Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Sahan Tasavalta

Sahan tasavalta

Saha (vuoteen 1990 Jakutia) on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Pohjois-Aasiassa Itä-Siperian keski- ja pohjoisosassa. Saha rajoittuu pohjoisessa Pohjoiseen Jäämereen kuuluviin Laptevinmereen ja Itä-Siperian mereen, koillisessa Tšukotkan autonomiseen piirikuntaan, idässä Magadanin alueeseen, kaakossa Habarovskin aluepiiriin, etelässä Amurin ja Tšitan alueisiin, lounaassa Irkutskin alueeseen ja lännessä Evenkian ja Taimyrin autonomisiin piirikuntiin. Manneralueen lisäksi tasavaltaan kuuluu Uuden-Siperian saaret ja De Longin saaret Pohjoisesta Jäämerestä. Sahan pääkaupunki on Jakutsk, jossa on 195 700 asukasta.

Maantiede

Pääartikkeli: Sahan maantiede Sahan pinta-alasta noin 40 prosenttia on Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella. Saha jaetaan maantieteellisesti viiteen osaan. Jäämeren rannikko maan pohjoisosassa ja etelään työntyvät jokilaaksot ovat alankoa (korkeus alle 200 metriä). Näistä Lena-joen laakso ulottuu maan etelärajalle asti. Maan länsiosa kuuluu Keski-Siperian ylänköön, jonka korkeus vaihtelee 500 ja 700 metrin välillä. Eteläosa kuuluu puolestaan Aldain ylänköön, jonka korkeus vaihtelee 650 metrin ja kilometrin välillä. Aldain ylängön eteläpuolella, Sahan etelärajan tuntumassa kohoavat Stanovoivuoret, joiden korkein kohta Sahan puolella on 2 482 metriä. Sahan itäosa on vuoristoaluetta, joka käsittää Verhojanskvuoret ja Tšeiskivuoret. Verhojanskvuorten korkein kohta on 2 959 metriä. Tšeiskivuorten ja samalla koko Sahan korkein vuori kohoaa 3 147 metriin ja se tunnettiin ainakin neuvostoaikana nimellä Popeda, joka tarkoittaa voittoa. Uuden-Siperian saaret ovat pääasiassa alankoa. Sahan halki virtaa monia jokia, jotka kaikki laskevat Pohjoiseen Jäämereen. Näistä pisin ja merkittävin on 4 320 kilometriä pitkä Lena-joki, josta noin neljä viidennestä on Sahan alueella. Lenan vesistöalue käsittä noin puolet koko Sahan pinta-alasta. Lena alkaa Sahan eteläpuolelta Irkutskin alueelta Baikaljärven länsipuolelta. Lenan yli sadasta sivujoesta merkittävimmät ovat Aldai maan kaakkoisosassa, Viljuisk maan keskiosassa ja Olekma. Lena laskee Jäämereen 28 000 neliökilometrin laajuisen suiston halki lukuisina haaroina. Sahan koillisosa kuuluu 1 700 kilometriä pitkään Kolyman vesistöalueeseen, jonka lähdehaarat ja merkittävimmät sivujoet sijaitsevat Sahan itäpuolella. Kolyman ja Lenan välissä olevista joista merkittävimmät ovat 1 030 kilometriä pitkä Jana ja 1 050 kilometriä pitkä Indigirka, jolla on myös laaja suistoalue. Lenan länsipuolisista joista mainittakoon 1 900 kilometriä pitkä Olenjok ja Anabar. Maassa on yli 700 järveä, joista suurimmat ovat Mogotoyevo, Nedželi, ja Nerpichye. Saha on Siperian kylmintä aluetta. Ilmasto on kuiva ja hyvin mantereinen. Talvet ovat pitkiä ja ankaria, kun taas kesät ovat lyhyitä ja kuumia. Tammikuun keskilämpötila on monin paikoin -50 Celsiusastetta ja heinäkuussa lämpötila nousee jopa +38 Celsiusasteeseen. Maan pääkaupungissa Jakutskissa keskimääräinen lämpötila on tammikuussa -43,3 °C ja heinäkuussa +19 °C. Koko vuoden keskilämpötila Jakutskissa on -11 °C. Verhonjanskin pikkukaupungissa keskilämpötila on tammikuussa -50,5 °C, heinäkuussa +15,4 °C ja koko vuonna -16,3 °C. Kylmin Verhojanskissa mitattu lämpötila on ollut -69,8 °C. Jäämeren vaikutuksesta talvet ovat maan pohjoisosassa hieman leudompia kuin sisämaassa. Esimerkiksi Jäämeren rannikolla Ustjanskissa vuoden keskilämpötila on -16,3 °C ja tammikuun -41,0 °C. Sahan ja samalla koko pohjoisen pallonpuoliskon pakkasennätys on mitattu maan itäosassa Oimjakonissa ja se oli -72 °C. Oimjakon on myös koko maailman kylmin pysyvästi asuttu paikkakunta. Vuoden keskisademäärä on pieni, ollen Keski-Sahassa 150—200 millimetriä ja itäosan vuoristoissa 500—700 millimetriä. Monin paikoin lunta ei sada lainkaan. Pääosa Sahasta kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Lehtikuusi on yleisin puulaji Sahassa, ja sitä on noin 90 prosenttia koko metsäalasta. Muita puulajeja ovat muun muassa mänty, kuusi ja koivu. Maan pohjoisosassa Jäämeren rannikolla on noin 150—200 kilometriä leveä ikiroudassa oleva tundravyöhyke, jonka kasvillisuus koostuu sammalista, jäkälistä ja varpukasveista.

Väestö

Pääartikkeli: Sahan väestö Sahan asukasluku on 976 000 (2000). Väkiluku on ollut laskussa 1990-luvun puolivälin jälkeen. Suurimmat kaupungit ovat pääkaupunki Jakutsk (195 700 asukasta), Nerjungri (77 300 asukasta) ja Mirnyi (37 400 asukasta). Noin 65 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa. Suurin etninen ryhmä on nykyisin venäläiset, joita on 50,3 prosenttia väestöstä. Turkkilais-tataarilaiset jakuutit (omankieliseltä nimeltään sahat) ovat vasta toiseksi suurin ryhmä, 33,4 prosenttia väestöstä. Pohjoisia alkuperäiskansoja (evenkejä, evenejä, jukagiirejä, tšuktsheja ja tšuvantšeja on 2,2 prosenttia väestöstä. Muista etnisistä ryhmistä mainittakoon ukrainalaiset (seitsemän prosenttia) ja tataarit (1,6 prosenttia). Tasavallan virallisina kielinä ovat jakuutti ja venäjä. Sahan väestösuhteissa on tapahtunut suuri muutos 1900-luvun aikana. Jakuutit olivat vielä 1900-luvun alkupuoliskolla selvänä enemmistönä alueella: esimerkiksi vuonna 1931 heitä oli 81,3 prosenttia väestöstä. Neuvostoliiton valtakaudella Sahaan siirrettiin tai siirtyi suuria määriä venäläisiä. Tämä on johtanut siihen, että vaikka jakuuttien määrä onkin ollut kasvussa, on heidän suhteellinen osuutensa väestöstä pienentynyt. Jakuutit menettivät suurimman etnisen ryhmän aseman venäläisille 1960-luvun aikana. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on ollut havaittavissa venäläisten poismuuttoa, mikä on näkynyt tasavallan väkiluvun vähenemisenä.

Hallinnollinen jako

Saha on jaettu hallinnollisesti 33 alueseen sekä viiteen kaupunkialueeseen, jotka ovat suoraan tasavallan hallinnon alaisia.

Politiikka

Sahan tasavallalla on presidentti ja myös varapresidenttinä toimiva pääministeri, jotka ainakin vuosina 1990—2005 valittiin vapailla vaaleilla. Nyt Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin käytännössä nimittää Sahan presidentin. Sahan hallituksessa on yhteensä 16 ministeriä ja Sahan parlamentti on kaksikamarinen. Sahan tasavallalla on kolme edustajan paikkaa Venäjän federaation parlamentissa, kaksi federaation neuvostossa eli ylemmässä kamarissa ja yksi duumassa eli alemmassa kamarissa.

Talous

Pääartikkeli: Sahan talous Tärkeimmät elinkeinot Sahassa ovat kaivostoiminta ja karjatalous. Karjaeläimistä tärkeimmät ovat poro (pohjoisessa) ja nauta (etelässä). Maan eteläosan jokilaaksoissa harjoitetaan maanviljelystä, jonka tärkeimmät viljelykasvit ovat ohra ja peruna. Kalastusta harjoitetaan Lenan, Janan, Indigirkan ja Kolyman vesistöalueilla sekä Pohjoisella Jäämerellä. Myös turkiseläinten metsästystä harjoitetaan. Sahalla on huomattavat mineraalivarat ja kaivosteollisuutta voidaankin pitää Sahan talouden ”selkärankana”. Kultaa saadaan Aldanin, Vitimin ja Olekman jokialueilta. Janan yläjuoksulta saadaan lyijyä, sinkkiä, hopeaa, volframia ja molybdeeniä. Ege-Hajesta läheltä Verhojanskia saadaan tinaa. Länsi-Sahassa on puolestaan rikkaita timanttiesiintymiä (muun muassa Mirnyissä). Lisäksi Sahan alueella on runsaasti fossiilisten polttoaineiden esiintymiä. Lenan alajuoksulla, Viljuin ja Aldain varsilla sekä maan koillisosassa on suuria kivihiilikenttiä. Suurimmat kivihiililouhokset ovat Lenan alajuoksulla lähellä Lepihaa ja Aldanin yläjuoksulla Tsulmanissa. Maan keskiosassa on suuret ruskohiili-, maakaasu- ja öljykentät. Lisäksi maan länsiosassa on muutama pienempi öljy- ja maakaasukenttä. Fossiilisten polttoaineiden lisäksi energiantuotannossa on tärkeällä sijalla monet Lenan vesivoimalat. Myös Sahan metsävarat ovat suuret ja maahan onkin kehittynyt huomattavaa metsä- ja puunjalostusteollisuutta (muun muassa Jakutskiin). Maan eteläosassa on myös elintarviketeollisuutta. Maan suurimmat teollisuuskeskukset ovat Jakutsk, Mirnyi ja Aldan.

Liikenne

Pääartikkeli: Sahan liikenne Sahan ankara ilmaston, epätasaisen maaston, pitkien etäisyyksien ja leveiden jokien vuoksi maahan ei ole kehittynyt hyviä liikenneyhteyksiä. Maan ainoa rautatie johtaa Jakutskista etelään Sahan eteläpuolelta kulkevalle Baikalin-Amurin radalle. Maantieverkoston keskuksena on Jakutsk, josta lähtee teitä länteen kohti Viljuiskia, itään Ust-Majaan, koilliseen ja etelään tasavallan ulkopuolelle sekä pohjoiseen Verhojanskiin. Sahan useilla joilla on tärkeä merkitys liikenneväylinä. Lena-joki on laivaliikenteelle soveltuva suusta Katshugaan asti. Myös monet Lenan sivujoista ovat laivaliikenteelle soveltuvia. Yhteensä Lenan vesistöalueella on 8 530 kilometriä liikenneväylää. Kolyma-joki puolestaan on liikenteelle sopiva 1 150 kilometrin matkalta. Jokien liikennöintiä haittaavat kuitenkin pitkäaikainen jääpeite (Jakutskissa lokakuusta toukokuuhun), hiekkasärkät ja suuret vedenpinnanvaihtelut. Talvisin tärkeimmät liikenneväylät ovat rekireitit. Myös lentoliikenteellä on pyritty korvaamaan maakuljetusten puutteita. Merkittävin lentokenttä on Jakutskissa, josta on yhteyksiä myös tasavallan ulkopuolelle.

Kulttuuri

Kun venäläiset valtasivat Sahan alueen 1600-luvulla, alettiin alueen shamanististä väestöä käännyttää ortodokseiksi. Jakuutit ja alueen pikkukansat ovat kuitenkin säilyttäneet runsaasti tapoja ja rituaaleja vanhoista uskonnoistaan. Pääkaupungissa Jakutskissa toimii Sahan valtion yliopisto (perustettu 1956) ja Maatalousinstituutti sekä jakuutin ja venäjänkieliset teatterit.

Historia

Pääartikkeli: Sahan historia Vanhimmat merkit ihmisestä Sahan alueella ovat Lenan suistosta löydetyt paleoottikautiset kalliomaalaukset. Ihmisiä on siis asunut Sahassa jo kivikaudelta lähtien. Sahan alueen alkuperäisasukkaita ovat evenkit, evenit, jukagiirit, tšuktšit ja tšuvantšit. Turkkilais-tataariilaista väestöä saapui alueelle 900-luvulla etelästä Sajanin vuoristosta. Nämä sekoittuivat alkuperäisasukkaiden kanssa ja näin syntyi nykyinen jakuuttikansa. Ensimmäisen tiedon jakuuteista toivat 1620-luvulla tataarit, jotka laskivat heidät veronalaisikseen. Venäläiset valloittajat saapuivat alueelle 1632 ja perustivat samana vuonna Jakutskin kaupungin, mutta vasta 1800-luvulta lähtien Saha liitettiin kiinteämmin Venäjän keisarikuntaan. Venäläiset perustivat 1800-luvulta lähtien alueelle rangaistussiirtoloita. Venäjän keisarikunnan aikana Sahan alue kuului pääosiltaan Jakutskin kuvermenttiin. Neuvostovalta ulottui Sahaan 1920-luvun alussa. Myös neuvostovallan aikana Sahaa pidettiin poliittisten vankien karkotuspaikkana. Jakutian autonominen sosialistinen neuvostotasavalta perustettiin 27. huhtikuuta 1922. Neuvostovallalta kesti kymmenen vuotta tavoittaa kaikki Sahan paimentolaiselämää viettäneet alkuperäisasukkaat. Tämän jälkeen heidät pakotettiin työskentelemään kollektiivisilla maatiloilla ja paimentolaiselämä alkoi hävitä. Venäläisten määrä lisääntyi alueella huomattavasti neuvostoaikana ja 1960-luvulla venäläisten määrä nousi jakuuttien määrää suuremmaksi. Jakutian autonominen sosialistinen neuvostotasavalta antoi suveneerisuusjulistuksen 27. syyskuuta 1990 ja muutti nimensä Sahan tasavallaksi. Tämä tapahtui vastoin Neuvostoliiton johdon tahtoa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Saha jäi Venäjän federaation yhteyteen. Sahan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin 20. joulukuuta 1991 Mihail Nikolajev. Nykyinen presidentti, Vyacheslav Anatolyevich Shtyrov, valittiin 27. tammikuuta 2002. Luokka:Sahan tasavalta ko:사하 공화국 ja:サハ共和国

1990

Tapahtumia

Tammikuu


- 3. tammikuuta – Panaman presidentti Manuel Noriega antautui yhdysvaltalaisjoukoille.
- 7. tammikuuta – Pisan kalteva torni suljettiin yleisöltä turvallisuusvaaran vuoksi.
- 10. tammikuuta – Time Warner -mediayhtiö syntyi Timen ja Warner Communications -yhtiöiden yhdistyttyä.
- 11. tammikuuta – 200 000 osoitti mieltään Liettuassa.
- 31. tammikuuta – 1. McDonald's avattiin Moskovassa, Neuvostoliitossa.

Helmikuu


- 2. helmikuuta – Apartheid: Etelä-Afrikan presidentti F.W. de Klerk salli Afrikan kansalliskongressin toiminnan ja lupasi vapauttaa Nelson Mandelan.
- 7. helmikuuta – Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitea luopui puolueen yksinvaltiudesta Neuvostoliitossa.
- 11. helmikuuta – Nelson Mandela pääsi vapaaksi Victor Versterin vankilasta Cape Townissa.
- 12. helmikuuta – Super Mario Bros. 3, maailman eniten myynyt videopeli julkaistiin Nintendo Entertainment System -pelikonsolille.
- 26. helmikuuta – Sandinistat hävisivät Nicaraguan vaalit.
- 27. helmikuuta – Raumalla mitattiin Suomen kaikkien aikojen alhaisin ilmanpaine 940 hPa (mb).

Maaliskuu


- 11. maaliskuuta – Liettua julisti itsenäisyyden Neuvostoliitosta ensimmäisenä Baltian maana.
- 11. maaliskuuta – Patricio Aylwin vannoi virkavalan Chilen ensimmäisenä demokraattisesti valittuna presidenttina sitten vuoden 1973.
- 15. maaliskuuta – Neuvostoliitto ilmoitti Liettuan itsenäisyysjulistuksen olevan laiton.
- 18. maaliskuuta – 12 maalausta, arvoltaan 100 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, varastettiin Isabella Stewart Gardner -museosta Bostonissa, Massachusettsissa. Maalauksia ei ole löydetty.
- 21. maaliskuuta – Namibia itsenäistyi Etelä-Afrikasta.

Huhtikuu


- 24. huhtikuuta – Avaruussukkula Discovery asetti Hubble-avaruusteleskoopin kiertoradalle.

Toukokuu


- 22. toukokuuta – Jemen yhdistyi.
- 22. toukokuuta – Microsoft julkaisi Windows 3.0:n.

Kesäkuu


- 12. kesäkuuta – Venäjän federaatio julisti itsenäisyyden Neuvostoliitosta.
- 16. heinäkuuta – Filippiineillä 7,7 richterin maanjäristys surmasi 1600.

Heinäkuu


- 21. heinäkuuta – Pink Floyd konsertoi Berliinin muurilla ("The Wall").
- 22. heinäkuuta – Helsinki-Joensuu-linjalla sattui täydellinen auringonpimennys.
- 28. heinäkuuta – Alberto Fujimorista tuli Perun presidentti.

Elokuu


- 2. elokuuta – Irakin joukot valtasivat Kuwaitin.
- 6. elokuuta – Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto määräsi kauppasaarron Irakille.

Syyskuu


- 12. syyskuuta – Saksan valtiot ja neljä toisen maailmansodan voittajamaata solmivat rauhansopimuksen Moskovassa, mikä mahdollisti Saksan yhdistymisen ja päätti miehitysvallan.

Lokakuu


- 3. lokakuuta – Itä-Saksasta tuli osa Saksan liittotasavaltaa.
- 8. lokakuuta – Jerusalemissa Israelin poliisi tappoi 17 palestiinalaista ja haavoitti yli sataa Temppelivuorella.
- 15. lokakuuta – Mihail Gorbatšov sai Nobelin rauhanpalkinnon.

Marraskuu


- 11. marraskuuta – Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätös numero 678 antoi Irakille 15. tammikuuta 1991 asti aikaa vetäytyä Kuwaitista.
- 12. marraskuuta – Tim Berners-Lee lähetti sähköpostin, jossa hän antoi kuvauksen hypertekstiprojektiksi[http://www.w3.org/Proposal].
- 13. marraskuuta – Ensimmäinen tunnettu web-sivu kirjoitettiin.
- 14. marraskuuta – Saksa ja Puola solmivat sopimuksen vahvistaen rajansa Oder-Neiße-linjalle.
- 15. marraskuuta – Avaruussukkula Atlantiksen lento STS-38.
- 22. marraskuuta – Margaret Thatcher erosi Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin paikalta.
- 27. marraskuuta – Konservatiivipuolue valitsi John Majorin Margaret Thatcherin seuraajaksi pääministerin virassa.
- 29. marraskuuta – Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätös numero 678 salli voimankäytön, jos Irak ei vetäydy ajoissa valtaamastaan Kuwaitista ja vapauta kaikkia ulkomaisia vankeja.

Joulukuu


- 1. joulukuuta – Kanaalin tunnelin rakentajat tapasivat 40 metriä Englannin kanaalin alla.
- 2. joulukuuta – Helmut Kohl valitaan vapailla vaaleilla koko Saksan kansleriksi ensi kertaa sitten vuoden 1932.
- 3. joulukuuta – Mary Robinsonista ensimmäinen nainen Irlannin presidenttinä.
- 16. joulukuuta – Jean-Bertrand Aristidesta Haitin presidentti, kolmikymmenvuotinen sotilasvalta päättyy.

Syntyneitä


- 15. huhtikuuta - Emma Watson, näyttelijä
- 20. joulukuuta – JoJo, laulaja

Kuolleita


- 9. tammikuuta – Kenraaliluutnantti Bazilio Olara Okello, joka johti kaappausta Apolo Milton Oboten hallitusta vastaan, kuolee sairaalassa Khartoumissa, Sudanissa.
- 19. tammikuuta – Herbert Wehner, saksalainen poliitikko
- 26. tammikuuta – Higashikuni Naruhiko, Japanin pääministeri
- 23. helmikuuta – Jose Napoleon Duarte, El Salvadorin presidentti
- 7. huhtikuuta - Kristian Gestrin, varatuomari, pankinjohtaja, ministeri
- 15. huhtikuuta – Greta Garbo, filmitähti
- 16. toukokuuta – Jim Henson, Muppettien luoja
- 16. toukokuuta – Sammy Davis, Jr., koomikko, näyttelijä, muusikko.
- 22. toukokuuta – Rocky Graziano, nyrkkeilijä
- 29. heinäkuuta – Bruno Kreisky, Itävallan liittokansleri (s. 1911)
- 27. elokuuta – Stevie Ray Vaughan, kitaristi
- 7. syyskuuta - Ahti Karjalainen, poliitikko, pääjohtaja
- 14. lokakuuta – Leonard Bernstein, säveltäjä
- 23. lokakuuta – Louis Althusser, filosofi
- 29. lokakuuta – Juha Vainio, säveltäjä, sanoittaja, laulaja, muusikko (s. 10.5.1938)
- 26. joulukuuta – Cisse Häkkinen, muusikko
- 31. joulukuuta – Vasili Lazarev, kosmonautti als:1990 ko:1990년 ja:1990年 simple:1990 th:พ.ศ. 2533

Tasavalta

Tasavalta on valtiomuoto, jossa kansa toimii johtajana ja jossa poliittinen valta perustuu ainoastaan kansan itsemääräämisoikeuteen. Tasavaltojen päämies on yleensä presidentti, mutta esimerkiksi Sveitsissä on sen sijaan seitsenhenkinen edustajisto. Presidentin valta-asema voi vaihdella hyvinkin suuresti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentti on samalla hallituksen johtaja, mutta Saksan presidentin virka on lähinnä seremoniallinen. Tasavallan ja monarkian ero ei välttämättä ole suuren suuri, jos kuninkaan velvollisuudet ovat lähinnä seremonialliset. Näin voidaan väittää olevan esimerkiksi pohjoismaisissa monarkioissa. Luokka:Politiikka Luokka:Valtiomuodot ja:共和制 simple:Republic

Siperia

Siperia (venäjäksi Сиби́рь, Sibir) on pääosin Venäjällä sijaitseva suuri maantieteellinen alue, joka käsittää lähes koko Aasian pohjoisosan. Siihen kuuluu Venäjän Aasian puoleinen osa Venäjän kaukoitää lukuun ottamatta, joka kuitenkin historiallisesta näkökulmasta katsotaan siihen kuuluvaksi. Lisäksi se käsittää Kazakstanin alavan pohjoiskolkan. Lännessä Siperia rajoittuu Uralvuoriin, pohjoisessa Jäämereen ja etelässä Kazakstanin keskiosan ylänköön, Mongoliaan ja Kiinaan. Siperian hallinnollinen alue käsittää maantieteellisestä Siperiasta vain sen keskiosan ilman Sahan tasavaltaa ja Uralvuorten tuntumassa sijaitsevia alueita.

Maantiede

Siperian pinta-ala on 9 653 000 neliökilometriä, joten se on hiukan suurempi kuin Yhdysvallat Alaska mukaan lukien. Siperia jaetaan kahteen talousalueeseen, Länsi- ja Itä-Siperiaan. Maantieteellisesti se jakaantuu kolmeen alueeseen:
- Länsi-Siperian alanko on noin kolmen miljoonan neliökilometrin kokoinen, äärimmäisen tasainen tasankoalue, jonka pinnanmuodot kohoavat vasta Novosibirskissä lähes 2 000 kilometrin päässä rannikosta yli 50 metriin. Se on Amazonin altaan jälkeen maailman suurin alanko. Se sijaitsee Uralvuorten ja Jenisein välissä ja sitä halkoo Ob sivujokineen. Suot peittävät paikoin jopa 80 prosenttia alueen pinta-alasta, ja siellä sijaitsee myös maailman laajin Vasjuganin suo, jonka pinta-ala on 53 000 km².
- Keski-Siperian ylänkö sijaitsee kahden merkittävän joen, Jenisein ja Lenan välissä. Sitä halkovat Jenisein sivujoet Ala-Tunguska ja Kivinen-Tunguska. Etelässä se kohoaa Sajanvuoriksi ja pohjoisessa laskeutuu Taimyrin niemimaan juurelle kohotakseen vielä uudelleen paikoin yli kilometrin korkeuteen ennen Jäämerta. Ylängön korkein huippu yltää Putoranavuorilla 1 701 metriin. Alueella on lähinnä harjanteita ja kukkuloita, mutta myös soisia ylätasankoja. Maa on laajoilla alueilla ikiroudassa. Kesä on lyhyt ja lämmin, talvi pitkä ja erittäin kylmä.
- Koillis- ja Itä-Siperian vuoristot käsittävät useita vuorijonoja, joista merkittävimmät ovat Altai lähellä Mongolian ja Kazakstanin rajaa, Sajanvuoret lähempänä Baikaljärveä, Jablonovyivuoret järven itäpuolella sekä Verhojansk- ja Tšerskivuoret Lena-joen itäpuolella. Korkein huippu on Altailla sijaitseva Beluha (4 506 m). Vuorten ympäröimä Baikaljärvi on maailman syvin järvi ja pinta-alaltaan seitsemänneksi suurin. Sen arvioidaan sisältävän viidenneksen maapallon makeasta vedestä.

Ilmasto

Baikaljärveä Siperian ilmasto on sisämaassa mantereinen ja se tunnetaan erittäin ankarista talvistaan. Huolimatta lämpimistä kesistä maa pysyy erityisesti Keski-Siperian ylängöllä ikiroudassa. Jäämeren rannikolla talvet eivät ole yhtä kylmiä, mutta vastaavasti kesät ovat hyvin viileitä. Ilmasto on jarruttanut Siperian alueen kehitystä ja väestönkasvua. Siperian koillisosassa talvet ovat kylmimmät koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Verhojanskin pikkukaupungin vuotuinen keskilämpötila on −15,4 °C; tammikuussa keskilämpötila on −47,8 °C, mutta heinäkuussa se nousee +15,2 °C:iin. Verhojanskvuorten ja Tšerskivuorten välisessä laaksossa sijaitsevassa Oimjakonin kylässä on mitattu pohjoisen pallonpuoliskon kylmyysennätys, −71,2 °C. Vuotuinen lämpötilanvaihtelu alueella on maailman suurinta. Tiksissä jäämeren rannikolla vuoden keskilämpötila on −13,1 °C, tammikuussa −31,3 °C ja heinäkuussa +6,6 °C. Sademäärät ovat melko vähäisiä koko Siperian alueella, eteläosissa 250–500 millimetriä ja pohjoisosissa alle 250 millimetriä vuodessa. Talvet ovat erityisen vähäsateisia; kesäisin sataa kohtalaisesti. Maa pysyy monin paikoin lumipeitteisenä yli kuusi kuukautta vuodessa, samoin vesistöt ja rannikot jääpeitteisinä.

Kasvillisuus

Siperian halki kulkee taigavyöhyke, joka on maailman laajin yhtenäinen metsäalue. Valtalajeina ovat erilaiset havupuut, kuten Länsi-Siperian taigalla siperiansembra (Pinus sibirica) ja siperianlehtikuusi (Larix sibirica) sekä Itä-Siperian taigalla Larix dahurica, siperiankuusi (Picea ovovata), pihta (Abies sibirica) ja siperiansembra. Lehtipuista tavallisimpia ovat koivut. Pohjoisemmaksi mentäessä lehtikuusien suhteellinen osuus lisääntyy, kunnes ikiroudan alueilla ne jäävät ainoiksi puulajeiksi. Lähemmäs jäämerta siirryttäessä kasvillisuus muuttuu arktiseksi tundraksi. Vastaavasti tundra-alueilta etelämmäs mentäessä kasvillisuus vaihtuu heinäaroksi. Vuoristoilla on karua tundramaista vuoristokasvillisuutta; monilla korkeilla ja pohjoisilla vuorilla ei ole kasvillisuutta lainkaan. Erityisesti Länsi-Siperiassa on runsaasti myös suokasvillisuutta.

Luonnonvarat

Siperian luonnonvarat ovat huomattavat. Valtavien metsäalueiden ohella siellä on öljy-, maakaasu-, hiili- ja malmimineraaliesiintymiä. Lisäksi alueelta on löydetty muun muassa timantteja ja kultaa. Obinlahden ympäristön maakaasuesiintymät ovat maailman suurimmat.

Väestö

Siperian asukasluku on noin 32,1 miljoonaa. Väentiheys on siten vain hiukan yli kolme asukasta neliökilometrillä. Valtaosa väestöstä on venäläisiä ja venäläistettyjä ukrainalaisia. He ovat slaavilaista alkuperää ja saapuneet alueelle Itä-Euroopasta 1500- ja 1600-luvuilta lähtien. Alueen merkittävimpiin alkuperäiskansoihin kuuluvat burjaatit, tuvat ja sahat eli jakuutit. Muita etnisiä ryhmiä ovat evenkit, tšuktsit, korjakit ja jukagiirit. Lisäksi alueella on Siperian tataareja ja altailaisten kansojen edustajia, joita ei aina lasketa alkuperäisväestöksi. Alkuperäisväestöä on Siperiassa noin kaksi miljoonaa. Noin 70 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa. Asunnot ovat usein ahtaita ja kunnoltaan vaihtelevia. Maaseudulla asutaan yksinkertaisissa mutta tilavammissa hirsitaloissa. Siperian suurin kaupunki on Novosibirsk, ja muita merkittäviä kaupunkeja ovat Omsk, Tomsk, Krasnojarsk, Irkutsk, Ulan-Ude ja Jakutsk.

Katso myös


- Siperian rata
- Siperianhusky
- Siperianlehtikuusi Luokka:Venäjä ko:시베리아 ja:シベリア

Jäämeri

Pohjoinen Jäämeri on suuri merialue, joka kattaa Atlantin valtameren pohjoisosan yltäen aina Grönlannin ja Pohjois-Aasian kautta Beringinsalmelle ja Pohjois-Amerikan arktisille saarille. Se on suurimmaksi osaksi jäässä vuodet ympäriinsä. Pinta-ala noin 14 miljoonaa km2.

Joet

Aasian puolella mereen laskevat siperialaiset joet Ob, Jenisei ja Lena ja Pohjois-Amerikan puolelta Mackenzie, Back ja Coppermine. Lisäksi vettä mereen tulee Beringinsalmesta ja Atlantilta Golf-virran tuomana sekä sulavista jäätiköistä.

Eläimistö ja luonnonvarat

Golf-virran Pohjoisen Jäämeren eläimistö koostuu lähinnä kaloista ja merinisäkkäistä. Kaupalliseen hyödynnykseen ovat päätyneet lämpimämmän merenosan silli, turska ja kampela. Lisäksi tavataan hylkeitä ja monia valaslajeja, sekä jääkarhua. Hylkeet ja valaat kokivat melkein sukupuuton 1900-luvulla, kunnes niille säädettiin pyydystyskiintiöt. Itäisen Siperian rannikolla kaivetaan maasta tinaa ja Kanadan ja Alaskan rannikoilta pumpataan öljyä ja maakaasua. Lisäksi Huippuvuorilla kaivetaan kivihiiltä.

Osameret

Pohjoinen Jäämeri voidaan jakaa muutamaan osaan:
- Lomonosovin harjanne jakaa meren kahteen pääaltaaseen: Ameraasian allas ja Euraasian allas.
- Barentsinmeri sijaitsee Novaja Zemljan ja Kuolan niemimaan välissä. Nimetty löytäjänsä Willem Barentsin, hollantilaisen navigaattorin, mukaan.
- Grönlanninmeri Grönlannin, Islannin ja Huippuvuorten välisellä alueella.
- Karanmeri (Karskoje More), joka on Novaja Zemljan ja Taimyrin niemimaan välissä.
- Itä-Siperianmeri, joka sijaitsee nimensä mukaisesti Itä-Siperian rannikolla.
- Vienanmeri, sijaitsee Kuolan niemimaan itäpuolella ja rajoittuu pohjoisessa Barentsinmereen.

Saaret

Merestä löytyy myös muutamia suurempia saarikeskittymiä. Norjan hallinnoimat Huippuvuoret (entinen Spitsbergen) sijaitsevat Norjan ja pohjoisnavan välissä ja Venäjän omistamat Novaja Zemlja ja Frans Joosefin maa (Zemlya Frantsa Iosifa) ovat Siperian rannikon pohjoispuolella. Lisäksi on vielä valtava Kanadan rikkinäinen rannikko ja muutamia pienikokoisempia yksittäisiä saaria ja kokonaan jäätikön peittämä Grönlanti ja tuliperäinen Islanti.

Satamat

Venäjällä on muutamia satamia siellä missä vain jää ei peitä merenkantta. Käytetyin näistä on Kuolan niemimaan kupeessa sijaitseva noin 380 000 asukkaan Murmansk, jossa on myös Venäjän sotilastukikohta, suuria kalanjalostamoja ja napa- ja merentutkimuslaitos. Luokka:Meret zh-min-nan:Pak-ke̍k-iûⁿ ko:북극해 ja:北極海 simple:Arctic Ocean th:มหาสมุทรอาร์กติก

Magadanin alue

Magadanin alue on Venäjän federaation subjekti (alue) Venäjän Kaukoidän pohjoisosassa Koillis-Aasiassa. Se rajoittuu idässä Korjakiaan ja Gižiganlahteen, etelässä Ohotanmereen, lounaassa Habarovskin aluepiiriin, luoteessa Sahaan ja koillisessa Tšukotkaan. Magadanin alueen pinta-ala on 461 400 km² ja sen pääkaupunki on Magadan.

Maantiede

Suurimman osan alueesta käsittävät Kolyma- ja Tšerskivuoret. Suurin joki on pohjoiseen Sahan puolelle virtaava Kolyma. Muista joista mainittakoon Kolymaan laskeva Omalon.

Väestö

Magadanin alueen asukasluku on 182 726 (2002) ja väentiheys 0,5 as./km². Alueen suurin kaupunki on pääkaupunki Magadan, jossa asuu noin puolet koko alueen asukkaista. Kaupungit 1. tammikuuta 2004
- Magadan (Магадан) - 99 800
- Susuman (Сусуман) - 7 500
- Ola (Ола) - 6 800 Vuonna 2002 alueen väestöstä oli venäläisiä 80,2 % (146 511), ukrainalaisia 9,89 % (18 068), eveenejä 1,38 % (2 257), valkovenäläisiä 1,19 % (2 169) ja tataareja 1,1 % (2 006). Lisäksi alueella asuu pienempiä määriä korjakkeja, jakuutteja, evenkejä ja jukagiirejä.

Hallinto

Alue on jaettu hallinnollisesti 16 piiriin ja 4 kaupunkialueeseen. Aluetta johtavat Kuvernööri ja Alueduuma.

Talous

Magadanin alueen kallioperässä on paljon luonnonrikkauksia, kuten kultaa, hopeaa, tinaa, volframia, elohopeaa ja kivihiiltä, mikä on synnyttänyt alueelle paljon kaivosteollisuutta. Lisäksi on elintarvike-, koneenrakennus- ja metalliteollisuutta. Maataloudessa keskitytään nautakarjan- ja poronhoitoon. Lisäksi harjoitetaan kalastusta sekä turkiseläinten tarhausta ja metsästystä. Alueella ei ole rautateitä ja maanteitäkin on vähän. Tärkein maantie johtaa länteen Sahan puolelle. Magadanissa on tärkeä lentokenttä.

Historia

Magadanin alue kuului vuoteen 1953 asti Kaukaisen idän maakuntaan, jolloin maakunta lakkautettiin. Neuvostoliitossa Tšukotkan autonominen piirikunta kuului Magadanin alueeseen, mutta Tšukotka julistautui eronneeksi Magadanista vuonna 1991. Venäjä hyväksyi tämän irtautumisen 1993.

Linkkejä


- [http://www.magadan.ru/ Magadanin alueen virallinen kotisivu (venäjäksi)]. Luokka:Venäjän alueet ko:마가단 주 ja:マガダン州

Amurin alue

Amurin alue (ven. Amurskaja oblast) on Venäjän federaation hallinnollinen alue (subjekti) Venäjän Kaukoidässä Aasiassa. Se rajoittuu pohjoisessa Sahaan, idässä Habarovskin aluepiiriin, kaakossa Juutalaisten autonomiseen alueeseen, etelässä ja lounaassa Kiinaan sekä lännessä Tšitan alueeseen. Amurin alueen pinta-ala on 363 700 km².

Maantiede

Amurin alueen pohjoisosa kuuluu Stanovoi- ja Jablonvyivuoristoihin. Pinta-alasta yli puolet on metsää. Suurin joki on Amur, joka muodostaa Kiinan vastaisen rajan.

Väestö

Amurin alueen asukasluku on 1 008 000 (1999) ja väentiheys 2,8 as./km². Suurin kaupunki on Blagoveštšensk, jossa on 219 600 asukasta (1999). Enemmistö väestöstä on venäläisiä, mutta alueella asuu myös evenkejä, orotšoneja, manguneja ja kiinalaisia.

Hallinto

Amurin alue jakaantuu hallinnollisesti 20 piiriin ja 9 kaupunkialueeseen. Alueen pääkaupunki on Amurin varrella sijaitseva Blagoveštšensk. Aluetta johtavat Hallinnon päämies ja Aluekokous.

Talous

Tärkeimmät teollisuudenalat ovat kaivos-, metsä-, koneenrakennus-, sähkötekninen ja elintarviketeollisuus. Kaivosteollisuus tuottaa kultaa ja kivihiiltä. Maataloudessa viljellään viljaa ja kasvatetaan nautakarjaa ja poroja. Lisäksi harjoitetaan turkistarhausta. Alueen läpi kulkevat Siperian ja Baikalin-Amurin radat.

Historia

Amurin alue kuului vuodesta 1926 Kaukaisen idän maakuntaan, joka lakkautettiin 1953 ja jaettiin pienempiin osiin. Luokka:Venäjän alueet ko:아무르 주 ja:アムール州

Tšitan alue

Tšitan alue (venäjäksi Tšitinskaja oblast) on Venäjän federaation hallinnollinen alue (subjekti) Kaakkois-Siperiassa Aasiassa. Se rajoittuu koillisessa Sahaan, idässä Amurin alueeseen ja Kiinaan, etelässä Mongoliaan, lännessä Burjatiaan sekä luoteessa Irkutskin alueeseen. Alueeseen kuuluu myös Agin-Burjatian autonominen piirikunta. Alueen pinta-ala on 431 500 km².

Maantiede

Suurin osa alueesta on vuoristoa. Suurin alueen vuoristoista on Jablonovyivuoret. Yli puolet alueen pinta-alasta on metsää. Alueen joet laskevat joko Amuriin tai Lenaan.

Väestö

Tšitan alueen asukasluku on 1 266 000 (1999) ja väentiheys 2,9 as./km². Suurin kaupunki on Tšita, jossa oli 311 100 asukasta vuonna 1999. Väestön enemmistö on venäläisiä. Suurin osa alueen burjaateista asuu Agin Burjatian autonomisessa piirikunnassa, mutta heitä asuu myös muualla varsinkin Agin Burjatian ja Burjatian välisellä alueella.

Asukasluvun kehitys

Hallinto

Tšitan alueen pääkaupunki on Tšita (per. 1653). Alue on jaettu 31 piirin ja 10 kaupunkialueeseen. Alueeseen kuuluu myös Agin Burjatian autonominen piirikunta, joka on kuitenkin myös suoraan yksi Venäjän federaation alue (subjekti). Aluetta johtavat Aluehallinnon päämies ja Alueduuma.

Talous

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat kaivos-, metsä- ja puunjalostusteollisuutta sekä koneenrakennusta ja rautametallurgiaa. Kaivosteollisuus tuottaa kultaa, molybdeeniä, tinaa, lyijyä, sinkkiä ja kivihiiltä. Maatalous on keskittynyt nautakarjan ja porojen hoitoon. Lisäksi harjoitetaan turkiseläinten metsästystä. Alueen eteläosan kautta kulkee Siperian rata, josta Tšitassa erkanee rata Kiinan Mantšuriaan. Alueen pohjoisosan kautta puolestaan kulkee Baikalin-Amurin rata. Pääkaupungissa on tärkeä lentokenttä.

Historia

Tšitan alue on vanhaa burjaattien asuma-aluetta. Venäläiset perustivat Tšitan kaupungin 1653. Tšita oli Takabaikalin pääkaupunki vuoteen 1917 asti. Venäjän sisällissodassa alue oli Japanin tukeman kasakka-atamaani Semerovin hallitsema 1918-20. Vuonna 1920 Tšitasta tuli Kaukaisen idän tasavallan pääkaupunki. Alue liitettiin Neuvosto-Venäjään 1922, jonka jälkeen se tuli kuulumaan Itä-Siperian maakuntaan. Luokka:Venäjän alueet

Irkutskin alue

Irkutskin alue (venäjäksi Irkutskaja oblast) on Venäjän federaation hallinnollinen alue Itä-Siperiassa Baikalin länsipuolella. Se rajoittuu koillisessa Sahaan, idässä Tšitan alueeseen, kaakossa ja etelässä Burjatiaan, lounaassa Tuvaan, lännessä Krasnojarskin aluepiiriin sekä luoteessa Evenkiaan. Irkutskin alueeseen kuuluu Ust-Ordan Burjatian autonominen piirikunta. Alueen pinta-ala on 767 900 km².

Maantiede

Alue on pääasiassa vuoristoa ja ylänköä. Alueen merkittävimmät vuoristot ovat Sajanvuoret etelässä ja Baikalvuoret idässä. Alueen pohjoisosa kuuluu Keski-Siperian ylänköön. Alueen suurimmat järvet ovat Baikal ja Bratskin tekojärvi. Suurimmat joet ovat Jeniseihin laskevat Angara ja Ala-Tunguska sekä Lena ja siihen laskevat Vitim ja Kirenga.

Väestö

Irkutskin alueen asukasluku on 2 758 000 (1999) ja väentiheys 3,6 as./km². Suurimmat kaupungit (vuonna 1999) ovat Irkutsk (592 400 as.), Bratsk (254 500 as.), Angarsk (266 400 as.), Ust-Ilimsk (106 600 as.) ja Usolje-Sibirskoje (105 000 as.).

Asukasluvun kehitys

Hallinto

Irkutskin alue on yksi Venäjän federaation alue (subjekti) ja sen pääkaupunki on Irkutsk. Alueeseen kuuluu myös Ust-Ordan Burjatian autonominen piirikunta, joka on kuitenkin myös suoraan yksi Venäjän federaation alue (subjekti). Irkutskin alueen johdossa on kuvernööri ja lakiasäätävä kokous.

Talous

Alueella on kaivos-, koneenrakennus-, kemian-, petrokemian-, metsä-, puusepän-, sellu- ja paperiteollisuutta. Kaivosteollisuus tuottaa kivihiiltä, rautamalmia ja kultaa. Maataloudessa on keskitytty viljanviljelyyn sekä nautakarjan ja porojen hoitoon. Lisäksi harjoitetaan kalastusta sekä turkiseläinten tarhausta ja metsästystä.

Historia

Venäjän keisarikunnan aikana Irkutskin alue kuului paljon laajempaan Irkutskin kuvermenttiin. Neuvostoliitossa Irkutskin kuvermentti lakkautettiin 1926 ja sen alue tuli kuulumaan pääosin Itä-Siperian maakuntaan. Luokka:Venäjän alueet ja:イルクーツク州

Evenkia

Evenkia on autonominen piirikunta Pohjois-Siperiassa Keski-Siperian ylängöllä Venäjällä. Evenkia rajoittuu pohjoisessa Taimyrin autonomiseen piirikuntaan, idässä Sahaan ja Irkutskin alueeseen, etelässä ja lännessä Krasnojarskin aluepiiriin.

Maantiede

Evenkia sijaitsee suurimmaksi osaksi Keski-Siperian ylängöllä ja kuuluu kokonaan pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Merkittävin joki on Jenisein sivujoki Ala-Tunguska, joka virtaa alueen keskeltä itä-länsi-suunnassa. Noin neljännes piirikunnasta sijaitsee Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella.

Väestö

Evenkian asukasluku on 17 679 (2002), joista venäläisiä on 62 %,evenkejä 21,5 %, jakuutteja 5,6 %, ukrainalaisia 3,1 %, keettejä 1,2 %, tataareja 0,9 %, hakasseja 0,9 %, saksalaisia 0,7 % ja muita 4,1 % (koostuu 59 etnisestä ryhmästä). Evenkian asukasluku on ollut laskussa Neuvostoliiton romahtamisesta lähtien, koska muuttaminen on ollut helpompaa. Varsinkin venäläisiä ja ukrainalaisia on muuttanut pois alueelta. Tämä käy ilmi kun vertaa vuosien 1989 ja 2002 kansallisuusjakaumia. Vuonna 1989 Evenkiassa asui noin 24 000 ihmistä, joista venäläisiä on 67,5 %, pohjoisia alkuperäiskansoja 15,2 % (evenkejä 14,0 % ja keettejä 0,7 %), ukrainalaisia 5,3 % ja jakuutteja 3,8 %. Väentiheys on 0,03 asukasta neliökilometriä kohden.

Hallinto

Evenkia kuuluu Krasnojarskin aluepiiriin, mutta on silti yksi Venäjän federaation alueista. Piirikuntaa johtavat piirikuntahallinnon päämies ja lakiasäätävä Suglan. Piirikunta on jaettu 3 piiriin. Piirikunnassa ei ole kaupunkeja, joten sen hallinnollisena keskuksena on Turan kaupunkityyppinen taajama (5 900 asukasta), joka on piirikunnan ainoa taajama.

Talous

Evenkian pääelinkeinoja ovat elintarvike-, metsä- ja puunjalostusteollisuus sekä poronhoito, kalastus, turkiseläinten metsästys ja -tarhaus. Vuoriteollisuus tuottaa kivihiiltä, grafiittia ja kalsiittia. Lisäksi tuotetaan sähköenergiaa.

Historia

Vuonna 1908 alueella tapahtui Tunguskan räjähdys. Evenkian autonominen piirikunta perustettiin 1. joulukuuta 1930. 17. huhtikuuta 2005 pidetyn kansanäänestyksen perusteella Evenkian autonominen piirikunta liitetään Krasnojarskin aluepiiriin 1. tammikuuta 2007. Luokka:Venäjän autonomiset piirikunnat ko:에벤키 자치구 ja:エヴェンキ自治管区

Taimyr

Taimyrin autonominen piirikunta, venäjäksi Таймырский автономный округ (Taimyrski avtonomnyi okrug), myös Dolgaanien ja nenetsien autonominen piirikunta, venäjäksi Долгано-Ненецкий автономный округ (Dolgano-nenetski avtonomnyi okrug), on Venäjän federaation hallintoalue (subjekti) Pohjois-Siperiassa Jäämeren rannalla. Piirikunta käsittää muun muassa Taimyrin niemimaan ja Severnaja Zemljan saaret Pohjoisesta Jäämerestä. Taimyr rajoittuu pohjoisessa Pohjoiseen Jäämereen kuuluviin Karan- ja Laptevinmeriin, idässä Sahaan, etelässä Evenkiaan autonomiseen piirikuntaan ja Krasnojarskin aluepiiriin ja lännessä Jamalin Nenetsiaan autonomiseen piirikuntaan.

Maantiede

Taimyr on pääasiassa tundraa ja metsätundraa, jonka yleisin puulaji on lehtikuusi. Taimyrin kaakkoisosa kuuluu Keski-Siperian ylänköön. Piirikunnan suurin järvi on Taimyrin niemimaalla sijaitseva 4 560 km² laajuinen Taimyrinjärvi (ven. Ozero Taimyr). Piirikunnan joista merkittävin on Jenisei, joka virtaa alueen länsiosan kautta Jäämereen. Muista joista mainittakoon Hatanga ja Pjasina.

Väestö

Asukasluvun kehitys
- 43 000 (2000)
- 39 786 (2002) Vuonna 1989 väestöstä oli venäläisiä 67,1 %, pohjoisia alkuperäiskansoja 15,5 % (dolgaaneja 8,8 % ja nenetsejä 4,4 %), ukrainalaisia 8,5 %, saksalaisia 1,5 %, tataareja 1,4 % ja valkovenäläisiä 1,2 %. Väentiheys on 0,05 as./km². Pääkaupungissa Dudinkassa asuu 27 800 asukasta, mikä on yli puolet koko piirikunnan väestöstä. Pääkaupungin lisäksi piirikunnassa ei ole muita kaupunkeja. Muita merkittäviä asutuskeskuksia ovat Diksonin ja Hatangan satamat.

Hallinto

Taimyr kuuluu hallinnollisesti Krasnojarskin aluepiiriin, mutta on silti yksi Venäjän federaation subjekteista (alueista). Piirikuntaa johtavat kuvernööri ja piirikuntaduuma. Piirikunnan rajojen sisäpuolella on Norilskin teollisuuskaupunki (151 600 as./1999), joka ei kuitenkaan kuulu piirikuntaan vaan on Krasnojarskin aluepiirin hallinnon alainen.

Osat

Taimyrin piirikunta on jaettu kolmeen piiriin (районы).
- Diksonskij (Диксонский)
- Hatangskij (Хатангский)
- Ust-Jenisejskij (Усть-Енисейский)

Talous

Taimyrin pääelinkeinoja ovat vuori- ja kalanjalostusteollisuus sekä poronhoito, riistaeläinten kasvatus ja turkistarhaus. Vuoriteollisuus tuottaa erilaisia metalleja, hiiltä ja maakaasua.

Historia

Taimyrin autonominen piirikunta on ollut osa Krasnojarskin aluepiiriä vuodesta 1934 lähtien. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen siitä tuli kuitenkin yksi Venäjän federaation osista (subjekti), jollainen myös Krasnojarskin aluepiiri on. Taimyrin autonomisen piirikunnan liittäminen Krasnojarskin aluepiiriin hyväksyttiin 17. huhtikuuta 2005. Liitos toteutuu 1. tammikuuta 2007. Luokka:Venäjän autonomiset piirikunnat ko:타이미르 자치구 ja:タイミル自治管区

Jakutsk

Jakutsk (Якутск) on Sahan tasavallan (entinen Jakutian tasavalta) pääkaupunki maan eteläosassa Lenajoen varrella Itä-Siperiassa Venäjällä. Kaupungin koordinaatit ovat 62°2′ N 129°44′ E.

Ilmasto

Jakutskissa kuten muuallakin Sahassa vallitsee ankara ilmasto. Tammikuun keskilämpötila on -43 °C ja heinäkuun +19 °C.

Asukasluvun kehitys

Talous

Jakutskissa on puuteollisuutta.

Liikenne

Jakutsk on Sahan maantieverkoston keskus. Lähes kaikkien Sahan pääteiden toinen päätepiste on Jakutsk. Kaupungista on myös rautatieyhteys etelään Siperian radalle. Kaupungissa on myös jokisatama ja lentokenttä.

Kulttuuri ja oppilaitokset

Jakutskissa on sekä jakuuttilainen että venäläinen teatteri. Merkittävin museo on Mammuttimuseo. Sahan valtion yliopisto (perustettu 1956) sijaitsee Jakutskissa. Lisäksi kaupungissa on Venäjän tiedeakatemian osastoja.

Historia

Kasakat perustivat Jakutskin 1632 linnoitukseksi. Jakutsk alkoi kehittyä kuitenkin vasta 1800-luvun lopulla, kun sen lähistöltä löytyi kultaa ja muita mineraaleja. Jakutskista tuli Jakutian autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan pääkaupunki 1922. Luokka:Sahan tasavalta Luokka:Venäjän kaupungit ja:ヤクーツク

Pinta-ala

Pinta-ala (tunnus A) on alueen koon mitta, pinta-ala kertoo kuinka suuri jokin kuvio on alueeltaan.

Yksiköitä

Pinta-alan SI-johdettu yksikkö on neliömetri (m²). Isompiin alueisiin käytetään usein neliökilometriä (km²). Viljelysmaata ja metsää mitataan usein hehtaareissa (1 ha = 0,01 km²). Se on toisen maa-alan mitan, aarin (a), moninkerta – nimensä mukaisesti (heht(o)aari) sata aaria. Aaria ei enää juurikaan käytetä.

Kaavoja

Joitain yleisiä kaavoja kaksiuloitteisten kappaleiden pinta-alan (A) määrittämiseen:
- Neliö tai muu suorakulmio: A = l · w (jossa l on pituus ja w on leveys); neliön tapauksessa l = w.
- Ympyrä: A = π · r2 (jossa r on säde)
- Kolmio: A = B · h / 2 (jossa B on kannan leveys ja h on etäisyys janasta). Tätä kaavaa voidaan käyttää jos korkeus h on tunnettu. Jos kaikkien kolmen sivun pituudet ovat tunnettuja, voidaan käyttää Heronin kaavaa \sqrt, jossa a, b ja c ovat kolmion sivujen pituudet ja s = (a + b + c)/2 eli puolet kolmion piiristä. Joidenkin kolmiulotteisten kappaleiden pinta-alojen laskukaavoja:
- Pallo: A = 4·π·r2 , missä r on pallon säde

Katso myös


- luettelo valtioista pinta-alan mukaan Luokka:Geometria Luokka:suureet ja:面積 simple:Area zh-cn:面积 zh-tw:面積

Napapiiri

Napapiiri on kaamoksen raja. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, ja eteläisen napapiirin eteläpuolella on vähintään yksi vuorokausi vuodessa, jonka aikana aurinko ei nouse ollenkaan. Pohjoinen napapiiri on raja, jonka pohjoispuolella aurinko ei laske kesällä eikä nouse talvella vähintään yhtenä vuorokautena vuodessa. Rajana on auringon keskikohta, joten napapiirillä talvipäivänseisauksena auringosta näkyy puolet keskipäivällä. Vastaavasti kesäpäivänseisauksena keskiyön aurinko näkyy myös hieman napapiirin alapuolella. Napapiiri sijaitsee leveysasteella, joka saadaan vähentämällä navan (90°) asteluvusta maan akselikallistuma (n. 23,44°). Rauhallisesti edeten Napapiiri heilahtelee pohjoisen ja etelän välillä 250 kilometrin matkaa metrin pari päivässä. Keinahdellen edestakaisin, mutta kuitenkin saavuttaen taipaleensa ääripäät 40 000 vuoden välein. Pohjoiselle napapiirille osuu kahdeksan valtiota: Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska (Grönlanti), Islanti, Venäjä, Kanada ja USA (Alaska). Eteläiselle napapiirille ei yhtään, koska Antarktis ei kuulu millekään valtiolle. Luokka:Maantiede Luokka:Rovaniemi

Jäämeri

Pohjoinen Jäämeri on suuri merialue, joka kattaa Atlantin valtameren pohjoisosan yltäen aina Grönlannin ja Pohjois-Aasian kautta Beringinsalmelle ja Pohjois-Amerikan arktisille saarille. Se on suurimmaksi osaksi jäässä vuodet ympäriinsä. Pinta-ala noin 14 miljoonaa km2.

Joet

Aasian puolella mereen laskevat siperialaiset joet Ob, Jenisei ja Lena ja Pohjois-Amerikan puolelta Mackenzie, Back ja Coppermine. Lisäksi vettä mereen tulee Beringinsalmesta ja Atlantilta Golf-virran tuomana sekä sulavista jäätiköistä.

Eläimistö ja luonnonvarat

Golf-virran Pohjoisen Jäämeren eläimistö koostuu lähinnä kaloista ja merinisäkkäistä. Kaupalliseen hyödynnykseen ovat päätyneet lämpimämmän merenosan silli, turska ja kampela. Lisäksi tavataan hylkeitä ja monia valaslajeja, sekä jääkarhua. Hylkeet ja valaat kokivat melkein sukupuuton 1900-luvulla, kunnes niille säädettiin pyydystyskiintiöt. Itäisen Siperian rannikolla kaivetaan maasta tinaa ja Kanadan ja Alaskan rannikoilta pumpataan öljyä ja maakaasua. Lisäksi Huippuvuorilla kaivetaan kivihiiltä.

Osameret

Pohjoinen Jäämeri voidaan jakaa muutamaan osaan:
- Lomonosovin harjanne jakaa meren kahteen pääaltaaseen: Ameraasian allas ja Euraasian allas.
- Barentsinmeri sijaitsee Novaja Zemljan ja Kuolan niemimaan välissä. Nimetty löytäjänsä Willem Barentsin, hollantilaisen navigaattorin, mukaan.
- Grönlanninmeri Grönlannin, Islannin ja Huippuvuorten välisellä alueella.
- Karanmeri (Karskoje More), joka on Novaja Zemljan ja Taimyrin niemimaan välissä.
- Itä-Siperianmeri, joka sijaitsee nimensä mukaisesti Itä-Siperian rannikolla.
- Vienanmeri, sijaitsee Kuolan niemimaan itäpuolella ja rajoittuu pohjoisessa Barentsinmereen.

Saaret

Merestä löytyy myös muutamia suurempia saarikeskittymiä. Norjan hallinnoimat Huippuvuoret (entinen Spitsbergen) sijaitsevat Norjan ja pohjoisnavan välissä ja Venäjän omistamat Novaja Zemlja ja Frans Joosefin maa (Zemlya Frantsa Iosifa) ovat Siperian rannikon pohjoispuolella. Lisäksi on vielä valtava Kanadan rikkinäinen rannikko ja muutamia pienikokoisempia yksittäisiä saaria ja kokonaan jäätikön peittämä Grönlanti ja tuliperäinen Islanti.

Satamat

Venäjällä on muutamia satamia siellä missä vain jää ei peitä merenkantta. Käytetyin näistä on Kuolan niemimaan kupeessa sijaitseva noin 380 000 asukkaan Murmansk, jossa on myös Venäjän sotilastukikohta, suuria kalanjalostamoja ja napa- ja merentutkimuslaitos. Luokka:Meret zh-min-nan:Pak-ke̍k-iûⁿ ko:북극해 ja:北極海 simple:Arctic Ocean th:มหาสมุทรอาร์กติก

Alanko

Alanko on maa-alue, jonka korkeus on alle 200 metriä merenpinnasta. Vastakohta ylänkö. Luokka:Maantiede

Lena

Lena on noin 4 400 kilometriä pitkä joki Itä-Siperiassa Venäjällä. Se alkaa Baikalvuorilta ja laskee Pohjoiseen jäämereen. Lenalla on yli tuhat sivujokea, ja sen yläjuoksulla on suuria kulta-, timantti- ja kivihiililöytöjä sekä monia vesivoimaloita. Vuonna 1945 Lenan suistosta löydettiin paleoliittikautisia kalliomaalauksia. Luokka:Venäjän joet Luokka:Sahan tasavalta ja:レナ川

Joki

] Joki on maanuoma, jossa virtaa vettä. Useimpien jokien kuljettama vesi on peräisin yläville maille osuneista sateista.

Jokiin liittyvää termistöä


- Akanvirta on takaisin vastavirtaan joskus pitkällekin johtava pyörre, etenkin kosken alla.
- Koski on joen osa, jossa maaston vieton vuoksi voimakas virtaus aiheuttaa aaltoilua ja kuohumista.
- Köngäs on jyrkkä vaahtoava vesiputous.
- Lehmänselkä on koskessa veden sileäksi kuluttama isohko vedenalainen kivi, joka ei juuri aiheuta yläjuoksulta näkyviä kuohuja ja on siksi aloittelijalle vaarallinen. Kannattaa opetella huomaamaan.
- Luusua on järvestä alkavan joen vuonomainen alkunielu.
- Meanderointi tarkoittaa sitä ilmiötä, että vesi kuluttaa etenkin ulkokaarretta ja muodostaa siten jokeen yhä suuremman mutkan, kunnes seuraava vastarannan mutka viimein syöpyy yhteen edeltävän mutkan kanssa ja synnyttää tällä tavalla putaan. (Ilmiön havaitsi ruotsalainen Meander).
- Niva on vahvahko virtapaikka, jossa aina näkyy pyörteitä.
- Pato on jokeen tehty rakennelma, jolla kanavoinnin avulla parannetaan vesiliikennettä tai kehitetään energiaa
- Pudas on takaisin pääjokeen yhtyvä joen haara, joka usein on syntynyt meanderoinnin seurauksena.
- Päävirta on yleensä mutkittelevan joen ulkokaarteessa, ellei esimerkiksi vinosta kalliopohjasta muuta johdu.
- Suvanto on hitaan ja rauhallisen virtauksen alue.
- Sahi on koskipaikan alapuolelle kertynyt pienten kivien matalikko.
- Suisto on joen loppupiste, jonne usein kertyy viuhkamainen joen kuljettaman maa-aineksen muodostelma.
- Sulku on jokeen tai kanavaan rakennettu laite, jonka avulla veneet voivat kulkea huoleti alas jyrkistäkin pudotuksista, sekä pystyvät myös kulkemaan ylävirtaan vaivatta.
- Vesiputous on kohta joessa, jossa vesi putoaa suoraan, tai melkein suoraan alaspäin.
- Vuolle on kosken niskalla nopeammin virtaamaan alkava "nielu", jonka tunnistaa päävirrassa olevasta alas osoittavasta v-kirjaimen muotoisesta laineesta. Se on useimmiten paras laskun alkupiste.

Suuria jokia

Vesiputous
- Amazon
- Dnepr
- Don
- Elbe
- Limpopo
- Loire
- Mississippi
- Missouri
- Neva
- Niger (joki)
- Niili
- Petšora
- Rein
- Rio Grande
- Saar-joki
- Seine
- Tonava
- Vienanjoki
- Volga

Suomen jokia

Suomen 50 suurinta jokea valuma-alueen koon mukaan laskien ovat:
- Kymijoki
- Kokemäenjoki
- Iijoki
- Muonionjoki
- Kiehimäjoki
- Lieksanjoki
- Kajaaninjoki
- Kitinen
- Koitajoki
- Vuoksi
- Juutuanjoki
- Kemijoki
- Kyrönjoki
- Luiro
- Siikajoki
- Kalajoki
- Tenniöjoki
- Oulankajoki
- Tornionjoki
- Kiiminginjoki
- Ivalojoki
- Pyhäjoki
- Raudanjoki
- Karvianjoki
- Tengeliönjoki
- Simojoki
- Inarijoki
- Loimijoki
- Könkämäeno
- Perhonjoki
- Korpijoki
- Hiidenjoki
- Siuruanjoki
- Kettujoki
- Oulujoki
- Näätämöjoki
- Livojoki
- Pielisjoki
- Lätäseno
- Ähtävänjoki
- Karjaanjoki
- Kostonjoki
- Jänisjoki
- Kitkajoki
- Kaamasjoki
- Meltausjoki
- Loukinen
- Vantaanjoki
- Kuolajoki Luokka:Maantiede

Baikaljärvi

Baikaljärvi (venäjäksi О́зеро Байка́л, Ozero Baikal) on järvi eteläisessä Siperiassa, Burjatiassa ja Irkutskin alueella Venäjällä. Se on pinta-alaltaan 31 494 km² ja on näin Aasian suurin järvi ja maailman syvin järvi (syvin kohta 1743 m). Baikaljärven uskotaan olevan yksi maailman vanhimmista järvistä. Sen iäksi arvioidaan 25–30 miljoonaa vuotta. Järvi on täysin vuorten ympäröimä ja sisältää 22 saarta. Näistä suurin, Olhon, on 72 km pitkä. Järven pohja on 1285 m merenpinnan alapuolella. Baikaljärvi sisältää vettä noin 23 000 km³ eli enemmän kuin viidessä Pohjois-Amerikan suuressa järvessä yhteensä. Arvioidaan, että Baikaljärvessä on 20 % kaikesta maapallon makeasta vedestä. Luokka:Burjatia Luokka:Venäjän järvet ko:바이칼 호 ja:バイカル湖

Siperia

Siperia (venäjäksi Сиби́рь, Sibir) on pääosin Venäjällä sijaitseva suuri maantieteellinen alue, joka käsittää lähes koko Aasian pohjoisosan. Siihen kuuluu Venäjän Aasian puoleinen osa Venäjän kaukoitää lukuun ottamatta, joka kuitenkin historiallisesta näkökulmasta katsotaan siihen kuuluvaksi. Lisäksi se käsittää Kazakstanin alavan pohjoiskolkan. Lännessä Siperia rajoittuu Uralvuoriin, pohjoisessa Jäämereen ja etelässä Kazakstanin keskiosan ylänköön, Mongoliaan ja Kiinaan. Siperian hallinnollinen alue käsittää maantieteellisestä Siperiasta vain sen keskiosan ilman Sahan tasavaltaa ja Uralvuorten tuntumassa sijaitsevia alueita.

Maantiede

Siperian pinta-ala on 9 653 000 neliökilometriä, joten se on hiukan suurempi kuin Yhdysvallat Alaska mukaan lukien. Siperia jaetaan kahteen talousalueeseen, Länsi- ja Itä-Siperiaan. Maantieteellisesti se jakaantuu kolmeen alueeseen:
- Länsi-Siperian alanko on noin kolmen miljoonan neliökilometrin kokoinen, äärimmäisen tasainen tasankoalue, jonka pinnanmuodot kohoavat vasta Novosibirskissä lähes 2 000 kilometrin päässä rannikosta yli 50 metriin. Se on Amazonin altaan jälkeen maailman suurin alanko. Se sijaitsee Uralvuorten ja Jenisein välissä ja sitä halkoo Ob sivujokineen. Suot peittävät paikoin jopa 80 prosenttia alueen pinta-alasta, ja siellä sijaitsee myös maailman laajin Vasjuganin suo, jonka pinta-ala on 53 000 km².
- Keski-Siperian ylänkö sijaitsee kahden merkittävän joen, Jenisein ja Lenan välissä. Sitä halkovat Jenisein sivujoet Ala-Tunguska ja Kivinen-Tunguska. Etelässä se kohoaa Sajanvuoriksi ja pohjoisessa laskeutuu Taimyrin niemimaan juurelle kohotakseen vielä uudelleen paikoin yli kilometrin korkeuteen ennen Jäämerta. Ylängön korkein huippu yltää Putoranavuorilla 1 701 metriin. Alueella on lähinnä harjanteita ja kukkuloita, mutta myös soisia ylätasankoja. Maa on laajoilla alueilla ikiroudassa. Kesä on lyhyt ja lämmin, talvi pitkä ja erittäin kylmä.
- Koillis- ja Itä-Siperian vuoristot käsittävät useita vuorijonoja, joista merkittävimmät ovat Altai lähellä Mongolian ja Kazakstanin rajaa, Sajanvuoret lähempänä Baikaljärveä, Jablonovyivuoret järven itäpuolella sekä Verhojansk- ja Tšerskivuoret Lena-joen itäpuolella. Korkein huippu on Altailla sijaitseva Beluha (4 506 m). Vuorten ympäröimä Baikaljärvi on maailman syvin järvi ja pinta-alaltaan seitsemänneksi suurin. Sen arvioidaan sisältävän viidenneksen maapallon makeasta vedestä.

Ilmasto

Baikaljärveä Siperian ilmasto on sisämaassa mantereinen ja se tunnetaan erittäin ankarista talvistaan. Huolimatta lämpimistä kesistä maa pysyy erityisesti Keski-Siperian ylängöllä ikiroudassa. Jäämeren rannikolla talvet eivät ole yhtä kylmiä, mutta vastaavasti kesät ovat hyvin viileitä. Ilmasto on jarruttanut Siperian alueen kehitystä ja väestönkasvua. Siperian koillisosassa talvet ovat kylmimmät koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Verhojanskin pikkukaupungin vuotuinen keskilämpötila on −15,4 °C; tammikuussa keskilämpötila on −47,8 °C, mutta heinäkuussa se nousee +15,2 °C:iin. Verhojanskvuorten ja Tšerskivuorten välisessä laaksossa sijaitsevassa Oimjakonin kylässä on mitattu pohjoisen pallonpuoliskon kylmyysennätys, −71,2 °C. Vuotuinen lämpötilanvaihtelu alueella on maailman suurinta. Tiksissä jäämeren rannikolla vuoden keskilämpötila on −13,1 °C, tammikuussa −31,3 °C ja heinäkuussa +6,6 °C. Sademäärät ovat melko vähäisiä koko Siperian alueella, eteläosissa 250–500 millimetriä ja pohjoisosissa alle 250 millimetriä vuodessa. Talvet ovat erityisen vähäsateisia; kesäisin sataa kohtalaisesti. Maa pysyy monin paikoin lumipeitteisenä yli kuusi kuukautta vuodessa, samoin vesistöt ja rannikot jääpeitteisinä.

Kasvillisuus

Siperian halki kulkee taigavyöhyke, joka on maailman laajin yhtenäinen metsäalue. Valtalajeina ovat erilaiset havupuut, kuten Länsi-Siperian taigalla siperiansembra (Pinus sibirica) ja siperianlehtikuusi (Larix sibirica) sekä Itä-Siperian taigalla Larix dahurica, siperiankuusi (Picea ovovata), pihta (Abies sibirica) ja siperiansembra. Lehtipuista tavallisimpia ovat koivut. Pohjoisemmaksi mentäessä lehtikuusien suhteellinen osuus lisääntyy, kunnes ikiroudan alueilla ne jäävät ainoiksi puulajeiksi. Lähemmäs jäämerta siirryttäessä kasvillisuus muuttuu arktiseksi tundraksi. Vastaavasti tundra-alueilta etelämmäs mentäessä kasvillisuus vaihtuu heinäaroksi. Vuoristoilla on karua tundramaista vuoristokasvillisuutta; monilla korkeilla ja pohjoisilla vuorilla ei ole kasvillisuutta lainkaan. Erityisesti Länsi-Siperiassa on runsaasti myös suokasvillisuutta.

Luonnonvarat

Siperian luonnonvarat ovat huomattavat. Valtavien metsäalueiden ohella siellä on öljy-, maakaasu-, hiili- ja malmimineraaliesiintymiä. Lisäksi alueelta on löydetty muun muassa timantteja ja kultaa. Obinlahden ympäristön maakaasuesiintymät ovat maailman suurimmat.

Väestö

Siperian asukasluku on noin 32,1 miljoonaa. Väentiheys on siten vain hiukan yli kolme asukasta neliökilometrillä. Valtaosa väestöstä on venäläisiä ja venäläistettyjä ukrainalaisia. He ovat slaavilaista alkuperää ja saapuneet alueelle Itä-Euroopasta 1500- ja 1600-luvuilta lähtien. Alueen merkittävimpiin alkuperäiskansoihin kuuluvat burjaatit, tuvat ja sahat eli jakuutit. Muita etnisiä ryhmiä ovat evenkit, tšuktsit, korjakit ja jukagiirit. Lisäksi alueella on Siperian tataareja ja altailaisten kansojen edustajia, joita ei aina lasketa alkuperäisväestöksi. Alkuperäisväestöä on Siperiassa noin kaksi miljoonaa. Noin 70 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa. Asunnot ovat usein ahtaita ja kunnoltaan vaihtelevia. Maaseudulla asutaan yksinkertaisissa mutta tilavammissa hirsitaloissa. Siperian suurin kaupunki on Novosibirsk, ja muita merkittäviä kaupunkeja ovat Omsk, Tomsk, Krasnojarsk, Irkutsk, Ulan-Ude ja Jakutsk.

Katso myös


- Siperian rata
- Siperianhusky
- Siperianlehtikuusi Luokka:Venäjä ko:시베리아 ja:シベリア

Chewey, OK

Chewey, Oklahoma

Pozycjonowanie teksty venice luxury hotels narty hotel madrid










































:: RELATED NEWS ::
Iota-2 Scorpii
The Bayer designation Iota Scorpii (ι Sco / ι Scorpii) is shared by two binary stars, ι¹ Scorpii and ι² Scorpii, in the constellation Scorpius. They are separated by 0.50° on the sky.

ι¹ Scorpii

Iota-1 Scorpii is a yellow-white F-type sup
Iota-1 Scorpii
The Bayer designation Iota Scorpii (ι Sco / ι Scorpii) is shared by two binary stars, ι¹ Scorpii and ι² Scorpii, in the constellation Scorpius. They are separated by 0.50° on the sky.

ι¹ Scorpii

Iota-1 Scorpii is a yellow-white F-type sup
Iota2 Scorpii
The Bayer designation Iota Scorpii (ι Sco / ι Scorpii) is shared by two binary stars, ι¹ Scorpii and ι² Scorpii, in the constellation Scorpius. They are separated by 0.50° on the sky.

ι¹ Scorpii

Iota-1 Scorpii is a yellow-white F-type sup
Iota1 Scorpii
The Bayer designation Iota Scorpii (ι Sco / ι Scorpii) is shared by two binary stars, ι¹ Scorpii and ι² Scorpii, in the constellation Scorpius. They are separated by 0.50° on the sky.

ι¹ Scorpii

Iota-1 Scorpii is a yellow-white F-type sup
Beta1 Scorpii
Beta Scorpii (β Sco / β Scorpii) is a star system in the constellation Scorpius. It also has the traditional names Acrab, Akrab or El Acrab, as well as Graffias, a name it shares with Xi Scorpii. Observed through a small telescope, Beta Scorpii is found to be a binary star with a separation between the two components of 14 star system in the constellation Scorpius. It also has the traditional names Acrab, Akrab or El Acrab, as well as Graffias, a name it shares with Xi Scorpii. Observed through a small telescope, Beta Scorpii is found to be a binary star with a separation between the two components of 14 star system in the constellation Scorpius. It also has the traditional names Acrab, Akrab or El Acrab, as well as Graffias, a name it shares with Xi Scorpii. Observed through a small telescope, Beta Scorpii is found to be a binary star with a separation between the two components of 14 star system in the constellation Scorpius. It also has the traditional names Acrab, Akrab or El Acrab, as well as Graffias, a name it shares with Xi Scorpii. Observed through a small telescope, Beta Scorpii is found to be a binary star with a separation between the two components of 14