:: wikimiki.org ::

Repola

Repola

Repola (venäjäksi Реболы, Repoly) on seutukunta Aunuksessa, Mujejärven hallintopiirissä, Karjalan tasavallassa Venäjällä. Alue sijaitsee Suomen rajan tuntumassa noin 70 kilometriä Lieksasta koilliseen. Repolan seutukunnan pinta-ala oli 11 000 neliökilometriä ja väkiluku 2 400 (1918). Nykysin asukkaita on 2 100 (1987), joista karjalaisten osuus 62%.

Historia

Repola kuuluu alueeseen, joka tuli 1800-luvulla tunnetuksi elinvoimaisesta runonlauluperinteestä. Elias Lönnrot kävi karjalaisten ja suomalaisten asumassa Repolassa runonkeruumatkoilla 1830-luvulla. Nykyään taito on lähes täysin kuollut. Heimosotien aikana vuonna 1918 Repolan asukkaiden pitämä kokous päätti ilmoittaa sähkeitse Venäjän hallitukselle, että Repolan kunta katsoo tämän päätöksen ja itsemääräämisoikeuden perusteella irtaantuneensa Venäjästä ja liittyneensä Suomeen ja tämän jälkeen katkaisevansa kaiken yhteyden Venäjän kanssa 1. syyskuuta 1918 klo 24.00. Naapurikunta Porajärvi teki samoin seuraavana vuonna. Repola hyväksyttiin osaksi Suomea ja sinne saatiinkin suomalainen hallinto; mm. nimismiehenä toimi Bobi_Sivén. Tarton rauhassa 1920 alueet kuitenkin luovutettiin Neuvosto-Venäjälle ja Suomi sai vastineeksi Petsamon. Syksyllä 1939 Neuvostoliitto tarjosi aluevaatimustensa vastineeksi Suomelle Repolasta ja Porajärveltä 5 525 neliökilometrin suuruista aluetta. Repola oli vielä suomalaisten miehittämä 1941–1944 jatkosodan aikana.

Repolan kyliä (1929)

Aimolahti, Haukkasaari, Jänissalmi, Kapustavaara, Kiimasvaara, Kimovaara, Kipo, Kolvasjärvi, Korhu, Koroli, Koroppi, Lentiera, Leveäniemi, Lukkasenvaara, Luovutsaari, Lusma, Mokkila, Muujärvi, Omelie, Pieninkä, Pläkkäjä, Repola, Riikosenniemi, Roukkula, Saarenpää, Suoverkka, Struna, Suulaansaari, Suuriniemi, Tsolkka, Tunttula, Tuomas, Tuulivaara, Tuuseni, Viitaranta, Virta, Vuosniemi, Ylä-Kiimasvaara

Aiheesta muualla

- [http://www.repola-seura.org/ Repola-Seura ry.] Luokka:Karjalan tasavalta Luokka:Venäjän Karjalan seutukunnat

Aunus

:Aunus on myös aunuksen kieli. ---- Aunus (myös Aunuksenkaupunki ja Aunuksenlinna, karjalan kielellä Anus, venäjäksi Олонец, Olonets) on kaupunki Karjalan tasavallassa. Aunus on yksi Pohjois-Venäjän vanhimmista kaupungeista, se sai kaupunkioikeudet puisen linnan rakennuksen jälkeen 1649. Ensimmäiset kirjalliset maininnat ovat jo vuodelta 1137. Itse kaupunki Aunuksenlinna sijaitsee Olongajoen ja Mägräjoen yhtymäkohdssa lähellä Laatokan rantaa. Aunuksella on Venäjällä "historiallinen kaupunki" -status. Kaupungissa on nykyisin 11 400 asukasta, joista noin 60 % on karjalaisia ja lisäksi kymmenkunta prosenttia suomenkielisiä. Aunus on maatalousvaltaisen seudun keskus. Sen sivukylässä Alavoisissa (venäjäksi Ильинский, Iljinski) harjoitetaan sahateollisuutta. Itse kaupungissa on muun muassa historiallinen museo, taidemuseo, hotelli ja urheilukoulu. Kaupungin ympäristöön on viime aikoina ilmaantunut runsasti pietarilaisten uusrikkaiden kesämökkejä. Aunuksella on ystävyystoimintaa Mikkelin seudulle sekä Keski-Kainuuseen, erityisesti Ristijärvelle ja Hyrynsalmelle. Aunus on myös samannimisen piirin keskus, piirissä asuu 29 300 asukasta ja sen pinta-ala on 3 988 km². 90 % pinta-alasta on metsää ja suota. Piiriin kuuluvat myös ammoiset Riipushkalan, Njekkulan, Kotkatjärven, Nurmoilan ja Viteleen alueet. Piiri rajoittuu lännessä vanhaan Salmin pitäjään Suomen puolella ja idässä vepsäläisalueisiin luettavaan Lotinapeltoon.

Aunuksen piirin kyliä

Aunus, Alavoinen (Aleksala), Bolshakovo, Gerpelya, Eroyla, Tuulos (Tuloksa), Vitele (Vidlitsa), Nurmoila (Nurmoyla), Kotsila (Ilinskiy), Kotkatjärvi (Kotkozero), Keskotjärvi (Keskozero), Kinalahti, Kuksumäki (Kukshegory), Ryskala, Pultsoila (Putilitsa), Tuuksa, Kuujärvi (Mihailovskaja), Tuosla (Tashkenitsy), Tihverä (Tigvera), Tenhunselkä (Tenguselga) Kuittinen (Kuytezha), Mäkriä eli Nekkula (Megrega), Mäkriänjärvi (Megrozero), Pizi (Obža), Riipuskala (Rypuškalitsy), Haapanan majakka, Niiniselkä, Saarimäki (Sarmagi), Vahjärvi (Vagvozero), Ulvana (Ulvani), Kovera, Sedoksa, Novinka, Rajakontu

Historiaa

Riipuskala Kerrotaan, että tsaari Pietari Suuri matkustaessaan Karjalassa reellä heräsi kolmesti peräjälkeen ja kysyi retkueen sijaintia. Hänelle vastattiin: "Aunuksessa". Tsaari lopulta totesi: "Aunus on varmasti Venäjän suurin kaupunki." Vuonna 1919 suomalainen vapaaehtoisjoukko tunkeutui suur-Suomi-aatteen siivittämänä Itä-Karjalaan. Tämä vapaaehtoinen sotilasjoukko tunnetaan nimellä Aunuksen retkikunta. Seuraavan kerran suomalaiset valtasivat Aunuksen 5. syyskuuta 1941 ja pysyivät siellä kesään 1944 saakka, jolloin suomalaiset joukot joutuivat palaamaan Karjalan Kannaksen taisteluihin. Itä-Karjala oli sotilashallinnon alaisuudessa ja hallinnon aikana kouluissa aloitettiin uudelleen suomen ja karjalan kielen opetus. Suomalaisten päämaja oli Nurmoilan kylässä hieman kaupungista pohjoiseen.

Hanhien pyynti

Nykyisin Aunuksen alueella hanhien joukkometsästys on suosittu jokakeväinen harrastus. Hanhia ammutaan pelloilla metsästys-, ja sotilasaseilla, eikä toimintaan kysellä lupaa. Pelloille ei saa mennä ilman maanomistajien lupaa, mutta joitakin peltoja voi vuokrata tähän tarkoitukseen. Mukana kuolee paljon muidenkin lintulajien edustajia, ja useat linnut vammautuvat huolimattomasti tähdätyistä luodeista ja hauleista. Hanhia tapetaan myös laittomasti ansoilla.

Katso myös

- Aunuksenkarjalan kieli
- Aunuksen Karjala

Linkkejä

- [http://www.yle.fi/mikaeli/arkisto/tutkimus/aunus/historiaa.htm Aunuksen historiaa ja nykypäivää] Luokka:Karjalan tasavalta Luokka:Venäjän kaupungit

Karjalan tasavalta

Karjalan tasavalta (venäjäksi Респу́блика Каре́лия, Respublika Karelija, karjalaksi Karjalan Tazavalla) on Venäjän federaation subjekti. Sen pääkaupunki on Petroskoi (venäjäksi Петрозаво́дск; Petrozavodsk). Karjalan tasavallat rajanaapurit ovat Leningradin alue, Vologdan alue, Arkangelin alue, Murmanskin alue ja Suomi. Tasavalta sijaitsee Laatokan, Äänisen ja Vienanmeren rannalla.

Historia

Karjalasta on taisteltu historian aikana useita kertoja idän ja lännen välillä. Vuonna 1323 Ruotsi ja Novgorodin ruhtinaskunta jakoivat Karjalan keskenään Pähkinäsaaren rauhassa, kunnes Ruotsi menetti Karjalan lopullisesti Venäjälle 1700-luvulla. 20. toukokuuta 1784 perustettiin ensimmäinen Karjalan tasavallan edeltäjä, Aunuksen lääni. Tarton rauhansopimuksen mukaan suomalaiset lopettaisivat vaatimuksensa Itä-Karjalan alueeseen, jos venäläiset järjestävät kansallisen hallinnon Itä-Karjalaan. 8. kesäkuuta 1920 perustettiin Karjalan Työväenkommuuni, monien heimosotien ja Neuvostoliiton perustamisen jälkeen vuonna 1923 muodostettiin Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, josta 1940 tehtiin Karjalais-suomalainen SNT, kun siihen yhdistettiin Suomen Talvisodassa menettämät alueet. Jatkosodan aikana Suomi miehitti osia Karjalasta, mutta joutui perääntymään 1944. Sodan jälkeen Karjalan kannas irrotettiin Karjalais-Suomalaisesta neuvostotasavallasta ja liitettiin Leningradin alueeseen. Karjalasta tuli jälleen 1956 Karjalan ASNT Venäjän SFNT:n osana. Autonominen Karjalan tasavalta perustettiin Neuvostoliiton hajottua 13. marraskuuta 1991.

Maantiede

Karjalan tasavallalla on 630 kilometriä rantaviivaa Vienanmerelle ja lännessä sillä on noin 700 kilometriä rajaa Suomen kanssa. Karjalassa on 27 000 jokea ja 60 000 järveä. Laatokka ja Ääninen ovat Euroopan suurimmat järvet. Suurin osa tasavallasta on valtion omistuksessa olevaa metsää, 148 000 neliökilometriä eli 85 prosenttia pinta-alasta. Puun kokonaismääräksi on arvioitu 807 miljoonaa kuutiometriä. Karjalasta löytyy viittäkymmentä kaivannaista. Maantieteellisesti Karjalan tasavalta jakaantuu pohjoiseen Vienan Karjalaan ja eteläiseen Aunuksen Karjalaan. Lisäksi Karjalan tasavaltaan on liitetty Suomen Neuvostoliitolle menettämät Laatokan Karjala ja Sallan-Kuusamon alueen eteläosa.

Väestö

Väestöjakauma

Asukkaista suurin osa, 73 prosenttia, on venäläisiä, mutta karjalaiset ovat suurin, 11-prosenttinen, vähemmistö. Muut ryhmät: valkovenäläisiä - 7 %, ukrainalaisia - 3,6 %, suomalaisia - 2,3%, vepsäläisiä - 0,8 %. Asutus ei ole jakautunut tasaisesti. Esimerkiksi joissakin Vienan alueilla karjalan kieltä puhuu melkein sata prosenttia väestöstä. Myös Aunuksen väestöstä kuusikymmentä prosenttia puhuu livvin kieltä, joka eroaa huomattavasti Vienan Karjalassa puhutusta kielestä. Aunus ympäristöineen on kieleltään Karjalan tasavallan karjalaisinta aluetta. Kaupunkien venäläisasutus on suuri ja se nostaa venäjänkieliset enemmistöksi. Maaseutu on osaksi karjalaista ja suomalaista. Lisäksi asukkaina on muita slaaveja, entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneita ja pieni vepsäläisvähemmistö. Neuvostoliiton venäläistämispolitiikka on vaikuttanut karjalaisten halukuuteen tunnustaa kansallisuutensa.

Kaupunkien asukasluvut

Karjalan tasavallan kaupunkien asukasluvut 1. tammikuuta 2004:
- Petroskoi (Петрозаводск) – 266 200
- Kontupohja (Кондопога) – 34 500
- Sekee (Сегежа) – 33 900
- Kostamus (Костомукша) – 29 700
- Sortavala (Сортавала) – 20 700
- Karhumäki (Медвежьегорск) – 16 800
- Kemi (Кемь) – 14 300
- Pitkäranta (Питкяранта) – 13 200
- Sorokka (Беломорск) – 12 800
- Suojärvi (Суоярви) – 11 600
- Pudas (Пудож) – 10 400
- Aunus (Олонец) – 10 000
- Lahdenpohja (Лахденпохья) – 8 600

Kielipolitiikka

Karjalan kielen hajanaisuuden, eri murteiden ja jopa eri kieliksi laskettavien varianttien vuoksi yhteisen kirjakielen luomisessa ei ole onnistuttu, ja vuonna 1998 laki karjalan kielen virallistamisesta hylättiin täpärästi. Venäjän federaation laki vuodelta 2004 takaa oikeuden "karjalan, vepsän ja suomen kielen vapaaseen valintaan ja käyttämiseen kanssakäymisessä, kasvatuksessa, opetuksessa ja luomistyössä". Venäjänkieliset ovat selkeänä enemmistönä tasavallassa 73 prosentin osuudellaan, kun karjalan kieltä puhuvia on Karjalan tasavallassa nykyään noin 79 000. Suomea puhuvia on tietolähteestä riippuen 15 000-24 000, ja vepsän taitajia 6 000. Karjalan tasavallassa karjalan kieltä opiskelee noin 2 000-3 000 lasta, ja suomea noin 10 000, joten tasavallassa on käyty keskustelua suomen kielen käytön lisäämisestä, karjalan rinnalla tai jopa sen kustannuksella.

Hallinnollinen jako

Pääartikkeli Karjalan tasavallan hallinnollinen jako Karjalan tasavalta on jaettu 15 piiriin, yhteen kansalliseen piiriin ja kolmeen kaupunkialueeseen. Piirit:
- Sorokan piiri (Belomorsk) (Беломорский район)
- Kalevalan kansallinen piiri (Uhtua) (Калевальский Национальный район)
- Kemin piiri (Кемский район)
- Kontupohjan piiri (Кондопожский район; Kondupohju)
- Lahdenpohjan piiri (Лахденпохский район)
- Louhen piiri (Лоухский район)
- Karhumäen piiri (Medveškä/Karhumägi; Медвежьегорский район)
- Mujejärven piiri (Муезерский район; Mujehd'ärvi)
- Aunuksen piiri (Олонецкий район; Olonetški, Anus)
- Pitkärannan piiri (Питкярантский район)
- Äänisenranta (Прионежский район; Prionežski)
- Prääsän piiri (Пряжинский район; Prjažinski, Prääzä)
- Pudaksen piiri (Пудожский район; Pudožki, Puudos)
- Sekeen piiri (Сегежский район; Segeža)
- Suojärven piiri (Суоярвский район) Kansallinen volosti:
- Vepsän kansallinen volosti (Вепсская национальная волость) Kaupunkialueet:
- Petroskoi (Петрозаводск)
- Kostamus (Костомукша)
- Sortavala (Сортавала)

Aiheesta muualla

- [http://gov.karelia.ru/gov/index_f.html Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin (suomeksi)]
- [http://www.karelia.ru/psu/index_f.html Petroskoin yliopisto] Luokka:Entiset neuvostotasavallat Luokka:Entiset autonomiset sosialistiset neuvostotasavallat Luokka:Karjala Luokka:Karjalan tasavalta Luokka:Venäjä ko:카렐리야 공화국 ja:カレリア共和国

Suomi

Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.

Historia

:Pääartikkeli: Suomen historia Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina. Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä. Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917. Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä. Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.

Hallinto ja politiikka

:Pääartikkeli: Suomen politiikka Suomen politiikka Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä. Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin. Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.

Valtion aluehallinto

:Pääartikkeli: Suomen läänit Suomen läänit Suomen läänit Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi. Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.

Paikallishallinto

: Pääartikkeli: Suomen kunnat Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen. Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.

Paikallinen aluehallinto

: Pääartikkeli: Suomen maakunnat Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein. Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä. Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.

Maantiede

:Pääartikkeli: Suomen maantiede

Metsät

Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.

Vesistöt

Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne. Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.

Maastonmuodot

Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.

Talous

Haltitunturi Pääartikkeli: Suomen talous Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi. Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.

Matkailu

Yhdysvallat Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.

Väestö

Pääartikkeli: Suomen väestö Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.

Etniset ryhmät

- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 % :Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä

Maahanmuutto ja maastamuutto

Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

Väestön kielet

Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5 % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin. Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää: (lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])

Uskonnot

Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan. Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

Terveys

Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.

Koulutus

Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua. Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.

Kulttuuri

Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi. Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia. savolaiset]]

Urheilu

Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo. 1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.

Kirjallisuus

jalkapalloilijoista :Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.

Musiikki

:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.

Taide

:Pääartikkeli: Suomen taide Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.

Juhlapäivät

Katso myös

- Liikenne Suomessa
- Luettelo suomalaisista
- Luettelo suomalaisista yhtyeistä
- Puolustusvoimat
- Suomalainen keittiö
- Suomalaiset eurokolikot
- Suomen Rajavartiolaitos
- Suomi-neito

Aiheesta muualla

- [http://agricola.utu.fi/ Agricola – Suomen historiaverkko]
- [http://www.defmin.fi/ Puolustusministeriö]
- [http://www3.intermin.fi/PPA/PPA Suomi-tietokanta]
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Suomi Google Mapsissa]

Lähteet

- [http://www.stat.fi/ Tilastokeskus] Luokka:Suomi ms:Finland zh-min-nan:Suomi [[got:

Lieksa

Lieksa on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Karjalan maakunnassa, Itä-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 14 985 ihmistä ja sen pinta-ala on 4067,72 km², josta 642,94 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 4,28 asukasta/km².

Kylät

Hattusaari, Hattuvaara, Höntönvaara, Hörhö, Jaakonvaara, Kitsinvaara, Koli, Kontiovaara, Kuorajärvi, Kylänlahti, Louhivaara, Mätäsvaara, Nurmijärvi, Ohtavaara, Pankakoski, Pankajärvi, Puso, Romppala, Ruunaa, Savijärvi, Siikavaara, Sikovaara, Sokojärvi, Uusikylä, Varpanen, Vieki, Viensuu, Vuonislahti

Linkkejä

- [http://www.lieksa.fi Lieksan kotisivut]
- Kirsikoti, kehitysvammaisten taiteilijoiden yhteisö Lieksassa Luokka:Lieksa

Neliökilometri

Neliökilometri (lyhenne km²) on pinta-alan yksikkö. Yksi neliökilometri on 1000 metriä × 1000 metriä eli 1 000 000 neliömetriä tai hehtaareina ilmaisten 100 hehtaaria. Luokka:Pinta-alayksiköt

Karjalaiset

Karjalaiset ovat joukko itämerensuomalaisia väestöjä, jotka historian saatossa ovat jakautuneet kahteen toisistaan erilliseen ryhmään. Suomen karjalainen heimo katsotaan osaksi suomalaista kansaa. Venäjällä asuvat karjalaiset puolestaan ovat oma erillinen kansansa. Saman nimen käyttäminen kahdesta erillisestä ihmisryhmästä aiheuttaa toistuvasti väärinkäsityksiä. Merkittävä karjalaishaarat toisistaan erottava tekijä on kautta aikain ollut uskonto: Venäjän karjalaiset ovat ortodokseja ja Suomen karjalaiset joitakin pohjoiskarjalaisia lukuun ottamatta luterilaisia. Karjalaiset eivät ole koskaan muodostaneet yhtenäistä kansaa tai valtiota, vaan he ovat eläneet erillisinä yksiköinä mm. Karjalankannaksella, Viipurinlahden ympäristössä, Laatokan pohjoisrannalla ja Äänisen ympäristössä, mutta aikoinaan myös Savossa, Vienan rannoilla ja jopa Pohjanmaalla. Venäläiset kronikat mainitsevat Karjalan ja karjalaiset (korela) ensimmäistä kertaa omana, muista suomalaisista erillisenä kansana vuonna 1143, kun karjalaisten kerrotaan hyökänneen merta pitkin länsisuomalaisia (jem) vastaan.

Venäjän karjalaiset

1143 Karjalaiset ovat itämerensuomalainen, pääasiassa ortodoksinen kansa, jolla on oma kieli, historia ja kansallinen kulttuuri. Näihin niin kutsutuihin itäkarjalaisiin lukeutuvat seuraavat Venäjän federaation alueella asuvat pienet väestöryhmät:
- Karjalan tasavaltaan kuuluvissa Vienan Karjalassa ja Aunuksen Karjalassa asuvat itäkarjalaiset
- Tverin alueen Tverin Karjalan Tverin karjalaiset
- Valdain ja Tihvinän Novgorodin karjalaiset
- Inkerissä asuvat inkerikot, joita joskus pidetään omana erillisenä kansanaan. Ennen vuotta 1939 karjalaisia asui myös Suomeen kuuluneella Raja-Karjalan alueella. Suomen puolella lisäksi Kainuussa, Suomussalmella itärajan läheisyydessä sijaitsee muutamia vienalaiskyliä, joissa asuu vielä joitakin vanhoja karjalankielisiä ihmisiä. Vuonna 1989 kansallisuudeltaan karjalaisiksi ilmoittautuvia henkilöitä oli Venäjän federaatiossa 131 000. Näistä noin puolet puhui äidinkielenään karjalaa. Nykyaikaan tultaessa venäjänkielisten osuus on kasvanut, uudet sukupolvet ovat lähes poikkeuksetta venäjänkielisiä. Jos sama kehitys jatkuu, on karjalan kieli vaarassa kadota kokonaan jo lähitulevaisuudessa. Itämerensuomalainen karjalan kieli on suomen läheisin sukulaiskieli. Vienankarjalaa on suomalaisen helppo ymmärtää, se on melkein kuin suomen itämurretta, mutta livvi eli aunus tuottaa jo vaikeuksia. Tverinkarjalaa ymmärtää enää vain paikoin. Tämä karjalan kielen monenkirjavuus ja eri murteet, jotka nykyään lasketaan usein omiksi kielikseen, onkin nähty syyksi sille, ettei karjalan kielelle ole onnistuttu luomaan yhtenäistä kirjakieltä. Osittain tämän takia karjalan kielellä ei ole myöskään virallista asemaa Karjalan tasavallassa.

Suomen karjalaiset

Karjalaisiksi kutsutaan Suomen kansaan kuuluvaa heimoa, jonka kotiseutua olivat Suomelle kuuluneet Karjalan maakunnat eli ennen toista maailmansotaa Viipurin ja Käkisalmen läänit. Alueluovutusten jälkeen näistä lääneistä jäi Suomelle nykyisten Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan maakuntien alue. Kun Suomessa puhutaan karjalaisista, käytetään sanaa useimmiten juuri tässä merkityksessä. Tällöin karjalaisiksi kutsutaan Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan asukkaita sekä luovutetun Karjalan alueilta evakkoon lähteneitä karjalaisia. Evakkojen kaikkialle Suomeen asuttamisen vuoksi karjalaiset ovat levittäytyneet laajalle. Monilla suomalaisilla on karjalaiset juuret. Evakkokarjalaiset joutuivat kärsimään kulttuurieroihin liitytyvistä ennakkoluuloista. Vielä 1980-luvulla tiedetään evakkoja ja heidän jälkeläisiään haukutun ryssiksi. Karjalaiset ovat muita Suomen "heimoja" enemmän pyrkineen säilyttämään omaleimaisuutensa. Tämä on johtunut paljolti siitä, että heiltä katkaistiin yhteys omaan maahansa. Karjalan Liitto on suurin tätä edistävä karjalaisjärjestö. Suomen Etelä-Karjalan maakunnassa puhuttava kieli katsotaan olevan suomen kaakkoismurteita, ja Pohjois-Karjalassa puhutaan murretutkijoiden mukaan suomen kielen savolaismurteita. Tämä murre on levinnyt evokkojen mukana myös muualle Suomeen. Suomen lähialueilla puhutulla karjalan kielellä sekä suomen savolais- ja kaakkoismurteilla on monia yhteisiä piirteitä, joita ei suomen läntisissä murteissa esiinny.

Kuuluisia karjalaisia

- Martti Ahtisaari
- Kim Borg
- Gustav Hägglund
- Max Jakobson
- Toivo Kärki
- Arvi Lind
- Erkki Melartin
- Olavi Paavolainen, myös merkittävä karjalaisromantikko
- Lauri Kristian Relander
- Kaija Saariaho
- Aulis Sallinen
- Edith Södergran
- Martti Talvela
- Riitta Uosukainen
- Matti Vanhanen
- Johannes Virolainen

Karjalaisiin liittyviä stereotypioita

Karjalaisten on sanottu olevan eläväisiä, iloisia ja musikaalisia. Tämä stereotypia yleistyi 1800-luvun puolivälissä. Historiantutkija Heikki Ylikankaan mukaan karjalaisia oli aiemmin pidetty kyräilevinä ja vihamielisinä. Kaarlo Hännisen "Kansakoulun maantieto ja kotiseutuoppi yksiopettajaisia kouluja varten" vuodelta 1929 sanoo karjalaisista seuraavaa: "Karjalainen on solakkavartaloinen ja pitempi. Silmät ovat tummemmat, tukka tavallisesti ruskea ja usein kihara. Luonteeltaan karjalainen on reipas, puhelias ja toimelias. Hänellä ei kuitenkaan ole hämäläisen sitkeyttä töissään. Se nähdään varsinkin siinä, että hänellä ei ole maanviljelykseen niin suurta halua kuin hämäläisillä. Sen sijaan tekee hän mielellään kauppaa. Karjalainen rakastaa laulua ja soittoa."

Karjalan asutuksen historia

Karjalassa on ollut ihmisasutusta jo 10 000 vuoden ajan. Arkeologisten löytöjen määrä kasvoi hitaasti muinaisten itämerensuomalaisten heimojen, saamelaisten ja skandinaavien muuttoliikkeiden seurauksena 500-luvulta lähtien. Viikinki- ja ristiretkiajalla Laatokan ja Äänisen rannoilla on jo voimakkaita asutuksen jälkiä. Korela eli Käkisalmi vakiintui keskukseksi. Asutuksen uskotaan muodostuneen Laatokan alueen alkuperäisväestöstä, jonka keskuuteen oli 700-luvulta lopulta lähtien ehkä siirtynyt länsisuomalaista uudisasutusta. Kielitieteilijöiden mukaan Laatokan alueella puhuttiin näihin aikoihin (rautakaudella) "itäkantasuomea" eli "muinaiskarjalaa", josta sekä karjalan kielen että suomen kielen karjalais- ja savolaismurteiden katsotaan kehittyneen.

Idän ja lännen välissä

Suomi ja Karjala joutuivat 1000-luvulta alkaen kahden valtapiirin, germaanis-katolisen ja slaavilais-ortodoksisen väliin. Karjalaiset näyttävät jo 1100-luvulta pääosin liittyneen ortodoksiseen valtapiiriin, mistä kertovat hyökkäys Hämeeseen ja (väitetty) Sigtunan hävitys vuonna 1187. 1200-luvulla ruotsalaiset ja novgorodilaiset kilpailivat Suomen hallinnasta. Ruotsin tuella katolinen usko ja suomalainen asutus etenivät pohjoiseen ja itään päin. Karjalankannas omaksui katolisen uskon ja siellä puhuttu kieli sai vaikutteita suomen länsimurteista. Vuonna 1293 Ruotsi perusti Viipurin linnan. Novgorodin valta ja ortodoksinen usko levisivät suunnilleen samaan tahtiin pohjoisempana, Käkisalmen ympäristössä. Karjalan jako vahvistettiin Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323. 1100- ja 1200-luvuilla lähtien karjalainen asutus oli levinnyt Laatokan rannoilta Pohjois-Pohjanmaalle saakka. Keskiajan kuluessa länsisuomalainen uudisasutus kuitenkin syrjäytti karjalaiset monin paikoin. Karjalaisasutuksen painopiste keskittyi enemmän Vienanmeren rantojen suunnalle. Vuonna 1473 Ruotsi rakennutti Olavinlinnan ja 1500-luvun alkupuoli olikin Ruotsin ja venäläisten välillä rauhan aikaa, vaikka rajariitoja olikin. Ne kärjistyivät kuitenkin vasta vuonna 1555 Karjalankannaksella Kustaa Vaasan sotaan, joka ennen pitkää johti suursotaan Baltiassa.

Ruotsin suurvallan aika

1600-luvulla Venäjän valtaistuimen sisäiset kiistat johtivat sekasortoon, ja se joutui pyytämään Ruotsia apuun, mikä ei auttanut. Palkkioksi Ruotsille oli luvattu Laatokan Karjala, jonka se valtasi ja sai itselleen Stolbovan rauhassa 1617. Ruotsi ryhtyi käännyttämään ortodoksista väestöä luterilaiseksi ja verottamaan ankarasti. Suurin osa ihmisistä pakeni Venäjän puolelle, Tverin alueelle. Tästä syntyi Tverin Karjala, jossa on yhä karjalaista asutusta ja mm. oma karjalan kirjakieli. Ruotsin puolelle jäänyt väestö kääntyi luterilaisiksi ja pakolaisten tilalle siirrettiin uutta väestöä, nykyisten inkeriläisten kantaisiä. Suuressa Pohjan sodassa Ruotsi menetti Laatokan Karjalan ja Viipurin. Se yritti vallata alueita takaisin, mutta Turun rauhassa 1743 raja siirtyi vielä lisää länteen päin ja Savonlinnakin jäi venäläisille. Venäjään liitetystä alueesta muodostui Vanhan Suomen kuvernementti, joka säilytti entiset lakinsa ja uskontonsa.

Venäjän kruunun alla

Vuonna 1809 koko Suomi liitettiin Venäjään, ja siihen liitettiin Vanhasta Suomesta Viipurin lääni, joka yhdessä Pohjois-Karjalan kanssa muodosti Suomen Karjalan vuosina 1812–1940. Venäjän Karjalaan sisältyivät Viena ja Aunus ja sen keskukseksi vakiintui 1703 perustettu Äänisen rannoilla sijaitseva Petroskoi. Elias Lönnrot keräsi suurimman osan Kalevalan runoista Pohjois- ja Vienan Karjalasta. Suomessa vallitsi Karjala-innostus, joka synnytti karelianismina tunnetun taidesuuntauksen.

Suur-Suomi -haaveita puolin ja toisin

Tarton rauhassa vuonna 1920 määriteltiin itsenäisen Suomen rajat. Venäjän sisällissodan vuoksi myös Vienan ja Aunuksen karjalaisilla oli pyrkimyksiä itsenäistyä tai liittyä Suomeen (katso: Itäkarjalaisten kansannousu). Suomessakin virisi Suur-Suomi-ajatus, jossa Venäjän karjalaiset alueet liitettäisiin osaksi Suomea, mutta joitakin vapaaehtoisia retkikuntia lukuun ottamatta suunnitelma jäi vielä tuolloin ajatuksen tasolle. Venäjän puoleisista alueista muodostettiin vuonna 1923 Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvostotasavalta. Muuttoliikkeen ja väestönsiirtojen seurauksena alue venäläistyi huomattavissa määrin.

Siirtokarjalaiset

Talvisodassa Suomi menetti Karjalankannaksen ja Laatokan Karjalan, joiden asukkaat joutuivat evakkoon. Karjalaiset kunnat ja seurakunnat perustivat Karjalan Liiton, karjalaisten etujärjestön. Jatkosodassa suomalaiset valtasivat menetetyt alueet takaisin ja evakot palasivat kotiseuduilleen. Suomalaiset myös pyrkivät Mannerheimin johdolla heimoaatteen nimissä vapauttamaan Neuvostoliiton karjalaiset ja liittämään luovutetut alueet Suomeen, mikä tehtiinkin. Jatkosodan rauhanehdoissa raja palautettiin taas vuoden 1940 linjalle ja noin 407 000 Suomen karjalaista menetti kotinsa uudelleen. Vuosina 1946–1948 evakot asutettiin muualle Suomeen. Siirtokarjalaisten traaginen kohtalo ja koti-ikävä sai heidät pitämään karjalaista kulttuuriaan ja heimoidentiteettiään yllä. Vuonna 1960 perustettu Pohjois-Karjalan lääni kohensi maakunnan kehitysnäkymiä. Pohjois-Karjalassa korostettiin karjalaista kalevalasita ja ortodoksista perintöä. Viipurin läänin rippeistä muodostettiin Kymen lääni,johon kuuluivat Etelä-Karjala ja Kymenlaakso.Etelä-Karjalassa pidettiin yllä Viipurin ja Kannaksen kulttuuriperintöä.

Suljetuista rajoista lähialueyhteistyöhön

Sodan jälkeen karjalaisia evakkoja ei juuri päästetty käymään luovutetuille alueille ja vielä nykyäänkin Suomenlahden ulkosaarille pääsyä rajoitetaan. Neuvostoliiton hajottua rajat avautuivat ja se avasi matkailun alueille. Nykyaikana pakkoluovutettu Karjala, Suomen karjalaisen heimon kotiseutu, on Neuvostoliiton jäljiltä surkeassa tilassa, infrastruktuuri täysin rappeutunutta ja ympäristöasiat hoidettu leväperäisesti. Neuvostoliiton hajoaminen ja rajojen avautuminen on synnyttänyt Suomen ja Venäjän Karjaloiden kesken lähialueyhteistyötä ja mm. suomalainen Juminkeko-säätiö pyrkii ylläpitämään itäkarjalaista kulttuuria runonlaulajineen ja kylineen. Myös palautuskeskustelu lisääntyi hajoamisen jälkeen.

Aiheesta muualla

- [http://www.karjalanliitto.fi/ Karjalan Liitto]
- [http://www.yle.fi/teema/karjala/aikajana.php?ajanjakso=historia Aikajana - Karjalan historia]
- [http://www.kotus.fi/verkkojulkaisut/julk129/karjala_sisalto.shtml Karjala - kieli, murre ja paikka]
- [http://www.ugri.net/020/htm/ Karjalaisten historiaa, identiteettiä ja kulttuurimaisemaa]
- [http://www.karjalainen.fi/cgi-bin/vk?Newsp=karj&Date=010122&Depa=kotimaa&Model=index.html Karjalainen: Katanandov: "Karjalaisilta ei ole koskaan kielletty omaa kieltä ja kulttuuria"] Luokka:Etniset ryhmät Luokka:Karjala Luokka:Itämerensuomalaiset kansat Luokka:Suomen historia ko:카랼라인

1800-luku

Tärkeitä tapahtumia

- 1803–1815: Napoleonin sodat, Napoleon valloittaa suuren osan Eurooppaa.
- 1809: Aleksanteri I liittää Suomen Venäjään.
- 1815: Wienin kongressi
- Orjuus päättyy Britannian siirtomaissa ja Amerikassa.
- Viktoriaaninen aika 1837–1901: Yhdistynyt Kuningaskunta on Euroopan johtava mahti.
- Kiinan oopiumsodat (ensimmäinen 1840 ja toinen 1856) johtivat Kiinan heikentymiseen
- 1848: Hullu vuosi Euroopassa. Vallankumouksia lähes joka maassa. Karl Marx kirjoittaa Kommunistisen manifestin
- 1854–1856, Krimin sota.
- 1859 Charles Darwin julkaisee teoksensa Lajien synty evoluutiosta.
- 1861–1865 Yhdysvaltain sisällissota
- 1866: Meiji-restauraatio Japanissa
- 1866: Itävalta-Unkari muodostetaan.
- 1869: Suezin kanava avataan.
- 1870–1871: Saksan-Ranskan sota, Saksa yhdistyy Preussin johdolla.
- Italia yhdistyy
- 1877 Belgian kuningas Leopold II ostaa suuren alueen Afrikkaa, josta muodostetaan Kongon vapaavaltio.
- 1898: Yhdysvaltain-Espanjan sota lopettaa Espanjan suurvalta-ajan ja korostaa Yhdysvaltain sotilaallista mahtia Amerikoissa.
- Teollinen vallankumous jatkuu: käyttöön rautatiet, lennätin ja puhelin.
- Muuttoliike Euroopasta Yhdysvaltoihin. Australiasta ja Yhdysvalloista löydetään kultaa.

Merkittäviä henkilöitä

Hallitsijoita

- Aleksanteri I
- Napoleon Bonaparte
- Otto von Bismarck, saksalainen poliitikko
- Giuseppe Garibaldi, Italian yhdistäjä
- Viktoria
- Mutsuhito, Japanin keisari

Poliittisia henkilöitä

- Karl Marx, poliittinen filosofi
- Benjamin Disraeli
- J. V. Snellman

Yhteiskuntatieteilijöitä

- Alfred Marshall, kansantaloustieteilijä
- John Stuart Mill, taloustieteilijä ja filosofi

Tiedemiehiä

- Charles Darwin, biologi
- Gregor Mendel, biologi
- Thomas Alva Edison, keksijä
- Louis Pasteur, biologi
- Henri Becquerel

Keksintöjä

- Auto
- Elokuva
- Höyryveturi ja rautatie
- Lennätin
- Puhelin
- Sähkövalo
- Valokuvaus
- Radio Luokka:1800-luku als:19. Jahrhundert zh-min-nan:19 sè-kí ko:19세기 ja:19世紀 simple:19th century th:คริสต์ศตวรรษที่ 19

Elias Lönnrot

thumb thumb thumb Elias Lönnrot (9. huhtikuuta 1802 – 19. maaliskuuta 1884) oli suomalaiskansallisen nationalismin keskeisiä hahmoja. Lönnrotia voidaan pitää suomen kirjakielen toisena isänä Mikael Agricolan jälkeen. Tämän arvonimen hän ansaitsee ansioistaan Kalevalan kokoajana, Kantelettaren luojana, suomen kielen uudistajana ja sanakirjojen toimittajana. Elias Lönnrot syntyi sammatilaisen räätälin poikana vuonna 1802. Opinhaluinen nuorukainen pääsi ylioppilaaksi vuonna 1822, ja meni opiskelemaan Turun akatemiaan, jossa hänen opiskelutovereitaan olivat mm. Johan Ludvig Runeberg ja Johan Vilhelm Snellman. Vuonna 1828 Lönnrot lähti ensimmäiselle runonkeräysmatkalleen, joka suuntautui Hämeeseen ja Savoon. Matkareitti ulottui kuitenkin Pohjois-Karjalaan ja Valamoon saakka. Retkeltä Lönnrot kirjoitti matkapäiväkirjan nimeltä Vaeltaja (Vandraren), jossa hän kuvaa suomalaisten elintapoja. Palattuaan Helsinkiin Lönnrot kokosi ja julkaisi keruumatkansa saaliista neljä Kantele-vihkoa. Alkuvuonna 1831 perustettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ryhtyi tukemaan Lönnrotin kansanrunouden keruu- ja julkaisutoimintaa. Lääkäriksi valmistuttuaan Lönnrot onnistui 1832 kolmannella keruumatkallaan pääsemään Vienankarjalaan saakka. Kajaanin piirilääkärinä toimiessaan Lönnrot jatkoi keruutoimintaansa, ja merkittävimpiä Kalevalan runojen lähteitä ovat Lönnrotin Vuonnisen kylässä tapaamat Ontrei Malinen ja Vaassila Kieleväinen. Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista ilmestyi kahdessa osassa vuosina 1835 ja 1836. Lönnrot jatkoi edelleen keräysmatkojaan ja Kanteletar ilmestyi kolmena kirjana 1840. Kalevalan toinen, täydennetty painos, ilmestyi vuonna 1849. Kouluopetuksessa ja käännöksissä käytetään tätä jälkimmäistä versiota.

Linkkejä

- [http://www.gutenberg.org/catalog/world/authrec?fk_authors=4153 Elias Lönnrot Gutenberg-projektissa], Lönnrotin teoksia elektronisessa muodossa
- [http://www.finlit.fi/tietopalvelu/elias/el_index.htm SKS: Elias Lönnrot], tietoa Lönnrotin elämästä ja teoksista

Katso myös

- Suuret suomalaiset Lönnrot, Elias Lönnrot, Elias ja:エリアス・リョンロート

Karjalaiset

Venäjän karjalaiset

Suomen karjalaiset

Kuuluisia karjalaisia

Karjalaisiin liittyviä stereotypioita

Karjalan asutuksen historia

Idän ja lännen välissä

Ruotsin suurvallan aika

Venäjän kruunun alla

Suur-Suomi -haaveita puolin ja toisin

Siirtokarjalaiset

Suljetuista rajoista lähialueyhteistyöhön

Aiheesta muualla

1830-luku

Tapahtui vuosikymmenen aikana

- Luokka:1800-luku ja:1830年代

Heimosodat

Tämä on artikkeli suomalaisten retkikuntien osallistumisesta Itä-Karjalan ja Inkerin vapaustaisteluihin. Heimosodilla voidaan tarkoittaa myös Suomen heimojen keskiajalla ja uuden ajan alussa käymiä taisteluita tai yleisesti heimojen kesken käytyjä taisteluita. heimojen Heimosodat olivat aseellisia selkkauksia, joihin suomalaiset vapaaehtoisjoukot ottivat osaa vuosina 1918—1922. Suomen hallitus ei ottanut retkiin osaa. Suomalaisvapaaehtoisia oli selkkauksissa mukana yhteensä noin 9 000. Monia heistä elähdytti Suur-Suomi-aate.
- Vienan retkikunta (1918)
- Muurmannin legioona
- Aunuksen retkikunta (1919)
- Petsamon retket (1918 ja 1920)
- Itäkarjalaisten kansannousu eli metsäsissien kapina (1921–1922)
- Inkeriläisten kansannousu (1919)
- Viron vapaussota (1917—1920) on suomalaisten puolelta laskettu heimosodaksi. Siihen osallistui suomalaisia vapaaehtoisia Pohjan poikien ja I Suomalaisen Vapaajoukon joukoissa.

Katso myös

- Suomen sodat

Kirjallisuutta

- Jussi Niinistö: Heimosotien historia 1918–1922, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2005.
- Jussi Niinistö: Pohjan pojat, Lak-kustannus 1999
- Jouko Vahtola: Suomi suureksi – Viena vapaaksi, Studia Historica Septentrionalia 1989.
- Jouko Vahtola: Nuorukaisten sota. Suomen sotaretki Aunukseen 1919, Otava 1997.
- Jukka Nevakivi: Muurmannin legioona, 1970
- Pekka Nevalainen: Rautaa Inkerin rajoilla, Suomen historiallinen seura 1996
- Armas Eskola: Pojat Vienan saloilla, Karisto 1971
- Vilho Helanen: Suomalaiset viron vapaussodassa, 1921.
- Hans Kalm: Pohjan poikain retki, 1921
- Eero Kuussaari: Heimosodat 1918 - 1922, taistelu Petsamosta Luokka:Suomen poliittinen historia

1918

Tapahtumia

- 27. tammikuuta - Suomen sisällissota alkaa.
- 14. helmikuuta - Neuvosto-Venäjä siirtyi gregoriaaniseen ajanlaskuun, edellinen päivä oli 1. helmikuuta juliaanisen kalenterin mukaan
- 16. helmikuuta - Liettua julistautui itsenäiseksi Saksasta ja Venäjästä
- 24. helmikuuta - Viro julistautuu itsenäiseksi.
- 3. maaliskuuta - Ensimmäinen maailmansota: Saksan keisarikunta, Itävalta-Unkari ja Neuvosto-Venäjä solmivat Brest-Litovskin rauhan. Venäjä vetäytyy sodasta.
- 5. maaliskuuta - Venäjän pääkaupunki siirretään Petrogradista Moskovaan.
- 6. maaliskuuta - Suomen (valkoiset) ilmavoimat perustetaan. Se sai ensimmäisen koneensa ruotsalaiselta Eric von Rosenilta.
- 7. maaliskuuta - Suomi liittoutui Saksan kanssa.
- 21. maaliskuuta - Toinen Sommen taistelu alkaa länsirintamalla.
- 25. maaliskuuta - Valko-Venäjä julistautuu itsenäiseksi.
- 1. huhtikuuta - Royal Air Force perustettiin Britanniassa yhdistämällä Royal Flying Corps ja Royal Naval Air Service.
- 26. toukokuuta - Demokraattinen Georgian tasavalta perustettiin.
- 28. toukokuuta - Armenia sai itsenäisyynsä Osmanien valtakunnasta.
- 1. kesäkuuta - Ensimmäinen maailmansota: Belleaun metsän taistelu alkaa.
- heinäkuu - Venäjän sisällissota: Bolševikit pyrkivät riisumaan Tšekki-slovakilegioonan aseista.
- 1. elokuuta - Brittijoukot miehittävät Arkangelin. Komentaja käsketään tukemaan valkoisia joukkoja.
- 8. elokuuta - Amiensin taistelu, kanadalais- ja australialaisjoukot aloittavat hyökkäyksen Saksan linjoja vastaan. Kenraali Erich Ludendorff kutsuu päivää myöhemmin "Mustaksi päiväksi Saksan armeijalle".
- 30. elokuuta - SR Fanja Kaplan ampuu Leniniä. Petrogradin Tšekan päällikkö murhataan samana päivänä.
- 3. lokakuuta - Keisari nimitti Max von Badenin Saksan kansleriksi.
- 28. lokakuuta - Tšekkoslovakia sai itsenäisyyden Itävalta-Unkarista.
- 3. marraskuuta - Itävalta-Unkari solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa.
- 6. marraskuuta - Uusi Puolan hallitus perusttiin Lublinissa.
- 8. marraskuuta - Saksan armeija veti uskollisuutensa keisarilta.
- 9. marraskuuta - Saksan keisari Wilhelm II luopui kruunusta.
- 11. marraskuuta - Saksa solmii solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa.
- 11. marraskuuta - Itävallan keisari Kaarle I luopui kruunusta.
- 16. marraskuuta - Unkari julistautui itsenäiseksi Itävallasta.
- 18. marraskuuta - Latvia julistautui itsenäiseksi Venäjästä.
- 1. joulukuuta - Islannista tuli autonominen kuningaskunta Tanskan alaisuudessa.
- 1. joulukuuta - Transilvania liittyi Romaniaan liitettyään itseensä maaliskuussa Bessarabian ja Bukovinan.
- 1. joulukuuta - Serbien, kroaatien ja sloveenien kuningaskunta julistettiin perustetuksi (myöhemmin Jugoslavian kuningaskunta).
- 1. joulukuuta - Ruotsissa siirryttiin mies ja ääni -periaatteeseen.
- 27. joulukuuta - Poznańin suurherttuakunnan puolaiset nousevat saksalaisia vastaan liittyäkseen Puolaan.

Suomi

- 27. tammikuuta - Suomen sisällissota alkaa.
- 29. tammikuuta - Tampere punaisten hallintaan Suomen sisällissodassa.
- 31. tammikuuta - Suinulan verilöyly Kangasalla liittyen Suomen sisällissodan tapahtumiin.
- 26. maaliskuuta - Antautumistarjous punaisille Suomen sisällissodassa ennen Tampereen valtausta.
- 6. huhtikuuta - Punainen Tampere hävisi Suomen sisällissodassa ja 11 000 punakaartilaista kerättiin keskustorille.
- 29. huhtikuuta - Viipuri valkoisten hallintaan Suomen sisällissodassa.
- 1. huhtikuuta - Helsinki saatiin vallattua punaisilta Suomen sisällissodassa.
- 1. syyskuuta - Repolan kunta ilmoitti irtautuvansa Venäjästä ja liittyi Suomeen.
- 1. lokakuuta - Hyvinkään yhteiskoulu aloitti toimintansa.
- 9. joulukuuta - Kansallinen Kokoomus perustetaan Suomessa.
- Suomen kommunistinen puolue perustetaan Moskovassa.

Syntyneitä

- 15. tammikuuta - Gamal Abdal Nasser, Egyptin presidentti
- 26. tammikuuta - Nicolae Ceauşescu, Romanian diktaattori
- 26. helmikuuta - Theodore Sturgeon, scifi-kirjailija
- 5. maaliskuuta - James Tobin, ekonomisti (k. 2002)
- 11. toukokuuta - Richard Feynman, fyysikko (k. 1988)
- 14. heinäkuuta - Ingmar Bergman, elokuvaohjaaja
- 18. heinäkuuta - Nelson Mandela, Etelä-Afrikan presidentti, Nobelin rauhanpalkinnon saaja.
- 11. joulukuuta - Aleksandr Solženitsyn, kirjailija
- 25. joulukuuta - Anwar Sadat, Egyptin presidentti (k. 1981)

Kuolleita

- 3. heinäkuuta - Mehmed V, osmanien sulttaani
- 17. heinäkuuta - Keisari Nikolai II ja tsaariperhe (teloitettuna)
- 19. marraskuuta - Joseph Smith Myöhempien aikojen Pyhien Jeesuksen kristuksen kirkon perustaja ms:1918 ko:1918년 ja:1918年 simple:1918 th:พ.ศ. 2461

Bobi Sivén

Hans Håkan Christian Sivén (Bobi Sivén, Ruokolahti

Repola

Historia

Repolan kyliä (1929)

Aiheesta muualla

Aunus

Aunuksen piirin kyliä

Historiaa

Hanhien pyynti

Katso myös

Linkkejä

Karjalan tasavalta

Historia

Maantiede

Väestö

Väestöjakauma

Kaupunkien asukasluvut

Kielipolitiikka

Hallinnollinen jako

Aiheesta muualla

Suomi

Historia

Hallinto ja politiikka

Valtion aluehallinto

Paikallishallinto

Paikallinen aluehallinto

Maantiede

Metsät

Vesistöt

Maastonmuodot

Talous

Matkailu

Väestö

Etniset ryhmät

Maahanmuutto ja maastamuutto

Väestön kielet

Uskonnot

Terveys

Koulutus

Kulttuuri

Urheilu

Kirjallisuus

Musiikki

Taide

Juhlapäivät

Katso myös

Aiheesta muualla

Lähteet

Lieksa

Kylät

Linkkejä

Neliökilometri

Karjalaiset

Venäjän karjalaiset

Suomen karjalaiset

Kuuluisia karjalaisia

Karjalaisiin liittyviä stereotypioita

Karjalan asutuksen historia

Idän ja lännen välissä

Ruotsin suurvallan aika

Venäjän kruunun alla

Suur-Suomi -haaveita puolin ja toisin

Siirtokarjalaiset

Suljetuista rajoista lähialueyhteistyöhön

Aiheesta muualla

1800-luku

Tärkeitä tapahtumia

Merkittäviä henkilöitä

Hallitsijoita

Kirjailijoita

Taiteilijoita

Filosofeja

Poliittisia henkilöitä

Yhteiskuntatieteilijöitä

Tiedemiehiä

Keksintöjä

Elias Lönnrot

Linkkejä

Katso myös

Karjalaiset

Venäjän karjalaiset