Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Puhelin

Puhelin

Puhelin on tietoliikenteeseen käytettävä laite, joka on suunniteltu siirtämään puhetta pitkiä matkoja. Puhelimet toimivat sähköisten signaalien avulla. Puhelinnumeron avulla voidaan valita yhteys mihin tahansa maailmassa olevaan puhelimeen. Paikallisia puhelinverkkoja on esimerkiksi laivoissa ja teollisuuslaitoksissa sisäiseen yhteydenpitoon. Myös eri maiden asevoimat käyttävät yhä vielä kenttäpuhelimia sekä ajoneuvojen kuten panssarivaunujen sisäisiä puhelinjärjestelmiä.

Kenttäpuhelin

Kenttäpuhelimen kiistattomina etuina on sen tunnottomuus elektroniselle sodankäynnille ja radiotiedustelun tehottomuus sitä vastaan. Useimmat kenttäpuhelimet on rakennettu niin karkeiksi, ettei niitä voi tuhota EMP-vaikutuksella. Talvisodassa opittiin kenttäpuhelinten linjat rakentamaan tikapuu-mallin mukaisesti, jolloin vihollisen tykistötuli ei katkaissut yhteyksiä niin helposti. Kuuntelun varalta kenttäpuhelin-sanomissa on käytettävä peitesanastoa. Kenttäpuhelinten välityksellä voidaan myös morsettaa.

Puhelimen historia

Puhelimen keksi noin vuonna 1849 italialainen keksijä Antonio Meucci, joka kutsui sitä nimellä teletrophone. Aikaisemmin kunnia ensimmäisestä puhelimesta on yleensä annettu amerikkalaisen Alexander Graham Bellin 1876 esittelemälle telephonelle, mutta jopa Yhdysvaltain kongressi tunnusti syyskuussa 2001 Meuccin ehtineen ensin. Meuccin keksintö esiteltiin USA:ssa 1860 ja siitä julkaistiin kuvaus New Yorkin italiankielisessä sanomalehdessä. Johan Nissinen rakensi 1877 Suomen ensimmäisen puhelinlinjan Helsingissä tontilleen Annankadun ja Eerikinkadun kulmaan.

Katso myös


- Luuri
- 555
- Hätänumero
- Kansainvälinen suuntanumero
- Matkapuhelin
- Satelliittipuhelimet
- Wikisource:Tekniikan historia luokka:puhelintekniikka ms:Telefon ja:電話 simple:Telephone th:โทรศัพท์

Puhe

Puhe on ainoastaan ihmiselle ominainen keino koodata kielellisiä viestejä käyttäen hyväksi äänen tuottamisen mahdollistavia anatomisia rakenteita. Puhesignaali syntyy hengitys-, fonaatio- ja artikulaatioelimistön yhteistyönä ja se siirtyy akustisesti ilman välityksellä vastaanottajan korvaan ja edelleen aivoihin, jossa tapahtuu viestin tulkitseminen. Puhe koostuu äänteistä, jotka jaetaan konsonantteihin ja vokaaleihin. Luokka:Viestintä

Panssarivaunu

Panssarivaunu on teloilla kulkeva panssaroitu moottoriajoneuvo. Panssarivaunuja on suunniteltu eri käyttötarkoituksiin. Raskaimmin panssaroidut ja aseistetut taistelupanssarivaunut on tarkoitettu tuhoamaan vihollisen elävää voimaa ja kalustoa pääasiallisesti suorasuuntaustulella. Kevyemmät rynnäkköpanssarivaunut kuljettavat jalkaväkeä taisteluun, tukien jalkaväen taistelua jalkautumisen jälkeen. Rynnäkköpanssarivaunuja käytetään myös tiedustelutehtävissä. Panssarivaunu on nykyisen taistelukentän monipuolisimpia aseita: sillä on kyky hyökätä lukuisia erilaisia kohteita kuten toisia panssarivaunuja, jalkaväkeä ja asemia sekä pesäkkeitä vastaan. Jalkaväkeä vastaan käytettynä sillä on erityinen pelotevaikutus. Panssarivaunu voi kulkea suhteellisen rikkonaisessa maastossa suurella nopeudella, mutta vaatii vahvan ammus- ja polttoainehuollon tuekseen. Vaikka taistelupanssarivaunun suojaus on parempi kuin muilla panssaroiduilla ajoneuvoilla, se on haavoittuvainen taisteluhelikoptereita ja rynnäkkökoneita vastaan, lisäksi jalkaväki voi hyökätä vaunua vastaan erityisillä panssarintorjunta-aseilla ja miinoilla. Perinteisesti panssarivaunun pahin vihollinen ja tehokkain ase sitä vastaan on ollut toinen panssarivaunu, mutta nykyään sen rinnalle on tullut ilma-ase (taisteluhelikopterit ja rynnäkkökoneet) ja ohjukset. Panssariasetta voi torjua myös tykistön epäsuoralla tulella.

Panssarivaunujen historia

panssarintorjuntassa 15. syyskuuta 1916]] Ensimmäiset panssarivaunut suunniteltiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Britit kehittivät ensimmäiset panssarivaunut vuonna 1916. Panssarivaunuista käytettiin koodinimeä "vesitankki" (jota aikaisimmat mallit muistuttivatkin), mistä yleiseen käyttöön jäänyt nimitys tankki on peräisin. Mark I:stä valmistettiin tykeillä aseistettua "koiras"-mallia ja konekivääreillä aseistettua "naaras"-vaunua. Panssarivaunuja käytettiin ensimmäisen kerran 15. syyskuuta vuonna 1916 Sommen taistelussa. Taisteluun otti osaa 49 brittien Mark I panssarivaunua. Suurin osa vaunuista hajosi tai juuttui kiinni, vain yhdeksän vaunua pääsi saksalaisten asemiin asti. Ensimmäisessä maailmansodassa panssarivaunuja käytettiin lähinnä hyökkäävän jalkaväen tulitukena. Varsinkin ranskalaiset pitivät kiinni tästä näkemyksestä kehittäessään omia panssarivaunumallejaan ennen toista maailmansotaa. Sodan sytyttyä ilmeni, etteivät ranskalaisten yleensä hyvin raskaasti panssaroidut ja sinänsä riittävästi aseistetut, mutta hitaat vaunut soveltuneet uuteen liikkuvaan sodankäyntiin. Toisen maailmansodan aikana panssarivaunut kehittyivät huomattavasti. Saksa otti käyttöön nopeita, kevyesti panssaroituja ja aseistettuja vaunuja, kuten Panzerkampfwagen I. Nämä vaunut olivat keskeisiä tekijöitä salamasodassa. Ne osoittautuivat kuitenkin liian heikoiksi itärintamalla, jossa Neuvostoliitolla oli käytössään tehokkaita, huomattavasti raskaammin panssaroituja ja aseistettuja T-34- ja KV-1-vaunuja. Saksa joutuikin kehittämään niiden vastustajaksi uuden keskiraskaan panssarivaunun, Pantherin. Toisesta maailmansodasta alkaen panssarit toimivat itsenäisenä aselajina, ja ne ovat korvanneet kokonaan ratsuväen.

Aseistus

ratsuväen Taistelupanssarivaunun pääase on yksittäinen suurikaliiperinen panssarikanuuna. Nykyvaunuissa tykin kaliiperi on 120 millimetriä (NATO) tai 125 millimetriä (Venäjä, Ukraina) panssarivaunukanuuna, jonka tehokas maksimiampumaetäisyys on kolmesta viiteen kilometriä. Vielä toisen maailmansodan lopussa pääosa saksalaisista panssarivaunuista käytti 75 millimetrin tykkiä. Esimerkiksi saksalainen PzKpfw V Panther-vaunussa käytetty 75 mm L/70 7,5 cm KwK 42-kanuuna oli yksi sodan tehokkaimmista panssarivaunutykeistä. Liittoutuneiden tykeistä paras läpäisy saavutettiin brittiläisellä 76,2 millimetrin O.Q.F 17-pdr-kanuunalla, jonka alikaliiperiammus läpäisi joidenkin lähteiden mukaan sadan jaardin päästä yli 240 millimetrin panssariterästä. Tätä tykkiä käytettiin esimerkiksi Sherman Firefly-pansssarivaunussa. Neuvostoliitossa oli tuolloin käytössä useita eri kaliiperisia psv-kanuunoita, kuten 76mm F-34, 85mm ZiS-S-53, 100mm D-10 ja 122mm D-25. D-10-tykin uudemmat kehitysversiot vakiintuivat T-54/T-55-sarjan vaunujen pääaseeksi. Tästä seuraava kehitysaskel oli T-62:n 115mm 2A20, joka oli Neuvostoliiton ensimmäinen palveluskäyttöön tullut sileäputkinen panssarivaunukanuuna. Tästä seuraava askel oli T-64:n 2A26, jota seurasi 2A46, jota eri versioineen käytetään T-72, T-80 ja T-90-vaunuissa. Yhdysvalloissa panssarivaunukanuunojen kehitys hiipui sodan lopun jälkeen. Yhdysvalloissa ei ole kehitetty II maailmansodan jälkeen yhtään täysin uutta palveluskäyttöön asti päässyttä panssarivaunukanuunaa. M60- ja M1-vaunuissa oli amerikkalaisella lukolla varustettu brittiläinen 105 millimetrin L7-kanuuna. Yhdysvallat siirtyi saksalaisen Rheinmetallin suunnittelemaan 120 millimetrin tykkiin 1980-luvun puolivälissä M1A1 Abrams-vaunun myötä. NATO:n standardipanssarivaunukanuunakaliiperi on nykyään 120 millimetriä. Sittemmin. Suuremmat aseet vaatisivat suuremman, raskaamman, voimakkaamman ja kalliimman vaunun. Tykkien läpäisyä on kuitenkin saatu parannettua koko ajan tehokkaammilla ampumatarvikkeilla. Kanuunoissa käytetyt ammukset ovat vaihdelleet suuresti. Varhaisimmat ammukset olivat hieman räjähdysainetta sisältäviä panssarikranaatteja ja umpiteräksisiä panssariammuksia. Pian kuitenkin huomattiin, että räjähdyksen vaikutus oli mitätön kranaatin liike-energiaan verrattuna. Myöhemmin ontelokranaattien kehittyessä ne havaittiin ylivoimaisiksi teräksistä panssaria vastaan. Vaunujen pääammustarvikkeeksi tulivat ontelokranaatit, jotka toimivat parhaiten ammuttuna sileäpintaisilla, rihlaamattomilla kanuunoilla. rihla Ontelokranaattien kehittyminen merkitsi myös sitä, että erilaiset panssarintorjuntaohjukset pystyivät läpäisemään laskennallisesti jopa metrejä homogeenista terästä. Näin paljon panssaria ei yksikään vaunu pystynyt kantamaan. Koko aselajin kehitys näytti siirtyvän kevyesti panssaroituihin, mutta nopeisiin ajoneuvoihin (BMP-1 vuonna 1967). Uudet rynnäkköpanssarivaunut panssaroitiin vain kevyiden aseiden tulitusta vastaan ja varustettiin itse kevyellä tykillä ja panssarintorjuntaohjuksin. Lisäksi niihin mahtui jalkaväkiryhmä, joka matkusti vaunun sisällä suojassa tykistön sirpaleilta ja käsiaseiden tulitukselta. Ontelokranaattien ylivoimaa vastaan kehitettiin 1960-luvun lopulla reaktiivipanssarointi, joka pystyi tehokkaammin torjumaan ontelokranaatin suunnatun räjähdysvaikutuksen. 1970-luvulla Britannia kehitti Challenger-vaunua varten Chobham-panssarin, joka oli ensimmäinen komposiittipanssari. Uusimmat metalli-keraamikomposiitit antavat jopa viisinkertaisen suojan vastaavaan teräspanssariin verrattuna. Panssarin koostumukset ovat salaisia, mutta ne voivat sisältää erilaisia keraameja, jopa synteettista timanttia ja köyhdytettyä uraania. Panssarin kehittymisen myötä on ampumatarvikkeiden kehityksessä painopiste kääntynytkin alikaliiperisten nuoliammusten suuntaan. Nuoliammuksen pituus suhteessa sen halkaisijaan aiheuttaa siinä suurehkon vääntömomentin, joka estää reaktiivipanssaria poikkeuttamasta sitä. Nuoliammus on edullisinta valmistaa mahdollisimman kovasta, mutta painavasta raaka-aineesta. Pääosa moderneista nuoliammuksista valmistetaan volframista tai köyhdytetystä uraanista. Ammukset ovat kuitenkin huomattavasti kalliimpia kuin perinteiset kranaatit, ja lisäksi niissä käytettävä köyhdytetty uraani aikaansaa paikallisesti huomattavia ympäristö- ja terveysongelmia. Jotkut vaunut, kuten Merkava Mk.4, M551 Sheridan, T-72, T-64, T-80, T-90, ja T-84 voivat ampua kanuunallaan myös panssarintorjuntaohjuksia. Näitä on käytetty lähinnä pitkän matkan aseena. Pääaseen lisäksi panssarivaunuissa on aseistusta jalkaväkeä vastaan käytävää lähitaistelua varten. Niitä käytetään silloin kun kanuunan käyttö olisi tehotonta tai epätaloudellista. Tyypillisesti kanuunan viereen on kiinnitetty pienikaliiperinen 7,62 mm:n konekivääri tai 12,7 mm:n ilmatorjuntakonekivääri lähi-konekivääri-rynnäkköpanssarivaunu, jossa näkyvät esimerkiksi teloja ja runkoa ontelokranaateilta suojaavat helmalevyt sekä laatikkomaiset reaktiivipanssarielementit]] Perinteisesti panssaroinnin määrä vaihtelee eri kohdissa vaunua. Paksuin osa on yleensä keulassa ja tornin etuosassa, kylkien panssarointi on ohuempi ja tornin päällä vielä ohuempi. Kaikkein keveintä panssarointi on vaunun takaosassa ja moottorin päällä. Vaikka telaketjut on joissain vaunumalleissa suojattu teräshelmoilla, ne ovat yksi tankin haavoittuvimmista osista. Moniin vaunuihin helmat onkin lisätty jälkikäteen. Näiden piirteiden vuoksi panssariyksikkö on erittäin haavoittuva ilmahyökkäyksille ja tarvitsee ilmatorjuntayksiköitä tuekseen, mikäli vihollisella on hallussaan edes osittainen ilmaherruus. Samasta syystä liikuntakyvyttömäksi jääneet tankit voivat vahingoittua vihollisen tykistötulessa keskiraskaiden kranaatinheitinten tai raskaan tykistön tulessa. Yksittäiset tankit ovat lisäksi alttiita panssarintorjunta-aseilla varustautuneiden jalkaväen tai sissien väijytyksille. Erityisesti kaupungeissa yläsektorista talojen katoilta tapahtuvat hyökkäykset panssarivaunuja vastaan ovat osoittautuneet tehokkaiksi muun muassa Tšetšeniassa. Tämä johtuu paitsi vaunun yläpuolen heikommasta panssaroinnista, erityisesti rajoitetusta näkyvyydestä. Vaunulla ei myöskään välttämättä ole mahdollisuutta puolustautua talon katolla olevaa vihollista vastaan, sillä vaunujen kanuunoiden putkien korkokulmat ovat suhteellisen matalia, alle 25 astetta. Toisaalta vaunun saa kaupungissa suhteellisen helposti suojaan peruuttamalla sen sisään talon seinästä, missä on tieten omat riskinsä kuten esimerkiksi rakennuksen sortuminen.

Liikkuvuus

Tšetšeniassa Panssarivaunun liikkuvuutta voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta. Ensiksikin voidaan katsoa vaunun perusominaisuuksia, kuten maastonopeutta ja kykyä ylittää esteitä. Toiseksi voidaan tarkastella vaunun yleistä taistelukenttäliikkuvuutta kuten toimintasädettä, mitä siltoja vaunu voi ylittää ja millä kuljetuskalustoilla sitä voidaan liikuttaa. Taistelupanssarivaunulla on hyvä liikkumiskyky useissa erilaisissa maastoissa. Leveät telat jakavat painon niin laajalle alueelle, että maastoon kohdistuva paine voi olla kevyempi kuin ihmisen jalan aiheuttama paine. Ongelmia aiheuttavat erityisesti pehmeät maastot, kuten suot ja pehmeät pellot tai kallioiset maastot, joissa on suuria lohkareita. Lumessa vaunun tela painuu hankeen suunnilleen yhtä paljon kuin suksilla liikkuva mies. "Tavallisessa" maastossa panssarivaunu voi liikkua noin 30-50 kilometrin tuntinopeutta. Tienopeus voi olla jopa 70 km/h. Testit osoittavat, että panssarivaunut ovat maastoliikkuvuudessa ylivertaisia renkailla kulkeviin panssariajoneuvoihin verrattuna. Tiellä rengasajoneuvot ovat käytönnössä taasen selkeästi nopeampia. Panssarivaunu ei kuitenkaan kykene matkustamaan teitä pitkin maksiminopeudella kuin hetkellisesti, koska ennen pitkää tapahtuu jonkinlainen telaketjujen pettäminen. Vaikka maastonopeus on pienempi, sitä voidaan ylläpitää vaikka koko päivä, varsinkin, jos maasto on esteetöntä kuten tasankoa tai hietikkoa. Vaunut liikkuvat hyvin myös metsämaastossa. Esimerkiksi alle 25 cm paksuinen puu ei juuri edes hidasta taistelupanssarivaunua. Paksummat puutkin kaatuvat, mutta hidastavat etenemistä. Vihamielisellä alueella, jolla on pelkoa miinoituksesta tai väijytyksistä, panssarivaunun liikkumisnopeus on suunnilleen sama kuin esimerkiksi polkupyörällä kulkevan miehen. Vähän väliä on pysähdyttävä huoltamaan vaunua, jotta vältettäisiin rikkoutumiset varsinaisessa taistelutilanteessa. Lisäksi usein on odotettava, että jalkaväki tai ilmavoimat tarkastavat edessä olevaa maastoa panssarintorjuntajoukkojen varalta. Koska telaketjujen rikkoutumisen vuoksi liikuntakyvyttömäksi joutunut vaunu on helppo kohde epäsuoralle tulelle ja panssarintorjuntajoukoille, vauhti pidetään yleensä pienenä ja vaunua liikutetaan aina tilaisuuden tullessa renkaallisilla kuljetusajoneuvoilla tai rautateitse sen sijaan että niitä kuljetettaisiin omalla voimallaan. Oma ongelmansa on raskaiden panssarivaunujen huono liikutettavuus lentoteitse. Tämän vuoksi ne sopivat huonosti erilaisille nopean toiminnan joukoille. Renkailla kulkevat kevyemmät panssariajoneuvot ovatkin nopeaa toimintaa vaativissa operaatioissa suositumpia siksi, että hyvän tieliikkuvuuden vuoksi niiden taktinen maksiminopeus on suurempi ja huoltokustannukset pienempiä.

Tulevaisuus

Viimeaikaiset kokemukset taistelupanssarivaunujen käytöstä taisteluissa (Tšetšenia, Irak) ovat muokkaamassa vanhaa taktiikkaa massiivisesta vaunujen käyttöstä. Suurten erillisten panssariyksiköiden sijasta vaunuja ollaan taas palauttamassa osaksi itsenäiseen taisteluun kykeneviä yksiköitä (muun muassa Yhdysvalloissa osaksi jalkaväkidivisioonia ja Suomessa osaksi valmiusprikaateja). Niinpä ollaankin palaamassa historiassa taaksepäin aikaan, jolloin vaunujen primäärinen tehtävä oli jalkaväen tukeminen taistelussa. Lisäksi vaunukalusto on osittain siirtymässä pyörille ja erilaisten omasuojajärjestelmien määrä on lisääntymässä voimakkaasti. Muutenkin vanhojen "raskaiden" taistelupanssarivaunujen sijasta lisääntyy erityisesti muu panssaroitu kalusto: kuljetus-, rynnäkkö- ja kranaatinheitinpanssarivaunut sekä panssaroitu tykistö.

Suomen armeijan panssarivaunut

tykistö Ensimmäiset Suomeen hankitut panssarivaunut olivat 1920-luvulla ranskalaisia Renault FT-17 panssarivaunuja.

Nykyinen kalusto


- Leopard 2 A 4 (Saksa) (taistelupanssarivaunu)
- T-72 (Neuvostoliitto) (taistelupanssarivaunu)
- T-55M (Neuvostoliitto)
- BMP-1 (Neuvostoliitto) (rynnäkköpanssarivaunu)
- BMP-2 (Neuvostoliitto) (rynnäkköpanssarivaunu)
- BTR-50 (Neuvostoliitto) (panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo)
- BTR-60 (Neuvostoliitto) (panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo)
- CV9030 (USA-Suomi-Ruotsi) (rynnäkköpanssarivaunu)
- Sisu XA (Suomi) (panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo)
- MT-LB (Neuvostoliitto) (kuljetuspanssarivaunu)
- ZSU-57-2 (Neuvostoliitto) (ilmatorjuntapanssarivaunu)

Käytöstä poistunut kalusto


- FT-17 (Ranska)
- Vickers 6-ton (Yhdistynyt kuningaskunta) (34)
- T-34 (Neuvostoliitto, sotasaalista) (13)
- KV-1 (Neuvostoliitto, sotasaalista) (2)
- T-26 (Neuvostoliitto, sotasaalista) (114)
- BT-5 (Neuvostoliitto, sotasaalista)
- BT-7 (Neuvostoliitto, sotasaalista)
- BT-42 (Suomalaisten modifioima BT) (18)
- T-28 (Neuvostoliitto, sotasaalista) (7)
- T-54B (Neuvostoliitto)
- Stug III (Saksa) (59)
- Pzkw-IVj (Saksa) (15)
- Charioteer (Yhdistynyt kuningaskunta)
- Comet (Yhdistynyt kuningaskunta)

Katso myös


- Luettelo panssarivaunuista

Aiheesta muualla


- [http://personal.inet.fi/private/hovi.pages/sa-int/ps.html Weapons of the Finnish Armored Forces in WWII:]
- [http://www.battlefield.ru/map.html Venäläisiä panssarivaunuja ja panssaroitua kalustoa. Kehitystä ja historiaa englanniksi] Luokka:Aseet
- ms:Kereta kebal zh-min-nan:Tank ko:전차 ja:戦車 th:รถถัง

Sähkömagneettinen pulssi

EMP, eli elektromagneettinen pulssi syntyy lähinnä yli 30 kilometrin korkeudella tapahtuvassa ydinräjähdyksessä. Hieman yksinkertaistaen, ydinräjähdyksen gammasäteily törmää ilmakehän atomeihin ja virittää ne korkeaenergiseen tilaan. Tila laukeaa ja seurauksena on yksi suurenerginen sähkömagneettinen pulssi, jonka tehosta pääosa on alle 100 MHz:n. Pulssin sähkökentän voimakkuus on suuruusluokkaa 50 kilovolttia per metri. Pulssi ulottuu korkearäjähdyksen pisteestä horisonttiin. Pulssin nousuaika on noin 5 ns ja kesto 20 - 600 ns lähteestä riipuen. Käytännössä EMP on maanosa-ase. Sadan kilometrin korkeudessa horisontti on räjähdyspisteestä noin tuhannen kilometrin päässä. EMP tuhoaa suojaamattoman herkän elektroniikan koko kohdealueella. Erityisen herkkiä ovat mikropiirit, siis tietokoneet. Uudet laitteet ovat herkempiä kuin vanhat. Vanha putkitekniikka sietää pulsseja paremmin, koska kohdelaitteeseen siirtyvä energia on pieni. EMP:iä vastaan suojaudutaan Faradayn häkillä ja erityissuodattimilla niiden johtimien osalta, jotka kulkevat suojan seinän läpi. Koska EMP -aseen käyttökynnys on hyvin suuri, EMP -aseita on pyritty kehittämään myös tavanomaiseen räjähteeseen perustuen. EMP on korkeateknologisen yhteiskunnan suurimpia uhkia.

Lähteitä

J Kosola & T Solante:"Digitaalinen taistelukenttä - Informaatioajan sotakoneen teknikka" Maanpuolustuskorkeakoulu, Tekniikan laitos Julkaisusarja 1, n:o 13, Edita Prima 2003, toinen painos, s. 429 - 430

Katso myös


- HPM Luokka:Aseet

1849

Tapahtumia


- 5. kesäkuuta - Tanskasta tuli uuden perustuslain myötä perustuslaillinen monarkia.
- Italialainen keksijä Antonio Meucci keksi puhelimen
- Helsingin teknillinen reaalikoulu (nyk. Teknillinen korkeakoulu) perustettiin

Syntyneitä


- 29. kesäkuuta - Sergei Witte, venäläinen liberaali poliitikko
- 14. syyskuuta - Ivan Pavlov, tiedemies
- August Strindberg, kirjailija

Kuolleita


- 10. toukokuuta Hokusai - Japanilainen puupainotaitelija
- 15. kesäkuuta - James Knox Polk Yhdysvaltojen 11. presidentti
- 7. lokakuuta - Edgar Allan Poe, amerikkalainen kirjailija ja runoilija.
- 17. lokakuuta Frédéric Chopin, puolalais-ranskalainen säveltäjä ja pianisti Luokka:1800-luku ko:1849년 simple:1849

Antonio Meucci

Antonio Santi Giuseppe Meucci (s. 13. huhtikuuta 1808 - k. 18. lokakuuta 1896) oli italialainen keksijä, jota pidetään puhelimen keksijänä. 11. kesäkuuta 2002 Yhdysvaltain edustajainhuone virallisesti päätti, että Meucci on puhelimen keksijä Alexander Graham Bellin sijaan. Meucci syntyi ja vietti nuoruutensa Firenzen lähellä. Hän lähti lokakuussa 1835 vaimoineen Kuubaan, josta he muuttivat 1850 New Yorkiin, Yhdysvaltoihin, jossa Meucci asui loppuelämänsä. Ensimmäisen puhelimensa Meucci rakensi vuonna 1854. Meucci, Antonio ja:アントニオ・メウッチ

Alexander Graham Bell

Alexander Graham Bell (3. maaliskuuta 1847 - 2. elokuuta 1922) oli tiedemies ja keksijä. Hänet tunnetaan parhaiten puhelimen keksijänä, joskin italialainen Antonio Meucci keksi puhelimen jo Belliä aikaisemmin 1849. Bell syntyi Edinburghissa Skotlannissa, muutti Kanadaan, otti sittemmin Yhdysvaltojen kansalaisuuden. Bell, Graham Bell, Graham ja:アレクサンダー・グラハム・ベル simple:Alexander Graham Bell th:อเล็กซานเดอร์ เกรแฮม เบลล์

1860

Tapahtumia


- Toinen oopiumsota päättyi Kiinassa.
- Alfred Nobel keksi dynamiitin.
- Etelä-Karoliina julistautui itsenäiseksi 20. joulukuuta ensimmäisenä etelävaltiona, mikä seuraavana vuonna johti Yhdysvaltojen sisällissotaan.

Syntyneitä


-

Kuolleita


- Luokka:1800-luku ms:1860 ko:1860년 simple:1860 th:พ.ศ. 2403

New York

:Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Muut merkitykset, katso New York (täsmennyssivu). New York on New Yorkin osavaltiossa sijaitseva miljoonakaupunki. Erotukseksi New Yorkin osavaltiosta kaupungista käytetään nimeä City of New York ja usein New York City. Kaupunki on maailman tärkein talouskeskus ja tärkeä kulttuurikaupunki. New Yorkissa sijaitsee monia kuuluisia rakennuksia ja nähtävyyksiä kuten YK:n päämaja, Empire State Building, Chrysler Building ja Central Park ja Vapaudenpatsas.

Historia

New Yorkin perustivat Manhattanin saareen eteläosaan hollantilaiset uudisasukkaat nimellä Nieuw Amsterdam (Uusi Amsterdam) vuonna 1626. Vuonna 1664 Englannin laivat valtasivat kaupungin ilman taistelua, ja se nimettiin New Yorkiksi, Yorkin herttuan mukaan. Toisen englantilais-hollantilaisen sodan jälkeen, vuonna 1667, Alankomaat luovutti New Yorkin englantilaisille ja sai vastineeksi Surinamen siirtokunnan. Yhdysvaltain itsenäisyyssodassa kaupunki joutui nopeasti brittien haltuun, ja vapautettiin vasta 1783 brittien peräännyttyä. 1800- ja 1900-luvuilla New York oli tärkeä tulosatama Euroopasta tuleville siirtolaisille. 1920-luvulla Sisilian mafia muutti kaupunkiin. Toisen maailmansodan jälkeen kaupunki ajautui talousvaikeuksiin ja rappioitui väestön muutettua lähiöihin ja teollisuuden vähennyttyä. New York kärsi vakavista rotumellakoista 1960-luvulla ja 1970-luvulla sai maineen rikollisuuden pesänä. Pohjanoteerauksena vuonna 1975 kaupunki ajautui konkurssiin. 1980-luvulla Wall Streetistä ja New Yorkista tuli jälleen kansainvälisen rahoitusteollisuuden ja pankkitoiminnan keskus. Kaupunkiin muutti kosmopoliittisen elämäntyylin omaksuneita ihmisiä ja siirtolaisia. 1990-luvulla rikollisuus väheni merkittävästi pormestari Rudolph W. Giuliani (1994-2001) käyttöönottaman nollatoleranssipolitiikan ja poliisivoimien lisäyksen ansiosta. Vuonna 2001, syyskuun 11. päivän terrori-iskujen yhteydessä terroristit törmäsivät kahdella kaapatulla matkustajalentokoneella World Trade Centerin kaksoistorneihin tuhoten rakennuksen täydellisesti. Tuhansia ihmisiä kuoli. Iskun suorittajaksi nimettiin Osama Bin Ladenin johtama terroristijärjestö al-Qaida. Tuhoutuneiden World Trade Centerin rakennusten tilalla on suunnitteilla Freedom Tower, josta tulee valmistuttuaan 2008 maailman korkein pilvenpiirtäjä. 14. elokuuta 2003 kaupungissa koettiin suuri, koko USA:n itärannikon kattanut sähkökatko, joka vaikutti 40 miljoonaan ihmiseen USA:ssa.

Maantiede

2003, ● (3) Queens, ● (4) Bronx, ● (5) Staten Island]] Kaupungin kokonaispinta-ala on 1214,4 km2, josta 785,6 km2 on maata ja 428,8 km2 vettä. Veden osuus on 35.31%.

Alueet

New York on jaettu viiteen hallintoalueeseen, joista jokainen on väestömäärältään suurkaupungin kokoinen.
- Manhattan - New York County, 1 537 195 asukasta
- Bronx - Bronx County, 1 332 650 asukasta
- Brooklyn - Kings County, 2 465 326 asukasta
- Queens - Queens County, 2 229 379 asukasta
- Staten Island - Richmond County, 443 728 asukasta (Väestöarvio heinäkuu 1, 2002 — lisätietoja: http://www.census.gov/). Kaupunki sijaitsee 22 miljoonan asukkaan kokoisen New Yorkin metropolin sydämessä, ja se on eräs maailman suurimmista urbaaneista keskittymistä.

Ilmasto

New Yorkissa vallitsee kostea mannerilmasto. Vaikka kaupunki sijaitsee meren rannalla, se kärsii pienemmistä lämpötila vaihteluista kuin sisämaan alueet. New Yorkin talvet on tyypillisesti kylmiä (tosin eivät äärimmäisen kylmiä, lämpötila laskee -17 °C keskimäärin kerran talvessa). Joskus lumimyrskyt saattavat peittää kaupungin 30cm lumikerroksen alle. Keväät ovat kaupungissa leutoja, maaliskuun lopun 10-15 °C keskilämpötilasta ja kesäkuun alun 25–30 °C keskilämpötilaan. Kesät kaupungissa ovat kuumia ja kosteita, lämpötilan yleisesti ylittäessä 32 °C ja korkeimman lämpötilan ollessa 38 °C, joka tosin on yhtä harvinainen kuin kylmin lämpötila talvella. Syksyt ovat leutoja ja lämpötiloiltaan samanlaisia kuin keväät. New Yorkin ilmasto on huomattavan arvaamaton. Leudoista lähes lumetomista talvista ja suhteellisen kylmistä kesistä, yllätyksellisiin lumimyrskyihin huhtikuussa. Matkailijoita kehotetaan tarkastamaan sääennuste ja ottamaan mukaan useita erilaisia vaatekertoja loppusyksystä loppukevääseen.

Väestö

mannerilmasto]

Asukasmäärän kehitys

Tunnettuja urheiluseuroja

mannerilmasto New York on useiden tunnettujen urheiluseurojen kotikaupunki.
- New York Yankees, baseball, MLB
- New York Mets, baseball, MLB
- New York Jets, amerikkalainen jalkapallo, NFL
- New York Giants, amerikkalainen jalkapallo, NFL
- New York Knicks, koripallo, NBA
- New York Rangers, jääkiekko, NHL
- New York Islanders, jääkiekko, NHL
- MetroStars, jalkapallo, MLS

Aiheesta muualla


- [http://www.nyc.gov New Yorkin viralliset kotisivut]
- [http://wikitravel.org/en/New_York_City New York Wikitravelissa] ja:ニューヨーク (市) ko:뉴욕 simple:New York City zh-cn:纽约市 zh-tw:紐約市 Luokka:Yhdysvaltojen kaupungit Luokka:New York (kaupunki)

1877

Tapahtumia


- 7. toukokuuta - Suomen Punainen Risti perustetaan

Syntyneitä


- 2. heinäkuuta - Hermann Hesse, saksalainen kirjailija

Kuolleita


- 6. toukokuuta - Johan Ludvig Runeberg, Suomen kansallisrunoilija (s. 1804) Luokka:1800-luku ko:1877년

Luuri

Luuri on puhelimen osa, jossa on sekä mikrofoni että kuuloke. Sankaluuri on päähän tai korvaan kiinnitettävä luuri. Luuri on yleensä kytketty johdolla varsinaiseen puhelinkoneeseen. Luuri ja puhelinkone voivat myös olla yhtenäinen laite. Matkapuhelimiin kytkettäviä erillisiä luureja sanotaan myös HF-laitteiksi (engl. hands free). Luuri on alkujaan ollut nimitys kuulotorvelle. luokka:puhelintekniikka ja:トランシーバー

Hätänumero

Hätänumero puhelinnumero, johon soittamalla saa yhteyden hätäpalveluihin, kuten lääkäriin, palolaitokseen ja poliisiin. Joissain maissa eri palveluilla on eri numerot. Suomessa yleinen hätänumero on 112 ja poliisin hätänumero 10022. Myrkytystietokeskus on (09) 471 977 tai (09) 4711. 112 on Euroopan unionin virallinen kansainvälinen hätänumero 29. heinäkuuta 1991 lähtien. 112 toimii kaikissa jäsenmaissa, joissain vanhan puhelinnumeron rinnalla (kuten Englannissa ja Irlannissa). 112 on hätänumero myös GSM-standardissa. Teoriassa missä tahansa päin maailmaa GSM-puhelimella soitettaessa numero 112 ohjaa puhelun paikalliseen hätäkeskukseen. Yleisimmät maailmassa käytössä olevat hätänumerot voi valita GSM-puhelimella, vaikka näppäinlukitus olisi päällä tai puhelimessa ei olisi SIM-korttia. Suomessa 112 tulee vähitellen muuttumaan ainoaksi hätänumeroksi, eli poliisiin erillisestä hätänumerosta luovutaan. Suomessa myös soitto amerikkalaiseen hätänumeroon 911 ohjaa puhelun hälytyskeskukseen [http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1101980810867].

Hätänumeroon soittaminen

Kun soitat hätänumeroon... # (Esittele itsesi ja) Kerro, mitä on tapahtunut. Onko loukkaantuneita? # Kerro mahdollisimman tarkka osoite (katu, paikkakunta...) # Vastaa kysymyksiin rauhallisesti ja lyhyesti. # Sulje vasta kun saat luvan. # Opasta auttajat paikalle. Hätänumeroon turhaan soittamisesta (eli pilapuheluista) voi joutua maksamaan pilasta koituneet kulut.

Hätänumerot eri maissa

Afrikka


- Tšad: palolaitos 18, Poliisi: 17
- Djibouti: Palolaitos 18, Poliisi 17
- Marokko: Palolaitos 15, Poliisi 19, Kuninkaallinen sotilaspoliisi 177
- Etelä-Afrikka: Poliisi ja palolaitos 10111, Ambulanssi 10177,
- Tunisia: Ambulanssi 190, Poliisi 197
- Uganda: Poliisi 999

Polynesia


- Australia: 000
- Uusi Seelanti: 111

Aasia


- Kiina: Poliisi 110, Palolaitos 119, Pelastuslaitos 120,
- Hongkong: 999 (Voice), 992 (SMS)
- Intia: Poliisi 100, Palolaitos 101, Ambulanssi 102,
- Iran: 110
- Israel: Poliisi 100, Ambulanssi 101, Palolaitos 102
- Japani: Poliisi 110, Merivartiosto 118, Palolaitos ja ambulanssi 119
- Filippiinit: Poliisi 117
- Singapore: Ambulanssi ja palolaitos 995, Poliisi 999
- Qatar: 999

Eurooppa


- Itävalta: Poliisi 133, Ambulanssi 144, Palolaitos 122
- Belgia: 112, Palolaitos ja ambulanssi 100, Poliisi 101
- Kroatia: Poliisi 92, Palolaitos 93, Ambulanssi 94
- Kypros: 112, 199
- Tšekki: Ambulanssi 155, Palolaitos 150, Poliisi 158
- Tanska: 112
- Suomi: 112, Poliisi 10022
- Ranska: 112, Ambulanssi 15, Poliisi 17, Palolaitos 18
- Saksa: Poliisi 110, Palolaitos ja ambulanssi 112
- Irlanti: 999, 112
- Italia: Poliisi 113, sotilaspoliisi 112, Ambulanssi 118, Palolaitos 115
- Liettua: Palolaitos 01, Poliisi 02, Ambulanssi 03
- Norja: Palolaitos 110, Poliisi 112, Ambulanssi 113
- Puola: Ambulanssi 999, Palolaitos 998, Poliisi 997
- Portugali: 112
- Venäjä Palolaitos 01, Poliisi (Miliisi) 02, Ambulanssi 03, Kaasuvuoto 04
- Slovakia: Ambulanssi 155, Palolaitos 150, Poliisi 158
- Sveitsi: Palolaitos 118, Poliisi 117, Ambulanssi 144, Myrkky 145, Psykologiset ongelmat 143
- Yhdistynyt kuningaskunta: 999, 112

Pohjois-Amerikka:


- Kanada: 911
- Meksiko: 060 tai 080
- Yhdysvallat: 911

Etelä-Amerikka


- Argentiina: Ambulanssi 107, Poliisi 101, Palolaitos 100
- Bolivia: Ambulanssi 118, Poliisi 110
- Brasilia: Palolaitos 193, Ambulanssi 192, Poliisi 190
- Chile: Ambulanssi 131, Palolaitos 132, Poliisi 133,

Linkkejä


- [http://www.112.fi/ Hätäkeskuslaitos]
- [http://www.hus.fi/default.asp?path=1;28;824;2049;2265;2260 Myrkytystietokeskus]

Lähteet

1. [http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1101980810867 HS Verkkoliite: 112 muuttuu vähitellen ainoaksi hätänumeroksi] Luokka:Palo- ja pelastustoimi

Kansainvälinen suuntanumero

Kansainvälinen suuntanumero on kansainvälisiin puhelinyhteyksiin tarvittava puhelinnumeron etuliite. Numerot on jaettu niin, että valtiot ja alueet voivat erottua toisistaan, eivätkä numerot mene päällekkäin. Suuntanumerot jakaa ja hallinnoi ITU. Useimmissa maissa, myös Suomessa, paikallisen suuntanumeron ensimmäinen nolla täytyy jättää pois käytettäessä kansainvälistä suuntanumeroa. Esimerkiksi paikallinen numero 019 1234567 on kansainvälisessä muodossa +358 19 1234567. Merkki "+" tarkoittaa kansainvälisen puhelun maasta maahan vaihteleva ulkomaantunnusta. Ulkomaantunnus on Euroopassa yleensä 00, ja Suomessa on sen rinnalla vaihtoehtoisena tapana valita ulkomaanpuhelun operaattoritunnus. Matkapuhelimilla yleensä voi kirjoittaa +-merkin ja ne tunnistavat siitä kansainvälisen puhelinnumeron tarvitsematta muuta etuliitettä.

Katso myös


- Luettelo kansainvälisistä suuntanumeroista
- E.164 luokka:puhelintekniikka

Satelliittipuhelimet

Tavallisen matkapuhelintekniikan rinnalle on noussut satelliittipuhelintekniikka, jolla pyritään tarjoamaan maapallon 100%:n kattavuus. Eli verkon takaamista syrjäseuduille, merialuille ja muualle minne GSM-verkot eivät vielä yllä. Satelliittipuhelimien käyttäjiä ovat retkeilijät, veneilijät, lentäjät, teollisuus ja myös syrjäseuduilla asuvat. Erona satelliittipuhelimilla ja tavallisilla matkapuhelimilla on, että satelliittipuhelin on yhteydessä avaruuteen sijoitettuun satelliittiin suoraan tai tukiaseman kautta. Satelliiteilla pystytään kattamaan suuria alueita ja asumattomia seutuja, jonne GSM-tukiasemaverkon rakentaminen ei ole kannattavaa tai mahdollista. Satelliittipuhelimet ovat hieman suurempia kuin matkapuhelimet sillä niiltä vaaditaan paljon radiotekniikaltaan. Yhteys puhelimesta satelliittiin on hyvin pitkä verrattuna esimerkiksi tavallisen GSM-puhelimen etäisyyttä maanpäällisissä verkoissa lähimpään tukiasemaan. Siksi satelliittipuhelimilta vaaditaan mm. hyviä antenneja, jotta yhteys satelliittiin saadaan muodostettua ja ylläpidettyä. Vielä toistaiseksi satelliittipuhelimet eivät voi palvella kovin suurta käyttäjäkuntaa. Tämä johtuu rajallisista kanavista yhtä satelliittia kohden. Kehitys kuitenkin etenee jatkuvasti ja uudet järjestelmät pyrkivät lisäämään palvelukapasiteettia. Satelliittien määrää pyritään lisäämään ja käyttämään menetelmiä, joilla yhdellä kanavalla voi toimia useita puhelimia. Satelliittiverkko on toteutettu yleensä kolmijakoisesti: avaruusosasta, maa-asemista ja liikkuvista asemista eli puhelimista. Avaruusosan satelliitit kommunikoivat keskenään radiosignaalilla tai laserilla gigahertsitaajuuksilla. Toisissa verkoissa liikkuvat asemat eli puhelimet ottavat yhteyden suoraan satelliittiin, toisissa taas yhteys otetaan maaverkon kautta. Otettaessa puhelimesta yhteys suoraan satelliittiin käyttää puhelin samaa gigahertsitaajuutta kuin satelliitit keskenään kommunikoidessaan. Ongelmana on voimakas vaimennus. Luotettava yhteys satelliitin vaatii esteettömän näköyhteyden satelliitin ja puhelimen välille. Satelliittipuhelinverkot käyttävät yleensä matalalla kiertäviä LEO-satelliitteja. LEO-satelliiteilla on korkea siirtoyhteyden laatutaso ja ne tukevat suurta käyttäjämäärää. Mitä lähemmäs puhelin lähettää signaalia, sitä pienempää lähetystehoa tarvitaan ja sitä pienempi on signaaliviive. LEO-satelliittien suuri määrä mahdollistaa kattavan peittoalueen maapallolle. Satelliittipuhelimia on erilaisia järjestelmiä jotka ovat aloittaneet toimintansa eri aikaan. Näitä ovat mm: 1982 Inmarsat-A, 1988 Inmarsat-C, 1998 Iridium, 2000 Thuraya, 2001(?) GlobalStar. Edistyksellisen tekniikkansa vuoksi satelliittipuhelimet ovat vielä tällä hetkellä tavallisia kännyköitä kalliimpia. Myös pieni kysyntä pitää hintatasoa korkeampana. Hinnat vaihtelevat merkeittäin mutta lähtöhinnaksi voisi sanoa 1200€. Puhelimen voi myös vuokrata Suomessa, sitä ei välttämättä tarvitse ostaa omaksi. Satelliitinpuhelimella soittaminen on kohtalaisen kallista. Puhelun hintaan vaikuttaa se, että satelliittiverkon perustaminen ja ylläpito on hyvin kallista. Suomessa satelliittipuheluita tarjoavat Telemar ja Elisa. Telemar edustaa suomessa Inmarsat, Iridium, Globalstar ja Thuraya -satelliittijärjestelmiä, Elisa puolestaan Globalstar-päätelaiteita. Puheluiden hinnat ovat vaihtelevia. Telemarilla puheluiden hinnat eivät vaihtele sen mukaan mistä soitetaan, kun taas Elisalla maapallo on jaettu kolmeen eri vyöhykkeeseen, jonka mukaan hinta muodostuu. Satelliittipuhelimesta toiseen satelliittipuhelimeen soittaminen on aina kallista sillä se varaa kaksi kaistaa tilaa. Soittaja maksaa kummankin kaistan käytöstä. Poikkeuksena tässä kuitenkin on Iridium, jolla on erilainen tekniikka ja näin erilainen hinnoittelu. Tulevaisuutta on mielenkiintoista arvioida. Satelliittipuhelimien valmistajat ja verkkojen tarjoajat uskovat toimintaansa. Mutta käyttäjäkunta ei kuitenkaan voimakkaasti ole kasvanut. Puhelimet ovat kalliita ja soittaminen myös. Käyttäjäkuntaa ei myöskään miellytä se ettei sisällä voi soittaa. Tulevaisuudessa varmasti ainakin yksi satelliittiverkko tullaan säilyttämään turvallisuuden vuoksi, vai tulevatko satelliittipuhelimet sittenkin saavuttamaan suosion. Toiset arvioivat käyttäjien jäävän marginaaliksi, toiset taas uskovat suureen suosioon ja kännyköiden ja satelliittipuhelimien yhdistymiseen samaksi laitteeksi. Luokka:Puhelintekniikka ja:衛星電話

Luokka:Puhelintekniikka

Puhelintekniikkaan liittyvät artikkelit. Luokka:Tietoliikenne Luokka:Viestintätekniikka ja:Category:電話

Presles (Hainaut)

catégorie:commune fusionnée de Wallonie Presles (wa: Préle) est un ancien petit village de Wallonie (en Belgique) rattaché à la commune d'Aiseau-Presles.
- Zone postale : 6250 (ancienne zone 6072)
- Arrondissement : Charleroi Le village possède sa troupe de théâtre en wallon, « Les Nervyins ».

Histoire

On a longtemps émis l'hypothèse que la bataille de Jules César contre les Nerviens se serait passée à Presles, ce qui fut infirmé en 1940.

elitarne.info Pozycjonowanie teksty online spielautomaten gu Links










































:: RELATED NEWS ::
Shellshock (single)
Shellshock is a single released by British group New Order in March 1986. The song appeared on the soundtrack to the movie Pretty in Pink of the same year. Production is credited to New Order and John Robie. The single had differing b-sides; in the UK (catalogue number: FAC 143) the 7" inch came with the recycled "Thieves Like Us Instrumental" which also was turned up in the movie Pretty in Pink
Abubacer
Ibn Tufail (c.1105–1185) full name: Abu Bakr Muhammad ibn Abd al-Malik ibn Muhammad ibn Tufail al-Qaisi al-Andalusi أبو بكر محمد بن عبد الملك بن محمد بن طفيل القيسي الأندلسي (Latinised form: Abubacer). Andalusian
Sub-culture (single)
"Sub-culture" is the name of a single released in November 1985 by New Order. It was the second and final single that also appeared on the group's album release of the same year, Low-Life, although the mix (by John Robie) is different from the one that appears on the album. "Sub-culture" has only a regular black sleeve, as graphic designer Peter Saville rep
Old Hegelians
The Right Hegelians, Old Hegelians, or the Hegelian Right, were followers of the German philosopher Hegel who took his philosophy in a politically and religiously conservative direction. They are typically contrasted with the Young Hegelians, w
Stour Valley Way
The Stour Valley Way is a 64 mile long-distance footpath in Dorset, England from Stourton to Christchurch Priory. The path uses public rights of way and permitted paths to follow the catchment area of the New Order on Factory Records in April 1982. Released on 12 and 7 inch vinyl, both formats had the catalogue number FAC 63. The two formats are not merely different mixes, but entirely separate recordings of the same song. The 7" version is a more structured version with a commercial synthpop feel; the 12" is more chaotic with the emphasis on electroni
Suzuki Wagon R
The Suzuki Wagon R, also known as the Wagon R+, is a small microvan built in Hungary (Esztergom) and is visually identical to the Opel Agila. Sales commenced in summer 2000. On the European market, the car has a 1.3L gasoline engine. Only one trim level and one engine are offered. Equipment levels, a fairly low price and running costs also contributed towards the Wagon R's success. Currently, models with either a 1
112th Street Bridge
The 112th Street Bridge is a bridge linking Cohoes, New York with Lansingburgh. The original bridge was built in 1922 and demolished in 1995. The newer version was completed the following in 1996. Category:Hudson River crossings Category:Bridges in New York