaikka. Siellä sijaitsevat Kansallismuseo ja Pyhän Venceslauksen patsas. Kaarlenaukiolla puolestaan on Uudenkaupungin raatihuone. Myös keskustan ulkopuolella on paljon mielenkiintoista nähtävää, kuten Vyšehradin linna ja Pietari-Paavalin kirkko, Prahan eläintarha, benediktiiniläisluostari Břevnov ja Trojan palatsi. Prahassa on myös näköalatornina pienoismalli Eiffelin tornista (Petřínská rozhledna). Prahan museoista tunnetuimpia ovat Kansallismuseo (Národní muzeum), Lapidárium, Antonín Dvořák -museo (Muzeum Antonína Dvořáka) ja Bedřich Smetana -museo (Muzeum Bedřicha Smetany). Prahan omaa historiaa esittelee Muzeum hlavního města Prahy. Tunnettuja ovat myös Alfons Mucha -museo (Muchovo muzeum), Juutalainen museo ja Olutmuseo. Wolfgang Amadeus Mozartin elämästä Prahassa kerrotaan Vila Bertramkassa. Taiteen alalla on Kansallisteatterin (Národní divadlo) ja Valtionoopperan (Státní opera) lisäksi on erityisen tunnetuksi tullut Laterna Magica, avantgardistinen teatteri, jonka erikoiset näytännöt koostuvat elokuvasta, musiikista, baletista ja pantomiimista.

Aiheesta muualla

pantomiimi
- [http://www.praha-mesto.cz/ Kaupungin virallinen kotisivu]
- [http://www.europe-hotel-in.com/arthotelpraha.htm Hotel Praha]
- [http://www.digitalprague.com digital Prague] Luokka:Praha Luokka:Pääkaupungit Luokka:Tšekin kaupungit ko:프라하 ja:プラハ simple:Prague

Tšekin tasavalta

Tšekin tasavalta (käytettäviä muotoja myös Tšekki, Tšekinmaa) on valtio Keski-Euroopassa. Sen naapurivaltioita ovat Saksa, Itävalta, Unkari, Slovakia ja Puola. Tšekin pääkaupungin nimi on Praha.

Historia

Tšekki on saanut nimensä Böömiltä (tšekiksi: Čechy). Böömin kuninkaaksi nimitettiin ensimmäisenä Vratislav II (1085) ja Vladislav II (1158), perinnöllinen arvonimestä tuli Ottkar I:n (1198) ja Ottokar II:n (kuningas 1253-1278) myötä. 1200-luvulla alueelle alkoi muuttaa saksalaisia ja mongolit hyökkäsivät sinne 1241. Vuonna 1346 Kaarle IV:sta tuli kuningas, ja hän perusti Euroopan ensimmäisen yliopiston Prahaan. Tšekit nousivat saksalaisia vastaan Jan Husin johdolla, joka oli ensimmäisiä uskonpuhdistajia ja myöhemmin poltettiin roviolla. Paavin julistaessa ristiretken harhaoppisuutta vastaan, hussiitit nousivat kapinaan hussiittisodissa. Böömille myönnettiin uskonnonvapaus 1436, mutta vain lyhyeksi aikaa. Böömistä tuli Habsburg-suvun maita ja osa Itävallan keisarikuntaa ja myöhemmin Itävalta-Unkaria. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävallan Böömin kuningaskunnasta ja slovakialaisista alueista muodostettiin uusi Tšekkoslovakian valtio, joka pääkaupungiksi tuli Praha. Ennen toista maailmansotaa Saksa sai Tšekkoslovakialta saksalaisten asuttamat niin sanotut sudeettialueet. Pian tämän jälkeen Saksa miehitti jäljelle jääneen Tšekkoslovakian ja muodosti tšekkien asuinalueesta Böömin-Määrin valtakunnanprotektoraatin (Reichsprotektorat Böhmen-Mähren), joka oli Saksan hallinnon alainen. Sen johtaja oli SS:n tiedustelupalvelun SD:n johtaja Heydrich kunnes hänet amerikkalais-tšekkiläisessä operaatiossa 27. toukokuuta 1942 surmattiin. Toisen maailmansodan lopussa Prahassa olleet Vlasovin joukot kääntyivät saksalaisia vastaan ja kaupungissa taisteltiin lyhyen aikaa. Yhdysvaltain armeija kenraali Pattonin johdolla vapautti Tšekkoslovakian, mutta joukot vetäytyivät Neuvostoliiton kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Sodan jälkeen Neuvostoliitto teki maasta kommunistisen satelliittivaltion vyöryttämällä sen demokraattisen hallituksen Kominternin Neuvostoliitossa rakentamalla koneistolla. Tšekkoslovakiassa oli kansannousu keväällä 1968 (Prahan kevät), jonka Neuvostoliitto rusensi nk. Brežnevin opin mukaisesti. Neuvostoliiton romahdettua Tšekkoslovakia jakautui rauhanomaisesti Tšekkiin ja Slovakiaan 1. tammikuuta 1993. Tämän jälkeen Tšekki on liittynyt NATOon. Tšekki on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004.

Politiikka

Tšekin tasavalta on parlamentaarinen demokratia, jonka valtion pää on presidentti. Parlamentti valitsee presidentin viisivuotiskausiksi. Presidentillä on oikeus määrätä perustuslaillisen oikeuden tuomarit, hajottaa parlamentti tietyin ehdoin ja veto-oikeus lainsäädäntöön. Hän määrää myös pääministerin, joka puolestaan määrittää sisä- ja ulkopolitiikan päälinjat ja kokoaa hallituksen. Tšekin parlamentti (Parlament) on kaksikamarinen, edustajainhuoneessa (Poslanecká sněmovna) on 200 edustajaa, jotka valitaan suhteellisella vaalitavalla nelivuotiskaudelle. Ylähuoneen eli senaatin (Senát) 81 edustajaa valitaan kuusivuotiskausille, yksi kolmasosa edustajista vaihtuu joka kahden vuoden välein kaksivaiheisessa enemmistövaalissa. Korkein vetoomustuomioistuin on korkein oikeus. Perustuslaillinen oikeus tuomitsee perustuslailliset kysymykset, sen presidentin valitsemat jäsenet nimitetään kymmenvuotiskausille. Václav Klaus, Tšekin presidentti on kansandemokraattisen puolueen (ODS – Občanská demokratická strana) entinen puhemies, ja yksi maan suosituimmista poliitikoista. Tšekin poliittinen spektri vaihtelee uudistetusta kommunistipuolueesta äärioikeiston nationalistisiin puolueisiin. Keskusta-oikeistolaista ODS:ta oikeammalla oleva puoluekenttä on hajautunut, ja epäonnistunut yrityksissään yhdistyä. Kesäkuun 2002 parlamenttivaaleissa enemmistön saivat sosiaalidemokraatit (ČSSD) ja kommunistien enemmistösiipi. Puolueet eivät kuitenkaan voineet muodostaa hallitusta sosiaalidemokraattien johtajan Vladimír Špidlan kommunistivastaisuuden vuoksi. Hallitus muodostui sosiaalidemokraattien, kristillisdemokraattien (KDU-ČSL) ja liberaalien (US-DEU) kesken 101:99 parlamenttipaikkojen enemmistöllä. Kesäkuun 2004 hallituspuolueille katastrofaalisten europarlamenttivaalien jälkeen hallitus muodostetiin uudelleen samalle pohjalle, mutta Špidla syrjäyttettiin puoleen sisäisen kapinan jälkeen.

Osat

Tšekin tasavallassa on 13 aluetta (kraje, yksikkö - kraj) ja pääkaupunkialue (hlavní město):
- Jihomoravský kraj
- Středočeský kraj
- Královéhradecký kraj
- Kraj Vysočina
- Karlovarský kraj
- Liberecký kraj
- Moravskoslezský kraj
- Olomoucký kraj
- Pardubický kraj
- Plzeňský kraj
- Hlavní město Praha
- Jihočeský kraj
- Ústecký kraj
- Zlínský kraj

Maantiede

2004 2004 Tšekin maantiede on vaihtelevaa, läntinen Böömi muodostaa alangon jota ympäröivät matalat vuoret, kuten sudeetit. Elbe (tšekiksi: Labe) ja Vltava -joet kuljettavat vedet pois alueelta. Elben lähteillä sudeeteilla, Krkonošella sijaitsee myös Tšekin korkein kohta, Sněžka, 1602 metriä. Määri, Tšekin itäinen osa on mäkistä, vedet alueelta laskevat enimmäkseen Moravajoen kautta, mutta myös Oderjoen lähde on Määrissä. Ilmasto on leuto, lämpimät kesät ja kylmät, kosteat talvet ovat sekoitus meri- ja mannerilmastoa.

Talous

Tšekki on yksi entisen kommunistiblokin vauraimpia ja menestyksekkäimiä maita. Se oli tätä jo ennen kommunismia, maan vauraus oli syntynyt paljon aiemmin. Teollistuminen alkoi jo 1800-luvulla. Pääteollisuudenalat ovat raskas teollisuus, koneenpajateollisuus, rauta- ja terästuotanto, metallituotteet, kemikaalit, elektroniikka, ajoneuvot, tekstiilit, lasi, keramiikka ja lääkkeet. Skoda on palauttanut maineensa yhteistyössä VW:n kanssa. Tšekin lentokonetehdas Aero on pystynyt ylläpitämään lentokonetuotantonsa. Evektor-Aerotechnik on puolestaan kevytilmailun koneiden markkinajohtajia. Elintarviketeollisuudessa tärkeimpiä ovat sokerijuurikas, rehut, perunat, vilja ja maltaat. Maa on kuulu oluistaan ja mm. sen Budweiserista on tullut eräs esimerkki tuoteoikeuskiistoista amerikkalaisen uudemman olutmerkin kanssa. Suuri osa maassa kulutetusta energiasta tuotetaan huonolaatuisella ja saastuttavalla ruskohiilellä. Ydinvoimalla tuotetaan 25 % energiasta ja osuuden odotetaan nousevan 40 %:iin. Norjan ja Venäjän maakaasutoimitukset ovat myös merkittävä energianlähde. Kommunismin aikana valtio omisti 97 % yrityksistä, 1998 80 % oli jo yksityisessä omistuksessa. Yksityistäminen hoidettiin arvoseteleillä, ja nykyään Tšekissä yksityinen osakkeenomistus on yksi korkeimpia maailmassa. Neuvostolíiton luhistuessa Tšekkoslovakian viennistä meni 95% Neuvostoliittoon. 1990-luvun alussa Tšekin valuutta devalvoitiin noin 80 prosentilla. Tämä avasi viennin länteen. Keskipalkka vuonna 2005 on noin 600 euroa. Siitä maksetaan noin 30% veroa, jolla ylläpidetään suhteellisen laajaa sosiaaliturvaa.

Väestöjakauma

Valtakieli (95 %) on tšekki (čeština/český jazyk). Vähemmistökansoja ovat saksalaiset, romaanit, unkarilaiset ja puolalaiset. Vuoden 1993 jaon jälkeen slovakit muodostovat 2% väestöstä. Raja Tšekin ja Slovakian välillä on avoin entisille Tšekkoslovakian kansalaisille. Suurimmat uskontokunnat ovat katolisuus (27%), protestanttisuus (1%), hussiitit (1%) ja pieni juutalainen yhteisö. 59% väestöstä ei tunnusta mitään uskontoa.

Kulttuuri

Tšekinkielinen kirjallisuus on ollut tärkeää jo 1800-luvun lopusta Itävalta-Unkarin ja myöhemmin natsien ja kommunistien hallituskausilla. Ehkä kuuluisin böömiläinen kirjailija Franz Kafka, kirjoitti kuitenkin tuotantonsa pääasiassa saksaksi, vaikka hän tunsikin tšekin kielen. Toinen kuuluisa tšekkiläissyntyinen kirjailija, Milan Kundera pakeni 1975 Ranskaan ja on kirjoittanut vuodesta 1989 ranskaksi. Muita kuuluisia kirjailijoita ovat Karel Čapek, Václav Havel ja Ivan Klima. Kuuluisa on myös Jaroslav Hašek, jonka "Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa" on laajalti tunnettu. Tšekkiläisistä säveltäjistä kuuluisin on Antonín Dvořák. Kansanmusiikin alalta Böömi on lahjoittanut maailmalle polkan.

Merkittävimmät luonnonvarat

- kivihiili
- ruskohiili
- grafiitti
- kaoliini

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- kemikaalit

Linkit

- [http://maps.google.com/maps?ll=49.908787,15.172119&spn=3.141579,8.107910&z=10&t=h&hl=en Tšekki Google Mapsissa] Luokka:Tšekki zh-min-nan:Česko ko:체코 ja:チェコ simple:Czech Republic

Unesco

thumb Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (englanniksi United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization eli UNESCO) on Yhdistyneiden kansakuntien alajärjestö, jonka tarkoituksena on tieteen, kasvatuksen ja kulttuurin avulla edistää kansojen välistä yhteistyötä. Se perustettiin 16. marraskuuta 1945 ja sillä on 191 jäsenmaata. Järjestön pääjohtaja on vuodesta 1999 ollut japanilainen Koïchiro Matsuura. Järjestön päämaja sijaitsee Pariisissa.

Päämäärät ja tehtävät

Kasvatus-, tiede- ja kultturijärjestön perussääntö vuodelta 1945 määrittelee järjestön päämäärät ja tehtävät: 1. Järjestön tarkoituksena on myötävaikuttaa rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseen edistämällä kansojen välistä yhteistyötä kasvatuksen, tieteen ja kulttuurin avulla, jotta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa kaikille kansoille tunnustettujen oikeuden, lain, ihmisoikeuksien ja ihmisten perusvapauksien periaatteiden yleismaailmallinen kunnioitus voitaisiin rotuun, sukupuoleen, kieleen tai uskontoon katsomatta turvata. 2. Tämän toteuttamiseksi järjestö: a) suosii kaikkia joukkotiedotusvälineitä hyväksikäyttäen sitä työtä, joka edistää kansojen keskinäistä tuntemusta ja ymmärtämystä ja suosittelee tässä tarkoituksessa sellaisten kansainvälisten sopimusten solmimista, jotka osoittautuvat tarpeellisiksi sanan tai kuvan välityksellä helpottamaan aatteiden vapaata vaihtoa; b) antaa voimakasta virikettä kansanopetukselle ja kulttuurin levittämiselle: ryhtymällä yhteistyöhön sitä toivovien jäsenvaltioiden kanssa auttaakseen niitä kehittämään opetustoimintaansa; panemalla alulle kansojen välisen yhteistyön sen ihanteen asteittaiseksi toteuttamiseksi, joka pyrkii varaamaan kaikille, rotuun, sukupuoleen tai taloudellisiin taikka yhteiskunnallisiin eroavaisuuksiin katsomatta, yhtäläiset mahdollisuudet päästä osalliseksi kasvatuksesta; ehdottomalla sellaisia kasvatusmenetelmiä, jotka parhaiten soveltuvat kaikkialla maailmassa valmistamaan lapsia vapaan ihmisen velvoituksiin; c) auttaa ylläpitämään, lisäämään ja levittämään tietoja: vaalimalla sen yleismaailmallisen sivistysperinnön säilyttämistä ja suojelemista, jonka kirjat, taideteokset sekä muut historialliset ja tieteelliset muistomerkit muodostavat, ja suosittelemalla asianomaisille kansoille tätä tarkoittavien kansainvälisten sopimusten solmimista; kannustamalla kansojen välistä yhteistyötä kaikilla henkisen elämän aloilla, samoin kuin kasvatuksen, tieteen ja kulttuurin piirissä toimivien henkilöiden sekä julkaisujen, taideteoksien, tutkimusvälineiden ja muun tietoaineiston vaihtoa; helpottamalla sopivin kansainvälisin yhteistyötoimenpitein kaikkien kansojen mahdollisuuksia saada käyttöönsä eri maissa painettuja julkaisuja. 3. Pyrkien turvaamaan järjestön jäsenvaltioille niiden sivistysmuotojen ja kasvatus-järjestelmien riippumattomuuden, koskemattomuuden ja hedelmällisen erilaisuuden, järjestö ei saa puuttua asioihin, jotka olennaisesti kuuluvat jonkin jäsenvaltion sisäiseen toimivaltaan. (Suomen säädöskokoelman sopimussarja n:o 30/1956) Järjestö on vuodesta 1972 ylläpitänyt maailmanperintöluetteloa.

Aiheesta muualla

- [http://www.minedu.fi/opm/unesco/index.html Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön toiminta Suomessa]
- [http://www.unesco.org Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön viralliset sivut] Luokka:Yhdistyneet kansakunnat Luokka:Kulttuurijärjestöt zh-min-nan:Unesco ko:유네스코 ja:国際連合教育科学文化機関 simple:United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization th:องค์การศึกษา วิทยาศาสตร์ และวัฒนธรรมแห่งสหประชาชาติ

Pieni tietosanakirja

Pieni tietosanakirja (1925—1928) oli toinen suomeksi julkaistu tietosanakirja. Sen julkaisi Otava, siinä oli neljä osaa ja noin 3000 sivua. Aiemmin oli julkaistu vain WSOY:n ja Otavan Tietosanakirja vuosina 1909—1919. Projekti Runebergin tulkinnan mukaan pienen tietosanakirjan tekijänoikeus on vanhentunut. Suomen tekijänoikeuslainsäädännön kannalta tulkinta on kuitenkin kiistanalainen, vaikka teoksen iästä johtuen asialla ei käytännössä olekaan taloudellista merkitystä. Wikipedian sisällön tiukempien lisensointivaatimusten vuoksi ei pienen tietosanakirjan aineistoa kuitenkaan tulisi suoraan käyttää artikkeleissa.
- Pieni tietosanakirja, 4 osaa, 1925-1928. 3000 sivua, Otava
- Pieni tietosanakirja, 4 osaa, 1952, 3000 sivua, Otava
- Pieni tietosanakirja, 4 osaa, 1958-1959, 3200 sivua, Otava

Katso myös

- Projekti Runeberg
- :Luokka:Pienestä tietosanakirjasta tuodut artikkelit

Aiheesta muualla

- [http://runeberg.org/pieni/ Pieni tietosanakirja] kokonaisuudessaan Projekti Runebergin sivuilla
- Images from Pieni tietosanakirja Luokka:Tietoteokset

800-luku

Vuosisadat: 600-luku 700-luku - 800-luku - 900-luku 1000-luku ----

Tärkeitä tapahtumia

- Viikinkien hyökkäykset Eurooppaan alkavat (viikinkiaika).
- 863-879 - läntisten ja itäisten kirkkojen välillä skisma.
- madjaarit eli unkarilaiset asettuvat nykyisen Unkarin alueelle 800-luvun lopulla.
- Beowulf kirjoitettu viimeistään 800-luvulla.
- Arabit harjoittavat merirosvousta Tyrrhenanmeren ja Adrianmeren rannikoilla 813 - 915.
- 800 - 909 Aghlabidien emiirit hallitsevat Pohjois-Afrikan rannikkoa.

Merkittäviä henkilöitä

- Alfred Suuri
- Kaarle Suuri
- Ludvig Hurskas
- Rurik

Tekniikka

- Ensimmäinen kuva pyörivästä myllynkivestä (Utrecht Psalter, 843)

Vuosikymmenet ja vuodet

800-vuosikymmen: 800, 801, 802, 803, 804, 805, 806, 807, 808, 809 810-luku: 810, 811, 812, 813, 814, 815, 816, 817, 818, 819 820-luku: 820, 821, 822, 823, 824, 825, 826, 827, 828, 829 830-luku: 830, 831, 832, 833, 834, 835, 836, 837, 838, 839 840-luku: 840, 841, 842, 843, 844, 845, 846, 847, 848, 849 850-luku: 850, 851, 852, 853, 854, 855, 856, 857, 858, 859 860-luku: 860, 861, 862, 863, 864, 865, 866, 867, 868, 869 870-luku: 870, 871, 872, 873, 874, 875, 876, 877, 878, 879 880-luku: 880, 881, 882, 883, 884, 885, 886, 887, 888, 889 890-luku: 890, 891, 892, 893, 894, 895, 896, 897, 898, 899 (ks. ajan merkitseminen) Luokka:800-luku ko:9세기 ja:9世紀

Böömi

Böömi (latinaksi ja englanniksi Bohemia, tšekiksi Čechy, saksaksi Böhmen) on historiallinen alue Keski-Euroopassa. Böömi sijaitsee Tšekin tasavallassa ja kattaa noin kaksi kolmasosaa maan länsi ja keskiosista , 52 750 km² ja noin 6,25 Tšekin 10,3 miljoonasta asukkaasta. Böömin rajat ovat Böömin metsä ja Ore-vuoret (Krkonoše), joka on osa Sudeetteja. Böömi on antanut nimensä koko Tšekille, eikä tšekin kielessä ole eroa "böömiläisen" ja "tšekin" (Česky) välillä.

Historia

Böömin kuninkaaksi nimitettiin ensimmäisenä Vratislav II (1085) ja Vladislav II (1158), perinnöllinen arvonimestä tuli Ottokar I:n (1198) ja Ottokar II:n (kuningas 1253-1278) myötä. 1200-luvulla alueelle alkoi muuttaa saksalaisia ja mongolit hyökkäsivät sinne 1241. Vuonna 1346 Kaarle IV:sta tuli kuningas, ja hän perusti Euroopan ensimmäisen yliopiston Prahaan. Tšekit nousivat saksalaisia vastaan Jan Husin johdolla, joka myöhemmin poltettiin roviolla. Paavin julistaessa ristiretken harhaoppisuutta vastaan, hussiitit nousivat kapinaan hussiittisodissa. Böömille myönnettiin uskonnonvapaus 1436, mutta vain lyhyeksi aikaa. Böömistä tuli Habsburg-suvun maita ja osa Itävallan keisarikuntaa ja myöhemmin Itävalta-Unkaria. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävallan Böömin kuningaskunnasta ja slovakialaisista alueista muodostettiin uusi Tšekkoslovakian valtio. 1939–1945 Böömi oli Määrin kanssa osa Saksan Böömin-Määrin valtakunnanprotektoraattia (Reichsprotektorat Böhmen-Mähren). Tšekkoslovakian hajoamisen jälkeen Böömi on ollut osa Tšekkiä vuodesta 1993. ---- Katso myös: Böömin kuningas — Boheemi — Queen-yhtyeen kappale Bohemian Rhapsody Luokka:Tšekki ja:ボヘミア

Keltit

Keltit on nimitys, jota käytetään indoeurooppalaisen kielikuntaan kuuluvien kelttiläisten kielten puhujista, nykyisin myös englantia äidinkielenään puhuvista ihmisistä, jotka haluavat identifioitua kelttiläisiin "esivanhempiinsa".

Kelttikäsitteen alkuperä

Kelttiläisiä kieliä puhuvat ihmisryhmät astuivat historian valoon antiikin aikoina, jolloin kreikkalaiset ja roomalaiset kutsuivat näitä kelteiksi (Keltoi) ja galleiksi. Kaikki väestöt, joista näitä termejä käytettiin, eivät kuitenkaan välttämättä puhuneet kelttiläistä kieltä. Keltti ja vastaavat termit edustivat antiikin korkeakulttuurin stereotypioita pohjoisen tai lännen barbaareista. Ne eivät ole mitään objektiivisia yrityksiä kuvata kyseisten ihmisryhmien kieltä, elintapoja, kulttuuria tai uskontoa. Historia ja arkeologia ovat kuitenkin vasta viime vuosikymmeninä alkaneet ottaa tämän seikan järjestelmällisesti huomioon. On myös epävarmaa, oliko kelteillä itsellään mitään kelttiläisen identiteetin tunnetta tai käyttivätkö he itse tuota nimitystä itsestään. Poliittisesti keltit olivat jakautuneet moniin eri heimoyhteisöihin ja kielellisesti eri murteiden puhujiin. Keltit eivät myöskään muodostaneet kulttuurisesti mitään yhtenäistä ryhmää. Arkeologit uskovat, että kelttiläistä kieltä puhuvilla väestöillä oli jokin yhteys La Tené -kulttuuriin. Kaikki tämän kulttuurin piirissä eläneet ihmiset eivät kuitenkaan ehkä olleet kelttejä, eivätkä kaikki keltit kuuluneet La Tené -kulttuurin alueeseen.

Muinaiset keltit

La Tené Kelttiläisen kielen uskotaan syntyneen pronssikauden Keski-Euroopassa maata viljelevän ja karjaa hoitavan indoeurooppalaisen väestön keskuudessa. Keltit luultavasti polveutuvat ainakin osittain varhaispronssikautisen Uneticé-kulttuurin väestöstä. Tämän kulttuurin katsotaan syntyneen noin vuonna 2200 eaa. Kulttuurin keskus sijaitsi Tshekin tasavallan alueella, Etelä-Saksassa ja Länsi-Puolassa. Uneticéa seurasi noin 1550-1250 eaa. keskipronssikautinen tumuluskulttuuri, jonka tuntomerkkinä pidetään suuria hautakumpuja, tumuluksia. Tumuluskulttuuria taas seurasi myöhäispronssikautinen uurnakenttäkulttuuri vuosina 1200-700 eaa. Kelttiläisen kielimuodon kehittyminen lienee suurelta osin tapahtunut näiden kulttuurien keskuudessa. Useimmat tutkijat uskovat, että varhaisrautakautinen Hallstattin kulttuuri Etelä-Saksan, Itävallan ja Itä-Ranskan alueella (noin 700—500 eaa.) oli ainakin osittain kelttiläinen. Tältä alueelta kelttiläistä väestöä levittäytyi tai kelttiläinen kieli omaksuttiin Länsi-Eurooppaan, Britteinsaarille, nykyisen Espanjan alueelle sekä kohti Välimeren ja Mustanmeren maailmaa. Halstatt-kulttuuri muuttui La Tenén kulttuuriksi noin vuonna 500 eaa. 300- ja 200-luvuilla eaa. Välimeren alueen korkeakulttuurit Italiassa ja Kreikassa saivat ottaa vastaan useita kelttien hyökkäyksiä. Jopa nykyisen Turkin alueelle päätyi yksi kelttiläisryhmä, galatalaiset. Rooman valtakunta alisti lopulta useimmat kelttiläiset väestöryhmät. Esimerkiksi Julius Caesar valloitti Gallian, keisari Claudius Britannian. Mannermaalla kelttiläiset väestöt omaksuivat Bretagnea lukuun ottamatta vieraita kieliä, useimmiten latinan ja siihen palautuvat romaaniset kielet. Kansainvaellusajalla kelttiläiset kielet väistyivät myös Britteinsaarilla pohjoisille ja läntisille syrjäseuduille — Irlantiin, Skotlantiin, Walesiin, Cornwalliin ja pienille saarille.

Nykypäivän kelttiläiset vähemmistöt

1800-luvulta lähtien nationalismi johti kelttiläisen identiteetin syntyyn ja kelttiläisten kielten uuteen arvostukseen. Tämä näkyi sekä Britteinsaarten ja Bretagnen kelttiläisten vähemmistöjen keskuudessa että Yhdysvalloissa, jonne oli siirtynyt runsaasti irlantilaista ja skottilaista väestöä. Myös ranskalainen nationalismi alkoi korostaa maan gallialaista menneisyyttä. 1800-luvulla kelttiläisten kielten puhujien määrä alkoi kuitenkin jyrkästi laskea iiriä, kymriä ja gaelia äidinkielenään puhuvien väestöjen jouduttua voimakkaan englantilaistamispolitiikan kohteiksi. Myöskään Ranskan valtio ei gallialaisinnostuksesta huolimatta ollut suopea Bretagnen kelttiläistä kieltä kohtaan. Kielenvaihdoksista huolimatta kelttiläisillä alueilla syntyi voimakas kansallistunne, joka 1900-luvun kuluessa johti Irlannin itsenäisyyteen sekä separatistiseen liikehdintään Walesissa, Bretagnessa ja varsinkin Skotlannissa. Pyrkimys pitää kelttiläiset kielet ja perinteet elossa vaikuttaa myös Cornwallin ja Mansaaren kaltaisilla seuduilla, joilla kukaan ei ole enää pitkiin aikoihin puhunut paikallista kelttikieltä äidinkielenään. Oma lukunsa on kelttiläisten perinteiden vaikutus länsimaiseen kulttuuriin. Keltti-innostus eli keltomania vaikutti 1800-luvulla voimakkaasti arkeologian kehitykseen. Kiinnostus kelttiläistä muinaisuskontoa (esim. druidit) kohtaan vaikutti osaltaan ns. uuspakanallisen liikkeen syntyyn. Runoilija W.B. Yeatsin kaltaiset taiteilijat saivat inspiraatiota kelttiläisestä historiasta ja sankaritarustosta. Näiden ilmiöiden seurauksena kelttiläisyydestä syntyi vahvasti romantisoituja mielikuvia, jotka siirtyivät vähitellen osaksi länsimaista populaarikulttuuria. Suomessakin tunnetaan paljolti juuri kelttiläiseen kansanperinteeseen ja mytologiaan perustuva fantasiakirjallisuus, irlantilainen kansanmusiikki ja "irkkupubit". Osaltaan tätä keltti-innostusta on levittänyt Hollywood, joka on ottanut monien menestyselokuviensa aiheeksi irlantilaisuuden, skottilaisuuden tai muut kelttiläiset teemat. 1990-luvulta lähtien eurooppalaiseen yhdentymiskehitykseen on liittynyt myös pyrkimystä tehdä muinaisista kelteistä Euroopan ja eurooppalaisuuden symboleja. Nykyään puhutaan enää harvoja kelttiläisiä kieliä. Näitä ovat:
- bretoni
- gaeli
- iiri
- kymri

Katso myös

- Kelttiläinen mytologia Luokka:Britteinsaaret Luokka:Kansat als:Kelten ms:Celt ja:ケルト人

Germaanit

Germaanit ovat indoeurooppalaiseen kielikuntaan lukeutuvien germaanisten kielten puhujia. Nimitystä käytetään lähinnä rautakaudella ja antiikin ajoilla eläneistä ihmisistä. Toisinaan myös nykyisin eläviä, germaanisia kieliä äidinkielenään puhuvia ihmisiä nimitetään germaaneiksi. Tällaisella kielenkäytöllä on kuitenkin ikävä kaiku, koska 1800- ja 1900-luvuilla germaanikäsite yhdistyi saksalaiseen kansalliskiihkoon ja natsien rotuoppeihin.

Antiikin germaanit

Käsite "germaani" (latinaksi Germani) on peräisin roomalaisilta, jotka Julius Caesarin ajoista lähtien kutsuivat tällä nimellä Rein-joen takana asuvia barbaareja. Monet näistä Keski-Euroopan ja Itämeren piirin asukkaista puhuivat kieltä, jonka nykyinen kielitiede määrittelisi germaaniseksi. Germaanisen kielen uskotaan syntyneen Etelä-Skandinavian ja Pohjois-Saksan alueella pronssikauden tai varhaisen rautakauden kuluessa. On kuitenkin mahdollista, että roomalaiset nimittivät germaaneiksi myös ei-germaanisia heimoja tai vastaavasti luokittelivat germaanista kieltä puhuneen heimon jonkin toisen "barbaarikansan" osaksi. Esimerkiksi gootit, joiden kieli oli germaaninen, luokiteltiin roomalaisissa teksteissä usein skyyteiksi, koska he asuivat Mustanmeren pohjoispuolella. Germaanit jakautuivat moniin eri heimoihin, joiden rajat olivat epämääräiset ja jotka muuttuivat poliittisten, yhteiskunnallisten ja taloudellisten muutosten myötä. On hyvin kyseenalaista, kutsuivatko germaanit itse itseään germaaneiksi tai oliko heillä mitään yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Sikäli muinaisten germaanien luonnehtiminen kansaksi on harhaanjohtavaa. Koko germaanikäsitettä onkin syytä pitää lähinnä roomalaisena stereotypiana pohjoisen barbaareista, jotka todellisuudessa lienevät olleet heterogeenisempää joukkoa kuin mitä roomalaisten kaavamaisista kuvauksista käy ilmi. Arkeologisesti voidaankin osoittaa germaanien alueen jakautuneen useisiin eri kulttuuripiireihin. Aikaisemmin arkeologit samaistivat mielellään kulttuurialueita kirjallisissa lähteissä mainittuihin germaaniheimoihin, kuten gootteihin ja vandaaleihin. Nykytutkimus suhtatuu tähän skeptisemmin.

Germaanien ja roomalaisten sotia

Noin vuonna 100 eaa mm. teutonit ja kimbrit yhdistyivät Roomaa vastaan. Usein on otaksuttu, että nämä kaksi kansaa, heimoa tai vaeltavaa armeijaa olivat germaanisia. Asiasta ei kuitenkaan ole varmuutta: kyseiset ryhmät saattoivat olla myös kelttiläisiä, tai ehkä todennäköisimmin sekoitus kelttiläisiä, germaanisia ja ehkä muitakin väestöaineksia. Teutonien vaellus oli lähtenyt liikkeelle noin 180 eaa, jolloin Makedonian kuningas oli pyytänyt heiltä apua kelttejä vastaan. Alkuperäinen määränpää jäi saavuttamatta ja teutonien vaellus kääntyi Roomaa vastaan. Mukaan liittyivät kimbrit. Roomalaiset voitettiin Alppien seutuvilla muutaman kerran, mutta voittonsa jälkeen heimot hajaantuivat ryöstelemään Galliaa ja Espanjaa. Vasta jonkin ajan kuluttua kimbrit ja teutonit palasivat, mutta roomalaiset voittivat heidät 113 Pohjois-Italiassa surmaten lähes kaikki taisteluun osallistuneet kimbrit. 57 eaa germaanit (sveebit) löivät kelttiheimon ja ottivat heidän maansa. Julius Caesar voitti Galliaan tunkeutuvat germaanit. Germaaneja palveli myöhemmin Rooman armeijassa. Gallian valloituksen noin 58-52 eaa jälkeen roomalaiset aikoivat valloittaa Germanian, joka ulottui Reiniltä Veikselille ja Tonavalle. Siellä oli alituisesti keskenään taistelevia germaaniheimoja. 12 eaa Rooman sotapäällikkö Drusus voitti germaaniheimot ja työnsi Rooman rajan Elbelle asti. Germaaneja joko ajettiin itään tai he joutuivat Rooman vallan alle. Vuonna 9 germaanit voittivat roomalaiset Teutoburgin metsässä, pysäyttäen Rooman laajenemisen germaanialueilla. Germaanien johtaja oli keruski Arminius, roomalaistunut germaaniylimys. Sota Germaniasta jatkui vielä 8 vuotta, mutta lopulta raja vedettiin Reinille. Germania palautui tilaan, jossa heimot taistelivat keskenään maa-alasta. Tämän jälkeen germaanit olivat alituinen uhka Roomalle. Reinille rakennettiin heitä vastaan limes, rajalinja. Näillä tienoin kulkee vieläkin germaanisen ja romaanisen kielialueen raja. Kansainvaellukset joissa germaanitkin olivat mukana alkoivat noin 400 pilkkoen Rooman valtakuntaa. Germaanitkin olivat mukana hävittämässä Länsi-Roomaa kansainvaellusajalla.

Germaaniheimoja

- Alemannit
- Anglit
- Burgundit
- Frankit
- Friisit
- Juutit
- Keruskit
- Kvadit
- Langobardit
- Markomannit
- Saksit
- Sveebit
- Vandaalit Luokka:Kansat Luokka:Rooman viholliset ja liittolaiset ja:ゲルマン民族

Slaavit

Slaavit ovat ryhmä indoeurooppalaisia etnisiä ryhmiä itäisessä Euroopassa. Slaavilaisuus on pääasiassa kielellinen (ks. slaavilaiset kielet) ja osin myös kulttuurillinen, mutta ei geneettinen käsite. Slaavit jaetaan alueellisesti kolmeen pääryhmään, jotka jakaantuvat kansoiksi. Ei ole täyttä yksimielisyyttä siitä, mitkä ryhmät ovat omia kansojaan, ja mitkä vain joinkun toisen kansan heimohaaroja.
- Eteläslaavit
- bosnjakit eli bosnialaiset
- bulgarialaiset eli pomakit
- goranit
- kroaatit
- makedonialaiset
- montenegrolaiset
- serbit
- sloveenit
- Länsislaavit
- moravit eli määriläiset
- puolalaiset
- ruteenit
- slovakit
- sorbit
- sleesialaiset
- tšekit eli böömiläiset
- Itäslaavit
- ruteenit (karpatorusiinit)
- hutsulit
- lemkit
- bojkit
- ukrainalaiset (vanh. vähävenäläiset)
- valkovenäläiset
- venäläiset (vanh. isovenäläiset) Panslavismi on slaavien yhtenäisyytä korostava aate.

Slaavien alkuperä ja levittäytyminen

Slaavien vanhimmasta historiasta tiedetään varsin vähän. Nimitys slaavi (Sklavenoi tms.) tavataan ensimmäistä kertaa itäroomalaisissa teksteissä 500-luvulla jaa. Ilmeisesti slaavit olivat tässä vaiheessa levittäytymässä oletetusta alkukodistaan Mustanmeren pohjoispuolelta, Dnepr-joen ja Karpaattien väliltä. Slaavit ottivat osaa kansainvaelluksiin valloittaen koko Balkanin, jonka Itä-Rooma (Bysantti) pystyi valloittamaan takaisin vasta 800-luvulla. Keski-Euroopassa slaavit levittäytyivät Elbelle saakka. Nykyisen Venäjän alueella slaavilainen väestö työntyi pohjoiseen tai vaihtoehtoisesti slaavilainen kieli omaksuttiin alkuperäisväestöjen keskuuteen. Tämä johti balttilaisen ja suomalais-ugrilaisen kielialueen voimakkaaseen supistumiseen. Luokka:Etniset ryhmät ja:スラヴ人

Prahan linna

Prahan linna (tšekiksi Pražský hrad) on keskiajalla perustettu linnoitus Prahassa, Tšekin tasavallassa. Guinnessin ennätysten kirjan mukaan Prahan linna on suurin muinaislinna maailmassa. Linna on peräti 570 metriä pitkä ja keskimäärin 128 metriä leveä; pinta-alaksi muodostuu 7,3 hehtaaria. Prahan linnan perusti 800-luvulla prinssi Bořivoj. Linna on sittemmin rakennettu useaan kertaan uudelleen. Lukuisista tulipaloista ja valloituksista huolimatta linnassa on säilynyt useita rakennuksia ja rakennelmia koko linnan historian ajalta. Vuodesta 1918 linna on toiminut myös Tšekin presidentin virka-asuntona. Tšekin tasavallassa Tšekin tasavallassa Luokka:Praha Luokka:Linnat

Vyšehrad

Vyšehrad on linnoitus Prahassa, Tšekin tasavallassa. Ensimmäinen paikalla sijainnut linna rakennettiin 900-luvulla. Nykyinen linnoitus on pääosin 1600-luvulla rakennettu ja on tyyliltään barokkia. Nykyisin Vyšehradin kukkulalla sijaitsee myös Tšekin kuuluisimpien henkilöiden hautausmaa. Vyšehradin kukkulalta avautuu komeat näkymät Vltava-joelle ja Prahan kaupunkiin. Luokka:Praha Luokka:Linnat

Kaarle IV

Kaarle IV (14.5.1316 – 29.11.1378) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija. Kaarle IV sai kasteessa nimen Wenceslaus, mutta otti myöhemmin nimen Kaarle (Karel). Kaarle kruunattiin Böömin kuninkaaksi ja Luxembourgin kreiviksi vuonna 1346 ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi vuonna 1355. Kaarle oli naimisissa neljästi, ja hänellä oli kaikkiaan seitsemän lasta, joista vanhin poika, Wenceslaus, peri myöhemmin isänsä valtaistuimen.

Kaarlensilta

Kaarlensilta, tšekiksi Karlův most, on Vltava-joen ylittävä kuuluisa silta Prahassa, Tšekin tasavallassa. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1357 kuningas Kaarle IV:n aikana. Alun perin sillan nimi oli Kivisilta (Kamenný most) ja myöhemmin Prahan silta (Pražský most). Kaarlensillaksi sitä alettiin kutsua vuonna 1870. Se on vaurioitunut monta kertaa tulvissa ja sodissa. Silta on 516 metriä pitkä ja lähes kymmenen metriä leveä. Se koostuu kuudestatoista kaaresta. Silta yhdistää toisiinsa Prahan Pienen puolen (Malá Strana) ja Vanhankaupungin (Staré Město). Nykyään sillalla saa liikkua vain jalan, mutta aiemmin sen yli liikennöivät ensin hevos- ja sitten sähköraitiovaunut. Siltaa koristavat kolmenkymmenen pyhimyksen patsaat, joista useimmat ovat parhaiden böömiläisten kuvanveistäjien tekemiä vuosien 1683 ja 1714 välisenä aikana. Sillalle ovat päässeet mm. Pyhä Johannes Nepomuk, Pyhä Vitus, Pyhä Luitgard, Johannes Kastaja, Pyhä Venceslaus, Pyhä Sigismund, Juudas Taddaeus ja Franciscus Assisilainen. Nykyään sillan ovat vallanneet turistimassat, rihkamakauppiaat ja katutaiteilijat. Luokka:Praha Luokka:Sillat ja:カレル橋

Jan Hus

Jan Hus (n. 1370 – 1415) oli tšekkiläinen uskonpuhdistaja. Hän syntyi Husinecissa, Etelä-Böömissä. Synnyinpaikkansa mukaan hänet tunnettiin nimellä Jan Husinecký ja kirjoitettuna latinaksi Johannes de Hussinetz. Hän otti käyttöön sukunimekseen kotipaikkansa nimen lyhennetyn muodon. Hän toimi uskonpuhdistajana ennen Martti Lutheria. Jan Hus aloitti uskonnolliset uudistukset John Wyclifin ideoiden mukaan. Hänen tavoitteenaan oli kansankielinen kirkko, joka opettaisi Raamatun mukaisesti. Uskonpuhdistus oli vastaliike katolisen kirkon opetukselle, joka Husin näkemyksen mukaan oli irtaantunut Raamatusta. Hus toimi myös tšekkiläisen kulttuurin kehittämiseksi ja loi tšekin kirjakielen. Katolisen kirkon papistoa ja anekauppaa kohtaan suunnatut hyökkäykset johtivat hänen pannaan julistamiseen vuonna 1411. Hänet karkoitettiin maaseudulle, jossa hän kirjoitti merkittävimmän teoksensa, De ecclesia. Konstanzin kirkolliskokous vuonna 1415 tuomitsi Hussin harhaoppisena kuolemaan. Hänet poltettiin roviolla 6. heinäkuuta 1415 ja tuhkat ripoteltiin Reiniin. Hänen kuolemansa jälkeen puhkesivat hussilaissodat (1420–1436). Nämä saksalaisia vastaan kapinoineet tsekit ottivat käyttöönsä kansallissankariksi nousseen Hussin nimen. Utrakvistit olivat maltillisia hussilaisia, kun taas taaborilaiset olivat jyrkempiä. Myöhemmin hussilaiset sulautuivat bööminveljiin ja luterilaisiin. Tarinan mukaan Huss näki unen mustasta joutsenesta. Husin, jonka nimi tarkoittaa hanhea, kerrotaan sanoneen: "tämä hanhi paistetaan tulessa, mutta minun jälkeeni tulee joutsen, jota te ette onnistu polttamaan". Martti Luther uskoi, että Husin joutsenennustus viittasi häneen itseensä. Luokka:Protestanttiset kirkot ko:얀 후스 ja:ヤン・フス

1415

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

- Jan Hus Luokka:1400-luku ko:1415년

1500-luku

Tärkeitä tapahtumia

- Pieni jääkausi alkoi Euroopassa.
- Kastilia valloitti Navarran kuningaskunnan 1512. Espanja yhdistyi.
- Osmanien valtakunta saavutti huippunsa Suleiman Suuren aikana (1520—1566). Turkkilaiset piirittivät Wieniä 1529.
- Espanjan konkistadorit valloittivat Asteekkivaltakunnan Meksikossa 1521 ja Inkavaltakunnan Etelä-Amerikassa 1533. Kullan määrä Euroopassa kasvoi voimakkaasti. Hevonen vietiin Amerikkaan.
- Fernão de Magalhães purjehti maailman ympäri.
- Nuijasota Suomessa Ruotsin valtaa vastaan
- Reformaatio:
- Speyerin valtiopäivillä 1529 joukko ruhtinaita ja keisarillisia kaupunkeja vastustivat Wormsin ediktiä ja tukivat Lutheria.
- Englannin kuningas Henrik VIII katkaisi välinsä katoliseen kirkkoon ja muodosti anglikaanisen kirkon 1534.
- Ranskan uskonsodat katolilaisten ja hugenottien välillä (1562—1598)
- Trenton kirkolliskokous (1545—1563) uudisti katolista kirkkoa vastineeksi reformaatiolle.
- Alankomaiden provinssit kapinoivat 1568—1648 Espanjaa vastaan.
- Puola-Liettua muodostettiin (1569—1795).
- Katolilaiset maat ottivat käyttöön gregoriaanisen kalenterin 1582.

Merkittäviä henkilöitä

- Englannin kuningas Henrik VIII, anglikaanikirkon perustaja (1491–1547)
- Ranskan kuningas Frans I, ensimmäinen renessanssimonarkki (1494–1547)
- Osmanien sulttaani Suleiman Suuri, valloittaja ja uudistaja (1494–1566)
- Pyhä Rooman keisari ja Espanjan kuningas Kaarle V (1500–1558), soti lähes jatkuvasti Ranskaa ja osmaneita vastaan samaan aikaan kuin Espanja valloitti Amerikat.
- Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa (s. 1496, hallitsi vuosina 1523 - 1560)
- Espanjan kuningas Filip II, vastauskonpuhdistuksen johtaja (s. 1527, hallitsi 1556–1598)
- Englannin kuningatar Elisabet I (1533–1603)
- Ranskan ja Navarran kuningas Henrik IV, päätti uskonsodat ja yhdisti jälleen valtakunnan (1553–1610).
- Iivana Julma, Venäjän ensimmäinen tsaari
- Thomas More (1478–1535)
- Martin Luther (1483–1546)
- Hernán Cortés (1485–1547)
- Mikael Agricola (1510–1557)
- Miguel de Cervantes (1547–1616)
- William Shakespeare (1564–1616)
- Benvenuto Cellini (1500–1571)

Keksintöjä ja tekniikkaa

- Rukki mullisti tekstiilituotannon.
- Maissi, peruna, suklaa ja tomaatti tuotiin Eurooppaan. Luokka:1500-luku ko:16세기 ja:16世紀 th:คริสต์ศตวรรษที่ 16

Habsburg-suku

Habsburg-suku (joskus muodossa Hapsburg) on eräs tärkeimmistä eurooppalaisista historiallisista hallitsijasuvuista. Tärkeimpiä Habsburgien hallitsijapaikkoja olivat:
- Saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarit (pienin keskeytyksin vuodesta 1452 vuoteen 1806)
- Itävallan hallitsijat (herttuoina vuosina 1282–1453, arkkiherttuoina vuosina 1453–1804 ja keisareina vuosina 1804–1918)
- Unkarin kuninkaat (1437–1918),
- Espanjan kuninkaat (1516–1700),
- Portugalin kuninkaat (1580–1640)
- Böömin kuninkaat (1526–1618 ja 1621–1918).

Historia

Suvun varhaisimpia juuria voidaan jäljittää 900-luvulle, jolloin sillä oli omistuksia nykyisen Sveitsin alueella. Nimen Habsburg alkuperä on Sveitsissä lähellä Aargauta sijaitsevasta, noin vuonna 1030 rakennetusta Habichtsburgin linnassa (Habicthsburg = haukkalinna). Vuonna 1111 kuollut Otto otti Habsburg-nimen linnan mukaan. Vuonna 1278 Habsburgien suku sai omistukseensa suunnilleen nykyisen Itävallan alueen, jota se hallitsi yhtäjaksoisesti aina ensimmäiseen maailmansotaan asti. Habsburgien laajentumispolitiikkaan kuului alusta asti alueiden hankkiminen naittamalla suvun jäseniä eri hallitsijasukuihin. Vuonna 1452 Habsburgien Frederik II kruunattiin Saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi ja tämä titteli säilyi Habsburgeilla lähes keskeytyksettä kunnes keisarikunta lopullisesti katosi 1806. 1500-luvulla Habsburgien imperiumi laajeni edelleen keisari Kaarle V:n perittyä Burgundin ja Espanjan kruunut. Kun Kaarle V asetti veljensä Ferdinand I:n Espanjan kuninkaaksi, suku kuitenkin jakautui kahteen haaraan: itävaltalaiseen ja espanjalaiseen. Itävallan Habsburgit hallitsivat Saksalais-roomalaisen keisarikunnan kruunua sekä Böömiä ja Unkaria, kun taas Espanjan Habsburgit hallitsivat Espanjaa, Alankomaita, Espanjan omistuksia Italiassa ja ajoittain Portugalia. Unkari, joka oli nimellisesti Habsburgien omaisuutta vuodesta 1526 mutta käytännössä ottomaanien hallussa 150 vuotta, valloitettiin takaisin 1683 - 1699. Espanjan Habsburg-suku sammui Kaarle II:n kuoleman myötä vuonna 1700 (mikä aloitti Espanjan kruununperimyssodan). Myös Itävallan Habsburg-suku katkesi kun keisari Kaarle VI vuonna 1740 kuoli (mikä johti Itävallan kruununperimyssotiin). Kaarlen tyttären Maria Teresan mies, Lothringenin herttua Francis Stephan nousi kuitenkin valtaan keisari Frans I:nä ja heidän jälkeläisensä jatkoivat Habsburg-hallitsijoiden perinnettä Habsburg-Lothringen-suvussa. Vuonna 1806 Napoleonin toimeenpanemat Saksan uudelleenjärjestelyt päättivät lopullisesti Saksalais-roomalaisen keisarikunnan. Viimeinen keisari Frans II päätti korvaukseksi kruunauttaa itsensä Itävallan keisariksi. Tämä titteli pysyi Habsburg-Lothringeneilla Itävalta-Unkarin luhistumiseen vuonna 1918 asti. Suvun nykyinen päämies on Otto von Habsburg, viimeisen Habsburg-hallitsijan, keisari Kaarle I:n vanhin poika.

Weblinks

- [http://www.chh.de.free.fr/archiv/Sonstiges/habsburg.php Genealogical tree of the house of Habsburg (till Maria Theresia)] Luokka:Suvut Luokka:Euroopan historia ja:ハプスブルク家

Renessanssi

, Kraków]] Renessanssi tarkoittaa uudelleen syntymistä. 1800-luvulla se levisi länsieurooppalaiseen kielenkäyttöön. Sana renaissance on alun perin ranskalaisen Jules Michelet’n 1820- ja 1830-luvuilla käyttämä (käännöksenä italian sanalle rinascimento) ja sveitsiläisen Jacob Burckhardtin edelleen 1860-luvulla levittämä ilmaisu, joka sananmukaisesti tarkoittaa (antiikin kulttuurin) uudelleensyntymistä. Kyse on (kuva)taiteellisesta, kirjallisesta, yhteiskunnallisesta ja tieteellistä kulttuuri-ilmiöstä, jonka usein katsotaan alkaneen 1300-luvulla Italian kaupunkivaltioissa ja levinneen muualle Eurooppaan 1500-luvun tietämillä. Periferiset alueet, kuten Skandinavian, se saavutti vasta paljon myöhemmin. Käsitteen renessanssi täsmällinen määrittely ja rajanveto humanismiin on hankalaa. Joskus ilmaisua renessanssi käytetään myös puhtaasti periodi-ilmaisuna, synonyyminä uuden ajan alulle. Renessanssin ajattelulle on tyypillistä antiikin arvojen ja sekä kirjallisuutta että kuvataiteita koskevien kauneuskäsitysten ihailu, mutta kuitenkin uudelle ajalle tyypillisen "suodattimen" läpi katsottuna. Monet keskiajalla unohduksissa olleet antiikin kirjailijat ja filosofit löydettiin uudelleen. Jo kadonneeksi luultuja tekstejä käännettiin paitsi arabeilta, jotka olivat kääntäneet keskiajalla kreikkalaisia teoksia arabiaksi, myös suoraan nyt länteen tuoduista kreikankielisistä käsikirjoituksista. Konstantinopolin valloituksen (1453) jälkeen länteen oli saapunut kreikantaitoisia oppineita, mikä laajensi myös humanistien kielitaitoa. Kirjoitetun tekstin ja uusien aatteiden leviämiseen vaikuttivat huomattavasti Gutenbergin kehittämät kirjapainotaitoon liittyvät parannukset (irtokirjasimet). Renessanssiin voidaan liittää myös muita kuin tiukkaan ottaen kulttuurisia ilmiöitä. Italialaisessa kaupunkivaltioissa kehittyi renessanssin aikana myös orastava varhaiskapitalismi. Keskiajan kirkko oli suhtautunut voitontavoitteluun suhteellisen nuivasti, koska koronkiskonta toiselta kristityltä oli synti. Aktiiviseen voitontavoitteluun siirryttäessä tuotto oli suuri ja italialaiset kauppakaupungit saavuttivatkin taloudellisen kukoistuksen renessanssin aikana. Renessanssi nivoutuu keskeisesti ns. uuteen aikaan, joka toi mukanaan yhteiskunnallisena muutoksena keskitetyt valtiot entisten feodaalivaltioiden tilalle. Keskiajan historian tutkijat ovat korostaneet klassisen humanismin ja renessanssien olevan toistuvia kulttuuri-ilmiöitä myös keskiajan kuluessa. Laajimmin hyväksytyksi ovat tulleet ajatus ns. karolinkisesta renessanssista sekä Charles Homer Haskinsin teesi niin sanotusta 1100-luvun renessanssista. Näille molemmille periodeille leimallista oli entistä voimakkaampi kiinnostus klassista, erityisesti latinankielistä kirjallisuutta kohtaan. Ilmaisua renessanssi käytetään nykyään kuvaannollisesti myös laajemmassa merkityksessä: lähes mikä tahansa kulttuuri-ilmiö tai -tyyli voi kokea renessanssin.

Suomenkielistä kirjallisuutta

- Burckhardt, Jacob: Italian renessanssin sivistys. Suom. A. A. Koskenjaakko. WSOY 1956, Porvoo (saksankielinen alkuteos 1860).

Renessanssiajan merkittäviä henkilöitä

- Francesco Petrarca
- François Rabelais
- Giovanni Boccaccio
- Leonardo da Vinci
- Michelangelo
- Niccolò Machiavelli
- William Shakespeare

Katso myös

- Humanismi
- Kiinan renessanssi
- Renessanssifilosofia
- Renessanssimusiikki Luokka:Kulttuurihistoria
- ko:르네상스 ja:ルネサンス

1784

Tapahtumia

- Immanuel Kantin teos Idee zu einer allgemeinen Geschichte in Weltbürgerlicher Absicht ilmestyi.
- 28. lokakuuta - Napoleon Bonaparte valmistui École Militaire'n eliittikoulusta.

Syntyneitä

- 24. marraskuuta - Zachary Taylor, Yhdysvaltojen 12. presidentti.

Kuolleita

- Luokka:1700-luku ms:1784 ko:1784년

1883

Tapahtumia

Syntyneitä

- 31. toukokuuta - Lauri Kristian Relander, Suomen presidentti
- 3. heinäkuuta - Franz Kafka syntyy Prahassa.
- 29. heinäkuuta - Benito Mussolini, Italian diktaattori († 1945)

Kuolleita

- 14. maaliskuuta - Karl Marx, yhteiskuntafilosofi. Luokka:1800-luku ms:1883 ko:1883년 simple:1883 th:พ.ศ. 2426

1922

Tapahtumia

- 11. tammikuuta - Ensimmäinen onnistunut diabeteksen insuliinihoito
- 29. tammikuuta - Costa Rican, Guatemalan, Hondurasin ja El Salvadorin liitto purkautui.
- 2. helmikuuta - Läskikapina
- 2. helmikuuta - James Joycen Odysseus julkaistaan kokonaisuudessaan Pariisissa.
- 14. helmikuuta - Ernst Tandefelt murhaa sisäministeri Heikki Ritavuoren
- 25. helmikuuta - Sarjamurhaaja Henri Désiré Landru teloitetaan giljotiinilla
- 20. maaliskuuta - USS Langley, ensimmäinen Yhdysvaltain laivaston lentotukialus käyttöön.
- 16. huhtikuuta - Rapallon sopimus Saksan ja Neuvosto-Venäjän välillä.
- 28. heinäkuuta - Irlannin sisällissota alkaa.
- 12. elokuuta - Dáil Éireannin puheenjohtajan, Arthur Griffithin salamurha.
- 22. elokuuta - Irlantilaisen vapaustaistelijan, Michael Collinsin salamurha.
- 23. elokuuta - Kapina espanjalaisia vastaan Marokossa.
- 28. elokuuta - Japani myöntyi vetämään joukkonsa Siperiasta.
- 9. syyskuuta - Kreikkalaisia joukkoja takaa-ajavat turkkilaiset valtasivat Smyrnan. Tulipalo tuhosi suurimman osan kaupungista, 100 000 kuollutta.
- 18. syyskuuta - Unkari liittyi Kansainliittoon.
- 28. lokakuuta - Fasistit marssivat Roomaan, Benito Mussolinista tuli Italian nuorin pääministeri kautta aikain.
- 1. marraskuuta - Osmanien valtakunnan viimeinen sulttaani Mehmed VI Vahdettin luopui vallasta.
- 4. marraskuuta - Howard Carter löysi miehineen pääsyn Tutankhamonin hautaan Kuninkaiden laaksossa.
- 14. marraskuuta - British Broadcasting Corporation aloitti radiolähetykset Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
- 6. joulukuuta - Irlannin vapaavaltio perustettiin, Yrjö V:stä tulee Irlannin kuningas.
- 14. joulukuuta - Puolan presidentti Gabriel Narutowiczin salamurha.
- 30. joulukuuta - Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Transkaukasian tasavallat muodostavat Neuvostoliiton.

Syntyneitä

- 1. maaliskuuta - Jitzhak Rabin, Israelin pääministeri ja Nobelin palkinnon voittaja
- 12. maaliskuuta - Jack Kerouac, kirjailija
- 21. maaliskuuta - Russ Meyer, amerikkalainen elokuvaohjaaja
- 27. toukokuuta - Christopher Lee, näyttelijä
- 21. huhtikuuta - Alistair MacLean, kirjailija
- 19. syyskuuta - Emil Zátopek, juoksija (k. 2000)
- 11. marraskuuta - Kurt Vonnegut, kirjailija
- 14. marraskuuta - Boutros Boutros-Ghali, YK:n pääsihteeri
- 16. marraskuuta - José Saramago, portugalilainen kirjailija, Nobel-voittaja 1988
- 26. marraskuuta - Charles M. Schulz, sarjakuvapiirtäjä ("Tenavat")
- 28. joulukuuta - Stan Lee, sarjakuvien käsikirjoittaja

Kuolleita

- 22. tammikuuta - Paavi Benedictus XV
- 1. huhtikuuta - Itävallan keisari Kaarle (Karl Franz Joseph)
- 2. elokuuta - Alexander Graham Bell, puhelimen keksijä
- 4. elokuuta - Pašša Enver (İsmail Enver Paşa), nuorturkkilainen poliitikko ja kenraali
- 22. elokuuta - Michael Collins, irlantilainen vapaustaistelija, salamurha
- 18. marraskuuta - Marcel Proust, ranskalainen kirjailija

Nobelin palkinnot

- Fysiikka: Niels Henrik David Bohr
- Kemia: Francis William Aston
- Lääketiede: Archibald Vivian Hill, Otto Fritz Meyerhof
- Kirjallisuus: Jacinto Benavente
- Rauha: Fridtjof Nansen ms:1922 ko:1922년 ja:1922年 simple:1922 th:พ.ศ. 2465

1800-luku

Tärkeitä tapahtumia

- 1803–1815: Napoleonin sodat, Napoleon valloittaa suuren osan Eurooppaa.
- 1809: Aleksanteri I liittää Suomen Venäjään.
- 1815: Wienin kongressi
- Orjuus päättyy Britannian siirtomaissa ja Amerikassa.
- Viktoriaaninen aika 1837–1901: Yhdistynyt Kuningaskunta on Euroopan johtava mahti.
- Kiinan oopiumsodat (ensimmäinen 1840 ja toinen 1856) johtivat Kiinan heikentymiseen
- 1848: Hullu vuosi Euroopassa. Vallankumouksia lähes joka maassa. Karl Marx kirjoittaa Kommunistisen manifestin
- 1854–1856, Krimin sota.
- 1859 Charles Darwin julkaisee teoksensa Lajien synty evoluutiosta.
- 1861–1865 Yhdysvaltain sisällissota
- 1866: Meiji-restauraatio Japanissa
- 1866: Itävalta-Unkari muodostetaan.
- 1869: Suezin kanava avataan.
- 1870–1871: Saksan-Ranskan sota, Saksa yhdistyy Preussin johdolla.
- Italia yhdistyy
- 1877 Belgian kuningas Leopold II ostaa suuren alueen Afrikkaa, josta muodostetaan Kongon vapaavaltio.
- 1898: Yhdysvaltain-Espanjan sota lopettaa Espanjan suurvalta-ajan ja korostaa Yhdysvaltain sotilaallista mahtia Amerikoissa.
- Teollinen vallankumous jatkuu: käyttöön rautatiet, lennätin ja puhelin.
- Muuttoliike Euroopasta Yhdysvaltoihin. Australiasta ja Yhdysvalloista löydetään kultaa.

Merkittäviä henkilöitä

Hallitsijoita

- Aleksanteri I
- Napoleon Bonaparte
- Otto von Bismarck, saksalainen poliitikko
- Giuseppe Garibaldi, Italian yhdistäjä
- Viktoria
- Mutsuhito, Japanin keisari

Poliittisia henkilöitä

- Karl Marx, poliittinen filosofi
- Benjamin Disraeli
- J. V. Snellman

Yhteiskuntatieteilijöitä

- Alfred Marshall, kansantaloustieteilijä
- John Stuart Mill, taloustieteilijä ja filosofi

Tiedemiehiä

- Charles Darwin, biologi
- Gregor Mendel, biologi
- Thomas Alva Edison, keksijä
- Louis Pasteur, biologi
- Henri Becquerel

Keksintöjä

- Auto
- Elokuva
- Höyryveturi ja rautatie
- Lennätin
- Puhelin
- Sähkövalo
- Valokuvaus
- Radio Luokka:1800-luku als:19. Jahrhundert zh-min-nan:19 sè-kí ko:19세기 ja:19世紀 simple:19th century th:คริสต์ศตวรรษที่ 19

Tšekkoslovakia

Tšekkoslovakia (tšekiksi ja slovakiksi Československo) oli valtio, joka syntyi Keski-Eurooppaan vuonna 1918 ensimmäisen maailmansodan jälkiselvittelyissä. Ennen sotaa alue oli kuulunut Itävalta-Unkariin. Tšekkoslovakia kärsi valtavasti toisen maailmansodan aikana. Saksa sai sudeettialueet Münchenin sopimuksessa 1938. Unkari sai Etelä-Slovakian, ja Slovakia ja Rutenia saivat itsehallinnollisen aseman hetkeksi. Tšekkoslovakia lakkasi olemasta maaliskuussa 1939 Hitlerin joukkojen vallattua koko Tšekin ja Slovakia pakotettiin eroamaan. Toisen maailmansodan jälkeen Tšekkoslovakia perustettiin uudelleen, kommunistit kaappasivat vallan 1948 ja maa joutui Neuvostoliiton johtamaan itäblokkiin. Maassa kuitenkin kyti ajatus suuremmasta itsenäisyydestä. Vuonna 1968 Tšekkoslovakiassa pääsi valtaan vapaamielisempi hallitus. Alexander Dubčekin uudistukset "ihmiskasvoiseen sosialismiin", jonka Neuvostoliitto koki uhkana, ja Varsovan liiton maat (lukuun ottamatta Romaniaa) miehittivät 20. elokuuta Tšekkoslovakian ja valtaan asetettiin Neuvostoliitolle myötämielisempi hallitus. Tapahtumat tunnetaan nimellä Prahan kevät. Tšekkien ja slovakkien valtio oli koossa vuoteen 1992, jolloin se hajosi Tšekiksi ja Slovakiaksi. Maassa oli ennen hajoamista noin 15,5 miljoonaa asukasta. Valtion pääkaupunkina oli Praha, josta tuli myös Tšekin pääkaupunki.

Tšekkoslovakian kansallinen koostumus 1921–1980

Tšekkoslovakian presidentit

- Tomáš Masaryk: 14. marraskuuta 1918 – 14. joulukuuta 1935
- Milan Hodža (toimessa): 14. – 18. joulukuuta 1935
- Edvard Beneš: 18. joulukuuta 1935 – 5. lokakuuta 1938
- Jan Syrový (toimessa): 5. lokakuuta – 30. marraskuuta 1938
- Emil Hácha: 30. marraskuuta 1938 – 15. maaliskuuta 1939
- Edvard Beneš: 4. huhtikuuta 1945 – 7. kesäkuuta 1948
- maanpaossa, 21. heinäkuuta 1940 – 2. huhtikuuta 1945
- Klement Gottwald: 14. kesäkuuta 1948 – 14. maaliskuuta 1953
- Antonín Zápotocký: 21. maaliskuuta 1953 – 13. marraskuuta 1957
- Viliam Široký (toimessa): 13 – 19. marraskuuta 1957
- Antonín Novotný: 19. marraskuuta 1957 – 22. maaliskuuta 1968
- Jozef Lenárt (toimessa): 22 – 30. maaliskuuta 1968
- Ludvík Svoboda: 30. maaliskuuta 1968 – 28. toukokuuta 1975
- Gustáv Husák: 29. toukokuuta 1975 – 10. joulukuuta 1989
- Marián Čalfa (toimessa): 10 – 29. joulukuuta 1989
- Václav Havel: 29. joulukuuta 1989 – 20. heinäkuuta 1992
- Jan Stráský (toimessa): 20. heinäkuuta – 31. joulukuuta 1992
Tšekkoslovakian kommunistipuolueen johtajat 1945–1989

- Klement Gottwald:. huhtikuuta 1945 – 14. maaliskuuta 1953
- Antonín Novotný: 14. maaliskuuta 1953 – 5. tammikuuta 1968
- Alexander Dubček: 5. tammikuuta 1968 – 17. huhtikuuta 1969
- Gustáv Husák: 17. huhtikuuta 1969 – 17. joulukuuta 1987
- Miloš Jakeš: 17. joulukuuta 1987 – 24. marraskuuta 1989
- Karel Urbánek: 24. marraskuuta – 20. joulukuuta 1989
Pääministerit

- Karel Kramář: 14. marraskuuta 1918 – 8. heinäkuuta 1919
- Vlastimil Tusar: 8. hein

Praha

Maantiede ja väestö

Historia

Liikenne ja kulkuyhteydet

Asukasmäärän kehitys

Nähtävyydet

Aiheesta muualla

Tšekin tasavalta

Historia

Politiikka

Osat

Maantiede

Talous

Väestöjakauma

Kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

Merkittävimmät vientituotteet

Linkit

Unesco

Päämäärät ja tehtävät

Aiheesta muualla

Pieni tietosanakirja

Katso myös

Aiheesta muualla

800-luku

Tärkeitä tapahtumia

Merkittäviä henkilöitä

Tekniikka

Vuosikymmenet ja vuodet

Böömi

Historia

Keltit

Kelttikäsitteen alkuperä

Muinaiset keltit

Nykypäivän kelttiläiset vähemmistöt

Katso myös

Germaanit

Antiikin germaanit

Germaanien ja roomalaisten sotia

Germaaniheimoja

Slaavit

Slaavien alkuperä ja levittäytyminen

Prahan linna

Vyšehrad

Kaarle IV

Kaarlensilta

Jan Hus

1415

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

1500-luku

Tärkeitä tapahtumia

Merkittäviä henkilöitä

Keksintöjä ja tekniikkaa

Habsburg-suku

Historia

Weblinks

Renessanssi

Suomenkielistä kirjallisuutta

Renessanssiajan merkittäviä henkilöitä

Katso myös

1784

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

1883

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

1922

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

Nobelin palkinnot

1800-luku

Tärkeitä tapahtumia

Merkittäviä henkilöitä

Hallitsijoita

Kirjailijoita