Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Serbia Ja Montenegro

Serbia ja Montenegro

Serbia ja Montenegro on kahden entisen Jugoslavian tasavallan, Serbian ja Montenegron, muodostama valtioliitto Balkanilla. Serbia ja Montenegron kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä serbiamontenegrolainen. Kotus tiettävästi suosittaa kuitenkin myös kansallisuusryhmien mukaisia nimityksiä serbialainen, serbi ja montenegrolainen. Maan nimeä taivutetaan "Serbia ja Montenegrossa", ei "Serbiassa ja Montenegrossa".

Historia

Katso myös: Jugoslavia, Serbia Valtion muodostamisen 1992 jälkeen YK eivätkä monet valtiot ole hyväksyneet jäljelle jäänyttä Serbian ja Montenegron liittoa Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan jatkajaksi, vaikka jäljelle jääneiden tasavaltojen katsotaankin muodostavan valtion. Tämä johtui jatkuvasta Balkanin sodasta, joka esti liittovaltion omaisuuden ja sen velkojen jaon. Jugoslavian liittovaltio hyväksyttiin jälleen YK:hon 2000 monen vuoden saarron jälkeen. 2002 Serbia ja Montenegro solmivat sopimuksen yhteistyön jatkamisesta, jolloin myös Jugoslavian nimen käytön lopettamisesta sovittiin. 4. helmikuuta 2003 Jugoslavian liittoparlamentti loi liiton, jolle annettiin nimi Serbia ja Montenegro.

Politiikka

Serbian ja Montenegron liitto on löyhä, ja koskee vain joitain alueita (puolustusliitto). Molemmilla tasavalloilla on oma talouspolittiikkansa ja valuuttansa, eikä niillä ole enää yhteistä pääkaupunkia, vaan osa instituutioista on muutanut Podgoricaan. Väliaikainen perustuslaki säädettiin 4. helmikuuta 2003 Skupstinassa. Valtiot voivat itsenäistyä vuoden 2006 kansanäänestyksen jälkeen. YK:n miehittämä eteläinen Kosovon provinssi, vaikka kuuluukin Serbiaan YK:n päätöslauselman 1244 mukaan, on siirtymässä kohti paikallista autonomiaa YK:n väliaikaishallinnossa (UNMIK). Maakunta on riippuvainen ulkomaisesta taloudellisesta ja teknisestä tuesta. Euroa käytetään virallisena valuuttana Jugoslavian dinaarin lisäksi, ja UNMIK kerää verot ja hoitaa budjettia.

Osat

UNMIK
- Serbia, pääkaupunki Belgrad, joka on myös Serbia ja Montenegron pääkaupunki
  - Pohjoinen Vojvodinan maakunta, pääkaupunki Novi Sad
  - Eteläinen Kosovo ja Metohian maakunta, Priština
- Montenegro rannikolla, pääkaupunki Podgorica, joka on myös Serbia ja Montenegron juridinen pääkaupunki.

Maantiede

Katso: Balkan Balkan

Väestöjakauma

Väestöjakauma on vuodelta 1991 eli ennen vuoden 2000 etnisiä puhdistuksia. Väestöryhmät: serbit 62,6 prosenttia, albaanit 16,5 prosenttia, montenegrolaiset viisi prosenttia, jugoslaavit 3,4 prosenttia; unkarilaiset 3,3 prosenttia ja muut 9,2 prosenttia. Uskonnot: Ortodoksisuus 65 prosenttia, islam 19 prosenttia, katolisuus neljä prosenttia, protestantit prosentti, muut 11 prosenttia. Kielet: serbi 95 prosenttia, albaani viisi prosenttia.

Merkittävimmät luonnonvarat


- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- antimoni
- kupari
- nikkeli
- lyijy
- sinkki

Merkittävimmät vientituotteet


- koneet
- kulkuneuvot

Aiheesta muualla


- [http://maps.google.com/maps?ll=44.000718,19.830322&spn=3.508342,8.107910&z=10&t=h&hl=en Serbia ja Montenegro Google Mapsissa] Luokka:Serbia ja Montenegro als:Serbien-Montenegro ms:Serbia dan Montenegro zh-min-nan:Srbija kap O·-soaⁿ ko:세르비아 몬테네그로 ja:セルビア・モンテネグロ th:ประเทศเซอร์เบียและมอนเตเนโกร

Jugoslavia

Jugoslavia oli 1918 perustettu valtio Balkanilla, joka kattoi alkujaan suunnilleen nykyisen Serbian ja Montenegron, Makedonian, Bosnia ja Hertsegovinan, Kroatian sekä Slovenian valtioiden alueen. Valtion nimi tarkoittaa eteläslaavien valtakuntaa. Jugoslavia oli toisilleen etnistä ja kielellistä sukua olevien, mutta selkeästi erillisten kansallisuuksien keräelmä. Lukumääräisesti valtaosa asujaimistosta käytti serbokroatian kieltä, joka oli pääkielenä Kroatiassa, Montenegrossa, Serbiassa ja Bosnia-Hertsegovinassa, mutta valitettavasti sen käyttäjät jakautuivat uskonnon perusteella, pääleireinä ortodoksit ja katoliset (jotka katsoivat itsensä eri kansallisuuksiksi käytännössä yhteisestä kielestä huolimatta).

Jugoslavian kuningaskunta

katoliset Jugoslavian kuningaskunta perustettin 1918 ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Ympärysvaltojen puolella taistelleeseen Serbian kuningaskuntaan yhdistettiin Montenegro ja Itävalta-Unkariin kuuluneet Vojvodina, Kroatia, Bosnia-Hertsegovina ja Slovenia. Jugoslavian nimi olikin aluksi (1918–1929) Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta. Sisäisten kansallisuuskahinoiden takia Jugoslavia muodostui tuolloin käytännössä diktatuuriksi. Saksa ja Italia miehittivät Jugoslavian 1941.

Jugoslavian kuninkaat


- Petar I 1. joulukuuta 1918 – 16. elokuuta 1921. Sijaishallitsija prinssi Aleksandar hallitsi kuninkaan puolesta.
- Aleksandar I 16. elokuuta 1921 – 9. lokakuuta 1934, salamurhattiin Marseillessa.
- Sijaishallitus, johtajanaan prinssi Pavle 9. lokakuuta 1934 – 27. maaliskuuta 1941
- Petar II 27. maaliskuuta 1941 – 29. marraskuuta 1945.
- maanpaossa 13./14. huhtikuuta 1941

Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta

Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta syntyi toisen maailmansodan jälkeen Josip Broz Titon johtamien kommunistipartisaanien ajettua pois saksalaiset sekä voitettua kroaattinationalistiset Ustaša-joukot ja serbinationalistiset četnikit. Jugoslavian demokraattinen liitto julistettiin perustetuksi 29. marraskuuta 1943 Jajcessa. Siitä tuli 1945 Jugoslavian kansantasavaltojen liitto ja 7. huhtikuuta 1963 Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta. Ensimmäinen presidentti oli Ivan Ribal ja pääministeri Tito. 1953 Tito valittiin presidentiksi ja nimettiin elinikäiseksi presidentiksi 1963. Jugoslavia, päinvastoin kuin muut Euroopan kommunistiset maat, pysyi erossa Neuvostoliiton vaikutusvallasta, eikä kuulunut Varsovan liittoon. Kommunismin aatteen avulla Titon ajan keskushallitus onnistui pidättämään kansallisuuskiistoja roihahtamasta, mitä autettiin osavaltioiden pitkälle menevällä autonomisuudella – mutta pinnan alla kansallisuusongelmat kytivät. Titon kuoleman 1980 jälkeen ja kommunistiblokin sorruttua 90-luvun alussa enää mikään ei pitänyt niitä kurissa. Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta hajosi Slovenian, Kroatian, Bosnia ja Hertsegovinan ja Makedonian itsenäistyessä eron ja joissakin tapauksissa sotien kautta (esimerkiksi Sarajevon piiritys).

Jugoslavian väestön koostumus 1921–1981

Jugoslavian kansallinen koostumus (lähde: unkaril. aikakauslehti História 2–3 / 1991)

Jugoslavian liittotasavalta

Vuodesta 1992 jäljelle jääneet Jugoslavian osavaltiot Serbia ja Montenegro muodostivat valtion nimellä Jugoslavian liittotasavalta. Jugoslavian nimi muutettiin 2003 Serbia ja Montenegroksi. Montenegrossakin on merkittäviä itsenäisyysvoimia.

Katso myös


- Jugoslavian hajoamissodat Luokka:Euroopan entiset valtiot ja:ユーゴスラビア zh-cn:南斯拉夫

Montenegro

Montenegron tasavalta (serbokroatiaksi Црна Гора, Crna Gora, "musta vuori") on pieni vuoristoinen tasavalta Balkanilla, Etelä-Euroopassa. Sen naapureita ovat Albania, Bosnia-Herzegovina, Kroatia, Kosovo ja Serbia. Osittain maa rajoittuu Adrianmereen. Montenegron tärkeimmät kaupungit ovat pääkaupunki Podgorica (139 100 asukasta), Nikšić (57 600), Pljevlja (18 800) ja Bijelo Polje (17 100). Aikaisempi kuninkaallinen pääkaupunki oli Cetinje. Kotorin keskiaikainen vanhakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Historiaa

Vuodesta 1482 Montenegroa hallitsi Cetinjen piispa (vladike). Turkkilaisten kärsittyä tappion 1878 Montenegro saavutti itsenäisyyden, joka myöhemmin tunnustettiin Berliinin kongressissa. Montenegron hallitsija Nikola I Petrović Njegoš julistautui kuninkaaksi vuonna 1910, mutta itävaltalaiset hääsivät hänet maasta 1916. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä maa liittyi Serbiaan. Toisessa maailmansodassa montenegrolaiset taistelivat Titon partisaanien rinnalla ja maa liitettiin osaksi Jugoslaviaa. Montenegron asema on muuttunut useasti 1900-luvulla:
- 1943—1945 Jugoslavian demokraattinen liitto
- 1945—1963 Jugoslavian kansantasavaltojen liitto
- 1963—1992 Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta
- 1992—2003 Jugoslavian liittotasavalta
- 2003— Serbia ja Montenegro Vuoden 1992 jälkeen YK eivätkä monet valtiot ole hyväksyneet jäljelle jäänyttä Serbian ja Montenegron liittoa Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan jatkajaksi, vaikka jäljelle jääneiden tasavaltojen katsotaankin muodostavan valtion.

Katso myös


- Jugoslavia
- Serbia ja Montenegro Luokka:Serbia ja Montenegro ko:몬테네그로 ja:モンテネグロ

Balkan

Balkanin maat ovat:
- Albania
- Bosnia ja Hertsegovina, joka jakautuu kahteen osaan:
  - Bosnian ja Hertsegovinan federaatio
  - Serbien tasavalta
- Bulgaria
- Makedonia
- Kreikka
- Serbia ja Montenegro, joka on valtioliitto:
  - Montenegron ja
  - Serbian välillä. Serbiassa on kaksi autonomista maakuntaa:
    - Kosovo
    - Vojvodina
- Turkin Euroopan puoleinen osa Myös Romanian, Kroatian ja Slovenian lasketaan joskus kuuluvan Balkanin maihin. ---- Muut maat joita ei sisällytetä Balkanin alueeseen, mutta jotka ovat lähellä sitä ja näyttelevät tai näyttelivät tärkeää roolia alueen geopolitiikassa ja kulttuurissa:
- Italia
- Kypros (katso: Kyproksen kiista)
- Moldova
- Ukraina
- Unkari

Historia

Historiallisesti alue on kuulunut Ottomaanien valtakuntaan (1500–1800 -luvuilla) ja Itävalta-Unkariin (1800–1900 -luvuilla) ja Jugoslaviaan (1918–1991). Balkanin alueen valtiollinen hajaannus 1900-luvun alussa synnytti käsitteen balkanisoituminen. Sana tuli uudelleen ajankohtaiseksi Jugoslavian hajoamista 1990-luvulla seuranneissa sisällissodissa. Se kuvaa nyt hajaannusta, väkivaltaa, uskonnollista suvaitsemattomuutta ja etnisiä puhdistuksia. Luokka:Balkanin alue ko:발칸 반도 ja:バルカン半島 th:คาบสมุทรบอลข่าน

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus eli Kotus (ruotsiksi Forskningscentralen för de inhemska språken, pohjoissaameksi Ruovttueatnan gielaid dutkanguovddáš) on valtion kielitieteellinen tutkimuslaitos. Se tutkii suomea, ruotsia, pohjoissaamea, inarinsaamea, koltansaamea, romanikieltä ja viittomakieltä. Toimintaan kuuluu kielenhuolto (Kielitoimisto), sanakirjojen teko ja tutkimushankkeita. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksella on myös laaja kirjasto ja kielitieteelliset arkistot.

Aiheesta muualla


- [http://www.kotus.fi/ Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivut] Luokka:Kielitiede

Jugoslavia

Jugoslavia oli 1918 perustettu valtio Balkanilla, joka kattoi alkujaan suunnilleen nykyisen Serbian ja Montenegron, Makedonian, Bosnia ja Hertsegovinan, Kroatian sekä Slovenian valtioiden alueen. Valtion nimi tarkoittaa eteläslaavien valtakuntaa. Jugoslavia oli toisilleen etnistä ja kielellistä sukua olevien, mutta selkeästi erillisten kansallisuuksien keräelmä. Lukumääräisesti valtaosa asujaimistosta käytti serbokroatian kieltä, joka oli pääkielenä Kroatiassa, Montenegrossa, Serbiassa ja Bosnia-Hertsegovinassa, mutta valitettavasti sen käyttäjät jakautuivat uskonnon perusteella, pääleireinä ortodoksit ja katoliset (jotka katsoivat itsensä eri kansallisuuksiksi käytännössä yhteisestä kielestä huolimatta).

Jugoslavian kuningaskunta

katoliset Jugoslavian kuningaskunta perustettin 1918 ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Ympärysvaltojen puolella taistelleeseen Serbian kuningaskuntaan yhdistettiin Montenegro ja Itävalta-Unkariin kuuluneet Vojvodina, Kroatia, Bosnia-Hertsegovina ja Slovenia. Jugoslavian nimi olikin aluksi (1918–1929) Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta. Sisäisten kansallisuuskahinoiden takia Jugoslavia muodostui tuolloin käytännössä diktatuuriksi. Saksa ja Italia miehittivät Jugoslavian 1941.

Jugoslavian kuninkaat


- Petar I 1. joulukuuta 1918 – 16. elokuuta 1921. Sijaishallitsija prinssi Aleksandar hallitsi kuninkaan puolesta.
- Aleksandar I 16. elokuuta 1921 – 9. lokakuuta 1934, salamurhattiin Marseillessa.
- Sijaishallitus, johtajanaan prinssi Pavle 9. lokakuuta 1934 – 27. maaliskuuta 1941
- Petar II 27. maaliskuuta 1941 – 29. marraskuuta 1945.
- maanpaossa 13./14. huhtikuuta 1941

Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta

Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta syntyi toisen maailmansodan jälkeen Josip Broz Titon johtamien kommunistipartisaanien ajettua pois saksalaiset sekä voitettua kroaattinationalistiset Ustaša-joukot ja serbinationalistiset četnikit. Jugoslavian demokraattinen liitto julistettiin perustetuksi 29. marraskuuta 1943 Jajcessa. Siitä tuli 1945 Jugoslavian kansantasavaltojen liitto ja 7. huhtikuuta 1963 Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta. Ensimmäinen presidentti oli Ivan Ribal ja pääministeri Tito. 1953 Tito valittiin presidentiksi ja nimettiin elinikäiseksi presidentiksi 1963. Jugoslavia, päinvastoin kuin muut Euroopan kommunistiset maat, pysyi erossa Neuvostoliiton vaikutusvallasta, eikä kuulunut Varsovan liittoon. Kommunismin aatteen avulla Titon ajan keskushallitus onnistui pidättämään kansallisuuskiistoja roihahtamasta, mitä autettiin osavaltioiden pitkälle menevällä autonomisuudella – mutta pinnan alla kansallisuusongelmat kytivät. Titon kuoleman 1980 jälkeen ja kommunistiblokin sorruttua 90-luvun alussa enää mikään ei pitänyt niitä kurissa. Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta hajosi Slovenian, Kroatian, Bosnia ja Hertsegovinan ja Makedonian itsenäistyessä eron ja joissakin tapauksissa sotien kautta (esimerkiksi Sarajevon piiritys).

Jugoslavian väestön koostumus 1921–1981

Jugoslavian kansallinen koostumus (lähde: unkaril. aikakauslehti História 2–3 / 1991)

Jugoslavian liittotasavalta

Vuodesta 1992 jäljelle jääneet Jugoslavian osavaltiot Serbia ja Montenegro muodostivat valtion nimellä Jugoslavian liittotasavalta. Jugoslavian nimi muutettiin 2003 Serbia ja Montenegroksi. Montenegrossakin on merkittäviä itsenäisyysvoimia.

Katso myös


- Jugoslavian hajoamissodat Luokka:Euroopan entiset valtiot ja:ユーゴスラビア zh-cn:南斯拉夫

1992

Tapahtumia


- 1. tammikuuta - Nivalasta tuli kaupunki.
- 1. tammikuuta - Orimattilasta tuli kaupunki.
- 11. tammikuuta - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyy uuden raamatunkäännöksen.
- 13. tammikuuta - Japani pyytää Korealta anteeksi toisen maailmansodan aikaisia hirmutekoja.
- 15. tammikuuta - Slovenia ja Kroatia saavat virallisesti itsenäisyyden Jugoslaviasta.
- 16. tammikuuta - El Salvadorin hallituksen ja kapinallisten välinen rauhansopimus 12-vuotisen ja 75000 uhria vaatineen sisällissodan lopettamiseksi allekirjoitetaan Méxicossa.
- 22. tammikuuta - Kapinalliset valtaavat Kinshasassa, Zairessa valtion radioaseman ja vaativat hallituksen eroa.
- 26. tammikuuta - Venäjän ballistiset ohjukset suunnataan pois USA:sta.
- 7. helmikuuta - Maastrichtin sopimus allekirjoitetaan Alankomaissa, sen voimaantulo 1. marraskuuta 1993 kansanäänestyksien jälkeen muuttaa Euroopan yhteisön Euroopan unioniksi.
- 1. maaliskuuta - Bosniassa muslimit ja kroaatit äänestävät itsenäisyyden puolesta. Sisällissota alkaa.
- 13. maaliskuuta - Turkissa 6,8 richterin maanjäristys tappaa 500.
- 17. maaliskuuta - Autopommi surmaa 29 ja haavoittaa 242 Israelin lähetystön edustalla Buenos Airesissa.
- 18. maaliskuuta - Suomen liittymishakemus Euroopan yhteisöön, josta myöhemmin tulee Euroopan unioni.
- 18. maaliskuuta - Microsoft julkistaa Windows 3.1:n
- 25. maaliskuuta - Kosmonautti Sergei Krikalev palaa maahan vietettyään 10 kuukautta Mir-avaruusasemalla.
- 29. huhtikuuta - Los Angelesissa poliisit, joita syytettiin Rodney Kingin pahoinpitelystä todetaan syyttömiksi. Tuomiosta seuraa useiden päivien pituisia mellakoita kaupungissa ja eri puolilla Yhdysvaltoja.
- 15. toukokuuta - Genovan maailmannäyttely avataan Italiassa.
- 16. toukokuuta - Avaruussukkula Endeavour laskeutuu ensilennoltaan (STS-49).
- 23. kesäkuuta - Ruokolahden leijonasta tehdään ensimmäinen havainto
- 6.-29. heinäkuuta - Irakissa YK:n asetarkastajilta kielletään pääsi maatalousministeriöön. Tarkastajat viettävät 17 päivää rakennuksen ulkopuolella, mutta vetäytyvät kun Irakilaiset sotilaat uhkaavat heitä.
- 10. heinäkuuta - Miamissa, Floridassa Yhdysvaltain syrjäyttämä entinen Panaman presidentti Manuel Noriega tuomitaan 40 vuodeksi vankeuteen huumekaupasta ja kiristyksestä.
- 20. heinäkuuta - Václav Havel eroaa Tšekkoslovakia presidentin virasta.
- 8. syyskuuta - Ennennäkemätön valuuttaspekulaatio johtaa Suomen markan päästämiseen kellumaan ja sen arvo romahtaa 13%. Vuoden aikana tehdään yli 7000 konkurssia.
- 16. syyskuuta - "Musta keskiviikko" johtaa lähes koko Euroopan valuuttajärjestelmän romahdukseen. Italian liira ja Englannin punta pakotetaan pois järjestelmästä.
- 14. lokakuuta - Valtion vakuusrahasto ja ostajapankit pilkkovat SKOPin.
- 15. lokakuuta - Venäjällä Andrei Tšikatilo todetaan syylliseksi 52 murhaan ja tuomitaan jokaisesta kuolemanrangaistukseen.
- 3. marraskuuta - Bill Clinton voittaa USA:n presidentinvaalit George Bushia vastaan.
- 11. marraskuuta - Englannin anglikaanikirkko sallii naispappeuden.
- 20. marraskuuta - Tulipalo riehuu Windsorin linnassa 15 tunnin ajan ja vahingoittaa rakennusta vakavasti.
- 25. marraskuuta - Tšekkoslovakian liittokokous äänestää maan jakamisesta Tšekin tasavaltaan ja Slovakiaan 1. tammikuuta 1993 alkaen.
- 25. marraskuuta - Norjan liittymishakemus Euroopan yhteisöön. (Jäsenyys hylätään kansanäänestyksessä 1994.)
- 3. joulukuuta - YK:n turvallisuusneuvoston yksimielinen päätös #794 lähettää rahanturvaajia Somaliaan USA:n johtamina.
- 3. joulukuuta - Öljytankkeri Aegean Sea haaksirikkoutuu A Coruñan edustalla ja suuri osa sen 80000 tonnin lastista valuu mereen.
- 29. joulukuuta - Brasilian presidentti Fernando Collor de Mello eroaa, kun häntä syytetään yli 32 miljoonan dollarin kavalluksesta valtion varoista.

Muita tapahtumia


- Ensimmäinen eksoplaneetta löydetään.
- Paavi Johannes Paavali II pyytää anteeksi inkvisition tuomiota Galileo Galileita vastaan.
- Rio de Janeirossa YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi.
- Pelit-lehden ensimmäinen numero ilmestyi.
- Patrick Volkerding aloitti Slackware Linux-distribuution kehittämisen vuoden loppupuolella.

Syntyneitä


- 15. huhtikuuta - Amy Diamond, ruotsalainen teinilaulaja

Kuolleita


- 28. tammikuuta - Arvo Ylppö, arkkiatri
- 10. helmikuuta - Alex Haley, kirjailija
- 6. huhtikuuta - Isaac Asimov, kirjailija
- 23. maaliskuuta - Friedrich von Hayek, taloustieteilijä
- 18. huhtikuuta - Benny Hill, brittikoomikko
- 21. huhtikuuta - Väinö Linna, kirjailija
- 28. huhtikuuta - Francis Bacon (82), brittiläinen taidemaalari
- 30. huhtikuuta - Toivo Kärki, säveltäjä, muusikko, pianotaiteilija, tuotantopäällikkö, sovittaja.
- 6. toukokuuta - Marlene Dietrich, näyttelijä
- 5. elokuuta - Jeff Porcaro, Toton rumpali
- 8. lokakuuta - Willy Brandt, poliitikko, Saksan liittokansleri 1969-1974
- 5. marraskuuta - Jan Oort (92), hollantilainen astronomi Luokka:1990-luku Luokka:1992 als:1992 ko:1992년 ja:1992年 simple:1992 th:พ.ศ. 2535

Serbia

Serbia on maa Balkanilla. Se muodostaa Montenegron kanssa Serbia ja Montenegron valtion. Nykyinen Serbia oli ennen osa Jugoslaviaa, ja sitä ennen itsenäinen kuningaskunta.

Historia

Serbit saapuivat nykyisille asuinsijoilleen 600-luvulla jakaantuen kuuteen heimoon: Rascia/Raška, Bosnia, Neretva/Pagania, Zachumlie/Zahumlje, Trebounia/Travunija ja Zeta. Ensimmäinen serbien valtio muodostui Caslav Klonimirovicin johdolla 900-luvulla Raškassa. 1000-luvun puolessa välissä nousi valtaan Vojislavljevic suku Zetassa ja 1100-luvulla Raškassa Nemanjic-suku. Nemanjicit yhdistivät Serbian tsaari Stefan Dusanin alaisuuteen 1300-luvulla, ennen kuin ottomaanit valloittivat Balkanin. Zeta kaatui viimeisenä vuonna 1499. Serbia sai ruhtinaskuntana itsehallinnon ottomaanien alaisuudessa vuosien 1804 ja 1815 kansannousujen jälkeen, vaikkakin turkkilaisten joukot pysyivät pääkaupungissa Belgradissa vuoteen 1867. Turkin sota 1877–1878 Venäjän keisarikunnan rinnalla heikentyvää Turkkia vastaan toi Serbialle täyden itsenäisyyden ja suuria maa-alueita etelässä ja idässä. Serbia julistettiin kuningaskunnaksi 1882–1918. Ensimmäinen maailmansota alkoi 1914 Itävalta-Unkarin hyökkäyksellä Serbiaan serbinationalistisen Gavrilo Princip tekemän arkkiherttua Frans Ferdinandin salamurhan jälkeen. Vuonna 1918 Serbiasta tuli osa Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaa, kun ympärysvaltojen puolella taistelleeseen Serbian kuningaskuntaan yhdistettiin Montenegro ja Itävalta-Unkariin kuuluneet Vojvodina, Kroatia, Bosnia-Hertsegovina ja Slovenia. Vuonna 1929 maan nimi muuttui Jugoslaviaksi. Saksa ja Italia miehittivät Jugoslavian 1941. Toisen maailmansodan jälkeen muodostettiin Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta, joka hajosi Neuvostoliiton hajottua ja kommunismin romahdettua Itä-Euroopassa. Vuodesta 1992 jäljelle jääneet Jugoslavian osavaltiot Serbia ja Montenegro muodostivat valtion nimellä Jugoslavian liittotasavalta. Sen nimi muutettiin 2003 Serbia ja Montenegroksi.

Alueet

Serbiassa on kaksi autonomista maakuntaa: Kosovo etelässä ja Vojvodina pohjoisessa. Lisäksi maa on jaettu 29 piiriin ja Belgradin kaupunkiin. Serbia jakaantuu 108 piirikuntaan. Kosovo and Metohijassa 30 ja Vojvodinassa 54. Serbian sillä osalla, joka ei ole Kosovoa tai Vojvodinaa, ei ole hallinnollista nimeä.

Serbian vaakuna

Belgrad Serbian nykyinen vaakuna otettiin käyttöön 17. elokuuta 2004. Se on yksinkertaistettu versio aiemmasta Obrenovićin suvun vaakunasta, ja siinä on Bysantin valtakunnan Paleologos-suvun kaksipäinen kotka. Vaikkakin Serbia on tasavalta, uuteen vaakunaan kuuluu kuningaskunnan kruunu. Myös Venäjän vaakunassa on kruunu. Entinen sosialistisen tasavallan vaakuna oli samaa tyyliä kuin muutkin sosialistimaiden vaakunat, viljantähkät symboloivat maanviljelystä ja ratas teollistumista, päällä oleva tähti symboloi kommunismin valtaa maan yli. Vanha vaakunakilpi jossa ovat neljä serbien moton, Samo sloga Srbina spasava, kyrillistä S-kirjainta jäivät edelleen paikalleen. Risti poistettiin niiden välistä kommunismin ateistisen ideologian vuoksi. Luokka:Serbia ja Montenegro als:Serbien ko:세르비아 ja:セルビア simple:Serbia

Jugoslavia

Jugoslavia oli 1918 perustettu valtio Balkanilla, joka kattoi alkujaan suunnilleen nykyisen Serbian ja Montenegron, Makedonian, Bosnia ja Hertsegovinan, Kroatian sekä Slovenian valtioiden alueen. Valtion nimi tarkoittaa eteläslaavien valtakuntaa. Jugoslavia oli toisilleen etnistä ja kielellistä sukua olevien, mutta selkeästi erillisten kansallisuuksien keräelmä. Lukumääräisesti valtaosa asujaimistosta käytti serbokroatian kieltä, joka oli pääkielenä Kroatiassa, Montenegrossa, Serbiassa ja Bosnia-Hertsegovinassa, mutta valitettavasti sen käyttäjät jakautuivat uskonnon perusteella, pääleireinä ortodoksit ja katoliset (jotka katsoivat itsensä eri kansallisuuksiksi käytännössä yhteisestä kielestä huolimatta).

Jugoslavian kuningaskunta

katoliset Jugoslavian kuningaskunta perustettin 1918 ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Ympärysvaltojen puolella taistelleeseen Serbian kuningaskuntaan yhdistettiin Montenegro ja Itävalta-Unkariin kuuluneet Vojvodina, Kroatia, Bosnia-Hertsegovina ja Slovenia. Jugoslavian nimi olikin aluksi (1918–1929) Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta. Sisäisten kansallisuuskahinoiden takia Jugoslavia muodostui tuolloin käytännössä diktatuuriksi. Saksa ja Italia miehittivät Jugoslavian 1941.

Jugoslavian kuninkaat


- Petar I 1. joulukuuta 1918 – 16. elokuuta 1921. Sijaishallitsija prinssi Aleksandar hallitsi kuninkaan puolesta.
- Aleksandar I 16. elokuuta 1921 – 9. lokakuuta 1934, salamurhattiin Marseillessa.
- Sijaishallitus, johtajanaan prinssi Pavle 9. lokakuuta 1934 – 27. maaliskuuta 1941
- Petar II 27. maaliskuuta 1941 – 29. marraskuuta 1945.
- maanpaossa 13./14. huhtikuuta 1941

Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta

Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta syntyi toisen maailmansodan jälkeen Josip Broz Titon johtamien kommunistipartisaanien ajettua pois saksalaiset sekä voitettua kroaattinationalistiset Ustaša-joukot ja serbinationalistiset četnikit. Jugoslavian demokraattinen liitto julistettiin perustetuksi 29. marraskuuta 1943 Jajcessa. Siitä tuli 1945 Jugoslavian kansantasavaltojen liitto ja 7. huhtikuuta 1963 Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta. Ensimmäinen presidentti oli Ivan Ribal ja pääministeri Tito. 1953 Tito valittiin presidentiksi ja nimettiin elinikäiseksi presidentiksi 1963. Jugoslavia, päinvastoin kuin muut Euroopan kommunistiset maat, pysyi erossa Neuvostoliiton vaikutusvallasta, eikä kuulunut Varsovan liittoon. Kommunismin aatteen avulla Titon ajan keskushallitus onnistui pidättämään kansallisuuskiistoja roihahtamasta, mitä autettiin osavaltioiden pitkälle menevällä autonomisuudella – mutta pinnan alla kansallisuusongelmat kytivät. Titon kuoleman 1980 jälkeen ja kommunistiblokin sorruttua 90-luvun alussa enää mikään ei pitänyt niitä kurissa. Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta hajosi Slovenian, Kroatian, Bosnia ja Hertsegovinan ja Makedonian itsenäistyessä eron ja joissakin tapauksissa sotien kautta (esimerkiksi Sarajevon piiritys).

Jugoslavian väestön koostumus 1921–1981

Jugoslavian kansallinen koostumus (lähde: unkaril. aikakauslehti História 2–3 / 1991)

Jugoslavian liittotasavalta

Vuodesta 1992 jäljelle jääneet Jugoslavian osavaltiot Serbia ja Montenegro muodostivat valtion nimellä Jugoslavian liittotasavalta. Jugoslavian nimi muutettiin 2003 Serbia ja Montenegroksi. Montenegrossakin on merkittäviä itsenäisyysvoimia.

Katso myös


- Jugoslavian hajoamissodat Luokka:Euroopan entiset valtiot ja:ユーゴスラビア zh-cn:南斯拉夫

4. helmikuuta

4. helmikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 35. päivä. Vuodesta on jäljellä 330 päivää (karkausvuonna 331). ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Armi, Ronja :- suomenruotsalainen kalenteri: My, Ronja :- ortodoksinen kalenteri: Isko, Jyrki, Yrjö, Kirilä, Kiril :- saamenkielinen kalenteri: Mariánne, Mariánná :- vanhemmissa kalentereissa: Agda, Ansgarius, Marianne, Veronica

Tapahtumia


- 1789 - George Washington valittiin yksimielisesti ensimmäiseksi Yhdysvaltain presidentiksi.
- 1792 - George Washington valittiin yksimielisesti toiselle kaudelle.
- 1794 - Ranska kielsi orjuuden kaikilla sen hallitsemilla alueilla.
- 1862 - Bacardi, yksi maailman suurimmista alkoholitislaamoista, perustettiin Santiago de Cubassa, Kuubassa.
- 1932 - Talviolympialaiset avattiin Lake Placidissa, New Yorkissa.
- 1943 - Stalingradin taistelu päättyi.
- 1948 - Ceylon (nyk. Sri Lanka) itsenäistyi Isosta-Britanniasta.
- 1969 - Jasser Arafatista tuli PLO:n johtaja.
- 1974 - Symbionese Liberation Army kidnappasi Patty Hearstin Berkeleyssä, Kaliforniassa.
- 1976 - Talviolympialaiset avattiin Innsbruckissa, Itävallassa.
- 1997 - Ensin kiistettyään vaalien tulokset, Serbian presidentti Slobodan Milosevic tunnusti opposition vaalivoiton marraskuun 1996 vaaleissa.
- 1999 - Hugo Chávez valittiin Venezuelan presidentiksi.
- 2003 - Jugoslavian tasavalta nimettiin virallisesti Serbia ja Montenegroksi ja se otti käyttöön uuden perustuslain.

Syntyneitä


- 1900 - Jacques Prevert, ranskalainen kirjailija ja sanoittaja († 1977)
- 1902 - Charles Lindbergh, amerikkalainen lentäjä
- 1913 - Rosa Parks, yhdysvaltalainen ihmisoikeustaistelija
- 1935 - Martti Talvela, laulaja († 1989)
- 1947 - Dan Quayle, Yhdysvaltain varapresidentti
- 1948 - Alice Cooper, rock-muusikko

Kuolleita


- 1968 - Neal Cassady, kirjailija (s. 1926)
- 1987 - Liberace, pianisti (s. 1919) ---- Katso myös: kalenteri ~ 3. helmikuuta, 5. helmikuuta Luokka:Helmikuu -02-04 ms:4 Februari ko:2월 4일 ja:2月4日 simple:February 4 th:4 กุมภาพันธ์

Serbia

Serbia on maa Balkanilla. Se muodostaa Montenegron kanssa Serbia ja Montenegron valtion. Nykyinen Serbia oli ennen osa Jugoslaviaa, ja sitä ennen itsenäinen kuningaskunta.

Historia

Serbit saapuivat nykyisille asuinsijoilleen 600-luvulla jakaantuen kuuteen heimoon: Rascia/Raška, Bosnia, Neretva/Pagania, Zachumlie/Zahumlje, Trebounia/Travunija ja Zeta. Ensimmäinen serbien valtio muodostui Caslav Klonimirovicin johdolla 900-luvulla Raškassa. 1000-luvun puolessa välissä nousi valtaan Vojislavljevic suku Zetassa ja 1100-luvulla Raškassa Nemanjic-suku. Nemanjicit yhdistivät Serbian tsaari Stefan Dusanin alaisuuteen 1300-luvulla, ennen kuin ottomaanit valloittivat Balkanin. Zeta kaatui viimeisenä vuonna 1499. Serbia sai ruhtinaskuntana itsehallinnon ottomaanien alaisuudessa vuosien 1804 ja 1815 kansannousujen jälkeen, vaikkakin turkkilaisten joukot pysyivät pääkaupungissa Belgradissa vuoteen 1867. Turkin sota 1877–1878 Venäjän keisarikunnan rinnalla heikentyvää Turkkia vastaan toi Serbialle täyden itsenäisyyden ja suuria maa-alueita etelässä ja idässä. Serbia julistettiin kuningaskunnaksi 1882–1918. Ensimmäinen maailmansota alkoi 1914 Itävalta-Unkarin hyökkäyksellä Serbiaan serbinationalistisen Gavrilo Princip tekemän arkkiherttua Frans Ferdinandin salamurhan jälkeen. Vuonna 1918 Serbiasta tuli osa Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaa, kun ympärysvaltojen puolella taistelleeseen Serbian kuningaskuntaan yhdistettiin Montenegro ja Itävalta-Unkariin kuuluneet Vojvodina, Kroatia, Bosnia-Hertsegovina ja Slovenia. Vuonna 1929 maan nimi muuttui Jugoslaviaksi. Saksa ja Italia miehittivät Jugoslavian 1941. Toisen maailmansodan jälkeen muodostettiin Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta, joka hajosi Neuvostoliiton hajottua ja kommunismin romahdettua Itä-Euroopassa. Vuodesta 1992 jäljelle jääneet Jugoslavian osavaltiot Serbia ja Montenegro muodostivat valtion nimellä Jugoslavian liittotasavalta. Sen nimi muutettiin 2003 Serbia ja Montenegroksi.

Alueet

Serbiassa on kaksi autonomista maakuntaa: Kosovo etelässä ja Vojvodina pohjoisessa. Lisäksi maa on jaettu 29 piiriin ja Belgradin kaupunkiin. Serbia jakaantuu 108 piirikuntaan. Kosovo and Metohijassa 30 ja Vojvodinassa 54. Serbian sillä osalla, joka ei ole Kosovoa tai Vojvodinaa, ei ole hallinnollista nimeä.

Serbian vaakuna

Belgrad Serbian nykyinen vaakuna otettiin käyttöön 17. elokuuta 2004. Se on yksinkertaistettu versio aiemmasta Obrenovićin suvun vaakunasta, ja siinä on Bysantin valtakunnan Paleologos-suvun kaksipäinen kotka. Vaikkakin Serbia on tasavalta, uuteen vaakunaan kuuluu kuningaskunnan kruunu. Myös Venäjän vaakunassa on kruunu. Entinen sosialistisen tasavallan vaakuna oli samaa tyyliä kuin muutkin sosialistimaiden vaakunat, viljantähkät symboloivat maanviljelystä ja ratas teollistumista, päällä oleva tähti symboloi kommunismin valtaa maan yli. Vanha vaakunakilpi jossa ovat neljä serbien moton, Samo sloga Srbina spasava, kyrillistä S-kirjainta jäivät edelleen paikalleen. Risti poistettiin niiden välistä kommunismin ateistisen ideologian vuoksi. Luokka:Serbia ja Montenegro als:Serbien ko:세르비아 ja:セルビア simple:Serbia

4. helmikuuta

4. helmikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 35. päivä. Vuodesta on jäljellä 330 päivää (karkausvuonna 331). ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Armi, Ronja :- suomenruotsalainen kalenteri: My, Ronja :- ortodoksinen kalenteri: Isko, Jyrki, Yrjö, Kirilä, Kiril :- saamenkielinen kalenteri: Mariánne, Mariánná :- vanhemmissa kalentereissa: Agda, Ansgarius, Marianne, Veronica

Tapahtumia


- 1789 - George Washington valittiin yksimielisesti ensimmäiseksi Yhdysvaltain presidentiksi.
- 1792 - George Washington valittiin yksimielisesti toiselle kaudelle.
- 1794 - Ranska kielsi orjuuden kaikilla sen hallitsemilla alueilla.
- 1862 - Bacardi, yksi maailman suurimmista alkoholitislaamoista, perustettiin Santiago de Cubassa, Kuubassa.
- 1932 - Talviolympialaiset avattiin Lake Placidissa, New Yorkissa.
- 1943 - Stalingradin taistelu päättyi.
- 1948 - Ceylon (nyk. Sri Lanka) itsenäistyi Isosta-Britanniasta.
- 1969 - Jasser Arafatista tuli PLO:n johtaja.
- 1974 - Symbionese Liberation Army kidnappasi Patty Hearstin Berkeleyssä, Kaliforniassa.
- 1976 - Talviolympialaiset avattiin Innsbruckissa, Itävallassa.
- 1997 - Ensin kiistettyään vaalien tulokset, Serbian presidentti Slobodan Milosevic tunnusti opposition vaalivoiton marraskuun 1996 vaaleissa.
- 1999 - Hugo Chávez valittiin Venezuelan presidentiksi.
- 2003 - Jugoslavian tasavalta nimettiin virallisesti Serbia ja Montenegroksi ja se otti käyttöön uuden perustuslain.

Syntyneitä


- 1900 - Jacques Prevert, ranskalainen kirjailija ja sanoittaja († 1977)
- 1902 - Charles Lindbergh, amerikkalainen lentäjä
- 1913 - Rosa Parks, yhdysvaltalainen ihmisoikeustaistelija
- 1935 - Martti Talvela, laulaja († 1989)
- 1947 - Dan Quayle, Yhdysvaltain varapresidentti
- 1948 - Alice Cooper, rock-muusikko

Kuolleita


- 1968 - Neal Cassady, kirjailija (s. 1926)
- 1987 - Liberace, pianisti (s. 1919) ---- Katso myös: kalenteri ~ 3. helmikuuta, 5. helmikuuta Luokka:Helmikuu -02-04 ms:4 Februari ko:2월 4일 ja:2月4日 simple:February 4 th:4 กุมภาพันธ์

2006

Ennustettuja tapahtumia


- 1. tammikuuta – Rovaniemi ja Rovaniemen maalaiskunta yhdistyvät Rovaniemen kaupungiksi.
- 15. tammikuuta – Suomen presidentinvaalit 2006.
- 29. tammikuuta – Jos Suomen presidentinvaalien tulos ei ratkea ensimmäisessä kierroksella, järjestetään toinen kierros.
- 10.–26. helmikuuta – Vuoden 2006 talviolympialaiset Torinossa, Italiassa.
- 16. maaliskuuta – Harry Potter ja puoliverinen prinssi ilmestynee suomeksi.
- 9. kesäkuuta – 9. heinäkuuta Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2006 Saksassa.
- kesäkuu – Alex Rider -elokuva tulee Suomen teattereihin
- 1. syyskuuta – Kerava–Lahti-oikorata valmistunee.
- 1. joulukuuta – Sähköistys otetaan käyttöön rataosilla Oulu–Iisalmi ja Kontiomäki–Vartius.
- Guns N' Roses tehnee kauan odotetun paluunsa julkaisemalla kahdeksan vuotta tuotannossa olleen albumin, Chinese Democracyn. Luokka:2006 als:2006 ms:2006 zh-min-nan:2006 nî ko:2006년 ja:2006年 simple:2006 th:พ.ศ. 2549

Kosovo

Kosovo (oikeammin Kosovo ja Metohija, serbiaksi Косово и Метохија, albaniaksi Kosova) on Serbiaan (joka yhdessä Montenegron kanssa muodostaa Serbian ja Montenegron valtion) kuuluva autonominen provinssi. Tällä hetkellä Kosovoa hallinnoi Yhdistyneet Kansakunnat (YK) Kosovon sodan seurauksena. Albanilaisväestö julisti vuonna 1990 Kosovan tasavallan itsenäiseksi, mutta tätä ei ole tunnustanut kuin Albania. Kosovon pinta-ala on 10887 km² ja siellä asui vuoden 1999 kriisien kynnyksellä 2 miljoonaa asukasta. Provinssin pääkaupunki ja suurin kaupunki on Priština (500 000 asukasta), toiseksi suurin on Prizren (120 000 asukasta). Kosovon rahayksikkö on euro.

Historiaa

euro
- 1389 turkkilaisille kokemansa tappion jälkeen serbit jättivät Kosovon alueen albaaneille
- 1913-> turkkilaiset jättivät Kosovon ja serbit palasivat alueelle, seuraavina vuosina 500000 albaania lähti ja tilalle tuli serbejä. Toisessa maailmansodassa alue yhdistettiin Italian hallitsemaan Albaniaan, kunnes lokakuussa 1944 albanialaiset partisaanit "vapauttivat" alueen.
- Tito halusi Albania yhdistyvän Kosovon kanssa uuteen Jugoslaviaan, mutta näin ei koskaan tapahtunut. Kosovo sai autonomisen alueen statuksen vuonna 1946 ja siitä tuli 1963 autonominen provinssi. Vuonna 1974 Kosovo sai lisää itsemääräämisoikeutta ja taloudellinen apu lisääntyi, mutta silti Kosovo oli Jugoslavian köyhin alue.
- 1981 mielenosoitukset vaativat alueelle itsenäisempää tasavallan asemaa. Ne tukahdutettiin: 300 kuoli ja 700 vangittiin.
- marraskuussa 1988 alkoivat levottomuudet, jotka johtivat alueen autonomian keskeyttämiseen ja sen asettamisen hätätilaan.
- heinäkuussa 1990 Serbian hallitus peruutti Kosovon autonomian, albaniankieliset tv- ja radiolähetykset lopetettiin ja ainoa albaniankielinen sanomalehti kiellettiin.
- 1994 Kosovon vapausarmeija (Ushtria Çlirimtare e Kosovës eli UÇK) perustettiin. Länsimaat pitivät tätä albaanien järjestöä aluksi terroristijärjestönä.
- 1998 UCK nousi kapinaan, jonka raskaasti aseistettu Serbipoliisi pyrki kukistamaan. Kapinan taltuttamisen yhteydessä albanikyliä poltettiin ja pari sataa tuhatta ihmistä pakeni taisteluja, osa ulkomaille. UCK oli valloittanut parhaillaan puolet Kosovosta, mutta Serbit valtasivat enimmät alueet takaisin kapinaa taltuttaessan. Länsimaat pohtivat intervention mahdollisuutta ja pyrkivät välittämään aselepoja. Kesän lopulla sovittu aselepo osoittautui liian hauraaksi. Vuonna 1998 kuoli noin 1500 albanaisiviiliä, ja 160 serbipoliisia tai -sotilasta. Serbisiviilien tai UCK:n taistelijoiden uhreista ei ole tarkkaa tietoa.
- 1999 Tammikuun 15. Racakin verilöylyssä Jugoslavian armeija hyökkäsi Prekazin kylään vastatoimina UCK:n iskulle tuhotakseen terrostina pitämänsä Adem Jesharin ja tämän klaanin. 53 ihmistä kuoli, mukana naisia ja lapsia. Tämän "Racakin verilöylyn" jälkeen länsimaiden johtajat reagoivat kiivaasti Milosevicia vastaan.
- 24. maaliskuuta, 1999 NATO aloitti Kosovon sodan pommituksilla, kun Serbia kieltäytyi Rambouillet'ssa pidetyssä konferenssissa hyväksymästä ehtoja, joissa vaadititin esimerkiksi NATOlle oikeutta de facto miehittää koko tynkä-Jugoslavia (suomen mediassa NATOn esittämiä "rauhanehtoja" ei tuotu esille, vaikka myöhemmin Mauno Koiviston ja Pekka Visurin kaltaiset henkilöt yrittivät valottaa asiaa). Pommitusten alettua Serbit aloittivat albaaneiden joukkokarkoitukset Kosovosta (eikä ennen sotaa kuten usein virheellisesti luullaan).
- 2. kesäkuuta sodan kestettyä muutamia kuukausia Slobodan Milošević myöntyi NATOn päätöksiin ja serbijoukot vetäytyivät alueelta. NATO:n ja venäläisten muodostamat KFOR(Kosovo Force)-joukot ottivat alueen valvontaansa.
- elokuussa 2003 valtioneuvos Harri Holkeri aloitti YK:n siviilihallinnon UNMIK:n päällikkönä
- 17. maaliskuuta, 2004 alkoivat levottomuudet uudelleen Kosovossa. Albaanit hyökkäsivät serbivähemmistöä vastaan ja mellakat vaativat 28 kuolinuhria. Useita ortodoksikirkkoja ja muita rakennuksia poltettiin. Holkeri erosi virastaan myöhemmin keväällä. Seuraajaksi UNMIK:n johtoon tuli tanskalainen diplomaatti Sören Jessen-Petersen.

Kosovon kriisin taustaa

Koko 1900-luvun Balkanilla on taisteltu. Vain toisen maailmansodan jälkeisenä aikana marsalkka Josip Broz Tito pystyi kansandemokraattisen diktatuurinsa avulla hillitsemään valtion sisäisiä, eri etnisten ryhmittymien välisiä ristiriitoja. Vuonna 1980 Tito kuoli, jonka jälkeen Jugoslavia]n] yhtenäisyys alkoikin rakoilla, mm. Kosovon alueen [[albaanienemmistön]] ja [[serbien kesken puhkesi levottomuuksia, joita Belgradin hallitus pyrkikin tukahduttamaan sotavoimin. Albaaninationalistit tavoittelevat ”etnisesti puhdasta” Kosovoa tai Suur- Albaniaa, jolloin Slaavit alkoivat paeta Kosovon itsehallintoalueelta (Kosovo sai itsehallinnon 1974, kun Tito pyrki varmistamaan Jugoslavian vakauden lisäämällä liittovaltion osien sisäistä valtaa). Samaan aikaan Jugoslavian vauraat osat, Kroatia ja Slovenia, missä pyrittiinkin jo markkinatalouteen, alkoivat ilmaista tyytymättömyyttään Serbiaa kohtaan. Vuonna 1987 Slobodan Milosevic nousi Serbian kommunistisen puolueen johtajaksi ja hän ilmoitti tavoitteekseen, että ”jotakin tehdään laillisuuden palauttamiseksi Kosovoon”. Vuonna 1989 Kosovon itsehallinto peruttiin. 1991 Kroatia ja Slovenia julistautuvat itsenäisiksi. Slovenia oli järjestänyt puolustustaan kaksi vuotta salaa ja he saivatkin yllätettyä Jugoslavian liittoarmeijan, nämä tarjosivat Slovenialle rauhaa kymmenen päivää myöhemmin Brionin sopimuksessa. Kroatian oikeistopuolue lietsoi serbivastaista mielentilaa ja maasta karkoitettiin vuoteen 1995 mennessä puolimiljoona serbiä, joista osa joutui kroaattien raiskaamiksi ja pahoinpitelemiksi. Itsenäistyneiden maiden silmissä serbit kävivät valloitussotaa ja nationalistinen kiihkoilu nostikin esiin vanhat muistot ja katolisten kroaattien ja ortodoksien serbien väliset erot. Alkuvuodesta 1992 Bosnian muslimit ja kroaatit äänestivät itsenäisen Bosnian puolesta, mikä ei miellyttänyt Bosnian Serbivähemmistöä. Yhdysvallat ja EY tunnustivat Bosnia- Herzegovinan itsenäisyyden. Bosnian serbit alkoivat kuitenkin vallata itselleen lisää alueita ja kroaatit julistautuivat itsenäisiksi. Muslimit jäivät alakynteen sotilaallisen heikkoutensa vuoksi. Bosniassa koettiin hyvin raaka sisällissota, joka saatiin loppumaan vasta vuonna 1995 Daytonin rauhansopimuksella ja kansainvälisten rauhanturvajoukkojen saavuttua. Pikkuhiljaa tilanne Bosniassa rauhoittui, mutta viha jäi kytemään Serbian eteläiseen maakuntaan, Kosovoon, missä valtaosa väestöstä oli islaminuskoisia albaaneja. Titon aikana Kosovo oli nauttinut autonomian suomista vapauksista, mutta Milosevicin aikana tilanne oli muuttunut hyvin toisenlaiseksi. Kosovon serbivähemmistö syytti albaaneja syrjinnästä, Kosovon autonomia peruttiin ja Milosevic antoi serbeille korkeimman vallan Kosovossa. Albaanit eivät olleet tähän tyytyväisiä ja he alkoivat vaatia itsenäisyyttä. Näkyvimmin tätä vaatimusta ajoi vapautusrintama UCK, joka alkoi tehdä iskuja serbiviranomaisia vastaan. Serbit vastasivat tähän laajoilla iskuilla etsiessään UCK taistelijoita. YK oli varsin voimaton yrittäessään estää nämä serbien suorittamat ”etniset puhdistukset”, joten NATO katsoi asiakseen puuttua peliin. NATO esitti Serbialle vaatimuksen antaa Kosovolle itsehallinto ja kun Serbia kieltäytyi tästä, aloitettiin ilmaiskut Serbiaa vastaan maaliskuussa 1999. NATO :n toiminta ei mennyt ihan suunnitellusti; harhaiskut aiheuttivat siviilikuolemia ja mm. Kiinan lähetystö joutui erehdyksissä pommitetuksi. Lisäksi Serbit vain kiihdyttivät etnisiä puhdistuksia ja karkotukset saivat hyvinkin raakoja muotoja. Arviota miljoona albaania joutui pakenemaan Kosovosta, kuolonuhrien määrää ei tiedetä, karkotuksiin liittyi julmia ihmisoikeusrikkomuksia. NATO:n ilmapommitukset jakoivat jyrkästi mielipiteet maailmalla, joidenkin mielestä se oli NATO:n lahja Kosovon siviileille, toiset pitävät interventiota edelleen laittomana. Tilanne Kosovossa laukesi kuitenkin kesällä 1999, jolloin Serbia suostui rauhansopimukseen ja YK riisui UCK :n aseista. Kosovo ei edelleenkään ole täysin rauhoittunut, vanhat kaunat elävät ja alueen rauhaa on edelleen takaamassa suuri joukko rauhanturvaajia ja Kosovoa hallitsee YK:n siviilihallinto, jonka johdossa on toiminut myöskin suomalainen Harri Holkeri. Kosovon serbeistä osa on joutunut jättämään kotinsa pelätessään kostoiskuja ja mm. keväällä 2004 tilanne kärjistyikin taas niin, että Kosovoon tarvittiin lisää rauhanturvaajia. Onkin arvioitu, että Balkanilla tullaan tarvitsemaan rauhanturvaajia vielä useita, jopa kymmeniä, vuosia.

Suomalaiset rauhanturvaajat Kosovossa

KFOR-joukot aloittivat kesäkuussa 1999 ja Suomen hallitus teki päätöksen rauhanturvaajien lähettämisestä Kosovoon. Suomalaisia rauhanturvaajia osallistuu operaatioon 680, joka jatkossa vähenee 550:en. 1. toukokuuta, 2004 lähtien Keskisen Prikaatin (MNB Centre) komentajana toimi prikaatikenraali Antti Lankinen. 29. lokakuuta tehtävät vastaanotti eversti Jari Kallio. Samalla Keskisen Prikaatin päämaja siirtyi Suomen rauhanturvaajien pääleiriin Lipjaniin. Keskisessä Prikaatissa palvelee rauhanturvaajia kuudesta eri maasta (Suomi, Ruotsi, Irlanti, Tsekin tasavalta, Slovakia ja Latvia).

Aiheesta muualla


- [http://www.unmikonline.org United Nations Mission in Kosovo (UNMIK)]
- [http://www.assembly-kosova.org/ Assembly of Kosovo]
- [http://www.pm-ksgov.net/ Kosovon pääministerin sivut]
- [http://www.sok-kosovo.org Statistical Office of Kosovo] - Kosovon tilastokeskus
- [http://www.mil.fi/rauhanturvaaja/operaatiot/kosovo.dsp] - SRJK/KFOR
- [http://www.nato.int/kfor/welcome.html] - KFOR operaation kotisivut Luokka:Serbia ja Montenegro Luokka:Kiistanalaiset alueet ko:코소보 ja:コソボ

Serbia

Serbia on maa Balkanilla. Se muodostaa Montenegron kanssa Serbia ja Montenegron valtion. Nykyinen Serbia oli ennen osa Jugoslaviaa, ja sitä ennen itsenäinen kuningaskunta.

Historia

Serbit saapuivat nykyisille asuinsijoilleen 600-luvulla jakaantuen kuuteen heimoon: Rascia/Raška, Bosnia, Neretva/Pagania, Zachumlie/Zahumlje, Trebounia/Travunija ja Zeta. Ensimmäinen serbien valtio muodostui Caslav Klonimirovicin johdolla 900-luvulla Raškassa. 1000-luvun puolessa välissä nousi valtaan Vojislavljevic suku Zetassa ja 1100-luvulla Raškassa Nemanjic-suku. Nemanjicit yhdistivät Serbian tsaari Stefan Dusanin alaisuuteen 1300-luvulla, ennen kuin ottomaanit valloittivat Balkanin. Zeta kaatui viimeisenä vuonna 1499. Serbia sai ruhtinaskuntana itsehallinnon ottomaanien alaisuudessa vuosien 1804 ja 1815 kansannousujen jälkeen, vaikkakin turkkilaisten joukot pysyivät pääkaupungissa Belgradissa vuoteen 1867. Turkin sota 1877–1878 Venäjän keisarikunnan rinnalla heikentyvää Turkkia vastaan toi Serbialle täyden itsenäisyyden ja suuria maa-alueita etelässä ja idässä. Serbia julistettiin kuningaskunnaksi 1882–1918. Ensimmäinen maailmansota alkoi 1914 Itävalta-Unkarin hyökkäyksellä Serbiaan serbinationalistisen Gavrilo Princip tekemän arkkiherttua Frans Ferdinandin salamurhan jälkeen. Vuonna 1918 Serbiasta tuli osa Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaa, kun ympärysvaltojen puolella taistelleeseen Serbian kuningaskuntaan yhdistettiin Montenegro ja Itävalta-Unkariin kuuluneet Vojvodina, Kroatia, Bosnia-Hertsegovina ja Slovenia. Vuonna 1929 maan nimi muuttui Jugoslaviaksi. Saksa ja Italia miehittivät Jugoslavian 1941. Toisen maailmansodan jälkeen muodostettiin Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta, joka hajosi Neuvostoliiton hajottua ja kommunismin romahdettua Itä-Euroopassa. Vuodesta 1992 jäljelle jääneet Jugoslavian osavaltiot Serbia ja Montenegro muodostivat valtion nimellä Jugoslavian liittotasavalta. Sen nimi muutettiin 2003 Serbia ja Montenegroksi.

Alueet

Serbiassa on kaksi autonomista maakuntaa: Kosovo etelässä ja Vojvodina pohjoisessa. Lisäksi maa on jaettu 29 piiriin ja Belgradin kaupunkiin. Serbia jakaantuu 108 piirikuntaan. Kosovo and Metohijassa 30 ja Vojvodinassa 54. Serbian sillä osalla, joka ei ole Kosovoa tai Vojvodinaa, ei ole hallinnollista nimeä.

Serbian vaakuna

Belgrad Serbian nykyinen vaakuna otettiin käyttöön 17. elokuuta 2004. Se on yksinkertaistettu versio aiemmasta Obrenovićin suvun vaakunasta, ja siinä on Bysantin valtakunnan Paleologos-suvun kaksipäinen kotka. Vaikkakin Serbia on tasavalta, uuteen vaakunaan kuuluu kuningaskunnan kruunu. Myös Venäjän vaakunassa on kruunu. Entinen sosialistisen tasavallan vaakuna oli samaa tyyliä kuin muutkin sosialistimaiden vaakunat, viljantähkät symboloivat maanviljelystä ja ratas teollistumista, päällä oleva tähti symboloi kommunismin valtaa maan yli. Vanha vaakunakilpi jossa ovat neljä serbien moton, Samo sloga Srbina spasava, kyrillistä S-kirjainta jäivät edelleen paikalleen. Risti poistettiin niiden välistä kommunismin ateistisen ideologian vuoksi. Luokka:Serbia ja Montenegro als:Serbien ko:세르비아 ja:セルビア simple:Serbia

Kosovo

Kosovo (oikeammin Kosovo ja Metohija, serbiaksi Косово и Метохија, albaniaksi Kosova) on Serbiaan (joka yhdessä Montenegron kanssa muodostaa Serbian ja Montenegron valtion) kuuluva autonominen provinssi. Tällä hetkellä Kosovoa hallinnoi Yhdistyneet Kansakunnat (YK) Kosovon sodan seurauksena. Albanilaisväestö julisti vuonna 1990 Kosovan tasavallan itsenäiseksi, mutta tätä ei ole tunnustanut kuin Albania. Kosovon pinta-ala on 10887 km² ja siellä asui vuoden 1999 kriisien kynnyksellä 2 miljoonaa asukasta. Provinssin pääkaupunki ja suurin kaupunki on Priština (500 000 asukasta), toiseksi suurin on Prizren (120 000 asukasta). Kosovon rahayksikkö on euro.

Historiaa

euro
- 1389 turkkilaisille kokemansa tappion jälkeen serbit jättivät Kosovon alueen albaaneille
- 1913-> turkkilaiset jättivät Kosovon ja serbit palasivat alueelle, seuraavina vuosina 500000 albaania lähti ja tilalle tuli serbejä. Toisessa maailmansodassa alue yhdistettiin Italian hallitsemaan Albaniaan, kunnes lokakuussa 1944 albanialaiset partisaanit "vapauttivat" alueen.
- Tito halusi Albania yhdistyvän Kosovon kanssa uuteen Jugoslaviaan, mutta näin ei koskaan tapahtunut. Kosovo sai autonomisen alueen statuksen vuonna 1946 ja siitä tuli 1963 autonominen provinssi. Vuonna 1974 Kosovo sai lisää itsemääräämisoikeutta ja taloudellinen apu lisääntyi, mutta silti Kosovo oli Jugoslavian köyhin alue.
- 1981 mielenosoitukset vaativat alueelle itsenäisempää tasavallan asemaa. Ne tukahdutettiin: 300 kuoli ja 700 vangittiin.
- marraskuussa 1988 alkoivat levottomuudet, jotka johtivat alueen autonomian keskeyttämiseen ja sen asettamisen hätätilaan.
- heinäkuussa 1990 Serbian hallitus peruutti Kosovon autonomian, albaniankieliset tv- ja radiolähetykset lopetettiin ja ainoa albaniankielinen sanomalehti kiellettiin.
- 1994 Kosovon vapausarmeija (Ushtria Çlirimtare e Kosovës eli UÇK) perustettiin. Länsimaat pitivät tätä albaanien järjestöä aluksi terroristijärjestönä.
- 1998 UCK nousi kapinaan, jonka raskaasti aseistettu Serbipoliisi pyrki kukistamaan. Kapinan taltuttamisen yhteydessä albanikyliä poltettiin ja pari sataa tuhatta ihmistä pakeni taisteluja, osa ulkomaille. UCK oli valloittanut parhaillaan puolet Kosovosta, mutta Serbit valtasivat enimmät alueet takaisin kapinaa taltuttaessan. Länsimaat pohtivat intervention mahdollisuutta ja pyrkivät välittämään aselepoja. Kesän lopulla sovittu aselepo osoittautui liian hauraaksi. Vuonna 1998 kuoli noin 1500 albanaisiviiliä, ja 160 serbipoliisia tai -sotilasta. Serbisiviilien tai UCK:n taistelijoiden uhreista ei ole tarkkaa tietoa.
- 1999 Tammikuun 15. Racakin verilöylyssä Jugoslavian armeija hyökkäsi Prekazin kylään vastatoimina UCK:n iskulle tuhotakseen terrostina pitämänsä Adem Jesharin ja tämän klaanin. 53 ihmistä kuoli, mukana naisia ja lapsia. Tämän "Racakin verilöylyn" jälkeen länsimaiden johtajat reagoivat kiivaasti Milosevicia vastaan.
- 24. maaliskuuta, 1999 NATO aloitti Kosovon sodan pommituksilla, kun Serbia kieltäytyi Rambouillet'ssa pidetyssä konferenssissa hyväksymästä ehtoja, joissa vaadititin esimerkiksi NATOlle oikeutta de facto miehittää koko tynkä-Jugoslavia (suomen mediassa NATOn esittämiä "rauhanehtoja" ei tuotu esille, vaikka myöhemmin Mauno Koiviston ja Pekka Visurin kaltaiset henkilöt yrittivät valottaa asiaa). Pommitusten alettua Serbit aloittivat albaaneiden joukkokarkoitukset Kosovosta (eikä ennen sotaa kuten usein virheellisesti luullaan).
- 2. kesäkuuta sodan kestettyä muutamia kuukausia Slobodan Milošević myöntyi NATOn päätöksiin ja serbijoukot vetäytyivät alueelta. NATO:n ja venäläisten muodostamat KFOR(Kosovo Force)-joukot ottivat alueen valvontaansa.
- elokuussa 2003 valtioneuvos Harri Holkeri aloitti YK:n siviilihallinnon UNMIK:n päällikkönä
- 17. maaliskuuta, 2004 alkoivat levottomuudet uudelleen Kosovossa. Albaanit hyökkäsivät serbivähemmistöä vastaan ja mellakat vaativat 28 kuolinuhria. Useita ortodoksikirkkoja ja muita rakennuksia poltettiin. Holkeri erosi virastaan myöhemmin keväällä. Seuraajaksi UNMIK:n johtoon tuli tanskalainen diplomaatti Sören Jessen-Petersen.

Kosovon kriisin taustaa

Koko 1900-luvun Balkanilla on taisteltu. Vain toisen maailmansodan jälkeisenä aikana marsalkka Josip Broz Tito pystyi kansandemokraattisen diktatuurinsa avulla hillitsemään valtion sisäisiä, eri etnisten ryhmittymien välisiä ristiriitoja. Vuonna 1980 Tito kuoli, jonka jälkeen Jugoslavia]n] yhtenäisyys alkoikin rakoilla, mm. Kosovon alueen [[albaanienemmistön]] ja [[serbien kesken puhkesi levottomuuksia, joita Belgradin hallitus pyrkikin tukahduttamaan sotavoimin. Albaaninationalistit tavoittelevat ”etnisesti puhdasta” Kosovoa tai Suur- Albaniaa, jolloin Slaavit alkoivat paeta Kosovon itsehallintoalueelta (Kosovo sai itsehallinnon 1974, kun Tito pyrki varmistamaan Jugoslavian vakauden lisäämällä liittovaltion osien sisäistä valtaa). Samaan aikaan Jugoslavian vauraat osat, Kroatia ja Slovenia, missä pyrittiinkin jo markkinatalouteen, alkoivat ilmaista tyytymättömyyttään Serbiaa kohtaan. Vuonna 1987 Slobodan Milosevic nousi Serbian kommunistisen puolueen johtajaksi ja hän ilmoitti tavoitteekseen, että ”jotakin tehdään laillisuuden palauttamiseksi Kosovoon”. Vuonna 1989 Kosovon itsehallinto peruttiin. 1991 Kroatia ja Slovenia julistautuvat itsenäisiksi. Slovenia oli järjestänyt puolustustaan kaksi vuotta salaa ja he saivatkin yllätettyä Jugoslavian liittoarmeijan, nämä tarjosivat Slovenialle rauhaa kymmenen päivää myöhemmin Brionin sopimuksessa. Kroatian oikeistopuolue lietsoi serbivastaista mielentilaa ja maasta karkoitettiin vuoteen 1995 mennessä puolimiljoona serbiä, joista osa joutui kroaattien raiskaamiksi ja pahoinpitelemiksi. Itsenäistyneiden maiden silmissä serbit kävivät valloitussotaa ja nationalistinen kiihkoilu nostikin esiin vanhat muistot ja katolisten kroaattien ja ortodoksien serbien väliset erot. Alkuvuodesta 1992 Bosnian muslimit ja kroaatit äänestivät itsenäisen Bosnian puolesta, mikä ei miellyttänyt Bosnian Serbivähemmistöä. Yhdysvallat ja EY tunnustivat Bosnia- Herzegovinan itsenäisyyden. Bosnian serbit alkoivat kuitenkin vallata itselleen lisää alueita ja kroaatit julistautuivat itsenäisiksi. Muslimit jäivät alakynteen sotilaallisen heikkoutensa vuoksi. Bosniassa koettiin hyvin raaka sisällissota, joka saatiin loppumaan vasta vuonna 1995 Daytonin rauhansopimuksella ja kansainvälisten rauhanturvajoukkojen saavuttua. Pikkuhiljaa tilanne Bosniassa rauhoittui, mutta viha jäi kytemään Serbian eteläiseen maakuntaan, Kosovoon, missä valtaosa väestöstä oli islaminuskoisia albaaneja. Titon aikana Kosovo oli nauttinut autonomian suomista vapauksista, mutta Milosevicin aikana tilanne oli muuttunut hyvin toisenlaiseksi. Kosovon serbivähemmistö syytti albaaneja syrjinnästä, Kosovon autonomia peruttiin ja Milosevic antoi serbeille korkeimman vallan Kosovossa. Albaanit eivät olleet tähän tyytyväisiä ja he alkoivat vaatia itsenäisyyttä. Näkyvimmin tätä vaatimusta ajoi vapautusrintama UCK, joka alkoi tehdä iskuja serbiviranomaisia vastaan. Serbit vastasivat tähän laajoilla iskuilla etsiessään UCK taistelijoita. YK oli varsin voimaton yrittäessään estää nämä serbien suorittamat ”etniset puhdistukset”, joten NATO katsoi asiakseen puuttua peliin. NATO esitti Serbialle vaatimuksen antaa Kosovolle itsehallinto ja kun Serbia kieltäytyi tästä, aloitettiin ilmaiskut Serbiaa vastaan maaliskuussa 1999. NATO :n toiminta ei mennyt ihan suunnitellusti; harhaiskut aiheuttivat siviilikuolemia ja mm. Kiinan lähetystö joutui erehdyksissä pommitetuksi. Lisäksi Serbit vain kiihdyttivät etnisiä puhdistuksia ja karkotukset saivat hyvinkin raakoja muotoja. Arviota miljoona albaania joutui pakenemaan Kosovosta, kuolonuhrien määrää ei tiedetä, karkotuksiin liittyi julmia ihmisoikeusrikkomuksia. NATO:n ilmapommitukset jakoivat jyrkästi mielipiteet maailmalla, joidenkin mielestä se oli NATO:n lahja Kosovon siviileille, toiset pitävät interventiota edelleen laittomana. Tilanne Kosovossa laukesi kuitenkin kesällä 1999, jolloin Serbia suostui rauhansopimukseen ja YK riisui UCK :n aseista. Kosovo ei edelleenkään ole täysin rauhoittunut, vanhat kaunat elävät ja alueen rauhaa on edelleen takaamassa suuri joukko rauhanturvaajia ja Kosovoa hallitsee YK:n siviilihallinto, jonka johdossa on toiminut myöskin suomalainen Harri Holkeri. Kosovon serbeistä osa on joutunut jättämään kotinsa pelätessään kostoiskuja ja mm. keväällä 2004 tilanne kärjistyikin taas niin, että Kosovoon tarvittiin lisää rauhanturvaajia. Onkin arvioitu, että Balkanilla tullaan tarvitsemaan rauhanturvaajia vielä useita, jopa kymmeniä, vuosia.

Suomalaiset rauhanturvaajat Kosovossa

KFOR-joukot aloittivat kesäkuussa 1999 ja Suomen hallitus teki päätöksen rauhanturvaajien lähettämisestä Kosovoon. Suomalaisia rauhanturvaajia osallistuu operaatioon 680, joka jatkossa vähenee 550:en. 1. toukokuuta, 2004 lähtien Keskisen Prikaatin (MNB Centre) komentajana toimi prikaatikenraali Antti Lankinen. 29. lokakuuta tehtävät vastaanotti eversti Jari Kallio. Samalla Keskisen Prikaatin päämaja siirtyi Suomen rauhanturvaajien pääleiriin Lipjaniin. Keskisessä Prikaatissa palvelee rauhanturvaajia kuudesta eri maasta (Suomi, Ruotsi, Irlanti, Tsekin tasavalta, Slovakia ja Latvia).

Aiheesta muualla


- [http://www.unmikonline.org United Nations Mission in Kosovo (UNMIK)]
- [http://www.assembly-kosova.org/ Assembly of Kosovo]
- [http://www.pm-ksgov.net/ Kosovon pääministerin sivut]
- [http://www.sok-kosovo.org Statistical Office of Kosovo] - Kosovon tilastokeskus
- [http://www.mil.fi/rauhanturvaaja/operaatiot/kosovo.dsp] - SRJK/KFOR
- [http://www.nato.int/kfor/welcome.html] - KFOR operaation kotisivut Luokka:Serbia ja Montenegro Luokka:Kiistanalaiset alueet ko:코소보 ja:コソボ

Montenegro

Montenegron tasavalta (serbokroatiaksi Црна Гора, Crna Gora, "musta vuori") on pieni vuoristoinen tasavalta Balkanilla, Etelä-Euroopassa. Sen naapureita ovat Albania, Bosnia-Herzegovina, Kroatia, Kosovo ja Serbia. Osittain maa rajoittuu Adrianmereen. Montenegron tärkeimmät kaupungit ovat pääkaupunki Podgorica (139 100 asukasta), Nikšić (57 600), Pljevlja (18 800) ja Bijelo Polje (17 100). Aikaisempi kuninkaallinen pääkaupunki oli Cetinje. Kotorin keskiaikainen vanhakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Historiaa

Vuodesta 1482 Montenegroa hallitsi Cetinjen piispa (vladike). Turkkilaisten kärsittyä tappion 1878 Montenegro saavutti itsenäisyyden, joka myöhemmin tunnustettiin Berliinin kongressissa. Montenegron hallitsija Nikola I Petrović Njegoš julistautui kuninkaaksi vuonna 1910, mutta itävaltalaiset hääsivät hänet maasta 1916. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä maa liittyi Serbiaan. Toisessa maailmansodassa montenegrolaiset taistelivat Titon partisaanien rinnalla ja maa liitettiin osaksi Jugoslaviaa. Montenegron asema on muuttunut useasti 1900-luvulla:
- 1943—1945 Jugoslavian demokraattinen liitto
- 1945—1963 Jugoslavian kansantasavaltojen liitto
- 1963—1992 Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta
- 1992—2003 Jugoslavian liittotasavalta
- 2003— Serbia ja Montenegro Vuoden 1992 jälkeen YK eivätkä monet valtiot ole hyväksyneet jäljelle jäänyttä Serbian ja Montenegron liittoa Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan jatkajaksi, vaikka jäljelle jääneiden tasavaltojen katsotaankin muodostavan valtion.

Katso myös


- Jugoslavia
- Serbia ja Montenegro Luokka:Serbia ja Montenegro ko:몬테네그로 ja:モンテネグロ

Balkan

Balkanin maat ovat:
- Albania
- Bosnia ja Hertsegovina, joka jakautuu kahteen osaan:
  - Bosnian ja Hertsegovinan federaatio
  - Serbien tasavalta
- Bulgaria
- Makedonia
- Kreikka
- Serbia ja Montenegro, joka on valtioliitto:
  - Montenegron ja
  - Serbian välillä. Serbiassa on kaksi autonomista maakuntaa:
    - Kosovo
    - Vojvodina
- Turkin Euroopan puoleinen osa Myös Romanian, Kroatian ja Slovenian lasketaan joskus kuuluvan Balkanin maihin. ---- Muut maat joita ei sisällytetä Balkanin alueeseen, mutta jotka ovat lähellä sitä ja näyttelevät tai näyttelivät tärkeää roolia alueen geopolitiikassa ja kulttuurissa:
- Italia
- Kypros (katso: Kyproksen kiista)
- Moldova
- Ukraina
- Unkari

Historia

Historiallisesti alue on kuulunut Ottomaanien valtakuntaan (1500–1800 -luvuilla) ja Itävalta-Unkariin (1800–1900 -luvuilla) ja Jugoslaviaan (1918–1991). Balkanin alueen valtiollinen hajaannus 1900-luvun alussa synnytti käsitteen balkanisoituminen. Sana tuli uudelleen ajankohtaiseksi Jugoslavian hajoamista 1990-luvulla seuranneissa sisällissodissa. Se kuvaa nyt hajaannusta, väkivaltaa, uskonnollista suvaitsemattomuutta ja etnisiä