:: wikimiki.org ::

Prometheus

Prometheus

:Prometheus on myös NASAn ydinrakettitutkimusohjelman nimi. Prometheus (myös Prometheas tai Prometeus) on kreikkalaisessa mytologiassa titaani, joka loi ihmiset ja varasti heille jumalilta tulen. Prometheus oli Iapetuksen ja Klymenen poika sekä Atlaksen ja Epimetheuksen veli. Prometheus muovasi savesta ihmisen, jolla hän hieman muuntelevien tarinoiden mukaisesti kansoitti maan. Zeus ei halunnut antaa Prometeuksen suojateille tulta, joten hän varasti sen ja toi sen ihmisille fenkolin varressa. Prometheus myös huijasi Zeun valitsemaan huonoimman palan ihmisiltä vaadituista härkäuhrista, täten auttaen ihmisiä. Kostaakseen Zeus lähetti Pandoran lippaineen Prometheusin luo, lippaan piti sisältää jumalten lahja, kun siinä todellisuudessa olivat maailman vitsaukset. Prometheus ei luottanut lahjaan eikä avannut lipasta. Lippaan kuitenkin avasi typerä Epimetheus-veli, joka niin tehdessään toi vitsaukset maailmaan. Prometheun ja Epimetheun vastakohtaisuutta kuvastavat nimet: Prometheus merkitsee "etukäteen ajattelevaa", Epimetheu "jälkikäteen ajattelevaa". Lopulta Zeus kytki Prometheuksen kallioon, jossa kotka nokki joka yö hänen maksaansa, joka aina päivisin kasvoi entiselleen. Herakles surmasi kotkan ja vapautti Prometheuksen noin 30.000 vuoden vankeuden jälkeen.

Prometheuksen myytti kulttuurissa

- Mary Shelley - Frankenstein eli uusi Prometeus
- Prometheus - Carl Orffin ooppera
- Promethea - Alan Mooren ja J.H. Williams III:n sarjakuva
- Prometheus-leirit ovat uskonnollisesti sitoutumattomia aikuistumisleirejä Luokka:Kreikkalainen mytologia ko:프로메테우스 (신화) ja:プロメテウス

NASA

NASA (National Aeronautics and Space Administration), Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto, on Yhdysvaltain valtion organisaatio, joka vastaa Yhdysvaltain avaruusohjelmasta. Se ei ole minkään ministeriön alainen.

Historia

Kilpajuoksu avaruuteen

Kansainvälinen geofyysinen vuosi (International Geophysic Year, IGY) alkoi 1.heinäkuuta 1957 ja päättyi 31. joulukuuta 1958. Lokakuussa 1954 Roomassa sen järjestelyjä johtanut kansainvälinen tieteellisten organisaatioiden unionin (ICSU) neuvosto julkaisi päätöslauselman, jossa IGYn tavoitteisiin lisättiin satelliitin laukaisu. 26. toukokuuta 1955 Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden neuvosto hyväksyi ajatuksen, että Yhdysvallat laukaisee satelliitin IGYn aikana. Toteutettavaksi siviilisatelliitiksi 9. syyskuuta 1955 valittiin Vanguard, jota pidettiin enemmän siviilisatelliittihankkeena kuin Yhdysvaltain Armeijan Explorer-satelliittia, joka laukaistaisiin Redstone-ohjuksella. Vakoilusatellitti WS117L:n kehitys oli alkanut Lockheedin johtamana lokakuussa 1956, tätä silmälläpitäen presidentti Eisenhower oli 21. heinäkuuta 1955 Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton huippukokouksessa Genevessä esittänyt "freedom of space"-päätöstä. Pelätiin nimittäin vakoilusatelliittien joutuvan ohjusten kohteeksi kuten vakoilulentokoneiden. Sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto julkaisivat kesällä 1955 aikomuksensa satelliitin laukaisemisesta IGY-vuoden aikana. Kun Neuvostoliitto oli laukaissut 4. lokakuuta 1957 ensimmäisen satelliitin, Sputnikin, Yhdysvaltain huomio kiinnittyi maan omaan siviiliavaruusohjelmaan. Yhdysvaltain kongressi piti Sputnikin lentoa uhkana maan kansalliselle turvallisuudelle ja teknologiselle etumatkalle. Alun perin Pravda oli uutisoinut asian hyvin pienimuotoisesti, mutta brittiläisen lehdistön nostaessa asiasta suuren hälyn, myös Neuvostoliitto alkoi käyttää avaruustekniikkaa propagandassaan. Demokraattisen puolueen senaattori Lyndon B. Johnson vaati vajaat kaksi viikkoa Sputnikin lennon jälkeen liittovaltiolta, ts. republikaanisen Eisenhowerin hallitukselta, välittömiä toimia asian korjaamiseksi. 6. helmikuuta 1958 Senaatti äänesti Special Committee on Space and Aeronautics perustamisen puolesta. Komitean tarkoitus oli pysyvää avaruusjärjestöä koskevien lakien kirjoitus. Presidentti Dwight D. Eisenhower allekirjoitti 29. heinäkuuta 1958 lain, jolla perustettiin National Aeronautics and Space Administration (NASA). Kun organisaatio aloitti toimintansa 1. lokakuuta 1958, sillä oli käytössään neljä suurempaa laboratoriota. Ne olivat NACAn Langleyn, Lewisin ja Amesin keskukset, Ilmavoimien Lake Muroc-koelentokeskus, Wallops Islandin rakettikoekeskus; osa Yhdysvaltain Laivaston Naval Research Laboraroryä sekä joulukuusta 1958 lähtien Yhdysvaltain Armeijan Jet Propulsion Laboatory. Sillä oli palkkalistoillaa noin 8 000 NACAn entistä työntekijää. 1. heinäkuuta 1960 ABMAn (Army Ballistic Missile Agency) Redstone-keskus liitettiin NASAaan George C. Marshall Space Flight Centeriksi. Aluksi kantorakettien epäluotettavuus oli suuri ongelma. Vuonna 1958 NASAn 17 laukaisuyrityksestä onnistui vain viisi. Tilanne parani nopeasti: vuonna 1959 kymmenen laukaisua 21 yrityksestä onnistui ja vuonna 1960 60 kaikkiaan 71 laukaisuyrityksestä onnistui. Vuoteen 1965 mennessä onnistumistodennäköisyys oli noussut 91 prosenttiin. NASAn varhaiset ohjelmat tutkivat miehitetyn avaruuslennon ongelmia. Nämä ohjelmat suoritettiin USA:n ja Neuvostoliiton välisen kilpailun aiheuttamien paineiden alla, ja oli suoraan osa kylmää sotaa. Vuonna 1958 aloitettu Mercury-ohjelma käynnisti avaruuden valloittamisen. Vuonna 1958 lentänyt Neuvostoliiton Sputnik-2 painoi 1300 kg ja kuljetti Laika-koiran, joten oli ilmeistä, että Neuvostoliitto pyrki miehitettyyn lentoon. Siitä kumpi maa tekee sen ensimmäisenä kilvoiteltiin. Ensin tuli selvittää pystyisikö ihminen selviämään avaruudessa hengissä - amerikkalaiset lennättivät Gemini-kapselissa apinoita ennen miehitettyjä lentoja. Juri Gagarin vei 12. huhtikuuta 1961 voiton Neuvostoliitolle miehitettyjen lentojen kilvassa. Astronautti Alan Shepard pääsi ensimmäisenä amerikkalaisena avaruuteen Mercury 3-lennon aikana 5. toukokuuta 1961. Kyseessä oli ballistinen lento. 20. helmikuuta 1962 John Glennistä tuli ensimmäinen Maan kiertänyt amerikkalainen viisituntisen Mercury 6-lennon aikana. Kilpailua oli myös NASAn ja Yhdysvaltain ilmavoimien avaruusohjelman, johon kuului mm. tavoite saada ihminen Kuuhun vuoteen 1965 mennessä, välillä. John Kennedyn hallitus siirsi kaikki meihitetyt lennot NASAaan.

Apollo-ohjelma

Kun Mercury-ohjelma oli ensin todistanut miehitetyt lennot mahdollisiksi, aloitettiin seuraavaksi Apollo-ohjelma. Sitä valmisteli Gemini-ohjelma, jossa kokeiltiin muodostelmalentoa, telokoitumista ja toimintaa kapselin ulkopuolella (EVA, extra-vehicular activity). Myös EVA-toiminassa Neuvostoliitto ehti ensimmäiseksi. Apollon alkuperäisenä tavoitteena oli tehdä avaruudessa mielenkiintoista työtä sekä mahdollisesti kiertää Kuu miehitetyn lennon avulla. Ohjelman tavoitteista tuli presidentti John F. Kennedyn 25. toukokuuta 1961 pitämän puheen jälkeen huomattavasti kunnianhimoisempia. Tuolloin Kennedy julisti, että Yhdysvaltojen tulisi lähettää ihminen Kuuhun ja tuoda hänet sieltä turvallisesti takaisin vuoteen 1970 mennessä. Apollo-ohjelma toimi kuumeisesti ja likimain ilman kustannuskattoa. Tuolloin uskottiin Neuvostoliiton pystyvän miehitettyyn kuulentoon. NASAssa pohdittiin vaihtoehtoa - jos Neuvostoliitto ehtii Kuuhun ensiksi, Yhdysvaltojen tulee lennättää astronautti Marsiin. Neuvostoliiton Kuu-raketti N-1 ei kuitenkaan koskaan kehittynyt toimivaksi. 20. heinäkuuta 1969 ensimmäinen amerikkalainen astronautti astui Kuun pinnalle. Kaikkiaan 12 astronauttia kävi Kuussa.

Tulevaisuus

Nasa on ilmoittanut Yhdysvaltojen lähettävän neljä astronauttia kuuhun vuonna 2018. Nasan pääjohtajan Michael Griffinin mukaan kuun pinnalle astronautit lähetettäisiin jopa viikon oleskelua varten. Hankkeella on määrä valmistella Yhdysvalloille pysyvää tukikohtaa kuuhun ja edelleen Marsin valloittamista. Yhdysvallat teki edellisen miehitetyn kuulennon Apollo 17 -moduulilla joulukuussa 1972.

NASAn organisaatio

NASA:n keskuksia
- NASAn päämaja (HQ, headquarters) on Washington D.C.:ssä.
- Goddard Space Flight Center (GSFC) on Marylandissä. Se on Maan kaukokartoituksen ja tähtitieteellisten avaruuslentojen kotipaikka. Siellä sijatsevat suuret satelliittien testausfasiliteetit.
- Jet Propulsion Laboratory (JPL) sijatsee Pasadenassa, Kaliforniassa. Se on kuuluisa mm. planeettaluotaimistaan.
- Johnson Space Center (JSC), Teksas on miehitettyjen lentojen lennonjohtokeskus.
- Kennedy Space Center (KSC; 28,5 N, 81,0 W), Floridassa, on NASA:n pääasiallinen laukaisukeskus. Se on USA:n tärkein satelliittien laukaisupaikka. Samalla alueella on Ilmavoimien laukaisutorneja. Kaliforniassa sijaitseva Vandenbergin tukikohta (34,7 N; 120,6 W) on sotilaallinen eikä kuulu NASAaan; sieltä laukaistaan lähinnä vakoilusatelliitteja naparadoille. Molemmista on laukaistu noin 500 satelliittia.
- Marshall Space Flight Center (MSFC), Alabama. Propulsiotekniikan keskus, Apollo-ohjelman johtava keskus. Entinen Yhdysvaltain Maavoimien Redstone-asevarikko, jonne saksalaiset V-2-insinöörit sijoittuivat 1940-luvun lopussa.
- Ames Research Center, Kaliforniassa, tutkii pääasiassa aerodynamiikkaa. Avaruustoimintaan liittyy keskuksen avaruuspuvut, robotiikka sekä supertietokonelaskenta.
- Ilmavoimien Edwardsin lentotukikohdassa (Mojaven autiomaa, Kalifornia; entinen Muroc, X-koneiden koti) on myös NASA:n toimintaa; NASA:n Hugh H. Dryden Flight Research Facility. Mm. Sukkulan eräs varalaskupaikka.
- Langley Research Center on NASA:n vanhin aerodynamiikkaan ja propulsioon keskittynyt laboratorio.
- Wallops Flight Facility, saari USA:n itärannikolla, josta on ainakin 1990-luvulle asti laukaistu luotainraketteja.
- Stennis Space Center, Mississippi
- White Sands Test Facilty, New Mexico

NASAn johtajia

T. Keith Glennan, 19. elokuuta 1958 - 20. tammikuuta 1961 James E. Webb, 14. helmikuuta 1961 - 7. lokakuuta 1968 Thomas O. Paine, 21. maaliskuuta 1969 - 15 syyskuuta 1970 James C. Fletcher, 27. huhtikuuta 1971 - 1. toukokuuta 1977 Robert A. Frosch, 21. kesäkuuta 1977 - 20. tammikuuta 1981 James M. Beggs, 10. heinäkuuta 1981 - 4. joulukuuta 1985 William R. Graham, 4. joulukuuta 1985 - 11. toukokuuta 1986 (virkaatekevä) James C. Fletcher, 12. toukokuuta 1986 - 8. huhtikuuta 1989 Richard H. Truly, 14. toukokuuta 1989 - 31. maaliskuuta 1992 Daniel S. Goldin, 1. huhtikuuta 1992 - 17. marraskuuta 2001 Daniel R. Mulville, 19. marraskuuta 2001 - 21. joulukuuta 2001 (virkaatekevä) Sean O'Keefe, 21. joulukuuta 2001 - maaliskuu 2005 Michael D. Griffin, 14. huhtikuuta 2005-

NASAn avaruusohjelmia

Michael D. Griffin

Miehitettyjä

- Mercury
- Gemini
- Apollo
- Skylab
- Avaruussukkula
- Kansainvälinen avaruusasema

Miehittämättömiä

- ACE-aurinkoluotain
- ACTS-tietoliikennesatelliitti (kokeellinen)
- ATS-teknologiasatelliitti (tietoliikenne)
- Aura-kaukokartoitussatelliitti
- Biosatellite
- Chandra-röntgenobservatorio (alkujaan AXAF)
- COBE
- Deep Space 1
- Echo-tietoliikenne"satelliitti"
- EOS-Aqua
- EOS-Aura
- EOS-Terra
- EUVE - UV-observatorio
- Explorer
- Genesis-aurinkoluotain (näytteenkeruu)
- LISA - 3 gravitaatioaaltoja mittaavaa satelliittia (2012, yhdessä ESAn kanssa)
- Lunar Orbiter
- Mariner-Venusluotaimet
- Mars Observer
- Mars Pathfinder
- Mars Reconnaissance Orbiter
- MESSENGER
- Nimbus-sääsatelliitit
- Orbiting Astrophysical Observatory (OAO)
- Orbiting Geophysical Observatory (OGO)
- Orbiting Solar Observatory (OSO)
- Pageos
- Pegasus
- Pioneer-luotaimet
- Ranger-kuuluotaimet
- Relay-tietoliikennesatelliitti
- Stereo-aurinkoluotain
- Surveyor
- Syncom-tietoliikennesatelliitti
- TDRS-tietoliikennelinkkisatelliitti
- Tiros-sääsatelliitit
- Viking-laskeutujat
- Voyager-luotaimet

Yhteistyössä ESAn kanssa

- Cassini-Huygens
- Hubble-avaruusteleskooppi, joka on avaruustutkimusasema
- JWST eli James Webb-avaruusteleskooppi (2012), joka on avaruustutkimusasema
- LISA (2012)
- SOHO
- Ulysses

Linkkejä ja lähteitä

- [http://www.nasa.gov/ NASAn viralliset sivut]
- Roger D. Launius, NASA - A History of the U.S. Civil Space Program, Krieger Publishing Company, Malabar (Florida), 1994, ISBN 0-89464-727-X
- NASAn toimintaa seuraava nk. kriittinen sivusto http://www.nasawatch.com/ Luokka:Avaruusjärjestöt ko:미국항공우주국 ja:アメリカ航空宇宙局 simple:NASA th:องค์การนาซา

Titaani (mytologia)

Titaanit olivat kreikkalaisessa mytologiassa Uranoksen eli taivaan ja Gaian eli maaemon poikia ja tyttäriä. Seuraava jumalsukupolvi syöksi titaanit Tartarokseen. Titaanit kuvataan suuriksi, väkivaltaisiksi olennoiksi, joita Hesiodoksen mukaan oli alun perin 12: Okeanos, Koios, Krios, Hyperion, Iapetos, Kronos, Theia, Rhea, Themis, Mnemosyne, Foibe ja Tethys. Voitettuaan Uranoksen titaanit hallitsivat Kronoksen johdolla, kunnes Zeus kukisti heidät Kronoksen lasten kronidien kanssa. Tämä kuvastanee vanhan uskonnon syrjäytymistä uuden tieltä.
- Titaaneja ei pidä sekoittaa gigantteihin. Luokka:Kreikkalainen mytologia ja:ティタン

Atlas (mytologia)

Atlas on eräs kreikkalaisen mytologian titaani, Iapetuksen ja nymfi Clymenen poika ja Prometheuksen veli. Atlas johti taistelua sodassa titaanien puolella Olympos-vuoren jumalia vastaan. Voitettuaan titaanit Zeus rankaisi Atlasta antamalla taivaankannen hänen kannateltavakseen. Yhtenä urotekonaan Herakles huijasi Atlaksen hakemaan Hesperideeltä kultaisia omenoita tarjoutumalla pitämään taivaankantta sen aikaa. Kun Atlas palasi omenoiden kanssa, hän päätti ettei ota taivasta takaisin Herakleelta. Herakles huijasi häntä taas suostumalla ottamaan tämän paikan jos Atlas pitäisi taivaankantta vielä sen aikaa, että Herakles saisi taitettua viittansa harteidensa pehmusteeksi. Atlas suostui ja Herakles poistui paikalta. Myöhemmin kun Herakles kuoli ja hänen kuolematon puolensa pääsi Olympokselle, Atlaksen kerrottiin horjahtaneen Herakleen tuomasta ylipainosta. Myöhemmin sankari Perseus saapui mukanaan meduusa-hirviön pää. Kun Atlas katsoi päätä, hän muuttui kiveksi. Näin kreikkalaiset selittivät Atlas-vuorten syntyneen. Atlas on usein käytetty ikoni länsimaisessa kulttuurissa ja symboloi voimaa ja kestävyyttä. Hänet kuvataan usein polvistuneena toiselle polvelle kannattelemassa harteillaan maapalloa. Tällainen kuva on mm. tietosanakirja Pikku jättiläisen tunnus. Atlas on myös yritysten ja tuotteiden usein käyttämä nimi. ja:アトラス (神話) Luokka:Kreikkalainen mytologia

Fenkoli

- (var. azoricum) Salaattifenkoli
- (var. dulce) Maustefenkoli
- (var. piperitum) Karvasfenkoli Fenkoli, saksankumina (Foeniculum vulgare) kuuluu sarjakukkaisyrtteihin ja sen aromaattinen pääaine on anetoli, jota on myös aniksessa. Kuivattua fenkolia käytetään jauheena mausteeksi, mutta tuore fenkoli on sellerin tapaan käytettävä hyvin aromaattinen vihannes, josta monet ihmiset eivät pidä. Fenkolia kasvaa luonnostaan Välimeren alueella, missä sitä onkin käytetty aina vahoista egyptiläisiltä kulttuureista asti. Platina käytti kasvia sekä keitettynä että tuoreena. Kick-herneiden kera keitettynä fenkoli saa virtsan liikkeelle ja parantaa keuhkot ja maksan. Nykyisin fenkoliöljyä käytetään paljon yskänlääkkeissä. yskänlääkkeissä luokka:yrtit luokka:mausteet luokka:lehtivihannekset luokka:Foeniculum ja:フェンネル th:ยี่หร่า

Herakles

Herakles, Herkules (lat. Hercules) on kreikkalaisen mytologian sankarihahmo, Zeun poika ja puolijumala, joka suoritti 12 urotyötä ja liittyi kuoltuaan jumalten joukkoon. Herakles oli ylijumala Zeun ja kuningatar Alkmenen poika, jonka synty on kreikkalaisen mytologian tyypillinen jumalan ja ihmisen kohtaamistarina: Zeus huijasi Alkmenea valepuvussa, tämän aviomiehen hahmossa. Tyypillistä on myös, että Zeun vaimo Hera vainosi mustasukkaisuuttaan Heraklesta. Hera yritti estää Herakleen syntymän ja tämän kasvettua aikuiseksi, ajoi hänet hulluuskohtaukseen, jossa hän surmasi vaimonsa ja lapsena. Delfoin oraakkeli langetti Herakleelle rangaistuksen, jonka mukaan tämän täytyi suorittaa kymmenen urotyötä veriviholliselleen kuningas-Eurystheusille. Näiden suorituksen jälkeen Herakles tulisi kuninkaaksi ja saisi kuolemattomuuden. Eurystheus hylkäsi urotöistä kaksi, joten määräksi tuli 12. Myöhemmin Herakles surmasi hänen vaimonsa Deianeiran raiskanneen kentaurin Nessun. Viimeisillä hetkillään Nessu esitti katuvaista ja suostutteli Deianeran antamaan Herakleelle paidan, joka oli kastettu Nessun vereen ja siemennesteeseen, mikä takaisi Herakleen rakkauden. Herakleen puettua paidan päälleen hänen lihansa kuoriutui irti. Päästäkseen tuskistaan Herakles valmisti itselleen rovion ja pyysi sytyttämään sen, mihin Filoktetes (toisissa versioissa Iolaus tai Poeas) ainona suostui. Hän sai lahjaksi Herakleen jousen ja nuolet, jotka myöhemmin ratkaisivat Troijan sodan. Herakles paloi ja liittyi jumalten joukkoon.

Herakleen urotyöt

Herakleen urotyöt yleisimmässä aikajärjestyksessä:

Nemean leijona

Ensimmäinen tehtävä oli paikallista väestöä terrorisoineen Nemean leijonan taljan hakeminen. Heraklesin ampuma nuoli kimposi leijonan otsasta, jonka jälkeen Herakles meni leijonan luokse ja kuristi sen, Zeun lähettämän Athenen suoman rohkeuden turvin.

Hydra

Toisena tehtävänä oli taltuttaa kauhistuttava hirviö, Tyfonin lapsi ja Nemean leijonan sisar, Hydra. Hydra eli suolla ja saalisti apurinsa, jättiläismäisen ravun kanssa kyläläisiä, jotka joutuivat kävelemään suon ohi vettä hakiessaan. Herakles hakkasi miekallaan Hydran päitä poikki, mutta tälle kasvoi aina kaksi lisää. Herakleen apuri Ioalos keksi polttaa Hydran kaulat sitä mukaa kun Herakles katkoi niitä ja näin Herakles sai katkottua viimeisenkin pään ja surmattua hirviön. Eurystheus ei hyväksynyt urotyötä, koska Herakles oli saanut apua.

Keryneian kauris

Kolmas tehtävä oli kultasarvisen Keryneian kauriin vangitseminen. Kauriin jäljittäminen vei vuoden, minkä jälkeen Herakles pyydysti sen verkkoonsa. Matkalla takaisin Artemis ja Apollos vaativat Heraklesta palauttamaan kauriin. Herakles vieritti syyn Eurystheusin niskaan ja sai luvan pitää kauriin, kunhan ei satuttaisi sitä.

Erymanthoksen villisika

Neljäntenä Herakleen piti vangita elävänä Erymanthoksen vuoren jättiläismäinen villisika. Matkalla vuorelle Herakles tapasi Kentaurit, joiden kanssa joutui taistelemaan näiden juovuttua. Villisian pyydystäminen ei tuottanut vaikeuksia.

Augeiaan tallit

Viidentenä Herakleen piti siivota kuningas-Augeiaan massiiviset tallit lannasta. Herakles suostui tehtävään, jos Augeia luovuttaisi hänelle kymmenesosan karjasta. Athene osoitti Herakleelle tallista heikon kohdan, jonka kautta hän kaivoi kanavan jokiin, joiden vesi huuhtoi lannat. Augeias kieltäytyi luovuttamasta karjaansa ja Eurystheus hylkäsi tehtävän, koska Herakles oli vaatinut siitä palkkiota.

Stymfaloksen linnut

Kuudenneksi Heraklesin piti karkoittaa Stymfaloksen järven keskellä olevassa saaressa oleva lintuparvi, joka häiritsi kalastajia. Herakles pelästytti linnut kastanjeteille ja ampui niitä lingolla. Kaikki linnut kuolivat tai pakenivat.

Kreetan härkä

Seitsemänneksi Herakleen piti taltuttaa Kreetan pelloilla riehunut villi härkä (minotauruksen isä). Herakles vangitsi härän ja toi sen elävänä Eurystheukselle. Härkä kuitenkin pakeni ja jäi Marathoniin terrorisoimaan paikallista väkeä, kunnes Theseus sen tappoi.

Diomedeen tammat

Kahdeksas tehtävä oli pahan Diomedes-kuninkaan ihmislihalla elävien tammojen ryöstäminen. Herakles surmasi Diomedeksen, mutta tammat söivät Herakleen rakkaan apurin ja ystävän Abderoksen.

Hippolyteen vyö

Yhdeksänneksi Herakleen piti tuoda amatsoni-Hippolyteen arvokas jalokivivyö. Hippolyte ihastui kreikkalaisiin ja lupasi luovuttaa vyönsä voidakseen liittyä heihin. Hera kuitenkin otti amatsonin muodon ja uskotteli muille, että kuningatar oli siepattu. Amatsonit hyökkäsivät Herakleen laivaan, ja Herakles joka luuli tulleensa petetyksi, surmasi Hippolyteen ja otti tämän vyön. Retkellä oli mukana Theseus, joka vei Hippolyteen Antiope-sisaren vaimokseen Ateenaan.

Geryonin karja

Kymmenes tehtävä oli kolmipäisen Geryon-miehen karjan hakeminen pitkän matkan takaa, Espanjasta. Matka oli pitkä ja monivaiheinen. Tällä retkellä Herakles laski Afrikan ja Euroopan erottavaan salmeen molemmille puolille mahtavat kalliopaadet: Gibraltarin ja Jebel Musan. Matka jatkui meritse Helioksen lahjoittamalla kulholla. Perillä Abasvuorilla Herakles joutui surmaamaan karjaa vartioineet Eurytionin ja Orthrosin ja takaa-ajoon lähteneen Geryonin. Paluumatkalla Herakles joutui vielä surmaamaan mm. Cacus-jättiläisen ja Sisilian kuningas-Eryksen, jotka tavoittelivat karjaa.

Hesperidien omenat

Yhdestoista tehtävä oli hakea kultainen omena jossain kaukana lännessä sijainneista maagisista puista, jotka Hera oli saanut häälahjaksi Gaialta. Herakles sieppasi vanhus Nereuksen, joka ainoana tiesi puiden sijainnin ja sananmukaisesti kiristi tältä tiedon. Matkalla Herakles tapasi Prometheuksen, jonka Zeus oli sidottanut kallioon kotkan raadeltaviksi rangaistukseksi tulen viemisestä. Herakles ampui kotkan ja vapautti Prometheuksen. Prometheus neuvoi Herakleeta pyytämään Atlas-jättiläistä hakemaan omenan. Kuljettuaan Arabian ja Egyptin halki ja jouduttaan surmaamaan vaivoin Gaian pojan, kuningas-Antaioksen, Herakles saapui Atlasvuorille, jossa Atlas kannatteli taivasta. Atlas suostui tarjoukseen hakea omenat, jos Herakles pitelisi sillä aikaa taivasta. Matkalla Atlas tajusi, ettei hänen tarvitsisi kannatella taivasta enää koskaan. Hän kertoi Herakleelle aikovansa viedä omenat itse Tirynsiin. Herakles suostui, mutta pyysi Atlasta kannattamaan taivasta sen aikaa, kun hän ottaisi tyynyn hartioilleen. Herakles jätti Atlaksen pitämään taivasta ja palasi omenoineen Tirynsiin.

Kerberos

Kahdestoista ja viimeinen tehtävä oli koirahirviö-Kerberoksen hakeminen manalasta. Heraklesin oppaina manalaan toimivat noita-Persefone ja Hermes. Herakles tunkeutui manalaan nukuttamalla Kerberoksen oopiumia sisältäneellä syötillä. Manalassa Herakles suututti ensin Haadesin karjan, joka lähes surmasi hänet. Sen jälkeen hän tapasi ystävänsä Theseuksen ja Peirithooksen, jotka Haades oli asettanut Unohduksen tuoleille, ensin mainitun hänen onnistui pelastaa. Nähdessään Herakleen urotyöt Haades suostui luovuttamaan Kerberoksen, mutta ehdolla että Herakleen oli vangittava se ilman aseita. Herakles muisti, että koirat vihaavat eniten niitä, jotka pelkäävät koiria, joten hän yksinkertaisesti käveli Kerberoksen luokse ja kytki sen liekaan. Luokka:Kreikkalaisen mytologian sankarit ja:ヘラクレス

Mary Shelley

Mary Wollstonecraft Shelley (o.s. Godwin, s. 30. elokuuta 1797 – k. 1. helmikuuta 1851) oli englantilainen kirjailija ja runoilija Percy Bysshe Shelley:n (1792-1822) puoliso. Shelley tunnetaan teoksestaan Frankenstein (Frankenstein, or The Modern Prometheus), joka julkaistiin vuonna 1818.

Linkkejä

- [http://www.kirjasto.sci.fi/mshelley.htm Mary Shelley] (englanniksi)
- [http://people.brandeis.edu/~teuber/shelleybio.html Mary Shelley Biography] (englanniksi) Shelley, Mary ja:メアリー・シェリー simple:Mary Shelley

Alan Moore

Alan Moore (s. 18. marraskuuta 1953 Norhamptonissa, Englannissa) on brittiläinen sarjakuvakäsikirjoittaja, jonka kuuluisimpia teoksia ovat Watchmen, V for Vendetta, From Hell, ja The League of Extraordinary Gentlemen. Monista Mooren teoksista on myös tehty elokuvaversiot, mutta hän on yleensä vetänyt nimensä pois niistä ja kieltäytynyt ottamasta vastaan rahaa tulevistakin elokuvaversioista. Mooren toinen silmä on sokea ja toinen korva on kuuro.

Valikoituja Alan Mooren teoksia

- Watchmen
- V for Vendetta (V niin kuin Verikosto)
- From Hell (Helvetistä)
- The League of Extraordinary Gentlemen (Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga)
- Batman: The Killing Joke (Tappava pila)
- The Ballad of Halo Jones
- Miracleman
- Promethea
- Saga of the Swamp Thing
- Tom Strong
Linkkejä

- [http://www.alanmoorefansite.com/ Alan Moore Fansite] Luokka:Sarjakuvan tekijät

Luokka:Kreikkalainen mytologia

Kreikkalaiseen mytologiaan liittyviä aiheita. Luokka:Antiikin Kreikka Luokka:Mytologia ja:Category:ギリシア神話

Aleatory

Aleatory (or aleatoric) means "pertaining to luck", and derives from the Latin word alea, the rolling of dice. Aleatoric art is that which exploits the principle of randomness. An example of aleatory writing is the automatic writing of the French Surrealists involving dreams, et cetera. The French literary group Oulipo for example saw no merit in aleatory work and its members altogether eliminated chance and randomness from their writing, substituting potentiality. A famous example of such a project is Raymond Queneau's Cent Mille Milliards de Poèmes (Hundred Thousand Billion Poems). John Cage was a very important name in aleatoric music. At the premiere of his most famous work, 4' 33", the famous virtuoso pianist David Tudor sat at the piano for four minutes and thirty-three seconds and the reactions of the audience (whispering, coughs, laughs ...) formed the music. In film-making, there are several avant-garde examples; Fred Camper's SN (1984; first screening 2002) uses coin-flipping to determine which three of 18 possible reels to screen and what order they should go in (4896 permutations). Barry Salt, now better known as a film scholar, is known to have made a film six reels long which takes the word aleatory quite literally by including a customized die for the projectionist to roll to determine the reel order (720 permutations). In contemporary music, The Books compose in an aleatoric style, using "found sound" to add content to their works.