:: wikimiki.org ::
| Raahen Seutukunta |
Raahen seutukuntaRaahen seutukunta on yksi Suomen seutukunnista. Se sijaitsee Oulun läänissä, Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Siihen kuuluu viisi kuntaa ja sen LAU 1 (NUTS 4) -numero on 174.
Kunnat
- Pyhäjoki (Kunta)
- Raahe (Kaupunki)
- Ruukki (Kunta)
- Siikajoki (Kunta)
- Vihanti (Kunta)
Aiheesta muualla
- [http://www.raahenseutukunta.fi/index.asp Raahen seutukunnan kotisivut]
:
- [http://www.pyhajoki.fi/ Pyhäjoen kunnan kotisivut]
:
- [http://raahe.fi/ Raahen kaupungin kotisivut]
:
- [http://www.ruukki.fi/ Ruukin kunnan kotisivut]
:
- [http://www.siikajoki.fi/ Siikajoen kunnan kotisivut]
:
- [http://www.vihanti.fi/ Vihannin kunnan kotisivut]
Luokka:Pohjois-Pohjanmaan maakunnan seutukunnat
Suomen seutukunnat
Suomen seutukunnat ovat muutaman kunnan muodostamia aluekokonaisuuksia, joiden muodostamisen perusteena on käytetty kuntien välistä yhteistyötä ja työssäkäyntiä. Jokainen Suomen kunta kuuluun johonkin seutukuntaan ja saman seutukunnan jäsenkuntien täytyy olla samasta maakunnasta.
Suomen seutukunnat on määritelly Sisäasiainministeriö aluepoliittisen tukialuejaon perusalueiksi.
Sisäasiainministeriö myös vuosittain vahvistaa seutukuntajakoon tulevat muutokset.
Seutukunnat muodostavat Euroopan unionin tilastollisen aluejakotason NUTS 4. Vuoden 2005 alusta Suomen kunnat on jaettu 77 eri seutukuntaan. Seutukuntajako on otettu käyttöön vuonna 1994.
Yleistä seutukunnista
Seutukunnat muodostuvat joko kaupunkiseuduista, muutamista pienemmistä kaupunkikeskuksista ja niitä ympäröivistä maaseuduista tai maaseutumaisista kunnista. Seutukunnat tekevät yhteistyötä mm. palvelujen tuottamisessa, elinkeinopolitiikassa ja maankäytön suunnittelussa. Seutukunnille ei ole asetettu lakisääteisiä päätöksentekoelimiä eli niissä päättävät kunnat itse. Suomessa monet kunnat ovat siirtäneet valtuustojen hyväksynnällä osan päätöksentekovallastaan seutukuntien toimielimille. Tällaisia toimielimiä ovat mm. kuntayhtymät, kuntien yhteiset lautakunnat sekä seutuvaltuustot.
Suomessa seutukunnat saavat myös päättää itse nimistään, mutta seutukuntatunnuksista sopivat Sisäasiainministeriö ja Tilastokeskus.
Euroopan unioni käyttää alueelliseen tilastointiin ja aluepolitiikan kohdentamiseen NUTS-alueluokitusjärjestelmää
(Nomenclature des Unités Territoriales Statistiques / Nomenclature of Territorial Units for Statistics).
Seutukuntajako on osa tätä järjestelmää.
NUTS-järjestelmässä ylemmän tason alue jakautuu pienempiin seuraavan tason alueisiin jne.
Esimerkiksi Suomessa NUTS 1-tason muodostavat Manner-Suomi ja Ahvenanmaa.
Seuraavan NUTS 2-tason muodostavat Suomen suuralueet ja siitä seuraava NUTS 3-taso muodostuu maakunnista.
Seutukunnat muodostavat NUTS 4-tason ja yksittäiset kunnat NUTS 5-tason.
Nykyään NUTS 4-taso on LAU 1-taso (Local Administrative Units) ja NUTS 5-taso on LAU 2-taso.
Seutukunnat lajiteltuina lääneittäin ja maakunnittain
Vaikka seutukunnat pitäisi NUTS-järjestelmän mukaan lajitella suuraluettain ja maakunnittain, on ne tässä lajiteltu tutummin lääneittäin ja maakunnittain.
Lajittelu on vuoden 2005 alusta, jolloin Suomessa oli yhteensä 6 lääniä, 20 maakuntaa ja 77 seutukuntaa.
- Lapin lääni
:
- Lapin maakunta
::#Itä-Lapin seutukunta
::#Kemi–Tornion seutukunta
::#Pohjois-Lapin seutukunta
::#Rovaniemen seutukunta
::#Torniolaakson seutukunta
::#Tunturi-Lapin seutukunta
- Oulun lääni
:
- Kainuun maakunta
::#Kajaanin seutukunta
::#Kehys-Kainuun seutukunta
:
- Pohjois-Pohjanmaan maakunta
::#Koillismaan seutukunta
::#Nivala–Haapajärven seutukunta
::#Oulun seutukunta
::#Oulunkaaren seutukunta
::#Raahen seutukunta
::#Siikalatvan seutukunta
::#Ylivieskan seutukunta
- Itä-Suomen lääni
:
- Etelä-Savon maakunta
::#Juvan seutukunta
::#Mikkelin seutukunta
::#Pieksämäen seutukunta
::#Savonlinnan seutukunta
:
- Pohjois-Karjalan maakunta
::#Joensuun seutukunta
::#Keski-Karjalan seutukunta
::#Pielisen Karjalan seutukunta
:
- Pohjois-Savon maakunta
::#Koillis-Savon seutukunta
::#Kuopion seutukunta
::#Sisä-Savon seutukunta
::#Varkauden seutukunta
::#Ylä-Savon seutukunta
- Länsi-Suomen lääni
:
- Etelä-Pohjanmaan maakunta
::#Eteläisten seinänaapurien seutukunta
::#Härmänmaan seutukunta
::#Järviseudun seutukunta
::#Kuusiokuntien seutukunta
::#Seinäjoen seutukunta
::#Suupohjan seutukunta
:
- Keski-Pohjanmaan maakunta
::#Kaustisen seutukunta
::#Kokkolan seutukunta
:
- Keski-Suomen maakunta
::#Joutsan seutukunta
::#Jyväskylän seutukunta
::#Jämsän seutukunta
::#Keuruun seutukunta
::#Saarijärven–Viitasaaren seutukunta
::#Äänekosken seutukunta
:
- Pirkanmaan maakunta
::#Etelä-Pirkanmaan seutukunta
::#Kaakkois-Pirkanmaan seutukunta
::#Lounais-Pirkanmaan seutukunta
::#Luoteis-Pirkanmaan seutukunta
::#Tampereen seutukunta
::#Ylä-Pirkanmaan seutukunta
:
- Pohjanmaan maakunta
::#Kyrönmaan seutukunta
::#Pietarsaaren seutukunta (ruotsiksi Jakobstadsregionen)
::#Suupohjan rannikkoseutu (ruotsiksi Sydösterbottens kustregion)
::#Vaasan seutukunta
:
- Satakunnan maakunta
::#Pohjois-Satakunnan seutukunta
::#Porin seutukunta
::#Rauman seutukunta
:
- Varsinais-Suomen maakunta
::#Loimaan seutukunta
::#Salon seutukunta
::#Turun seutukunta
::#Vakka-Suomen seutukunta
::#Åboland–Turunmaan seutukunta
- Etelä-Suomen lääni
:
- Etelä-Karjalan maakunta
::#Imatran seutukunta
::#Lappeenrannan seutukunta
::#Länsi-Saimaan seutukunta
:
- Itä-Uudenmaan maakunta
::#Loviisan seutukunta
::#Porvoon seutukunta
:
- Kanta-Hämeen maakunta
::#Forssan seutukunta
::#Hämeenlinnan seutukunta
::#Riihimäen seutukunta
:
- Kymenlaakson maakunta
::#Kotka–Haminan seutukunta
::#Kouvolan seutukunta
:
- Päijät-Hämeen maakunta
::#Heinolan seutukunta
::#Lahden seutukunta
:
- Uudenmaan maakunta
::#Helsingin seutukunta
::#Lohjan seutukunta
::#Tammisaaren seutukunta
- Ahvenanmaan lääni
:
- Ahvenanmaan maakunta
::#Mariehamns stad
::#Ålands landsbygd
::#Ålands skärgård
Suurimmat seutukunnat
Muutokset seutukunnissa
Seutukuntien määrä
Taulukko seutukuntien määristä Suomessa vuosina 1994-2005.
Muutokset 01.02.1998
- Koillis-Lapin seutukuntan nimi Itä-Lapin seutukunnaksi.
Muutokset 01.01.2001
- Haapavesi Nivala-Haapajärven seutukunnasta Siikalatvan seutukuntaan.
- Kerttula Sisä-Savon seutukunnasta Kuopion seutukuntaan.
- Maaninka Ylä-Savon seutukunnasta Kuopion seutukuntaan.
- Pudasjärvi Koillismaan seutukunnasta Iin seutukuntaan.
- Vaala Kehys-Kainuun seutukunnasta Kajaanin seutukuntaan.
- Uurainen Keuruun seutukunnasta Jyväskylän seutukuntaan.
- Myrskylä ja Pukkila Loviisan seutukunnasta Porvoon seutukuntaan.
- Joroisten seutukunnan lakkautus, jolloin Joroinen ja Kangaslampi Juvan seutukuntaan sekä Heinävesi Savonlinnan seutukuntaan.
- Lakeuden seutukunnan lakkautus, jolloin Liminka, Lumijoki ja Tyrnävä Oulun seutukuntaan sekä Rantsila Siikalatvan seutukuntaan.
- Itä-Pirkanmaan, Koillis-Pirkanmaan ja Pohjois-Pirkanmaan seutukuntien yhdistäminen, nimeksi Ylä-Pirkanmaan seutukunta.
- Itä-Hämeen seutukunnan nimi Heinolan seutukunnaksi.
- Ahvenanmaalle kolmas seutukunta, jolloin uusi jako:
:
- Mariehamns stad: Maarianhamina.
:
- Ålands landsbygd: Eckerö, Finström, Geta, Hammarland, Jomala, Lemland, Lumparland, Saltvik ja Sund.
:
- Ålands skärgård: Brändö, Föglö, Kumlinge, Kökar, Sottunga ja Vårdö.
Muutokset 01.01.2002
- Kangaslampi Juvan seutukunnasta Varkauden seutukuntaan.
Muutokset 01.01.2003
- Iin seutukunnan nimi Oulunkaaren seutukunnaksi.
Muutokset 01.01.2004
- Haukivuori Pieksämäen seutukunnasta Mikkelin seutukuntaan.
- Sulkava Juvan seutukunnasta Savonlinnan seutukuntaan.
- Korpilahti Jämsän seutukunnasta Jyväskylän seutukuntaan.
- Petäjävesi Keuruun seutukunnasta Jyväskylän seutukuntaan.
- Hankasalmi ja Toivakka Kaakkoisen Keski-Suomen seutukunnasta Jyväskylän seutukuntaan.
- Merikarvia Pohjois-Satakunnan seutukunnasta Porin seutukuntaan.
- Kaakkois-Satakunnan seutukunnan lakkautus, jolloin Köyliö ja Säkylä Rauman seutukuntaan sekä Huittinen, Kokemäki, Punkalaidun ja Vampula Rauman seutukuntaan.
- Saarijärven ja Viitasaaren seutukuntien yhdistäminen, nimeksi Saarijärven-Viitasaaren seutukunta.
- Pohjoisten seinänaapurien seutukunnan nimi Seinäjoen seutukunnaksi.
- Kaakkoisen Keski-Suomen seutukunnan nimi Joutsan seutukunnaksi.
Muutokset 01.01.2005
- Mynämäki Vakka-Suomen seutukunnasta Turun seutukuntaan.
- Punkalaidun Porin seutukunnasta Lounais-Pirkanmaan seutukuntaan.
- Kärkikuntien seutukunnan lakkautus, jolloin Parikkala Imatran seutukuntaan.
- Outokummun seutukunann lakkautus, jolloin Outokumpu ja Polvijärvi Joensuun seutukuntaan.
- Ilomantsin seutukunnan lakkautus, jolloin Ilomantsi Joensuun seutukuntaan.
Lähteet
# [http://www.tilastokeskus.fi/ Tilastokeskus]
# [http://www.kunnat.net/ Kunnat.net]
# [http://europa.eu.int/comm/eurostat/ramon/nuts/introduction_regions_fi.html EUROPA - Euroopan unionin portaali]
-
Oulun lääni
Oulun lääni on yksi Suomen lääneistä. Sen rajanaapureita ovat Lappi, Länsi-Suomi ja Itä-Suomi. Sillä on myös rajaa Pohjanlahdella.
Historia
Historiaa, maantiedettä ja kulttuuria myös artikkelissa Pohjanmaa
Oulun lääni perustettiin 1775. Haminan rauhan jälkeen osa Lappia liitettiin lääniin, Petsamo liitettiin siihen 1922. Lapista tehtiin oma lääninsä vasta 1936.
Vuoden 1997 lääniuudistuksen jälkeen on lopetettu kaksi kuntaa, Pattijoki ja Temmes.
Hallinto
Pääartikkeli: Oulun lääninhallitus
Lääninhallitus on seitsemän ministeriön ohjaama valtion aluehallintoviranomainen. Lääninhallituksen tehtävä on edistää läänin asukkaiden hyvinvointia ja tukea kuntia peruspalveluiden järjestämisessä ja kehittämisessä.
Läänissä on 11 kihlakuntaa.
Maa- ja seutukunnat
Oulun läänissä on kaksi maakuntaa ja yhdeksän seutukuntaa.
- Kainuun maakunta (Kajanaland)
:#Kajaanin seutukunta
:#Kehys-Kainuun seutukunta
- Pohjois-Pohjanmaan maakunta (Norra Österbotten)
:#Koillismaan seutukunta
:#Nivalan-Haapajärven seutukunta
:#Oulun seutukunta
:#Oulunkaaren seutukunta
:#Raahen seutukunta
:#Siikalatvan seutukunta
:#Ylivieskan seutukunta
Kunnat
Pääartikkeli: Oulun läänin kunnat
Lääniin kuuluu 50 kuntaa, joista suurimmat ovat Oulu ja Kajaani.
Vaakuna
Pääartikkeli: Oulun läänin vaakuna
Oulun läänin vaakuna muodostuu siten, että halkoisen kilven vasemmanpuoleisessa kentässä on Pohjanmaan maakunnanvaakuna ja oikeanpuoleisessa kentässä Kajaanin kaupungin vaakunan osa seuraavin selityksin: sinisessä kentässä kultainen kaksitorninen linna, jonka ikkuna-ja oviaukot ovat punaiset. Kilven päällä on herttuakunnan kruunu.
Aiheesta muualla
- [http://www.laaninhallitus.fi/oulu Oulun lääninhallitus]
-
ko:오울루 주
Pohjois-Pohjanmaan maakunta__NOTOC__
Pohjois-Pohjanmaa on Suomen maakunta Oulun läänissä. Hallinnollinen pääkaupunki ja samalla maakunnan suurin kaupunki on Oulu. Maakunta rajautuu lännessä Perämereen, pohjoisessa Lapin maakuntaan, idässä Venäjän federaatioon, kaakossa Kainuun maakuntaan, sekä etelässä Pohjois-Savon, Keski-Suomen ja Keski-Pohjanmaan maakuntiin. Maakunnassa oli vuonna 2004 asukkaita 374 928 ja sen pinta-ala on noin 37 120 neliökilometriä, josta järviä on noin 1800 neliökilometriä. Asukastiheys on noin 10,5 asukasta neliökilometrillä.
Kunnat
Vuoden 2005 alussa Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa oli 40 kuntaa, joista 11 kaupunkeja. Seuraavassa Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kuntalistassa kaupungit on merkitty tähdellä: (ps. Ranua Lapin läänissä kuuluu Pohjois-Pohjanmaan murrealueeseen.)
Seutukunnat
Vuoden 2005 alussa Pohjois-Pohjaanmaan maakunnassa oli seitsemän seutukuntaa:
- Koillismaan seutukunta
- Nivala-Haapajärven seutukunta
- Oulun seutukunta
- Oulunkaaren seutukunta
- Raahen seutukunta
- Siikalatvan seutukunta
- Ylivieskan seutukunta
Aiheesta muualla
- [http://www.pohjois-pohjanmaa.fi/ Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kotisivut]
Luokka:Pohjois-Pohjanmaa
NUTSNUTS on Euroopan unionin käyttämä alueluokitusjärjestelmä. Lyhenne tulee ranskan kielen lauseesta Nomenclature des Unités Territoriales Statistiques, mutta samat kirjaimet löytyvät englannin kielisestä käännöksestä Nomenclature of Territorial Units for Statistics. Lauseen virallinen suomennos on yhteinen tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö.
NUTS-tilastoluokituksen perusteella Euroopan unioni seuraa sosiaalista ja taloudellista kehitystä ja sen perusteella hyväksyy jäsenmaiden esitykset aluetueksi neuvotteluissa sovittavin kriteerein aluetuiksi. Aluetukia maksetaan mm. ESR-, EAKR-, EMOTR- ja KOR-rahastoista ohjelmakaudeksi sovittavin kriteerein, minkä jakamiseksi säädetään EU-ohjelmakauden alkuun kansalliset lait yritystuista ja muista ohjelmista. Suomen ensimmäinen ohjelmakausi oli 1995-1999, toinen 2000-2006. Kolmas ohjelmakausi käsittää vuodet 2007-2013. EU:n laajentuessa tuet suuntautuvat pääasiassa kansantuloltaan uusien köyhien maiden alueille rikkaiden maiden kehitysalueiden sijasta, koska EU:n budjettiosuutta jäsenmaidensa kansantulosta.
NUTS-järjestelmässä on kolme tasoa, joiden sisällön nimitykset vaihtelevat jonkin verran maittain. Suomessa Manner-Suomi ja Ahvenanmaa muodostavat NUTS 1-tason. NUTS 2-tason muodostavat suuralueet ja NUTS 3-tason maakunnat. Periaate on, että isompi alue jaetaan aina pienempiin seuraavan tason NUTS-alueisiin. NUTS 3-tasoa seuraa LAU 1-taso (Local administrative unit, entinen NUTS 4-taso), jonka Suomessa muodostavat seutukunnat. Viimeinen taso on LAU 2-taso (entinen NUTS 5-taso) ja se muodostuu Suomen kunnista. LAU 1-taso ei ole käytössä jokaisessa Europaan unionin maassa, mutta periaatteessa se voitaisiin halutessa muodostaa.
Katso myös
- Suomen NUTS-aluejako
- Local administrative unit (LAU) (paikallinen hallinnollinen yksikkö)
- Suomen LAU-alueet
Aiheesta muualla
- [http://europa.eu.int/comm/eurostat/ramon/nuts/introduction_regions_fi.html EUROPA - Eurostat - NUTS]
- [http://simap.eu.int/nomen_cod/nuts_en.html NUTS codes / NUTS koodeja]
- [http://europa.eu.int/comm/eurostat/ramon/nuts/codelist_en.cfm?list=nuts EUROPA - List of NUTS countries / lista NUTS maista]
Luokka:NUTS
Raahe
Raahe (ruotsinkielinen nimi: Brahestad) on Suomen kunta. Se sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, Oulun läänissä. Kaupungissa asuu 23022 ihmistä ja sen pinta-ala on 535,65 km², josta 8,34 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 43,28 asukasta/km².
Raahen merimuseossa on näytteillä maailman vanhin sukelluspuku "Wanha herra".
Raahessa sijaitsee Rautaruukki Oyj:n terästehdas, joka vielä 80-luvulla tunnettiin pohjoismaiden suurimpana yhtenäisenä tehdaskokonaisuutena. Terästehtaan tuotteita ovat erilaiset teräslevyt, kelat ja rainat sekä konepajateollisuuden puolivalmisteet.
Historia
Pietari Brahe perusti Raahen vuonna 1649. Kaupunki on nimetty hänen mukaansa, minkä näkee erityisesti kaupungin ruotsinkielisestä nimestä. Kaupungin alkuperäinen nimi oli Salo, mutta se nimettiin uudelleen vuonna 1652.
Saloisten kunta liitettiin Raaheen 1973.
Pattijoen kunta liitettiin Raaheen 2003.
Välimatkat suurimpiin kaupunkeihin maanteitse
Aiheesta muualla
- [http://www.raahe.fi/ Raahen kaupungin kotisivut]
- [http://www.rautaruukki.fi/ Rautaruukki]
- [http://www.raahe24.net/ Raahe24-portaali]
- [http://www.raahe.net/ Raahe.NET-portaali, jossa suosittu keskustelupalsta]
Luokka:Suomen kaupungit
Luokka:Raahe
SiikajokiSiikajoki on Suomen kunta. Se sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, Oulun läänissä. Kunnassa asuu 1397 ihmistä ja sen pinta-ala on 280,58 km², josta 3,61 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 4,95 asukasta/km².
Kyliä
Karinkanta, Keskikylä, Merikylä, Siikajoki, Tauvonkylä, Ylipää
- Katso myös Siikajoki (joki)
Aiheesta muualla
- [http://www.siikajoki.fi/ Siikajoen kunnan kotisivut]
Luokka:Siikajoki
VihantiVihanti on Suomen kunta. Se sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, Oulun läänissä. Kunnassa asuu 3518 ihmistä ja sen pinta-ala on 485,21 km², josta 4,13 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 7,18 asukasta/km².
Kyliä
Alpua, Ilveskorpi, Vihanti
Aiheesta muualla
- [http://www.vihanti.fi/ Vihannin kunnan kotisivut]
-
Cathode Ray Tube
The cathode ray tube or CRT, invented by Karl Ferdinand Braun, is the display device that was traditionally used in most computer displays, video monitors, televisions and oscilloscopes. The CRT developed from Philo Farnsworth's work was used in all television sets until the late 20th century and the advent of plasma screens, LCDs, DLP, OLED displays, and other technologies. As a result of this technology, television continues to be referred to as "The Tube" well into the 21st century, even when referring to non-CRT sets.
Apparatus description
The earliest version of the CRT was a cold-cathode diode, a modification of the Crookes tube with a phosphor-coated screen, sometimes called a Braun tube. The first version to use a hot cathode was developed by J. B. Johnson (who gave his name to the term Johnson noise) and H. W. Weinhart of Western Electric and became a commercial product in 1922.
Cathode rays exist in the form of streams of high speed electrons emitted from the heating of cathode inside a vacuum tube.
The released electrons form a beam within the cathode ray tube due to the voltage difference applied in the two electrodes, and the direction of this beam is then altered either by a magnetic or electric field to swap over the surface at the fluorescent screen (anode), covered by phosphorescent material (often transition metals or rare earths). Light is emitted at the instant that electrons hit the surface of that material.
In case of a television and modern computer monitors, the entire front area of the tube is scanned in a fixed pattern called a raster, and a picture is created by modulating the intensity of the electron beam according to the programme's video signal. The beam in all modern TV sets is scanned with a magnetic field applied to the neck of the tube with a "magnetic yoke", a set of coils driven by electronic circuits. This usage of electromagnets to change the electron beam's original direction is known to be "magnetic deflection".
In case of an oscilloscope, the intensity of the electron beam is kept constant, and the picture is drawn by steering the beam along an arbitrary path. Usually, the horizontal deflection is proportional to time, and the vertical deflection is proportional to the signal. The tube for this kind of use is longer and narrower, and deflection is done by applying an electrical field via deflection plates built into the tube's neck. The use of an electrical field (so-called "electrostatic deflection") allows the electron beam to be steered much more rapidly than with a magnetic field, where the inductance of the electromagnets imposes relatively severe limits on the frequency range that can be accurately reproduced.
The electron beam source is the electron gun, producing the stream of electrons by thermionic emission and then focusing it to a thin beam. The gun was often mounted slightly off-axis, as it accelerated not only electrons but also ions resulting from outgassing of the internal tube components and from an imperfect vacuum. The ions are heavier than electrons, therefore they are less likely to be deflected by the magnetic field from the deflection coils, and in older constructions with in-axis guns they were bombarding the phosphor in the center of the screen and causing its deterioration; some very old black and white TV sets show browning of the center of the screen, known as ion burn. The combination of an off-axis mounting of electron guns and permanent magnets bending the electron beam back in the desired direction forms an ion trap; the ions were not deflected enough so they struck the neck of the tube instead of the screen and harmlessly dissipated. This system was later replaced with aluminium coating of the phosphor.
The internal side of the phosphor layer is often covered with a layer of aluminium. The phosphors are usually poor electrical conductors, which leads to deposition of residual charge on the screen, effectively decreasing the energy of the impacting electrons due to electrostatic repulsion (an effect known as "sticking"). The aluminium layer is connected to the conductive layer inside the tube, disposing of this charge. It also reflect the phosphor light in the desired direction towards the viewer, and protects the phosphor from ion bombardment.
aluminium
Graphical displays for early computers used vector monitors, a type of CRT similar to the oscilloscope. Here, the beam would trace straight lines between arbitrary points, repeatedly refreshing the display as quickly as possible. Vector monitors were used in many computer displays as well as by some late 1970s to mid 1980s arcade games such as Asteroids. Vector displays for computers did not noticeably suffer the display artifacts of aliasing and pixelization, but were limited in that they could display only a shape's outline, and only a very small amount of rather largely-drawn text. (Because the speed of refresh was roughly inversely proportional to how many vectors needed to be drawn, "filling" an area using many individual vectors was impractical as was the display of a large amount of text.) Some vector monitors are capable of displaying several colors using either an ordinary tri-color CRT or two phosphor layers (so called "penetration color"). In these dual-layer tubes, by controlling the strength of the electron beam, electrons could be made to reach (and illuminate) either or both phosphor layers, typically producing green, orange, or red.
Other graphical displays used storage tubes including Direct View Bistable Storage Tubes (DVBSTs). These CRTs inherently stored the image and did not require periodic refreshing.
Some displays for early computers (those that needed to display more text than was practical using vectors, or required high speed for photographic output) used Charactron CRTs. These used a perforated metal character mask ("Stencil") to shape a wide electron beam to form a selected character shape on the screen. The electronics could quickly select a character on the mask with one set of deflection circuits, while selecting the position to display the character at with a second set of deflection circuits, and then just turn on the beam briefly to draw that character. Graphics could still be drawn by selecting the unneeded position on the mask corresponding to the code for a space (when drawing a space the beam was simply kept off), which had a small round hole in the center instead of being solid, and draw this as with other displays.
Many of these various types of early computer display CRTs use "slow" or long persistance phosphor, to reduce flicker for the operator.
Stencil
Stencil
Color tubes use three different materials which specifically emit red, green, and blue light, closely packed together in strips (in aperture grille designs) or clusters (in shadow mask CRTs). There are three electron guns, one for each color, and each gun can reach only the dots of one color, as the grille or mask absorbs electrons that would otherwise hit the wrong phosphor.
The outer glass allows the light generated by the phosphor out of the monitor, but (for color tubes) it must block dangerous X-rays generated by the impact of the high energy electron beam. For this reason, the glass is made of leaded glass (sometimes called "lead crystal"). Because of this and other shielding, and protective circuits designed to prevent the anode voltage rising too high, the X-ray emission of modern CRTs is well within safety limits.
CRTs have a pronounced triode characteristic, which results in significant gamma (a nonlinear relationship between beam current and light intensity). In early televisions, screen gamma was an advantage because it acted to compress the screen contrast. The gamma characteristic exists today in all digital video systems. However, in some systems where a linear response is required, as in desktop publishing, gamma correction is applied.
CRT displays accumulate static electrical charge on the screen, unless protective measures are taken. This charge does not pose a safety hazard, but can lead to significant degradation of image quality through attraction of dust particles to the surface of the screen. Unless the display is regularly cleaned with a dry cloth or special cleaning tissue (using ordinary household cleaners may damage anti-glare protective layer on the screen), after a few months the brightness and clarity of the image drops significantly.
Other technologies
It is likely that technologies such as plasma displays, liquid crystal displays, and other newer technologies will eventually make CRT-based displays mostly obsolete, because the new designs are less bulky and consume less power. As of mid-2003, LCDs are becoming directly comparable in price to CRTs, with LCDs forming 30% of the computer display market by value. However, color CRTs still find adherents in computer gaming, due to their very quick response time, and in the printing and TV broadcasting industries for their better color fidelity and contrast.
Magnets
Magnets should never be put next to a color CRT, as they may cause magnetization of the shadow mask, which will cause incorrect colors to appear in the magnetized area and may be expensive to have corrected. Most modern television sets and nearly all newer computer monitors have a built-in degaussing coil. This coil creates a brief, alternating magnetic field from standard 50 or 60 Hz household power upon power-up which decays in strength as a resistor in the circuit increases resistance with its increasing temperature as a result of the current passing through it. The alternating magnetic field created is sufficient enough to shake off most cases of shadow mask magnetization. It is also possible to purchase or to build your own external degaussing coil which can aid in demagnetizing older sets or in cases where the built-in coil was not effective. A soldering gun (a soldering iron will not work as it does not contain a large transformer which produces a large alternating magnetic field) may also be used to degauss a monitor by holding it up to the center of the monitor with the hot tip end facing safely AWAY from the glass (and yourself!) and while holding down the on button, slowly moving the gun in ever wider concentric circles past the edge of the monitor until the shimmering colors can no longer be seen. This may need to be repeated several times to remove severe magnetization.
In extreme cases, high power magnets such as the now popular neodymium iron boron, or NIB magnets, can actually deform the shadow mask. This type of damage is considered permanent and will render the CRT mostly useless. However, subjecting an old black and white television or monochrome (green screen, amber screen) computer monitor to magnets is generally harmless. This can be used as a demonstration tool and children should even be encouraged to do this so that they may see the immediate and dramatic effect of a magnetic field on moving charged particles, provided they are informed to never do the same with a color tube.
Health danger
Some believe the electromagnetic fields emitted by CRT monitors constitute a health danger to the functioning of living cells. Exposure to these fields is far lower at distances of 85 cm or farther. It is also less intensive for the display's user than for a person located behind it.
CRTs also emit very small amounts of X-rays as a result of the electron beam's bombardment of the shadow mask/aperture grille and phosphors. Almost all of this radiation is blocked by the thick leaded glass in the screen so the amount of radiation escaping the front of the monitor is mostly harmless. The Food and Drug Administration regulations in 21 CFR 1020 are used to strictly limit, for instance, television receivers to 0.5 milliroentgens per hour (mR/h) (0.13 µC/(kg·h) (at a distance of 5 cm from any external surface and as mentioned above, most CRT emissions fall well below this limit.[http://www.accessdata.fda.gov/scripts/cdrh/cfdocs/cfcfr/CFRSearch.cfm?fr=1020.10]
Old CRTs may also have used toxic phosphors, although that is much less common today. An implosion or other breaking of the glass envelope could release these toxic phosphors. And because of the X-ray hazard, the glass envelopes of most modern CRTs are made from heavily leaded glass. The lead in this glass may represent an environmental hazard, especially in the presence of acid rain leaching through landfills.
The constant refreshing of a CRT can cause seizures in epileptics, if they are photosensitive. Filters are available to reduce these effects.
A high refresh rate (above 75 Hz) also helps to negate these effects.
CRTs operate at very high voltages. These voltages can persist long (several days) after the device containing the CRT has been switched off and unplugged. (Modern circuits contain bleeder resistors to ensure the high-voltage supply is discharged to safe levels within a couple of minutes at most.)
Do not tamper with devices containing CRT tubes unless you have proper engineering training and have taken appropriate precautions. Since the CRT contains a vacuum, care should be taken to prevent implosion.
High vacuum safety
Because CRTs "contain" a strong vacuum, they store a large amount of mechanical energy; they can implode very forcefully if the outer glass envelope is damaged. Most modern CRTs used in televisions and computer displays include a bonded, multi-layer faceplate that prevents implosion if the faceplate is damaged, but the bell of the CRT (back portions of the glass envelope) offers no such protection. Certain specialized CRTs (such as those used in oscilloscopes) do not even offer a bonded faceplate; these CRTs require an external plastic faceplate or other cover to render them implosion safe while in use. Before the use of bonded faceplates one of the hazards would be that a broken neck or envelope would cause the neck and electron gun to be propelled by atmosperic pressure at such a velocity that it would erupt through the face of the tube.
When handling or disposing of a CRT, you must take steps to avoid creating an implosion hazard for you or your trash removal service. The most simple and safe method to make the tube safe is to identify the small sealed glass nib at the far back of the tube (this may be obscured by the electrical connector) and then (while wearing safety glasses and gloves) filing a small nick across this and then to break it off using a pair of pliers. A loud sucking sound will be heard as the air enters the tube, releasing the vacuum. One must be very cautious not to break the neck of the tube when it is evacuated since there is no plastic coating preventing shattering of the glass. High vacuum and high voltage can be dangerous.
See also
- Flat panel display
- Comparison of display technology
- Monoscope
- Image Dissector
- Charactron
Category:Displays
Category:Vacuum tubes
Category:Display technology
Category:Television technology
External links
- [http://members.chello.nl/~h.dijkstra19/page3.html The Cathode Ray Tube site]
ko:음극선관
ja:ブラウン管
online slots spalacze tuszczu programy p2p mieszne zdjcia Jamnik Jamniki Zoja
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Serbisk
Serbo-kroatisk er et sprog, der tales på Balkanhalvøen. Af politiske grunde splittes det i dag op i tre officielle sprog: Serbisk i Serbien, bosnisk i Bosnien-Hercegovina og kroatisk i Kroatien. Forskellene mellem sprogene er meget små, men serbisk skrives som regel med kyrillisk skrift, hvorimod bosnisk og kroatisk skrives med
|
Bosnien-herzegovina
Bosna i Hercegovina
Босна и Херцеговина
| Billede:Bosnien_flag.png |
| (Read More... |
Sprogæt
Sprogæt. Der findes et meget stort antal sprog i verden. Det formodes, at der endnu er 5000 levende sprog tilbage. Disse sprog er samlet efter indre slægtskabsforhold i et antal sprogætter, der hver især består af et antal sprogfamilier.
Sprogætter
- indoeuropæiske sprog
- afroasiatiske sprog
- sprog inden for en sprogæt udgør tilsammen en sprogfamilie. F.eks. er de germanske sprog samlet i sprogfamilien "germansk", mens de keltiske sprog er samlet i sprogfamilien "keltisk". Det har krævet et meget langvarigt og koncentreret arbejde i sprogforskningen at finde de lovmæssigheder og fællestræk, som gør det muligt at samle sprog i større grupper som disse,
|
Assembler
En assembler er et program, som oversætter assemblersprog til maskinkode. Programmer i assemblersprog er typisk lavet automatisk af en oversætter, men det er muligt, at skrive programmer direkte i assemblersprog.
En assembler laver maskinkode til en bestemt computertype. Maskinkoden er ikke et færdigt program. Output fra assemb
|
Naturlig udvælgelse
Evolutionsteorien (eller Udviklingslæren) er en videnskabelig teori, der beskriver organismernes forandring over tid (evolution). Evolutionen er en følge af naturlig selektion (eller: naturlig udvælgelse) i kombination med mutationer, der skaber ny variation.
Evolutionsteori kortfattet
Evolutionsteorien siger at:
# efterkommere kan være forskellige fra deres forældre p.g.a. tilfældige forandringer i genomet (mutationer);
# disse fo
|
Naturlig selektion
Evolutionsteorien (eller Udviklingslæren) er en videnskabelig teori, der beskriver organismernes forandring over tid (evolution). Evolutionen er en følge af naturlig selektion (eller: naturlig udvælgelse) i kombination med mutationer, der skaber ny variation.
Evolutionsteori kortfattet
Evolutionsteorien siger at:
# efterkommere kan være forskellige fra deres forældre p.g.a. tilfældige forandringer i genomet (mutationer);
# disse fo
|
Indoeuropæiske sprog
Indoeuropæisk er en sprogfamilie der omfatter omkring 150 sprog talt af omkring 3 milliarder mennesker, inklusive næsten alle europæiske sprog og mange sprog i Syd- og Vestasien. Den spænder fra store sprog såsom engelsk til hindi og urdu.
Navnets historie
At disse sprog stammede fra et fælles oprindeligt grundsprog, blev først foreslået af Sir Read More... |
Åby Sogn (Århus Kommune)
Åby (indtil ca. 1300: Aby) betyder 'byen ved åen', dvs. ved Århus Å. Er en forstad til Århus. Indtil kommunalreformen i 1970 var området en selvstændig kommune med et velfungerende styre.
Kaldes i dag for Gammel Aaby (Gl. Aaby), da det er den ældste del af forstaden Åbyhøj.
Forstaden er et sogn med to kirker, Gl. Aaby og Åbyhøj. Den er en del af Hasle Herred og
|
1104
Århundreder: 11. århundrede - 12. århundrede - 13. århundrede
Årtier: 1050'erne 1060'erne 1070'erne 1080'erne | | | |
