:: wikimiki.org ::
| Saha |
Saha
Saha on työkalu, jolla leikataan puuta, metallia tai muita materiaaleja. Siinä on hammastettu (sahalaitainen) terä, joka liikkuessa kohdetta vasten leikkaa sitä. Käsisahoissa liike on edestakainen ja eurooppalaiset sahat tyypillisesti leikkaavat sahaa työnnettäessä. Saha voi myös leikata vetäessä tai jopa molempiin suuntiin. Joissain konesahoissa, mm. pyörösahoissa ja jännesahoissa, terän liike on aina samansuuntainen kappaletta vastaan.
Käsisahoja on hyvin monta eri tyyppiä, mm. timpurin saha (karkea sahaus), selkäsaha, lehtisaha, listasaha (puusepän työt), sekä oksasaha ja jännesaha hyvin karkeaan puun sahaukseen. Metallin käsisahaukseen on myös muutamia erilaisia sahatyyppejä.
Konekäyttöisiä sahoja on kahta perustyyppiä: siirrettäviksi tarkoitetut työkalut ja kiinteästi asennetut koneet ja sahauspöydät.
Saha on myös Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Pohjois-Aasiassa.
Saha on myös tehdas, jossa puista sahataan lautoja.
Saha voi olla myös soitin.
Luokka:työkalut
ja:鋸
Sahan tasavalta
Saha (vuoteen 1990 Jakutia) on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Pohjois-Aasiassa Itä-Siperian keski- ja pohjoisosassa. Saha rajoittuu pohjoisessa Pohjoiseen Jäämereen kuuluviin Laptevinmereen ja Itä-Siperian mereen, koillisessa Tšukotkan autonomiseen piirikuntaan, idässä Magadanin alueeseen, kaakossa Habarovskin aluepiiriin, etelässä Amurin ja Tšitan alueisiin, lounaassa Irkutskin alueeseen ja lännessä Evenkian ja Taimyrin autonomisiin piirikuntiin. Manneralueen lisäksi tasavaltaan kuuluu Uuden-Siperian saaret ja De Longin saaret Pohjoisesta Jäämerestä. Sahan pääkaupunki on Jakutsk, jossa on 195 700 asukasta.
Maantiede
Pääartikkeli: Sahan maantiede
Sahan pinta-alasta noin 40 prosenttia on Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella. Saha jaetaan maantieteellisesti viiteen osaan. Jäämeren rannikko maan pohjoisosassa ja etelään työntyvät jokilaaksot ovat alankoa (korkeus alle 200 metriä). Näistä Lena-joen laakso ulottuu maan etelärajalle asti. Maan länsiosa kuuluu Keski-Siperian ylänköön, jonka korkeus vaihtelee 500 ja 700 metrin välillä. Eteläosa kuuluu puolestaan Aldain ylänköön, jonka korkeus vaihtelee 650 metrin ja kilometrin välillä. Aldain ylängön eteläpuolella, Sahan etelärajan tuntumassa kohoavat Stanovoivuoret, joiden korkein kohta Sahan puolella on 2 482 metriä. Sahan itäosa on vuoristoaluetta, joka käsittää Verhojanskvuoret ja Tšeiskivuoret. Verhojanskvuorten korkein kohta on 2 959 metriä. Tšeiskivuorten ja samalla koko Sahan korkein vuori kohoaa 3 147 metriin ja se tunnettiin ainakin neuvostoaikana nimellä Popeda, joka tarkoittaa voittoa. Uuden-Siperian saaret ovat pääasiassa alankoa.
Sahan halki virtaa monia jokia, jotka kaikki laskevat Pohjoiseen Jäämereen. Näistä pisin ja merkittävin on 4 320 kilometriä pitkä Lena-joki, josta noin neljä viidennestä on Sahan alueella. Lenan vesistöalue käsittä noin puolet koko Sahan pinta-alasta. Lena alkaa Sahan eteläpuolelta Irkutskin alueelta Baikaljärven länsipuolelta. Lenan yli sadasta sivujoesta merkittävimmät ovat Aldai maan kaakkoisosassa, Viljuisk maan keskiosassa ja Olekma. Lena laskee Jäämereen 28 000 neliökilometrin laajuisen suiston halki lukuisina haaroina. Sahan koillisosa kuuluu 1 700 kilometriä pitkään Kolyman vesistöalueeseen, jonka lähdehaarat ja merkittävimmät sivujoet sijaitsevat Sahan itäpuolella. Kolyman ja Lenan välissä olevista joista merkittävimmät ovat 1 030 kilometriä pitkä Jana ja 1 050 kilometriä pitkä Indigirka, jolla on myös laaja suistoalue. Lenan länsipuolisista joista mainittakoon 1 900 kilometriä pitkä Olenjok ja Anabar. Maassa on yli 700 järveä, joista suurimmat ovat Mogotoyevo, Nedželi, ja Nerpichye.
Saha on Siperian kylmintä aluetta. Ilmasto on kuiva ja hyvin mantereinen. Talvet ovat pitkiä ja ankaria, kun taas kesät ovat lyhyitä ja kuumia. Tammikuun keskilämpötila on monin paikoin -50 Celsiusastetta ja heinäkuussa lämpötila nousee jopa +38 Celsiusasteeseen. Maan pääkaupungissa Jakutskissa keskimääräinen lämpötila on tammikuussa -43,3 °C ja heinäkuussa +19 °C. Koko vuoden keskilämpötila Jakutskissa on -11 °C. Verhonjanskin pikkukaupungissa keskilämpötila on tammikuussa -50,5 °C, heinäkuussa +15,4 °C ja koko vuonna -16,3 °C. Kylmin Verhojanskissa mitattu lämpötila on ollut -69,8 °C. Jäämeren vaikutuksesta talvet ovat maan pohjoisosassa hieman leudompia kuin sisämaassa. Esimerkiksi Jäämeren rannikolla Ustjanskissa vuoden keskilämpötila on -16,3 °C ja tammikuun -41,0 °C. Sahan ja samalla koko pohjoisen pallonpuoliskon pakkasennätys on mitattu maan itäosassa Oimjakonissa ja se oli -72 °C. Oimjakon on myös koko maailman kylmin pysyvästi asuttu paikkakunta. Vuoden keskisademäärä on pieni, ollen Keski-Sahassa 150—200 millimetriä ja itäosan vuoristoissa 500—700 millimetriä. Monin paikoin lunta ei sada lainkaan.
Pääosa Sahasta kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Lehtikuusi on yleisin puulaji Sahassa, ja sitä on noin 90 prosenttia koko metsäalasta. Muita puulajeja ovat muun muassa mänty, kuusi ja koivu. Maan pohjoisosassa Jäämeren rannikolla on noin 150—200 kilometriä leveä ikiroudassa oleva tundravyöhyke, jonka kasvillisuus koostuu sammalista, jäkälistä ja varpukasveista.
Väestö
Pääartikkeli: Sahan väestö
Sahan asukasluku on 976 000 (2000). Väkiluku on ollut laskussa 1990-luvun puolivälin jälkeen. Suurimmat kaupungit ovat pääkaupunki Jakutsk (195 700 asukasta), Nerjungri (77 300 asukasta) ja Mirnyi (37 400 asukasta). Noin 65 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa.
Suurin etninen ryhmä on nykyisin venäläiset, joita on 50,3 prosenttia väestöstä. Turkkilais-tataarilaiset jakuutit (omankieliseltä nimeltään sahat) ovat vasta toiseksi suurin ryhmä, 33,4 prosenttia väestöstä. Pohjoisia alkuperäiskansoja (evenkejä, evenejä, jukagiirejä, tšuktsheja ja tšuvantšeja on 2,2 prosenttia väestöstä. Muista etnisistä ryhmistä mainittakoon ukrainalaiset (seitsemän prosenttia) ja tataarit (1,6 prosenttia). Tasavallan virallisina kielinä ovat jakuutti ja venäjä.
Sahan väestösuhteissa on tapahtunut suuri muutos 1900-luvun aikana. Jakuutit olivat vielä 1900-luvun alkupuoliskolla selvänä enemmistönä alueella: esimerkiksi vuonna 1931 heitä oli 81,3 prosenttia väestöstä. Neuvostoliiton valtakaudella Sahaan siirrettiin tai siirtyi suuria määriä venäläisiä. Tämä on johtanut siihen, että vaikka jakuuttien määrä onkin ollut kasvussa, on heidän suhteellinen osuutensa väestöstä pienentynyt. Jakuutit menettivät suurimman etnisen ryhmän aseman venäläisille 1960-luvun aikana. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on ollut havaittavissa venäläisten poismuuttoa, mikä on näkynyt tasavallan väkiluvun vähenemisenä.
Hallinnollinen jako
Saha on jaettu hallinnollisesti 33 alueseen sekä viiteen kaupunkialueeseen, jotka ovat suoraan tasavallan hallinnon alaisia.
Politiikka
Sahan tasavallalla on presidentti ja myös varapresidenttinä toimiva pääministeri, jotka ainakin vuosina 1990—2005 valittiin vapailla vaaleilla. Nyt Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin käytännössä nimittää Sahan presidentin. Sahan hallituksessa on yhteensä 16 ministeriä ja Sahan parlamentti on kaksikamarinen. Sahan tasavallalla on kolme edustajan paikkaa Venäjän federaation parlamentissa, kaksi federaation neuvostossa eli ylemmässä kamarissa ja yksi duumassa eli alemmassa kamarissa.
Talous
Pääartikkeli: Sahan talous
Tärkeimmät elinkeinot Sahassa ovat kaivostoiminta ja karjatalous. Karjaeläimistä tärkeimmät ovat poro (pohjoisessa) ja nauta (etelässä). Maan eteläosan jokilaaksoissa harjoitetaan maanviljelystä, jonka tärkeimmät viljelykasvit ovat ohra ja peruna. Kalastusta harjoitetaan Lenan, Janan, Indigirkan ja Kolyman vesistöalueilla sekä Pohjoisella Jäämerellä. Myös turkiseläinten metsästystä harjoitetaan.
Sahalla on huomattavat mineraalivarat ja kaivosteollisuutta voidaankin pitää Sahan talouden ”selkärankana”. Kultaa saadaan Aldanin, Vitimin ja Olekman jokialueilta. Janan yläjuoksulta saadaan lyijyä, sinkkiä, hopeaa, volframia ja molybdeeniä. Ege-Hajesta läheltä Verhojanskia saadaan tinaa. Länsi-Sahassa on puolestaan rikkaita timanttiesiintymiä (muun muassa Mirnyissä). Lisäksi Sahan alueella on runsaasti fossiilisten polttoaineiden esiintymiä. Lenan alajuoksulla, Viljuin ja Aldain varsilla sekä maan koillisosassa on suuria kivihiilikenttiä. Suurimmat kivihiililouhokset ovat Lenan alajuoksulla lähellä Lepihaa ja Aldanin yläjuoksulla Tsulmanissa. Maan keskiosassa on suuret ruskohiili-, maakaasu- ja öljykentät. Lisäksi maan länsiosassa on muutama pienempi öljy- ja maakaasukenttä. Fossiilisten polttoaineiden lisäksi energiantuotannossa on tärkeällä sijalla monet Lenan vesivoimalat. Myös Sahan metsävarat ovat suuret ja maahan onkin kehittynyt huomattavaa metsä- ja puunjalostusteollisuutta (muun muassa Jakutskiin). Maan eteläosassa on myös elintarviketeollisuutta. Maan suurimmat teollisuuskeskukset ovat Jakutsk, Mirnyi ja Aldan.
Liikenne
Pääartikkeli: Sahan liikenne
Sahan ankara ilmaston, epätasaisen maaston, pitkien etäisyyksien ja leveiden jokien vuoksi maahan ei ole kehittynyt hyviä liikenneyhteyksiä. Maan ainoa rautatie johtaa Jakutskista etelään Sahan eteläpuolelta kulkevalle Baikalin-Amurin radalle. Maantieverkoston keskuksena on Jakutsk, josta lähtee teitä länteen kohti Viljuiskia, itään Ust-Majaan, koilliseen ja etelään tasavallan ulkopuolelle sekä pohjoiseen Verhojanskiin. Sahan useilla joilla on tärkeä merkitys liikenneväylinä. Lena-joki on laivaliikenteelle soveltuva suusta Katshugaan asti. Myös monet Lenan sivujoista ovat laivaliikenteelle soveltuvia. Yhteensä Lenan vesistöalueella on 8 530 kilometriä liikenneväylää. Kolyma-joki puolestaan on liikenteelle sopiva 1 150 kilometrin matkalta. Jokien liikennöintiä haittaavat kuitenkin pitkäaikainen jääpeite (Jakutskissa lokakuusta toukokuuhun), hiekkasärkät ja suuret vedenpinnanvaihtelut. Talvisin tärkeimmät liikenneväylät ovat rekireitit. Myös lentoliikenteellä on pyritty korvaamaan maakuljetusten puutteita. Merkittävin lentokenttä on Jakutskissa, josta on yhteyksiä myös tasavallan ulkopuolelle.
Kulttuuri
Kun venäläiset valtasivat Sahan alueen 1600-luvulla, alettiin alueen shamanististä väestöä käännyttää ortodokseiksi. Jakuutit ja alueen pikkukansat ovat kuitenkin säilyttäneet runsaasti tapoja ja rituaaleja vanhoista uskonnoistaan.
Pääkaupungissa Jakutskissa toimii Sahan valtion yliopisto (perustettu 1956) ja Maatalousinstituutti sekä jakuutin ja venäjänkieliset teatterit.
Historia
Pääartikkeli: Sahan historia
Vanhimmat merkit ihmisestä Sahan alueella ovat Lenan suistosta löydetyt paleoottikautiset kalliomaalaukset. Ihmisiä on siis asunut Sahassa jo kivikaudelta lähtien. Sahan alueen alkuperäisasukkaita ovat evenkit, evenit, jukagiirit, tšuktšit ja tšuvantšit. Turkkilais-tataariilaista väestöä saapui alueelle 900-luvulla etelästä Sajanin vuoristosta. Nämä sekoittuivat alkuperäisasukkaiden kanssa ja näin syntyi nykyinen jakuuttikansa. Ensimmäisen tiedon jakuuteista toivat 1620-luvulla tataarit, jotka laskivat heidät veronalaisikseen. Venäläiset valloittajat saapuivat alueelle 1632 ja perustivat samana vuonna Jakutskin kaupungin, mutta vasta 1800-luvulta lähtien Saha liitettiin kiinteämmin Venäjän keisarikuntaan. Venäläiset perustivat 1800-luvulta lähtien alueelle rangaistussiirtoloita. Venäjän keisarikunnan aikana Sahan alue kuului pääosiltaan Jakutskin kuvermenttiin. Neuvostovalta ulottui Sahaan 1920-luvun alussa. Myös neuvostovallan aikana Sahaa pidettiin poliittisten vankien karkotuspaikkana. Jakutian autonominen sosialistinen neuvostotasavalta perustettiin 27. huhtikuuta 1922. Neuvostovallalta kesti kymmenen vuotta tavoittaa kaikki Sahan paimentolaiselämää viettäneet alkuperäisasukkaat. Tämän jälkeen heidät pakotettiin työskentelemään kollektiivisilla maatiloilla ja paimentolaiselämä alkoi hävitä. Venäläisten määrä lisääntyi alueella huomattavasti neuvostoaikana ja 1960-luvulla venäläisten määrä nousi jakuuttien määrää suuremmaksi. Jakutian autonominen sosialistinen neuvostotasavalta antoi suveneerisuusjulistuksen 27. syyskuuta 1990 ja muutti nimensä Sahan tasavallaksi. Tämä tapahtui vastoin Neuvostoliiton johdon tahtoa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Saha jäi Venäjän federaation yhteyteen. Sahan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin 20. joulukuuta 1991 Mihail Nikolajev. Nykyinen presidentti, Vyacheslav Anatolyevich Shtyrov, valittiin 27. tammikuuta 2002.
Luokka:Sahan tasavalta
ko:사하 공화국
ja:サハ共和国
SoitinSoitin tai instrumentti on laite, jolla tuotetaan musiikkia joko yksin tai ryhmässä eli yhtyeessä tai orkesterissa. Soittamisen opetteleminen vie yleensä aikaa, ja mestariksi tuleminen voi kestää vuosikausia tai olla mahdotonta.
Katso myös
- Luettelo soittimista
- Kvartetti
Linkkejä
- [http://www.kaapeli.fi/~musakir/luettelo.htm Soitinnimiluettelo]
- [http://kunta.riihimaki.fi/rmo/mt/mtp/soitin1.html Soitinoppia]
Luokka:Soittimet
ja:楽器
Luokka:TyökalutTyökaluja käsitteleviä artikkeleja.
Luokka:Tekniikka
Luokka:Rakentaminen
Luokka:Puusepänteollisuus
Luokka:Puutarhanhoito
Luokka:Välineet Fyrimynd:User fo
nauka Nurkowanie Darmowe gry online spalacze tuszczu zujer
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Wolfgang Pauli
Wolfgang Ernst Pauli (s. 25. huhtikuuta 1900, Wien - k. 15. joulukuuta 1958, Zürich) oli itävaltalais-sveitsiläinen fyysikko. Hän syntyi Wienissä Wolfgang Joseph Paulin ja Berta Camilla Schützin perheeseen. Paulin keskimmäinen nimi Ernst on kunnianosoitus kuuluisaa fy
|
Valkohuulitarhakotilo
Valkohuulitarhakotilon tieteellinen nimi on Cepaea hortensis. Se on korkeudeltaan 1,2–1,5 cm ja leveydeltään 1,8–2 cm.
Ulkonäkö
Valkohuulitarhakotiloita on muutamia värimuotoja. Joissakin värimuodoissa kuori on yksivärisen keltainen ja toisissa taas pohjalla on 1-5 ruskeaa juovaa. Suomessa tavallisin värimuoto on viisijuovainen.
Elinympäristö
Valkohuulitarhakotilo elää vain maan etelä- ja luonaisosan rehevissä lehdoissa ja puutarhoissa.
|
|
Sileäsulkukotilo
Sileäsulkukotilon tieteellinen nimi on Cochlodina laminata.
Ulkonäkö
Tämän lajin korkeus on 1,5-2 cm ja leveys 4mm. Sulkukotiloita on ulkonäkönsä vuoksi kutsuttu myös sikarikotiloiksi. Kotilon kuori muodostuu noin kymmenestä vasemmalle kiertyvästä kierteestä ja on 3-4 mm:n paksuinen.
Sileäsulkukotilo on melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomen lehdoissa.
Sileäsulkukotilot kii
|
Rosario
Rosario on kaupunki Argentiinassa. Se on Santa Fen provinssin suurin kaupunki ja koko Argentiinan kolmanneksi suurin kaupunki Córdoban ja Buenos Airesin jälkeen. Kaupunki sijaitsee noin 300 kilometriä Buenos Airesista pohjoiseen. Rosarion asukasluku on noin 910,000 ja pinta-ala 178 neliökilometriä.
Nykyisen Rosarion alue as
|
Edistyksellinen kansanpuolue
Edistyksellinen kansanpuolue (saks. Fortschrittliche Bürgerpartei, FBP) on toinen Liechtensteinin kahdesta suuresta puolueesta. Se on maapäivien suurin puolue 12 paikalla 25:stä, ja pääministeri Otmar Hasler tulee FBP:stä.
Konservatiivipuolue FBP pohjaa näkemyksensä kristilliseen maa
|
|
|
