:: wikimiki.org ::
| Saimaa |
SaimaaSaimaa on Suomen suurin ja Euroopan neljänneksi suurin järvi. Saimaan keskimääräinen pinnankorkeus on 75,70 metriä merenpinnan yläpuolella. Saimaan rannalla sijaitseviin kaupunkeihin kuuluvat Imatra, Joutseno, Lappeenranta, Savonlinna, Mikkeli, Varkaus, Joensuu ja Kitee. Saimaa muodostuu useista järvenselistä, joista suurimpia ovat Suur-Saimaan selkä eteläisellä Saimaalla, saariston pirstoma Pihlajavesi Savonlinnan eteläpuolella, luonnonkaunis Haukivesi Savonlinnan pohjoispuolella ja aava Pyhäselkä Joensuun eteläpuolella. Muita tunnettuja Saimaan osia ovat mm. kirkasvetinen Puruvesi, erämainen Luonteri sekä jylhä Kolovesi.
Saimaan pinta-ala on noin 4400 neliökilometriä. Suurimman osan vesistään Saimaa saa Pielisjoen kautta, joka laskee Saimaaseen Joensuussa. Kallaveden ja Syväri-järven (Nilsiä ja Varpaisjärvi) vedet laskevat Saimaaseen pääasiassa Varkauden, mutta osittain myös Heinäveden reitin kautta.
Saimaa kuuluu Vuoksen vesistöön. Saimaan lasku-uoma Vuoksi-joki virtaa Saimaasta Laatokkaan, mistä Saimaan vedet laskevat edelleen Neva-jokea pitkin mereen.
Saimaan kanava kulkee Lappeenrannasta Viipuriin ja Suomenlahteen. Toiset kanavat yhdistävät Saimaan toisiin itäisen Suomen järviin, mm. Unnukkaan, Kallaveteen, Pieliseen ja Juojärveen, muodostaen todellisen vesiteiden verkoston. Kanavia on aiemmin käytetty lähinnä puun ja muun rahtitavaran kuljettamiseen, mutta nykyisin - Saimaan kanavan vilkasta rahtialusliikennettä lukuun ottamatta - matkailijat, veneilijät ja risteilyalusten matkustajat, muodostavat kanavien tärkeimmän käyttäjäryhmän.
Saimaannorppa on Saimaalla elävä norpan alalaji.
Aiheesta muualla
- [http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=117975&lan=FI Etelä-Savon ympäristökeskuksen Saimaa-sivu]
Luokka:Saimaa
Luokka:Savo
Suomi
Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.
Historia
:Pääartikkeli: Suomen historia
Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina.
Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä.
Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917.
Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä.
Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.
Hallinto ja politiikka
:Pääartikkeli: Suomen politiikka
Suomen politiikka
Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa.
Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä.
Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin.
Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.
Valtion aluehallinto
:Pääartikkeli: Suomen läänit
Suomen läänit
Suomen läänit
Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta
Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi.
Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.
Paikallishallinto
: Pääartikkeli: Suomen kunnat
Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen.
Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.
Paikallinen aluehallinto
: Pääartikkeli: Suomen maakunnat
Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein.
Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä.
Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.
Maantiede
:Pääartikkeli: Suomen maantiede
Metsät
Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.
Vesistöt
Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne.
Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.
Maastonmuodot
Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.
Talous
Haltitunturi
Pääartikkeli: Suomen talous
Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi.
Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.
Matkailu
Yhdysvallat
Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.
Väestö
Pääartikkeli: Suomen väestö
Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.
Etniset ryhmät
- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 %
:Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä
Maahanmuutto ja maastamuutto
Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa.
Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.
Väestön kielet
Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5 % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin.
Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää:
(lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])
Uskonnot
Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto
Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan.
Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.
Terveys
Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.
Koulutus
Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua.
Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.
Kulttuuri
Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi.
Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia.
savolaiset]]
Urheilu
Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo.
1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.
Kirjallisuus
jalkapalloilijoista
:Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus
Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.
Musiikki
:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki
Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.
Taide
:Pääartikkeli: Suomen taide
Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.
Juhlapäivät
Katso myös
- Liikenne Suomessa
- Luettelo suomalaisista
- Luettelo suomalaisista yhtyeistä
- Puolustusvoimat
- Suomalainen keittiö
- Suomalaiset eurokolikot
- Suomen Rajavartiolaitos
- Suomi-neito
Aiheesta muualla
- [http://agricola.utu.fi/ Agricola – Suomen historiaverkko]
- [http://www.defmin.fi/ Puolustusministeriö]
- [http://www3.intermin.fi/PPA/PPA Suomi-tietokanta]
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Suomi Google Mapsissa]
Lähteet
- [http://www.stat.fi/ Tilastokeskus]
Luokka:Suomi
ms:Finland
zh-min-nan:Suomi
[[got:
Kaupunki
pääkaupunki. Se on myös maan suurin ja nopeimmin kasvava kaupunkiseutu.]]
Kaupunki on maaseudusta erotettu kunta, jossa väestö asuu tiheämmässä keskittymässä kuin maaseudulla. Vuoteen 1977 asti Suomen kaupungeilla oli oikeuksia ja velvollisuuksia, joita muilla kunnilla ei ollut. Tilastokeskus määrittelee kaupunkimaisen kunnan seuraavasti: Kaupunkimaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 90% asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15 000.
Ero pikkukaupunkien ja suurkaupunkien välillä on eri alueilla erilainen. Suurkaupunki voi tarkoittaa urbaania aluetta, joka ylittää tietyn asukasluvun; kaupunkia joka dominoi muita kaupunkeja tietyllä talousalueella tai joka on hallinnollisesti merkittävä. Suurkaupungeista käytetään myös nimitystä metropoli. Vaikka suurkaupunki voi viitata alueeseen, jolla on lähiöitä ja satelliittialueita, termi ei sovi kattamaan usean kaupungin keskittymää eli metropolialuetta kuten pääkaupunkiseutu. Englannin kielessä erotellaan kaupunki nimikkeille city eli suurkaupunki ja town eli pikkukaupunki.
Suomessa suurin osa kaupungeista on pikkukaupunkeja. Suurkaupungeiksi voidaan Suomen mittakaavassa katsoa Pääkaupunkiseutu, Tampere, Turku ja Oulu. Globaalit suurkaupungit ovat kaupankäynnin, talouden, kulttuurin ja myös muiden elämänalueiden keskuksia. New York, Tokio, Berliini, Hongkong, Moskova, Pariisi ja Lontoo määritellään usein globaaleiksi kaupungeiksi, mutta termiä käytetään myös muista suurkaupungeista. Nykyään on nähtävissä merkkejä suurkaupunkien lähiöalueiden yhdistymisestä (Yhdysvaltain itärannikko) monien kymmenien miljoonien asukkaiden metropoleiksi. Maailman suurimmaksi kaupungiksi lasketaan yleensä Japanissa sijaitseva yli 30 miljoonan asukkaan Suur-Tokio. Kiinalainen Chongqingin kaupunki on kuitenkin lähes Tokion kokoinen, ja siten maailman toiseksi suurin kaupunki.
Kaupungin keskusta
Kaupungin keskusta on kaupan, julkisten toimintojen, vapaa-ajan, kulttuurin, seurustelun ja huvielämän kohtauspaikka. Keskusta näyttää kaupungin elinvoiman ja lisää kiinnostavuutta. Keskusta palvelee kaikkia: kaupungin ja ympäristön asukkaita, jotka asioivat, työskentelevät tai asuvat keskustassa; vanhoja, nuoria, yksinäisiä ja perheitä; autottomia ja autoilijoita. Hyvä keskusta edistää asiakaskäyntejä ja parantaa liikkeiden kannattavuutta, kun yhdessä liikkeessä kävijät käyvät samalla myös muissa. Se lisää vuokranmaksukykyä ja kiinteistöjen arvon säilymistä. Se myös parantaa asukkaiden viihtymistä ja kotitalouksien tasapainoa.
Ellei kaupungin keskustaa kehitetä, siitä voi tulla taantuva keskusta. Silloin kestävä kehitys vaarantuu, kun asiointi rakentuu autojen varaan. Autottomat, vanhukset, nuoret ja lapset joutuvat heikompaan asemaan. Keskustan palvelutaso ei kehity. Kaupungin kehittämisaloite siirtyy yksityisille maanomistajille.
Suomen kaupungit
Suomessa kaupunki on myös julkishallinnon yksikkö. Oikeudellisesti kaikki kaupungit ovat kuntia, koska Suomessa on nykyään vain yksi kuntamuoto.
Asutuksen kokoluokittelu Suomessa voidaan tehdä esimerkiksi seuraavasti:
- Haja-asutusalue, maaseutu tai pieni taajama (1 - 1 000 asukasta) 22 kpl
- Pieni maaseutukaupunki (1 001 - 20 000 asukasta) 357 kpl
- Keskikokoinen kaupunki (20 001 - 50 000 asukasta) 39 kpl
- Suuri kaupunki (50 001 - 100 000 asukasta) 8 kpl
- Suurkaupunki (asukkaita yli 100 000) 6 kpl
Suurin osa Suomen kunnista on tämän mukaan siis pieniä maaseutukaupunkeja.
Erilaiset kaupungit
Suomessa on suurilukuinen määrä kaupunkeja. Suurin osa niistä on pieniä, kuten edellä todettiin. Helsinki on maan suurin kaupunki, asukkaita seudulla on 1,2 miljoonaa. Kooltaan se yltää eurooppalaiseen sarjaan keskisuurena kaupunkina. Toiseksi suurimmat kaupunkiseudut ovat Tampere ja Turku. Muita valtakunnallisesti merkittäviä keskuksia ovat Oulu, Lahti ja Jyväskylä. Loput Suomen kaupungeista ovat pienempiä maakuntakeskuksia. Suurimmissa kaupungeissa on paljon työpaikkoja, oppilaitoksia ja hyvin toimiva joukkoliikenne. Suurissa kaupungeissa kulttuurielämä on aktiivista ja niistä löytyvät hyvät koulutusmahdollisuudet korkeakouluineen. Mahdollisuuksia tehdä vapaa-ajalla itseään kiinnostavia asioita on paljon. Nämä kaikki tuovat ympäröivälle seudulle menestystä vanavedessään.
Suomen suurimmat kaupunkiseudut
Kaupunkiseutu tarkoittaa keskuskuntaa ja sitä ympäröiviä lähikuntia, jotka ovat tiiviissä yhteydessä keskuskuntaan. Kaupunkiseudun väkiluvun laskeminen antaa todellisemman kuvan kaupungin koosta muun muassa Helsingin ja Kouvolan tapauksissa.
Tilastojen lähde [http://www.kunnat.net kunnat.net].
Maailman suurimmat kaupunkiseudut
Maailman suurimmat kaupunkiseudut ovat tärkeitä toimijoita poliittisesti ja taloudellisesti.
kuva:Green up.png
kuva:Green up.png.]]
| Sijoitus | Nimi | Väkiluku
|
|---|
| 1 | Tokio, Japani | 36 510 000
| | 2 | New York, Yhdysvallat | 22 310 000
| | 3 | Mexico City, Meksiko | 22 090 000
| | 4 | Soul, Etelä-Korea | 21 740 000
| | 5 | Mumbai, Intia | 19 470 000
| | 6 | São Paulo, Brasilia | 19 090 000
| | 7 | Jakarta, Indonesia | 17 590 000
| | 8 | Los Angeles, Yhdysvallat | 17 540 000
| | 9 | Osaka, Japani | 17 510 000
| | 10 | Delhi, Intia | 17 480 000
| | 11 | Manila, Filippiinit | 16 610 000
| | 12 | Kairo, Egypti | 15 500 000
| | 13 | Shanghai, Kiina | 14 610 000
| | 14 | Kolkata, Intia | 14 450 000
| | 15 | Moskova, Venäjä | 14 440 000
| | 16 | Buenos Aires, Argentiina | 13 330 000
| | 17 | Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta | 12 420 000
| | 18 | Teheran, Iran | 11 890 000
| | 19 | Ruhrin alue, Saksa | 11 780 000
| | 20 | Rio de Janeiro, Brasilia | 11 720 000
| | 21 | Karachi, Pakistan | 11 620 000
| | 22 | Istanbul, Turkki | 11 580 000
| | 23 | Pariisi, Ranska | 11 500 000
| | 24 | Dhaka, Bangladesh | 11 490 000
| | 25 | Peking, Kiina | 11 240 000
| | 26 | Lagos, Nigeria | 10 690 000
| | 27 | Bangkok, Thaimaa | 9 750 000
| | 28 | Chicago, Yhdysvallat | 9 420 000
| | 29 | Kinshasa, Kongo | 9 120 000
| | 30 | Nagoya, Japani | 8 760 000
|
Lähde: [http://www.world-gazetteer.com world-gazetteer.com]
Kaupunkien urbaanius
Eri kaupungeilla on eri väestöntiheys. Väestöntiheys kertoo, miten tiheästi kaupungissa asuu ihmisiä. Suuri väestöntiheys on yleensä kaupungin keskustassa ja kerrostaloalueilla, pieni väestöntiheys omakotitaloalueilla. Suuri väestöntiheys mahdollistaa lyhyet kävelymatkat, kattavan joukkoliikenteen ja lukuisat lähipalvelut. Pienen väestöntiheyden kaupungeissa matkat ovat pitkät ja palveluja hajanaisesti, joka lisää henkilöauton tarvetta.
Euroopassa kaupungit ovat vanhoja ja ne ovat tiheästi rakennettuja. Kävelykadut ovat yleisiä ja kaduilla käy vilkas elämä. Pohjoismaissa kaupungit ovat jonkin verran väljemmin rakennettuja. Useat Suomen kaupungit vastaavat väestötiheydeltään Yhdysvaltojen autokaupunkeja. Suurin urbanisoituminen löytyy Pääkaupunkiseudulta mukaan lukien Kerava ja Järvenpää. Muita erityisen urbaaneja kaupunkeja ovat Maarianhamina, Jyväskylä, Lahti, Turku, Kouvola ja Joensuu.
Kaupunkien arvostus
Alla on Taloustutkimuksen Kaupungit: Muuttohalukkuus 2004 -tutkimuksen tulokset yleisarvosanoilla 4-10 mitattuna. Tutkimuksessa selvitettiin ihmisten muuttohalukkuutta eri kaupunkeihin.
Kaupunki Arvosana Asukasluku
1. Tampere 7,98 197 774
2. Jyväskylä 7,75 80 372
3. Turku 7,57 173 686
4. Kuopio 7,38 87 347
5. Oulu 7,31 123 274
6. Hämeenlinna 7,22 46 352
7. Naantali 7,16 13 360
8. Helsinki 7,14 559 718
9. Espoo 7,10 216 836
10. Lahti 7,05 97 543
11. Lappeenranta 7,03 58 401
12. Porvoo 6,95 45 403
13. Savonlinna 6,93 27 660
14. Vaasa 6,84 57 014
15. Vantaa 6,76 179 856
16. Mikkeli 6,75 46 612
17. Joensuu 6,75 52 140
18. Rovaniemi 6,71 35 188
19. Seinäjoki 6,71 30 702
20. Rauma 6,63 37 030
Kaikkien kaupunkien ka. 6,86
Lisäksi tutkimuksessa olivat mukana (aakkosjärjestyksessä): Hyvinkää, Järvenpää, Kajaani, Kemi, Kerava, Kokkola, Kotka, Kouvola, Lohja, Pietarsaari, Pori, Raahe, Salo ja Varkaus.
Tarkemmin kaupunkeja tarkasteltiin yhdeksällä erottelevuustekijällä. Työpaikkojen tarjonnassa, opiskelumahdollisuuksissa ja monipuolisessa kulttuuritarjonnassa pärjäsi Helsinki. Sijainnista, harrastusmahdollisuuksista ja kunnallisista palveluista parhaan arvosanan sai Tampere. Viihtyisimpänä asuinympäristönä ja parhaana kasvuympäristönä lapsille pidettiin Jyväskylää, kun taas Espoota pidettiin muita kaupunkeja useammin kehittyvänä talousalueena.
Pahoinvointi Suomen suurimmissa kaupungeissa
Suurille kaupunkikeskuksille on aina ollut tunnusomaista paitsi hyvinvointi ja vauraus myös sosiaaliongelmien yleisyys. Voidaan yleistää, että mitä suurempi kaupunki on, sitä yleisemmin siinä ilmenee myös pahoinvointia. Näin esimerkiksi Helsinki sijoittuu mitä todennäköisimmin pahoinvointivertailun kärkipäähän. Tämä ei kuitenkaan pidä tarkkaan ottaen paikkaansa; kaupunkikulttuurit ovat tässä mielessä yksilöllisiä.
Suomen Kuntaliitto on julkaissut vuonna 2004 Kuntalehdessä (numero 15) tutkimuksen suurimpien Suomen kaupunkien pahoinvoinnista 2000-luvun alussa. Tutkimuksessa on käytetty kymmentä pahoinvoinnin mittaria. Tutkimuksen mukaan Suomen yli 40.000 asukkaan kaupungit sijoittuvat sosiaalisten ongelmien yleisyydessä alla olevan taulukon mukaiseen järjestykseen. Pahoinvoivimmassa Jyväskylässä sosiaaliongelmia havaittiin lähes 40 % enemmän kuin Espoossa.
Sosiaalisia ongelmia tarkasteltiin seuraavilla 10 mittarilla:
- toimeentulotuki asukasta kohden
- ahtaasti asuvia asuntokuntia % asuntokunnista
- työttömät % työvoimasta
- pitkäaikaistyöttömät % työttömistä
- poliisin tietoon tulleet omaisuusrikokset/10 000 as.
- poliisin tietoon tulleet väkivaltarikokset/10 000 as.
- myynti 100% alkoholia, litraa/18 vuotta täyttäneet
- raskauden keskeytykset/1 000 15-49-v. naista
- sijoitetut lapset ja nuoret/1 000 0-17-vuotiasta
- kaupungin suhteellinen velkaantuneisuus, %
Sija pahoinvoinnin mukaan Kaupunki Sija as.luvun mukaan
1. Jyväskylä 9.
2. Helsinki 1.
3. Lahti 7.
4. Turku 5.
5. Kotka 13.
6. Joensuu 14.
7. Pori 10.
8. Vantaa 4.
9. Oulu 6.
10. Vaasa 12.
11. Mikkeli 16.
12. Lappeenranta 11.
13. Kuopio 8.
14. Tampere 3.
15. Hämeenlinna 15.
16. Hyvinkää 18.
17. Porvoo 17.
18. Espoo 2.
Väestönmuutos
Lähivuosikymmeninä Suomen väestö muuttaa pääasiassa neljälle suurimmalle kaupunkiseudulle, joista eniten Helsinkiin ja sen lähistölle Lohjalle ja Porvooseen. Länsisuomalaiset muuttavat rannikolta Turkuun ja keskisemmässä Suomessa Tampereelle. Lapin ja Oulun läänien väestö keskittyy Ouluun. Myös jotkin pienemmät keskukset, kuten Jyväskylä, Seinäjoki ja Salo houkuttelevat asukkaita lähiseudultaan ja joskus kauempaakin. Mitä suuremmaksi kaupunki kasvaa, sitä houkuttelevampi siitä tulee, kun palvelut ja kulttuuritarjonta lisääntyvät.
Voidaan todeta, että kasvavia seutuja yhdistävät ennen kaikkea hyvä työpaikkatarjonta, palvelut, liikenneyhteydet ja edullinen sijainti. Pääasiassa kasvavat alueet sijaitsevat maan lounaiskolkassa, mutta poikkeuksen tekee Oulu, jota on kehitetty osin poliittisin päätöksin Pohjois-Suomen veturiksi.
Taantuvat kaupungit eivät ole onnistuneet asukkaiden houkuttelemisessa. Nämä ovat usein syrjässä suurista keskuksista maan pohjois- ja itäosissa, muutamat myös etelämpänä ja lännessä rannikolla. Ne ovat menestysaikanaan omanneet hyvät lähtökohdat, kuten paperiteollisuus tai rautateiden risteysasemana oleminen, mutta olosuhteiden muuttuessa eivät ole pystyneet kehittymään houkutellakseen asukkaita ja yrityksiä.
Kasvukeskukset
- Helsinki
- Jyväskylä
- Lohja
- Oulu
- Porvoo
- Salo
- Seinäjoki
- Tampere
- Turku
Väestö vähenee
- Iisalmi
- Imatra
- Kajaani
- Kemi
- Kokkola
- Kouvola
- Mikkeli
- Pietarsaari
- Pori
- Rauma
- Savonlinna
Katso myös
- Luettelo Suomen kaupungeista
- Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista
- Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan
- Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan
- Aluepolitiikka
- Maaseutu
Aiheesta muualla
- [http://www.kaupunkiopas.com Suomen Kaupunkiopas - Suomen kaupungit Internetissä]
- [http://fennica.ascentia.fi Fennica-tilastopalvelu]
Luokka:Hallinto
ja:村落
simple:City
tokipona:ma tomo
zh-tw:鎮
zh-cn:城镇
Imatra
Imatra on 30 000 asukkaan kaupunki Suomen itärajalla Etelä-Karjalan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Imatran naapurikuntia ovat Joutseno ja Ruokolahti. Suurimpia työnantajia ovat Stora Enso, kaupunki ja Imatra Steelin terästehtaat. Myös rajavartiolaitos työllistää jonkin verran.
Historia
rajavartiolaitos
Vuonna 1948 Jääsken, Joutsenon ja Ruokolahden pitäjistä irroitettiin teollistunut osa, josta syntyi Imatran kauppala. Kaupunki Imatrasta tuli vuonna 1971.
Ystävyyskaupungit
- Ludvika, Ruotsi
- Salzgitter, Saksa
- Zvolen, Slovakia
- Tihvinä, Venäjä
- Szigetvár, Unkari
- Kitimat, Kanada
Aiheesta muualla
- [http://www.imatra.fi Imatran kaupungin kotisivut]
-
JoutsenoJoutseno on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Kaupungissa asuu 10 821 ihmistä (31. joulukuuta 2003) ja sen pinta-ala on 498,8 km², josta 187,69 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 34,8 asukasta/km². Kaupungilla on 9 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Joutseno oli kunta vuoteen 2005 asti.
Joutsenossa sijaitsevat mm. Rauhan sairaala, Konnunsuon vankila sekä Metsä-Botnian tehdas.
Kylät
Ahola, Anola, Arpolahti, Eiskola, Haukilahti, Hyvättilä, Hämäläinen, Jokela, Joutseno (Kirkonkylä), Jänhiälä, Karhula, Karjalainen, Karsturanta, Kesola, Kohoniemi, Korpi, Korvenkanta, Kähärilä, Leppälä, Lipiälä, Luukulkkula, Meltola, Mietinsaari, Myllärilä, Nevala, Nyrkkölä, Parjala, Pätilä, Ravattila, Roiskola, Soljala, Suokumaa, Tiimola, Tiuruniemi, Tujula, Vesikkola, Virkkilä
Hallinto
Kaupunginjohtajana toimii Kari Korkiakoski.
Kaupunginhallitus vuodelle 2005
| Varsinaiset jäsenet |
Henkilökohtaiset varajäsenet |
Puolue |
| pj Risto Kakkola |
Sari Päivinen |
SDP |
| vpj Matti Ahvonen |
Heikki Seppänen |
KESK |
| Titta Karppinen |
Erkki Kämäräinen |
SDP |
| Pekka Lukkari |
Kai Paavilainen |
KESK |
| Riitta Munnukka |
Anni Kekki |
KESK |
| Tarja Myllärinen |
Ritva Helekorpi-Lehtonen |
KOK |
| Anne Selenius |
Leila Korte |
SDP |
| Juha Turkia |
Hannu Mustonen |
KD |
| Tapio Virkki |
Pentti Tamminen |
SDP |
Aiheesta muualla
- [http://www.joutseno.fi Joutsenon kaupungin kotisivut]
-
Lappeenranta
Lappeenranta (ruotsiksi Villmanstrand) on 59 000 asukkaan kaupunki Etelä-Karjalan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Kaupunki sijaitsee Saimaan vesistöalueen etelärannan ja Venäjän rajan välisellä alueella. Lappeenrannasta on Helsinkiin matkaa 221 kilometriä, Venäjälle Pietariin puolestaan 215. Lappeenrannan kautta kulkevat valtatiet 6 ja 13. Asukasluvultaan Lappeenranta on Suomen 11. suurin kaupunki. Lappeenrannan naapurikuntia (Suomen puolella) ovat Lemi, Luumäki, Taipalsaari, Ylämaa ja Joutseno, joista ainoastaan Joutseno kuuluu tällä hetkellä virallisesti Lappeenrannan seutukuntaan. Käytännössä kuitenkin Lappeenranta on koko Etelä-Karjalan maakunnan väestöllinen, kulttuurin ja elinkeinon keskus.
Historia
Lappeenrannan varhaisvaiheet ja Ruotsin vallan aika vuoteen 1743
Lappeenrannan kaupungin perustamista esitti silloinen Viipurin ja Savonlinnan läänin maaherra Johan Rosenhane vuonna 1649, ja samana vuonna Lappeenranta sai kaupunkioikeudet kuningatar Kristiinalta, joka allekirjoittaessaan perustamisasiakirjaa antoi kaupungille sinetin, jonka kuviona oli villi metsäläinen. Tästä syystä kaupungin ruotsinkieliseksi nimeksi tuli Villmanstrand. Varsinaisen kaupungiksi julistamisen suoritti kenraalikuvernööri Pietari Brahe. Lappeenranta perustettiin maakaupungiksi, kaupungin porvarit saivat harjoittaa kauppaa muiden maakaupunkien ja tapulikaupunkien, kuten Viipurin kanssa.
tapulikaupunkiLappeen pitäjän vanha keskus sijaitsi Kauskilassa, jossa sijaitsi myös pitäjän kirkko, Kauskilan kappeli. Kauskilan kylä sijaitsee 10 kilometrin päässä Lappeenrannan keskuksesta. Lappeen pitäjän Lapvedenrannan markkinapaikalla (nykyinen satama) oli ennen kaupungin perustamista viipurilaisten kauppiaiden varastoja ja hallintorakennuksia. Sijainti oli liikenteellisesti edullinen, kaupunkiin ja sitä ennen markkinapaikalle tuotiin tervaa ja muita markkinatuotteita laajalta alueelta. Niemellä sijaitsi myös Lappeen Kirkko, joka on merkitty maanmittarin 1640-luvulla tekemään Lappeen karttaan. Varhaisesta kirkosta ei enää ole jäljellä kuin muistomerkki Linnoituksessa, uusi kirkko rakennettiin myöhemmin Linnoituksen ulkopuolelle.
Kaupungin pinta-ala perustamisvaiheessa oli 1,1 km² käsittäen lähinnä Saimaaseen työntyvän harjanteen nykyisen Linnoituksen alueella. Asukkaita kaupungissa oli muutama sata. Varhaisen kaupungin rakennukset olivat kaikki puusta, ja ovat sittemmin kaikki tuhoutuneet. Hattujen sodan Lappeenrannan taistelussa 23. elokuuta 1741 venäläiset joukot valtasivat kaupungin.
Venäjän keisarikunnan aika 1743 - 1811
Ruotsille tappiollinen Hattujen sota päättyi Turussa 1743 solmittuun rauhaan. Lappeenrannan, Haminan ja Olavinlinnan (Savonlinna) linnoitukset jäivät Venäjän keisarikunnan puolelle. Alueelle perustettiin vuonna 1744 Viipurin kuvernementti, joka koostui Viipurin, Käkisalmen ja Kyminkartanon provinsseista. Alueen nimitykseksi yleistyi Suomen sodan 1808-09 aika Vanha Suomi, erotukseksi Uudesta Suomesta, jota venäläiset olivat liittämässä keisarikuntaan. Lappeenrannasta tuli Kyminkartanon provinssin keskus, johon sijoitettiin provinssihallinnosta vastaava käskynhaltija.
Venäjän keisarinna Katariina II uudisti kaupunkihallintoa. Porvarisoikeudet vapautettiin, jolloin kuka tahansa kaupunkilainen saattoi ryhtyä kauppiaaksi. Lappeenranta soveltui alueensa keskukseksi; sinne voitiin vaivattomasti vesireittejä pitkin kuljettaa veroviljaa myös provinssin pohjoisosista. Osa viljasta oli tarkoitettu linnoituksessa olleiden venäläisten yksiköiden tarpeisiin, loput kuljetettiin talvisin Viipuriin, jossa kruunulla oli suuret viljavarastot.
Paavali I:n noustua valtaistuimelle hän kumosi ensi töikseen Katariinan byrokraattiseksi ja kalliiksi osoittautuneen paikallishallintojärjestelmän. Kaupungin virastojen ja virkamiesten määrää vähennettiin, ja vasta Vanhan Suomen liittämistä seuranneina vuosina 1810-luvun lopulla kaupunki sai taas ruotsalaisen hallintomallin porvarisoikeuksineen ja käsityöläisten kiltoineen.
Taloudellisesti 1700-luku oli vaikeaa aikaa, sota oli katkaissut Viipurin kauppayhteydet Savoon ja Pohjois-Karjalaan, mistä myös kuuluisat syyskussa kahdesti järjestettävät Lappeen markkinat kärsivät. Tervan vienti taantui, ja 1740-luvulle tultaessa se oli lähes pysähdyksissä. Lappeenranta kuului ennen sotaa ja myös niiden jälkeen Haminan kauppapiiriin. Haminalaiset valvoivat oikeuksiaan tarkasti, ja estivät lappeenrantalaisten ja savolaisten talonpoikien yhteydet Viipuriin. Vasta 1784 kauppapakko kumottiin, ja kaupankäynti Viipurin kanssa vilkastui jälleen. Viipuriin rahdattiin sahatavaraa, viljaa, voita ja talia, ja tuotiin pääasiassa suolaa.
Lappeenranta sai keisarikunnan vuosinaan runsaasti vaikutteita Venäjältä. Kaupungilla oli erityisesti 1790-luvulta lähtien vahva sotilaallinen leima, jota korosti siviili- ja sotilasväestöjen erottaminen omille alueilleen. Vuorovaikutusta oli kuitenkin runsaasti, kun kansallisuudeltaan ruotsalaiset ja venäläiset kauppiaat solmivat liikesuhteita varusväen kanssa. Samalla kaupungin seuraelämä vilkastui, kun venäläiset upseerit osallistuivat paikallisten virkamies- ja kauppiasperheiden illanviettoihin. Lappeenranta oli läheisessä kosketuksessa Viipuriin, josta saatiin tietoja viimeisimmistä Pietarissa noudatettavista muotisuuntauksista, joita viiveellä seurattiin myös Saimaan rannalla.
Autonomian aika 1809-1918
Lappeenranta liitettiin vuonna 1812 muun Vanhan Suomen lailla autonomiseen Suomen suuriruhtinaskuntaan, tuolloin päättyi 70 vuotta kestänyt kausi osana Venäjän keisarikuntaa. Samalla kaupunki muuttui rajalinnoituksesta sisämaakaupungiksi. Lappeenranta oli 1800-luvun alussa pieni kaupunki sekä väkiluvultaan että pinta-alaltaan, kaupunkilaisia oli vuonna 1812 vain 210. Asutus oli levinnyt Linnoituksen ulkopuolelle Palloon ja Lappeen kirkon tuntumaan Suureksi esikaupungiksi kutsutulle alueelle.
Itsenäisyyden aika 1918-
Poliittiset vastakkaisuudet kansan keskuudessa syntyivät helmikuun manifestiin (1899) suhtautumisen ja suurlakon (1905) myötä. Lakon jälkeen perustettiin työväen järjestyskaartit eli kansalliskaartit, ja Venäjän vallankumouksen jälkeen työväenmiliisistä tuli punakaarti. Tämän vastavoimaksi perustettiin suojeluskuntia. Lappeenrannassa punakaartin rykmentti perustettiin 11.11.1917. Osapuolten välillä käytiin yhteenottoja, ja punakaartilaiset ottivat Lappeenrannan vuoden 1918 alussa haltuunsa suojatakseen aselähetyksensä.
Lappeenrannassa väkivaltaisuudet ajoittuivat sodan alkuun ja huhtikuun loppuun. Huhtikuun lopulla punaiset suorittivat joukkomurhia. Valkoiset ottivat kaupungin haltuunsa 26.4., minkä jälkeen he aloittivat puhdistukset. Sodan jälkeen kaupunkiin perustettiin 13.5. sotavankileiri. Sisällissota jätti kaupunkiin pitkäaikaisen trauman ja katkeruuden.
Lappeenrannan teollistuminen
Lappeenrannassa ei 1800-luvun alussa ollut varsinaisia teollisuusammattien harjoittajia. 1800-luvun puolivälissä Lappeenrantaa ja Lappeelle perustettiin muutamia pieniä teollisuuslaitoksia eli manufaktuureja. Paikkakunnalla toimi esimerkiksi saviastiatehdas ja öljynpuhdistamo, sekä viinatehdas. Yhteiskunnan muuttuminen alkoi näkyä 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Kaupunkiin ja sen ympäristöön kohosi teollisuuslaitoksia, kuten Kaukaan tehdas, Lauritsalan saha ja myöhemmin Chymoksen elintarvitehdas entisen korkkitehtaan paikalle. Myös liikenneyhteydet paranivat rautatien ja kanavan vaikutuksesta.
Lappeenrannan Rakuunat
Lappeenrantaan muodostettiin ratsuväen joukko-osasto Suomen Rakuunarykmentti keisarin asetuksella 17.4.1889. Lappeenranta valittiin hyvän ilmastonsa, ja kulkuyhteyksien ansioista. Kaupunginvaltuusto myönsi korvauksetta joukko-osastolle maa-alueen kaupungin laidalta. Varuskuntaan rakennettiin punatiiliset kasarmit. Vuonna 1901 keisarin asevelvollisuuslain myötä rakuunarykmentti lakkautettiin, ja tilalle muodostettiin Suomenmaalainen rakuunarykmentti. Uudenmaan Rakuunarykmentti siirrettiin vuonna 1921 Lappeenrantaan ja mallia 1922 olevat rakuunauniformut tulivat tunnetuiksi kaupunkilaisten keskuudessa. Myös Hämeen Ratsurykmentti oli ennen sotia sijoitettuna kaupunkiin. Uudenmaan Rakuunapataljoona toimi itsenäisenä joukko-osastona vuoteen 1989 saakka, mutta nykyään ratsuväen perinteitä edustaa enää pieni Maasotakoulun alaisuudessa oleva varusmiesosasto.
Lappeenranta nykyään
Nykyinen Lappeenranta on kasvanut kuntaliitosten (Lappeen kunta ja Lauritsalan kauppala 1967, Nuijamaa 1989) myötä 848 neliökilometrin laajuiseksi rajakaupungiksi, jolla on rajaviivaa Venäjän kanssa 37 kilometriä.
1989
Viipurin jäätyä Venäjän puolelle, on Lappeenrannasta tullut karjalaisen heimon vara-Viipuri. Karjala-lehti muutti Viipurista jatkosodan jälkeen Lappeenrantaan.
Lappeenranta on Etelä-Karjalan maakunnan elinkeinoelämän ja moni-ilmeisen kulttuurin keskus. Rajan läheisyys ja kaupungin sijainti tekevät Lappeenrannasta merkittävän tavara- ja henkilöliikenteen keskuksen, jossa kansainvälisyys kuuluu arkeen. Lappeenrannalle tärkeää on myös teollisuus, suurimpiin työnantajiin kuuluvat UPM-Kymmene, Ihalaisten teollisuusalue ja Schaumann Wood.
Lappeenrannan keskustaajama-alue jakautuu kolmeen suurempaan keskukseen: pääkeskukseen sekä idässä Lauritsalaan ja lännessä Sammonlahteen. Pienempiä keskuksia ovat Voisalmi pohjoisessa ja Mäntylä-Myllymäki etelässä. Keskustaajamassa asuu noin 90 % kaupungin väestöstä ja 10 % laajalla maaseutumaisella alueella keskustaajaman ulkopuolella.
Lappeenrantalaisella joukkueurheilulla on erittäin vankka edustus maan sarjoissa. Jääkiekon SM-liigassa pelaa lappeenrantalainen seura SaiPa. Koripallon mestaruussarjassa pelaava Lappeenrannan NMKY on vuoden 2005 Suomen mestari. Amerikkalaisen jalkapallon Vaahteraliigassa pelaa Lappeenranta Rajaritarit. Veiterä on perinteikäs pääsarjatason jääpallojoukkue. NST pelaa salibandyliigassa. Catz pelaa naisten koripalloliigassa. Jalkapalloa 1.divisioonassa pelaa jalkapalloseura Rakuunat.
Matkailu
Lappeenranta Rajaritarit
Lappeenrannalla on värikäs historia kahden erilaisen kulttuurin rajakaupunkina. Lappeenrannan menneisyys näkyy parhaiten kaupungin vanhimmassa osassa Linnoituksessa, jossa sijaitsevat kaupungin museot, kujat, galleriat ja käsityöläisten työtilat. Historiasta kiinnostunut vierailee samalla myös linnoituksen pohjoiskärjessä sijaitsevassa Etelä-Karjalan maakuntamuseossa, jossa sijaitsee mittava kokoelma Viipurin historiaa, ja vaikkapa myös Ratsuväkimuseossa. Satamatori on kesäisin mukava ajanviettopaikka, josta lähtevät myös risteilyt Saimaalle ja Viipuriin. Saimaan kanavan toimintaan voi tutustua myös kuivalla maalla Kanavamuseossa tai seuraamalla sivusta sulutusta.
Myös henkilöliikenne rajan yli on vilkasta. Lappeenrannasta on tullut mm. venäläisille mieluisa ostoskeidas ja matkailukeskus. Lappeenrannan tax free -myynnin volyymi on Suomen toiseksi suurinta heti Helsingin jälkeen. Lappeenrannassa kävi 306 000 ulkomaalaista vuonna 2004, joka on toiseksi eniten Helsingin jälkeen.
Lappeenrannassa sijaitsee Suomen vanhin, vuonna 1918 perustettu lentokenttä. Lentokenttä sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, ja sieltä lennetään mm. säännöllistä reittiliikennettä Helsinkiin sekä charter-lentoja Kanarialle. Lappeenrannan ilmailuyhdistys ry (perustettu v. 1935) on järjestänyt useita suuria, kansainvälisiä lentonäytöksiä vuosien kuluessa, mm. heinäkuussa 2005, jolloin yhdistys vietti 70-vuotisjuhliaan.
Kulttuuri
Lappeenrannan kaupunginorkesteri on 22 päätoimisen ammattimuusikon muodostama täyskunnallinen pieni sinfoniaorkesteri, jonka taiteellinen johtaja on Jan Söderblom. Julkisia konsertteja on vuosittain nelisenkymmentä. Ohjelmisto on laaja ulottuen barokista ja wieniläisklassisesta musiikista viihteeseen ja jazziin.
Joka toinen vuosi järjestettävät Lappeenrannan valtakunnalliset laulukilpailut on merkittävä musiikkitapahtuma, joka tarjoaa nuorille laulajille erinomaisen näytönpaikan. Kilpailun voittajista monet loistavat kansainvälisten konserttilavojen tähtiesiintyjinä.
Kesäisin järjestettäviä populaarikulttuurin tapahtumia ovat mm. Lappeenranta Festivals ja Linnoituksen Yö.
Lappeenrannasta on kotoisin myös pari raskaamman rockin suomalaista tähtinimeä, Kotiteollisuus ja Mokoma.
Opiskelukaupunki
Lappeenrannassa suorittaa peruskoulun tai lukion jälkeisiä opintojaan noin 11000 opiskelijaa. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa opiskelee noin 5000, Etelä-Karjalan Ammattikorkeakoulussa 2700, ammattiopistossa 3000, aikuisopistossa 250 ja maasotakoulussa 1300 opiskelijaa. Osa ammattikorkeakoulun ja ammattiopiston opiskelijoista suorittaa opintojaan Imatralla. Lappeenrannassa toimivat myös kansalaisopisto, työväenopisto ja musiikkiopisto. Opiskella voi myös avoimen korkeakoulun tai avoimen ammattikorkeakoulun kursseilla.
Opiskelija-asuntoja Lappeenrannassa on suhteellisesti eniten Suomessa. Opiskelija-asuntoja vuokraa [http://www.loas.fi LOAS].
Hallinto
Lappeenrannan kaupunginjohtaja on Seppo Miettinen. Kunnanvaltuustossa vuoden 2004 vaalien jälkeen paikkajako puolueittain on:
- Suomen sosialidemokraattinen puolue 18
- Kansallinen Kokoomus 11
- Suomen Keskusta 10
- Sitoutumaton kansalaisliike MYÖ - yhteislista 7
- Kristillisdemokraatit 2
- Vihreä liitto 2
- Vasemmistoliitto 1
Tunnettuja lappeenrantalaisia
- Kotiteollisuus (rockyhtye), Hanna Pakarinen (poplaulaja).
- Mokoma (thrash metal yhtye), Arvi Lind (uutisankkuri)
- Arto Bryggare (aitajuoksija, kansanedustaja), Juha Tiainen (moukarinheittäjä)
- Heikki Hietamies (kirjailija, toimittaja)
Katso myös
- Saimaan kanava
- Lappeenrannan linnoitus
Aiheesta muualla
- [http://www.lappeenranta.fi/museot/verkkonayttelyt/lpr_historia/index.html Etelä-Karjalan museon verkkonäyttely]
- [http://www.lappeenranta.fi/linnoitus/index.html Lappeenrannan linnoituksen historiaa]
- [http://www.lappeenranta.fi/ Lappeenrannan kaupunki]
- [http://www.lut.fi/ Lappeenrannan teknillinen yliopisto]
Luokka:Karjala Luokka:Lappeenranta
Mikkeli
Mikkeli (ruotsinkielinen nimi: Sankt Michel) on Suomen kaupunki joka sijaitsee Etelä-Savon maakunnassa, Itä-Suomen läänissä. Mikkeli on Itä-Suomen läänin pääkaupunki.
Kaupungissa asui vuoden 2004 alussa 46 511 ihmistä ja sen pinta-ala on 1622,1 km², josta 303,6 km² on vesistöjä. Järviä ja lampia kaupungissa on noin 700. Väestötiheys on 35,3 asukasta/km². Keskustaajaman ja siihen välittömästi liittyvien Rantakylän ja Moisio-Tuukkalan alueiden ulkopuolella tiheämmin asuttuja alueita ovat Anttolan entinen kuntakeskus ja Otavan taajama.
Mikkelin keskusta on Saimaan Savilahden rannalla. Kaupungin itäosien järvet kuuluvat Vuoksen vesistöön. Lännessä kaupunki tavoittaa Kymijoen vesistöön kuuluvan Puulan.
Historiaa
Vanhimmat kirjalliset maininnat nykyisen Mikkelin seudun asutuksesta ovat vuodelta 1323 Pähkinäsaaren rauhansopimuksesta, jolla Savilahden pogosta (kirkkopitäjä) siirtyi Novgorodin hallinnasta Ruotsille. Nimen Mikkeli paikkakunta on saanut ylienkeli Mikaelin mukaan viimeistään 1500-luvun alussa.
Nuijasodassa surmattiin 23. tammikuuta 1597 yli 200 talonpoikaiskapinallista nuijamiestä Mikkelissä Kenkäveron pappilassa.
Kustaa III:n Venäjän sodassa 1788–1790 käytiin 13. kesäkuuta 1789 muutamia kilometrejä Mikkelin kirkonkylästä etelään Porrassalmella taistelu, jossa ruotsalaiset (suomalaiset) saivat torjuntavoiton ylivoimaisista venäläisistä.
Mikkeli sai kaupunginoikeudet 1838. Vuonna 1831 perustetun Mikkelin läänin lääninhallitus siirtyi Heinolasta Mikkeliin 1843.
Sisällissodassa 1918 Mikkelistä tuli yksi paikkakunnista, joilta valkoisten toimintaa johdettiin. Talvi- ja jatkosodan aikana 1939-40 ja 1941-44 Suomen armeijan päämaja oli sijoitettu Mikkeliin ja sodanjohto istui Mikkelin keskuskansakoulussa. Nykyisin tämä vanha v. 1902 rakennettu koulurakennus on nimetty Päämajakouluksi ja sen tiloissa toimii Päämajamuseo jossa on mm. marsalkka Mannerheimin museoitu työhuone. Päämajakaupunkina toimimisen muistoksi Mikkelin vaakunassa on kaksi ristikkäistä marsalkansauvaa sekä Vapaudenristi nauhoineen.
9. elokuuta 1986 Mikkelin torin laidalla räjähti poliisin piiritystilanteessa auto, jolla edellisenä päivänä pankinkonttorin Helsingin Jakomäessä ryöstänyt mies oli paennut. Räjähdyksessä saivat surmansa pankkiryöstäjä ja yksi tämän kolmesta panttivangista.
Lääniuudistuksessa 1997 Mikkelistä tuli Itä-Suomen läänin pääkaupunki. Vuoden 2001 alussa Mikkeliin liitettiin kaupunkia ympäröinyt Mikkelin maalaiskunta ja Anttolan kunta.
Koulutus
Mikkelissä on 28 peruskoulua, joissa on yhteensä 5070 oppilasta. Lukioita Mikkelissä on kaksi: Mikkelin Lyseon lukio ja Mikkelin Yhteiskoulun lukio. Mikkelin Lyseon lukiolla toimii myös iltalinja ja lisäksi Otavan Opisto antaa lukio-opetusta etänä. Mikael-koulussa tarjotaan opetusta kuulovammaisille esi-, perus- ja lukioasteella.
Korkeakouluopetusta Mikkelissä antavat Mikkelin ammattikorkeakoulu ja Helsingin kauppakorkeakoulu.
Ystävyyskaupungit
- Borås (Ruotsi)
- Molde (Norja)
- Vejle (Tanska)
- Békéscsaba (Unkari)
- Luga (Venäjä)
Kylät
Mikkeliin (pl. Anttola) kuuluu seuraavia kyliä: Alamaa, Anianniemi, Asila, Haahkala, Haapataipale, Harjujärvi, Harjumaa, Haukkakorhola, Heinälahti, Helppanala, Hiirola, Hyyrylä, Häyrylä, Ihastjärvi, Kaipiala, Karstula, Kirkonkylä, Korpijärvi, Koskentaipale, Kovala, Kyyhkylänniemi, Laitiala, Laurikkala, Liukkola, Marjoniemi, Moisio, Norola, Närvälä, Olkkolanniemi, Pajula, Parantala, Parkkila, Pekkola, Puttola, Rahula, Rantakylä, Rieppola, Riittilä, Rämälä, Sairila, Salmenkylä, Savonlahti, Seppälä, Soikkala, Suonsaari, Taipale, Tikkala, Tuukkala, Vanhala, Vanhamäki, Vatila, Vehmaskylä, Viljakkala, Visulahti, Vuolinko, Väänälä, Väärälä
Tunnettuja mikkeliläisiä
- Antti Hackzell, Suomen toistaiseksi lyhytkestoisimman hallituksen pääministeri
- Aake Kalliala, näyttelijä
- Heikki Kinnunen, näyttelijä
- Harri Kirvesniemi, hiihtäjä
- Erkki Liikanen, Suomen Pankin pääjohtaja, entinen Euroopan komission jäsen
- Olli Rehn, Euroopan komission jäsen
- Jussi Jääskeläinen, jalkapalloilija
Tilapäisempää näkyvyyttä kaupungille ovat tuoneet "Miljonääri-Jussi" Ville Loponen ja Suomen Robinsonissa kilpaillut Mappela Lehtonen.
Linkkejä
- [http://www.mikkeli.fi/ Mikkelin kaupungin kotisivu]
- [http://194.111.49.7/opetus/paamajakoulu/ Päämajakoulu]
Luokka:Mikkeli
Luokka:Suomen kaupungit
luokka:Savo
Varkaus (kaupunki):Varkaus voi tarkoittaa myös laitonta toisen omaisuuden ottamista: Varkaus (oikeustiede)
Varkaus on Suomen kaupunki joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunnassa, Itä-Suomen läänissä. Kaupungissa asuu 24731 ihmistä ja sen pinta-ala on 524,96 km² josta 139,27 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 47,11 asukasta/km². Varkauteen liittyi 1. tammikuuta 2005 Kangaslammen kunta.
Varkaus on vanha teollisuuskaupunki, siellä sijaitsevat Stora Enson (aiemmin Ahlströmin) Varkauden tehtaat. Kaupungissa ilmestyy paikallislehti, [http://www.warkaudenlehti.fi/ Warkauden Lehti].
Historia
Ensimmäinen kirjallinen maininta löytyy vuodelta 1323 Pähkinäsaaren rauhankirjasta, jossa yhtenä rajamerkkinä mainitaan Sithin (nykyinen Siitinselkä) rannalla sijaitseva lappalaisten talvikylä. Vakituista asutusta alueelle alkoi syntyä 1400- luvulla Savonlinnan valmistumisen aikoihin ja seuraavan vuosisadan vaihteen seutuvilla perustettiin Varkauteen kruunun kalastamo. Varkaus oli lähellä saada kaupunkioikeudet jo 1700 -luvulla, mutta ne saikin Kuopio.
Vuonna 1792 kuninkaallisella asetuksella Varkauteen perustettiin laivastotukikohta johon sijoittui ”Kuninkaallisen armeijan laivaston meritykistörykmentin vapaaehtoiskomppania”. Tästä syystä Varkautta kutsuttiin Laivalinnaksi. Laivalinna oli toiminnassa Suomen sotaan asti jolloin Venäjä valtasi koko Suomen alueen. Kaupungissa on yhä Laivalinnankatu.
Varkaudesta tuli kauppala 1929 ja kaupunki 1962.
Linkkejä
- [http://www.varkaus.fi Varkauden kaupungin kotisivu]
luokka:Savo
Luokka:Suomen kaupungit
KiteeKitee on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Karjalan maakunnassa, Itä-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 9877 (31.12.2004) ihmistä ja sen pinta-ala on 1 141,39 km², josta 276,87 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 11,761 asukasta/km².
Kitee on perustettu vuonna 1631 ja siitä tuli kaupunki vuonna 1992.
Kylät
Haapasalo, Haarajärvi, Hammaskallio, Jaakkima, Juurikkajärvi, Kangasjärvi, Kantosyrjä, Kiteenkylä, Kiteenlahti, Kontiola, Kunonniemi, Lahdenkylä, Leinovaara, Loukunvaara, Misola, Muljula, Niinikumpu, Närsäkkälä, Piimäjärvi, Potoskavaara, Puhos, Puhossalo, Päätye, Riihijärvi, Rokkala, Ruppovaara, Satulavaara, Suoparsaari, Suorlahti, Särkijärvi, Säynejärvi, Taipale, Varmoniemi
Järviä
Ätäskö,Kiteenjärvi,Karjalan pyhäjärvi.
Muuta
Kaupungin suurimmat teollisuusyritykset ovat Stora Enso Timber Oy (saha), Havukainen Oy (huonekalutehdas) ja Rudus Murskaus (kivimurskaamo).
Kitee on kuuluisa pesäpallokaupunki, sen joukkue Kipa eli Kiteen Pallo on voittanut kolme suomen mestaruutta, viimeksi 2005
Kitee on myös kuuluisan metal-yhtye Nightwishin kotikaupunki.
[http://www.kitee.fi Kiteen kotisivut]
[http://www.nightwish.com Nightwishin kotisivut]
Luokka:Suomen kaupungit
PielisjokiPielisjoki on Suomen kuudenneksi vuolain virta ja suurin Saimaaseen virtaava joki. Se yhdistää kaksi Pohjois-Karjalan suurinta järveä, Vuoksen vesistöön kuuluvan Pielisen ja Pyhäselän. Pielisjokea pitkin nousee laivareitti Joensuusta Pieliselle.
Pielisjoki syntyi Uimaharjun murtuessa Pielisen vesimassojen painosta ja maannousemisen seurauksena. Pielisjoen rannat ovat kauneimmillaan yläjuoksulla Enosta Uimaharjuun. Erityisen kaunis on Paukkajanvirran seutu.
Pielisjoen katkaisevat Kaltimon ja Kuurnan voimalaitokset. Kummankin voimalaitoksen kohdalla on myös kanava. Kaltimon sulku on nousukorkeudeltaan Suomen suurin.
Venäjän federaation rajalta alkavan Koitajoen ja siihen yhtyvän Koitereen vedet ovat virranneet Pielisjoen uomaan mannerjään perääntymisestä saakka.
Luokka:Suomen joet
Luokka:Joensuu
Kallavesi
Kallavesi on Pohjois-Savon suurin järvi Kuopiossa ja Siilinjärvellä. Sen pinta-ala on 505 neliökilometriä. Kallavesi muodostaa muiden samassa tasossa olevien järvialtaiden kanssa 898 neliökilometrin laajuisen Ison-Kallan. Järviallas kuuluu Vuoksen vesistöön ja sen keskimääräinen korkeus merenpinnasta on 82 metriä, sen keskisyvyys on 8,9 metriä ja syvin kohta on 90 metriä.
Kallavedeltä lähtee vesi- ja veneilyreittejä pohjoiseen Iisalmeen, Vieremälle ja Kiuruvedelle, koilliseen Siilinjärvelle, Juankoskelle ja Nilsiään, kaakkoon Heinävedelle ja edelleen Savonlinnaan sekä etelään syväväylä Leppävirralle, Varkauteen ja Savonlinnaan. Huomattavaa kaupallista liikennettä Kallaveden kautta kulkee Siilinjärveltä (kaivosteollisuus) sekä Iisalmesta (puunjalostusteollisuus) edelleen Varkauteen ja Suur-Saimaalle sekä Saimaan kanavalle asti.
Saimaan kanava
Matkailuelinkeinon kannalta Kallavesi on tärkeä vesistöalue. Kuopiosta lähtevät kaupalliset risteilyalukset kuljettavat kesäaikaan turisteja sekä lyhyillä saaristoristeilyillä että reittiliikenteessä Kuopio - Heinävesi - Savonlinna välillä. Kallavesi muodostaa muiden läheisten järvialtaiden kanssa myös erittäin merkittävän kesämökki- ja virkistyskalastusalueen.
Linkkejä
- [http://www.kuopio.fi Kuopio]
- [http://www.vanuvuori.fi/tilausristeilyt.htm Koivumäen Kartano]
- [http://www.koskilaiva.com Koski-Laiva Oy]
- [http://www.kuopionrollristeilyt.fi Kuopion Roll Risteilyt Oy]
- [http://wwwi.ymparisto.fi/psavo/luonto/satamat/kallaves/ Kallaveden veneilyreitin retkisatamat]
Luokka:Kuopio
Luokka:Savo
Luokka:Suomen järvet
Heinäveden reittiHeinäveden reittiä sanotaan Suomen kauneimmaksi vesireitiksi. Se yhdistää Kallaveden Saimaan Haukiveteen. Siihen kuuluu 7 kanavaa:
- Karvion kanava
- Vääräkosken avokanava
- Pilpan kanava
- Vihovuonteen kanava
- Kerman kanava
Aiheesta muualla
- [http://www.savonlinna.fi/museo/opas/heinaveden%20reitti.htm Heinäveden reitti]
Vuoksi
:Vuoksi tarkoittaa myös vuorovesi-ilmiössä nousuveden aikaa eli luoteen vastakohtaa.
Vuoksi on Saimaasta Suomesta alkava Vuoksen vesistön laskujoki Laatokkaan, pituus 150 kilometriä, josta Suomen puolella 15 km. Vuoksi laskee Laatokkaan kahdesta sivuhaarasta.
Suomi omistaa Vuoksessa Imatran ja Tainionkosken vesivoimalat.
Luokka:Imatra
Luokka:Karjalankannas
Luokka:Suomen joet
Laatokka
Laatokka muinainen Nevajärvi, ruotsiksi Ladoga, venäjäksi Ladožskoje ozero, Karjalan kannaksen Suomenlahdesta erottama Euroopan suurin järvi.
Järven pinta-ala on 17700 km², syvin kohta on 225 metriä ja keskisyvyys 52 metriä. Se on vain 4m merenpinnan yläpuolella. Laatokassa on yli 500 saarta. Järvestä lähtee Neva-joki, joka laskee Suomenlahteen.
Laatokassa elää yli 40 luonnonvaraista kalalajia ja uhanalainen laatokannorppa.
Valamon luostari perustettiin 900-luvulla Laatokassa olevaan Valamon saareen. Myös Konevitsan saarella on ortodoksinen luostari.
Leningradin piirityksen aikana Laatokka oli ainoa ulospääsyreitti kaupungista. Tarvikkeita kuljettiin talvella kaupunkiin jäätä pitkin, kesällä veneillä.
Luokka:Karjala
Luokka:Karjalan tasavalta
Luokka:Karjalankannas
Luokka:Venäjän järvet
ko:라도가 호
ja:ラドガ湖
Neva (joki)
Neva (venäjäksi Нeвa) on Laatokan laskujoki Suomenlahteen. Se halkoo Inkeriä. Pietarin kaupunki on perustettu sen suistoon. Nevan suulta aukeaa Nevan-estuaari, joka pitää sisällään Viipurinlahdelta itään sijoittuvat merialueet.
Vuonna 1916 Grigori Rasputin hukutettiin kyseiseen jokeen.
Neva on myös suotyyppi, josta joki oletettavasti on saanut nimensä.
Luokka:Venäjän joet
ko:네바 강
Saimaan kanavaSaimaan kanava on Saimaan vesistöalueen Viipurin kautta Suomenlahteen yhdistävä vesistöreitti. Saimaan kanavan Suomen puoleisen osan pituus on 23,3 km, Venäjän puoleisen 19,6 km ja kokonaispituus 43 km; kanavan Suomen puoleinen osa kuuluu kokonaisuudessaan Lappeenrannan alueeseen. Kokonaisputous Saimaalta Suomenlahdelle on keskimäärin 75,7 m ja se on porrastettu kahdeksalla sululla, joiden putouskorkeudet vaihtelevat 5,5 metristä 12,7 metriin. Kanavan ylitse johtaa seitsemän avattavaa ja kuusi kiinteää siltaa.
Historia
Kanavayhteyttä Saimaan järvialueen ja meren välille oli yritetty saada jo 1500-luvun alussa ja uudelleen 1600-luvun alussa, mutta nämä yritykset eivät johtaneet tulokseen. Ajatus jäi kuitenkin elämään, mutta vasta kun ns. Vanha Suomi v. 1812 liitettiin muun Suomen yhteyteen, olivat sekä valtiolliset että taloudelliset olot hankkeelle suotuisat. Kanavakysymys nousikin tällöin voimakkaasti esille. Useat taloudelliset ja tekniset selvitykset komitea- ja asiantuntijavaiheineen sekä voimakkaat kannanotot kanavan rakentamisen puolesta ja vastaan löivät tuolloin leimansa asian käsittelyyn.
Monet tunnetut aikalaiset edistivät toiminnallaan tämän suurtyön aloittamista. Mm. kansallinen herättäjämme J.V. Snellman näki kanavan rakentamisen tärkeäksi ja julkaisi Saimaa-lehdessään laajoja kirjoituksia, jotka käsittelivät tulevan Saimaan kanavan merkitystä Itä-Suomen taloudellisen hyvinvoinnin edistäjänä.
Ensimmäisen 28 sulkukammiota sisältäneen Saimaan kanavan rakentaminen alkoi toukokuussa 1845, ja se vihittiin käyttönsä 7. syyskuuta 1856. Saimaan kanava ylitti siihen kohdistetut odotukset ja se muodostui Itä-Suomen talouden elvyttäjäksi, jota varten se oli rakennettukin. Taloudellisesti kanava oli varsin kannattava yritys. Sen laskettiin maksaneen itsensä vajaassa 25 vuodessa ja vaikka kanavataksoja laskettiinkin, oli vuotuinen ylijäämä huomattava.
Kanavan toinen rakentaminen oli ollut käynnissä, mutta työt keskeytyivät kun Talvisota syttyi. Jatkosodan aikana kanava oli käytössä vuodesta 1942 aina kesään 1944 asti. Uusi valtakunnanraja katkaisi Saimaan kanavan siten, että puolet siitä jäi Neuvostoliiton puolelle. Heti sodan jälkeen aloitettiin Neuvostoliiton kanssa neuvottelut kauttakulusta kanavassa. Kanavan kolmas rakentaminen pääsi alkamaan kuitenkin vasta vuonna 1963. Kanavaa oli laajennettava laivakokojen suurentumisen takia, ja nykyisin käytössä olevan kanava vihittiin käyttöön 5. elokuuta 1968. Nykyisen sopimuksen mukaan kanavan Venäjän puoleisen alueen vuokra-aika päättyy 26. elokuuta 2013.
Kanavan sulut
Uuden Saimaan kanavan sulut ovat Suomenlahdelta tultaessa (putouskorkeus):
- Brusnitchnoe (Juustila) (10,0 m)
- Iskrovka (Särkijärvi) (11,4 m)
- Cvetotchnoe (Rättijärvi) (5,5 m)
- Ilistoe (Lietjärvi) (10,2 m)
- Pälli (11,7 m)
- Soskua (8,3 m)
- Mustola (7,2 m)
- Mälkiä (12,4 m)
Käyttäjät
Venäjän puoleista osaa Saimaan kanavasta saavat käyttää venäläiset alukset ja muut suomalaiset alukset paitsi sota-alukset. Ulkomaisten rahti ja huvialusten liikennöinti on myös sallittua. Matkustajia saavat siellä kuljettaa vain suomalaiset ja venäläiset alukset sekä ulkomaiset huvialukset. Sotilaallisen materiaalin kuljettaminen on sallittua vain venäläisille aluksille.
Purjeveneet saavat kulkea Saimaan kanavassa vain purjeet koottuina joko konevoimalla tai hinauksessa.
Katso myös
- Saimax
Aiheesta muualla
- [http://www.lappeenranta.fi/?deptid=13198 Saimaan kanava (Lappeenrannan satamalaitos)]
- [http://www.fma.fi/vapaa_aikaan/kanavat/saimaa.php Saimaan kanava (Merenkulkulaitos)]
Luokka:Saimaa
Luokka:Lappeenranta
Luokka:Viipuri
Luokka:Kanavat
Viipuri
Viipuri (ven. Вы́борг, Vyborg, ruots. Viborg) on kaupunki Neuvostoliitolle luovutetulla alueella, Venäjällä, Suomenlahden rannikolla, Kannaksella. Viipurin pääkatu on Lenina prospekt, entiseltä nimeltään Torkkelinkatu.
Historia
Viipurin perusti traditionaalisen näkemyksen mukaisesti Torkkeli Knuutinpoika vuonna 1293 Ruotsin suomalaisten ja karjalaisten asuttamille alueille kohdistuneen ja valtakunnan alueita itään laajentavan kolmannen ristiretken aikana. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 kaupungista tuli virallisesti Ruotsin valtakunnan osa. Suuren pohjan sodan (isovihan) jälkeen vuoden 1721 Uudenkaupungin rauhassa Venäjä sai Viipurin Ruotsilta ja se liitettiin Tsaarin Venäjään. Venäjän vallattua lopun Suomen, nk. Uuden Suomen, Ruotsilta Suomen sodassa 1808, koko Vanha Suomi ja sen osana Viipuri liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812. Vuonna 1812 Viipurin asukkaista 44% oli suomenkielisiä, 14% ruotsinkielisiä ja 12% saksalaisia ja loput venäläisiä. Siviilielämässä saksalaisilla oli määräävin asema. [http://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/viipuri/viipurihist.htm]
Vuonna 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi. Viipuri oli Suomen sisällissodassa ensin punaisten puolella, kunnes valkoiset valloittivat sen 29. huhtikuuta 1918. Ennen talvisotaa Viipuri oli Suomen toiseksi suurin kaupunki (80 000 asukasta) ja Helsingin ohella kansainvälisin. Se oli myös Viipurin läänin hallintokaupunki.
Talvisodassa kaupunki vaurioitui pahoin, mutta Puna-armeija ei saanut sitä vallattua. Moskovan rauhansopimuksessa se kuitenkin jäi muun luovutetun Karjalan alueen kanssa Neuvostoliitolle. Jatkosodassa Suomi valtasi Viipurin takaisin 1941 ja kunnosti pahoin tuhotun kaupungin huomattavan nopeassa ajassa jälleen asuinkelpoiseksi. Kaupunki menetettiin jälleen 20. kesäkuuta 1944. Jatkosodan jälkeen Viipuri jäi Neuvostoliitolle, joka asutti sen omilla asukkaillaan.
Nykytila
Nykyään Viipuri on suosittu turistikohde suomalaisten keskuudessa ja sinne pääsee helposti linja-autolla tai Saimaan kanavaa pitkin. Kaupungissa asuu 78 800 (2004) asukasta. Kaupungissa on vanhoja suomalaisia rakennuksia, jotka ovat luhistumispisteessä tai rapistuvat kuten Alvar Aallon suunnittelema kirjasto. Kaupungin luonteeseen on vaikuttanut sen sijainti rajan lähellä - asukkaina on enimmäkseen rajavirkailijoita ja teollisuuden palveluksessa työskenteleviä. Teollisuuslaitoksia Viipurissa toimiikin yli 20.
Varsinkin kauppatorin ja -hallin eteen pysähtyneitä linja-autojen turisteja on takavuosina ryöstetty ja huijattu, ja mm. passeja on ryöstön jälkeen myyty takaisin omistajilleen. Sen seurauksena suomalaisturistien määrä on vähentynyt (tilanne kesällä 2005), vaikka alue on puhdistettu rikollisista.
Viipurissa on vuoden 2005 aikana avattu sushi-ravintola, hypermarket Karusel, ja pitkään työn alla ollut ns. Lallukan talon remontti on saatu loppusuoralle. Katuverkostoa on myös uusittu.
Nähtävyyksiä
Viipurin keskeisin nähtävyys on 1200-luvun lopulta peräisin oleva Viipurin linna. Kaupunkia on myös ainoana suomalaisena kaupunkina ympäröinyt kaupunginmuuri, joka purettiin 1800-luvulla. Muurista on jäänteenä Keskiajan lopulta peräisin oleva ns. Raatitorni ja hiukan myöhempää perua oleva Pyöreä torni eli Pässinlinna, joka on ollut ravintolakäytössä jo vuodesta 1923. Torkkeli Knuutinpojan torilla sijaitseva Viipurin raatihuone on nykyään asumiskäytössä. Viipurin 700-vuotisjuhliin vuonna 1993 entisöitiin Torkkeli Knuutinpojan patsas, joka sijoitettiin alkuperäiselle paikalleen kaupunginmuseon eteen. Torilla sijaitsee myös vanha päävartiorakennus sekä Weckrothin kauppiassuvun nykyään autiona oleva asuintalo. Talon ostaneen rakennusfirman on määrä entisöidä rakennus vuoteen 2008 mennessä.
Viipurissa on säilynyt yli 200 suomalaista julkista ja asuinrakennusta. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä on Monrepos'n puisto, jota on 2000-luvulla hieman kunnostettu suomalaisten aloitteesta.
Linkkejä
- [http://www.vyborg.ru Viipurin kaupungin kotisivut] Virallinen sivusto
- [http://www.viipurikeskus.fi Viipuri-keskuksen sivut]
- [http://www.viipuri.net Wiipuri-Yhdistys ry:n sivut]
- [http://www.vanhaviipuri.com www.vanhaviipuri.com] - sisältää kuvia
Luokka:Karjalankannas
Luokka:Viipuri
Luokka:Leningradin alueen kaupungit
Luokka:Suomen entiset kunnat
ko:비보르크
Kanava
Kanava on keinotekoinen vesitie.
Kanavan avulla saadaan vesi ja -liikenne kulkemaan kannaksen poikki, samassa tasossa, tai ylhäältä alas ja alhaalta ylös päin. Korkeuserot hoidetaan sulutuksen porttien avulla.
Kanavan liikennöintiä hoitavat kanavamestarin ohella liikennevalo-opasteet.
Tunnettuja kanavia
Suomalaisia
- | | |
