:: wikimiki.org ::
| Qinghai |
Qinghai
Qinghai (青海, pinyin: Qīnghǎi) on provinssi Kiinassa.
Historia
Qinghain provinssirajat ovat varsin uutta alkuperää, se määritettiin maakunnaksi vasta 1928. Suurin osa on aikanaan kuulunut tiibetiläiseen Amdo-maakuntaan, tosin kaakkoisosat ovat olleet tiibetiläistä Kham-maakuntaa ja koillisosat kiinalaista Gansua. Tiibetiläiset pakolaisjärjestöt laskevatkin Qinghain kuuluvaksi etniseen Suur-Tiibetiin. Qinghai ei kuitenkaan ole kuulunut suoraan dalai-laman hallinnon alla olleeseen alueeseen. Nykyinen, 14. dalai-lama Tenzin Gyatso on syntynyt Qinghaissa, samoin vuonna 1989 kuollut 10. panchen-lama Choekyi Gyaltse.
Maantiede
Suurin osa Qinghaista kuuluu Qinghain-Tiibetin ylänköön, joka on maailman korkein ylänkö. Monet Kiinan suurista joista lähtevät Qinghaista, mm. Jangtse ja Keltainenjoki, sekä Vietnamiin virtaava Mekong. Pääkaupunki Xining sijaitsee idän jokilaaksoissa ja on perinteisesti kuulunut Gansun maakuntaan.
Keskellä Qinghaita sijaitsee suola-aavikko nimeltä Tsaidam (nimi mongolia, tarkoittaa suola-aavikkoa), jolla asustaa jonkin verran mongolialkuperää olevia paimentolaisia.
Talous
Väestöryhmät
Qinghai on yksi Kiinan etnisesti kirjavimmista maakunnista; han-kiinalaisia väestöstä on vain hiukan yli puolet puolet. Han-asutus on keskittynyt maakunnan itäosien jokilaaksoihin. Alueen han-kiinalaiset jakautuvat kahteen ryhmään: seudulla jo vuosisatoja asuneeseen, Kiinan luoteismurretta puhuvaan ryhmään, ja viime vuosikymmenten aikana alueelle siirrettyihin uusiin muuttajiin (pääosin pekingin murteen puhujia). Alueella jo pitkään asuneet, omaksi vähemmistäkansakseen luettavat hui-kiinalaiset puhuvat myös luoteismurretta, mutta heidät erottaa han-kiinalaisista uskonto, huit ovat muslimeita.
Muita kansoja Qinghaissa ovat mm. mongolit, tiibetiläiset, kašakit (Xinjiangista), salaarit, tut ja bonanit. Suurin etninen kirjo löytyy itäosista, Xiningin kaupungin ympärillä puhutaan noin 40 kieltä, jotka kuuluvat neljään eri kieliryhmään.
Qinghai on myös uskonnollisesti varsin kirjava, merkittävimmät uskonnot ovat tiibetiläinen buddhalaisuus, islam ja kiinalainen kansanusko (sisältää elementtejä mm. taolaisuudesta).
Kulttuuri
Qinghai on neljän suuren kulttuurikunnan risteyspaikka: siellä on sekoittuneena kiinalainen, tiibetiläinen, mongolialainen ja turkmenistanilainen kulttuuri.
Nykyisistä kieliryhmistä kiinalaiset ovat Qinghain varhaisimpia, kiinalaista asutusta alueella on ollut yli 2000 vuotta. Tätä aiemmat kielet ovat nykyisin tuntemattomia. Ikivanhaa kiinalaista murretta Qinghaissa ei kuitenkaan ole, vaan puhuttava kieli on luoteismandariinia.
Qinghaissa vallitsee harvinainen kieliliitto, jossa täysin erilaiset kielet lainaavat piirteitä toisistaan pitkän rinnakkaiselon vaikutuksesta.
Turismi
Qinghaissa on lukuisia merkittäviä buddhalaisia temppeleitä ja luostareita, joista tunnetuin on Xiningin lähistöllä sijaitseva Kumbumin luostari. Qinghai kiinnostaa myös monia luontomatkailijoita, mutta harvan asutuksen ja maaston hankalakulkuisuuden vuoksi matkailu voi olla vaarallista varsinkin ilman paikallista opasta.
Aiheesta muualla
- [http://www.qinghai.gov.cn/ Provinssin hallitus] (kiinaksi)
Luokka:Kiinan provinssit
ko:칭하이 성
ja:青海省
PinyinPinyin (拼音 pīnyīn) tarkoittaa sananmukaisesti "yhdistää ääniä" (paremmin käännettynä "fonetisoida") kiinan kielessä. Sillä tarkoitetaan tavallisesti järjestelmää nimeltä Hanyu pinyin (汉语拼音, missä "Hanyu" tarkoittaa kiinan kieltä), joka on mandariinikiinan latinisaatiojärjestelmä. Se hyväksyttiin Kiinan kansantasavallassa 1958 ja otettiin siellä käyttöön 1979. Se korvasi aiemmat latinisointijärjestelmät kuten Wade-Giles-järjestelmän. Vastaavia järjestelmiä on kehitetty muillekin murteille ja kielille Kiinassa.
Pinyin on sittemmin hyväksytty lähes kaikkialla maailmassa mandariinin latinisointijärjestelmäksi, mikä helpottaa aiempaa tilannetta, jossa lukuisilla kieliryhmillä oli kullakin omat kiinan latinisointijärjestelmät ja käännösten tekeminen oli vaivalloista. ISO hyväksyi pinyinin mandariinin latinisointijärjestelmäksi 1979. Siitä on tullut myös yleisin tapa syöttää kiinaa tietokoneelle.
Lausuminen
Pinyiniä käytetään osoittamaan kiinan merkkien lausuminen mandariinikiinassa. Kiinassa sillä on erityisesti merkitystä niille koululaisille, jotka eivät puhu mandariinia äidinkielenään (yleistä erityisesti Etelä-Kiinassa), vaan opettelevat sitä vieraana kielenä pinyiniä apuna käyttäen. Myös ulkomailla se on käytössä kiinan opetuksen apuvälineenä sekä kirjoitustapana kiinalaisille henkilöiden ja paikkojen nimille mm. lehdistössä.
Mandariinikiinan äänteet ovat pääosin varsin helppoja suomalaisillekin. Pinyin-järjestelmässä kirjainten ääntäminen kuitenkin poikkeaa tuntuvasti suomen kirjoitusjärjestelmän ääntämisestä; pinyin on pääsääntöisesti lähempänä englannin kuin suomen kirjoitusjärjestelmää (joskaan se ei vastaa sitäkään). Erityisesti huomioitavia suomalaisten kannalta ovat suomessa soinnillisia äänteitä merkitsevät "b", "d" ja "g", jotka pinyinissä ääntyvät soinnittomina kuten suomen "p", "t" ja "k". Nämä jälkimmäiset pinyinissä merkitsevät (soinnittomia) aspiroituja äänteitä (kuten ao. kirjaimet englannissa). Lisäksi "y" on suomen "j" eivätkä "x" ja "q" ole lähelläkään suomalaista lausumista.
Lausumissäännöt tarkemmin
:a: IPA [a] (paitsi ian tai yan), kuten suomen "a"
:ao: IPA [au̯], a kuuluu huomattavasti selkeämmin kuin o, joka lausutaan tässä suomen "o":ta "u-maisempana"
:b: IPA [p], kuten suomen "p"
:c: IPA [tsʰ], kuten "ts", mutta aspiroituna; kuten englannin cats
:ch: IPA [tʂʰ], paksu versio pinyinin "c":stä; kuten englannin chin
:d: IPA [t], kuten suomen "t"
:e: IPA [ɤ], takainen, pyöristämätön vokaali, lausutaan kuta kuinkin samoin kuin englannin epämääräinen artikkeli a
:ê: IPA [ɛ], lähes kuten suomen "e"
:ei: IPA [ei], kuten suomessa
:er: IPA [ɝ], kuten pinyinin "e", mutta kieli sykyssä suulakea vasten; vähän takaisempi kuin englannin her
:f: IPA [f], kuten suomessa
:g: IPA [k], kuten suomen "k"
:h: IPA [x], kuten suomen "h" jos perässä tulee "a", muuten vähän rahinaa mukaan, kuten espanjan "j"
:i: IPA [i], kuten suomessa, ellei edessä ole "c", "ch", "r", "s", "z" tai "zh", jolloin lausuminen on kuten pinyinin "e" mutta hieman suljetumpi
:ie: IPA [iɛ], kuten suomessa, paino on "e":llä
:iu: IPA [iou̯], lausutaan kuin iou
:j: IPA [tɕ], suunnilleen kuin englannin jeep, aspiroimaton
:k: IPA [kʰ], aspiroitu "k" (kh), kuten englannin "k"
:l: IPA [l], kuten suomessa
:m: IPA [m], kuten suomessa
:n: IPA [n], kuten suomessa
:o: IPA [u̯], [ʊ], lähellä suomen "o":ta
:ong: IPA [ʊŋ], suunnilleen suomen "ung"
:p: IPA [pʰ], aspiroitu "p" (ph), kuten englannin "p"
:q: IPA [tɕʰ] aspiroitu versio pinyinin "j":stä, lähes kuin englannin cheap
:r: IPA [ʐ], suunnilleen samoin kuin englannin read
:s: IPA [s], kuten suomessa
:sh: IPA [ʃ], kuten suomen "š" eli suhu-s
:t: IPA [tʰ,] aspiroitu "t" (th), kuten englannin "t"
:u: IPA [u], [y], kuten suomen "u", paitsi jos edellä on y, x, j tai q, jolloin se lausutaan kuin suomen "y"
:uo: IPA [uo], u on lyhyempi ja kevyempi kuin o
:ü: IPA [y], kuten suomen "y"
:üe: IPA [yɛ], kuten suomen "ye", y on kevyt ja lyhyt
:w: IPA [w], kuten englannissa; ei äänny jos perässä tulee u
:x: IPA [ɕ], kuten sh mutta ei yhtä "paksu", sh:n ja s:n väliltä
:y: IPA [j], kuten suomen "j", ei äänny jos perässä tulee i tai ü
:z: IPA [ts], aspiroimaton versio pinyinin "c":stä, kuten suomen "ts"
:zh: IPA [tʂ], aspiroimaton versio pinyinin "ch":sta, kuten suomen "tš"
Oikeinkirjoituksen erikoisuuksia
- u:lla alkavien tavujen eteen kirjoitetaan ylimääräinen w
- i:llä tai ü:llä alkavien tavujen eteen kirjoitetaan ylimääräinen y
- ü kirjoitetaan u jos kyseisessä paikassa mandariinikiinassa ei voi olla u-äännettä (kuten ju, qu ja xu) ja ü vain jos vastaava u-tavu on olemassa (kuten lü ja nü)
- iou, uei, ja uen lyhenevät muotoihin iu, ui, un jos niitä edeltää konsonantti (täten poiketen lausumisesta)
- muo- ja puo-äänteet kirjoitetaan mo ja po.
- Heittomerkkiä (') käytetään jos tavujako ei ole yksiselitteinen, esim. pi'ao (皮袄) vs. piao (票), ja Xi'an (西安) vs. xian (先).
- Yksin tavuna esiintyvä "e" kirjoitetaan ê, muulloin e. Schwa kirjoitetaan aina e.
- zh, ch ja sh voidaan lyhentää ẑ, ĉ, ŝ , mutta näitä ei käytetä juuri koskaan.
- ng voidaan lyhentää ŋ, muttei sitä käytetä juuri koskaan.
- Koska ü voi olla vaikea syöttää tietokoneelle, sen sijaan syötemetodeissa käytetään yleensä v:tä (jota ei käytetä pinyinissä lainkaan).
Toonit
Pinyin-järjestelmä sisältää luonnollisesti myös mandariinikiinan toonit, jotka merkitään kirjaamalla sen vokaalin yläpuolelle diakriittinen merkki, joka ei ole mediaalin asemassa. Seuraavassa esimerkissä toonitettu vokaali on a.
# Ensimmäistä toonia merkitsee yläviiva eli makroni (ˉ) vokaalin päällä:
#: ā
# Toista toonia merkitsee akuutti aksentti (ˊ):
#: á
# Kolmatta toonia merkitään karonilla, (ˇ, jota joskus kutsutaan käänteiseksi sirkumfleksiksi). Tämä ei ole sama kuin breve (˘, joka ei ole kulmikas), vaikka Internetissä breveä käytetäänkin paljon väärin karonin sijasta.
#: ǎ
# Neljättä toonia merkitsee graavi aksentti (ˋ):
#: à
# Viides tooni esitetään kirjoittamalla vokaali ilman toonimerkkiä:
#: a
:(Joskus se voidaan kirjoittaa merkitsemällä piste ennen tavua, esimerkiksi ·ma.)
Koska monista tietokoneen kirjasimista puuttuvat yläviiva ja karon aksentteina, on hyvin tavallista kirjoittaa tooni numerona tavun perään (esim. "tóng" (tong nousevalla toonilla) kirjoitetaan "tong2"). Numerointi menee kuten edellä on esitetty, paitsi että viides tooni voi olla joko numero 5 tai 0, esim. ma0 (吗, jota käytetään kysymyksen merkkinä).
Pinyinin vokaalien järjestys on a, o, e, i, u, ü. Toonimerkki sijoitetaan sen vokaalin päälle, joka tuosta listasta esiintyy tavussa ensimmäisenä. Poikkeuksena iu silloin kun sen lausuminen on iou, jolloin tooni merkitään u:n päälle, sillä o (osana ou:ta joka on lyhentynyt u:ksi) edeltää i:tä - siis iú.
Toonit merkitään tavallisesti vain oppikirjoihin, mutta ne ovat välttämättömiä oikean lausumisen esittämiseksi.
Pinyin Taiwanilla
Kiinan tasavalta (eli Taiwan) on todennäköisesti ottamassa käyttöön oman pinyin-version, joka tunnetaan nimellä tongyong pinyin. Tähän asti siellä on käytetty zhuyin-järjestelmää perusopetuksessa. Latinisointiin siellä ei ole sovittua standardia, mutta käytännössä yleisin on ollut Wade-Giles, usein hieman muunnettuna. 1990-luvun lopussa hallitus teki päätöksen siirtyä pinyin-järjestelmään, jota seurasi kiivas keskustelu siitä voidaanko ottaa käyttöön Kansantasavallasta tullut hanyu pinyin vai täytyykö käyttöön ottaa jokin muu järjestelmä.
Pinyinin kannattajat puolustavat kantaansa sanoen, että se on kansainvälinen standardi, jota käytetään kaikkialla maailmassa. Uutta järjestelmää haluavat sanovat, että Taiwanilla olisi kansallisen identiteettinsä vuoksi oltava erilainen järjestelmä kuin Kansantasavallalla. 1998 Taiwanilla kehitettiin uudeksi järjestelmäksi tongyong pinyin, joka on pääosin samanlainen kuin hanyu pinyin, mutta kirjoittaa joitakin äänteitä eri kirjaimilla.
Lokakuussa 2002 Taiwanin hallitus virallisti tongyong pinyinin, mutta vain hallinnollisella määräyksellä minkä paikallishallinto voi ohittaa. Guomindang-puolueen hallitsemat paikkakunnat, huomattavimpana Taipei, ovat ohittaneet määräyksen ja ottaneet käyttöön hanyu pinyinin (joskin he käyttävät isoja kirjaimia jossain märin manner-Kiinasta poiketen). Niinpä Taiwanilla kylteissä on vaihteleva latinisaatio, useimmissa paikoissa käytetään tongyong pinyiniä, mutta joissakin hanyu pinyiniä. Hyvin kummalliselta tämä näyttää Taipeissa, jossa maanteiden kyltit, jotka ovat maan hallituksen hallinnassa, käyttävät eri latinisaatiojärjestelmää kuin katukyltit, jotka ovat kaupungin hallinnassa.
Vuonna 2003 pinyiniä ei vielä ollut käytössä perusopetuksessa Taiwanilla. Hallitus on tehnyt päätöksen latinisaation pikemmin kuin zhuyinin käytöstä, mutta vielä ei olla päästy yksimielisyyteen siitä, mitä pinyiniä tulisi käyttää. Käyttöönottoa hidastaa vielä se, että opettajien lisäkoulutus vaatii voimavaroja.
Ulkoiset linkit
- [http://www.pinyin.info/ Pinyin.info] - kattava selitys pinyinistä Unicodessa.
- [http://www.pinyin.info/unicode/testpage.html testisivu pinyinille]
- [http://www.math.nus.edu.sg/aslaksen/read.shtml Lue/kirjoita Unicodea käyttämällä]
- [http://www.geocities.com/hao520/research/papers/pinyin-comparison.htm Tongyong ja Hanyu Pinyinin erot]
- [http://lcweb.loc.gov/catdir/pinyin/ Yhdysvaltain kongressin kirjaston pinyiniin siirtymisprojekti]
- [http://enciclopedia.us.es/wiki.phtml?title=pinyin IPA-pinyin vastaavustaulukko (sivun lopussa)]
- [http://www.pinyin.info/unicode/marks3.html Automaattinen muunnos tooninumeroista toonimerkeiksi]
- [http://www.foolsworkshop.com/ptou/convert.php Toinen automaattinen muunnosväline]
- [http://www.helsinki.fi/~alhonen/pinyinconv.html Imuroitavissa oleva muunnosväline erilaisille pinyin-järjestelmille ja zhuyinille]
Kirjasimia
:UTF-8 Unicode kattaa pinyinin hyvin, katso yksityiskohtia sivulta [http://www.pinyin.info/ Pinyin.info]
- [ftp://ftp.netscape.com/pub/communicator/extras/fonts/windows/Cyberbit.ZIP Netscape Cyberbit-kirjasin]
- [http://www.wiedenhof.nl/ul/pinyinok.ttf PiyinOK.ttf]
- [http://www.wiedenhof.nl/ul/pinyinok.fot PinyinOK.fot]
Luokka:Kiina
luokka:kirjoitusjärjestelmät
ko:병음
ja:ピン音
th:พินอิน
Kiina
Kiina (yksink.: 中国, perint.: 中國, pinyin: Zhōngguó), virallinen nimi: Kiinan kansantasavalta eli 中华人民共和国 (Zhōnghuá rénmín gòng hé guó). Katso myös Kiinan tasavalta (Taiwan).
Kiina on väkiluvultaan maailman suurin ja maapinta-alaltaan Venäjän ja Kanadan jälkeen maailman kolmanneksi/neljänneksi suurin valtio (Yhdysvallat on myös suurempi jos vesialueet lasketaan). Se sijaitsee Itä-Aasiassa. Kiinalla on 14 rajanaapuria: Afganistan, Bhutan, Intia, Kazakstan, Kirgisia, Laos, Mongolia, Myanmar, Nepal, Pakistan, Pohjois-Korea, Tadžikistan, Venäjä ja Vietnam. Asukkaita Kiinassa on noin 1,3 miljardia ja pinta-ala on noin 9,6 miljoonaa neliökilometriä.
Kiinan pääkaupunki on Peking eli Beijing, joka sijaitsee maan pohjoisosassa ja jossa asuu noin 13 miljoonaa ihmistä. Suurin kaupunki on etelämpänä rannikolla sijaitseva Shanghai.
Kiinan valuutta on renminbi (人民币), lyhenne RMB, ja sen yksikkö on yuan (元). Kansainvälisessä rahaliikenteessä tästä käytetään lyhennettä CNY (Chinese Yuan Renminbi). Hintojen perässä on tavallisesti valuuttamerkki yuan (元), jolla voidaan kuitenkin viitata muihinkin rahayksiköihin. Yksi euro vastaa noin 10 CNY (14.11.2005), vastaavasti yksi CNY vastaa 0,10 euroa.
Historia
Kiina on maailman vanhin, katkeamattoman historian omaava, merkittävä sivilisaatio, ja sen kirjalliset lähteet ulottuvat yli 3 500 vuotta ajassa taaksepäin. Riisinviljelyä Kiinassa on harjoitettu jo 6000-luvulla eKr.. Varsinainen kiinalainen sivilisaatio arvioidaan kuitenkin tavallisesti "vain" noin 5 000 vuotta vanhaksi ja useimmiten historiankertomus aloitetaan ensimmäisestä dynastiasta, eli ajasta jolloin hallitsijavalta siirtyi suvussa tavallisesti isältä pojalle. Kiinan ensimmäinen dynastia, Xia-dynastia, alkoi noin vuonna 2100 eaa.
Pääartikkelit:
- Kiinan dynastiat
- Kiinan esihistoria ( – n. 1000-luku eaa)
- Kiinan varhaishistoria (n. 1000-luku eaa – 200-luku eaa)
- Kiinalainen imperiumi (200-luku eaa – 200-luku jaa):
- Qin-dynastia (221 eaa – 206 eaa)
- Han-dynastia (206 eaa – 220 jaa) ("Suuri dynastia")
- Kiinan keskiaika (200-luku – 500-luku)
- Keskiajalta moderniin aikaan (600-luku – 900-luku)
- Sui-dynastia (581 – 618), joka yhdisti Kiinan uudelleen.
- Tang-dynastia (618 – 907) ("Suuri dynastia")
- Kiinan renessanssi (900-luku – 1200-luku)
- Mongolivalta Kiinassa (1200-luku – 1300-luku)
- Ming-dynastia (1300-luku – 1600-luku) ("Suuri dynastia")
- Mantšuvalta ja keisarivallan loppu (1600-luku – 1911)
- Kiinan tasavallan historia (1911 – 1949 (+ Taiwan))
- Kiinan kansantasavallan historia (1949 – )
Merkittäviä keksintöjä:
- Kirjapainotaito (Tang-dynastia)
- Paperin valmistus (Han-dynastia)
- Ruuti ja ilotulitteet (Eteläiset ja pohjoiset dynastiat) (raketit kuitenkin keksittiin Koreassa)
- Kompassi
- Leijat
- Paperiraha (Song-dynastia)
- Pankkiluotot (Song-dynastia)
Hallinto
Song-dynastia
Kiinan kansantasavalta on sosialistinen valtio, jota hallitsee Kiinan kommunistinen puolue. Vuodesta 2002 lähtien kommunistisen puolueen puhemiehenä ja vuodesta 2003 lähtien presidenttinä toimii vuonna 1942 syntynyt Hu Jintao. Aiemmin presidentteinä ovat toimineet: Mao Zedong (Mao Tse-Tung), Liu Shaoqi, Li Xiannian, Yang Shangkun ja Jiang Zemin. Presidentti edustaa Kiinaa ulkomailla, allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia ja nimittää edustajia valtioneuvostoon. Nykyisin Kiinassa vallitsee kollektiivinen johto ja presidentti on suoraan kansankongressin alaisuudessa.
Kiinan hallinnon pääosat ovat:
- Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea
- Kiinan kansankongressi
- Kiinan presidentti
- Kiinan valtioneuvosto
- Kiinan keskussotilaskomissio
- Kiinan korkein oikeus
- Kiinan korkein prokuraattorinvirasto
Kommunistisen puolueen lisäksi Kiinassa toimii lukuisia pieniä "demokraattisia puolueita", joiden virallinen rooli on edustaa sitä pientä kansanryhmää, jota kommunistit eivät edusta (kommunistien katsotaan edustavan noin 95 % kansasta).
Alueellinen hallinto
Pääartikkeli: Kiinan alueellinen hallinto
Kiina on jaettu 22 provinssiin eli maakuntaan (省), mutta viralliset tahot laskevat lisäksi usein Taiwanin 23. provinssiksi, vaikkei se olekaan Kiinan hallituksen alaisuudessa. Taiwanille on tarjottu erityishallintoalueen asemaa, mutta se ei ole sitä hyväksynyt. Provinssien lisäksi Kiinassa on viisi autonomista aluetta (自治区), joissa suuri osa väestöstä kuuluu vähemmistökansallisuuksiin; neljä itsehallinnollista kaupunkia (直辖市) ja kaksi erityishallintoaluetta (特别行政区).
Taloudelliset erityisalueet
Yleishallinnon aluejaon lisäksi voi Kiinassa olla myönnetty joillekin alueille erityisiä oikeuksia investointien houkuttelemiseksi Kiinaan. Tällaisia erityisiä talousetuja nauttivia erityistalousalueita ovat:
- Shenzhen (香港)
- Zhuhai (澳门)
- Xiamen
- Shanghai
- Shantou
- Hainanin provinssi sekä avoimet rannikkokaupungit, kuten
- Beihai
- Dalian
- Fuzhou
- Guangzhou
- Lianyungang
- Nantong
- Ningbo
- Tianjin
- Wenzhou
- Yantai
- Zhanjiang
- Qinhuangdao ja
- Qingdao
|
Lippu
Kiinan kansantasavallan lippu on nimeltään 五星红旗 [wǔ xīng hóng qí], eli viisitähtinen punalippu. Sen suunnitteli Zeng Liansong (曾联松). Lipun punainen tausta on kommunismin symbolinen väri. Keltaisten tähtien symbolismista on erilaisia tulkintoja. Erään mukaan suurin tähti kuvastaa Kommunistista puoluetta ja pienemmät tähdet kenties neljää yhteiskuntaluokkaa: työläiset, maanviljelijät, pikkuporvaristo ja isänmaalliset kapitalistit. Toisen tulkinnan mukaan se kuvastaisi perinteistä viiden kansanryhmän ajattelua Kiinassa, jolloin iso tähti kuvastaisi han-kiinalaisia, pienet olisivat tällöin mongolit, mantšut, tiibetiläiset ja huit.
Politiikka
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan politiikka
Kiinan hallitusta nimitetään edelleen sosialistiseksi, vaikka käytännössä maa on siirtynyt keskusjohtoiseen markkinatalousjärjestelmään talousuudistusten myötä. Tosin 2000-luvulle tultaessa vielä noin puolet kansantulosta oli peräisin julkisesti omistetuista tuotantolaitoksista, mistä johtuen maalla on ollut vaikeuksia saada markkinatalousmaan statusta kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa. Suurista talousreformeista huolimatta demokratia ei ole maassa kovin pitkällä, joskin kylätasolla järjestetään nykyisin varsin vapaita vaaleja ja kylätason edustajat pääsevät valitsemaan korkeampia edustajia. Kommunistisen puolueen jäsenyys on kuitenkin edellytys vähänkin korkeampiin hallinnollisiin virkoihin.
Kommunistinen puolue sallii nykyisin useimmat poliittisetkin kannanotot, mikäli kannanotoilla ei pyritä haastamaan puolueen valtaa maassa. Kaikki yritykset vallanvaihtoon tukahdutetaan ja sensuuri estää varsinaisen kritiikin johtajia ja puoluetta kohtaan. Sensuuri ei kuitenkaan puutu asioihin, joita puolue ei katso vaaralliseksi, joten poliittisiakin parannusehdotuksia voi tehdä varsin vapaasti asioista, jotka koskettavat ihmisten jokapäiväistä elämää, edellyttäen ettei samalla esitetä vallanvaihdosta.
Ulkopolitiikka
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan ulkopolitiikka
Saatuaan YK:n jäsenyyden Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin aikaisen ulkoministeri Henry Kissingerin sukkuladiplomatian tuloksena Taiwanin sijaan 1971, Kiina on pitänyt yllä diplomaattisuhteita lähes kaikkiin maailman maihin. Diplomaattisuhteiden edellytyksenä vaaditaan, ettei toinen osapuoli saa ylläpitää diplomaattisuhteita Taiwaniin, vaan sitoutuu "yhden Kiinan politiikkaan". Tästä syystä Taiwanin itsenäistymisliikettä ei katsota hyvällä, koska Taiwanin itsenäiseksi julistautuminen synnyttäisi tilanteen, missä joillain mailla voisi olla diplomaattisuhteet sekä Kiinan kansantasavaltaan, että Kiinan tasavaltaan, Taiwaniin. Tämä rikkoisi ajatuksen yhdestä Kiinasta ja saattaisi herättää itsenäisyystoiveita myös muilla erityisalueilla. Taiwanin lisäksi toinen ulkopolitiikan ongelmatapaus on 1950 haltuun otettu Tiibet sekä sen maanpakoon siirtynyt uskonnollinen valtionpäämies Dalai Lama. Tiibetin kapinayritys kukistettiin 1959. Lisäksi sisäpoliittista keskustelua herättää jonkinlaiseen aktivismiin taipuvainen islamilainen Uigurian autonominen alue Luoteis-Kiinassa sekä viimeksi Falun Gong -liike.
Kiinalle muodostui 1960-luvulla aluekiistoja Intian kanssa Aksai Chinissä, minkä Kiinan kansantasavalta otti haltuunsa Intialta 1962. Kuolonuhreja vaatineeksi rajavälikohtaukseksi puhjennut kiista neljästä pienestä saaresta Neuvostoliiton kanssa Amurin lähellä Ussur-joella 1960-luvun lopulla, johti Kiinan kansantasavallan ja Neuvostoliiton suhteet lähes ydinsodan partaalle 1970-luvun alkuun mennessä. 1978 Kiina kävi lyhyen ja tuloksettoman rajasodan Vietnamin kanssa sen pohjoisrajalla. Neuvostoliitto tuki Vietnamia Kamputsean kysymykseen liittyen, kun taas Kiina tuki punaisia khmerejä. Neuvostoliiton Afganistanin sodan aikana (1979-1989) Kiina, Pakistan ja arabimaat tukivat neuvostoliittolaisia vastaan taistelevia muslimisissejä.
1989 Kiina joutui monien maiden boikottiin kukistettuaan verisesti Taivaallisen rauhan aukiolla opiskelijamielenosoituksen. Tämä vaikutti Kiinan vahvan miehen, taloudellisen uudistuspolitiikan liikkeelle saattaneen ja kulttuurivallankumouksen aikana kapitalistisen tien kulkijana tunnetun Deng Xiaopingin maineeseen.
Kiinalla on diplomaattista vaikutusvaltaa Aasiassa mm. Korean kansantasavaltaan (Pohjois-Koreaan), mihin sillä on perinteisesti ollut läheiset suhteet jo Korean sodan ajoilta. Aasian kokonaistilanteessa Kiina on Intian vastapaino, Intian vaaliessa perinteisesti läheisiä neuvostoaikaisia suhteita myös Venäjän kanssa, mikä on näkynyt mm. asehankinnoissa.
Länsimaiden kasvavien investointien vuoksi alkaa Kiinalla olla merkitystä EUn ja Yhdysvaltain taloudelle, mikä on tehnyt myös lännen ulkopolitiikasta Kiinaa kohtaan maltillisempaa. Kiina on merkittävä rahanlainaaja myös Yhdysvaltain liittovaltiolle Bushin hallinnon tehdessä veronalennusten ja varustelun vuoksi alijäämäisiä budjetteja. Kiina ja Japani kilpailevat -Persianlahden epävakaan tilanteen vuoksi- siitä, että kumpi saa ensin Venäjältä öljy- ja maakaasuputkia. Tämä vahvistaa Venäjän neuvotteluvoimaa Aasiassa.
Kiinan Kansan vapautusarmeija on mieslukumäärällä mitattuna maailman suurin armeija. Kiinan sotilasbudjetti vuodelle 2003 oli noin 60 miljardia dollaria, suuremman summan sotilasmenoihin sijoittaa vain Yhdysvallat (lähes 400 miljardia dollaria). Vaikka Kiinalla on myös ydinaseita ja kehittyneet kuljetusraketit, Kiinan asevoimien rakenne on puolustusvoittoinen ja sillä on suuri sotilasvoima vain sen lähialueilla eikä sitä siten tavallisesti lasketa suurvallaksi. 1950-luvulla ennen vuoden 1958 Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan välirikkoa, Kiina sai merkittävää tukea mm. Korean sodan vuoksi Neuvostoliitolta. Välirikon vuoksi Kansan vapautusarmeijan ilmavoimien kehitys hidastui.
1989 Taivaallisen rauhan aukion taphtumien vuoksi Euroopan yhteisö ja Yhdysvallat kielsivät aseviennin Kiinaan, mitä ovat viime aikoina (2004) EUn osalta pyrkineet mm. Ranska ja Saksa poistamaan Yhdysvaltain ja Britannian vastustaessa mm. Taiwanin tilanteen vuoksi. Kiinalla on ilmoituksensa mukaan oikeus puuttua Taiwanin tilanteeseen, mikäli Taiwan julistautuu itsenäiseksi tai se ei palaa Kiinan keskushallinnon yhteyteen riittävän nopeasti.
Maantiede
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan maantiede
Kiina on pinta-alaltaan maailman suurimpia maita ja sisältää hyvin erilaista maastoa. Idässä Keltaisenmeren ja Itä-Kiinan meren on hyvin tiheäänasuttua alluviaalitasankoa, kun taas Etelä-Kiinan meren rannikko on vuoristoisempaa. Kiinan eteläosat koostuvat pääosin ylängöistä ja vuoristoista. Maan keskiosien halki virtaavat sen kaksi suurta jokea, Keltainenjoki ja Jangtsejoki. Muita merkittäviä jokia ovat Xi Jiang, Mekong, Brahmaputra ja Amur.
Kiinan läntisemmän osan etelärajalla sijaitsse Himalajan vuoristo, jossa on myös Kiinan (ja samalla maailman) korkein kohta, Mount Everest. Läntisiä vuoristoja ja ylänköjä seuraavat autiomaat, kuten Gobi ja Takla-Makan. Läntiset osat ovatkin itärannikkoon verrattuna erittäin harvaanasuttuja.
Ilmasto Kiinassa vaihtelee subarktisesta pohjoisesta trooppiseen etelään. Monsuunit vaikuttavat merkittävästi erityisesti sadekauden aikaan ja lisäksi myös vuosittaisiin sademääriin. Lämpötilavaihtelu maan osien välillä on suurinta talvella, jolloin pohjoisimman provinssin Heilongjiangin keskilämpötila on pakkasen puolella ja ajoittain jopa -30 astetta, kun maan eteläosissa keskilämpötilat pysyttelevät aina yli 10 lämpöasteen.
Talous
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan talous
Talousuudistusten aloittamisen jälkeen 1978 Kiinan bruttokansantuote on yli nelinkertaistunut. Yksityisyrittäminen on teoriassa sosialistisesta järjestelmästä huolimatta sallittua ja rohkaistua. Ulkomaisia investointeja pyritään vauhdittamaan sähkötekniselle alalle suuntautuvalla yliopisto-opetuksella, teknologiakeskuksilla ja erityistaloustalueilla.
BKT kansalaista kohden vuonna 2003 oli arvioltoa 5 000 USA:n dollaria. Kuitenkin suuren väestömääränsä vuoksi Kiina on maailman toiseksi suurin talous Yhdysvaltojen jälkeen (mikäli Euroopan unionia ei lasketa yksittäiseksi alueeksi). Kiinan talous kasvaa 5-10 prosentin vuosivauhtia, ja Kiina onkin ollut maailman nopeimmin kasvavia talouksia joka vuosi vuodesta 1989 lähtien.
Kiina on eräs teen tärkeimmistä tuottajista.
Väestöryhmät ja uskonnot
Pääartikkeli: Kiinan etniset ryhmät
Valtaosa (93,5 %) Kiinan kansalaisista on Han-kiinalaisia. Loppu 6,5 %, eli yli 90 miljoonaa ihmistä, edustaa noin 55 etnistä vähemmistöä. Etniset vähemmistöt nauttivat tietyistä etuuksista, esimerkiksi yhden lapsen politiikka ei sido vähemmistökansoja.
Kansantasavallan aikana eri uskontoihin suhtautuminen on vaihdellut, nykyisin uskontoja pidetään ei-toivottuina, mutta ei kuitenkaan kiellettyinä asioina, edes puolueen jäsenille. Poikkeuksen muodostaa Falun Gong meditaatioharjoitus, jonka harjoittaminen on kielletty Kiinassa
Eri kansallisuudet seuraavat usein eri uskontoja. Han-kiinalaiset ovat tavallisesti joko ateisteja, buddhalaisia, kristittyjä tai taolaisia. Vähemmistökansallisuuksien keskuudessa merkittävimmät uskonnot ovat islam, buddhalaisuus (myös lamalaisuus), kristinusko ja šamanismi.
Kielet
Kiinan virallinen kieli on mandariinikiina. Sitä puhuu Kiinassa äidinkielenään noin 870 miljoonaa ihmistä, eli noin 70 % väestöstä. Mandariinikiina on opetuskieli kaikissa Kiinan oppilaitoksissa, joten lähes kaikki kiinalaiset osaavat sitä ainakin vieraana kielenä. Muutenkin han-kiinalaiset puhuvat siniittisiä kieliä, muilla Kiinan etnisillä ryhmillä on tavallisesti omat kielensä. Virallisesti Kiinassa on 55 etnistä vähemmistöä, kieliä on kuitenkin noin 100-120 vaikka eri kiinat laskettaisiinkin murteiksi, katso siniittiset kielet.
Muita yli miljoonan puhujan kieliä Kiinassa ovat (Huom. Osa näistä lasketaan yleensä kiinan murteiksi):
- Wu-kiina (77 milj.) siniittinen
- Yue-kiina eli kantoninkiina (52 milj.) siniittinen
- Jinyu-kiina (45 milj.) siniittinen
- Xiang-kiina (36 milj.) siniittinen
- Hakka-kiina (26 milj.) siniittinen
- Minnan-kiina (26 milj.) siniittinen
- Gan-kiina (21 milj.), siniittinen
- Minbei-kiina (10 milj.) siniittinen
- Pohjoinen zhuang (10 milj.) tai-kadai
- Uiguuri (7 milj.) turkkilainen
- Eteläinen zhuang (4 milj.) tai-kadai
- Kiinalainen viittomakieli (3 milj.) viittomakieli
- Mongoli (3 milj.) mongolialainen
- Bouyei (2 milj.) tai-kadai
- Korea (2 milj.) isolaatti
- Sichuanin yi (2 milj.) lololainen
- Eteläinen dong (1,5 milj.) tai-kadai
- Hmong njua (1 milj.) hmong-kieli
- Kasakki (1 milj.) turkkilainen
- Khams (1 milj.) tiibetiläinen
- Tiibet (1 milj.) tiibetiläinen
Kulttuuri
Pääartikkeli: Kiinan kulttuuri
Kiinalainen kulttuuri on vuosituhansien saatossa kehittynyt kaikilla kulttuurin osa-alueilla yhdeksi maailman suurista kulttuureista. Kiinalainen kulttuuri poikkeaa osin paljon länsimaisesta lähes kaikilla aloilla.
Kiinan kirjallisuus on kiinan kirjoitusjärjestelmän varhaisuuden vuoksi kehittynyt jo muinaisina aikoina, mutta kertomakirjallisuutta ei ole arvostettu, joten sitä on säilynyt vasta 1300-luvulta lähtien. Tätä varhaisempi säilynyt kirjallisuus on pääosin tietokirjallisuutta, filosofisia tai uskonnollisia teoksia sekä runoutta.
Kiinalainen musiikki, varsinkin perinteinen musiikki, poikkeaa selkeästi länsimaisesta, niin soitinten kuin sävelkulunkin osalta.
Kiinalainen näyttämötaide sisältää usein enemmän akrobatiaa kuin länsimainen. Erityisen huomattava näyttämötaiteen osa-alue on kiinalainen ooppera.
Kiinalainen maalaustaide on myös melko omaleimaista. Hyvin tärkeä kiinalaisille on myös kalligrafia.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- öljy
- tina
- elohopea
- mangaani
- antimoni
- vanadiini
- alumiini
- uraani
- lyijy
- sinkki
- vesivoima
Merkittävimmät vientituotteet
- tekstiilit
- koneet
Katso myös
- Kiinan tasavalta eli Taiwan
- Kiinan kansantasavallan historia
- Kiinan dynastiat
- Kiinan kieli
- Maailman maat
als:Volksrepublik China
ja:中華人民共和国
ko:중화인민공화국
ms:Republik Rakyat China
simple:People's Republic of China
th:สาธารณรัฐประชาชนจีน
zh-cn:中华人民共和国
zh-min-nan:Tiong-hoâ Jîn-bîn Kiōng-hô-kok
zh-tw:中华人民共和国
Luokka:Kiina
Gansu
Gansu (yksink.: 甘肃, perint.: 甘肅, pinyin: gānsù) on yksi Kiinan provinsseista. Se sijaitsee maan luoteisosassa.
Hallinto
Suoraan Gansun hallinnon alaisuudessa on 14 hallintoaluetta: 10 alueellista kaupunkia (地级市), kaksi aluetta (地区) ja kaksi autonomista prefektuuria (自治州):
- Baiyin kaupunki (白银市)
- Dingxi alue (定西地区)
- Gannan tiibetiläinen autonominen prefektuuri (甘南藏族自治州)
- Jiayuguan kaupunki (嘉峪关市)
- Jinchang kaupunki (金昌市)
- Jiuquan kaupunki (酒泉市)
- Lanzhou kaupunki (兰州市)
- Linxia Hui-kiinalaiset autonominen prefektuuri (临夏回族自治州)
- Longnan alue (陇南地区)
- Pingliang kaupunki (平凉市)
- Qingyang kaupunki (庆阳市)
- Tianshui kaupunki (天水市)
- Wuwei kaupunki (武威市)
- Zhangyi kaupunki (张掖市)
Historia
Gansu on akronyymi kahdesta Sui- ja Tang-dynastian aikaisesta prefektuurista (州): Gan (Zhangyin lähellä) ja Su (Jiuquanin lähellä). Nimikettä alettiin käyttää Song-dynastian aikana.
Maantiede
Suurin osa Gansusta sijaitsee yli kilometrin korkeudella meren pinnasta. Se sijaitsee Sisä-Mongolian Qingzang- ja Huangtu-tasankojen välissä. Provinssin pohjoispuolella on Mongolia. Keltainenjoki kulkee provinssin eteläosan halki. Osa Gobin autiomaasta sijaitsee Gansussa.
Naapuriprovinssit: Sisä-Mongolia, Xinjiang, Qinghai, Sichuan, Shanxi ja Ningxia.
Talous
Väestöryhmät
Gansussa on paljon hui-kiinalaisia.
Kulttuuri
Gansu tunnetaan Kiinassa islamilaisesta ruokakulttuuristaan.
Turismi
Mielenkiintoisia paikkoja:
- Mogao-luolat (Maailman kulttuuriperintökohde)
- Kiinan muurin Jiayuguan (Jiayu-sola)
Aiheesta muualla
- [http://www.gansu.gov.cn 甘肅省人民政府網站 (Gansun hallituksen sivusto)] (kiinaksi)
- [http://www.asinah.net/chinaprovinces_gansu.html (Gansun provinssi)] (englanniksi)
Luokka:Kiinan provinssit
ko:간쑤 성
ja:甘粛省
Dalai-lama]
Dalai-lama on Tiibetin buddhalaisuuden Gelugpa-koulukunnan johtaja. Historiallisesti dalai-lamalla on usein ollut myös Tiibetin poliittisen johtajan rooli. Hänen uskotaan olevan Avalokitesvara-bodhisattvan ruumiillistuma. Ensimmäinen dalai-lama syntyi vuonna 1391. Nykyinen, 14. dalai-lama on Tenzin Gyatso.
Arvonimen dalai (mongol. "universaalinen") lama (tiib. "guru") antoi mongolien Altan-kaani koulukunnan kolmannelle johtajalle Sonam Gyatsolle vuonna 1578. Tiibetiksi dalai-lamaa kutsutaan yleensä arvonimillä Gyawa rinpoche tai Yeshe norbu, nimi dalai-lama on käytössä muualla maailmassa.
Vuonna 1642 5. dalai-lama Lozang Gyatso kutsui mongolit Tiibetiin lyödäkseen kilpailevan buddhalaisen koulukunnan kagyupan. Sen jälkeen dalai-lama sai poliittisen vallan koko Keski-Tiibetin alueella.
Nykyinen, 14. dalai-lama on Tenzin Gyatso (alun perin Lhamo Thondup, syntynyt 6. heinäkuuta 1935). Hän asui Tiibetin pääkaupungissa Lhasassa vuoteen 1959, jolloin joutui pakenemaan Intiaan Tiibetin valloittaneiden kiinalaisten tiukennettua otettaan maassa. Nykyinen dalai-lama on kuuluisa ja kunnioitettu ympäri maailmaa rauhaa ja väkivallattomuutta korostavan sanomansa
vuoksi. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1989.
Gelugpan toiseksi korkein henkinen johtaja on panchen-lama.
Dalai-lamat
# Gedun Drub, (dge 'dun 'grub) 1391-1474
# Gendun Gyatso, (dge 'dun rgya mtsho) 1475-1541
# Sonam Gyatso, (bsod nams rgya mtsho) 1543-1588
# Yonten Gyatso, (yon tan rgya mtsho) 1589-1616
# Lobsang Gyatso, (blo bzang rgya mtsho) 1617-1682
# Tsangyang Gyatso, (tshang dbyangs rgya mtsho) 1683-1706
# Kelzang Gyatso, (bskal bzang rgya mtsho) 1708-1757
# Jamphel Gyatso, (byams spel rgya mtsho)1758-1804
# Lungtok Gyatso, 1806-1815
# Tsultrim Gyatso, (tshul khrim rgya mtsho) 1816-1837
# Khedrup Gyatso, 1838-1856
# Trinley Gyatso, (sprin las rgya mtsho) 1856-1875
# Thubten Gyatso, 1876-1933
# Tenzin Gyatso, (bstan 'dzin rgya mtsho) 1935 - '
Pakolaishallitus
Intiaan jalkaisin keväällä 1959 paennut nykyinen eli 14. Dalai-lama on maanpaossa olevan hallituksen ja Kiinan miehittämän Tiibetin valtion päämies. Tämän statuksen Kiina pyrkii kiistämään sillä perusteella, että Tiibet on kuulunut autonomiana keisarilliseen Kiinaan.
Aiheesta muualla
- [http://www.tibet.com/index.html Pakolaishallitus]
Lähteet
- Hyry, Katja & Pentikäinen, Juha (toim.): Uskonnot maailmassa, 1999. WSOY. ISBN 951-0-22628-9
Luokka:Buddhalaisuus
Luokka:Tiibet
ko:다라이라마
ja:ダライ・ラマ
1989 Tapahtumia
- 7. tammikuuta - Akihitosta tulee Japanin keisari Hirohiton kuoltua
- 10. tammikuuta - Kuuban joukot alkavat vetäytyä Angolasta
- 20. tammikuuta - George H. W. Bush Ronald Reaganin seuraajana Yhdysvaltain presidentiksi
- 30. tammikuuta - Yhdysvaltain lähetystö evakuoidaan Kabulissa, Afganistanissa
- 2. helmikuuta - Afganistanin sisällissota: Viimeiset Neuvostoliiton joukot lähtevät Kabulista päättäen Neuvostoliiton miehityksen
- 3. helmikuuta - Pieter Botha eroaa terveyssyistä Etelä-Afrikan johdosta
- 14. helmikuuta - Iranin johtaja Ajatollah Ruhollah Khomeini kehoittaa muslimeja tappamaan Saatanalliset säkeet -romaanin kirjoittajan Salman Rushdien
- 14. helmikuuta - Ensimmäinen Global Positioning System -järjestelmän 24:stä satelliitista laukaistaan kiertoradalle
- 15. helmikuuta - Neuvostoliiton viimeiset joukot jättävät Afganistanin
- 24. helmikuuta - Ajatollah Ruhollah Khomeini lupaa 3 miljoonaa dollaria Salman Rushdie surmaajalle
- 24. helmikuuta - United Airlinesin Boeing 747:n katto repeää matkalla Havaiji–Uusi-Seelanti ja 9 imeytyy ilmavirran mukana koneesta
- 2. maaliskuuta - 12 Euroopan yhteisön maata kieltävät kloorifluorihiilivetyjen (Freonit) valmistuksen vuosisadan loppuun mennessä
- 3. maaliskuuta - Veikko "Jammu" Siltavuori kaappaa ja murhaa kaksi 8-vuotiasta tyttöä Myllypurossa Helsingissä
- 14. maaliskuuta - Presidentti George H. W. Bush kieltää rynnäkkökiväärien tuonnin Yhdysvaltoihin
- 23. maaliskuuta - Stanley Pons ja Martin Fleischmann ilmoittavat havainneensa kylmäfuusion Utahin yliopistossa
- 24. maaliskuuta - Exxon Valdez -tankkerista vuotaa 240000 tynnyriä öljyä Alaskassa Prinssi Williamin salmessa
- 7. huhtikuuta - Neuvostoliiton sukellusvene Komsomolets uppoaa Barentsinmerellä
- 15. huhtikuuta - Hillsboroughin jalkapallokentällä Englannissa tuomari keskeyttää Liverpoolin ja Nottingham Forestin pelin kuuden minuutin jälkeen. Raivostuneet fanit ryntäävät kentälle ja väentungoksessa 96 kuolee
- 30. toukokuuta - Tiananmenin aukiolla opiskelijamielenosoitajat pystyttävät kymmenmetrisen "Demokratian jumalatar" -patsaan
- 3. kesäkuuta - Ajatollah Khomeini kuolee
- 4. kesäkuuta - Tiananmenin aukion miehenosoituksen tukahduttaminen muuttuu verilöylyksi Pekingissa
- 4. kesäkuuta - Puolassa Solidaarisuus voittaa ensimmäisen vapaat vaalit sodan jälkeen
- 4. kesäkuuta - Ufassa, Neuvostoliitossa 645 kuolee kun toisiaan ohittavat junat räjäyttävät kaasuputkesta vuotaneen maakaasun
- 7. kesäkuuta – Rancho Secon ydinvoimala suljetaan kansanäänestyksellä Yhdysvalloissa
- 2. heinäkuuta - Andreas Papandreou eroo Kreikan pääministeri tehtävistä; uuden hallituksen muodostaa Tzannis Tzannetakis
- 23. elokuuta - Kaksi miljoonaa ihmistä Virossa, Latviassa ja Liettuassa seisovat Vilnan–-Tallinnan tiellä pitäen toisiaan käsistä
- 26. elokuuta - Voyager 2 avaruusluotain lentää Neptunuksen ohi
- 9. syyskuuta - Leipzigssa, Itä-Saksassa mielenosoittajat vaativat demokraattisia uudistuksia
- 10. syyskuuta - Unkarin hallitus avaa maan länsirajan DDR:stä länteen lähteville ihmisille
- 25. syyskuuta - Neuvostoliitto ja Yhdysvallat sopivat tuhoavansa 98% kemiallisista aseistaan
- 17. lokakuuta - 7,1 richterin maanjäristys San Franciscossa ja Oaklandissa Kaliforniassa; 63 kuolee
- 18. lokakuuta - NASAn Galileo-luotain laukaistaan kohti Jupiteria avaruussukkula Atlantiksesta
- 18. lokakuuta - Itä-Saksan puoluejohtaja Erich Honecker siirretään syrjään
- 18. lokakuuta - Uusi perustuslaki muuttaa Unkarin parlamentaariseksi demokratiaksi
- 23. lokakuuta - Wärtsilä Meriteollisuus tekee Suomen suurimman konkurssin
- 7. marraskuuta - Meriteollisuuden raunioille perustetaan uusi telakkayhtiö Masa-Yards
- 7. marraskuuta - Namibian ensimmäiset vaalit voittaa vapautusliike SWAPO
- 9. marraskuuta - Kylmä sota päättyy kommunistinen Itä-Saksa avaa Berliinin muurin ja sallii kansalaistensa matkustaa vapaasti länteen; seuraavana päivänä saksalaiset alkavat repiä muuria alas
- 10. marraskuuta - Bulgarian komministisen puoleen johtaja Todor Žhivkov eroaa ja pääministeri Petre Mladenov seuraa häntä, muuttaen puolueen Bulgarian sosialistiseksi puolueeksi
- 17. marraskuuta - Samettivallankumous alkaa Tšekkoslovakiassa: poliisi tukahduttaa rauhanomaisen opiskelijamielenosoituksen Prahassa
- 20. marraskuuta - Prahassa mielenosoittajien määrä nousee puoleen miljoonaan
- 22. marraskuuta - Beirutissa pommi surmaa presidentti Rene Moawadin
- 24. marraskuuta - Tšekkoslovakian puoluejohtaja Milos Jakeš eroaa
- 28. marraskuuta - Tšekkoslovakian kommunistinen puolue määrää pidettäväksi monipuoluevaalit
- 30. marraskuuta - Deutsche Bankin Alfred Herrhausen kuolee Punaisen armeijakunnan pommi-iskussa
- 1. joulukuuta - Itä-Saksan parlamentti peruttaa kommunistisen puoleen johtavan aseman; kaksi päivää myöhemmin puolueen johtaja Egon Krenz, politbyroo ja keskuskomitea eroavat
- 3. joulukuuta - Kylmä sota: tavatessaan Maltalla George H. W. Bush ja Mihail Gorbatšov antavat julistukset, jossa he toteavat että kylmä sota on mahdollisesti päättymässä
- 6. joulukuuta - Marc Lépine, anti-feministi, ampuu 14 naista École Polytechnique de Montréal -yliopistossa
- 7. joulukuuta - Liettua lakkauttaa kommunistisen puolueen johtoaseman ensimmäisenä neuvostotasavaltana
- 10. joulukuuta - Tšekkoslovakian presidentti ja puoluejohtaja Gustáv Husák eroaa
- 14. joulukuuta - Chilessa järjestetään ensimmäiset vapaa vaalit 16 vuoteen
- 17. joulukuuta - Brasiliassa järjestetään ensimmäiset vapaa vaalit 29 vuoteen; Fernando Collor de Mello voittaa
- 19. joulukuuta - EY ja EFTA päättävät aloittaa Euroopan talousaluetta (ETA) koskevat neuvottelut
- 20. joulukuuta - Yhdysvallat hyökkää Panamaan syrjäyttääkseen Manuel Noriegan
- 22. joulukuuta - Viikon väkivaltaisten mielenosoitusten jälkeen Ion Iliescusta Romanian presidentti; Nicolae Ceauşescun valta päättyy
- 25. joulukuuta - Nicolae Ceauşescu ja hänen vaimonsa Elena teloitetaan
- 29. joulukuuta - Václav Havel valitaan vapailla vaaleilla Tšekkoslovakian presidentiksi
Tuntematon päivämäärä
Syntyneitä
- 23. huhtikuuta - Nicole Vaidišová, tennispelaaja
- 23. heinäkuuta - Daniel Radcliffe, Harry Potter elokuvan pääroolin näyttelijä
Kuolleita
- 7. tammikuuta - Hirohito, Japanin keisari.
- 23. tammikuuta - Salvador Dalí, taiteilija
- 24. tammikuuta - Ted Bundy, sarjamurhaaja (sähkötuolissa)
- 22. helmikuuta - Sándor Márai, unkarilainen kirjailija
- 28. huhtikuuta - Esa Pakarinen, näyttelijä ja muusikko
- 30. huhtikuuta - Sergio Leone, elokuvaohjaaja
- 3. kesäkuuta - Ajatollah Khomeini, Iranin hengellinen johtaja
- 4. kesäkuuta - Dik Browne, sarjakuvapiirtäjä
- 22. heinäkuuta - Martti Talvela, oopperalaulaja
- 28. heinäkuuta - Asko Raivio, laulaja ja lauluntekijä (Kaseva-yhtye)
- 26. syyskuuta - Kaj Franck, muotoilija
- 28. syyskuuta - Ferdinand Marcos, Filippiinien syrjäytetty johtaja
- 6. lokakuuta - Bette Davis, näyttelijä
- 11. lokakuuta - M. King Hubbert, geofyysikko
- 4. marraskuuta - Väinö Heikki Vainio, kirjailija
- 5. marraskuuta - Vladimir Horowitz, pianisti
- 18. marraskuuta - Edvin Laine, elokuvaohjaaja
- 6. joulukuuta – Marc Lépine, massamurhaaja
- 19. joulukuuta - Henry Theel - laulaja
- 22. joulukuuta - Samuel Beckett, kirjailija, kirjallisuuden Nobel-voittaja (1969)
- 25. joulukuuta - Nicolae Ceauşescu, Romanian entinen johtaja (teloitettu)
Luokka:1980-luku
Luokka:1989
als:1989
zh-min-nan:1989 nî
ko:1989년
ja:1989年
simple:1989
th:พ.ศ. 2532
Keltainenjoki5 500 km pitkä Keltainenjoki (yksink.: 黄河; perint.: 黃河; pinyin: Huáng Hé; aiemmin Hwang-ho), on Kiinan toiseksi pisin joki. Sitä pitempi on vain Jangtse-joki.
Keltaisen joen alkulähteet ovat 4 500 m:n korkeudessa Bayankera-vuorien pohjoisrinteellä Qingzuangin tasangolla Qinghain provinssissa.
Kiinan pitkän historian aikana Keltaistajokea on pidetty sekä siunauksena taivaasta että piruna helvetistä. Historiankirjoituksen mukaan joen uoma on muuttunut dramaattisesti vuoden 602 eaa jälkeen ainakin viidesti ja suojavallit ovat murtuneet yli 1 500 kertaa. Vuonna 1194 tapahtunut suuri uomanmuutos kaappasi Huai-joen vesistön seuraavan 700 vuoden ajaksi. Keltaisenjoen muta kirjaimellisesti tukki Huai-joen suun ja teki tuhannet kodittomiksi. Joki siirtyi nykyiseen uomaansa vuonna 1897 vuonna 1855 tapahtuneen viimeisimmän uomanmuutoksen jälkeen. Tällä hetkellä Keltainenjoki virtaa Jinanin, Shandong-provinssin pääkaupungin läpi ja laskee Bohainmereen.
Joen keltainen väri tulee virran mukana kulkevasta hiesusta. Vuosisatoja kestänyt hiesuttuminen ja patoaminen on saanut aikaan sen, että joki tulvii erityisen vaarallisesti ympäröiville pelloille. Toisen maailmansodan aikana Chiang Kai-Shekin johtamat Guomindangin joukot mursivat Keltaisenjoen suojavallit hidastaakseen japanilaisten joukkojen etenemistä. Joki tulvi laajalla alueella, aiheuttaen 900 000 hengen menetyksen.
Joskus Keltaisestajoesta käytetään nimitystä Zhou Liu (濁流) eli Mutainen virta. Kiinalainen sanonta "kun Keltainenjoki on kirkas" on samanlainen kuin Suomessakin käytetty sanonta "kun Helvetti jäätyy".
Hebein ja He'nanin provinssien nimet tulevat Keltaisenjoen nimestä Huang He. Niiden nimet tarkoittavat "pohjoiseen" ja "etelään (Keltaisesta) Joesta".
Muita kaupunkeja, joiden ohi Keltainenjoki kulkee: Lanzhou (Gansussa).
Luokka:Kiinan joet
ko:황허 강
ja:黄河
Vietnam
Vietnam (Việt Nam), viralliselta nimeltään Vietnamin sosialistinen tasavalta on valtio Kaakkois-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Kambodža, Kiina ja Laos. Valtion pinta-ala on noin 330 000 neliökilometriä eli se on lähes Suomen kokoinen. Asukkaita on yli 81 miljoonaa.
Historia
Vietnam Kiinan vallassa
Kiina valtasi Vietnamin Kiinan Han-dynastian aikana 111 eaa ja piti Vietnamia hallussaan yli tuhat vuotta vuoteen 938 saakka. Tänä aikana Vietnamiin lainautui kiinan kirjoitusjärjestelmä, vietnamin kieleen lukematon määrä sanoja kiinan kielestä ja muutenkin kiinalainen vaikutus oli suuri.
Vietnamista tulee Ranskan protektoraatti
Ranska valtasi itselleen siirtomaata Indokiinaan, valtasi Saigonin 1859 ja oli miehittänyt koko Vietnamin vuoteen 1884 mennessä pakottaen sen protektoraatikseen. Se piti Vietnamia hallussaan kunnes Japani valtasi sen toisessa maailmansodassa.
Japani julistaa Vietnamin itsenäiseksi 1945
Sodan jälkeen Ranska yritti Yhdysvaltain tukemana saada maan takaisin hallintaansa, mutta Japania toukokuussa 1941 vastustamaan noussut kansallinen vapautuksen rintama-liike (Front National de Libération - FNL) vaati itsenäisyyttä vaikuttuneena japanilaisten etenemisestä Indokiinassa ja pettyneenä Japanin liittolaisiin, Vichyn ranskalaisiin, joiden suostumuksella Japani takavarikoi riisiä aiheuttaen nälänhädän. 9. maaliskuuta 1945 syrjäyttävät japanilaiset Vichyn Ranskan hallinnon ja julistavat Vietnamin itsenäiseksi Dai Bain hallitsemaksi valtioksi rauhoittaakseen väestöä. Tran Trong Kimistä tulee ensimmäinen pääministeri, mutta hänen hallintonsa sortuu Japanin antautumiseen 13. elokuuta 1945.
Ranska yrittää palauttaa valtansa
Uskoessaan Ho Tsi-minhin työskentelevän edelleen yhteistyössä yhdysvaltalaisten kanssa salli Dao Bai valtaa siirtyvän hänelle. 16. elokuuta 1945 alkaneessa ei-kommunistisessa Tan Traon kokouksessa Hanoissa, missä etelä- ja keskivietnamilaisen on tarkoitus liittyvä vallankaappaukseen Dao Baita vastaan, 19. elokuuta 1945 Ho Tsi-minh ottaa aloitteen käsiinsä ja keisari Dao Bai luopuu 25. elokuuta 1945 kruunusta FNL:n vallankaappauksen vuoksi. Ho Tsi-minh 2. syyskuuta 1945 julistaa Vietnamin itsenäiseksi japanilaisten jälkeen toisen kerran samana vuonna. Vietnamin itsenäisyysjulistus sisältää samoja muotoja Yhdysvaltainkin. Vietnamin tunnuslause, "Itsenäisyys, vapaus ja onnellisuus", taas on lainattu Sun Jatsenin kolmesta kansanperiaatteesta.
Dao Bai muuttaa maanpakoon brittien Kiinalta 99 vuodeksi vuokraamaan Hongkongiin, mistä hän palaa 1949 ranskalaisten tuella ensin pääministeriksi ja sitten jälleen keisariksi ja valtionpäämieheksi. Yhdysvallat ja Britannia tunnustavat Bao Dain hallituksen.
Vietnamin I sota / Indokiinan sota 1946-1954
Pääartikkeli: Indokiinan sota
Vietnam luvataan Ranskalle takaisin
Jo Jaltan konferenssin aikana Jiang Jieshi kieltäytyi Vietnamin miehittämisestä, sillä perusteella, etteivät vietnamilaiset ole kiinalaisia, vaan kapinoisivat Kiinaa vastaan.
Valtaan päästyään 1945 lopulla Ho Tshi-minh kuitenkin 6. maaliskuuta 1946 allekirjoittaa sopimuksen japanilaisten vuotta aikaisemmin karkoittamien ranskalaisten joukkojen palaamisesta Vietnamiin.
Tällä vältettiin mahdollinen Guomingdangin joukkojen jääminen ja Vietnamin joutuminen kiinalaisten nationalistien valtaan Kiinan sisällissodan tuloksena. Ranskalaiset joukot ja Ranskan erikoislähettiläs Sainteny tulevat Vietnamiin. Kiina oli tarjoutunut vetämään joukkonsa Vietnamista sopimuksella Ranskan kanssa.
Heinäkuussa 1946 Ho Tsi-minh hyökkää vietnamilaisten nationalistien päämajojen kimppuun ranskalaisten panssariajoneuvojen varmistaessa ympäristön. Tuhansia nationalisteja kuolee ranskalaisten ja kommunistien järjestämissä puhdistuksessa. Näin Ho Tsi-minh saa valtaansa vietnamilaisen vastarinnan ja taistelu ranskalaisia vastaan voi alkaa.
19. joulukuuta 1946 Ho Tsi-minhin ja vastarintaliikkeen taistelu ranskalaisia vastaan kiihtyy. Ranskalaiset pakottavat vastarintaliikkeen kaupungeista pois sissisotaan.
Ho Chi Minhin johtamat joukot voittivat ranskalaiset vuonna 1954 Dien Bien Phussa . 20. heinäkuuta 1954 Geneven konferenssissa Vietnam jaettiin 17. pohjoisella leveyspiirillä eteläiseen ja pohjoiseen osaan , missä vaalit piti järjestää vuonna 1956 ulkomaisten joukkojen poistuttua Vietnamista.
Vietnamin (II) sota 1954-1975
Pääartikkeli: Vietnamin sota
Katso myös: Laosin sota
Ngo Dinh Diemin varassa 1954-1960
Yhdysvaltain tukemana Etelä-Vietnamin hallitus pääministeri Ngo Dinh Diemin johdolla kieltäytyi sopimasta näiden vaalien järjestämisestä vuonna 1955, sillä Ho Chi Minh oli hyvin suosittu pohjoisessa ja olisi luultavasti voittanut vaalit. Etelä-Vietnam irtisanoutui Genevessä tehdystä sopimuksesta. 23. lokakuuta 1955 kansanäänestyksen tuloksena Dao Bai joutuu toisen kerran syrjään. 26. lokakuuta 1955 julistaa Ngo Dinh Diem Etelä-Vietnamin tasavallaksi ja ryhtyy presidentiksi yhdysvaltalaisten tuella, minkä
seurauksena pohjoinenkin julistautui itsenäiseksi valtioksi.
Erikoissotaa 1960-1965
1963 Ngo Dinh Diem menettää henkensä Yhdysvaltain Kennedyn hallinnon tukemassa kenraali Duong Van Minhin vallankaappauksessa. Duong Van Minh määrää Nhungin teloittamaan Ngo Dinh Diemin ja tämän nuoremman veljen Ngo Dinh Nhun 1. marraskuuta 1963.
Yhdysvallat oli kyllästynyt Ngo Dinh Diemin kymmenvuotisen hallinnon epäsuosioon ja siihen, miten hänen hallituksensa suhtautui buddhalaismunkkien polttoitsemurhiin johtaneisiin prostesteihin peläten kommunistien saavan vaikutusvaltaa buddhalaisissa järjestöissä. Kesäkuussa 1963 Yhdysvallat katkaisi apunsa Ngo Dinh Diemin hallitukselle.
Duong Van Minhin hallituksen aikana Yhdysvaltain sotilaallinen apu lisääntyy.
Laajamittainen sota 1965-1968
Kennedyn murhan jälkeen presidentiksi tullut varapresidentti Lyndon B. Johnson laajentaa sotilasvun sodankäynniksi Etelä-Vietnamissa ja aloituttaa Pohjois-Vietnamin pommitukset pyrkien voittoon.
Neuvottelukontaktien hakua 1968-1973
Nixonin hallinto pyrkii hallitusti eroon Vietnamin sodasta häviämättä sitä pyrkien ensiksi pääsemään neuvotteluyhteyteen Kiinan kansantasavallan kanssa Kissingerin sukkuladiplomatian avulla. Taiwan menettää asemansa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä ja tilalle tulee Kiinan kansantasavalta.
Yhdysvaltain irtautuminen ja voitto 1973-1975
Yhdysvallat vetäytyi suurten tappioiden ja kansalaisten sodanvastaisuuden vuoksi 1973 ja Pohjois-Vietnam valloitti etelän kaksi vuotta myöhemmin ehtien Saigoniin huhtikuussa 1975. Sodassa kuoli yli 3,8 miljoonaa ihmistä ja maan jälleenrakentaminen sodan jälkeen on ollut vaikeaa.
Kamputsean miehitys ja Kiinan rajasota
1978 Vietnam teki lopun punakhmerien hallituksesta miehittämällä Kamputsena. Välit Kiinan kanssa kiristyivät, koska Kiina oli punakhmerien liittolainen ja Kiina hyökkäsi 1979 Pohjois-Vietnamissa tullen kuitenkin takaisin lyödyksi. Vietnam vetäytyi Kamputseasta 1989 ja rauhansopimus solmittiin 1991. Samoin myös Yhdysvallat lopetti 30 vuotta kestäneen kauppasaarron samana vuonna.
Rauha
1980-luvun talousreformien myötä maa vaikuttaa kuitenkin päässeen hyvään vauhtiin talouden rakennemuutoksessa samaan tapaan, kuten useat muut Kaakkois-Aasian maat jo paljon ennen Vietnamia. Talousreformit ovat olleet ihmisten kannalta kovakouraisia, mutta lopulta talouskasvun myötä ihmisten materiaalinen elintaso on noussut. Kommunistinen puolue ei ole hellittänyt kuitenkaan repressiivistä otettaan vallasta. Vietnamin tilanne muistuttaa siis monessa suhteessa Kiinan nykytilannetta.
Hallinnollinen jako
Vietnam jakautuu hallinnollisesti 59 provinssiin (tỉnh) ja viiten erilliseen kaupunkialueeseen (thủ đô).
Väestöjakauma
Vietnamin väestöstä 87% on etnisesti vietnamilaisia. Suurin vähemmistö ovat kiinalaiset, joita on n. 3% väestöstä, erityisesti maan eteläosissa. Toiseksi suurin vähemmistöjen ryhmä ovat keskisellä ylänköalueilla asuvat vuorisokansat jotka jakautuvat n. 30 eri ryhmään ja käsittävät niin malaijilais-polynesialaisia kieliä kuin mon-khmer-kieliä puhuvia kansoja. Sen lisäksi maassa asuu n. 600 000 khmeriä (kambodzalaista) ja 80 000 cham-kansaan kuuluvaa.
Uskonnollisesti 52% asukkaista on buddhalaisia, 10% katolisia ja muutama prosentti kuuluu Cao Dai-uskonnon kannattajiin. Tämän lisäksi maassa on myös protestantteja, muslimeja, taolaisia, animisteja ja hinduja. Noin 30% väestöstä arvoidaan olevan uskontokuntiin kuulumattomia.
Merkittävimmät luonnonvarat
- fosfaatti
- kivihiili
- mangaani
- bauksiitti
- öljy
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- riisi
- puutavara
Luokka:Kaakkois-Aasia
Luokka:Vietnam
ms:Vietnam
zh-min-nan:Oa̍t-lâm
ko:베트남
ja:ベトナム
simple:Vietnam
th:ประเทศเวียดนาม
Mekong
Mekong on eräs maailman suurimmista joista. Pituudeltaan se on 12. suurin ja vesimäärältään 10. suurin joki. Se saa alkunsa Tiibetistä, josta se kulkee Kiinan Yunnanin provinssin, Myanmarin, Thaimaan, Laosin, Kambodžan ja Vietnamin kautta Etelä-Kiinan mereen.
Mekongin varrella sijaitsevat Laosin pääkaupunki Vientiane ja Kambodžan pääkaupunki Phnom Penh.
Joen alkulähde ei ole tiedossa useiden luoksepääsemättömässä maastossa kulkevien sivujokien takia. Siksi myöskään Mekongin tarkkaa pituutta ei tiedetä. Kiinalaiset tutkijat arvelevat joen saavan alkunsa Qinghain provinssista Tiibetistä, noin 5200 metriä meren pinnan yläpuolelta. Michel Peisselin johtama retkikunta sen sijaan uskoi joen alkulähteen olevan Rupsa-Lan solassa (4975 m korkeudessa). Arviot joen pituudesta vaihtelevat 4350 ja 4909 kilometrin välillä.
Luokka:Aasian joet
ja:メコン川
| |
