:: wikimiki.org ::
| Salomonsaaret |
Salomonsaaret
Salomonsaaret on saaristovaltio Tyynessä valtameressä, Papua-Uuden-Guinean itäpuolella. Se on osa Brittiläistä kansainyhteisöä. Se koostuu yli 990 saaresta, joiden yhteispinta-ala on yli 28 000 neliökilometriä.
Historia
Yhdistynyt kuningaskunta teki Salomonsaarista protektoraattinsa 1890-luvulla. Toisen maailmansodan aikana saarilla käytiin ankaria taisteluja. Saaret saivat itsehallinnon 1976 ja itsenäisyyden 7. heinäkuuta 1978.
Saarilla puhkesi sisällissota vuonna 1999. Hallitus ei kyennyt pysäyttämään eri ryhmien välisiä taisteluja, osin siksi, että poliisi- ja turvallisuushenkilökunnan jäsenet olivat usein jonkin kilpailevan ryhmittymän kannalla. Heinäkuussa 2003 saarten kenraalikuvernööri teki virallisen avunpyynnön ulkomaille. Kansainvälinen 2 200-henkinen turvallisuusjoukko-osasto saapuikin paikalle elokuussa 2003 Australian ja Uuden-Seelannin johtamana. Näiden lisäksi operaatioon osallistui joukkoja 20 Tyynenmeren maasta.
Politiikka
Salomonsaaret on parlamentaarinen demokratia, joka kuuluu Brittiläiseen kansainyhteisöön. Valtionpäämies on Britannian monarkki, paikallisesti häntä edustaa viiden vuoden välein valittava kenraalikuvernööri. Maalla on yksikamarinen parlamentti, jossa on 50 edustajaa. He toimivat edustajina neljän vuoden kauden. Parlamentti voi kuitenkin äänestää itsensä hajotettavaksi kesken kauden. Parlamentti valitsee pääministerin, joka nimittää muun hallituksen.
Provinssit
Salomonsaaret jakautuu yhdeksään provinssiin ja yhteen pääkaupunkialueeseen (merkitty tähdellä):
- Central
- Choiseul (Lauru)
- Guadalcanal
- Honiara
-
- Isabel
- Makira
- Malaita
- Rennell ja Bellona
- Temotu
- Western
Maantiede
Salomonsaaret on laaja saaristovaltio Papua-Uuden-Guinean itäpuolella, joka koostuu yli 990 saaresta. Läntisimmän ja itäisimmän saaren välimatka on noin 1 500 km. Erityisesti Santa Cruz-saaret (Vanuatun pohjoispuolella) ovat erillään muista, yli 200 km päässä. Suuremmilla saarilla on erinäisiä tulivuoria, joista osa on aktiivisia. Monet pienemmistä saarista ovat itse asiassa hiekan ja palmupuiden peittämiä atolleja.
atolleja
Talous
Suurin osa väestöstä elää maatalouden, kalastuksen tai metsänkasvatuksen varassa. Useimmat valmistuotteet ja öljy tuodaan maahan ulkomailta. Saarilla on mineraaliesiintymiä, mm. lyijyä, sinkkiä, nikkeliä ja kultaa. Saarten puuteollisuus kärsi Kaakkois-Aasian talousongelmista 1998. Talous palasi kuitenkin likimain aiemmalle tasolle jo 1999 kullan hinnannousun avittamana.
Väestöjakauma
Valtaosa saarten väestöstä on melanesialaisia (93 %). Muut merkittävät väestöryhmät ovat polynesialaiset (4 %), mikronesialaiset (1,5 %), eurooppalaiset (0,8 %) ja kiinalaiset (0,3 %).
Väestöstä suurin osa on kristittyjä, anglikaaneja on 45 %, katolisia 18 %, metodisteja tai presbytaareja 12 %, baptisteja 9 %, adventisteja 7 % ja muita protestantteja 5 %. Alkuperäisuskontoihin uskoo noin 4 % väestöstä.
Kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- kulta
- bauksiitti
- fosfaatti
- lyijy
- sinkki
- nikkeli
- puu
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- kopra
- kala
- puutavara
Luokka:Salomonsaaret
ms:Kepulauan Solomon
zh-min-nan:Solomon Kûn-tó
ko:솔로몬 제도
ja:ソロモン諸島
simple:Solomon Islands
th:หมู่เกาะโซโลมอน
MottoMotto on ryhmän tai järjestön tavoitteita tai tarkoitusta kuvaava lause. Monilla valtioilla, yliopistoilla ynnä muilla organisaatioilla on oma mottonsa.
Suomessa mottoja ei kuitenkaan juurikaan ole harrastettu, eikä esimerkiksi kansallista mottoa ole. Säännön vahvistavana poikkeuksena on Turun yliopiston motto, "Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle".
Vuonna 1936 komitea ehdotti moton "Vapaa vankka vakaa" lisäämistä Suomen vaakunan yhteyteen. Esitystä ei kuitenkaan hyväksytty.
Katso myös
Luettelo valtioiden motoista
Luokka:Kielitiede
ja:モットー
Englannin kieli
Englannin kieli on maailman kolmanneksi tai neljänneksi puhutuin kieli kiinan ja mahdollisesti espanjan ja hindin jälkeen natiivipuhujien määrällä mitattuna. Äidinkielenään sitä puhuu noin 380 miljoonaa ihmistä. Kaiken kaikkiaan englantia osaa hyvin tai kohtuullisesti vähintään 600 miljoonaa puhujaa, ja arviolta 2 miljardia ihmistä (eli noin kolmannes maapallon väestöstä) osaa kieltä ainakin jonkin verran.
Englanti on viime vuosikymmeninä ollut maailman johtavan kielen asemassa: Se on nyt levinnein ja käytetyin kieli mm. kansainvälisessä kaupassa, politiikassa ja tieteessä. Siitä on tullut nykyajan lingua franca eli maailmankieli. Sen asemaa maailman johtavana kielenä on myös kritisoitu, mm. siitä, että siinä on selvästi vaikeampi oikeinkirjoitus kuin useimmissa muissa kirjoitetuissa kielissä.
Englannin kielen merkitys on kasvanut erityisesti 2. maailmansodan jälkeen, lähinnä Yhdysvaltojen ja sen maailmanpoliittisen ja taloudellisen aseman vaikutuksesta.
Kieli kuuluu indo-eurooppalaisen kielikunnan germaaniseen kieliryhmään, mutta sisältää suuren määrän lainasanoja ranskasta ja latinasta. Tässä mielessä kieli on siis eräänlainen germaanisten ja latinalaisten kielten sekoitus, mikä saattaa myöskin omalta osaltaan selittää kielen laajenemista maailmankieleksi.
Englanti on virallinen tai puhutuin kieli mm. seuraavissa valtioissa:
- Australia
- Bahama
- Etelä-Afrikka
- Filippiinit
- Intia (lähinnä hallinnon, ei käytännön kieli)
- Irlanti
- Jamaika
- Kanada
- Malta
- Uusi-Seelanti
- Yhdistynyt kuningaskunta (Iso-Britannia)
- Yhdysvallat
Kielioppi
Englanti on isoloiva kieli, vaikka se on kehittynyt fleksiota käyttävästä muinaisenglannista. Sanajärjestys (subjekti-verbi-objekti) on siksi kieliopillistunut.
Lähes kaikki persoonamuodot ovat hävinneet säännöllisistä verbeistä, lukuun ottamatta yksikön kolmannen persoonan -(e)s-päätettä, esim. goes 'menee'. Aikamuotoja on viisi; futuuri, preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti. Näistä futuuri, perfekti ja pluskvamperfekti muodostetaan apuverbeillä, imperfekti taas päätteellä -ed.
Englannissa ei ole nominien sijamuotoja. Joskus omistuskliitti -'s luokitellaan genetiiviksi, mutta se ei käyttäydy genetiivin tavoin. Kieliopillisia lukuja on kaksi: yksikkö ja monikko.
Epäsäännöllisiä verbejä ja monikkoja on paljon. Usein vaihtelut perustuvat vokaalinvaihdoksiin, esim. ablauttiin (esim. swim, swam, swum) tai umlauttiin (esim. man, men). Osa epäsäännöllisistä verbeistä on taipumattomia muotoja (esim. cut).
Äänteet
Seuraavasta taulukosta käyvät ilmi englannin kielen äänteet.
Kuten taulukosta käy ilmi, englannin kielessä on kohtalainen määrä hankausäänteitä. Niistä sibilantit ovat aina labialisoituneet (äännetään pyörein huulin). Hankalimpia äänteitä ovat dentaalit, joiden lausuminen on vaikeaa suurelle osalle englantia vieraana kielenä opiskelevista. Kontrasti soinnillisten ja soinnittomien hankausäänteiden välillä on olemassa, mutta niiden kesken esiintyy myös allofoniaa: esimerkiksi /z/ on allofoni /s/:lle sanassa president, mutta erillinen foneemi sanassa haze "sumu" (vrt. hays "heinät").
Englannissa ei ole tremulantteja eli r-äännettä, muutamia murteita lukuun ottamatta, vaan r on velarisoitunut ja labialisoitunut. Yläluokan brittienglannista r on hävinnyt lähes kokonaan, jättäen vain foneettisia jälkiä ympäröiviin vokaaleihin. Siellä, missä se ei ole hävinnyt, se esiintyy yleensä täryttömänä puolivokaalina. Pohjois-Amerikassa r on muuttunut retrofleksi-puolivokaaliksi tai lisännyt r-värinää läheisyydessään esiintyviin vokaaleihin. Skottienglannissa r on yksitäryinen tremulantti. Britannian murteissa eli brittienglannissa r:n ääntäminen vaihtelee paljonkin; esim. Orkneyn alueen englannissa se on uvulaarinen kuten ranskassa.
Englannin kielen muiden konsonanttien perusmuodot ovat suomenkielisille tuttuja. Kontrasti soinnillisten (b, d, g) ja soinnittomien (p, t, k) klusiilien välillä on suurempi kuin suomessa. Lisäksi sanan alussa soinnittomat klusiilit aspiroituvat, eli ne äännetään suuremmalla voimalla siten, että konsonantin jälkeen sointi palaa vasta pienen hetken päästä.
ranskassa
Vokaaleja on moniin muihin kieliin verrattuna varsin paljon. Murteiden välillä esiintyy lisäksi suuria vokaalinvaihteluita.
Brittiläisessä standardienglannissa (ns. Oxford English) pitkien ja lyhyiden vokaalien ero ei ole foneettinen. Kontrasti on sen sijaan tiukkojen ja höllien vokaalien välillä — näiden pituus vaihtelee allofonisesti. Höllä vokaali (esim. bit) on sentralisoitunut (lähempänä švaata) ja sen artikulointi on epätarkempaa. Tiukat vokaalit (esim. beat) lausutaan taas samalla tavalla kuin suomen pitkät vokaalit, eli selkeästi artikuloiden. Murteesta ja allofoniasta riippuu, muuttuuko pituus. Skottienglannissa pituuseroa ei ole, ja sentralisointi jää ainoaksi eroksi. Australian englannissa taas tilanne on päinvastainen: vain pituus on merkitsevä.
Erikoisuutena englannissa on puoliväljä lavea keskivokaali [ɜ], esim. standardienglannissa fur [fɜː], joka on yksi harvinaisimmista vokaaleista maailman kielissä, erityisesti jos se on roottinen kuten Amerikassa.
Kirjoitus
Englantia kirjoitetaan latinalaisella aakkostolla, ilman diakriittisiä merkkejä. Kirjoitusjärjestelmä ei ole foneettinen, vaan vain noin 85 % sanoista ääntyy säännöllisesti. Syitä tähän on monia. Perussyy on se, että normannien valloittaessa Englannin muinaisenglannin säännöllinen kirjoitusjärjestelmä tuhottiin. Englantia alkoivat kirjoittaa normannikirjurit, jotka eivät välttämättä edes osanneet koko kieltä kunnolla. Tätä perua on esim. outo kirjoitustapa queen, vrt. muinaisenglannin cwene. Toinen syy on se, että kielessä on useita lainasanoja, joiden kirjoitustapaa ole haluttu muuttaa. Esimerkiksi "Sioux Falls" lausutaan ensimmäinen sana ranskan ja toinen perusenglannin mukaan: [su: fo:ls]. Yksi syy kirjoitusjärjestelmän monimutkaisuuteen on myös se, että sääntöjä on tahallaan rikottu, jotta sanat vastaisivat paremmin oletettuja etymologioita. Esimerkiksi sana [det] 'velka' haluttiin kirjoittaa debt, jotta se muistuttaisi latinan sanaa debit. Joissain tapauksissa tällaista syytä ei ole edes ollut, esim. sanaan ptarmigan on mielivaltaisesti lisätty alkuun kirjain P kreikan pteron-sanaa imitoiden, vaikka sana on itse asiassa peräisin gaelin sanasta tarmachan.
Konsonanttien yksikirjaimiset perusmuodot kirjoitetaan pääsääntöisesti samoin kuin suomessa, poikkeuksina y [j], j, g [dʒʷ] ja r [ɹʷ]. Lisäksi kaikki sananalkuiset plosiivit ovat aspiroituneita. Kirjainyhdistelmiä ovat th joko [θ] tai [ð], ch tai tch [tʃʷ], sh [ʃʷ]. Poikkeuksia on runsaasti, ja usein ne perustuvat sanan ranskalaiseen tai muuhun ulkolaiseen alkuperään; esim. sanassa measure kirjain s merkitsee äännettä [ʒ].
Vokaalit lausutaan täysin eri tavalla kuin latinalaisessa käytännössä yleensä. Ensinnäkin jo muinaisenglannissa oli muutamia vokaalinmerkintätapoja. Koska muinausenglannnissa lyhyen vokaalin jälkeen tuli aina kaksoiskonsonantti, kirjoituksen kaksoiskonsonantit eivät muuta konsonanttia mitenkään, vaan muuttavat edeltävää vokaalia, esimerkiksi filer ääntyy [faIlər], kun taas filler ääntyy [fIlər]. Muinaisenglannin perua on myös se, että sanan lopussa oleva -e muuttaa edellistä vokaalia, esim. lit [lIt] vs. lite [lait].
Tärkeämpi syy vokaalimerkinnän muuttumiseen on se, että 1600-luvulla englannin vokaalit nousivat foneettisella asteikolla kukin yhden askeleen ylöspäin, esimerkiksi ee lausutaan [i:]. Jotkut pitkät vokaalit muuttuivat samalla diftongeiksi. Esimerkiksi englanninkielisten itsensä "pitkiksi" a-, i-, ja o-vokaaleiksi kutsumat äänteet ovat itse asiassa diftongeja: [ei], [ai] ja [ou].
Historia
Englannin kielen historiassa erotetaan yleensä kolme vaihetta:
- Muinaisenglanti (Old English) (vuodet 700-1100)
- Keskienglanti (Middle English) (1100–1500)
- Nykyenglanti (Modern English) (1500-)
Esimerkkejä
'Before they could shout in a praise of the shot, however, a dreaful wail from Bilbo put all thoughts of venison out of their minds. 'Bombur has fallen in! Bombur is drowning!' he cried. It was only too true. Bombur had only one foot on the land when the hart bore down on him, and sprang over him. He had stumbled, thrusting the boat away from the bank, and then toppled back into the dark water, his hands slipping off the slimy roots at the edge, while the boat span slowly off and disappeared.' -J.R.R.Tolkienin teoksesta The Hobbit, vuodelta 1937, suomeksi ilmestynyt nimellä Hobitti eli sinne ja takaisin
Aiheesta muualla
- Wikipedia. Main page Englanninkielinen Wikipedia
- Simple English Wikipedia. Main page Helpon englannin Wikipedia
- [http://www.tracetech.net/sanat/ Englanti–suomi–englanti-sanakirja]
Luokka:Englannin kieli
Luokka:Australian kielet
Luokka:Belizen kielet
Luokka:Botswanan kielet
Luokka:Englannin kielet
Luokka:Etelä-Afrikan kielet
Luokka:Gambian kielet
Luokka:Guamin kielet
Luokka:Guyanan kielet
Luokka:Irlannin kielet
Luokka:Kanadan kielet
Luokka:Kenian kielet
Luokka:Lesothon kielet
Luokka:Liberian kielet
Luokka:Malawin kielet
Luokka:Maltan kielet
Luokka:Mauritiuksen kielet
Luokka:Palaun kielet
Luokka:Ruandan kielet
Luokka:Sambian kielet
Luokka:Seychellien kielet
Luokka:Sierra Leonen kielet
Luokka:Skotlannin kielet
Luokka:Tokelaun kielet
Luokka:Ugandan kielet
Luokka:Uuden-Seelannin kielet
Luokka:Walesin kielet
Luokka:Yhdistyneen kuningaskunnan kielet
Luokka:Yhdysvaltain kielet
Luokka:Zimbabwen kielet
als:Englische Sprache
ms:Bahasa Inggeris
zh-min-nan:Eng-gí
ko:영어
ja:英語
simple:English language
th:ภาษาอังกฤษ
Virallinen kieliVirallinen kieli on kieli, jonka jonkin valtion tai osavaltion tai muun alueen laki määrittelee viralliseksi kieleksi. Joissakin maissa saattaa olla vahva de facto kieli, jolla lait annetaan ja yhteisiä asioita hoidetaan, mutta nämä eivät ole virallisia ellei niitä erikseen ole sellaiseksi määritelty.
Noin puolella maailman maista on virallinen kieli, yksi tai useampia. Yhden virallisen kielen valtioita ovat mm. Albania, Liettua, Ranska (vaikkakin kansallisia kieliä on useampia) ja Saksa. Useita virallisia kieliä on sellaisilla mailla kuin Afganistan, Belgia, Bolivia, Etelä-Afrikka, Kanada, Paraguay, Suomi, Sveitsi ja Valko-Venäjä.
Joissakin maissa, kuten Espanja, Irak ja Italia on yksi virallinen kieli, mutta joillakin tärkeillä alueilla sen rinnalla on muita virallisia kieliä. Joissakin valtioissa, muun muassa Yhdysvalloissa, ei ole virallista kieltä, mutta joissakin osavaltioissa on. Joissakin valtioissa virallista kieltä ei ole olemassa millään tasolla, tällaisia ovat esimerkiksi Australia, Luxemburg, Ruotsi ja Tuvalu.
Kolonialismin ja/tai neokolonialismin seurauksena joissakin Afrikan ja Oseanian valtioissa sekä Filippiineillä viralliset kielet (usein englanti tai ranska) eivät ole yleisimmin tai aina edes yleisesti puhuttuja. Toisaalta nationalismin seurauksena Irlannissa iiri on virallinen kieli vaikka sitä puhuu vain hyvin pieni osa väestöstä suurimman osan puhuessa toissijaista virallista kieltä eli englantia.
Joissakin valtioissa kieli, jota erilaisissa tilanteissa käytetään, on merkittävä poliittinen kiistakapula.
Kansainvälisten järjestöjen viralliset kielet
- Afrikan yhteistyöjärjestö - arabia, englanti, portugali ja ranska
- Amerikan maiden järjestö - englanti, espanja, portugali ja ranska
- Euroopan unioni - englanti, espanja, hollanti, italia, kreikka, latvia, liettua, malta, portugali, puola, ranska, ruotsi, saksa, slovakia, slovenia, suomi, tanska, tšekki, unkari ja viro (1. tammikuuta 2007 myös iirista tulee virallinen kieli)
- Kaakkois-Aasian maiden järjestö - englanti
- NATO - englanti ja ranska
- Parlamenttienvälinen liitto - englanti ja ranska (Konferenssit simultaanitulkataan myös arabiaksi ja espanjaksi.)
- Kansainvälinen posti - ranska
- Yhdistyneet kansakunnat - arabia, englanti, espanja, kiina, ranska ja venäjä
Katso myös
- Luettelo kansainvälisistä järjestöistä
- Luettelo kielistä
- Luettelo valtioista
- Luettelo virallisista kielistä
Luokka:Kielipolitiikka
ko:공용어
zh-min-nan:Koaⁿ-hong gí-giân
ja:公用語
nb:Offisielt språk
simple:Official language
Englannin kieli
Englannin kieli on maailman kolmanneksi tai neljänneksi puhutuin kieli kiinan ja mahdollisesti espanjan ja hindin jälkeen natiivipuhujien määrällä mitattuna. Äidinkielenään sitä puhuu noin 380 miljoonaa ihmistä. Kaiken kaikkiaan englantia osaa hyvin tai kohtuullisesti vähintään 600 miljoonaa puhujaa, ja arviolta 2 miljardia ihmistä (eli noin kolmannes maapallon väestöstä) osaa kieltä ainakin jonkin verran.
Englanti on viime vuosikymmeninä ollut maailman johtavan kielen asemassa: Se on nyt levinnein ja käytetyin kieli mm. kansainvälisessä kaupassa, politiikassa ja tieteessä. Siitä on tullut nykyajan lingua franca eli maailmankieli. Sen asemaa maailman johtavana kielenä on myös kritisoitu, mm. siitä, että siinä on selvästi vaikeampi oikeinkirjoitus kuin useimmissa muissa kirjoitetuissa kielissä.
Englannin kielen merkitys on kasvanut erityisesti 2. maailmansodan jälkeen, lähinnä Yhdysvaltojen ja sen maailmanpoliittisen ja taloudellisen aseman vaikutuksesta.
Kieli kuuluu indo-eurooppalaisen kielikunnan germaaniseen kieliryhmään, mutta sisältää suuren määrän lainasanoja ranskasta ja latinasta. Tässä mielessä kieli on siis eräänlainen germaanisten ja latinalaisten kielten sekoitus, mikä saattaa myöskin omalta osaltaan selittää kielen laajenemista maailmankieleksi.
Englanti on virallinen tai puhutuin kieli mm. seuraavissa valtioissa:
- Australia
- Bahama
- Etelä-Afrikka
- Filippiinit
- Intia (lähinnä hallinnon, ei käytännön kieli)
- Irlanti
- Jamaika
- Kanada
- Malta
- Uusi-Seelanti
- Yhdistynyt kuningaskunta (Iso-Britannia)
- Yhdysvallat
Kielioppi
Englanti on isoloiva kieli, vaikka se on kehittynyt fleksiota käyttävästä muinaisenglannista. Sanajärjestys (subjekti-verbi-objekti) on siksi kieliopillistunut.
Lähes kaikki persoonamuodot ovat hävinneet säännöllisistä verbeistä, lukuun ottamatta yksikön kolmannen persoonan -(e)s-päätettä, esim. goes 'menee'. Aikamuotoja on viisi; futuuri, preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti. Näistä futuuri, perfekti ja pluskvamperfekti muodostetaan apuverbeillä, imperfekti taas päätteellä -ed.
Englannissa ei ole nominien sijamuotoja. Joskus omistuskliitti -'s luokitellaan genetiiviksi, mutta se ei käyttäydy genetiivin tavoin. Kieliopillisia lukuja on kaksi: yksikkö ja monikko.
Epäsäännöllisiä verbejä ja monikkoja on paljon. Usein vaihtelut perustuvat vokaalinvaihdoksiin, esim. ablauttiin (esim. swim, swam, swum) tai umlauttiin (esim. man, men). Osa epäsäännöllisistä verbeistä on taipumattomia muotoja (esim. cut).
Äänteet
Seuraavasta taulukosta käyvät ilmi englannin kielen äänteet.
Kuten taulukosta käy ilmi, englannin kielessä on kohtalainen määrä hankausäänteitä. Niistä sibilantit ovat aina labialisoituneet (äännetään pyörein huulin). Hankalimpia äänteitä ovat dentaalit, joiden lausuminen on vaikeaa suurelle osalle englantia vieraana kielenä opiskelevista. Kontrasti soinnillisten ja soinnittomien hankausäänteiden välillä on olemassa, mutta niiden kesken esiintyy myös allofoniaa: esimerkiksi /z/ on allofoni /s/:lle sanassa president, mutta erillinen foneemi sanassa haze "sumu" (vrt. hays "heinät").
Englannissa ei ole tremulantteja eli r-äännettä, muutamia murteita lukuun ottamatta, vaan r on velarisoitunut ja labialisoitunut. Yläluokan brittienglannista r on hävinnyt lähes kokonaan, jättäen vain foneettisia jälkiä ympäröiviin vokaaleihin. Siellä, missä se ei ole hävinnyt, se esiintyy yleensä täryttömänä puolivokaalina. Pohjois-Amerikassa r on muuttunut retrofleksi-puolivokaaliksi tai lisännyt r-värinää läheisyydessään esiintyviin vokaaleihin. Skottienglannissa r on yksitäryinen tremulantti. Britannian murteissa eli brittienglannissa r:n ääntäminen vaihtelee paljonkin; esim. Orkneyn alueen englannissa se on uvulaarinen kuten ranskassa.
Englannin kielen muiden konsonanttien perusmuodot ovat suomenkielisille tuttuja. Kontrasti soinnillisten (b, d, g) ja soinnittomien (p, t, k) klusiilien välillä on suurempi kuin suomessa. Lisäksi sanan alussa soinnittomat klusiilit aspiroituvat, eli ne äännetään suuremmalla voimalla siten, että konsonantin jälkeen sointi palaa vasta pienen hetken päästä.
ranskassa
Vokaaleja on moniin muihin kieliin verrattuna varsin paljon. Murteiden välillä esiintyy lisäksi suuria vokaalinvaihteluita.
Brittiläisessä standardienglannissa (ns. Oxford English) pitkien ja lyhyiden vokaalien ero ei ole foneettinen. Kontrasti on sen sijaan tiukkojen ja höllien vokaalien välillä — näiden pituus vaihtelee allofonisesti. Höllä vokaali (esim. bit) on sentralisoitunut (lähempänä švaata) ja sen artikulointi on epätarkempaa. Tiukat vokaalit (esim. beat) lausutaan taas samalla tavalla kuin suomen pitkät vokaalit, eli selkeästi artikuloiden. Murteesta ja allofoniasta riippuu, muuttuuko pituus. Skottienglannissa pituuseroa ei ole, ja sentralisointi jää ainoaksi eroksi. Australian englannissa taas tilanne on päinvastainen: vain pituus on merkitsevä.
Erikoisuutena englannissa on puoliväljä lavea keskivokaali [ɜ], esim. standardienglannissa fur [fɜː], joka on yksi harvinaisimmista vokaaleista maailman kielissä, erityisesti jos se on roottinen kuten Amerikassa.
Kirjoitus
Englantia kirjoitetaan latinalaisella aakkostolla, ilman diakriittisiä merkkejä. Kirjoitusjärjestelmä ei ole foneettinen, vaan vain noin 85 % sanoista ääntyy säännöllisesti. Syitä tähän on monia. Perussyy on se, että normannien valloittaessa Englannin muinaisenglannin säännöllinen kirjoitusjärjestelmä tuhottiin. Englantia alkoivat kirjoittaa normannikirjurit, jotka eivät välttämättä edes osanneet koko kieltä kunnolla. Tätä perua on esim. outo kirjoitustapa queen, vrt. muinaisenglannin cwene. Toinen syy on se, että kielessä on useita lainasanoja, joiden kirjoitustapaa ole haluttu muuttaa. Esimerkiksi "Sioux Falls" lausutaan ensimmäinen sana ranskan ja toinen perusenglannin mukaan: [su: fo:ls]. Yksi syy kirjoitusjärjestelmän monimutkaisuuteen on myös se, että sääntöjä on tahallaan rikottu, jotta sanat vastaisivat paremmin oletettuja etymologioita. Esimerkiksi sana [det] 'velka' haluttiin kirjoittaa debt, jotta se muistuttaisi latinan sanaa debit. Joissain tapauksissa tällaista syytä ei ole edes ollut, esim. sanaan ptarmigan on mielivaltaisesti lisätty alkuun kirjain P kreikan pteron-sanaa imitoiden, vaikka sana on itse asiassa peräisin gaelin sanasta tarmachan.
Konsonanttien yksikirjaimiset perusmuodot kirjoitetaan pääsääntöisesti samoin kuin suomessa, poikkeuksina y [j], j, g [dʒʷ] ja r [ɹʷ]. Lisäksi kaikki sananalkuiset plosiivit ovat aspiroituneita. Kirjainyhdistelmiä ovat th joko [θ] tai [ð], ch tai tch [tʃʷ], sh [ʃʷ]. Poikkeuksia on runsaasti, ja usein ne perustuvat sanan ranskalaiseen tai muuhun ulkolaiseen alkuperään; esim. sanassa measure kirjain s merkitsee äännettä [ʒ].
Vokaalit lausutaan täysin eri tavalla kuin latinalaisessa käytännössä yleensä. Ensinnäkin jo muinaisenglannissa oli muutamia vokaalinmerkintätapoja. Koska muinausenglannnissa lyhyen vokaalin jälkeen tuli aina kaksoiskonsonantti, kirjoituksen kaksoiskonsonantit eivät muuta konsonanttia mitenkään, vaan muuttavat edeltävää vokaalia, esimerkiksi filer ääntyy [faIlər], kun taas filler ääntyy [fIlər]. Muinaisenglannin perua on myös se, että sanan lopussa oleva -e muuttaa edellistä vokaalia, esim. lit [lIt] vs. lite [lait].
Tärkeämpi syy vokaalimerkinnän muuttumiseen on se, että 1600-luvulla englannin vokaalit nousivat foneettisella asteikolla kukin yhden askeleen ylöspäin, esimerkiksi ee lausutaan [i:]. Jotkut pitkät vokaalit muuttuivat samalla diftongeiksi. Esimerkiksi englanninkielisten itsensä "pitkiksi" a-, i-, ja o-vokaaleiksi kutsumat äänteet ovat itse asiassa diftongeja: [ei], [ai] ja [ou].
Historia
Englannin kielen historiassa erotetaan yleensä kolme vaihetta:
- Muinaisenglanti (Old English) (vuodet 700-1100)
- Keskienglanti (Middle English) (1100–1500)
- Nykyenglanti (Modern English) (1500-)
Esimerkkejä
'Before they could shout in a praise of the shot, however, a dreaful wail from Bilbo put all thoughts of venison out of their minds. 'Bombur has fallen in! Bombur is drowning!' he cried. It was only too true. Bombur had only one foot on the land when the hart bore down on him, and sprang over him. He had stumbled, thrusting the boat away from the bank, and then toppled back into the dark water, his hands slipping off the slimy roots at the edge, while the boat span slowly off and disappeared.' -J.R.R.Tolkienin teoksesta The Hobbit, vuodelta 1937, suomeksi ilmestynyt nimellä Hobitti eli sinne ja takaisin
Aiheesta muualla
- Wikipedia. Main page Englanninkielinen Wikipedia
- Simple English Wikipedia. Main page Helpon englannin Wikipedia
- [http://www.tracetech.net/sanat/ Englanti–suomi–englanti-sanakirja]
Luokka:Englannin kieli
Luokka:Australian kielet
Luokka:Belizen kielet
Luokka:Botswanan kielet
Luokka:Englannin kielet
Luokka:Etelä-Afrikan kielet
Luokka:Gambian kielet
Luokka:Guamin kielet
Luokka:Guyanan kielet
Luokka:Irlannin kielet
Luokka:Kanadan kielet
Luokka:Kenian kielet
Luokka:Lesothon kielet
Luokka:Liberian kielet
Luokka:Malawin kielet
Luokka:Maltan kielet
Luokka:Mauritiuksen kielet
Luokka:Palaun kielet
Luokka:Ruandan kielet
Luokka:Sambian kielet
Luokka:Seychellien kielet
Luokka:Sierra Leonen kielet
Luokka:Skotlannin kielet
Luokka:Tokelaun kielet
Luokka:Ugandan kielet
Luokka:Uuden-Seelannin kielet
Luokka:Walesin kielet
Luokka:Yhdistyneen kuningaskunnan kielet
Luokka:Yhdysvaltain kielet
Luokka:Zimbabwen kielet
als:Englische Sprache
ms:Bahasa Inggeris
zh-min-nan:Eng-gí
ko:영어
ja:英語
simple:English language
th:ภาษาอังกฤษ
HoniaraHoniara on Salomonsaarten pääkaupunki. Sen asukasluku on 30 413 (1986).
Kaupunki sijaitsee Guadalcanal-saarella, ja se rakennettiin uudestaan korvaamaan entinen pääkaupunki Tulaghi toisen maailmansodan lopussa. Kaupungissa on satama, uudelleenrakennettu hallitustalo ja kansallismuseo.
Luokka:Salomonsaaret
ms:Honiara
ja:ホニアラ
Elisabet II
Kuningatar Elisabet II (Elizabeth Alexandra Mary; s. 21. huhtikuuta 1926) on Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar sekä viidentoista muun kansainyhteisömaan valtionpäämies. Hallitsijaksi Elisabet II nousi isänsä Yrjö VI:n kuoleman jälkeen 6. helmikuuta 1952. Kuningatar Elisabet on tällä hetkellä maailman toiseksi pisimpään vallassa ollut valtionpäämies Thaimaan kuninkaan Rama IX:n jälkeen.
Kuningatar Elisabetin yli viisi vuosikymmentä kestäneen valtakauden aikana Brittiläinen imperiumi on kokenut muodonmuutoksen sen nykyaikaiseksi seuraajaksi, itsenäisten valtioitten muodostamaksi Kansainyhteisöksi. Elisabet II on koko valtakautensa ajan työskennellyt ahkerasti ylläpitääkseen hyviä suhteita Britannian entisiin siirtomaihin ja vierailee säännöllisesti eri kansainyhteisömaissa, samoin kuin muissakin maissa. Elisabet II onkin historian eniten matkustellut valtionpäämies.
Elisabet II on ollut vuodesta 1947 naimisissa Kreikan ex-kuninkaan Yrjö I:n pojanpojan Philipin kanssa. Parilla on neljä lasta: Charles (s. 1948), Anne (s. 1950), Andrew (s. 1960) sekä Edward (s. 1964). Elisabetilla on yhteensä seitsemän lastenlasta. Kuningasperheen jäsenistä kuningatar Elisabet on ehkä suosituin ex-miniänsä Walesin prinsessa Dianan ja kuningataräiti Elisabetin kuolemien jälkeen.
Varhaiset vaiheet
Kuningatar Elisabet II syntyi 21. huhtikuuta 1926 Lontoossa, Mayfairin kaupunginosassa. Hänen isänsä oli Yorkin herttua Albert (myöhemmin kuningas Yrjö VI), kuningas Yrjö V:n ja kuningatar Maryn toiseksi vanhin poika. Hänen äitinsä oli Yorkin herttuatar Elisabet (syntyään Lady Elizabeth Bowes-Lyon), Claude George Bowes-Lyonin, Strathmoren ja Kinghornen 14. jaarlin ja tämän vaimon, Strathmoren kreivittären tytär. Elisabet nimettiin äitinsä mukaan; hänen toinen nimensä tulee hänen isoisoäidiltään kuningatar Alexandralta ja kolmas nimensä isoäidiltään kuningatar Maryltä. Lapsena Elisabet tunnettiin perheen kesken lempinimellä 'Lilibet'.
kuningatar Alexandra
Syntyessään Elisabetin arvonimi kuului Hänen kuninkaallinen korkeutensa Yorkin prinsessa Elisabet. Kruununperimysjärjestyksessä hän oli kolmantena setänsä Walesin prinssi Edwardin (myöhemmin kuningas Edvard VIII) ja isänsä jälkeen. Vaikka pikkuprinsessan syntymä oli suuren yleisön mielenkiinnon kohteena, kukaan ei olettanut hänen koskaan nousevan valtaistuimelle; olihan luonnollista olettaa, että hänen suosittu setänsä, nuori Walesin prinssi, menisi naimisiin ja tuottaisi perillisiä normaaliin tapaan.
Koulutus
Prinsessa Elisabet kävi koulunsa kotona yhdessä sisarensa, prinsessa Margaretin kanssa äitinsä, silloisen Yorkin herttuattaren valvonnan alaisena. Hän opiskeli historiaa sekä kieliä; Elisabet puhuu ranskaa sujuvasti, minkä hän on osoittanut usein vieraillessaan Ranskassa ja Kanadassa. Uskonnollisissa asioissa häntä opasti Canterburyn arkkipiispa. Elisabet on aina ollut Englannin kirkon vankka kannattaja.
Kruununperijänä
Elisabetin isän noustua valtaistuimelle 1936 Elisabetin sedän, kuningas Edvard VIII:n luovuttua kruunusta Elisabetista tuli kruununprinsessa. Elisabetin ollessa kolmentoista vuoden ikäinen Eurooppa ajautui toiseen maailmansotaan. Hän ja hänen nuorempi sisarensa prinsessa Margaret pakenivat Windsorin linnaan, Berkshireen, Lontoosta länteen, turvaan pääkaupunkia riivanneilta pommituksilta. Esitettiin ehdotuksia, että prinsessojen olisi tullut paeta Kanadaan, mutta heidän äitinsä, kuningatar, kieltäytyi edes harkitsemasta sanoen: "Lapset eivät voi paeta ilman minua, minä en lähde ellei kuningas lähde, eikä kuningas pakene missään tapauksessa." Vuonna 1940 prinsessa Elisabet piti ensimmäisen radiopuheensa, joka osoitettiin muille sotaa pakoon joutuneille lapsille.
Asepalvelus
Vuonna 1945 prinsessa Elisabet suostutteli isänsä antamaan hänelle luvan avustaa henkilökohtaisesti sodankäynnissä. Kuningas myöntyi, ja Elisabet koulutettiin autonkuljettajaksi. Tämä koulutus oli ensimmäinen kerta, kun prinsessaa opetettiin yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Elisabetin sanotaan nauttineen koulusta niin suuresti, että hän päätti lähettää omat lapsensa mieluummin kouluun kuin opetuttaa heitä kotona. Hän on ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa naispuolinen kuninkaallisen perheen jäsen, joka on käytännössä palvellut asevoimissa, vaikka muillekin kuninkaallisille naisille on annettu sotilaallisia arvonimiä.
1945
Elisabet teki ensimmäisen valtiovierailunsa 1947, jolloin hän matkusti vanhempiensa kanssa Etelä-Afrikkaan. 21-vuotissyntymäpäivänään hän piti radiopuheen, jossa hän vakuutti omistautuvansa elämässään brittiläisen kansainyhteisön ja imperiumin asukkaiden palvelemiselle.
Avioliitto ja äitiys
20. marraskuuta 1947 Elisabet meni naimisiin Edinburghin herttuan prinssi Philipin kanssa. Philip on Elisabetin pikkupikkuserkku; kuningatar Viktoria on molempien isoisoisoäiti. Prinssi Philip, Kreikan kuninkaan Yrjö I:n pojanpoika, oli luopunut oikeudestaan Kreikan kruunuun ja tunnettiin yksinkertaisesti luutnantti Philip Mountbattenina ennen kuin hänestä ennen häitä tehtiin Edinburghin herttua. Tämä avioliitto oli, vaikka ei ollutkaan järjestetty, huomattavan sovelias naispuoliselle kruununperijälle, sillä prinssi Philipiä oli koulutettu kuninkaan edustustehtäviin nuoruudessaan.
14. marraskuuta 1948 syntyi pariskunnan ensimmäinen lapsi, prinssi Charles. Kaiken kaikkiaan pariskunta sai neljä lasta. Vaikka kuningashuoneen nimi on edelleen Windsor, vuonna 1960 säädettiin kuningatar Elisabet II:n ja prinssi Philipin jälkeläisten henkilökohtaisen sukunimen olevan Mountbatten-Windsor.
Jälkeläiset
1960 100-vuotispäivänä 4.8.2000.]]
- Walesin prinssi Charles (Charles Philip Arthur George) (s. 14. marraskuuta 1948), naimisissa Lady Diana Spencerin (1961-1997) kanssa 1981-1996; naimisissa Camilla Parker Bowlesin (s. 1947) kanssa vuodesta 2005
- Prinssi William (s. 21. kesäkuuta 1982)
- Prinssi Henry (s. 15. syyskuuta 1984) (tunnetaan yleisesti nimellä 'Harry')
- Prinsessa Anne (Anne Elizabeth Alice Louise) (s. 15. elokuuta 1950, naimisissa kapteeni Mark Phillipsin (s. 1948) kanssa 1973-1992; naimisissa kontra-amiraali Timothy Laurencen (s. 1955) kanssa vuodesta 1992
- Peter Phillips (s. 15. marraskuuta 1977)
- Zara Phillips (s. 15. toukokuuta 1981)
- Prinssi Andrew, Yorkin herttua (Andrew Albert Christian Edward) (s. 19. helmikuuta 1960, naimisissa Sarah Fergusonin (s. 1959) kanssa 1986-1996
- Prinsessa Beatrice (s. 8. elokuuta 1988)
- Prinsessa Eugenie (s. 23. maaliskuuta 1990)
- Prinssi Edward, Wessexin jaarli (Edward Anthony Richard Louis) (s. 10. maaliskuuta 1964), naimisissa Sophie Rhys-Jonesin (s. 1965) kanssa vuodesta 1999.
- Lady Louise Windsor (s. 8. marraskuuta 2003)
Valtaannousu
Kuningas Yrjön terveys heikkeni vuoden 1951 aikana, ja Elisabet alkoi sijaistaa häntä julkisissa tilaisuuksissa. Vuoden aikana hän kävi Kreikassa, Italiassa, Maltalla, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Tammikuussa 1952 Elisabet ja Philip lähtivät Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. He olivat ehtineet Keniaan asti, kun tieto kuninkaan kuolemasta kantautui heidän korviinsa 6. helmikuuta.
Elisabet oli vuoden 1801 liittosopimuksen jälkeen ensimmäinen brittiläinen monarkki, joka oli ulkomailla valtaannousunsa hetkellä. Elisabet kruunattiin kuningattareksi Westminster Abbeyssä 2. kesäkuuta 1953.
Elämä kuningattarena
Kruunajaisten jälkeen Elisabet ja Philip muuttivat Buckinghamin palatsiin Lontoon keskustaan. Kuitenkin Elisabetin uskotaan monien edeltäjiensä tavoin ajattelevan palatsin soveltuvan huonosti asumiskäyttöön ja pitävän Windsorin linnaa varsinaisena kotinaan. Mainittujen asuntojen lisäksi kuningatar viettää paljon aikaa Balmoralin linnassa Skotlannissa ja Sandringhamin kartanossa Norfolkissa.
Norfolk
Elisabet II on historian eniten matkustellut valtionpäämies. Vuosina 1953-1954 hän teki miehensä kanssa kuusikuukautisen maailmanympärimatkan ollen ensimmäinen monarkki, joka on näin tehnyt. Matkallaan hän kävi myös ensimmäisenä brittihallitsijana Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Fidžillä. Kuningatar Elisabet II on valtakautensa aikana käynyt suurimmassa osassa Euroopan valtioita, useita kertoja Pohjois- ja kerran Etelä-Amerikassa sekä lukuisissa Aasian ja Afrikan maissa. Suomessa hän on käynyt kerran, 25.-28. toukokuuta 1976, jolloin hän tapasi presidentti Urho Kekkosen. Kuningatar tapaa brittiläisen kansainyhteisön hallitusten päämiehiä säännöllisesti.
Elisabetin valtaannousun yhteydessä puhuttiin usein niin sanotun "uuden Elisabetin ajan" alkamisesta (vanhan tarkoittaessa Elisabet I:n aikaa). Elisabet II:n alamaisina on kaikkialla maailmassa noin 125 miljoonaa ihmistä, jotka nykyisellään ovat jakautuneet kasvavaan joukkoon itsenäisiä kansakuntia. Entisten siirtomaiden kehittyessä taloudellisesti ja sivistyksellisesti Elisabet II on saanut todistaa kuluneiden viiden vuosikymmenen aikana Brittiläisen imperiumin muuntumista sen nykyaikaiseksi seuraajaksi, Kansainyhteisöksi. Hän on työskennellyt kovasti pitääkseen yhteydet entisiin brittiläisiin siirtomaihin ja joissakin, kuten Etelä-Afrikan tapauksessa hänellä on ollut merkittävä rooli hyvien suhteiden luomisessa tai palauttamisessa.
Vuonna 2002 kuningatar Elisabet II juhlisti 50-vuotista hallituskauttaan laajalla kiertueella kansainyhteisömaissa sekä lukuisilla paraateilla ja virallisilla konserteilla. Juhlavuodella oli myös traaginen puolensa; muutaman kuukauden sisällä Elisabet menetti ensin sisarensa ja sitten äitinsä.
21. kesäkuuta 2002 Elisabet II:sta tuli viidenneksi pisimpään hallinnut brittimonarkki. Vain viisi muuta hallitsijaa on hallinnut 50 vuotta tai pidempään. Nämä ovat Viktoria (63 vuotta), Yrjö III (59 vuotta), Henrik III (56 vuotta), Edvard III (50 vuotta) ja Jaakko I (58 vuotta). Elisabet II on neljäskymmenes monarkki Englannin valtaistuimella Vilhelm Valloittajan jälkeen.
Helmikuussa 2003 Elisabetin hieman yli 51-vuotinen valtakausi ylitti pituudellaan neljän edeltäjänsä (Edvard VII:n, Yrjö V:n, Edvard VIII:n ja Yrjö VI:n) hallituskausien yhteenlasketun pituuden. Hän on tällä hetkellä maailman toiseksi pisimpään vallassa ollut valtionpäämies Thaimaan Rama IX:n jälkeen.
Näkemyksiä ja mielipiteitä
Uskonnollisissa ja perheasioissa sekä moraalikysymyksissä Elisabet II on konservatiivi. Hänen tiedetään olevan hyvin velvollisuudentuntoinen ihminen ja haluavan noudattaa kruunajaisissaan vannomaansa valaa. Tämä on yksi syy, miksi pidetään erittäin epätodennäköisenä kuningattaren milloinkaan luopuvan kruunustaan. Äitinsä tavoin hän syytti Edvard VIII:ta, kuten hän asian näki, velvollisuuksiensa pakenemisesta ja Elisabetin isän pakottamisesta kuninkaaksi, minkä hän uskoi aiheuttaneen Yrjö VI:n varhaisen kuoleman. Elisabet myös käytti valta-asemansa suomia oikeuksia ja esti sisartaan, prinsessa Margaretia naimasta eronnutta miestä, Peter Townsendiä. Vuosien ajan Elisabet myös kieltäytyi tunnustamasta poikansa prinssi Charlesin suhdetta Camilla Parker-Bowlesiin, mutta parin häiden jälkeen suhtautuminen on ollut hyväksyvämpää.
Elisabetin poliittisten näkemysten uskotaan olevan vähemmän suoraviivaisia, mutta hän ei ole koskaan julkisesti sanonut eikä tehnyt mitään paljastaakseen niitä. Hän vaalii lämpimiä suhteita kaikkiin puolueisiin. Hänen suosikkipääministeriensä uskotaan olleen Winston Churchill, Harold Macmillan ja Harold Wilson. Hänen vähiten suosikkinsa oli epäilemättä Margaret Thatcher, josta hän on sanonut, ettei pitänyt. Elisabetilla uskottiin aluksi olevan hyvät suhteet nykyiseen pääministeriin Tony Blairiin, mutta viime aikoina on tullut todisteita suhteiden viilenemisestä. Hänen on ilmoitettu tuntevan, ettei Blair pidä häntä tarpeeksi hyvin ajan tasalla valtion asioista.
Ainoat asiat, joiden tiimoilta Elisabet on tuonut mielipiteensä tiettäväksi, ovat ne, jotka koskettavat hänen hallitsemiensa alueiden yhtenäisyyttä. Hän on puhunut Englannin ja Skotlannin valtioliiton jatkumisen puolesta raivostuttaen näin skotlantilaisia nationalisteja. 25-vuotishallitsijajuhlavuonnaan 1977 parlamentille pitämässään puheessa hän totesi: "En voi olla unohtamatta, että minut kruunattiin Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningattareksi", painottaen sanaa 'yhdistynyt'. Tämä tapahtui aikana, jolloin työväenpuolueen johtama hallitus oli ehdottanut Skotlannille ja Walesille selvästi laajempaa itsehallintoa, ja kuningattaren lausunto tulkittiin eriäväksi mielipiteeksi. Kuitenkin 1990-luvun lopulla, kun asia lopulta hyväksyttiin, kuningatar toivotti onnea Skotlannin uudelle parlamentille. Myös Kanadassa Elisabet II on ilmaissut separatistiliikkeiden vastaiset mielipiteensä. Vaikkakaan ei suorasti ole puhunut Québecin itsenäisyysliikettä vastaan, hän on julkisesti ylistänyt Kanadan yhtenäisyyttä ja ilmaissut toiveensa nähdä maa tulevaisuudessakin yhtenä valtiona.
Québecin kaupungissa 1964.]]
Huolimatta muun kuninkaallisen perheen aiheuttamista skandaaleista, varsinkin lastensa aviollisista vaikeuksista 1980-90-luvuilla, kuningatar Elisabet on säilynyt ristiriidattomana hahmona ja hänestä pidetään yleisesti kansan keskuudessa kautta koko kansainyhteisön. Hän on julkisuudessa kovin muodollinen, tosin vanhoilla päivillään hän on hieman rentoutunut; etenkin kuningataräidin kuoleman jälkeen Elisabetin on nähty entistä enemmän hymyilevän ja jopa nauravan, ja hänen on jopa nähty vuodattavan kyyneleitä tunteellisissa tilaisuuksissa kuten ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivänä, syyskuun 11. päivän terrori-iskuissa 2001 menehtyneiden muistotilaisuudessa sekä Normandian maihinnousun 60-vuotispäivänä Ranskassa järjestetyssä tilaisuudessa.
Elisabet II:ta kohtaan ei ole koskaan esitetty suurempaa julkista paheksuntaa. Kuitenkin vuonna 1997 häntä ja muita kuninkaallisen perheen jäseniä syytettiin kylmyydestä ja tunteettomuudesta prinsessa Dianan kuoleman jälkeen. Tämä pani jopa yleensä kuninkaallisista positiivisesti kirjoittavan iltapäivälehdistön kritisoimaan häntä.
Yleisesti uskotaan Elisabetin suhtautuneen kielteisesti Dianaa kohtaan ja ajatelleen tämän aiheuttaneen suunntatonta vahinkoa monarkialle. Kuitenkin koko kuninkaallinen perhe oli kumartamassa Dianan arkulle sen ohittaessa Buckinghamin palatsin, ja lisäksi kuningatar piti poikkeuksellisesti suoran televisiopuheen asiasta. Kuningattaren asenteenvaihdoksen uskotaan johtuneen kuningataräidin ja Tony Blairin neuvoista.
Kuningatar Elisabet II:n 50-vuotishallitsijajuhlaa varjostamaan sattui parin kuukauden sisällä hänen äitinsä ja sisarensa kuolemat. Näiden menetysten jälkeen Elisabetin suhteet perheeseensä, vaikkakin vielä hieman etäiset, ovat lämmenneet reilusti. Erityisen läheinen hän on miniänsä Sophien, Wessexin kreivittären kanssa. Elisabetin tiedetään suhtautuneen kylmästi poikansa Charlesin suhteeseen Camilla Parker-Bowlesin kanssa, mutta näiden avioliiton jälkeen suhteet ovat lähentyneet. Vaikka Elisabetin suhtautuminen lapsiinsa on hieman etäistä, lastenlastensa kanssa hän on hyvin läheinen, erityisesti prinssi Williamin ja Zara Phillipsin.
Vuonna 2003 yleensä hyvin terveenä ihmisenä pidetty kuningatar kävi läpi kaksi polvileikkausta, ja hänen kasvoistaa poistettiin joitakin vioittumia. Kesäkuussa 2005 hänen piti perua useita edustustehtäviään syystä, jota luonnehdittiin pahaksi flunssaksi. Elisabetin terveydentilaan liittyvät kysymykset ovat herättäneet keskustelua siitä, pitäisikö nykyaikaisessa monarkiassa ikääntyvien hallitsijoiden luopua kruunustaan, kuten esimerkiksi Alankomaissa on tapana, tai peräti kirjaamaan lakiin hallitsijoiden eläkkeellejäämisiän. Lähes 80-vuotias Elisabet on kuitenkin tehnyt selväksi, ettei hänellä ole aikomusta luopua kruunusta. Hänen läheisimmät ystävänsä ovat kertoneet hänen sanoneen aikovansa toimia kuningattarena kuolemaansa saakka. Kuitenkin hän on alkanut jakaa joitakin tehtäviään lapsilleen sekä muille kuninkaallisen perheen jäsenille. Usein on tehty tiettäväksi Elisabetin aikovan tehdä niin paljon kuin hän vain kykenee, kunnes se on fyysisesti mahdotonta.
Suhteet Yhdistyneen kuningaskunnan pääministereihin ja maailman johtajiin
Elisabet II tapaa Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriä säännöllisesti kerran viikossa. Näitä tapaamisia pidetään hyvin korkeassa arvossa, ja eräs pääministeri totesi jopa ottavansa ne vakavammin kuin pääministerin kyselytunnin parlamentin alahuoneessa. Kuningattaren asiantuntemus politiikan alalla lienee selvä, sillä valtaannousustaan lähtien hän on käyttänyt keskimäärin kolme tuntia päivässä tutustuakseen hänelle eri valtiollisista elimistä toimitettuihin valtion paperehin. Hän on siis pystynyt seuraamaan julkisten asioiden hoitoa sisäpiiristä käsin enemmän kuin yksikään muu henkilö koko maassa ja voi tarvittaessa kertoa pääministerille, miten suuret valtiomiehet kuten Winston Churchill tai Margaret Thatcher olisivat mahdollisesti toimineet vastaavanlaisessa tilanteessa.
Kuningatar Elisabet on vuosikymmenten saatossa tutustunut moniin ulkomaisiinkin valtionjohtajiin, kuten Nelson Mandelaan, Mary Robinsoniin ja George H. W. Bushiin. Viimeksi mainitun poika George W. Bush oli yli 80 vuoteen ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, joka vieraili Buckinghamin palatsissa. Elisabet II:n henkilökohtaiset suhteet valtionjohtajiin ovat osoittautuneet Yhdistyneelle kuningaskunnalle edullisiksi. Kerran esimerkiksi pääministeri John Majorilla oli vaikeuksia erään kansainyhteisömaan johtajan kanssa työskentelemisessä. Kuningatar kertoi Majorille tämän ja kyseisen johtajan harrastavan samaa urheilulajia. Major käytti tietoa hyväkseen ja ystävystyi mainitun johtajan kanssa, mistä oli hyötyä molemmille maille. Samoin kun Irlannin presidentti Mary Robinson alkoi käydä Britanniassa, Elisabet teki aloitteen ja kutsui Robinsonin käymään palatsiin. Tuloksena oli ensimmäinen Irlannin presidentin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijan tapaaminen ja maiden suhteiden lämpeneminen.
Elisabet II:n valtakauden aikana on ollut yhteensä kymmenen eri pääministeriä:
- Winston Churchill (1951-1955)
- Sir Anthony Eden (1955-1957)
- Harold Macmillan (1957-1963)
- Sir Alec Douglas-Home (1963-1964)
- Harold Wilson (1964-1970 ja 1974-1976)
- Edward Heath (1970-1974)
- James Callaghan (1976-1979)
- Margaret Thatcher (1979-1990)
- John Major (1990-1997)
- Tony Blair (1997- )
Heistä Tony Blair on ensimmäinen, joka on syntynyt Elisabetin valtakauden aikana.
Sukujuuret
Kuningatar Elisabet on Edvard VII:n, kuningatar Viktorian pojan lapsenlapsenlapsi. Edvardin isä, Viktorian puoliso, oli prinssi Albert von Sachsen-Coburg und Gotha; hänen kauttaan Elisabet polveutuu saksalaisesta Saksi-Coburg-Gothan ruhtinassuvusta, jonka muita merkittäviä jäseniä ovat Belgian kuningas Albert II ja Bulgarian entinen tsaari Simeon II. Viktorian kautta Elisabet polveutuu lukuisista Englannin hallitsijoista aina Wessexin suvusta 600-luvulta lähtien sekä skotlantilaisesta Stuartin kuningassuvusta, jota voidaan jäljittää aina 800-luvulle saakka.
Kuningatar Viktorian lapsenlapsenlapsenlapsena kuningatar Elisabet on sukua suurimmalle osalle Eurooppaa hallitsevista kuninkaallisista sekä Saksan ja Romanian syrjäytetylle Hohenzollern-suvulle. Isoisoäitinsä kuningatar Alexandran kautta Elisabet polveutuu Tanskan kuningassuvusta Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburgista, Euroopan yhden vanhimmista ruhtinassuvuista, pohjoissaksalaisen Oldenburgin ruhtinassuvun eräästä haarasta. Oldenburgin kautta Elisabetille kaukaista sukua ovat muiden muassa hänen puolisonsa prinssi Philip, Tanskan Margareeta II, Norjan Harald V, Espanjan Juan Carlos I, Ruotsin Kaarle XVI Kustaa sekä Kreikan syrjäytetty kuningas Konstantin II, jotka kaikki polveutuvat kuningatar Viktoriasta. Belgian Albert II on myös Elisabetin serkku.
Arvonimet ja tunnustukset
Albert II
Elisabet II:n arvonimi kokonaisuudessaan kuuluu: Elizabeth the Second, by the Grace of God, of the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland and of Her other Realms and Territories Queen, Head of the Commonwealth, Defender of the Faith (latinaksi Elizabeth II, Dei Gratia Britanniarum Regnorumque Suorum Ceterorum Regina, Consortionis Populorum Princeps, Fidei Defensor, suomeksi Elisabet Toinen, Jumalan armosta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan sekä muiden valtakuntiensa ja alueittensa kuningatar, Kansainyhteisön pää, uskon puolustaja). Hänen arvonimensä vaihtelevat hieman kansainyhteisömaasta toiseen; esimerkiksi Kanadassa hänet tunnetaan Kanadan kuningattarena ja Salomonsaarilla Salomonsaarten kuningattarena. Kaiken kaikkiaan Elisabet II on Antiguan ja Barbudan, Australian, Bahaman liittovaltion, Barbadoksen, Belizen, Kanadan, Grenadan, Jamaikan, Uuden-Seelannin, Papua-Uuden-Guinean, Saint Kittsin ja Nevisin, Saint Lucian, Saint Vincentin ja Grenadiinien, Salomonsaarten, Tuvalun ja Yhdistyneen kuningaskunnan valtionpäämies. Aikaisemmin hän on ollut myös Ghanan (1957-1960, Nigerian (1960-1963), Sierra Leonen (1961-1971), Tanganyikan (nykyisin osa Tansaniaa; 1961-1962), Ugandan (1962-1963), Kenian (1963-1964), Malawin (1964-1966), Mauritiuksen (1968-1992), Etelä-Afrikan (1952-1961), Gambian (1965-1970, Pakistanin (1952-1956), Ceylonin (nyk. Sri Lanka; 1952-1972), Trinidadin ja Tobagon (1962-1976, Guyanan (1966-1970), Maltan (1964-1974) ja Fidžin (1970-1987) kuningatar. Elisabet on myös Mansaaren valtionpäämies, tittelillä Lord Of Man.
Elisabet II on saanut lukuisia tunnustuksia kansainyhteisömaista sekä muualtakin maailmalta, muiden muassa Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin. Hän on kunniatohtori monissa Yhdistyneen kuningaskunnan yliopistoissa. Kaikkiaan valtakautensa aikana Elisabet II on saanut yli 385 000 kunnianosoitusta ja palkintoa.
Kuningatar Elisabetia puhutellaan muodollisesti arvonimellä Hänen Majesteettinsa.
Muuta
Pukeutumiseltaan konservatiivinen Elisabet II tunnetaan puhdasvärisistä päällystakeistaan ja koristeellisista hatuistaan.
Kuningatarta pidetään lähipiirissä erinomaisena imitaattorina.
Vaikka Elisabet II osallistuukin virkansa puolesta moniin kulttuuritapahtumiin, hänen ei sanota olevan yksityiselämässään kiinnostunut kulttuurista ja taiteesta. Vapaa-aikansa hän käyttää pääasiassa raveissa, valokuvaamisen parissa tai koirien seurassa. Kuningattarella on itsellään pienikokoisia corgi-koiria.
Elisabet on pitänyt virkakautensa aikana joka joulu perinteisen radiopuheen, lukuun ottamatta vuotta 1969.
Virallisissa tilanteissa kuningatar Elisabet noudattaa hyvin tiukasti muotosääntöjä. Vaikka joitakin protokollasääntöjä on hänen valtakaudellaa löyhennetty (esimerkiksi kumartaminen ei ole enää pakollista), monet säännöt liian henkilökohtaisesta lähestymisestä ovat voimassa, esimerkiksi se, ettei kuningatarta saa koskea. Tätä sääntöä on rikkonut kaksi henkilöä: Australian pääministeri Paul Keating, joka häntä ja kuningatarta valokuvattaessa pani kätensä tämän ympärille vuonna 1992, sekä kanadalainen polkupyöräilijä Louis Garnau, joka teki saman kymmenen vuotta myöhemmin.
Kuningattaren syntymäpäivää juhlitaan kansallisena juhlapäivänä useissa kansainyhteisömaissa. Tarkat juhlintapäivät vaihtelevat maasta toiseen, mutta yleensä päivänä ei ole Elisabet II:n oikea syntymäpäivä, 21. huhtikuuta. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa juhlitaan kuningatarta kesäkuun toisena lauantaina. Se on myös maan kansallispäivä. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa päivä on kesäkuun toinen maanantai, ja Kanadassa maanantai ennen tai tasan 24. toukokuuta. Falklandsaarilla juhlapäivä on kuningattaren todellinen syntymäpäivä 24. huhtikuuta, sillä kesäkuu on saarilla talvikuukausi. Hongkongissa ei ole juhlittu kuningatarta sitten vuoden 1997, jolloin kaupunki luovutettiin Kiinalle. Fidžillä tilanne on päinvastainen; päivä on yhä juhlapäivä, vaikka Elisabet ei ole ollut nykyään tasavaltaisen Fidžin valtionpäämies vuoden 1987 jälkeen. Fidžillä juhlitaan myös Walesin prinssin syntymäpäivää.
Seuraajat
Brittiläisen kruununperimyslain mukaan hallitsijan miespuoliset jälkeläiset ovat naispuolisten edellä kruununperimysjärjestyksessä, mistä johtuen kuningatar Elisabet II:n tytär prinsessa Anne jälkeläisineen on järjestyksessä vasta Annen nuorempien veljien, prinssi Edwardin ja prinssi Andrewin jälkeen. Kruununperimysjärjestyksen kymmenen ensimmäistä ovat:
#Walesin prinssi Charles, Elisabet II:n ja Philip Mountbattenin vanhin poika
#Prinssi William, Walesin prinssi Charlesin ja Lady Diana Spencerin vanhempi poika
#Prinssi Harry, Walesin prinssi Charlesin ja Lady Diana Spencerin nuorempi poika
#Prinssi Andrew, Yorkin herttua, Elisabet II:n ja Philip Mountbattenin toinen poika
#Yokrin prinsessa Beatrice, Prinssi Andrew'n, Yorkin herttuan ja Sarah Fergusonin vanhempi tytär
#Yorkin prinsessa Eugenie, Prinssi Andrew'n, Yorkin herttuan ja Sarah Fergusonin nuorempi tytär
#Prinssi Edward, Wessexin jaarli, Elisabet II:n ja Philip Mountbattenin nuorin poika
#Lady Louise Windsor, Prinssi Edwardin, Wessexin jaarlin ja Sophie Rhys-Jonesin tytär
#Prinsessa Anne, Elisabet II:n ja Philip Mountbattenin tytär
#Peter Phillips, prinsessa Annen ja kapteeni Mark Phillipsin poika
Linkkejä
Linkit englanniksi.
- [http://www.royal.gov.uk/output/Page412.asp Viralliset kotisivut]
- [http://theinternetforum.info/royalforum/index.php?s=121ac030f29bddbfef4ff78bc2038fba&act=SF&f=10 Hänen Majesteettinsa kuningatar Elisabet II:n keskustelufoorumi]
- [http://www.sim64.co.uk/queens.html Kuningattaren joulupuhe 2004]
- [http://encarta.msn.com/media_461541878_761556932_-1_1_BB/media.html Lyhyt video Elisabetin kruunajaisista] Encarta-tietosanakirjasta.
Luokka:Ison-Britannian hallitsijat
Luokka:Englannin kuninkaalliset
ms:Elizabeth II
zh-min-nan:Liân-ha̍p Ông-kok ê tē II ê Elizabeth
ko:영국의 엘리자베스 2세
ja:エリザベス2世 (イギリス女王)
simple:Elizabeth II of the United Kingdom
th:สมเด็จพระราชินีนาถอลิซาเบธที่ 2 แห่งสหราชอาณาจักร
Pinta-alaPinta-ala (tunnus A) on alueen koon mitta, pinta-ala kertoo kuinka suuri jokin kuvio on alueeltaan.
Yksiköitä
Pinta-alan SI-johdettu yksikkö on neliömetri (m²). Isompiin alueisiin käytetään usein neliökilometriä (km²). Viljelysmaata ja metsää mitataan usein hehtaareissa (1 ha = 0,01 km²). Se on toisen maa-alan mitan, aarin (a), moninkerta – nimensä mukaisesti (heht(o)aari) sata aaria. Aaria ei enää juurikaan käytetä.
Kaavoja
Joitain yleisiä kaavoja kaksiuloitteisten kappaleiden pinta-alan (A) määrittämiseen:
- Neliö tai muu suorakulmio: A = l · w (jossa l on pituus ja w on leveys); neliön tapauksessa l = w.
- Ympyrä: A = π · r2 (jossa r on säde)
- Kolmio: A = B · h / 2 (jossa B on kannan leveys ja h on etäisyys janasta). Tätä kaavaa voidaan käyttää jos korkeus h on tunnettu. Jos kaikkien kolmen sivun pituudet ovat tunnettuja, voidaan käyttää Heronin kaavaa , jossa a, b ja c ovat kolmion sivujen pituudet ja s = (a + b + c)/2 eli puolet kolmion piiristä.
Joidenkin kolmiulotteisten kappaleiden pinta-alojen laskukaavoja:
- Pallo: A = 4·π·r2 , missä r on pallon säde
Katso myös
- luettelo valtioista pinta-alan mukaan
Luokka:Geometria
Luokka:suureet
ja:面積
simple:Area
zh-cn:面积
zh-tw:面積
Luettelo valtioista pinta-alan mukaanTässä on lista maailman maista pinta-alan mukaisessa suuruusjärjestyksessä. Pinta-alat on annettu neliökilometreinä.
Tähdellä merkityt maat ovat suurimpia maanosassaan. Ristillä merkityt maat ovat taas pienimpiä.
Katso myös: luettelo valtioista, luettelo valtioista väkiluvun mukaan, luettelo valtioista väentiheyden mukaan, luettelo valtioista maanosan mukaan.
Luokka:Valtiot
Valtioista pinta-alan mukaan
ko:면적순 나라 목록
ja:国の面積順リスト
th:รายชื่อประเทศเรียงตามเนื้อที่
VäkilukuVäkiluku eli asukasluku merkitsee asukkaiden määrää tietyllä maantieteellisellä alueella.
Väkiluku suhteutetaan usein alueen pinta-alaan jakamalla asukkaiden määrä alueen koolla, tavallisesti neliökilometreinä mitattuna. Täten saadaan väestöntiheys.
Katso myös
- Luettelo valtioista väkiluvun mukaan
Luokka:Väestötiede
ja:人口
simple:Population
th:ประชากร
zh-min-nan:Jîn-kháu
Luettelo valtioista väkiluvun mukaanTässä on lista maailman maista suuruusjärjestyksessä väkiluvun mukaan.
Katso myös:
- Luettelo valtioista
- Luettelo maista pinta-alan mukaan
- Luettelo valtioista väentiheyden mukaan
- Luettelo valtioista maanosan mukaan
- [http://www.stat.fi/tup/maanum/03_pinta-ala_vakiluku_ja_paakaupunki_maittain.xls Tilastokeskuksen excel-tiedosto]
| | |
