:: wikimiki.org ::

Rooman Tasavalta

Rooman tasavalta

Rooman valtakunta (usein antiikin Rooma) oli antiikin aikainen imperiumi. Varhaisimmat merkit asutuksesta Rooman kaupungin alueella ovat noin 1300-luvulta eaa. Kaupungistuminen lienee alkanut 700-luvulla eaa. Rooma kehittyi vuosisatojen aikana Välimeren ympäröiväksi maailmanvallaksi. Rooman valtakunnan länsiosa kukistui vuonna 476, jolloin Länsi-Rooman viimeinen keisari syrjäytettiin. Rooman valtakunnan yhdistämisyritykset Itä-Rooman johdolla päättyivät islamin yllättävään nousuun 600-luvulla. Itä-Rooma eli Bysantti pysyi kuitenkin koossa turkkilaisvaltaukseen saakka 1453.

Historia

Rooman alkuvaiheet

Tieto Rooman kaupungin alkuajoista on suurelta osin peittynyt myyttien ja legendojen alle. Rooman perustivat tarun mukaan veljekset Romulus ja Remus 21. huhtikuuta 753 eaa. 700–650 eaa. Rooman kukkulat yhdistyivät, tästä kertoo esimerkiksi tarina sabiinitarten ryöstöstä. 600-luvulla Rooma levittäytyi Latiumiin, ja tuhosi emäkaupunkinsa Alba Longan. Tradition mukaan Roomaa hallitsivat tällöin kuninkaat. Todellisuudessa Rooma sai alkunsa pronssikautisena kyläyhteisönä ehkä noin vuoden 1000 eaa. tienoilla, ehkä jonkin verran aiemmin. Alueella on ilmeisesti ollut jo tätä ennen metsästyksestä ja kalastuksesta elänyttä ihmisasutusta. Vähitellen arkeologiseen todistusaineistoon ilmestyy jälkiä paimentolaisuudesta, maanviljelyksestä ja hautausrituaaleista, sitten kaupasta, sosiaalisesta hierarkiasta, sodankäynnistä ja kylämäisesta asutuksesta. 800-luvulta eaa. on merkkejä kreikkalaisvaikutteista, ehkä Etelä-Italian kreikkalaissiirtokunnista. 700-luvulta on löytynyt merkkejä paalutuksista, jotka kertovat jonkinlaisesta linnoittautumisesta. Rooma alkoi etruskikulttuurin vaikutuksesta muodostua kaupunkimaiseksi yhteisöksi 600-luvun eaa. kuluessa. Kukkuloiden välinen suo kuivatettiin. Tässä vaiheessa Rooma ei juuri eroa muusta Latiumista. Eriytymistä ilmenee 500-luvulla. Tältä ajalta löytyy muureja, hallintorakennuksia ja uskonnollisia rakennuksia. Lisäksi on löydetty kreikkalaisin kirjaimin kirjoitettuja piirtokirjoituksia. :Katso myös: Rooman kuningas ja Roomalainen mytologia

Tasavalta

Tradition mukaan Rooman viimeinen kuningas Tarquinius Superbus syrjäytettiin vuonna 509 eaa. Tarinat kertovat pienen joukon vallankumouksesta. Kyseessä saattoi olla myös roomalaisten ja etruskien välinen yhteenotto, tai kuninkaan ja ylimysten välinen konflikti. Siirtymä saattoi olla myös vähittäinen. Toisaalta tasavaltaan saatettiin siirtyä vasta 400-luvulla eaa. plebeijien ja patriisien konfliktissa. Roomasta tuli tasavalta, jota johtivat kaksi konsulia, jotka kansalaiset valitsivat senaatin jäsenistä vuoden mittaisiksi virkakausiksi. Rooman kansalaiset jaettiin perinnöllisesti etuoikeutettuihin patriiseihin ja alempiarvoisiin plebeijeihin. Senaatissa olivat edustettuna vaikutusvaltaiset patriisisuvut, joten valtion johto oli käytännössä kapean kansanosan käsissä. Konsulit ottivat aluksi kuninkaan roolin lukuun ottamatta Juppiterin ylipapin asemaa. Tämän tehtävään valittiin rex sacrorum eli pyhien asioiden kuningas. Avioliittoja luokkien välillä ei sallittu ennen vuotta 445 eaa. Plebeijeitä varten perustettiin 494 eaa. kansantribuunin virka, johon ei voitu valita patriisia. Tämä oli ainut alemmalle luokalle avoin virka, mutta sillä oli suuret oikeudet. Uskonnolliset asemat oli myöhemminkin rajattu vain patriiseille. Yhteiskuntaluokkien välille tuli joskus niin suuria erimielisyyksiä, että plebeijit ottivat perheensä ja tavaransa ja lähtivät kaupungista leiriytyen sen ulkopuolelle kunnes heidän vaatimuksiinsa suostuttiin. Näin kävi 494, 450 ja 287 eaa. Tavallisin riidanaihe oli maanjako. Vähitellen patriisien etuoikeudet purettiin ja virat avattiin plebeijeille. Vanhat patriisisuvut ja menestyneet plebeijisuvut sulautuivat yhteen uudeksi yläluokaksi.

Nousu maailmanvallaksi

Rooma laajensi hallitsemaansa aluetta vähitellen. 400- ja 300-luvuilla käytiin monia sotia Italian muita valtioita ja heimoja vastaan. Aluksi Rooma oli vain yksi Italian monista kaupunkivaltioista. Voitokkaat sodat ja taitava diplomatia saattoivat kuitenkin vähitellen etruskilaiset, kreikkalaiset, latinalaiset, samnilaiset, kelttiläiset jne. yhteisöt Rooman valtaan. Niiden asukkaat eivät yleensä saaneet Rooman kansalaisoikeuksia. Koko Apenniinien niemimaa oli kokonaan Rooman hallussa 270 eaa. Seuraavaksi laajeneminen jatkui läntisen Välimeren rannikoille, jolloin käytiin puunilaissodat Karthagoa vastaan. Puunilaissotien tuloksena Rooma sai haltuunsa Sisilian, Hispanian ja Pohjois-Afrikan. Sitten vuorossa oli Makedonia, jota vastaan roomalaiset kävivät ns. makedonialaissodat. Makedonia voitettiin 197 eaa. Seleukidit lyötiin nykyisessä Syyriassa 189 eaa. Rooman sanottiin puolessa vuosisadassa levittäneen herruutensa Italiasta koko antiikin tuntemaan maailmaan.

Sisällissotien kausi

Rooma ajautui kriisiin vuodesta 133 eaa. alkaen. Tämä johti sarjaan sisällissotia ja diktatuureja. Yksi osa ongelmaa oli sosiaalisen rakenteen muutos. Roomalaisen yhteiskunnan selkärankana pidetty vapaiden talonpoikien luokka supistui orjatyövoimalla viljeltyjen suurtilojen kasvaessa. Ihmisiä hakeutui kaupunkeihin, joihin muodostui levoton ja köyhä väestöaines. Gracchuksen veljekset yrittivät toteuttaa talonpoikaiston elvyttämiseen tähtäävän maareformin, mutta suurmaanomistajia edustava senaatti järjesti heidät hengiltä. Senaatin johtama armeija kärsi tappioita Numidian kuningasta Jugurthaa vastaan 122–105 eaa., Sisilian orjakapinassa ja kimbrejä vastaan 105 eaa. Kimbrien voittaja Marius korvasi asevelvollisista talonpojista koostuvan armeijan ammattisotilailla, jotka värvättiin köyhän väestön keskuudesta. Seuraavien vuosikymmenten kuluessa sotapäälliköt, jotka tavoittelivat valtaa itselleen uskollisten legioonien avulla, muodostuivat toistuvaksi ilmiöksi Rooman politiikassa. Kaupunkivaltion tasavaltainen hallintomuoto ei enää toiminut kitkatta imperiumissa. Orjat nousivat jälleen kapinaan 73 eaa. Spartacuksen johdolla kolmannessa orjakapinassa. Spartacuksen joukot löivät monta legioonaa ennen joutumistaan viimein Pompeiuksen voittamiksi. 6000 orjaa ristiinnaulittiin Via Appian varrelle. Vuonna 91 eaa. lähes koko Italia kapinoi ja se rauhoitettiin vain antamalla kaikille Pojoen eteläpuolisille asukkaille kansalaisuus. Samaan aikaan Pontoksen kuningas Mithridates VI valtasi Bithynian ja häntä kukistamaan lähetetty sotapäällikkö Sulla marssikin Roomaan legioonien kanssa julistaen itsensä diktaattoriksi. Sullan jäätyä eläkkeelle 79 eaa. tasavalta palautettiin. Sotapäälliköt Gnaeus Pompeius Magnus ja Julius Caesar valloittivat Syyrian ja Gallian Reiniltä Atlantille asti. Vuonna 49 eaa. Caesar palasi Roomaan armeijansa kanssa aloittaen sisällissodan jonka päätytyä Caesar kaappasi vallan nousten diktaattoriksi.

Keisariajan alku

diktaattori] Caesarin sisarentyttären pojasta, Octavianuksesta, tuli Rooman ensimmäinen keisari nimellä Augustus. Augustusta seurasivat Juliusten-Claudiusten suvun keisarit (mm. Tiberius ja Nero) ja näitä Flaviukset (mm. Vespasianus). Vuosia 96—180 pidetään keisarikunnan suurimman kukoistuksen kautena. Tällöin hallitsivat Nerva, Trajanus, Hadrianus, Antoninus Pius ja Marcus Aurelius. Marcus Aurelius joutui taistelemaan Tonavan rajalla germaaneja vastaan. Tämä markomannisota antoi esimakua tulevien vuosisatojen ongelmista. Vuonna 193 valtaan nousi voimakas Septimus Severus, jota seurasi vuoteen 235 saakka hallinnut Severusten dynastia. Egypti liitettiin Rooman valtaan 31 eaa., Augustus antoi keisarikunnan rajojen pysyä luonnonesteiden muodostamilla rajoilla, mutta Claudius valloitti Britannian. Trajanuksen aikana (vuonna 106) valloitettiin Daakia (likimain nykyinen Romania), mutta se hylättiin 270. Samoin Mesopotamian valloitus jäi lyhytaikaiseksi (114—117). Katso myös: Rooman keisari

200-luvun kriisi

200-luvun kriisi on nimitys, jota yleisesti käytetään Rooman valtakunnan hajoamiskaudesta, joka vallitsi noin vuosina 235—275. Valtakunta kävi tällöin tuhon partaalla. Samaan aikaan sijoittuu myös niin kutsuttu sotilasanarkian aika 235—284. Roomassa oli kriisikaudella yli 35 eri hallitsijaa. Useimmat näistä olivat sotapäälliköitä, jotka omaksuivat keisarin vallan joko koko valtakunnassa tai jossakin sen osassa menettäen sen myöhemmin tappion, murhan tai luonnollisen kuoleman jälkeen. Keisarit viettivät yhä vähemmän aikaa Roomassa. Poliitiikan lisäksi kriisiytyi myös talous (katso alla). Toisaalta ilmeni myös monia muita ongelmia kuten levottomuuksia, tauteja ja sisällissotia. Sisäiset levottomuudet ilmenivät esimerkiksi separatistisina pyrkimyksinä. Lännessä niin sanotun Gallian keisarikunnan perustanut Postumus ja idässä kuningatar Zenobia pyrkivät kummatkin saavuttamaan itsenäisyyttä keskushallinnosta. Aiemmassa vaiheessa armeija oli pyritty siirtämään kauemmas valtakeskuksista, mikä vakautti valtiota. Nyt armeija palasi vallan keskiöön ja dominoi koko yhteiskuntaa. Se myös kasvoi merkittävästi. Armeija alkoi värvätä ulkopuolisia, etenkin germaaneja. Raja-alueiden siirtokunnat autioituivat monin paikoin. 200-luvulla imperiumi koki myös ensimmäiset vakavat sotilaalliset tappionsa vuosisatoihin. Germaanit ryöstelivät monin paikoin, gootit voittivat Deciuksen ja Persia nousi Rooman kilpailijaksi. Keisari Valerianus joutui Persian kuninkaan Sapor I:n vangiksi. Hänet nyljettiin. Kun tällaista menoa oli kestänyt 35 vuotta, valtakunta oli kuoleman kielissä. Rooman lahjakkaimpien keisareiden joukkoon luettu Aurelianus kuitenkin onnistui turvaamaan valtakunnan rajat. Diocletianus vakiinnutti oloja edelleen. Selviytyminen kriisistä oli luultavasti kuitenkin enemmän sattumaa ja rakenteellisten tekijöiden sanelemaa kuin yksilöiden ansiota.

Tetrarkia eli neljän keisarin valta

Tetrarkia eli "nelivalta" oli hallintojärjestelmä, jonka keisari Diocletianus otti käyttöön vuonna 293 ratkaistakseen valtakunnan vakavat sotilaalliset ja taloudelliset ongelmat. Valtakunta jaettiin länsi- ja itäosaan. Diocletianus piti itse idän vallassaan ja antoi lännen kanssahallitsija Maximinianukselle. Kahdeksan vuotta myöhemmin Diocletianus katsoi, että sekä sotilaallisiin että siviililuontoisiin ongelmiin tulisi kiinnittää vielä enemmän huomiota. Tällöin kummallekin keisarille, "augustukselle", nimitettiin alikeisari eli "caesar". Tämä tetrarkkinen järjestelmä säilyi noin vuoteen 324. Ensimmäiset tetrarkit olivat Diocletianus (idän keisari), Galerius (idän alikeisari), Maximianus (lännen keisari) ja Constantius Chlorus (lännen alikeisari).

Myöhäisantiikki

Myöhäisantiikki tarkoittaa yleensä noin vuosien 300 - 600 jaa. välistä aikaa. Myöhäisantiikkisen Länsi-Rooman kehitys voidaan mieltää rappioksi, joka ilmeni keisarillisen keskushallinnon romahduksena sekä talouden ja yhteiskunnan perusrakenteiden järkähtelynä. Kritiikin mukaan kyseessä oli pikemmin muutosprosessi, jota ei pidä arvostella lopputuleman eli keskiajan pohjalta. Molempien näkemysten tueksi löytyy todisteita. Vaikka nykynäkökulmasta selviä rappion merkkejä näkyi, kannattaa siis kuitenkin muistaa myös jatkuvuus ja jopa joillain aloilla tapahtunut edistys. Myöhäisantiikin merkittävin piirre on kristinuskon leviäminen ja sen aseman vakiintuminen. Rooman keisarikunnasta tuli kristitty vuonna 313 jaa. Milanon ediktin myötä. Konstantinus I Suuren valtakaudella annettu edikti teki kristinuskosta yhden Rooman virallisista uskonnoista. Konstantinus siirsi pääkaupungin Konstantinopoliin, "Uuteen Roomaan", vaikka vanhakin Rooma säilytti suuren symbolisen merkityksensä. Keisari Theodosiuksen hallitessa (379—395) kristinuskosta tuli Rooman ainoa virallinen uskonto. Myöhäisantiikissa syntyi käsitys kirkon ja valtion yhteydestä. Keisari nähtiin Jumalan sijaisena maan päällä, ja häntä pyrittiin samaistamaan monin tavoin Jeesukseen. Toisaalta kristittyjen näkemys Jeesuksesta otti vaikutteita keisari-instituutiosta. Kirkko alkoi muistuttaa "valtiota valtiossa". Myös luostarilaitos syntyi. Theodosiuksen kuoltua Rooma jakautui lopullisesti itäiseen ja läntiseen keisarikuntaan, joiden polut alkoivat kulkea eri teitä. Jako ei näyttänyt aikalaisista lopulliselta, mutta sellaiseksi se osoittautui. Keskushallinto alkoi halvaantua 400-luvulla. Vuonna 410 visigootit hävittivät Roomaa Alarikin johdolla. Vaikka hävitys ei ehkä loppujen lopuksi ollut totaalista, oli tämän tapahtuman merkitys aikalaisten silmissä suuri. Yleisesti tässä yhteydessä on puhuttu kansainvaellusten ajasta. Siirtyneet ihmismäärät lienevät kuitenkin olleet pieniä. Germaaniheimot perustivat Rooman alueella useita kuningaskuntia, joiden väestö oli lähes kokonaan roomalaista. Germaanit itse omivat monia roomalaisten tapoja ja hyödynsivät esimerkiksi roomalaista paikallishallinnon koneistoa. Keisarius sortui lopullisesti vuonna 476 ostrogoottien valloittaessa Rooman kaupungin ja syrjäyttäessä viimeisen keisarin Romulus Augustuluksen. Rooman senaatti jatkoi kokoontumisia ilmeisesti pitkälle 500-luvulle asti. Itä-Rooma, josta nykyään käytetään nimeä Bysantti, säilytti mahtiasemansa vielä vuosisatoja pysyen pystyssä vuoteen 1453. Rooman tuhon syistä on väitelty loputtomiin. Gibbonin mukaan tuho johtui kristittyjen moraalittomuudesta. Edwin Linkomieskin epäili moraalisen rappion ja arvotyhjiön olleen pääsyy. Jo antiikissa itäroomalainen ei-kristitty Zosimos syytti Konstantinusta ja kristittyjä. Toisaalta on epäilty syyksi myöhäisantiikin henkistä köyhyyttä, rotujen sekoittumista, kansainvaelluksia, talouden rappiota, valtiorakenteiden heikkenemistä ja valtion desentralisaatiota, lyijyä vesijohdoissa ja aristokratian degeneroitumista, ilmastonmuutosta, ryöstöviljelyä ja eroosiota, korruptiota ja tehotonta hallintoa, provinssien ryöstöä, epätasaista tulonjakoa, epätasapainoa maaseudun ja kaupungin välillä, orjuutta, teknologisen kehityksen pysähtymistä ja lukemattomia muita syitä. Nykyisissä tulkinnoissa korostetaan eniten ehkä imperiumin taloudellisia vaikeuksia ja poliittisen järjestelmän tasapainottomuutta, mutta yksimielisyys on vielä kaukana.

Politiikka

provinssien Roomalaiset kutsuivat valtiotaan tasavallaksi (libera res publica), mutta se ei missään historiansa vaiheessa ollut demokraattinen sanan nykymerkityksessä. Rooman poliittinen järjestelmä oli luonteeltaan konservatiivinen, ja uudistuksiin oltiin yleensä varsin haluttomia. Läpi Rooman historian keskeinen poliittinen kysymys oli maanomistus ja maan jakaminen. Varhaisemmissa vaiheissa Rooma oli kuningasvaltainen. Tästä siirryttiin harvainvaltaiseen tasavaltaan, jota hallittiin monimutkaisella senaatin, virkamiesten ja vinoon jyvitettyjen kansankokousten järjestelmällä. Vähitellen tietyt yksilöt omivat enenevissä määrin valtaa. Tästä syntyi keisarijärjestelmä Augustuksen ja hänen seuraajiensa aikana. Katso myös: Rooman kuningas, Rooman senaatti, Rooman keisari, Cursus honorum

Hallinnollinen jako

On harhaanjohtavaa puhua Rooman imperiumista valtiona nykyisessä merkityksessä. Rooma koostui lukuisista kaupunkivaltioista ja alueista, jotka oli tehty pääkaupungista riippuvaisiksi erilaisin sopimuksin ja poliittisin järjestelyin. Rooman hallinnollinen järjestelmä vaihteli eri aikoina. Alussa sitä hallittiin kaupunkivaltiomaisesti, mutta laajentumisen myötä oli pakko kehittää uusia keinoja selvitä ilmenneistä hallinnollisista haasteista. Imperiumin hallinnollista järjestelmää pidettiin osin tarkoituksellisesti monimutkaisena. Tavoitteena oli minimoida alueiden kapinointi suomalla niille eriarvoisia asemia imperiumin sisällä. Tällä hajoita ja hallitse (divide et impera) -taktiikalla eri alueet usutettiin toistensa kimppuun keskushallinnon asemasta. Katso myös: Rooman provinssi

Maantiede

Rooman provinssi Laajimmillaan Rooman valtakunta rajautui pohjoisessa Germanian metsiin, koillisessa aroihin, lännessä Atlanttiin (Oceanus Atlanticus) ja etelässä Saharaan. Sahara oli kuitenkin antiikin aikana selvästi nykyistä pienempi. Idässä rajoittava tekijä ei ollut niinkään luonto kuin ajan kuluessa vaihtuneet suurvallat, esimerkiksi Parthia. Keskeinen yhdistävä tekijä oli Välimeri (Mare nostrum - meidän meremme), joka mahdollisti kaupan ja liikkumisen suhteellisen laajalla alueella. Purjehtiminen oli tärkein liikkumistapa läpi antiikin, maakuljetukset olivat paitsi kalliita myös alttiita esimerkiksi rosvojen hyökkäyksille. Purjehtiminen onnistui kuitenkin vain kesällä, talvella sateet ja myrskyt tekivät liikkumisen vaaralliseksi. Toinen merkittävä meri oli Mustameri (Pontus Euxinus, suora laina kreikasta, tarkoittaa vieraanvaraista merta). Joet olivat myös merkittävä liikenneväylä. Italian joet ovat pääsääntöisesti helppokulkuisia, kun taas kreikan joet usein kuivuivat. Valtakunnan alueilla esiintyi monin paikoin myös vulkaanista toimintaa ja maanjäristyksiä, mistä tunnetuin esimerkki lienee Pompeji. Rooman kaupunkikin syntyi joen eli Tiberin rannalle. Sitä ympäröivät kukkulat olivat vulkaanisia. Kukkuloiden välissä oli kosteikko, joka myöhemmin kuivattiin. Rooman sijainti oli valtakunnan laajenemiselle alkuvaiheessa tärkeää: Rooma pystyi kontrolloimaan vesitietä sisämaahan ja siten kauppaa. Huomattava, jo antiikissa havaittu ja vaikuttanut ilmiö oli eroosio. Rankkasateista johtunut eroosio saattoi liikutella jokien uomia huomattavastikin. Ihmisen toiminnan, erityisesti puunhakkuiden seurauksena eroosio kiihtyi monin paikoin. Ilmasto oli perustyypiltään sama kuin nykyäänkin, eli välimerenilmasto. Tutkijat ovat myös pohtineet erilaisten ilmastonmuutosten vaikutuksia antiikissa. Ilmeisesti ilmasto ehti muuttua Rooman historiankin aikana useaan kertaan. Lämpötilavaihteluja on yritetty jäljittää esimerkiksi taiteessa kuvattujen ihmisten vaatetuksen vaihteluista eri aikoina.

Talous

ilmastonmuutos Kärjistäen roomalaisen talouspolitiikan voi sanoa pohjautuneen suunnitelmien puutteeseen. Aikana, jolloin raha-asioita pidettiin hienommalle väelle sopimattomana puuhasteluna, rahavarojen riittävyyteen ei usein kiinnitetty liiemmälti huomiota. Yhteiskunnan konservatiivisuus esti monet välttämättömät uudistukset, ja talous pääsi toistuvasti kriisiytymään. Rooman talousjärjestelmän peruskivi oli maatalous. Maan tuottavuus oli alhainen ja teknistä kehitystä ei juurikaan tapahtunut. Rooman laajetessa sotasaalis muodostui merkittäväksi tulonlähteeksi. Valloitettuja kansoja alettiin myös verottaa. Rooma alkoi kasvaessaan imeä hyödykkeitä yhä laajemmalta alueelta. Näkemykset orjien merkityksestä taloudelle vaihtelevat. Keisariajalla ylimääräinen raha sijoitettiin edelleen mieluiten maahan. Syntyi pienimuotoista teollisuutta, mutta se ei muodostanut merkittävää osaa tuotannosta. Kaupankäynti oli kohtuullisen vilkasta, joskaan ei valtaisaa. 200- luvun kriisiin liittyi myös vakavia taloudellisia ongelmia. Myöhäisantiikissa taloudessa alkoi näkyä jo monia tulevan keskiajan piirteitä.

Väestö

Rooman valtakunnan väkiluvusta on monenlaisia arvioita. Edward Gibbon arvioi 1700-luvulla asukkaiden määrän ensimmäisellä vuosisadalla olleen n. 120 miljoonaa. J. B. Buryn uudempi arvio (1928) on päätynyt lukuun 54 miljoonaa, alle puolet Gibbonin luvusta. Nykyään yleisimmät arviot väkiluvusta keisariajan alussa vaihtelevat välillä 45–60 miljoonaa. Suurimmillaan väkiluku on saattanut nousta lähelle sataa miljoonaa. Väkiluvun kasvu taittui 200-luvulla, jolloin monet tautiepidemiat koettelivat väestöä.

Kulttuuri

Rooman imperiumi oli kulttuurillisesti hyvin hajanainen. Roomalainen kulttuuri otti runsaasti vaikutteita kreikkalaisesta (käytännössä hellenistisestä) maailmasta sekä Italian varhaisemmista kulttuureista, etenkin etruskeilta. Myös Karthagon vaikutus oli merkittävä. Rooman kaupunkivaltion alkuperäinen kieli oli latina. Rooman laajetessa latina vähitellen syrjäytti paikalliset kielet imperiumin länsiosissa. Itäosissa ja Afrikassa paikalliset kielet pitivät paremmin pintansa. Latina oli myös pääasiallinen hallintokieli, mutta kreikan asema vahvistui jatkuvasti. Roomalaisten valtauskonto muuttui historian kuluessa animistisesta luonnonuskonnosta polyteistiseen kreikkalaisvaikutteiseen valtionuskontoon ja edelleen erilaisten itämaisten mysteerikulttivaikutteiden kautta kristinuskoon. Valtakunnan laajuus varmisti sen, että sen sisään mahtui varsin erilaisia uskonnollisia näkemyksiä. Roomalainen mytologia oli myös kreikkalaisvaikutteista. Kaikista aloista juuri taiteessa näkyivät kreikkalaisvaikutteet selvimmin. Maalaustaiteessa ja kuvanveistossa jäljiteltiin surutta kreikkalaista tyyliä. Kirjallisuudessa esikuvista onnistuttiin jossain määrin irtautumaan. Rooma tuotti monia klassikoiksi muodostuneita kirjailijoita, mainittakoon Vergilius, Cicero, Ovidius, Horatius ja Juvenalis. Roomalainen luonnontiede ei koskaan yltänyt kreikkalaisten esikuviensa tasolle. Luonnontieteistä kehittyivät lähinnä käytännönläheiset alat, ennen muuta lääketiede. Myös arkkitehtuurissa pystyttiin luomaan uutta. Filosofian alalla tärkeimmiksi muodostuivat epikurolaiset, stoalaiset ja uusplatonistiset koulukunnat. Antiikki käsitetään helposti läheisemmäksi kuin se olikaan. Monien säilyneiden kulttuurivaikutteiden johdosta roomalaisesta elämänmenosta on helppo löytää samaistumiskohteita. Antiikin maailma oli kuitenkin kovin toisenlainen kuin nykyään.

Rooman sotahistoria

Rooman vallan näkyvin merkki provinsseissa oli usein sen armeija. Se oli Rooman politiikan toteuttaja, mutta myös politiikan luoja ja keisarintekijä. Se toimi tärkeänä sosiaalisen nousun väylänä ja roomalaistamisen työkaluna. Rooma oli luonteeltaan hyvin sotilaallinen valtio. Armeija kehittyi vähitellen Välimeren mahtavimmaksi sotilasmahdiksi, kun tarpeen vaatiessa kootuista sotajoukoista siirryttiin ammattiarmeijaan Gaius Mariuksen uudistusten yhteydessä n. 100 eaa. Lopulta syntyi legioona, n. 5 000 miehen hyvin järjestäytynyt yksikkö. Alun perin armeijassa palvelivat vain kansalaiset, mutta keisariajalla armeijaan alettiin ottaa myös ns. barbaareja. Rooman armeija käytti myös monia sotakoneita, esimerkiksi katapultteja ja piiritystorneja. Rooman myöhemmin merkittäväksi kehittynyt laivasto syntyi puunilaissotien yhteydessä, kun aiemmin lähes purjehdustaidottomat roomalaiset löysivät haaksirikkoutuneen karthagolaisen laivan ja kopioivat sen millintarkasti.

Mitä Roomasta voidaan tietää

Nykymaailman tietämys Roomasta perustuu lukuisiin eri lähteisiin. Pitkään historiantutkimuksessa käytettiin lähteenä ennen kaikkea keskiaikaisen kopiointitradition kautta säilynyttä kirjallisuutta. Luonnollisesti tärkeimpänä lähteenä pidettiin historiankirjoitusta. Esimerkiksi kirjekokoelmia pidettiin myös arvokkaina, "autenttisina" lähteinä. Toisaalta suurin osa kirjallisuudesta oli eliitin kirjoittamaa, ja kuvasi asioita heidän näkökannaltaan. Kirjallisten lähteiden tulkinta ei ole ongelmatonta oli kyse sitten ns. kertovista lähteistä (historiankirjoitus) tai kaunokirjallisuudesta. Jo se, että vain murto-osa ajan kirjallisuudesta on säilynyt meidän aikoihimme nostaa esiin kysymyksen säilyneen kirjallisuuden todistusvoimasta. Teosten säilymiseen on vaikuttanut paitsi sattuma, myös eri aikakausina vallinneet näkemykset (kauno)kirjallisuuden esteettisestä tai moraalisesta arvosta. Modernin tutkimuksen käyttämä lähdeaineisto on huomattavasti laajempaa. Tämä johtuu osin jo kysymyksenasettelujen laajentumisesta. Kiinnostus alempien sosiaaliryhmien, naisten, lasten, yhteiskuntaryhmien jne. historiaan on tehnyt esimerkiksi piirtokirjoituksista keskeisen tärkeää lähdeaineistoa. Vaikkapa hautakiviin laaditut hautapiirtokirjoitukset voivat kertoa paitsi ikärakenteesta, myös esimerkiksi perhesuhteista ja tunne-elämästä. Arkeologiset kaivaukset tuovat jatkuvasti esiin uutta piirtokirjoitusaineistoa. Runsaasti tietoa saamme myös meidän aikoihimme säilyneistä papyruksista, rahoista ja lakiteksteistä. Äärimmäisen suuri merkitys on myös ei-tekstuaalisilla arkeologisilla löydöillä, joista Pompejin kaupunki on kuuluisa, muttei ainoa esimerkki. Monista asioista ihmisten ja eläinten jäännökset, keramiikka ja muut arkisten kulutustavaroiden jäänteet jne. antavat tietoa paljon enemmän kuin kirjalliset lähteet. Syntyvään kuvaan Roomasta on siis syytä suhtautua terveellä kriittisyydellä. Arkeologinen tutkimus kykenee omalta osaltaan tasapainottamaan tilannetta ja tuomaan vertailukohtia kirjallisiin lähteisiin sisältyville tendensseille. Mielekkään kokonaiskuvan rakentaminen edellyttää sekä kirjallisten että arkeologisten lähteiden tasapuolista ja lähdekriittistä käyttöä. Tärkeintä kuitenkin - kuten kaikessa historiantutkimuksessa - on se, minkälaisia kysymyksiä säilyneelle, vaikkakin fragmentaariselle, lähdeaineistolle asetetaan.

Kirjallisuutta

-
-

Katso myös

- Antiikki
- Antiikin Kreikka
- Bysantin valtakunta
- Rooman keisari

Aiheesta muualla

- [http://savonlinna.joensuu.fi/snor/rooma/ Antiikin Rooma]
- [http://www.koulukanava.fi/historia/rooma/ Koulukanavan Rooma-sivusto], suunnattu peruskoululaisille luokka:Rooman valtakunta ja:ローマ帝国 ko:로마 제국 simple:Roman Empire

Antiikki

Antiikki eli vanha aika on aikakausi erityisesti kreikkalaisessa ja roomalaisessa historiassa, n. 800 eaa - 500 jaa. Antiikin ajaksi kutsutaan muinaisen Kreikan ja Rooman suuruuden aikaa. Ajanjaksoa pidetään merkittävänä siitäkin syystä, että länsimainen sivistys ja yhteiskunta juontavat juurensa tuosta ajasta. Muun muassa monet keksinnöt, tavat, arvostukset ja tyylit ovat joko antiikin kreikkalaisten tai roomalaisten luomia tai heidän omaksumiaan. Antiikin aikaista on myös latinalaiset aakkoset - foinikialaisilta peräisin oleva kirjaimisto kehittyi kreikkalaisten ja roomalaisten muokkaamana täksi ns. latinalaiseksi kirjaimistoksi, joka on käytössä useimmissa länsimaissa, myös Suomessa. Klassisella tai klassillisella kulttuurilla tarkoitetaan mm. antiikin ajan kulttuuria.

Kreikkalainen antiikki

Antiikin Kreikkaa pidetään eurooppalaisen sivistyksen kehtona. Kreikkalainen kulttuuri perustui monilta osin aikaisempien korkeakulttuurien, esimerkiksi egyptiläisten ja foinikialaisten luomalle perinnölle.

Arkaainen aika

800 eaa - 480 jaa

Klassinen aika

480 eaa - 300 jaa

Hellenistinen aika

330 eaa - 27 jaa

Roomalainen antiikki

Rooman valtakunta alkoi laajentuessaan dominoida antiikin maailmaa. Sen kautta välittyi antiikin sivistys edelleen keskiajalle ja uudelle ajalle.

Myyttinen kuningasaika

753 eaa - 509 eaa

Tasavallan aika

509 eaa - 27 eaa

Keisariaika

27 eaa - 476 jaa

Myöhäisantiikki

Katso myös

Aiheesta muualla

- [http://www.tkukoulu.fi/antiikki/ Antiikin historiaa vanhojen opetuskuvataulujen kertomana] Luokka:Antiikki

Rooma

::Rooma voi merkitä myös Rooman valtakuntaa, joka perustettiin 700-luvulla eaa ja kukistui lopullisesti vasta 1453. 1453 Rooman kaupunki (italiaksi, latinaksi Roma) on Italian länsirannikolla, Tiber-joen varrella sijaitseva Italian pääkaupunki. Kaupunki on lähes 3000 vuoden ikäinen, ja sillä on mahtava historia Rooman kuningaskunnan, Rooman tasavallan ja Rooman keisarikunnan pääkaupunkina. Roomassa on useita mahtavia rakennuksia, kuten Colosseum, jossa käytiin aikanaan gladiaattoritaisteluita. Roomassa on 2 546 804 asukasta (2004) ja metropolialueella asuu kaikkiaan 3,3 miljoonaa. Rooman valtakunnan kulta-aikana Roomassa oli yli miljoona asukasta.

Historia

Tarun mukaan Rooman perustivat 21. huhtikuuta 753 eaa. veljekset Romulus ja Remus. Rooma perustettiin Palatium-kukkulalle, josta se levisi ympäröiville kukkuloille. Perinteiset kaupungin seitsemän kukkulaa ovat Collis Palatinus (Palatium), Collis Aventinus, Collis Capitolinus (Capitolium), Collis Quirinalis, Collis Viminalis, Collis Esquilinus ja Collis Caelius. Vatikaanivaltion sijaintipaikka, Collis Vaticanus, on Tiber-joen länsipuolella, eikä kuulu seitsemään kukkulaan. Länsi-Rooman kukistumisen jälkeen Ostrogootit hallitsivat kaupunkia Ravennasta. Itä-Rooma valloitti kaupunkin takaisin 536, mutta 546 goottikuningas Totila valloitti ja tuhosi sen. Bysantin kenraali Belisarius valloitti kaupungin jälleen takaisin, ja gootit taas 549. Belisariuksen seuraaja Narses sai viimein kaupunkin 552. Gootteja seurasivat lombardien valloitukset. Vuodesta 754 vuoteen 1870 Roomaa hallitsi kirkkovaltio, jonka jälkeen Italian yhdistyessä Roomasta tuli sen pääkaupunki. Paavi sai oman valtionsa Rooman kaupungissa jälleen 1929. Toisessa maailmansodassa liittoutuneet valloittivat Rooman 4. kesäkuuta 1944.

Asukasmäärän kehitys

1944

Urheilu

Vuonna 1960 Roomassa järjestettiin olympialaiset.

Aiheesta muualla

- [http://www.comune.roma.it Rooman viralliset verkkosivut]
- [http://wikitravel.org/en/Rome Rooma Wikitravelissa] Luokka:Rooma als:Rom ko:로마 ja:ローマ simple:Rome

700-luku eaa

Vuosisadat: 900-luku eaa 800-luku eaa - 700-luku eaa - 600-luku eaa 500-luku eaa ----

Tärkeitä tapahtumia

- Romulus ja Remus perustavat tarun mukaan Rooman (753 eaa, 21. huhtikuuta)
- Armenian valtakunnan kulta-aika.
- Assyria valtaa Damaskoksen ja Samarian
- Ninive tuhoutuu (789 eaa)
- Ensimmäiset muistiinmerkityt olympialaiset (776 eaa)
- Assyrian kuningas Sargon II tuhoaa Israelin kuningaskunnan 721 eaa
- Helleenit perustavat siirtokuntia Mustalle merelle ja Välimerelle.

Tärkeitä henkilöitä

- Midas, Fryygian kuningas
- Sanherib, Assyrian kuningas ja Babylonin valloittaja (vallassa 705 eaa - 681 eaa).

Keksintöjä

- olmeekit rakentavat pyramideja
- Kiinassa pannaan muistiin auringonpimennys

Vuosikymmenet ja vuodet

790-luku eaa: 799 eaa, 798 eaa, 797 eaa, 796 eaa, 795 eaa, 794 eaa, 793 eaa, 792 eaa, 791 eaa, 790 eaa 780-luku eaa: 789 eaa, 788 eaa, 787 eaa, 786 eaa, 785 eaa, 784 eaa, 783 eaa, 782 eaa, 781 eaa, 780 eaa 770-luku eaa: 779 eaa, 778 eaa, 777 eaa, 776 eaa, 775 eaa, 774 eaa, 773 eaa, 772 eaa, 771 eaa, 770 eaa 760-luku eaa: 769 eaa, 768 eaa, 767 eaa, 766 eaa, 765 eaa, 764 eaa, 763 eaa, 762 eaa, 761 eaa, 760 eaa 750-luku eaa: 759 eaa, 758 eaa, 757 eaa, 756 eaa, 755 eaa, 754 eaa, 753 eaa, 752 eaa, 751 eaa, 750 eaa 740-luku eaa: 749 eaa, 748 eaa, 747 eaa, 746 eaa, 745 eaa, 744 eaa, 743 eaa, 742 eaa, 741 eaa, 740 eaa 730-luku eaa: 739 eaa, 738 eaa, 737 eaa, 736 eaa, 735 eaa, 734 eaa, 733 eaa, 732 eaa, 731 eaa, 730 eaa 720-luku eaa: 729 eaa, 728 eaa, 727 eaa, 726 eaa, 725 eaa, 724 eaa, 723 eaa, 722 eaa, 721 eaa, 720 eaa 710-luku eaa: 719 eaa, 718 eaa, 717 eaa, 716 eaa, 715 eaa, 714 eaa, 713 eaa, 712 eaa, 711 eaa, 710 eaa 700-vuosikymmen eaa: 709 eaa, 708 eaa, 707 eaa, 706 eaa, 705 eaa, 704 eaa, 703 eaa, 702 eaa, 701 eaa, 700 eaa (ks. ajan merkitseminen) Luokka:700-luku eaa ko:기원전 8세기 ja:紀元前8世紀

Välimeri

Välimeri on Atlantista Euroopan ja Afrikan väliin pistävä meri, jonka pinta-ala on noin 2,5 miljoonaa km². Saaret ja niemet jakavat Välimeren useisiin altaisiin, joita ovat Tyrrhenan-, Ligurian-, Egean-, Joonian- ja Adrianmeri. Välimeren syvin kohta on 5 120 m ja se sijaitsee Joonianmeressä. Atlantista Välimeren erottaa Gibraltarin salmi, idässä taas Mustastamerestä Dardanellit ja Bosporin salmi, joiden väliin jää osaksi Välimerta luettava Marmaranmeri. Välimeren merkitys koko länsimaiselle sivistykselle on ollut merkittävä sillä antiikin aikoina sen kautta levisivät kauppatavaroiden lisäksi myös ihmiset ja kulttuurivaikutteet. Välimeren rannikkovaltiot ovat myötäpäivään tarkasteltuna Espanja, Ranska, Monaco, Italia, Malta, Slovenia, Kroatia, Bosnia ja Hertsegovina, Serbia ja Montenegro, Albania, Kreikka, Turkki, Syyria, Kypros, Libanon, Israel, Egypti, Libya, Tunisia, Algeria ja Marokko. Luokka:Meret zh-min-nan:Tē-tiong-hái ko:지중해 ja:地中海 th:ทะเลเมดิเตอร์เรเนียน

476

Vuosisadat: 300-luku - 400-luku - 500-luku Vuosikymmenet: 420 430 440 450 460 - 470 - 480 490 500 510 520 Vuodet: 471 472 473 474 475 - 476 - 477 478 479 480 481 ----

Tapahtumia

- Länsi-Rooma sortuu: germaanit valloittavat Rooman ja syrjäyttävät keisari Romulus Augustuksen.
- Yleisesti katsotaan keskiajan alkavan.

Syntyneitä

Kuolleita

- Basiliscus, Bysantin keisari. ko:476년

600-luku

Vuosisadat: 400-luku 500-luku - 600-luku - 700-luku 800-luku ----

Tärkeitä tapahtumia

- Islamin synty - Koraani kirjoitetaan.
- Islam leviää Syyriaan, Persiaan, Egyptiin, Pohjois-Afrikkaan ja Keski-Aasiaan.
- Xuan Zang matkustaa Kiinasta Intiaan. Palattuaan hän kääntää buddhalaiset kirjoitukset kiinaksi.
- Serbit saapuvat Balkanille ja jakautuvat kuuteen heimoon.

Tärkeitä henkilöitä

- Muhammed (570 - 632), Islamin uskon perustaja
- Paavi Gregorius Suuri (paavina 590-604)
- Tang-dynastiaan keisari Taizong

Tekniikkaa

- Jalustin Persiaan Kiinasta
- Šatranj, šakin edeltäjä

Ajanjaksoja

- Länsi-Euroopassa ja pohjoismaissa eletään merovingiaikaa

Vuosikymmenet ja vuodet

600-vuosikymmen: 600, 601, 602, 603, 604, 605, 606, 607, 608, 609 610-luku: 610, 611, 612, 613, 614, 615, 616, 617, 618, 619 620-luku: 620, 621, 622, 623, 624, 625, 626, 627, 628, 629 630-luku: 630, 631, 632, 633, 634, 635, 636, 637, 638, 639 640-luku: 640, 641, 642, 643, 644, 645, 646, 647, 648, 649 650-luku: 650, 651, 652, 653, 654, 655, 656, 657, 658, 659 660-luku: 660, 661, 662, 663, 664, 665, 666, 667, 668, 669 670-luku: 670, 671, 672, 673, 674, 675, 676, 677, 678, 679 680-luku: 680, 681, 682, 683, 684, 685, 686, 687, 688, 689 690-luku: 690, 691, 692, 693, 694, 695, 696, 697, 698, 699 (ks. ajan merkitseminen) Luokka:600-luku ko:7세기 ja:7世紀 th:คริสต์ศตวรรษที่ 7

1453

Tapahtumia

- 29. toukokuuta - Bysantin valtakunta romahtaa kun Turkkilaiset valtaavat Konstantinopolin.
- Satavuotinen sota päättyi

Syntyneitä

Kuolleita

- 29. toukokuuta - Bysantin viimeinen keisari Konstantin XI. Luokka:1400-luku ko:1453년

Rooma

Historia

Asukasmäärän kehitys

1944

Urheilu

Vuonna 1960 Roomassa järjestettiin olympialaiset.

Aiheesta muualla

- [http://www.comune.roma.it Rooman viralliset verkkosivut]
- [http://wikitravel.org/en/Rome Rooma Wikitravelissa] Luokka:Rooma als:Rom ko:로마 ja:ローマ simple:Rome

Myytti

Myytti on tarina, joka voi olla totta tai sepitettä, mutta johon uskotaan tai ainakin on joskus uskottu. Myytit selittävät todellisuutta ja miten ihmisen pitäisi toimia. Ennen kirjoitustaidon keksimistä myytit siirtyivät sukupolvelta toiselle perimätietona. Uskontojen kertomukset ovat myyttejä. Jotkin myytit ovat voineet saada alkunsa tositarinoina, mutta alkuperäiset kertomukset ovat vähitellen muuttuneet, eivätkä ne enää ole totta. Ihmiset voivat muuttaa kertomuksia vahingossa tai tehdäkseen niistä mielenkiintoisempia. Myytit voidaan luokitella viiteen alaryhmään sisältönsä perusteella:
- Aitiologiset myytit selittävät miten maailmassa ilmenevät tosiasiat ovat saaneet alkunsa.
- Rituaalisessa myytissä myytistä on tullut kiinteä osa uskonnollista riittiä. Sen sisältö esim. toistetaan tietyn juhlan yhteydessä.
- Sankarimyyteissä kerrotaan muinaisen ajan sankareista, jotka suorittavat esimerkillisiä tekoja.
- Pelastusmyytin avulla kuvataan koko ihmiskuntaa koskeva yliluonnollinen pelastustapahtuma. Siihen liittyy yleensä käsitys jumalallisesta olennosta joka saapuu tuomaan pelastusta maailmaan. Tehtävänsä suoritettua olento palaa takaisin jumalalliseen asuinpaikkaansa. Esim. Buddhamyytti on pelastusmyytti.
- Eskatologinen myytti kertoo maailman viimeisistä tapahtumista. Se esitetään usein näkynä, jonka joku ihminen on nähnyt tuonpuoleisessa todellisuudessa.

Linkkejä

- [http://www.karhuseura.net Karhuseura.net - karhumytologia]
- [http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkumuna Alkumuna] Luokka:Myytit

Romulus

: Tämä sivu käsittelee myyttistä Rooman perustajaa. Romulus voi viitata myös Rooman valtakunnan viimeiseen keisariin Romulus Augustulukseen Romulus oli roomalaisen mytologian mukaan Rooman perustaja. Hän oli Marsin ja papitar Rhea Silvian poika. Häntä pidetään myös Rooman ensimmäisenä kuninkaana. Rooma perustettiin tarun mukaan 21. huhtikuuta 753 eaa. Romulus tappoi veljensä Remuksen.

Legenda

Remuksen Remus ja Romulus olivat Rooman kaupungin myyttiset perustajat. He olivat sodanjumala Marsin ja Vestan papittaren Rhea Silvian (joka oli Alba Longan kuninkaan Numitorin tytär) lapsia. Koska Vestan papittarien tuli olla neitsyitä, Rhea Silvia tuomittiin kuolemaan. Remus ja Romulus laskettiin korissa Tiber-jokeen ja heidät lähetettiin kuolemaan. Kori ajautui kuitenkin kuivalle maalle ja naarassusi pelasti pojat ja imetti heitä. Myöhemmin paimen löysi pojat ja kasvatti heidät voimakkaiksi nuorukaisiksi. Remus joutui myöhemmin vallasta syöstyn Numitorin paimenten vangiksi. Remus sai selville taustansa ja Remus ja Romulus auttoivat Numitorin takaisin Alba Longan kuninkaaksi. Palkinnoksi Numitor antoi Remukselle ja Romulukselle palan maata, Palatinus-kukkulan, ja tälle maalle veljekset perustivat kaupungin, Rooman. Veljekset rakensivat kaupunginmuurin ja sen sisälle savimajoja. Romulus julistautui kaupungin hallitsijaksi ja nimesi sen oman nimensä mukaan. Remus suuttui tästä ja pilkatakseen hyppäsi kaupunginmuurin yli. Tästä Romulus suuttui ja tappoi veljensä. Luokka:Roomalainen mytologia Luokka:Rooman kuninkaat ko:로물루스와 레무스

Remus

Legenda

21. huhtikuuta

21. huhtikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 111. päivä (112. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 254 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Anssi, Anselmi :- suomenruotsalainen kalenteri: Camilla :- ortodoksinen kalenteri: Jani, Janne, Feodor, Heikki, Hilppa :- saamenkielinen kalenteri: Ansealbma, Anselbme :- vanhemmissa kalentereissa: Anhelmus, Anselm, Anselmo, Anselmus, Anshelm, Emanuel

Tapahtumia

- 753 eaa - Tarinan mukaan Romulus ja Remus perustivat Rooman kaupungin.
- 1994 - Tähtitieteilijä Alexander Wolszczan ilmoitti havainneensa ensimmäiset aurinkokunnan ulkopuoliset planeetat.
- 1996 - Jokelan junaturma.

Syntyneitä

- 1864 - Max Weber, taloustieteilijä ja sosiologi
- 1912 - Marcel Camus, elokuvaohjaaja
- 1914 - Anthony Quinn, näyttelijä
- 1947 - Iggy Pop, rock-muusikko

Kuolleita

- 1644 - Torsten Stålhandske, ratsuväen kenraali
- 1910 - Samuel Langhorne Clemens (Mark Twain), amerikkalainen kirjailija ja humoristi
- 1918 - Manfred von Richthofen (Punainen paroni), saksalainen ensimmäisen maailmansodan taistelulentäjä
- 1937 - Saima Harmaja, runoilija
- 1946 - John Maynard Keynes, taloustieteilijä
- 1992 - Väinö Linna, kirjailija
- 2003 - Nina Simone, jazz- ja blues-laulaja ---- Katso myös: kalenteri ~ 20. huhtikuuta, 22. huhtikuuta Luokka:Huhtikuu -04-21 ms:21 April ko:4월 21일 ja:4月21日 simple:April 21 th:21 เมษายน

Latium

Lazio on hallinnollinen alue (regio) Keski-Italiassa Rooman ympäristössä. Se on muodostunut muinaisesta Latiumista. Lazioon kuuluu viisi provinssia eli maakuntaa: Rooma, Viterbo, Latina, Frosinone ja Rieti. Latium muodostui pienistä etruskeja ja samniitteja vastaan taistelleista kyläyhteisöistä jotka liityivät Rooman vallan alaisuuteen 338 eaa. Lazion jalkapallojoukkue on yksi Italian menestyneimmistä.

Kaupunkeja

- Rooma
- Anzio, keisari Neron syntymäpaikka
- Cassino luostarikaupunki
- Castel Gandolfo, paavin kesälomapaikka
- Frosineone (45 000 asukasta, samannimisen maakunnan pääkaupunki)
- Latina (110 000 asukasta, samannimisen maakunnan pääkaupunki)
- Rieti (41 000 asukasta, samannimisen maakunnan pääkaupunki)
- Tivoli
- Viterbo, (60 000 asukasta, samannimisen maakunnan pääkaupunki) Luokka:Italian alueet ja:ラツィオ州

Rooman kuningas

Rooman kuningas (lat. rex) hallitsi tradition mukaan antiikin Roomaa sen perustamisesta tasavallan syntyyn vuonna 509 eaa. Legendan mukaan veljekset Romulus ja Remus perustivat Rooman kaupungin. Romulus tappoi veljensä ja hänestä tuli Rooman ensimmäinen kuningas. Seuraavilla kuninkailla on etruskiperäiset nimet, joka viittaisi siihen että Rooma olisi ollut pohjoisempana asuneiden etruskien vallan alla. Tradition mukaan vuonna 509 eaa. viimeinen kuningas Lucius Tarquinius Superbus syrjäytettiin ja perustettiin tasavalta. Kuninkaiden olemassaolosta ei ole varmoja tietoja. Kolmen viimeisen kuninkaan on joissain yhteydessä arveltu olleen historiallisia henkilöitä. Käytössä oli oletettavasti jonkinlainen vaalikuninkuus. Kuninkaan rinnalla oli senaatti, ylimyssukujen neuvoa-antava kokous.

Luettelo Rooman kuninkaista

Liviuksen mukaan:
- Romulus (735 eaa. — 715 eaa.)
- Numa Pompilius (715 eaa — 673 eaa.)
- Tullus Hostilius (673 eaa — 641 eaa.)
- Ancus Marcius (641 eaa — 616 eaa.)
- Lucius Tarquinius Priscus (616 eaa — 578 eaa.)
- Servius Tullius (578 — 534 eaa.)
- Lucius Tarquinius Superbus (534 eaa. — 510 eaa.)

Kirjallisuutta

- Pekka Tuomisto, Rooman kuningasaika. Karisto, Hämeenlinna 2001. Luokka:Rooman kuninkaat Luokka:Luettelot hallitsijoista ja:王政ローマ

Antiikin Kreikka

Antiikin Kreikka on termi, jolla kuvataan antiikin kulttuurin muinaiskreikkaa puhuneita alueita. Se ei rajoitu nykyisen Kreikan valtion alueisiin, vaan siihen sisältyvät myös alueet, joille helleeninen kulttuuri antiikin aikana levittäytyi. Näihin alueisiin lukeutuvat Kypros, osa Turkista, Sisilia, Etelä-Italia ja kreikkalaiset siirtokunnat ympäri Välimerta. Antiikin Kreikan historia jaetaan yleensä arkaaiseen aikaan (n. 700 eaa.–480 eaa.), klassiseen aikaan (480 eaa.–330 eaa.) ja hellenistiseen aikaan (330 eaa.–27 eaa.). Antiikin hellenistinen kulttuuri jatkui tämän jälkeen Rooman vallan alaisuudessa, samalla leviten yhä laajempien ihmisryhmien ulottuville. Kulttuurin ja etenkin kreikan kielen elinvoimaisuudesta kertoo Bysantin kreikankielisyys puoli vuosituhatta myöhemmin.

Historia

Arkaainen aika

Kreikka kehitti jo pronssikautena korkean esihistoriallisen kulttuurin. Ensimmäinen alueen luotettavasti kreikkalaiseksi tunnistettu kulttuuri oli mykeneläinen kulttuuri. Se syntyi n. 1700 eaa. ja nousi suurimpaan kukoistukseensa n. 400 vuotta myöhemmin. Kulttuuri romahti vuoden 1100 eaa. paikkeilla. Toinen varhainen kreikkalainen kulttuuri oli kreetalainen kulttuuri. Rautakauden alussa n. vuonna 1100 eaa. Kreikka joutui eristetyksi ja taantui sivistyksellisesti. Tästä seurasi kaksisataa vuotta kestänyt levottomampi aikakausi, jota on perinteisesti kutsuttu pimeiksi vuosisadoiksi. Kreikkaan tunkeutui uusia indoeurooppalaisia heimoja (doorilaisten vaellus), ja näin muodostui vähitellen historiallisesti tunnettu Kreikan kansa. Näiden vuosisatojen aikana kehittyi kaupunkivaltioksi kutsuttu poliittinen järjestelmä, joka nousi hallitsevaksi Kreikassa. Kehityksen etunenään astuivat merkittävimpinä kaupunkivaltioina Efesos, Miletos, Theba, Argos, Ateena ja Sparta. Tänä aikana alkoi myös kreikkalaisten ympäri Välimerta ja Mustaamerta ulottunut asutustoiminta. Itärannikon ja Vähä-Aasian kaupungit alkoivat harjoittaa merikauppaa, ja perustivat n. vuodesta 750 eaa. siirtokuntia pitkin Euroopan etelärannikkoa Mustaltamereltä Marseillen seuduille saakka ja varsinkin Sisiliaan ja Etelä-Italiaan (Suur-Kreikka). Tytärkaupungit veivät emämaahan viljaa ja ostivat sieltä kulttuurituotteita, joita – kuten kreikkalaista sivistystä yleensä – ne levittivät laajalle. Siirtyminen maataloudesta kauppaan aiheutti sisäisiä taisteluita. Useissa kaupungeissa se vei tyrannivaltaan. Ateenassa, yhtyneen Attikan pääkaupungissa, alemman kansan tyytymättömyys oikeudelliseen mielivaltaan ja taloudelliseen ahdinkoonsa aiheutti kirjoitettujen lakien säätämisen (katso Drakon, Solon). Noin vuosina 560–510 eaa. Ateena – joka muuiden valtioiden tavoin oli aikoinaan ollut kuningaskunta, mutta sitten karkoittanut kuninkaansa – oli tyrannien hallitsema (katso Peisistratos, Hipparkhos, Hippias). Heidän kukistuttuaan Ateenasta tuli kansanvaltainen tasavalta, jossa tosin arkontit ja areiopagi edelleen säilytettiin rajoitetuin valtuuksin, mutta jossa kansa kansankokouksen kautta sai entistä suuremman sananvallan. Vapaudelle vaaralliset kansalaiset saatettiin äänestyksellä karkottaa maanpakoon (katso ostrakismi).

Klassinen aika

Klassista aikaa on pidetty kreikkalaisen kulttuurin kultakautena. Sen on katsottu alkavan persialaissodista n. vuonna 480 eaa. ja päättyvän Aleksanteri Suuren kuolemaan vuonna 323 eaa. Ajanjaksolle osuu myös kuuluisa peloponnesolaissota 431–404 eaa. Vuonna 338 eaa. Makedonian Filippos II, Aleksanteri Suuren isä, alisti Kreikan hallintaansa ja perusti Korintin liiton. Aikakautta kuvaa kilpailevien kaupunkivaltioiden Ateenan ja Spartan kilpailu hegemoniasta, Ateenan nousu merimahdiksi ja demokratian alkeismuotojen kehitys Ateenassa. Aikakautena eli myös useita kuuluisia valtiomiehiä, puhujia, sotilaita, historioitsijoita, runoilijoita, näytelmäkirjailijoita ja filosofeja. Mainetta saavuttivat esimerkiksi Themistokles, Aristeides, Perikles, Sokrates, Platon, Aristoteles, Simonides, Euripides, Sofokles, Herodotos ja Thukydides. 500-luvulla eaa. oli Persia alistanut valtaansa Vähän-Aasian kreikkalaiset kaupungit. Nämä tekivät vuonna 500 eaa. kapinan, jonka persialaiset kukistivat, mutta joka aloitti persialaissodat (500-449 eaa). Kostaakseen kapinallisia auttaneille Ateenalle ja Eretrialle Persian kuningas Dareios I Suuri lähetti laivaston Kreikan vesille. Se laski sotajoukon maihin Attikassa, mutta Miltiadeksen johtamat kreikkalaiset voittivat sen Marathonin taistelussa vuonna 490 eaa. Vuonna 480 eaa. Kserkses toi Aigeianmeren ympäri armeijan, jota vastaan taistellessaan Thermopylain solassa Spartan kuningas Leonidas kärsi sankarikuoleman. Ateena hävitettiin. Salamiin taistelussa persialainen laivasto voitettiin perin pohjin (480), ja seuraavana vuonna vuorostaan maa-armeija Plataiain taistelussa sekä laivasto Mykalen niemen kohdalla. Persialaiset karkotettiin kokonaan Aigeianmereltä. Voittojen hedelmät tulivat etupäässä Ateenan hyväksi, jota Themistokles, Aristeides ja myöhemmin Perikles johtivat. Se oli suuren, 200 kaupunkia käsittävän meriliiton päävaltio. Spartan ja Ateenan kilpailu Kreikan hegemoniasta eli ylivallasta aiheutti peloponnesolaissodat (431-404 eaa.), joiden päättyessä Ateenan oli luovutettava Attikan ulkopuolella olevat alueensa, purettava satamakaupunkiinsa Pireakseen johtavat muurit ja luovutettava laivastonsa. Perikleen aikana laajennettua kansanvaltaa kohtasi Ateenassa lyhytaikainen taantumus: 30 tyrannin kausi. Vähän-Aasian kreikkalaiset kaupungit menetettiin uudelleen Persialle (katso Antalkidas). Spartalta hegemonian peri Theba lyhyeksi ajaksi (katso Epameinondas).

Hellenistinen ja Rooman vallan aika

Makedonialaisen Aleksanteri Suuren valloitusten myötä alkoi hellenistiseksi ajaksi kutsuttu aika. Perinteisessä historiankäsityksessä hellenististä aikaa on pidetty jonkinlaisena rappiokautena, vaikka esimerkiksi luonnontiede nousi tänä aikakautena ennennäkemättömälle tasolle Aleksandriassa. Hellenistinen aika päättyi roomalaisvalloituksiin. Hellenistinen aika alkoi, kun Makedonia alkoi vähitellen sekaantua Kreikan asioihin ja teki lopun Kreikan valtioiden itsenäisyydestä (katso Demosthenes). Ratkaiseva oli Khaironeian taistelu vuonna 338 eaa. Kapinat tukahdutettiin Filippos II:n ja Aleksanteri Suuren kuoltua. Roomalaisten voitettua makedonialaiset vuonna 197 eaa. (katso makedonialaissodat) he alkoivat puuttua Kreikan asioihin ja kukistivat vastarintaan nousseen Akaian liiton vuonna 146 eaa. Kreikka menetti nyt kaiken itsenäisyytensä ja liitettiin lopullisesti vuonna 27 eaa. Akaia-nimisenä provinssina Rooman valtakuntaan.

Katso myös

- Antiikin Kreikan kulttuuri
- Antiikin filosofia
- Kreikkalainen mytologia Luokka:Antiikin Kreikka ja:古代ギリシャ zh-cn:古希腊

Etruskit

Etruskit (kreikan tyrrhenoi, latinan etrusci tai tusci) oli kansa keski-Italiassa antiikin aikana. Etruskien sivilisaatio oli Italian merkittävin esiroomalainen kansa. Etruskien ydinalue oli Etruria (nyk. Toscana), laajimmillaan heidän alueensa ulottuivat Po- joelta Campaniaan. Pohjoisessa vastaan tulivat keltit, etelässä kreikkalaiset siirtokunnat. kreikkalaiset Sivilisaatio muodostui hajanaisesta joukosta kaupunkivaltioita, joita yhdistivät kieli, uskonto ja jotkin muut tavat. Etruskien alkuperästä on ollut epäselvyyttä. Herodotos mainitsii etruskien lähteneen Lyydiasta, joidenkin muiden mukaan he olivat Italian alkuperäiskansa. Todennäköisimpänä vaihtoehtona pidetään, että etruskit syntyivät vuoden 1000 eaa. tienoilla Vähästä-Aasiasta saapuneiden siirtolaisten sekoittuessa alkuperäisväestöön. Etruskeista on säilynyt suhteellisen vähän tietoa. Näkyvin säilynyt todiste etruskeista ovat heidän hautausmaansa. On löydetty sarkofageja, piirtokirjoituksia ja seinämaalauksia. Lisäksi on löydetty muuta arkeologista aineistoa. Kreikkalaisvaikutteita on ollut suhteellisen paljon niin taiteessa kuin muillakin aloilla. arkeologista Heidän omaperäinen, ei-indoeurooppalainen kielensä etruski on vaipunut unholaan. Viimeiset etruskin osaajat lienevät olleet perinteiset roomalaiset ennustajat, joiden toiminta kristinuskon myötä kiellettiin. Etruskia tunnetaan arkeologisista löydöistä fragmentaarisesti. Ensimmäiset arkeologiset merkit etruskeista ovat ns. Villanova- kulttuurin jäänteet vuosilta 900—700 eaa. Arkeologit arvelevat tämän kulttuurin olleen etruskikulttuurin varhaismuoto. Etruskivalta oli suurimmillaan 500- luvulla eaa. valloitusten ja levittäytymisen myötä. Etruskikulttuuri oli leimallisesti kaupunkikulttuuri, tärkeimpiä kaupunkeja olivat Veji, Tarquinia, Caere, Populonia ja Vetulonia. Kaupunkivaltioita hallitsivat alun perin kuninkaat (lucumot), joiden valta kuitenkin heikkeni ajan kuluessa. Kaupungit muodostivat löyhiä poliittisia liittoja, jotka perustuivat ilmeisesti uskontoon. Roomalaiset olivat alkuaikoinaan vahvan etruskivaikutteen alaisia. Vaikka roomalainen historiankirjoitus on pyrkinyt vähättelemään etruskeja, etruskien valta näkyy esimerkiksi Rooman kuninkaiden nimissä. Roomalaiset lainasivat etruskeilta monia tapoja. Togan arvellaan olleen etruskivaate, roomalaisten poliittisten instituutioiden etruskivaikutteilla on spekuloitu ja roomalainen ennustaminen (haruspeksit ja auguurit) perustui etruskien tapoihin. Muita mahdollisia vaikutteita ovat esimerkiksi triumfit, pyörökaari ja roomalainen ylhäisökoti domus. Etruskien vaikutusvalta alkoi vähetä 400—300 luvulla eaa. Roomalaiset valloittivat 396 eaa Vejin, ja seuraavan vuosisadan aikana myös muut tärkeät etruskikaupungit. Etruskit roomalaistuivat lähes täysin ajanlaskun alkuun mennessä. Luokka:Antiikki Luokka:Muinaiset kansat Luokka:Rooman viholliset ja liittolaiset ja:エトルリア

600-luku eaa

Vuosisadat: 800-luku eaa 700-luku eaa - 600-luku eaa - 500-luku eaa 400-luku eaa ----

Tärkeitä tapahtumia

- Skyytit saapuvat Aasiaan
- Susan tuho, elamiittivaltakunnan loppu.
- Assyrialaiset valloittavat Egyptin (674 eaa - 670 eaa)
- Niniven tuho, Assyrian loppu (612 eaa)
- Kioto perustetaan Japanissa.

Tärkeitä henkilöitä

- Hesekiel, Juudan kuningas
- Sennacherib, Assyrian kuningas (vallassa 705 eaa - 681 eaa).
- Lyydian Gyges (vallassa 687 eaa - 652 eaa).
- Esarhaddon, Assyrian kuningas (vallassa 681 eaa - 669 eaa).
- Josia, Juudan kuningas
- Lesboksen Sapfo, runoilija
- Zarathustra

Keksintöjä

- Lyydiassa ensimmäiset kolikot
- rauta löydetty Kiinassa.
- ensimmäiset säilyneet maininnat banaaneista

Vuosikymmenet ja vuodet

690-luku eaa: 699 eaa, 698 eaa, 697 eaa, 696 eaa, 695 eaa, 694 eaa, 693 eaa, 692 eaa, 691 eaa, 690 eaa 680-luku eaa: 689 eaa, 688 eaa, 687 eaa, 686 eaa, 685 eaa, 684 eaa, 683 eaa, 682 eaa, 681 eaa, 680 eaa 670-luku eaa: 679 eaa, 678 eaa, 677 eaa, 676 eaa, 675 eaa, 674 eaa, 673 eaa, 672 eaa, 671 eaa, 670 eaa 660-luku eaa: 669 eaa, 668 eaa, 667 eaa, 666 eaa, 665 eaa, 664 eaa, 663 eaa, 662 eaa, 661 eaa, 660 eaa 650-luku eaa: 659 eaa, 658 eaa, 657 eaa, 656 eaa, 655 eaa, 654 eaa, 653 eaa, 652 eaa, 651 eaa, 650 eaa 640-luku eaa: 649 eaa, 648 eaa, 647 eaa, 646 eaa, 645 eaa, 644 eaa, 643 eaa, 642 eaa, 641 eaa, 640 eaa 630-luku eaa: 639 eaa, 638 eaa, 637 eaa, 636 eaa, 635 eaa, 634 eaa, 633 eaa, 632 eaa, 631 eaa, 630 eaa 620-luku eaa: 629 eaa, 628 eaa, 627 eaa, 626 eaa, 625 eaa, 624 eaa, 623 eaa, 622 eaa, 621 eaa, 620 eaa 610-luku eaa: 619 eaa, 618 eaa, 617 eaa, 616 eaa, 615 eaa, 614 eaa, 613 eaa, 612 eaa, 611 eaa, 610 eaa 600-vuosikymmen eaa: 609 eaa, 608 eaa, 607 eaa, 606 eaa, 605 eaa, 604 eaa, 603 eaa, 602 eaa, 601 eaa, 600 eaa (ks. ajan merkitseminen) Luokka:600-luku eaa ko:기원전 7세기 ja:紀元前7世紀

Latium

Kaupunkeja

Kreikkalainen kirjaimisto

Kirjain		Kirjaimen nimi			Ääntäminen muinaiskreikassa		Ääntäminen nykykreikassa
iso	pieni	kreikaksi	suomeksi	englanniksi	kirjaimin	IPA	kirjaimin	IPA
Α	α	alfa	alfa	alpha	a, aa	a, a:	a	a
Β	β	vita	beeta	beta	b	b	v	v
Γ	γ	gama	gamma	gamma	g, γ-, κ-, ξ- ja χ-äänteiden edellä äng-äänne	g ŋ	a-, o- u-äänteiden ja konsonanttien edellä väljä g, e- ja i-äänteiden edellä j, γ-, κ-, ξ- ja χ-äänteiden edellä äng-äänne	γ j ŋ
Δ	δ	delta	delta	delta	d	d	kuten th englannin sanassa this	ð
Ε	ε	epsilo(n)	epsilon	epsilon	e	e	e	e
Ζ	ζ	zita	zeeta	zeta	d + soinnillinen s	dz	soinnillinen s	z
Η	η	ita	eeta	eta	ee	e:	i	i
Θ	θ	thita	theeta	theta	th	t'	kuten th englannin sanassa Thatcher	θ
Ι	ι	jota	ioota	iota	i, ii	i, i:	i	i
Κ	κ	kapa	kappa	kappa	k	k	k	k
Λ	λ	lamda	lambda	lambda	l	l	l	l
Μ	μ	mi	myy	mu	m	m	m	m
Ν	ν	ni	nyy	nu	n	n	n	n
Ξ	ξ	ksi	ksii	xi	ks	ks	ks	ks
Ο	ο	omikro(n)	omikron	omicron	o	o	o	o
Π	π	pi	pii	pi	p	p	p	p
Ρ	ρ	ro	rhoo	rho	r	r	r	r
Σ	σ,ς	sigma

Rooman tasavalta

Historia

Rooman alkuvaiheet

Tasavalta

Nousu maailmanvallaksi

Sisällissotien kausi

Keisariajan alku

200-luvun kriisi

Tetrarkia eli neljän keisarin valta

Myöhäisantiikki

Politiikka

Hallinnollinen jako

Maantiede

Talous

Väestö

Kulttuuri

Rooman sotahistoria

Mitä Roomasta voidaan tietää

Kirjallisuutta

Katso myös

Aiheesta muualla

Antiikki

Kreikkalainen antiikki

Arkaainen aika

Klassinen aika

Hellenistinen aika

Roomalainen antiikki

Myyttinen kuningasaika

Tasavallan aika

Keisariaika

Myöhäisantiikki

Katso myös

Filosofia ja uskonto

Ihmiset

Kaupungit

Muuta

Aiheesta muualla

Rooma

Historia

Asukasmäärän kehitys

Urheilu

Aiheesta muualla

700-luku eaa

Tärkeitä tapahtumia

Tärkeitä henkilöitä

Keksintöjä

Vuosikymmenet ja vuodet

Välimeri

476

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

600-luku

Tärkeitä tapahtumia

Tärkeitä henkilöitä

Tekniikkaa

Ajanjaksoja

Vuosikymmenet ja vuodet

1453

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

Rooma

Historia

Asukasmäärän kehitys

Urheilu

Aiheesta muualla

Myytti

Linkkejä

Romulus

Legenda

Remus

Legenda

21. huhtikuuta

Nimipäivät

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

Latium

Kaupunkeja