:: wikimiki.org ::
| Saudi-Arabia |
Saudi-Arabia
Saudi-Arabia on valtio Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Irak, Jordania, Kuwait, Oman, Qatar, Arabiemiraatit ja Jemen. Maa on Persianlahden rannalla.
Historia
Pääartikkeli: Saudi-Arabian historia
1500-luvulta lähtien Ottomaanien valtakuntaan kuuluneella alueella oli laaja riippumattomuus ja useita emiirikuntia. 1700-luvulla Muhammed ibn al-Wahhab perusti sittemmin wahhabilaisuutena tunnetun puritaanisen uskonlahkon, jonka kannatttajaksi Najdia hallinnut Saudin suku liittyi. Saudit karkoitettiin Kuwaitiin. Vuodesta 1902 alkaen Saudit ryhtyivät valloittamaan emiirikuntia yksi kerrallaan ja nämä yhdistettiin Saudi-Arabian kuningaskunnaksi 1932. 1930-luvun lopulla maassa alkoivat öljynporaukset ja 1970-luvulla Saudi-Arabia johti arabimaiden öljyntuotannon rajoittamista, mikä johti öljykriisiin länsimaissa. Persianlahden sodan aikaan Saudi-Arabia asettui USAn johtaman liittouman puolelle, mikä on aiheuttanut närää arabien keskudessa.
Politiikka
Pääartikkeli: Saudi-Arabian politiikka
Saudi-Arabia on kuningaskunta, ja Saudien hallitsijasuku tunnustaa islamin wahhabiitilaista oppia. Kuningas Abdullah ja hänen hallituksensa johtavat ilman kansan valitseman parlamentin rajoitteita. 30. marraskuuta 2003 120-jäseninen neuvoa-antava Majlis Al-Shoura sai kuitenkin oikeuden tehdä lakiehdotuksia ja muuttaa hallituksen esityksiä. Parlamentin paikoista kolmannesta on suunniteltu kansan valittavaksi, samoin puolta kunnanvaltuustojen paikoista. Muutos toteutetaan mahdollisesti kolmen seuraavan vuoden aikana.
Hyvin tiukka islamilainen lainsäädäntö on käytössä. (Valokuvaaminen julkisella paikalla saattaa johtaa raipparangaistukseen.) Tästä johtuen maan ihmisoikeustilanne on yksi maailman huonoimmista. Lisäksi maassa on ääri-islamilaisia aineksia, jotka ovat tehneet länsimaisten yhtiöiden työntekijöihin ja sotilaisiin kohdistuneita terrori-iskuja.
Osat
Pääartikkeli: Saudi-Arabian osat
Saudi-Arabiassa on 13 maakuntaa (mintaqat, yksikkö - mintaqah).
Maantiede
Saudi-Arabian osat
Saudi-Arabiaan kuulu suurin osa Arabian niemimaasta, erityisesti sisämaan hiekka-aavikot joista täysin autio Rub' al Khali on suurin. Maan pinta-ala on lähes kaksi miljoonaa neliökilometriä, mutta väkiluku vain 24 miljoonaa. Vain 1 prosentti maan alasta on viljelyyn kelpaavaa, ja väestö on keskittynyt rannikkoaluella ja keitaille.
Rajat Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien, Omanin ja Jemenin välillä kulkevat asumattomalla aavikolla ja ovat määrittelemättä, joten maan tarkka koko on tuntematon, arviot ovat välillä: 2149690–2240000 km² ja hallituksen arvio 2217949 km².
Talous
Jemen
Pääartikkeli: Saudi-Arabian talous
Maassa on kolmasosa maailman tunnetuista öljyvaroista. Öljy on tuonut maalle vaurautta ja Saudi-Arabia onkin pyrkinyt investoimaan vaihtoehtoiseen teollisuuteen siltä varalta, että öljyvarat loppuvat. Ghawar on Saudi-Arabian ja myös maailman suurin öljykenttä, jonka kunto vaikuttaa merkittävästi maailman öljyntuotantomäärään.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Saudi-Arabian väestöjakauma
Saudi-Arabian väestö on pääasiassa arabeja (90 %). Afrikkalaisia ja aasialaisia (10 %).
Uskonto: islam; sunneja 85 % ja šiioja 15 %.
Väestönkasvu on ollut nopeaa ja BKT henkeä kohti on laskenut vuoden 1980 $25000:sta $8000 vuonna 2003.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Saudi-Arabian kulttuuri
Tunnetuimpia kaupunkeja ovat islamin pyhin kapunki Mekka, jossa profeetta Muhammed aloitti uransa, sekä Medina, ensimmäinen kaupunki, jonka Muhammed sai käännytettyä kokonaan islaminuskoon. Mekassa käy vuosittain miljoonia muslimeja pyhiinvaelluksella.
Teatteri ja elokuvat ovat kiellettyjä.
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- rautamalmi
- kulta
- kupari
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
Luokka:Saudi-Arabia
ms:Arab Saudi
zh-min-nan:Saudi Arabia
ko:사우디아라비아
ja:サウジアラビア
th:ประเทศซาอุดีอาระเบีย
Aasia
Aasia on osa Euraasian jättimannerta, joka sisältää myös Euroopan. Aasian pinta-ala on noin 44 miljoonaa neliökilometriä.
Aasiassa asuu suurin osa maailman väestöstä. Aasian väkiluku on noin 4 miljardia. Aasian asukasluvultaan suurimmissa valtioissa, Kiinassa ja Intiassa, asuu kummassakin yli miljardi ihmistä.
Rodultaan Aasian väestö on enimmäkseen mongolidista tai europidistä (valkoinen rotu).
Aasian valtauskonnot ovat islam, buddhalaisuus ja hindulaisuus.
Aasian olot olivat pitkään valtaosin köyhät, vaikka nyttemmin useat Aasian maat ovat onnistuneet pääsemään kehitykseen mukaan, ja ns. "Tiikeritalous-maat" ovat jopa ohittaneet länsimaisen talouskasvun.
Aasian alueita
hindulaisuus
- Etelä-Aasia
- Itä-Aasia (Kaukoitä)
- Kaakkois-Aasia
- Kaukasia
- Keski-Aasia
- Lounais-Aasia (Etu-Aasia)
- Länsi-Aasia (Lähi-itä)
- Pohjois-Aasia
- Sisä-Aasia
Aasian maat
Sisä-Aasia
- Afganistan
- Arabiemiirikunnat
- Armenia
- Azerbaidžan
- Bahrain
- Bangladesh
- Bhutan
- Brunei
- Filippiinit
- Indonesia
- Intia
- Iran
- Irak
- Israel
- Itä-Timor
- Japani
- Jemen
- Jordania
- Kambodža (Kamputsea)
- Kazakstan
- Kirgisia
- Kiinan kansantasavalta (Kiina)
- Kiinan tasavalta (Taiwan, ei yleisesti tunnustettu)
- Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea)
- Korean tasavalta (Etelä-Korea)
- Kuwait
- Laos
- Libanon
- Malesia
- Mongolia
- Myanmar (Burma)
- Nepal
- Oman
- Pakistan
- Palestiina (itsenäisyys kiistanalainen)
- Qatar
- Saudi-Arabia
- Singapore
- Sri Lanka
- Syyria
- Tadžikistan
- Thaimaa
- Tiibet (itsenäisyys kiistanalainen)
- Turkki (osittain)
- Turkmenistan
- Uzbekistan
- Venäjä (osittain)
- Vietnam
Luokka:Aasia
Luokka:Mantereet
ms:Asia
zh-min-nan:A-chiu
ko:아시아
ja:アジア
simple:Asia
th:ทวีปเอเชีย
Jordania
Jordanian hašemiittinen kuningaskunta (arabiaksi Al Urdunn) on valtio Lähi-idässä. Jordanian rajanaapureita ovat Syyria pohjoisessa, Irak koillisessa, Saudi-Arabia idässä ja etelässä, Israel ja Palestiinan Länsiranta lännessä. Maa sijaitsee Akaban lahden ja Kuolleen meren rannalla.
Historia
Pääartikkeli: Jordanian historia
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen suurin osa entisestä Osmanien valtakunnasta jaettiin. Britit irrottivat 80 % Palestiinan mandaatistaan Transjordanian emiraatiksi (trans Jordan = Jordanin takana). Siitä tuli autonominen osa brittien hallinnoimaa Palestiinan mandaattia Kansainliiton hyväksynnän mukaan. Brittihallinnon alaisuudessa Transjordaniaa hallitsi kuningas Abdullah I. Jordania itsenäistyi brittien hallinnosta vuonna 1946. 20. heinäkuuta 1951 kuningas matkusti pyhiinvaellukselle Jerusalemiin nuoren pojanpoikansa, prinssi Husseinin kanssa. Abdullah ammuttiin Al-Aksan moskeijan portailla, yhdellä islamin pyhimmistä paikoista. Kuningas Hussein II hallitsi maata vuosina 1953 – 1999. Hussein tasapainotteli taitavasti USA:n NL:n, UK:n, eri arabivaltojen ja Israelin välissä läpi sotien ja kaappausyritysten. Husseinia pidettiin käytännönläheisenä rauhaa ja demokratiaa korostaneena hallitsijana. Vuoden 1967 kuuden päivän sota Israelia vastaan toi maahan lukuisan joukon palestiinalaispakolaisia. Nykyinen kuningas on Husseinin poika Abdullah Ibn Hussein eli Abdullah II.
Politiikka
Pääartikkeli: Jordanian politiikka
Vuonna 1951, lyhytaikaisen kuningas Talilin aikana otettiin käyttöön uusi perustuslaki, joka teki Jordaniasta perustuslaillisen monarkian. Vallankaappausyrityksen jälkeen 1957 kuningas Hussein hajoitti parlamentin. Vuonna 1989 pidettiin vaalit ja 1992 sallittiin poliittisen puolueet. Rauhansopimus Israelin kanssa solmittiin vuonna 1994.
Osat
Pääartikkeli: Jordanian osat
Jordaniassa on 12 kuvernönaattia (muhafazat, yksikkö - muhafazah):
- Ajlun
- Al 'Aqabah
- Al Balqa'
- Al Karak
- Al Mafraq
- 'Amman
- At Tafilah
- Az Zarqa'
- Irbid
- Jarash
- Ma'an
- Madaba
Maantiede
Jordanian maantiede
Jordanian maantiede
Talous
Pääartikkeli: Jordanian talous
Jordanialla ei ole juurikaan luonnonvaroja, esimerkiksi öljyä (vaikkakin on jonkin verran öljykenttiä) tai vettä. Osittain tämän takia maalla on ollut taloudellisia vaikeuksia.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Jordanian väestöjakauma
Pääosa asukkaista (98 %) on arabeja. 70% väestöstä asuu kaupungeissa, 6% maaseudun väestöstä on paimentolaisia.
Maassa on myös huomattava palestiinalaisvähemmistö, noin 1,5 miljoonaa on rekisteröitynyt pakolaisiksi.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Jordanian kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- fosfaatti
- potaska
Merkittävimmät vientituotteet
- fosfaatti
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| | | |
Luokka:Jordania
ms:Jordan
zh-min-nan:Jordan
ko:요르단
ja:ヨルダン
th:ประเทศจอร์แดน
Kuwait:Maan pääkaupungista katso Kuwait (kaupunki)
Kuwaitin valtio on maa Lähi-Idässä. Sen rajanaapurina on pohjoisessa Irak ja etelässä Saudi-Arabia.
Politiikka
Kuwaitia hallitsee al-Sabah-sukuun kuuluva emiiri. Suvun jäsenet valitsevat istuvan emiirin seuraajan aina keskuudestaan. Emiirillä on pääasiallinen valta, mutta kansalliskokous voi pistää alulle lainsäädäntöä ja vaikuttaa hallituksen ministereihin. Kansalliskokouksen vaaleissa äänioikeutettuja ovat kaikki miehet ja naiset, jotka ovat olleet Kuwaitin kansalaisia yli 30 vuotta sekä heidän yli 21-vuotiaat jälkeläisensä. Kuwaitissa ei ole poliittisia puolueita.
Naiset saivat äänioikeuden 16. toukokuuta 2005 kansalliskokouksen hyväksyttyä uuden lain, joka sallii naisten asettua ehdolle ja äänestää vaaleissa. Laki tuli liian myöhään, jotta naiset olisivat ehtineet asettua ehdolle kesäkuun 2005 kunnallisvaaleissa.
Kuvernoraatit
Kuwait jakautuu kuuteen kuvernoraattiin (muhafazat):
- Al Ahmadi
- Al Farwaniyah
- Al Asimah
- Al Jahra
- Hawalli
- Mobarak al kabeer
Maantiede
Kuwaitin kartta.
Talous
Kuwaitin kartta.
Kuwaitin talous on hyvin riipuvainen öljystä, joka muodostaa noin puolet bruttokansantuotteesta, 90% viennistä ja 75% valtion tuloista. Kuwaitin öljyvarannoksi on arvioitu 94 miljardia barrelia, n. 10% koko maailman tunnetuista varannoista.
Väestöjakauma
Enemmistö Kuwaitin asukkaista on maahan muuttaneita siirtotyöläisiä ja siirtolaisia.
N. 45% asukkaista on syntyperäisiä tai kansalaisuuden saaneita kuwaitilaisia. Muiden arabimaiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia arabeja on 35%, intialaisia, bangladeshilaisia ja pakistanilaisia yhteensä 9%, iranilaisia 4% ja muita 7%.
Uskonnollisesti syntyperäisistä kuwaitilaisista n. 75% on sunnimuslimeja ja 25% shiiamuslimeja. Koko väestöstä sunnimuslimeja on 45%, shiioja 40% ja muita (mm. kristittyjä ja hinduja) 15%.
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- kala
- katkaravut
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- maakaasu
Luokka:Kuwait
ms:Kuwait
zh-min-nan:Kuwait
ko:쿠웨이트
ja:クウェート
th:ประเทศคูเวต
OmanOmanin sulttaanikunta sijaitsee Arabian niemimaan eteläkärjessä, Hormz-salmen suulla. Sen naapurimaita ovat Arabiemiirikunnat, Jemen ja Saudi-Arabia.
Historia
Oman on ikivanha kauppa- ja merenkulkukansakunta. Se oli portugalilaisten siirtomaa vuosina 1508-1659, jonka jälkeen se siirtyi Osmanien alaiseksi provinssiksi. Osmanit ajettiin ulos vuonna 1741, ja sulttaani Ahmed ibn Said perusti maan nykyisen hallitsijasuvun.
1800-luvulla Oman oli suurvalta, joka hallitsi suuria alueita Persiassa, Baluchistanissa ja Zanzibarin saarella, mutta sen mahti heikkeni vähitellen. Vuonna 1891 Omanista tuli Englannin protektoraatti. Maa ajautui taantumukseen ja pysähtyneisyyteen, eikä siellä ollut juuri minkäänlaista perusrakennetta, sairaanhoitoa tai tiedotusvälineitä. Vuonna 1970 ajoi nykyinen sulttaani Qaboos bin Said Al Said hyvin vanhoillisen isänsä Said ibn Taimurin maanpakoon Englantiin verettömässä, englantilaisten tukemassa vallankaappauksessa. Jo seuraavana vuonna Oman julistautui täysin itsenäiseksi. Sulttaani Qaboos on valtakautensa alusta alkaen parantanut omanilaisten oloja merkittävässä määrin. Omanilaisten elinikä on kasvanut voimakkaasti, ja ilmainen sairaanhoito on ulotettu kaikkien saataville, koululaitosta kehitetty voimakkaasti - sekä tytöillä että pojilla on koulupakko - ja elinkeinoelämän kehitystä on tuettu. Samalla maa on ollut rauhallisissa väleissä naapureidensa kanssa.
Politiikka
Sulttaani on valtionpäämies ja itsevaltias. Hän on rakentanut 1990-luvun alusta alkaen parlamentaarista järjestelmää islamilaiselta pohjalta, mutta sen paremmin parlamentilla kuin hallituksellakaan ei ole muodollista päätösvaltaa - ne ovat neuvoa-antavia elimiä, joiden kautta väestön toiveet ja valitukset ohjataan hoville. Vuoden 2003 vaaleissa (lokakuussa) saivat kaikki täysi-ikäiset omanilaiset äänestää ensimmäistä kertaa. Poliiseilla ja sotilailla ei ole äänioikeutta.
Poliittisia puolueita ei ole, vaan parlamentaarikot edustavat kukin kotiseutunsa ihmisiä.
Nykyinen sulttaani on hyvin suosittu itsevaltiudestaan huolimatta, koska hänen hallintokautensa on merkinnyt jokavuotista parannusta omanilaisten elämään. Moni uskoo, että neuvoa antavat elimet ajan kuluessa muuttuvat enemmän ja enemmän demokraattisiksi, mutta varsinkin hyvin koulutetut nuoret toivovat nopeampaa muutosta.
Alueellinen jako
Oman on jaettu hallinnollisesti kahdeksaan alueeseen (mintagah), ja ne puolestaan kaikkiaan 59 pienempään alueeseen (wilayat). Yksi alueista, Musandam, on täysin Arabiemiirikuntien maa-alueen ympäröimä.
Alueiden nimet ovat:
- Ad Dakhiliyah
- Al Batinah
- Al Wusta
- Ash Sharqiyah (Dubain rajanaapuri)
- Az Zahirah tai Ad Dhahirah
- Masqat
- Musandam
- Zufar tai Dhofar
Maantiede
Suurin osa Omanista kuuluu niemimaan laajaan autiomaahan (Rub Al-Khali, eli tyhjä neliö). Rannikon läheisyydessä on laaja, vulkaaninen vuoristoketju, ja useimmat omanilaiset asuvat sen ja meren välissä. Ilmasto sisämaassa on kuuma ja kuiva, rannikolla kuuma ja kostea. Pääkaupungissa Muscatissa saattaa lämpötila nousta jopa 50 asteeseen. Eteläisessä Shalalahin kaupungissa Dhofarin maakunnassa ilmasto on hiukan viileämpi. Dhofar on ainoa alue Arabian niemimaalla, joka saa monsuunisateita.
Suurin osa Omanista on viljelykelvotonta, ja suurimmat maanviljelysalueet löytyvät juuri Dhofarista sekä keitaiden ympäristöstä.
Talous
Omanilla on öljyä, mutta sen öljyvarat eivät ole suuret; niiden uskotaan loppuvan vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi on maakaasua, kultaa, hopeaa, kuparia ja teollisuuskäyttöön kelpaavaa kiveä. 30 000 perhettä elää pienimuotoisella kalastuksella - Omanin kalavedet kuuluvat maailman rikkaimpiin.
Omanin öljy pumpataan ylös yhteistyössä Shellin ja Partexin kanssa. Nykyinen tuotanto on noin 700 000 tynnyriä päivässä (1 tynnyri=159 litraa).
Koska Omanin öljytuloja on ohjattu teiden, sairaaloiden, koulujen, vesihuolloin ja sähkölaitteiden rakentamiseen sekä talouselämän kehittämiseen, on maa ollut taloudellisesti hyvin menestyksekäs viime vuosina.
Omanin valtion omistusta yksityisestään parhaillaan, ja se liittyi Maailman kauppajärjestöön WTO:hon vuonna 2000.
Väestö
Suurin osa Omanin väestöstä on arabeja, mutta siellä on myös melko suuri balutšivähemmistö, jonka puhuma murre kuuluu iranilaisiin kieliin eikä ole mitään sukua arabialle. Noin kolmasosa asukkaista on Intiasta, Indonesiasta, Pakistanista sekä muista arabimaista tulleita vierastyöläisiä. Virallinen kieli on arabia, mutta vähemmistöt puhuvat omaa kieltään. Dhofarin maakunnassa elää vielä heimoja, jotka puhuvat džibbalia eli mehriä, muinaisesta eteläarabiasta kehittynyttä kieltä. Tämä on arabialle vain hyvin etäistä sukua ja muistuttaa enemmän Etiopiassa puhuttuja seemiläisiä kieliä (amharaa ym.) kuin arabiaa.
Kulttuuri ja uskonto
Islamin Ibadismi-muoto on maan valtionuskonto, mutta osa tunnustaa Islamin sunni-suuntausta. Ibadismi, joka painottaa muun muassa sitä, että uskonnollinen johtaja on valittava äänestyksellä, on aikaisemmin koettu islaminuskoisten parissa melkein kerettiläisyytenä, mikä kasvatti maan eristyneisyyttä muista arabimaista.
Ibadismi on myös erittäin vanhoillinen ja se kieltää kaiken epäislamilaisen vaikutuksen. Vaikka Oman onkin hyvin moderni maa, ei sinne ole päästetty kovinkaan paljon länsimaisia vaikutteita.
Omanilaiset ovat kuitenkin hyvin kohteliaita ja ystävällisiä muukalaisia kohtaan, ja ibadismin ansiosta ei ulkoisessa käyttäytymisessä näy suuria eroja rikkaiden ja köyhien välillä; kaikki miehet ovat esimerkiksi pukeutuneet samaan asuun, maata viistävään Dish Dash-kaapuun.
Omanilainen käsityötaide on korkeatasoista; varsinkin kankaat ja hopea-esineet ovat suosittuja, ja niissä käytetään mieluiten perinteisiä kuvioita
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- kupari
- asbesti
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
Linkit
- [http://www.omannet.com Omanin Tiedotusministeriö]
- [http://www.omantimes.com Sanomalehti Oman Times]
- [http://www.omanobserver.com Sanomalehti Oman Observer]
Luokka:Oman
ms:Oman
zh-min-nan:Oman
ko:오만
ja:オマーン
th:ประเทศโอมาน
Arabiemiraatit
Arabiemiirikunnat eli Yhdistyneet arabiemiirikunnat (epävirallisissa yhteyksissä myös nimityksiä Arabiemiraatit ja Arabiemiirikuntien liitto käytetään yleisesti) on pääosin autiomaan peittämä valtio Arabian niemimaan kaakkoisosassa. Sen rajanaapurit ovat Oman, Qatar ja Saudi-Arabia. Se koostuu seitsemästä emiirikunnasta.Valtion pinta-ala on noin 90 000 neliökilometriä. Väkiluvuksi on arvioitu noin 2,5 miljoonaa, joista suurin osa on kansalaisuutta vailla olevia vierastyöläisiä.
Saudi-Arabia
Saudi-Arabia
Historia
Pääartikkeli: Arabiemiirikuntien historia
Politiikka
Pääartikkeli: Arabiemiirikuntien politiikka
Emiirikunnat
Pääartikkeli: Arabiemiirikuntien emiirikunnat
- Abu Dhabi
- Ajman
- Dubai
- Fujairah
- Ras al-Khaimah
- Sharjah
- Umm al-Qaiwain
Maantiede
Pääartikkeli Arabiemiirikuntien maantiede
Talous
Pääartikkeli Arabiemiirikuntien talous
Muista arabimaista poiketen Arabiemiirikuntien liitolla on poikkeuksellisen vahva ja monipuolinen talous, joka ei ole täysin riippuvainen öljystä. Erityisesti Dubai on turismin ja vapaan kaupan voimalla kohonnut koko Persianlahden liikekeskuksen asemaan.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Arabiemiirikuntien väestöjakauma
Kulttuuri
Pääartikkeli Arabiemiirikuntien kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- maakaasu
- matkailu
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| | | |
Luokka:Arabiemiirikunnat
ms:Amiriah Arab Bersatu
zh-min-nan:A-la-pek Liân-ha̍p Thâu-lâng-kok
ko:아랍에미리트
ja:アラブ首長国連邦
th:สหรัฐอาหรับเอมิเรตส์
JemenJemen on valtio Kaakkois-Aasiassa Arabian niemimaalla. Sen rajanaapureita ovat pohjoisessa Saudi-Arabia ja idässä Oman. Jemeniä myös ympäröi Arabianmeri, Adeninlahti ja Punainenmeri.
Historia
Jemen on yksi Lähi-Idän vanhimmista asutuskeskuksista. 800 eaa – 500 jaa. se oli osa Minaeanin, Sabaeanin, Himyariten, Qatabanin, Hadramawtin ja Awsanin kuningaskuntia, jotka ylläpitivät tuottoisaa maustekauppaa. Roomalaiset kutsuivat aluetta nimellä "Arabia Felix" ("Onnellinen Arabia") maustekaupan tuottaman vaurauden vuoksi. Keisari Augustus yrittikin valloittaa sen, mutta retkikunta epäonnistui. 600-luvulla valta siirtyi islamilaisille kalifeille. Kun kalifivalta luhistui, entinen pohjoinen Jemen jäi yleensä Zaiddiyah-uskonsuuntaan kuuluvien imaamien vallan alle monien dynastioiden ajaksi. Imaamit vakiinnuttivat teokraattisen poliittisen järjestelmän, joka piti pintansa nykyaikaan asti.
Egyptiläiset sunnikalifit valtasivat suuria alueita pohjoisesta Jemenistä läpi 1000-luvun.
1500-lukuun mennessä ja jälleen 1800-luvulla pohjoinen Jemen oli osa Ottomaanien valtakuntaa, ja joissakin vaiheissa sen imaamit hallitsivat myös eteläistä Jemeniä.
Jako Pohjois- ja Etelä-Jemeniin tapahtui brittien valloitettua Jemenin eteläosan. Turkkilaisten valta loppui Pohjois-Jemenissä ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja britit poistuivat vuonna 1967, jolloin Jemenin kansantasavalta perustettiin. Pohjois-Jemen ja Etelä-Jemen yhdistyivät lopullisesti vuonna 1990 nykyiseksi Jemenin tasavallaksi.
Politiikka
Pääartikkeli: Jemenin politiikka
Jemen on tasavalta, jolla on kaksikamarinen lainsäädäntöelin. Presidentti, 301-paikkainen eduskunta ja 111-paikkainen shura-neuvosto jakavat vallan hallituksessa. Presidentti on valtion- ja pääministeri hallituksenpäämies. Kansa valitsee presidentin vähintään kahdesta hallituksen asettamasta ehdokkaasta, ja pääministeri valitaan presidentin toimesta. Presidenttikausi kestää seitsemän ja hallituskausi kuusi vuotta. Äänioikeus on jokaisella yli 18-vuotiaalla.
Jemenin presidentti Ali Abdullah Saleh valittiin 1999; seuraavat vaalit pidetään vuonna 2006. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa puolue General People's Congress (GPC) sai enemmistön äänistä.
Vaalit nähtiin kansainvälisessä tarkastelussa vilpittöminä, eikä väkivaltaisuuksia ilmennyt samalla tavalla kuin edellisinä vaalivuosina.
Jemenillä ei ole riippumatonta oikeuslaitosta. Aikaisemmat etelän ja pohjoisen lait on yhdistetty. Oikeusjärjestelmä koostuu erillisistä kauppaoikeuksista ja Sanaássa sijaitsevasta korkeimmasta oikeudesta.
Osat
Jemen on jaettu 19 maakuntaan (muhafazat).
- Abyan
- 'Adan
- Ad Dali'
- Al Bayda'
- Al Hudaydah
- Al Jawf
- Al Mahrah
- Al Mahwit
- 'Amran
- Dhamar
- Hadhramaut
- Hajjah
- Ibb
- Lahij
- Ma'rib
- Sa'dah
- Sanaá
- Shabwah
- Ta'izz
Maantiede
Pääartikkeli: Jemenin maantiede
Kuva:Yemen-map.gif
Talous
Pääartikkeli: Jemenin talous
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Jemenin väestöjakauma
Toisin kuin muut kansat Arabian niemimaalla, jotka ovat olleet paimentolaisia tai puolipaimentolaisia, jemeniläiset ovat pysyneet lähes täysin paikallaan eläen pienissä kylissä ja kaupungeissa ylängöillä ja rannikkoseuduilla.
Jemeniläiset ovat jakautuneet kahteen islamilaiseen pääryhmään: pohjoisen šiialaiseen Zaidiin ja etelän sunnalaiseen Shafi'in. Jemeniläiset ovat pääosin seemiläistä alkuperää. Virallinen kieli on arabia, joskin englantia ymmärretään yhä enemmän suurissa kaupungissa. Itäisillä alueilla puhutaan joitakin ns. eteläarabialaisia kieliä, jotka eivät ole arabian murteita, vaan siitä poikkeavia seemiläisiä kieliä. Kun Pohjois- ja Etelä-Jemen perustettiin, useimmat vähemmistöryhmät hävisivät.
Jemenillä on yksi maailman suurimmista syntyvyysasteista; keskiverto jemeniläisnainen synnyttää seitsemän lasta.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Jemenin kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- kala
- suola
- marmori
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- puuvilla
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| | | |
Luokka:Jemen
ms:Yaman
zh-min-nan:Yemen
ko:예멘
ja:イエメン
th:ประเทศเยเมน
Osmanien valtakunta
Ensimmäisen hallitsijansa mukaan nimetty Osmanien valtakunta (myös: Ottomaanien imperiumi, Ottomaanien valtakunta, Turkin sulttaanikunta) oli olemassa 1300-luvulta ensimmäisen maailmansodan loppuun. Turkkilaiset osmanit olivat muslimeja, mutta valtakuntaan kuului monia kansoja jotka saivat säilyttää oman kulttuurinsa ja uskontonsa. Valtakunnan hajottua siitä jäi jäljelle nykyinen Turkki.
Historia
Nousu
1300-luvulla turkkilainen Osman I (Uthmān) perusti pienen emiirikunnan Iznikin kaupungin ympärille. Valtakunta laajentui 1300–1400-luvuilla käsittämään Bysantin valtakunnan alueet, nykyisen Turkin, Kreikan, Balkanin ja Krimin. 1500-luvulla siihen liitettiin Selim I:n (1512–1520) alaisuudessa Egypti, Hijaz (Mekan ja Medinan alueet), Palestiina, Algeria ja alueita Punaisen meren rannalta. Suleiman I Suuren (1520–1566) aikana Osmanien valtakuntaan liitettiin lisäksi Välimeren rantakaistale Egyptistä Tunisiaan, Kaksoisvirran maa, Unkari ja alueita Euroopassa aina Wieniin asti.
Osmanien laajeneminen Eurooppaan pysäytettiin Wienin piirityksessä vuonna 1529 ja Lepanton taistelussa 1571 jolloin paavin, Venetsian ja Espanjan laivastot voittivat osmanit.
Wien pelastui uudelleen 1683 ja nyt osmanit ajettiin lopullisesti Tonavan taa.
Rappeutuminen ja mureneminen
:Pääartikkeli: Osmanien valtakunnan rappeutuminen ja mureneminen
1800-luvulta alkaen valtakunta heikentyi ja Euroopan valtiot ottivat sen alueet Pohjois-Afrikassa siirtomaikseen, vaikka Egypti säilyi virallisesti osana osmanivaltakuntaa.
Venäjä havitteli monia alueita, joista käytiin Krimin sota 1853–1856 ja Turkin sota 1877–1878.
Ensimmäisessä maailmansodassa valtakunta liittyi keskusvaltojen puolelle ja sodan jälkeen valtakunta jaettiin voittajavaltojen kesken, ja suurin osa Anatoliaa annettiin Kreikalle, jonka armeija ryhtyikin välittömästi miehityssotaan. Turkkilaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet tätä, vaan taistelivat Mustafa Kemalin johdolla valloittajia vastaan. Vuonna 1922 valloittajat oli ajattu pois nykyisen Turkin alueelta ja Turkki julistettiin tasavallaksi seuraavana vuonna.
Katso myös
- Osmanien sodat Euroopassa
Hallitsijat
Ensimmäiset hallitsijat kutsuivat itseään nimellä bey, vuodesta 1383 arvonimi oli sulttaani. Sulttaaniin alaisuudessa maata hallitsivat visiirit.
Käytettyjen nimien kirjoitustapa vaihtelee käytetyn arabialaisen kirjaimiston translitterointijärjestelmän mukaan.
Kulttuuri
:Pääartikkeli: Osmanien kulttuuri
Osmani oli keinotekoinen hovin ja virkakoneiston käyttämä kieli, jota kirjoitettiin arabialaisin kirjaimin. Vuonna 1928 Turkin tasavallassa otettiin käyttöön Istanbulin alueella käytettyyn puhekieleen pohjaava nykyturkki. Siitä seurasi mm. seuraavia muutoksia: kirjaimisto vaihdettiin latinalaiseksi ja kieltä puhdistettiin arabialaisista ja persialaisista vaikutteista (joidenkin arvioiden mukaan jopa 2/3 osmanin sanastosta oli lainaa näistä kielistä - myös vaikutus kielioppiin oli suuri), sekä luotiin runsaasti uudissanoja. Kielitieteessä sana osmani kielen nimenä tarkoittaa osmanivaltiossa käytettyä turkin kieltä, erotukseksi myöhemmästä turkin kielestä tai muista turkkilaisista kielistä.
Luokka:Osmanien valtakunta
ko:오스만 제국
ja:オスマン帝国の君主
1932 Tapahtumia
- 3. tammikuuta - Britit pidättävät ja internoivat Mohandas Gandhin ja Vallabhbhai Patelin.
- 8. tammikuuta - Britanniassa Canterburyn arkkipiispa kielsi eronneilta kirkolliset häät.
- 12. tammikuuta - Hattie W. Carawaysta tuli ensimmäinen Yhdysvaltain naissenaattori.
- 26. tammikuuta - Brittien sukellusvene M-2 upposi, 50 hukkui.
- 28. tammikuuta - Japani valtasi Shanghain
- 31. tammikuuta - Japanin sota-alukset saapuivat Nankingiin.
- 2. helmikuuta - Yleinen aseistariisuntakonferenssi alkoi Genevessä.
- 2. helmikuuta - Kansainliitto suositteli neuvotteluja Kiinan tasavallan ja Japanin välillä.
- 4. helmikuuta - Japani valtasi Harbinin.
- 11. helmikuuta - Paavi Pius XI tapasi Benito Mussolinin Vatikaanissa.
- 18. helmikuuta - Japani julisti Mantšukuon itsenäiseksi Kiinasta.
- 27. helmikuuta - Adolf Hitler sai Saksan kansalaisuuden ennen presidentinvaaleja.
- 27. helmikuuta - Mäntsälän kapina Suomessa.
- 9. helmikuuta - Alkoholijuomien kieltolaki kumottiin Suomessa. Alkoholiliikkeet avasivat ovensa 5. huhtikuuta.
- 1. maaliskuuta - Charles Lindberghin ja Anne Morrow Lindbergh lapsi Charles Augustus Lindbergh III kidnapattiin.
- 9. maaliskuuta - Eamon de Valera valittiin Irlannin vapaavaltion hallituksen johtoon ensimmäisessä vallanvaihdoksessa kymmeneen vuoteen.
- 10. huhtikuuta - Paul von Hindenburg valittiin Saksan presidentiksi 53 %:lla äänistä. Adolf Hitler sai 13 miljoonaa ääntä.
- 17. huhtikuuta - Haile Selassie ilmoittaa orjuuden päättämisestä Abessiniassa, nyk. Etiopiassa.
- 6. toukokuuta - Paul Gordulof salamurhasi presidentti Paul Doumerin Pariisissa. Dourmer kuolee seuraavana päivänä. Albert Lebrunistä tuli seuraava Ranskan presidentti.
- 12. toukokuuta - Charles Lindberghin poika löytyi kuolleena kymmenen viikkoa kaappauksen jälkeen.
- 15. toukokuuta - Japanilaiset joukot vetäytyvät Shanghaista; toukokuun viidennentoista vallankaappausyritys Japanissa, jossa pääministeri Inukai Tsuyoshi sai surmansa; armeija saa tämän jälkeen merkittävän vallan maan asioissa.
- 16. toukokuuta - Mellakoita hindujen ja muslimien välillä Bombayssa, tuhansia saa surmansa.
- 30. toukokuuta - Saksan kansleri Heinrich Brüning erosi. Presidentti Hindenburg nimitti Franz von Papenin muodostamaan uuden hallituksen.
- 14. kesäkuuta - SS ja SA sallitaan Saksassa.
- 20. kesäkuuta - Benelux-tulliunionista sovittiin.
- 24. kesäkuuta - Verettömän sotilasvallankaappauksen jälkeen Siamista tuli perustuslaillinen monarkia.
- 5. heinäkuuta - António de Oliveira Salazarista tuli Portugalin fasistipääministeri (seuraavaksi 36 vuodeksi).
- 17. heinäkuuta - Altonan verisunnuntai Saksassa, kommunistit hyökkäävät kansallissosialistien mielenosoitusta vastaan, 18 kuollutta. Monia poliittisia katumellakoita seuraa.
- 4. elokuuta - Suomen oloissa harvinaisen voimakkaat trombit tekivät tuhoa Nurmijärveltä Konginkankaalle ulottuvalla vyöhykkeellä. Yksi kuolonuhri.
- 6. elokuuta - Ensimmäiset Venetsian filmifestivaalit.
- 18. elokuuta - Auguste Piccard saavutti ilmapallolla 16 500 metrin korkeuden.
- 30. elokuuta - Hermann Göring valittiin Saksan senaatin puhemieheksi.
- 25. syyskuuta - Katalonia saa jälleen autonomian Espanjan toiselta tasavallalta.
- 20. syyskuuta - Mohandas Gandhi aloitti nälkälakon Poonan vankilassa.
- 8. marraskuuta - Franklin D. Roosevelt voitti Herbert Hooverin Yhdysvaltain presidentinvaalissa.
- 9. marraskuuta - Konservatiivien ja sosialistien välisiä mellakoita Sveitsissä, 12 kuollutta.
- 9. marraskuuta - Josif Stalinin toinen vaimo Nadežda Allilujeva-Stalina löytyi kuolleena kotoaan.
- 3. joulukuuta - Papenin erottua, Hindenburg nimesi Kurt von Schleicherin Saksan kansleriksi.
- 12. joulukuuta - Japani ja Neuvostoliitto palauttavat diplomaattiset suhteet.
- 25. joulukuuta - Maanjäristys Gansun provinssissa Kiinassa, 70 000 kuollutta.
Muuta
- Harry St. John Philby löytää Wabarin kraaterit Rub' al Khalin hiekka-autiomaasta.
- Bauhaus muutti Berliiniin.
- Saudi-Arabia yhdistyi Ibn Saud kuninkaanaan.
- Kennedy-Thorndike-koe osoittaa, että aika ja pituus riippuvat havaitsijan liiketilasta, siten todistaen suppean suhteellisuusteorian.
- James Chadwick löysi neutronin.
- Jan Oort määritti galaksin massan.
- J. B. S. Haldanen teos The Causes of Evolution yhdisti mendeliläisen genetiikan ja evoluutioteorian.
Syntyneitä
- 5. tammikuuta - Umberto Eco
- 6. helmikuuta - François Truffaut, elokuvaohjaaja (k. 1984)
- 18. helmikuuta - Milos Forman, elokuvaohjaaja
- 23. helmikuuta - Majel Barrett
- 27. helmikuuta - Elizabeth Taylor, näyttelijä
- 4. maaliskuuta - Ryszard Kapuściński, puolalainen journalisti.
- 4. huhtikuuta - Andrei Tarkovski, elokuvaohjaaja (k. 1986)
- 9. heinäkuuta - Donald Rumsfeld, Yhdysvaltain puolustusministeri (2001–)
- 2. elokuuta - Peter O'Toole, näyttelijä
- 25. syyskuuta - Glenn Gould, kanadalainen pianisti
- 13. marraskuuta - Ritva Valkama, näyttelijä.
- 29. marraskuuta - Jacques Chirac
- 7. joulukuuta - Pentti Linkola, toisinajattelija, ympäristöfilosofi ja kalastaja.
- 13. joulukuuta - Kalevi Hämäläinen, hiihtäjä.
Kuolleita
- 10. helmikuuta - Edgar Wallace, kirjailija
- 7. maaliskuuta - Aristide Briand, ranskalainen valtiomies
- 14. maaliskuuta - George Eastman, kamerakeksijä
- 9. lokakuuta - Karl Fazer, kauppaneuvos
- 18. joulukuuta - Eduard Bernstein, saksalainen sosiaalidemokraatti. Mauno Koiviston oppi-isä.
- 27. joulukuuta - Arvid Järnefelt, kirjailija
ms:1932
ko:1932년
ja:1932年
simple:1932
th:พ.ศ. 2475
Öljykriisi
Öljykriisi tarkoittaa kansantaloudessa tapahtuvaa öljyn saatavuuden suurta vähenemistä tai hinnannousua. Energiakriisi vaikuttaa usein koko talouteen, ja useita taantumia väitetään syntyneen öljykriisin seurauksena. Öljyn hinta vaikuttaa lukuisten kulutushyödykkeiden hintaan muoveista ruokaan, ja monissa maissa sähkön hinta voi öljykriisin seurauksena nousta, mikä myös vaikuttaa valmistuskustannuksiin. Kuluttajan näkökulmasta etenkin autojen ja muiden ajoneuvojen käyttämän bensiinin hinta nousee, mikä johtaa alentuneeseen kuluttajaluottamukseen ja vähentyneeseen rahan käyttöön.
Talous
Öljyn hinnan muodostuminen markkinataloudessa noudattaa kysynnän ja tarjonnan lakia, mikä voi aiheuttaa nopeita muutoksia öljyn hintaan, kun joko kysyntä tai tarjonta äkisti muuttuu. Joissakin tapauksissa öljykriisi voisi osittain johtua markkinoiden epäonnistumisesta hintojen määrittämisessä. Kriisi voi myös aiheutua vapaiden markkinoiden puuttumisesta. Kuluttajien käyttäytyminen voi pahentaa öljykriisin taloudellisia vaikutuksia esimerkiksi protestien ja "paniikkiostojen" muodossa. Jotkut taloustieteilijät ovat sitä mieltä, että vuoden 1973 öljykriisi vaikeutui hintasäännöstelyn takia.
Öljyn tarjonta
hintasäännöstely
hintasäännöstely
Öljyn tarjontaa hallitsevat suurelta osin kansalliset öljy-yhtiöt maissa, joissa on merkittäviä halvan ja energiatehokkaasti tuotettavan öljyn reservejä. Näihin kuuluvat mm. Kuwait, Norja, Saudi-Arabia, Venezuela ja Yhdistyneet Arabiemiraatit. Useat näistä maista kuuluvat OPEC-nimiseen (Organization of Petroleum Exporting Countries) kartelliin. OPEC hallitsee hyvin suurta osaa maailmanlaajuisista öljymarkkinoista ja se voi siten vaikuttaa hintoihin. Jos OPEC päättää vähentää jäsenmaidensa tuotantokiintiöitä, se nostaa öljyn hintaa. Aikaisemmin OPEC on myös voinut tuotantoa nostamalla laskea hintoja.
OPECin toimintavapaudella on kuitenkin rajoituksia. Jos OPEC nostaa hinnan liian korkeaksi, kulutus vähenee ja öljyntuotanto epätavanomaisista lähteistä, esimerkiksi öljyhiekasta, tulee kannattavaksi. Öljynviejämaiden taloudet ovat lisäksi riippuvaisia öljytuloista ja maailmantalouden tilasta, ja näin ollen tuotantorajoituksilla olisi kielteisiä vaikutuksia. Rajoittavina tekijöinä ovat myös jalostus- ja kuljetuskapasiteetti sekä pitkällä aikavälillä tehdyt investoinnit.
Öljyn tarjontaan saattaa aiheutua ongelmia, jos markkinoita hallitsevat OPEC-maat ovat liioitelleet öljyreservejään ja kykyään nostaa tuotantokapasiteettia. Maailman suurimman öljykentän, Saudi-Arabiassa sijaitsevan Ghawarin kunto on keskeisessä asemassa.
Öljyn kysyntä
Suurin osa öljyn kysynnästä tulee kaupalliselta sektorilta, joka käyttää öljytuotteita esimerkiksi liikenteeseen, sähköntuotantoon ja lämmitykseen. Öljyn kysyntä riippuu mm. talouskasvusta ja vuodenajasta: pohjoisen pallonpuoliskon maat esimerkiksi kuluttavat talvisin enemmän öljyä kotien lämmityksessä. Kylmä talvi Yhdysvalloissa, joka kuluttaa maailman öljyntuotannosta noin neljänneksen, voi vaikuttaa öljyn hintoihin maailmanlaajuisesti ja pitkäaikaisesti. Viime vuosina kehittyvät taloudet ovat lisänneet öljyn kysyntää, ja öljyn saatavuus on niiden talouskehityksen kannalta tärkeää.
Öljykriisin syntyminen
Ennen öljykriisiä maailmanpoliittinen tilanne on usein kiristynyt. Suuren öljyntuottajan, esimerkiksi OPECin, yritys vaikuttaa maan tai maiden politiikkaan öljyntuotantoa vähentämällä voi aiheuttaa pitkäaikaisen öljykriisin. Kun öljyntuottaja kieltäytyy myymästä öljyä, hankaloituu öljyn saanti usein hyvin paljon.
Jos jossain suuressa öljyntuottajamaassa syttyy sota tai maassa syntyy kriisi, öljyntuonanto kärsii ja voi loppua kokonaan, mikä voi vaikeuttaa öljyn saatavuutta. Esimerkiksi monet lähi-idässä tapahtuneet sodat, kriisit ja vallankumoukset ovat johtaneet öljykriiseihin. Myös luonnonkatastrofi öljyntuotantoalueella tai öljynkuljetuksille tärkeällä alueella vaikeuttaa öljyn saatavuutta.
Kiinan nopea talouskasvu on aiheuttanut öljyn saatavuuden vaikeutumista. Kun talous ja kysyntä kasvavat liian nopeasti suhteessa tuotantomääriin, öljyn saatavuus vaikeutuu ja voi syntyä suoranainen öljykriisi. Nopeasta tuotannon laskusta aiheutuu myös usein hintojen nousu, mikä voi pitkään jatkuessaan johtaa öljykriisiin. Öljyhuippu, öljyntuotannonväheneminen tai öljyn loppuminen kokonaan johtaa myös pahaan öljykriisiin. ASPO onkin ennustanut, että öljyhuippu on tullut tai tulee lähiaikoina.
Öljykriisin vaikutukset talouteen
Öljykriisin tapahtuessa talous usein kokee taantuman. Etenkin kehitysmaissa, joilla ei ole varaa kilpailla länsimaiden kanssa, öljyn hinnalla on suuri merkitys, mitä korostaa monien valtioiden subventoima bensiini. Kalliit hinnat voivat näkyä esimerkiksi julkisen liikenteen toimimattomuutena.
Öljykriisit ovat johtaneet varmuusvarastojen keräämiseen ja muiden energianlähteiden hyödyntämisen kasvuun ja energiatehokkuuden paranemiseen. Usein varsinkin ydinvoimaan panostetaan öljykriisien aikana massiivisesti. Öljykriisit voivat aiheuttaa valtioiden välien kiristymistä ja jännitteitä etenkin silloin kun kriisi johtuu poliittisista syistä, millä voi olla pidempiaikaisia seurauksia myös maailmantalouteen.
Öljykriisejä
ydinvoima
- Vuoden 1973 öljykriisi – syy: OPEC vähensi öljyn tuotantoa huomattavasti.
- Vuoden 1979 öljykriisi – syy: Iranin vallankumous.
- Vuosien 1980 - 1988 öljykriisi – syy: Irakin-Iranin sota.
- Vuoden 1990 piikki öljyn hinnassa – syy: Persianlahden sota.
- Vuoden 2000 Ison-Britannian öljyprotestit – syy: korkea öljyn hinta.
- Vuosien 2004 ja 2005 öljyn hinnan nousu – syy: mm. öljyntuotannon riittämätön nousu.
- Monet Lähi-idässä käydyt sodat ovat aiheuttaneet pienempimuotoisia öljykriisejä.
Vuoden 1973 öljykriisi
Lähi-idässä
Vuonna 1973 OPEC-maat yrittivät öljyn tuotannon leikkauksilla kiristää Yhdysvallat liittolaisineen lopettamaan tukensa Israelille, joka oli nöyryyttänyt arabimaita useissa verisissä sodissa ja miehittämällä palestiinalaisten asuinalueet. Öljykriisin lopettamiseksi USA uhkasi arabimaita ja niitä usein avustanutta Neuvostoliittoa viljatoimitusten lopettamisella.
Öljyshokki hidasti talouskasvua, kiihdytti inflaatiota, laukaisi taloustaantumaa, aiheutti joissakin maissa lamaa ja sen seurauksena Britannia ja Norja aloittivat laajat öljyn etsinnät Pohjanmerellä. Yhdysvallat reagoi energiakriisin opetuksiin myöntämällä lupia ydinvoimaloiden rakentamiseen. Suomessa alkoi voimakas panostaminen kivihiilen käyttöön perusvoiman tuotannossa öljyn sijaan ja myös ydinvoimaprojektit saivat vauhtia. Neuvostoliiton kanssa neuvoteltiin maakaasutoimituksien aloittamisesta, jolloin riippuvuus arabien öljystä väheni. Samoin menettelivät myös Ranska ja Saksa USA:n vastustuksesta huolimatta. Ranskassa toteutettiin massiivista ydinvoimarakentamista, jonka seurauksena tätä nykyä Ranska tuottaa miltei 80% sähköstään ydinvoimalla. OECD-maat perustivat kansainvälisen energiajärjestön IEA:n.
Öljykriisi näkyi myös suomalaisten arjessa. Sakolla tai vankeudella uhattiin rangaista niitä, jotka eivät noudattaneet energiansäästömääräyksiä. Määräyksien yhteyhdessä ilmoitettiin, että ellei niitä noudateta, joudutaan turvautumaan myöhemmin pakkosäännöstelyyn. Rangaistusuhan alaisia määräyksiä olivat:
- asuin- ja toimistohuoneiden ylin lämpötila 20 astetta
- myymälöiden ja työhuoneiden ylin lämpötila 18 astetta
- varastojen ja teollisuustilojen ylin lämpötila 16 astetta
- autotallien lämmitys kielletty
- lämmitetyn veden käyttö uima-altaissa kielletty yleisiä altaita lukuun ottamatta
- lumen sulattaminen kaduilta ja pihamailta lämmitetyllä vedellä kielletty
- autojen lämmitys sähköverkosta kielletty alle 10 asteen pakkasella
- liikkeiden näyteikkunavalaistus sallittu vain liikkeiden aukioloaikoina
- moottoriteitä ei saa valaista
- yleinen 80 kilometrin kattonopeus
Iranin vallankumous ja Irakin-Iranin sota
1979 Iranissa tapahtui vallankumous. Koska Iran on suuri öljyntuottajamaa, näkyi vallankumous maailmanlaajuisesti piikkinä öljyn hinnassa ja öljyn tuotantokin väheni rajusti. Öljystä oli kova pula, ja öljykriisi johti samantapaisiin vaikutuksiin kuin vuoden 1973 öljykriisi – maakaasun ja hiilen tuotanto ja käyttö lisääntyi ja uusia ydinvoimaloita rakennettiin paljon.
vallankumous länteen.]]
Koska Iran oli vallankumouksen jälkeen heikko, Irak hyökkäsi sinne 1980 saadakseen haltuunsa Iranin öljykenttiä. 8 vuotta kestänyt Irakin-Iranin sota vaikeutti öljyn saatavuutta, pahensi vuoden 1979 öljykriisin aiheuttamia talousongelmia ja hidasti talouden elpymistä. Aikaa kului ennen kuin Iran kykeni kunnolla aloittamaan öljyntuotantonsa uudelleen. Lisäksi kumpikin osapuoli upotti suuren määrän vastustajansa tankkereita, mikä osaltaan myös vaikutti öljyn hintaan ja saatavuuteen.
Vuoden 1990 öljykriisi
Vuoden 1990 öljykriisillä on ollut öljykriiseistä vähiten vaikutuksia. Sen syynä oli Persianlahden sota, ja se kesti ainoastaan kuusi kuukautta, jonka jälkeen talouden toipuminen oli nopeaa. Varsinainen öljykriisin syy oli Saddam Husseinin käsky polttaa Kuwaitin öljykentät peräännyttäessä. Tämä aiheutti suuria ympäristöhaittoja ja Kuwaitin öljyntuotanto oli tehotonta vielä pitkään sodan jälkeen.
Öljykriisin aikaan öljyn hinta oli noin 40 dollaria barrelilta.
Ison-Britannian öljyprotestit
barreli
Ison-Britannian öljyprotesteilla tarkoitetaan saarivaltakunnassa öljyn hinnan nousun takia tapahtuneita protesteja ja niistä seurannutta kriisiä, jonka vaikutukset muistuttivat aikaisempia öljykriisejä. Ensimmäiset protestit tapahtuivat syyskuussa 2000. Järjestäjät ja osanottajat (mm. kuorma-autoilijat, maanviljelijät, taksinkuljettajat) vaativat polttoaineveron laskemista. Vuoden 2000 kriisi johti taloudellisen toiminnan ja yhteiskunnallisten perustoimintojen huomattavaan hidastumiseen ja vaikeutumiseen polttoaineiden saatavuuden vähennyttyä.
Hinnannousun seurauksena mielenosoittajat ja kuorma-autot estivät 5. syyskuuta vuonna 2000 pääsyn Englannin kanaalin tunneliin ja Shellin öljynjalostamoon. Kymmenes päivä syyskuuta saarrot laajenivat kuuteen kahdeksasta maan suuresta öljynjalostamosta, mistä seurasi suuria bensiinin ostomääriä jakeluasemilla ja saatavuusongelmien pahenemista. Kahden päivän kuluttua kolmannes maan tankkausasemista oli vailla polttoainetta, ja jonot olivat pitkiä; kriisin aikana yli 90 % maan bensa-asemista oli suljettuna jossakin vaiheessa.
Protestit vaikuttivat myös kauppojen kuljetuksiin ja monin paikoin peruselintarvikkeet loppuivat. Protestin huippukohtana moottoritieliikenne väheni 40 % ja maantieliikenne 25 %. Osa terveydenhoitoviranomaisista lopetti vähemmän tärkeät ambulanssikuljetukset polttoainepulan takia ja neuvoi kuljettajia ajamaan hitaammin. Eräässä sairaalassa mm. leikkauksissa käytettävät tikit loppuivat, joidenkin maatilojen eläimet uhkasivat kuolla nälkään, kouluja suljettiin ja postikuljetukset keskeytettiin sunnuntaiksi. Protestit päättyivät 14. syyskuuta 2000, kun osallistujat uskoivat viestinsä menneen perille, yleisön mielipide ei enää tukenut protestoijia ja poliisi valvoi kuljetusten perille pääsyä. Kriisin aiheuttamat taloudelliset tappiot olivat huomattavia.
Syyskuussa 2005 Ison-Britanniassa oli jälleen laajahkoja protesteja polttoaineiden kohonneita hintoja vastaan. Uhka polttoaineen saatavuudelle aiheutti pitkiä jonoja ja bensa-asemien tyhjenemistä. Jos protestit olisivat laajentuneet, Ison-Britannian hallitus olisi suunnitelmien mukaan saattanut kutsua armeijan apuun ja aloittaa säännöstelyn, mutta protestit eivät saavuttaneet aikaisempia mittasuhteita.
Vuosien 2004–2005 hinnannousu
2000-luvun alussa öljyn hinta on noussut, ja tuotannon tehostaminen on käynyt vaikeammaksi. Epävarmuus, spekulointi ja jalostamokapasiteetin puute ovat aiheuttaneet sen, että öljyn hinta on noussut korkeammalle kuin pitkään aikaan. Öljyntuotantokalustosta ja osaavasta henkilökunnasta on puutetta. Monet suuret öljykentät ovat ehtyneet tai alkaneet ehtyä, ja ASPO-yhdistys on ennustanut että öljyhuippu on tapahtunut 2004, tai on juuri tapahtumassa. Öljyn kulutus kasvaa kovaa vauhtia, ja tuotannon nousu on ollut riittämätöntä. Myös Yhdysvaltojen ja Irakin sota ja levottomuudet Lähi-idässä ovat johtaneet öljyn hinnan nousuun. Poliittinen tilanne monissa öljyntuottajamaissa, kuten Nigeriassa ja Venezuelassa, on lisännyt hintapainetta.
Yhdysvalloissa riehunut hirmumyrsky Katrina ja sitä seurannut Rita ovat myös lisänneet epävarmuutta ja nostaneet hintatasoa. Osa yhdysvaltalaisista bensa-asemista esimerkiksi rajoitti myrskyjen aikana ostomäärän tilapäisesti 20 dollariin, jotta säiliöt eivät tyhjenisi kuljetusten välillä. Hintojen nousu on johtanut uuteen öljykriisiin ja monissa köyhemmissä maissa jonoihin, öljyn säännöstelyyn, mellakoihin, sähkökatkoihin, julkisen liikenteen toimimattomuuteen ja epävarmoihin oloihin.
Zimbabwessa keskeytyivät syyskuussa 2005 mm. ambulanssi-, vanki- ja hautauskuljetukset muun liikenteen ja joidenkin teollisuudenhaarojen ohella. Maa on poliittisten, taloudellisten ja hallinnollisten ongelmiensa takia erityistapaus, mutta öljyn hinnan nousu on vaikeuttanut tilannetta entisestään. Jemeniläisissä mellakoissa kuoli kymmeniä ihmisiä, jotka protestoivat valtion bensiinin hintatuen vähentämistä vastaan.
Tulevaisuus
Öljyvarojen ehtyminen, totaalinen loppuminen tai öljyn hinnan muodostuminen niin kalliiksi, että sitä voi käyttää vain valikoituihin tilanteisiin, aiheuttaisi nykyisessä tilanteessa vakavan energiakriisin. Mitään muuta yhtä helposti kuljetettavaa, moni- ja helppokäyttöistä polttoainetta ei tunneta. Öljyntuotannon ehtyminen aiheuttaisi lievimmässäkin tapauksessa vaikeuksia yhteiskunnan eri alueilla ja pahimmillaan katastrofin, joka voisi saada länsimaisen yhteiskuntamuodon jopa kokonaan romahtamaan.
Jemen
Öljyhuippu
:Pääartikkeli: Öljyhuippu
Öljyhuippu (engl. peak oil) koskee maailman öljyntuotannon huippua ja sen jälkeistä laskuun kääntymistä. Tämän niin kutsutun Hubbertin teorian puolustajat huomauttavat, että öljyä käytetään paljon suuremmalla nopeudella kuin uusia varoja löydetään. Kun vanhojen öljykenttien tuotanto kääntyy laskuun, uusien tuotanto ei usein pysty korvaamaan menetettyä tuotantoa. Useat asiantuntijat väittävät, että tämä tapahtuu vuosikymmenen kuluessa. Öljyhuippu voi eräiden arvioiden mukaan johtaa pitkään taantumaan ja geopoliittisiin seurauksiin, koska kyseessä ei ole tilapäinen, poliittisista syistä johtuva energiakriisi aikaisempien suurten öljykriisien tapaan.
Vaihtoehtoiset energianlähteet
:Pääartikkeli: Vaihtoehtoiset energianlähteet öljylle
Öljyntuotannon vähenemisen aiheuttamaa energiakriisiä tai öljyshokkien taloudelle muodostamaa uhkaa voidaan yrittää lievittää uudella teknologialla.
teknologia
Ydinvoimalla voidaan tuottaa energiaa jo pienellä määrällä erittäin paljon, mutta jotta se pystyisi korvaamaan kaiken nykyisen fossiilisilla polttoaineilla tuotetun energian, sitä pitäisi olla yli kymmenkertaisesti.
Onnistuessaan fuusioreaktorikoe ITER ratkaisisi ihmiskunnan energiantuotanto-ongelman pitkäksi aikaa, sillä fuusiopolttoainetta vetyä saadaan meristä käytännössä loputtomasti.
Kivihiiltä maapallolla on noin 300 vuodeksi, joten sillä saadaan tuotettua sähköä vielä pitkään öljyn loputtua.
Maakaasulla voidaan tuottaa energiaa tehokkaammin kuin öljyllä, sillä maakaasumolekyylissä on yksi osa hiiltä ja neljä osaa vetyä. Maakaasusta voidaan myös "rikastaa" öljyä saksalaisten toisessa maailmansodassa kehittämällä menetelmällä (ns. Fischerin–Tropschin prosessi), mutta myös maakaasu on nopeasti ehtyvä luonnonvara, ja on myös öljyä harvinaisempaa.
Puu, turve, vesivoima, aurinkovoima ja tuulivoima ovat uusiutuvia luonnonvaroja ja niillä voidaan tuottaa jossain määrin energiaa.
Polttoainekäyttöisten koneiden polttoaineena ja yleiskäyttöisenä energianlähteenä öljyn voi korvata biokaasu, biomassa, vety, tai maakaasu.
Autojen käyttöön öljyn vaihtoehtona nähdään ns. laturihybridit (plugin-hybrids), eli autot jotka toimivat akulla. Yön aikana autot kytketään pistorasiaan lataamaan akkujaan. Akulla voidaan ajaa noin 30 - 40 kilometriä, jonka jälkeen polttoaineella toimiva akkulaturi lähtee käyntiin.
Katso myös
- Ghawar
- Maaöljy
- OPEC
- Öljyhuippu
- Öljyntuotanto
- Vaihtoehtoiset energianlähteet öljylle
Aiheesta muualla
- [http://www.mecheng.ohio-state.edu/~korpela/suomenmaa.html Öljykriisi vie talouskurjimukseen] Suomenmaa-lehden artikkeli.
- [http://www.ylioppilaslehti.fi/2000/001006/001006oljy.html Kun öljystä on pulaa] Ylioppilaslehden artikkeli.
- [http://www.forbes.com/2005/03/11/cx_da_0311topnews_print.html Oil Crises Now And Then] Forbes-lehden artikkeli, englanninkielinen.
- [http://www.fcnp.com/521/peakoil.htm The Peak Oil Crisis: A Mid-Summer Review] Öljyn hintojen nousun seurauksia, englanninkielinen.
- [http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/magazine/4135122.stm I don't drive; why should I care about oil prices?] BBC:n artikkeli (engl.).
- [http://www.climateark.org/articles/reader.asp?linkid=44942 Shortages Stifle a Boom Time for the Solar Industry] (engl.)
Viitteet
# [http://www.timesonline.co.uk/article/0,,2-1780144,00.html Petrol protest fails to ignite] Times Onlinen artikkeli Ison-Britannian öljyprotesteista.
# [http://www.fcnp.com/529/peakoil.htm The Peak Oil Crisis: The First Casualty] Zimbabwen öljykriisin syistä.
# [http://www.zimbabwechronicle.com/2005/September/20/local_news/local1.htm Fuel shortages reach unprecedented levels] Zimbabwen öljykriisin vaikutuksista.
Luokka:Energiantuotanto
Luokka:Talous
Luokka:Öljyhuippu
Luokka:Öljynjalostusteollisuus
Luokka:Luonnonvarat
ja:オイルショック
USA
Amerikan yhdysvallat (United States of America, U.S.A.) on liittovaltio Pohjois-Amerikassa, joka sijaitsee pääasiassa Pohjois-Amerikassa. Se koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta, ja sillä on useita maa-alueita. Suomenkielessä siihen viitataan nimillä Yhdysvallat, USA tai Amerikka.
Viime vuosisadalla, etenkin toisen maailmansodan jälkeen, Yhdysvallat on tullut taloudellisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, tieteellisesti, teknologisesti ja kulttuurisesti maailman tärkeimmäksi vaikuttajaksi.
Historia
Yhdysvallat perustettiin 1776 brittiläisten siirtokuntien pohjalle. Yhdysvallat on siitä lähtien kirinyt vanhan emämaansa rinnalle ja 1900-luvun toisen puoliskon kääntyessä jo vähintäänkin saavuttanut mahtavimmat kansakunnat taloudellisesti, poliittisesti ja asevoimilla mitaten. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1991 Yhdysvallat on ainoa olemassaoleva supervalta. Myös yhdysvaltalainen kulttuuri on levinnyt eri muodoissaan maapallon kaikkiin osiin.
Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776 ja tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta 1783. Sitä ennen alkuperäiset 13 osavaltiota, jotka muodostivat Yhdysvallat olivat Ison-Britannian siirtomaita.
Yhdysvallat laajeni Mississippin länsipuolelle ostamalla Ranskalta vuonna 1803 Louisianan alueen. Aluekauppa oli huomattavasti nykyistä Louisianan osavaltiota suurempi, hankitut alueet käsittävät nykyisin 23 % Yhdysvaltain pinta-alasta.
Vuosina 1837—1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Missisippin länsipuolelle. Vuonna 1845 Yhdysvaltoihin yhdistyi Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alue.
Yhdysvaltojen sisällissota käytiin 1861—1865. Siinä mustien orjuuden jatkumista halunneiden etelävaltioiden itsenäistymisyritys tukahdutettiin. Orjuus lakkautettiin kaikkialta Yhdysvalloista 1863. Pohjoisissa osavaltioissa se oli lakkautettu jo aiemmin.
Alaskan alue ostettiin Venäjältä 1867. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanikansojen kanssa käytiin ns. aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890. Puerto Rico ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvaltain hallintaan vuonna 1898 Espanjaa vastaan käydyn sodan tuloksena.
Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan huhtikuussa 1917. Toiseen maailmansotaan Yhdysvallat liittyi joulukuussa 1941 Japanin hyökättyä Pearl Harborin laivastotukikohtaan.
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat oli Neuvostoliiton vastapuolena ns. kylmässä sodassa, johon liittyivät myös Korean sota 1950—1953 ja Vietnamin sota 1964—1975.
Politiikka
Yhdysvallat koostuu 50:stä osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto, liittovaltion lain ylittäessä osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu.
Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Tällä hetkellä presidenttinä toimii republikaanisen puolueen edustaja George W. Bush. Presidentin lisäksi lakiasäätävänä elimenä toimii kaksikamarinen Yhdysvaltain kongressi. Oikeuslaitos on erityisen itsenäinen, ja käyttää myös perustuslakikontrollivaltaa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Kongressin jäsenten kausi on kaksi vuotta edustajainhuoneessa ja kuusi vuotta senaatissa.
Yhdysvalloissa on nykyisellään kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit. Enemmistövaalitavan vuoksi muiden puolueiden pääseminen mukaan todelliseen politiikkaan on vaikeaa. Esimerkiksi sekä Vihreä puolue että Libertaari puolue ovat tosin keränneet äänestäjiä, mutta todellisuudessa, ilman ainuttakaan senaattoria ja kongressiedustajaa, ne ovat kaukana vaikuttamisen ytimestä, saati omasta presidentistä. Kaksipuoluejärjestelmän takia yhdysvaltalaiset puolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä on pidettävä lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina sateenvarjokeräelminä, joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan. Liittovaltion laajuisen vaalikampanjan järjestäminen on erittäin kallista, joten erilaisten rahoitusta antavien eturyhmien nähdään näin vaikuttavan päätöksentekoon.
Yhdysvaltain ulkopolitiikka
Yhdysvaltain ulkopolitiikka on ainakin viimeiset sata vuotta keskittynyt demokratian levittämiseen maailmaan. Perinne alkoi Yhdysvaltain-Espanjan sodasta, kun Yhdysvallat julisti vapauttavansa kuubalaiset Espanjan sorrosta.
Vuonna 1914 presidentti Woodrow Wilson lupasi tehdä maailman turvalliseksi demokratialle. Hänen ohjelmansa mukaan perustettiin mm. Kansainliitto. Wilsonin aikana Yhdysvallat miehitti Meksikon ja nousi maihin Haitilla ja Dominikaanisessa tasavallassa. Presidentit Franklin D. Roosevelt ja Harry Truman tukivat demokratiaa Euroopassa Marshall-avun avulla ja NATO:n perustamisella. Tavoitteen saavuttamiseksi Yhdysvallat taisteli Koreassa ja Vietnamissa estääkseen kommunismin leviämisen.
Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, johon pääsyynä oli presidentti Reaganin panos, Yhdysvallat jäi maailman ainoaksi supervallaksi. Presidentti Clinton haki Yhdysvalloille uutta asemaa lähtemällä mukaan rauhanpakottamiseen onnettomasti päättyneeseen Somalian operaatioon, joka sai Yhdysvaltain vetäytymään enemmistä yrityksistä. Clinton toimi kuitenkin välittäjänä sopimukseen johtaneissa neuvotteluissa palestiinalaisten ja Israelin välillä ja osallistui Serbian ilmapommituksiin Kosovon sodassa.
Hänen seuraajansa George W. Bushin hallintokausi muuttui tyystin syyskuun 11. 2001 -iskujen seurauksena, jolloin Yhdysvallat sai sekä YK:n turvallisuusneuvoston että yleiskokouksen yksimielisen tuen turvallisuutensa takeeksi ja kansainvälisoikeudellisen valtuutuksen Afganistanin operaatiolle. Kansainvälinen kritiikki kuitenkin kasvoi kun Yhdysvallat jatkoi hyökkäämällä Irakiin ilman YK:n mandaattia.
Demokratian levittäminen ja terrorismin vastainen sota ovat nykyään keskeiset Yhdysvaltain ulkopolitiikan julkilausutut päämäärät. Sekä Afganistanissa että Irakissa järjestettiin monipuoluevaalit Yhdysvaltain miehityksen jälkeen.
Viimeaikaisia väittelynaiheita
Kansainväliset tahot ovat välillä kritisoineet Yhdysvaltojen väkivaltaisia ja ihmisoikeusrikkomuksiksi nähtyjä toimia erityisesti War Against Terrorism-kampanjan aikana. Merkillepantavia kysymyksiä ovat Guantanamo Bayn laivastotukikohdassa vankeina säilytetyt Afganistanin sodat "laittomat taistelijat". Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali nostatti laajaa kansallista ja kansainvälistä huomiota vuonna 2004.
Osavaltiot
Pääartikkeli: Yhdysvaltojen osavaltiot
Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta (viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Alaska, sitä ennen Havaiji, Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan), pääkaupungista Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä joukosta territorioita, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico.
Yhdysvaltain osavaltiot:
Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta, Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.
Maantiede
Havaiji
Pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurimpana valtiona ja koko Pohjois-Amerikan mantereen levyisenä Yhdysvaltain maantiede vaihtelee suuresti: Floridan mangrovemetsistä maan keskiosan suurille tasangoille ja Mississippi–Missouri -jokijärjestelmään. Tasankojen länsipuolella nousevat Kalliovuoret, niiden länsipuolella on aavikkoja, tasankoja ja Tyynenmeren rannikon välimerellinen ilmastovyöhyke, luoteessa jopa sademetsät. Erillinen Alaska on pääasiassa arktista aluetta ja Havaiji vulkaaninen saariryhmä.
Talous
Yhdysvaltain kansantalous on maailman suurin ja bruttokansantuote henkeä kohti maailman korkeimpia. Yhdysvaltojen talous on markkinapohjainen, jossa yksityiset ihmiset ja yritykset tekevät tärkeimmät päätökset, ja liittovaltio ja osavaltio ostavat tarvittavat tavarat ja palvelut valtaosin yksityisiltä markkinoilta.
Yhdysvaltain rahayksikkö on dollari, jota on käytetty yleisesti kansainvälisen kaupan rahayksikkönä. Myös taloustilastot muutettiin aiemmin useimmiten dollareiksi kansainvälistä vertailua varten.
Yhdysvalloilla on laajat luonnonvarat, runsaasti kulta-, öljy-, hiili- ja uraaniesiintymiä. Tehokas maatalous tekee maasta yhden maailman suurimmista maatalousmaista. Pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, sokeri ja tupakka. Teollisuustuotteita ovat autot, lentokoneet ja elektroniikka. Pääasiallinen työllistäjä on nykyisin palvelut, jossa työskentelee 3/4 työvoimasta.
Tärkeimmät kauppakumppanit ovat naapurit Kanada, Meksiko, Euroopan unioni ja Kaakkois-Aasian teollistuneet maat Japani, Intia ja Etelä-Korea. Myös kauppa Kiinan kanssa on huomattavaa.
Vuonna 2002 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 41,9 miljoonalla kävijällä.
Yhteiskunta
Väestö
Etniset ryhmät
Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestöjakauma
Yhdysvallat on etnisesti hyvin monimuotoinen maa. Maassa on vähintään miljoonan edustajan etnisiä ryhmiä yli 31, ja lukemattomia pienempiä ryhmiä.
Väestönlaskennassa väestö on jaettu rotuihin: valkoinen, afrikkalais-amerikkalainen, hispaano, aasialais-amerikkalainen tai alkuperäis-amerikkalainen. Aasialaisuus yhdistetään yleensä Kaakkois-Aasiaan, joten juuriltaan Lähi-Idästä kotoisin olevat putoavat kategorioiden väliin. Hispaano tarkoittaa henkilöä, jolla on Latinalais-Amerikkalaiset juuret rodustaan tai ihonväristään huolimatta.
Väestösuhteet ovat: valkoiset 77,1 %; mustat 12,9 %, aasialaiset 4,2 %, intiaanit ja alaskan alkuperäisväestö 1,5%; Havaijin ja oseanian alkuperäisväestä 0,3%; muut 4% (2000)
Yhdysvaltain eurooppalaisperäisestä väestöstä 23 %:lla on saksalaiset sukujuuret, irlantilaiset 16 %, englantilaiset 13 %, skotlantilaiset, alankomaalaiset ja italialaiset 6 %.
Uskonto
Uskonnollisten ryhmien osuudet väestöstä: protestantit 56%, katoliset 28 %, juutalaiset 2%, muut 4%, ei mitään 10% (1989)
Suurin yksittäinen kirkkokunta on katolinen kirkko, sen jäljessä etelän baptistit, joka on pitkälti jakautunut mustien (eli afrikkalais-amerikkalaisten) ja valkoisten seurakuntiin.
Yhdysvalloilla on uskonnollissävytteinen historia ja uskonnonvapautta pidetään erittäin tärkeänä. Monet varhaisista emigrantti- eli maahanmuuttajaryhmistä pakenivat Euroopan uskonnollisia vainoja Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista kuuluisalla Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, kuuluisana esimerkkinä juutalaisten joukkopako Natsi-Saksasta.
Koulutus
Yhdysvalloissa koulutus on osavaltion, ei siis liittovaltion, velvollisuus, ja lait ja säädökset vaihtelevat huomattavasti. Useimmissa osavaltioissa, kaikkien opiskelijoiden täytyy osallistua pakolliseen koulutukseen lastentarhasta (johon yleensä mennään 5-vuotiaana) lähtien luokkatasoon 12 asti, jolta valmistutaan yleensä 18 vuoden iässä (tosin joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä).
Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvard University, Cornell University ja Princeton University) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja University of Virginia), satoihin korkeatasoisiin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.
Kielet
Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet
Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia, mutta myös espanjaa puhutaan melko laajalti, erityisesti maan eteläosissa. Maalla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti.
Englannin kieli on hallitseva kieli (puhujia 82 % väestöstä), espanja (10 %) ja havaijin kieli ovat virallisia joissain osavaltioissa.
Kulttuuri
Yhdysvallat on viihteen jättiläinen, etenkin elokuva- ja tv-teollisuuden alalla (Hollywood).
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- tina
- kalkkikivi
- rautamalmi
- suola
- kalkki
- kipsi
- pii
- lyijy
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- kulkuneuvot
- elektroniikka
Luokka:Yhdysvallat
zh-min-nan:Bí-kok
ko:미국
ms:Amerika Syarikat
ja:アメリカ合衆国
simple:United States
| | |
