:: wikimiki.org ::
| Rheinland-Pfalz |
Rheinland-Pfalz
Rheinland-Pfalz on Saksan osavaltio maan lounaisosassa. Pohjoisessa se rajoittuu Nordrhein-Westfaleniin, idässä Hesseniin, kaakossa Baden-Württembergiin ja lounaassa Saarlandiin. Lisäksi lännessä Luxemburgin, luoteessa Belgian, sekä etelässä Ranskan itsenäisiin valtioihin. Osavaltion pinta-ala on 19 847 km² ja siellä on 4,05 miljoonaa asukasta. Pääkaupunki on Mainz (190 934 asukasta), muita suuria kaupunkeja Ludwigshafen (167 410), Koblenz (107 064), Trier (100 234) ja Kaiserslautern (99 469).
Rein muodostaa rajan Baden-Württembergin ja Hessen kanssa kaakossa ennen virtaamistaan osavaltion pohjoisosan läpi. Reinin laaksoa rajoittavat vuoret, ja sen muodostama maisema käsittää monia Saksan historiallisesti tärkeimpiä paikkoja. Luoteessa on Eifelvuorten eteläisin osa, etelämpänä Hunsrückin vuoriketju, joka jatkuu Taunusvuorina toisella puolella Reiniä. Eteläosan ylänköä nimitetään Pfälzerwaldiksi.
Hallituspuolue on SPD ja ministeripresidentti Kurt Beck (1994–)
Luokka:Saksan osavaltiot
ko:라인란트팔츠 주
ja:ラインラント＝プファルツ州
simple:Rhineland-Palatinate
Saksa
Saksan liittotasavalta (Bundesrepublik Deutschland) on noin 82 miljoonalla asukkaallaan Länsi-Euroopan suurin valtio ja yksi maailman johtavista teollisuusmaista. Saksan naapurimaita ovat Tanska, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska, Sveitsi, Itävalta, Tšekki ja Puola. Saksa on yksi Euroopan unionin perustajavaltioita ja sijaitsee lähes sen keskellä.
Historia
Saksa ja saksalaisuus lähti kehittymään Kaarle Suuren valtakunnan jaosta vuonna 843, jolloin tämän pojat Lothar ja Ludvig Saksalainen saivat Verdunin sopimuksella hallintaansa suuren, nykyisestä Pohjois-Saksasta Keski-Italiaan ulottuvan alueen. Tästä kehittyi Pyhä roomalainen keisarikunta, jota 1500-luvulla alettiin nimittää Pyhäksi saksalais-roomalaiseksi keisarikunnaksi. Keisarikunnan yhtenäisyys oli kuitenkin rajallista; se koostui lukuisista pienistä hyvin pitkälle itsenäisistä ruhtinaskunnista ja kaupungeista. Saksalaisten vaikutus ulottui jo sydänkeskiajalta alkaen ns. pohjoisten ristiretkien, kaupankäynnin ja hansaliiton mukanaan tuoman muuttoliikkeen myötä koko Itämeren alueelle.
Ensimmäinen valtakunta kukistui Napoleonin edessä 1806. Vuonna 1815 Wienin kongressin jälkeen perustettiin Saksan liitto, johon kuului joukko ruhtinaskuntia Itävallan ja Preussin johtamina.
18. tammikuuta 1871 Preussin kuningas Vilhelm I kruunattiin keisariksi Versailles'ssa Ranskan häviön jälkeen ja perustettiin toinen Saksan keisarikunta. Samana vuonna nimitettiin Saksan valtakunnankansleriksi Otto von Bismarck. Keisarikunta kesti ensimmäisen maailmansodan loppuun 9. marraskuuta 1918 asti, jolloin Vilhelm II luopui kruunusta ja Saksa julistettiin tasavallaksi (Weimarin tasavalta).
Weimarin tasavallan aika oli lopussa, kun 1932 Adolf Hitlerin NSDAP-puolue sai vaalivoiton ja 1933 siitä tuli ainoa puolue. Saksasta tuli kansallissosialistinen. Vuonna 1939 Saksa julisti sodan Puolalle ja aloitti toisen maailmansodan. Sotaa kesti Euroopassa toukokuuhun 1945, jolloin Saksa antautui.
Sodan jälkeen voittajavaltiot ja Ranska jakoivat Saksan neljään miehitysvyöhykkeeseen. Neuvostoliiton vyöhykkeestä muodostui Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) ja USA:n, Ranskan ja Yhdistyneiden kuningaskuntien vyöhykkeestä Saksan liittotasavalta (BRD). Ne yhdistyivät jälleen vuonna 1990 DDR:n lakatessa olemasta ja siitä muodostettujen uusien osavaltioiden liittyessä Saksan liittotasavaltaan ja samalla Euroopan unioniin.
Saksan historia -artikkelit
- Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta (843–1806)
- Saksan liitto (1815–1866)
- Saksan keisarikunta (1871–1918)
- Weimarin tasavalta (1919–1933)
- Kansallissosialistinen Saksa (1933–1945)
- Saksan demokraattinen tasavalta (1949–1990)
Politiikka
Saksa on liittovaltio. Se koostuu laajaa autonomista päätösvaltaa käyttävistä osavaltioista (Bundesländer) sekä Hampurin ja Bremenin vapaakaupungeista.
Muodollinen valtion pää on liittopresidentti. Presidentin valitsee liittokokous, johon kuuluvat kaikki liittopäivien edustajat ja sama määrä osavaltioiden edustajia. Liittokokouksella ei ole muuta tehtävää kuin valita presidentti viiden vuoden välein.
Saksan parlamentti, eli liittopäivät (Bundestag) on kokoontunut vuodesta 1999 jälleen valtiopäivätalossa Berliinissä. Edustajat valitaan neljän vuoden välein, puolet edustajista valitaan tietystä vaalipiiristä, ja puolet puolueiden listoilta. Tämän lisäksi puolueiden on ylitettävä 5 % äänikynnys, tai saatava vähintään kolme suoraan valittua edustajaa. Vuoden 2002 vaaleissa valittiin 603 edustajaa.
Liittopäivät valitsee liittopresidentin ehdotuksesta liittokanslerin, joka on käytännössä suurimman puolueen puheenjohtaja. Liittokansleri nimittää ministerit, tähän hän ei tarvitse liittopäivien hyväksyntää. Ministerien määrä vaihtelee hallituksesta toiseen. Päinvastoin kun useimmissa parlamentaarisissa järjestelmissä, liittokokous ei voi suoraan erottaa kansleria valitsematta hänen seuraajaansa.
Saksassa on myös liittoneuvosto (Bundesrat), joka on osavaltioiden edustajien kokous. Liittoneuvosto ei ole varsinaisesti parlamentin ylähuone, vaan aivan oma instituutionsa. Liittoneuvostossa on 69 paikkaa, jotka on jaettu osavaltioiden asukasluvuilla painotettuina. Puheenjohtajuus on kiertävä, ja liittoneuvoston puheenjohtaja on liittopresidentin varamies. Osavaltioiden edustajilla on velvollisuus äänestää hallituksensa tahdon mukaan, eikä ryhmien ääniä voi jakaa. Edustajien suhteet vaihtelevat osavaltioiden vaalien mukaan, joita on yleensä 3–4 vuodessa.
Puoluejärjestelmältään Saksassa vallitsee monipuoluejärjestelmä, joka kuitenkin on toistaiseksi ollut selkeän kaksinapainen. Sosiaalidemokraatit (SPD) ja Kristillisdemokraatit (CDU/CSU, missä CDU edustaa lähinnä protestantteja, ja CSU on Baijerin katolilaisten puolue) vuorottelevat vallassa ja käyttävät apupuolueita – SPD Vihreitä (Die Grünen) ja CDU Liberaaleja (FDP). Osavaltio- ja paikallistasolla erilaisetkin liittoumat ovat olleet mahdollisia.
23. toukokuuta 2004 järjestetyissä presidentinvaaleissa valittiin Johannes Raun seuraajaksi Horst Köhler (CDU/CSU) 604 äänellä. Vastaehdokas, sosiaalidemokraattien Gesine Schwan sai 1205-jäsenisessä liittokokouksessa 589 ääntä.
Liittokanslerina toimi vuodesta 1998 Gerhard Schröder (SPD), jonka hallitus sai 1. heinäkuuta 2005 liittopäivien äänestyksessä epäluottamuslauseen. Ennenaikaiset vaalit järjestettiin 18. syyskuuta. CDU/CSU sai Bundestagin vaaleissa 226 paikkaa, SPD 222, FDP 61, die Linke (entinen PDS) 54 ja Vihreät 51. Tuloksen perusteella kristillisdemokraattien Angela Merkelillä on parempi mahdollisuus kanslerin toimeen.
Osavaltiot
Saksan osat
Saksan 16 osavaltiota ovat:
#Baden-Württemberg
#Baijeri (vapaavaltio)
#Berliini
#Brandenburg
#Bremen (vapaakaupunki)
#Hampuri (vapaakaupunki)
#Hessen
#Mecklenburg-Vorpommern
#Niedersachsen
#Nordrhein-Westfalen
#Rheinland-Pfalz
#Saarland
#Sachsen (vapaavaltio)
#Sachsen-Anhalt
#Schleswig-Holstein
#Thüringen
Saksan maantieteellisistä alueista ja vanhoista maakunnista käytetään nykyisinkin suomalaistettuja nimiasuja, etenkin nimiä Saksi, Ala-Saksi, Etu-Pommeri ja Reininmaa. Osavaltioiden virallisissa nimissä on kuitenkin selkeintä pysytellä saksalaisissa asuissa. Poikkeuksena ovat yksinkertaiset ja täysin vakiintuneet Baijeri, Berliini ja Hampuri.
Osavaltiot on edelleen jaettu 438 piiriin (Kreise).
Maantiede
Saksan maantiede
Saksan ulottuu Itämeren ja Pohjanmeren rannoilta Alpeilla asti (korkein huippu Zugspitze 2962 m), maan keskiosat ovat metsäistä ylänköä. Maata halkovat Euroopan suurimmat joet: Rein, Tonava ja Elbe.
Ilmasto on leuto ja merellinen, kosteat, pilviset ja viileät talvet ja kesät. Föhn-tuulet Alpeilta voivat nostaa lämpötilaa 30 °C tunneissa.
Saksan Pääkaupunki on Berliini, mutta taloudellinen keskus Frankfurt am Main.
Talous
Saksan talous on maailman kolmanneksi suurin Yhdysvaltain ja Japanin jälkeen. Saksa on suurin teollisuusmaa Euroopassa. Korkea työttömyys on ollut ongelma jo vuosia, ja sitä myötä kohonneet sosiaalimenot. Saksan yhdistyminen on maksanut jo 1500 miljardia euroa, eikä talous ole parantunut idässä 50 miljardin vuosittaisista tulonsiirroista huolimatta (4 % lännen BKT:sta).
Vienti tuo joka kolmanneksen kansatulosta. Suurimmat vientituotteet ovat koneet, ajoneuvot, kemikaalit, metallit, ruokatuotteet ja tekstiilit.
Väestöjakauma
Saksassa on 7,3 miljoonaa ulkomaalaista, sisältäen pakolaiset, vierastyöläiset ja heidän perheensä. 2/3 heistä on ollut maassa yli 8 vuotta ja 1/5 on syntynyt Saksassa. Turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut viime vuosina, 2003 hakijoita oli 50 000.
Saksassa on 50 000 hengen tanskalainen vähemmistö Schleswigissa lähellä Tanskan rajaa, ja pieni sorbin kieltä puhuva vähemmistö, 40 000 Saksissa ja 20 000 Brandenburgissa. Friisin kieltä puhuu 12 000. Ala-saksa on myös käytössä Pohjois-Saksan maaseudulla. Vähemmistökielet ovat Euroopan neuvoston suojelemia.
Maahanmuuttajista merkittävimmät ryhmät ovat turkkilaiset ja kurdit (1,9 miljoonaa). Pienempiä ryhmiä ovat italialaiset (0,6 miljoonaa), serbit (0,6 miljoonaa), kreikkalaiset (0,4 miljoonaa), puolalaiset (0,3 miljoonaa) ja kroaatit (0,2 miljoonaa) (luvut vuodelta 2002).
Saksalaiset paluumuuttajat entisen Neuvostoliiton alueilta (yhteensä 1,7 miljoonaa vuosina 1980—1999), Puolasta (0,7 miljoonaa) ja Romaniasta (0,3 miljoonaa) saavat automaattisesti kansalaisuuden, eivätkä siten näy tilastoissa.
Kulttuuri
Saksan kieli oli ennen lingua franca keski-, itä-, ja Pohjois-Euroopassa ja on edelleen opetelluin vieras kieli englannin jälkeen Euroopassa. Monet historialliset henkilöt, jotka eivät varsinaisesti olleet saksalaisia, elivät saksalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä ja jättivät siihen jälkensä, kuten: Wolfgang Amadeus Mozart, Franz Kafka ja Stefan Zweig.
Säveltäjiä: Beethoven, Bach, Brahms, Schumann ja Wagner
Runoilijoita: Goethe, Schiller ja Heine
Filosofeja: Gottfried Wilhelm Leibniz, Kant, Hegel, Marx, Arthur Schopenhauer, Nietzsche ja Martin Heidegger
Teologeja: Martin Luther, Albert Schweitzer
Kirjailijoita: Hermann Hesse, Thomas Mann, Heinrich Böll ja Günter Grass
Tiedemiehiä: Johannes Kepler, Ernst Haeckel, Albert Einstein, Max Born, Max Planck, Werner Heisenberg, Heinrich Rudolf Hertz ja Robert Bunsen
Keksijöitä: Johann Gutenberg, Nikolaus August Otto, Werner von Siemens, Wernher von Braun, Gottlieb Daimler, Carl Benz, Rudolf Diesel ja Carl von Linde
Taiteilijoita, kuten renensanssin Albrecht Dürer, surrealisti Max Ernst, ekspressionisti Franz Marc, konseptitaitelija Joseph Beuys ja neo-ekspressionisti Georg Baselitz.
Merkittävimmät luonnonvarat
- rautamalmi
- kivihiili
- kupari
- ligniitti
- potaska
- uraani
- maakaasu
- nikkeli
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- kulkuneuvot
- kemikaalit
Aiheesta muualla
- [http://maps.google.com/maps?ll=51.138001,9.052734&spn=6.122846,16.215820&z=11&t=h&hl=en Saksa Google Mapsissa]
Luokka:Saksa
fiu-vro:S'aksamaa
als:Deutschland
roa-rup:Ghirmânii
ms:Jerman
zh-min-nan:Tek-kok
ko:독일
ja:ドイツ
simple:Germany
th:สหพันธ์สาธารณรัฐเยอรมนี
Nordrhein-Westfalen
Nordrhein-Westfalen on Saksan osavaltio maan länsi- ja luoteisosassa. Nordrhein-Westfalen rajoittuu Belgiaan, Alankomaihin sekä Saksan osavaltioihin Niedersachsen, Hesse ja Rheinland-Pfalz. Osavaltiossa on 18 060 211 (2002) asukasta. Se on asukasluvultaan Saksan suurin ja pinta-alaltaan neljänneksi suurin osavaltio (34 080 km²). Nordrhein-Westfalenin pääkaupunki on Düsseldorf.
Osavaltion keskellä sijaitsee Reinin-Ruhrin alue, johon kuuluvat mm. Kölnin, Düsseldorfin ja Bonnin kaupunkit. Ruhrin teollisuusalueella sijaitsevat mm. Essen, Dortmund, Duisburg, Bochum ja Gelsenkirchen. Monille Nordrhein-Westfalen merkitsee teollisuuskeskittymää ja kaupunkien yhteenliittymää. Alue onkin Euroopan tiheimmin asuttua. Suurin osa osavaltiosta on kuitenkin metsien ja peltojen peittämää.
Tärkeimmät Nordrhein-Westfalenin läpi kulkevat joet ovat Rein, Ruhr, Ems, Lippe ja Weser.
Osavaltio on jaettu viideen hallintoalueeseen (Regierungsbezirke), joihin kuuluu 31 piiriä (Kreise) ja 23 kaupunkipiiriä (kreisfreie Städte). Nordrhein-Westfalenissa on 396 kuntaa (1997). Kaupunkipiirit ovat kuntia itsessään. Osavaltion ministeripresidentti on Jürgen Rüttgers (CDU, 2005–) ja hallitsevat puolueet CDU ja FDP -koalitio.
Tunnettuja osavaltion vaikuttajia ovat Ludvig van Beethoven, Robert Schumann, Heinrich Heine, Heinrich Böll, Josef Beuys ja Wim Wenders.
Aiheesta muualla
- http://www.nrw.fi/
- http://www.nrw.de/00_home/index.shtml
- http://www.nrw-tourismus.de/
- http://www.kulturserver-nrw.de/index_2.php3
Luokka:Saksan osavaltiot
als:Nordrhein-Westfalen
ko:노르트라인베스트팔렌 주
ja:ノルトライン＝ヴェストファーレン州
simple:North Rhine-Westphalia
Hessen
Hessen on Länsi-Saksan keskiosissa sijaitseva osavaltio. Sen pääkaupunki on Wiesbaden. Alueella on noin 6 miljoonaa asukasta. Muita suuria kaupunkeja ovat Mainz ja Frankfurt am Main. Yksi Euroopan suurimmista joista Rhein erottaa Mainzin ja Wiesbadenin toisistaan.
Hessenin prinssi, Friedrich Karl, valittiin Suomen Kuninkaaksi Suomen sisällissodan jälkeen. Kun Saksa hävisi Ensimmäisen Maailmansodan, Friedrich luopui Suomen kuninkuudesta vaikkei ikinä käynytkään Suomessa.
- Frankfurt
- Kassel
- Darmstadt
- Offenbach
- Hanau
- Marburg
- Gießen
- Fulda
- Wetzlar
Luokka: Saksan osavaltiot
ja:ヘッセン州
Baden-Württemberg
Baden-Württemberg on Saksan osavaltio maan lounaisosassa. Etelässä sen rajanaapuri on Sveitsi, lännessä Ranska ja muut rajanaapurit osavaltiot Rheinland-Pfalz, Hesse ja Baijeri. Osavaltion pinta-ala on 35 742 km² ja siellä on 10,7 miljoonaa asukasta. Pääkaupunki on Stuttgart.
Rein muodostaa osavaltio länsirajan ja suurimman osa etelärajaa. Reinin itäpuolelle on Schwarzwaldin vuoristoalue. Etelässä Baden-Württemberg rajoittuu Alppien juuriin ja Bodenseehen. Tonavan lähteet sijaitsevat myös osavaltiossa.
Osavaltio on jaettu neljään hallintoalueeseen (Regierungsbezirke): Freiburg, Karlsruhe, Stuttgart, Tübingen, nämä edelleen 35 piiriin ja yhdeksään kaupunkiin.
Osavaltio on muodostettu historiallisista Badenin, Hohenzollernin ja Württembergin osavaltiosta. Toisen maailmansodan jälkeen miehitysvallat perustivat kolme osavaltiota Württemberg-Baden (USA), Württemberg-Hohenzollern (Ranska) ja Baden (Ranska). Vuonna 1952 ne yhdistettiin Baden-Württembergiksi.
Osavaltion hallituspuolueet ovat CDU ja FDP ja pääministeri Günther Oettinger (CDU, 2005–). Baden-Württemberg on traditionaalisesti ollut konservatiivien hallitsema osavaltio. Vuodesta 1953 alkaen sen pääministeriksi on noussut kristillisdemokraatti. Varsinkin paikallistasolla (teollisuus- ja yliopistokaupungeissa) vihreä puolue on noussut merkittäväksi vaikuttajaksi.
Luokka:Saksan osavaltiot
als:Baden-Württemberg
ko:바덴뷔르템베르크 주
ja:バーデン＝ヴュルテンベルク州
simple:Baden-Württemberg
SaarlandSaarland on pieni osavaltio Saksan länsiosassa lähellä Ranskan rajaa. Sen pääkaupunki on Saarbrücken. Alueella asuu noin 1,0 miljoonaa asukasta.
Historia
Saarin alue perustettiin vuonna 1920 osana Versaillesin sopimusta. Alue oli Kansainliiton valvonnassa seuraavat 15 vuotta, kunnes se vuonna 1935 liitettiin kansanäänestyksellä Saksaan. Toisen maailmansodan jälkeen alue oli Ranskan valvonnassa. Vuonna 1954 järjestettiin toinen kansanäänestys, jossa alueelle tarjottu itsenäisyys hylättiin, ja alue liitettiin Saksaan 1.1.1957.
Luokka: Saksan osavaltiot
als:Saarland
ko:자를란트 주
ja:ザールラント州
simple:Saarland
Belgia
Belgia on länsieurooppalainen kuningaskunta Ranskan ja Saksan välissä. Muut naapurimaat ovat Alankomaat ja Luxemburg. Pääkaupunki on Bryssel, jossa sijaitsee myös huomattava osa Euroopan unionin keskushallinnosta.
Historia
Belgian alueen asukkaat mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 56 eea Julius Caesarin kirjassa Gallian sodasta, jossa belgae-heimot mainitaan rohkeimmiksi kaikista galleista. Rooman valtakunnan romahduksen jälkeen germaaniset heimot valtasivat Gallian 500-luvulla. Frankit perustivat lopulta merovingien valtakunnan joka hallitsi 500-luvulta 800-luvulle asti. Dynastian ensimmäinen kuningas Klodvig (481–511) kääntyi 496 kristinuskoon. Merovingien dynastian jälkeen valtaan nousivat karolingit, kuninkaanaan Pipin Pieni. Kaarle Martelin (676–741) jälkeen frankkien kuninkaaksi nousi Kaarle Suuri (742–814).
Kaarle Suuren valtakunnan hajottua Burgundin valtakunta yhdisti nykyinen Luxemburgin, Alankomaiden ja Belgian alueen.
1400-luvun lopussa alue päätyi perimysten kautta Habsburgien Espanjan Kaarle V:lle. Kaarlen perillinen Filip II päätti kukistaa alankomaiden protestantit, mikä johti itsenäisyyssotaan. Utrechtin liitossa muodostettu Seitsemän yhdistyneen alankomaan tasavalta kapinoi Espanjan valtaa vastaan.
Flanderin ja Brabantin maakunnat jäivät Espanjan joukkojen valloittamiksi ja jäivät pois Alankomaiden itsenäistyttyä kahdeksankymmenvuotisen sodan päätteeksi 1648. Belgia jäi Espanjan hallintaan vuosiksi (1519–1713) ja joutui Itävallalle (1713–1794).
Ranskan vallankumouksen jälkeen Napoleon valloitti Alankomaat ja liitti sen Ranskaan 1795. Napoleonin häviön jälkeen 1815 Alankomaista, Belgiasta ja Luxemburgista muodostettiin yhtenäinen kuningaskunta.
Elokuussa 1830 belgialaiset kapinoivat Ranskan sotajoukkojen avustuksella. Kapinassa katolilaiset ja liberaalit vastustivat autoritaarista protestanttia kuningasta. Aluksi Belgian oli tarkoitus liittyä Ranskaan, mutta Britannian painostuksesta maahan kutsuttiin kuningas saksalaisesta Sachsen-Coburg-Gothan suvusta. Kuningas Leopold I astui valtaistuimelle 21. heinäkuuta 1831. Sota Alankomaita vastaan jatkui vielä vuoteen 1839, jolloin maiden välille solmittiin rauhansopimus.
Uudella monarkialla oli moderni, liberaali perustuslaki, vaikkakin äänioikeus oli rajattu noin 1%:lle väestöstä ja ranska oli ainoa virallinen kieli, vähemmistöasemastaan huolimatta.
Kongo tunnustettiin kuningas Leopold II:n henkilökohtaiseksi omaisuudeksi vuonna 1885 Berliinin kongressissa, ja hän joutui lahjoittamaan sen Belgialle siirtomaaksi vuonna 1908. Tätä ennen oli brittiläisessä lehdistössä paljastettu Kongon raakuudet, joissa 20% väestöstä eli 10 miljoonaa kongolaista oli kuollut.
Belgian paikka Ranskan ja Saksan välissä on historian saatossa osoittautunut vaaralliseksi. Sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa Saksa hyökkäsi maan läpi Ranskaan. Lisäksi Belgiasta on hyvin lyhyt matka Iso-Britannian rannikolle. Tämän johdosta Iso-Britannia on aina pyrkinyt varmistamaan, etteivät manner-Euroopan suurvallat saa Belgiaa haltuunsa.
Belgia oli mukana perustamassa EU:ta ja NATOa.
Belgian aluejako
Belgia on jaettu kolmeen alueeseen: Brysseliin, Flanderiin ja Valloniaan. Flanderi ja Vallonia jaetaan vielä kumpikin viiteen maakuntaan.
- Flanderi (enimmäkseen hollanninkielinen Vlaanderen). 6 miljoonaa asukasta.
- Antwerpen
- Limburg
- Itä-Flanderi (Oost-Vlaanderen)
- Länsi-Flanderi (West-Vlaanderen)
- Flaamien Brabant (Vlaams-Brabant)
- Vallonia (ranskankielinen; Wallonie ranskaksi, Wallonië hollanniksi). 3,3, miljoonaa asukasta
- Vallonian Brabant (Brabant Wallon)
- Namur
- Liège
- Hainaut
- Luxembourg
- Brysselin pääkaupunkialue (Région de Bruxelles-Capitale, Brussels Hoofdstedelijk Gewest tai Die Region Brüssel-Hauptstadt). 960 000 asukasta
Maakunnat ja Bryssel jaetaan edelleen kuntiin.
Maantiede
Belgiassa on kolme selkeästi erillistä aluetta: Rannikon tasanko koostuu hiekkadyyneistä ja mereltä vallatuista alueista. Keskustasanko on tasaista, hedelmällistä maata, jota halkovat monet kastelukanavat. Ardennien vuoristo maan kaakkoisosassa on metsäistä ja vuoristoista seutua.
Väestöjakauma
Valtauskonto on katolinen kristinusko jonka seuraajia arvoidaan olevan 75–80% väestöstä.
Kielet
Belgiassa on kolme virallista kieltä, hollanti, ranska ja saksa. Näistä hollanti ja ranska ovat selvästi tärkeimmät.
Kielijakaumaa ei ole virallisesti laskettu vuoden 1960 jälkeen, mutta hollannin- eli flaaminkielisiä on n. 55–60%, ranskankielisiä 40–44% ja saksankielisiä n. 1% asukkaista.
Osa hollanninkielisistä belgialaisista puhuu flaamin murretta. Belgiassa puhuttu ranska poikkeaa vain hieman Ranskassa puhutusta ranskasta lähinnä muutamien paikallisten sanojen ja sanontojen osalta sekä puhujasta riippuen myös ääntämykseltään. Vallonian alueella ranskan kieli on 1900-luvun aikana syrjäyttänyt vallonin kielen, jota joskus pidetään myös ranskan murteena. Saksan kieli on käytössä ainoastaan Vallonian itäosassa, jossa asukkaita on hieman yli 70 000.
Merkittävimmät luonnonvarat
- puutavara
- kala
- silli
- kampela
Merkittävimmät vientituotteet
- kemikaalit
- autot
- elintarvikkeet
- rauta
- teräs
Aiheesta muualla
- [http://maps.google.com/maps?ll=50.625073,4.680176&spn=3.094245,8.107910&z=10&t=h&hl=en Belgia Google Mapsissa]
Luokka:Belgia
als:Belgien
ms:Belgium
zh-min-nan:Belgien
ko:벨기에
ja:ベルギー
simple:Belgium
th:ประเทศเบลเยียม
fiu-vro:Belgiä
Ranska
Ranska on länsieurooppalainen valtio. Euroopan mittakaavassa Ranska on suuri valtio – sen pinta-ala on yli puoli miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku yli 60 miljoonaa. Ranskan naapurimaita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Monaco, Espanja ja Andorra.
Ranskan pääkaupunki on Pariisi. Ranska on tasavalta, jossa presidentillä on melko paljon valtaa suhteessa pääministeriin. 17. toukokuuta 1995 lähtien presidenttinä on ollut Jacques Chirac.
Historia
:Pääartikkeli: Ranskan historia
Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, joka oli Rooman valtakunnan provinssi.
Keskiajalla Ranskan paikalla oli mahtava Kaarle Suuren valtakunta, jonka hajottua alueella oli monia pieniä ruhtinaskuntia, joista tärkeimpiä olivat Ranska, Burgundi, Provence ja Savoiji.
Ranskan vallankumoukseen 1789 saakka maa oli kuningaskunta, tosin se oli sitä vallankumouksenkin jälkeen vuodesta 1814–1848. Kuuluisin Ranskan kuningas lienee aurinkokuningas Ludvig XIV (1638–1715).
1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa Ranskaa hallitsi keisari Napoléon Bonaparte, joka sai haltuunsa suuren osan Eurooppaa, mutta karkotettiin sittemmin Atlantin valtameressä sijaitsevalle St. Helenan saarelle. Napoleonin jälkeen monarkia palautettiin, mutta Euroopan "hulluna vuotena" 1848 kuningas Ludvig Filip syrjäytettiin ja maasta tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän tosin muutaman vuoden päästä julistautui keisariksi nimellä Napoleon III. Keisarikunta kaatui myöhemmin, ja Ranska julistettiin taas tasavallaksi.
Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltain puolella. Toisessa maailmansodassa maa joutui Saksan miehittämäksi. Ranskaa hallitsi marsalkka Philippe Pétainin niin sanottu Vichyn hallitus.
Nykyinen Ranskan valtio on nk. viides tasavalta, joka syntyi kansanäänestyksellä 1958.
Politiikka
Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä syyskuun 28. päivänä 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa suhteessa parlamenttiin. Peruslain mukaan, presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi (ennen uudistusta virkakauden pituus oli 7 vuotta). Presidentti vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset.
Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous ja senaatti. Ranskan kansalliskokous (Assemblée Nationale) on ylin lainsäädäntöelin. Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi. Kansalliskokouksella on veto-oikeus hallituksen päätöksiin, mistä johtuen vaaleissa enemmistön edustajanpaikoista saaneella puolueella on yleensä myös enemmistö paikoista hallituksessa. Senaattorit (yhteensä 331) valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Kuitenkin puolesta senaatin paikoista on äänestettävä uudelleen joka kolmas vuosi (alkaen 2007). Senaatilla on rajattu lainsäädäntövalta ja kansalliskokouksella on mahdollisuus kumota senaatin säätämiä lakeja, lukuun ottamatta perustuslakiin tehtäviä lisäyksiä ja ns. elollisia lakeja (lois organiques). Hallituksella on huomattava vaikutusvalta parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin.
Viimeisten vuosikymmenten ajan, ranskalainen politiikka on ollut valtataistelua kahden puolueen välillä: vasemmistolaisen Parti Socialiste'n (lyhenne PS) ja oikeistolaisen Union pour un Mouvement Populaire'n (lyhenne UMP).
Ranska on maailmanpolitiikassa merkittävä valtio. Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, ja maalla on oma ydinase.
- Lista Ranskan presidenteistä
Maantiede
Ranskan presidenteistä
Manner-Ranska on jaettu 22 alueeseen (ranskaksi région, mukaan lukien Korsika, vaikkakaan se ei tarkkaan ottaen ole Manner-Ranskaa), jotka on edelleen jaettu 96 numeroituun departementtiin (département). Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa sekä autojen rekisterikilvissä. Departementit on jaettu 329 arrondissementiin (arrondissement), jotka on jaettu edelleen 3 879 kantoniin (cantones) ja kantonit 36 568 kuntaan (communes) (tilanne 1. tammikuussa 2004).
Ranskan eurooppalaiset alueet
rekisterikilvissä
Ranskan merentakaiset osat
Ranskan mertentakaiset departementit kuuluvat Euroopan unioniiin ja ne käyttävät euroa valuuttanaan, mutta muut alueet eivät. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuuttana on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).
- Départements d'outre-mer, DOM (Merentakaiset departementit)
- Guadeloupe
- Martinique
- Ranskan Guayana
- Réunion
- Collectivités territoriales, COM (Alueelliset yhteisöt)
- Mayotte
- Saint-Pierre ja Miquelon
- Wallis ja Futuna
- Pays d'outre-mer, POM (Merentakaiset maat)
- Ranskan Polynesia
- Collectivité sui generis
- Uusi-Kaledonia
- Territoire d'outre-mer, TOM (Merentakainen territorio)
- Ranskan eteläiset alueet
- Ranskan vaatimus Antarktiksella
- Îles Éparses de l'Océan Indien (Intian valtameren erillissaaret)
- Viisi saarta Intian valtameressä, joissa ei ole pysyvää asutusta ja joita hallinoidaan Réunionilta:
- Bassas da India
- Europa
- Juan de Nova
- Gloriososaaret
- Tromelin
Väestö
Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa. Perinteisiä vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien saksa, Perpignanin seudun katalaani sekä Biarritzin ympäristössä jonkin verran puhuttu baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka on muistuttaa enemmän italian kieltä kuin ranskaa. Perinteisiin kielivähemmistöihin on kuitenkin vallankumouksen jälkeisinä vuosisatoina suhtauduttu hyvin kielteisesti, ja ne ovat pääsääntöisesti häviämässä. Tärkein uskonto on katolilaisuus. Ranskassa on kuitenkin melko suuri muslimivähemmistö, sillä suuri osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Siirtomaamenneisyyden muistona Ranskalla on edelleen jonkin verran omistuksia Euroopan ulkopuolelta.
Kulttuuri
- Ranskan akatemia
- Ranskan kirjallisuus
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- potaska
- puu
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- kemikaalit
- viini
Katso myös
- Luettelo ranskalaisista
- Luettelo Ranskan kuninkaista
- Ranskan ympäriajo
Aiheesta muualla
- [http://maps.google.com/maps?ll=46.619261,2.307129&spn=6.701194,16.215820&z=11&t=h&hl=en Ranska Google Mapsissa]
- [http://www.france.fi/ Ranskan Suomen suurlähetystö]
Luokka:Ranska
als:Frankreich
ms:Perancis
zh-min-nan:Hoat-kok
ko:프랑스
ja:フランス
simple:France
th:ประเทศฝรั่งเศส
fiu-vro:Prantsusmaa
Mainz
Mainz on Rheinland-Pfalzin osavaltion pääkaupunki läntisessä Saksassa. Asukkaita kaupungissa on 190 934 (2005). Mainz sijaitsee Reinin varrella muodostaen kaksoiskaupungin joen toisella puolella Hessenissä sijaitsevan Wiesbadenin kanssa. Kaupunki tunnetaan parhaiten kirjapainon kehittäjän Johannes Gutenbergin ja televisiokanava ZDF:n kotikaupunkina, sekä jokavuotisesta karnevaalistaan, jota kerääntyy juhlimaan jopa yli miljoona ihmistä pitkienkin matkojen päästä. Tuoreimpana ylpeydenaiheena kaupungilla on jalkapallojoukkue 1. FSV Mainz 05, joka nousi kaudeksi 2004-2005 Saksan pääsarjaan Bundesliigaan. Kaupungin verrattain nuoresta yleisilmeestä pitää huolen yliopisto, jolla oli vuonna 2004 noin 32 000 opiskelijaa.
Historia
Roomalainen kenraali Drusus perusti Mainzin edeltäjän, roomalaisen tukikohdan castrum Moguntiacumin, vuonna 13 eaa. Moguntiacumilla oli koko Rooman valtakunnan ajan sotilaallista merkitystä sijaintinsa ansiosta. Se oli mm. Rooman jokilaivaston tukikohta ja maakunnan pääkaupunki. Alemannit piirittivät kaupungin vuonna 368.
Vuoden 406 viimeisinä päivinä germaaniset heimot käyttivät harvinaista tilaisuutta hyväkseen ja ylittivät jäätyneen joen Mainzin kohdalla ja yllättivät roomalaisten puolustuksen. Tapahtumasta kertoo Wallace Breemin historiallinen romaani Eagle in the Snow.
Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen vuonna 476, frankit saivat Länsi-Euroopan haltuun Clovis I:n johdolla vuoteen 496 mennessä. Mainzista tuli sijaintinsa takia yksi Frankkien valtakunnan keskuksista. Clovisin seuraaja Dagobert vahvisti Mainzin muureja ja perusti sinne yhden valtaistuimistaan.
Vuonna 962 perustetussa Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa Mainzin arkkipiispa oli yksi vaaliruhtinaista. Keskiajalla Mainz oli slaaveihin ja germaaneihin kohdistuneen kristillisen käännytystyön keskus. Rooman lisäksi Mainz on ainoa hiippakunta, jota kutsutaan Pyhäksi istuimeksi (sancta sedes) ja Mainzin arkkipiispa oli perinteisesti primas germaniae, paavin sijaisia Alppien pohjoispuolella. Vuonna 1244 arkkipiispa Siegfried myönsi Mainzille kaupunginoikeudet, minkä myötä kaupunkilaiset saivat oikeuden valita valtuuston
Vuonna 1461 kaupunkia ravisteli kahden arkkipiisan välienselvittely. Kaupunkilaiset tukivat Diether von Isenburgia ja häntä vastassa oli Adolf II von Nassau, jonka paavi oli nimennyt. Vuonna 1462 Adolf II joukkoineen valtasi kaupungin ryöstellen ja tappaen 400 asukasta. Oikeudessa selviytyneille annettiin kaksi mahdollisuutta: ne, jotka eivät lupaisi seurata Adolfia (mm. Johann Gutenberg), menettäisivät omaisuutensa ja ajettaisiin ulos kaupungista tai vangittaisiin, ja Adolfin seuraajat jakaisivat keskenään takavarikoidun omaisuuden. Uusi arkkipiispa riisti Mainzilta kaupunginoikeudet.
Kolmikymmenvuotisessa sodassa Mainz oli ruotsalaisten päämaja 1630—1632.
Ranskan vallankumouksen aikana vallankumousarmeija valloiti Mainzin vuonna 1792. 18. maaliskuuta 1793 Mainzin jakobiinit ja ympäröivien kaupunkien demokraatit julistautuivat ”Mainzin tasavallaksi”. Preussi ei halunnut nähdä demokraattista tasavaltaa Saksassa, joten sen armeija valtasi Mainzin ranskalaisten antauduttua 22. heinäkuuta 1793.
Vuonna 1797 ranskalaiset palasivat Napoleon Bonaparten johdolla. Tappioiden myötä Napoleonin oli vetäydyttävä toukokuussa 1814. Vuodesta 1816 vuoteen 1866 Mainz oli tärkein linnoitus Ranskan vastaisella rajalla, ja siellä oli huomattavasti sekä itävaltalaisia että preussilaisia sotilaita.
Preussin ja Itävallan sodassa 1866 Mainz oli neutraali vyöhyke. 1870—1871 käydyn Saksan-Ranskan sodan jälkeen Mainz menetti strategista merkittävyyttään, koska Saksan raja siirtyi länteen, kun Elsass-Lothringen siirtyi Saksalle.
Vuosisatojen ajan Mainzin asukkaat olivat kärsineet tilanpuutteesta ja sen aiheuttamista sairauksista. Vuonna 1874 Mainziin liitettiin Gartenfeldin alue, mikä kaksinkertaisti kaupungin pinta-alan ja antoi Mainzille mahdollisuuden osallistua teolliseen vallankumoukseen.
1800-luvun lopulla Mainziin rakennettiin uusi kaupunginosa Neustadt ja suunniteltiin uusi viemärijärjestelmä (sitten roomalaisten ajan) sekä rakennettiin joitain merkittäviä rakennuksia: Mainzin kaupungintalo, joka oli aikansa suurin, kylpylöitä ja protestanttinen tuomiokirkko.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ranskalaiset miehittivät Mainzia vuoteen 1930 asti. Toisessa maailmansodassa pommitukset tuhosivat lähes kaikki kaupungin historialliset rakennukset, joista useimmat on kuitenkin sittemmin rakennettu uudelleen. Kaikkiaan kaupungista sodassa tuhoutui noin 80%. Sodan jälkeen Mainz jäi Ranskan ja Yhdysvaltain miehityssektorien väliin, jonka seurauksena rajana toimineen Rein-joen yhdysvaltalaisen puolen alueet liitettiin osaksi Wiesbadenia.
Ystävyyskaupungit
- 20px Watford (Iso-Britannia), 1956
- 20px Dijon (Ranska), 1957
- 20px Longchamp (Ranska), 1966 Mainz-Laubenheim
- 20px Zagreb (Kroatia), 1967
- 20px Rodeneck (Italia), 1977 Mainz-Finthen
- 20px Valencia (Espanja), 1978
- 20px Haifa (Israel), 1981
- 20px Erfurt (Saksa), 1988
- 20px Louisville (Yhdysvallat) 1994
Luokka:Saksan kaupungit
ms:Mainz
ko:마인츠
ja:マインツ
simple:Mainz
SPDSaksan sosiaalidemokraattinen puolue (SPD – Sozialdemokratische Partei Deutschlands) on Saksan toiseksi vanhin poliittinen puolue. Se vietti 140. vuosipäiväänsä 2003. SPD:n juuret ovat työväenliikkeessä. Nykyisin se on keskusta-vasemmistolainen ja sosiaalidemokraattinen.
1863-1914
SPD pitää perustamispäivänään 23. toukokuuta 1863, jolloin Ferdinand Lassalle perusti järjestön Allgemeiner Deutscher Arbeiterverein, yleissaksalainen työväenliitto. Vuonna 1864 August Bebel ja Wilhelm Liebknecht perustivat Sozialdemokratische Arbeiterpartei, sosialistisen työväenpuolueen, joka yhdistyi ADAV:in kanssa 1875. Samana vuonna laadittiin puolueen ensimmäinen toimintaohjelma, Gothan ohjelma.
Sosialidemokraattien kannatus nousi Saksassa seuraavina vuosikymmeninä nopeasti. Puolue kiellettiin 1878 vallankumoukselliseksi ymmärretyn luonteensa vuoksi, mutta laillistettiin jälleen 1890. Vuoden 1891 Erfurtin ohjelmassa linjattiin puolueen tavoitteeksi siirtyminen sosialismiin. Kapitalismin tuho ja sosialistinen vallankumous olivat joka tapauksessa lähellä, joten riittäisi, kun sosialidemokraatit pyrkisivät sitä odottaessa parantamaan työväenluokan asemaa laillisten uudistusten avulla. Kysymys vallankumouksesta ja kapitalismin romahtamisesta jakoi pian ohjelman julkaisun jälkeen sosialidemokraatit kolmeen leiriin.
Yhtäällä oli Eduard Bernsteinin edustama revisionismi, joka sai aikaa myöten yhä enemmän kannatusta. Bernstein lakkasi uskomasta kapitalismin pikaiseen romahtamiseen ja pyrki osoittamaan, ettei ortodoksimarxilainen tulkinta enää pitänyt paikkaansa. Bernsteiniläinen suuntaus tuli tunnetuksi myös nimellä oikeistososialidemokratia ja vastaa perinteisistä suuntauksista parhaiten SPD:n nykylinjaa.
Häntä vastaan asettui puolueen keskitietä edustanut Karl Kautsky. Kautsky oli hyvin keskeinen hahmo sosialistisessa liikkeessä. Hän laati laajalle levinneen virallisen Luokkataistelu-kommentaarin puolueen Erfurtin ohjelmaan, jonka Lokakuun vallankumoukseen 1917 asti katsottiin edustavan oikeaoppista sosialistista teoriaa. Kautsky uskoi vahvasti kapitalismin romahdukseen, mutta vaati SPD:n pitäytyvän reformistisessa roolissa.
Näistä molemmista vasemmalle sijoittui Rosa Luxemburgin johtama ryhmä, joka piti vallankumouksellisen toiminnan hylkäämistä pahana virheenä ja porvarillisen valtion myötäilynä. Luxemburg piti myös kapitalismia tuhoontuomittuna, mutta revisionistista uudistuspolitiikkaa korkeintaan sen elinikää pitkittävänä toimintana.
SPD oli Toisen internationaalin merkittävin puolue ja suurin kansallinen jäsenjärjestö. Internationaalin sodanvastainen toiminta sai paljon kiitosta ensimmäistä maailmansotaa edeltäneinä vuosina. Kuitenkin suursodan syttyessä monet sosialidemokraattiset puolueet, SPD etunenässä, päätyivät tukemaan hallitustensa sotapolitiikkaa. Tämä johti Toisen internationaalin hajoamiseen vuonna 1915.
1914-1945
Elokuussa 1914 Saksa julisti sodan Venäjälle. Valtiopäivien tarkoituksena oli sen jälkeen myöntää sotaluotot armeijan varustamiseksi. Tästä luotonannosta päätettäessä sosialidemokraatit jakautuivat kahtia: Karl Liebknecht ja Rosa Luxemburg kannattajineen vastustivat Saksan keisarikunnan sotapolitiikan tukemista, kun taas Karl Kautsky (huomattavasti monilukuisimpine) kannattajineen tuki sitä. Sosialidemokraattien valtiopäiväryhmä päätyi tukemaan sotaluottoja yksimielisesti. Puolueen linjasta ja sen julistamasta linnarauhasta huolimatta lukuisat sosialidemokraatit säilyttivät pasifistisen asenteensa sotaan, heidän joukossaan Eduard Bernstein.
Sotaa vastustaneista vasemmistososialisteista muodostui SPD:n ulkopuolelle Spartakistiliiga. Liitto piti valtakunnallisen kokouksen 29. joulukuuta-31. joulukuuta 1918, minkä perusteella perustettiin Saksan kommunistinen puolue, KPD 1. tammikuuta 1919.
Keisarikunnan romahtaessa aselevon jälkeen 11. marraskuuta 1918, valta käytännöllisesti katsoen ojennettiin SPD:lle. Jo ennen sotaa suurimman valtiopäiväryhmän muodostanut puolue sai siten hallitusvallan käsiinsä. Kun spartakistit yrittivät vuonna 1919 sosialistista vallankumousta vastaperustetussa Weimarin Saksassa, hallitus torjui sen armeijan ja äärioikeistolaisten järjestyskaartien avulla. Karl Liebknect ja Rosa Luxemburg murhattiin kansalaislevottomuuden lopussa. Poliittisessa vastuussa spartakistien kapinan tukahduttamisesta oli puolustusministerinä toiminut sosialisti Gustav Noske. Spartakistien kapinan tukahduttaminen teki sosialistien ja entisten vasemmistososialistien, sittemmin kommunistien väleistä sovittamattomat Weimarin tasavallan loppuajaksi. Kommunistisesta näkökulmasta Noske oli luokkapetturi, mikä loi käsitteen noskelaisuus: ministerisosialistit voivat käyttää aseellista voimaa kommunisteja vastaan näiden yrittäessä sosialistista vallankumousta.
Sisäisten ristiriitaisuuksien repimän Weimarin tasavallan romahdus alkoi, kun Preussin hallituksen johtaja, Otto Braun syrjäytettiin sotilasvallankaappauksessa 20. heinäkuuta 1932. Seuraavana vuonna Adolf Hitler nimitettiin valtakunnankansleriksi ja hänen pyrkiessään hankkimaan laajemmat valtaoikeudet, SPD oli ainoa puolue, joka äänesti vastaan 23. maaliskuuta 1933 (Ermächtigungsgesetz). SPD:n edustusto ei kuitenkaan kyennyt estämään tätä prosessia ja natsit kielsivät puolueen 1933. Seuraavat kaksitoista vuotta puolueen aktiivit viettivät vainottuina tai maanpaossa.
SPD:n roolista vuosina 1914-1933 on esitetty useita näkemyksiä. Puoluetta on ennen kaikkea vasemmalta katsoen pidetty "opportunistisena" ja sitä on syytetty sosialististen aatteiden myymisestä antaessaan tukensa keisarikunnan sodalle. Toisaalta sosialidemokraatit, ottaessaan hallitusvastuun vaikeina sodanjälkeisinä vuosina ja profiloituessaan kansalliseksi puolueeksi internationalistisen kustannuksella saivat ottaa niskoilleen Saksan toistuvat arvovaltatappiot, jotka seurasivat ensimmäistä maailmansotaa ja Versaillesin rauhansopimusta.
1945-1989
SPD luotiin uudelleen toisen maailmansodan jälkeen. Puolue hylkäsi marxismin 1956 ja oli aluksi oppositiossa, mutta johti maata kanslereiden Willy Brandt ja Helmut Schmidt aikana 1969–1982.
Itä-Saksassa SPD ja kommunistinen puolue (Kommunistische Partei Deutschlands) yhdistyivät sosialistiseksi yhtenäisyyspuolueeksi (Sozialistische Einheitspartei Deutschlands), vaikkakin Itä-Berliinissä SPD säilyi itsenäisenä. DDR:n romahdettua, SPD perustettiin idässä uudelleen 1989, ja se liittyi myöhemmin läntiseen vastineeseensa.
1990-
SPD voitti syyskuun 1998 vaalit 40,9% äänisaalilla Gerhard Schröderin johtamana. SPD:llä on vahva kannatus suurissa kaupungeissa ja teollistuneissa osavaltioissa. Oskar Lafontaine, SPD:n puhemies erosi marraskuusta 1995 puolueesta ja valtion asemistaan protestina maaliskuussa 1999. Schröder seurasi Lafontainena puolueen puheenjohtajana.
Syyskuun 2002 vaaleissa SPD sai 38,5% äänistä, voittaen niukasti. Eurovaalit 2004 olivat SPD:lle katastrofi, vaivainen 21,5% äänisaalis oli alhaisin vuosikymmeneen.
Syyskuun 2005 vaaleissa SDP (222 paikkaa) tai CDU/CSU (226) eivät kumpikaan saaneet tarpeeksi paikkoja muodostaakseen hallituksen kumppaniensa kanssa, mikä pakotti ne muodostamaan hallituksen keskenään, ns. suuren koalition. Schröder ilmoitti jäävänsä hallituksen ulkopuolelle.
Luokka:Saksalaiset puolueet
zh-min-nan:Tek-kok Siā-hōe-bîn-chú Tóng
ko:독일 사회민주당
ja:ドイツ社会民主党
1994 Tapahtumia
Tammikuu
- 1. tammikuuta - USA:n, Kanadan ja Meksikon välinen vapaakauppa-alue NAFTA voimaan.
- 16. tammikuuta - Suomessa ensimmäisten suorien presidentinvaalien ensimmäinen kierros.
- 17. tammikuuta - Raju maanjäristys Los Angelesissa tappoi 50 ihmistä 17. tammikuuta. Noin 3 000 ihmistä loukkaantui ja 20 000 menetti kotinsa.
Helmikuu
- 6. helmikuuta - Martti Ahtisaari valitaan Suomen tasavallan presidentiksi. Hän sai 53,9 % äänistä ja voitti presidentinvaalien toisella kierroksella Elisabeth Rehnin.
- Ennätysmäisen voimakas kylmyysaalto iskee Yhdysvaltoihin. Ainakin 140 ihmistä kuolee erilaisista kovaan pakkaseen ja runsaaseen lumentuloon liittyvistä syistä.
- Helsingin suurpommituksista tulee kuluneeksi 50 vuotta.
- Riitta Uosukainen valitaan eduskunnan ensimmäiseksi naispuhemieheksi.
Maaliskuu
- 4. maaliskuuta - Itävalta, Ruotsi ja Suomi sopivat liittymissopimuksesta Euroopan unionin kanssa.
- 13. maaliskuuta - Linux 1.0 julkaistaan.
- 17. maaliskuuta - Lahden 43 tuntia kestänyt piiritystilanne päättyy vankikarkuri Ilpo Larhan itsemurhaan.
- Oikeisto voittaa Italian parlamenttivaalit. Yhtenä voittajista on Silvio Berlusconi.
Huhtikuu
- 6. huhtikuuta - Ruandan presidentti Habyarimanajaa kuljettanut kone ammutaan alas Kigalissa.
- 7. huhtikuuta - Hutut aloittavat Tutsien joukkomurhan Ruandan sisällissodassa.
- 8. huhtikuuta - Yhdysvaltalainen rockmuusikko Kurt Cobain löydetään kuolleena kotoaan.
- 26. huhtikuuta - Etelä-Afrikassa ensimmäiset monirotuiset vaalit.
- Jokerit voittaa jääkiekon suomenmestaruuden.
Toukokuu
- 1. toukokuuta - Brasilialainen kolminkertainen Formula 1 -maailmanmestari Ayrton Senna kuolee ajettuaan ulos San Marinon osakilpailussa.
- 6. toukokuuta - Englannin kanaalin alittava Britannian ja Ranskan välinen kanaalin tunneli avataan.
- 9. toukokuuta - Nelson Mandelasta tulee Etelä-Afrikan ensimmäinen tummaihoinen presidentti.
Kesäkuu
- 2. kesäkuuta - Maailman taloudellisten ja poliittisten vaikuttajien muodostaman Bilderberg-ryhmän kokous alkaa Helsingissä Kalastajatorpalla.
- 11. kesäkuuta - Ruotsin vuosisadan pahin veriteko Falunissa. Armeijassa kouluttajana palvellut 24-vuotias vänrikki Mattias Flink ampuu seitsemän ihmistä.
- 12. kesäkuuta - Nicole Brown Simpson ja hänen poikaystävänsä Ronald Goldman murhataan kotinsa etuovella Los Angelesissa. Amerikkalaisen jalkapallon tähti ja näyttelijä O. J. Simpsonia syytetään murhista, mutta hänet vapautetaan myöhemmin.
Heinäkuu
- 8. heinäkuuta - Pohjois-Korean diktaattori Kim Il Sung kuolee sydänkohtaukseen.
- 16.-22. heinäkuuta - Suuresta komeetasta Shoemaker-Levy 9:stä hajonneet kappalaleet törmäävät Jupiteriin kuuden päivän aikana.
- 25. heinäkuuta - Israel ja Jordania antavat Washingtonin julistuksen, joka päättää maiden välillä vuodesta 1948 vallinneen sotatilan. (Rauhansopimus 26. lokakuuta)
- Brasilia voittaa jalkapallon maailmanmestaruuden.
Elokuu
- 15. elokuuta - terroristi "Shakaali" (Ilich Ramirez Sanchez) pidätetään Sudanissa. Shakaalilla oli aikoinaan yhteyksiä mm. pahamaineiseen terroristiryhmään Baader-Meinhofiin.
- Helsingissä yleisurheilun EM-kisat.
- Yhdysvalloissa Saugertiesin kaupungissa järjestetään legendaarisen Woodstock 1969 -konsertin muistolle Woodstock 1994 -konsertti.
- Maanjäristys Algeriassa vaatii 171 uhria.
- Kahdentoista hengen joukko tekee Helsingissä benji-hypyn maailmanennätyksen suorittamalla yhteishypyn saman köyden varassa.
- Pyhän Laurin kirkko Vantaalla viettää 500-vuotisjuhliansa.
- Sauli Niinistö valitaan Kokoomuksen puheenjohtajaksi.
- Konsta Hietanen voittaa Tenavatähti-kilpailun.
Syyskuu
- 8. syyskuuta - 132 kuolee lento-onnettomuudessa Pittsburghissa, Yhdysvalloissa Boeing 737 koneen pudotessa.
- 19. syyskuuta - Yhdysvaltojen johtama sotilasoperaatio Haitissa syrjäyttää sotilasjuntan syrjäyttäminen ja palauttaa valtaan demokraattisesti valitin presidentti Jean-Bertrand Aristiden
- 28. syyskuuta - Autolautta Estonia uppoaa Itämerellä.
Lokakuu
- 16. lokakuuta - Suomessa järjestetään kansanäänestys Euroopan unioniin liittymisestä. Kyllä-kanta saa 56,9% äänistä. Äänestysprosentti oli 74.
- 21. lokakuuta - USA ja Pohjois-Korea solmivat puitesopimuksen jonka yhteydessä Pohjois-Korea lupaa jäädytttää omat grafiittihidasteiset ydinreaktorit. Vastineeksi USA lupaa toimittaa vuosittain mittavan määrän öljyä sekä rakentaa kaksi kevytvesi(ydin)reaktoria. Sopimusta täytäntöönpanemaan USA perustaa vuonna 1995 KEDO nimisen kansainvälisen järjestön.
- 29. lokakuuta 26-vuotias mies tulittaa kiväärillä Valkoista taloa Yhdysvaltain pääkaupungissa Washingtonissa. Kukaan ei loukkaantunut.
- Neljäkymmentäkahdeksan Temple Solaire (Aurinkotemppeli) -uskonlahkon jäsentä löydetään kuolleena Sveitsistä kahdesta kiinteistöstä. Osa oli ilmeisesti tehnyt itsemurhan ja osa murhattiin.
- Norjassa kaksi 6-vuotiasta pahoinpitelee 5-vuotiaan tytön tajuttomaksi. Tyttö paleltuu kuoliaaksi. Tapahtuma synnytti Norjassa keskustelun TV-väkivallasta. Poikien iän vuoksi tapauksessa ei ryhdytty oikeustoimiin vaan tapaus siirtyi sosiaaliviranomaisten käsiteltäväksi.
- Äärioikeistolainen Vapauspuolue menestyy hyvin Itävallan parlamenttivaaleissa.
Marraskuu
- 3. marraskuuta - Red Hat Linux 1.0 julkaistaan.
- 13. marraskuuta - Ruotsissa kansanäänestys Euroopan unioniin liittymisestä päättyy kyllä-äänten voittoon. Kyllä 52,2% - Ei 46,8% - Tyhjiä n. 1%.
- 28. marraskuuta - Ei-äänet voittavat Norjan EU-kansanäänestyksessä.
- Michael Schumacherista tulee ensimmäinen saksalainen Formula 1 -maailmanmestari.
- Eduskunta hyväksyy Suomen EU-jäsenyyden. Jaa 152 - Ei 45 - Tyhjiä 1 - Poissa 1.
- Puolueet valitsevat Suomen ensimmäiset 16 edustajaa EU-parlamenttiin.
Joulukuu
- 11. joulukuuta - Venäjän presidentti Boris Jeltsin määrää joukot Tšetšeniaan.
- 19. joulukuuta - Meksikon peson päästäminen kellumaan johtaa talouskriisiin, peson arvo romahtaa 3:1 suhteesta dollariin 10:1 suhteeseen. USA pelastaa lopulta Meksikon 50 miljardin dollarin lainalla.
- Ruotsin pääkaupungissa Tukholmassa yökerhon edessä sattuneessa ampumavälikohtauksessa kuolee neljä ja loukkaantuu 21. Ampujat aloittivat tulituksen kun heitä ei ollut aiemmin yöllä päästetty sisään yökerhoon.
- Air Francen matkustajakoneen kaappaus päättyy tulitaisteluun Marseillen lentokentällä Ranskassa kun ranskalaiset erikoisjoukot tunkeutuivat koneeseen. Kaikki neljä kaapparia kuolee ja 13 matkustajaa, kolme miehistön jäsentä ja yhdeksän poliisia loukkaantuu.
Muuta
- Linux 1.0 julkaistaan.
- MS-DOSin viimeinen versio, 6.22 julkaistaan
- Dingon ensilevytyksestä 10 vuotta, jonka kunniaksi julkaistaan albumi uusia kappaleita. Kesän jälkeen Dingo jää jälleen telakalle.
Syntyneitä
- 23. helmikuuta - Dakota Fanning, näyttelijätär
Kuolleita
- 26. helmikuuta - Bill Hicks, amerikkalainen stand-up-koomikko
- 9. maaliskuuta - Charles Bukowski, kirjailija ja runoilija
- 5. huhtikuuta - Kurt Cobain, Nirvanan laulaja, tekee itsemurhan.
- 22. huhtikuuta - Richard Nixon, Yhdysvaltain 37. presidentti
- 30. huhtikuuta - Roland Ratzenberger, Formula 1-kuljettaja
- 1. toukokuuta - Ayrton Senna, kilpa-ajaja.
- 19. toukokuuta - Jacques Ellul, ranskalainen teknologian filosofi ja teologi.
- 23. toukokuuta - George de Godzinsky - säveltäjä ja kapelimestari (s. 1914)
- 29. toukokuuta - Erich Honecker, Itä-Saksan entinen johtaja, maanpaossa Chilessä.
- 8. heinäkuuta - Kim Il Sung - Korean demokraattisen kansantasavallan johtaja
- 19. elokuuta - Linus Pauling, kemisti, Nobelin palkinto kemiassa 1954 ja rauhanpalkinto 1962.
- 20. lokakuuta - Burt Lancaster, näyttelijä.
Luokka:1990-luku
Luokka:1994
als:1994
zh-min-nan:1994 nî
ko:1994년
ja:1994年
simple:1994
th:พ.ศ. 2537
Luokka:Saksan osavaltiotOsavaltiot
ko:분류:독일의 주
ja:Category:ドイツの地方行政区画
simple:Category:States in Germany
La Bouche de Jean-Pierre
La Bouche de Jean-Pierre est un film français de Lucile Hadzihalilovic sorti le 9 avril 1997.
Fiche technique
- Réalisation, scénario et montage : Lucile Hadzihalilovic
- Image : Gaspar Noé
- Musique originale : Loic Da Silva, Philippe Maluer, John Milko, François Roy
- Production : Les Cinémas de la Zone
- Durée : 52 mn
Liens externes
- [http://www.allocine.fr/film/fichefilm_gen_cfilm=14747.html La Bouche de Jean-Pierre] sur AlloCiné
- [http://french.imdb.com/title/tt0115735/combined La Bouche de Jean-Pierre] sur l'Internet Movie Database
Bouche de Jean-Pierre
Bouche de Jean-Pierre
porady budowlane Doda i Virgin poker witaminy Muzyczne gry online
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Pomino bianco
Il Pomino bianco è un vino DOC la cui produzione è consentita nella provincia di Firenze.
Caratteristiche organolettiche
- colore: bianco paglierino a volte con riflessi verdolini.
- odore: delicato, gradevole.
- sapore: armonico, asciutto, di medio corpo e retrogusto lievemente amarognolo.
Cenni storici
Abbinamenti consigliati
Produzione
Provincia, stagione, volume in ettolitri
- Fir
|
Pomino rosso
Il Pomino rosso è un vino DOC la cui produzione è consentita nella provincia di Firenze.
Caratteristiche organolettiche
- colore: rosso rubino, vivace, con sfumature granate più o meno intense, secondo l'invecchiamento.
- odore: vinoso, intenso, caratteristico, che si affina per effetto della esterificazione durante l'invecch.
- sapore: armonico, asciutto, robusto, leggerm. tannico nei prodotti giovani e più vellutato in quelli invec.
Cenni storici
|
Pomino rosso riserva
Il Pomino rosso riserva è un vino DOC la cui produzione è consentita nella provincia di Firenze.
Caratteristiche organolettiche
- colore: granato più o meno intenso.
- odore: etereo, intenso.
- sapore: armonico, vellutato.
Cenni storici
Abbinamenti consigliati
Produzione
Provincia, stagione, volume in ettolitri
- nessun dato disponibile
DOC la cui produzione è consentita nella provincia di Firenze.
Caratteristiche organolettiche
- colore: dal giallo paglierino all'ambrato intenso.
- odore: etereo, intenso.
- sapore: armonico, vellutato.
Cenni storici
Abbinamenti consigliati
Produzione
Provincia, stagione, volume in ettolitri
- Firenze (1990/91) 78,0
- Firenze (1991/92)
|
Pomino Vin Santo rosso
Il Pomino Vin Santo rosso è un vino DOC la cui produzione è consentita nella provincia di Firenze.
Caratteristiche organolettiche
- colore: granato più o meno intenso.
- odore: etereo, intenso.
- sapore: armonico, vellutato.
Cenni storici
Abbinamenti consigliati
Produzione
Provincia, stagione, volume in ettolitri
- nessun dato disponibile
DOC la cui produzione è consentita nelle province di Brindisi e Taranto.
Caratteristiche organolettiche
- colore: rosso tendente al violaceo ed all'arancione con l'invecchiamento.
- odore: aroma leggero, caratteristico.
- sapore: gradevole, pieno, armonico, tendente al vellutato con l'invecchiamento.
Cenni storici
Abbinamenti consigliati
Produzione
|
Primitivo di Manduria liquoroso dolce naturale
Il Primitivo di Manduria liquoroso dolce naturale è un vino DOC la cui produzione è consentita nelle province di Brindisi e Taranto.
Caratteristiche organolettiche
- colore: rosso tendente al violaceo ed all'arancione con l'invecchiamento.
- odore: aroma leggero, caratteristico.
- sapore: gradevole, pieno, armonico, tendente al vellutato con l'invecchiamento.
Cenni storici
Abbinamenti consigliati
|
Primitivo di Manduria liquoroso secco
Il Primitivo di Manduria liquoroso secco è un vino DOC la cui produzione è consentita nelle province di Brindisi e Taranto.
Caratteristiche organolettiche
- colore: rosso tendente al violaceo ed all'arancione con l'invecchiamento.
- odore: aroma leggero, caratteristico.
- sapore: gradevole, pieno, armonico, tendente al vellutato con l'invecchiamento.
Cenni storici
Abbinamenti consigliati
|
Prosecco di Conegliano frizzante
Il Prosecco di Conegliano frizzante è un vino DOC la cui produzione è consentita nella provincia di Treviso.
Caratteristiche organolettiche
- colore: giallo paglierino, brillante con evidente sviluppo di bollicine.
- odore: gradevole e caratteristico di fruttato.
- sapore: secco o amabile, frizzante, fruttato.
Cenni storici
Abbinamenti consigliati
Produzione
Provincia, stagione, volume in ettolitr
|
|
