:: wikimiki.org ::

Ronnie James Dio

Ronnie James Dio

Ronnie James Dio (oik. Ronald James Padavona, s. 11. heinäkuuta 1942 Portsmouthissa, New Hampshiressa) on yksi musiikkihistorian pitkäaikaisimpia ja arvostetuimpia heavy metal -laulajia. Jo 1960-luvulla uransa aloittanut Dio perusti aluksi Elf-nimisen yhtyeen, mutta liittyi 1970-luvulla kitaristi Ritchie Blackmoren johtamaan Rainbow-yhtyeeseen. Dio jätti yhtyeen kolmen albumin jälkeen musiikillisten erimielisyyksien vuoksi ja palkattiin Black Sabbathiin potkut saaneen Ozzy Osbournen korvaajaksi. Yhtyeen sisäiset ristiriidat ja perättömät huhut johtivat kuitenkin hänen sekä rumpali Vinnie Appicen eroamiseen yhtyeestä ja Dion perustamiseen vuonna 1982. Vielä 1990-luvun alussa Dio palasi vähäksi aikaa Black Sabbathiin ja esiintyi yhdellä yhtyeen albumilla, mutta sen jälkeen hän on toiminut poikkeuksitta oman yhtyeensä kanssa. __NOTOC__

Yhtyeet

- The Vegas Kings, Ronnie & The Rumblers, Ronnie And The Red Caps (1957–1961)
- Ronnie Dio And The Prophets (1961–1967)
- The Electric Elves (1967–1969)
- The Elves (1969–1970)
- Elf (1970–1975)
- Rainbow (1975–1978)
- Black Sabbath (1979–1982, 1991–1993)
- Dio (1983–1989, 1993–)

Julkaisut

Elf

- Elf (1972)
- Carolina County Ball (1974)
- Trying To Burn The Sun (1975)

Rainbow

- Ritchie Blackmore's Rainbow (1975)
- Rising (1976)
- Long Live Rock 'N' Roll (1978)

Black Sabbath

- Heaven and Hell (1980)
- The Mob Rules (1981)
- Live Evil (1982)
- Dehumanizer (1992)

Dio

- Holy Diver (1983)
- The Last In Line (1984)
- Sacred Heart (1985)
- Intermission (1986)
- Dream Evil (1987)
- Lock Up The Wolves (1990)
- Strange Highways (1994)
- Angry Machines (1996)
- DIO's Inferno - The Last In Live (1998)
- Magica (2000)
- Killing The Dragon (2002)
- Master Of The Moon (2004)
- Evil Or Divine: Live In New York City (2005)

Aiheesta muualla

- [http://www.ronniejamesdio.com Ronnie James Dion virallinen kotisivu] Dio, Ronnie James ja:ロニー・ジェイムス・ディオ

11. heinäkuuta

11. heinäkuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 192. päivä (193. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 173 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Elli, Noora, Nelli, Eleonoora :- suomenruotsalainen kalenteri: Eleonora, Nora, Leonora, Elli, Ellinor :- ortodoksinen kalenteri: Jefimia, Olga, Oili, Helga :- saamenkielinen kalenteri: Norá :- vanhemmissa kalentereissa: Adolph, Pius, Viljamieli

Tapahtumia

- 1302 - Guldensporenslagin taistelu: flaamilaiset kaupungit voittivat Ranskan kuninkaan joukot.
- 1346 - Kaarle IV, Böömin kuningas vuodesta 1346, valittiin Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisariksi 1355 († 1378).
- 1533 - Englannin kuningas Henrik VIII julistettiin kirkonkiroukseen.
- 1750 - Nova Scotian Halifax tuhoutui lähes täysin tulipalossa.
- 1776 - Kapteeni James Cook lähti kolmannelle tutkimusmatkalleen.
- 1798 - Yhdysvaltain merijalkaväki (United States Marine Corps) perustettiin uudelleen sen jälkeen, kun aselaji oli lakkautettu Yhdysvaltain vapaussodan päätyttyä.
- 1804 - Yhdysvaltain varapresidentti Aaron Burr surmasi kaksintaistelussa valtiovarainministeri Alexander Hamiltonin.
- 1811 - Italialainen tiedemies Amedeo Avogadro julkaisi muistiinpanonsa kaasujen molekylaarisesta koostumuksesta (tunnetaan nykyään nimellä Avogadron laki).
- 1848 - Lontoossa avattiin Waterloon rautatieasema.
- 1859 - Charles Dickensin romaani Kaksi kaupunkia julkaistiin.
- 1864 - Konfederaation joukot yrittivät hyökätä Washington D.C.:hen.
- 1893 - Kokichi Mikimoto kasvatti ensimmäiset viljellyt helmet.
- 1897 - Ilmailu: Salomon Andrée nousi Huippuvuoriltaistä vedyllä täytetyllä pallolla tavoitteenaan Pohjoisnapa. Hän syöksyi myöhemmin maahan ja sai surmansa.
- 1919 - Alankomaissa säädettiin laki kahdeksantuntisesta työpäivästä ja sunnuntaivapaasta.
- 1921 - Irlannin itsenäisyyssodassa solmittiin aselepo (katso irlantilainen kalenteri).
- 1921 - Entinen Yhdysvaltain presidentti William Howard Taft vannoi virkavalan Yhdysvaltain korkeimman oikeuden kymmenentenä puhemiehenä, ainoana henkilönä joka on ollut sekä Yhdysvaltain presidentti että korkeimman oikeuden puhemies.
- 1921 - Mongolia itsenäistyi Kiinasta.
- 1940 - Toinen maailmansota: Vichyn hallitus perustettiin Ranskassa ja Henri Philippe Pétainista tuli Ranskan pääministeri.
- 1943 - Toinen maailmansota: saksalaiset joukot käynnistivät vastahyökkäyksen Sisiliassa.
- 1944 - Yhdysvaltain presidentti Franklin Delano Roosevelt ilmoitti tavoittelevansa myös neljättä kautta presidenttinä.
- 1955 - Lause In God We Trust (Jumalaan me luotamme) lisättiin Yhdysvaltain valuuttaan.
- 1960 - Dahomey (nykyään Benin), Ylä-Volta (nykyään Burkina Faso) ja Niger itsenäistyivät.
- 1962 - Ensimmäinen Atlantin ylittänyt satelliittia käyttänyt televisiolähetys.
- 1962 - Avaruustutkimus: neuvostoliittolainen kosmonautti Mikolajev teki uuden avaruudessaoloennätyksen: neljä päivää.
- 1971 - Chilen kuparikaivokset kansallistettiin.
- 1973 - Ilmailu: brasilialainen Boeing 707 -matkustajalentokone syöksyi maahan Pariisin lähellä Orlyn lentokenttää lähestyessä. 122 ihmistä sai surmansa.
- 1975 - Kiinalaiset arkeologit löysivät suuren hautapaikan, jossa oli 6 000 savesta tehtyä sotilaspatsasta vuodelta 221 eaa.
- 1979 - Avaruusasema Skylab aloitti maahansyöksynsä.
- 1987 - YK:n mukaan maailman väkiluku ylitti 5 miljardin rajan.
- 1991 - Ilmailu: nigerialainen DC-8-lentokone syöksyi maahan Jeddassa Saudi-Arabiassa. 261 ihmistä sai surmansa.
- 1991 - Havaijilla oli täydellinen auringonpimennys.
- 1995 - Yhdysvallat ja Vietnam solmivat täydet diplomaattisuhteet.
- 1995 - Bosnian serbit valtasivat Srebrenican muslimikaupungin. Lukuisia kaupungin asukkaita surmattiin.
- 1995 - Ilmailu: Cubana de Aviacionin Antonov An-24 syöksyi Karibianmereen Kuubasta koilliseen. 44 ihmistä sai surmansa.
- 2005 - HIM julkaisi albumin "Dark Light".

Syntyneitä

- 1274 - Robert I Bruce, Skotlannin kuningas (1306—1329)
- 1657 - Fredrik I, Preussin kuningas (1701—1713) ja Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik III
- 1754 - Thomas Bowdler, lääkäri ja kirjallisuuden sensori († 1825)
- 1767 - John Quincy Adams, Yhdysvaltain kuudes presidentti (1825—1829) († 1848)
- 1844 - Pietari I, Serbian kuningas († 1921)
- 1857 - Alfred Binet, psykologi († 1911)
- 1913 - Cordwainer Smith, kirjailija
- 1914 - Ahti Sonninen, suomalainen säveltäjä
- 1934 - Giorgio Armani, muotisuunnittelija
- 1949 - Liona Boyd, kitaristi
- 1959 - Suzanne Vega, laulaja
- 1973 - Konstantinos Kenteris, kreikkalainen yleisurheilija

Kuolleita

- n. 155 - Paavi Pius I
- 472 - Anthemius, Länsi-Rooman keisari (teloitettiin)
- 1804 - Alexander Hamilton, Yhdysvaltain entinen valtiovarainministeri (kuoli kaksintaistelussa)
- 1937 - George Gershwin, säveltäjä (s. 1898)
- 1971 - John W. Campbell, tieteiskirjailija ja kustannustoimittaja
- 1974 - Pär Lagerkvist, kirjailija, vuoden 1951 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja
- 1989 - Sir Laurence Olivier, näyttelijä
- 2001 - Herman Brood, laulaja ja taiteilija (itsemurha)

Juhlapäiviä

- YK: Maailman väestöpäivä ("World Population Day"). YK:n kehitysohjelma suositteli päivän viettoa vuonna 1989, sillä 11.7.1987 maailman väkiluku ylitti 5 miljardin rajan. ---- Katso myös: kalenteri ~ 10. heinäkuuta, 12. heinäkuuta Luokka:Heinäkuu -07-11 ms:11 Julai ko:7월 11일 ja:7月11日 simple:July 11 th:11 กรกฎาคม

New Hampshire

right Yhdysvaltain koilliskulmassa sijaitseva osavaltio, yksi alkuperäisistä 13 siirtokunnasta. Pääkaupunki Concord, pinta-ala 24 097 km². Asukkaita 1 275 000 (v. 2002). Osavaltion aseman New Hampshire sai 21. kesäkuuta 1788, järjestyksessään yhdeksäntenä osavaltiona. Luokka:Yhdysvaltojen osavaltiot ko:뉴햄프셔 주 ja:ニューハンプシャー州 simple:New Hampshire

Heavy metal

Heavy metal eli hevimetalli on hyökkäävää ja raskassointista rock-musiikkia, johon kuuluvat tyypillisinä piirteinä vetävät rytmit, voimakkaasti vahvistetut kitarat ja monesti myös synkeät teemat. Musiikkityylin sekä sen alatyylien ympärille on muodostunut alakulttuureita, joiden edustajia kutsutaan usein hevareiksi.

Heavy metalin synty

The Beatlesin noustua maailmanmaineeseen vuosina 1963–1964 alkoi rock-musiikin historian voimakkaimman ja nopeimman kehityksen kausi. Yksi monista 1970-luvun alkuun mennessä syntyneistä rock-tyyleistä oli heavy metal. Heavy metalin kehittäjinä pidetään niitä rock-yhtyeitä, joiden musiikissa korostuivat muun muassa seuraavat piirteet:
- korkea äänenvoimakkuus
- särökitara ja "voimasoinnut"
- huomiota herättävät kitarasoolot
- rumpusoolot
- bassokitaran ja rumpujen korostamisella toteutettu "raskas" soundi
- maskuliininen ja vahvasti eläytyvä laulu
- nopea tempo tai vaihtoehtoisesti hidas tempo ja alakuloinen tunnelma Heavy metalin varhaisimpana ituna voidaan ehkä pitää Muddy Watersin kaltaisia 1940- ja 1950-lukujen rhythm and blues -kitaristeja, jotka olivat mieltyneet kovaan ääneen ja säröiseen kitarasoundiin. Varsinaisesti heavy metalin kehityksen katsotaan alkaneen vuonna 1964 The Kinksin hittikappaleen "You Really Got Me" raskaasta ja säröisestä kitarasoundista. Parin seuraavan vuoden aikana muun muassa The Who, The Small Faces ja The Yardbirds veivät brittiläistä rockmusiikkia yhä hyökkäävämpään suuntaan. Vuoden 1967 kuluessa uusien kitarasankareiden luotsaamat The Jimi Hendrix Experience ja Cream antoivat lopullisen mallin blues-pohjaiselle raskaalle rockille. Näiden yhtyeiden kyseisenä vuonna julkaisemat albumit edustivat perinteiseen bluesiin perustunutta blues-rockia kokeellisempaa rock-musiikin tyyliä, jota kutsuttiin psykedeeliseksi rockiksi. Blues-rock oli pohjimmiltaan vain tavallista raskaammalla soundilla soitettua bluesia, mutta psykedeelisessä rockissa mukaan tulivat monimutkaisemmat kappalerakenteet ja muut tietoisesti omaperäisyyttä tavoitelleet musiikilliset ratkaisut. Psykedeelinen musiikki hiipui 1960-luvun hippikulttuurin mukana, mutta se antoi tärkeitä musiikillisia elementtejä sitä seuranneeseen heavy metaliin ja progressiiviseen rockiin. Hendrixin ja Creamin lisäksi tärkeitä raskaampaa rockia edustaneita yhtyeitä olivat vuosina 1968–1970 muun muassa brittiläiset Led Zeppelin, Deep Purple, Free, Black Sabbath, The Move, The Pretty Things ja The Jeff Beck Group sekä yhdysvaltalaiset Mountain, Blue Cheer, Iron Butterfly, Vanilla Fudge, The James Gang sekä Steppenwolf, jonka klassikkokappaleen "Born To Be Wild" sanoituksesta koko käsite heavy metal on mahdollisesti peräisin. Myös 1960-luvun garage rock sekä MC5:n ja The Stoogesin edustama "Detroitin soundi" mainitaan usein heavy metalin ja hard rockin varhaisvaiheista puhuttaessa. Jopa The Beatles osallistui heavy metalin kehittämiseen kappaleellaan "Helter Skelter" (1968). Janis Joplinin karhea ja hyökkäävä laulutyyli lienee vaikuttanut merkittävästi heavy metal -vokalismin syntyyn. "Oikean" heavy metalin katsotaan syntyneen viimeistään seuraavien albumien myötä:
- Led Zeppelin: Led Zeppelin II (1969)
- Black Sabbath: Black Sabbath ja Paranoid (1970)
- Deep Purple: Deep Purple In Rock (1970) Myöhemmin heavy metal -musiikista on kehittynyt hyvin suuri määrä erilaisia tyylilajeja. Tyypillistä kehitykselle on ollut, että uudet tyylit ovat usein olleet yhä raskaampia ja aggressiivisempia kuin edeltäjänsä. 1980-luvulla tärkeä uusi tyyli oli thrash metal. 1990-luvulle tultaessa keskeisellä sijalla olivat death metal ja black metal.

Katso myös

- Luettelo heavy metal -yhtyeistä Luokka:Heavy metal als:Heavy Metal ja:ヘヴィメタル

1970-luku

Politiikka

1970-luku oli poliittisesti jatketta 1960-luvun radikalismille, mutta laimentuneena 1960-lukulaisten johtohahmojen siirtyessä vallan eteisiin. Terrorismi arabimaissa ja Länsi-Euroopassa (IRA Britanniassa, ETA Espanjassa, RAF Saksan liittotasavallassa, Italiassa 400 eri järjestöä) oli näkyvää ja sitä vastaan ryhdyttiin lentoliikenteessä ja Euroopassa tehokkaisiin vastatoimiin. Arabiterrorismi ilmeni lentokonekaappauksina ja liittyi etenkin palestiinalaisten frustraatioon Israelin vallan edessä. Euroopassa terrorismi liittyi pienten kansojen erilaisiin itsenäisyyspyrkimyksiin. Yhdysvalloissa terrorismi oli vähäisempää ja ainakin Euroopasta katsoen ilman perusteluja tapahtuvaa, esim. Symbioottinen vapautusjärjestö Kaliforniassa ja Unabomberin yhden miehen sota kirjepommeilla. Neuvostoliitto tuki useita Euroopan ja arabien terroristiorganisaatioita. Vuosikymmen oli liennytystä Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä aina Afganistanin sisällissotaan asti. Länsi-Euroopan liennytys meni vielä pitemmälle, mm. ydinaseiden vastustus kohdistui nimenomaan Yhdysvaltain aseisiin, ja pelättiin "suomettumista" (Finlandisierung). Suomettuminen-termi liittyi Saksan sisäpolitiikkaan ja pelkoihin, että maa, joka käy liikaa kauppaa Neuvostoliiton kanssa, jää Neuvostoliiton vangiksi. Euroopan viimeiset siirtomaa-alueet Angolassa jne. itsenäistyivät Portugalin siirtyessä demokratiaan. Myös Englanti neuvotteli Hong-Kongin liittymisestä Kiinan kansantasavaltaan. Yhdysvallat sai sotahistoriaansa tahran jouduttuaan vetäytymään Etelä-Vietnamista 1975, jonka jälkeen Vietnam yhdistyi. Yhdysvallat siirtyi palkka-armeijaan ja varoi joutumasta sotilaallisiin selkkauksiin vielä Reaganin presidenttikaudella. Vietnamin yhdistymistä seurasi pian Vietnamin kiinalaisten venepakolaisuus ja Kiinan ja Vietnamin rajasota.

Talous

Taloudellisesti 1970-luvun alkupuolen öljykriisi oli pelottava kokemus länsimaille, mutta esim. Yhdysvalloissa jo sitä ennen oltiin siirrytty hitaampaan talouskasvuun, suureen inflaatioon (stagflaatio) ja pysyvään suurehkoon työttömyyteen. "Last to leave Michigan, turn off lights"-tarrat tulivat autoihin Yhdysvalloissa. Japanin nousu oli huipussaan elektroniikassa, autoteollisuudessa, laivanvarustuksessa jne. Yhdysvallat jne. joutuivat siirtämään tehtaitaan Aasian tiikerimaihin (etenkin Singaporeen) ko. maiden lakien vaatiessa teollisten tuotteiden kokoonpanon kotimaassa. Tämä oli 2000-luvun alun Kiina-ilmiötä vastaava.

Kulttuuri

Kulttuurissa kritisoitiin "järjestelmää", mm. Kummisetä-elokuvissa kunniallisia ihmisiä olivat mafiosot eivätkä poliisit, jotka kuvattiin korruptoituneina. Sama teema oli esillä mm. "Serpico"-elokuvassa. Toisaalta etsittiin ihanteellista mennyttä American Graffiti-elokuvassa ja sen TV-versiossa Happy Days. Clint Eastwoodin italowesternit ja Likainen Harry-elokuvat kertoivat raa'asta menneestä ja nykyhetkestä, Rautainen Coogan taas maaseudun ihanteet säilyttäneestä sheriffistä. Suurta seikkailua jossain kaukana edustivat Tähtien sota ja Roger Mooren Bond-filmit. Suomessa esiintyi jako 8 surmanluotia- tai Mies joka ei osannut sanoa ei-tyylisten vakavien elokuvien, ja Turhapuro-linjan välillä. Taistolaisuus ja itsesensuuri olivat voimakkaita ilmiöitä. Kirjallisuudessa Nobel-palkinto meni vuosikymmenen alussa Aleksandr Solženitsynille Syöpäosasto, Ivan Denisovitšin päivä jne. kirjoista, joissa kerrottiin Neuvostoliiton vankileireistä ja niiden kieltämisestä. Myös Yhdysvalloissa kaiveltiin menneisyyttä, mm. Vietnamin sodan ja orjuuden (esim. Alex Haleyn Juuret) virheitä. Intiaanit järjestivät mielenosoituksia mm. Wonded Kneessä. Mustat muslimit protestoivat. Yhdysvaltain suurkaupunkien keskustat tyhjenivät asukkaista ja rappioituivat.

Tekniikka

Esim. NASA:n Apollo-ohjelma lopetettiin ennenaikaisesti, avaruussukkulan rakentamisen suuret kustannusylitykset ja viivästymiset herättivät epäluottamusta teknologiaan, etenkin ydintekniikkaan suhtauduttiin pelolla.

Vaihtoehtoliikkeet

Aika nosti uusia liikkeitä, jotka eivät enää olleet suurten massojen vaan ryhmien ja yksilöiden liikkeitä. Ympäristöliike, kierrättäminen, ekologinen ruoka, New Age-uskonnot, punk-rock jne. nousivat 1970-luvulla; punk Englannissa, vihreys Saksassa (tosin Yhdysvallat siirtyi lyijyttömän bensiinin käyttäjäksi) ja muut Yhdysvalloissa tullen Eurooppaan vasta 10-15 vuotta myöhemmin. Uskontoihin suhtauduttiin nuivemmin, idän uskonnot kiinnostivat, toisaalta kristillisyydessäkin nousi Yhdysvalloissa monia TV-evankelistoja suuriksi tekijöiksi, niin suuriksi, että 1980-luvulta lähtien he vaikuttivat Yhdysvaltain liittovaltion poliittisiin ratkaisuihin.

Ajankohtaista

- Datsun 100 A, Saab 96, Rättisitikka, Lada
- turvavyöpakko, ajovalopakko ja yleiset nopeusrajoitukset
- Alkon ravintolat
- leveät farkkulahkeet ja paksupohjaiset kengät, sammarit
- retut ja hait jaloissa
- niitit vaatteissa
- pallokuvioleningit
- Afrokampaus
- Tabac Original
- Egri Bikavér ("Erkin pikakivääri"), Marlin omenaviini ("omppu") ja Bordeaux Blanc ("Porvoon lankku")
- Viimeinen AIDSiton vuosikymmen
- Tähtien sota
- Avaruusasema Alfa, Taisteluplaneetta Galactica
- Asterix-limonadi, Jippo-lehti, NonStop-lehti, Hinku ja Vinku, Heikkopeikko
- Suurilinssiset, paksusankaiset silmälasit

Musiikki

- Disco (Donna Summer, Kool & the Gang, Diana Ross, Earth, Wind & Fire, Sister Sledge, Chic, Pointer Sisters, Odyssey... )
- Glam Rock (Gary Glitter, Sweet, Slade, Alice Cooper, T. Rex, David Bowie...)
- Kiss
- Punk (Sex Pistols... )
- Bay City Rollers
- Led Zeppelin
- Sleepy Sleepers
- Elvis kuoli 1977

Tekniikka

- Taskulaskimet
- C-kasetti

Henkilöitä

- Kekkonen

Tapahtui vuosikymmenen aikana

- Vietnamin sota loppui 1975
- Mikroprosessorit keksittiin ja niitä alettiin käyttämään teollisuussovellutusten jälkeen jo kulutustuotteissakin Luokka:1900-luku Luokka:1970-luku ja:1970年代 simple:1970s

Ritchie Blackmore

Richard Harold "Ritchie" Blackmore (s. 14. huhtikuuta 1945 Weston-super-Mare) on merkittävä brittiläinen kitaristi. Richien ollessa kaksivuotias perhe muutti Hestoniin Middlesexiin. Isä osti hänelle kitaran noin vuonna 1955, jonka jälkeen hän otti joitakin klassisen kitaran tunteja. Myöhemmin Blackmoren kitaraksi on vakiintunut Fender Stratocaster. 1960-luvulla hän soitti sessioissa ja esiintyi useiden yhtyeiden kanssa; Heinz & Wild Boys, Screaming Lord Sutch, The Outlaws, Glenda Collins ja BOZ. Hän oli perustajajäsen hard rock-yhtyeessä Deep Purple ja jatkoi yhtyeen jäsenenä ja luovana voimana vuoteen 1975. Takaisin Ritchie tuli yhtyeeseen 1984 Perfect Strangers albumille ja poistui riveistä jälleen 1993 The Battle Rages On albumin jälkeen. Ritchien viimeinen esiintyminen Deep Purplessa oli Helsingissä 17.11.1993. 1971 Blackmore osallistui projektiin nimeltä Green Bullfrog. Deep Purplen jälkeen Blackmore perusti toisen tunnetun 'progressive-metal/hard rock' -yhtyeen Rainbow. Blackmore, liityttyään Candice Nightin kanssa yhteen, soittaa nykyisin renessanssimusiikkia yhtyeessä Blackmore's Night. Blackmore avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1964 saksalaisen Margitin kanssa, tästä avioliitosta hänellä on 1964 syntynyt poika Jürgen Richard Blackmore, joka on myös kitaristi. Blackmore, Ritchie Blackmore, Ritchie ja:リッチー・ブラックモア

Black Sabbath

Black Sabbath on englantilainen heavy metal-yhtye. Yhtyeen alkuperäisen kokoonpanon muodostivat Ozzy Osbourne (laulu), Tony Iommi (kitara), Geezer Butler (basso) ja Bill Ward (rummut). Black Sabbath aloitti blues-yhtyeenä, mutta siirtyi hyvin varhaisessa vaiheessa heavyyn, jonka kehitykseen yhtye vaikutti voimakkaasti. Black Sabbathin blues-vaikutteet ovat kuitenkin vahvat. Black Sabbathin maine perustuu ensisijaisesti heidän kuuteen ensimmäiseen LP-levyynsä, jotka ilmestyivät vuosina 1970 – 1975 legendaarisen Ozzy Osbournen ollessa vokalistina. Muita kuuluisia vokalisteja ovat olleet mm. Ronnie James Dio sekä Ian Gillan. Kantavana voimana on aina ollut kitaristi Tony Iommi. Yhtye on esiintynyt alkuperäisessä kokoonpanossaan Suomessa 12. joulukuuta 1999 Helsingin jäähallissa ja 5. heinäkuuta 2005 Helsingin Hartwall Areenalla. Black Sabbath on sen lisäksi esiintynyt kahdesti Provinssirockissa, vuosina 1994 ja 1998.

Yhtyeen nimi

Black Sabbath aloitti uransa Birminghamissa Englannissa 1960-luvun loppupuolella nimellä Earth. Yhtye joutui vaihtamaan nimensä, koska toinen samanniminen yhtye oli jo olemassa. Nimi Black Sabbath oli basisti Geezer Butlerin ehdotus. Nimi tuli Boris Karloffin tähdittämästä vuonna 1963 julkaistusta elokuvasta Tre volti della paura, jonka amerikkalainen käännös oli nimeltään Black Sabbath.

Alkuajat

Black Sabbathin alkujuuret ulottuvat vuoteen 1966, jolloin muutama kuukautta aiemmin vankilasta vapautunut Ozzy Osbourne tapasi Terry "Geezer" Butlerin. Ozzy oli jo kierrellyt joissain kokoonpanoissa laulajana ja kaksikon tapaamisen jälkeen he soittivat yhdessä muutamassa orkesteriviritelmissä, kunnes ne hajosivat. Myöhemmin Ozzy laittoi Birminghamilaisen musiikkikaupan ikkunaan ilmoituksen, jossa hän ilmoitti etsivänsä bändiä. Tuohon aikaan Ozzyn kaveri Geezer tunsi jo kitaristi Tony Iommin ja rumpali Bill Wardin, jotka olivat soittaneet Mythologhy-nimisessä yhtyeessä, joka kuitenkin oli jo hajonnut. Ilmoituksen nähdessään Geezer päätti viedä Tonyn ja Billin tapaamaan Ozzya tämän kotiin, jolloin Tony tajusi että kysymyksessä oli sama Ozzy, jota hän oli poikaporukkansa kanssa kiusannut aikaisemmin heidän oltuaan samassa koulussa. Selvittyään alkujärkytyksestä Ozzy ja Tony päättivät sopia riitansa ja niin yhtye saatiin perustettua. Vuonna 1968 nelikko Osbourne, Iommi, Butler ja Ward perustivat Polka Tulk Blues -nimisen kokoonpanon, jonka nimen alkuperästä on ilmeisesti kaksi eri versiota. Yhtye treenasi cover-kappaleita tulevia keikkoja varten. Myöhemmin nelikko vaihtoi nimensä Earthiksi, joka jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi nimeksi. Earth -niminen tanssiorkesteri oli olemassa tuolloin ja yhtyeet sekoitettiin keskenään. Kaiken huippuna oli viimeinen keikka, jossa Osbourne, Iommi, Butler ja Ward esiintyivät Earth -nimellä, sillä järjestäjä oli erehtynyt ottamaan keikalle väärän Earth -yhtyeen ja iltapukuihin sonnustautunut Birminghamin hienostoväki sai kokea järkytyksen kun Osbourne kumppaneineen esiintyi pyjamat päällä lavalla luukuttaen kovaäänisesti 60-luvun hittikappaleita. Tämän keikan jälkeen yhtye muutti nimensä hyvin tunnetun tarinan mukaan Black Sabbathiksi.

Historia 1969-1979

Black Sabbath -nimen keksimisen jälkeen yhtye kierteli Englannissa ja muualla Euroopassa ja sai varhaisuran suurimman mahdollisuuden, kun se pääsi esiintymään peräti kuutena iltana putkeen legendaarisille Hampurin Star -klubille, jossa The Beatles oli soitellut 60-luvun alussa. Yhtyeen maine hulluna liveorkesterina kiihtyi jatkuvasti ja ihmiset tulivat katsomaan Black Sabbathin keikkoja ja palattuaan alkuvuodesta 1970 Englantiin ja palkattuaan Jim Simpsonin manageriksi, tarjosi Vertigo -levy-yhtiö sopimusta ja Black Sabbath pääsi levyttämään ensimmäisen singlensä, Crow -coverin Evil Women (Don't Play Your Game With Me). Vertigo -sopimuksen vahvistamisen jälkeen Black Sabbath meni studioon ja kolmessa päivässä ja 12 tunnissa Sabbath äänitti debyyttialbuminsa joka julkaistiin 13.helmikuuta 1970. Heti sen ilmestyttyä nousi uskonnolliset fanaatikot barrikaadeille ja Sabbathia ruvettiin syyttämään saatanpalvojiksi albumin keskikannen väärinpäin painetun ristin takia. Mutta levy-yhtiöstä sen kerrottiin kuuluvan heidän imagoonsa. Todellisuudessa varsinaisella saatananpalvonnalla ei ollut osaa eikä arpaa Sabbathin musiikissa mutta maine kiiri heidän edellään ja pian bändiä pyydettiin esiintymään Englannissa järjestettävässä Night Of Satan -festivaaleilla, mutta bändi kieltäytyi. Syyskuussa 1970 Black Sabbath julkaisi hittisinglen Paranoid ja samaanaikaan saman nimisen albumin joka nousi Englannin albumilistalla sijalle neljä ja muutamaa viikkoa myöhemmin Paranoid nousi listaykköseksi Englannissa ja Yhdysvalloissa 12:nneksi. Black Sabbath esiintyi ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa syyskuussa 1970 ja siellä nuoriso oli vielä fanaattisempaa. Black Sabbathin jäsenet pääsivät makean elämän makuun ja huume- ja alkoholisekoilut sekä bändärit alkoivat kuulua osana heidän elämäänsä. Mutta bändi ei päässyt vieläkään eroon saatananpalvojien maineestaan vaan kerran eräällä keikalla yleisön joukossa ollut mies oli yrittänyt puukottaa Tony Iommia aikoen uhrata tämän paholaiselle. Keikkojen jälkeen saatananpalvojat kokoontuivat bändin hotellin ulkopuolelle odottaen bändin pelastavan heidät, sillä useat bändin fanit jopa pelkäsivät Black Sabbathin jäseniä. Syyskuun lopussa Black Sabbath antoi yllättäen potkut Jim Simpsonille ja palkkasi managerikaksikon Patrick Meehanin ja Wilf Pinen hoitamaan yhtyeen asioita. Pitkän kiertueen jälkeen alkuvuodesta 1971 Sabbathin piti jälleen levy-yhtiön määräyksestä matkata studioon äänittämään kolmatta levyään ja Heinäkuun 1. päivä 1971 julkaistiin Master Of Reality -albumi jolla oli yksi Sabbathin suurimmista hiteistä, Children Of The Grave. Sabbath lähti jälleen kiertueelle ja Amerikassa heidän maineensa saatananpalvojina oli edelleen vankkaa ja heidän saavuttua Philadelphiaan keikalle kesällä 1971, oli heidän takahuoneensa seinät täynnä verellä piirrettyjä ristejä. Okkultismi yhdistettynä huumeiden ja alkoholin käyttöön saivat solisti Ozzy Osbournen vainoharhaiseksi ja hän mm. repi kerran hotellihuoneessaan raamattuja joka sai muut bändin jäsenet kauhun valtaan. Bändin jäsenten huume- ja alkoholiriippuvuudet tulivat ilmi etenkin Black Sabbathin seuraavan levyn, Vol. 4 äänittämisen aikoihin. Levyn alkuperäiseksi nimeksi Ozzy olisi halunnut Snowblind, levyllä olevan kappaleen mukaan, mutta koska nimi viittasi huumeisiin, joutuivat bändin jäsenet tyytymään kansitekstiin "Thanks to Coke Cola Company". Tämän lisäksi bändille kuljetettiin kokaiinia saippuajauhepakkauksissa ja Osbourne saattoi koko päivän istua kylpyammeessa ja sniffata kokaiinia. Juuri tuolloin bändin jäsenten riippuvuudet olivat huipussaan. Siitä huomimatta Vol. 4 menestyi hyvin ja Snowblind -kappaleesta tuli suosittu. Levyllä on myös Ozzy ja Kelly Osbournen vuonna 2003 duettona uudelleenlaulettu Changes -kappale. Vuonna 1973 Sabbath vuokrasi Walesista linnan jonne bändi meni äänittämään viidettä studioalbumiaan Sabbath Bloody Sabbathia. Kummat, jopa aavemaiset tapahtumat saivat bändin uskomaan että linnassa kummitteli ja myöhemmin linnan omistajatkin myönsivät nähneensä aaveen. Ozzy ja Tony olivat kerran myöhään illalla äänitysten jälkeen nähneet aaveen ja vähän myöhemmin kun äänitykset olivat kestäneet myöhään yöhön, oli Ozzy nukahtanut takkatulen ääreen, mutta hetkeä myöhemmin tuli oli levinnyt Ozzyn käyttämän huovan päälle ja viimehetkellä Tony ja Geezer pelastivat Ozzyn liekkien keskeltä. Vaikka aavemaiset tapahtumat saivatkin bändin jaloilleen ja suhtautumaan vakavasti uskonnollisiin kysymyksiin, tuli Sabbath Bloody Sabbathista kriitikoiden ylistämä levy ja Black Sabbath lähti siihenastisen uran suurimmalle kiertueelleen. Huhtikuussa 1974 Sabbath esiintyi 450.000 ihmisen edessä Kalifornian Jam -festivaaleilla jonne bändi kuljetettiin helikopterilla. Ozzy villitsi yleisön tuttuun tyyliinsä. Vuoden 1974 lopulla julkaistiin Sabbathin uusi single I Am Going Insane? joka oli solisti Ozzy Osbournen katkera tilitys huumeiden käytöstään. Kappale julkaistiin seuraavana vuonna julkaistulla Sabotage -albumilla joka ei saanut enää samanlaista supersuosiota kuin edelliset viisi pitkäsoittoa. Sabotagea pidetäänkin viimeisenä klassisena Black Sabbath -levynä. 1970-luvun puolessavälissä Black Sabbathia pidettiin maailman suurimpana heavybändinä ja se loi paineita Osbournelle jolta odotettiin joka keikalta vauhkoa ja hullua menoa. Se johtikin Osbournen loppuunpalamiseen ja hänen hermonsa olivat riekaleina. Alkuvuodesta 1976 Sabbathin äänittäessä seitsemättä studioalbumiaan, erottivat bändin jäsenet managerikaksikkonsa Meehanin ja Pinen koska he hoitivat manageroinnin Sabbathin jäsenten mielestä huonosti. Heti tämän jälkeen bändin ensimmäinen manageri, jo syyskuussa 1970 erotettu Jim Simpson haastoi bändin oikeuteen laittomasta erottamisesta ja oikeudenkäynnissä Black Sabbathin jäsenet hävisivät jutun ja joutuivat luovuttamaan puolet omaisuudestaan Simpsonille tuhlattuaan jo toisen riehakkaaseen elämään. Tuohon aikaan bändin jäsenet joutuivat miettimään arkipäiväisiä asioita, kuten miten maksaisivat laskunsa. Samaanaikaan kun bändi riutui rahapulassa, alkoi Ozzyn ja Tonyn välit tulehtua riitojen takia jotka johtuivat bändin sisäisestä valtataistelusta ja siitä kuka oli bändin pomo. Riitojen välissä Black Sabbathin jäsenet yrittivät itse hoitaa managerointiaan, mutta epäonnistuttuaan, kääntyivät he Don Ardenin puoleen, joka toimi Jet Records -levy-yhtiön toimitusjohtajana ja yrittivät saada hänet manageroimaan laskusuhdanteessa olevaa bändiään. Arden suostui ja solisti Ozzy Osbourne tapasi neuvotteluissa myös tulevan vaimonsa Sharon Osbournen. Lokakuussa 1976 julkaistu Black Sabbathin seitsemäs pitkäsoitto Technical Ecstasy oli faneille kurainen pettymys albumin pehmenneen linjan takia ja kriitikotkin tyrmäsivät bändin uuden tyylin johon kuuluivat myös Tony Iommin käyttöönottamat näppärät studiokikat jotka saivat etenkin Osbournen raivon partaalle. Kiertue oli ontumista bändin olemassaolon ja hajoamisen välillä ja vuoden 1977 alussa Osbourne hakeutui hoitoon huumeiden- ja alkoholiongelmansa takia mutta karkasi sieltä takaisin keikkailemaan palaten marraskuussa 1977 entistä huonommassa kunnossa. Myös muut jäsenet Tonyn lisäksi alkoivat olla täynnä Ozzyn itsetuhoista alkoholin- ja huumeiden käyttöään ja tilannetta ei parantanut se, että Ozzyn isä kuoli tammikuussa 1978 ja Ozzy erosi yhtyeestä kolmeksi kuukaudeksi palaten keväällä takaisin remmiin. Kesällä 1978 julkaistu Never Say Die! -albumi sai entistä suuremman osan kääntymään sille kannalle, että Black Sabbathin jäsenet olivat väsyneitä, 30-vuotiaita rokkareita jotka ratsastivat vanhan maineensa turvin, vaikka Never Say Die -single nousikin Englannin singlelistan TOP-30 -listalle. Lokakuussa julkaistu A Hard Road -singlen jälkeen Black Sabbathin muiden jäsenten mitta tuli täyteen ja loppuvuodesta Ozzy potkittiin pois bändistä saaden 90 000 dollarin korvauksen 12-vuotta kestäneestä yhteistyöstä. Tämän jälkeen Black Sabbath palkkasi laulajakseen entisen Elf- ja Rainbow -yhtyeen laulajan Ronnie James Dion. Ozzy Osbourne käynnisti myöhemmin soolouran.

1980-luku

Kun Ozzy Osbourne oli erotettu bändistä ja Ronnie James Dio tullut hänen tilalleen, lähti Black Sabbath valmistelemaan ensimmäistä alkuperäiskokoonpanon jälkeistä albumiaan. Vaikka bändin näkyvyys mediassa vähentyi Osbournen erottamisen takia, huhtikuussa 1980 julkaistu Heaven And Hell -albumi sai hyvät kritiikit ja useat fanit alkoivat tajuta että Dion tuleminen yhtyeen laulajaksi oli uusi alku joka piti vain hyväksyä. Kiertue oli menestyksekäs ja keikat oli myyty loppuun, mutta rumpali Bill Wardin alkuholionglemat äityivät niin pahaksi, että kiertueen jälkeen Wardille näytettiin ovea ja tilalle tuli teknisesti taitavampi Vinnie Appice. Vuoden merkillisimpiä julkaisuja oli kesäkuussa julkaistu Live At Last -livealbumi joka oli äänitetty jo vuonna 1973. Albumi nousi Englannin albumilistalla aina TOP10 -listalle asti, mutta silti useat fanit epäilivät sitä vain bootlekiksi, vaikka se levy-yhtiön virallinen julkaisu olikin. Tony Iommi vastusti levyn julkaisua ankarasti. Kiertueen ja pienen tauon jälkeen lähti Black Sabbath äänittämään seuraavaa albumiaan, joka ilmestyi syksyllä 1981. Mob Rules -albumi menestyi niin kaupallisesti kuin taiteellisesti, mutta jo levyn äänittämisen aikoihin alkoi Dion liian suureksi paisunut ego aiheuttamaan ongelmia ja vaikka kuinka yhtye vakuutteli kaiken olevan kunnossa, niin seuraavan kiertueen jälkeen Dio ja rumpali Appace erosivat yhtyeestä ja lähtivät perustamaan Dio -yhtyettä. Kiertueelta julkaistiin myös Sabbathin ensimmäinen virallinen livetallenne Live Evil, joka ilmestyi kauppoihin joulukuussa 1982. Iommi epäili Dion ja Vinnien käyneen miksaamassa salaa Live Evil albumia ja tämä oli myös yksi syy Dion ja Vinnien lähtöön bändistä. Ennen Sabbathin seuraavan albumin äänityksiä tuli Bill Ward takaisin rumpujen taakse ja laulajaksi tuli legendaarinen Deep Purple -vokalisti Ian Gillan. Kokoonpanolla Iommi, Butler, Gillan ja Ward yhtye julkaisi 11:nnen studioalbuminsa Born Again joka ei ollut taiteellisesti kovinkaan suuri menestys ja tuossa vaiheessa vannoutuneimpien Sabbath -fanien mitta tuli täyteen. Gillan ei viihtynyt Sabbathissa kauankaan ja jo kiertueen jälkeen hän siirtyi uudelleenperustetun Deep Purplen solistiksi. Born Again oli viimeinen Black Sabbath -levy 1980-luvulla, jolla oli Tony Iommin lisäksi mukana muitakin Black Sabbath -yhtyeen alkuperäisjäseniä. Kahden vuoden kuluttua Butler ja Iommi saivat vanhan solistin Ozzy Osbournen suostumaan pikaiseen comebackiin, kun Black Sabbath esiintyi Bob Geldofin junailemassa Live Aid -hyväntekeväisyystapahtumassa alkuperäisessä kokoonpanossaan soittamalla Paranoid-, War Pigs- ja Children Of The Grave -kappaleet ja yleisö oli haltioissaan, Osbourne yllytti yleisöä villiintymään aivan kuin Black Sabbathin suuruuden päivillä 1970-luvulla. Black Sabbathille oli kumminkin tärkeämpää, että yhtyeen välit alkoivat lämmetä jolloin Ozzy ja Tonykin tulivat jo juttuun keskenään. 1980-luvun puolessavälissä Tony Iommi päätti tehdä soololevyn ja pyysi vanhaa Deep Purple -solisti/basistia Glen Hugensia laulajaksi levylleen. Mutta kun levy oli valmis, käski levy-yhtiö julkaista albumin Black Sabbath -nimen alla, mutta loppujen lopuksi päädyttiin kompromissiratkaisuun kun levy ilmestyi nimellä Black Sabbath featuring Tony Iommi Seventh Star. Iommi oli ainoa alkuperäisjäsen joka oli mukana enää Sabbathissa Seventh Star -albumin aikaisessa kokoonpanossa, eikä näin tuon ajan Black Sabbathia pidetty enää aitona. Seuraavalle albumille, Eternal Idolille Iommi hommasi laulajaksi Tony Martinin ja basistiksi levylle tuli pitkin 80-lukua Ozzy Osbournen soolobändissä ja muissa projekteissa soittanut Bob Daisley. Eternal Idol sekä sen 80-luvulla ilmestyneet seuraajatkaan, eivät menestyneet kovinkaan hyvin. Seventh Star, Eternal Idol ja Headless Cross olivat niin myynnillisesti, kuin myös taiteellisesti useille bändin vanhoille faneille pettymyksiä, mutta laulaja Tony Martin alkoi saada omaa kannattajakuntaa, kuten myös Ronnie James Dio.
1990-luku
1990-luku käynnistyi Tyr-albumilla, mutta sekään ei tuottanut ihmeellisemmin rahaa eikä kehuja, mutta kiertueen jälkeen, alkuvuodesta 1991 Ronnie James Dio palasi yhtyeeseen ja lauloi pitkästä aikaa Sabbathin raskaimmalla levyllä Dehumanizer joka sai faneiltakin kiitosta sekä menestyi kaupallisestikin hyvin. Dion kasvanut ego kumminkin vaivasi ja kun Ozzy Osbourne pyysi Sabbathia lämppärikseen hänen No More Tours -kiertueen päätöskeikoille, piti Dio ajatusta loukkaavana ja lähti yhtyeestä. Keikoille tuuraajaksi saatiin pikaisesti Judas Priestistä tuttu Rob Halford. Vaikka Sabbath toimikin lämppärinä, päättivät Ozzy, Tony, Geezer ja Bill antaa faneille iloa ja esiintyivät neljän kappaleen ajan Ozzyn soolobändin jälkeen. Näin tapahtui myös marraskuussa 1993 kun Ozzy heitti omien sanojensa mukaan viimeisen keikkansa koko urallaan, joka osottautui siis vääräksi. Tämän jälkeen Black Sabbath jatkoi suunnilleen samalla kokoonpanolla ja julkaisi albumit Cross Purpose (1994) ja Forbidden (1995) sekä Cross Purpose Live (1995). Sen lisäksi Tony Iommin johtama poppoo keikkaili maailmalla. Vuoden 1996 aikana Black Sabbathin alkuperäismiehistö alkoi lämmitellä ajatusta uudelleenyhdistymisestä ja rupesivat treenamaan salaa. Joulukuun 5.-6. päivä 1997 Black Sabbath konsertoi Birminghamin NEC -hallissa kokoonpanolla Osbourne - Iommi - Butler - Ward. Suosio oli huippuluokkaa ja bändille tuli keikkoja keikkojen perään ja samalla Black Sabbath ilmoitettiin Ozzfest 3 -kiertueen pääesiintyjäksi. Seuraavana vuonna Birminghamin keikat julkaistiin kahdella uudella studioraidalla varustettuna tuplalive -albumina. Tästä käynnistyi huhut että Black Sabbathilta olisi tulossa uusi albumi, mutta toistaiseksi sitä ei ole ilmestynyt. Seuraavan kahden vuoden aikana Black Sabbath soitti joka puolella maailmaa ja etenkin se nosti solisti Ozzy Osbournen suosion uusille lukemille, vaikka keikat eivät enää sujuneetkaan siihen malliin kuin 70-luvulla. Ozzy kärsi välillä kurkkuongelmista tupakanpolton takia ja Bill Ward kärsi myös kaikenlaisista vammoista ja joillakin keikoilla Wardin tilalla soitti vanha tuttu Vince Appice, jonka rumpusetti oli varmistuksena Wardin rumpusetin takana jos Billille tapahtuu jotain. Kesällä 1999 käynnistyi Black Sabbathin miesten mukaan yksi heidän uransa huipennuksia, Ozzfest -kiertueen kylkeen liitetty The Last Supper -kiertue jonka oli määrä olla Sabbathin alkuperäismiehityksen viimeiset keikat. Tai niin he ainakin uskottelivat.
2000-luku
Mutta jälleen uuden vuosituhannen taitteessa, kävi ilmi että Sabbathin nelikon oli vaikeaa pitää lupauksiaan, sillä talvella 2000 Sabbath keikkaili jälleen Amerikassa ja esiintyi 23 vuoden tauon jälkeen televisiossa David Lettermanin talk-show'ssa. Tehtyään Euroopassa pienen kiertueen ja julkaistuaan The Best Of -kokoelmalevyn, laitettiin Sabbath väliaikaisesti telakalle jäsenten muitten kiireiden takia joihin kuuluivat mm. Ozzyn ja Tonyn soolourat ja Billin ja Geezerin omat projektit. Kesällä 2004 Black Sabbath ilmoitettiin Ozzfest '05 pääesiintyjäksi ja piipahtivat Euroopassa ja sen lisäksi Suomessa heinäkuun alussa keikalla. Black Sabbathilta julkaistaan Live-DVD tämän vuoden lopussa, mutta mahdollisesta uudesta studioalbumista ei ole kuulunut huhuja sen enempää.
Muuta
Suomalaisessa kulttuurissa Black Sabbath on elänyt mm. "soittakaa Paranoid!" huudon muodossa
Diskografia

- 1970 Black Sabbath (Iommi, Osbourne, Butler, Ward)
- 1970 Paranoid (Iommi, Osbourne, Butler, Ward)
- 1971 Master of Reality (Iommi, Osbourne, Butler, Ward)
- 1972 Vol. 4 (Iommi, Osbourne, Butler, Ward)
- 1973 Sabbath Bloody Sabbath (Iommi, Osbourne, Butler, Ward)
- 1975 Sabotage (Iommi, Osbourne, Butler, Ward)
- 1976 We Sold Our Soul For Rock 'n' Roll (kokoelma - Iommi, Osbourne, Butler, Ward)
- 1976 Technical Ecstasy (Iommi, Osbourne, Butler, Ward)
- 1978 Never Say Die! (Iommi, Osbourne, Butler, Ward)
- 1980 Heaven and Hell (Iommi, Dio, Butler, Ward, Nicholls)
- 1980 Live at Last (live - Iommi, Osbourne, Butler, Ward)
- 1981 Mob Rules (Iommi, Dio, Butler, Appice, Nicholls)
- 1982 Live Evil (live - Iommi, Dio, Butler, Appice, Nicholls)
- 1983 Born Again (Iommi, Gillan, Butler, Ward, Nicholls)
- 1986 Seventh Star (Iommi, Hughes, Spitz, Singer, Nicholls, Copley)
- 1987 The Eternal Idol (Iommi, Martin, Spitz, Daisley, Singer, Bevan, Nicholls)
- 1989 Headless Cross (Iommi, Martin, Cottle, Powell, Nicholls)
- 1990 Tyr (Iommi, Martin, Murray, Powell, Nicholls)
- 1992 Dehumanizer (Iommi, Dio, Butler, Appice, Nicholls)
- 1994 Cross Purposes (Iommi, Martin, Butler, Rondinelli, Nicholls)
- 1995 Cross Purposes Live (live - Iommi, Martin, Butler, Rondinelli, Nicholls)
- 1995 Forbidden (Iommi, Martin, Murray, Powell, Nicholls)
- 1996 Under Wheels of Confusion: 1970-1987 (kokoelma)
- 1996 The Sabbath Stones (kokoelma)
- 1998 Reunion (live - Iommi, Osbourne, Butler, Ward)
- 2000 The Best Of Black Sabbath (Tuplakokoelma)
- 2002 Past Lives (live - Iommi, Osbourne, Butler, Ward)

Triviaa

- Music Televisionin The Osbournes -tv-sarja kuvaa laulaja Ozzy Osbournen perheen elämää
- Kitaristi Tony Iommin oikeasta kädestä puuttuu kaksi sormenpäätä tehtaassa sattuneen työtapaturman vuoksi. Hänellä on näissä sormissa kumitapit.
- Sapattivuosi-yhtye esittää Black Sabbathin musiikkia suomeksi.
- Rondellus-yhtye Virosta on tehnyt albumillisen Black Sabbath -kappaleita latinaksi käännettynä ja kansallissoittimin esitettynä.
- Suomalaisessa kulttuurissa Black Sabbath on näkynyt mm. "soittakaa paranoid!" huudon muodossa
- Black Sabbath voitti vuoden 1999 Grammy -gaalassa Grammy -patsaan "vuoden parhaasta heavymetal -esityksestä" edellisevuonna julkaistun Reunion -livealbumin Iron Man -kappaleen esityksestä. Luokka:Englantilaiset heavy metal -yhtyeet ja:ブラック・サバス simple:Black Sabbath

Ozzy Osbourne

Ozzy Osbourne (oik. John Michael Osbourne, s. 3. joulukuuta 1948 Birmingham, Iso-Britannia) on brittiläinen rocklaulaja. Osbourne on yksi heavy metal -yhtye Black Sabbathin perustajajäsenistä. Hän jätti Black Sabbathin 1979 ja aloitti menestykkään soolouran Blizzard of Ozz -yhtyeensä kanssa. Soolouran tunnetuimpia albumeita ovat Blizzard of Ozz (1980) ja Diary of a Madman (1981).

Lapsuus ja nuoruus

Ozzy Osbournen vanhemmat olivat tehdastyöläisenä työskennellyt John Osbourne ja Lucasin autotehtaalla sähköpiirejä koonnut Lillian Osbourne. Osbourneilla oli kolme tytärtä, Gillian, Iris ja Jean, jotka syntyivät ennen Ozzya. Hänen jälkeensä syntyivät vielä pojat Paul ja Tony. Perhe asui pienessä ja huonokuntoisessa talossa Birminghamin Astonin tehdasalueen läheisyydessä. Heikon rahatilanteen vuoksi vaatteita jouduttiin käyttämään, kunnes ne kuluivat puhki. Talviöisin lapset nukkuivat yhdessä kasassa lämpiminä pysyäkseen. Päivisin lapset olivat omillaan. Jo lapsena Ozzy Osbournea pidettiin erikoisena luonteena. 11-vuotiaana hän tappoi tätinsä kissan leipäveitsellä ja 14-vuotiaana koetti hirttäytyä äitinsä pyykkinaruun. Vanhemmat nuhtelivat häntä usein. Toisinaan Osbourne kuitenkin käyttäytyi esimerkillisesti. Hän ihastui The Beatlesin musiikkiin ja joutui koulukiusatuksi, kun lauloi yhtyeen kappaleita välitunnilla. Yksi kiusaajista oli Osbournen tuleva yhtyekumppani Tony Iommi. Osbourne lopetti koulun kesken. Hän teki töitä muun muassa teurastamolla ja putkimiehen apulaisena. Hän sai 25 punnan sakot näpistettyään tavaraa vaatekaupasta. Hänen isänsä John Osbourne ei suostunut rahoittamaan sakkoa, joten hän istui kolme kuukautta pahamaineisessa Winson Greenin vankilassa. Vankilasta päästyään hän ryhtyi tavoittelemaan laulajan uraa. Isältään lainaamillaan rahoilla hän hankki pa-laitteet ja kaksi mikrofonia. Hän lauloi erilaisissa yhtyeissä ja tapasi Geezer Butlerin. Myöhemmin Geezer tutustutti hänet Tony Iommiin ja rumpali Bill Wardiin, joiden yhtye Mythology oli jokin aika sitten hajonnut. Nelikko perusti Earth-nimisen yhtyeen, mutta koska nimi oli jo käytössä, he nimesivät kokoonpanon Black Sabbathiksi. Sen laulajana Ozzy Osbourne toimi vuosina 1969-1978, kunnes käynnisti soolouransa.

Sooloura

Osbournen kaksi ensimmäistä studioalbumia menestyivät hyvin sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa, jossa Blizzard Of Ozz -levy myi platinaa. Osbournen musiikkia pidettiin onnistuneena, mutta konserteissa se jäi hänen rohkean esiintymisensä varjoon. Diary Of A Madman -kiertueen konsertti Iowassa 20. tammikuuta 1982 on rock-historian kuuluisimpia. Osbourne puri elävältä lepakolta pään irti. Eläinsuojeluyhdistykset ympäri Yhdysvaltojen reagoivat tapaukseen voimakkaasti, ja Osbournen konsertteja alettiin seurata tarkoin. Amerikkalaisten lasten vanhemmat ilmaisivat paheksuntansa Osbournea kohtaan. Suosionsa huipulla olevaa Osbournea kohtasi tragedia, kun hänen kahdella ensimmäisellä albumillaan kitaraa soittanut 25-vuotias Randy Rhoads kuoli 19. maaliskuuta 1982 Floridassa pienkoneen maahansyöksyssä. Konetta ohjasi Osbournen kiertuebussinkuljettaja, joka oli nauttinut kokaiinia ja houkutellut Rhoadsin sekä kiertueen ompelijan mukaansa huvilennolle. Kaikki kolme kuolivat. Osbournen kumppani Sharon Arden (myöh. Sharon Osbourne) kuitenkin rohkaisi miestään jatkamaan. Heinäkuussa 1982 pari vihkiytyi Havaijilla ennen Osbournen Japanin-kiertuetta. Myöhemmin heille syntyi kolme lasta, Aimee, Kelly ja Jack Osbourne. Jack Osbournet ottivat Ozzyn uran omiin käsiinsä. Vuonna 1983 Osbourne julkaisi kolmannen soololevynsä Bark at the Moonin, josta tuli hänen uransa siihen asti myydyin levy. Kitaraa sekä tällä että seuraavalla, vuonna 1986 ilmestyneellä levyllä The Ultimate Sin soitti Jake E. Lee. 1988 hänen Leen tilalle astui Zakk Wylde, joka soittaa edelleen Osbournen sooloyhtyeessä. The Ultimate Sinilla on yksi Osbournen tunnetuimmista kappaleista "Shot In The Dark". Siitä tuli hänen ensimmäinen henkilökohtainen hittisinglensä nousten Billboardin singlelistalla sijalle 20. Osbourne ajautui jälleen kahnauksiin amerikkalaisten vanhempien kanssa. Syynä olivat teini-ikäisten itsemurhat, joista vanhemmat syyttivät Osbournen musiikkia. Pian myös muut heavy metal -artistit joutuivat samanlaisten syytösten kohteeksi, ja heavy metalia alettiin kutsumaan paholaisten musiikiksi. Kuuluisin tapaus lienee vuonna 1984 itsemurhan tehnyt John McCollum, joka ampui itsensä kuunneltuaan Osbournen kappaletta "Suicide Solution". Laulusta löydettiin piiloviestejä, jotka Osbourne kiisti sanoen niiden syntyneen studion miksauspöydällä puolivahingossa. Vuonna 1985 Osbourne esiintyi Live Aid -konsertissa Black Sabbathin alkuperäiskokoonpanon kanssa. Viidennen studiolevynsä No Rest For The Wickedin julkaistuaan hän lähti pitkälle kiertueelle. Kiertueen jälkeen, syyskuussa 1989, hänet pidätettiin Sharon-vaimonsa murhayrityksestä. Heidän tyttärensä 6-vuotissyntymäpäivillä Osbourne yritti päihtyneenä kuristaa vaimonsa hengiltä. Hän sai kolmen kuukauden yhdyskuntapalvelutuomion ja joutui vieroitushoitoon. Sen jälkeen Osbourne vietti hiljaiseloa ja teki pieniä kiertueita oman yhtyeensä kanssa. Syyskuussa 1991 ilmestyi hänen kuudes studiolevynsä No More Tears, jonka laulusta Mama I´m Coming Home tuli suuri hitti. Osbourne lopetti huumeiden ja alkoholin käytön sekä aloitti kunto-ohjelman. Kaksi vuosikymmentä kestänyt huume- ja alkoholikierre oli kuitenkin huonontanut hänen kuntoaan niin, että hän alkoi ontumaan ja tärisemään. Heikosta fysiikastaan huolimatta Osbourne lanseerasi Madness of Theater -kiertueen ja sen jälkeen No More Toursin, josta oli määrä tulla hänen viimeinen kiertueensa. Alkuperäinen Black Sabbath esiintyi lyhyesti muutamalla kiertueen konsertilla. Omien sanojensa mukaan Osbourne turhautui Madness of Theater -kiertueen jälkeen. Tekemisen puute sai hänet säveltämään uutta musiikkia. Hän lyöttäytyi yhteen kitaristi Steve Vain kanssa. Tuloksena oli noin 50 laulua. Vuoden 1995 alussa Osbourne lensi Pariisiin, jossa hän äänitti Ozzmosis-albumin. Levyn julkaisun jälkeen Osbourne lähti maailmankiertueelle ja esiintyi muun muassa KISSin kanssa Monsters of Rock -festivaalilla. Sharon Osbournen ehdotuksesta hänelle perustettiin oma rockfestivaali. Syksyllä 1995 järjestettiin ensimmäinen Ozzfest, jossa esiintyi Osbournen ohella metallimusiikin lupauksia sekä vanhempia rock- ja heavybändejä.

Black Sabbathin paluu

Vuoden 1996 joulukuussa Black Sabbath soitti jälleen yhteiskonsertin kotikaupungissaan Birminghamissa. Pian yhtyeen ilmoitettiin olevan Ozzfestin pääesiintyjä vuonna 1998. 1998 yhtye julkaisi Reunion-tupla-albumin, jossa oli Birminghamin konserttitaltioinnin lisäksi kaksi uutta studioraitaa. Vuonna 1999 Ozzfestin päätapahtuma oli Black Sabbathin The Last Supper -kiertue, jonka oli määrä olla yhtyeen alkuperäiskokoonpanon viimeinen. Yhtye kuitenkin jatkoi esiintymisiään. Vuonna 2000 se vieraili David Lettermanin televisio-ohjelmassa ja kiersi maailmaa. Seuraavan kerran Black Sabbath soitti yhdessä syksyllä 2004 Ozzfestissa. 5. heinäkuuta 2005 yhtye vieraili Euroopan-kiertueellaan Suomessa, Helsingin Hartwall Areenalla.

Ozzyn paluu

Ozzy Osbourne teki paluun sooloartistiksi marraskuussa 2001, kuuden vuoden tauon jälkeen. Hänen uusi soololevynsä kantoi nimeä Down To Earth. "Dreamer"-singlestä tuli suosittu, ja samana syksynä alkanut The Osbournes -tosi-tv-sarja nosti Osbournen uudelleen suosioon. Ohjelma rikkoi jo ensimmäisellä tuotantokaudellaan katsojaennätyksiä. Se oli MTV:n katsotuin sarja, mutta kuvaukset lopetettiin vuonna 2004. 2002 Osbourne teki ensimmäisen soolokiertueensa seitsemään vuoteen. 15. helmikuuta tokiolaisessa sumopainisalissa soitettu konsertti taltioitiin livealbumiksi sekä DVD:ksi. Joulukuussa 2003 Osbourne oli kuolla Buckihamshiren maatilallaan sattuneessa mönkijäonnettomuudessa, mutta hän selvisi siitä luumurtumilla. Vuoden 2005 alussa Sharon Osbourne ilmoitti, että hänen miehensä säveltää uusia lauluja. Hänen mukaansa uusi levy ilmestyy vuonna 2006. Vuonna 2005 Ozzy Osbournella todettiin Parkinsonin tauti.

Diskografia

Studiolevyt

- Blizzard of Ozz (1980)
- Diary of a Madman (1981)
- Bark at the Moon (1983)
- The Ultimate Sin (1986)
- No Rest for the Wicked (1988)
- No More Tears (1991)
- Ozzmosis (1995)
- Down to Earth (2001)

Livelevyt ja kokoelmat

- Speak of the Devil (live, 1982) (Euroopassa nimellä Talk of the Devil)
- Tribute (live, 1987)
- Just Say Ozzy (live-EP, 1990)
- Live & Loud (tuplalive, 1993)
- The Ozzman Cometh - The Best of Ozzy Osbourne (1997)
- Live at Budokan (live, 2002)
- The Essential (kokoelma, 2003
- Prince Of Darkness (4 CD:n kokoelma, 2005)
- Under Cover (coveralbumi, 2005) Osbourne, Ozzy Osbourne, Ozzy ‪Osbourne, Ozzy Osbourne, Ozzy ja:オジー・オズボーン simple:Ozzy Osbourne

Dio

Dio on heavy metal-yhtye, jota johtaa vokalisti Ronnie James Dio (Ronald Padavona), joka perusti Dion lokakuussa 1982 jätettyään Black Sabbathin. Ronnien lisäksi bändiin kuului Vivian Campbell kitarassa, Jimmy Bain bassossa ja Vinny Appice rummuissa. Toukokuussa 1983 bändi julkaisi debyyttialbuminsa Holy Diver, jolla Ronnie James Dio soitti kosketinsoittimia. Jotta voitiin välttää vokalistin pitäminen koskettimiston takana konserteissa, bändiin palkattiin kosketinsoittajaksi Claude Schnell. Viisijäsenisenä bändi julkaisi albumin The Last in Line 2. heinäkuuta 1984, jota seurasi Sacred Heart 15. elokuuta 1985. Jälkimmäistä albumia varten äänitettiin useita kappaleita kiertueella. Ne oli määrä julkaista studioäänityksen Time to Burn-kappaleen ohella Intermission-EP:llä. Vuonna 1986 Vivian Campbell jätti bändin ja hänen tilalleen tuli Craig Goldy. 12. heinäkuuta 1987 julkaistiin neljäs albumi Dream Evil. Campbell liittyi Def Leppardiin vuonna 1993. Vuonna 2004 Diolta tuli kymmenes studioalbumi Master of the Moon, jonka julkaisi ensin USA:ssa 7. syyskuuta Sanctuary Records ja Euroopassa 30. elokuuta SPV Records. Albumilla on monilahjakkuus Jeff Pilson (entinen Dokkenin jäsen) bassossa. Aikaisemmin Pilson on soittanut Dion kanssa 1990-luvulla. Levyllä on myös Craig Goldy jälleen kitaristina. Goldy oli aiemmin jättänyt bändin Dream Evil-kiertueen jälkeen. Goldy oli uudelleen soittamassa kahdeksannella albumilla Magica, mutta lähti ennen kuin yhdeksäs albumi Killing the Dragon oli ehtinyt valmistua. Goldy palasi Dioon kesällä 2003, jolloin bändi oli kiertueella Motörheadin ja Iron Maidenin kanssa. Vuonna 2004 Dio oli Euroopan kiertueella heinäkuusta elokuuhun (Suomessa heinäkuussa, Tuska Open Air Metal Festival), ja elokuussa Etelä-Amerikassa, sekä USA:n kiertueella loka-syyskuussa. Kiertuekokoonpanossa oli Ronny James Dio vokalistina, Craig Goldy kitarassa, Rudy Sarzo bassossa, Simon Wright rummuissa ja Scott Warren koskettimissa.

Diskografia

Studioalbumit

- Holy Diver (1983)
- The Last in Line (1984)
- Sacred Heart (1985)
- Intermission EP (1986)
- Dream Evil (1987)
- Lock Up The Wolves (1990)
- Diamonds: The Best Of Dio (1991)
- Strange Highways (1994)
- Angry Machines (1996)
- Magica (2000)
- Killing The Dragon (2002)
- Master of the Moon (2004)

Kokoelmat, livet, DVD:t ym.

- Anthology (1997)
- Inferno/Last In Live (1998)
- Master Series (1998)
- The Very Best Of Dio (2000)
- Anthology Vol Two (2001)
- Anthology - Stand Up And Shout (2003)
- Evil Or Divine (live-DVD) (2003)
- The Collection (2003)
- Evil or Divine (live-CD) (2005)

Nykyinen kokoonpano

- Ronnie James Dio - laulu
- Craig Goldy - kitara
- Rudy Sarzo - basso
- Simon Wright - rummut
- Scott Warren - kosketinsoittimet Luokka:Heavy metal -yhtyeet

1982

Tapahtumia

- 8. tammikuuta - Monopoliyhtiö AT&T jakaantuu 22 eri yhtiöön.
- 13. tammikuuta - Air Floridan Boeing 737 törmää siltaan Washington DC:ssa ja putoaa Potomac-jokeen, tappaen 78.
- 28. tammikuuta - Italian terrorismin vastaiset joukot vapauttavat James L. Dozierin 42 päivän vankeudesta Punaisilta prikaateilta.
- 1. helmikuuta - Senegal ja Gambia muodostavat löyhän valtioliiton.
- 2. helmikuuta - Haman verilöyly Syyriassa, 20000 tapetaan.
- 15. helmikuuta - Öljynporauslautta Ocean Ranger uppoaa myrskyssä Newfoundlandin rannikolla, 84 kuolee.
- 23. helmikuuta - Espanjan hallitus kansallistaa Rumasan.
- 10. maaliskuuta - Yhdysvallat asettaa Libyan öljyn kauppasaartoon, syyttäen sitä terrorismin tukemisesta.
- 10. maaliskuuta - Astronomia: kaikki 9 planeettaa samalla puolella Aurinkoa.
- 19. maaliskuuta - Falklandin sota: Argentiinalaiset nousevat maihin Etelä-Georgian saarella, ennakoiden sotaa.
- 2. huhtikuuta - Falklandin sota: Argentiina valloittaa Falklandinsaarilla.
- 17. huhtikuuta - Kanadan uusi perustuslaki määrää täydellisen itsenäisyyden Yhdistyneestä kuningaskunnasta.
- 25. huhtikuuta - Israel vetäytyy Siinailta rauhansopimuksen mukaan.
- 1. toukokuuta - Falklandin sota: Kuninkaallisten ilmavoimien Avro Vulcan nousee Ascensionin tukikohdasta ja pommittaa Port Stanleyn lentukikohtaa.
- 2. toukokuuta - Falklandin sota: Ydinsukellusvene HMS Conqueror upottaa Argentiinan risteilijän General Belgranon.
- 8. toukokuuta - Kanadalainen Formula 1-kuljettaja Gilles Villeneuve saa surmansa Belgian GP:n aika-ajoissa Zolderissa sattuneessa onnettomuudessa.
- 21. toukokuuta - Falklandin sota: Kuninkaallinen merijalkaväki ja laskuvarjojoukot valtaavat San Carlosin lahden Falkland-saarilla.
- 28. toukokuuta - Rocky III, tähtenä Sylvester Stallone ensi-iltaan.
- 29. toukokuuta - Falklandin sota: Goose Greenin taistelussa brittien laskuvarjojääkärit lyövät suuren argentiinalaisjoukon sodan ensimmäisessä maataistelussa.
- 30. toukokuuta - Espanja liittyy NATO:on ensimmäisenä maana sitten Länsi-Saksan 1955.
- 6. kesäkuuta - Libanonin sota alkaa: Israelin joukot Ariel Sharonin johtamina valtaavat Etelä-Libanonin edeten Beirutiin asti.
- 12. kesäkuuta - 750 000 osoittaa mieltään ydinaseita vastaan New York Cityn Central Parkissa.
- 13. kesäkuuta - Saudi-Arabian kuningas Fahd nousee valtaistuimelle veljensä Khaledin kuoleman jälkeen.
- 13. kesäkuuta - Italialainen Formula 1-kuljettaja Riccardo Paletti saa surmansa Kanadan GP:n lähdössä törmätessään paalupaikalle sammuneeseen Didier Pironin autoon.
- 14. kesäkuuta - Falklandin sota päättyy: britit etenevät Port Stanleyn laitamille edettyään saaren läpi San Carlosin lahdesta. Argentiinalaisjoukot antautuvat ja muodollinen sopimus solmitaan samana päivänä.
- 1. heinäkuuta - Yhdistymiskirkon johtaja Sun Myung Moon menee naimisiin 4150 seuraajansa kanssa New York Cityn Madison Square Gardenissa.
- 9. heinäkuuta - Pan Amin Boeing 727 putoaa Kennerissä, Louisianassa surmaten 146 koneessa ja 8 maassa.
- 16. heinäkuuta - Pastori Sun Myung Moon tuomitaan 18 kuukaudeksi vankeuteen veropetoksista ja oikeuden harhauttamisesta.
- 20. heinäkuuta - IRA:n siipi räjäyttää kaksi pommia Lontoossa, surmaten 8 sotilasta ja haavoittaen 47:ää.
- 23. heinäkuuta - Kansainvälinen valaanpyyntikomissio päättää lopettaa kaupallisen valaanpyynnin vuoteen 1985 tai 1986 mennessä.
- 20. elokuuta - Lebanonin sisällissota: monikansallinen joukko saapuu Beirutiin valvomaan PLO:n vetäytymistä Libanonista.
- 29. elokuuta - F1-kuljettaja Keke Rosberg voittaa Dijonissa ensimmäisenä suomalaisena Formula ykkösten GP:n.
- 19. syyskuuta - Scott Fahlman keksi hymiön
- 25. syyskuuta - F1-kuljettaja Keke Rosbergistä tulee Las Vegasissa lajin ensimmäinen pohjoismaalainen maailmanmestari.
- 1. lokakuuta - Saksan liittokansleri Helmut Schmidt saa epäluottamuslauseen, seuraajana Helmut Kohl.
- 8. lokakuuta - Puola kieltää Solidaarisuuden.
- 12. marraskuuta - Neuvostoliitossa Juri Andropov valitaan edesmenneen Leonid Brežnevin seuraajaksi.
- 14. marraskuuta - Lech Walesa päästetään 11 kuukauden arestista.
- 28. marraskuuta - 88 maan edustajat kokoontuvat Geneveen sopimaan kaupan vapauttamisesta.
- 29. marraskuuta - YK:n yleiskokous tekee päätöksen 37/37, jonka mukaan Neuvostoliiton on vetäydyttävä Afganistanista.
- 2. joulukuuta - Ensimmäinen keinotekoinen sydän asennetaan Barney Clarkille. Hän elää 112 päivää laitteen kanssa.
- 4. joulukuuta - Kiina ottaa käyttöön nykyisen perustuslakinsa.
- 26. joulukuuta - Time Magazinen vuoden mieheksi valitaan tietokone.

Muita

- HKL aloittaa metroliikenteen Helsingissä.

Syntyneitä

- 30. huhtikuuta - Kirsten Dunst, näyttelijä
- 3. kesäkuuta - Jelena Isinbajeva, seiväshyppääjä
- 21. kesäkuuta - Prinssi William, Walesin prinssi Charlesin vanhin poika
- 7. elokuuta - Jasmin Mäntylä, malli ja laulaja
- 8. marraskuuta - Mika Kallio, ratamoottoripyöräilijä
- 19. joulukuuta - Tero Pitkämäki, keihäänheittäjä

Kuolleita

- 2. maaliskuuta - Philip K. Dick, scifi-kirjailija
- 5. maaliskuuta - John Belushi, näyttelijä
- 6. maaliskuuta - Ayn Rand, kirjailija
- 24. huhtikuuta - Ville Ritola, suomalainen kestävyysjuoksija
- 8. toukokuuta - Gilles Villeneuve, kanadalainen Formula 1-kuljettaja
- 24. toukokuuta - Tauno Palo, näyttelijä
- 29. toukokuuta - Romy Schneider, näyttelijä
- 13. kesäkuuta - Riccardo Paletti, italialainen Formula 1-kuljettaja
- 14. syyskuuta - Grace Kelly, Monacon ruhtinatar (kuoli auto-onnettomuudessa)
- 4. lokakuuta - Glenn Gould, kanadalainen pianisti
- 10. marraskuuta - Leonid Brežnev, Neuvostoliiton johtaja. als:1982 ms:1982 ko:1982년 ja:1982年 simple:1982 th:พ.ศ. 2525

1990-luku

Tapahtui vuosikymmenen aikana

- Euroopan unioni syntyi.
- Suomi suuntautui selvästi länsimaihin päin Neuvostoliiton hajottua ja idänkaupan romahdettua.
- Kylmä sota loppui, ja ns. itäblokki hajosi.
- Pankkikriisi ja siitä seurannut lama
- Saksojen yhdistyminen
- Persianlahden sota
- Viro itsenäistyi.
- Virolainen autolautta Estonia upposi Itämerellä.
- Eurodance oli voimissaan.

Tekniikka

- World Wide Web kehitettiin CERN:issä.
- Linuxin kehitystyö aloitettiin.
- CD-teknologian läpimurto
- Ensimmäiset digikamerat ja DVD-soittimet markkinoille
- Tietokoneet ja Internet yleistyivät.
- Matkapuhelimet yleistyivät.

Tiede

- Hubble-avaruusteleskooppi lähettiin Maan kiertoradalle.
- Ensimmäinen eksoplaneetta löydettiin.
- Ensimmäinen onnistunut nisäkkään kloonaus (Dolly-lammas) Luokka:1900-luku Luokka:1990-luku zh-min-nan:1990 nî-tāi ko:1990년대 ja:1990年代 simple:1990s

1957

Tapahtumia

- 10. tammikuuta - Harold Macmillan Britannian pääministeriksi.
- 22. tammikuuta - Israel vetäytyi Siinailta, Suezin kriisi päättyy.
- 22. tammikuuta - New York Cityn hullu pommittaja George P. Metesky pidätettiin yli 30 pommin asettamisesta.
- 4. helmikuuta - Ranska esti YK:n väliintulon Algeriassa.
- 6. maaliskuuta - Britannian Kultarannikko ja Togomaa itsenäistyvät Ghanana.
- 8. maaliskuuta - Suezin kanava avattiin jälleen.
- 14. maaliskuuta - Presidentti Sukarno julisti sotatilan Indonesiaan.
- 15. maaliskuuta - Kuurilan junaturma Kalvolassa
- 20. maaliskuuta - Sanomalehti L'Express paljasti Ranskan armeijan kidutukset Algeriassa.
- 25. maaliskuuta - Rooman sopimus: Euroopan talousyhteisö (EEC) syntyi.
- 1. huhtikuuta - Ensimmäiset asevelvolliset Bundeswehriin.
- 12. huhtikuuta - Britannia ilmoitti Singaporen saavan itsehallinnon 1. tammikuuta 1958
- 25. heinäkuuta - Tunisiasta tasavalta.
- 29. heinäkuuta - Kansainvälinen atomienergiajärjestö perustettiin edistämään ydinaseriisuntaa ja ydinvoiman rauhanomaista käyttöä.
- 26. syyskuuta - West Side Story-musikaalin ensiesitys Broad Wayllä.
- 4. lokakuuta - Neuvostoliitto laukaisee Sputnik 1:n, ensimmäisen maata kiertävän keinotekoisen satelliitin maata kiertävälle radalle.
- 23. lokakuuta - Marokko hyökkäsi Espanjan Länsi-Saharaan.
- 3. marraskuuta - Laika-koira lensi ensimmäisenä elollisena olentona kiertoradalla Sputnik 2:ssa.
- 30. marraskuuta - Kranaatti-isku Indonesian presidentti Sukarnoa vastaan koulussa Jakartassa. Kuusi oppilasta kuolee, mutta Sukarno selviytyi.
- 5. joulukuuta - Kaikki alankomaalaiset karkoitettiin Indonesiasta.
- 5. joulukuuta - Maailman ensimmäinen ydinkäyttöinen pinta-alus, ydinjäänmurtaja Lenin laskettiin vesille.
- 6. joulukuuta - Ensimmäinen Yhdysvaltain satelliittilaukaisu päättyi raketin räjähdykseen lähtöalustalla.

Syntyneitä

- 23. tammikuuta - Monacon prinsessa Caroline
- 19. helmikuuta - Falco, muusikko (k. 1998)
- 9. maaliskuuta - Mona Sahlin, ruotsalainen politiikko
- 10. maaliskuuta - Osama bin Laden, terroristi
- 20. maaliskuuta - Spike Lee, elokuvaohjaaja
- 1. huhtikuuta - J. Karjalainen, muusikko
- 4. huhtikuuta - Aki Kaurismäki, ohjaaja
- 29. huhtikuuta - Daniel Day-Lewis, näyttelijä
- 10. toukokuuta - Sid Vicious, Sex Pistolsin basisti
- 17. toukokuuta - Gösta Sundqvist, muusikko, Leevi and the Leavingsin laulaja
- 8. kesäkuuta - Scott Adams, sarjakuvapiirtäjä (Dilbert)
- 19. kesäkuuta - Anna Lindh, ruotsalainen poliitikko (k. 2003)
- 9. elokuuta - Melanie Griffith, näyttelijä
- 24. elokuuta - Stephen Fry, näyttelijä
- 1. syyskuuta - Gloria Estefan, laulaja
- 16. syyskuuta - Markku Pölönen, elokuvaohjaaja- ja käsikirjoittaja
- 20. marraskuuta - Mikko Kivinen, näyttelijä
- 25. marraskuuta - Juha Siltala, historioitsija
- 13. joulukuuta - Steve Buscemi, näyttelijä (Reservoir Dogs, Fargo, Sopranos)
- 24. joulukuuta - Hamid Karzai, Afganistanin presidentti

Kuolleita

- 14. tammikuuta - Humphrey Bogart, näyttelijä (b. 1899)
- 8. helmikuuta - John von Neumann, matemaatikko
- 9. helmikuuta - amiraali Miklós Horthy, Unkarin pitkäaikainen valtionhoitaja (s. 1868)
- 10. helmikuuta - Laura Ingalls Wilder, kirjailija
- 11. maaliskuuta - amiraali Richard E. Byrd, tutkimusretkeilijä
- 2. toukokuuta - Joseph McCarthy, yhdysvaltalainen senaattori
- 16. toukokuuta - Eliot Ness, Yhdysvaltain liittovaltion agentti
- 7. elokuuta - Oliver Hardy, näyttelijä
- 20. syyskuuta - Jean Sibelius, säveltäjä
- 21. syyskuuta - Norjan Haakon VII
- 22. syyskuuta - Amiraali Toyoda Soemu, Japanin yhdistyneen laivaston komentaja ja korkeimman sotaneuvoston jäsen.
- 24. marraskuuta - Diego Rivera, taidemaalari als:1957