Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Seitsenvuotinen Sota

Seitsenvuotinen sota

Seitsenvuotinen sota, myös Suuri siirtomaasota, Pommerin sota (1756–1763), jossa Iso-Britannia, Preussi ja Hannover asettuivat Ranskaa, Itävaltaa, Venäjää, Ruotsia ja Saksia vastaan. Espanja ja Portugali vedettiin myöhemmin mukaan selkkaukseen. Ruotsin osallistumista sotaan kutsutaan Pommerin sodaksi, kun taas Iso-Britannian ja Ranskan siirtomaissa tapahtuneita selkkauksia kutsutaan Suureksi siirtomaasodaksi.

Tausta

Seitsenvuotinen sota voidaan nähdä Itävallan perintösodan jatkumona. Tuon selkkauksen aikana Preussin kuningas Fredrik II Suuri oli valloittanut rikkaan Sleesian. Itävallan keisarinna Maria Teresia solmi rauhan vain kerätäkseen uusia joukkoja ja muodostaakseen uusia liittoumia. Hän oli onnistunut tässä hyvin. Euroopan poliittinen kartta oli piirretty uudelleen muutamassa vuodessa. Vuosisatoja vanhat viholliset, Ranska, Itävalta ja Venäjä, solmivat liittouman Preussia vastaan. Preussilla oli takanaan vain Iso-Britannian tuki, koska Ranska uhkasi sen esi-isiltä perittyä Hannoveria. Briteillä oli jo Euroopan suurin laivasto ja Preussilla oli manner-Euroopan vakuuttavimmat maajoukot. Täten britit hallitsisivat merta ja saisivat vaikutusvaltaa mantereelta, lisäksi se pystyisi keskittämään joukkonsa siirtomaihinsa. Preussin armeija roolimallinaan, Itävallan armeija oli käynyt läpi täydellisen remontin. Maria Teresia oli järkähtämättömästi ajanut uudistuksia, ja tämä tietämys sota-asioiden hoidosta asettikin monet hänen kenraaleistaan huonoon valoon. Maria Teresian huolenpito sotilaidensa hyvinvoinnista antoi hänelle sotilaiden kunnioituksen. Toisena sodan syynä voidaan pitää Iso-Britannian ja Ranskan kilpailua siirtomaista.

Sota

15. toukokuuta 1756 Iso-Britannia julisti sodan Ranskalle. Kun Fredrik selvitti hänen vastaisen liittoutuman aikeet, hän päätti iskeä ensin. 29. elokuuta Preussin valmistauneet joukot ylittivät Saksin rajat. Preussi oli lukumäärällisesti alakynnessä, mutta ei ylivoimaisesti voitettavissa. Preussi oli pieni valtio, mutta kuten eräs historiankirjoittaja on todennut, se oli armeija valtiolla, ei toisin päin. Sodan alussa Fredrik ylitti Saksin rajat, yhden Itävallan kanssa liitossa olleista pienistä saksalaista valtiosta. Saksin ja Itävallan armeijat eivät olleet valmistautuneet ja Lobositzin taistelussa Fredrik eristi Saksin armeijan Kenraali von Brownen johtamasta itävaltalaisten sotajoukosta. Saksi kuitenkin viivästytti onnistuneesti Preussin etenemistä. Keväällä 1757 Fredrik marssi Prahaan. Verisen Prahan taistelun jälkeen alkoi hän piirittämään kaupunkia, mutta joutui lopettamaan piirityksen kärsittyään ensimmäisen tappionsa Kolinin taistelussa. Vaikkakin Fredrik hyökkäsi Itävaltaan keväällä 1758, hän ei onnistunut saavuttamaan tärkeää voittoa. Lännessä Ranska kärsi tappiot Rheinbergin ja Krefeldin taisteluissa. Vuosi 1761 toi uuden maan sotaan. Espanja julisti sodan Iso-Britannialle 4. tammikuuta. Villinghausenin taistelussa Brunswickin prinssi Ferdinand voitti 92 000 miehen vahvuisen ranskalaisen sotajoukon. Venäläiset valtasivat lisää maata Pommerissa ja itävaltalaiset valtasivat Schweidnitzin. Preussin loppu näytti olevan lähellä, kun Iso-Britannia uhkasi vetää tukensa pois ja Preussin joukot olivat vähentyneet 60 000 mieheen. Mutta onni oli Preussin puolella. 5. tammikuuta 1762 tsaarinna kuoli ja hänen preussimielinen seuraajansa Pietari III tarjosi rauhaa. Viimeinen Preussin ja Itävallan välinen taistelu käytiin Freibergissa 29. lokakuuta 1762.

Rauha

Iso-Britannian ja Ranskan vihollisuudet lopettiin Pariisin rauhassa, johon sisältyi monimutkaisia maanvaihdoksia. Ranskalle annetiin mahdollisuus uuden Ranskan tai Karibian saariensa pitämiseen. Ranska valitsi viimemainitun säilyttääkseen sokerin lähteensä. Tämä sopi briteille mainiosti, sillä heidän omat saarensa Karibialla tuottivat myös sokeria ja uuden Ranskan luovuttamisen myötä he hallitsivat kaikkia Mississipin itäpuoleisia maita. Espanja menetti Floridan Iso-Britannialle, mutta otti New Orleansin ja Louisianan haltuunsa. Helmikuussa 1763 Huberusburgin rauha palautti Euroopan rajat sotaa edeltäneisiin. Tämä tarkoitti sitä että Sleesia jäi Preussille. Se selvisi useiden sitä suurempien naapurusvaltioiden hyökkäyksistä ja saavutti suuresti vaikutusvaltaa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kustannuksella. Tämä vaikutusvalta avasi tien modernin Saksan valtion alulle. Taaksepäin katsastellessa on mielenkiintoista huomata miten lähellä Preussi oli tuhoutumistaan. Jos kaikki sen viholliset olisivat hyökänneet samanaikaisesti, on hyvin todennäköistä että Preussi olisi tuhoutunut ja Euroopan tulevaisuus olisi muuttunut suuresti. Luokka:Sodat Luokka:Yhdistyneen kuningaskunnan historia Luokka:Saksan historia Luokka:Ranskan historia Luokka:Itävallan historia Luokka:Venäjän historia Luokka:Ruotsin historia Luokka:Espanjan historia Luokka:Portugalin historia ja:七年戦争

1756

Tapahtumia


-

Syntyneitä


- 27. tammikuuta - Wolfgang Amadeus Mozart, säveltäjä

Kuolleita


- Luokka:1700-luku ko:1756년 simple:1756

1763

Tapahtumia


-

Syntyneitä


-

Kuolleita


- Luokka:1700-luku ko:1763년

Preussi

Preussi (saksaksi Preußen, puolaksi Prusy, liettuaksi Prusai) oli Saksalaisen ritarikunnan 1200-luvulla ns. Riminin kultaisen bullan rohkaisemana valloittama alue, josta tuli Puolan alainen herttuakunta. Vuonna 1618 muodostettiin Brandenburg-Preussin kuningaskunta. Preussin kuningaskunta siitä tuli 1701. 1700-luvun lopulta lähtien suuresti laajentunut Preussi hallitsi Pohjois-Saksaa poliittisesti ja taloudellisesti, ja oli väkiluvultaan suurin alue. Saksan yhdistyttyä 1871 Preussi oli Saksan suurin ja vaikutusvaltaisin osavaltio. Toisen maailmansodan jälkeen Preussi jaettiin Puolan, Neuvostoliiton ja molempien Saksojen kesken.

Historia

Preussi on myös muinainen 1600-luvulla sukupuuttoon kuollut balttilainen kieli, jonka puhujia kutsutaan preusseiksi, ja joilta maan nimi saatiin. Heidät kukisti 1283 saksalainen ritarikunta, joka valloitti maan ja käännytti asukkaat kristinuskoon. Preussit hävitettiin osittain sukupuuttoon ja alueelle muutti saksalaisia uudisasukkaita. Länsi-Preussi joutui Puolalle vuonna 1466, Itä-Preussin ritarikunta sai pitää, mutta osana Puolaa. kieli Suurmestari Albrekt muutti alueensa protestanttiseksi Itä-Preussin herttuakunnaksi vuonna 1525. Vuonna 1618 Itä-Preussin peri Brandenburgin vaaliruhtinas Johann Sigismund Hohenzollern, jolloin Preussista tuli Brandenburg-Preussin kuningaskunta. Vuonna 1657 onnistui Fredrik Vilhelmin vapauttaa Itä-Preussi Puolan lääniherruudesta (lopullisesti 1660). Vuonna 1701 Brandenburgin vaaliruhtinas julistautui Preussin kuninkaaksi. kieli Preussin ensimmäisen kuninkaan Fredrik I:n seuraaja Fredrik Vilhelm I (hallitsi 1713–1740) pani kuntoon sotalaitoksen ja valtion raha-asiat ja valloitti Ruotsilta osan Etu-Pommeria. Fredrik II Suuren hallitusaikana (1740–1786) Preussi kohosi suurvallaksi. Itävallan perintösodassa se valloitti Sleesian ja puolustautui seitsenvuotisessa sodassa menestyksellisesti ylivoimaa vastaan. Puolan ensimmäisessä jaossa Preussi sai Länsi-Preussin ja samaten seuraavissa jaoissa Fredrik Vilhelm II:n aikana (1786-1797) laajoja alueita. Fredrik Vilhelm III (1797–1840) oltuaan ensin puolueeton julisti 1806 Ranskaa vastaan sodan, jossa Preussi kärsi Jenan ja Auerstädtin tappiot, ja Napoleon marssi Berliiniin. Tilsitin rauhassa 1807 Preussi luovutti Elben länsipuoliset alueet ja Puolalta sen toisessa 1793 ja kolmannessa 1795 jaossa hankkimat alueet. Tappion jälkeen sotalaitos uudistettiin, maaorjuus lakkautettiin ja kunnallinen itsehallinto perustettiin. Uudistustyö, jonka johdossa olivat von Stein, von Scharnhorst ja von Gneisenau, ja Fichten isänmaallinen herätystoiminta aiheuttivat Preussissa kansallisen innostuksen ja voimakkaan vapauden vaatimuksen, joka levisi koko Saksaan. Vuoden 1813 yleisessä aseisiin nousussa Napoleonia vastaan oli Preussilla ja sen Blücherin komentamalla armeijalla johtoasema. Wienin kongressin jälkeen Preussi kuului Pyhään Allianssiin. Fredrik Vilhelm IV:n aikana (1840–1861) helmikuun vallankumous aiheutti 1848 levottomuuksia Berliinissä. Vasta 1850 kuningas antoi Preussille perustuslain. Vilhelm I:n hallitsijakausi (hallitsi 1861–1888) alkoi vapaamielisenä hallitsijana, mutta joutui pian kiistaan valtiopäivien kanssa, jotka eivät myöntäneet varoja armeijan uudistamiseen. Kuningas otti pääministerikseen Otto von Bismarckin, joka ilman edustajakamarin suostumusta hankki varat mainittuun uudistukseen päämääränään Saksan yhdistäminen Preussin johdolla. Vuonna 1864 Preussi liittoutui Itävaltan kanssa Tanskaa vastaan, joka sodassa menetti Lauenburgin, Slesvigin ja Holsteinin. Saaliista syntyi voittajien kesken sota 1866. Itävallan oli Prahan rauhassa 1866 erottava Saksan liitosta ja suostuttava siihen, että Slesvig ja Holstein sekä Itävaltaa sodassa auttaneet Hannoverin kuningaskunta, Hessen-Kasselin vaaliruhtinaskunta, Nassau ja Frankfurt am Main liitettiin Preussiin. Frankfurt am Main Mainin pohjoispuoliset valtiot yhtyivät Preussin johtamaksi Pohjois-Saksan liitoksi, ja Preussi teki Etelä-Saksan valtioiden kanssa puolustus- ja hyökkäysliiton. Ranskan-Preussin sodassa 1870–1871 Etelä-Saksan valtiot yhtyivät Pohjois-Saksan kera Preussin johtamaksi Saksan valtakunnaksi. Preussin kuninkaasta Vilhelm I:stä tuli Saksan keisari. Preussilla oli Saksan keisarikunnassa muita osavaltioita korkeampi asema: hallitsija esiintyi arvonimellä "Saksan keisari ja Preussin kuningas", Saksan valtakunnankansleri oli säännönmukaisesti myös Preussin pääministeri ja valtakunnan hallinto hoidettiin Preussin ministeriöiden kautta. Vuoteen 1918 mennessä, jolloin Preussista tuli tasavalta, oli se verraten vanhoillisesti hallittu valtio. 1918 viimeinen Saksan keisari ja Preussin kuningas Vilhelm II luopui kruunusta ja Preussista tehtiin tasavalta. Kansallissosialistit saivat 1932 vallan Preussissa ja sen pääministeriksi nimitettiin Hermann Göring. Vuonna 1945 neuvostojoukot miehittivät koko Itä- ja Keski-Saksan (mukaan lukien Berliinin). Oder-Neisse-linjan itäpuolelle jääneet alueet, Sleesia, Pommeri, Itä-Brandenburg ja Itä-Preussi (lukuun ottamatta pohjoisinta osaa) jäivät Puolalle. Königsberg, nykyisin Kaliningrad, siirtyi Neuvostoliiton hallintaan ja nykyään alue on erillään emomaastaan Venäjästä. Arviolta kymmenen miljoonaa saksalaista pakeni tai karkoitettiin näiltä aluelta saksalaisten joukkomuuton aikana. Karkoitukset yhdessä Itä-Saksan kommunistien valtiollistamisen kanssa tuhosivat ylhäisön ja merkitsi Preussin loppua sosiaalisena ja poliittisena kokonaisuutena. Liittoutuneiden valvontakomissio lakkautti 1947 Preussin valtion ja pilkkoi sen alueen osavaltioiksi, yhtenä syynä se, että Preussi oli muodostunut saksalaisen militarismin symboliksi. Luokka:Keski-Euroopan historia Luokka:Euroopan entiset valtiot ja:プロイセン simple:Prussia

Ranska

Ranska on länsieurooppalainen valtio. Euroopan mittakaavassa Ranska on suuri valtio – sen pinta-ala on yli puoli miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku yli 60 miljoonaa. Ranskan naapurimaita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Monaco, Espanja ja Andorra. Ranskan pääkaupunki on Pariisi. Ranska on tasavalta, jossa presidentillä on melko paljon valtaa suhteessa pääministeriin. 17. toukokuuta 1995 lähtien presidenttinä on ollut Jacques Chirac.

Historia

:Pääartikkeli: Ranskan historia Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, joka oli Rooman valtakunnan provinssi. Keskiajalla Ranskan paikalla oli mahtava Kaarle Suuren valtakunta, jonka hajottua alueella oli monia pieniä ruhtinaskuntia, joista tärkeimpiä olivat Ranska, Burgundi, Provence ja Savoiji. Ranskan vallankumoukseen 1789 saakka maa oli kuningaskunta, tosin se oli sitä vallankumouksenkin jälkeen vuodesta 1814–1848. Kuuluisin Ranskan kuningas lienee aurinkokuningas Ludvig XIV (1638–1715). 1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa Ranskaa hallitsi keisari Napoléon Bonaparte, joka sai haltuunsa suuren osan Eurooppaa, mutta karkotettiin sittemmin Atlantin valtameressä sijaitsevalle St. Helenan saarelle. Napoleonin jälkeen monarkia palautettiin, mutta Euroopan "hulluna vuotena" 1848 kuningas Ludvig Filip syrjäytettiin ja maasta tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän tosin muutaman vuoden päästä julistautui keisariksi nimellä Napoleon III. Keisarikunta kaatui myöhemmin, ja Ranska julistettiin taas tasavallaksi. Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltain puolella. Toisessa maailmansodassa maa joutui Saksan miehittämäksi. Ranskaa hallitsi marsalkka Philippe Pétainin niin sanottu Vichyn hallitus. Nykyinen Ranskan valtio on nk. viides tasavalta, joka syntyi kansanäänestyksellä 1958.

Politiikka

Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä syyskuun 28. päivänä 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa suhteessa parlamenttiin. Peruslain mukaan, presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi (ennen uudistusta virkakauden pituus oli 7 vuotta). Presidentti vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset. Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous ja senaatti. Ranskan kansalliskokous (Assemblée Nationale) on ylin lainsäädäntöelin. Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi. Kansalliskokouksella on veto-oikeus hallituksen päätöksiin, mistä johtuen vaaleissa enemmistön edustajanpaikoista saaneella puolueella on yleensä myös enemmistö paikoista hallituksessa. Senaattorit (yhteensä 331) valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Kuitenkin puolesta senaatin paikoista on äänestettävä uudelleen joka kolmas vuosi (alkaen 2007). Senaatilla on rajattu lainsäädäntövalta ja kansalliskokouksella on mahdollisuus kumota senaatin säätämiä lakeja, lukuun ottamatta perustuslakiin tehtäviä lisäyksiä ja ns. elollisia lakeja (lois organiques). Hallituksella on huomattava vaikutusvalta parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin. Viimeisten vuosikymmenten ajan, ranskalainen politiikka on ollut valtataistelua kahden puolueen välillä: vasemmistolaisen Parti Socialiste'n (lyhenne PS) ja oikeistolaisen Union pour un Mouvement Populaire'n (lyhenne UMP). Ranska on maailmanpolitiikassa merkittävä valtio. Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, ja maalla on oma ydinase.
- Lista Ranskan presidenteistä

Maantiede

Ranskan presidenteistä Manner-Ranska on jaettu 22 alueeseen (ranskaksi région, mukaan lukien Korsika, vaikkakaan se ei tarkkaan ottaen ole Manner-Ranskaa), jotka on edelleen jaettu 96 numeroituun departementtiin (département). Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa sekä autojen rekisterikilvissä. Departementit on jaettu 329 arrondissementiin (arrondissement), jotka on jaettu edelleen 3 879 kantoniin (cantones) ja kantonit 36 568 kuntaan (communes) (tilanne 1. tammikuussa 2004).

Ranskan eurooppalaiset alueet

rekisterikilvissä

- Elsass (Alsace)
- Aquitaine
- Auvergne
- Basse-Normandie
- Bourgogne
- Bretagne
- Centre
- Champagne-Ardenne
- Korsika (erikoisasemassa)
- Franche-Comté
- Haute-Normandie
- Île-de-France
- Languedoc-Roussillon
- Limousin
- Lorraine
- Midi-Pyrénées
- Nord-Pas-de-Calais
- Pays de la Loire
- Picardie
- Poitou-Charentes
- Provence-Alpes-Cote d'Azur
- Rhône-Alpes

Ranskan merentakaiset osat

Ranskan mertentakaiset departementit kuuluvat Euroopan unioniiin ja ne käyttävät euroa valuuttanaan, mutta muut alueet eivät. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuuttana on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).
- Départements d'outre-mer, DOM (Merentakaiset departementit)
  - Guadeloupe
  - Martinique
  - Ranskan Guayana
  - Réunion
- Collectivités territoriales, COM (Alueelliset yhteisöt)
  - Mayotte
  - Saint-Pierre ja Miquelon
  - Wallis ja Futuna
- Pays d'outre-mer, POM (Merentakaiset maat)
  - Ranskan Polynesia
- Collectivité sui generis
  - Uusi-Kaledonia
- Territoire d'outre-mer, TOM (Merentakainen territorio)
  - Ranskan eteläiset alueet
  - Ranskan vaatimus Antarktiksella
- Îles Éparses de l'Océan Indien (Intian valtameren erillissaaret)
  - Viisi saarta Intian valtameressä, joissa ei ole pysyvää asutusta ja joita hallinoidaan Réunionilta:
  - Bassas da India
  - Europa
  - Juan de Nova
  - Gloriososaaret
  - Tromelin

Väestö

Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa. Perinteisiä vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien saksa, Perpignanin seudun katalaani sekä Biarritzin ympäristössä jonkin verran puhuttu baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka on muistuttaa enemmän italian kieltä kuin ranskaa. Perinteisiin kielivähemmistöihin on kuitenkin vallankumouksen jälkeisinä vuosisatoina suhtauduttu hyvin kielteisesti, ja ne ovat pääsääntöisesti häviämässä. Tärkein uskonto on katolilaisuus. Ranskassa on kuitenkin melko suuri muslimivähemmistö, sillä suuri osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Siirtomaamenneisyyden muistona Ranskalla on edelleen jonkin verran omistuksia Euroopan ulkopuolelta.

Kulttuuri


- Ranskan akatemia
- Ranskan kirjallisuus

Merkittävimmät luonnonvarat


- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- potaska
- puu
- kala

Merkittävimmät vientituotteet


- koneet
- kemikaalit
- viini
Juhlapäivät
PvmSuomalainen nimiPaikallinen nimiHuomautuksia
1. tammikuutaUudenvuoden päiväJour de l'An 
(Kevään ensimmäisen täysikuun jälkeinen sunnuntai)PääsiäinenPâques
(ks. yllä, seuraava päivä)PääsiäismaanantaiLundi de Pâques
1. toukokuutaVappuFête du Travail 
8. toukokuuta - Victoire 1945Toisen maailmansodan loppu
(torstai 40 päivää pääsiäisen jälkeen)Taivaaseenastumisen muistopäiväAscension
(seitsemäs pääsiäisen jälkeinen sunnuntai)helluntaiPentecôte
14. heinäkuutaRanskan kansallispäiväFête NationaleBastillen päivä
15. elokuuta - AssomptionNeitsyt Marian taivaaseenottaminen
1. marraskuutaPyhäinpäiväToussaint 
11. marraskuuta - Commémoration de l’armistice de 1918Ensimmäisen maailmansodan loppu
25. joulukuutaJoulupäiväNoël 

Katso myös


- Luettelo ranskalaisista
- Luettelo Ranskan kuninkaista
- Ranskan ympäriajo

Aiheesta muualla


- [http://maps.google.com/maps?ll=46.619261,2.307129&spn=6.701194,16.215820&z=11&t=h&hl=en Ranska Google Mapsissa]
- [http://www.france.fi/ Ranskan Suomen suurlähetystö] Luokka:Ranska als:Frankreich ms:Perancis zh-min-nan:Hoat-kok ko:프랑스 ja:フランス simple:France th:ประเทศฝรั่งเศส fiu-vro:Prantsusmaa

Itävalta

Itävallan tasavalta on valtio Keski-Euroopassa. Se koostuu yhdeksästä osavaltiosta. Itävallan naapurimaat ovat Liechtenstein ja Sveitsi lännessä, Italia ja Slovenia etelässä, Unkari ja Slovakia idässä ja Saksa ja Tšekki pohjoisessa.

Historia

:Pääartikkeli: Itävallan historia Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen Rooman Noricumin valloittivat hunnit, ostrogootit ja frankit. 900-luvulta 1200-luvulle Itävaltaa hallitsivat Babenbergit, joita seurasi Habsburg-suku. Pyhän saksalais-roomalaiset keisarikunnan lakkauttamisen jälkeen 1806 perustettiin Itävallan keisarikunta, josta tuli 1867 Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia. Itävallan keisari oli Itävalta-Unkarin johdossa aina ensimmäisen maailmansodan päättymiseen vuonna 1918, jonka jälkeen keisarikunta hajoitettiin lukuisiin valtioihin Saint-Germainin sopimuksella vuonna 1919 ja Itävallasta tuli tasavalta. Tasavalta kesti vuoteen 1934, jolloin kansleri Engelbert Dollfuß perusti diktatuurin. Ehkäpä historian kuuluisin itävaltalainen on Adolf Hitler. Itävalta liitettiin natsi-Saksaan vuonna 1938 (Anschluss). Liittoutuneet miehittivät Itävaltaa vuoteen 1955, jolloin maasta tuli taas itsenäinen tasavalta sillä ehdolla, että se jäisi neutraaliksi purkurivyöhykkeeksi NATOn ja Varsovan liiton väliin. Kommunismin romahdettua Itävalta lähestyi muita Euroopan maita ja liittyi Suomen ja Ruotsin mukana Euroopan unioniin vuonna 1995 ja otti ensimmäisten joukossa käyttöön euron.

Politiikka

Itävallan valtion pää on presidentti, joka valitaan kuuden vuoden välein kansanvaalilla. Presidentti valitsee kanslerin, joka on yleensä parlamentin suurimman puolueen johtaja. Itävallan parlamentissa on kaksi kamaria, Bundesrat, jossa on 64 osavaltioiden valitsemaa edustajaa ja Nationalrat, jossa on 183 suoraan valittua edustajaa. Sosiaalidemokraattisen puolueen (SPÖ) hallittua kolme vuosikymmentä, vuonna 2000 muodostettiin oikeistokoalitio, johon kuuluivat konservatiivinen kansanpuolue (ÖVP) ja oikeistolainen vapauspuolue (FPÖ). Vapauspuolueen politiikan ja johdon aiheuttaman kuohun jälkeen liittokansleri Wolfgang Schüssel (ÖVP) julisti 9. syyskuuta 2002 vaalit pitettäväksi ennenaikaisesti. 24. lokakuuta vaaleissa ÖVP voitti maanvyöryvoiton; 42,3 % äänistä ja FPÖ jäi 10,1 %:iin. Parlamentin valtasuhteet:
- 79 paikkaa ÖVP (kansanpuolue) (42,3 % äänistä)
- 69 paikkaa SPÖ (sosiaalidemokraattinen puolue) (36,51 %)
- 18 paikkaa FPÖ (vapauspuolue) (10,1 %)
- 17 paikkaa Die Grünen (vihreät) (9,47 %) Koalitiohallitus ÖVP:n ja FPÖ:n välillä jatkui 28. helmikuuta 2003 pitkällisten hallitusneuvottelujen jälkeen, Wolfgang Schüssel edelleen liittokanslerina.

Osat

Itävalta on liittotasavalta jossa on yhdeksän osavaltiota:
- Burgenland
- Oberösterreich (Ylä-Itävalta)
- Tiroli
- Kärnten
- Salzburg
- Wien
- Niederösterreich (Ala-Itävalta)
- Steiermark
- Vorarlberg

Maantiede

Vorarlberg Itävallan maantiede Itävalta sijaitsee Alpeilla ilman yhteyttä merelle. Korkein huippu on Großglockner, 3798 metriä merenpinnasta, toiseksi korkein Wildspitze 3774 m. Maan pohjois- ja itäosat ovat pääasiassa mäkistä maastoa. Ilmasto on leuto, kylmät talvet ja viileät kesät.

Talous

Itävalta on korkean elintason maa, jonka talous on pitkälti sidoksissa EU-maihin, erityisesti Saksaan. Toisen maailmansodan jälkeen monia yrityksiä kansallistettiin pelättäessä niiden joutuvan Neuvostoliiton käsiin sotakorvauksina. Pääosa yksityistettiin 1990-luvun alussa. Itävallassa on vahva ammattiyhdistysliike. Vuoristoisessa maassa maatilat ovat pieniä ja hajanaisia, ja tuotanto on ollut kallista. Maatalous on joutunut uudistuksiin maan liittyessä EU:hun 1995.

Väestöjakauma

Itävallan väestöstä on nykyisin 85–89 % itävallansaksalaisia. Kymmenisen prosenttia on ulkomaalaissyntyisiä, erityisesti itäisistä naapurimaista. Kärntenin ja Steiermarkin osavaltiossa elää merkittävä 18000 hengen syntyperäinen slovenialaisvähemmistö. Itävallan vuoristoissa on kehittynyt monta erillistä saksan murretta. Kaikki kuuluvat itävaltalais-baijerilaiseen ryhmään lukuun ottamatta Vorarlbergin alemannimurretta. Kolmen neljäsosaa itävaltalaisista on katolisia. Muut tärkeät uskonnot ovat islam ja protestanttiset liikkeet. 1930 Itävallassa asui 100000 juutalaista, nyt heitä on 10000–20000. Itävallan kansallinen koostumus 1923–1981 (lähde: unkarilainen aikakauslehti História 2–3, 1991) (
- ) vain Burgenlandissa.

Kulttuuri

Itävallassa ovat syntyneet klassisen musiikin keskeiset säveltäjät Wolfgang Amadeus Mozart, Joseph Haydn, Franz Schubert, Gustav Mahler, Anton Bruckner, Johann Strauss vanhempi ja Johann Strauss nuorempi. Toisen Wienin koulukunnan säveltäjiä ovat Arnold Schönberg, Anton Webern ja Alban Berg. Kuuluisia itävaltalaisia fyysikkoja: Ludwig Boltzmann, Erwin Schrödinger, Wolfgang Pauli ja Christian Doppler; filosofeja: Ludwig Wittgenstein ja Karl Popper; matemaatikkoja: Kurt Gödel; psykoanalyysin isä: Sigmund Freud ja psykologi Alfred Adler; taloustieteilijät: Joseph Schumpeter ja Friedrich Hayek; runoilija Peter Rosegger; taidemaalari Gustav Klimt ja insinööri Ferdinand Porsche. Urheilussa Itävalta on alppilajien suurvalta: Toni Sailer, Hermann Maier, Annemarie Moser-Pröll ja Anita Wachter. Muita Itävallassa syntyneitä kuuluisuuksia ovat diktaattori Adolf Hitler ja Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger.

Merkittävimmät luonnonvarat


- rautamalmi
- öljy
- puu
- lyijy
- kivihiili
- ligniitti
- kupari

Merkittävimmät vientituotteet


- koneet
- teollisuustuotteet

Aiheesta muualla


- [http://maps.google.com/maps?ll=47.835283,13.348389&spn=3.274477,8.107910&z=10&t=h&hl=en Itävalta Google Mapsissa] Luokka:Itävalta fiu-vro:Austria als:Österreich ms:Austria zh-min-nan:Tang-kok ko:오스트리아 ja:オーストリア simple:Austria th:ประเทศออสเตรีย

Ruotsi

Ruotsi on pohjoismainen perustuslaillinen monarkia. Sillä on yhteinen maaraja Suomen lisäksi Norjan kanssa.

Historia

Pääartikkeli: Ruotsin historia Ruotsin nykyisistä kieliryhmistä vanhin ovat mahdollisesti saamelaiset. Kuitenkin myös indoeurooppalainen kielimuoto, josta ruotsin kieli vähitellen on kehittynyt, levisi maahan jo kivikaudella. 800- ja 900-lukujen aikana eteläisessä Ruotsissa vallitsi viikinkikulttuuri. Ruotsalaiset viikingit kävivät kauppaa, sotivat ja kolonosoivat Itämeren alueella, Venäjällä ja aina Mustallamerellä asti. Kristinusko saapui Ruotsiin jo viikinkiajalla, mutta vakiintui lopullisesti vasta 1100-luvulla. Suomesta tuli osa Ruotsia joskus 1100- ja 1200-luvun aikana. Suomea kutsuttiin 1300- ja 1400-luvuilla ruotsalaisissa asiakirjoissa Itämaaksi. Vuonna 1389 perustettiin Kalmarin unioni, kun Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningaskunnat tulivat saman hallitsijan alaisiksi. 1400-luvulla Ruotsi taisteli päästäkseen irti Tanskan vallasta. Ruotsi erosi unionista vuonna 1521 ja erosta tuli lopullinen kun Kustaa Vaasasta tuli Ruotsin kuningas 1523. 1600-luvulla Ruotsista tuli eurooppalainen suurvalta, erityisesti kuningas Kustaa II Aadolfin ansiosta. 1700-luvulla Ruotsin suurvalta-asema luhistui. Venäjästä tuli uusi pohjolan suurvalta, kun se kukisti Ruotsin Suuressa Pohjan sodassa. Suomen sodassa vuonna 1808 Venäjä valtasi Suomen Ruotsilta. Ruotsi oli puolueeton ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Kylmän sodan aikana Ruotsi pysyi myös puolueettomana. Ruotsi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995.

Politiikka

Ruotsi on perustuslaillinen monarkia, jonka muodollinen päämies on kuningas. Nykyinen kuningas on Kaarle XVI Kustaa. Lainsäädäntövaltaa Ruotsissa käyttävät yksikamarinen parlamentti (valtiopäivät, ruotsiksi riksdag) sekä pääministerin johtama hallitus. Ruotsissa on vallalla monipuoluejärjestelmä. Ruotsin eduskuntapuolueita ovat (suluissa kansanedustajien määrä)
- Socialdemokraterna (Sosiaalidemokraattinen puolue) (144)
- Moderata samlingspartiet (Kokoomuspuolue) (55)
- Folkpartiet liberalerna (Kansanpuolue) (48)
- Kristdemokraterna (Kristillisdemokraatit) (33)
- Vänsterpartiet (Vasemmistopuolue) (30)
- Centerpartiet (Keskustapuolue) (22)
- Miljöpartiet de Gröna (Ympäristöpuolue) (17) Ruotsissa on Sosiaalidemokraattisen puolueen muodostama vähemmistöhallitus, jota tukevat Vasemmistopuolue ja Ympäristöpuolue. Pääministeri on Göran Persson.

Sisäpolitiikka

Ruotsin suuri saavutus oli 1930-luvulta alkaen erityinen sosiaalivaltio eli Kansankoti (Folkhemmet) joka melkoisesti paransi kansalaisten taloudellista asemaa ja yhdenvertaisuutta. 1980-luvun lopulla Ruotsin taloudellinen tilanne on kuitenkin muuttunut epävarmemmaksi, mikä on johtanut hyvinvointivaltion rahoituskriisiin, mikä vaikeutti järjestelmän ylläpitoa.

Kansainväliset suhteet

Ruotsi on ollut Yhdistyneiden kansakuntien jäsen vuodesta 1946, vuosi YK:n perustamisen jälkeen. Ruotsalainen Dag Hammarskjöld oli YK:n pääsihteeri vuosina 1953-1961. Ruotsi ei kuulu sotilasliittoihin, mutta käytännössä se on ollut läheisessä yhteistyössä läntisten maiden kanssa. Liittoutumattomuudella on Ruotsissa vankka kansan tuki. Ruotsi on ollut Euroopan unionin jäsen 1.1.1995 lähtien. Ruotsalaiset hyväksyivät Euroopan union jäsenyyden kansanäänestyksen jälkeen, jossa 52,3% ruotsalaisista tuki Euroopan unioniin liittymistä. Liittymissopimuksen mukaan Ruotsin tulee liittyä yhteisvaluutta euroon, kun se täyttää ns. Emu-kriteerit. Ruotsalaiset kuitenkin hylkäsivät Euron vuonna 2003 pidetyssä kansanäänestyksessä. euro

Läänit

Ruotsi on jaettu 21 lääniin (län). Läänit on edelleen jaettu 290 kuntaan (kommun). Ruotsi jaetaan myös tradition mukaan maihin (land) (Sveanmaa, Göötanmaa sekä Norlanti) ja maakuntiin (landskap).
- Blekingen lääni
- Gotlannin lääni
- Gävleborgin lääni
- Hallannin lääni
- Jämtlannin lääni
- Jönköpingin lääni
- Kalmarin lääni
- Kronobergin lääni
- Norrbottenin lääni (Pohjoispohjan lääni)
- Skoonen lääni
- Södermanlannin lääni
- Taalainmaan lääni
- Tukholman lääni
- Upsalan lääni
- Värmlannin lääni
- Västerbottenin lääni (Länsipohjan lääni)
- Västernorlannin lääni (Länsi-Norlannin lääni)
- Västmanlannin lääni
- Länsi-Göötanmaan lääni
- Örebron lääni
- Itä-Göötanmaan lääni

Maantiede

Ruotsin maantiede Ruotsi on sekä pinta-alaltaan (450 000 neliökilometriä) että väestöltään (noin 9 miljoonaa) jonkin verran Suomea suurempi. Ruotsin pääkaupunki on Tukholma. Muita kaupunkeja ovat muun muassa Malmö, Göteborg, Uppsala, Haaparanta, Luulaja ja Uumaja. Katso Luettelo Ruotsin kunnista.

Väestö

Ruotsissa puhutaan pääasiassa ruotsia, suurin vähemmistökieli on suomi. Maalla ei kuitenkaan ole Suomen tapaan lainsäädännöllä määrättyä virallista kieltä ruotsin hallitsevasta asemasta huolimatta. Euroopan unionin direktiivin johdosta viiden vähemmistökielen asema kirjattiin lakiin 1999; näitä ovat saame, meänkieli (suomen murre), suomi, romaani ja jiddish. Näillä kielillä on virallinen asema valtion virastoissa, oikeudessa, päiväkodeissa ja vanhainkodeissa tiettyjen kuntien alueella. Saamen kielellä on virallinen asema Arjeplogin, Jällivaaran (Gällivare), Jokkmokkin ja Kiirunan kunnissa ja niiden läheisyydessä. Suomi ja meänkieli ovat virallisia Jällivaaran, Haaparannan, Kiirunan, Pajalan ja Ylitornion kunnissa. Vähemmistökielillä ei kuitenkaan ole samaa asemaa kuin ruotsilla Suomessa. Romaanilla ja jiddishillä on asema historiallisina vähemmistökielinä, ja Ruotsin hallituksella on tietty velvollisuus tukea niitä. Ruotsissa asuu suuri määrä ulkomaalaissyntyisiä maan vapaamielisen pakolaisten vastaanoton ja 1960- 1980-luvulle vallinneen aktiivisen siirtotyöläispolitiikan ansiosta. Suurin osa ruotsalaisista on luterilaisia. Vielä muutamia vuosia sitten luterilaiseen kirkkoon kuuluminen oli pakollista, ja sen lisäksi sai kuulua johonkin muuhun uskontokuntaan. Ruotsalaiset ovat yleisesti ottaen huomattavasti suomalaisia vähemmän uskonnollisia.

Talous

Ruotsin talous painottuu voimakkaammin metalli- ja kemianteollisuuteen samoin kuin Suomen. Volvo, Saab, Ericsson, Tetrapak, Asea ja Nobel ovat olleet ruotsalaisen talouselämän kivijalkoja ja omistus on monimutkaisten, eri äänivaltaisten osakkeiden kautta keskittynyt muutamalla mahtiomistajalle muun muassa Wallenberg-suvulle. Viime vuosien aikana omistus on monessa yhtiössä siirtynyt kansainväliseen omistukseen ja tämä on myös Ruotsissa johtanut monien tuotantolaitosten lakkauttamiseen.

Merkittävimmät luonnonvarat


- sinkki
- rautamalmi
- kupari
- lyijy
- hopea
- uraani
- puu

Merkittävimmät vientituotteet


- koneet
- paperituotteet

Aiheesta muualla


- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Ruotsi Google Mapsissa] Luokka:Ruotsi als:Schweden ms:Sweden zh-min-nan:Sverige [[got:

Saksi

Saksi on historiallinen alue nykyisen Saksan liittotasavallan alueella. Suomen kielen maannimi Saksa tulee Saksin ja saksien heimon nimestä, sillä saksilaisrannikko oli Skandinaviaan päin avautunut ensimmäinen yhteyspinta. Nykyään Saksin osavaltio on myös Saksan osavaltio, mutta se sijaitsee pitkälti eri paikassa kuin yllä mainittu historiallinen alue.

Keskiajan saksilaiset

Saksi sai nimensä sakseilta, Pohjois- ja Luoteis-Saksaa varhaiskeskiajalla asuttaneelta heimolta. Heidän maakuntiaan (joita olivat Itä-Saksi, Engria ja Westfalen) kutsuttiin yhteisnimellä Saksi. Muinaisen saksilaisheimon asuma-alueiden keskeisestä osasta Saksan liittotasavallassa muodostettu osavaltio sai 1900-luvulla nimekseen Ala-Saksi (Niedersachsen). Maantieteellisesti siis juuri se paremmin osoittaa, missä alkuperäiset saksilaiset vaikuttivat.

Ensimmäinen herttuakunta

Ensimmäisen Saksin herttuakunta muodostui 700-luvulla nykyisen Ala-Saksin ja Westfalenin alueelle. 900-luvulla Saksin ruhtinaat olivat Saksan kuninkaita ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisareita. Vuonna 1137 Saksi joutui Welfien suvulle. Herttuakunta saavutti huippunsa Henrik Leijonan alaisuudessa, mutta alkoi hajota hänen jouduttuaan Fredrik Barbarossan kukistamaksi. Vuonna 1180 suuria alueita Weserin länsipuolella joutui Kölnin piispoille, ja niistä muodostui Westfalen, kun taas Henrik Leijonan welfiperillisille muodostui Elben-Weserin välille Braunschweig-Lüneburgin herttuakunta. Saksin nimi jäi itäisimmälle, askanialaiselle ruhtinaskunnalle. Vuonna 1260 loput, askanialaisten maat jaettiin pieniksi Sachsen-Lauenburgin ja Sachsen-Wittenbergin ruhtinaskunniksi. Sachsen-Lauenburgista käytettiin myöhemmin uudella ajalla lyhyttä nimeä Lauenburg.

Toinen ruhtinaskunta

Vuonna 1423 askanialaisten Sachsen-Wittenberg päätyi Wettinin suvulle, jotka olivat jo valmiiksi Meissenin rajakreivejä ja lääninherroja Thuringenissa. Näin muodostui uusi, voimakas ruhtinaskunta. Saksin nimi vakiintui tälle (perimyksen vaiheiden kautta päätyneelle) alkuperäistä saksilaisaluetta hieman etelämpänä sijaitsevalle nykyistä Saksin vapaavaltiota vastaavalle alueelle, joka alun perin oli thuringiheimon ja slaavilaisten vendien asuma-aluetta. Kyseinen Saksi oli myöhäiskeskiajan ja uuden ajan merkittäviä saksalaisia valtioita: Sen hallitsijat olivat vaaliruhtinaita joilla harvojen joukossa oli oikeus ottaa osaa keisarinvaaliin. Muutamasta sen hallitsijasta tuli samanaikaisesti Puolan kuninkaita, ja siten keskitasoisia vaikuttajia eurooppalaisellekin näyttämölle.

Saksin kuningaskunta

Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hajotessa 1806, Saksista tuli kuningaskunta ja vaaliruhtinas Fredrik August III:sta tuli kuningas Fredrik August I. Hän teki raskaan erehdyksen jäämällä liian pitkään uskolliseksi Napoleonille, jolloin hänet vangittiin ja hänen Preussi pyrki anastamaan kaikki hänen maansa 1813. Itävallan, Ranskan ja Britannian vastustuksesta Fredrik August kuitenkin palautettiin valtaan Wienin kongressissa, mutta hän menetti pohjoisimmat osat maistaan Preussille. Näistä maista tuli Preussin Saksin maakunta, joka on nykyisin Sachsen-Anhaltin osavaltiota. Saksin kuninkaille jäljelle jäänyt osa vastasi suunnilleen nykyistä Saksin vapaavaltiota (joskin Saksin vapaavaltioon liitettiin joitakin Preussin anastamia alueita). Vuosien 1848–1849 kapinoissa Saksista tuli vallankumouksellisten pesä, jossa mm. anarkisti Mihail Bakunin, hovisäveltäjä Richard Wagner ja Gottfried Semper ottivat osaa toukokuun 1849 kansannousuun. Vuoden 1918 jälkeen Saksi oli osavaltio Weimarin tasavallassa, josta päätyi natsi-Saksan ajan jälkeen Neuvostoliiton miehittämäksi. DDR purki osavaltion 1952, mutta jälleenyhdistymisessä Liittotasavaltaan osavaltio palautettiin ja se on nyt yksi Saksan osavaltioista. Luokka: Saksa ja:ザクセン州 simple:Saxony

Portugali

Portugali on Euroopan lounaisosassa sijaitseva valtio. Siihen kuuluu myös kaksi saaristoa: Azorit ja Madeira. Portugalin ainoa rajanaapuri on Espanja.

Historia

Portugaliin ovat vaikuttaneet oli 3000 vuoden ajan eri sivilisaatiot. Foinikialaiset, kreikkalaiset, keltit, karthagolaiset, roomalaiset, germaanit ja arabit ovat jättäneet vaikutuksensa Portugaliin. 1000-luvun lopulla burgundilainen ritari Henrik nousi Portugalin kreiviksi. Hän onnistui yhdistämään Portucalen ja Coimbran kreivikunnat ja julistautui itsenäiseksi Leónin ja Kastilian välisen sodan aikana. Itsenäisyyttä hän ei kuitenkaan onnistunut saamaan. Portugalin perinteinen alku lasketaan päivämäärästä 24. kesäkuuta 1128, jolloin Alfonso Henriques voitti São Mameden taistelun. Alfonso julisti itsensä Portugalin ruhtinaaksi ja 1139 ensimmäiseksi Portugalin kuninkaaksi. 5. lokakuuta 1143 Portugalin tunnustettiin viimein itsenäiseksi Zamoran kokouksessa Pyhän istuimen edustajien avustuksella. Alfonso jatkoi valloituksia islaminuskoisilta maureilta etelässä Temppeliherrain ritarikunnan avustuksella. Portugalin reconquista oli ohi 1250 Algarven valloituksen jälkeen, ja raja muiden kuningaskuntien kanssa pysyi tästä lähin lähes muuttumattomana. Portugalin imperiumin rakennus alkoi 1415, kun portugalilainen armada purjehti kuningas Juhana I ja poikiensa Duarten, Henrikin ja Alfonson kanssa kohti Ceutaa Pohjois-Afrikassa. Mukana oli myös legendaarinen sankari Nuno Álvares Pereira. 21. elokuuta rikas islamilainen kauppakaupunki oli valloitettu. Henrik Purjehtijan kiinnostus tutkimusmatkoihin ja tekniset edistysaskeleet navigaatiossa johtivat laajoihin edistysaskeliin tietämyksessä. Tutkimusmatkoja rahoitettiin Temppeliherrain varoilla, heidän haettuaan turvaa Portugalista vainojen vuoksi. Vuonna 1418 Henrik Purjehtijan kapteeni João Gonçalves Zarco ja Tristão Vaz Teixeira löysivät Porto Santon saaren. Vuonna 1419 Zarco nousi maihin Madeiralla. Azorit löydettiin vuosien 1427 ja 1431 välillä. Vuonna 1434 Gil Eanes ohitti Cape Bojadorin Marokossa, mikä aloitti Afrikan tutkimukset. Myöhemmin karavellit löysivät Guineanlahden ja Kongojoen suiston. Bartolomeu Dias kiersi ensimmäisenä Hyväntoivonniemen 1487. Vasco da Gama purjehti Intiaan saapuen Calicutiin 20. toukokuuta 1498 ja palasi Portugaliin seuraavana vuonna. Vuonna 1500 Pedro Álvares Cabral purjehti ensimmäisenä Brasilian rannikolle. Kymmenen vuotta myöhemmin Alfonso d'Albuquerque valloitti Goan. Vuonna 1578 nuori kuningas Sebastião I kuoli taistelussa. Koska Espanjan Filip II oli portugalilaisen prinsessan poika, hänestä tuli Portugalinkin hallitsija nimellä Filip I 1580. Portugali säilytti aluksi omat lakinsa, rahansa ja hallituksensa. Kolmas espanjalainen kuningas, Filip III, yritti tehdä Portugalista Espanjan maakunnan. Tämän vuoksi Bragançan herttua, Portugalin kuningassuvun jäsen, julistettiin Portugalin kuninkaaksi 1. joulukuuta 1640 nimellä Juhana IV ja Espanjaa vastaan sodittiin perimyssota. Portugali menetti joitain siirtomaitaan, etupäässä Aasiassa. Lissabon tuhoutui maanjäristyksessä 1755. Vuonna 1801 Napoleonin sotien aikana Portugali miehitettiin ja se menetti Olivençan Espanjalle. Pian Brasilia julistautui itsenäiseksi keisari Pedro I:n alaisuudessa, josta tuli myös Portugalin Pedro IV. Vuoden 1910 vallankumous syrjäytti monarkian ja aloitti ensimmäisen tasavallan. Sitä leimasi kaaos, ja 1926 kansallismielisten sotilasvallankaappaus aloitti toisen tasavallan, joka johti lähes 50 vuoden sortohallintoon. Vaikka aika oli taloudellisesti vakaata, se johti Portugalin siirtomaavallan loppuun. Intia otti haltuunsa Portugalin Intian 1961. Myös Angolassa, Mosambikissa ja Portugalin Guineassa syntyi itsenäisyysliikkeitä. Siirtomaasodissa sissejä ei saatu kukistettua, ja tyytymättömyys sotiin johti vuoden 1974 vallankumoukseen. Verettömän neilikkavallankumouksen jälkeen julistettiin kolmas tasavalta, ja aloitettiin laajat demokratiauudistukset. Afrikan siirtomaille myönnettiin itsenäisyys 1975. Joulukuussa 1975 Indonesia valloitti Portugalin Timorin viikon itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Macao palasi Kiinalle 1999. Vuonna 1986 Portugali liittyi Euroopan talousyhteisöön, joka on nykyisin Euroopan unioni.

Politiikka

Portugalin valtion pää on presidentti, joka nimittää pääministerin parlamentin neuvosta. Presidentillä on oikeus hajottaa hallitus ja parlamentti ja oikeus julistaa sota tai rauha. Hän on myös asevoimien ylipäällikkö. Presidentti valitaan viisivuotiskausille kansanvaalilla. Parlamentti, tasavallan kokous (Assembleia da República), on yksikamarinen 230 jäseninen. Sen jäsenet valitaan suhteellisella vaalilla nelivuotiskausiksi. Portugalissa on kaksi pääpuoluetta, sosiaalidemokraattinen PSD (Partido Social Democrata) ja sosialistinen PS (Partido Socialista). PSD:tä pidetään keskustaoikeistolaisena ja PS:ää keskustavasemmistolaisena. Pienempiä puolueita ovat kansanpuolue PP (Partido Popular), PCP (Partido Comunista Português), vihreä (Os Verdes) ja vasemmistoliitto BE (Bloco de Esquerda). Portugalia on hallinnut maaliskuusta 2005 lähtien PS:n enemmistöhallitus, jonka pääministerinä on José Sócrates.

Maakunnat ja autonomiset alueet

Portugalissa on 18 piiriin (distritos, yksikkö - distrito): Aveiro, Beja, Braga, Bragança, Castelo Branco, Coimbra, Évora, Faro, Guarda, Leiria, Lisboa (Lissabon), Portalegre, Porto, Santarém, Setúbal, Viana do Castelo, Vila Real ja Viseu. Näiden lisäksi kaksi autonomista aluetta (regiões autónomas): Azorit (Açores) ja Madeira. Alueet jaetaan edelleen kuntiin.

Maantiede

Madeira Madeira Manner-Portugalin jakavaa kahtia sen suurin joki, Tejo. Pohjoisessa maan on vuoristoista, sisämaassa on tasankoja. Portugalin korkein kohta, Pico Alto (2 351 m) on kuitenkin Azoreilla. Etelässä maa on kumpulevaa tasankoa. Ilmasto on jokin verran lämpimämpi ja kuivempi kuin pohjoisessa. Pohjoisessa vuoden keskilämpötila on 13 °C ja etelässä 18 °C. Muita suuria jokia ovat Douro, Minho ja Guadiana, jotka kaikki saavat alkunsa Espanjasta. Rio Mondego, suurin joki joka on kokonaan Portugalin puolella, saa alkunsa Serra da Estrelan vuoristosta, jossa on myös Manner-Portugalin korkein kohta 1 993 m. Madeira ja Azorit ovat vulkaanisia. Niiden ilmasto on kosteampi sijainnin vuoksi.

Talous

Väestöjakauma

Portugali on kielellisesti ja uskonnollisesti homogeeninen. Pääkieli on portugalin kieli, ainoastaan Miranda do Dourossa puhutaan leonin kieltä (Lhéngua Mirandesa). Kielellä on noin 5000 puhujaa ja sillä on ollut tunnustettu asema vuodesta 1999. Lähes kymmenes portugalilaisista on maahanmuuttajia. Portugali on saanut asukkaita paitsi Afrikan entisistä siirtokunnista (alle 100 000), myös Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Saksasta ja Ranskasta. Eurooppalaisia maahanmuuttajia kiehtoo alhaisempi kustannustaso, ilmasto ja kulttuuri. Paremman elämän toivossa maahan on muuttanut myös monia ihmisiä Itä-Euroopasta, Ukrainasta, Moldovasta, Romaniasta ja Venäjältä. Portugali oli itse pitkään maastamuuton lähtömaa, mutta on nyt muuttunut houkuttelevaksi kohteeksi maahanmuutolle. Suurin uskonto on katolinen kristinusko, jota tunnustaa 94 % portugalilaisista. Protestantteja ja muita kristittyjä on noin 300 000, muslimeja 50 000, hinduja 10 000 ja 1000 juutalaista. Portugalissa on edelleen 6,7 % lukutaidottomia, enimmäkseen vanhempaa väestöä.

Kulttuuri

Portugalin kirjallisuus kehittyi jo 1300-luvulla. Muinaisia kronikoitsijoita olivat Fernão Lopes, Gil Vicente ja António Vieira. Runous oli pitkään tärkempää kuin proosa. Suurimpana runoilijana pidetään 1500-luvulla vaikuttanutta Luís de Camõesia, joka tunnetaan eeppisestä teoksestaan Os Lusíadas. Suurin moderni runoilija on Fernando Pessoa (1888–1935). Muita kirjailijoita ovat Eça de Queirós, Sophia de Mello Breyner Andresen, António Lobo Antunes ja vuoden 1998 Nobel-voittaja José Saramago. Urheilulajeista suosituin on jalkapallo. Tunnetuimpia portugalilaisia pelaajia ovat Luís Figo, Eusébio, Rui Costa ja Cristiano Ronaldo.

Merkittävimmät luonnonvarat


- korkki
- rautamalmi
- volframi
- marmori
- kala

Merkittävimmät vientituotteet


- koneet
- tekstiilit

Aiheesta muualla


- [http://maps.google.com/maps?ll=39.690281,-7.888184&spn=7.503699,16.215820&z=11&t=h&hl=en Portugali Google Mapsissa] Luokka:Portugali als:Portugal ms:Portugal zh-min-nan:Portugal ko:포르투갈 ja:ポルトガル simple:Portugal th:สาธารณรัฐโปรตุเกส

Fredrik II Suuri

Fredrik II Suuri, saksaksi Friedrich II der Große (s. 24. tammikuuta 1712 Berliinissä - k. 17. elokuuta 1786 Potsdamissa) oli Hohenzollern-sukuun kuulunut Preussin kuningas 1740–1786. Hänet tunnetaan taistelukentillä menestyneenä soturikuninkaana ja valistuneena itsevaltiaana joka nosti Preussin yhdeksi Euroopan mahtivaltioista.

Nuoruus

Fredrik Suuren vanhemmat olivat Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I (1688-1740) ja Englannin kuninkaan Yrjö I:n tytär Sophie Dorothea (1687-1757). Nuoruudessaan Fredrik harrasti tieteitä ja taiteita sekä ihaili äitinsä tavoin ranskalaista kulttuuria. Tämä johti vaikeisiin ristiriitoihin vanhoillisen upseeri-isän kanssa ja lopulta 18-vuotiaan Fredrikin epäonnistuneeseen pakoyritykseen kotoaan 1730. Fredrik Vilhelm I tuomitsi poikansa ja kaikki hänen karkuretkensä apurit kuolemaan, mutta muutti Fredrikin tuomion arestiksi Küstrinissä. Ankara soturikuningas järjesti pojalleen avioliiton Braunschweig-Beverin Elisabeth Christinen (1715-1797) kanssa, pakotti tämän perehtymään Preussin hallintoon ja talouteen ja antoi tälle rykmentin komennettavaksi. Vaikka Fredrik osoitti suurta taitoa näissä toimissa, hän ei jättänyt harrastuksiaan tieteiden ja taiteiden parissa ja perehtyi etenkin valistusfilosofiaan.

Sodat ja valloitukset

Fredrik II nousi valtaistuimelle 1740, ja koko hänen hallituskauttaan leimasivat toisaalta valistushenkiset uudistukset, toisaalta sodat. Kun Pyhä Rooman keisari Kaarle VI samana vuonna kuoli ja kruununperimyksestä syntyi kiistaa, Fredrik käytti tilaisuutta hyväkseen ja uudisti Preussin vanhat, jokseenkin heikosti perustellut vaatimukset Sleesiasta, yhdestä Itävallan vauraimmista alueista. Joulukuussa 1740 Preussin armeija hyökkäsi yllättäen ja ilman sodanjulistusta Sleesiaan. Fredrikin odottamaton ja uhkarohkea teko sai myös muut valtiot tarttumaan aseisiin Itävaltaa vastaan ja syttyi monivaiheinen Itävallan perimyssota. Preussin ja Itävallan välillä käytiin Ensimmäinen Sleesian sota 1740-42 ja Toinen Sleesian sota 1744-45 joissa Preussin armeija löi Itävallan joukot ja valloitti alueen. Itävallan Maria Teresia joutui solmimaan Fredrikin kanssa rauhan sekä luovuttamaan Sleesian ja Glatzin alueet Preussille. Maria Teresia pyrki Sleesian takaisinvaltaamiseen ja solmi sotilaallisen liiton Ranskan, Venäjän, Ruotsin ja Saksin kanssa. Liittolaisten tavoitteena oli jakaa Preussin alueet keskenään. Fredrik sai kuitenkin tietää suunnitelmista ja aloitti itse sodan hyökkäämällä 1756 Saksiin. Seitsenvuotisessa sodassa 1756-63 Fredrik joutui puolustautumaan joka puolelta maata saartavia ylivoimaisia vihollisia vastaan, liittolaisenaan Englanti. Vaikka Preussin nopea ja tehokas armeija saavutti loistavia voittoja vihollisistaan, joiden sodankäyntiä vaivasi eripuraisuus ja yhteistyön puute, Fredrik alkoi sodan pidetessä jäädä alakynteen. Hänet pelasti Venäjän keisarinna Elisabetin kuolema 1762 jonka jälkeen Venäjä irtautui sodasta. Pian rauhan joutui tekemään myös Ruotsi, jolloin Fredrik kykeni lyömään Itävallan ja saamaan jälleen haltuunsa Sleesian. Kun myös Ranska lipesi riveistä, oli Maria Teresian jälleen pakko suostua rauhaan Fredrikin kanssa. Hubertusburgin rauhassa 1763 Preussi sai pitää kaikki alueensa ja kohosi näin Euroopan suurvaltojen joukkoon. Venäjä, Preussi ja Itävalta tekivät 1772 sopimuksen puolustuskyvyttömän ja Venäjän armoille joutuneen Puolan reuna-alueiden jakamisesta. Tässä Ensimmäisessä Puolan jaossa Preussi sai Länsi-Preussin alueen.

Uudistuspolitiikka

Fredrik julkaisi valtaantulovuonnaan 1740 salanimellä teoksen Anti-Machiavelli jossa hän kritisoi Niccoló Machiavellin valtiofilosofisia ajatuksia. Fredrikin mielestä valtion etu ja valistuksen humaanit periaatteet olivat yhdistettävissä. Fredrik oli erinomainen hallintomies, soturi ja sotalaitoksen järjestäjä. Hän edisti elinkeinoelämää, suosi ranskalaista sivistystä ja pani toimeen uudistuksia valistuneen itsevaltiuden henkeen.

Jälkimaine

Fredrik Suuresta tuli kuolemansa jälkeen yksi aikakautensa ylistetyimmistä suurmiehistä. Fredrikiä on pidetty ns. valistuneen itsevaltiuden malliesimerkkinä: yksinvaltaisena mutta valistuneena monarkkina joka käyttää valtaansa kansansa parhaaksi. Toisaalta hänen uhkarohkeat ja voitokkaat sotilaalliset kampanjansa ovat luoneet hänelle soturikuninkaan gloriaa. Hän on yksi niistä harvoista hallitsijoista joille on maailmanhistoriassa vakiintunut lisänimi "Suuri" (muita mm. Aleksanteri Suuri, Kaarle Suuri, Pietari Suuri, Katariina Suuri ym.). Kotimaassaan Preussissa ja myöhemmin yhdistyneessä Saksassa "vanha Fritz" (Alte Fritz) nousi kansallissankarin asemaan ja oli keskeisessä roolissa kun saksalaista kansallisidentiteettiä nationalismin aikakaudella muokattiin. Fredrik Suuren ratsastajapatsas on yhä paraatipaikalla Berliinin pääkadulla Unter den Lindenillä. Toisaalta Fredrikiä on etenkin 1900-luvulla kritisoitu preussilais-saksalaisen militarismin henkilöitymänä. Luokka:Hallitsijat ja:フリードリヒ2世 (プロイセン王)

Sleesia

Sleesia on historiallinen alue Keski-Euroopassa (puolaksi Śląsk, saksaksi Schlesien, tšekiksi Slezsko). Suurin osa siitä on nykyisin Puolan rajojen sisällä, mutta pieni osa kuuluu myös Tšekkiin ja toinen pieni osa, josta tuli osa Sleesiaa vasta vuonna 1815 Saksaan. Sleesia sijaitsee Oder(Odra)-joen ylä- ja keskiosien varrella Sudeettien kupeessa. Paikallisella murteella maakuntaa kutsutaan nimellä Ślonsk tai Ślunsk. Keski-ajalla Sleesia oli osa Piastin provinssia, joka hallitsi Böömiä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alaisuudessa. Valta siirtyi Habsburgeille 1526. Vuonna 1742 Preussin kuningas Fredrik II Suuri valloitti suurimman osaa Sleesiaa. Tämä osa muodosti Preussin provinssit Ylä- ja Ala-Sleesian aina vuoteen 1945, jolloin suurin osa alueesta tuli osaksi Puolaa. Sleesia on aina ollut kaksikielinen alue ja sen väestö on ollut kahden kansan välissä. Koska se siirtyi Habsburgien haltuun niin varhain, paikallinen slaavilainen murre jäi syrjään puolan kirjakielen kehityksestä, eikä sitä käytetty kirjallisesti. Vielä toisen maailmansodan kynnyksellä oli tavallista, että Sleesian maaseutuväestö puhui keskenään tätä vahvasti saksasta vaikutteita saanutta ns. "vesipuolaa" (Wasserpolnisch), mutta käytti sivistyskielenään saksaa ja piti itseään saksalaisina. Alueen siirryttyä sodan jälkeen Puolalle sinne asutettiin Puolan Neuvostoliittoon liitetyiltä itäalueilta lähteneitä evakoita, joiden kanssa Puolaan jääneet sleesialaiset eivät tunteneet olevansa samaa kansaa – eivät välttämättä sellaisetkaan sleesialaiset, jotka olivat Hitlerin aikanakin julistautuneet kuolemaa uhmaten puolalaisiksi. Kun Sleesiasta sodan jälkeen muutti Saksaan suuri joukko etnisinä saksalaisina itseään pitäviä sleesialaisia, yllättävän moni heistä oli ennen kommunistivaltaa katsonut olleensa pikemminkin puolalainen. ja:シレジア

Maria Teresia

Maria Teresia, saks. Maria Theresia (s. 13.5.1717 Wienissä - k. 29.11.1780 Wienissä) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinna 1745-1780 sekä Itävallan, Unkarin ja Böömin hallitsija 1740-1780. Luokka:Unkari Luokka:Tšekki Luokka:Itävalta

1756

Tapahtumia


-

Syntyneitä


- 27. tammikuuta - Wolfgang Amadeus Mozart, säveltäjä

Kuolleita


- Luokka:1700-luku ko:1756년 simple:1756

1757

Tapahtumia


-

Syntyneitä


- 31. maaliskuuta: Gustaf Mauritz Armfelt, diplomaatti
- 28. marraskuuta: William Blake, runoilija

Kuolleita


- 27. maaliskuuta: Johann Stamitz, säveltäjä
- 17. lokakuuta: René Antoine Ferchault de Réaumur, tiedemies Luokka:1700-luku ms:1757 ko:1757년

1761

Tapahtumia


-

Syntyneitä


-

Kuolleita


- Luokka:1700-luku ko:1761년

1762

Tapahtumia


-

Syntyneitä


-

Kuolleita


- Luokka:1700-luku ms:1762 ko:1762년

29. lokakuuta

29. lokakuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 302. päivä (303. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 63 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Alfred, Urmas :- suomenruotsalainen kalenteri: Alfred :- ortodoksinen kalenteri: Anastasia, Asta, Aapo, Rostislav :- saamenkielinen kalenteri: Áivvit :- vanhemmissa kalentereissa: Lieto, Lillukka, Narcissus, Viola

Tapahtumia


- 437 - Valentinian III, Länsi-Rooman keisari, nai Eudoxian, serkkunsa Theodosius II:n, Konstantinopolissa hallinneen Itä-Rooman keisarin tyttären. Liitto yhdisti Theodosiuksen hallitsijasuvun kaksi haaraa.
- 969 - Bysantin joukot miehittivät Syyrian Antiokian.
- 1422 - Kaarle VII seurasi isäänsä Kaarle VI:tta Ranskan valtaistuimelle.
- 1618 - Englantilainen seikkailija, kirjailija ja hovimies Sir Walter Raleigh mestattiin syytettynä juonittelusta Englannin kuningas Jaakko I:tä vastaan.
- 1675 - Leibniz käytti ensimmäisenä ∫-symbolia integraalin tunnuksena.
- 1787 - Wolfgang Amadeus Mozartin ooppera Don Giovanni maailmanensi-illassa Prahassa.
- 1863 - Genevessä 16 valtiota sopi Kansainvälisen Punaisen Ristin perustamisesta.
- 1886 - "Paperisilppuparaati" (ticker-tape parade) keksittiin New Yorkissa, kun toimistotyöntekijät heittivät spontaanisti sähkösanomanauhoja kadulle Vapaudenpatsaan vihkiäistilaisuudessa.
- 1923 - Turkki perustettiin Ottomaanien valtakunnan hajotessa.
- 1929 - Musta tiistai: Suuri lama (engl. Great Depression) alkoi New Yorkin pörssin romahtaessa, mitä seurasi uutena ilmiönä maailmanlaajuinen talouslama.
- 1945 - Brasilian presidentti Getulio Vargas erosi.
- 1956 - Suezin kriisi alkoi: Israel hyökkäsi Siinain niemimaalle ja työnsi egyptiläiset joukot takaisin Suezin kanavalle.
- 1960 - Louisvillessä, Kentuckyssä, Cassius Clay (tunnettiin myöhemmin Muhammed Alina) otti ensimmäisen ammattilaisvoittonsa.
- 1969 - Ensimmäinen tietokoneiden välinen tietoliikenneyhteys muodostettiin ARPANETissä.
- 1971 - Vietnamin sota: sodan vietnamisointi. Vietnamissa olleiden amerikkalaisten joukkojen määrä laski 196 700:een (alhaisin määrä sitten tammikuun 1966).
- 1988 - Sega Megadrive esiteltiin Japanissa.
- 1991 - Avaruustutkimus: yhdysvaltalainen Galileo-avaruusluotain oli lähimmillään 951 Gaspraa. Se oli ensimmäinen luotain, joka vieraili asteroidin luona.
- 1998 - Apartheid: Etelä-Afrikan totuus- ja sovintokomitea (Truth and Reconciliation Commission) esitti raporttinsa, joka tuomitsi kummankin osapuolen julmuudet.
- 1998 - Avaruustutkimus: Avaruussukkula Discovery lähti matkaan mukanaan 77-vuotias John Glenn, mikä teki hänestä kaikkien aikojen vanhimman avaruudessa kävijän. Glenn kiersi ensimmäisenä amerikkalaisena maapallon 20. helmikuuta 1962.

Syntyneitä


- 1017 - Henrik III, Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija (1046—1056)
- 1879 - Lev Trotski - venäläinen vallankumouksellinen
- 1897 - Joseph Goebbels, kansallissosialistisen Saksan propagandaministeri († 1.5.1945)
- 1921 - Helmer Kvist, suomalainen urheilulääkäri († 5.10.1999)
- 1923 - Carl Djerassi, kemisti, ehkäisypillerin keksijä
- 1929 - Jevgeni Primakov, venäläinen poliitikko
- 1935 - Takahata Isao, japanilainen anime-ohjaaja
- 1938 - Ralph Bakshi, animaatioiden ohjaaja
- 1941 - Arto Tuominen, suomalainen mediavaikuttaja
- 1944 - Titta Karakorpi, suomalainen näyttelijä
- 1947 - Richard Dreyfuss, Oscar-palkittu yhdysvaltalainen näyttelijä
- 1948 - Kate Jackson, yhdysvaltalainen näyttelijä (Charlien enkelit -tv-sarja)
- 1956 - Wilfredo Gomez, kolminkertainen nyrkkeilyn maailmanmestari
- 1958 - Teppo Turkki, suomalainen toimittaja
- 1968 - Johann Olav Koss, norjalainen pikaluistelun olympiavoittaja
- 1971 - Winona Ryder, yhdysvaltalainen näyttelijä (Beetlejuice, Little Women)

Kuolleita


- 1618 - Sir Walter Raleigh, tutkimusmatkailija (teloitettiin)
- 1783 - Jean le Rond d'Alembert, ranskalainen matemaatikko ja ensyklopedisti
- 1877 - Nathan Bedford Forrest, Yhdysvaltain Etelävaltioiden kenraali ja Ku Klux Klanin johtaja
- 1901 - Leon Czolgosz, Yhdysvaltain presidentti William McKinleyn murhaaja
- 1911 - Joseph Pulitzer, sanomalehtikustantaja ja journalisti
- 1949 - G. I. Gurdjieff, kreikkalais-armenialainen mystikko
- 1950 - Kustaa V, Ruotsin kuningas
- 1957 - Louis B. Mayer, amerikanjuutalainen elokuvatuottaja (Metro-Goldwyn-Mayer tuotantoyhtiön eli MGM:n tuotantojohtaja)
- 1971 - Duane Allman, rock-kitaristi (Allman Brothers Band -yhtye)
- 1997 - Anton LaVey, Saatanan kirkon perustaja

Juhlapäiviä


- Turkki: Itsenäisyyspäivä. Tasavallan päivä (1923). ---- Katso myös: kalenteri ~ 28. lokakuuta, 30. lokakuuta Luokka:Lokakuu -10-29 ms:29 Oktober ko:10월 29일 ja:10月29日 simple:October 29 th:29 ตุลาคม

Sokeri

Sokerit ovat laaja joukko kemiallisia yhdisteitä, joita käytetään eliöissä energian varastointiin. Sokerit syntyvät vihreissä kasveissa hiilidioksidista ja vedestä yhteyttämisenä eli fotosynteesinä tunnetussa reaktiossa. Kasveissa olevat varastoidut sokerit toimivat ihmisten ja eläinten ravintoaineena. Ihmisen päivittäisestä energiantarpeesta yli puolet tulee erilaisista hiilihydraateista. Aivot käyttävät ensisijaisesti glukoosia energianlähteenään. Yleisimmin käytetty sokeri on ruokosokeri (C12H22O11).

Sokerit kemiassa

Sokerit ovat hiilestä, hapesta ja vedystä koostuvia rengasrakenteisia molekyylejä. Renkaiden lukumäärän mukaan sokerit jaotellaan ryhmiin: monosakkaridit, disakkaridit ja polysakkaridit.

Monosakkaridit

polysakkaridi Monosakkaridit ovat perussokereita, niissä on yksi sakkaridirengas, jossa on viisi tai kuusi hiiliatomia ja liittyneenä muita ryhmiä. Viisihiiliset renkaat ovat pentooseja, kuusihiiliset heksooseja. Tärkeimmät heksoosit ovat:
- glukoosi (rypälesokeri) (C6H12O6)
- fruktoosi (hedelmäsokeri) (C6H12O6)
- galaktoosi (C6H12O6) Glukoosissa, fruktoosissa ja galaktoosissa on rengasmuodossa hiilirenkaassa viisi hiiliatomia ja yksi happiatomi. Renkaaseen on liittynyt hydroksyyliryhmiä, joiden sijainti vaikuttaa molekyylin ominaisuuksiin. Luonnossa heksoosit esiintyvät pääasiassa rengasmuodossa, mutta reagoivat avoketjuisina. Glukoosi on verenkierrossa käyttökelpoisessa muodossa, käytettäväksi soluissa energian tuotantoon. Glukoosia saadaan runsaasti makeista hedelmistä, marjoista ja hunajasta, sen pitoisuutta veressä säätelee insuliini. Fruktoosia on myös marjoissa, kasviksissa ja hunajassa. Maksa muuntaa galaktoosia ja fruktoosia glukoosiksi, joten ne imeytyvät hitaammin. Pentooseja:
- Riboosi (C5H10O5)
- Deoksiriboosi (C5H10O4) Riboosi ja deoksiriboosi ovat DNA:n ja RNA:n rakennusaineita.

Disakkaridit

RNA Monimutkaisemmat disakkaridit koostuvat kahdesta sakkaridista jotka yhdistyvät glykosidisidoksella vesimolekyylin lohjetessa. Sidoksessa on happiatomin muodostama silta. Disakkaridit hajoavat ruuansulatuksessa entsyymien vaikutuksesta monosakkarideiksi, jotka imeytyvät suolen seinän läpi. Kuutta yleisintä mono- ja disakkaridia nimitetään ravitsemustaulukoissa sokereiksi. Kaikki maistuvat makeilta. Tärkeimmät disakkaridit ovat:
- sakkaroosi (ruokosokeri) (C12H22O11)
- Maltoosi (mallassokeri) (C12H22O11)
- Laktoosi (maitosokeri) (C12H22O11)
- Trehaloosi (sienisokeri) Sakkaroosi koostuu glukoosista ja fruktoosista. Sitä saadaan sokerijuurikkaasta ja -ruo'osta. Maltoosi (glukoosi+glukoosi) esiintyy maltaissa, se on oluen valmistuksessa alkoholiksi käyvä sokeri. Laktoosi (glukoosi+galaktoosi) esiintyy maitotuotteissa. Se aiheuttaa vatsavaivoja ihmisille, joilta puuttuu laktoosia hajottava laktaasi-entsyymi, laktoosin hajoamisen estyessä paksusuolen bakteerit käyttävät sen ravintonaan. Sokerikulooria käytetään ruskeana väriaineena (E150).

Polysakkaridit

Polysakkaridit ovat useammasta kuin kahdesta sakkaridista muodostuvia polymeerejä. Niitä ei voi enää perinteisessä mielessä pitää "sokereina".
- Glykogeeni
- Tärkkelys
- Selluloosa kuitu Glykogeeni on hiilihydraattien varastomuoto soluissa. Soluissa entsyymit varastoivat glykoosia haaroittuneeseen glykogeeni-molekyyliin, josta se vapautetaan tarvittaessa. Kasveilla varastomuoto on tärkkelys. Tärkkelys koostuu kymmenistä-sadoista glukoosimolekyyleistä. Sitä esiintyy viljan jyvissä ja perunassa, jossa se toimii kasvien vararavinnon varastointimuotona. Ihmisen ruoansulatus pilkkoo tärkkelyksen glukoosiksi. Selluloosa kostuu jopa miljoonista glukoosimolekyyleistä. Sitä esiintyy kasvien varsissa ja puiden rungoissa. Se ei hajoa ihmisen ruoansulatuksessa, mutta on suoliston toiminnalle tärkeä kuitu. Kasvinsyöjien suolisto pystyy hajottamaan selluloosaa ravinnoksi. Eräs tärkeä selluloosan käyttötarkoitus on paperituotteiden valmistus. Harvinaisempia sokereita ihmisen elimistö ei pysty hajottamaan, vaan suoliston bakteerit käyttävät ne ravinnokseen tuottaen kaasua. Herneissä ja pavuissa on tällaisia harvinaisista oligosakkarideja, joissa sakkarideihin sitoutuu myös aminohappoja. Muita:
- Kitiini, sienten soluseinät, hyönteisten tukirangan materiaali.
- Peptidoglykaani, bakteerien soluseinien osa.
- Ligniini, puun materiaali ja ongelmallinen sellunkeitossa.

Tuotanto

Noin 70% maailman ruokosokerista valmistetaan sokeriruo'osta ja loput, lähinnä teollisuusmaissa, sokerijuurikkaasta. Useimmat maat pyrkivät säilyttämään omavaraisuutensa sokerin tuotannossa, ja pääosa sokerista kulutetaankin tuottajamaassa. Maailman vuosituotanto on noin 130 miljoonaa tonnia. Sokerin kansainvälinen kauppa on tärkeää etenkin kehitysmaille, jotka tuottavat 2/3 sokerista. Suuria sokerintuottajia ovat Brasilia, Kuuba, Thaimaa ja Dominikaaninen tasavalta. Vuosittainen kansainvälinen kauppa on noin 30 miljoonaa tonnia. Sokeriruo'on viljely työllistää 10-15 miljoonaa ihmistä. Yllättäen Euroopan unioni on toiseksi suurin sokerinviejä (Brasilia 18%, EU 16%), luku selittyy suurilla maataloustukiaisilla ja suojatulleilla. Yhdysvallat on pitänyt korkeaa sokerin hintaa yllä kotimaassa korkealla suojatulleilla, mikä on johtanut elintarvikevalmistajien siirtymisen halvempaan maissisiirappiin tai ulkomaille. Suomessa sokeria valmistetaan sokerijuurikkaasta. Kaksi Sucroksen sokeritehdasta sijaitsevat Salossa ja Säkylässä, sokeripakkaamo Kirkkonummella.

Historia

Sokeriruokoa on kasvatettu trooppisilla alueilla pitkät ajat sen makeuden vuoksi ja pureskeltu raakana. Sokerin erottaminen kehittyi Lähi-idässä, Intiassa ja Kiinassa, jossa sokeria käytettiin ruuanlaittoon ja jälkiruokiin. Sokeria saatiin Eurooppaan kaupan mukana ja maurien valloittaessa Iberian niemimaan. Ristiretkeläiset toivat sokeria mukanaan palatessaan Pyhästä maasta. Sokerijuurikkaan viljely aloitettiin suuremmassa mittakaavassa 1801 Napoleonin sotien katkaistua Karibian kaupan. 400 vuoden ajan, vuoteen 1888 asti, Afrikasta laivattiin Karibian saarille ja Brasiliaan 5-10 miljoonaa orjaa sokeriruokoplantaaseille. Sokeria saadaan pääasiassa joko sokerijuurikkaasta (Beta vulgaris) tai sokeriruoista (Saccharum offinarum). Vasta vuonna 1747 saksalainen kemisti Andreas Sigismund Marggraf (1709-1782) uutti sokeria sokerijuurikkaasta e