:: wikimiki.org ::

Seine

Seine

sta.]] Seine on suuri joki Pohjois-Ranskassa. Seine on yksi Ranskan tärkeimmistä vesiväylistä ja se kulkee muun muassa Pariisin halki. Joki on 780 kilometriä pitkä ja on Ranskan toiseksi pisin. Pisin joki on Loire, joka on 1 020 kilometriä pitkä. Antiikin aikoina Seine tunnettiin latinalaisella nimellään Sequana. Seinen tärkeimmät sivuhaarat ovat pohjoisessa Aube, Marne ja Oise sekä Yonne ja Eure etelässä. Seine yhdistyy kanavien kautta jokiin Scheldt (tai Escaut), Meuse, Rein, Saône ja Loire. Seine alkaa Langresin ylängöltä 471 metrin korkeudelta ja virtaa Pariisin sekä Normandian halki Englannin kanaaliin Le Havren kohdalla. Pariisissa joen uomaa reunustavat korkeat kivivallit. Joella kulkee vesibusseja, rahtialuksia sekä suuria turistiveneitä (bateaux-mouches). Joen pohjoista puolta kutsutaan oikeaksi rannaksi (Rive Droite) ja eteläistä puolta vasemmaksi rannaksi (Rive Gauche). Vasen ranta on taiteilijoiden suosiossa. Seinen rannat Pariisissa liitettiin osaksi UNESCOn maailmanperintöluetteloa vuonna 1991. Seine on ruopattu ja merikelpoiset alukset voivat purjehtia aina Roueniin saakka, joka sijaitsee 120 kilometriä sisämaassa. Kaupalliset rahtialukset voivat kulkea jokea pitkin aina Bar-sur-Seineen saakka, 560 kilometriä mereltä. Pariisissa, 445 kilometriä mereltä, joki on vain 24 metriä merenpinnan yläpuolella, mikä tekee joesta hitaasti virtaavan ja siten helposti purjehdittavan. Seinen vesi on Ranskalle tärkeä resurssi. Ydinvoimalaitokset sekä kaukolämpövoimalat saavat joesta lauhdevetensä. Puolet vedestä käytetään Pariisin alueella, niin teollisuuden kuin kulutuksenkin tarpeisiin. Le Havren ja Rouenin välisellä alueella kaikesta vedestä kolme neljäsosaa saadaan Seinestä. Seineä ei tule sekoittaa paljon pienempään jokeen nimeltä Senne, joka virtaa Brysselin halki Belgiassa, vaikka nimet äännetäänkin samalla tavalla.

Aiheesta muualla

- [http://www.discoverfrance.net/France/Transportation/Water/Bateaux-Mouches.shtml Bateaux-Mouches - Seine - Pariisi, Ranska]
- [http://www.insecula.com/contact/A003985.html/ La Seine – Kuvia]
- [http://www.discoverfrance.net/France/DF_waterways.shtml Ranskan vesiväylät]
- [http://www.ibiblio.org/wm/paris/hist/river.html WebMuseum: Pariisin Historia: La Seine]
Luokka:Ranskan joet ja:セーヌ川

Joki

] Joki on maanuoma, jossa virtaa vettä. Useimpien jokien kuljettama vesi on peräisin yläville maille osuneista sateista.

Jokiin liittyvää termistöä

- Akanvirta on takaisin vastavirtaan joskus pitkällekin johtava pyörre, etenkin kosken alla.
- Koski on joen osa, jossa maaston vieton vuoksi voimakas virtaus aiheuttaa aaltoilua ja kuohumista.
- Köngäs on jyrkkä vaahtoava vesiputous.
- Lehmänselkä on koskessa veden sileäksi kuluttama isohko vedenalainen kivi, joka ei juuri aiheuta yläjuoksulta näkyviä kuohuja ja on siksi aloittelijalle vaarallinen. Kannattaa opetella huomaamaan.
- Luusua on järvestä alkavan joen vuonomainen alkunielu.
- Meanderointi tarkoittaa sitä ilmiötä, että vesi kuluttaa etenkin ulkokaarretta ja muodostaa siten jokeen yhä suuremman mutkan, kunnes seuraava vastarannan mutka viimein syöpyy yhteen edeltävän mutkan kanssa ja synnyttää tällä tavalla putaan. (Ilmiön havaitsi ruotsalainen Meander).
- Niva on vahvahko virtapaikka, jossa aina näkyy pyörteitä.
- Pato on jokeen tehty rakennelma, jolla kanavoinnin avulla parannetaan vesiliikennettä tai kehitetään energiaa
- Pudas on takaisin pääjokeen yhtyvä joen haara, joka usein on syntynyt meanderoinnin seurauksena.
- Päävirta on yleensä mutkittelevan joen ulkokaarteessa, ellei esimerkiksi vinosta kalliopohjasta muuta johdu.
- Suvanto on hitaan ja rauhallisen virtauksen alue.
- Sahi on koskipaikan alapuolelle kertynyt pienten kivien matalikko.
- Suisto on joen loppupiste, jonne usein kertyy viuhkamainen joen kuljettaman maa-aineksen muodostelma.
- Sulku on jokeen tai kanavaan rakennettu laite, jonka avulla veneet voivat kulkea huoleti alas jyrkistäkin pudotuksista, sekä pystyvät myös kulkemaan ylävirtaan vaivatta.
- Vesiputous on kohta joessa, jossa vesi putoaa suoraan, tai melkein suoraan alaspäin.
- Vuolle on kosken niskalla nopeammin virtaamaan alkava "nielu", jonka tunnistaa päävirrassa olevasta alas osoittavasta v-kirjaimen muotoisesta laineesta. Se on useimmiten paras laskun alkupiste.

Suuria jokia

Vesiputous
- Amazon
- Dnepr
- Don
- Elbe
- Limpopo
- Loire
- Mississippi
- Missouri
- Neva
- Niger (joki)
- Niili
- Petšora
- Rein
- Rio Grande
- Saar-joki
- Seine
- Tonava
- Vienanjoki
- Volga

Suomen jokia

Suomen 50 suurinta jokea valuma-alueen koon mukaan laskien ovat:
- Kymijoki
- Kokemäenjoki
- Iijoki
- Muonionjoki
- Kiehimäjoki
- Lieksanjoki
- Kajaaninjoki
- Kitinen
- Koitajoki
- Vuoksi
- Juutuanjoki
- Kemijoki
- Kyrönjoki
- Luiro
- Siikajoki
- Kalajoki
- Tenniöjoki
- Oulankajoki
- Tornionjoki
- Kiiminginjoki
- Ivalojoki
- Pyhäjoki
- Raudanjoki
- Karvianjoki
- Tengeliönjoki
- Simojoki
- Inarijoki
- Loimijoki
- Könkämäeno
- Perhonjoki
- Korpijoki
- Hiidenjoki
- Siuruanjoki
- Kettujoki
- Oulujoki
- Näätämöjoki
- Livojoki
- Pielisjoki
- Lätäseno
- Ähtävänjoki
- Karjaanjoki
- Kostonjoki
- Jänisjoki
- Kitkajoki
- Kaamasjoki
- Meltausjoki
- Loukinen
- Vantaanjoki
- Kuolajoki Luokka:Maantiede

Ranska

Ranska on länsieurooppalainen valtio. Euroopan mittakaavassa Ranska on suuri valtio – sen pinta-ala on yli puoli miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku yli 60 miljoonaa. Ranskan naapurimaita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Monaco, Espanja ja Andorra. Ranskan pääkaupunki on Pariisi. Ranska on tasavalta, jossa presidentillä on melko paljon valtaa suhteessa pääministeriin. 17. toukokuuta 1995 lähtien presidenttinä on ollut Jacques Chirac.

Historia

:Pääartikkeli: Ranskan historia Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, joka oli Rooman valtakunnan provinssi. Keskiajalla Ranskan paikalla oli mahtava Kaarle Suuren valtakunta, jonka hajottua alueella oli monia pieniä ruhtinaskuntia, joista tärkeimpiä olivat Ranska, Burgundi, Provence ja Savoiji. Ranskan vallankumoukseen 1789 saakka maa oli kuningaskunta, tosin se oli sitä vallankumouksenkin jälkeen vuodesta 1814–1848. Kuuluisin Ranskan kuningas lienee aurinkokuningas Ludvig XIV (1638–1715). 1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa Ranskaa hallitsi keisari Napoléon Bonaparte, joka sai haltuunsa suuren osan Eurooppaa, mutta karkotettiin sittemmin Atlantin valtameressä sijaitsevalle St. Helenan saarelle. Napoleonin jälkeen monarkia palautettiin, mutta Euroopan "hulluna vuotena" 1848 kuningas Ludvig Filip syrjäytettiin ja maasta tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän tosin muutaman vuoden päästä julistautui keisariksi nimellä Napoleon III. Keisarikunta kaatui myöhemmin, ja Ranska julistettiin taas tasavallaksi. Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltain puolella. Toisessa maailmansodassa maa joutui Saksan miehittämäksi. Ranskaa hallitsi marsalkka Philippe Pétainin niin sanottu Vichyn hallitus. Nykyinen Ranskan valtio on nk. viides tasavalta, joka syntyi kansanäänestyksellä 1958.

Politiikka

Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä syyskuun 28. päivänä 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa suhteessa parlamenttiin. Peruslain mukaan, presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi (ennen uudistusta virkakauden pituus oli 7 vuotta). Presidentti vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset. Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous ja senaatti. Ranskan kansalliskokous (Assemblée Nationale) on ylin lainsäädäntöelin. Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi. Kansalliskokouksella on veto-oikeus hallituksen päätöksiin, mistä johtuen vaaleissa enemmistön edustajanpaikoista saaneella puolueella on yleensä myös enemmistö paikoista hallituksessa. Senaattorit (yhteensä 331) valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Kuitenkin puolesta senaatin paikoista on äänestettävä uudelleen joka kolmas vuosi (alkaen 2007). Senaatilla on rajattu lainsäädäntövalta ja kansalliskokouksella on mahdollisuus kumota senaatin säätämiä lakeja, lukuun ottamatta perustuslakiin tehtäviä lisäyksiä ja ns. elollisia lakeja (lois organiques). Hallituksella on huomattava vaikutusvalta parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin. Viimeisten vuosikymmenten ajan, ranskalainen politiikka on ollut valtataistelua kahden puolueen välillä: vasemmistolaisen Parti Socialiste'n (lyhenne PS) ja oikeistolaisen Union pour un Mouvement Populaire'n (lyhenne UMP). Ranska on maailmanpolitiikassa merkittävä valtio. Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, ja maalla on oma ydinase.
- Lista Ranskan presidenteistä

Maantiede

Ranskan presidenteistä Manner-Ranska on jaettu 22 alueeseen (ranskaksi région, mukaan lukien Korsika, vaikkakaan se ei tarkkaan ottaen ole Manner-Ranskaa), jotka on edelleen jaettu 96 numeroituun departementtiin (département). Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa sekä autojen rekisterikilvissä. Departementit on jaettu 329 arrondissementiin (arrondissement), jotka on jaettu edelleen 3 879 kantoniin (cantones) ja kantonit 36 568 kuntaan (communes) (tilanne 1. tammikuussa 2004).

Ranskan eurooppalaiset alueet

rekisterikilvissä

- Elsass (Alsace)
- Aquitaine
- Auvergne
- Basse-Normandie
- Bourgogne
- Bretagne
- Centre
- Champagne-Ardenne
- Korsika (erikoisasemassa)
- Franche-Comté
- Haute-Normandie

- Île-de-France
- Languedoc-Roussillon
- Limousin
- Lorraine
- Midi-Pyrénées
- Nord-Pas-de-Calais
- Pays de la Loire
- Picardie
- Poitou-Charentes
- Provence-Alpes-Cote d'Azur
- Rhône-Alpes

Ranskan merentakaiset osat

Ranskan mertentakaiset departementit kuuluvat Euroopan unioniiin ja ne käyttävät euroa valuuttanaan, mutta muut alueet eivät. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuuttana on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).
- Départements d'outre-mer, DOM (Merentakaiset departementit)
- Guadeloupe
- Martinique
- Ranskan Guayana
- Réunion
- Collectivités territoriales, COM (Alueelliset yhteisöt)
- Mayotte
- Saint-Pierre ja Miquelon
- Wallis ja Futuna
- Pays d'outre-mer, POM (Merentakaiset maat)
- Ranskan Polynesia
- Collectivité sui generis
- Uusi-Kaledonia
- Territoire d'outre-mer, TOM (Merentakainen territorio)
- Ranskan eteläiset alueet
- Ranskan vaatimus Antarktiksella
- Îles Éparses de l'Océan Indien (Intian valtameren erillissaaret)
- Viisi saarta Intian valtameressä, joissa ei ole pysyvää asutusta ja joita hallinoidaan Réunionilta:
- Bassas da India
- Europa
- Juan de Nova
- Gloriososaaret
- Tromelin

Väestö

Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa. Perinteisiä vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien saksa, Perpignanin seudun katalaani sekä Biarritzin ympäristössä jonkin verran puhuttu baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka on muistuttaa enemmän italian kieltä kuin ranskaa. Perinteisiin kielivähemmistöihin on kuitenkin vallankumouksen jälkeisinä vuosisatoina suhtauduttu hyvin kielteisesti, ja ne ovat pääsääntöisesti häviämässä. Tärkein uskonto on katolilaisuus. Ranskassa on kuitenkin melko suuri muslimivähemmistö, sillä suuri osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Siirtomaamenneisyyden muistona Ranskalla on edelleen jonkin verran omistuksia Euroopan ulkopuolelta.

Kulttuuri

- Ranskan akatemia
- Ranskan kirjallisuus

Merkittävimmät luonnonvarat

- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- potaska
- puu
- kala

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- kemikaalit
- viini

Juhlapäivät
Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuoden päivä	Jour de l'An
(Kevään ensimmäisen täysikuun jälkeinen sunnuntai)	Pääsiäinen	Pâques
(ks. yllä, seuraava päivä)	Pääsiäismaanantai	Lundi de Pâques
1. toukokuuta	Vappu	Fête du Travail
8. toukokuuta	-	Victoire 1945	Toisen maailmansodan loppu
(torstai 40 päivää pääsiäisen jälkeen)	Taivaaseenastumisen muistopäivä	Ascension
(seitsemäs pääsiäisen jälkeinen sunnuntai)	helluntai	Pentecôte
14. heinäkuuta	Ranskan kansallispäivä	Fête Nationale	Bastillen päivä
15. elokuuta	-	Assomption	Neitsyt Marian taivaaseenottaminen
1. marraskuuta	Pyhäinpäivä	Toussaint
11. marraskuuta	-	Commémoration de l’armistice de 1918	Ensimmäisen maailmansodan loppu
25. joulukuuta	Joulupäivä	Noël

Katso myös

- Luettelo ranskalaisista
- Luettelo Ranskan kuninkaista
- Ranskan ympäriajo

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=46.619261,2.307129&spn=6.701194,16.215820&z=11&t=h&hl=en Ranska Google Mapsissa]
- [http://www.france.fi/ Ranskan Suomen suurlähetystö] Luokka:Ranska als:Frankreich ms:Perancis zh-min-nan:Hoat-kok ko:프랑스 ja:フランス simple:France th:ประเทศฝรั่งเศส fiu-vro:Prantsusmaa

Metri

Metri (tunnus m) on SI-järjestelmän mukainen pituuden yksikkö. Metri määritellään nykyään pituudeksi, jonka valo kulkee tyhjiössä 1/299 792 458 sekunnissa. Vanhan metrin määritelmän mukaan valon nopeus oli likimain 299 792 458 m/s, mutta metrin uudelleenmäärittelyn jälkeen on nopeus tarkalleen sen verran. sekunnissa Aluksi metrin pituuden määrittelemistä varten tehtiin platinan ja iridiumin seoksesta palkki, jossa olevien kahden viivan väli oli metri. Tätä metrin prototyyppiä säilytetään edelleen Pariisissa Mittojen ja painojen museossa. Metri määritettiin kymmenenesmiljoonasosaksi maapallon meridiaaniympyrän neljänneksestä, joka kulki päiväntasaajalta Pariisin läpi pohjoisnavalle. Ensimmäinen prototyyppi, joka perustui vuoden 1790 mittauksiin, poikkesi määritelmästä kuitenkin 0,013% jääden 2 mm liian lyhyeksi. Tämä johtui siitä, ettei maapallon litistymistä navoilta huomioitu laskelmissa. Nykyinen metri perustuu silti tähän prototyyppiin.

Etuliite-muodot ja johdannaisyksiköt

Muita vanhoja pituuden yksiköitä

Hyvin lyhyille mitoille on aikaisemmin käytetty mm. yksikköä ångström (1 Å = 10^-10 m). Tuuma on vanha Yhdistyneessä kuningaskunnassa käytetty pituuden yksikkö (25,4 mm). Kun puhutaan kovin pitkistä matkoista, useimmiten luovutaan metrijärjestelmästä ja käytetään kullekin tieteenalalle ominaisia mittayksikköjä, kuten merimaili, kaapelinmitta, astronominen yksikkö, valovuosi ja parsek.

Katso myös

- Wikisource:Suomeen metrijärjestelmä Luokka:pituusyksiköt ms:Meter ko:미터 ja:メートル simple:Metre th:เมตร

Etelä

Etelä on yksi neljästä pääilmansuunnasta. Se on kohtisuorassa itää ja länttä vastaan ja kaakon sekä lounaan välissä. Kompassissa se on 180 asteen kohdalla. Etelä määrittyy maapallon pallonpuoliskojen mukaisesti. Yleensä etelä kuvataan kartoissa pohjoisen alapuolelle. Maan pyörimisakselin eteläinen pää eli Etelänapa sijaitsee Etelämantereella, joka on yksi maailman maanosista. Pohjoisnapa on vastakkaisella puolella geoidinmuotoista palloamme eikä sijaitse mantereella vaan jäätiköllä. Magneettinen etelä, johon kompassineulakin likimain osoittaa, on suunta Maan magneettista etelänapaa kohti. Maan magneettikentän navat eli magneettiset navat eivät sijaitse samoissa kohdissa kuin maantieteelliset navat. Ne vaihtavat lisäksi paikkoja säännöllisesti pitkällä aikavälillä.

Sanan alkuperä

Sana etelä tarkoittanee alun perin jotakuinkin samaa kuin etäinen paikka. Muinaissuomalaiset uskoivat ehkä lintukodon sijaitsevan äärimmäisessä etelässä. Kaukana etelässä oli käsitysten mukaan hyvin kuuma, ja taivaankansi niin lähellä, että kaikki sen alla kutistui. Luokka:Ilmansuunnat ja:南 simple:South

Kanava

Kanava on keinotekoinen vesitie. Kanavan avulla saadaan vesi ja -liikenne kulkemaan kannaksen poikki, samassa tasossa, tai ylhäältä alas ja alhaalta ylös päin. Korkeuserot hoidetaan sulutuksen porttien avulla. Kanavan liikennöintiä hoitavat kanavamestarin ohella liikennevalo-opasteet.

Tunnettuja kanavia

Suomalaisia

- Saimaan kanava, Saimaan ja Suomenlahden välissä

Ulkomaisia

- Kielin kanava, Saksassa Itämeren ja Pohjanmeren välissä
- Panaman kanava, Panamassa Atlantin ja Tyynen valtameren välissä
- Suezin kanava, Egyptissä Välimeren ja Punaisenmeren välissä Luokka: Vesiliikenne

Normandia

Normandia (ransk. Normandie) on Ranskan historiallinen maakunta, josta muodostettiin herttuakunta 900-luvulla. Sen alueelliset rajat muodostuivat jo 1000-luvulla samoiksi kuin ne pääpiirteittäin ovat vielä tänäänkin, eli hallinnolliset alueet Basse-Normandie, johon kuuluvat departementit Manche, Calvados ja Orne sekä hallinnollinen alue Haute-Normandie joka koostuu Eure ja Seine-Maritime departementeista. Historialliseen maakuntaan kuuluvat myös ns. Kanaalin saaret, jotka valtiollisesti kuuluvat Englannin kruunulle. Normandian alue sijaitsee Englannin kanaalin (ransk. La Manche) rannalla ja on saanut nimensä viikingeistä (normanneista), jotka asettuivat alueelle 900-luvulla.

Historia

Englannin kanaalin

Esihistoria ja antiikki

Koska Normandia on nykyisin eritoten historiallinen käsite, niin alueen pitkä ja moninainen historia on merkityksellinen. Alueesta tuli osa Ranskaa vasta keskiajan puolenvälin paikkeilla. Tämä puolestaan oli seurausta Normandian herttuoiden siirtymisestä myös Englannin hallitsijoiksi.

Ennen Roomalaisten valloitusta

Normandian alueella on ollut ihmisiä jo esihistoriallisella ajalla, tästä ovat meille todisteina lukuisat löydöt kiviajan työskentelystä etenkin Euren ja Calvadosin departementeissä. Rouenin kaupunkia lähellä sijaisevassa Goyn luolassa olevat luolamaalaukset ovat Euroopan pohjoisimmat. Lisäksi useat alueella sijaitsevat megaliitit tuovat säännöllisyydellään esiin Normandian maaseudulla muiston ihmiskäden varhaisista aikaansaannoksista. Normandian kelttiläinen historia on suhteellisen helposti hahmotettavissa lukuisten arkeologisten löytöjen ansiosta, ja ne on pystytty ajoittamaan melko tarkasti. Jo 1800-luvulta lähtien paikalliset tutkijat ovat tutkineet ahkerasti alueen arkeologisia löydöksiä, eritoten Haute-Normandien departementin alueella. Tutkimustuloksista on julkaistu suuri määrä erikoisteoksia ja julkaisuja. Kelttien läsnäolosta kertovat useat eri löydöt kuten muun muassa 400-luvulle eaa. sijoittuvat kultainen kypärä ja vastaava rautainen samalta ajalta, Pîtren hautausalue tuhkauurnineen, taivutettuine miekkoineen ja vankkurihaudan jälkineen. Lisäksi Halstattin kauteen sijoittuva kalmisto kertoo myös kelttiläisestä Normandiasta. Belgien kelttiläinen heimo asettui Normandiaan useina perättäisinä aaltoina 400-300 -lukujen eaa. aikana. Julius Caesarin Gallian sota -teoksen kautta saamme hyvän kuvan erilaisten kelttiheimojen sijoittumisesta Galliaan ja siten myös Normandiaan. Vuosina 57 eaa. tai 56 eaa. nämä heimot yhdistyivät vastustaakseen roomalaisten, Caesarin legioonien, suorittamaa Gallian valtausta. Alesian suuren tappion jälkeen normandialaiset heimot kuitenkin jatkoivat roomalaisvallan vastustamista, kunnes vuonna 51 eaa. koko Gallia oli alistettu roomalaisten hallintaan. Nykyisen ja historiallisen Normandia alueella asuivat seuraavat kelttiheimot (heidän asuinalueensa keskeisine kaupunkeineen)
- Calètes (Juliobona, nykyisin Lillebonne)
- Véliocasses (Rotomagus, nykyisin Rouen)
- Aulerques Diablintes (Noviodunum, nykyisin Jublains)
- Bajocasses (Augustodurum, nykyisin Bayeux)
- Lexoviens (Noviomagus, nykyisin Lisieux)
- Unelles (Cosedia, nykyisin Coutances)
- Aulerques Éburovices (Mediolanum, nykyisin Évreux).
- Viducasses (Aragenuae, nykyisin Vieux (Calvados)). Julius Caesar Julius Caesar

Roomalainen Normandia

Vuonna 27 eaa. keisari Augustus järjesti uudelleen Gallian alueen hallinnon ja siirsi Calètet ja Véliocasset Lugdunaisen alueelle, jonka pääpaikka oli nykyinen Lyon. Normandian romanisointi tapahtui, kuten kaikkialla muuallakin läntisessa Euroopassa, roomalaisten teiden rakentamisen ja urbanisointipoliitikan avustuksella. Normandian alueelta tunnetaan lukuisia roomalaisajan villoja. Eritoten näitä löydettiin runsaasti arkeologisessa pelastusoperaatiossa, kun alueelle rakennettiin moottoritietä numero A29 ja sen alle jäi runsaasti arkeologian kannalta mielenkiintoisia alueita. Nämä villat eli maaseutuasumukset olivat taloudellisen toiminnan keskuksia ja ne olivat rakennettu pääsääntöisesti kahdella eri tyylillä. Ensimmäinen käsitti pitkän, etelään avautuvan julkisivun ja rakennukset muodostivat rivistön. Toinen malli oli saatu roomalaisista kaupungeista Apeniinien niemimaalta. Siinä rakennukset keskittyivät neliömäisen aukion ympärille. Tämän viimeisen mallin mukaan on rakennettu mm. rikkaista löydöistään ja koristelustaan tunnettu Villa Saint-marguerite-sur-Mes, joka sijaitsee Dieppen ja Saint-Valery-en-Cayxn välimaastossa, meren rannalla. Tämän villan rakentajat ovat käyttäneet rakentamiseen paikallisia materiaaleja; piikiveä, liitua, kalkkikiveä, tiiltä sekä oljesta ja savesta tehtyä laastia. Puuristikolla tuettujen saviseinien tekniikka ja kelttiläiset majat periytyvät juuri tältä kaudelta. Kylpytilojen ja eräiden muidenkin huoneiden lämmitysjärjestelmät olivat saaneet esikuvansa roomalaisesta lattialämmityksestä. Maatalous tuotti, kuten Plinius vanhempi toteaa, alueen asukkaiden käyttöön vehnää ja pellavaa. Normandialaiselle maaseudulle tänä roomalaisaikana olivat tyypillisiä pienet neliömäiset temppelit (fana), joita sijaitsi kaikkialla. Harfleurin läheltä on löydetty eräistä alueen kalmistoista ja asuntojen jäänteistä useita maaäiti-jumalattaren pienoispatsaita, jotka on valmistettu poltetusta savesta. Vieil-Écreux'stä on löydetty yksi kaikkein tärkeimmistä pyhiinvaelluskeskuksista, joka koostuu mm. foorumista, kylpylöistä, monumentaalisesta basilikasta, kahdesta "fanasta" ja Gallian toiseksi suurimmasta teatterista. Lyon

200-luku ja muutokset

Noin 200-luvun puolivälin paikkeilla barbaarien hyökkäykset ja ryöstöretket vaivasivt useita Normandian alueen kyliä ja kaupunkeja kuten myös maaseutuakin. Tulipalojen jäljet ja hätäisesti kätketyt rahakätköt ovat arkeologien tästä ajasta löytämiä todisteita. Tämä kertoo myös turvattomuuden merkittävästä lisääntymisestä pohjoisessa Galliassa. Alueen rannikolla jouduttiin toimimaan ja taistelemaan Saksien merirosvoja vastaan. Esimerkiksi nykyinen Coutancesin kaupunki, kelttiheimo unellesien alueen keskuspaikka, otti latinankieliseksi nimekseen, mikä oli melko yleistä myös Normandian kelttiläisissä kaupungeissa, Constantia vuonna 298 Konstantinus I:n aikana. Kaupunkiin sijoittui legioona sotilaita, joiden tehtävänä oli puolustaa kaupunkia saksien merirosvoja vastaan. Tässä yhteydessä kaupungin ja ympäristön alue, jota oli kutsuttu pagus Constantinus termillä muuttui muotoon Contentin. Keisari Diolektianuksen uudistusten aikana vuosina 285-305 Normandia muuttui enemmän Lyonin seudun kaltaiseksi alueeksi ja samalla se erkani selkeästi naapurimaakunnastaan Bretagnesta. Tämän suuren muutoksen aikoihin sijoittuu myös maakunnan siirtyminen kristinuskoon, sillä 200-luvun puolivälissä pyhä Mellon määrättiin Rouenin piispaksi. Vuodesta 406 lähtien germaaniset heimot vyoryivät läntiseen Eurooppaan. Tällöin saksiheimoja asettui asumaan Normandian rannikolle. Samalla Rooman keisarin valta alueella mureni ja Normandia otti käyttöön vanhan nimensä Amorique. Maaseudulla olleet villat autioituivat ja tuhoutuivat ja kaupungit sulkeutuivat muuriensa suojiin. Alueen paikannimistön avulla voidaan hyvin päätellä barbaariryhmien toimineen yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä alueen asukkaiden kanssa jo ennen Länsi-Rooman kukistumista vuonna 476.

Keskiaika

Keskiaika merkitsee Normandian historiallisen maakunnan menneisyydessä noin tuhat vuotta kestänyttä aikakautta. Mikään aikakausi, joka voitaisiin hahmottaa jonkinmoiseksi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, ei ole läheskään vastaavan pituinen. Lisäksi Normandian historia eräänlaisena omatoimisena poliittisena ja historiallisena kokonaisuutena sijoittuu juuri keskiajalle.

Varhaiskeskiaika

Vuodesta 486 lähtien Somme ja Loire jokien välinen alue Galliasta siirtyy frankkien hallitsijan Klodvig I alaisuuteen. Kuitenkaan frankkien harjoittama kolonisaatio ei ollut kovin massiivista kuten voidaan havaita Normandian alueella olevista frankkien kalmistoista. Paikannimistössä erilaiset -court ja-ville loppuiset nimet ajoittuvat tuohon frankkien saapumisen ja keskiajan varhaisvaiheen aikaan. Tälle samalle aikakaudelle sijoittuu myös hallinnollinen ja sotilaalllinen jako eri kreivikuntiin. Käytännössä Normandian itäiset osat, lähellä nykyistä Pariisia muodostuvat merovinkiruhtinaiden asuinalueiksi. Eritoten keisarikauden loppuvaiheessa alkanut kristinuskon juurtuminen lyö oman voimakkaan leimansa maakuntaan. Keskeisiin kaupunkeihin rakennetaan katedraaleja, maaseudulle pystytetään eri pyhimyksille omistettuja kirkkoja sekä rakennetaan lukuisia rukouspaikkoja maanteiden varsille. Seurakuntajärjestelmä rakentuu omaksi hallinnolliseksi verkostokseen melko pitkän ajan kuluessa. Caenin kaupunkia ympäröivälle laajalle alankomaalle syntyvät pinta-alaltaan pienet seurakunnat, kun taas metsäisille alueille syntyvät seurakunnat ovat hyvin laaja-alaisia. Karolinkisella ajalla kyläläisten hautaaminen alkaa tapahtua entistä useammin seurakunnan kirkon välittömään ympäristöön. Pariisi Normandian luostarielämä alkaa todella kehittyä 500-luvulla ja näin etenkin maakunnan läntisessä osassa. Normandian aristokraatit perustavat ja rakentavat 600-luvulta lähtien useita luostareita erityisesti Seine-joen laaksoon. Nämä luostarit omaksuvat hyvin nopeasti benediktiiniläisen luostarijärjestyksen. Luostareiden omistuksessa on erittäin laajoja maa-alueita myös muualta Ranskasta ja ne saavat näistä huomattavia tuloja. Varallisuutensa myötä niistä tulee merkittäviä tekijöitä poliittisissa ja dynastisissa kilpailuissa ja kiistoissa.

Skandinaavien invaasio

Pariisiin katedraalissa (huom! ei aikalaistyötä).]] Normandia on saanut nykyisen nimensä viikinkien eli pohjanmiesten mukaan. Viikingit tekivät retkiään eri puolille Eurooppaa ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella, etenkin vuosina 790-930 ja sitten vuosina 980-1030. Aikakauden nimitys heille on latinankielinen Northmanorum eli pohjolan miehet. Normandian alueen paikannimistössä tästä skandinaavien invaasiosta on runsaasti jälkiä. Samoin alueen sukunimistössä näkyy tuon aikakauden vaikutus. Pääsääntöisesti muinaisen Gallian länsirannikolle saapuivat viikingit ensimmäisen kerran noin vuosina 790-800. Normandian rannikolle he tulivat Ludvig Hurskaan hallinnon aikana (814-840). Vuoden 841 hyökkäys sai aikaan suuria vahinkoja etenkin ROuenissa ja Jumiègessä. Viikingit ryöstivät luostareiden aarteita, sillä ne olivat helppoja saaliita, sillä papit ja munkit eivät voineet puolustautua. Vuoden 845 ryöstöretki ulottui Seine-jokea pitkin aina Pariisiin saakka. Ryöstöretket tapahtuivat kesän aikana ja talvikausiksi skandinaavit palasivat takaisin koteihinsa pohjoiseen. Vuodesta 851 lähtien viikingit kuitenkin aloittivat talvikausien vieton Seinen alajuoksun alueella. Viikinkien tuhot kohdistuivat siis erityisesti luostareihin ja niiden asukkaat jouduttiinkin siirtämään turvaan kauemmaksi sisämaassa oleviin luostareihin. Samoin tehtiin luostarien kirjastoille ja muille aarteille, jos vain aikaa pelastamiseen oli. Kuitenkin moni kirjasto haihtui savuna ilmaan pohjanmiesten vierailun jälkeen. Karolinkiset hallitsijat käyttivät ryöstelijöiden suhteen usein hyvin vastakkaisiakin poliittisia toimintatapoja ja usein niiden seuraukset olivat hyvinkin raskaita alueen väestölle. Kuitenkin vuonna 867 Kaarle Kalju antoi bretonnien johtajalle Salomonille Contentin kreivikunnan sillä ehdolla, että tämä vannoo hallitsijalle uskollisuusvalan ja auttaa tätä taistelussa viikinkejä vastaan. Tämän jälkeen vuonna 911 norjalainen viikinkipäällikkö Rollon allekirjoitti Saint-Clair-sur-Eptessa Kaarle Yksinkertaisen kanssa sopimuksen, joka oli merkittävä Normandian historialle. Hallitsija antoi Rollolle läänitykseksi Seinen alajuoksun, suunnilleen nykyisen Haute-Normandien departementin alueen vastapalvelukseksi vasallivalasta (joka annettiin 940) ja sitoutumisesta kristillisen kasteen ottamiseen. Rollon tuli niinikään suojella Seinen alajuoksua ja Rouenin kaupunkia skandinaavien hyökkäyksiltä. Vähittäin tapahtuneiden valloitusten avulla viikinkien hallitseman läänityksen alue laajeni. Normandiaan retkiä tehneistä pohjanmiehistä suurin osa oli alkuperältään tanskalaisia, mutta mukana oli runsaasti myös norjalaisia. Myös muutama ruotsalainen mahtui joukkoon, tosin heidän osuutensa oli hyvin pieni. Viikinkien tulo ei suinkaan ollut mitään massamuuttoa Normandiaan. Kuitenkin eräillä alueilla skandinaavien suorittama asutus on ollut selvästi voimakkaampaa kuin muualla. Paikannimistön ja kielitieteellisten seikkojen avulla voidaan näet hyvin todeta, että Caux'n ja Contentin seudun pohjoisosa ovat olleet erityisesti viikinkisiirtolaisuuden kohteena.

Normandia herttuakunta (900-1200-luvuilla)

Kaarle Yksinkertaisen

Ennen Vilhelm valloittajaa

Historiantutkimuksella on käytössään vain melko niukasti kirjallisia lähteitä, joiden avulla voitaisiin luoda tarkka kuva Normandian herttuakunnan alkuvaiheesta. Kuitenkin eräiden arkistolähteiden ja asiakirjojen avulla pystytään hahmottamaan herttuoiden hovin tapahtumia ja elämää. Rollon seuraajat käyttivät aluksi Normandian kreivin titteliä, mutta Rikhard II ajasta lähtien he olivat herttuoita, joiden komennossa olivat omat sotilaalliset joukot. Herttuat kuitenkin tunnustivat Ranskan kuninkaan suvereniteetin Normandian herttuakunnan suhteen. Herttuakunta ei kuitenkaan poikennut ajankohdan valtavirrasta, jonka tavoitteena oli alueellisten ruhtinaiden vallan jatkuva kasvattaminen, näin herttuat lyöttivät omaa rahaa, jakoivat oikeutta ja keräsivät veroja, kaikki nämä kuuluivat perinteisesti monarkin oikeuksiin. Kun heillä oli lisäksi vahva armeija ja he nimittivät henkilöitä alueensa kirkollisiin tehtäviin, niin heidän itsenäisyytensä suhteessa Ranskan kuninkaaseen oli huomattavan laaja. Heidän oli kuitenkin vannottava uskollisuudenvalansa kuninkaalle, ja siten he tunnustivat tämän tehtävän ylemmyyden. Normandian herttuat ylläpitivät suhteita ulkomaisiin ruhtinaisiin, eritoten Englantiin, jonne Rikhard II:sen sisar Emma oli avioitunut kuningas Ethelred II:n kanssa. Herttuat sijoittivat sukulaisiaan, laajenneen suvun jäseniä, noin vuoden 1000 paikkeilla vapaaksi tulleisiin mitä erilaisimpiin kreivien ja varakreivien arvoihin ja tehtäviin. He säilyttivät joitakin skandinaavisia perinteitä omassa hallintokulttuurissaan, tällaisia olivat mm. maanpakoon lähettäminen, säädökset merellä kulkemisesta ja laillinen jalkavaimojen pitäminen. Mutta päinvastoin kuin muut pohjoisen Ranskan ruhtinaat, Normandian herttuat estivät omia vasallejaan saamasta liian suurta paikallista valtaa ja säilyttivät siten oman valtansa koskemattomana. Näin myös Normandian herttuoiden täysin omassa hallinnassa olleiden maa-alueiden määrä oli huomattavasti suurempi kuin muilla vastaavilla läänitysruhtinailla. Tämä huomattava maaomaisuus mahdollisti sen, että herttuat saattoivat antaa luostareille maa-alueita ja läänitysmaata omille alivasalleilleen. Kuitenkin 1000-luvun kuluessa tämä feodaalinen politiikka vähensi huomattavasi Normandian herttuadynastian maa-omaisuutta. Muutos tapahtuu Vilhelm Valloittajan myötä, sillä tämä luo herttuasta jälleen suuren maa-omaisuuden haltijan. Herttuoiden hovi ei suinkaan ollut 1000-luvulla mikään vahva ja paikallaan pysyvä organisaatio, vaan se oli alinomaan liikkeessä paikasta toiseen. Hovi muodostui sekä maallisesta että kirkollisesta ylimystöstä. Nämä ylhäisön jäsenet vannoivat uskollisuutta aina myös herttuan aseman perilliselle. Mitään herttuan hovin kansliaa ei ollut vielä tuolloin perustettu ja siksi kirjalliset asiakirjat tuolta ajalta ovat hyvin harvinaisia. Hovin piirissä toimiva ylhäinen aristokratia koostui myös joistakin skandinaavisista suvuista, kuten esim. Harcout-suku. Sen sijaan enemmistö oli vanhoja frankkisukuja kuten esim. suvut Bellème ja les Tosny. 1000-luvun lopulla tapahtui voimakasta sekoittumista mm. Bretagnen ja Angeninsin aristokratian, allemanniaristokratian kanssa. Kaikki kuitenkin yhtäläisesti vannoivat uskollisuusvalansa herttualle, joka antoi heille vastapalvelukseksi maa-alueita. 1040-luvulta lähtien termilla baronääri tarkoitettiin ritareiden eliittiä ja herttuan seurueeseen kuuluvia.

Vilhelm Valloittaja

Ethelred II Tiedot Vilhelm Valloittajasta perustuvat ensisijaisesti hänen aikalaisensa Guillaume de Poitiersin kirjoittamaan elämänkertaan. Hänen isänsä Robert I Loistava kuoli ristiretken aikana ja tämän kuoleman seurauksena Normandia joutui moniin sekasortoisiin tilanteisiin Vilhelmin alaikäisyyden (noin kymmenen vuoden) aikana. Vuonna 1046 ryhmä herttuakunnan suuraatelisia muodostivat koalition, jonka tarkoituksena oli syrjäyttää Vilhelm Äpärä (myöhempi Vilhelm Valloittaja) herttuan tehtävistä ja korvata tämä Brionnen kreivillä Gilbertillä, joka myös oli Rikhard II:n pojanpoika. Ranskan kuningas Henrik I tuki syrjäyttämisprosessia. Vilhelm voitti kuitenkin vastustajansa Val-ès-Dunesin taistelussa vuonna 1047. Vuoteen 1055 mennessä hän hankkiutui eroon muutamista valtansa kannalta hankalista ja liian vallanhaluisista aatelisista, jotka olivat samaa herttuallista sukua kuin hän itsekin. Han esim. takavarikoi Arquesin herttuan läänitykset. Vilhelm palautti järjestyksen joustavalla ja tiukalla politiikallaan sekä antamalla uskotuilleen läänityksiä. Hän alisti erityisesti omaan valvontaansa vallankäytön tärkeimmät välineet: varakreivikunnat. Omalla avioliittopolitiikallaan hän laajensi tukijoidensa joukkoa, sillä hän avioitui Flanderin kreivin Beaudoin V:n tyttären ja Ranskan kuninkaan siarentyttären Mathilden kanssa vastoin paavi Leo IX:n kieltoa.

Englannin valloitus

Vuodesta 1050 alkaen Englannin kuningas Edvard Tunnustaja oli kutsunut Normandian Vilhelmiä avustamaan taistelussa voimakasta aristokratiaa vastaan. Edvardilla ei ollut suoranaista perillistä kruunulleen, ja hänen ajatuksenaan oli, että Vilhelm olisi perinyt kruunun hänen kuolemansa jälkeen. Tuo kuolema tapahtui 5. tammikuuta 1066. Kuolleen kuninkaan lanko Harold Goswinson kuitenkin kruunautti itsensä kuninkaaksi Westminsterissä. Tällöin Vilhelm päätti ottaa itselleen kuuluvan kruunun väkivallan avulla ja hän rantautui Englannin rannikolle. Haroldin armeijan osa oli parhaillaan ajamassa pois Englannin viimeisiä viikinkivalloittajia, joiden norjalainen johtaja Harlad Hardraada tavoitteli myös Englannin kruunua Stamford Brifgen taistelussa. Vilhelmin ja kuningas Haroldin armeijat kohtasivat 14. lokakuuta 1066 Hatsingsin taistelussa, jossa Haroldin joukot kärsivät tappion. Vilhelm Valloittaja kruunautti itsensä Englannin kuninkaaksi Westminsterissä vanhan roomalaisen perinteen mukaisesti 25. joulukuuta 1066.

Englannin valloituksen seuraukset

Vilhelm Valloittajan saatua itselleen myös laillisen kuninkaan arvovallan hän käytti sitä koko valtakautensa ajan Normandian herttuakunnan hyväksi. Tämän politiikan mahdollistivat ne rikkaudet, joita hän jakoi herttuakuntansa aristokratialle Englannin valloituksen jälkeen. Näin Normandian aristokratian haltuun siirtyi suuret määrät englantilaista maaomaisuutta. Vilhelm seurasi myös hyvin tarkasti miten hänen poikansa Robert hoiti herttuakunnan asioita. Tämä uusi vahva valtakeskittymä hiersi Ranskan kuninkaan mieltä ja siksi päädyttin jakoon, jossa Vilhelmille tuli Englannin kuningaskunta ja Normandian herttuakunta siirtyi Robert II:lle. Tämä ei kuitenkaan poistanut feodaalisia kuohuntoja ja ryhmäkuntaisuutta, jotka leimahtivat liekkeihin kun Vilhelm valloittaja kuoli vuonna 1087. Kapinointi jatkui aina vuoteen 1106 saakka. Normandian herttua Robert II osallistui ensimmäiseen ristiretkeen Pyhälle maalle. Kun hän palasi takaisin, niin hänen veljensä Vilhelm oli kuollut ja toinen veli Henri Beauclerc oli anastanut vallan Englannissa uskollisten tukijoittensa avulla. Henri voittikin veljensä Robert II:n vuonna 1106 Tinchebrayn taistelussa. Henri I Beauclercistä tuli myös Normandian herttua 15. lokakuuta 1106.

1100-luku

Herttua Henri Beauclerc kohtasi Bellêmes-suvun voimakkaat vaatimukset herttuakunnan hallinnassa. Suvulla oli tukenaan Anjoun kreivi ja eritoten Ranskan kuningas. Hallitsevan dynastin jatkuvuus joutuikin koetukselle kun Beauclercin ainoa miespuolinen jälkeläinen kuoli haaksirikossa vuonna 1120. Herttuakunnan herrat kuitenkin tunnustivat Henrin tyttären Mathilden oikeuden periä herttuakunnan kruunu. Mathilde avioitui vuonna 1128 Anjoun ja Mainen kreivin Geoffroy Plantagenêt'n kanssa. Henri Beauclercin kuoltua vuonna 1135 alkoi uusi dynastinen kriisi, sillä Étienne de Blois, Henrin serkku ja Vilhelm Valloittajan lapsenlapsi äitinsä Adèlen kautta, vaati itselleen Englannin kruunua. Näin alkoi lähes parikymmentä vuotta kestänyt anarkian kausi. Étienne de Bloi vannoi vasallivalan Normandian herttuakunnasta feodaali-isännälleen Ranskan kuninkaalle. Geoffroy Plantagenêt'n piti järjestää useita sotaretkiä saadakseen takaisin vaimolleen kuuluneen perinnön. Vuonna 1144 Geffroy sai voitot Rouensissa ja Arquessa. Saadakseen suorittaa vasallivalansa Ranskan kuninkaalle hänen tuli kuitenkin luovuttaa lääninherralleen Gisorsin linna. Geoffroy Plantagenêt'n kuoleman jälkeen hänen poikansa Henri peri Normandian herttuakunnan. Henrin läänitykset lisääntyivät merkittävällä tavalla, kun hän avioitui Alionora Akvitanialaisen kanssa vuonna 1154. Näin Normandia liitettiin osaksi Plantagenêt'n dynastian laajaa valtakuntaa, joka ulottui Skotlannista Pyreneille. Kuitenkin Vexin alue pohjoisessa Ranskassa oli mitä suurin kiistan aihe Henrin ja Ranskan kuninkaan välillä. Toisaalta näistä ongelmista juontavat eräät perusjuuret myös myöhempään satavuotiseen sotaan. Henrin jälkeen tuli Normandian herttuaksi hänen poikansa Rikhard Leijonamieli, joka kuitenkin lähti ristiretkelle ja joutui vangiksi vuonna 1193. Silloin Rikhardin nuorempi veli Juhana Maaton yritti saada veljensä vallan itselleen. Tässä onnistuakseen hän haki tukea ranskan kuninkaaltra Filip III:nelta, joka oli ollut Rikhard Leijonamielen hyvin läheinen ystävä. Tukea saadakseen Juhana luopui useista Normandiassa olevista maa-alueistaan ja linnoituksistaan. Helmikuussa 1194 Filip III kuitenkin valloitti laajoja alueita toisaalta Normandiasta ja hyökkää kohden Rouenia. Rikhard kuitenkin vapautui ja onnistui saamaan osan Filip III:n valloittamista alueista takaisin. Vuoden kestävän rauhan aikana hän rakennuttaa Gaullardin linnoituksen suojaamaan Rouenin kaupunkia.

Plantagenet-suvun Normandian loppuvaiheet

Tapahtumat

Rikhard Leijonamieli kuoli vuonna 1199 ja samana vuonna 25, toukokuuta Juhana Maaton kruunautti itsensä Normandian herttuaksi Rouenissa. Juhana Maattomalla on historiassa huono maine, näin erityisesti hänen raskaan verotuksensa vuoksi, lisäksi hänen kerrottiin olevan paholaisen palveluksessa. Juhana kuitenkin vannoi uskollisuutta Ranskan kuninkaalle ja sai aikaan Goulet'n rauhan. Juhana myös avioitui muista välittämättä Isabelle Tailleferin kanssa. Isabelle oli luvattu puolisoksi Lusignanin Hugues IX:lle, Ranskan kuninkaan vasallille. Hugues koki rikoksen vakavana ja vaati feodaaliherraltaan kuningas Filip III:ltä oikeutta. Kuningas noudatti feodaalista perinnettä ja takavarikoi Juhana Maattoman ranskalaiset läänitykset, koska tämä ei ollut läsnä tuomiota jaettaessa. Kuningas antoi Normandian Juhanan serkulle Arthur Bretagnelaiselle, mutta säilytti osan maakunnasta kuitenkin omassa hallinnassaan. Juhan Maaton murhautti serkkunsa Arthurin, mutta normandialaiset paronit jättivät Juhanan kuninkaan vaikutusvallan vuoksi. Vuoden 1204 kesästä lähtien Gailalrdin linnoitusta piiritettiin ja piiritys kesti aina maalikuuhun 1204 saakka. Tämän jälkeen Filip II:n joukot pääsivät Rouenin kaupunkiin, jonne ne tunkeutuivat 24. kesäkuuta 1204. Kuningas takavarikoi uudelleen koko Normandian ja yhdisti sen kuningaskuntaan kuninkaallisena alueena, jonka myötä kuningas itse sai kaikki alueen tulot ja määräsi kaikki sen virkamiehet.

Herttuakauden tase

Normandian herttuakunta koki, koko muun läntisen maailman kanssa, voimakkaan väestönkasvun ja taloudellisen kasvun ajan. Aikakautena luostarit ja suvut perustivat laajoja suurtiloja, viljelylle vallatut alueet nimettiin usein tekijänsä mukaan lisäämällä nimen loppuun päätteet -erie tai -ière. Tänä aikakautena uusia kaupunkeja ja kyliä syntyi eri puolille Normandiaakin. Kolmivaiheviljely lisäsi merkittävästi maatalouden tuotantoa, mikä puolestaan teki maan omistamisen tuottoisaksi. Myös monet maatalouteen liittyvät tekniset parannukset tai uudet keksinnöt helpottivat eläinten käyttöä maataloudessa ja koko työprosessia. Lisäksi rahatalous valtasi sijaa myös maaseudulla ja jo 1000-luvulla normandialaiset maksoivat suoraa veroa rahassa. Myös jokien hyväksikäyttö kulkuväylinä lisääntyi ja esim. Rouenin kauppatavarat siirtyivät tulleitta Lontooseen. Useat kaupungit perustivat vaurautensa 1100-luvulla etenkin kankaankudontaan. 1100-luvulla Normandian paroneilla oli useita läänityksiä, joista he vastasivat suoraan herttualle, jolle he myös vannoivat uskollisuudenvalansa. Lisäksi Vilhelm Valloittajan asettuminen Englantiin takasi useille suvuille myös huomattavat läänitykset sieltä. Vilhelmin jälkeen käydyt lukuisat valtataistelut ja dynastiset riidat heikensivät monien sukujen varallisuutta ja ne vaipuivat suorastaan köyhyyteen.
Normandiasta tulee osa Ranskaa

Integraatio Ranskaan
Ranskan kuninkaan Filip III:n politiikka yritti kaikin tavoin helpottaa Normandian integroitumista valtakunnan kokonaisuuteen. Hän halusi säilyttää myös monet normandialaiset erikoisuudet. Näin esimerkiksi Rouenin kaupungin erioikeudet, jotka antoivat yksinoikeuden Seine-joen kaupalliseen purjehdukseen, säilytettiin. Kuningas säilytti alueelle tyypillisen kaupunkihallinnon, joka poikkesi perinteisestä ranskalaisesta. Näin myös tuomioistuiment ja aluehallinnon järjestelmät säilytettiin ennallaan eli Normandiaa hallittiin vanhojen normandialaisten tapojen ja perinteiden mukaisesti. Kuitenkin kuningas halusi valvoa kaikkea ja siksi säilytti varakreivijärjestelmän, minkä avulla hän valvoi omia kuninkaallisia vasallejaan. Lisäksi hän asetti omat veronkantajansa alueen eri osiin ja antoi Rouenin hiippakunnalle oikeuden itse valita piispansa. Normandian herttuakunnalle 1200-luvun alku on taloudellisen vaurastumisen aikaa, sen takuuna on kapetinkihallitsijoiden luoma turvallisuus. Talonpojat raivasivat uutta peltoa joko heidän isäntiensä tai jopa kuninkaan rohkaisemina. Erioikeutettuja kauppaloita ja kaupunkeja syntyi eri puolille herttuakuntaa. Maanviljelys monipuolistui; vehnä, ohra, pellava ja mone muut viljelykasvit yleistyivät. Vanhat kaupungit kasvoivat ja esim. Rouenin kaupunki sai entistä laajemmat ympärysmuurit, jotka olivat jo kolmannet sen historiassa. Markkinat vetivät väkeä myös naapurimaakunnista. Kuningas Filip IV perusti Rouenin satamaan asevaraston. Rouenin kauppiaat kuljettivat viiniä ja vehnää Englantiin ja toivat sieltä tinaa, villaa ja kankaita. 1200-luvun alkupuoliskolla Normandian arkkitehtuuri säilytti omaperäisyytensä, mutta toisaalta Ranskan kuninkaan oman alueen eli Ile de France alueella syntynyt ja vaikuttanut gotiikka teki vähittäistä tuloaan myös Normandiaan. Näin myös Mont-saint-Michelen saarelle rakennettiin merkittäviä goottilaisen arkkitehtuurin luomuksia, jotka omalla tavallaan kertoivat vahvistuvan kuningasmahdin kasvusta ja levittäytymisestä myös Normandiassa.
1200-luvun lopun kriisi
Veroihin liittyvät levottomuudet lisääntyivät kun oltiin 1200-luvun loppupuolella. Vuonna 1281 Rouenin kaupunginjohtaja murhattiin ja aristokratian rakennuksia ryösteltiin. Näiden vaikeuksien aikana Filip IV poisti kaupungilta itsehallinnon ja samalla sen porvareilta Seinen kuljetusten monopolin. Kuitenkin kaupungin asukkaat ostivat takaisin entiset oikeutensa ja vapautensa vuonna 1294. Kuninkaan lyöttämän rahan arvon heikkeneminen vähensi ratkaisevasti porvariston tuloja ja Filip IV:n kuoleman jälkeen levottomuudet alkoivat uudelleen. Tämän seurauksena keskusvalta antaa kaksi erityisesti Normandiaa koskevaa sopimusta vuosina 1315 ja 1339, joissa alueelle annettiin autonomiaa oikeudenkäytön ja veronkannon suhteen. Maakuntaan perustetaan omat maapäivät, joiden tehtävänä on ratkoa alueen ja kuningaskunnan talousongelmia. Maapäivät saivat melkoista vaikusvaltaa alueen asioissa.
Normandia Satavuotisen sodan aikana
Musta surma koetteli Normandiaa vuodesta 1348 lähtien ja sai aikaan vakavia epidemioita maakunnan alueella. Yhdistyneenä sodan ja nälän aiheuttamiin vaikeuksiin rutto sai aikaan suurta tuhoa alueen väestön keskuudessa. Tämä vaikea yleinen tilanne aiheutti Rouenissa kapinointia veroja vastaan vuonna 1382. Normandia oli näyttämönä Ranskan kuninkaan Juhana II Hyvän ja Navarran kuninkaan Kaarle Pahan välisessä taistelussa. Kaarle Paha oli Filip IV Pojan Ludvig X:n tyttären poika ja vaati oikeuksiaan Ranskan kruunuun. Kaarlella oli läänityksinä maa-alueita Normandiassa, kuten Évreux'n kreivikunta ja samalla hän käytti hyväkseen käynnissä olevaa satavuotista sotaa ja liittoutui englantilaisten kanssa. Kaarle onnistui kasvattamaan Normandian alueitaan merkittävästi vuonna 1354 tekemässään Mantesin sopimuksessa. Kuitenkin hänet vangittin pian tämän jälkeen, mutta hän onnistui pakenemaan vankeudesta loppuvuodesta 1357. Hän aloitti voimakkaan verojen vastaisen kiihotuksen koko Normandiassa. Bernard du Geslinin johtama Ranskan kuninkaan armeija löi hänet ja hänen joukkonsa lopullisesti Cocherelin taistelussa 16. toukuuta 1364. Avignonin sopimuksessa Kaarle sitoutui luovuttamaan kuninkaalle kaikki alueensa Normandiassa, mutta sai tältä vastalahjana Montpellierin kaupungin eteläisessä Ranskassa. Hetkellisen tauon jälkeen satavuotinen sota alkoi uudelleen ja nyt se kosketti Normandiaa huomattavasti enemmän kuin sodan ensimmäisessä vaiheessa. Elokuussa vuonna 1415 Englannin kuningas Henrik V rantautui Seinen suistoon tarkoituksenaan Ranskan valloittaminen. Piirittämällä Harfleurin kaupunkia hän sai sen antautumaan ja hänen armeijansa voitti ranskalaiset joukot Azincourtin taistelussa. Siten Henrik V valloitti koko Normandian. Kun Normandian pääkaupunki Rouen antautui vuonna 1419 niin englantilaiset olivat saaneet haltuunsa merkittävän osan Ranskan kuningaskunnasta. Troyesin sopimuksen myötä vuonna 1420 Henrik V sai Ranskan kuninkaan Kaarle VI:n tyttären Katariinan, ja Kaarle VI:n kuoltua joko Henrik V itse tai hänen seuraaajansa tulisi Ranskan kuninkaaksi. Vuonna 1422 kuolivat sekä Kaarle Vi että Henrik V. Koska Trouesin sopimuksen mukainen kruununperijä Henrik Vi ei ollut kuin imeväinen lapsi, niin Bedfordin herttuasta tuli sijaishallitsija. Bedford perusti Normandian ensimmäisen yliopiston Caeniin vuonna 1432 ja pyrki kaikin tavoin kitkemään pois Normandian erikoisuudet. Mutta Bedfordin harjoittama raskas verotus aiheutti runsaasti tyytymättömyyttä normandialaisten keskuudessa. Bedford vaikutti voimakkaasti myös Jeanne d'Arcin tuomitsemiseen kuolemaan, sillä pitkän oikeusprosessin jälkeen tämä myöhempi pyhimys poltettiin roviolla Rouenissa. Jeanne d'Arcin tuhka siroteltiin Seine-jokeen. Vuonna 1434 raskaat verot aiheuttivat mellakointia kaikkialla maakunnassa. Viimein keväällä vuonna 1449 Kaarle VII:n joukkojen sotatoimet eräillä Normandian alueilla merkitsivät englantilaisista joukoista tapahtuvan vapautuksen alkamista. Normandian englantilainen miehitys päättyi vuonna 1450 Formignyn taisteluun ja näin maakunnan jälleenrakentaminen saattoi alkaa.
Renessanssi Normandiassa
Satavuotisen sodan päätyttyä Normandian jälleenrakennus sujui ripeästi taloudellisesti ja väestömäärä kasvoi. Vuonna 1530 maakunnan väestöluku saavutti uudelleen tason, jolla se oli ollut ennen suuria kriisejä. Talouden puolella Frans I perusti LeHavren satamakaupungin ja verkateollisuus nousi kukoistukseensa Rouenissa. Kaupungin kalastajat suuntasivat kalastumatkansa silakanpyyntiin Itämerelle ja turskan kalastukseen Newfoundlandin vesille. Aina vuoteen 1570 asti Englannin kanaali oli mainio kulkuväylä kauppa-aluksille, jotka suuntasivat matkansa Normandiasta kohden Lontoota ja Antwerpeniä. Rouenin kauppiaiden alukset toivat takaisin tullessaan villaa, tinaa, nahkaa jne. Britannian saarilta tuotiin sekä suolaa että alunaa etelästä. Harfleurin satama oli etenkin espanjalaisten merenkulkijoiden suosiossa. Normandialaiset osallistuivat myös suuriin löytöretkiin, varsinkin niiden alkuvaiheessa, vuodesta 1503 lähtien. Binot Paulmier de Gonneville Honfleurista matkusti Brasialian rannikolle ja saman kaupungin merenkulkija Jean Denis seikkaili vuonna 1506 Newfoundlandiin ja Saint-Laurent-joen suistoon. Vuonna 1606 Samuel de Champlain perusti matkallaan Québecin kaupungin. Frans I:sen aikana dieppeläinen laivanvarustaja Jehan Ango lähetti aluksensa Sumatralle, Brasialiaan ja Kanadaan. Dieppeen perustettiin kartografian ja merentutkimuksen koulut. Kaikki tämä kasvava taloudellinen hyvinvointi tuli hyvin esiin Normandian maaseudulle rakennetuissa lukuisissa kartanoissa sekä kaupunkikeskuksiin perustetuissa mahtavissa yksityisasunnossa. Lisäksi Normandia oli hyvin avoin protestanttisen uskontulkinnan vaikutuksille.
Uskonsotien aikakausi
Protestanttinen uskontunnustus tuli Normandiaan hyvin varhaisessa vaiheessa, jo vuodesta 1530 lähtien voidaan havaita sen vaikutusta varsinkin suurissa kaupungeissa. Ensimmäinen kalvinismin valtaama kaupunki oli Alençon, josta tuli uskonpuhdistuksen keskeinen kiintopiste. Reformoidun tunnustuksen menestystä voidaan selittää mm. paikallisten pappien lempeällä suhtautumisella siihen tai jopa heidän vähyydellään alueella. Normandia oli myös alueena suhteellisen vauras ja lukutaitoinen ja kaupan ansiosta se oli avoin uusille ulkopuolisille vaikutuksille. Rouen oli Ranskan kuningaskunnan kolmanneksi tärkein kirjallisten tuotteiden painopaikka, mutta myös Caeniin oli sijoittunut lukuisia kirjapainoja. Tällä kaikella oli oma merkityksensä. Protestantit olivat erityisesti alempaa aristokratiaa, Caenin ja muiden kaupunkien porvareita sekä tekstiiliteollisuuden työntekijöitä. Protestantismin osuus Normandiassa väheni 1500-luvun lopulla, joskin se oli vielä erityisen merkittävässä asemassa sekä Caenissa että Alençonissa. Vuonna 1665 on arvioitu Normandian olleen pohjoisen Ranskan maakunnista kaikkein protestanttisin, heitä olisi ollut kaikkiaan noin 200 000 henkeä ja he muodostivat Normandian teollistuneimman väestönosan. Protestanttien vainojen aikana heistä noin 184 000 eli 92% käyttää hyväkseen alueen läheisyyttä mereen ja pakenee Englantiin tai Alankomaihin, maihin, joiden kanssa he olivat aikaisemmin ylläpitäneet läheisiä yhteyksiä. Protestanttien paon seurauksena esim. Rouenin väkiluku putosi romahdusmaisesti 86 000 asukkaasta 60 000. Caenissä 4000 protestantin maastamuutto köyhdytti koko aluetta, sillä he olivat valtakunnan varakkaimpia merenkulkijoita ja teollisuusyrittäjiä ja heidän pakonsa myötä kauppayhteydet muualle katkesivat. Coutances'n kaikki protestantit lähtivät Englantiin ja ottivat mukaansa myös tuotantolaitostensa koneet ja muut tuotantovälineet. Saint-Lôn protestanteista puolet lähti maasta. Työnjohtajien ja omistajien poistuminen maasta ei vetänyt mukanaan ainoastaan protestantteja, vaan myös lukuisat katoliset työmiehet lähtivät heidän mukaansa, sillä näin he saattoivat säilyttää hyvän työpaikkansa. Protestanttien joukkopaon seurauksena vauraasta Normandiasta tuli huonosti toimeentuleva maakunta, jonka aiemmin kukoistava teollisuus riutui tasolle, jolla se ei pystynyt tyydyttämään edes oman maakunnan tarpeita. Maakunnasta pakeneminen oli protestanteilla paras keino välttää enemmistön väkivallan kohteeksi joutuminen.
Normandia 1600-luvulla
Tavallisten talonpoikien (Nu-Pieds) kapinointi kosketti voimakkaasti myös Normandiaa. Tämän kapinoinnin syynä oli Ludvig XIII:sta antama määräys ulottaa gabelle eli suolavero kaikkialle valtakuntaan. Normandia oli aiemminkin kokenut paikallista kapinointia, vuosina 1623 ja 1634, kohonneiden verojen tähden, mutta tämä vuoden 1639 kapintointi oli yleistä ja koski kaikkia maakunnan keskeisiä kaupunkeja. Vuonna 1667 Colbert perusti valtiollisen seinävaatekutomon Elbeufin kaupunkiin ja tämän seurauksena tuo alue koki lyhytaikaisen taloudellisen hyvinvoinnin aikakauden. Samalla myös verorasitus väheni. Mutta vuonna 1689 alkoi uudelleen sota Englantia vastaan ja Normandian rannikolle kohdistui useita englantilaisten hyökkäyksiä. Vuonna 1692 Ranskan laivasto kärsi kohtalokkaan tappion La Houguen meritaistelussa ja paria vuotta myöhemmin englantilaiset alukset tulittivat tykein Le Havrea ja Rouenia.
Valituksen vuosisata

Normandian talous
Normandiankin historiassa 1700-luku oli orjakaupan kulta-aikaa. Eritoten Le Havren, Rouenin ja Honfleurin porvaristo hyötyi tästä kaupankäynnistä, sillä puuvillateollisuus koki nousun ja loi pohjan myöhemmälle teolliselle rakennemuutokselle. Puuvillateollisuuden tehtaita syntyi runsaasti mm. Rouenin esikaupunkeihin. Tämä kukoistava vauraus kosketti varsinkin Rouenin ympäristön osia maakunnassa, muualla talous pysyi vielä heikoissa kantimissa. Muu osa maakunnasta olikin enimmäkseen merenkulun antaman toimeentulon varassa. Kaikesta teollistumisesta huolimatta pysyi maatalous tärkeänä osana alueen talouselämää. Viljanviljely, lypsy- ja lihakarjan kasvatus sekä omenan kasvatus siiiderin raaka-aineeksi olivat maatalouden keskeisiä alueita. Viininviljelys ei alueella monista yrityksistä huolimatta onnistu. Tultaessa 1700-luvun lopulle aluetta koetellut taloudellinen kriisi yhdessä keskushallinnon poliittisen kriisin kanssa koettelivat myös Normandiaa ja johti lopulta Ranskan suureen vallankumoukseen.
Vallankumous Normandiassa
Ludvig XIII:sta
- Vuosien 1788-1789 surunvalittelukirjeet tuovat selvästi esille normandialaisten vaikeudet ja odotukset. Ammattikunnat ja erilaiset tietullit kohtasivat voimakasta vastustusta. Huonot sadot, tekninen kehitys ja vuoden 1786 kauppasopimuksen seuraukset heikensivät maakunnan taloutta. Vaikeinta maakunnan asukkaiden oli vaikea hyväksyä voimakkaasti kohonneita raskaita veroja.
- Kesällä 1789 ilmassa oli suurta pelkoa sillä ihmisten keskuudessa kiersi huhu aristokraattien salaliitosta vallankumousen murskaamiseksi.
- Vuonna 1790 perustettiin Normandian viisi (5) departementtia.
- Charlotte Corday murhasi Marat'n ja federaatiota kannattavat mielipiteet saivat kannatusta myös Normandiassa ja estivät samalla massojen nousun kapinaan.
- Terrori vaikutti myös Normandiassa. Kristinuskon katoamiselle hurrattiin Normandiassa, ROuenin katedraali muutettiin tilapäisesti "Järjen temppeliksi".
- Vuodesta 1795 lähtien kuningasmielisyys kuitenkin nosti uudelleen päätään maakunnan luoteisessa osassa.
- Keisarikunnan aikana mannermaasulku, väenotto ja huonot sadot vuonna 1811 lisäsivät normandialaisten tyytymättömyyttä.
Teollistuminen 1800-luvulla
Terrori Koko läntistä Eurooppaa voimakkaasti 1800-luvulla ravistellut teollistuminen ja myötä tapahtunut yhteiskunnallinen rakennemuutos vaikuttivat Normandiassa sen itäosissa eli Rouenin alueella ja nykyisellä Haut-Normandien alueella. Rautatieyhteys Pariisista Roueniin avattiin 3. toukokuuta 1843 ja se toimi monella tavoin teollistumisen symbolina. Laivanrakennustelakat, tekstiilitehtaat ja metallipajat moninkertaistuivat nykyisen Seine-Maritimen departementin alueella, siis Le Havressa, Elbeufissä ja Louviersissa. Lyhyesti voidaan teollistumisen aikakaudella todeta seuraavat keskeiset tapahumat:
- Vuosina 1792-1815 tapahtunut teollisuuden uudistuminen.
- Afrikan mustien orjakaupan päättyminen.
- Höyrylaivojen ilmestyminen Seinelle.
- Rautatie Pariisista Roueniin ja sen pidentäminen Le Havreen 1848.
- Tekstiiliteollisuuden koneistaminen ja vesivoiman käyttöönotto.
- Sosiaaliset seuraukset: proletarisoituminen, työttömyys, maaltapako sekä muuttoliike etenkin Yhdysvaltoihin. Teollistumisen aikakauteen liittyi Normandiassa myös voimakas taiteen uudistumisen ja kehittymisen kausi. Tätä kuvaa parhaiten taidemaalari Claude Monet'n asettuminen Gicverneyn kaupunkiin sekä hänet lukuisat maalauksensa eri puolilta Normandiaa mm. Étretatin rantakallioilta, kotipaikkakunnaltaan Giverneystä Rouenista, jonka katedraalia kuvaava maalaus lienee yksi kuuluisimmista, Le Havresta jne. Toisen keisarikunnan loppumisen aiheuttaneessa Preussin ja Ranskan välisessä sodassa, joka päättyi Ranskan tappioon, Rouenin kaupunki ja siten melkoinen osa Normandiaa oli Preussin johtamien saksalaisten joukkojen miehittämä. Miehitys päättyi kun Saksa yhdistyi ja muodostettiin Saksan keisarikunta. Ensimmäisen maailmansodan melskeistä Normandia selvisi huomattavan vähäisin vaurioin, sillä pääsääntöisesti sotatoimet tapahtuivat muualla Ranskassa, varsinkin maan pohjoisessa osassa. Tietenkin normandialaiset miehet osallistuivat sotatoimiin muiden ranskalaisten tavoin.
Toinen maailmansota
Preussi Jos ensimmäinen maailmansota kohteli Normandiaa helläkätisesti, niin toisen maailmansodan aikana tuli maksun aika. Maakunta oli saksalaisten miehittämä ja samalla heidän sillanpääasemansa kun suunniteltiin Englannin valloitusta. Olihan Vilhelm Valloittajakin lähtenyt retkelleen juuri Normandiasta. Sodan aikana saksalaiset linnoittivat rannikon perusteellisesti kestämään kaikkia mahdollisia hyökkäysyrityksiä. Alueella toimivat lisäksi Saksan laivaston alukset. Sodan loppupuolella Normandian maakunnasta tuli eräänlainen lähtöpiste liittoutuneiden aloittamalle Euroopan manneralueen takaisinvaltaukselle ja natsien hallinnon lopettamiselle. Operaatio Overlord alkoi 6. kesäkuuta 1944 maailman sotahistorian kaikkein suurimpana maihinnousuoperaationa. Operaatio toteutettiin samanaikaisesti useissa eri kohdissa Normandian rannikkoa ja varsinkin Manchen ja Calvdosin departementien alueella. Operaatioon osallistui sotilaita useista eri sotaakäyvistä maista ja sen ylin johto oli Yhdysvaltain armeijalla. Maihinnousu, josta muistuttavat tuhannet valkoiset ristit Normandian rannikon hautausmailla, aloitti samalla myös taistelun Normandiasta. Taistelua käytiin kaupunki kaupungilta ja kylä kylältä, kunnes lähes täysin raunioitunut Normandia oli vapautettu natseista 12. syyskuuta 1944 Le Havren varuskunnan saksalaisten antautuessa. Nykyisin lukuisat museot ja sotilashautausmaat muistuttavat tuosta maihinnoususta ja Normandian valloituksesta. Rannikolla on muistomerkkeinä myös lukuisia betonisia bunkkereita, jotka olivat saksalaisten rakentamaa osa vahvaa Atlantin vallia.
1900-luvun loppupuoli
Sodanjälkeisen historian suurin työ on ollut maakunnan jälleenrakentaminen. Vain ihmeen kautta useat historiallisesti merkittävät rakennukset säästyivät täydelliselta tuholta. Jälleenrakentamisessa on korjattu ja entisöity runsaasti vanhaa, mutta uuden rakentaminen on kuitenkin ollut pääroolissa. Vuonna 1956 perustetut hallintoalueet ovat olleet koko olemassaolonsa ajan piikki normandialaisten lihassa, sillä maakunta jaettiin kahteen osaan Ylä- ja Ala-Normandiaan. Lukuisia kertoja asukkaat ovat yrittäneet vakuuttaa keskushallintoa yhdistämisen hyödyllisyydestä, mutta asia ei ole edennyt. Kaikissa mielipidemittauksissa ja erilaisissa selvityksissä selvä enemmistö alueiden ja siten vanhan historiallisen Normandian asukkaista kannattaa alueiden yhdistymistä.
Maantiede

Mantere
Normandia jakaantuu maantieteellisesti kahteen eri osaan: mantereeseen ja merellisiin saariin. Normandia on enemmänkin historiallinen kokonaisuus kuin maantieteellisesti kaikesta muusta ympäristöstä erottuva itsenäinen yksikkönsä. Normandian maantieteellinen alue mantereella sijoittuu kahden, geologialtaan hyvin erilaisen pohjoisen Ranskan luonnollisen alueen väliin: Pariisia ympäröivän tasankomaisen altaan ja Amoricain ylänköseudun, joka puolestaan käsittää lähinnä Bretagnen alueen. Tämä jakautuminen kahteen luonnoltaan erilaiseen osaan on samalla myös nähtävissä Normandiassa, mutta jako ei kuitenkaan toimi kahden hallinnollisen aluejaon mukaisesti länsi- ja itäsuunnassa, vaan se menee enemmänkin etelä-pohjoinen suuntaisesti. Tämä geologinen erilaisuus saa aikaan myös jonkinasteista vaihtelua maakunnan maisemissa. Kuitenkin koko maakunnalle ovat yhteistä ilmasto, joka on leuto ja kostea. Tämän ilmastoseikan vuoksi kummaltakin geologiselta alueelta löydetään runsaasti samoja piirteitä, metsiä ja niittyjä. Rannikon maisemat ovat maakunnassa hyvinkin vaihtelevia. Maisemat ovat yhtäällä korkeita liitukivisiä rantakallioita, (falaise), joiden juurella on mukulakivinen ranta, aina laajoihin hienosta hiekasta muodostuneisiin hiekkarantoihin.
Anglo-normandiset saaret
Oman erikoisuutensa Normandian maakunnassa muodostavat Atlantin valtameressä olevat saaret. Eräs tunnetuimmista lienee Mont-Saint-Michelin luostarisaari, josta tuli monella tapaa Ranskan kuningaskunnan symboli sekä sen pyhimyksen että saaren vieraita valloittajia kohtaan osoittaman ankaran vastarinnan tähden. Lisäksi maakuntaan kuuluvat myös hallinnollisesti Normandian tai ranskan yhteydessä olevat Anglo-normandiset saaret. Bretonit asuttivat saaria aina viikinkien tuloon saakka. Ne olivat osa Normandian herttuakuntaa vuosina 993-1204. Ollen autonominen osa Britannian kruunua, saaret ovat kuitenkin säilyttäneet vanhat normandialaiset traditionsa. Kuitenkin satavuotisen sodan loppuvaiheessa Ranskan takaisinvaltaus päättyi Cherbourgiin eikä mennyt pariakymmentä kilometriä kauemmaksi saarille, jotka siis jäivät osaksi Normandia herttuakuntaa. Britannian monarkin tituleerissa on edelleenkin tämän tähden myös Normandian herttuan titteli. Nykyisin saaret eivät ole muodollisesti osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa tai Euroopan Unionia, vaan ne ovat suoraan Englannin kuningattaren hallinnassa.
Demografia
Nykyisin historiallisen Normandian maakunnan alueella asuu kaikkiaan noin 3.16 miljoonaa asukasta ja näin asukastiheys on hyvin lähellä koko Ranskan valtion asukastiheyttä eli noin 110 asukasta nelioökilometrillä. Anglo-normandisten saarten asukasluku on hivenen yli 150 000 eli lähes 780 asukasta neliökilometrillä. Maakunnan nykyiset keskeiset suuret ja turismin kannalta mielenkiintoiset kaupungit ovat:
- Rouen (390 000 asukasta), préfecture de région de Haute-Normandie
- Le Havre (250 000 asukasta)
- Caen (200 000 asukasta), préfecture de région de Basse-Normandie et capitale historique
- Cherbourg (90 000 asukasta)
- Évreux (51 198 asukasta)
- Dieppe (35 694 asukasta)
- Honfleur (15 933 asukasta)
- Bayeux (14 961 asukasta)
- Coutances (9 546 hasukasta)
- Avranches (9 226 asukasta)
- Deauville (4 520 asukasta)
- Arromanches (552 asukasta)
- Le Mont-Saint-Michel (50 asukasta) Kuitenkin Normandiassa koetaan myös voimakkaana maaltapako ja maaseudun autioituminen. Maakunnan keskuksiin muuttaa jatkuvasti uutta väestöä maaseudulta, mutta valtakunnan talouden ja politiikan keskus Pariisi vetää muuttajia läheisyydellään ja tarjoamillaan mahdollisuuksilla.
Kulttuuri

Kieli
Normandian maakunnassa on Ranskassa poikkeuksellinen tilanne, sillä sen alueella on kaksi virallista jokapäiväisesti käytettyä kieltä: ranska Ranskalle kuuluvalla mantereella ja englanti Englannin kruunulle kuuluvilla saarilla. Kumpikin näistä kielistä on saanut paljon ilmaisuun ja sanastoon liittyviä vaikutteita paikallismurteista, esimerkkinä Jerseyn saarella puhutussa ranskassa on lukuisia varsinaisessa ranskan kielessä tuntemattomia käsitteitä ja ilmauksia. Keskeisin maakunnallinen murrekieli Normandiassa on normanni, joka käsittää useita kielellisisä ala-alueita. Meidän päivinämme normannia puhutaan yleisimmin Contexin ja Cauxin alueilla sekä kanaalin saarilla, joissa niitä kutsutaan jersias ja gernesias nimillä.
Paikannimet
Normandian maakunnan paikannimistö perustuu pääsääntöisesti gallialais-roomalaiseen perinteeseen, mutta skandinaavisella perinnöllä on kuitenkin oma osuutensa, etenkin eräillä viikinkien muuttoliikkeelle altistuneilla seuduilla. Tällaisia paljon käytettyjä skandinaavisia nimipäätteitä ovat esimerkiksi:
- bec, joka tulee sanasta bekkr (puro) : Caudebec-en-Caux, Bricquebec, Carbec, Foulbec, Beaubec-la-Rosière.
- beuf (mökki) : Elbeuf, Quillebeuf, Quittebeuf, Daubeuf-près-Vatteville.
- bu, but : Carquebut.
- dalle (laakso) : Dieppedalle, Oudalle.
- fleur, tulee sanasta floth (rannikkovirta) : Harfleur, Honfleur, Barfleur, Fiquefleur-Équainville.
- hou, tulee sanasta holmr (saareke) : Tatihou, Quettehou, Jéthou, Brecqhou, Écréhou.
- hougue, tulee sanasta haugr (kukkulä, mäki) : Saint-Vaast-la-Hougue ja lukuisat sivussa oelvt paikat kanaalin saarilla.
- lon, tulee sanasta lundr (puu, metsä) : Bouquelon, Écaquelon, Catelon, Yquelon.
- mare, tulee sanasta mara (suo, lammikko) : Roumare, Sausseuzemare.
- tot, tulee sanastatopf (koti) : Yvetot, Routot, Colletot, Fourmetot, Valletot, Criquetot, Bouquetot, Hautot, Vergetot, Martot. Oman lukunsa muodostavat kanaalin saaret, joiden nimet ovat alkuperältään normannia: (e)y (saari) : Jersey (normanniksi Jèrri), Guernesey (normanniksi Guernési/Dgèrnésy), Aurigny (normanniksi Aoeur'gny),
Gastronomia
Ranskan kaikkien muiden alueiden tavoin myös Normandian keskeinen alueellinen identiteetti rakentuu paljolti paikallisen gastronomian perustalle. Voidaan hyvinkin sanoa, että gastronomia lienee nykyisin kaikkein keskeisin alueellisen identiteetin luoja. Normandian kohdalla voidaan todeta maakunnan gastronomian rakentuvan neljän peruspilarin varaan. Nämä pilarit ovat sen oman alueen tuotteet eli omena, maito, liha ja meren antimet. Normandia tuottaa suuret määrät omenia, jotka puolestaan toimivat raaka-aineena alueen monipuoliselle teollisuudelle. Omenien ohella myös päärynöillä on merkityksensä, joskin huomattavasti vähäisempi kuin omenoilla. Keskeinen omenista valmistettava tuote on siideri, jota käytetään monipuolisesti alueen ruoanvalmistuksessa. Siideristä tislattu väkijuoma on Calvados, jota myös käytetään ruoan valmistukseen konjakin tavoin. Sekä siideri ja calvados ovat muodostuneet merkittäviksi vientituotteiksi ja vientitulojen tuojaksi koko valtionkin mittakaavassa. Alueellisesti merkitys on tietenkin vielä suurempi. Normandian ja Jersey-saarten naudat ovat tunnettuja maitonsa laadusta, ja maidosta valmistetaan erilaisia maitotuotteita: kermaa, voita ja varsinkin juustoja, joista tunnetuin lienee normandialainen camenbert. Normandia on tärkeä ostereiden tuotantoalue, mutta myös Saint-jaques simpukat, katkaravut, sinisimpukat ja hummerit ovat alueella tuotettuja gastronomisia herkkuja.
Kulinaariset erikoisuudet
Normandian kulinaariset erikoisuudet rakentuvat luonnollisesti omenien, siiderin, calvadosin, meijerituotteiden ja lihan varaan. Kaikkea tätä täydentävät luonnollisesti runsaat meren antimet. Helppoja alueen erikoisuuksia ovat esimerkiksi:
- Normandialainen aukko on pienestä snapsilasista keskellä ateriaa ruokahalun lisäämiseksi yhdellä kulauksella otettävä calvados-ryyppy.
- Omelett de la mère Poulardin (Pulardin muorin omeletti) on Mont-Saint-Michel luostarisaaren erikoisuus, jossa valkuaiset ja keltuaiser vatkataan erikseen ennen paistamista.
- Honfleurin marinoidut sillit, jotka kypsennetään saviastiassa valkoviinin, viinietikan, sipulien ja porkkanoiden kanssa.
Normandian tunnukset
Jersey
Vaakuna
Normandian vaakunassa on "punaisella pohjalla kaksi päällekkäistä, kultaista leopardia sinisin varustein". Kanaalin saarten vaakuna on muuten samankaltainen, siinä on kuitenkin päällekkäin kolme leopardia/leijonaa. Kun lisäksi muistetaan, että Englannin hallitsijalla on vaakunassaan myös vastaavat kolme kultaista leijonaa/leopardia, niin olemme tekemisissä keskiaikaisen symboliikan ja sen historian kanssa. Vaakunoiden synty on hivenen epäselvä, mutta se sijoittuu kuitenkin Plantagenêt-suvun hallitusaikaan, jolloin Normandian herttuan ja Englannin kuninkaan roolit samaistuivat. Tällöin oli vuorotellen ja eri henkilöillä käytössä vaakunoita, joissa leopardien/leijonien lukumäärä vaihteli yhdestä kolmeen. Usein kuitenkin katsotaan, että juuri Rikhard Leijonamieli lisäsi kolmannen leijonan vaakunaansa kun hän palasi vankeudesta takaisin kotimaahansa. Tämän kolmannen leijonan hän olisi ottanut vaakunaansa äitinsä Eleonora Akvitanialaisen vaakunasta, jossa oli yksi leijona. Pohjana olisi ollut Rikhardin isän kaksileijonainen vaakuna, jota Rikhardkin oli aiemmin käyttänyt. Nämä arvelut ovt kuitenkin hypoteesejä, joita tutkijat ovat rakentaneet käytössä olevien kuvien ajoituksen avulla, sillä kirjalliset lähteet asiasta puuttuvat. Jersey
Lippu
Normandian alueella on nykyisin käytössä neljä erilaista lippua. Lisäksi kanaalin saarista jokaisella on käytössään oma lippunsa. # Kaikkein yleisin neljästä käytössä olevsta lipusta on Normandian vaakunaan pohjautuva punainen lippu, jossa on päällekkäin kaksi kultaista leijonaa/leopardia. Tätä käyttävät suurin osa yrityksistä sekä kaupungin- ja kunnantaloista, kuin myös muista Normandian alueellisista organisaatioista kuten kaksi alueneuvostoa. Leijonalipun käyttö on yleistä koko historiallisen maakunnan alueella. Tämän lipun suosio perustuu eittämättä sen yhteneväisyyteen maakunnan vanhan vaakunatunnuksen kanssa. # Paljon vähemmän käytetty lippu on edellisen muunneltu versio, jossa on kahden leijonan/leopardin sijasta kolme vastaavaa eläintä päällekkäin. Tämän lipun kannattajat eivät pelkää lipun sekoittumista Kanaalin saarten tai Englannin tunnuksiin, joissa myös on kolme leijonaa/leopardia. # Pyhän Olavin ristillä varustettu lippu on saamassa yhä laajemman kannattajajoukon. Tässä lipussa on punaisella pohjalla punainen pyhän Olavin risti, jota ympäröi kultainen (keltainen) alue. Lippu muistuttaa ulkoasultaan suuresti Skandinavian maiden ristilippuja. Tämä lippu luotiin 1970-luvulla Normandian alueellisen identiteetin kannattajien toimesta. Lipussa yhdistyvät Normandian perinteiset vaakunavärit punainen ja kulta sekä maakunnan pohjoinen viikinkiperinne. Lippua käyttävät Normandian kulttuuri- ja alueellisesti toimintaansa painottavat järjestöt, jotka korostavat viikinkien tuoman perinnön merkitystä. Myös jotkut yritykset ja kunnat ovat ottaneet lipun käyttöönsä. # Eräänlaisena muunnoksena edellisestä pyhän Olavin ristin lipusta käytetään samaa lippua, jonka vasempaan yläkulmaan on sijoitettu Normandian vaakunan kaksi kultaista leijonaa/leopardia. Käyttäjien mielestä se voidaan näiden vaakunaeläinten avulla helpommin tunnistaa Normandia alueelliseksi tunnukseksi. On muistettava, että mikään em. lipuista ei ole erityisessä virallisessa asemassa, sillä siihen liittyvää säädöstä ei ole koskaan tehty. Koskaan ei myöskään ole tiedusteltu asukkaiden mielipidettä alueen lipusta. Ainoa näyttö on eri lippujen suosio ihmisten käytössä.
Hymni
Normandialla on myös kaksi maakuntalaulua: #Frédéric Bérat'n sanoittama ja säveltämä Ma Normansie on yleisemmin laulettu silloin kun manner-Normandiassa maakuntalaulua tarvitaan. Jerseyn saarella se on saaren virallinen tunnushymni. #Alfred Rosselin laulu Sus la m'e (Merellä) on eritoten Contentin alueella suosittu maakuntalaulu. Tämä laulu on kirjoitettu Normandian omalla murteella.
Alueellisuus
Normandian historiallisessa maakunnassa toimii Le mouvement normand, joka toimii ja taistelee Normandian alueellista hallinnon kahtiajakoa vastaan. Liikkeen johtohahmo on Didier Patte. Liike ei ole tavoitteiltaan separatistinen ja se pitää itseään enemmänkin yhden Ranskan valtiota luoneen heimon edustajana. Liikkeen tavoitteet ovat monipuoliset, sen sisällä on eurooppalaisia federalisteja, lievän autonomian kannattajia, mutta se kieltäytyy kaikesta väkivaltaisesta toiminnasta. Liike haluaa luoda Normandialle suoria yhteyksiä ulkomaille, eritoten Pohjois-Euroopan maihin ja näissä merkeissä se on osallistunut mm. Kööpenhaminassa järjestettyihin alueellisen Euroopan konferensseihin.
Kirjallisuutta

- Michel de Boüard, Histoire de la Normandie, Privat, Toulouse, 2001 ; ISBN 2-7089-1707-2
- Serge Gleizes, Christian Sarramon (valokuvat), Philippe Delerm (esipuhe), L'art de vivre en Normandie, Flammarion, 2004, ISBN 2082012549
- Dominique Auzias, Normandie, Nouvelles Editions Université, 2005, ISBN 2746912635
- Roger-Jean Lebarbenchon, Les Falaises de la Hague, Centre d'études normandes, Caen, 1991 ; ISBN 2-950588-0-9
Tietoja muualla

- [http://wikitravel.org/fr/article/Normandie Normandia Wikitravelissa]
- [http://www.normandieweb.org/ Normandie Web] : Normandian kulttuuri, arkkitehtuuri, talous, histpria, luonto...
- [http://www.normannia.info/ Normannia: Digitaalinen tietopankki Normandiasta]
- [http://www.normandine.com Normandine] : Normandialainen sivu kaikille niille, jotka haluavat saada tietoa ai vierailla Normandiassa.
- [http://www.normandie.tk L'Etoile de Normandie] : Normandian lehdistön yleiskatsaus.
- [http://www.normandie.fr Normandie.fr] : Käytännön ietoja Normandiasta.
- [http://www.club-internet.fr/perso/vinz666/ Mont-Saint-Michel] ja:ノルマンディー

Englannin kanaali

Englannin kanaali on osa Atlantin valtamerta joka erottaa Ison Britannian saaren Pohjois-Ranskasta, ja Pohjanmeren muusta Atlantista. Ranskaksi sitä kutsutaan nimellä La Manche ("hiha"). Sen pituus on noin 550 km ja levein kohta 240 km. Kapein kohta on vain 34 km, Englannin Doverista Ranskan Cape Gris-Neziin. Kanava on ollut erittäin merkittävä Englannin puolustamisessa. Se on sallinut Britannian puuttua Euroopan konflikteihin, mutta harvemmin sitä itseään on uhattu. Ilman kanaalia Napoleon ja Hitler olisivat ehkä menestyneet paremmin. Tätä nykyä Englannin kanaalin ali pääsee Doverin ja Calais'n yhdistävää tunnelia pitkin EuroStar-junalla, jonka päätepisteet ovat Englannissa Lontoon Waterloo ja mantereen puolella Ranskan Pariisi tai Belgian Bryssel. Englanniksi tunnelista käytetään nimitystä Chunnel eli Channel tunnel. Tunneli on aiheuttanut merkittäviä taloudellisia ongelmia kanaalin yli kulkevalla laivaliikenteelle. Luokka:Meret ko:영국 해협 ja:イギリス海峡

Le Havre

Le Havre on kaupunki Ranskassa. Le Havre sijaitsee Pohjois-Ranskassa Normandiassa Englannin kanaalin rannalla, Seine-joen suulla. Kaupungin asukasluku on 186 700 (arvio helmikuussa 2004). Koko metropolin alueen asukasluku on 296 773 (1999).

Historia

Kaupunki perustettiin vuonna 1517. Tuolloin sen nimi oli Franciscopolis joka tuli Francis I nimestä. Myöhemmin kaupungin nimeksi tuli Le Havre-de-Grâce. Le Havre tarkoittaa satamaa. Kaupungin oli tarkoitus korvata vanhat Honfleurin ja Harfleurin satamat. Normandian maihinnousun aikana Le Havre hävitettiin, mutta kaupunki rakennettiin uudelleen modernilla tyylillä Auguste Perretin suunnittelemana.

Teollisuus

Auguste Perret Le Havressa on Marseillen jälkeen Ranskan toiseksi suurin satama.

Lisätietoa

[http://www.ville-lehavre.fr/ Le Havren kaupungin kotisivu] luokka:Ranskan kaupungit ja:ル・アーヴル

Unesco

thumb Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (englanniksi United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization eli UNESCO) on Yhdistyneiden kansakuntien alajärjestö, jonka tarkoituksena on tieteen, kasvatuksen ja kulttuurin avulla edistää kansojen välistä yhteistyötä. Se perustettiin 16. marraskuuta 1945 ja sillä on 191 jäsenmaata. Järjestön pääjohtaja on vuodesta 1999 ollut japanilainen Koïchiro Matsuura. Järjestön päämaja sijaitsee Pariisissa.

Päämäärät ja tehtävät

Kasvatus-, tiede- ja kultturijärjestön perussääntö vuodelta 1945 määrittelee järjestön päämäärät ja tehtävät: 1. Järjestön tarkoituksena on myötävaikuttaa rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseen edistämällä kansojen välistä yhteistyötä kasvatuksen, tieteen ja kulttuurin avulla, jotta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa kaikille kansoille tunnustettujen oikeuden, lain, ihmisoikeuksien ja ihmisten perusvapauksien periaatteiden yleismaailmallinen kunnioitus voitaisiin rotuun, sukupuoleen, kieleen tai uskontoon katsomatta turvata. 2. Tämän toteuttamiseksi järjestö: a) suosii kaikkia joukkotiedotusvälineitä hyväksikäyttäen sitä työtä, joka edistää kansojen keskinäistä tuntemusta ja ymmärtämystä ja suosittelee tässä tarkoituksessa sellaisten kansainvälisten sopimusten solmimista, jotka osoittautuvat tarpeellisiksi sanan tai kuvan välityksellä helpottamaan aatteiden vapaata vaihtoa; b) antaa voimakasta virikettä kansanopetukselle ja kulttuurin levittämiselle: ryhtymällä yhteistyöhön sitä toivovien jäsenvaltioiden kanssa auttaakseen niitä kehittämään opetustoimintaansa; panemalla alulle kansojen välisen yhteistyön sen ihanteen asteittaiseksi toteuttamiseksi, joka pyrkii varaamaan kaikille, rotuun, sukupuoleen tai taloudellisiin taikka yhteiskunnallisiin eroavaisuuksiin katsomatta, yhtäläiset mahdollisuudet päästä osalliseksi kasvatuksesta; ehdottomalla sellaisia kasvatusmenetelmiä, jotka parhaiten soveltuvat kaikkialla maailmassa valmistamaan lapsia vapaan ihmisen velvoituksiin; c) auttaa ylläpitämään, lisäämään ja levittämään tietoja: vaalimalla sen yleismaailmallisen sivistysperinnön säilyttämistä ja suojelemista, jonka kirjat, taideteokset sekä muut historialliset ja tieteelliset muistomerkit muodostavat, ja suosittelemalla asianomaisille kansoille tätä tarkoittavien kansainvälisten sopimusten solmimista; kannustamalla kansojen välistä yhteistyötä kaikilla henkisen elämän aloilla, samoin kuin kasvatuksen, tieteen ja kulttuurin piirissä toimivien henkilöiden sekä julkaisujen, taideteoksien, tutkimusvälineiden ja muun tietoaineiston vaihtoa; helpottamalla sopivin kansainvälisin yhteistyötoimenpitein kaikkien kansojen mahdollisuuksia saada käyttöönsä eri maissa painettuja julkaisuja. 3. Pyrkien turvaamaan järjestön jäsenvaltioille niiden sivistysmuotojen ja kasvatus-järjestelmien riippumattomuuden, koskemattomuuden ja hedelmällisen erilaisuuden, järjestö ei saa puuttua asioihin, jotka olennaisesti kuuluvat jonkin jäsenvaltion sisäiseen toimivaltaan. (Suomen säädöskokoelman sopimussarja n:o 30/1956) Järjestö on vuodesta 1972 ylläpitänyt maailmanperintöluetteloa.

Aiheesta muualla

- [http://www.minedu.fi/opm/unesco/index.html Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön toiminta Suomessa]
- [http://www.unesco.org Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön viralliset sivut] Luokka:Yhdistyneet kansakunnat Luokka:Kulttuurijärjestöt zh-min-nan:Unesco ko:유네스코 ja:国際連合教育科学文化機関 simple:United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization th:องค์การศึกษา วิทยาศาสตร์ และวัฒนธรรมแห่งสหประชาชาติ

1991

Tapahtumia

Tammikuu

- 4. tammikuuta - YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsee yksimielisesti Israelin väkivallan palestiinalaisia kohtaan.
- 11. tammikuuta - Neuvostoliiton joukot vyöryvät Vilnaan estämään Liettuan irtautumisen.
- 14. tammikuuta - Irwin Goodman, eli Antti Yrjö Hammarberg kuoli
- 15. tammikuuta - YK:n turvallisuusneuvoston asettama takaraja Irakin vetäytymisellä Kuwaitista menee umpeen.
- 16. tammikuuta - Persianlahden sota alkaa ilmaiskuilla Irakia vastaan.
- 17. tammikuuta - Irak ampuu 8 Scud-ohjusta Israeliin.
- 27. tammikuuta - Siad Barre pakenee Mogadishusta.

Helmikuu

- 9. helmikuuta - Liettualaiset äänestävät itsenäisyyden puolesta.
- 13. helmikuuta - Laserohjatut pommit tuhoavat bunkkerin Bagdadissa, tappaen satoja siiviilejä. Yhdysvallat väittää bunkkerin olleen sotilaskohde.
- 15. helmikuuta - Visegardin sopimus Tšekkoslovakiaan, Unkarin ja Puolan välillä maiden yhteystyöstä siirtymiseksi markkinatalouteen.
- 23. helmikuuta - Persianlahden sota: Lyhyt maasotavaihe alkaa joukkojen ylitettyä rajan Saudi-Arabiasta Kuwaitin.
- 26. helmikuuta - Persianlahden sota: Saddam Hussein ilmoittaa joukkojen vetäytymisestä Kuwaitista.
- 26. helmikuuta - Tim Berners-Lee esittelee ensimmäisen web-selaimen.
- 27. helmikuuta - Persianlahden sota päättyy tulitaukoon Irakin ja liittouman joukkojen välillä.

Maaliskuu

- 3. maaliskuuta - Amatöörikuvaaja nauhoittaa Los Angelesin poliisin pahoinpitelemässä Rodney Kingia.
- 9. maaliskuuta - Mielenosoituksia Belgradissa Slobodan Milosevicia vastaan. Kaksi ihmistä kuolee armeijan panssareiden tukahduttaessa mielenilmauksen.
- 13. maaliskuuta - Yhdysvaltain oikeusministeriö julistaa Exxonin suostuneen miljardin dollarin korvauksiin Exxon Valdezin öljyvuodosta Alaskassa 1989.
- 14. maaliskuuta - Yhdistyneessa kuningaskunnassa vapautetaan kuusi miestä, joita pidettiin 16 vuotta vankilassa tuomittuina IRA:n pommi-iskusta Birminghamissa, kun havaitaan poliisin väärentäneen todisteita.
- 15. maaliskuuta - Saksassa Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton miehitysjoukot luopuvat virallisesti lopuista oikeuksistaan.
- 27. maaliskuuta - Maailman ensimmäinen GSM-puhelu soitettiin Suomessa Radiolinjan verkossa.
- maalis-huhtikuu - Irakin tasavaltalaiskaarti ja armeija tukahduttavat kansannousun maan etelä- ja pohjoisosissa.

Huhtikuu

- 3. huhtikuuta - YK:n turvallisuusneuvoston päätös #687 määrää Irakin purkamaan kaikki joukkotuhoaseensa ja ballistiset ohjukset.
- 18. huhtikuuta - Irak luovuttaa kemiallisten aseiden materiaaliaan YK:n tarkastajille ja ilmoittaa ettei sillä ole biologisia aseita.
- 26. huhtikuuta - Pääministeri Esko Ahon hallitus aloittaa työnsä.

Toukokuu

- 26. toukokuuta - Thaimaassa Lauda Airin Boeing 767 putoaa lähellä Bangkokia. Onnettomuudessa kuolee 223.

Kesäkuu

- 7. kesäkuuta - Suomen markka sidotaan yksipuolisesti seuraamaan Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttayksikköä, ecua.
- 12. kesäkuuta - Boris Jeltsin valitaan Venäjän federaation presidentiksi.
- 17. kesäkuuta - Apartheid: Etelä-Afrikka lopettaa ihmisten rekisteröinnin rodun mukaan syntymässä.
- 25. kesäkuuta - Kroatia ja Slovenia julistavat itsenäisuutenstä Jugoslaviasta.

Heinäkuu

- 1. heinäkuuta - Varsovan liitto hajotetaan virallisesti.
- 1. heinäkuuta - Ruotsi jättää jäsenhakemuksen Euroopan yhteisöön.
- 1. heinäkuuta - Maailman ensimmäinen GSM-verkko aloittaa toimintansa Suomessa (Radiolinja).
- 7. heinäkuuta - Brionin sopimus päättää kymmenpäiväisen sodan Slovenian ja Jugoslavian välillä ja viivyttää Slovenian ja Kroatian itsenäitymistä kolmella kuukaudella.
- 11. heinäkuuta - Tyynellä valtamerellä ja Havaijilla täydellinen auringonpimennys.

Elokuu

- 4. elokuuta - kreikkalainen risteilyalus MS Oceanos uppoaa Etelä-Afrikan rannikolla. Ei kuolonuhreja.
- 18. elokuuta - Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšovin ilmoitetaan olevan "sairaana" ja hänet asetaan arestiin loma-asunnolleen Krimillä. Kahdeksan kovan linjan kannattajan ryhmä asettaa varapresidentti Gennadi Janajevin Neuvostoliiton johtoon.
- 20. elokuuta - Viro julistautuu itsenäiseksi. 100000 kerääntyy Moskovassa parlamenttitalon edustalle tukemaan presidentti Mihail Gorbatšovia.
- 21. elokuuta - Latvia julistautuu itsenäiseksi. Neuvostoliiton vallankaappaus päättyy armeijan joukkojen tukiessa Gorbatšovia.
- 24. elokuuta - Venäjä ja Ukraina julistautuvat itsenäisiksi. Boris Jeltsinin Venäjä tunnustaa Viron ja Latvian.
- 25. elokuuta - Opiskelija Linus Torvalds lähettää viestin uutisryhmään kertoen kehittämästään käyttöjärjestelmän ytimestä.
- 29. elokuuta - Neuvostoliiton kommunistinen puolue lopetetaan.

Syyskuu

- 6. syyskuuta - Neuvostoliitto tunnustaa Baltian maiden itsenäisyyden.
- 6. syyskuuta - Leningrad muuttaa nimensä kansanäänestyksen jälkeen takaisin Pietariksi.
- 19. syyskuuta - Pankkikriisi alkaa, SKOP Suomen Pankin haltuun.
- 21.-30. syyskuuta - IAEA:n tarkastajat löytävät Irakin salaisen ydinohjelman dokumentit, jotka viranomaiset takavarikoivat, ja estävät tarkastajia lähtemästä luovuttamatta kaikkia dokumentteja. Nelipäiväinen pattitilanne seuraa. Irak luovuttaa kun YK:n turvallisuusneuvosto uhkaa seuraamuksilla.
- 23. syyskuuta - Armenia julistautuu itsenäiseksi.

Lokakuu

- 8. lokakuuta - Kroatia katkaisee suhteet Jugoslaviaan.
- 11. lokakuuta - YK:n turvallisuusneuvoston päätös #715 määrää Irakin hyväksymään kaikki komission asettaman tarkastajat. Irak protestoi päätöstä kutsuen sitä laittomaksi.
- 29. lokakuuta - Galileo-avaruusluotain tapaa 951 Gaspra -asteroidin ensimmäisenä luotaimena.

Marraskuu

- 14. marraskuuta - Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta syyttävät Libyaa Lockerbien pommi-iskusta 1988.
- 14. marraskuuta - Kambodžan prinssi Norodom Sihanouk palaa Phnom Penhiin 13 vuoden maanpaon jälkeen.
- 14. marraskuuta - Suomen markka päästetään devalvoitumaan 14%.
- 27. marraskuuta - YK:n turvallisuusneuvosto päättää rauhanturvaajien lähettämisestä Jugoslaviaan.

Joulukuu

- 1. joulukuuta - Ukrainalaiset äänestäjät päättävät maan itsenäistymisestä.
- 4. joulukuuta - Lentoyhtiö Pan American World Airways lopettaa toimintansa.
- 25. joulukuuta - Mihail Gorbatšov eroaa Neuvostoliiton presidentin virasta.
- 26. joulukuuta - Neuvostoliiton korkein neuvosto tapaa ja päättää Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton purkamisesta.
- 31. joulukuuta - Neuvostoliitto lakkaa olemasta.

Musiikki

1991 oli musiikin huippuvuosi. Silloin julkaistiin mm. seuraavat levyt:
- Nirvana - Nevermind
-