:: wikimiki.org ::
| Reykjavík |
Reykjavík
Reykjavík on Islannin pääkaupunki, jossa on asukkaita noin 113 730 (2004). Reykjavík on maailman pohjoisin pääkaupunki, ja talvipäivän seisauksena aurinko paistaa vain 4 tuntia päivässä.
Historia
Ensimmäisen pysyvän asutuksen perusti Islantiin Reykjavíkin tienoille Ingólfur Arnarson vuoden 870 tienoilla. Tapahtuma on kirjattu Landnámabókiin, asutuskirjaan. Nimi Reykjavík tarkoittaa savujen lahtea.
Väestö
870
Reykjavík asukasmäärä on 113 730 (2004). Asukkaista miehiä oli 55 932 ja naisia 57 798. Suur-Reykjavík alueen asukasmäärä on 183 845 (2004). Suur-Reykjavík alueeseen kuuluu kuusi kuntaa jotka ovat:
- Álftanes: 2 024
- Garðabær: 9 036
- Hafnarfjörður: 21 942
- Kópavogur: 25 784
- Mosfellsbær: 6 782
- Seltjarnarnes: 4 547
Asukasmäärän kehitys
Muuta
870]
- Vuonna 1972 Reykjavíkissa järjestettiin šakin maailmanmestaruusottelu, jossa kohtasivat Bobby Fischer ja Boris Spassky.
- Vuonna 1986 Reykjavíkissa kohtasivat yhdysvaltojen presidentti Ronald Reagan ja neuvostoliiton päämies Mihail Gorbatšov neuvotteluiden merkeissä.
Aiheesta muualla
- [http://www.reykjavik.is/ Reykjavíkin virallinen sivusto]
- [http://www.tourist.reykjavik.is/ Reykjavíkin turisti-info]
- [http://wikitravel.org/en/Reykjavik Reykjavik Wikitravelissa]
Luokka:Islannin kaupungit
Luokka:Pääkaupungit
ko:레이캬비크
ja:レイキャヴィーク
simple:Reykjavík
TuntiTunti on SI-järjestelmässä lisäyksikkönä ja sen tunnus on h. Tunnin pituus on 60 minuuttia, 1/24 osa vuorokautta.
: 1 h = 60 min = 3600 s.
Myös t:tä käytetään joskus tunnin lyhenteenä suomen yleiskielessä, mutta h on kansainvälisestä käytetty standardisoitu tunnus yksikölle tunti. Tunnin jakaminen 60 minuuttiin perustuu babylonialaisten käyttämään 60-järjestelmään.
Luokka:Ajan yksiköt
ko:시간 (단위)
ja:時間 (単位)
simple:Hour
870
Tapahtumia
- 28. helmikuuta: Konstantinopolin neljäs kirkolliskokous päättyi
Syntyneitä
-
Kuolleita
-
ko:870년
1972 Tapahtumia
Tammikuu
- 4. tammikuuta - Kurt Waldheimista tuli YK:n pääsihteeri.
- 5. tammikuuta – NASA julkaisi suunnitelman avaruussukkulan kehittämiseksi.
- 9. tammikuuta - RMS Queen Elizabeth tuhoutui tulipalossa Hong Kongin satamassa.
- 22. tammikuuta - Tanska, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta liittyivät EEC:hen.
- 23. tammikuuta - Koko Istanbul asetettiin kotiarestiin 24 tunniksi.
- 30. tammikuuta - Verisunnuntai Pohjois-Irlannissa. Brittiarmeija surmasi 13 katolista marssijaa.
Helmikuu
- 2. helmikuuta - Brittien vastaisia mellakoita Irlannissa. UK:n lähetystö poltettiin Dublinissa.
- 3. helmikuuta - XI talviolympialaiset alkoivat Sapporossa Japanissa. Suomi jäi ensimmäisen kerran ilman kultamitalia.
- 4. helmikuuta – Mariner 9 lähetti valokuvia Marsista.
- 21. helmikuuta – Neuvostoliiton miehittämätön avaruusalus Luna 20 laskeutui Kuuhun tuoden paluumatkallaan näytteitä kuukivistä.
Maaliskuu
- 1. maaliskuuta - Rooman klubi julkaisi raporttinsa "Kasvun rajat".
- 2. maaliskuuta – Pioneer 10 laukaistiin.
- 2. maaliskuuta – Jean-Bedel Bokassasta tuli Keski-Afrikan tasavallan presidentti.
Huhtikuu
- 10. huhtikuuta – USA, Neuvostoliitto ja 70 muuta maata allekirjoittivat biologiset aseet kieltävän sopimuksen.
- 16. huhtikuuta – Apollo 16 laukaistiin.
Toukokuu
- 15. toukokuuta - Alabaman kuvernööri George Wallace ammuttiin Marylandissa.
- 19. toukokuuta - 17 loukkaantui pommi-iskussa Hampurissa; Punainen armeijakunta otti vastuun.
- 24. toukokuuta - Punaisen armeijakunnan pommi-isku tappoi kaksi yhdysvaltalaissotilasta Heidelbergissa.
- 26. toukokuuta - Richard Nixon ja Leonid Brežnev allekirjoittivat SALT I -sopimuksen Moskovassa.
- 30. toukokuuta - Japanin punainen armeija (日本赤軍) tappoi 24 ja haavoitti sataa Lodin lentokentällä Israelissa.
- Kesäkuu - Irak kansallisti maan öljy-yhtiön.
Kesäkuu
- 2. kesäkuuta - Andreas Baader ja muita RAF:n terroristeja pidätettiin Frankfurt am Mainissa.
- 15. kesäkuuta - Ulrike Meinhof ja muita pidätettiin Langenhagenissa.
- 17. kesäkuuta - Watergate-skandaali: viisi valkoisen talon työntekijää pidätettiin murrosta demokraattipuolueen toimistoihin.
- 17. kesäkuuta - Yhdysvallat luovutti Okinawan Japanille.
- 25. kesäkuuta - Juan Perón valittiin Argentiinan presidentiksi.
Heinäkuu
- 18. heinäkuuta - Anwar Sadat karkoitti 20 000 Neuvostoliiton neuvonantajaa Egyptistä.
- 21. heinäkuuta - "Veriperjantai", 20 pommia räjähti Belfastin keskustassa. (kts. IRA)
Elokuu
- 11. elokuuta - Vietnamin sota: viimeiset Yhdysvaltain maajoukot vetäytyivät Etelä-Vietnamista.
- 21. elokuuta – Ensimmäinen kuumailmapallo lensi Alppien yli.
- 26. elokuuta – XX kesäolympialaiset alkoivat Münchenissä Saksassa.
Syyskuu
- 1. syyskuuta - Bobby Fischer voitti Reykjavikissa ensimmäisenä yhdysvaltalaisena šakin maailmanmestaruuden Boris Spasskilta.
- 3. syyskuuta - Lasse Viren voitti 10 000 m:n juoksun ME-ajalla Münchenin olympialaisissa.
- 5.—6. syyskuuta – Münchenin verilöyly: 11 israelilaista urheilijaa kuoli, kun Musta syyskuu valtasi olympiakylän.
- 10. syyskuuta - Lasse Viren voitti 5 000 m:n juoksun ja Pekka Vasala 1500 m:n juoksun Münchenin olympialaisissa.
- 17. syyskuuta - Uganda ilmoitti, että sen alueella on tansanialaisjoukkoja.
- 21. syyskuuta - Filippiinien presidentti Ferdinand Marcos asetti koko maan poikkeustilaan.
Lokakuu
- 13. lokakuuta - Uruguaysta Chileen rugby–joukkueen pelaajia kuljettanut lentokone putosi Andeilla. Heidät löydettiin vasta 20. joulukuuta. Selviytyneet olivat joutuneet syömään törmäyksessä menehtyneiden ruumiita selvitäkseen hengissä.
- 16. lokakuuta - Maailman Luonnonsäätiön (WWF) Suomen osasto perustettiin.
- 29. lokakuuta - Musta syyskuu kaappasi Lufthansan koneen Turkin yllä ja vaati kolmen jäsenensä vapautusta.
Marraskuu
- 17. marraskuuta - Juan Perón palasi maanpaosta Argentiinaan.
Joulukuu
- 21. joulukuuta - Länsi-Saksa ja Itä-Saksa tunnustivat toisensa.
Muuta:
- Kim Il-Sungista tuli Pohjois-Korean presidentti.
- Stephen Hawking joutui pyörätuoliin.
- Ensimmäiset Cray-supertietokoneet valmistuivat.
- Ruotsin pääministeri Olof Palme vertasi Yhdysvaltain pommituksia Vietnamissa natsien hirmutekoihin. Yhdysvallat katkaisi diplomaattisuhteet Ruotsiin.
- Ensimmäinen kotikäyttöön tarkoitettu pelikonsoli Magnavox Odyssey tulee markkinoille.
Syntyneitä
- 17. helmikuuta - Billie Joe Armstrong, Green Dayn laulaja ja kitaristi
- 6. maaliskuuta - Shaquille O'Neal, NBA-koripalloilija
- 17. huhtikuuta - Jennifer Garner, näyttelijätär (Alias)
- 2. toukokuuta - Dwayne Johnson ("The Rock")
- 4. toukokuuta - Mike Dirnt, Green Dayn kitaristi
- 23. toukokuuta - Rubens Barrichello, brasilialainen Formula 1-kuljettaja
- 23. kesäkuuta - Zinedine Zidane, huippujalkapalloilija
- 29. heinäkuuta - Anssi Kela, muusikko
- 6. elokuuta - Geri Halliwell, laulaja (Spice Girls)
- 15. elokuuta - Ben Affleck, näyttelijä
- 30. elokuuta - Cameron Diaz, näyttelijätär
- 21. syyskuuta - Liam Gallagher, rock-muusikko
- 12. lokakuuta - Miia Nuutila, näyttelijä
- 17. lokakuuta - Eminem, rap-artisti / tuottaja
- 9. joulukuuta - Tré Cool, Green Dayn rumpalisti
- 12. joulukuuta - Brandon Teena, Boys Don't Cry-elokuvan käsikirjoituksen päähenkilö
- 19. joulukuuta - Alyssa Milano, näyttelijätär
- 29. joulukuuta - Jude Law, näyttelijä
Kuolleita
- 14. tammikuuta - Frederik IX, Tanskan kuningas
- 27. maaliskuuta - M.C. Escher, taiteilija
- 2. toukokuuta - J. Edgar Hoover, FBI:n johtaja
- 28. toukokuuta - Edward VIII, Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas (luopui vallasta 1936)
- 14. heinäkuuta - Olavi Virta - laulaja
- 26. lokakuuta - Igor Sikorski, ilmailupioneeri
- 23. joulukuuta - Andrei Tupolev, lentokonesuunnittelija
- 26. joulukuuta - Harry S. Truman, Yhdysvaltain presidentti
als:1972
ms:1972
ko:1972년
ja:1972年
simple:1972
th:พ.ศ. 2515
Bobby FischerRobert James "Bobby" Fischer on yhdysvaltalainen šakin maailmanmestari.
Fischer syntyi 9. maaliskuuta 1943 Chicagossa, Yhdysvalloissa ja voitti šakin maailmanmestaruuden 1. syyskuuta 1972 Reykjavikissa Boris Spasskilta. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen lahjakkaimmista šakinpelaajista huolimatta pitkäaikaisesta poissaolostaan itse kilpailuista.
Fischer ei pelannut yhtään julkista ottelua vuoden 1972 MM-ottelun jälkeen ennen joutumistaan puolustamaan mestaruuttaan Anatoli Karpovia vastaan 1975. Fischer ja Maailman shakkiliitto FIDE eivät saaneet sovittua ottelun säännöistä, ja Fischer menetti mestaruutensa ilman ottelua, ja Karpovista tuli maailmanmestari. Tämän jälkeen Fischer vetäytyi šakinpeluusta 20 vuodeksi.
Fischer haastoi jälleen Spasskin uusintaotteluun 1992. Ottelu järjestettiin Udvassa, Jugoslaviassa, joka oli YK:n saarrossa, joka koski myös urheilutapahtumia. Fischer voitti ottelun ja keräsi 3,3 miljoonan dollarin palkinnon. Yhdysvaltain hallitus asetti hänet syytteeseen ja antoi hänestä etsintäkuulutuksen.
Fischer katosi jälleen. Vuonna 1999 hän antoi haastattelun unkarilaisella radioasemalla, joka alkoi hänen vastatessaan kuuntelijoiden kysymyksiin, mutta muuttui pian Fischerin saarnaksi, jossa hän kuvasi itsensä kansainvälisen juutalaissalaliiton uhriksi.
Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen 2001 hän antoi haastattelun pienelle filippiiniläiselle radioasemalle, jossa hän ylisti iskua Yhdysvaltoihin ja ilmoitti palaavansa maahan nähdäkseen sen tuhoutuvan pois. Fischer on sen jälkeen antanut haastattelun Islannissa ja hänen on ilmoitettu asuvan Unkarissa ja Japanissa.
13. heinäkuuta 2004 hänet pidätettiin Naritan kansainvälisellä lentokentällä Japanissa hänen käyttämänsä passin vanhennuttua.
Elokuussa 2004 Fischer ilmoitti naivansa Miyoko Watain, Japanin šakkiliiton puheenjohtajan, jonka kanssa hän oli asunut vuodesta 2000. Hän pyysi myös sisäministeri Colin Powellilta kansalaisuutensa peruuttamista. Japanin oikeusministeriö hylkäsi kuitenkin Fischerin vetoomuksen maahan jäämiseksi ja määräsi hänet karkoitettavaksi. Syyskuussa oikeus kumosi karkoituspäätöksen. Fischer anoi poliittista turvapaikkaa Islannista, jonka hallitus sääti nopeasti poikkeuslain kansalaisuuden ja passin myöntämiseksi hänelle. Näin Fischer pääsi matkustamaan Islantiin.
1970-luvulla Fischerin vaatimuksia mm. MM-ottelun ehdoista pidettiin hulluina, mutta nykyisin hänen ajamansa taloudelliset ja ammattimaiset ottelu- ja turnausehdot ovat arkipäivää maailman huippupelaajien keskuudessa.
Aiheesta muualla
- [http://www.wacklepedia.com/bobby_fischer/bobby_fischer.html Bobby Fischer]
Fischer, Bobby
ja:ロバート・ジェームス・フィッシャー
1986 Tapahtumia
- 1. tammikuuta - Espanja ja Portugali liittyvät Euroopan yhteisöön.
- 1. tammikuuta - Aruba irtautuu Alankomaiden Antilleista ja saa laajennetun autonomian.
- 9. tammikuuta - Hävittyään patenttioikeudenkäynnin Polaroidille, Kodak jättää pikakameravalmistuksen.
- 20. tammikuuta - Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska ilmoittavat aikeista rakentaa Tunneli Englannin kanaalin ali.
- 24. tammikuuta - Voyager 2 avaruusluotain lentää Uranuksen ohi.
- 28. tammikuuta - Avaruussukkula Challenger tuhoutuu onnettomuudessa.
- 29. tammikuuta - Yoweri Kaguta Musevenista tulee Ugandan tasavallan presidentti viisivuotisen itsenäisyyskamppailun jälkeen.
- 5. helmikuuta - Libanonilainen muslimiryhmä kaappaa YK:n helikopterin miehistön ja matkustajat. Joukossa on kaksi suomalaista. Kaappaajat luulevat helikopteria israelilaiseksi.
- 7. helmikuuta - Haitin diktaattori Jean-Claude Duvalier pakenee maasta.
- 9. helmikuuta - Halleyn komeetta ohitti Maan.
- 19. helmikuuta - Neuvostoliitto laukaisee avaruusasema Mirin ensimmäisen modulin.
- 25. helmikuuta - Filippiinien presidentti Ferdinand Marcos pakenee 20 vuoden hallinnon jälkeen, presidentiksi Corazón Aquino.
- 28. helmikuuta - Ruotsin pääministeri Olof Palme ammutaan matkalla teatterista kotiin.
- 8. maaliskuuta - Japanin luotain Suisei lentää Halleyn komeetan ohi, tutkien sen koronaa ja aurinkotuulta.
- 23. maaliskuuta - Suomalainen rahtilaiva Karelia ajaa karille Gotska sandössa Gotlannin edustalla. 6 kuolee.
- 3. huhtikuuta - IBM esittelee ensimmäisen kannettavan tietokoneen, PC Convertiblen.
- 6. huhtikuuta - USA:n sotilaiden keskuudessa suosittu La Belle -disco räjäytetään Länsi-Berliinissä, 3 kuolee ja 230 loukkaantuu. Libyaa pidetään syyllisenä.
- 26. huhtikuuta - Tšernobylin lähellä Ukrainassa V.I. Lenin -ydinvoimalan reaktorissa syttyy grafiittitulipalo, joka aiheuttaa historian vakavimman ydinonnettomuuden. 31 kuolee suoraan onnettomuuden takia, ja suuria määriä radioaktiivisuutta pääsee ympäristöön.
- 26. toukokuuta - Euroopan yhteisö ottaa käyttöön Euroopan lipun.
- 8. kesäkuuta - Entinen YK:n pääsihteeri Kurt Waldheim valitaan Itävallan presidentiksi.
- 23. heinäkuuta - Lontoossa Yorkin herttua, prinssi Andrew menee naimisiin Sarah Fergusonin kanssa.
- 21. elokuuta - Nyos-järvestä Kamerunissa purkautuu kaasua, joka tukehduttaa 2000 ihmistä 20 km:n säteellä.
- 1. syyskuuta - Neuvostoliiton risteilyalus Admiral Nahimov törmää rahtialus Petr Vasevin kanssa Mustallamerellä ja uppoaa, 448 kuolee.
- 5. syyskuuta - Pan Amin lento 73, mukanaan 358 ihmistä, kaapataan Karachin kansainvälisellä lentokentällä.
- 6. syyskuuta - Istanbulissa synagogan räjähdyksessä kuolee 21 juutalaista ja kaksi terroristia. Tekijäksi ilmoittautuu neljä eri arabijärjestöä.
- 7. syyskuuta - Desmond Tutusta tulee Etelä-Afrikan anglikaanikirkon ensimmäinen musta arkkipiispa.
- 7. syyskuuta - Urho Kekkosen hautajaisiin Helsingissä osallistuu arvovieraita neljästäkymmenestä maasta.
- 11. syyskuuta - New Yorkin pörssiromahdus: Dow Jones -indeksi laskee yhden päivän aikana 86,6 pistettä, siihen mennessä suurin koskaan yhden päivän aikana tapahtunut pudotus.
- 7. lokakuuta - Dingo hajoaa virallisesti. Tiedotustilaisuudessa Neumann ja Pepe Laaksonen. Samana päivänä hajoamisesta tiedottaa mm. Tv-uutiset ja Ajankohtainen kakkonen.
- 10. lokakuuta - 7,5 richerin maanjäristys tappaa 1500 San Salvadorssa, El Salvadorssa.
- 11. lokakuuta - Liennytys: Ronald Reagan ja Mihail Gorbatšov tapavat Reykjavikissa. Huippukokous päättyy tuloksettomana.
- 21. lokakuuta - Marshallinsaaret itsenäistyy Yhdysvalloista. Samana päivänä Helsingin metrorata laajenee Itäkeskuksesta Kontulaan.
- 28. lokakuuta - Vapaudenpatsaan satavuotispäivät New York Cityssa.
- 3. marraskuuta - Mikronesia itsenäistyy Yhdysvalloista.
- 3. marraskuuta - Iran-Contra skandaali: Libanonilainen lehti Ash-Shiraa paljastaa Yhdysvaltain myyneen aseita Iraniin vapauttaakseen seitsemän amerikkalaista panttivankia Libanonissa.
- 11. marraskuuta - Sperry Rand ja Burroughs fuusioituvat luoden Unisysin, maailman toiseksi suurimman tietotekniikka-alan yhtiön.
- 25. marraskuuta - USA:n oikeusministeri Edwin Meese paljastaa asemyynnistä saatujen varojen menneen Contra-sisseille Nicaraguassa.
- 6. joulukuuta - Myrsky eteläisillä merialueilla ja lumipyry maan etelä- ja keskiosassa.
- 6. joulukuuta - Erikoispikajuna 57 Lapponia suistui raiteilta Lapualla.
- 23. joulukuuta - Voyager, Burt Rutanin suunnittelema lentokone pilotteina Dick Rutan ja Jeana Yeager, laskeutuu ensimmäiseltä välilaskuttomalta ja tankkauksettomalta maailmanympärilennolta.
Tuntematon päivä
- Naurava kulkuri kappaleen Vesa-Matti Loirin levyttämänä ja esittämänä valittiin vuoden parhaaksi kotimaiseksi jazz-levytykseksi.
Syntyneitä
- Olsenin kaksoset, Mary-Kate Olsen ja Ashley Olsen
- 24. marraskuuta - Mischa Barton, näyttelijä
Kuolleita
- 24. tammikuuta - L. Ron Hubbard, scifi-kirjailija, skientologian perustaja
- 28. tammikuuta - Avaruussukkula Challengerin miehistö: Francis R. Scobee, Michael J. Smith, Judith Resnik, Ellison Onizuka, Ronald McNair, Greg Jarvis, Christa McAuliffe.
- 11. helmikuuta - Frank Herbert, scifi-kirjailija
- 28. helmikuuta - Olof Palme, Ruotsin pääministeri.
- 14. huhtikuuta - Simone de Beauvoir, kirjailija ja feminismin teoreetikko
- 2. toukokuuta - Henri Toivonen, ralliajaja
- 13. kesäkuuta - Benny Goodman, jazz-muusikko
- 18. heinäkuuta - Maiju Gebhard, astiankuivauskaapin keksijä
- 31. elokuuta - Urho Kaleva Kekkonen, Suomen 8. presidentti
- 27. syyskuuta - Cliff Burton, muusikko, Metallican basisti
- 28. joulukuuta - Andrei Tarkovski, ohjaaja
Luokka:1980-luku
Luokka:1986
als:1986
ms:1986
ko:1986년
ja:1986年
simple:1986
th:พ.ศ. 2529
Yhdysvallat
Amerikan yhdysvallat (United States of America, U.S.A.) on liittovaltio Pohjois-Amerikassa, joka sijaitsee pääasiassa Pohjois-Amerikassa. Se koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta, ja sillä on useita maa-alueita. Suomenkielessä siihen viitataan nimillä Yhdysvallat, USA tai Amerikka.
Viime vuosisadalla, etenkin toisen maailmansodan jälkeen, Yhdysvallat on tullut taloudellisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, tieteellisesti, teknologisesti ja kulttuurisesti maailman tärkeimmäksi vaikuttajaksi.
Historia
Yhdysvallat perustettiin 1776 brittiläisten siirtokuntien pohjalle. Yhdysvallat on siitä lähtien kirinyt vanhan emämaansa rinnalle ja 1900-luvun toisen puoliskon kääntyessä jo vähintäänkin saavuttanut mahtavimmat kansakunnat taloudellisesti, poliittisesti ja asevoimilla mitaten. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1991 Yhdysvallat on ainoa olemassaoleva supervalta. Myös yhdysvaltalainen kulttuuri on levinnyt eri muodoissaan maapallon kaikkiin osiin.
Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776 ja tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta 1783. Sitä ennen alkuperäiset 13 osavaltiota, jotka muodostivat Yhdysvallat olivat Ison-Britannian siirtomaita.
Yhdysvallat laajeni Mississippin länsipuolelle ostamalla Ranskalta vuonna 1803 Louisianan alueen. Aluekauppa oli huomattavasti nykyistä Louisianan osavaltiota suurempi, hankitut alueet käsittävät nykyisin 23 % Yhdysvaltain pinta-alasta.
Vuosina 1837—1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Missisippin länsipuolelle. Vuonna 1845 Yhdysvaltoihin yhdistyi Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alue.
Yhdysvaltojen sisällissota käytiin 1861—1865. Siinä mustien orjuuden jatkumista halunneiden etelävaltioiden itsenäistymisyritys tukahdutettiin. Orjuus lakkautettiin kaikkialta Yhdysvalloista 1863. Pohjoisissa osavaltioissa se oli lakkautettu jo aiemmin.
Alaskan alue ostettiin Venäjältä 1867. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanikansojen kanssa käytiin ns. aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890. Puerto Rico ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvaltain hallintaan vuonna 1898 Espanjaa vastaan käydyn sodan tuloksena.
Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan huhtikuussa 1917. Toiseen maailmansotaan Yhdysvallat liittyi joulukuussa 1941 Japanin hyökättyä Pearl Harborin laivastotukikohtaan.
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat oli Neuvostoliiton vastapuolena ns. kylmässä sodassa, johon liittyivät myös Korean sota 1950—1953 ja Vietnamin sota 1964—1975.
Politiikka
Yhdysvallat koostuu 50:stä osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto, liittovaltion lain ylittäessä osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu.
Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Tällä hetkellä presidenttinä toimii republikaanisen puolueen edustaja George W. Bush. Presidentin lisäksi lakiasäätävänä elimenä toimii kaksikamarinen Yhdysvaltain kongressi. Oikeuslaitos on erityisen itsenäinen, ja käyttää myös perustuslakikontrollivaltaa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Kongressin jäsenten kausi on kaksi vuotta edustajainhuoneessa ja kuusi vuotta senaatissa.
Yhdysvalloissa on nykyisellään kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit. Enemmistövaalitavan vuoksi muiden puolueiden pääseminen mukaan todelliseen politiikkaan on vaikeaa. Esimerkiksi sekä Vihreä puolue että Libertaari puolue ovat tosin keränneet äänestäjiä, mutta todellisuudessa, ilman ainuttakaan senaattoria ja kongressiedustajaa, ne ovat kaukana vaikuttamisen ytimestä, saati omasta presidentistä. Kaksipuoluejärjestelmän takia yhdysvaltalaiset puolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä on pidettävä lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina sateenvarjokeräelminä, joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan. Liittovaltion laajuisen vaalikampanjan järjestäminen on erittäin kallista, joten erilaisten rahoitusta antavien eturyhmien nähdään näin vaikuttavan päätöksentekoon.
Yhdysvaltain ulkopolitiikka
Yhdysvaltain ulkopolitiikka on ainakin viimeiset sata vuotta keskittynyt demokratian levittämiseen maailmaan. Perinne alkoi Yhdysvaltain-Espanjan sodasta, kun Yhdysvallat julisti vapauttavansa kuubalaiset Espanjan sorrosta.
Vuonna 1914 presidentti Woodrow Wilson lupasi tehdä maailman turvalliseksi demokratialle. Hänen ohjelmansa mukaan perustettiin mm. Kansainliitto. Wilsonin aikana Yhdysvallat miehitti Meksikon ja nousi maihin Haitilla ja Dominikaanisessa tasavallassa. Presidentit Franklin D. Roosevelt ja Harry Truman tukivat demokratiaa Euroopassa Marshall-avun avulla ja NATO:n perustamisella. Tavoitteen saavuttamiseksi Yhdysvallat taisteli Koreassa ja Vietnamissa estääkseen kommunismin leviämisen.
Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, johon pääsyynä oli presidentti Reaganin panos, Yhdysvallat jäi maailman ainoaksi supervallaksi. Presidentti Clinton haki Yhdysvalloille uutta asemaa lähtemällä mukaan rauhanpakottamiseen onnettomasti päättyneeseen Somalian operaatioon, joka sai Yhdysvaltain vetäytymään enemmistä yrityksistä. Clinton toimi kuitenkin välittäjänä sopimukseen johtaneissa neuvotteluissa palestiinalaisten ja Israelin välillä ja osallistui Serbian ilmapommituksiin Kosovon sodassa.
Hänen seuraajansa George W. Bushin hallintokausi muuttui tyystin syyskuun 11. 2001 -iskujen seurauksena, jolloin Yhdysvallat sai sekä YK:n turvallisuusneuvoston että yleiskokouksen yksimielisen tuen turvallisuutensa takeeksi ja kansainvälisoikeudellisen valtuutuksen Afganistanin operaatiolle. Kansainvälinen kritiikki kuitenkin kasvoi kun Yhdysvallat jatkoi hyökkäämällä Irakiin ilman YK:n mandaattia.
Demokratian levittäminen ja terrorismin vastainen sota ovat nykyään keskeiset Yhdysvaltain ulkopolitiikan julkilausutut päämäärät. Sekä Afganistanissa että Irakissa järjestettiin monipuoluevaalit Yhdysvaltain miehityksen jälkeen.
Viimeaikaisia väittelynaiheita
Kansainväliset tahot ovat välillä kritisoineet Yhdysvaltojen väkivaltaisia ja ihmisoikeusrikkomuksiksi nähtyjä toimia erityisesti War Against Terrorism-kampanjan aikana. Merkillepantavia kysymyksiä ovat Guantanamo Bayn laivastotukikohdassa vankeina säilytetyt Afganistanin sodat "laittomat taistelijat". Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali nostatti laajaa kansallista ja kansainvälistä huomiota vuonna 2004.
Osavaltiot
Pääartikkeli: Yhdysvaltojen osavaltiot
Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta (viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Alaska, sitä ennen Havaiji, Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan), pääkaupungista Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä joukosta territorioita, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico.
Yhdysvaltain osavaltiot:
Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta, Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.
Maantiede
Havaiji
Pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurimpana valtiona ja koko Pohjois-Amerikan mantereen levyisenä Yhdysvaltain maantiede vaihtelee suuresti: Floridan mangrovemetsistä maan keskiosan suurille tasangoille ja Mississippi–Missouri -jokijärjestelmään. Tasankojen länsipuolella nousevat Kalliovuoret, niiden länsipuolella on aavikkoja, tasankoja ja Tyynenmeren rannikon välimerellinen ilmastovyöhyke, luoteessa jopa sademetsät. Erillinen Alaska on pääasiassa arktista aluetta ja Havaiji vulkaaninen saariryhmä.
Talous
Yhdysvaltain kansantalous on maailman suurin ja bruttokansantuote henkeä kohti maailman korkeimpia. Yhdysvaltojen talous on markkinapohjainen, jossa yksityiset ihmiset ja yritykset tekevät tärkeimmät päätökset, ja liittovaltio ja osavaltio ostavat tarvittavat tavarat ja palvelut valtaosin yksityisiltä markkinoilta.
Yhdysvaltain rahayksikkö on dollari, jota on käytetty yleisesti kansainvälisen kaupan rahayksikkönä. Myös taloustilastot muutettiin aiemmin useimmiten dollareiksi kansainvälistä vertailua varten.
Yhdysvalloilla on laajat luonnonvarat, runsaasti kulta-, öljy-, hiili- ja uraaniesiintymiä. Tehokas maatalous tekee maasta yhden maailman suurimmista maatalousmaista. Pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, sokeri ja tupakka. Teollisuustuotteita ovat autot, lentokoneet ja elektroniikka. Pääasiallinen työllistäjä on nykyisin palvelut, jossa työskentelee 3/4 työvoimasta.
Tärkeimmät kauppakumppanit ovat naapurit Kanada, Meksiko, Euroopan unioni ja Kaakkois-Aasian teollistuneet maat Japani, Intia ja Etelä-Korea. Myös kauppa Kiinan kanssa on huomattavaa.
Vuonna 2002 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 41,9 miljoonalla kävijällä.
Yhteiskunta
Väestö
Etniset ryhmät
Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestöjakauma
Yhdysvallat on etnisesti hyvin monimuotoinen maa. Maassa on vähintään miljoonan edustajan etnisiä ryhmiä yli 31, ja lukemattomia pienempiä ryhmiä.
Väestönlaskennassa väestö on jaettu rotuihin: valkoinen, afrikkalais-amerikkalainen, hispaano, aasialais-amerikkalainen tai alkuperäis-amerikkalainen. Aasialaisuus yhdistetään yleensä Kaakkois-Aasiaan, joten juuriltaan Lähi-Idästä kotoisin olevat putoavat kategorioiden väliin. Hispaano tarkoittaa henkilöä, jolla on Latinalais-Amerikkalaiset juuret rodustaan tai ihonväristään huolimatta.
Väestösuhteet ovat: valkoiset 77,1 %; mustat 12,9 %, aasialaiset 4,2 %, intiaanit ja alaskan alkuperäisväestö 1,5%; Havaijin ja oseanian alkuperäisväestä 0,3%; muut 4% (2000)
Yhdysvaltain eurooppalaisperäisestä väestöstä 23 %:lla on saksalaiset sukujuuret, irlantilaiset 16 %, englantilaiset 13 %, skotlantilaiset, alankomaalaiset ja italialaiset 6 %.
Uskonto
Uskonnollisten ryhmien osuudet väestöstä: protestantit 56%, katoliset 28 %, juutalaiset 2%, muut 4%, ei mitään 10% (1989)
Suurin yksittäinen kirkkokunta on katolinen kirkko, sen jäljessä etelän baptistit, joka on pitkälti jakautunut mustien (eli afrikkalais-amerikkalaisten) ja valkoisten seurakuntiin.
Yhdysvalloilla on uskonnollissävytteinen historia ja uskonnonvapautta pidetään erittäin tärkeänä. Monet varhaisista emigrantti- eli maahanmuuttajaryhmistä pakenivat Euroopan uskonnollisia vainoja Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista kuuluisalla Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, kuuluisana esimerkkinä juutalaisten joukkopako Natsi-Saksasta.
Koulutus
Yhdysvalloissa koulutus on osavaltion, ei siis liittovaltion, velvollisuus, ja lait ja säädökset vaihtelevat huomattavasti. Useimmissa osavaltioissa, kaikkien opiskelijoiden täytyy osallistua pakolliseen koulutukseen lastentarhasta (johon yleensä mennään 5-vuotiaana) lähtien luokkatasoon 12 asti, jolta valmistutaan yleensä 18 vuoden iässä (tosin joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä).
Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvard University, Cornell University ja Princeton University) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja University of Virginia), satoihin korkeatasoisiin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.
Kielet
Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet
Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia, mutta myös espanjaa puhutaan melko laajalti, erityisesti maan eteläosissa. Maalla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti.
Englannin kieli on hallitseva kieli (puhujia 82 % väestöstä), espanja (10 %) ja havaijin kieli ovat virallisia joissain osavaltioissa.
Kulttuuri
Yhdysvallat on viihteen jättiläinen, etenkin elokuva- ja tv-teollisuuden alalla (Hollywood).
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- tina
- kalkkikivi
- rautamalmi
- suola
- kalkki
- kipsi
- pii
- lyijy
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- kulkuneuvot
- elektroniikka
Luokka:Yhdysvallat
zh-min-nan:Bí-kok
ko:미국
ms:Amerika Syarikat
ja:アメリカ合衆国
simple:United States
th:สหรัฐอเมริกา
Ronald Reagan
Ronald Wilson Reagan (6. helmikuuta 1911 - 5. kesäkuuta 2004) oli Yhdysvaltojen 40. presidentti (1981–1989) ja Kalifornian 33. kuvernööri. Reagan oli näyttelijä ennen poliittista uraansa.
Varhainen elämä ja ura
Reagan syntyi Tampicossa, Illinoisissa John (Jack) Reaganin ja Nelle Wilsonin toisena poikana. Vuonna 1920, vuosia muutettuaan kaupungista toiseen, perhe viimein asettui Dixonin kaupunkiin, Illinoisiin. Vuonna 1921, 11 vuoden iässä, Reagan kastettiin hänen äitinsä Disciples of Christ kirkkokunnassa Dixonissa ja1924 hän aloitti koulunkäynnin Northside High Schoolissa.
Vuonna 1926, viidentoista vuoden iässä Reagan otti kesätyön hengenpelastajana Lowellin puistossa, muutaman kilometrin päässä Dixonista. Hänen sanotaan pelastaneen 77 ihmistä hukkumiselta.
Vuonna 1928 Reagan pääsi Eurekan collegeen ja valmistui sieltä 1932. Alkoholistin poikana Reagan kehitti varhain lahjakkuuden tarinankerrontaan ja näyttelyyn. Hän oli radiokuuluttajana Chicago Cubsin peleissä, keksien suurimman osan selostuksesta itse, luottaen mielikuvitukseensa. Tarinan mukaan eräässä pelissä yhteys peliareenalle katkesi ja Reagan kekseliäästi sävelsi itse pelin tapahtumat yhteyden palaamiseen saakka.
Reagan toimi myös näyttelijänä Hollywoodissa, menestyen suhteellisen hyvin B-luokan pääosanäyttelijänä. Hänellä oli hyvä ruumiinrakenne ja komea ääni. Ensimmäinen merkitty osa oli tähtirooli 1937 elokuvassa Love is On the Air. Vuoden 1939 loppuun mennessä hän oli esiintynyt jo 19 elokuvassa. Reaganin itsensä mielestä hänen paras roolinsa oli Kings Rowissa 1942. Muita merkittäviä Reagan-elokuvia olivat esimerkiksi Hellcats of the Navy, This is the Army ja Bedtime for Bonzo. Reaganin nimellä varustettu tähti Hollywoodin Walk of Famella sijaitsee 6374 Hollywood Bulevardilla.
Reagan oli asepalvelusarvoltaan reservin ratsuväkiupseeri Yhdysvaltain armeijassa vuodesta 1935. Pearl Harborin jälkeen hänet kutsuttiin palvelukseen ja hänet sijoitettiin 1. elokuvayksikköön Yhdysvaltain ilmavoimissa, joka teki opetus- ja koulutuselokuvia. Hän pysyi Hollywoodissa sodan ajan.
Pearl Harbor
Reagan meni naimisiin näyttelijä Jane Wymanin kanssa 1940. He saivat tyttären nimeltä Maureen 1941, adoptoivat pojan, Michaelin, 1946 ja lisäksi saivat tyttären 1947, joka syntyi keskosena ja eli vain yhden päivän. He erosivat 1948. Reagan on ainoa Yhdysvaltain presidenteistä, joka on koskaan eronnut. 1952 Reagan meni uudelleen naimisiin—tällä kertaa näyttelijä Nancy Davisin kanssa. He saivat kaksi lasta, Ronin ja Pattin.
Kun Reaganin filmiroolit harvenivat myöhään 1950-luvulla, hän siirtyi televisioon juontajaksi ja esiintyjäksi ohjelmaan General Electric Theater. Hänen viimeinen vakinainen näyttelijäntyönsä oli juontajuus Death Valley Days -ohjelmassa.
Varhainen poliittinen ura
Ronald Reagan aloitti poliittisen uransa Yhdysvaltain poliittisen kentän vasemmistolaidassa Yhdysvaltain demokraattisen puolueen jäsenenä, tukien Franklin Delano Rooseveltia ja hänen New Dealiaan. Vähittäin Reaganista tuli kuitenkin vakaumuksellinen konservatiivi yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa kysymyksissä. Aktiivisesti hänet vei politiikkaan virka elokuvanäyttelijöiden ammattiliiton puheenjohtajana (Screen Actors Guild), joka työskenteli yhteistyössä HUACin (House Un-American Activities Committee) kanssa "paljastaakseen kommunistien vaikutuksen Hollywoodissa". Reagan paljasti useita kommunisteiksi väitettyjä kollegoitaan, vaikka useista muista antikommunisteista poiketen hän vastusti jyrkästi maan kommunistisen puolueen (CPA) virallista kieltämistä. Hänen työnsä General Electric -yhtiössä, antikommunististen puheiden pitäminen radiossa ja puhujakierrokset lisäsivät poliittista tunnettuutta, etenkin Yhdysvaltain silloisessa antikommunistisessa poliittisessa ilmapiirissä. 1964 presidentinvaaleissa Reagan kannatti suoraan republikaanipuolueen ehdokasta Barry Goldwateria ja esiintyi tämän tv-mainoksissa käyttäen tehokasta retoriikkaa ja näyttelijänlahjojaan.
1966 Reagan valittiin Kalifornian kuvernööriksi. Reagan pyrki republikaanien presidenttiehdokkaaksi 1968 ja uudelleen 1976, mutta ei onnistunut. Hänet valittiin viimein 1980 vaaleihin. Reaganin vaalikampanjan yksi keskeinen teema oli Iranin panttivankikriisi. Yhdysvaltain ulkopuolinen lehdistö syytti Reagania ja hänen leiriään salaisesta sopimuksesta, jonka perusteella panttivangit pysyisivät vangittuina vaalien pitämiseen saakka. Monien analyytikkojen mukaan presidentti Jimmy Carterin kykenemättömyys ratkaista kriisi johti lopulta hänen tappioonsa Reaganille. 1984 Reagan valittiin uudelleen presidentiksi valtavalla enemmistöllä. Hän voitti 49 osavaltiota viidestäkymmenestä ja sai lähes 60 % äänistä. Menestys vaaleissa selitetään usein "Reaganin demokraateilla", entisillä demokraattiäänestäjillä jotka vaaleissa loikkasivatkin Reaganin tueksi ennen kaikkea tämän veronalennuspolitiikan vuoksi.
Presidenttiys
Jimmy Carter
30. maaliskuuta 1981, vain 69 päivää presidentiksi astumisen jälkeen lähtiessään Hilton hotellista Washington DCssä Reagania ammuttiin. Ampuja oli John Hinckley Jr, joka myöhemmin todettiin oikeudenkäynnissä mielenvikaiseksi. Luoti osui Reagania rintaan ohittaen sydämen hiuksenhienosti. Ennen luodin poistamiseksi tehtyä leikkausta Reagan lohkaisi kirurgeille: "toivottavasti te olette kaikki republikaaneja" ja myöhemmin vaimolleen: "Kulta, unohdin väistää."
Poliitikkona ja presidenttinä Reagan kuvasi itseään seuraavasti:
- Konservatiivi
- Antikommunisti
- Verojen alentaja
- Julkisten menojen leikkauksien kannattaja (lukuun ottamatta sotilasmenoja)
- Yritysten sääntelyn vähentämisen (deregulointi) kannattaja
- Yrittäjämyönteisen talouspolitiikan kannattaja
- Joidenkin henkilökohtaisten vapauksien kannattaja (hyväksyi mm. homoseksuaalisuuden)
- Kovan kriminaalipolitiikan kannattaja (ankarat rangaistukset rikollisille)
Hänen presidentinkaudellaan:
- Veroja alennettiin huomattavasti; historiallisesti jatkuvasti nousevien verojen trendi rikkoutui
- Liittovaltion budjetin alijäämä lisääntyi
- Aikaisemmilla presidenttikausilla kansantaloutta vahingoittanut korkea inflaatio lopetettiin niin sanotun tarjontapuolen taloustieteen mukaisella kireällä rahapolitiikalla
- Lakkoon menneet lennonjohtajat erotettiin
- Huumeidenvastainen sota (war against drugs) eskaloitui merkittävästi
- Sotilasmenoja nostettiin
- Yhdysvaltalaisia Pershing II-ohjuksia (taktinen ydinohjus) sijoitettiin Länsi-Saksaan vastauksena Neuvostoliiton lähelle Eurooppaa sijoittamiin SS-20-ohjuksiin
- Peacekeeper-ohjusjärjestelmä otettiin käyttöön
- Ydinaseriisuntasopimuksien neuvottelut aloitettiin
- Strategic Defense Initiative-puolustusohjelma (niin sanottu Tähtien sota) aloitettiin
- Antikommunistisia terroristiryhmittymiä koulutettiin ja aseistettiin, kuten Mujahedeenit ja Contrat
- Aseita myytiin ulkomaisille liittolaisille kuten Taiwanille, Israelille, Saudi-Arabialle ja Irakille sekä laittomasti viholliseksi luokitellulle Iranille.
- Kylmä sota päättyi uudistusmielisen Mihail Gorbatšovin noustua valtaan Neuvostoliitossa.
Reaganomics
Reaganin presidenttikausien talouspolitiikka oli yhdistelmä monetaristista rahapolitiikkaa ja tarjontapuolen taloustieteiden veropolitiikkaa. Reaganin talouspolitiikka ei mahdu selviin määritelmiin, minkä takia käytetäänkin usein termiä reaganomismi tai reaganomics.
Reaganin ensimmäinen kausi keskittyi suurelta osin taloudellisten ongelmien eli korkean inflaation ja kansantalouden taantuman käsittelyyn. Reaganin talouspolitiikka pyrki piristämään talouskasvua suurilla veronalennuksilla. Hänen talouspolitiikkansa saikin pian nimityksen "reaganomics", jota käyttivät sekä kannattajat että vastustajat. Nämä veronalennukset yhdistettynä suuriin, korotettuihin sotilasmenoihin johtivat vahvasti alijäämäiseen valtionbudjettiin ja huomattavaan valtionvelan lisääntymiseen. Valtionvelka nousi arviolta 200 % (eli kolminkertaistui) aikavälillä Reagan–Bush (sr.). Reaganin kannattajat huomauttavat kuitenkin, että vaikka presidentti tekee budjettiesityksen, varsinainen päätäntävalta kuuluu kongressin edustajanhuoneelle, joten Reaganin talouspolitiikka ei ollut kokonaan vastuussa velan noususta. Kongressi eli parlamentti olisi voinut halutessaan milloin tahansa lopettaa alijäämän heti leikkaamalla menoja, mutta tähän ei ollut poliittista tahtoa. Alijäämä oli siis sekä Reaganin että kongressin syytä.
Toisaalta tätä julkisen kulutuksen kasvua tasapainotti verotulojen nousu talouskasvun ansiosta, joten monet kannattajat pitävätkin Reaganin toteuttamaa politiikkaa onnistuneena tämänkaltaisen niin sanottuna tarjontapuolen talouspolitiikan sovelluksena. Reaganin kriitikkojen mukaan vaikka Reagan puhui pienemmän ja vähemmän näkyvän julkisen vallan puolesta, hänen kaudellaan liittovaltion menot ja byrokratia kasvoivat. Kannattajien ja kriitikkojen välillä on kiistaa siitä, kuinka paljon Reaganin talouspoliittiset ratkaisut vaikuttivat vuoden 1982 taantumaan tai sittemmin voimakkaaseen talouskasvuun, joka alkoi hänen ensimmäisen virkakautensa lopulla ja jatkui läpi hänen toisen kautensa. Toisaalta tilastojen mukaan 1981–1989 amerikkalaisen työntekijöiden keskimääräinen reaalinen tuntipalkka laski. Joidenkin taloustieteilijöiden mielestä tosin tämä tilastollinen reaalipalkkojen alentuminen johtui kuluttajahintainflaation systemaattisesta yliarvioinnista virallisissa tilastoissa.
Vastaus AIDSiin
Reaganin presidenttikaudella alkoi HIV-viruksen epideeminen, laajan alueen leviäminen Yhdysvalloissa. Vaikka AIDS oli löydetty jo 1981, Reagan ei maininnut sitä julkisesti ennen vuotta 1987. Hänen hallintonsa lähestyi epidemiaa sarjana paikallisia ja osavaltiollisia ongelmia, eikä laatinut liittovaltion laajuista strategiaa. Kulissien takana terveydenhuoltopoliitikot anelivat lisää rahoitusta.
Noudattaen poliittisesti voimakkaan uskonnollisen oikeiston näkökantaa, joka määritteli AIDSin sairaudeksi, joka koski ainoastaan homoseksuaalista vähemmistöä ja levisi moraalittoman käytöksen takia, Reagan esti terveysministeriään C. Everett Koopia puhumasta epidemiasta. Kun vuonna 1986 Reagan viimein salli epidemian ilmoittamisen, hän oletti terveysministerin toimivan konservatiivisen linjan mukaan. Sen sijaan raportti alleviivasi AIDS-tietoisuuden lisäämisen tärkeyttä, mukaan lukien kondomien laajamittaisen levittämisen ja hylkäsi pakollisten testien mahdollisuuden. Tämä johti kyseisen terveysministerin joutumiseen huonoihin väleihin muun hallinnon kanssa.
Reagan nimitti 1987 Watkinsin komission tutkimaan tilannetta, mutta suositukset lisätystä rahoituksesta jätettiin suurimmaksi osaksi huomioimatta—myös tulevassa Bushin hallinnossa.
Monet konservatiivikommentaattorit näkevät Reaganin lähestymistavan AIDS-ongelmaan täysin terveen järjen mukaisena, koska ongelma liittyy sosiaaliseen moraalittomuuteen, jonka merkitystä ei vain ymmärretty. Monet seksuaalivähemmistöjen edustajat vastaavasti näkevät Reaganin politiikan tietoisena sokeutena ja julmana piittaamattomuutena vähemmistöjen ihmishengistä.
Neuvostoliitto ja kylmä sota
strategia
Kuten monilla menestyksekkäillä amerikkalaispoliitikoilla, myös Reaganilla oli vahva lavakarisma, ja hän aisti miten kerätä yleisöltä suotuisa vastaus. Hänen rauhallinen puheäänensä ja voimakas kielenkäyttönsä toivat hänelle lempinimen "suuri kommunikoija" (the great communicator). 8. maaliskuuta 1983 hän kutsui Neuvostoliittoa pahan valtakunnaksi (evil empire) ja 12. kesäkuuta 1987 puhuessaan Berliinin muurin vieressä Brandenburgin portin edustalla hän haastoi Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatšovin "repimään tämän muurin":
"On yksi sellainen merkki, jonka Neuvostoliitto voisi antaa, jota ei voitaisi tulkita väärin, joka edistäisi dramaattisesti vapauden ja rauhan asiaa. Pääsihteeri Gorbatšov, jos etsitte rauhaa, jos etsitte kukoistusta Neuvostoliitolle ja Itä-Euroopalle, jos etsitte vapautumista: tulkaa tämän portin luo. Herra Gorbatšov, avatkaa tämä portti! Herra Gorbatšov, repikää tämä muuri!"
Joidenkin historioitsijoiden mukaan hänen puhetaitoansa tuki huomattavasti hänen vahva ylpeytensä amerikkalaisuudesta ja usko yksilön oikeuksiin.
Monet Reaganin kannattajat pitävät häntä kylmän sodan voittajana ja kommunismin romahduttajana.
Hänen kannattajansa katsovat hänet ajaneen Neuvostoliiton taloudelliseen ahdinkoon, jonka helpottamiseksi tehdyt poliittiset muutokset kaatoivat koko valtion. Tavoite oli ilmeisesti suunnitelmallinen. Idea oli yksinkertainen. Neuvostoliiton katsottiin käyttävän asevoimiin 30 - 50 prosenttia kansantuottestaan ja USA:n 5 prosenttia. Kun USA kaksinkertaistaisi asevoimiin laitetun panoksen, Neuvostoliitolle jäisi kaksi vaihtoehtoa: vastata USA:n haasteeseen ja kaatua tai luopua uudesta panoksesta ja samalla suurvalta-asemasta. Neuvostoliitolla ei käytännössä ollut resursseja ensimmäiseen.
Reaganin kriitikot pitävät häntä onnekkaana uhkapelurina, joka sen sijaan että olisi aiheuttanut kolmannen maailmansodan, sattumalta onnistui ajoittamaan itäblokin hajoamisen juuri parahultaisesti oman presidenttikautensa jälkimaininkeihin. Neuvostojärjestelmän romahdus oli heidän mukaansa Reaganista riippumaton prosessi, joka alkoi kauan ennen Reagania ja olisi tapahtunut joka tapauksessa lähitulevaisuudessa.
Reaganin politiikkaan kuului vahva tuki armeijalle ja "rauhaa voimasta"-strategia. Yksi hänen kenties kiistellyin ehdotuksensa oli Strategic Defense Initiative, Strateginen puolustusohjelma—ohjuspuolustusjärjestelmä, joka estäisi Neuvostoliiton ydinohjuksia tuhomasta Yhdysvaltoja. SDIn vastustajat nimesivät ohjelman Tähtien sota-ohjelmaksi, korostaen sen mahdottomuutta ja epärealistisuutta. Neuvostoliitossa nähdään nyt, että SDI on informaatiosodankäynnin operaatio, joka kaatoi sen. Jos näin oli, tämä kuvaa talouden, vapaan informaation, harhautuksen ja maailman globaalin avoimuuden uutta merkitystä.
SDIn kriitikot sanoivat, että ohjuspuolustusjärjestelmä on teknologisesti mahdoton rakentaa käytännössä ja että yritys ainoastaan lisäisi kilpavarustelua ja tulevien kansainvälisten kriisien voimakkuutta. Muut kriitikot näkevät SDIn aseteollisuuden rahasampona. Tukijat pitävät SDItä vastaavasti naulana Neuvostoliiton arkkuun—havaitessaan ydinasearsenaalinsa vanhentuneeksi neuvostoliittolaisten oli väitteen mukaan pakko lisätä rahoitusta uuden teknologian kehittämiseen säilyttääkseen ydinpelotteensa.
Reagan oli läheisissä suhteissa muiden maailman konservatiivisten johtajien kanssa, erityisesti Margaret Thatcherin ja Kanadan Brian Mulroneyn. Reagan halusi muodostaa henkilökohtaiset suhteet muiden valtionpäämiesten kanssa, kutsuen heidät usein ranchilleen tai Camp Davidiin epävirallisille vierailuille.
Reagan ja Latinalainen Amerikka
Reaganin presidenttikaudella Yhdysvallat alkoi myös suhtautua erittäin vakavasti kommunistisiin vaikutteisiin perinteisesti sen takapihaksi katsotussa latinalaisessa Amerikassa. Tämä uusi tiukka linja nimettiin pian "Reaganin doktriiniksi". Strategiaan kuului usein tuki ihmisoikeuksia loukkaaville sotilasdiktatuureille kommunismin vastaisen taistelun nimissä. Reaganin hallitus tuki laitonta ja salaisista sissisotaa Nicaraguassa. Samassa yhteydessä Yhdysvallat syyllistyi lukuisiin kansainvälisen oikeuden rikkomuksiin, mm. CIA:n miinoittaessa Nicaraguan satamia.
1983 Reagan määräsi sotilaallisen maihinnousun Grenadan pieneen saarivaltioon, kun siellä tapahtui kommunistinen vallankaappaus. Grenadan tarkoituksena oli toimia varoittavana esimerkkinä uudistusmielisille ja vasemmistolaisille hallituksille sekä tuoda julki Kuuban osallisuus kaikkeen vallankumoukselliseen toimintaan Karibian ja Keski-Amerikan alueella. Maassa oli tuolloin laillisen hallituksen rakennusprojektiin osallistunut kuubalainen työprikaati, joka Reaganin hallituksen propagandassa paisuteltiin kuubalaisiksi taistelujoukoiksi, jotka osallistuivat aktiivisesti vallankaappauksen.
Joidenkin kannattajien mukaan Reagan myös kautensa lopulla edesauttoi Latinalaisen Amerikan demokratiaan siirtymistä anteliaalla ulkomaantuella, mikäli maissa järjestettiin vapaat vaalit. Kriitikkojen mielestä nämä rahat menivät yksinkertaisesti oikeistolaisten ja Yhdysvaltoja tukevien hallintojen pönkittämiseen. Esimerkiksi El Salvadorissa vallassa vaihtelivat vilpillisillä ja epädemokraattisilla vaaleilla valitut siviilit ja armeijan johto.
Iran–Contra skandaali
Reaganin kauden suuri skandaali oli hallinnon salainen tuki Yhdysvaltain liittolaista Irakia vastaan sotivalle Iranille ja terrorisodalle Nicaraguassa. Kaksi Reaganin hallinnon jäsentä, turvallisuusneuvonantaja John Poindexter ja eversti Oliver North, olivat kehittäneet monimutkaisen suunnitelman myydä aseita Iranin hallitukselle ja antaa tulot Nicaraguan rajaseutuja terrorisoiville äärioikeistolaisille contra-sisseille. Molemmat suunnitelman osista olivat kongressin päätöksen vastaisia. Reagan vannoi, ettei tiennyt suunnitelmasta, mutta myönsi tukeneensa alkuperäistä aseiden myyntiä Iraniin, perustellen, että se turvaisi amerikkalaisten panttivankien vapauttamisen Iranin tukeman Hizbollah-sissien hallusta.
Reagania syytettiin lopulta ainoastaan oman henkilöstönsä valvonnan laiminlyönnistä. Reaganin hallinnon henkilöstön keskuudessa sattui monia muitakin pienempiä skandaaleja lahjonnasta korruptioon. Nämä johtivat tuomioihin tai eroamisiin syytteiden välttämiseksi. Nämä skandaalit eivät kuitenkaan vaikuttaneet Reaganin maineeseen pitkällä tähtäimellä ja eräs kongressin edustaja nimesikin presidentin "teflonpresidentiksi".
Lähteet
- T C Reed: "At the Abyss - An Insider’s History of the Cold War" Presidio Press 2004
Aiheesta muualla
- [http://www.townhall.com/columnists/paulcraigroberts/pcr20040607.shtml Toisen valtiovarainministerin kuvaus Reaganin politiikasta]
Reagan, Ronald
Reagan, Ronald
ko:로널드 레이건
ja:ロナルド・レーガン
simple:Ronald Reagan
th:โรนัลด์ เรแกน
Neuvostoliitto
Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto (СССР ; SNTL) oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolševikkien) hallitsema valtio, joka oli olemassa vuosina 1922–1991. Neuvostoliitto oli purkautuessaan 1991 pinta-alaltaan maailman suurin valtio (22,4 miljoonaa neliökilometriä) ja väkiluvultaan kolmanneksi suurin (noin 300 miljoonaa asukasta).
Pääkaupunki oli Moskova. Historiansa aikana Neuvostoliittoon kuuluneiden maiden määrä vaihteli, hajotessaan Neuvostoliitto oli jaettu viiteentoista sosialistiseen neuvostotasavaltaan, joista tuli itsenäisiä valtioita maan hajotessa. Neuvostoliiton osista Ukrainan ja Valko-Venäjän sosialistiset neuvostotasavallat kuuluivat myös YK:iin. Neuvostoliitto oli myös YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa.
Historia
Sosiaaliset levottomuudet, kyllästyneisyys autoritaariseen keisarin hallintoon, ensimmäisen maailmansodan aiheuttama taisteluväsymys ja jo pitkään kytenyt vallankumouksellisuus johti viimein 1917 Keisarillisen Venäjän luhistumiseen. Vallan otti ensin lähinnä duuman johtama väliaikaishallitus, joka kuitenkin kaatui vuoden sisällä bolševistisen puolueen ottaessa hallitsevan aseman johtajansa Vladimir Iljitš Leninin johdolla. 7. marraskuuta 1917 vallankaappauksella alkanut Lokakuun vallankumouksen nimellä tunnettu tapahtumasarja johti sisällissotaan, jossa vastakkaisina osapuolina olivat sosialistiset punaiset ja (vastavallankumoukselliset), ulkovaltojen tukemat valkoiset.
Sisällissota päättyi puna-armeijan voittoon, minkä jälkeen olot rauhoittuivat niin paljon, että oli mahdollista perustaa uusi valtio, Neuvostoliitto.
Vuoden 1917 tapahtumien yhteydessä ja niiden jälkeen Puola, Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Ukraina itsenäistyivät Keisarillisesta Venäjästä. Kansankomissaarit tunnustivat Saksan, Itävalta-Unkarin ja Bulgarian kanssa 3.3.1918 tehdyllä Brest-Litovskin rauhansopimuksella Ukrainan. Vallankumouksen jälkeen Neuvosto-Venäjää hallitsivat bolševikkipuolue, joka alkoi kutsua itseään kommunistiseksi maaliskuussa 1918.
Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Transkaukasian neuvostotasavallat yhdistyivät 30. joulukuuta 1922 Neuvostoliitoksi, josta tuli maailman ensimmäinen kommunismiin pyrkivä sosialistinen valtio. Vuonna 1925 mukaan liittyivät Turkmenistan ja Uzbekistan ja vuonna 1929 Tadžikistan.
Samana vuonna valmistui myös Stalinin hoviohjaaja Sergei Eisensteinin ohjaama, Neuvostoliiton kansalliselokuva, tositapahtumiin perustuva Panssarilaiva Potemkin. Elokuvalla oli suuri merkitys osittain lukutaidottomassa maassa. Leninin mukaan elokuva oli neuvostoyhteiskunnan tärkein taidemuoto.
Sisällisodan aikaisen sotakommunismin jälkeen hallitus alkoi sallia yksityisyritteliäisyyttä kansallistetun teollisuuden rinnalla. Satojen takavarikointi maaseuduilla korvattiin verolla. Uuden talouspolitiikan (NEP) aikana Neuvostoliitto nousi maailman suurimmaksi viljan tuottajaksi. Teollisuustuotannon kehittymättömyys johti kuitenkin vakavaan inflaatioon ja markkinaspekulointiin, josta seurasi ruuan puutetta kaupungeissa.
Leninin kuoleman jälkeen 1924 puolueessa käytiin valtataistelu Lev Trotski, Nikolai Buharinin ja Josif Stalinin välillä. Trotskin vasemmisto-opposition kanta oli internationalistisempi ja tähtäsi jatkuvan vallankumouksen periaatteen mukaisesti keskeytymättömään vallankumousten sarjaan muissa maissa, kun taas Stalin oli valmiimpi etenemään Buharinin "Sosialismia yhdessä maassa" -periaatteen mukaan, mikä sisälsi käytönössä stalinistisen raskaan teollistamisohjelman sekä sen rahoittamiseksi maatalouden kollektivisoinnin sovhooseiksi ja kolhooseiksi.
Vasemmisto-oppositio oli vastustanut NEPiä ideologisista ja käytännön syistä, kun taas Buharinin maltillisemmat tukivat NEPiä. Stalin liittoutui alussa Buharinin kannattajien kanssa ja voitti Trotskin, hänen karkotuksensa jälkeen hän kääntyi kuitenkin maltillisia vastaan ottaakseen vallan puolueessa ja hallinnossa. Buharin teloitettiin osana Stalinin puhdistuksia 1938. Trotski pakeni maasta aluksi Turkkiin, ja sitten Meksikoon, jossa hänet murhattiin 1940.
Stalinin johdolla teollisesti kehittämätöntä Neuvostoliittoa lähdettiin modernisoimaan stalinismin kautta. Vaurastunut talonpoikaluokka, kulakit saivat kokea vainon. Taloudessa markkinat korvattiin keskusjohtoisella kansantalouden viisivuotissuunnittelulla.
Yksityiset viljelijät pakotettiin takavarikoivilla veroilla ja fyyisellä painostamisella kolhooseihin tai jopa sovhooseihin ja näin maatalous kollektivisoitiin. Drastiset uudistustoimet maataloudessa ja teollisuudessa vauhdittivat teollistumista ja sen edellyttämää kaupungistumista, mutta samalla ne aiheuttivat suuria nälänhätiä etenkin keski-Venäjällä ja Ukrainassa.
Stalin voimisti Neuvostoliiton totalitarismia voimistamalla valtiollista poliisia (GPU, OGPU ja NKVD). 1930-luvulla Stalin toteutti puhdistukset, joissa lähes koko entinen johtajakaarti syrjäytettiin ja teloitettiin. Tästä lähtenyt terrori johti laajoihin vangitsemisiin, joiden aikana miljoonia, joidenkin lukujen mukaan kymmeniä miljoonia ihmisiä lähetettiin vankileirien saaristoon (GULAG), likvidoitiin tai yksinkertaisesti katosi. Huolimatta tästä, Neuvostoliitto kehittyi sotaa edeltävinä vuosina voimakkaaksi teollisuusmahdiksi.
23. elokuuta 1939 toistensa päävastustajilta Espanjan sisällissodasta alkaen Neuvostoliitto ja Adolf Hitlerin johtama Saksa yllättäen solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen, ja salaisesti jakoivat Itä-Euroopan keskenään etupiireihin. Maat jakoivat keskenään Puolan, jonne ne olivat hyökänneet syyskuussa 1939.
Talvella 1939–1940 Neuvostoliitto kävi Suomea vastaan talvisodan. Sodan aloittamisen vuoksi Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta. Sota alkoi Suomen hallituksen kieltäydyttyä Neuvostoliiton aluevaatimuksista ja neuvottelujen katkettua. Neuvostoliiton vaatimusten perusteena oli väite Leningradin turvavyöhykkeen laajentaminen ja Suomenlahden purjehduskelpoisuuden varmistaminen ja sotilastukikohta Hangossa.
22. kesäkuuta 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Sen eteneminen pysähtyi ensimmäisenä talvena näköetäisyydelle Moskovasta. Sodan kulku kääntyi seuraavana talvena Stalingradissa ja Kurskissa 1943. Neuvostoliitto onnistui voittamaan vain tekemällä suuria uhrauksia, ja menetti enemmän ihmishenkiä kuin mikään toinen maa sodassa. Sodan jälkeen joutuivat karkoitetuiksi mm. Volgan saksalaiset, tšetšeenit ja useat muut kansallisuudet, joita syytettiin yhteistyöstä saksalaisten kanssa. Maailmansodan ja erityisesti ydinaseen kehittämisen jälkeen (1949) Stalinin Neuvostoliitto oli kohonnut toiseksi maailman supervalloista. Itä-Euroopan maat olivat nyt Neuvostoliiton valtapiirissä, ja niihin luotiin sosialistinen järjestelmä. Myös sosialistinen Kiina oli Neuvostoliiton läheinen liittolainen ennen maiden välirikkoa.
Stalinin kuoltua 1953 seuranneen valtataistelun voittajaksi nousi Nikita Hruštšov, joka aloitti yhteiskunnassa voimakkaat destalinisaatiotoimet ja purki GULAG-järjestelmää.
Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kamppailivat hegemonia-asemasta kylmän sodan aikana. Taistelua käytiin useiden ns. proxy-sotien välityksellä, eli osapuolten kanssa liittoutuneet tahot kävivät sotaa keskenään, suurvaltojen tukiessa kumpikin omaa leiriään. Suoraa sotaa ei kuitenkaan koskaan käyty, johtuen mahdollisesti molempien kookkaista ydinasereserveistä.
Neuvostoliiton loppu
1980-luvun alussa iäkkäät puoluejohtajat vaihtuivat toinen toisensa jälkeen. Leonid Brežneviä seurasivat Juri Andropov ja Konstantin Tšernenko. Maaliskuussa 1985 Mihail Gorbatšovista tuli maan johtaja.
Kun Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan vuonna 1986 esitti hyvin suuren, yli 320 000 000 000 dollarin puolustusbudjetin, jolla USA pyrki luomaan ydinaseiden torjuntajärjestelmän ja saamaan sotilaallisesti etulyöntiaseman Neuvostoliittoon nähden. Tämä heilautti kylmän sodan tasapainoa. Gorbatšov päätti mennä kilpavarusteluun mukaan, mutta jotta hän olisi saanut resursseja kilpaillakseen USAn kanssa, oli Neuvostoliiton taloutta uudistettava. Niinpä Gorbatšov aloitti uudistuspolitiikan, joka tuli tunnetuksi "perestroika" (uudistuspolitiikka) ja "glasnost" (avoimuus) nimillä.
Vuonna 1989 uudistuksia vaativat poliitikot voittivat kansanedustajien vaaleissa. Kaivostyöläiset menivät lakkoon. Eri puolilla Neuvostoliittoa syntyi kansallisuuksien välisiä kiistoja. Talous ajautui syvään kriisiin kilpavarustelukierteen takia. Berliinin muuri murtui.
Vuonna 1990 Moskovassa oli 200 000 ihmisen mielenosoitus, joka osoitti mieltään uudistusten puolesta. Liettuan, Latvian ja Viron parlamentit äänestivät itsenäisiksi julistautumisen puolesta.
Heinäkuussa 1991 Boris Jeltsin valittiin Venäjän presidentiksi. Elokuussa vanhoilliset yrittivät kaapata vallan, mutta yritys epäonnistui ja pönkitti Jeltsinin valtaa entisestään. Lokakuussa Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan johtajat päättivät, että Neuvostoliitto lakkautetaan ja perustetaan löyhä liitto nimeltään Itsenäisten valtioiden yhteisö. Neuvostoliiton paikka YK:n turvallisuusneuvostossa siirtyi Venäjälle 24. joulukuuta. Seuraavana päivänä Gorbatšov erosi ja 26. lokakuuta Neuvostoliitto virallisesti lakkasi olemasta.
Hallinnollinen jako
Neuvostoliiton johtajat
Muodollisesti Neuvostoliittoa johti presidentti. Käytännössä valta oli yleensä jossain muualla, esimerkiksi kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteerillä. Uusi johtaja pyrki vakiinnuttamaan valta-asemansa.
- V. I. Lenin 1922–1924
- J. V. Stalin 1924–1953
- Georgi Malenkov 1953–1955
- Nikita Hruštšov 1955–1964
- Leonid Brežnev 1964–1982
- Juri Andropov 1983–1984
- Konstantin Tšernenko 1984–1985
- Mihail Gorbatšov 1985–1991
ImageSize = width:800 height:100
PlotArea = width:700 height:80 left:0 bottom:20
DateFormat = yyyy
Period = from:1919 till:1991
TimeAxis = orientation:horizontal
ScaleMajor = unit:year increment:5 start:1920
# there is no automatic collision detection,
# so shift texts up or down manually to avoid overlap
Define $dy = 25 # shift text to up side of bar
PlotData=
bar:Leaders color:red width:75 mark:(line,white) align:left fontsize:S
from:start till:1922 shift:(-10,$dy) text:Vladimir~Iljits~Lenin
from:1922 till:1953 shift:(-30,$dy) text:Josif Stalin
from:1953 till:1955 shift:(-7,-5) text:Georgi~Malenkov
from:1955 till:1964 shift:(-40,$dy) text:Nikita Hrustsev
from:1964 till:1982 shift:(-35,$dy) text:Leonid Breznev
from:1982 till:1984 shift:( -7, 5) text:Juri~Andropov
from:1984 till:1985 shift:( -3,-20) text:Konstantin~Tsernenko
from:1985 till:end shift:(-25,$dy) text:Mihail~Gorbatsov
Katso myös
- Venäjä
-
ko:소비에트 연방
ja:ソビエト連邦
simple:Soviet Union
th:สหภาพโซเวียต
Mihail GorbatšovMihail Sergejevitš Gorbatšov (Михаи́л Серге́евич Горбачёв; s. 2. maaliskuuta 1931) oli Neuvostoliiton viimeinen päämies vuodesta 1985, puoluejohtaja ja presidentti vuoteen 1991 asti, jolloin Neuvostoliitto hajosi.
1991
Hänen uudistuspyrkimyksensä johtivat liennytykseen ja kylmän sodan päättymiseen, mutta samalla Neuvostoliiton kommunistinen puolue menetti poliittisen valta-asemansa, mikä lopulta johti Neuvostoliiton hajoamiseen.
Elämäkerta
Gorbatšov opiskeli lakia Moskovan yliopistossa, jossa hän myös tapasi tulevan vaimonsa Raisa Titarenkon (1932–1999). He menivät naimisiin 1953 ja muuttivat Gorbatšovin kotiseuduille Stavropoliin Etelä-Venäjälle valmistuttuaan 1955.
Gorbatšov liittyi NKP:hen jo 21-vuotiaana 1952. Vuonna 1966 hän valmistui agronomi-ekonomiksi. Hänen uransa lähti nopeaan nousuun, vuonna 1970 hänet nimitettiin maatalousministeriksi ja seuraavana vuonna keskuskomiteaan. Vuonna 1972 hän johti Neuvostoliiton valtuuskuntaa Belgiaan ja 1974 pääsi korkeimman neuvoston jäseneksi ja nuorisoasioiden komission puhemieheksi. Hän nousi politbyroseen 1979, jossa hän pääsi Juri Andropovin, KGB:n johtajan suojelukseen. Andropovin lyhyen johtokauden aikana hänet ylennettiin.
Virka NKP:ssa antoi mahdollisuuden matkustaa ulkomailla, vuonna 1975 Gorbatšov johti valtuuskuntaa Länsi-Saksaan ja 1983 Kanadaan. Vuonna 1985 hän tapasi pääministeri Margaret Thatcherin Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Konstantin Tšernenkon kuollessa nimitettiin tuolloin 54-vuotias Mihail Gorbatšov puolueen pääsihteeriksi 11. maaliskuuta 1985. Neuvostoliiton de facto johtajana, hän aloitti pysähtyneisyyden kauden kommunistisen puolueen uudistuskampanjan nimillä glasnost (avoimuus) ja perestroika (uudistukset), nämä tavoitteet julkistettiin puoleen 27. yleiskokouksessa helmikuussa 1986.
1986
Vuonna 1988 Gorbatšov julisti Neuvostoliiton hylkäävän Brežnevin opin, ja sallivan demokraattiset uudistukset Itä-Euroopassa. Näiden tarkoituksena oli vahvistaa Neuvostoliittoa, joka oli alkanut uhkaavasti natista liitoksistaan, mutta valtion rahkeet eivät kestäneet uudistuksia. Tämä johti sarjaan vallanvaihdoksia Euroopassa 1989 alkaen ja kommunismin romahtamiseen. Romaniaa lukuun ottamatta vallanvaihdokset olivat rauhanomaisia, ja kylmä sota Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä päättyi. Gorbatšov sai Nobelin rauhapalkinnon 1990. Gorbatšov valittiin Neuvostoliiton ensimmäiseksi virkaatekeväksi presidentiksi 15. maaliskuuta 1990.
Mullistus Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa herätti myös vastustusta, ja Neuvostoliiton johdon vanhoillinen siipi aloitti vallankaappauksen elokuussa 1991 poistaakseen Gorbatšovin vallasta. Hänet vangittiin kolmeksi päiväksi 19. elokuuta–21. elokuuta loma-asunnolleen Krimillä. Kaappauksen aikan Baltian neuvostotasavallat julistautuivat itsenäisiksi, sekä Ukraina ja Venäjä Boris Jeltsinin johdolla 24. elokuuta. Gorbatšov joutui erottamaan ja vangitsemaan suuren joukon politburoota, mukaan lukien vallankaappausta Gennadi Janajevin johdolla yrittäneen kahdeksan kovan linjan kannattajan ryhmän.
Neuvostoliiton kommunistinen puolue lakkautettiin 29. elokuuta 1991 ja Gorbatšov erosi virastaan Neuvostoliiton presidenttinä 25. joulukuuta 1991; seuraavana päivänä korkein neuvosto päätti Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton purkamisesta.
Neuvostoliiton valtion laillinen seuraajavaltio on Venäjän federaatio, minkä osalta Venäjän federaatiota ja yleisesti Gorbatšovin seuraajaksi tuli hänen entinen poliittinen kilpailijansa Boris Jeltsin.
Poliittinen aktiivisuus eron jälkeen
Gorbatšov perusti vielä 2001 Venäjän sosiaalidemokraattisen puolueen, mutta erosi sen johtajan virasta toukokuussa 2004 erimielisyyksien jälkeen. 9. kesäkuuta 2004 hän osallistui entisen yhdysvaltain presidentin Ronald Reaganin hautajaisiin Washingtonissa.
Gorbatšov, Mihail
Gorbatšov, Mihail
ja:ミハ | | |
